Pilkintä Pilkkiminen on perinteinen suomalainen talvikalastusmuoto. Suurin osa pilkkijöistä harrastaa ahventen pilkintää, jota voi harrastaa koko maassa. Pilkillä voi tavoitella lukuisia eri kalalajeja, kuten ahven, särki, siika, made, kuha, hauki ja kirjolohi. Lapissa lohikalat ovat yleinen saalis. Keväiset pilkkiretket ovat ikimuistoisia kokemuksia. Kesällä harrastusta voi jatkaa veneestä pilkkien.
Pilkkivälineet Pilkkijän perusvälineet ovat vapa, siima, pilkki, jääkaira ja istuin. Turvallisuutta jäällä liikkumiseen lisäävät jäänaskalit ja tarvittaessa kelluntavälineet. Tavoiteltavat saalislajit määräävät pilkkijän välineistön. Pienet mormuskat, morrit, sopivat sellaisenaan ahvenen, särjen ja siian pilkintään. Samoja lajeja voi pyytää myös pystypilkin alle siimatapsiin viritetyllä mormuskalla eli tapsipilkillä. Ahvenelle käytetään lisäksi värikoukkupilkkejä ja ketjupilkkejä, sekä suurille körmyniskoille tasapainopilkkiä. Kirjolohelle tarjotaan pieniä lusikkauistimia ja erilaisia maraboupyrstöisiä leechejä. Kirjolohi nappaa mielellään korean värisiin pilkkeihin. Kuhaa pyydetään ketjupilkillä ja pienillä lusikkauistimilla, sekä tasapainoilla. Hauelle kelpaa parhaiten tasapainot ja suurehkot leijaavat pilkit, sekä lusikkauistimet.
Pilkkivapa
Käytetyimmät pilkkivapojen mallit ovat ylhäältä alaspäin haarukkavapa, herkistinkärjellä varustettu vapa ja jäykkäkärkinen vapa.
Hyvän pilkkivavan perusominaisuuksia ovat helppokäyttöisyys, keveys, kestävyys, sekä käteen sopivuus. Pääosin pilkkivavat ovat kelallisia ja niiden valmistusmateriaaleina erilaiset muovilaadut tai puu. Erilaisiin pilkintätyyleihin on saatavissa omat erikoisvapansa ja kärjen herkkyys vaihtelee kalastustavan mukaan. Käytännössä kolmella eri vapamallilla pystyy kalastamaan monipuolisesti eri kalalajeja. Vapojen perustyypit ovat