Uuden äärellä

Pihakoivun lehdet olivat jo hieman kellastuneet ja ilmassa leijaili kutkutus kaiken uuden aloittamisesta. Treenikassi keikkui Ruutin olalla, kun hän käveli kohti tanssistudiota. Into uudesta harrastuksesta oli kuitenkin haalistunut edellispäivän riidan myötä. Ruutia harmitti se, miten epäystävällisesti hän oli puhunut ystävilleen ja toisaalta, miten vähälle huomiolle Saku ja Donkki olivat hänet jättäneet. Ulkopuolisuuden ja unohdetuksi tulemisen tunteet kirpaisivat edelleen vatsassa, kun hän ajatteli asiaa.

Ruut käveli pienen puiston läpi. Tanssistudio oli vanhassa, keltaisessa kivitalossa aivan puiston kulmalla. Ruut tarttui ovenkahvaan, mutta yllättäen hänen kätensä jähmettyikin paikoilleen. “Entä jos en löydä yhtään uutta kaveria ja joudun olemaan ihan yksin?” hän ajatteli ja veti kätensä pois kahval- ta. Sitten hän tarttui siihen päättäväisesti uudelleen, mutta käsi jähmettyi jälleen paikoilleen. Ruutin mieleen pomppasi ajatus: “Jos kaikki tuntevat jo toisensa, eikä ketään kiinnosta tällainen uusi tulokas.”

Käsi valahti pois kahvalta. “Ei kai se ovi noin painava sentään ole?” kuului iloinen ääni jostain takaa. Ruut säpsähti. Treenikassia kantava tyttö lähestyi ovea. Hänen hiuksensa oli palmikoitu kahdelle ranskanletille ja yllään hänellä oli keijumaiset vaatteet. Tyttö näytti siltä, että oli varmasti menossa tanssitunnille.

“Tämä tässä on ovi, annahan kun näytän, miten se avataan”, tyttö vitsaili. Ruut naurahti, vaikkei ollut varma oliko tyttö ystävällinen, vai kuittailiko hän Ruutille ilkeyttään. Ruut hipsi tytön perässä sisään.

Tyttö viiletti tottuneesti käytävää pitkin ja katosi jonnekin tanssistudion uumeniin. Ruut jäi aulaan yksin ja pyöri hetken ympyrää tietämättä, mihin mennä. Lopulta hän päätti suunnata samaan suuntaan, jonne tyttökin oli mennyt. ‘Naisten pukuhuone’, luki yhdessä ovessa käytävän päässä. Ruut avasi sen.

Pukuhuoneesta kantautui iloinen juttelu. Muutama pää kääntyi hetkeksi katsomaan tulijaa, mutta jutut jatkuivat keskeytymättä. Jokaisella tuntui olevan kaveri ja vaikutti siltä, että kaikki tunsivat toisensa entuudestaan. Kaksi pinkkipaitaista tyttöä otti peilin edessä selfietä. He kikattivat samanlaisille paidoilleen ja vertailivat tanssihousujaan. Ruut painoi omia verkkareitaan hieman syvemmälle treenikassiinsa. “Miten voikaan olla näin yksin, vaikka koko huone on täynnä ihmisiä?” hän pohti mielessään. “Vielä voisin lähteä pois ilman, että kukaan ihmettelisi.” Samassa salin ovi avautui ja opettaja huikkasi: “No niin, tulkaahan, niin aloitetaan!” “Myöhäistä paeta”, Ruut huokasi mielessään.

Tanssinopettaja ohjeisti muodostamaan parit alkulämmittelyä varten. Ruut katseli ympärilleen, kun kaikki ystävykset asettuivat sujuvasti vieretysten. Ruut piirsi varpaallaan ympyrää salin lattiaan. Yhtäkkiä hänen vierestään kuului ääni: “Hei olisiksä mun pari?” Ruut nosti katseensa hämmentyneenä. Alaovella ollut keijumaisiin vaatteisiin pukeutunut tyttö seisoi Ruutin vieressä. “Joo”, Ruut vastasi häkeltyneenä. Joku halusikin olla hänen parinsa. “Jee! Mä oon Veera”, tyttö esittäytyi iloisesti. Ruutkin kertoi nimensä. Sitten alkulämmittely alkoi ja hiljalleen ikävät mietteet haihtuivat Ruutin mielestä.

Tiesitkö, että Jeesus antoi neuvoja myösasioihin?kaveri-