Jyväskylän yliopiston päärakennuksen esite

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON PÄÄRAKENNUS

C

A

P

I

T

O

L

I

U

M

MODERNIN ARKKITEHTUURIN MERKKITEOS Hongikkoiselle Seminaarinmäelle vuonna 1955 valmistunut Alvar Aallon ­rakennus on modernin suomalaisen arkkitehtuu­rin merkkiteos. Capitolium-­nimen ( C ) saanut rakennus on Alvar Aallon punatiilikauden merkittävimpiä töitä. Kasvatus­opillisen korkeakoulun päärakennukseksi tehdyssä raken­nuksessa koulutettiin kansa- ja oppikoulunopettajia.

Aallon kampuksen suunnitteluun ovat keskeisesti vaikuttaneet toisaalta antiikin rakennusperintö ja toisaalta amerikkalainen kampusajattelu. Päärakennuksen materiaaleina on käytetty punatiiltä, puuta, lasia sekä rakennuksen asemaa korostavia marmoria, pronssia ja nahkaa.

Noin 9 100 neliömetrin suuruinen rakennus koostuu kolmesta osasta: hallinto­siivestä, juhlasali- ja kahvio-osasta sekä Aallon kirjastosta, jotka läpikulkuhalli sitoo yhdeksi kokonaisuudeksi. Päärakennus palvelee opetus- ja juhlakäytön lisäksi yliopiston johdon ja yliopistopalvelujen toimipisteenä.

Rakennuksessa toimii myös kahvila Belvedere.

PERINTEIKKÄÄT TILAT UUSIIN TARPEISIIN Perinpohjaisen korjauksen 2013–2017 tavoitteena oli poistaa sisäilmaongelmat ja kehittää rakennusta uudenlaisena oppimisympäristönä. Korjauksessa alkuperäisten rakenteiden, pintojen ja kalustuksen säilyttäminen oli etusijalla, sillä päärakennus on luokiteltu korkeimmalla suojeluluokituksella.

Korjauksen suunnittelu tehtiin tiiviissä yhteistyössä Alvar Aalto -säätiön ja Museoviraston kanssa.

Juhlasalin ilmanvaihto ja muu tekniikka uudis­tettiin, vesikatto ja lattiat uusittiin sekä ikkunat korjattiin.

Haasteena korjauksessa oli alkuperäisiä vastaavien materiaalien löytäminen. Korjauksen jälkeen päärakennukseen sijoittuivat yliopiston rehtori ja rehtoraatti, hallintojohtajan ryhmä, viestintäpalvelut, strateginen kehittäminen sekä kirjaamo.

Alvar ja Aino Aallon, Maija Heikinheimon sekä Ilmari Tapiovaaran suunnittelemat kalusteet restauroitiin korjauksen yhteydessä ja osa niistä palautettiin paikoilleen. Rakennuksen valaisimet ovat Artekin, Idmanin ja Ornon tuotantoa.

1

LÄMPIÖ, KAHVIO JA JUHLASALI

Rehtori Aarni Penttilä aloitti lämpiössä tradition, jossa uudet opiskelijat kävivät parhaimpiinsa pukeutuneina kättelemässä juhlasalin portailla seisovaa rehtoria.

Lämpiön lattian valkoinen marmori korostaa päärakennuksen asemaa. Se tuotiin alun perin Jugoslaviasta. Kunnostuksessa myös lattia uudistettiin ja alkuperäisen kaltainen marmori haettiin Portugalista saakka. Lasiseinät Aalto suunnitteli avaamaan näkymän keskisuomalaiseen luontoon. Lämpiön pilareja ympäröivät posliinisauvat – elementti, jota Aalto on käyttänyt myös muissa rakennuksissaan.

Lämpiön perustasoa alemmaksi laskeutuvasta kahvio Belvederestä muodostui heti rakennuksen valmistuttua keskeinen kohtaamispaikka. Ajan saatossa kahvila laajeni alemmalta tasolta myös lämpiön tasolle.

Juhlasaliin vievät näyttävät ovet on verhoiltu mustalla ripsikankaalla ja ne on koristeltu messinkirenkain. Ovien takana juhlasaliosa jakaantuu kolmeen viuhkamaiseen osioon näyttämöön, juhlasaliin ja sen yläpuolella olevaan luentosaliin.

Väliseinän avaamalla tilasta saadaan yksi yhtenäinen sali, joka on valaistu Alvar Aallon suunnittelemilla eri korkeuksiin ripustetuilla riippuvalaisimilla. Juhlasali on vuosien aikana palvellut koko Jyväskylän kulttuuritarpeita, sillä sopivia tiloja ei aikaisemmin ollut paljoa.

2

PORRAS­ HALLI

Opiskelijatarinoiden mukaan lehtorit kiipesivät iltaisin tenttipapereiden kanssa portaiden ylimmälle tasanteelle ja heittivät sieltä vastauspaperit alas. Tentin arvosana määräytyi sen perusteella, mille tasanteelle tenttipaperi putosi.

Porrashalli liittää juhlasaliosan ja hallintosiiven toisiinsa tuoden Aallon tuotannolle tyypilliseen tapaan ”ulkotilan sisätilaan”. Hallin valo tulee ylhäältä kuudesta ovaalin muo­toisesta kattoikkunasta. Portaissa on korjauksesta huolimatta pystytty säilyttämään alkuperäinen marmori. Porrashallin lattia on vaaleaa marmorimosaiikkia.

Tilaa hallitsevan suoran portaikon punatiilimuuri luo kontrastia suhteessa valkoisiin seiniin ja kaiteisiin. Portaikko toimii myös opiskelijoiden istuskelupaikkana, josta on hyvä seurata rakennuksen läpi liikkuvia ihmisiä.

Suunnitelmissa porrashalli oli ainoa läpikulkutila päärakennuksen etuaukion ja seremoniapihan välillä. Se on toiminut myös monien kaupunkilaisten kulkuväylänä.

Porrashallin päätyseinässä on Kain Tapperin pronssireliefi Horisontti. Jyväskylän kaupunki lupasi lahjoittaa taideteoksen Jyväskylän kasvatusopilliselle korkeakoululle vuonna 1959, kun Aallon rakennukset vihittiin käyttöön. Tapper piti tilaa niin kauniina, että tahtoi teoksen olevan maltillisen huomaamaton. Horisontti valmistui vuonna 1967.

3

POHJA­ KERROS

Maatalous oli 1960-luvun puoliväliin saakka keskeinen osa opettajakoulutusta.

Päärakennuksen pohjakerroksen tiloja käytettiin silloin myös maatalouslaboratorioina.

Opiskeluun kuuluivat lypsyharjoitukset, joita tehtiin kumiutareilla. Ne löytyvät yhä yliopiston tiedemuseon kokoelmista.

Arkkitehtonisesti pohjakerros on tiloiltaan muuta rakennusta vaatimattomampi. Entisten laboratoriotilojen yhtenäinen ikkunarivistö on osa Aallon hallintosiiven luoteisjulkisivun sommittelua. Pisimpään tilat ovat toimineet kemian ja fysiikan laboratorioina.

Päärakennuksen pohjakerroksen tilat ovat olleet monipuolisessa käytössä. 1960-luvun lopussa maatalous väistyi ja laboratorioita käytettiin kasvavien tieteenalojen kuten psykologian, liikunnan ja kasvatustieteiden tutkimukseen. Liikunta-rakennuksen valmistuttua alojen tutkimus siirtyi sinne uusiin tiloihin.

Opetuksen painotusten muuttuessa suurten laboratorioiden tarve väheni ja tiloista tehtiin työhuoneita. Kellertävät haponkestävät seinälaatat osassa huoneita kuitenkin muistuttavat toimistojen alkuperäisestä tarkoituksesta. Yhdestä toimistotilasta löytyy jopa vetokaappi!

Korjauksen myötä päärakennuksen pohjakerrokseen muutti yliopiston viestinnän ja strategisen kehittämisen työntekijöitä.

4

AALLON KIRJASTO

Seminaarinmäellä vuodesta 1949 lähtien palvellut Hupi-hevonen oli ennen tuttu näky kirjastosiiven pylväskäytävässä. Hupi oli ystävystynyt kirjastovirkailija Eero Penttisen kanssa, joka tarjosi pylväikössä norkoilijalle mielellään makupaloja. Penttisen kerrottiin Hupin takia jopa jättäneen meetvurstin syönnin.

Aallon kirjastossa on viittauksia arkkitehdin aikaisemmin suunnittelemaan Viipurin kirjastoon.

Sitä muistuttaa esimerkiksi lukusalin muuta tilaa matalampi sijainti kattoikkunoineen. Ikkunat tuovat kirjastoon luonnonvaloa, mutta eivät tarjoa näkymää ulos.

Aallon kirjaston kokoon vaikutti sitä vanhempi F-rakennus, joka oli tarkoitus purkaa arkkitehdin suunnitelmien tieltä. Lopulta kirjaston suunnitelmia muokattiin. F-rakennus sai jäädä paikoilleen ja siitä purettiin vain osa.

Tilat olivat jo alussa kirjaston toiminnoille liian pienet. Aalto teki Seminaarinmäelle muitakin kirjastosuunnitelmia, mutta lopulta yliopiston pääkirjaston suunnittelijaksi valittiin 1970-luvun puolivälissä Arto Sipinen.

Korjauksessa Aallon kirjastoa osittain uusittiin ja osittain palautettiin arkkitehdin alkuperäisten suunnitelmien mukaiseksi. Lisäksi tiloja kehitettiin vastaamaan paremmin käyttäjien tarvetta nykyaikaiselle kampusolohuoneelle.

5

REHTORIN TYÖHUONE C217

Entinen opettajainhuone on toiminut päärakennuksen edustustilana, jossa on otettu vas­ taan monia arvovieraita. Tilassa valmistautui muun muassa presidentti Urho Kekkonen vieraillessaan Jyväskylässä päärakennuksen avajaisjuhlallisuuksissa vuonna 1959.

Hallintosiiven toinen kerros on keskeinen tila rakennuksessa. Se suunniteltiin korkeakoulun rehtorin kanslian käyttöön. Tilaan rakennettiin työskentelytilat rehtorille ja hallintokollegioille sekä ”opettajainhuone” lehtorikunnan ja erityisvieraiden käyttöön. Opettajainhuonetta käytettiin myös lehdistötilana.

Opettajainhuoneeseen kuului kolme osaa: keittiö, olohuonemainen tila pie­nempine kokouspöytineen sekä varsinainen kokoushuone, jossa sijaitsivat pitkät saarnipöydät.

Olohuoneen ja kokoustilan sai erotettua toisistaan arvokkaalla tammisella liukuovella. Se täytettiin uusimmassa korjauksessa, joskin se on yhä näkyvissä kokoushuoneen puolelta.

Päärakennuksen huoneiden sisustukseen vaikutti niiden hierarkkinen asema. Sitä korostettiin sisustuksen hienostuneilla materiaaleilla kuten jalopuulla ja Kirsti Ilvessalon tekstiileillä.

Opettajainhuoneen alkuperäinen kokoushuone toimii nykyään rehtorin huoneena. Kun huone vaihtui, kuvassa yllä olevaan entiseen rehtorin työtilaan (C220) suunnitellut kalusteet siirrettiin uuteen rehtorin huoneeseen.

6

LUENTO­ SALI C4

Monien korkeakouluaikoihin liittyvät muistelmat luentosali C4:stä. Tarinat kertovat, että salin istumapaikka valittiin sen mukaan, millä puolella mielitietty sattui istumaan.

Vastakkaiselta puolelta avautui oivallinen näköala tuijotella kiinnostuksen kohdetta.

C4 sijaitsee hallintosiiven keskellä. Salissa on päärakennukselle tyypilliset punatiiliseinät ja suuret ikkunat, joista tilaan tulvii luonnonvaloa. Ikkunoiden ansioista luentosali erottuu selkeästi myös ulkopuolelta katsottuna. Aalto on käyttänyt tilan historiallisena esikuvana Kreikan antiikinaikaista kaupunkineuvoston kokoontumistilaa.

Luennoitsijan paikkaa salissa on korostettu erityisellä alas lasketulla katoksella. Istuinpaikat on porrastettu U-muotoisesti luennoitsijan ympärille. Saliin onkin vaikea livahtaa kesken luennon luennoitsijan huomaamatta.

Luentosalin kalusteet ja puiset yksityiskohdat ovat Aallolle tyypilliseen tapaan tarkoin harkittuja. Luentosalikalustus on yksinkertaista ja salissa riippuvat yhä alkuperäiset Aallon suunnittelemat kattovalaisimet.

Korjauksen yhteydessä luentosalin lattia uusittiin alkuperäisen toteutuksen mukaisesti tammija honkaparketilla. Tilan honkaparketti piti hankkia erikoistilauksena, sillä se on nykyään harvinainen lattiamateriaali.

7

SAVITYÖ­ LUOKKA C411

Savi- ja kipsityöt olivat keskeinen osa kuvaamataidonopetusta jo seminaariaikana.

Päärakennuksen kuvaamataidon opetuksen tilat suunniteltiin lehtori Mikko Asunnan myötävaikutuksella, joka itsekin käytti savea taideteoksissaan. Tiloihin saatiin myös töiden loppukäsittelyä varten polttouuni.

Luokan C411 arkkitehtonisesti mielenkiintoisin yksityiskohta erottuu parhaiten ulkoa. Muista huoneen ikkunoista poiketen yksi osoittaa kohti ruokalarakennus Lozzia. Ikkuna erottuu selkeästi rakennuksen seinän punatiilimuurista.

Alvar Aallon suunnittelema päärakennus tarjosi aivan uudet tilat opettajankoulutuksen kuvaamataidon opetukselle. Se siirtyi päärakennukseen Villa Ranasta, joka oli toiminut piirustuksenopetuksen käytössä vuodesta 1912 alkaen.

Aallon toimisto suunnitteli uuteen tilaan muovailu- ja piirustustelineet, jotka ovat yhä käytössä.

Päärakennuksen uusissa tiloissa piirustuksenopetukseen tulivat vahvasti erilaiset grafiikan tekniikat.

1970-luvun peruskorjauksessa työtiloja parannettiin. Samalla tilaan valmistettiin massiivipuiset savityöpöydät, jotka suunnitteli lehtori Pertti Kalin. Pöytien toteutuksesta vastasivat yliopiston omat puusepät. Nykyään tila toimii opetustilana.

1. krs 1

Juhlasali, lämpiÜ & kahvio

2

Porrashalli

3

Pohjakerros

4

Aallon kirjasto

3

2

1

4

2. krs 5

Rehtorin tyรถhuone C217

5

3. krs 6 6

Luentosali C4

4. krs 7 7

Savityรถluokka C411