Lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitys by University of Jyvaskyla

Lapsen

aivojen ja tunnesäätelyn KEHITYS

AI VO TI E D O N 1JA LOSTAMO

Lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitys Aktiivinen toiminta kutoo hermoverkkoja

Mitä tunteet ovat? 7 Aivot kasvavat ja kypsyvät 10 Tunteiden säätely 11 Tärkeintä muistaa tunnesäätelyä ohjattaessa

Tunnesäätely ja aivot 16 Lapsen tunnesäätelyn kehittyminen eri ikävaiheissa

Vauvaikä ja varhaislapsuus

Esikoulun ja alakoulun ikävaihe

Yläkouluiässä uusia kehitysmahdollisuuksia

Kehitykselliset oppimisvaikeudet tunnesäätelyn lisähaasteena 25 Murrosiästä kohti nuorta aikuisuutta 26 Lisätietoa tunteista ja niiden säätelystä 27 AIVOTIEDON JALOSTAMO Jyväskylän yliopisto, Monitieteinen Aivotutkimuskeskus. www.jyu.fi/edupsy/fi/tutkimus/aivotiedon-jalostamo aivotiedonjalostamo@jyu.fi Twitter @aivojalo Postiosoite: PL 35, 40014 Jyväskylän yliopisto Käyntiosoite: Mattilanniemi 6 (Kärki), 40100 Jyväskylä Puh: +358 (0)40 805 3531 Teksti: C Pekka Kuikka, Kaisa Välimäki ja Tiina Parviainen Kiitämme Hippo Terapiaklinikkaa yhteistyöstä oppaan suunnittelussa sekä Marja Kokkosta ja Tuija Aroa arvokkaista asiantuntijakommenteista tekstiin.

Kuvat ja graafinen suunnittelu: C Ina Majaniemi Paino: Jyväskylän yliopistopaino, Jyväskylä 2017

Esisanat Tämä opas antaa vanhemmille perustietoa lapsen aivo jen kehityksestä ja tunnesäätelystä. Opas on tarkoitettu vanhemmille, jotka ohjaavat kouluikäistä lastaan tuntei den tunnistamisen ja tunnereaktioiden säätelyn taitojen oppimisessa. Oppaan teksti perustuu tutkimustietoon tunteiden säätelystä vastaavista aivotoiminnoista ja sen on tarkoitus auttaa ymmärtämään miten aivojen kehitys nivoutuu lapsen tunnesäätelyn oppimiseen. Oppaan lukeminen kannattaa aloittaa kuvien ja kuva tekstien läpikäynnillä. Tekstissä on lisätietoa antavia au keamia, jotka voi lukea vasta täydennyksenä varsinaisen tekstin lukemisen jälkeen. Oppaan loppuun olemme lis tanneet kirjoja, joista löytyy paljon lisää tietoa tunteiden säätelystä ja aivoista.

Aktiivinen toiminta kutoo hermoverkkoja

Tunteiden tunnistaminen ja säätely on elintärkeässä roolissa kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikuttamisessa. Tunteista ja niiden säätelystä vastaavien aivojen osien kehityksen tunteminen auttaa ymmärtämään miten lapsen tunnesäätelyä kannattaa ohjata lapsen eri ikävaiheissa.

Hermosolujen yhteysverkostot haarautuvat samaan tapaan kuin hoidetut omenapuun oksat: toiset haarakkeet vahvistuvat, toiset heikkenevät. Aivojen hermoverkostot vahvistuvat ihmisen kaiken toiminnan myötä. Vähälle käytölle jääneet yhteydet karsiutuvat pois ja toiminnan myö tä vahvistuneista haarakkeista tulee sitä sujuvammin toimivia, mitä enemmän johdonmukaista harjoitusta ne saavat. 4

on muodostunut – esimerkiksi isoaivojen aivolohkot sekä selkäytimen ja aivojen välinen aivorunko ovat paikoillaan. Aivorungon ja aivo jen sisäosien peruselintoiminnoista vastaavat toiminnot kypsyvät syntymän jälkeisinä kuukau sina jolloin elintoimintoihin alkaa muotoutua normaalia vuorokausirytmiä (syöminen, uni-val verytmi). Pääosa aivoista ja niiden toiminnalli suudesta kehittyy kuitenkin pidemmän ajan ku luessa. Syntyessa lapsen aivojen koko on alle puolet aikuisen aivojen koosta. Aivot kasvavat nopeas ti ja jo kolmen vuoden iässä lapsen aivojen koko on lähes 90 prosenttia aikuisen aivojen koosta. Aivojen koko on kuitenkin sivuasia, sillä lapsen kasvaessa tärkeintä on aivo-osia yhdistävien her moverkostojen kehittyminen. Verkostot muo dostuvat hermosoluista toisiin viestejä kuljet tavista haarakkeista, jotka saavat uusia oksia ja synnyttävät samalla uusia hermosolujen keski näisiä yhteyksiä (synapseja).

Aivotutkimuksen alkuvaiheessa ajateltiin, että yksittäisiä mielen toimintoja ohjaavat erilliset aivoalueet kuten ”puhekeskus” tai ”näkökeskus”. Vähitellen havaittiin, että kunkin toiminnon sää telyyn osallistuu useita aivoalueita, jolloin niistä muodostuu toisiinsa kytkeytyneitä verkostoja. Lisäksi huomattiin, että yksittäiset aivoalueet voivat olla mukana usean mielentoiminnon oh jaamisessa. Tunteiden ja kaikkien muidenkin mielen toimintojen kuten havainnoinnin, puhetaito jen, muistamisen ja tarkkaavaisuuden hermos tollisessa säätelyssä on nykykäsityksen mukaan mukana useita aivojen osia ja niiden välisiä yh teyksiä. Yhteydet perustuvat hermosolujen haa rakkeisiin, joista muodostuu toiminnan myötä vahvistuvia hermoverkkoja. Tieto liikkuu hermo verkoissa sähköisesti hermosolujen sisällä ja ke miallisesti niiden välillä. Ihmisen aivot ovat syntyessä varsin kehit tymättömät, mutta aivojen karkea rakenne

Ympäristö muokkaa kehittyviä aivoja Ihmisen perimä eli geenit ovat tärkeässä roolissa kaikessa ihmisen kehityksen ohjaamisessa. Mut ta geenit toimivat vuorovaikutuksessa ympäris tön kanssa, myös aivojen kehittymisen kohdal la. Hermoverkkojen haarakkeiden ja yhteyksien kehittymiseen vaikuttavat siis kaikki kehittyvän lapsen kohtaamat ja kokemat tapahtumat, asiat ja ihmiset. Samalla ne vaikuttavat siihen miten lapsi oppii ymmärtämään maailmaa ja toimi maan erilaisissa tilanteissa. Aivojen kehittyessä hermosolut oikeastaan kilpailevat yhteyksistä. Toistuvasti samaan ai kaan aktivoituvien solujen yhteys vahvistuu ja turhat hermosolut karsiutuvat pois. Näin raken tuu toimiva verkosto. Toiston vaikutus näkyy myös hermoverkkojen tasolla. Mitä enemmän

tietyt hermoverkostojen osat aktivoituvat lapsen toiminnan ja ajattelun aikana, sitä vahvemmiksi ne muodostuvat. Lapsuus on aivojen muovautumisen herk kyyskautta; lapsuudessa vahvistuneet hermo verkostot säilyvät tehokkaina läpi elämän. Lapsuudessa harjaantuneet toiminnot ovat ai kuisuudessakin kaikkein sujuvimpia ja varmim pia. Tunteiden säätelyn omaksumisen kannalta aivojen herkkyyskausi on pitkä ja sisältää erilaisia kehitysvaiheita – vauvaiästä varhaislapsuuden ja murrosiän kautta aikuisuuteen asti. Lapsen ja hänen läheistensä välinen vuorovaikutus eri tilanteissa ohjaa sitä miten lapsen tunteet herää vät, miten lapsi tunteitaan ilmaisee ja miten hän oppii niitä tunnistamaan ja säätelemään.

Tunteiden nimeäminen on tärkeä osa tunnesäätelyn kehittymistä. Aikuinen ohjaa lasta tunteiden nimeämisessä kertomalla lapselle tämän tunnetilaa kuvaavia sanoja sekä mukavissa että epämie luisissa tilanteissa. 6

Mitä tunteet ovat? Tunteet ovat ihmisen toimintaa tukevia toimintavalmiuksia, jotka suuntaavat havain nointia ja herättävät kehon toimintaan.Tunteet kertovat meille merkityksellisistä asioista ja siksi liikuttavat meitä monella tavalla. Tunteista käytetty sana emootio perustuukin latinan kielen verbiin emovere, joka tarkoittaa liikuttamista. Tunteet ovat ennenkaikkea ihmisten välisen kanssakäymisen olennainen osa.

Vauva viestii perustunteillaan sia tunteita. Varhaislapsuudessa tunteet kerto vat yhä tarkemmin muille ihmisille miten lapsi kokee asioita: lapsi on surullinen kun menettää jotain, vihainen kun hänen toiveensa ei toteu du ja iloinen kun saa tehtyä jotain mieleistä sekä aina kun hänet huomataan ja hyväksytään. Hoi vasuhteessa saatu ohjaus ja vuorovaikutustilan teissa nähdyt mallit opettavat lapselle vähitellen tunnekokemusten tunnistamisen ja nimeämisen sekä tunnereaktioiden säätelyn taitoja. Tähän vaikuttaa myös muiden mielen taitojen kehitys, esimerkiksi se, miten lapsen kielelliset taidot ke hittyvät.

Jo vauva viestii hoitajalleen perustunteita kuten iloa, pettymystä, innostusta, yllätystä ja pelkoa. Tämä on mahdollista, sillä perustunteista vastaa via aivojen osia on toimintavalmiina heti lapsen syntyessä. Myös näkö- ja kuuloaistin sekä tunto aistin perustoiminnot ovat kehittyneet, joten vauvaikäinen pystyy paitsi ilmaisemaan omia tuntemuksiaan, myös reagoimaan muiden tun teisiin heidän äänensä sävyjen ja voimakkuuden sekä kasvojen ilmeiden ja kehon liikkeiden poh jalta. Synnynnäisten perustunteiden varaan raken tuu lapsen kasvaessa monipuolisempia sosiaali

Miten tunteet syntyvät? tiajaosta myönteisiin ja kielteisiin tunteisiin ku ten ilo ja suru, luottamus ja pelko, kiintymys ja viha. Perustunteiden tehtävänä on yhtäältä aut taa ihmistä lähestymään myönteisiä asioita, jot ka palkitsevat tai tuottavat mielihyvää tai hyö tyä. Toisaalta niiden tehtävä on auttaa ihmistä välttämään vaaraa ja negatiivisia seurauksia. Nämä perustunteet ovat lähtökohtaisesti hyö dyllisiä. On esimerkiksi tarpeellista, että osaam me pelästyä vaarallisia asioita ja on hyvä, että jo pienikin lapsi osaa tarvittaessa puolustautua. Tunteilla on kokemuksen rinnalla myös toi minnallinen puoli. Kokemus tarkoittaa miltä tunne tuntuu, minkälaiseksi havaitsemme ja tulkitsemme tunteen ja millä tuulella olemme.

Tunteet heräävät usein nopeasti. Se on tarkoi tuksenmukaista siksi, että tunteet ovat alun perin kehittyneet nopeiksi eloonjäämistä tur vaaviksi automaattisiksi toimintavalmiuksik si. Tunteen aktivoitumiseen (heräämiseen tai viriämiseen) voivat vaikuttaa hyvin monenlai set asiat. Tunne voi aktivoitua jonkin nähdyn tai kuullun asian pohjalta, mistä tahansa muuten omaan mieleen tulleesta ajatuksesta tai myös jostakin kehossa tuntuvasta aistimuksesta. Tun ne sekä viriää nopeasti että vaatii reagoimaan heti: tekemään valintoja puoleen tai toiseen. Tunne voi antaa voimavaroja, mutta myös py säyttää toimintaa. Perustunteiden osalta voidaan puhua kah

telyn toimintamallit ovat tässä mielessä tärkeitä: lapsi seuraa pienestä pitäen miten hänelle tär keät ihmiset reagoivat ja toimivat voimakkaita tunteita herättäneissä tilanteissa. Lapsi innostuu ja kiinnostuu tärkeiden ihmisten esimerkkiä seu raten tai toisaalta hän voi tulla surulliseksi kun havaitsee läheisessä ihmisessä surullisuutta ja alavireisyyttä. Muita ihmisiä häiritsevää ja hyvien tapojen vastaista käytöstä on syytä hillitä. Lapselle täy tyy kuitenkin antaa tilaa kokea myös negatiivi sia tunteita, koska lapsen tunnesäätelyn kehitys nojaa yhdeltä osin kaikenlaisten tunteiden koke miseen. Tunteet ovat niin elintärkeä osa ihmisen elämää, että tunnesäätelyn ohjauksen tavoit teena ei voi olla tunteiden tukahduttaminen. Päinvastoin, lapsen on saatava kokea ja ilmaista tunteitaan monenlaisissa tilanteissa. Vasta sillä tavalla syntyy tunnesäätelyn harjoittelussa tar vittavia tilaisuuksia, joissa toimintaa voidaan ohjata. Tunteiden kokemisen kieltäminen tai tunneilmaisun liiallinen tukahduttaminen voi ainakin usein toistuessaan olla epäedullista lap sen kehityksen kannalta.

Toiminnallinen puoli taas tarkoittaa mielen ja kehon valmistautumista tunteen mukaiseen toi mintaan. Tunteiden kokemisessakin kehollisilla tuntemuksilla on keskeinen rooli. Tällaisia ovat esimerkiksi sydämen sykkeen vaihtelut, hengi tyksen ja lihasjänteyden muutokset. Nämä tun temukset heijastavat tahdosta riippumattoman autonomisen hermoston toimintaa. Koettujen tunteiden ilmaisua muille ihmisil le ja etenkin tunteisiin kuuluvien toimintaval miuksien hillitsemistä opetetaan lapsille tavoit teena lapsen lähiyhteisössä sallittuna pidettyjen käytöstapojen omaksuminen. Se, millaista tun nesäätelyn tasoa pidetään normaalina, riippuu paljon lapsen iästä, sekä myös perheen ja kult tuurin käytänteistä. Tunteiden kokemisen ja tunnereaktioiden ymmärtämisen kannalta on vaativaa, että tun teet voivat tarttua toisesta ihmisestä ja että kokemamme tunteet voivat herättää meissä toisenlaisia tunteita. Tunteiden tarttuminen tarkoittaa, että innostumme ja kiinnostumme muiden ihmisten innostuksen ja kiinnostuksen mukaan. Aikuisen tunnereagoinnin ja tunnesää

Tärkeä osa tunteiden säätelyä on tunteiden mukana automaattisesti heräävien toimintayllykkei den hillitseminen. Lapselle avautuu tähän uusia mahdollisuuksia otsalohkojen säätelytoimintojen ja kielen kehittymisen myötä. Oman tunnetilan tunnistaminen ja nimeäminen kulkevat käsi kädes sä ja antavat tilaisuuden muuttaa toimintaa esimerkiksi ärsyyntymisen seurauksena. Lapsen oma tunteiden säätely voi johtaa jopa muutokseen kiusoittelijan aivoissa ”Ei kannata kiusata, kun sitä ei enää saa ärsyyntymään yhtä herkästi kuin ennen”. 8

Aivot kasvavat ja kypsyvät Tässä vihkossa käsitellään paljon lapsen tunnesäätelyn taitojen oppimista ja ohjaamista. Tunne säätelyn oppimisessa keskeisessä asemassa ovat aivojen etuotsalohkot ja niiden säätelypiirit. Etuotsalohkojen säätelypiireihin välittyy tietoa koko kehosta ja muualta aivoista ja ne osaltaan ohjaavat sitä, millaisia toimintoja muualta tuleva tieto saa aikaan. Säätelypiirit auttavat nosta maan joitain toimintoja etusijalle ja vaimentamaan toisia. Ne siis auttavat mm. hallitsemaan toi mintayllykkeitä ja vaihtoehtoisten toimintatapojen oppimisessa. Etuotsalohkot kehittyvät ja kypsyvät hitaasti. Perustunteiden viriämiseen liittyvät aivojen hermo verkoston osat ovat kehittyneet jo pienellä lapsella. Lapsen kasvaessa etuotsalohkot kasvavat ja niiden säätelypiirit vahvistuvat. Tämän myötä etuotsalohkojen merkitys tunteiden säätelyssä voi mistuu. Kypsyminen jatkuu varhaisaikuisuuteen asti.

VAUVA

LEIKKI-IKÄINEN

KOULULAINEN

NUORI

Tunteiden säätely Tunteiden säätely tarkoittaa sitä, että ihminen pystyy käyttämään oppimiaan tietoja ja taitoja tunteidensa hyväksi. Tunnesäätelyssä on osa-alueita, jotka kehittyvät vähitellen. Lapsi esimerkiksi oppii varhain tukeutumaan aikuiseen jännittävissä tai pelottavissa tilanteissa ja vähitellen ohjauksen myötä oppii itsenäisemmin säätelemään tunnetilaansa uusissa tilanteissa.

Tunteet tuntuvat kehossa kehossa herättämiä toimintavalmiuksia, kuten sydämen sykkeen ja lihasjänteyden muutoksia sekä tulkitaan niitä sopivalla tavalla. Lapsi oppii tunnistamaan tunnetiloja seuraamalla miten ai kuiset reagoivat. lapselle ovat tärkeitä aikuisen antamat mallit siitä miten eri tilanteissa on ta pana toimia ja miten erilaisia tunteita voidaan il maista muille ihmisille. Lasta autetaan tunnistamaan tunteitaan ker tomalla hänelle, mitä aikuinen on havainnut hänen voimakkaasta tunnetilastaan: ”olet nyt suuttunut, koska...” tai ”eikös tunnu mukavalta kun...”. Esimerkiksi pettymystä tuottaneessa ti lanteessa virinnyt ärtymyksen tunne voi aiheut taa voimakkaasti kohonneen kehollisen valmius tilan hyökkäämiseen. Lapsen on tärkeä tunnistaa tämä toiminnallinen valmiustila, jotta hän ei toi misi tunteen ohjaamana tilanteeseen sopimatto malla tavalla.

Tunteiden säätelyn kannalta tunteiden toimin nallinen puoli on olennaisen tärkeä. Tämä tar koittaa sitä, että tunteet herättävät meissä erilai sia kehollisia tuntemuksia riippuen minkälaiseen toimintaan kukin tunne meitä luonnostaan val mistaa. Esimerkiksi vihaisina valmistaudumme toimi maan jonkin kokemamme esteen poistamiseksi. Sykkeen kiihtyminen, hengityksen voimistumi nen ja lihasten jännittyminen kertovat siitä, että kehomme pyrkii antamaan meille voimavaroja esteen voittamiseen. Ahdistuneina taas saatam me joko valmistautua pakenemaan tai pysäh tymään, ikään kuin lamautumaan passiivisek si. Innostuneina puolestaan koemme rauhallista energisyyttä, hengitys ehkä syvenee ja kehon myönteinen vire nousee. Omien tunnetilojen tunnistaminen perustuu osaltaan siihen, että havaitaan tunteiden omassa

Vaihtoehtoiset toimintamallit ovat tärkeitä Esimerkiksi vihan perustunteen synnyttämä ärtynyt käytös saattaa jäädä lapsen ensisijaisek si toimintamalliksi, jos lapsi ei ole oppinut riit tävästi myös muunlaisia toimintamalleja vihai suutta herättävissä tilanteissa. Tämä on vaarana etenkin silloin, jos sama toimintamalli toistuu hyvin usein vuosien aikana eikä vaihtoehtoja ole. Kyseistä mallia säätelevät hermoverkkoyhteydet

Lapsi harjoittelee ja oppii tunteiden säätelyä ha vainnoimalla vanhempiaan ja muita ihmisiä sekä saamalla ohjausta ja neuvoja sekä muuta palau tetta toiminnastaan. Jos vaihtoehtoisten toimin tamallien harjoittelu jostain syystä jää vähäiseksi, lapsi voi joutua toimimaan ainoastaan perustun teissa heräävien, melko yksioikoisten toiminta mallien varassa: vetäytyminen, hyökkääminen tms.

vahvistuvat, ja lapsen aivot oppivat, että juuri näin on toimittava. Lapsi ei kuitenkaan ole vas tuussa saati ”syyllinen” hankalasti urautuneeseen käytökseensä, vaan tarvitsee vastapainoksi joh donmukaista toisenlaisen toiminnan harjoitte

lua. Lisäongelmaksi saattaa muodostua lapsen leimautuminen muiden ihmisten silmissä. Lap sen usein toistuvaa suuttumusta aletaan pitää ikävänä oireena, vaikka monesti lapsella on pe rusteltu syy ilmaista ärtymystään.

Myönteinen palaute auttaa oppimista ken muistissa elävänä olevasta tilanteesta. Myönteinen palaute ja onnistumisen tunne vahvistavat lapsen halua toimia uudelleen vas taavalla tavalla. Pelkkä hyväksyvä katse tai hymy, kosketus tai sopiva äänenpaino voi olla lapselle hyvin merkityksellinen, kun se osuu tunnesää telyn oppimisen kannalta otolliseen hetkeen. Tässä on kyse tunteisiin liittyvästä niinsanotusta oheisviestinnästä eli siitä, miten tunnistamme ja ilmaisemme tunteita ilmeiden, eleiden ja äänen painojen avulla.

Vaihtoehtoisten toimintamallien kehittymisen kannalta on hyvä, että aikuiset ovat varhaislap suudesta alkaen mielissään lapsen onnistumi sesta ja osaamisesta. Lapsi haluaa luonnostaan kokea innostusta, kiinnostusta ja muita positii visia tunteita siitä, että hän osaa toimia toivo tulla tavalla jossain tehtävässä tai tilanteessa. Vastaavasti lapsi haluaa jo pienestä pitäen kokea aitoa iloa ja mielihyvää onnistuneesti loppuun saadusta tehtävästä tai muusta teosta, jossa on osannut toimia odotusten mukaisella tavalla. Onnistumisen ilon tukeminen toimii myös tunteiden säätelyn ohjaukses sa, kun lapsi käyttäytyy häneltä odo tetun mukaisesti. Lapselle on hyvä antaa myönteistä palautetta, vaikka hänen osaamisensa olisi vielä varsinai siin odotuksiin nähden epätäydellistä: jo harjoittelua kannattaa kannustaa. Lapsilta ei vielä kouluiässäkään voida edellyttää kykyä vahvaan tunnesääte lyyn. Varhaislapsuudesta pitkälle kou luikään asti lasten kanssa harjoitellaan tunteiden tunnistamista ja nimeämis tä sekä esimerkiksi tunteiden hillitse mistä tauon ja vaihtoehtoisen toimin nan avulla. Aivotoimintojen kannalta on tär keää, että lapselle annetaan myön teistä palautetta nopeasti. Syynä tähän on se, että aivot ovat vahvoja tunteita herättäneiden tilanteiden jälkeen laajalti aktivoituneina, m ikä on otollista palautteen sisäistämisel le. Aivot ikään kuin odottavat palau tetta juuri tapahtuneesta, vielä het

Kasvatus hyötyy aikuisen omasta tunnesäätelystä voi myös ajatella asian seurauksia ja niiden mer kitystä omalle itselleen jonkin laajemman asia yhteyden osana. Aikuista itseään voi esimerkiksi haastavissa kasvatustilanteissa auttaa jaksamaan, kun ajattelee tilanteet osana laajempaa johdon mukaista lapsen kasvatusta. Tunnesäätelyn oppimistilanteiden johdon mukaisuus läpi lapsuuden on tärkeää, sillä aivot oppivat nopeasti – jopa yhdestä kerrasta – tun nistamaan voimakkaita tunteita herättäneitä tilanteita. Esimerkiksi pelko voi ehdollistua jo yhdestä voimakasta pelkoa aiheuttaneesta ti lanteesta. Toisaalta tunteiden tunnistamisen ja tunnesäätelyn vaihtoehtoisten toimintatapojen vakiintuminen vaatii paljon toistoja ja erilaisia ti lanteita, joissa opittuja uusia taitoja voidaan ko keilla ja soveltaa.

Aikuisella tunnesäätelyn keinojen valikoima on laaja. Tunnetilaan voidaan pyrkiä vaikuttamaan suoraan valitsemalla mukavia tunteita herättäviä paikkoja ja tilanteita sekä välttämällä mahdolli suuksien mukaan epämukavia tunteita herättä viä tilanteita ja henkilöitä. Vaarana on toisaalta kokemusten rajautuminen. Lapsilla ja aikuisil la tuumaustauko voi toimia nopeana keinona työstää tunteita voimakkaassa tunnetilassa, jotta tunteen mukana virinnyt toimintapaine ei laukeaisi toiminnaksi liian automaattisesti. Aikuinen osaa myös suunnata huomiotaan myönteisen tunnetilan jatkumiseen esimerkiksi keskittymällä jonkin asian mukavien piirteiden ajatteluun. Tällainen huomion kohteen vaihta minen negatiivisesta asiasta johonkin muuhun, on esimerkki etuotsalohkojen varaisesta toimin nan ja tunteiden säätelystä. Ristiriitatilanteissa

Joskus myös aikuinen joutuu opettelemaan uutta aina pitkäjänteistä kasvatustyötä. Yhtäältä lasta hoivataan, hänelle annetaan turvaa pahaa miel tä aiheuttaneissa tilanteissa ja hänen kanssaan iloitaan positiivisissa tilanteissa. Toisaalta lap selta vaaditaan eli ohjataan toimimaan hyvien tapojen sekä yhteisössä sopivina pidettyjen tun neilmaisujen ja käytösmallien mukaisesti. Ohjaa misen haastetta lisää se, ettei lapsi pysty vielä hallitsemaan reagointiaan vaan lapsen toiminta on epävakaata. Lapsen mieleen viriävät tunteet aiheuttavat herkästi sekä voimakkaita koettuja tunteita että voimakkaita toimintapaineita. Tunnesäätely on taito, joka opitaan kertauk sen ja tilanteista saatavan välittömän palautteen kautta sekä aikuisen oman käytöksen antaman mallin avulla. Vaikka lapsi ei aina näyttäisi muut tavan käytöstään yhden opastuksen jälkeen, muutosta tapahtuu kuitenkin vähitellen. Usein lapsi yllättää kaikki osaamalla toimia juuri toivo tulla tavalla.

Uusia toimintamalleja ei omaksuta aikuisena kaan yhden pyynnön tai vain kerran näytetyn mallin perusteella. Johdonmukaisuus ja harjoit telun toistuminen on toisaalta siunaus: muu tama jollakin tavalla pieleen mennyt tunnekas vatuksen tilanne ei heikennä kokonaisuutta, jos kasvatuksen yleislinja on johdonmukainen. Tämän vuoksi on tärkeää, että molemmat, sekä lapsi että aikuinen, omaksuvat uusia toiminta tapoja. Tunteiden säätelyn ohjaus perustuu lapsen ja aikuisten tiiviiseen vuorovaikutukseen ja on tär keää, että molemmat toimivat kanssakäymises sä saman tavoitteen mukaisesti Tämän vuoksi aikuisenkin pitää usein jollakin tavalla muuttaa toimintaansa, että lapsen toiminnan muuttu minen tulisi mahdolliseksi. Mahdollisuus on sii nä, että sekä lapsen että aikuisen aivot itsessään ovat koko ajan avoimia muutokselle, sillä her moverkosto on luonnostaan muovautuva. Tunnesäätelyn kehittymisen ohjaaminen on

Aikuinen on tunnesäätelyn kehittymisen kannalta lapselle samalla kertaa sekä ohjaaja että malli. Lapsen epätoivottu käytös herättää aikuisessa helposti voimakkaita tunteita. Toisaalta tunnesää telyn ohjaamisessa korostuu lempeä ohjaaminen ja neuvottelu, joka vaatii aikuiselta itseltään vä littömien reaktioiden hillintää sekä harkintaa siitä, millainen käytös ja puhe toimisivat kasvatus tilanteessa kaikkein parhaiten 14

Tärkeintä muistaa tunnesäätelyä ohjattaessa: Tunteiden heräämisestä vastaavat aivojen osat ovat valmiina lapsen syntyessä, mutta tunnesäätelystä vastaavat hermo verkostot kehittyvät vähitellen aina varhaiseen aikuisuuteen asti.

Lapsen tapa ilmaista ja säädellä tunteitaan kehittyy jo vauva iästä alkaen vuorovaikutuksessa läheisten aikuisten ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa.

Lapsen tunnesäätelyn kehittyminen vaatii aikuiselta sekä lapsen ikävaiheen huomioon ottavaa johdonmukaista ohjausta että aikuisen omien tunteiden säätelyyn perustuvia hyviä esimerkkejä.

Lapsen tarkkaavaisuuden, muistin ja kielellisen ymmärrys kyvyn kehittymättömyyden vuoksi tunnesäätelyä ei voi opettaa lapselle pelkillä yksittäisillä sanallisilla ohjeilla.

Säätelytaitojen harjaantuminen vaatii vielä murrosiässäkin runsaasti johdonmukaisia toistoja erilaisia tunteita herättävissä tilanteissa.

Tunnesäätely Tunnesäätely ja ja aivot aivot Lapsen kehityksen aikana eri aivoalueet kasvavat ja ja niiden yhteydet kypsyvät. Aivojen Lapsen kehityksen aikana eri miten aivoalueet ja ja niiden yhteydet kypsyvät. Aivojenon kehitysvaihe vaikuttaa siihen lapsi kasvavat pystyy tunteitaan säätelemään. Jo syntymässä kehitysvaihe vaikuttaa siihen miten lapsi pystyy tunteitaan säätelemään. Jo syntymässä on valmiina perustunteiden heräämisestä vastaavia aivoalueita sekä tunteiden säätelyn kannalperustunteiden heräämisestä vastaavia aivoalueita. Tunteiden säätelynaikana kannalta tavalmiina keskeiset aivojen osat. Yhteydet kehittyvät vähitellen lapsuuden ja murrosiän aina keskeiset aivojen osat ja yhteydet kehittyvät vähitellen lapsuuden ja murrosiän aikana aina varhaisaikuisuuteen asti. varhaisaikuisuuteen asti.

Synnynnäisten perustunteiden viriämisestä Synnynnäisten perustunteiden viriämisestä vastaavia aivoalueita ovat mantelitumakkeet, vastaavia aivoalueita ovat mantelitumakkeet, limbiset alueet sekä tahdosta riippumaton (au limbiset alueet sekä tahdosta riippumaton (au tonominen) hermosto. tonominen) hermosto. Mantelitumakkeen (amygdala) toiminnot saa Mantelitumakkeen (amygdala) toiminnot saa vat aikaan sen, että havainnot herättävät nopei aikaan sen, että havainnot herättävät nopei tavatautomaattisia tunnereaktioita ja että tark ta automaattisia tunnereaktioita ja että tark kaavaisuus suuntautuu tunnetilan mukaan. kaavaisuus suuntautuu tunnetilan mukaan. sen Mantelitumakkeen toiminta myös aiheuttaa Mantelitumakkeen toiminta myös aiheuttaa että voimakkaita tunteita herättäneet tilanteetsen että voimakkaita tunteita herättäneet tilanteet tarttuvat herkästi muistiin. tarttuvat herkästi muistiin.

Limbiset alueet ja niihin yhteydessä oleva au Limbiset alueet ja niihin yhteydessä hermosto oleva autotonominen eli tahdosta riippumaton nominenkehon eli tahdosta riippumaton hermosto osallistuu toiminnallisen tilan säätelyyn. osallistuu kehon toiminnallisen tilan säätelyyn. Ne vastaavat monista kehollisista toiminnoista Ne vastaavat monista kehollisista toiminnoista jotka ovat osaltaan mukana tunteiden synnyssä. jotka ovat osaltaan mukana tunteiden synnyssä. Limbinen järjestelmä säätelee tahdosta riippu Limbinen järjestelmä säätelee tahdosta riippu mattoman sympaattisen ja parasympaattisen mattoman sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa. Sympaattinen hermosto hermoston toimintaa. Sympaattinen hermosto aktivoi ihmistä toimimaan: syke tihenee, hengi aktivoi ihmistä toimimaan: syke tihenee, hengi tys syvenee, lihasten toimintavalmius kohoaa. tys syvenee, lihasten toimintavalmius kohoaa. Pohjimmiltaan kyse on stressireaktiosta, ”tais Pohjimmiltaan kyse on stressireaktiosta, ”tais tele tai pakene”-valmiudesta. Parasympaatti tele tai pakene”-valmiudesta. Parasympaatti nen hermosto puolestaan laskee toimintavireyt nen hermostolaskee, puolestaan laskee toimintavireyt tä: syketiheys elimistö siirtyy lepotilaan syketiheys laskee, elimistö siirtyy lepotilaan jatä:ruoansulatus aktivoituu. Tämä toimii stressi ja ruoansulatus aktivoituu. Tämä toimii stressi reaktion vastapainona ”lepää ja sulattele”-val reaktion vastapainona ”lepää ja sulattele”-val miutena. miutena.

LIMBISET ALUEET

MANTELITUMAKE

AUTONOMISEN HERMOSTON OSIA AIVORUNGOSSA

Isoaivoissa sijaitsevat pihtipoimut (gyrus cin guli) ovat tärkeitä sellaisen tarkkaavaisuuden kannalta, jota tarvitaan tehtävien pitkäjäntei sessä loppuun asti suorittamisessa, esimerkik si koulussa, kun huomio on pidettävä kiinnitty neenä annettuun tehtävään. Pihtipoimuilla on osuutensa myös silloin, kun ihminen arvioi mi ten hänen tekonsa tuottavat tavoitteen mukai sia tuloksia.

Tunteiden säätelyn oppiminen perustuu etu otsalohkojen toiminnan vahvistumiseen mutta myös tyvitumakkeilla ja pihtipoimulla on osuu tensa säätelyn kehittymisessä. Tunteiden säätelyn oppimisessa keskeisellä si jalla ovat isoaivojen etuotsalohkot – niillä on samanlainen yleisen säätelyn tehtävä myös suh teessa muihin tiedonkäsittelyn toimintoihin ja käytökseen. Etuotsalohkon normaali toimin ta aikuisuudessa mahdollistaa sen, että toimin ta ja käytös on tavoitteiden mukaista ja pysyy tilanteen vaatimusten rajoissa. Tämä perustuu otsalohkojen säätelypiireihin eli vahvoihin vasta vuoroisiin yhteyksiin aivojen muihin osiin. Sää telypiirit auttavat toiminnan ohjauksessa, yllä pidossa ja jäsentämisessä niin, että toimintaan saadaan valikoivuutta: jokin ajatussisältö tai toi minta saa etusijan ja jotain muita mielen sisältö jä vaimennetaan tai jonkin toimintayllykkeen to teutus estetään.

Tyvitumakkeilla (basaaligangliot) on kehon liikkeiden ohjauksen ohella osuus myös siinä, miten tunnesäätely ja muut toimintamallit muuttuvat automaattisemmiksi. Osa tyvitumak keista vaikuttaa siihen, miten paljon haluamme esimerkiksi harjoitella asioita, koska ne vaikutta vat mielihyvän tai palkitsevuuden tunteeseen.

PIHTIPOIMU

E T U OT S A LO H KOT TYVITUMAKKEET

Lapsen tunnesäätelyn kehittyminen eri ikävaiheissa

Tunnesäätelyn kehitys nojaa siihen, miten aivoja käytetään, sekä siihen mitä lapsi tekee ja mitä lasta ohjaava aikuinen kasvatuksessa ja opetuksessa vaatii ja pyytää lasta tekemään. Lapsen kasvaessa tunnesäätely monipuolistuu, mutta on tärkeä muistaa että lapsen oma kasvu ja yksilölliset piirteet johdattelevat sitä, miten kussakin kehitysvaiheessa voi uusia asioita opetella.

Vauvaikä ja varhaislapsuus liikoja. Lapsen aivoihin, etenkään etuotsaloh koon, ei ole vielä muodostunut niitä hermover kostoja, jotka ovat tarpeen kehittyneemmässä tunnesäätelyssä. Uhmaikäinen haluaa saada tahtonsa läpi heti ja on valmis voimakkaisiin toimiin tavoitteensa saavuttamiseksi vaikkapa kaupan karkkihyllyllä. Kiukunpuuskien kuormittavuutta voi vähentää ajatus siitä, että lapsi alkaa ensi kertaa harjoitella omaa tahtomistaan, asettamaan omia tavoittei taan ja toimimaan niiden mukaisesti. Varhaislapsuudessa lapsen käytöstä voidaan ohjata melko suoraviivaisesti. Pitkät ja perus teelliset selitykset eivät mene perille, sillä lapsen kyky ymmärtää puhetta on vielä vaatimaton. Tieto- ja sanavarasto on varhaislapsuudessa yhä niukka. Myöskään tietoiseen muistamiseen vetoami nen ei yleensä toimi tämän ikäisen lapsen kasva tuksessa. Lapsi toki pystyy jo varhaislapsuudessa muistamaan jokin päivä tai viikko aikaisemmin sattuneita tapahtumia, kun häneltä kysytään niistä. Varhaislapsuudessa ei kuitenkaan vielä osata muistikuvien varassa kuvitella omaa itseä jossakin tietyssä tilanteessa. Lapsi voi siis jälkikä teen muistaa ikävän tilanteen ja sen seurauksen siitä kysyttäessä, muttei osaa suunnitella tulevaa toimintaa aikaisemman kokemuksen perusteella.

Vauvana lapsi on vahvasti tunteidensa ohjaama ja käyttää perustunteita niiden yhdessä perus tarkoituksessa: keinona ilmaista omia tarpeita kanssaihmisille. Tunteet ovat vauvan viestintää – vauva ilmaisee pelästyneensä outoa ääntä, ha luavansa ruokaa, kaipaavansa läheisyyttä ja loh tua tai olevansa iloinen jostakin mielihyvää tuot taneesta tapahtumasta. Noin vuoden iästä eteenpäin eleiden ja ilmei den ymmärtämisen rinnalla myös puheen ym märrys kehittyy yhä paremmaksi, ja lapsi oppii itsekin käyttämään sanoja. Puheen rinnalla myös liikkeiden säätely kehittyy: lapsi oppii kävele mään ja käyttämään käsiään yhä paremmin. Lapsi oppii havainnoimaan ympäristöään, ja ha vainnointiin alkaa sisältyä myös tarkkaavaisuut ta. Lapsi pystyy esimerkiksi sanallisten ohjeiden avulla joksikin aikaa suuntaamaan huomiotaan siihen, mitä pitää katsoa ja kuunnella. Toisaalta mielentoimintojen tietoisemmasta säätelystä vastaavat aivojen etuotsalohkot ovat varhaislapsuudessa vasta aloittamassa kehitys tään. Myös tunteiden ja käytöksen säätely on tästä syystä varhaislapsuudessa vielä vähäistä ja lapsi on herkästi tunteidensa vietävänä. Hänen on vielä vaikeaa hillitä käytöstään tai esimerkiksi odottaa pidempään jonkin toiveensa tai lupauk sen täyttymistä. Varhaislapsuuttaan elävän lap sen tunnesäätelyltä ei tässä mielessä voi odottaa

Pieni lapsi opettelee oman toimintansa ohjaamista omaa tahtoaan kokeilemalla. Monet lapset reagoivat voimakkaasti, kun heidän toiveitaan ei voi toteuttaa. Jos tavoitteena on rajojen opetta minen, se vaatii kärsivällistä johdonmukaisuutta lapsen kanssa toimivilta aikuisilta. 19

Esikoulun ja alakoulun ikävaihe käytöstään ja tunteitaan monilla tavoilla. Lapsi ei pikkuvauvan tavoin ole enää pelkästään pe rustunteiden vietävissä, vaan erilaiset säännöt ja asioista sopiminen alkavat yhä enemmän vaikut taa siihen, miten lapsi toimii. Itse asiassa tämän ikäinen lapsi on kiinnostu nut uusista tunteiden ja käytöksen säätelykei noista. Yhteinen tekeminen ikätoverien kanssa on kouluikäiselle yhä tärkeämpää. Aivojen kehit tymisen myötä lapsi kokee viehtymystä hakeu tua sellaisiin kanssakäymisen tilanteisiin, joissa hän voi oppia uutta. Jo esikouluiässä lapsia alkavat usein kiinnos taa tilanteet, joissa osallistujat noudattavat sa moja sääntöjä. Lapsi haluaa saada toimintaansa sellaista säädeltävyyttä, jota aikuisten maailmas sa toivotaan. Kouluikäinen alkaa kokea, että tun teiden säätely muiden hyväksymällä tavalla lisää hänen toiminta- ja oppimismahdollisuuksiaan. Alakouluikäiset lapset eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia. Käytöksen ja tunnesäätelyn ke hityksessä otetaan vasta ensimmäisiä askelei ta, joista osa on epävarmoja. Joissakin tilanteis sa lapsi osaa ja jaksaa toimia toivotun käytöksen mukaisesti; toisissa tilanteissa ja ilman aikuisen antamia tavoitteita ja tilannevihjeitä hän taas toimii varhaislapsuudesta tutulla tavalla kovin kärsimättömästi tilanteesta välittämättä.

Kouluikään mennessä valtaosa lapsista on oppi nut ymmärtämään puhetta sekä ilmaisemaan ja kuvaamaan puheen avulla monipolvisiakin tapahtumia ja erilaisia asioiden välisiä suhteita. Puhetaitojen kehittyminen ja sanaston karttu minen varhaislapsuudessa ovat perustana luke misen, kirjoittamisen ja laskemisen oppimiselle. Sanavaraston kehittymisellä on merkitystä myös tunteiden tunnistamisessa ja säätelyssä. Lapsi oppii tunnekokemuksilleen annettavien nimien kautta jäsentämään tunteitaan; tun teille annetut nimet auttavat lasta erottamaan erilaisia tunnetiloja toisistaan. Alakouluikäisen lapsen kielelliset ja käsitteelliset taidot eivät kui tenkaan riitä käsitteellisten selitysten ymmärtä miseen. Lapsen ajattelun voidaan sanoa olevan vielä konkreettista ja sen varassa, mitä hän itse havaitsee, näkee, kuulee ja tuntee. Lapsi kykenee yhtäältä asioiden ja tapahtumien kuvitteluun: mielikuvituksen avulla voidaan kuvitella, mikä voisi olla mahdollista. Toisaalta mielen säätely toimintojen kehittymättömyyden vuoksi lapsi ei aina osaa tehdä selkeää eroa kuvittelemansa ja todellisuuden välille. Varhaisessa kouluiässä mielen toimintojen tie toisen säätelyn kannalta tärkeät aivojen etuotsa lohkojen etuosat ovat jo kasvaneet. Alakoulun alkaessa lapset ovatkin oppineet säätelemään

Lasten keskinäiset leikit ovat lapsen kasvaessa yhä tärkeämpi tunteiden säätelyn oppimiskeino. Jo ennen alakoulua tietyt toiminnan rajat alkavat olla tärkeitä lapsille itselleenkin, mikä tarkoittaa, että kaveripiirissä pelataan ja leikitään asianmukaisten sääntöjen mukaan. Tämä vaatii lapselta sekä omien toimintayllykkeiden hallintaa että kykyä neuvotteluun. 21

Yläkouluiässä uusia kehitysmahdollisuuksia hän joskus käyttäytyä selvästi ikäistään nuorem man oloisesti. Käytöksen ohjauksen kannalta on haasteellista, että varhaislapsuudessa toimivat suoraviivaiset kiellot ja palkitseva huomio, eivät enää toimi yläkouluikäisen nuoren kohdalla. Jä mäkkyyttä voidaan tarvita samaan tapaan kuin alakouluikäisen ja sitä nuoremman lapsen kasva tuksessa. Lisäksi tarvitaan perusteluja ja selityk siä eli lapsen tiedolliseen osaamiseen vaikutta mista. Juuri ennen murrosiän alkua lasten tunnesää telyn kehitys on vanhempien kannalta usein jok seenkin helpossa vaiheessa. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria ja voivat riippua esimerkiksi sii tä, miten kuormittavassa elämäntilanteessa lapsi ja vanhemmat ovat eläneet. Tunnereaktioiden säätelyyn liittyvien taitojen johdonmukainen ke hittäminen on vaativaa, jos arkipäivästä selviyty minen on ollut haastavaa esimerkiksi raha-asioi den tai perhesuhteiden vuoksi.

Alakoulun lopulla lapsi on oppinut monenlai sia taitoja. Hänen käsite- ja sanavarastonsa on kehittynyt siten, että hän alkaa ymmärtää asioi den välisiä suhteita mukaan lukien yksinkertai set syy- ja seuraussuhteet. Lapsi on oppinut ennakoimaan miten hyvin käynnissä oleva teke minen vastaa tekemisen alkuperäistä tavoitetta. Hän myös ymmärtää omien tekojensa seurauk sia, esimerkiksi miten oma tunnereagointi vai kuttaa muihin ihmisiin. Yläkouluikäisen aivojen etuotsalohkojen sää telyjärjestelmien kehitys antaa uusia mahdolli suuksia oman käyttäytymisen säätelyyn. Kehit tyvä lapsi haluaa usein kokeilla taitoja, jotka antavat kehittyville hermoverkoille olennaista palautetta uusissa toimintatilanteissa. Ala-asteikäisen mieltä kiinnosti kokeilla sää telyn taitoja sääntöjen tarkan yhteisen noudat tamisen suhteen. Mutta yläasteikäisen aivot ja mieli tarvitsevat itsenäisen toiminnan haastet ta hieman murrosiän kehitysvaihetta ennakoi den: mitä tapahtuu kun vuorovaikutustilantei siin esimerkiksi peleissä luodaan ihan omia uusia sääntöjä ikätoverien kesken? Tämä avaa kehitys mahdollisuuden jossa opitaan ymmärtämään omia ajatuksia ja tunteita suhteessa kavereiden ajatuksiin ja tunteisiin. Yläasteikäisen mieltä kiehtoo toisten ihmisten tunteiden ja ajatusten mieltäminen, muiden aikomusten ja halujen en nakointi ja vastaava omien tunteiden säätely. Murrosikää lähestyvän lapsen kasvatuksessa yksi haaste on se, että vaikka lapsella on paljon arkielämässä ja koulussa opittuja taitoja, saattaa

Kaikenikäiset lapset tarvitsevat rajojen asetta misen rinnalle myös myötäelävää tunteiden ja halujen ymmärtämistä. Aikuiset toisaalta oh jaavat tilanteita ja lapsen kasvaessa ohjauk seen sisältyy yhä enemmän myös tiedollisia se lityksiä ja perusteluja. 22

Sosiaalisen median luomat illuusiot täydellisistä perheistä ja yhdestä ainoasta tavasta kasvattaa lapsia voivat tuntua raskailta ja ahdistavilta. Vastapainoksi kannattaa pysähtyä juttelemaan mui den vanhempien ja kasvattajien kanssa siitä, mikä arjessa on tarpeellista ja riittävää. 24

Kehitykselliset oppimisvaikeudet tunnesäätelyn lisähaasteena Laaja-alaisissa oppimisvaikeuksissa voi erityis ten havainto- ja kielivaikeuksien rinnalla olla vaikeuksia myös oma-aloitteisessa itsenäisessä toiminnassa sekä abstraktien käsitteidenvälisten suhteiden ymmärtämisessä. Autismikirjon psyykkisissä häiriöissä mukana voi olla eriasteista vaikeutta ymmärtää kanssa ihmisten ajatusmaailmaa ja aikomuksia. Näihin häiriöihin liittyy usein myös vaikeus tunnistaa oman käyttäytymisen vaikutusta muihin. Kehi tykselliset tarkkaavaisuusvaikeudet haastavat vanhemmat tukemaan lapsen pitkäjänteistä työskentelyä myös sellaisissa tilanteissa, jotka ei vät ole lapselle välittömästi mielihyvää ja voima kasta kiinnostusta aiheuttavia. Kehitykselliset oppimisvaikeudet vaativat usein vanhemmilta lisäpanostusta. Tärkeää on ottaa selvää vaikeuden laadusta ja hakeutua am mattilaisten ja vertaisryhmän antaman tuen pii riin.

Yksikään lapsi ei kehity yksioikoisen keskiver ron kehityslinjan mukaisesti. Kaikkien taitojen – myös tunteiden säätelyn – oppimisessa on monenlaisia kehityspolkuja. Jokaiselle joiden kin asioiden oppiminen on helpompaa ja toisten asioiden oppiminen vaikeampaa. Osalla lapsista on kehityksellisiä oppimisen vaikeuksia, jolloin kehitys poikkeaa keskiverros ta kehityslinjasta tavallista enemmän. Useimmat oppimisvaikeudet ovat rajautuneita eli lapsella ilmenee suoritusvaikeuksia yhdenlaisissa tehtä vissä mutta toisenlaisten tilanteiden vaatima toi minta sujuu vaikeuksitta. Kehitykselliset oppimisvaikeudet aiheuttavat usein erityistarpeita myös vuorovaikutukseen ja tunteiden ilmaisuun ja hallintaan. E simerkiksi puheen ymmärtämisen tai ilmaisun vaikeudet vaativat sopivaa kielellistä kanssakäymisen tapaa ja tavallista pontevampi ilme- ja elekielen käyttö voi antaa tukea viestinnälle.

puhe- ja lukivaikeudet näköhahmotuksen vaikeudet

tunne-elämän ja käytöksen häiriöt

tarkkaavaisuushäiriöt (ad, adhd)

TUNTEIDEN T U N N I S TA M I N E N JA TUNTEIDEN S Ä ÄT E LY

autismikirjon häiriöt

laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Murrosiästä kohti nuorta aikuisuutta tyvitumakkeet ja toiminnanohjauksen kannalta tärkeä etuotsalohko voivat joissakin tilanteissa olla eräänlaisessa sotatilassa. Tyvitumakkeiden on havaittu aktivoituvan erityisesti riskinotto tilanteissa tai kun ihminen muuten etsii palkit sevia asioita. Murrosikäisillä tyvitumakkeiden aktivoituminen voi olla hyvin voimakasta, mikä liittynee siihen, että aikuistuvat nuoret kulkevat kehityksessään eteenpäin ja uskaltavat riskejä kin ottaen rohkeasti kokeilla siipiään. Murros ikäisen tärkeä kehitystehtävä onkin irrottautua vanhemmistaan. Tässä häntä auttaa varhaislap suudessa ja sen jälkeen syntynyt kokemus omas ta tarpeellisuudesta, muiden luottamuksesta ja myös kavereiden hyväksynnästä. Vanhemmista irrottautuminen on nuorel le melko vaativaa psyykkistä työtä ja edellyttää jaksamista myös vanhemmilta. Murrosikäisen kasvaminen itsenäiseksi nuoreksi aikuiseksi vaa tii vanhempien oivaltavaa tukea, jolle luodaan perustaa murrosikää edeltävinä vuosina. Silloin sekä vanhemmille että lapselle muodostuvat sel laiset keskustelun, neuvojen kysymisen, vasta vuoroisen viestinnän ja muut vaativien asioiden yhdessä käsittelyn toimintamallit, joita voidaan hyödyntää murrosiän myrskyissä. Vaikka nuoren käytös saattaa vaikuttaa ai ka ajoin kovinkin lapselliselta, on hänen aivoi hinsa ehtinyt edeltäneiden noin 12–14 vuoden aikana varastoitua ja jäsentyä paljon käsitteel listä tietoa, sanavarastoa ja ajattelun taitoja. Nii den avulla hän pystyy vähitellen yhä paremmin pohtimaan monimutkaisia asioita, kuten van hempiensa toimintatapoja ja elämänarvoja sekä omaa tulevaisuuttaan suhteessa lapsuuden ajan kiinnostuksiin ja harrasteisiin. Se, että murros ikäinen kyseenalaistaa aikaisemman elämänsä ohjenuoria, ei tarkoita, että hän lopulta hylkäisi ne kokonaan. Lapselle vuosien aikana kasvatuk sen myötä muodostunut perusturva ja luotta mus läheisiin ovat tärkeä osatekijä vielä hänen kasvaessaan murrosiästä nuoreen aikuisuuteen.

Murrosikä on aikuiseksi kehittymisen tärkein askel. Murrosiässä lapsen keho aikuistuu, ja sa mankaltaista kehitystä tapahtuu myös mielen toiminnoissa, jotka kehittyvät ja kypsyvät kohti nuorta aikuisuutta. Kun keho aikuistuu muuta massa vuodessa, mielen kypsyminen on hitaam pi prosessi ja kestää murrosiästä varhaisaikuisuu teen asti. Murrosikä on aivojen ja mielen kannalta tär keä kehitysvaihe, jossa tavallaan viimeistellään lapsen kehitys. Aivojen hermoverkot muovau tuvat voimakkaasti vielä murrosiässä. Tämä on myönteistä kasvatuksen kannalta: kypsymässä ja kehittymässä oleviin aivoihin voidaan vaikuttaa, kun toimitaan johdonmukaisesti, tilannetajui sesti ja uusia toimintamalleja usein harjoitellen. Mielen toimintojen osalta murrosiässä opitaan paljon omista toiveista ja tavoitteista, muiden ihmisten kanssa toimimisesta sekä omista tun teista ja luonteenpiirteistä. Oma temperamentti ja laajemmin oma luonne (persoonallisuus) al kavat tulla tutuiksi ja vertautua ikätoverien piir teisiin. Osa tätä kehitystä on kielellisten kykyjen kehittyminen: murrosikäinen oppii nimeämään yhä paremmin niin tunteitaan kuin omia käy töspiirteitään sekä jäsentämään käsitteellises ti oman luonteensa ja toimintatyylinsä ominai suuksia. Murrosikäiset ovat usein ikään kuin käytös häiriöisiä. He ovat tunnereaktioiltaan ailahtele via, joskus hyvinkin vaativia ja voivat muistut taa aika ajoin pikemminkin alakouluikäistä tai sitäkin nuorempaa lasta kuin yläkouluikään kas vanutta varhaisnuorta. Tunnereaktiot ovat niin voimakkaita, että murrosikäinen tuntuu välillä taantuvan jonnekin alakouluiän tai varhaislap suuden toimintatilaan. Syynä on se, että tun teiden säätelyjärjestelmät kehittyvät eri tahdis sa suhteessa murrosiän voimakkaina herääviin tunteisiin. Murrosikäisten aivoja tarkastelevissa tutki muksissa on esimerkiksi havaittu, että toimin tojen palkitsevuuden kannalta tärkeät aivojen

Lisätietoa tunteista ja niiden säätelystä

Anne-Mari Jääskinen (2016) Mitä sä rageet? lapsen ja nuoren tunnetaitojen tukeminen. Lasten Keskus Marja Kokkonen (2017) Ihastuttavat, vihastuttavat tunteet. Opi tunteiden säätelyn taito. PS-Kustannus Katja Myllyviita (2017) Tunne tunteesi. Duodecim Onni-sarja Katja Myllyviita (2016) Peace! - Selviytymisopas nuorten vanhemmille. Duodecim Onni-sarja.

Aivotiedon jalostamo on Euroopan aluekehit ysr ahaston rahoittama kolmivuotinen aivotutkimustiedon hyödyntämistä edistävä projekti. Hankkeen tarkoituksena on pilotoida tapoja, joilla aivotutkimustietoa voidaan tuoda yritysten hyödynnettäväksi. Jalostamossa tietoa sanoitetaan uusiksi ja tehdään tutkimusta konkreettisesti tutuksi yrityksille. Aivotiedon jalostamo toimii Jyväskylän yliopiston Moni tieteisen Aivotutkimuskeskuksen yhteydessä, hyödyntäen aivotutkimuksen a mmattilaisten laajaa tietotaitoa.