Jari Kuusenaho, Tampereen taidemuseo
jotain Suomesta. Moniääninen museo -toiminta eli tuttavallisemmin MOMU on perintöä Avara museo -hankkeesta (2010 - 2012). Hankkeessa tavoiteltiin monikulttuurisempaa museotyöntekijöiden joukkoa ja onnistuneempia kohtaamisia maahanmuuttajayleisöiden kanssa. MOMU-toiminnot ovat jatkuneet TAITEssa hankkeen jälkeen. Nykyisin tarjoamme maahanmuuttajakoulutuksen kotoutujille Löytöretkiä Tampereelle -ohjelmaa, valmistavalle opetukselle Taidekaari-kulttuurikasvatusta ja Puhu taiteella -työpajatoimintaa monikulttuurisissa kohtaamispaikoissa. Uusinta uutta meillä on yhteistyö kirjastopalvelujen ja SPR:n kielikahviloiden kanssa. Kielenoppimista ja kahvittelua kokeillaan tänä keväänä ja syksynä museoympäristössä vaihteluna kirjastolle. Nämä museopalvelut ovat lähtökohdiltaan kotouttavia. Kutsumme mukaan myös syntyperäisiä suomalaisia. Taidetyöpajatoimintaa ja perhetapahtumia on järjestetty myös turvapaikanhakijoille hätämajoitusyksiköissä ja museoissa. Tämän toiminnan on nähty ylläpitävän toimintakykyä ja vireyttä epävarmassa elämäntilanteessa. Kun oleskelulupaprosessit ovat pitkittyneet ja eletään eräänlaisessa välitilassa, kulttuurin merkitys on huomattava yksilöiden arjessa. Itsensä toteuttaminen ja tunne ryhmään kuulumisesta ovat perustarpeita, joita voi täyttää kulttuurin keinoin.
Museolehtori mahdollistajana Monet toiminnot yksikössämme on vakiintuneita. Toisin sanoen niille on kysyntää, koska toteutuksessa ja kohtaamisissa on onnistuttu huomioimaan maahanmuuttajayleisön erityisyys. Museo on kotoutumisen kenttä tai vaihtoehtoinen oppimisympäristö tutulle luokkahuoneelle.
18
MUSEOKELLO │ KIINNOSTU JA ONNISTU
Kotoutujat tutustuvat TAITEn kanssa museossa taiteeseen, toisiinsa ja suomen kieleen. Ammattitaitoisessa ohjauksessa siellä voi tutustua uuteen kotikaupunkiin ja sen kulttuuritarjontaan, harjoitella suomea sekä löytää eri taiteenlajeista uusia ilmaisukeinoja, kun oma kielitaito on kehittymässä. Kulttuurikasvatusyksikkö TAITEn ohjelmat maahanmuuttajaryhmille ovat vahvasti toiminnallisia, jotta erilaiset oppijat voivat osallistua näyttelyn herättämään keskusteluun lähtökohdistaan käsin. Esim. draamatyötavat tai kuvataiteen harjoitukset voivat olla kanava mielipiteen tai tunteen välittämiselle, kun sanavarasto on vielä riittämätön. Opas ei voi olla vain puhuva pää, joka pyrkii samoihin tiedollisiin tavoitteisiin kohderyhmän kuin kohderyhmän kanssa. Parhaimmillaan opas on mahdollistaja, joka tuo museossa ryhmän parhaat puolet esiin ja lisää vuorovaikutusta, ryhmäytymistä ja tutustumista toisiin. Hän suhtautuu avoimesti osallistujiin ja antaa tulkintojen syntyä yhteisesti, päättämättä sitä ennalta ryhmän puolesta. Kaikki toimintamme maahanmuuttajaryhmille on suomea suomeksi -periaat-
teella. Se ei ole vain paras tapa suomen kielen harjoitteluun, mutta myös ainoa keino kohdata ryhmä, jonka jäsenet ovat kotoisin eri maista. Oppaalta tai työpajaohjaajalta vaaditaan monipuolisia viestintäkeinoja, koska pelkkä selkokielinen puhekaan ei välttämättä aina riitä. Museo-opetuksen etuna on kuitenkin se, että aina voi viitata välittömässä läheisyydessä oleviin museoesineisiin tai taideteoksiin ja tukea viestiä tätä kautta. Museo on erinomainen oppimisympäristö ja kokoelmat erinomaisia keskustelunherättelijöitä!
Tekeillä meidän museo Tampereen kaupunkistrategia edellyttää, että kuntalaisia otetaan mukaan palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Tätä sanotaan osallistamiseksi. Strategia ohjaa työtämme kaupungin toimijoina. Toinen vakavasti otettava ohjenuora on kaupungin kotouttamisohjelma, joka on laadittu vuosille 2014 - 2025. Siinä tavoitteeksi on asetettu tamperelaisten tutustuttaminen toisiinsa siten, että kuntalaiset toimivat