Lines and Letters

lLines Letters & Råder och brev R R R R R t t 2 LINEAS y LETRAS

In this column, young correspondents impart what is happening in their countries and their minds. Some of the correspondents ponder about love and friendship, the theme of the magazine, others tell about the COVID-19 situation.

Although the pandemic has closed the borders of many countries, most people all over the world are able to share the experience of an exceptional spring.

Enjoy the tips we can utilize, feelings we can identify with and issues we can find interesting in spite of where

we live and where we are from. C

Italiani, chef durante la quarantena — Italians, chefs during quarantine

Two months ago I left the Netherlands to spend the quarantine with my girlfriend in Greece. I didn’t have the chance to say goodbye to my friends, everything happened superfast. Now I’m used to studying online, while my girlfriend’s cat is following me everywhere, and also cooking lots of food from my home country for the whole family. Durante la quarantena da Covid-19 sono cambiate molte abitudini degli italiani. Tra le attività svolte in questi giorni, spicca senz’altro la cucina. Dalle ricer- che risulta che un 25% degli italiani ha acquistato online utensili da cucina, rispetto a un 22% del dato europeo. Stando a quanto viene condiviso sui social, gli italiani hanno impiegato la maggior parte del loro tempo ai fornelli, sfornando pizze, torte e sfogliate.

La cucina, soprattutto in Sicilia, è parte integrante dell’identità dei popoli e dei singoli. La condivisione del pasto è un momento di socializzazione, chiedere il piatto preferito dell’altro diventa motivo di conver- sazione. Cucinare in compagnia, inoltre, rinforza i legami con gli altri, significa condividere del tempo nella realizzazione di un “lavoro di squadra” per la buona riuscita di una ricetta.

During the quarantine from Covid-19 Italian habits have changed. Among the activities carried out these days, cooking certainly stands out. Research shows that 25% of Italians have purchased kitchen utensils online, compared to 22% of the European figure. Ac- cording to what is shared on social media, Italians have spent most of their time in the kitchen, turning out pizzas, cakes and puff pastries.

Cooking, especially in Sicily, is an integral part of the identity of peoples and individuals. Sharing the meal is a moment of socialization, asking for the other’s favorite dish becomes a reason for conversation. Furthermore, cooking in company reinforces ties with others, means sharing time in the realization of a ”team work” for the success of a recipe.

Denise Milazzo Italy There is a thing, that most of the UK are using during epidemic, called Zoom which is an application where you can have a group video call with friends and family. Everybody is made a weekly gathering. For example, every Monday, I call all of my aunties, uncles and cousins and we have one group call together for which we dress up. I do same with my friends every Sunday and Sat- urday. It’s good for keeping up friendships, keeping updated and spanning love.

Kerry

United Kingdom

I met my girlfriend on Tinder. When people ask, curious and excited; so, how did you meet? I excuse myself, and awkwardly I say that it’s not a very interesting story. Well, we met on Tinder.

I probably have my own prejudice for the app to deal with along with other peoples’ prejudices.

Hook ups and impersonal communications, pictures of people flexing and awkward pickup lines come to mind when I think of Tinder. But I wonder if there’s a different culture on Tinder between

Monet suomalaiset matkailijat ja opiskelijat ovat jääneet jumiin Australiaan kuukausiksi, koska Suomeen ei ole kulkenut lentoja poikkeuksellisessa maailmantilanteessa. Täällä Perthissä Länsi-Australiassa koronatapaukset ovat kääntyneet laskuun toukokuun puolessa välissä. Kirjastot, kahvilat ja urheilupaikat niiden toimintaa toistaiseksi. Koulut ovat avautuneet lapsille, mutta yliopistot pysyvät kiinni lukukauden loppuun. Epidemia ei toki estä vaeltamista luonnossa Australian alkutalven kylmenevässä säässä.

Minttu

Australia ovat saaneet luvan avata, mutta kokoontumisrajoitus rajoittaa girls.

From when I was born a girl, it is assumed that later in life I will begin in a relationship with a guy. Most of the time people just assume I only like guys, before they know me.

I begin school, I begin at a new job, I go out, I go out to the store, to a party, where ever people normally meet. I see a girl I like. And what do I do, I’m not a guy, so people don’t assume that I like girls. I don’t know if the girl I meet likes girls, and if so, does she like me back?

It is an ongoing puzzle.

Hola! Saludos desde México y esperando que todos se encuentren bien,

Soy una recién graduada en tiempos de COVID-19, así que al principio fue complicado, pero ahora decidí ver esta situación como una oportunidad, y para ser honesta ha sido fantástico, me he enfocado en mi salud, en mi mente y en mi espíritu, y ahora estoy agradecida de poder tener este tiempo para trabajar en mi misma y pasar tiempo con mi familia. But then Tinder comes to the rescue. On Tinder I see on black and white that the girls, that I see on the app, at least like girls. I hear about more and more same sex couples that meet on tinder. And I feel better.

But mainly I should work on my prejudice for Tinder, as I met my best friend and girlfriend exactly there, and even though we had started at the same school, the same job, seen each other in a store, at a party or elsewhere, we would not have known how to interact. How would we know that we possibly might like each other in another way than just as friends? And neither of us would have the courage to take the first move.

Pd. Actualmente mi actividad favorita es ver el atardecer. Auður Helgadóttir Iceland

Estefhany México

The views of my hometown in Spain, from my window, bring me peace. I feel blessed knowing that my family is safe, especially because we live with my grandparents. Now I am confident that, despite the economic hardships we face, we will be well, because with the lockdown we have learned to love each other differently. Amor? La primera persona que se me viene a la cabeza cuando le preguntan por amor es mi perro. Creo que no hay animal más fiel y bueno que un perro. El amor que él me da y que yo le doy es algo que no puede explicarse con palabras. Creo que no hay amor más bonito y puro que el de un perro con su dueño. Siempre van a estar contigo cuando estés triste y siempre se alegrarán cuando llegues a casa. Sin duda el amor de un perro es lo más bonito que hay.

Havaintoja valon kaupungista

Tätä kirjoittaessani olen asunut valon kaupungissa, Pariisissa, kohta kaksi kuukautta. Näiden kahden kuukauden aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka ja mitä aina siitä, että tuntematon heitti minua patongilla rugbyklubilla siihen, että olen oppinut väittämään sujuvasti vastaan ranskalaisille asiakaspalvelijoille, jotka rakastavat sanoa ei silloinkin, kun oma pyyntö on ihan toteutettavissa. Nyt ajattelin jakaa teille muutamia ajatuksia siitä, mitkä asiat toimivat täällä eri tavalla kuin Suomessa erityisesti ihmissuhteissa ja ihmisten kanssa asioinnissa.

Omien kokemusten lisäksi lähteenä ovat muuten toimineet suomalaistoimittaja Annastiina Heikkilän upeat kirjat Bibistä Burkiniin – Totuuksia ranskatar myytin takaa (2018) ja Miksi Ranska raivoaa? (2019), jotka kannattaa ehdottomasti lukea tai kuunnella jos ranskalainen nyky-yhteiskunta hämmentää, kiehtoo tai kiinnostaa!

Ranskassa on olemassa flirttailukulttuuri, mikä tarkoittaa, että homma toimii melko eri tavalla kuin Suomessa. Kun olen kuvaillut ranskalaisille suomalaisten melko, noh, suoria muuveja, moni on järkyttynyt. Täällä flirttailu on oma hienovarainen taiteenlajinsa, mutta se on myös hyvin miehinen laji, jolle naisena on lähinnä kohde. Yksi yleisimmistä flirttistrategioista on se, että naiselle ollaan erityisen mukavia ja auttavaisia: avataan ovia, autetaan portaissa ja saatetaan sisään paikkoihin. Ranskassa tämä kaikki on ritarillisuutta, mutta näin suomalaisen tytön näkökulmasta tämä ”ritarillisuus” on usein vähän raskasta, sillä tuntuu siltä kuin minua kohdeltaisiin pikkulapsena, joka ei pärjää yksin. Toisaalta siinä, missä ranskalaiset eivät kerro koskaan suoraan flirttailevansa (mikä voi aiheuttaa hämmennystä), ranskalainen puhuu yksityiselämästään eli suhteistaan ja seksielämästään todella avoimesti ja myös kyselee toisten kokemuksista. Niin ja sillä, oletko suhteessa vai ei, ei ole mitään väliä sen kannalta, oletko flirtin kohde tai flirttaatko muille.

”Täällä flirttailu on oma hienovarainen taiteenlajinsa, mutta se on myös hyvin miehinen laji, jolle naisena on lähinnä kohde.”

Yksityisyys

Olen aina ajatellut, että suomalaiset ovat kansa, joka rakastaa varjella omaa yksityisyyttään. Mutta olen oppinut, että yksityisyyttä voikin vain varjella useammalla eri tavalla. Suomessa tuttavat ja ystävät kutsuvat melko matalalla kynnyksellä kotiinsa illalliselle, etkoille tai katsomaan elokuvaa. Täällä koteihin ei kutsuja juuri jaella, sillä se on yksityinen tila. Toisaalta on todella ok kysellä yksityisistä asioista tai riidellä näyttävästi puolison kanssa julkisilla paikoilla ruuhkametrosta ravintolaan, kun Suomessa vastaavat keskustelut käydään useammin kodin seinien sisällä. Myös aiheet, kuten politiikka ja uskonto, ovat sujuvasti osa small talkia siinä, missä Suomessa niihin tartutaan useammin parin oluen voimin tai vain läheisten kesken.

Asiakaspalvelu

Tylyt pariisilaistarjoilijat ovat Suomessakin tunnettu ilmiö eikä stereotypiaa ole temmattu ihan tyhjästä. Lähtökohtaisesti kaikki kohtelevat kuitenkin todella kohteliaasti, kunhan puhut ranskaa. Ranskassa ei ole perinteisesti ajateltu, että asiakaspalvelijan työhön kuuluisi jatkuva hymyily tai toisten miellyttäminen, ja tämä ero on edelleen läsnä. Epäkohteliaisuus ja epäaidon aspa-hymyn puute ovat kuitenkin kaksi täysin eri asiaa. Ei siis kannata tulkita tarjoilijan neutraalia ilmettä kiukuksi tai kohteliaisuusfraasien puutetta tylyydeksi. Yksi asia on kuitenkin hyvä tietää varsinkin, jos aikoo asioida missä tahansa toimistossa tai virastossa: ranskalaiset rakastavat sanoa ei silloinkin, kun siihen ei ole mitään syytä. On siis hyvä tietää etukäteen omat oikeutensa ja uskaltaa väittää vastaan.

”Epäkohteliaisuus ja epäaidon aspa-hymyn puute ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.”

Opiskelijakulttuuri

Suomessa sanotaan usein, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa ja että silloin löydetään ”the” ystävät, lasten kummit ja tulevaisuuden siipat. Tämä johtuu ehkä siitä, että Suomessa opiskelijaelämä on todella yhteisöllistä. Ranskassa homma on toisin. Opiskelu on elämässä välivaihe, eikä yliopistolta edes välttämättä etsitä läheisiä ystäviä, saati kumppania. Koulukaverit ovat koulukavereita ja heitä nähdään luennoilla ja ehkä kerran kuussa aftereilla. Olen oman kandiohjelmani ainoa vaihtari, joten tämä asenne tuli hienoisena yllätyksenä, mutta eipä hätää, sillä Pariisin yli tusinaan yliopistoon mahtuu valtava määrä vaihtareita, joita pääsee tapaamaan vapaa-ajan riennoissa.

5käytännön vinkkiä valon kaupunkiin Aukioloajat: Ravintolat ovat auki lounasaikaan ja sen jälkeen kiinni illallisen alkuun asti. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaiseen illallisaikaan klo 17–19 auki ovat vain brasseriet ja pikaruokapaikat, joiden keittiö on auki koko päivän. Keittiöt aukeavat illalliselle yleensä klo 19–20.

CityMapper: Unohda Google Maps ja ota haltuun CityMapper, sovellus joka tietää Pariisin lii- kenteestä kaiken reaaliajassa! Lakot ja mielenosoitukset ovat jokaviikkoinen ilmiö, joten sovellus, joka tietää niistä ja niiden aiheuttamista häiriöistä perillä, on must fave! Lisäksi CityMapper kertoo, missä osassa metroa sinun kannattaa matkustaa, jotta voit optimoida asemalla kävelymatkan parhaalle ulos- käynnille mahdollisimman lyhyeksi.

Puhu ranskaa (tai yritä puhua ranskaa): Oikeasti ihan perussanoilla pääsee aika pitkäl- le. Vaikkei takana olisi vuosien opintoja, voi itseään säästää muutamalla perussanalla. Ranska on kui- tenkin yksi eurooppalaisen sivistyksen kielistä, joten uskon myös sen yleissivistävään arvoon. Tervehdi ja kiitä ranskaksi: Bonjour/Bonsoir (klo 19 jälkeen) ja Merci. Metrossa ihmiset saa väistämään tehok- kaasti taikasanalla pardon. Jos joku innostuu flirttailemaan liian innokkaasti, laissez-moi tranquille (jätä mut rauhaan) on tehokas fraasi. Jos haluat pahoitella jotain je suis désolé/e (olen pahoillani) on myös suht helppo ottaa haltuun.

Poskipusut: Pariisissa poskisuudellaan kahdesti (oikea, vasen). Kuten kaikki toivottavasti tietävät, tässä aktissa huulet eivät siis koske muuta kuin ilmaa ja toisen poskea koskee vain oma poskesi. Pos- kipussailu on kuitenkin ihan normaali hyvänpäiväntuttujen tervehtimistapa, eli ei kannata säikähtää. Toisaalta ranskalaiset ymmärtävät, että tapa voi olla toisille outo, joten minultakin on kerran kysytty lupaa poskisuudelmaan (mikä oli muuten harvinaisen kiusallista). Yleisneuvona: seuraa vain paikalli- sen elekieltä, kyllä se siitä.

Bonusvinkki: Ranskassa on mahdollista tilata samppanjaa kotiin keskellä yötä. Tämä onnistuu UberEats-sovelluksella. Kokemuksena yöllinen shamppis on mielenkiintoinen, muttei kovin halpa.

Bisous, Maija Muntila

Toisenlaisten lasien läpi

un opiskelijakaverit alkoivat saada vah- vistuksia tulevista vaihto-opinnoistaan, K sain minä hieman erilaisen kutsun. Minulle tarjottiin puolen vuoden maisemanvaihdosta Afganistaniin, kauas Suomesta sekä siviilielämästä.

Kokemusta kriisinhallinnasta oli minulle kertynyt jo puoli vuotta ensimmäisellä komennuksellani Lähi-Idässä, mutta nyt kyseessä oli maa, jossa turvallisuustilanne on epävakaa sekä ilmapiiri levoton. Kyseisestä maasta olin näissä piireissä kuullut ”pelkkää hyvää”.

Muutaman päivän harkinta-ajan jälkeen vastasin myöntävästi ja aloin järjestellä elämääni lähtökuntoon. Ainoa kriteerini lähdölle oli, ettei kyseinen reissu saisi sotkea opintojani. Haaga-Heliasta näytettiin komennukselleni vihreää valoa, koska seikkailu ”toiseen todellisuuteen” ajoittui perusopintojen päättymiseen.

Pian koulutuksen ja varusteiden pakkaamisen jälkeen suuntasimme lentokentälle. Tämä matka on osoittanut minulle, että jokainen opiskelija kaipaisi varmasti vertailupintaa opintojen aikana. Pieni aikalisä kiireiseen opiskeluarkeen antaa tilaa harkita ja suunnitella omaa tulevaisuutta. Osa ihmisistä hakee syvyyttä opintoihinsa vaihto-ohjelmien kautta, mutta osa varmasti haluaisi lisäaikaa harkita omaa erikoistumistaan. Molemmat ovat päteviä syitä laittaa niin sanotusti ”laput sisään”.

Täysi somettomuus ja nykyajan kiireellisestä elämästä irtaantuminen ovat vahvistaneet päätöstäni suuntautua luovalle alalle. Minua harmitti, ettei rauhanturvaaminen vie markkinointiuraani mitenkään eteenpäin. Päinvastoin se venyttäisi valmistumistani ja hankaloittaisi uudelleen orientoitumista koulunpenkille.

Ymmärsin jossain kohtaa ajatella asiaa laatikon ulkopuolelta, kuten markkinointialalla on tapana toimia. Olen täällä ollessani oppinut keskittymään olennaiseen: elämään hetkessä ja ymmärtämään erilaisia kulttuureja. Minulle on kertynyt laaja ymmärrys paikallisten elämästä ja heille tärkeistä arvoista. Tästähän markkinoinnissa on kysymys.

Markkinoinnin perimmäinen idea on oppia myymään sama tuote erilaisille ihmisille ottaen huomioon heidän erilaiset tarpeensa. Eihän nykyajan vloggaavalle nuorelle voi markkinoida tuotetta samalla tavalla kuin esimerkiksi kylän vanhimmalle Afganistanissa.

Kotiinpaluun lähestyessä aloin tutkimaan kursseja, joille minut oli merkitty kevätlukukaudeksi. Olen erittäin kiitollinen Haaga-Helian opettajille, jotka ovat ottaneet minut avosylin vastaan. He ovat tehneet paluustani opiskelijan arkeen helpompaa. Kuuden kuukauden miettimisen jälkeen olen varma, että markkinointi on minulle oikea suunta erikoistua.

Mielestäni hyvä esimerkki markkinoinnista on Puolustusvoimien slogan, jolla houkutellaan ihmisiä hakeutumaan rauhanturvatehtäviin: ”Kokemus, jota ei rahalla saa.”

Vaihdossa idän ihmemaassa

Vaihto-opiskeluni Pietarissa loppui koronaviruksen takia ennen aikojaan, mutta päätös palata Suomeen ei kaduta lainkaan. Vielä siinä vaiheessa, kun lähdin Pietarista maaliskuun puolivälissä, Venäjällä juuri kukaan ei ollut tilanteesta huolissaan, ja kirkoissa ihmiset jonottivat päästäkseen suutelemaan ikoneita.

Vaikka aikani Pietarissa jäi lopulta lyhyeksi ja sai melko kaoottisen ja jännityksen täyteisen lopetuksen, tarjosi äiti-Venäjä ikimuistoisia kohtaamisia ja välillä myös hermoja kiristävää sekoilua yksinkertaistenkin asioiden hoidossa. Venäjä tuskin jättää ketään kylmäksi, ja saman voi todeta myös kohtaamisista paikallisten kanssa. Suurin osa ihmisistä on todella mukavia ja avuliaita, vaikka yhteistä kieltä ei olisi. Toisessa ääripäässä olivat sen sijaan opiskelija-asuntolan vuokranmaksusta huolehtivat babushkat, joiden kanssa edes venäjää sujuvasti puhuvat henkilöt eivät saaneet asioita hoidettua.

Venäläisten tyyli kysyä kanssakulkijoilta neuvoa esimerkiksi reittivalinnoissa ja ylipäätään jutella tuntemattomille yllätti, ja jouduinkin lähes päivittäin tilanteisiin, joissa joku alkoi puhumaan minulle enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Koko reissuni käytetyin fraasi venäjäksi taisi olla: ”Pahoittelut, en puhu juurikaan venäjää.” Eräänä päivänä bussin lipunmyyjä alkoi juttelemaan, ja sujuvalla venäjän, englannin ja saksan sekoituksella hän kertoi niin tyttärestään kuin koirastaan aivan kuin hyvälle ystävälle. Paikallisen Sokos-hotellin saunassa saunoin kilpaa kymmenen venäläisen kanssa, kun yritin pitää kiinni suomalaisten kovasta saunamaineesta.

Välillä tuntui kuin olisi palannut ajassa vähintään kolmekymmentä vuotta taaksepäin, sillä digitalisaatio ei vielä ulotu yhteiskunnan kaikkiin toimintoihin, käteisen käyttö on monissa paikoissa edelleen voimissaan ja maitoauto kiertää ympäri kaupunkia.

Opinnoista parhaiten mieleen jäi erään luennoitsijan tiivistelmä siitä, mitä kahdenkymmenen vuoden asumisesta Venäjällä on jäänyt mieleen. Hänen mukaansa Venäjä on maa, jossa voi tapahtua mitä tahansa, mutta todennäköisesti ei tapahdu yhtään mitään. Ja tämä on varmasti totta – niin hyvässä kuin pahassakin.

Pihla Ossa

Kuva: Salla Haarteela

ASIANTUNTIJA vastaa

Palstalla Asiantuntija ottaa kantaa osakuntalaisia askarruttaviin kysymyksiin. Asiantuntija on intohimoinen jokapaikanhöylä ja elämäntapaintiaani, jonka erityistaitoihin lukeutuu epäolennaisuuksiin takertuminen sekä ylianalysointi.

Miksi seniorit aina paheksuvat meitä nuorempia osakuntalaisia?

Rakkaudesta. Rakkauden kohde ei kuitenkaan välttämättä ole nuoriso vaan oma menneisyys. Lähteideni mukaan opiskeluaikojaan tippa linssissä muistelevat seniorit ovat huolissaan nykyciviksien tilasta, mutta eivät yleisesti uskotulla, nuorison toiminnasta kauhistuneella tavalla. Hellämieliset seniorit toivovat, että nuoremmat sukupolvet saavat yhtä riemukkaan kokemuksen osakunnalla kuin he aikoinaan. Siksi he kantavat suurta huolta, kun arvokkaat perinteet uhkaavat muuttua: kuka tietää, mitä niiden tilalle tulee. Epätietoisuus pelottaa. Lisäksi paheksuminen itsessään on ihana perinne.

Mikä on kuntiksien kaikkien aikojen satsausennätys?

Luin ensin, että santsausennätys. En tiedä, minkälaisesta satsauksesta voisi olla kyse, joten otan muina miehinä kantaa santsauskysymykseen. Santsausennätyksen selvitystä varten konsultoin osakunnan entisiä emäntiä. Monesti ruoka loppuu valitettavasti ennen varsinaisten santsaushalujen päättymistä ja tilannetekijöiden vaihdellessa tutkimukselle on vaikeaa määritellä luotettavia mittareita. Spekulaatiot ennätyksestä on luokiteltu kestimestariston kansioissa salaiseksi tiedoksi. Nimettömänä pysyttelevä emäntä emerita kuitenkin tunnusti, että uskoo kaikessa hiljaisuudessa olleensa itse santsaajista pahin, hyväksikäyttäen asemansa tuomaa suojaa.

Alustava ajankohta on mahdollisesti tiedossani, mutta parempi teidän yllättyä kuin pettyä. Olen portaiden kannalla osin kansanterveydellisistä syistä, mutta etenkin muista seikoista johtuen. Kavutessaan Uuden portaita voi kohdata vanhoja ja uusia tuttavuuksia sekä esimerkiksi saada yllättäen kutsuja muiden kerroksien kemuihin.

Portaissa myös vältytään monilta kiusallisilta sosiaalisilta tilanteilta: hissimusiikille ei ole tarvetta, kun kumpikin osapuoli keskittyy oman hengästyneisyytensä piilotteluun. Lisäksi on helpompaa kiristää vauhtia ja teeskennellä, ettei huomannut toisen lähestyvän.

Kehotan kaikkia osakuntalaisia ravaamaan reippaasti portaita pitäen mielessä, että tulevaisuudessa voimme nostalgiapäissämme uuvuttaa fuksit eeppisillä portaiden nousuun liittyvillä sankaritarinoilla. Älkäämme siis haikailko hissin perään, vaan nauttikaamme tästä ohikiitävästä hetkestä!

Vanhemmat osislaiset ovat vähän pelottavia, miten kaveri voisi tutustua heihin?

Ymmärrän kaverisi tilanteen oikein hyvin. Vanhempi osakuntalainen on tietysti osiksella kuin Pera vedessä. Hän lipuu itsevarmana paikalle ja ottaa tilan haltuun. Hänestä huokuu syvä rauha: enää ei kiinnosta, millaisen kuvan itsestään antaa, koska kaikki tietävät jo aamuyön seikkailuista Raision ja Paimion puolella. Pelottavuus on illuusio, joten kaverille sanoisin: rohkaise sydämesi, pokkana vaan.

Tapoihinsa fakkiutuneet vanhemmat osakuntalaiset ovat monesti huonoja tekemään aloitteita ja saattavat siksi vaikuttaa vaikeasti lähestyttäviltä. He pelkäävät ehkä joutuvansa niin sanotun turhan small talkin uhreiksi, jos nuori osakuntalainen ei ikinä enää palaa takaisin. Jotkut saattavat myös olla ujompia kuin miltä vaikuttavat. Neuvoisin lähestymään heitä rohkeasti, silloin huomaat, että he ovat aivan yhtä pihalla elämästä kuin sinäkin. Aloitetta arvostetaan aina!

Itsekin fuksina arastelin civiksiä, joilla tuntui olevan jo tarpeeksi kavereita. Eräs vanhempi osakuntalainen oli mielestäni cool ja vähän pelottava. Olin tietysti varma, että hänen silmissään olen naurettava täystoope. Nykyään olemme niin hyviä ystäviä, että näemme jopa vapaaehtoisesti osakuntatoiminnan ulkopuolella. En rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tapahtui. Avainasemassa on varmaankin ollut toistuva, itsepintainen ilmestyminen osakunnalle. Toivon kuitenkin, että kaveri saa tosielämän tarinasta jonkinlaista tsemppiä!

Miksi kaikki tuo aina sipsipussin? Miksei kukaan tuo dippiä? Miten juhlien järjestäjä suoriutuu kymmenestä sipsipussista? Pystyykö sipseistä leipomaan jotain?

Nyt ymmärrän todella hyvin, mistä tuulee. Sipsipussi on yleisesti ottaen halpa, helppo ja pidetty tuominen. Olen myös kuullut kommentteja, joiden mukaan sipsejä ei voisi ikinä olla liikaa. Valinta on kaikin tavoin turvallinen. Pohjimmainen syy sipsien ainaiseen tuomiseen on yksinkertainen: massiivinen pelko siitä, että juhlissa ei olisi näitä suolanhimon tyydyttäviä herkkuja ollenkaan. Jos kaikki ajattelisivat muiden tuovan sipsejä, ei kukaan toisi sipsejä. Vaihtoehtoisesti liian vähäiset sipsit loppuisivat kesken, kumpi sitten onkaan traagisempi kokemus ja juhlatunnelman latistaja. Esittelemieni kauhukuvien säikäyttämä juhlija tuo varmuuden vuoksi perunalastut mukanaan.

Empiirinen tutkimukseni on osoittanut, että on myös ihmisiä, jotka eivät jostakin syystä nauti dipistä normaalin ihmisen tavoin. Tällöin olennainen osa kaikkien sipsikokemusta on vaakalaudalla. Mutta jos päätätkin tuoda juhliin dippiä… Mitä jos kukaan ei ole tuonut sipsejä, joita dipata? Et ole kuitenkaan mikään kroisos, niin et viitsisi tuoda itse sekä sipsejä että dippejä. Pelko palaa jyskyttämään takaraivoosi. Sipsejä voi syödä ilman dippiä, mutta dippiä ei ainakaan julkisesti ilman sipsejä. Ostat sipsejä. Jos juhlien järjestäjänä haluat välttää sipsijämät sekä optimoida makuelämyksen dippien kera, suosittelen jämäkästi kommunikoimaan tuomisista tulijoille. Sipsijämät voi myös aina tuoda osikselle, jos ei suoriudu niistä itse. Leipomista en sen sijaan voi suositella, mutta olen kiinnostunut kuulemaan kotikokeiluista.

Miksi Meiju Suvas on niin suosittu osakunnalla?

Meijun sanoma porautuu syvälle etenkin kestimestariston sisimpään. Ponteva humppamelodia yhdistettynä haikeisiin, rakkaudenkaipuisiin lyriikoihin natsaa sitsijatkojen tiskauskokemukseen upeasti! Välillä itkettää, kun muiden jatkoillessa liukastelee biojätteissä tiskivedet uuden juhla-asun rinnuksilla, mutta sen tekee ilolla osakuntarakkauden tähden. Lisäksi Meijun pikkutuhma ja samaistuttava tuotanto on tuttua ja turvallista jytäysmusiikkia sekä varma tapa lämmitellä tanssilattiaa. Jos et vielä täysin ymmärrä Meijun suosiota, suosittelen kokeilemaan 80 hengen astiaston raivotiskaamista pikkutunneilla pimeässä keittiössä pienessä sievässä, Meijun sulosointujen pauhatessa taustalla. Tätä voi kokeilla kotona.

Onko Varsinaissuomalaisen ”Sanottua”-osiolle toiminut inspiraationa SatOn Karhunkierros-lehden ”Kuolemattomat”-palsta?

On ollut jo vuosikausia yleistä tietoa, että kadehdimme mason vaikeampi täyttää funktiotaan, vaikka koristeet pääsevät

siivisen maskotin lisäksi satolaisten ystäviemme tapaa dokumentoida osakunnalla lipsahtaneita legendaarisia lausahduksia. Suora kopiointi saattaa tuntua mauttomalta, mutta hyviä ideoita saa aina kierrättää, etenkin ylivertaisten länsisuomalaisten kesken. Huomauttaisin kuitenkin, että Karhunkierros ei suinkaan ole ainoa tämänkaltaisen palstan julkaisija. Inspiraation lähde voi usein olla jopa idean keksijälle tiedostamaton. Voi olla, että kyse oli puhtaasta sattumasta, tai sitten ihan ronskisti varastimme idean – mutta keneltä?

Mitä tehdä, jos kaveri on ihastunut osakuntakaveriin?

Tämä on kinkkinen kysymys ilman lisätietoja. On olennaista, haluaako kaverisi eroon ihastuksesta vai tarvitseeko hän lempeää tuuppausta aloitteen tekemiseen. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että parempi katsoa kuin katua. Kreiseimmät hullaantumiset vaativat kuitenkin myös itsetutkiskelua ja tilanteen tarkkailua ennen kuin suin päin syöksytään saalistamaan. Kaverin voi olla hyödyllistä kysyä itseltään: mitä minä haluan ja mihin olen valmis saavuttaakseni sen? Ihastumista kannattaa joka tapauksessa fiilistellä ja nauttia siitä ihan itsekseenkin, sillä se on arvokas ja ainutlaatuinen hetkellä, kun tämä haahuilee ostoksilla vailla kauppalistaa.

tunne.

Sinun kannattaa nyt olla kaverin tukena ja ymmärtää armollisesti hänen flippauksiaan, sillä ihastuminen voi olla melkoista hullunmyllyä. Ihastuneet ovat usein hätähousuja, joten muistuta kaveria välillä hengittämään ja antamaan asioille aikaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että tulisi odottaa kiltisti, että ihastus lankeaa jalkojen juureen. Kaverin tulisi luottaa tilannetajuunsa ja tehdä aloitteita, kun tilanne tuntuu sopivalta. Aloitteet voivat aluksi olla pieniä ja myöhemmin suurempia. Vaikka jännittää ja mahdolliset kiusalliset tilanteet ehkä huolestuttavat, valinta on tehtävä: jäätkö pelkäämään vai otatko riskin?

Miten koristeellinen pyyhe pitäisi oikeaoppisesti ripustaa seinään? Kannattaako sitä naulata? Tämä on hyvin tärkeä kysymys, josta ei ole löydetty yksimielisyyttä eräiden osakuntalaisten keskuudessa.

Pyyhe on imevästä materiaalista valmistettu kappale, jota käytetään pesun jälkeiseen kuivaamiseen sekä pyyhkimällä tapahtuvaan puhdistamiseen. Suosittelen ripustamaan koristeellisenkin pyyhkeen kiltisti kylpyhuoneen naulakkoon roikkumaan pyyhkeen reunan ripustusnauhasta. Näin käytän esimerkiksi hienoa keltaisilla elefanteilla koristeltua pyyhettäni, ja olen kokenut sen toimivaksi ratkaisuksi. Koristeellinen pyyhe ilahduttaa sisustuselementtinä, mutta on myös helposti saatavilla. Jos pyyhe on naulattu seinään, sen kin esiintymään edukseen. On mahdollista, että kyse onkin pyyhkeen sijaan jonkinlaisesta seinävaatteesta. Olen joka tapauksessa huolissani mainittujen osakuntalaisten erimielisyyksistä. Ehdotan, että järjestätte syksymmällä aiheesta esimerkiksi kuntaillan, jossa voimme ratkaista pulman yhdessä sekä tarjota akuuttia ystäväterapiaa ristiriidasta ymmärrettävästi tulehtuneelle suhteellenne.

Maksavatko yritykset kaupoille ostoskärryjen mainoksista?

Kyllä. Ostoskärryillä vaikutetaan kuluttajaan kriittisellä lyhyesti

Vaikka kauppalista löytyisikin, usein brändivalinta on auki: 70% kuluttajista tekee ostopäätöksen vasta kaupassa. Kyse ei ole yhdentekevästä tai halvasta huvista. Esimerkiksi kahden viikon mainostuksesta 76:ssa Citymarketin ostoskärryssä saa pulittaa 20 086€. Diilejä ei tehdä yksittäisen kaupan kanssa, vaan laajasti mainosfirman välityksellä.

Onko olemassa reikää, jossa ei ole reunoja?

Ei. Reiän perusominaisuus nimittäin on, että se aiheuttaa tyhjän kohdan johonkin toiseen kappaleeseen. Reunoja voi sen sijaan olla ilman reikääkin.

Kaveria kiinnostaa, mistä klubimestarin bitumi on tehty?

Salaisista ainesosista. Suosittelen kaveria ryhtymään klubimestariksi, jotta mysteeri ratkeaa.

Voisiko Olli koodata myös etäpolttopallon?

Mielestäni voisi. Pyydä kauniisti. Suosittelen houkuttelemaan Ollin pelaamaan ensin pari kierrosta Quartersia maksimoidaksesi halutun vastauksen mahdollisuuden.

Miksi luentosalien katoissa on sellaisia ympyrän mallisia aukkoja?

Jotta havahtuisit huomaamaan ajattelevasi epäolennaisuuksia luentoon keskittymisen sijaan.

Kuinka pitkä kuljetukset tulee olla, jotta rekan takana pitää lukea ”pitkä kuljetus”?

Merkintää on käytettävä, jos kuljetuksen leveys on yli 3,0 metriä ja enintään 3,5 metriä sekä pituus yli 25,25 metriä TAI leveys on enintään 3,00 metriä ja pituus yli 30,0 metriä. 34