Tampere 1918 Tampereen kauhujen keväästä on kulunut tänä vuonna tasan 90 vuotta. Sisällissotaa ja sen jälkeen jättämiä traumoja on lähestytty kaupungissa kokonaan uusilla tavoilla. Aika oli kypsä myös teeman esittämiselle laajassa museonäyttelyssä. Tampere 1918 on Vapriikin ja Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitoksen suuri yhteinen hanke, joka tuotti näyttelyn lisäksi myös laajan ja paljon ennennäkemättömiä valokuvia sisältävä kirjan.
V
uotta 1918 on esitetty museonäyttelyissä toki jo aiemmin, muun muassa Työväen keskusmuseo laati jo 1990-luvun alussa aiheesta näyttelyn. Myös sotamuseon näyttelyissä erityisesti valkoisen armeijan toimet ovat olleet esillä. Aiheen tuoreelle ja monista eri näkökulmista asiaa valottavalle näyttelylle on kuitenkin ollut selvä kysyntä – etenkin Tampereella, jossa sota jätti monia avonaisia haavoja. Näyttelyn tavoitteeksi asetettiin esittää vaikeat teemat uuteen tutkimukseen perustuen, molempia sodan osapuolia sekä sodan jalkoihin joutuneita siviileitä ymmärtäen. Sota on aina suuri tradegia ja julma tapahtumasarja, johon sisältyy taistelevien osapuolien ja siviilien urhoollisuutta, kärsimystä ja kostonhimoa. Tämän vuoksi teemaa oli lähestyttävä rohkeasti ja nostettava näyttelyssä esille myös hankalia teemoja: punainen ja valkoinen terrori, lapsiuhrit, jälkiselvittelyt ja vankileirit.
Ainutlaatuinen esineistö Näyttelyn esineiden suhteen työryhmällä oli edessään erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus.
Tampereen museoiden kokoelmiin kuuluu keväällä 1918 taistelupaikoilta, kaupungin kaduilta ja sotasaalisvarastoista silloisen museonhoitaja Gabriel Engbergin keräämä kokonaisuus, joka oli odottanut esillepanoaan museon varastoissa 90 vuotta. Sodasta todistusvoimaisesti kertovat esineet olivat fragmentaarisia ja hajanaisia, mutta mielenkiintoisia. Ne kertoivat tavallisten ihmisten sodasta. Mukana oli kontteja, saappaita, pakkeja, mukeja, lusikoita, panosvöitä, hylsyjä, shrapnellien palasia, räjähtäneitä kranaatteja jne. Myös tekstiiliaineistoa oli runsaasti. Vaikka oma kokoelma oli merkittävä, oli täydennyksiä haettava useista eri museoista. Projektin aikana luotiin laaja yhteistyökumppaneiden verkosto, jonka avulla saimme aikaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Myös monet yksityiset henkilöt ja asianharrastajat olivat ratkaisevassa roolissa täydennettäessä näyttelyn esineistöä. Militääriaineisto ja aseet vaativat myös asiantuntijoiden käyttämistä.
Ideoista näyttelyksi Mikään näyttely ei synny ilman osaavaa ja asiaan paneutuvaa työryhmää. Hankkeen parissa työskenteli noin vuoden ajan tiivis työryhmä, jossa yliopistolta olivat mukana asiantuntijoina professori Pertti Haapala, dosentti Marko Tikka ja FT Tuomas Hoppu. Viimeksimainittu toimi näyttelyn ydinryhmässä ja toimitti yhteistyössä kanssamme näyttelyn upean kirjan. Vapriikin puolesta sisältötuotannon päävastuun kantoivat Kimmo Antila, Mari Lind, Minna Honkasalo ja Antti Liuttunen. Konservaattorit Anne Makkonen, Hanna Tuokila, Maija Pennanen ja Arja Louhivuori ja heitä avus-
Tampereen taistelun kulkua ja tapahtumapaikkoja voi näyttelyssä tutkia kosketusnäytöltä.
38