pin kilvenkupuran osia ja Yliskylän tyypin keihäänkärjen sekä keramiikkaa. Huvilaniemeltä on myös irtolöytönä saatu merovingiaikainen keihäänkärki (ns. sisäsuomalainen keihäänkärki). Kuloveden etelärannalla, Kallioniemellä, Huvilaniemestä noin 1 km itäkaakkoon sijaitsee tutkimaton maansekainen kiviröykkiö (Haapaniemi), joka sekin on todennäköisesti rautakautinen hauta. Kuloveden pohjoispuolella Knuutilasta katsottuna lähimmät tunnetut rautakauden kiinteät muinaisjäännökset ovat kaksi tutkittua maansekaista kiviröykkiöhautaa, jotka sijaitsevat noin 1,4 km Knuutilasta itäkaakkoon lähellä Lukkilansalmen rantaa, Kuloveteen virtaavan Nokianvirran suun tuntumassa (Lukkilansalmi 1). Röykkiöt on ajoitettu nuoremmalle roomalaisajalle (200–400 jKr.) ja kansainvaellusajalle (400– 550 jKr.). Siuron Linnavuori sijaitsee noin 1,7 km Knuutilasta pohjoisluoteeseen. Linnavuori kohoaa pohjoisesta, Kyrösjärveltä, Kuloveteen laskevan vesistöketjun varrella. Linnavuorelta on vuonna 2000 suoritetun kaivauksen yhteydessä saatu radiohiiliajoi-
tus, jonka perusteella linnavuoren vallit on rakennettu aikaisintaan vuoden 500 tienoilla, mahdollisesti vasta paljon myöhemmin. Etelä-Suomen sisämaassa linnavuorten vilkkain käyttövaihe näyttää olevan rautakauden loppuvaihe eli ristiretkiaika (1050–1200 jKr.). Edellä mainittujen Knuutilan lähiseudun rautakautisten kalmistojen esineajoitukset kuuluvat nuorempaan roomalaisaikaan (Lukkilansalmi 1), kansainvaellusaikaan (Lukkilansalmi 1) ja merovingiaikaan. Merovingiaika onkin kalmistolöytöjen yleistymisen perusteella tulkittu Nokian asutuksen voimakkaan kasvun ja leviämisen kaudeksi. Ehkä myös Linnavuori oli käytössä jo silloin. Myöhäisrautakautisia (800–1200 jKr.) löytöjä ei Knuutilan lähialueelta tunneta lainkaan. Tämä ei välttämättä tarkoita alueen autioitumista, vaan löytötyhjiölle voi olla jokin muukin selitys.
Keskiaika: Penttilän kartano Keskiajalla Knuutilan pihapiirissä tai sen läheisyydessä todennäköisesti sijaitsi Pent-
Historiallisessa kartta-aineistossa kuvatut Penttilän kylän talotontit peruskartan päälle asemoituina. Punaiset nelikulmiot: maakirjakartta vuodelta 1686; vihreät kulmiot: isojakokartta vuodelta 1768; siniset nelikulmiot: pitäjänkartta vuodelta 1847. Asemoinnit ja lisäykset peruskarttaan: Janne Rantanen. Pohjakartta © Maanmittauslaitos (peruskarttarasteri, ladattu 15.10.2013). Lisenssi: http://www.maanmittauslaitos.fi/avoindata_lisenssi_versio1_20120501
28
Kuva 1: Ippilän talon paikka kylätontin lounaisosassa on nykyisin metsittynyt. Kuva: Sami Raninen / Pirkanmaan maakuntamuseo.
tilä-niminen kartano. Ylä-Satakunnan pitkäaikainen kihlakunnantuomari Bengt Lydekenpoika Diekn (kuollut 1460 tai 1461) omisti kartanon viimeistään vuonna 1422, jolloin hänen mainitaan myös asuneen siellä. Tämä on varhaisin kartanoon liittyvä tieto. Bengt Lydekenpoika oli hyvin tärkeä ja vaikutusvaltainen hahmo sosiaalisen ja poliittisen kuohunnan leimaamilla 1430- ja 1440-luvuilla. Hänellä oli runsaasti omistuksia eri puolilla nykyistä Pirkanmaata, ja hän lukeutui Suomen rälssin (ylimystön) vauraimpaan luokkaan. Koska Bengt oli rikas mahtimies, voidaan olettaa, että hänen asumakartanossaan oli edustavat puurakennukset ja keskiaikaiselle arvohenkilölle sopiva irtaimisto. 1400-luvun kartanonpaikkoja on 1990-luvulta lähtien tutkittu Suomessa jonkin verran.
Pirkanmaalaisia kohteita ovat olleet esimerkiksi Nokian kartano, Vesilahden Laukko ja Sääksmäen (nyk. Valkeakoskea) Jutikkala.
Penttilän kylä uudella ajalla 1500-luvulla Penttilä ei enää ollut aatelismiehen asumakartano, vaan se oli perinnönjakojen vuoksi päätynyt useille eri omistajille ja jaettu lampuotien eli vuokraviljelijöiden maatiloiksi. Kylän neljä lampuotitilaa olivat nimiltään Haukka, Ippilä, Marttila ja Knuutila. Varhaisin Penttilän aluetta esittävä kartta on Olof Mörtin piirtämä maakirjakartta vuodelta 1686. Daniel Hallin piirtämä isojakokartta on vuodelta 1768. Näissä kartoissa on kuvattu neljä talotonttia. Ainoa näiltä ajoilta säilynyt rakennus on 1700-luvun holvikellari, joka sijaitsee Kuloveden rantaa kohti viettä29