Levón-instituutti
Teksti: Miia Mäntylä
Energiakylät
hiilijalanjälkeä pienentämässä Pohjanmaan maakuntiin on nousemassa energiaomavaraisuuteen tähtääviä kyliä, jotka hyödyntävät paikallisia uusiutuvia energialähteitä ja pienentävät ympäristökuormitustaan. Yhteishenkeä ja tekemisen meininkiä löytyy, kun asukkaat tavoittelevat yhteistä hyvää yhdessä yliopiston kanssa. Levón-instituutti ja teknillinen tiedekunta kehittävät kylien energiaomavaraisuutta Pohjanmaan maakunnissa. Energiakylä-hankkeessa 14 kylälle laaditaan energiaomavaraisuuteen tähtäävä suunnitelma. Kyläläisiä motivoidaan lisäämään energiaomavaraisuuttaan paikallisia uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä. Tärkeää on myös kestävän energiahuollon edistäminen. – Energiaomavaraisuutta voidaan kehittää neljän portaan kautta. Niistä ensimmäisessä hyödynnetään hajautettua energiantuotantoa, seuraavassa pyritään laajamittaisempaan paikalliseen tuotantoon ja kolmannessa luodaan niin sanottu mikroverkko, jossa huolehditaan myös varavoimasta. Neljännellä portaalla saavutetaan älykäs mikroverkko eli energiantuotanto on pitkälle automatisoitua ja sähköä myös myydään ulkopuolelle, projektipäällikkö Ari Haapanen selvittää.
ohjautunut energian ostoina alueen ulkopuolelle, jää alueen sisälle uusiutuvan energian tuottajille. Toiseksi ollaan aiempaa vähemmän riippuvaisia sähkön ja öljyn kaltaisista energialähteistä, joihin vaikuttavat hintaheilahtelut. Lisäksi hiilijalanjälki ja ympäristökuormitus pienenevät ja energiahuollon toimintavarmuus parantuu. Unohtaa ei myöskään sovi yhteisöllisyyden lujittumista. Siitä hyvä esimerkki on kylän yhteinen energiaosuuskunta, joka yhteisvoimin toimittaa ja myy haketta energiaa tuottavaan polttolaitokseen. Hanke alkoi kyläkohtaisen aineiston keräämisellä. Aluksi selvitettiin sähkönkulutustietoja, lämpöenergian tuotanto- ja kulutustietoja sekä eläinmäärä- ja peltopinta-alaa sekä eri viljelykasvien viljelytietoja, jotta saataisiin selville kylän biokaasu- ja olkienergiapotentiaali. Lisäksi selvitettiin tuulisuusolosuhteita ja laskettiin metsäenergiapotentiaalia.
Työllisyyttä ja yhteisöllisyyttä
Sitä tehdään, mikä kannattaa
Miksi paikallisen energiaomavaraisuuden kehittäminen sitten on tärkeää? Haapasen mukaan vaikutukset alueeseen ovat yllättävän monenlaisia.
Perhon kirkonkylä tuli mukaan hankkeeseen vuoden vaihteessa. Hankkeen aktiivi, perholainen Olavi Lassila kertoo kylällä olevan jo pitkät perinteet kotimaisen energian käytöstä.
– Ensinnäkin työllisyystilanne ja aluetalous kohentuvat, kun raha, joka on aiemmin
– Meillä on jo 70-luvulta lähtien tuotettu omaa energiaa, rupesimme muun muassa tuotta-
16
VAASAN YLIOPISTOLEHTI 3 / 2013
maan kaukolämpöä ensimmäisten joukossa. Nyt aika on sellainen, että ostoenergia kallistuu. Haluamme tuottaa energiaa mahdollisimman halvalla ja saada rahat jäämään omaan kuntaan. – Todennäköisesti lisäämme puupohjaisten polttoaineiden hyödyntämistä yksittäisissä kiinteistöissä. Myös aurinkovoima kiinnostaa, kun laitteet ovat parantuneet ja hinnat ovat tulleet alas. Tuulivoimapuisto ja biokaasu voivat olla vaihtoehtoja myöhemmin. Sitä tehdään, millä energiantuotanto saadaan kannattavaksi! Tarkoituksena on aloittaa konkreettiset toimet syksyn aikana, Lassila arvioi.
Sitä parempi, mitä vähemmän energiaa ostetaan ulkopuolelta. Lassilalle on selvää, miksi kylien kannattaa pyrkiä energiaomavaraisuuteen. – Huoltovarmuus on tärkeä syy. Sitä parempi, mitä vähemmän energiaa ostetaan ulkopuolelta: raha pyörii omassa kylässä ja voi tulla muutama uusi työpaikkakin. Lisäksi bioener-