Hätävalhe

Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja sai syyskuisen päivän tuntumaan vielä aivan kesältä. Saku, Ruut ja Donkki loikoilivat kolmistaan pihanurmella. Donkki oli mennyt kaveruksiaan vastaan koululle ja ehdottanut yhteistä hengailua sovinnon hengessä. Skeittipuistossa syntynyt riita oli kuopattu ja tunnelma oli nyt silminnähden helpottunut. Donkki yritti soittaa fanfaaria ruohonkorrella, mutta korsi oli auttamattoman pieni aasin suureen turpaan. Kaveruksia nauratti, Donkin sitkeät, mutta epätoivoiset yritykset.

Donkki sai juuri muodostettua korrella pienen inahduksen, kun Ruutin puhelin piipitti viestin merkiksi. Ruut kaivoi puhelimen laukustaan ja huomasi, että viesti oli Veeralta: ”Tuutko puistoon treenaamaan mun kanssa? Oon jo täällä! Pliiiis!” Ruut ilahtui viestistä. Oli ihanaa, että hän oli löytänyt uuden ystävän, joka halusi viettää aikaa hänen kanssaan. Ruut huikkasi pikaisesti heipat Sakulle ja Donkille, ja suuntasi läheiseen puistoon treenaamaan tanssia Veeran kanssa. Saku ja Donkki jäivät köllimään ruoholle.

Tanssitreenit Veeran kanssa sujuivat kuin siivillä. Ilta alkoi jo hämärtyä, kun Ruut vihdoin suuntasi puistosta kotiin. Tytöt soittelivat toisilleen vielä ennen nukkumaanmenoa ja sopivat tavata seuraavanakin päivänä. Ruut tunsi valtavaa iloa uudesta kaveristaan. Veeran kanssa oleminen oli luontevaa ja helppoa. Heillä oli hauskaa, ja juteltavaa syntyi monenlaisista asioista, ei vain tanssista, vaan kaikesta muustakin.

Kun Ruutia ei ollut näkynyt muutamaan päivään, Saku ja Donkki alkoivat ihmetellä, oliko jotain sattunut. Saku soitti Ruutille ja pyysi tätä tulemaan seuraavana päivänä heidän kanssaan puistoon. ”Olisi kiva olla yhdessä, nyt on hyvä sää ja kaikkea. Voidaan ottaa joku lautapeli mukaan ja Donkki näyttää, miten hienon äänen saa ruohonkorresta”, Saku ehdotti puhelimessa. Ruut ilahtui ideasta ja kaverukset sopivat näkevänsä puistossa kolmelta, heti läksyjen jälkeen.

Ruut laittoi puhelimen pöydälle ja oli juuri menossa syömään iltapalaa, kun Veeralta tuli viesti: ”Moi Ruut, nähdäänkö huomenna koulun jälkeen? Muistin just yhden hauskan jutun ja mun on pakko näyttää se sulle!” Ruut innostui ja vastasi Veeralle saman tien: ”Ok, nähdään!” Samassa hän tajusi, että oli juuri sopinut näkevänsä samaan aikaan myös Sakun ja Donkin. ”Voi ei!” Ruut parahti puristaen puhelinta kädessään. Mitä hän nyt tekisi? Hän halusi mennä näkemään Veeraa, mutta ei kehdannut perua Sakun ja Donkin näkemistä. Ei hän haluaisi pahoittaa ystäviensä mieltä.

Ruut pureskeli kynsiään hermostuneena. Lopuksi hän päätti laittaa Sakulle viestin: ”Moi ja anteeks! Mummo tuleekin meille huomenna ja mun on pakko jäädä kotiin. En oo nähnyt mummoa, kun hän on ollut sairaana. Sori!” Ruut katui saman tien viestiään ja siihen kirjoittamaansa valhetta. Samalla hän halusi kuitenkin niin kovasti mennä hengailemaan Veeran kanssa. Hetken päästä Sakulta tuli vastaus: ”OK, harmi. Terkut mummolle!” Ruut laittoi puhelimen pois. Yritettyään syödä vähän iltapalaa, hän meni levottomana nukkumaan. Pyöriessään sängyssä hän unohti jopa jokailtaisen iltarukouksensa. Mielessä oli vain yksi asia: miten hän oli saanut asiat niin pahasti solmuun.

Anteeksi on pieni sana, mutta sen vaikutus on valtava.