Työn murros
koskettaa kaikkia Uudet teknologiat, digitalisaatio, väestön ikääntyminen ja globalisaatio vaikuttavat työuriin ja työn tekemisen tapoihin. Teksti RIIKKA KALMI Kuvitus STUDIO ANDREI
O
sa töistä vähenee tai jopa katoaa, toisaalta uusi teknologia varmasti synnyttää myös aivan uudenlaisia työtehtäviä. Eniten muutospaineita kohdistuu töihin, joihin ei vaadita paljon koulutusta. Toisaalta jo nyt on nähtävissä, että elinikäinen työura samassa työssä ei ole taattu edes korkeakoulutetuille. Työn murros herättää paljon pelkoja ja epävarmuutta. Olemmeko pian kuin Aku Ankka -lehden tarinassa, jossa Roope-setä
42
VOX CORDIS 1/2018
korvasi tehtaidensa, kauppojensa ja palveluidensa työntekijät koneilla vain huomatakseen, ettei ilman työtä jääneillä ihmisillä enää ollut varaa kuluttamiseen? Moni voi kysyä, riittääkö minun osaamiseni myös tulevaisuudessa? Hoitavatko ehkä robotit sen, mitä teen nykyään? Milloin se tapahtuu? Saanko elantoni yhdestä työstä vai monesta pienestä purosta? Entä teenkö työtä työpaikalla vai jossain muualla? Työn murros haastaa myös yhteiskunnan. Hallitus kertoi ryhtyvänsä käymään työmarkkinajärjestöjen kanssa keskusteluja
siitä, miten jopa miljoona suomalaista koulutettaisiin uudelleen tulevan kymmenen vuoden aikana. Työn ja työurien muutos edellyttää jatkuvaa oppimista sekä avointa ja joustavaa koulutusta. Tämä haastaa myös yliopistoja ja etenkin avointa korkeakouluopetusta. Murros edellyttää myös arvokeskustelua, sillä se ei ole kivuton eikä kohtele kaikkia tasapuolisesti. Työn murros on ilmiö, joka tarvitsee paljon tutkimusta. Tässä artikkelissa kolme Vaasan yliopiston asiantuntijaa kertoo oman näkökulmansa aiheeseen.