Joulun alku

Alkukirkko vietti Jeesuksen muistojuhlaa yhdessä Herran kasteen juhlan kanssa 6. tammikuuta. Ensimmäisen kerran joulua alettiin viettämään 25.12. Konstantinopolissa 300-luvun lopulla. Vaikka Jeesus luultavammin olikin syntynyt kesällä, haluttiin juhla järjestää talvipäivän seisauksen jälkeen, jolloin se korvasi pakanallisen auringon juhlan. Toinen joulupäivä taas on omistettu Neitsyt Marialle. Suomeen joulun vietto on tullut kristinuskon mukana jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäinen joulurauhan julistus Turussa annettiin 1300-luvulla.

Suomalaisessa kansanperinteessä joulun katsotaan alkavan Tuomaan päivästä; ”hyvä Tuomas joulun tuopi paha nuutti pois sen viepi”, mutta joskus aiemmin joulua on vietetty vieläkin pidempään, kuten sananlaskussa "Anterus joulun aloittaa, hyvä Tuomas tuo sisään, paha Paavali panee pois" sanotaan. Joulun aika aloitettiin siis jo Anteron päivästä 30.11. ja päätettiin vasta 25.1. eli Paavalin päivänä. Tehokkuusajattelu vähensi pyhien määrää 1700-luvulla. Tuomaana ukot aloittivat juomisen ja naisväki joulun laiton. Joulun valmistelut huipentuivat joulu aattoon niin kuin nykypäivänäkin. Aattona syötiin aattokeittoa tai aattokalaa. Joulurauhan julistuksen jälkeen (klo 12.00) rauhoituttiin joulun viettoon. Joulusauna oli pyhäpaikka. Sauna lämmitettiin jo hyvin ajoin, että kaikki ehtisivät kylpeä valoisan aikana. Siellä piti käyttäytyä rauhallisesti ja hiljaisesti muuten lankeaisi jouluköyry. Kukaan ei ole koskaan selvittänyt, mitä jouluköyry tarkoittaa. Joulusaunassa vilvoiteltiin käymällä hangessa pyöriskelemässä. Auringon laskun jälkeen saunan ottivat haltuunsa näkymätön väki, talon entiset saunojat ja myöhemmissä kuvauksissa tontut.

Joulusaunan jälkeen oli vuorossa jouluateria kuten vieläkin. Pöydän ääreen istuttiin hiljaa, luettiin evankeliumi tai rukous ja aterioitiin siivosti. Monet ruokatavat ovat siirtyneet jouluun kekristä eli sadonkorjuu juhlasta. Joulukalaa on syöty jo keskiajalta lähtien. Nykyisen lohen sijaan aikaisemmin pöydässä oli haukea ja turskaa. Myös suolattua siikaa saattoi olla tarjolla. Nykypäivänä suosituin joulukala on lohi monissa eri muodoissa ja sen ohella erilaiset sillit ja silakasta valmistetut ruuat.

Lihaa joulu aterialla tarjottiin ennen varallisuuden mukaan. Rikkaimmissa taloissa tarjottiin paisteja, kun taas köyhemmissä pöydissä oli tarjolla lammasta tai ruhon huonompia osia, kuten sorkkia tai pää. Liha oli usein suolalihaa. Kinkku suomalaisten joulu pöydässä yleistyi vasta 1900-luvulla. Kun sika teurastettiin, käytettiin siitä tarkkaan kaikki hyväksi verestä lähtien. Tehtiin veri- ja ryyni makkaroita, pääsylttyä ja maksa ja munuaisruokia. Sorkat käytettiin hernekeittoon, keitettiin sinänsä tai pilkottiin pääsyltyn joukkoon.

Laatikoista lanttulaatikko on ollut jouluruokana jo 1700-luvulla. Myös hämäläistä imellettyä perunalaatikkoa on tehty pitkään. Uusin tulokas on porkkanalaatikko, jota on alettu tehdä vasta 1900-luvun alussa. Aluksi porkkanalaatikossa käytettiin riisin sijasta mannaryynejä. Nykyään joulupöydästä voi löytää uudenlaisia juureslaatikoita. Esim. bataatista ja punajuuresta tehtyjä laatikoita.

Piparkakut ovat olleet ristiretkeläisten Eurooppaan tuomia. 1300-luvulla niiden valmistus yleistyi Saksassa, josta ne kulkeutuivat vähitellen Ruotsiin ja sieltä Suomeen 1700-luvulla. Pipareita tehtiin ensin rikkaissa piireissä. Yleisemmin niitä alettiin tekemään vasta 1900-luvun alussa. 1800-luvulla alkoi myös kaikenlaisia kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä kulkeutua höyrylaivojen mukana. Aluksi nekin olivat vain rikkaiden herkkua.

Yksi perinteisistä joulu ruuista on rosolli, jota on tehty jo 1700-luvulta asti. 1800-luvulla sen valmistus levisi myös tavallisen kansan keskuuteen. Aluksi rosolliin käytettiin perunoita, sipulia ja suolasilakkaa. Myöhemmin mukaan tulivat punajuuri, porkkana, omena, suolakurkku ja silli.

Juomana jouluna oli olut. Myös jouluryyppy oli tärkeä osa joulua, sen uskottiin siunaavan sadon. Ryyppy annettiin myös lapsille ja viinaa ripoteltiin joulu oljille ja hevosen heinillekin sadon varmistamiseksi. Glögiä oli alkuaikoina joulun alusajan juomana jo keskiajalta lähtien Ruotsi-Suomessa. Huonolaatuisempaa viiniä maustettiin kanelilla, neilikalla, kardemummalla ja appelsiinin kuorella. Juoma lämmitettiin ja juotiin lämmikkeenä, koska tuon ajan asunnot olivat usein talvisaikaan aika kylmiä. Glögiksi juomaa alettiin kutsua 1800-luvulla Ruotsin kartanoissa. 1960-luvulla glögi saavutti suosion myös tavallisten suomalaisten joulun alus juomana.

Perinteinen joulupuuro oli aiemmin ohra- tai kaurapuuroa. Riisiä alettiin Suomeen tuoda 1800-luvulla, mutta se oli niin arvokasta, ettei siihen ollut varaa kuin rikkailla. Siksi siitä tulikin juhla ruoka, jota vieläkin syödään jouluisin, vaikka se 1900-luvulla muuttuikin arkiruuaksi. Nykyisen riisipuuron erikoisuutena jouluna on mantelin piilottaminen puuroon. Mantelin löytäminen tuo onnea, naimattomat pääsevät naimisiin tai naimisissa olevat saavat perheenlisäystä. Kun höyrylaivat alkoivat kuljettaa meille pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, alettiin niistä valmistaan jouluna rusina-, luumu- tai sekahedelmäkeittoa puuron kanssa. 1920- ja 1930-luvuilla sekahedelmäkeitto yleistyi kaikkien kansanosien joukossa. Tänäkin päivänä se on osalle tärkeä osa joulupuuroa. Osa taas on siirtynyt uudenlaisiin keittoihin. Joulukuusi saapui Suomeen säätyläiskoteihin 1800-luvulla Ruotsista, jonne tapa oli tullut Saksasta. Talonpoikien keskuuteen joulukuusi levisi 1870- ja 1880-luvuilla, mutta yleistyi vasta 1900-luvulla. Merkittävä joulukuusiperinteen levittäjä Suomessa oli vuonna 1863 perustettu, suomenkielisiä kansakoulunopettajia kouluttanut Jyväskylän seminaari, jossa alettiin pitää joulun alla omia kuusijuhlia, mikä tapa levisi sitten seminaarista valmistuneiden opettajien mukana ympäri maata. Aluksi koristeet olivat itsetehtyjä paperi- tai lippuketjuja, pipareita, olkikoristeita ja kynttilöitä. Nykyajan kuusia koristavat värikkäät pallot ja nauhat. Oikeat kynttilät ovat vaihtuneet sähköisiin ja usein myös jo vähemmän sähköä kuluttaviin led-kynttilöhin. Oikeat kuusetkin on joissakin kodeissa korvattu muovisilla kuusilla.

Sitten vielä se yksi tärkeä joulun henkilö, jota kaikki innokkaana odottavat, eli Joulupukki. Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus, jota pidettiin lasten suojelijana. Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Täällä se yhdistyi kekri- ja nuuttipukin kaltaisiin hahmoihin. Suomalainen joulupukki pukeutui harmaaseen turkkiin. Toisen maailmansodan jälkeen joulupukki alkoi muuttua vähitellen yhdysvaltalaisen pukin kaltaiseksi, punaiseen pukeutuvaan ja valkopartaiseen ukkoon.

Näin jotkut historian kirjat väittävät, mutta kaikkihan me tiedämme, kuka Joulupukki oikeasti on. Joulupukki on Joulupukki ja hän asuu Korvatunturilla Joulumuorin ja tonttujen kanssa. Joulupukilla on oma lahjapaja, jossa tontut valmistavat lahjoja. Joulupukki lähtee aatonaattona matkalleen ja kiertää poroineen ympäri maailmaa jakamassa lahjoja meille kilteille lapsille. Joissakin maissa pukki joutuu kulkemaan yöllä, kun kaikki jo nukkuvat, siksi hän joutuu käyttämään esim. savupiippua päästäkseen jättämään lahjat. Valoa pimeyteen tuo Petteri Punakuono, Pukin tärkein poro, joka punaisella loistavalla kuonollaan valaisee taivaan.