Vasen 2/2017

Vasen

HELSINGIN VASEMMISTON LEHTI 1/2017

Mahdollisuuksien Helsinki Jatkuvat uudistukset vaativat asukkailta aktiivisuutta vaikuttaa muutoksiin.

Petra Malin s. 2

Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaat s. 20-23

Paavo Arhinmäki ja Veronika Honkasalo:

Asumisen kustannukset saatava kuriin Joukkoliikenteen oltava edullista ja sujuvaa. S. 9

Luonto- ja virkistysalueita on suojeltava. S. 8

Sipilän sotesta on tulossa suuri sotku. S. 12

Ei leikata opetuksesta ja päivähoidosta. S. 10

Pääkirjoitus

1 / 2017

Paljon on vielä tehtävää

MITKÄ ASIAT KAIPAAVAT HELSINGISSÄ KOHENNUSTA?

Voit esitää ajatuksesi: •

netissä osoitteessa Kerromeille.fi

•

printatulla kyselylomakkeella, joita jaetaan Vasemmistoliiton tapahtumissa ja vaaliteltoilla

Kyselyn tuloksista saat lisätietoja Facebook-sivulla Kerromeille.helsinki ja Helsingin Vasemmistoliiton sivuilla. Kerromme myös miten olemme onnistuneet viemään toiveitasi eteenpäin.

Vasen on Helsingin Vasemmistoliiton lehti Päätoimittaja: Aila Pervonsuo Ulkoasu ja taitto: Henri Salonen Kansikuva: Anna Tervahartiala Ilmoitusmyynti: Jorma Pikkarainen ja Jiri Sironen Julkaisija: Helsingin Vasemmistoliitto, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki Paino: I-Print Oy, Seinäjoki

www helsinki.vasemmisto.fi

Helsingin Vasemmisto

@vashelsinki

2 Vasen

VIISI VUOTTA SITTEN asetuin en-

simmäistä kertaa ehdolle kunnallisvaaleissa. Sosiaalityöntekijän työssä Itä-Helsingissä kohtasin monia asioita, joihin en voinut tarpeeksi vaikuttaa: asunnottomuutta, lapsiperheiden köyhyyttä, vanhusten yksinäisyyttä, rasismia, palveluiden väliin putoamista. ”On tehtävä jotain”, ajattelin.

Nyt olen saanut kunnian tulla valituksi Helsingin Vasemmiston puheenjohtajaksi. Monet asiat ovat täällä menneet hyvin. Helsinki on tulevaisuudessa hiilivapaa. Se on pitänyt voimassa varhaiskasvatuksen nykyiset ryhmäkoot ja kaikkien lasten oikeuden päivähoitoon.

Julkiseen ja kevyeen liikenteeseen satsataan ja kaupunkikulttuuria tuetaan uudella asenteella. Helsinki on päättänyt, ettei ihmisiä jätetä ilman tarvitsemaansa hätämajoitusta. Helsinki ottaa käyttöön vaikuttamismallin, jonka avulla kaupunkilaisen on jatkossa helpompi osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon.

Silti vielä on paljon tehtävää.

Sosiaali- ja terveyspalveluista ja päiväkotien tiloista ja sijaisista säästetään. Päivähoito-oikeuden tilanne on joka vuosi vaakalaudal-

la. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja ei rakenneta eikä sisäilmaongelmaisia rakennuksia korjata.

Joukkoliikenteen lippujen hinnat nousevat jatkuvasti. Kaupunkilaisilla ei ole aina mahdollisuuksia saada työtä tai tarvitsemaansa toimeentuloa. Keskuspuiston viheralueista nakerretaan. Kulttuuripalvelut kitkuttavat pienellä budjetilla, vaikka Guggenheimia hehkutettiin.

Helsingin Vasemmisto tavoittelee kunnallisvaaleissa sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan kuntoon, työelämään saadaan tolkkua, Helsingissä on toimiva kevyenliikenteen verkosto ja edullinen joukkoliikenne, kaikilla on mahdollisuus hyvään asumiseen, kasvatus ja koulutus ovat tasaarvoisia sekä kulttuuri ja liikunta kaikkien ulottuvilla.

Synkät virtaukset ovat käynnissä kotimaisessa ja kansainvälisessä politiikassa. Todistamme pahimpia aseellisia konflikteja sitten toisen maailmansodan. Jatkossa kaikessa päätöksenteossa on otettava huomioon ympäristö ja ihmisoikeudet. Meillä on Helsingissä mahdollisuus olla rakentamassa maailmaa, jossa ilmastoa suojel-

Meillä on Helsingissä mahdollisuus olla rakentamassa maailmaa, jossa ilmastoa suojellaan, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja rakennetaan hyvinvointia.

laan, ihmisoikeuksia kunnioitetaan ja rakennetaan hyvinvointia, joka auttaa kääntämään suunnan kohti parempaa.

Ajattelen yhä, että on tehtävä jotain. Jos sinäkin ajattelet niin, ota yhteyttä, keskustele ja kyseenalaista. Ja ennen kaikkea, äänestä.

Kuva: Roni Rekomaa

Me Helsingin Vasemmistoliitossa haluaisimme tietää, mitkä asiat sinusta kaipaavat Helsingissä kohennusta ja miksi? Voit kertoa asuinalueesi käytännön ongelmista tai koko Helsinkiä koskevista asioista.

Voit myös kertoa, mikä toimii hyvin Helsingissä. Hyviä esimerkkejä voidaan levittää laajempaan käyttöön.

Haluamme viedä ajatuksiasi ja ehdotuksiasi niin valtuustoon kuin virkamiehille pohdittaviksi ja ratkaistaviksi.

PETRA MALIN Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja, sosiaalityöntekijä ja varakaupunginvaltuutettu

Kolumni

Kaiva siitä missä seisot TAKAVUOSINA OLI TAPANA sa-

noa: ajattele globaalisti ja toimi paikallisesti, eli kuten kirjailija Sven Lindqvist sen muotoili: Kaiva siitä missä seisot!

Juuri tästähän paikallisvaaleissa on kysymys – näissä vaaleissa vaikutetaan ihmisten jokapäiväiseen elämään ja arkeen; miten elää, miten asua, miten saada rahat riittämään, millainen on lapsemme koulu, saammeko apua silloin, kun sairastumme tai kun vanhenemme?

Paikallispolitiikassa vaaditaan arjen syvällistä tuntemusta sekä aimo annos tervettä järkeä. Siinä vaaditaan myös taitoa tehdä toisin ajattelevien kanssa käytännön yhteistyötä sekä kykyä tehdä järkeviä kompromisseja.

Vähemmän vaaditaan ideologista puhdasoppisuutta mutta sitä enemmän kykyä hahmottaa eritasoisten päätösten ja pykälien yhteisvaikutusta edustamiemme ihmisten elämään ja heidän tavoitteisiinsa.

Itse toivoisin että Vasemmistoliiton valtuutettu tai lautakunnan jäsen aina ottaisi huomioon ja arvioisi kaikkien päätösten tasaarvoon vaikuttavat seuraumukset.

Esimerkiksi oikeiston pyrkimyk-

set yhtiöittää ja yksityistää niin yhteistä omaisuuttamme kuin terveydenhoidon, sosiaalihuollon ja koulutuksen palveluja ovat omiaan lisäämään eriarvoisuutta ja heikentämään julkisia palveluja.

Myös suunnitelmien ja päätösten ekologinen ulottuvuus olisi aina arvioitava. Energiakysymykset ovat usein hankalia vasemmiston edustajlle – selkeästi kielteinen kanta ydinvoimaan on puolueen perustamisesta lähtien kirjattu puolueohjelmiin. Näistä ei sovi empiä eikä tinkä.

Toivoisin, että Vaemmistoliitto entistä selkeämmin profiloituisi koulutus- ja kulttuuripuolueena. Investoinnit koulutukseen ja kulttuuriin ovat investointeja tulevaisuuteen. Vaikka ymmärrän Vasemmistolliiton kielteisen kannan Guggenheim-museoon, pitäisin hyvänä periaattena aina tukea investointeja kultturiin.

Enemmistö suomalaisia pärjää melko hyvin, mutta noin joka kymmenes voi huonosti. Tämä pätee myös lapsiin ja nuoriin. Vasemmistoliiton tehtävä on aina toimia niin, että juuri nämä syrjäytyneet tai syrjäytymisvaarassa olevat huomioidaan.

Vaikka ymmärrän Vasemmistoliiton kielteisen kannan Guggenheim-museoon, pitäisin hyvänä periaattena aina tukea investointeja kultturiin.

Ja vasemmistoiliittolainen vastuustaa aina syrjintää, korostaa solidaarisuutta ihmisten välillä, kunnioittaa vähemmistöjen oikeuksia sekä toimii reilun ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.

CLAES ANDERSSON Vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja, psykiatri, kirjailija, muusikko

Valtuustoryhmä

Vaiherikas valtuustokausi Kuntapoliittinen vuosi 2016 oli Helsingissä täynnä isoja päätöksiä, jotka koskivat muun muuassa päivähoitoa, yleiskaavaa sekä kaupungin johtamisjärjestelmän uusimista.

Teksti: AILA PERVONSUO Kuva: SAMI PERTTILÄ KAUPUNGINVALTUUSTOSSA

on kaikkiaan 85 paikkaa, joista Vasemmistoliitolla on kuluvana valtuustokautena 11. Kaupunginhallituksen 15 paikasta puolueella on kaksi paikkaa. ”Kokoonsa nähden Helsingin Vasemmistoliiton valtuustoryhmä on hyvin vaikutusvaltainen. Se onnistuu usein rikkomaan valtuuston vanhoja valta-asemia ja herättämään vilkasta poliittista keskustelua”, sanoo Veronika Honkasalo. Hän on Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja ja kaupunginhallituksen jäsen.

Vasemmistoliitto sai läpi monia tavoitteitaan, joista Honkasalo haluaa nostaa esiin muutamia.

Vastoin hallituksen vaatimuksia kaupunginvaltuusto päätti hyvän poliittisen yhteistyön tuloksena säilyttää kaupungissa subjektiivisen päivähoito-oikeuden. Tästä oikeudesta on pidettävä kiinni myös jatkossa.

Kaupunginhallituksen alainen johtamisen jaosto työskenteli koko vuoden 2016 johtamisjärjestelmän kimpussa. Vasemmistoliiton an-

siosta henkilöstöä on kuultu usealla kierroksella ja lautakuntien alaisuuteen on perustettu jaostoja, jotta poliittinen työ ei keskittyisi jatkossa liikaa.

Perustuslain mukaan kaikilla on oikeus välttämättömään turvaan taustasta riippumatta. Helsinki jätti kuitenkin usein ihmisiä yöpymään ulos pakkaseen. Veronika Honkasalo jätti yhdessä SDP:n valtuutetun Thomas Wallgrenin kanssa asiasta aloitteen, jotta Helsinki muuttaisi ohjeistustaan hätämajoituksen suhteen. Lopulta valtuusto hyväksyi selvin luvuin, että perustuslakia noudatetaan jatkossa.

Vasemmistoliitto oli ainoa isompi puolue, joka äänesti yksimielisesti Guggenheimia vastaan.

Muistettakoon, että jo kulttuuriministerinä olleessaan Paavo Arhinmäki esti valtion rahoituksen Guggenheim-projektille.

Pettymyksiäkin tuli, pahimmat niistä yleiskaavaan liittyvissä päätöksissä. ”Teimme kuukausia töitä Keskuspuiston puolesta. Hankimme Suomen parhaiden rakentamis- ja

kaavoituslainsäädännön asiantuntijoiden lausuntoja siitä, että osia Keskuspuistosta ei ole välttämätöntä merkitä yleiskaavassa rakentamiselle. Saimme tähän kamppailuun Keskuspuiston puolesta mukaan kaikki pienet puolueet.

Kun vihreätkin kääntyivät puistoon rakentamisen kannalle, esityksemme Keskuspuiston säilyttämisestä nykyisessä koossaan hävisi äänestyksen,” harmittelee kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki. ”Toinen vastaava kamppailu käytiin Vartiosaaren osayleiskaavasta. Halusimme säilyttää arvokkaan luontoalueen lähivirkistysalueena, jonne tehtäisiin nykyistä paremmat yhteydet kevyenliikenteen sillan avulla. Esityksemme Vartiosaaren suojelusta hävisi niukasti muutamalla äänellä valtuustossa muun muassa kokoomuksen ja SDP:n äänestäessä rakentamisen puolesta.” ”Kohtuuhintainen asuminen Helsingissä vaatii mittavaa asuntojen lisärakentamista. Samaan aikaan pitää huolehtia siitä, että Helsinki säilyy viihtyisänä ja vih-

reänä kaupunkina sekä nykyisille että tuleville asukkailleen. Vasemmiston rooli oli olla valtuuston voimakkain ympäristöpuolue”, sanoo Arhinmäki. ”Vasemmistoliitto esitti, että rakennetaan tasapuolisesti erilaisia asuntoja; 1/3 kohtuuhintaista, 1/3 välimuotoa ja 1/3 sääntelemätöntä kovan rahan rakentamista.

Valitettavasti kokoomus, vihreät ja sosiaalidemokraatit halusivat siirtää painoa vapaarahoitteiseen,

kovan hinnan asumiseen kohtuuhintaisen asumisen kustannuksella. Kuntavaaleissa aiomme pitää huolen siitä, että asia korjataan jatkossa”, lupaa Honkasalo.

Huhtikuussa järestettävissä kuntavaaleissa Vasemmistoliitto odottaa saavansa hyvän tuloksen ja lisäävänsä valtuustopaikkojaan.

Siispä kohti uusia kamppailuja paremman Helsingin puolesta!

Näitä asioita Vasemmistoliitto ajaa Helsingin kunnallispolitiikassa SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUT KUNTOON

TASA-ARVOISTA KASVATUSTA JA KOULUTUSTA

•

•

• •

Monipuoliset palvelut saatava läheltä ja helposti kaupungin omalta sosiaali- ja terveysasemalta.

Matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut turvattava ajoissa tarvitseville.

Ennaltaehkäisyyn panostettava.

• • •

Jokaiselle lapselle oikeus maksuttomaan varhaiskasvatukseen pienessä ryhmässä.

1.-4.-luokkalaisille oikeus aamu- ja iltapäivätoimintaan.

Laadukas peruskoulu ja toisen asteen opiskelupaikka kaikille Maksuttomat oppimateriaalit lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin.

TOLKKUA TYÖELÄMÄÄN JA TOIMIVAA ELINKEINOPOLITIIKKAA

KULTTUURI JA LIIKUNTA KUULUVAT KAIKILLE

• •

• •

•

Itsensätyöllistäjille ja pienyrittäjille työtiloja ja neuvontaa.

Helsingin tulee järjestää vaikeammin työllistyville töitä normaalein työehdoin.

Helsingin kaupungista hyvä työnantaja – reilut työolot ja palkat.

KAIKILLE OIKEUS HYVÄÄN ASUMISEEN • • •

Edullisia ja laadukkaita kunnallisia vuokra-asuntoja.

Yksiöitä ja kaksioita painotettava asuntotuotannossa.

Kaupungille oma rakennusyksikkö tuottamaan kestävää asumista.

EDULLINEN JOUKKOLIIKENNE JA TOIMIVA KEVYENLIIKENTEEN VERKOSTO • • •

Liikkumisen kaupungissa oltava edullista ja esteetöntä.

Lisää sujuvaa raideliikennettä ja toimiva pyörätieverkosto.

Lisää joukkoliikennettä öisin ja viikonloppuisin.

•

We can do it!

Kirjastot ja kulttuuripalvelut lähelle asukkaita.

Liikuntapaikkoja toteutettava kaiken ikäisille yhdessä alueiden asukkaiden kanssa.

Ennaltaehkäisevän terveysliikunnan pitää olla osa kaupungin muita peruspalveluita.

YMPÄRISTÖ JA IHMISOIKEUDET HUOMIOITAVA KAIKISSA PÄÄTÖKSISSÄ • • •

Kivihiilen käytöstä luopumista edistettävä ja korvattava kivihiili uusiutuvalla energialla.

Puhdas ilma ja kaupunkiluonto otettava huomioon asunto- ja liikennepoliittisissa ratkaisuissa.

Kaiken päätöksenteon on perustuttava ihmisoikeuksien ja kestävän kehityksen periaatteisiin.

3

Tällaista saimme aikaan Vasemmistoliiton valtuustoryhmän saavutukset ja teot vuonna 2016.

1.

Turvasimme kaikille lapsille oikeuden varhaiskasvatukseen.

2. Vaadimme edullisempaa asumista ja teimme ryhmäaloitteen vuokrajarrun käyttöönotosta.

3.

12. Puolustimme aktiivisesti Helsingin kaksikielisyyttä.

13. Vaadimme, että sukupuolten tasa-arvo huomioidaan kaupungin rekrytointiprosesseissa.

Nostimme esiin vanhusten palveluasumiseen pääsyn vaikeuden ja vaadimme asian selvittämistä.

4. Vaadimme lisää aikuisia kouluihin ja päiväkoteihin sekä psykologeja varhaiskasvatukseen.

5. Puolustimme Keskuspuistoa ja Vartiosaarta.

6. Vaadimme karenssia kunnan virkamiehille yksityiselle sektorille siirryttäessä.

7.

Hämeentielle saadaan vihdoin pyöräkaista.

8. Kiinnitimme huomiota suojateiden turvattomuuteen.

9. Vaadimme laajempia opiskelija-alennuksia joukkoliikenteeseen.

10. Säilytimme skeittipuisto Wammaparkin.

11. Vaadimme nuorten kanssa toimiville soteammattilaisille koulutusta sateenkaarinuorten kohtaamiseen ja onnistuimme.

4 Vasen

14. Helsinkiin on saatu lisää muraaleita, ja katutaidetta tuetaan jatkossakin.

15. Vastustimme Guggenheimmuseon rahoitusta valtion ja kaupungin varoista.

Helsinkiin pormestarit Kaupungin johtamisjärjestelmä uudistuu. Vasemmistoliitto näkee muutoksessa hyvää mutta myös ongelmia.

Teksti: AILA PERVONSUO Kuva: HENNA AALTONEN UUDISTUKSEN MYÖTÄ HELSINKI siirtyy pormestarimalliin ja toimialamalliin, eli keskushallinnon lisäksi on neljä toimialaa.

Lautakuntarakenne uudistetaan kokonaan.

Pitäisikö tämän kiinnostaa kaupunkilaisia? Mitä uudistus tarkoittaa käytännössä? Tuoko se muutoksen parempaan vai huonompaan suuntaan? ”Olemme jo vuosia kritisoineet nykyistä ”mulle sulle” -mallia, jossa apulaiskaupunginjohtajat ovat kulisseissa poliittisesti valittuja virkamiehiä, koska se ei toimi demokratian näkökulmasta alkuunkaan”, sanoo Veronika Honkasalo, Vasemmistoliiton valtuustoryhmän puheenjohtaja. ” Vasemmistoliiton näkökulmasta positiivista on se, että jatkossa kaupungin poliittinen johto ja virkamiesjohto erotetaan toisistaan”, jatkaa Honkasalo.

Kokoomus halusi karsia luottamuspaikkoja huomattavasti ja niputtaa toimialoja yhteen. Tätä Vasemmistoliiton valtuustoryhmä vastusti. Se teki kompromissiesityksen toimialalautakunnan alaisuuteen perustettavista jaostoista, jotta poliittinen työ ei keskittyisi liikaa.

Myöskään kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok) ns. kansliapäällikkömalli ei sopinut Vasemmistoliitolle; siinä haluttiin kasvattaa kansliapäällikön valtaa delegoimalla tälle tehtäviä, jotka kuuluvat pormestarille. Pajusen malli ei kuitenkaan mennyt läpi, vaan hyväksyttiin esitys, jos-

sa pormestarin ja apulaispormestareiden valtaa vahvistettiin. ”Tämä oli Vasemmistoliitolle merkittävin syy olla mukana yhtenäisessä päätöksessä”, selittää Honkasalo.

Olemme jo vuosia kritisoineet nykyistä ”mulle sulle” -mallia, jossa apulaiskaupunginjohtajat ovat kulisseissa poliittisesti valittuja virkamiehiä.

Yleinen oletus on, että pormestariksi valitaan kuntavaalituloksen perusteella suurimmaksi valtuustoryhmäksi tulleen puolueen ennen vaaleja asettama pormestariehdokas.

Apulaispormestarien paikat jaettaisiin suhteessa puolueiden saamaan valtuutettujen määrään. Näin ei välttämättä tapahdu. Voi esimerkiksi olla, että enemmistö valtuustosta haluaa pormestariksi jonkun muun kuin suurimman puolueen asettaman ehdokkaan.

Eivätkä puolueiden pormestariehdokkaat ole välttämättä niiden ehdokkaita apulaispormestareiksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä eivät ole pormestarivaalit eivätkä henkilövaalit. Olennaista on, kuinka suuren ryhmän eri puolueet saavat valtuustoon.

Tämä ratkaisee, millaista politiikkaa siellä tehdään. Valta on tulevaisuudessakin 85 valtuutetulla, ei pormestarilla.

Veronika Honkasalo

VALTUUSTO VALITSEE

Vaalien jälkeen kaupunginvaltuusto valitsee keskuudestaan – valtuutetuista tai varavaltuutetuista – pormestarin ja apulaispormestarit vaalikaudeksi kerrallaan. Pormestariksi ei siis automaattisesti valita henkilöä, joka on saanut kuntavaaleissa eniten ääniä.

Paavo Arhinmäki on Vasemmistoliiton pormestariehdokas.

5

Asuntopolitiikka

Lisää kohtuuhintaisia Helsingissä asuntojen vuokrat ja neliöhinnat ovat karanneet jo keskituloistenkin ulottumattomiin.

Teksti: MERJA HELLE Kuvat: MIKAEL KINANEN

124 120 116

Vuokrat nousivat 2,6 prosenttia vuodessa Vuokrien ja kuluttajahintojen kehitys 2010 = 100 Pääkaupunkiseutu Kuluttajaindeksi

112 108 104 100 2010

KOTI KUULUU KAIKILLE, mutta tavallisten

työssä käyvien ihmisten on jo vaikeaa löytää Helsingissä asuntoa, johon olisi varaa. ” Lähihoitajan tai autonkuljettajan palkoilla ei voi ostaa satoja tuhansia maksavaa kolmiota tai maksaa vuokraa 1 100 euroa kaksiosta. Huutava pula on nimenomaan kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista, samalla kun hallituksen leikkauspolitiikka on vienyt pienituloiset entistä suurempaan ahdinkoon, korostaa Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Silvia Modig.

Asumistuki valuu vuokranantajien taskuun, jotka korottavat vuokria samassa tahdissa kuin asumistuen määrä nousee korotettuja vuokria vastaavasti. Näin noidankehä on valmis. Helsinkiin ei monilla ole varaa hakeutua töihin, mistä kärsivät niin yritykset kuin vaikkapa sosiaali- ja terveydenhuolto.

6 Vasen

LISÄÄ TONTTEJA

Vasemmistoliitto on kaupunginvaltuustossa ehdottanut, että Helsingin on kaavoitettava enemmän tontteja kohtuuhintaisia asuntoja varten.

Helsingissä aiotaan lähivuosina rakentaa 6 000 asuntoa vuodessa. Niistä tulisi Vasemmistoliiton mielestä kolmasosan eli 2 000 olla ARA-vuokra-asuntoja.

Luvussa on mukana 500 opiskelija- ja nuorisoasuntoa. Kolmasosa olisi sääntelemättömiä vuokra- ja omistusasuntoja ja viimeinen kolmannes ns. välimuodon omistusasuntoja. Viime mainittuja ovat muun muassa hitas-, asumisoikeus- tai osaomistusasunnot. Kaupunginvaltuuston äänestyksessä Vasemmistoliiton ehdotus kaatui 2016, koska puolueista vain SKP kannatti esitystä.

Valtuusto päätti, että vuosittaisesta ra-

2011

2012

2013

kentamisesta 45 prosenttia on sääntelemättömiä vuokra- ja omistusasuntoja (2 700 asuntoa). 25 prosenttia on vuokra-asuntoja (1 500 asuntoa, joista 300 opiskelija- ja 100 nuorisosasuntoja). 30 prosenttia on välimuodon asuntoja (1 800 asuntoa) Kaupungin tavoitteena on itse tuottaa 1 750 asuntoa vuodessa, joista 1 000 on ARA-vuokra-asuntoja ja 750 välimuodon asuntoja.

VUOKRAJARRU

Kohtuuttomia vuokrien korotuksia vastaan Vasemmistoliitto esittää vuokrankorotusjarrua. Se voisi esimerkiksi rajoittaa vuokrankorotuksia joka toiseen vuoteen tai rajata maksimikorotuksen tiettyyn indeksiin sidottuun prosenttilukuun. Malli on käytössä muun muassa Irlannissa ja Saksassa.

2014

2015

2016

Tarvitaan aitoa ja avointa kilpailua, jotta vuokraasuntomarkkinat saadaan vuokralaisten kannalta reilummiksi eivätkä asumistukikustannukset valu sijoitusyhtiöiden tileille.

Silvia Modig

Asuntopolitiikka

asuntoja

Harvalla on varaa asua meren läheisyyteen rakennetuilla uusilla asuntoaluieilla, kuten Kalasatamassa.

Samaan aikaan, kun kohtuuhintaisia asuntoja pitää rakentaa huomattavasti nykyistä enemmän, pitää myös huolehtia siitä, etteivät asumisen kustannukset nouse kohtuuttomasti myöskään vanhoissa asunnoissa Paavo Arhinmäki

Tilastokeskuksen mukaan vuokrien vuosikorotus oli vuoden 2016 kolmannella neljänneksellä 2,6 prosenttia. Vapaarahoitteisten asuntojen vuokrat nousivat maassa keskimäärin 2,4 prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus

uusinut ja uusii lähivuosina kovaa tahtia tontinvuokrasopimuksiaan. Pahimmillaan tontin vuokra on voinut jopa kymmenkertaistua. Tällä hetkellä kaupungin tuotto-odotus vuokratonteilla on peräti 4 prosenttia vuodessa. Olemme esittäneet tämän tuotto-odotuksen puolittamista.

Valitettavasti sille ei ole tullut tukea kokoomukselta, vihreiltä tai demareilta.”

Muita Vasemmistoliiton ehdottamia keinoja asuntokurimuksen helpottamiseksi ovat muun muassa Helsingin kaupungin tai tulevan maakunnan yhteinen rakennusyhtiö, joka rakentaisi edullisia vuokra-asuntoja. Kaupunki voisi myös tukea uusia ja aidosti yleishyödyllisiä rakennuttajia esimerkiksi tonttien hintaa alentamalla. ”Tarvitaan aitoa ja avointa kilpailua, jotta vuokra-asuntomarkkinat saadaan vuokralaisten kannalta reilummiksi eivätkä asumistukikustannukset valu sijoitusyhtiöiden tileille”, painottaa Silvia Modig.

ASUMISEN KALLEUS VAIKUTTAA ELÄMÄNLAATUUN

Esimerkiksi Saksassa voidaan määrätä kymmenen prosentin katto vuokrien korotuksiin asuntomarkkina-alueilla, joilla kysyntä on voimakasta. Irlannissa puolestaan tuli joulukuussa 2015 voimaan lakimuutos, jonka mukaan vuokrankorotuksia ei voi tehdä joka vuosi, vaan vuokratasoa jarrutetaan sallimalla korotukset vain joka toinen vuosi.

TONTTIEN VUOKRAT

”Samaan aikaan, kun kohtuuhintaisia asuntoja pitää rakentaa huomattavasti nykyistä enemmän, pitää myös huolehtia siitä, etteivät asumisen kustannukset nouse kohtuuttomasti myöskään vanhoissa asunnoissa”, muistuttaa kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki. ”Helsinki voi vaikuttaa tontin vuokrilla suoraan asumisen kuluihin. Kaupunki on

“Asumisen hinta on ehkäpä suurin poliittinen kysymys Helsingissä. Ylikorkeat vuokrat ja asuntojen hinnat johtavat siihen, että monilla menee reilusti yli puolet käteen jäävistä tuloista vuokrien tai asuntolainojen maksamiseen.

Helsinkiläiset tulisivat huomattavasti paremmin toimeen, jos asumisen hintaa saataisiin alaspäin tai edes hintojen kasvu pysähtymään”, korostaa Paavo Arhinmäki.

Helsingillä on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa asumisen hintaan. ”Kaupunki omistaa lähes kaiken rakentamattoman maan, päättää mitä maalle rakennetaan ja miten tontit luovutetaan. Asuntopolitiikka vaikuttaa joko negatiivisesti tai positiivisesti kaupungin sosiaalipolitiikkaan, talouteen, hintatasoon ja kaupunkilaisten toimeentuloon”, muistuttaa kaupunginvaltuuston varavaltuutettu Henrik Nyholm.

Info

Hinnat pilvissä ASUNTOPULA HELSINGISSÄ PAHENEE.

Yleiskaavassa arvioidaan, että vuonna 2050 täällä asuisi 860 000 ihmistä eli noin 240 000 enemmän kuin nyt. Yhä suurempi osa tonteista pitää kaavoittaa kohtuuhintaisille vuokra- ja omistusasunnoille. Vuonna 2016 tavoite oli vain noin 6 000 uutta asuntoa vuodessa.

Niistä suurin osa oli vapaarahoitteisia asuntoja.

Kerros- ja rivitaloasuntojen keskineliöhinnat vaihtelivat pari vuotta sitten Jakomäen 2 129 eurosta Kaartinkaupungin 7 153 euroon. Uusilla alueilla, kuten Jätkäsaaressa neliöhinnat olivat vuonna 2016 jopa yli 10 000 euroa ja vuokraasunnon neliöhinta yli 30 euron.

Asuntojen kuukausivuokra oli vuonna 2014 keskimäärin 15,15 euroa neliöltä.

Vapaarahoitteisissa asunnoissa neliövuokrat olivat noin 2,50 euroa korkeammat ja ARA-vuokra-asunnoissa 3,30 euroa alemmat. Uusissa vapaarahoitteisissa asunnoissa vuokrat olivat keskimäärin 19,80 euroa neliöltä.

Vuoden 2014 lopussa joka kymmenes kotitalous sai yleistä asumistukea. Määrä kasvaa koko ajan. Vuoden 2016 elokuussa tukea sai lähes 44 000 kotitaloutta, joissa asui melkein 63 000 helsinkiläistä. Yleistä asumistukea saavien määrä on kasvanut 76 prosenttia vuodesta 2008 vuoteen 2016.

Helsingin kaupunki omistaa 56 000 asuntoa. Suurinta osaa asunnoista hallinnoi Helsingin kaupungin asunnot Oy eli Heka. Sillä oli vuonna 2015 noin 47 500 vuokra-asuntoa (vuoden 2016 määrä ei vielä ole tiedossa). Hekan asuntoja pystytään välittämään vuodessa noin 2 200.

Tarve uusille asunnoille on huutava; kaupungin voimassa olevia vuokra-asuntohakemuksia on jatkuvasti noin 16 000.

Hakemus on nimitttäin voimassa vain kolme kuukautta kerrallaan, jonka jälkeen se pitää uusia, muuten haku raukeaa.

Kaupungin asuntojen hakukriteereissä olisi paljon parannettavaa; nyt valtaosa tulee luokitelluksi ”erittäin kiireellisiksi” hakijoiksi, mutta vain murto-osa heistä saa asunnon.

7

Helsingin yleiskaava

Kaupungissa oltava myös luontoa Kun metsä kaadetaan tai kalliot räjäytetään, ei menetettyä saa enää takaisin. Kerran tuhottu luonto ei palaa enää ennalleen.

Teksti: MERJA HELLE Kuva: VERA MINKIN

TIIVIIN KAUPUNKIRAKENTAMISEN vasta-

painoksi tarvitaan metsiä ja virkistysalueita. Siksi Vasemmistoliitto on halunnut säästää Keskuspuiston ja Vartiosaaren lisärakentamiselta.

Uudessa hyväksytyssä yleiskaavassa tiivistetään asumista, kaavoitetaan tontteja uusille asunnoille, painotetaan joukkoliikennettä ja rakennetaan työpaikka-alueita. ”Kaavassa on kuitenkin unohdettu luonnon ja virkistysalueiden riittävä suojelu,” korostaa kaupunginvaltuutettu Paavo Arhinmäki.

“Siksi jatkossa tarvitaan entistä tarkempaa kaavoitustyötä, koska yleiskaava on yleispiirteinen eikä se estä rakentamista myös arvokkaille ja herkille luontoalueille - kuten Keskuspuistoon.”

Lisäksi uhanalaisia paikkoja on Vantaanjoen varressa, Ramsinniemessä, Pornaistenniemessä, Tuomarinkylässä, Kivikossa, Lauttasaaressa, Munkkivuoren-Talin alueella sekä Malmin lentokentän ympärillä.

TAISTELU KESKUSPUISTOSTA

Vasemmistoliito yritti viimeiseen asti estää Keskuspuiston pirstomisen mutta hävisi äänestyksen kaupunginvaltuustossa; vihreät, demarit ja kokoomus runnoivat läpi Keskuspuiston lisärakentamisen.

Keskuspuiston rakentaminen Pirkkolan ja Maunulan kohdalla on Arhinmäen mukaan erityisen ongelmallista. ”Siinä metsä on jo nyt kapeimmillaan,

eikä rakentamisen jälkeen voi enää puhua metsästä. Rakentaminen merkitsisi metsän lenkkeily- ja hiihtopolkujen muuttumista käyttökelvottomiksi. Myös luonnon monimuotoisuuden kannalta Keskuspuistosta tulisi liian kapea,” perusteli Paavo Arhinmäki kaupunginvaltuustossa.

Asuntoja ei olisi varmasti tarvinnut karsia, vaikka Keskuspuisto olisi jätetty ennalleen. Yleiskaavan mukaan tarvitaan uusia asuntoja noin 240 000 ihmiselle vuoteen 2050 mennessä, ja Keskuspuiston osuus tuosta rakentamismäärästä on vain noin kolme prosenttia. Lisäksi yleiskaavassa ei ole laskettu mukaan Sipoolta Helsinkiin liitettyjä alueita. Niistä tehdään naapurikuntien kanssa oma osayleiskaava, jossa kaavoitetaan asuntoja kymmenille tuhansille ihmisille.

Yleiskaava on tarkoituksella ylimitoitettu, siksi kaikkia alueita ei tarvitse tiivistää kovalla kädellä. Siinä on kaksi kertaa enemmän tilaa rakentamiselle kuin arvioitu asuntotarve on.

Missään ei ole myöskään määritelty, että bulevardin reunoilla pitää olla koko matkalta rakennuksia. Jos katsoo mitä tahansa suurkaupunkia, on bulevardien reunoilla myös puistoja. Vasemmistoliiton kanta on, että kaupunkibulevardi Hämeenlinnanväylälle olisi voitu toteuttaa ilman Keskuspuiston kaventamista. Bulevardin toisella puolella olisi hyvin voinut olla puistoa.

VARTIOSAAREEN RAKENNETAAN

Vartiosaaren rakentaminen lyötiin lukkoon osayleiskaavassa. Vasemmistoliiton Veronika Honkasalo teki kaupunginvaltuustossa vastaesityksen, jonka mukaan Vartiosaari olisi säilyettävä viher- ja virkistysalueena sekä houkuttelevana matkakohteena. Esitys hävisi äänin 40-44.

Sitä vastustivat kokoomus, demarit, perussuomalaiset ja keskusta.

Asuntojen rakentamista vastustivat myös Kaupunginmuseo ja Museovirasto, jonka mukaan Vartiosaaren osoittaminen tehokkaasti rakennettavaksi asuinalueeksi on olennaisessa ristiriidassa saaren kulttuurihistoriallisten, maisemallisten ja luontoarvojen kanssa.

Ympäristölautakuntakunnan mielestä saari olisi pitänyt säilyttää pääosin rakentamattomana Ramsinniemeen ja MeriRastilaan ulottuvan vihersormen osana.

Vastustavista lausunnoista huolimatta Vartiosaaren kaava hyväksyttiin valtuustossa syksyllä 2016. Saareen on siis tulossa uusi 5 000–7 000 asukkaan kaupunginosa.

Yleiskaavan toteuttamiseen voi - ja kansalaisten täytyykin - vaikuttaa myös jatkossa. Seuraavaksi valmistuu virkamiesten laatima toteutusohjelma. Se tulee kaupunkisuunnittelulautakuntaan syksyllä 2017.

Ohjelmassa kerrotaan, missä järjestyksessä kaavoitusta lähdetään tekemään. Malmin lentokenttä ja Raide-Jokerin ympäristö ovat todennäköisesti ensimmäisiä kohteita.

Yleiskaavan pääkohdat HELSINGISSÄ ASUU ARVION mukaan jopa

860 000 ihmistä vuonna 2050 eli 240 000 enemmän kuin nyt.

•

Uusista asunnoista kolmannes rakennetaan kaupunkibulevardien varsille laajenevaan kantakaupunkiin, kolmannes täydennysrakentamisena erityisesti raideliikenteen solmukohtiin ja kolmannes uusille alueille.

•

Lisäksi Helsinki valmistelee naapurikuntien kanssa Östersundomin kaavoittamista.

•

Sisääntuloteitä muutetaan kaupunkibulevardeiksi, joiden varteen rakennetaan kymmeniä tuhansia uusia asuntoja - Länsiväylän, Turunväylän, Vihdintien, Hämeenlinnanväylän, Tuusulanväylän, Lahdenväylän ja Itäväylän laitamille.

•

Tiiviitä asumiskeskuksia rakennetaan myös Malmille, Kannelmäkeen, Pitäjänmäkeen sekä Viikkiin.

Pala keskuspuistoa leikataan pois osana uutta yleiskaavaa.

Keskuspuiston rakentaminen Pirkkolan ja Maunulan kohdalla merkitsee metsän lenkkeilyja hiihtopolkujen muuttumista käyttökelvottomiksi.

8 Vasen

Liikennepolitiikka

Sujuvaa liikkumista Kevyenliikenteen verkostoa on laajennettava ja joukkoliikennettä lisättävä. Lippujen hintojen tulee olla kohtuullisia.

Kaupunki ei voi kasvaa yksityisautoilun varassa, vaan joukkoliikenteestä on tehtävä houkutteleva ja helppo vaihtoehto.

Teksti: VEERA MINKIN Kuva: MINNA KALLINEN

Epäsäännöllisten työaikojen lisääntyminen kasvattaa joukkoliikenteen tarvetta myös perinteisten ruuhka-aikojen ulkopuolella.

YHTENÄ KAUPUNGIN tavoitteista on

tiivistää nykyistä kaupunkirakennetta joukkoliikenneyhteyksien varteen.

Joukkoliikenneyhteyksiä sekä kävely- ja pyörätieverkostoja pyritään kehittämään, jotta palveluiden ja työpaikka-alueiden saavutettavuus parantuu. Nämä ovat hyviä tavoitteita ja on tärkeä pitää huoli siitä, että niitä päätöksenteossa myös toteutetaan.

Toinen tavoite, jota Vasemmistoliitto kannattaa, on raideliikenteen lisääminen.

Se liittyykin olennaisesti maankäytön suunnitteluun Jätkäsaaressa, Kalasatamassa, Pasilassa ja Kruunuvuorenrannassa.

Esimerkkejä raideliikenteen lisäämisestä ovat Raide-jokeri, jonka rakentaminen alkaa ilmeisesti vuonna 2019, ja Kruununsillat, jotka tulevat ainoastaan kevyenliikenteen ja joukkoliikenteen käyttöön. Siltojen on määrä valmistua 2025.

Joukkoliikenteen houkuttelevuuden kannalta on tärkeää, että se on nopeu-

deltaan kilpailukykyinen liikkumismuoto kaupungissa ja hinnaltaan kaikkien kaupunkilaisten saavutettavissa.

MITEN PAREMMAT YHTEYDET

HKL-liikelaitoksen johtokunnan varapuheenjohtaja, Vasemmistoliiton edustaja Riina Simonen luettelee keinoja, joilla joukkoliikennettä voidaan nopeuttaa ja sujuvoittaa: liikennevaloetuisuudet, pikalinjat (esimerkiksi jokerilinjat) ja joukkoliikennekaistat. ”Matkaketjut sujuvoituvat helpottamalla vaihtoja liikennevälineestä toiseen, ja kaupunkipyörät täydentävät matkaketjuja. Vastaisuudessa matkustusnopeutta ja -mukavuutta on tarkoitus parantaa myös muun muassa lisäämällä reaaliaikaisten pysäkkinäyttöjen määrää”, kertoo Simonen.

Kun joukkoliikenteen käyttäjämäärät kasvavat, voidaan lippujen hinnat pitää kohtuullisina. Hintoja on viime vuosina

korotettu paljon, mikä vaikeuttaa jo nyt joidenkin mahdollisuutta liikkua kaupungissa.

Varavaltuutettu, Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas ja HSL:n hallituksen jäsen Hanna Mithiku toteaa, että kahden aikuisen ja kahden koululaisen perheessä 30 vuorokauden Helsingin sisäiset kausiliput tulevat vuonna 2017 maksamaan 164 euroa.

Vuonna 2014 lippujen hinta oli 140 euroa, eli hinnat ovat nousseet 17,5 prosenttia kolmessa vuodessa. ”Kaupungin strategiaohjelmassa yhdeksi tavoitteeksi on kirjattu joukkoliikenteen osuuden lisääminen liikenteestä.

Liian korkeat lippujen hinnat eivät tue tätä tavoitetta. Kaksi merkittävintä joukkoliikenteen käyttöön vaikuttavaa tekijää ovat sujuvat yhteydet ja edulliset lippujen hinnat”, kiteyttää Mithiku.

Mithiku toteaa kuitenkin, että ilman kuntien maksaman osuuden lisäämistä hintojen pitäminen alhaisena tuskin onnistuu ainakaan alkuvaiheessa. Asiaa tulisikin tarkastella kokonaisuutena, sillä toimivasta joukkoliikenteestä hyötyvät kaikki.

Sosiaalisin perustein myönnetyt alennusliput olisivat yksi keino lisätä kaikkien mahdollisuutta liikkumiseen, mutta järjestelmän täytyisi olla ketterä ja yksinkertainen, jotta se ei lisäisi byrokratiaa eikä olisi liian haastava toteuttaa.

Aukioloaikojen vapautuminen ja epäsäännöllisten työaikojen lisääntyminen kasvattavat joukkoliikenteen tarvetta myös perinteisten ruuhka-aikojen ulkopuolella.

Työntekijöiden on päästävä töihin sujuvasti kaikkina vuorokauden aikoina. Siksi joukkoliikenteen aikatauluihin tulee saada lisää aikaisia aamu- ja myöhäisiä iltavuoroja sekä läpi yön kulkevia vuoroja, myös metroliikenteeseen.

MUUTOKSEN VUODET

HSL:n hallituksne varajäsen ja Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokas Hannu Koponen sanoo, että vuosia 2017 ja 2018 voisi kutsua joukkoliikenteen muutosvuosiksi. Toisin kuin voisi kuvitella, ei länsimetron tuleminen ole suurin uudistus pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa. ”Reaaliaikainen joukkoliikenneinfo tulee omalta osaltaan muuttamaan joukkoliikenteen käyttöä sujuvammaksi, mutta vielä merkittävämpi muutos on kaarimallinen taksajärjestelmä, jonka arvioidaan tulevan käyttöön vuonna 2018. Se saattaa alentaa matkanteon hintaa osalle kaupunkilaisista”, selvittää Koponen.

Sisimmillä kaarilla eli ABC-alueella kausi-, arvo- ja kertaliput kelpaavat aina vähintään kahdella vyöhykkeellä (AB tai BC), eikä alueella myydä yhden vyöhykkeen lippuja.

Pääkaupunkiseutu jaetaan kaarimallissa kolmeen vyöhykkeeseen, joiden alueella kausi-, arvo- ja kertaliput kelpaavat aina vähintään kahdella vyöhykkeellä. Sisäisen lipun A+B -vyöhykealue laajenee kattamaan Espoon Matinkylän ja Leppävaaran.

Tämä voi houkuttaa laajentamaan esimerkiksi ostoskeskusmatkailua. Kehäteiden välisen alueen kattavalla B-vyöhykkeellä asuvat voivat kuitenkin punnita tarvettaan käydä kantakaupungissa, jos arkimatkat suuntautuvat Espoon tai Vantaan suunnalle.

YKSITYISAUTOILUA VÄHENNETTÄVÄ

Mitä enemmän on yksityisautoilua, sitä enemmän tarvitaan myös pysäköintipaikkoja. Pysäköintipaikkamitoitukset ja laajemmat väylät ovat pois muusta kaavamaasta ja vähentävät mahdollisuuksia rakentaa tiiviimpää kaupunkia.

Tämä on yksi syy siihen, että kaupunki ei voi kasvaa yksityisautoilun varassa vaan joukkoliikenteestä on tehtävä houkutteleva ja helppo vaihtoehto, joka palvelee kaupunkilaisten erilaisia tarpeita.

Vasemmistoliitto kannattaa myös ruuhkamaksujen käyttöönottoa. Osa niistä saatavista tuotoista olisi ohjattava joukkoliikenteen tukemiseen ja muun muassa liityntäpysäköintipaikkojen lisäämiseen ja osa liikenteen sekä katu- ja tieverkon kehittämiseen.

Kantakaupungin liikenteen toimivuus on turvattava, ja ruuhkamaksut voisivat olla yksi ratkaisu siihen. Myös autoilijat ja etenkin ammattiliikenne hyötyisivät ruuhkamaksuista, sillä niiden seurauksena ruuhkat vähenisivät, etenkin kantakaupungissa.

Pyöräilyn puolesta

Kevyenliikenteen suosiminen kannattaa KAUPUNGINSUUNNITTELUVIRASTO ON

laatinut pyöräilynedistämisohjelman, jonka mukaan kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuuden lisääminen liikenteestä edistää kestävää liikkumista.

Erityisesti pyöräilylle tavoitellaan selkeämpää asemaa kaupungin liikennejärjestelmässä. Tämä on kannatettava tavoite, sillä esimerkiksi Tanskassa on laskettu, että jokainen pyöräilykilometri tuottaa yhteiskunnalle 0,16 € ja henkilöautoilu puolestaan kuluttaa 0,10 €/kilometri.

Pyöräverkostoja on kehitettävä, jotta liikkuminen olisi sujuvaa ja turvallista kaikkialla kaupungissa. Pyörätie- ja kevyenliikenteenverkoston tulee olla tasaveroinen autoliikenteen verkostojen kanssa.

Liikkumisen sujuvuuden ja turvallisuuden takia pyörä- ja jalankulkijoiden kaistat tulisi erotella paremmin.

Työmatkapyöräily vähentää tutkitusti työsairaspoissaoloja ja parantaa terveyttä.

Kaupungin tulisikin työantajana rohkaista ja kannustaa eri keinoin työmatkapyöräilyyn. Kaupungin tulee myös huolehtia pyöräteiden esteettömyydestä ja panostaa teiden talvikunnossapitoon ympärivuotisen pyöräilyn mahdollistamiseksi.

Hyvin järjestetty joukkoliikenne sekä yhtenäinen kevyenliikenteen verkosto takaavat kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden liikkua Helsingissä. Ne vaikuttavat myös myönteisesti kaupungin ilmanlaatuun ja sitä kautta viihtyvyyteen sekä asukkaiden terveyteen.

9

LAATUA, TUKEA JA TASA-ARVOA Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaana on useita varhaiskasvatuksen ja opetusalan ammattilaisia. Subjektiivinen päivähoito-oikeus, maahanmuuttajalasten asema, riittävän pienet ryhmä- ja luokkakoot ovat kaikille tärkeitä vaaliteemoja.

Teksti: SALLA NAZARENKO Kuvat: TEEMU SILVÁN

10 Vasen

Varhaiskasvatus ja opetus

FILOSOFIAN JA elämänkatsomustiedon

opettaja Vesa Korkkula on ollut kuluvalla valtuustokaudella kaupunginvaltuustossa toisena varavaltuutettuna. Hänellä on kokemusta myös opetus- ja nuorisolautakunnasta.

Vaaliteemoista kysyttäessä Korkkula ei mieti hetkeäkään. ”Lasten ja nuorten tulee voida olla ja opiskella laadukkaissa sisäilmaongelmattomissa kouluissa ja päiväkodeissa.

Tilojen korjauksiin tarvitaan enemmän resursseja.”

Vaikka juhlapuheissa muuta sanotaan, eivät lapset lähde koulutaipaleelle samalta viivalta sosioekonomisten lähtökohtien erojen vuoksi. Heikommista lähtökohdista tulevat tarvitsevat enemmän tukea. On myös äärimmäisen tärkeätä, että jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan kiinnostava harrastus vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Yhden asian Korkkula haluaa vielä nostaa esiin: ” Suomi toisena kielenä -opetus on yksi tärkeimmistä kotouttamisen muodoista. S2-opettajat tekevät erityisen tärkeätä työtä”.

KOULUTUKSEN LAATU SÄILYTETTÄVÄ

S2-opetus sekä maahanmuuttajalasten asema on muidenkin ehdokkaiden mielessä.

Erityisopettajataustainen Marianna Siltala kehuu Helsingin kaupungin rahoittaman Maahanmuuttajien Osaamiskeskuksen toimintaa ja sen toteuttamia koulutuksia, joiden avulla maahanmuuttajien osaamista kartoitetaan ja heidät saadaan polutettua eteenpäin opintoihin ja työelämään. ”Tämä on hieno innovaatio, jonka jatko tulee turvata myös tulevaisuudessa.”

Siltala työskentelee tällä hetkellä opettajana ammattillisella toisella asteella.

Hän pelkää massiivisten rahoitusleikkauksien vaikutuksia. ”On tärkeää säilyttää koulutuksen laatu.

Miten se käytännössä onnistuu, jos opettajia ja lähiopetusta vähennetään? Kaikilla nuorilla ei välttämättä ole edellytyksiä opiskeluun ilman tukea. Kaikille ei riitä, että saa opiskelupaikan, vaan myös riittävä lähiopetus ja opetuksen tuki täytyy turvata.

Myös Siltalaa hirvittävät ryhmäkokojen kasvattaminen ja subjektiivisen päivähoidon rajausyritykset. ”Näin esimerkiksi työttömien perheitä eriarvoistetaan. Kaikilla tulee olla yhtäläiset mahdollisuudet ammattitaitoiseen varhaiskasvatukseen, laadukkaaseen koulutukseen ja hyvään oppimiseen. Yksikään nuori ei saa pudota koulutuksesta ja sen seurauksena syrjäytyä yhteiskunnasta.

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus.”

Lapsista ja nuorista säästäminen on lyhytnäköistä. laanohjaaja Sirkku Ingervo. ”Tietotekniikka on hyvä renki, mutta ei isäntä. Digiloikkaa tulee tehdä pedagogiikka edellä. ” Sekä Wallin että Ingervo muistuttavat, että olennaisen oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa. Lapsilla ja nuorilla voi olla kovakin aikuisen tarve. ”Monet lapset hakevat kovasti huomiota. Ymmärrän sen: aikuisilla voi olla työelämässä kovia paineita ja kiire tai muita huolia. Mutta tästäkään syystä kone ei koskaan voi korvata opettajaa”, Elina Wallin korostaa.

Wallin on huolissaan Helsingissä yleistyvästä koulushoppailusta. Hänen mukaansa joillakin sosioekonomisesti heikommilla alueilla osalla oppilaista on niin vaikeat kotiolot, että ne vaikeuttavat oppimista. Noilla alueilla asuvien varakkaampien perheiden vanhemmat huolehtivat, että heidän lapsensa eivät mene lähikouluun. ”Syntyy hienompia kouluja ja huonompia kouluja. Tämä sotii peruskoulun ajatusta vastaan”, Wallin sanoo.

Wallin tekisi koulushoppailusta vähän vaikeampaa ja myöntäisi ”huonomaineisille” kouluille positiivisen diskriminaation tukea.

Sirkku Ingervo muistuttaa, että juuri

tasavertaisuus on tehnyt Suomen koululaitoksesta ainutlaatuisen. ”Syy siihen, että Suomi on pärjännyt muun muassa PISA-testeissä, on opettajakoulutuksen taso ja se, että heikommasta neljänneksestä on pidetty huolta. Nyt on varmistettava, ettei synnytetä lasten luokkayhteiskuntaa kouluihin.”

Haastatellut ehdokkaat ovat myös huolissaan liian vähin resurssein integroiduista erityisoppilaista. Kuten moni opettaja ja vanhempi on Helsingin Sanomien yleisönosastossa kertonut, kouluista löytyy oppilaita jotka eivät pysty suuressa luokassa keskittymään. ”Oppilaat, joilla on vaikeaa, yritetään viimeiseen asti pitää normaaliluokalla.

Mutta mitä, jos oppilas ei kerta kaikkiaan kestä hälyä? Tai jos hän käyttäytyy aggressiivisesti ja sitä kautta pelottaa muita oppilaita”, pohtii Elina Wallin.

MONI ASIA ON MYÖS HYVIN

Kaikki ei Helsingissä suinkaan ole huonosti. Tästä muistuttaa Sirkku Ingervo. ”Helsingissä arvostetaan koulutusta ja varhaiskasvatusta. Vasemmistoliitto on lisäksi onnistunut vähentämään eriarvoistumista vaikuttamalla ryhmäkokoihin, suomi2-opetukseen sekä erityiseen tukeen.”

Kollegoidensa tapaan Sirkku Ingervo korostaa turvallisia, riittäviä, sisäilmaongelmattomia tiloja sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen lähiopetuksen tärkeyttä.

Myöskään oppilashuollon merkitystä ei saa unohtaa. ”Kouluissa on oltava matalan kynnyksen apua kuten kuraattoreja, terveydenhoitajia ja koulupsykologeja. Kannatan myös Ruotsin mallia, jossa alle 12-vuotiaat eivät

ole yksin vaan kaikilla on oikeus tarpeen mukaiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan. ”Meillä korostetaan turhaan lasten varhaista itsenäistymistä. Ollakseen isona itsenäinen ihmisen on saatava olla lapsena riippuvainen”, Ingervo korostaa.

LASTENSUOJELUSSA PAINOA ENNALTAEHKÄISYYN

Sirkku Ingervo työskentelee opinto-ohjaajana. Työssään hän näkee, miten syrjäytymiskehitys alkaa – ja myös sen, että se on pysäytettävissä. ”Käytän mieluummin termiä ’sivuunjäämiskehitys’. Eihän kukaan yhdessä yössä muutu koulupudokkaaksi, vaan kyseessä on pitkä prosessi. Tässä on tärkeää koulutuksessa mukana pysyminen, harrastukset ja ennen muuta ajoissa tuleva apu.” ”Nythän meillä esimerkiksi lastensuojelu toimii niin, että perheitä autetaan vasta, kun tilanne on kestämättömällä tavalla kriisiytynyt. Haluaisin Helsinkiin Imatran mallia, jossa perheet saavat tarvitsemaansa konkreettista apua jo ennen kuin ongelmat ovat valtavia.”

Sirkku Ingervo uskookin, että Helsingissä ja Suomessa on edellytykset maailman parhaisiin kouluihin ja varhaiskasvatukseen.

Kaikki ehdokkaat ovat yhtä mieltä siitä, että lapsista ja nuorista säästäminen on lyhytnäköistä. Laadukkaan varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tulisi kuulua kaikille lapsille. ”Minä peräänkuulutan välittämisen vimmaa. Yksinäisyyden ehkäisyä ja heikommista huolehtimista”, summaa Sirkku Ingervo.

DIGILOIKKA VAI – MAHALASKU?

Koulujen nopea digitalisaatio on myös tekijä, joka voi pahimmassa tapauksessa eriarvoistaa kouluja. Ensikertalaisena ehdolle lähtenyt Elina Wallin on koulutukseltaan lastentarhanopettaja mutta tekee luokanopettajan töitä. ”Digitalisoituminen on saattanut koulut eriarvoiseen asemaan. Osassa kouluista voi olla vaikkapa kymmenittäin padeja, toisissa ei juurikaan. Samalla kirjoissa säästetään kierrättäen vuodesta toiseen.” ”On mietittävä tarkkaan, millaisia laitteita ja applikaatioita tarvitaan, jotta niistä olisi oikeasti hyötyä.”

Samaa sanoo kaupunginvaltuutettu, erityisopettaja, luokanopettaja ja oppi-

Oikeus päivähoitoon kaikille lapsille saatiin Helsingissä säilytettyä.

Tärkeää on taata myös aamu- ja iltapäivätoiminta 1.-4.-luokkalaisille.

11

Sipilän sotesta tulossa sotku

Peruspalvelut saatava Helsingin vasemmisto vaatii, että perustason palvelut on saatava läheltä. Se onnistuu luomalla kattava julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen verkko. Terveyskeskusmaksuja ei saa ottaa käyttöön.

Sote-työntekijöiden ammattikokemus ja luovuus on otettava mukaan palveluiden kehittämiseen.

Teksti ja kuva: ESKO TULUSTO

Anna Vuorjoki ja Petra Malin tuntevat Helsingin sosiaali- ja terveysalan ongelmat niin työnsä kuin luottamustoimiensa kautta. Molemmat ovat Vasemmistoliiton ehdokkaina kuntavaaleissa.

SOTE-UUDISTUKSEN alkuperäisenä ta-

voitteena oli integraatio: että asiakas saisi tarvitsemansa terveys- ja sosiaalipalvelut nopeasti, helposti, laadukkaina ja mielellään samasta pisteestä tarvitsematta jonottaa ja harhailla palvelujen viidakossa.

Uudistus tuottaisi paitsi parempia, myös yhteiskunnalle edullisempia palveluja.

Toisin on kuitenkin käymässä; Sipilän hallituksen valitsemalla tiellä tärkeintä ei näytä olevan kansalaisten vaan hallituspuolueiden ja markkinoiden etu.

KEPUN JA KOKOOMUKSEN KAUPPA

Hallitus valitsi palveluiden järjestäjiksi maakunnat. Suomeen muodostetaan 18 maakuntaa, joista osa järjestää sote-palveluja yhdessä, niin että sote-alueita tulee 15. Nykyisin kuntien hoitamat sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät siis maakunnille.

Samalla kunnallisverotuksesta siirtyy 12,3 prosenttiyksikköä vastaava määrä valtiolle, joka rahoittaa maakuntia.

Keskustapuolueen valta perustuu pitkälle maalais- ja pienten kaupunkikuntien valtuustoihin. Saamalla maakuntamallin lävitse maakuntavaltuustoineen puolue lujittaa, suorastaan sementoi valtaansa.

Tässä lehmänkaupassa kokoomus sai lävitse sote-palvelujen markkinavetoisuuden, jota mainostetaan valinnanvapauden 12 Vasen

nimellä. Se nostaa yksityiset terveysalan firmat tasavertaisiksi maakuntien omien palvelujen sekä ns. kolmannen sektorin kanssa kilpailemaan asiakkaista.

Markkinavetoisessa järjestelmässä asiakas valitsee mieleisensä, maakunnan hyväksymän palveluntuottajan ja raha seuraa asiakasta. Samalla myös maakunnan sekä kolmannen sektorin on yhtiöitettävä palvelunsa. Kilpailussa asiakkaista yhtiöittäminen on etu yksityisille firmoille, joiden kokemus perustuu bisneksen tekoon.

Pääministeri Juha Sipilän mukaan kilpailutus tulee koskemaan noin neljäsosaa perustason terveyspalveluista. Hallituksen esityksessä kilpailutus on Sipilän arviota laajempaa. Koska varsinkin sosiaalipuolella on paljon viranomaispäätöksiä vaativia palveluja ja yksityinen raha hakeutuu vain sinne, missä voi tehdä voittoa, valinnanvapaus kohdistunee pääosin terveyspalveluihin ja yksinkertaisiin sosiaalipalveluihin.

INTEGRAATIOSTA MUISTO VAIN

Valinnanvapaus romuttaa sote-uudistuksen alkuperäisen päämäärän. Kun alun perin pyrittiin hyvään hoitoon, nyt pyritään hyvään tuottoon.

Kun tarkoitus oli keskittää ja selkeyttää palveluja vahvistamalla julkista palveluntuotantoa kokoamalla erilaiset sosiaali- ja

terveyspalvelut samaan organisaatioon, valinnanvapaus pilkkoo palvelut monille tuottajille synnyttäen entistä sekavamman palvelujen viidakon ja hävittäen senkin integraation, joka nyt vallitsee.

Siirtäessään palveluja markkinamekanismille valinnanvapaus hävittää yhteistä vastuuta palvelujen laadusta. Samalla ammattihenkilökunnan mahdollisuus osallistua toiminnan kehittämiseen myös laajemmin kuin vain oman työn puitteissa vähenee: liikeyritysten päätökset tehdään liiketoiminnan, ei kollektiivisen vastuun perusteella. Näin menetetään suuri ja uudistava voima: sosiaali- ja terveysalan työtä tekevien ihmisten luovuus ja kokemus.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ilmoitti jo syksyllä, että jos Vasemmistoliitto on seuraavassa hallituksessa, se tulee korjaamaan Sipilän hallituksen sote-uudistuksen ainakin valinnanvapauden osalta. Samaa ovat viestittäneet myös vihreät ja sosialidemokraatit.

Sipilän hallituksen ”uudistuksissa” pistää silmään valtava kiire, jolla niitä koetetaan tehdä laiminlyöden huolellisen valmistelun. Herää kysymys, halutaanko aika puhtaasti ideologisia linjauksia viedä kiireesti läpi, kun ollaan vielä vallassa, koska seuraavien vaalien jälkeen kukaan ei niitä ehkä haluaisi.

RAHA, VALTA, DEMOKRATIA

Vasemmiston mielestä maakunnat sopivat sote-palvelujen järjestäjiksi. Hallituksen valitsema rahoitusmalli on kuitenkin huono. Koska maakunnilla ei ole omaa verotusoikeutta, ne tulevat täysin riippuvaisiksi valtiosta, käytännössä maan hallituksesta.

Jos ja kun hallitus leikkaa – kuten Sipilän hallitus tekee – se huonontaa suoraan maakuntien tarjoamia sosiaali- ja terveyspalveluja. Tämä lienee ollut hallituksen tarkoituskin.

Valtion suora rahoitus myös leikkaa tärkeimmän osan maakuntavaltuustojen päätösvallasta. ”Jos maakunnilla olisi oma verotusoikeus – kuten Vasemmistoliitto esittää – maakuntavaltuustot pääsisivät kehittämään sote-palvelujaan päättämällä itse maakuntaveron tasosta”, kaupunginvaltuutettu Anna Vuorjoki sanoo. ”Verotusoikeuden puuttuminen kaventaa myös maakunnan asukkaiden demokraattisia oikeuksia. Jos maakunnilla olisi verotusoikeus, asukkailla itsellään olisi äänestämällä maakuntavaaleissa mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa maan hallituksesta riippumatta”, hän jatkaa. ”Demokratiaa ja läpinäkyvyyttä kaventaa myös hallituksen linjaus sote-palvelujen valinnanvapaudesta. Julkisissa

Sote- ja maakuntauudistus

läheltä

Vanhusten tilanne heikentynyt Laitoshoitopaikkoja on vähennetty, eivätkä kotona asuvat saa riittävästi apua. Asuminen on kallista varsinkin yksin asuville eläkeläisille, ja terveyspalvelujen saaminen on hidasta.

palveluissa niin asiakkaan kuin myös alan työntekijöiden vaikutusmahdollisuus ei tule markkinakilpailun vaan demokraattisen hallinnon kautta, kun yksityistetyissä palveluissa määräävät liike-elämän ja voitontavoittelun lait”, varakaupunginvaltuutettu ja Helsingin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Petra Malin sanoo. ”Nyt hallitus myös määrää, että julkinen palvelutuotanto on yhtiöitettävä, mikä kaventaa sen läpinäkyvyyttä”.

HELSINGIN SOTE

Helsingin suunnitelmat sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisestä perustuvat vuonna 2014 hyväksyttyyn palveluverkkosuunnitelmaan. Sen mukaisesti sosiaali- ja terveyspalvelut kootaan kolmenlaisiin palveluskeskuksiin. Niitä ovat perhekeskukset, terveys- ja hyvinvointikeskukset sekä monipuoliset palvelukeskukset.

Perhekeskuksista löytyvät lapsiperheiden palvelut kuten esimerkiksi neuvola, kotipalvelu, puheterapia, perheneuvola, fysioterapia ja lastensuojelu.

Perhekeskuksia tulisi viisi ja ne sijoittuisivat Kallioon, Laakson sairaala-alueelle, Malmille, Kontulaan ja Vuosaareen.

Terveys- ja hyvinvointikeskukset muistuttaisivat eniten nykyisiä terveysasemia, sillä niistä löytyisivät työikäisten terveysja sosiaalipalvelut. Palveluihin kuuluisi terveysasema, hammashoito, psykiatria, päihdehoito, nuorten aikuisten sosiaalityö ja ohjaus, kuntoutus- ja vammaispalveluja sekä laboratorio.

Terveys- ja hyvinvointikeskuksia tulisi kuusi. Ne sijoittuisivat Kalasatamaan, Keskustaan, Laakson sairaala-alueelle, Malmille, Myllypuroon ja Vuosaareen.

Monipuolisista palvelukeskuksista löytyvät ikäihmisten ja monisairaiden palvelut. Niitä tulisi 13: Kamppiin, Kinaporiin, Kivelään, Koskelaan, Töölöön, Riistavuoreen, Mari-

Jos maakunnilla olisi oma verotusoikeus – kuten Vasemmistoliitto esittää – maakuntavaltuustot pääsisivät kehittämään sote-palvelujaan päättämällä itse maakuntaveron tasosta.

Anna Vuorjoki

ankotiin, Kannelmäkeen tai Malminkartanoon, Kustaankartanoon, Kontulaan, Myllypuroon, Roihuvuoreen ja Vuosaareen.

LÄHIPALVELUT KAIKKOAVAT

Helsingissä on nykyisin 25 terveysasemaa, joten suurin osa kaupunginosista menettäisi uudistuksessa lähipalvelunsa, joista terveysaseman katoaminen koskisi varmasti kipeimmin. ”Vasemmisto pitää sinänsä hyvänä palvelujen kokoamista monipuolisiin palvelukeskuksiin, joissa eri ammattiryhmistä koostuva tiimi ottaa kokonaisvastuun asukkaasta, ilman että hän joutuu itse etsimään apua monesta paikasta. Hyvin toteutettuna yhteistyö parantaa tuloksia ja säästää myös yhteiskunnan varoja”, Petra Malin sanoo. ”Vasemmisto kuitenkin vastustaa lähipalveluiden karsimista ja vaatii, että kaupunginosissa olisi omat sosiaali- ja terveysasemat. Vaativammat palvelut voivat sitten sijaita isommissa palvelukeskuksissa”, Anna Vuorjoki jatkaa. ”Vasemmisto myös vaatii, ettei terveyskeskusmaksuja jatkossakaan oteta käyttöön. Helsinkihän on siitä esimerkillinen paikkakunta, ettei sellaisia ole peritty”, hän jatkaa. ”Kaupungilla on kyllä ollut varaa järjestää hyvät palvelut, sillä vuoden 2016 budjetin ylijäämä oli yli 400 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna ylijäämäksi on budjetoitu 120 miljoonaa. Kyse on arvovalinnoista”, Petra Malin muistuttaa.

Teksti: AILA PERVONSUO Kuva: PIA PARKKONEN NOIN JOKA VIIDES helsinkiläinen on

vanhuuseläkkeellä, ja eläkeläisten osuus väestöstä kasvaa. Kokonaiseläkkeen suuruus on keskimäärin noin 2 100 euroa kuukaudessa, miehillä lähes 2 600 euroa kuukaudessa. Naisten eläkkeet ovat pienempiä, keskimäärin 1 800 euroa kuussa eli vain 70 prosenttia miesten eläkkeistä! Eläkkeensaajan asumistukea sai noin viidennes helsinkiläisistä eläkeläisistä.

Melkein kaikki heistä asuvat vuokralla. ”Ongelmat kasautuvat pientä eläkettä saaville. Asuminen on kallista, erityisesti vuokralla asuminen. Yli puolet helsinkiläisistä eläkeläisistä asuu yksin”, sanoo Mirja Arajärvi. Hän on Eläkeläisten Helsingin aluejärjestön puheenjohtaja ja Vasemmistoliiton ehdokkaana tulevissa kuntavaaleisssa.

Arajärven mielestä on sietämätöntä, että vaikka eläkeläisten määrä kasvaa, kaupunki leikkaa julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja. ”Hyvätuloiset ohjataan käyttämään yksityisiä palveluja. Noin 80 prosenttia eläkeläisistä käytti vuonna 2015 terveysasemien palveluja ja runsas puolet myös yksityislääkärien palveluja. Terveysasemille voi olla viikkojen jonotusaika kiireettömille potilaille. ”

MITÄ LOPULTA TAPAHTUU?

Helsinki teki palvelukeskussuunnitelmat aikana, jolloin hallinnon maakuntamalli ja palveluiden markkinavetoisuus olivat vasta keskustan ja kokoomuksen päiväunissa. Helsingin malli perustui julkisten palveluiden kehittämiseen ja siihen, että palvelut pysyvät kaupungin vastuulla.

Nyt tilanne on kokonaan toinen, eikä kukaan tiedä, mitä lopulta tapahtuu.

Helsinki yritti ratkaisua, että muusta maasta poiketen se – tai edes pääkaupunkiseutu – saisi itse järjestää sote-palvelut.

Onhan Helsinki yksinään suurempi kuin yksikään perustettavista maakunnista lukuun ottamatta Uuttamaata, johon Helsinki kuuluu.

Hallitus ei suostunut, joten sosiaali- ja terveystoimi siirtyy Helsingiltä Uudenmaan maakunnalle. ”Sote-uudistus muuttaa perustavanlaatuisesti suomalaista yhteiskuntaa ja hyvinvointivaltion rakentamisen aikaan luotuja palvelurakenteita. Helsingin Vasemmiston piirissä on tehty paljon töitä sen eteen, että uudistus palvelisi asukkaiden tarpeita, mutta tilanne näyttää tällä hetkellä hyvin huolestuttavalta. Siihen on tultava muutos, ja ihmisten palveluiden tarve on otettava uudistuksen lähtökohdaksi”, Petra Malin sanoo.

Vanhusten laitoshoitopaikkoja on vähennetty rajusti viime vuosina. Samalla on lisätty tehostetun palveluasumisen paikkoja, mutta ei vastaavaa määrää.

Käytännössä julkisen sektorin tehostetun palveluasumisen paikkoja riittää vain vakavasti muistisairaille. Julkinen sektori ei tarjoa palveluasumista sellaisille vanhuksille, jotka tarvitsevat jonkin verran apua päivittäissä toimissaan.

Kyselyn mukaan runsas kolmannes 75 vuotta täyttäneistä eläkeläisistä kokee suuria vaikeuksia ihan arkitoimissaan. Noin puolet heistä ilmoitti saavansa riittämättömästi apua. Täten noin 6 300 helsinkiläistä vanhusta ei saa kotiinsa tarvittavaa apua. ”Tässäkin asiassa raha ratkaisee. Palveluasumista on runsaasti tarjolla, mutta se on useimmille eläkeläisille aivan liian kallista. Kotiin voi ostaa myös palveluja, mitä tuetaan valtionverotuksen kotitalousvähennyksellä. Tämä tuki kohdistuu vain hyvätuloisille”, puuskahtaa Arajärvi.

Tavoitteena tulisi olla, että aktiivinen vanhuus jatkuisi mahdollisimman pitkään ja että vanhus voisi siirtyä kodinomaiseen palveluasumiseen siinä vaiheessa, kun ei enää pärjää tai viihdy kotonaan.

Helsingissä suuri ongelma on kotihoidon henkilöstön riittämättömyys, kun kotihoitoa on lisätty ja laitospaikkoja vähennetty. Myös kotihoidon henkilöstö ahdistuu siitä, ettei heillä ole riittävästi aikaa hoidettaville.

IKÄÄNTYNEIDEN AKTIIVISUUTTA TUETTAVA

Mirja Arajärvi pyrkii kaupunginvaltuustoon ajaakseen ennen kaikkea vanhusten asiaa.

Vanhat ihmiset ovat aktiivisia ja hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä. He osallistuvat yhdistystoimintaan, kulttuuriaktiviteetteihin ja vapaaehtoistoimintaan sekä hoitavat lastenlapsiaan ja ikätovereitaan.

Mirja Arajärven mielestä kaupungin tulisikin tukea vanhojen ihmisten aktiivisuutta. ”Monipuoliset palvelukeskukset ovat erinomainen tuki aktiivisille vanhuksille, ja niitä tulisikin lisätä eri puolille kaupunkia. Myös kirjastot ja muut kulttuuripalvelut sekä liikuntapalvelut ovat tärkeitä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämiseksi, samoin eläkeläisten omat yhdistykset.”

Helsingissä on kattava ja hyvin toimiva julkinen liikenne. Matkalippujen hinta voi kuitenkin olla esteenä pientä eläkettä saavalle. ”Tavoitteena tulisi olla maksuton julkinen liikenne kansaneläkettä saaville, jotta matkan hinta ei ole esteenä palvelujen käyttämiselle ja aktiiviselle osallistumiselle. Rollaattorin kanssa liikkuvat pitäisi myös vapauttaa maksuista turvallisuuden vuoksi”, sanoo Arajärvi.

13

Kulttuuripolitiikka

Enemmän kulttuuria kaupunkiin Vasemmistoliiton kuntavaaliehdokkaina on myös monia kulttuurialan työntekijöitä. Keskustelimme muutaman kanssa vasemmistolaisuudesta ja kulttuurista.

Teksti: AINO HALONEN ja AILA PERVONSUO Kuva: TEEMU SILVAN HETI ALUKSI ON KYSYTTÄVÄ Vasemmis-

toliiton uusilta tulokkailta, tietokirjailija Antti Kauppiselta ja kulttuurin tuottaja Wallu Walpiolta, ihanko tosissaan he ovat vaaleihin osallistumassa - vai vain huomiota hakemassa.

Mediapersoonaksi ja raikulipojaksi tituleerattu Valpio pyörittelee silmiään ja huokaa, että on kuluttanut kasvojaan jo aivan tarpeeksi eikä kaipaa egonpönkitystä. ”Olen aina ollut vasemmistomielinen”, hän sanoo. Lapsuudessa ei politiikasta puhuttu. Vanhemmat tekivät niin pitkiä työpäiviä, että Wallun oma toiveammatti oli työtön. Myöhemmin hän tutustui läheisesti kokoomuslaisiin poliitikkoihin, jolloin ajatus omasta vasemmistolaisuudesta alkoi syvetä.

Antti Kauppinen kuvailee isäänsä hckeskustalaiseksi ja kertoo, että perheen joulupöydässä on sovittu olla hiljaa politiikasta.

Vasemmistoa on syytetty nuorten naisten suosimisesta, siksi halusimme haastatella nimenomaan miehiä. Antti ja Wallu eivät kylläkään valinneet Vasemmistoliittoa sukupuolihuolten takia: maailma muuttuu, ja vasemmisto haluaa pitää kaikki kehityksessä mukana. Antille ja Wallulle nyt on oikea aika ryhtyä kuntapolitiikkaan.

Wallu puuskahtaa: ”Olen lopen kyllästynyt tähän minä minä -maailmaan, jossa yksilöllisyys on korkein hyve” ja jatkaa: ”Joka puolelta pursuaa faktaa ja dadaa. Tässä sekamelskassa on helppo projisoitua yhteen näkökulmaan ja sortua ääriajatteluun”.

Antti on ollut monissa hankkeissa, joissa taiteen merkitys näkyy. ”Kulttuuripuolella koetaan jatkuvasti löytämisen hetkiä, jotka eivät näy missään tilastoissa. Tämä tietomassa ja teot ovat todella tärkeitä, ne täytyisi saada päivänvaloon ja yhteiseen käyttöön.”

Mike Pohjolan mielestä vastarinta kuuluu vasemmistolaisuuteen.

”Vasemmisto rakentaa kokonaista yhteiskuntaa”, Antti sanoo. ”Se ajaa ihmisille tasavertaisia mahdollisuuksia ja oikeutta olla mitä vaan. Siksi vasemmisto on tämän päivän liberaali.”

Kirjailija Mike Pohjolalla on takanaan jo pari ehdokkuutta Vasemmistoliitossa ja myös kulttuurialan luottamustehtäviä. Hän pohtii käsitettä liberaali: ”Se tarkoittaa montaa asiaa. Arvoliberaaleja olemme, talousliberaaleja emme. Kolmas termi olisi radikaalin vastakohta, ns. tolkun ihminen, joka tarkemmin miettimättä pitää dialogin jatkumista tärkeimpänä” .

Mikelle vasemmistoon kuuluu vastarinta. ”Selkeästi pahaa haluavalle täytyy olla voimaa sanoa, että lopeta. Emme saa katsoa vierestä, kun pahuus rehottaa.”

KULTTUURIA KAIKILLE, TUKEA SEN TEKIJÖILLE

Pätkätyöläisyys on kaikille kolmelle tuttua. Jokainen on yhdistänyt taiteen tekijöitä, paikkoja ja yleisöjä koko aikuisikänsä, ja he ymmärtävät nyt sen työn arvon. ”Haluamme valtuustoon, sillä kulttuurin alalla Helsingillä on vetovastuu, mitä muuhun Suomeen tulee”, Antti miettii.

Vasemmisto rakentaa kokonaista yhteiskuntaa.

Antti Kauppinen

Jutun toinen kirjoittaja Aino Halonen punki Antti Kauppisen ja Wallu Valpion väliin häivyttämään herrahegemoniaa.

Kaupunkikulttuurin saralla kaikki kiittelevät positiivista kehitystä. ”Helsingissä on hyvä boogie”, Wallu tiivistää. ”Olemme oikealla tiellä, mutta askelia vielä riittää”.

Mike lisää, että kulttuuriin ja urheiluun täytyy kaikilla olla varaa osallistua ja palvelujen on löydyttävä läheltä.

Päätöksentekoon tarvitaan enemmän kulttuurialan tekijöitä sekä itsensätyöllistäjiä. Liian usein heitä edustavat tutkijat ja järjestöt, eivät tekijät itse.

Taiteelle tarvitaan enemmän rahoitusta, vaikka kaupunkikulttuuriin Helsinki panostaa jo kiitettävästi. Pienten hankkeiden markkinoinnissa kaupunki voisi vielä auttaa sekä yhdistää erikoisempiakin tekijöitä yhdessä elinkeinoelämän ja turismin kanssa.

KAUPUNKIA ELÄVÖITETTÄVÄ

Vasemmistoliiton Sami ”Frank” Muttilainen on vuodesta 2012 lähtien ollut kaupunginvaltuutettu sekä kulttuuri- ja

Info

Kuva: Raimo Korpela 14 Vasen

•

Wallu Valpio, 43, kulttuurin tuottaja, käynyt timpurikoulun, asuu Töölössä, yksi lapsi, järjestää klubeja ja tapahtumia. Tavattavissa Henry´s Pubin vaali-illoissa.

•

Antti Kauppinen, 40, tietokirjailija, kävi yliopiston Pietarissa, asuu Vallilassa, viimeisin julkaisu Armas aika -keittokirjasarja. Tavattavissa Facebookissa.

•

Mike Pohjola, 38, kirjailija, taiteen maisteri, asuu Tapanilassa, kaksi lasta, viimeisin julkaisu 1827 – romaani Turun palosta. Tavattavissa vaaliteltoilla.

•

Sami ”Frank” Muttilainen, 36, nuoriso-ohjaaja, musiikki- ja kulttuurityöntekijä, kaupunginvaltuutettu, asuu Puotinharjussa.

Kulttuuripolitiikka

kirjastolautakunnan jäsen. Ammatiltaan hän on nuoriso-ohjaaja sekä kulttuuri- ja musiikkityöntekijä. ”Keskeinen tavoitteeni on ollut lisätä osallistuvaa kulttuurityötä lähiöissä, yhdessä asukkaiden ja ammattilaisten kanssa. Tämä on onnistunutkin yhdessä kulttuurikeskuksen kanssa kehitetyssä Helsinki-mallissa”, kertoo Muttilainen.

Vasemmistoliitto haluaa pitää huolen myös siitä, että laitosteattereiden rinnalla myös ruohonjuuritason toimijat saavat rahoitusta. ”Helsingissä on myös paljon

tyhjiä tiloja, jotka voisi antaa kulttuurikäyttöön tai asukastiloiksi”, Muttilainen huomauttaa. ”Valtuustoaloitteestani ulkoilmakonserteissa ja festivaaleilla soittoaikoja pidennettiin, mikä sai ihmisltä paljon kiitosta.

Olen tehnyt aloitteen myös ravintolaterassien aukioloaikojen suhteen. Pitemmät aukioloajat elävöittävät kaupunkikultuuria, ja on paljon alueita, joilla asutus ei ole sille esteenä.”

Vasemmistoliitto tuki valtuustossa päätöstä rakentaa keskustakirjasto. Idea

Peruste on verkkolehti, joka edistää kriittistä ja perusteltua yhteiskunnallista keskustelua. Sitä julkaisee ajatuspaja Vasemmistofoorumi.

perustelehti.fi

kirjastosta tuli jo 1998 silloiselta kulttuuriministeriltä Claes Anderssonilta, ja Paavo Arhinmäki omalla kulttuuriministerikautenaan hoiti hankkeelle valtion rahoituksen. ”Keskustakirjasto ei kuitenkaan saa merkitä sitä, että lähikirjastoja lopetetaan. Siksi vastustimme esimerkiksi Herttoniemitalon purkamista. Siellä toimivat kirjaston lisäksi asukastila ja nuorisotalo.

Vasemmistoliiton esitys oli, että kirjastoa ei saa lopettaa, ennen kuin uudet tilat ovat valmiit.”

Kuva: Studio Skaala

Sami Muttilainen

kolumneja

podcasteja käännöstekstejä

kirja-arvioita

haastatteluja debatteja

teemanumeroita 15

Liikunta ja urheilu Helsingissä

Liikuntaa kaikille

Urheiluseuratason harrastukset tulevat kalliiksi, varsinkin jääkiekko ja taitoluistelu.

Liikunta auttaa pitämään kunnossa niin kehon kuin mielen. Siksi onkin tärkeää, että kaupunki tarjoaa ilmaisia ja edullisia liikuntamahdollisuuksia kaikenikäisille.

Teksti: AILA PERVONSUO Kuva: TEEMU SILVÁN LIIKUNTAKULTTUURIN RAKENTAMINEN

pitää aloittaa jo lapsena, mutta monien lajien aktiivinen harrastaminen on tullut kohtuuttoman kalliiksi, kun puhutaan urheiluseuroissa tapahtuvasta harrastuksesta. Kalleimpia lajeja ovat jääkiekko, taitoluistelu, ratsastus ja monet yksilötaitolajit. ”Esimerkiksi jääkiekossa kustannukset eivät synny niinkään jääajasta, jonka seura joutuu maksamaan, vaan kalliista varusteista. Nykyään melkein jokaisella juniorilla on kallis hiilikuitumaila. Ei sinne sitten kehtaa mennä mukaan tavallisella mailalla, kun muilla on hienompi. Rahaa menee myös lapsen roudaukseen treeneihin ja kilpailuihin”, selittää Riku Ahola.

Hän on ollut Vasemmistoliiton edustajana Helsingin Kaupungin liiikuntalautakunnassa ja sen puheenjohtaja tammikuusta 2013 lähtien. Lisäksi hän on Suomen Työväen Urheiluliiton 1. varapuheenjohtaja.

Jalkapallon harrastaminen ei ole yhtä kallista, mutta senkin hinta on viime vuosina noussut. Varusteisiin ei mene rahaa yhtä paljon kuin esimerkiksi jääkiekossa, mutta harrastajien kustannuksia nostaa muun muassa se, että kaikki suuremmat seurat haluavat rakentaa käyttöönsä tekonurmikentän. Kaupunki tosin lainoittaa niitä peruskorkoisella lainalla.

Lisäksi seurakenttäsopimuksissa sanotaan, että kenttien pitää olla koulujen käytössä päivisin ja vapaassa käytössä tiettyinä tunteina.

16 Vasen

Jotkut nuoret joutuvat lopettamaan urheiluharrastuksensa taloudellisista syistä.

Mutta on toinenkin ongelma, jonka Riku Ahola haluaa nostaa esiin. ”Suoritustaso vedetään liian korkealle.

Kilpailullisuus on ylikorostunutta ja karkoittaa monet pois harrastuksen piiristä.

Suomessa on kautta linjan länsimaiden suurin drop out -ilmiö, eli urheiluharrastuksensa keskeyttäneitä nuoria on enemmän kuin muualla. ”

KÄY SE HALVEMMINKIN

Urheiluharrastusten kalleus on on tiedostettu myös kaupungin päättäjätasolla. ”Tilanne onkin nyt parempi, sillä kaupunki on kehittänyt ilmaisia liikuntamahdollisuuksia lapsille ja nuorille: Easysport-toimintamalli alakoululaisille, FunAction-liikuntaa 13-17-vuotiaille ja NYT-liikuntahanke 18-29-vuotiaille”, kertoo Ahola.

Näiden hankkeiden jatko nykylaajuudessaan ei ole varmaa, sillä ne ovat saaneet erityisrahoitusta tietyksi ajanjaksoksi. ”Olisi todella valitettavaa, mikäli yllä mainitut hankkeet eivät saisi enää rahoitusta.

Liikuntaryhmien käyttö kasvaa koko ajan, ja ryhmissä on mukana nimenomaan vähävaraisten lapsia”, Riku Ahola harmittelee.

LÄHIÖLIIKUNTAA

Myös muille kuin lapsille ja nuorille on tarjolla edullisia tai jopa ilmaisia liikuntapal-

veluja. Helsingissä liikuntaa voi harrastaa helposti myös lähiöliikuntapassin avulla.

Se käy useampiin liikuntapaikkoihin, hinta on 20 euroa kaudelta (4 kk). Liikuntapalvelut ovat pääsääntöisesti ryhmäliikunnanohjausta, asiantuntijapalveluita sekä tapahtumajärjestämistä. Toimintaa tuetaan lähiörahastosta. Lähiöliikuntaa on Maunulan, Jakomäki-Tapulikaupungin, Myllypuron ja Pihlajamäen alueilla.

Erityisryhmät (kuten vammaiset ja kuntoutujat), eläkeläiset ja lapset hyötyvät siitä, että Helsinki tarjoaa edullisia palveluja. ”Maksutonta liikuntakorttia ei voi mielestäni osoittaa automaattisesti tietynikäisille. Mitä enemmän on ilmaisia palveluja, sitä enemmän muiden pitää maksaa lipuista”, selventää Ahola.

Lähiliikuntapaikkoja tulee suunnitella yhdessä asukkaiden kanssa. Hyvä esimerkki on Pukinmäen lähiliikuntapaikka, joka on kehitetty yhdessä alueen lasten kanssa ja täyttää siten heidän tarpeensa ja toiveensa. Kyseessä on liikuntaviraston ja opetusviraston yhteishanke.

LISÄÄ PANOSTUKSIA TARVITAAN

Eurobarometrin mukaan Helsingissä on Euroopan kaupungeista parhaat liikuntapalvelut. Parannettavaa kuitenkin riittää.

Aholan mielestä seurojen avustuksia tulisi ohjata kohdennetummin vähävaraisten nuorten liikuntaan. Ja mieluummin tulisi satsata koko kansan liikuntaan kuin

kilpaurheiluun. Liikunnan yksi tehtävä on ennalta ehkäistä sairauksia, joten siihen panostamalla säästetään pitkällä tähtäimellä verorahoja, jotka menevät sosiaalija terveyspalveluihin.

Aholaa huolestuttaa se, että kaupungin oma liikuntapaikkarakentaminen on vähentynyt radikaalisti. Sisäliikuntatiloja ei juurikaan rakenneta, koska kaupunki on asettanut itselleen investointikaton. Uudet harvat kohteet tehdään yhdessä yksityistahojen kanssa.

LIIKUNTA HUOMIOITAVA MYÖS KAAVOITUKSESSA

Helsingin yleiskaava on herättänyt viime aikoina kiivaita keskusteluja kaupunginvaltuustossa, ja myös liikuntalautakuntaa se on puhututtanut paljon. Onhan yksi lautakunnan tehtävistä hyödyntää ja kehittää virkistysalueita, ja kaavoitus- sekä liikenneratkaisut vaikuttavat suuresti myös kaupunkilaisten mahdollisuuksiin harrastaa ulkoliikuntaa.

Liikuntalautakunta onkin antanut paljon kaavalausuntoja, esimerkiksi kun puistoja ja saaristoa lohkotaan asumiseen. ”Kyllä minua harmittaa ennen kaikkea päätös Vartiosaaren vapauttamisesta asuntorakentamiselle”, sanoo Ahola.

Työllistäminen helpommaksi Helsingin pitää kasvaa, jotta palvelut voidaan turvata. Yksi osa taloudenhoitoa on työllisyyden ja työttömien aseman turvaaminen sekä kohtuullinen toimeentulo.

Teksti: AILA PERVONSUO Kuva: HENRI SALONEN

Dan Koivulaakson mielestä kunnille pitäisi antaa pääsy työvoimahallinnon tietoihin, jotta työttömien rekrytointi helpottuisi.

ELINKEINOMINISTERIÖN TIETOJEN mukaan Helsingissä oli vuoden 2016 maaliskuussa 41 000 työtöntä eli kuusi prosenttia enemmän kuin edellisen vuoden lopussa. ”Työttömyyden isoimpia ongelmia on, että pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä kasvaa. Nyt sekä yli vuoden että yli kaksi vuotta työttöminä olleiden osuus on suurempi kuin 1990-luvun lamavuosina. Asialle on tehtävissä paljonkin.

Ja Helsingin on turha maksaa valtiolle sakkomaksuja työttömyydestä, kun se voisi käyttää nuo rahat työllistämiseen”, sanoo Dan Koivulaakso. Hän on Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja ehdolla myös seuraavaan valtuustoon.

Hän kertoo, että kaupungin vastuu pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksista on kasvanut lakimuutosten myötä. Työllistämistoimenpiteiden kohdentaminen on kuitenkin vaikeaa puutteellisten tietojen vuoksi. Työllisyydenhoidon vastuu on

valtiolla, eikä kaupunki saa tietoja esimerkiksi sen rahoitusvastuulle kuuluvien työmarkkinatuen kuntaosuuden saajien koulutus- ja työhistoriasta. ”Kaupunki ei voi suunnitella työllistymistä tai rekrytoida työttömiä suoraan, jos se ei tiedä, mikä heidän osaamisprofiilinsa on. Kun vastuuta kerran on siirretty kunnille, pitää niille myös antaa pääsy työvoimahallinnon tietoihin”, vaatii Koivulaakso.

Helsingin kaupungin tarkastuslautakunta onkin antanut muutamia suosituksia tilanteen parantamiseksi:Kaupunginhallituksen pitää toimia työvoimapalvelujen siirtämiseksi resursseineen kuntien vastuulle tai vaikuttaa lainsäädäntöön tietojensiirron sallimiseksi valtion työvoimahallinnosta suoraan kunnille.

Kaupunginhallituksen pitää myös varmistaa, että toimialat ryhtyvät toimenpiteisiin työkokeilukiintiön toteuttamiseksi.

Suosituksiin nojaten kaupugin pitää

Koivulaakson mielestä myös pyrkiä järjestämään niin sanotuille kuntaosuuslistalaisille eli pitkäaikaistyöttömille nykyistä enemmän työmahdollisuuksia riippumatta valtion palkkatuesta.

ASUNTOPULA TULPPANA

”Mielestäni on hienoa, että Helsinki kasvaa ja taloudella menee varsin hyvin suhteessa yleisiin suhdanteisiin. On myös koko Suomen etu, että pääkaupunki kasvaa. Suurin este Helsingin kasvulle ei tällä hetkellä kuitenkaan ole työpaikkojen vaan asuntojen puute”, sanoo Koivulaakso. ”Helsingin talous on palveluvaltainen, mikä merkitsee, että täällä asuu paljon pienipalkkaisia palvelualan työntekijöitä. Muuttoa tänne rajoittaa kuitenkin se, että korkeat asumiskustannukset syövät suurimman osan palkkatuloista. Jos kaupunkiin ei saada kohtuuhintaisia vuokraasuntoja, ei Helsinki pysty kasvamaan.”

Työttömyys käy kunnille kalliiksi VUOSINA 2006–2014 KUNNAT rahoittivat

50 prosenttia työttömyysajan työmarkkinatuesta, jos tuen saajan työttömyysajan tukipäivien kertymä oli vähintään 500 päivää.

Vuoden 2015 alussa kuntien rahoitusvastuu laajeni vähintään 300 päivää työttömyysajan tukea saaneisiin. Kunnan rahoittama osuus on 50 prosenttia 300–999 päivää tukea saaneiden osalta.

Vähintään 1 000 päivää tukea saaneiden työttömyysajan työmarkkinatuesta kunnat ovat rahoittaneet vuodesta 2015 alkaen 70 prosenttia.

Vuonna 2015 Helsinki joutui maksamaan työmarkkinatuen kuntaosuutta peräti 56 miljoonaa euroa.

KEVÄÄN UUTUUDET OVAT TÄÄLLÄ!

ENNAKKOTILAA!

Obermayer & Obermaier PANAMAN PAPERIT 27,90 €

Mia Takula ELÄMÄNI VEGAANINA 22,90 €

Denise Rudberg KOLMEN KOHTALOKAS LEIKKI 24,90 €

BESTSELLER!

Slavoj Žižek UUSI LUOKKATAISTELU 19,90 €

Thomas Piketty PÄÄOMA 2000-LUVULLA 29,90 €

Pekka Kauppi KAHLITTU YLIOPISTOMME 19,90 €

Petri Laukka PIENI KANSA PYRISTELI 24,90 €

LISÄÄ KIRJOJA TALVI-ALESSA Heikki Hiilamo MAAILMA TUPAKKAYHTIÖIDEN SILMIN 19,90 €

5 € ALKAEN!

NÄMÄ JA YLI 400 MUUTA KIRJAA INTOKUSTANNUS.FI 17

Yrittäjyys ja itsensä työllistäminen

TERVEYSPALVEL JA ILMAISTA TYÖ Monilla aloilla kokopäiväinen palkkatyö ei ole enää itsestäänselvyys. Vanhan mallin vierelle on tullut itsensä työllistäminen, jossa on vielä monta ongelmaa kuten puutteellinen sosiaali- js työttömyysturva sekä alhainen tulotaso.

Teksti: LINNEA ALHO Kuva: LAURA KANSANEN-STAVALE ITSENSÄTYÖLLISTÄJIEN MÄÄRÄ ON

kasvanut koko 2000-luvun. Nyt heitä on Suomessa jo 184 000, suurin osa asuu arvioiden mukaan pääkaupunkiseudulla.

Itsensätyöllistäjät ovat yleensä työhönsä tyytyväistä porukkaa, jopa tyytyväisempää kuin palkkatyösuhteessa olevat. Silti epäkohdissa riittää korjattavaa. Mutta keitä itsensätyöllistäjät sitten ovat? ”Keitä tahansa. Itsensä työllistäminen on työntekoa ilman palkkatyösuhdetta.

Hyvin yleisesti näin tekevät työtä monet kulttuurialan ammattilaiset ja käsityöläiset, kuten vaikkapa muusikot, toimittajat, graafikot, tulkit, valokuvaajat, vaatesuunnittelijat ja korusepät. Kulttuurialojen lisäksi myös palvelu- ja hoiva-alojen ammattilaiset, kuten kirjanpitäjät, hierojat, kuntohoitajat, siivoojat ja kotipalvelun työntekijät työllistyvät yhä useammin ilman palkkatyösuhdetta, selvittää Helsingin yliopiston työelämätutkija Anu Suoranta. Hän on tutkinut itsensätyöllistäjiä ja ollut ajamassa käytännön parannuksia

heidän asemaansa. Suoranta on myös Vasemmistoliiton varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa ja ehdolla myös tulevissa kuntavaaleissa.

Itsensätyöllistäjä voi tehdä työtä toiminimellä tai freelancerina, osuuskunnassa tai laskutuspalveluiden kautta. Uusin malli on se, että työtä tehdään erilaisten palvelualustojen kautta, josta vaikkapa siivoustyö ostetaan. Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan itsensätyöllistäjät ovat hyvin tyytyväisiä työhönsä. ”Kun työ ei ole työsuhteista, itsensätyöllistäjällä on valta omaan työhönsä.

Hän johtaa itseään, päättää ajankäytöstään, missä ja ennen muuta miten tekee työnsä. Yleensä ihmisille työn hyvä jälki on ylpeyden aihe. Ja niin pitää ollakin”, sanoo Suoranta.

Yksi nykytyöelämän kummallisuuksista on se, että työn laatu merkitsee yhä vähemmän. Työtä tehdään kiireessä ja suorituksia mitataan organisaatioissa usein määrän eikä laadun kriteereillä.

Yleensä ihmisille työn hyvä jälki on ylpeyden aihe. Ja niin pitää ollakin.

Itsensätyöllistäjä voi ohjata toimintaansa ammattieetoksestaan käsin Toisaalta huolellisuus työssä saattaa johtaa uupumukseen ja siihen, että saatavaan korvaukseen nähden kuluu liikaa aikaa. ”Mutta kyllähän Tilastokeskuksen tutkimuksen tulos itsensätyöllistäjien työtyytyväisyydestä pistää miettimään. Melkeinpä missään muualla demokraattisessa yhteiskunnassa ei rajoiteta ihmisen vapautta päättää niin paljon kuin palkkatyösuhteessa. Palkkatyössä työnantajalle luovutetaan työnjohto-oikeus palkkaa vastaan. Itsensä-

työllistäjien tyytyväisyys syntyy nähdäkseni nimenomaan vapaudesta päättää omasta työstää”, pohtii Suoranta.

HEIKKO SOSIAALITURVA JA ALHAISEMPI TULOTASO

”Sosiaaliturvan ja työelämän oikeuksien suhteen itsensätyöllistäjien asema on hälyttävä”, sanoo Suoranta. ”Kun työtä ei tehdä palkkatyösuhteessa, heijastuu se kaikkeen totutusti työsuhteeseen sidottuun. Itsensätyöllistäjille työn tekeminen tulee kalliiksi, kun on maksettava työtilat, eläkkeet, lomat, terveyspalvelut ja koulutukset yksin. Käytännössä tilanne yhä useammin johtaa alivakuuttamiseen eläkkeiden ja sairauden varalta, epäergonomisiin työtiloihin ja ammattitaidon vanhenemiseen.”

Itsensätyöllistäjällä ei myöskään ole työehtosopimuksen tuomaa palkkatasoa.

Nyt itsensätyöllistäjä joutuu sopimaan yksin tekemänsä keikan hinnan. Usein sopiminen tapahtuu tietämättä, mitä muut laskuttaisivat. Sokkona sopiminen johtaa siihen, että työn ostaja pystyy kilpailuttamaan vaikkapa toimittajia ja ostamaan jutun siltä, joka halvimmalla myy. Ostajan hinnoitteluvallan vastaisku on palkkioiden ja keikkahintojen julkisuus. Sosiaalinen media mahdollistaa vaikka mitä hintajulkisuuden suhteen. Se vaatii solidaarisuutta kollegoja kohtaan mutta on loppupeleissä kaikkien etu.

Ostajan hinnoitteluvallan vastaisku on palkkioiden ja keikkahintojen julkisuus.

TOIMIMATON TYÖTTÖMYYSTURVA

Anu Suorannan mukaan työttömyysturvalain muuttaminen aiheuttaa keikkatöiden tekijöille ongelmia, koska lainsäätäjä voi tulkita itsensätyöllistäjän yrittäjäksi.

18 Vasen

Vuoden 2016 työttömyysturvalain muuttaminen on aiheuttanut keikkatöiden tekijöille paljon epävarmuutta ja kokemuksen epäoikeudenmukaisuudesta. Lainsäätäjä on vaarantanut perustoimeentulon ja samalla loukannut monien itsemäärittelyoikeutta tulkitsemalla itsensätyöllistäjiä yrittäjiksi.

Anu Suorannan mielestä lainsäätäjän velvollisuus on muokata työttömyysturvajärjestelmä sellaiseksi, että se toimii saumattomasti yhteen muuttuneiden työmuotojen kanssa.

Vasemmistoliitto on ehdottanut itsensätyöllistäjille ensiapupakettia, jossa työttömyysturvaviranomaiselle tulisi velvoite antaa ennakkopäätös siitä, muuttaako

UJA TILAA sotkuisempaan kuvataidetyöskentelyyn.

Kaupunki synnyttäisi hyvän kehää, ja ilmaiset työtilat nostaisivat itsensätyöllistäjien ansiotasoa. Tällä hetkellä työhuonevuokrat lohkaisevat helposti useamman satasen kuussa jo valmiiksi pienituloisilta ihmisiltä. Kun heidän ei tarvitsisi maksaa työhuoneista, tämä heijastuisi kaupungin asumistuki- ja toimeentulotukimenoihin. ”Kaupungin pitäisi satsata myös itsensätyöllistäjien terveyspalveluihin. He jäävät ennaltaehkäisevien työterveyspalveluiden ulkopuolelle, ei heillä ole mitään työhöntulotarkastuksia. Ammattitaidon ylläpitoon panostaminen taas tuottaisi taatusti kaupungille uutta luovuutta ja kaupunkilaisille työssä jaksamista. Kyse on kaupungin näkökulmasta työllisyys- ja hyvinvointipolitiikasta.”

Kuva: MIIKKA PYYKKÖNEN

keikkatyö itsensätyöllistäjän yrittäjäksi.

Vasemmisto esittää myös työttömyysturvan 300 euron suojaosan ulottamista kaikkiin tuloihin, kun nykyisellään ne koskevat vain palkkatyönä tehtäviä keikkoja.

“Nämä ovat tosiaan kiireesti tarvittavia ensiapuja, mutta varsinainen tauti täytyy parantaa myös. Työn teettäminen on 2010-luvulla muuttunut pysyvästi. On kestämätöntä rakentaa työn ja turvan ajattelua kokopäiväisen 1970- ja 1980-luvun palkkatyön ideaalille, josta työttömyys on satunnainen poikkeus. Itsensä työllistäminen ei tule katoamaan”, väittää Suoranta.

Hänen mielestään kaupungilla voisi olla merkittävä rooli itsensätyöllistäjien tilanteen parantamisessa. Helsinki voisi tarjota heille ilmaisia työtiloja niin läppärityöskentelyyn kuin suurempia tiloja vaativaan,

Anna Sinkkonen työskentelee myös opettajana, koska käännöksistä saatavat tulot eivät aina riitä.

Vaihtelevampi työ mutta isommat riskit KÄÄNTÄJÄ ANNA SINKKONEN ON tehnyt

töitä toiminimellä yli kahdeksan vuoden ajan. ”Käännän ja oikoluen kaikenlaisia asiatekstejä tutkimusartikkeleista mindfulness-oppaisiin. Halusin tehdä koulutustani vastaavaa työtä, mutta omalla alallani palkkatöitä on tarjolla hyvin vähän.”

Työn sisältö on hänelle muutenkin tärkeää. ”Tuntumani on, että kääntäjiä palkkaavissa isoissa käännösyrityksissä tehdään pääasiassa kaupan ja hallinnon alan käännöksiä. Itseni työllistämällä olen saanut käyttää taitojani monipuolisemmin.

Se on vaatinut vaivannäköä mutta tehnyt työstä vaihtelevampaa ja kiinnostavampaa.”

Sinkkosen mukaan itsensätyöllistäminen on parhaimmillaan vapaata ja riippumatonta, varsinkin silloin kun työaikoja voi säätää tilanteen ja tarpeen mukaan.

Huono puoli on toimeentulon epävarmuus. ”Itsensä työllistämisessä on taloudellinen taakka, joka ei tunnu reilulta: esimerkiksi eläkkeen, lomien ja sairauspäivien kustantamisesta ja työttömyyden riskistä on vastuussa yksin. Myös vanhempainrahan ja aikuiskoulutustuen kaltaiset ansiosidonnaiset tuet jäävät helposti paljon pienemmiksi kuin vastaavalla palkansaajalla.

Ne eivät siten takaa riittävää toimeentuloa elämäntilanteissa, joissa täytyy vähentää työntekoa.”

Sinkkonen kertoo, että työttömäksi jääminen ei ole mahdolliselta tuntuva vaihtoehto silloinkaan, kun töitä ei ole riittävästi toimeentulon kannalta, koska silloin toiminimi ja toimeksiantojen vastaanottaminen pitäisi lopettaa kokonaan. ”Oma ratkaisuni on ollut sinnittely ja se, että olen hankkinut opettajan pätevyyden ja näin pyrkinyt lisäämään toimeentulon lähteitäni.”

Sinkkosen mielestä sosiaaliturvan pitäisi kannustaa tekemään lyhyemmätkin työkeikat, kouluttautumaan tai osallistumaan itseä ja muita hyödyttävään toimintaan. Hän korostaa, että pakkokeinot eivät ole aitoa kannustamista. ”Omalla alallani itsensätyöllistäjien tilannetta ja toimeentuloa parantaisi myös se, että palkkioiden tasosta voitaisiin sopia yleisemmin eikä jokainen olisi neuvottelutilanteissa yksin ja omillaan. Tämä ei välttämättä olisi huono asia myöskään asiakkaiden kannalta.”

19

VASEMMISTOLIITON KUNTAVAALIEHDOKKAAT HELSINGISSÄ Ennakkoäänestys 29.3.-4.4.2017, varsinainen vaalipäivä 9.4. klo 9-20

236

237

238

239 Alanen, Outi

Arajärvi, Mirja

näyttelijä, ensihoitaja

filosofian lisensiaatti, kansanedustaja, eläkeläinen riksdagsledamot

Abdulla, Zahra

Ahlfors, Gunta

Aibéo, Pedro

kätilö

Master of Science (Economics), erityisasiantuntija

Architect, Civil Engineer

240

241 Arhinmäki, Paavo

242 Auer, Mira-Veera ylioppilas, myyjä

244

245

246

Aurava, Riikka

Bilajac, Edina

Cruz, Carita

Dikert, Oskar

Drake, Samuel

Elonen, Johanna

Esse, Ahmed

äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, omaishoitaja

lähihoitaja, tulkki

kasvatustieteen maisteri, kouluttaja

humanististen tieteiden kandidaatti, opiskelija

opiskelija

aluetoimitsija, maalari

putkiasentaja

243

250

251

252

Etholén, Saku

Fredlund, Maarit

Gharieb, Elias

lähihoitaja, lastenohjaaja

toiminnanjohtaja, verksamhetsledare

yrittäjä

257

258

259

Hagman, Sandra

Helle, Merja

Hiekkanen, Timo

historian tohtori, sosiaalityöntekijä

filosofian tohtori, eläkeläinen

rakennusammattimies

20 Vasen

253

247

254

248

255

249

256

Grönmark, Harry

Grönmark, Jarmo

Haaja, Ilpo

Haglund, Mia

muotoilija

lähihoitaja, linjaautonkuljettaja

pääluottamusmies, levyseppä

pääsihteeri, valtiotieteiden kandidaatti, generalsekreterare, politices kandidat

260

261

262

263

Honkasalo, Veronika

Huittinen, Henri

Hursti, René

Hölttä, Heta

valtiotieteiden tohtori, nuorisotutkija, ungdomsforskare

metallityöntekijä

sosiaalialan ammattilainen, DJ

valtiotieteiden maisteri

264

265

266

Iline, Anitta

Ingervo, Sirkku

Itkonen, Teemu

merkonomi, toimistosihteeri

kasvatustieteen maisteri, erityisopettaja

siivooja

271

272

273

Kaikkonen, Annikki

Kallio, Timo

Kantokorpi, Otso

psykoterapeutti, sosiaalityöntekijä

linja-autonkuljettaja, käsikirjoittaja

humanististen tieteiden kandidaatti, taidekriitikko

278 Kirjavainen, Henri muuttomies

285

279

280

Kivelä, Mai

Koivulaakso, Dan

Master in Environment and Development, toiminnanjohtaja

yhteiskuntatieteiden maisteri, poliittinen sihteeri, politisk sekreterare

286

287

Kostamo, Mari

Kostiainen, Aura

Kälviä, Kari

sihteeri

valtiotieteiden maisteri, väitöskirjatutkija

työsuojeluvaltuutettu, teatteriteknikko

292

293

294

Lampinen, Jari

Lampuoti, Jarkko

Lariola, Jukka

yliperämies

filosofian ylioppilas

yrittäjä

267

268

269

270

Jensen, Jörgen

Jokinen, Orvokki

Juurinen, Mervi

Kaasinen, Juha-Pekka

raitiovaununkuljettaja, spårvagnsförare

lähihoitaja

tradenomi, työtön

koneasentaja, työtön

274

275

276

277

Kari, Ville

Karppinen, Iiris

Kauppinen, Antti

Kellokangas, Tenho

aluetoimitsija

yhteiskuntatieteiden maisteri, tietoasiantuntija

Master of Arts, tietokirjailija

työsuojeluvaltuutettu

281

282

283

284

Konttila, Jouni

Koponen, Hannu

Korhonen, Marko

Korkkula, Vesa

aluesihteeri

tietokantaasiantuntija

linja-autonkuljettaja, it-asiantuntija

valtiotieteiden maisteri, lukion opettaja

288

289

290

291

Kämäläinen, Keijo

Laak, Noora

Lahtinen, Karita

Lainà, Patrizio

lähihoitaja

arkkitehti

tuotantotyöntekijä, pääluottamusmies

väitöskirjatutkija, ekonomisti

295

296

297

298

Lehtola, Markus

Leinonen, Arttu

Leppänen, Joonas

Liljanto, Kaisa

lähihoitaja, kouluavustaja

diplomi-insinööri, tuotekehitystutkija

valtiotieteiden tohtori, puoluesihteeri, partisekreterare

siivooja, puuseppä

21

299

300

301

Lintula, Laura

Lintunen, Tiina

Lipponen, Matti

rehtori, freelance-muusikko

yhteiskuntatieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä

sairaanhoitaja, perheterapeutti, sjukskötare, familjeterapeut

306

307

308

Modig, Silvia

Mollberg, Justus

Muotka, Virva

kansanedustaja, toimittaja, riksdagsledamot, journalist

eduskuntaryhmän avustaja

yleisen historian maisteri, koulutuspäällikkö

313

314

315

Niemi, Katja

Nikkinen, Alexis

Nissinen, Vili

käsikirjoittaja, elokuvaohjaaja

palveluneuvoja, alempi toimihenkilö

taiteen maisteri, esitystaiteilija

320

321

322

Paasonen, Janina

Partanen, Tuula

von Pfaler, Lauri

puutarhuri, opiskelija

toimistosihteeri, neuvontapalveluhenkilö

opiskelija

327

328

329

Polkutie, Kalle

Puhakka, Sirpa

Puolatie, Riitta

muotoilija, sosionomiopiskelija

yhteiskuntatieteiden maisteri, päätoimittaja

yhteiskuntatieteiden maisteri, sairaanhoitaja

22 Vasen

302 Malin, Petra valtiotieteiden maisteri, sosiaalityöntekijä

309

303 Mikonranta, Tuija tilastohaastattelija, freelanceelokuvaohjaaja

310

Mustafa, Binar

Mustonen, Panu

yrittäjä, entreprenör

filosofian ylioppilas, liiketoimintaanalyytikko

316 Nyholm, Henrik (Henkka) taksinkuljettaja, taxiförare

317

304

305

Mirha, Minna

Mithiku, Hanna Gete

käsikirjoittaja, lähihoitajaopiskelija

teologian kandidaatti, vaalikoordinaattori

311 Muttilainen, Sami (Frank) nuoriso-ohjaaja, musiikki- ja kulttuurityöntekijä

318

312 Mäki, Toni farmaseutti, proviisoriopiskelija

319

Nykänen, Nauri

Omar, Bahaaldin

Paakkinen, Seppo

baarimestari

tulkki

sosiaalityöntekijä, työtön

323

324

325

326

Pihlaja, Kirsi

Pinto, Manoel

Pipinen, Reijo

Pohjola, Mike

yrittäjä, terapeutti

opiskelija, esiintyvä artisti

eläkeläinen

kirjailija, yrittäjä

330

331

332

333

Pyykkönen, Milla

Pöri, Mikko

Ramadani, Avni

Ritala, Ville

yhteiskuntatieteiden maisteri, pääsihteeri

filosofian maisteri, Chief Technology Officer

kokki

valtiotieteiden maisteri

334

335

337

336

Roos JP

Rouhiainen, Pia

Ruusunen, Sanna

valtiotieteiden tohtori, professori, professor

yrittäjä, aikuisopiskelija

myyjä

341

342

Sui, Vera

Sundman, Tuula

media-alan freelancer

valtiotieteiden maisteri, sosiologi

348

349

344

343 SundmanJuselius, Maria dokumentaatioasiantuntija

Vainikainen, Elina

filosofian maisteri, eläkeläinen, filosofie magister, pensionär

sosiaalityöntekijä

yhteiskuntatieteiden maisteri, tiedottaja

Welling, Viktoria

Wessman, Petteri

Vilkman, Annenina

suurtalousesimies, herastuomari

yhteisöpedagogi, lasten ja nuorten erityisohjaaja

sairaanhoitaja

340

Salonen, Ilkka

Siltala, Marianna

yhteisötyöntekijä

opettaja, työtön

erityisopettaja, opinto-ohjaaja

346

Suoranta, Anu

Tanner, Pertti

Taskinen, Anne

valtiotieteiden tohtori, työelämän tutkija

tilastonlaatija, eläkeläinen

muusikko, toimittaja

347 Tuhkanen, Hannu Tapani kouluavustaja, eläkeläinen

352

353

Vainionpää, Antti

Wallin, Elina

Valmu, Heikki

Valpio, Jani (Wallu)

valtiotieteiden maisteri, tietotekniikan insinööri, politices magister, ingenjör i datateknik

kasvatustieteen maisteri, lastentarhanopettaja

tekniikan lisensiaatti, yliopettaja

freelancer

358

357

339

Said Ahmed, Suldaan

345

351

350

Törnström, Mika

356

Saarinen, Markku pääluottamusmies, kiinteistönhoitaja

Tuurala, Klaus

355

338

359

360

354

361

Vuorinen, Mikko

Vuorjoki, Anna

Välipirtti, Mika-Peter

Ylönen, Paavo

atk-suunnittelija, eläkeläinen

psykologian maisteri, koulupsykologi

projektipäällikkö

Helsinki-opas

VASEMMISTOLIITON VAALIKÄRJET PRIORITERADE VALFRÅGOR FÖR VÄNSTERN I HELSINGFORS KEY ELECTION THEMES OF LEFT ALLIANCE HELSINKI

www.helsinki.vasemmisto.fi

362 Zamurovic, Olga Master of Dramatic Arts, intersectional researcher

TIETOJA KUNTAVAALEISTA INFORMATION OM KOMMUNALVALET INFORMATION ABOUT THE MUNICIPAL ELECTIONS IN DIFFERENT LANGUAGES

www.vaalit.fi 23

Osuustoiminnalla oli tärkeä rooli maamme

Intohimo, jolla Suomessa valmistamme, uudis-

kansallisessa heräämisessä, kun suomalaiset

tamme ja rakastamme ruokaa, kertoo ruoka-

rakensivat itsenäisen valtion toimintaedel-

kulttuurimme olevan elinvoimaisempi kuin

lytyksiä ja tunnusmerkkejä. Elanto perus-

koskaan.

tettiin 1905 ja HOK vuonna 1919. Vuoden 2004 yhdistymisen jälkeen nimi on ollut

Mutta mitä Stadin ruokapöydissä syötiin

HOK-Elanto.

ja syödään? Miten ruoka puhuttaa? Sen tiedät parhaiten sinä. Jaa kanssamme oma

Yhdessä on kuljettu pitkä matka, tuotu

ruokatarinasi tai ruokamuistosi – herkulli-

leipä pöytään ja katettu parempi tule-

nen, arkinen, ehkä pohjaanpalanut, kosket-

vaisuus. Stadin oma lafka on ollut ke-

tava tai juhlava.

hittämässä pääkaupunkiseutua monin tavoin. Olemme vahvasti läsnä satojen

Kirjoitetaan yhdessä suomalaisen ruoan

tuhansien ihmisten arjessa joka päivä.

tarina

sekä

sanoin

että

kuvin.

Näin

syntyy Ruoka-Kalevala. Kerro oma tariruokakalevala.fi

Osuustoiminta on muovannut merkit-

nasi:

tävästi myös Stadin ruokakultuuria.

#suomiruoka

#ruokakalevala

Niin ruokakauposa kuin ravintoloissa, joista hyvänä esimerkkinä Salve ja sen

Näin juhlavuoden alussa HOK-Elanto

kuuluisa silakka-annos, jonka vuoksi

haluaa

ravintolaan

Suomea.

paakin.

24 Vasen

matkustetaan

kauem-

onnitella

Yhdessä.

Samalla

pian

100-vuotiasta

polulla

jatketaan.