Kohtaus kaupassa

Ruut juoksi kadunkulmaan. Kello oli jo vähän yli kolme, mutta onneksi Veerakin näytti vasta saapuvan paikalle. Tytöt kävelivät ensin kadulla ja juttelivat niitä näitä. Oli ihanaa maleksia ympäriinsä ystävän kanssa. Samalla Ruutia kuitenkin vaivasi hänen valheensa Sakulle ja Donkille. Hän ei missään tapauksessa halunnut törmätä heihin Veeran seurassa. Silloin koko juttu paljastuisi. ”Kuule, mennään meille”, Ruut keksi ehdottaa, ”voidaan tehdä kaakaota ja jutella siellä. Sähän et oo ennen meillä käynytkään!” Veerasta idea oli hyvä ja tytöt päättivät suunnata Ruutin kotiin.

”Tiedätkö, mikä on parasta kaakaon kanssa? Donitsit! Mulla on rahaa mukana, käydään kaupan kautta!” Veera ehdotti. Ruut ei innostunut ajatuksesta. Hän mietti hetken ja ehdotti sitten, että he menisivät vain suoraan Ruutille. Kaapissa olisi äidin leipomia keksejä. ”Mitä, etkö sä tykkää donitseista?” Veera ihmetteli. ”Ne on ihania. Oon ihan varma, että sä tykkäät. Sitä paitsi, mä tarjoon”, Veera houkutteli ystäväänsä ja kiskoi häntä jo kaupan suuntaan. Kyllähän Ruut donitseista tykkäsi, ei kyse ollut siitä. Hän ei vain halunnut törmätä kauppamatkalla Sakuun ja Donkkiin, ja paljastua valehtelijaksi. Lopulta Ruut kuitenkin antoi periksi, ja tytöt suuntasivat kohti lähikauppaa.

Kaupan pihalla heitä odotti

Ruutin pelkäämä tilanne. Saku ja Donkki hengailivat ulko-ovien lähistöllä Jessen, Hönön ja Heinosen kanssa. Ruut avasi nopeasti ponnarinsa ja levitti hiukset auki kasvojensa suojaksi. Veera katsoi häntä ihmeissään. ”Mä vaan kokeilen, miltä näyttäis, jos olisi välillä hiukset auki…” Ruut selitteli nolostuneena äkillistä kampauksen vaihtoa. Hän mietti kuumeisesti, kuinka päästä kauppaan niin, että Saku ja Donkki eivät huomaisi. Samassa oville asteli kaksi äitiä lastenvaunujaan työntäen. Ruut pyörähti heidän taakseen ja pääsi pujahtamaan sisälle kenenkään huomaamatta.

Veera poimi donitsit paperipussiin ja maksoi ne kassalla. Ne todellakin näyttivät ja tuoksuivat herkullisilta. Heidän lähtiessään ulos kaupasta Ruut törmäsi suoraa päätä Donkkiin, joka oli tulossa ostamaan porkkanoita välipalaksi. ”Ruut, moi! Kiva nähdä!”

Donkki hirnahti iloisena. ”Hei Saku ja muut, Ruut on täällä!” aasi kailotti sitten pihalla oleville pojille. Samassa se kuitenkin tajusi oudon tilanteen ja katsoi kysyvästi Ruutia. Ruut huokasi hermostuneena. Heidät oli nyt huomattu ja valhe oli paljastunut.

Saku ja muut pojat tulivat kaupan ovelle. Saku katsoi Ruutia ensin kummastuneena ja huudahti sitten: ”Etkö sä olekaan sun mummoa tapaamassa? Vai onks tuo sun uus mummo?” Saku osoitti Veeraa ja katsoi kysyen Ruutia. Ruut kimpaantui ja selitti Sakulle, että oli aivan hänen oma asiansa, missä hän oli, ja kenen kanssa. Veera seisoi kummastuneena vieressä. Ruut käänsi pojille selkänsä ja kiskoi Veeraa mukaansa ulos. ”Tule, mennään pois noiden luota”, hän kivahti kiukkuisena. Pojat katsoivat harmissaan heidän peräänsä. ”Pitäkää hauskaa, mummot!” Saku huusi tuohtuneena. Sitten pihalle laskeutui synkkä hiljaisuus, joka ei jäänyt keneltäkään huomaamatta.