Page 1

I J A-P TA T N I E N P I J A R I N R TUTKAIN P I N I P A N HTI NA H N A A N L L I I A J T T R T H I A RJE A-P A I T N P T N I E I J T L R I H A P A AT T I E N T J IN PIR AH L Valtiotieteellinen ylioppilaslehti 3 / 2020

1


Julkaisija annunvalajat ry Päätoimittaja rttu Uuranmäki Art Director Maija Karakoski Ulkoasu & taitto Aino Askolin Carlos Lievonen Cecilia Sippel ohanna Sippula Maija Karakoski iina Hietaniemi Tiina Rasakka Kuvat & kuvitus mos Talvensaari ohanna Sippula Maija Karakoski Tiina Rasakka Tuuli Sipilä enla Kalliokoski Verkkolehti w.tutkainlehti.fi sen sähköposti kannunvalajat.fi Facebook Tutkain Instagram @tutkain

2

Julkaisija Toimituskunta Toimituskunta Kannunvalajat ry Cecilia Sippel Cecilia Sippel Päätoimittaja Heta Pirttijärvi Heta Pirttijärvi Arttu Uuranmäki Jaakko Oleander-Turja Jaakko Oleander-Turja Art Director Jaana Ahtiainen Jaana Ahtiainen Maija Karakoski Katri Leppälaakso Katri Leppälaakso Ulkoasu & taitto Oscar Arminen Oscar Arminen Aino Askolin Päivi Merjonen Päivi Merjonen Carlos Lievonen Sara Sara Aalto-Setälä Aalto-Setälä Cecilia Sippel Susanna Susanna Eloranta Eloranta Johanna Sippula Tekstit Tekstit Sabriina Hietaniemi Amanda Amanda Alvesalo Alvesalo Tiina Rasakka Anna Anna Perälä Perälä Kuvat & kuvitus Annika Annika Ikoinen Ikoinen Aamos Talvensaari Henrik Henrik Peiponen Peiponen Johanna Sippula Heta Heta Pirttijärvi Pirttijärvi Jonas Simberg Eetu Eetu Kukila Kukila Meri Björn Iines Iines Joronen Joronen Tiina Jalonen Jaakko Jaakko Oleander-Turja Oleander-Turja Tiina Rasakka Jaana Jaana Ahtiainen Ahtiainen Tuuli Sipilä Kaisla Kaisla Kareoja Kareoja Venla Kalliokoski Maija Maija Karakoski Karakoski Verkkolehti Sabriina Sabriina HIetaniemi HIetaniemi www.tutkainlehti.fi Susanna Susanna Eloranta Eloranta Thomas Thomas Wallgren Wallgren Toimituksen sähköposti tutkain@kannunvalajat.fi Venla Venla Naapuri Naapuri Facebook Paino Paino Tutkain Picaset Picaset Oy Oy Instagram Painos Painos @tutkain 200 200 kpl kpl ISSN ISSN 0787-0035 0787-0035 (painos) (painos)

Toimituskunta Cecilia Sippel Heta Pirttijärvi Jaakko Oleander-Turja Jaana Ahtiainen Katri Leppälaakso Oscar Arminen Päivi Merjonen Sara Aalto-Setälä Susanna Eloranta Tekstit Amanda Alvesalo Anna Perälä Annika Ikoinen Henrik Peiponen Heta Pirttijärvi Eetu Kukila Iines Joronen Jaakko Oleander-Turja Jaana Ahtiainen Kaisla Kareoja Maija Karakoski Sabriina HIetaniemi Susanna Eloranta Thomas Wallgren Venla Naapuri Paino Picaset Oy Painos 200 kpl ISSN 0787-0035 (painos)


SISÄLLYS 5 Pääkirjoitus 6 Lyhyesti 10 Win, win, win: Haastattelussa Inna-Pirjetta Lahti 15 Teret Thinkiltä 16 Vertaisarvioinnin kiemuroita 20 Laiton pääomapako on haaste Afrikan talouksille 24 Mistä on hyvät yrittäjät tehty? 28 Voiko maailmaa muuttaa sijoittamalla? 32 Gästande skribent: Klimatet, polisen och vi 34 Kolumni: Pekingin oopperan tähdet riisuvat naamionsa 35 Arvio: Kaiken takana on liberalismi 38 Pakina


KOHTI TYÖELÄMÄÄ VAI JO TYÖELÄMÄSSÄ? YKAsta saat kumppanin ja sparraajan urapolullesi. → Liity osaksi

yhteiskuntaosaajien yhteisöä www.yhteiskunta-ala.fi

Kanssasi yhteiskuntaa rakentamassa


Kuvitus Venla Kalliokoski

Liberaali yksilö on ongelma, joka estää monien yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisun 2010-luku on ollut länsimaissa ylikansallisten poliittisten liikkeiden aikaa. Occupy Wall Streetin, Black Lives Matterin ja Me Toon lisäksi lukuisat toisiinsa limittyvät ympäristöliikkeet ovat vallanneet tilaa niin ihmisten mielikuvissa kuin Helsingin kaduilla. Vaikka ympäristöliikkeet koskettavat myös sosiaalisia vaatimuksia ja liittyvät vahvasti esimerkiksi talouden uudelleenjaon kysymyksiin, niiden perspektiivi on laajempi: kokonaisten ekosysteemien ja jopa ihmislajin tulevaisuus. On kiinnostavaa tarkastella, missä yhteiskunnallisessa ympäristössä nämä liikkeet elävät. Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa liberalismille ei näy varteenotettavaa vastinetta. Tässä yksilön oikeuksia, ja vastavuoroisesti yksilön vastuuta, korostavassa kulttuurissa ja instituutiokentässä kansalaisliikkeet vaativat ratkaisuja kansanedustuslaitoksilta ja muilta vallankäyttäjiltä. Kun yksilö on kaiken keskiössä, tuppaavat olemaan myös helpot ratkaisut: Tee enemmän töitä. Älä riko lakia. Kunnioita ihmisiä ympärilläsi. Kuluta vähemmän. Sen sijaan kollektiiviset ja rakenteisiin kohdistuvat ratkaisuehdotukset eivät meinaa saada niiden vaatimaa jalansijaa. Tämä siitäkin huolimatta, että korona-pandemia näytti meille kaikille, kuinka vastuu laaja-alaisen kriisin ratkaisemisesta ei voi jäädä yksinomaan yksilöiden omantunnon kysymykseksi. “Korona teki näkyväksi sen, miten riippuvaisia olemme infrastruktuurista. Se ohjaa [ympäristöön vaikuttavaa] kulutusta tiettyyn suuntaan”, asian tiivistää Tampereen yliopiston tutkijatohtori Lauri Lahikainen Ylen haastattelussa (5.9.2020). Samaisessa artikkelissa kerrotaan, kuinka esimerkiksi yksilöiden päästöjä mittaava hiilijalanjälkilaskuri syntyi alun alkaen öljy- ja energiajätti BP:n vastuullisuuskampanjasta. Tarkoitus oli siirtää huomio yritysten tuottamista päästöistä yksilöiden vastuuseen. Tässä kohden monet yksilön vastuuta peräänkuuluttavat tahot nostavat esiin, että yritysten tuotteet päätyvät lopulta aina yksilöiden kuluttamiksi. Tällöin kuitenkin siirretään liikaa vastuuta pois suuryrityksiltä ja muilta yhteisöiltä, ja toisaalta keskitytään liikaa vastuullisuudesta vänkäämiseen. Vastuun asettaminen suuntaan tai toiseen on poliittinen, kulttuurinen ja oikeudellinenkin kysymys. Julkinen keskustelu junnaa Suomessakin herkästi vastuun kysymyksessä, samaan aikaan kun yhä suurempi joukko kaipaa ongelmaan konkreettisia ratkaisuja, vastuusta viis. Jos Climate Watch -datapalvelua on uskominen, noin 70% globaaleista päästöistä syntyy energiantuotannossa. Tällöin on tehokkainta vaikuttaa näihin päästöihin puuttumalla suoraan energiayhtiöiden toimintaan. Tai jos yksilöiden vastuusta halutaan yhä pitää kiinni, kuluttajien omaantuntoon luottamisen sijaan on tehokkaampaa ohjata yksilöiden kulutusta muovaamalla yhteiskunnan rakenteita. Vastuun pohtiminen tässä kohtaa on hedelmätöntä ilmastokriisin ratkaisun suhteen. Niin pitkään kuin liberalistiset valtiot eivät kykene sovittamaan pakkomiellettään yksilöstä globaalien kriisien vaatimiin ratkaisuihin, ei suurta muutosta ole näköpiirissä, oli sitten kyseessä globaali sosiaalinen eriarvoisuus tai ympäristökriisi. Ironista onkin, että yksilö on samanaikaisesti länsimaisten valtioiden kirkkain timantti ja sokea piste. Tuskin osasivat John Locke tai Ayn Rand aavistaa, millaisen sopan he lopulta keittäisivät.

Arttu Uuranmäki Tutkaimen päätoimittaja 2020

5


LYHEY

STI

Tyhmä kysymys Jonka esitti vuoden 2020 kolmannessa numerossa Maija Karakoski

“Mites toi valtionvelka?” Mitä oikeastaan tapahtuu, kun valtio ottaa velkaa? Onko valtionvelka oikeasti relevantti poliittinen ongelma? Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professori Roope Uusitalo valottaa asiaa: ”Valtio ottaa velkaa siten, että Valtiokonttori myy huutokaupalla valtion velkakirjoja sijoittajille, käytännössä muun muassa pankeille. Nämä ovat euromääräisiä arvopapereita, jotka tyypillisesti maksetaan takaisin kerralla. Velan määrä ei nykyisellä korkotasolla ole erityinen ongelma. Valtion velkaa ei myöskään varsinaisesti makseta pois, vaan velan lyhennykset rahoitetaan uudella velalla. Valtion velka ei silti voi rajatta kasvaa, joten jossain vaiheessa pitää joko valtion tuloja kasvattaa, eli kiristää veroja, tai valtion menoja leikata. Kumpikin tulee osoittautumaan vaikeaksi. Julkiset menot ovat pikemminkin kasvamassa ikärakenteen muutoksesta johtuvan eläke- ja terveydenhuoltomenojen kasvun vuoksi. Nykyisten laskelmien mukaan tuloja pitäisi kasvattaa tai menoja leikata pysyvästi noin viidellä miljardilla, jotta velan kasvu suhteessa BKT:hen pysähtyisi. Enemmän tämä on matematiikkaa kuin politiikkaa. Nykyinen hallitus toki on velkaantumisesta vähemmän huolissaan kuin edellinen.”

6

Gradukeilassa Graduasioita selvitti Arttu Uuranmäki

Myös liberalismi kätkee sisäänsä valtarakenteita Liberalistisen maailmankuvan keskiössä on yksilö. Oleellista on, että meillä jokaisella on oma tapamme ymmärtää, mitä hyvä elämä on. Koska jokaisen käsitys on yhtä arvokas, yhteiskuntafilosofian ja valtion velvollisuus on jättäytyä sivuun erilaisten elämäntapojen arvioinnista. Kaikki eivät ole samaa mieltä. Saku Vainionpää, 30, käsittelee käytännöllisen filosofian gradussaan Rahel Jaeggin kritiikkiä, joka kohdistuu moderniin liberalismiin. Yhteiskunta elää fantasiassa, jos se uskoo kykenevänsä puolueettomuuteen erilaisten elämänmuotojen suhteen. Todellisuudessa ympäröivän maailman rakenteet korostavat ja vahvistavat jatkuvasti toisenlaisia elämänmuotoja, samalla heikentäen toisia. Tässä piilee liberalismin heikko kohta, jonka Jaeggi haluaa korjata. Kun kaikki elämänmuodot ovat yhtä arvokkaita, myös moraalinen keskustelu näivettyy. Tämä taas johtaa esimerkiksi vaikeuteen puuttua yksilöiden vahingolliseen kulutuskäyttäytymiseen tai valtion “väkivaltaiseen välinpitämättömyyteen” transoikeuksien suhteen. Yksilö, jonka elämänmuoto ei sopeudu vallitsevaan konsensukseen ahdistuu väistämättä, ja kokee painetta sopeutua valtavirran normatiivisiin odotuksiin. Avoin julkinen keskustelu erilaisista elämäntavoista ja niiden vaikutuksista näyttää välttämättömältä, sillä vallitseva nykytila on toisille vahingollinen hierarkia, joka on vain puettu neutraaliuden valeasuun. Yksilöiden emansipaatio lähteekin näiden normatiivisten odotusten ymmärtämisestä, mihin esimerkiksi feministiset teoriat pyrkivät.


YESTI

LYH Porthanian neljä vuodenaikaa Sattuvia sitaatteja sekä pohdintoja elämästä yliopiston saniteettitilojen seiniltä.

”Eräänä kauniina

päivänä kisun neuvontapisteelle ilmestyi koronavirus, joka sanoi: Moikkuli! Kisu panikoi ja päätti pikaisesti siirtää vastaanottonsa verkkoon.”

K

ulkutauti on jättänyt jälkensä myös Porthanian ala-aulan vessojen seinäpapereihin, joissa eristysaika näkyy edelleen kirjoitusten vähäisessä määrässä. Viihdyttävästi ajankuvan ytimeen osuu ”Luodaan tarina!” -ketju,

jossa yhdeksän hengen kanssa sinnittelevä kissaprotagonisti perustaa yliopiston kanssa kilpailevan opintoneuvonnan Kaisa-talon kolmannen kerroksen vessoihin. Koronalta ja digiloikalta ei vältytä tässäkään todellisuudessa.

Löytyykö pelastus verkosta vai vievätkö virukset lopulta voiton? Port-

hanian naisten vessojen kuudennessa kopissa vasemmalta selviää, miten tarina jatkuu. Wc-antropologiaa harjoitti ja koppeja järjestelmällisesti syynäsi Jaana Ahtiainen

7


LYHY

ESTI

Poikkeuksellinen pioneeri

Teksti Venla Naapuri Kuvitus Aamos Talvensaari

Poikkeuksellisen pioneerin arvonimen saa henkilö, joka toimii esimerkillään tiennäyttäjänä. Arvonimen saajan päättää Tutkaimen akatemia ja se jaetaan neljä kertaa vuodessa.

ARVONIMEN SAAJA: Tuomas Vuontisjärvi ARVONIMEN SYY: Meditaatioguru Millä tavalla harjoitat meditaatiota? Olen meditoinut jo vuosia olohuoneen sohvalla päivän ensimmäisen hereilläolotunnin. Sen lisäksi tavoitteenani on meditoida kolme kertaa päivässä 10-20 minuuttia kerrallaan esimerkiksi työpaikan tauoilla. Lisäksi opetan meditaatiota myös muille. Haluan, että ihmiset oppivat uusia kiinnostavia asioita mielen harjoittamisesta. Kuinka olet aloittanut meditaation? Luettuani amerikkalaisen neurotieteilijä ja filosofi Sam Harrisin kirjan Waking up kiinnostukseni heräsi niin voimakkaasti, että aloin meditoimaan välittömästi päivittäin. Kirjan premissi on pääpiirteittäin se, että mieltä harjoittamalla voi tehdä elämästä entistä parempaa. Mitkä ovat helpot ensiaskeleet meditaation aloittamiseksi? Ensin voi istua vaikka sohvalle ja tunnustella omaa hengitystään. Voi ajatella, että heti kun tämä on epämukavaa minulle, niin lopetan tämän tekemisen. Kannattaa rohkeasti kokeilla, kuinka kauan pystyy olemaan mukavasti oman hengityksensä parissa. Kun toistaa tämän harjoituksen päivittäin, niin tulee samalla harjoittaneeksi omaa mieltään. Pikkuhiljaa harjoitushetket kasvavat pidemmiksi ja miellyttävimmiksi. Vuosien päästä voi huomata, että tämähän on paras asia koko päivässäni! Lisää Vuontisjärven ajatuksista voit lukea hänen kotisivuiltaan osoitteesta ajatteluntaito.fi.

8


ESTI

LYHY

Pummipalsta Minne mennä ja mitä tehdä, kun kuukausibudjetti on opintotuen varassa, mutta pandemia-arki kaipaisi kuitenkin piristystä? Tutkain kokosi yhteen syksyn maksuttomat menovinkit, sillä parhaat asiathan ovat tunnetusti ilmaisia.

1

KANSALLISMUSEO

Jopas jotakin, Kansallismuseoon on joka perjantai klo 16-18 välillä maksuton sisäänpääsy! Tällä hetkellä museossa pääsee ihastelemaan muun muassa kehuttua Muumit 75 -näyttelyä, joka kuulemma lumoaa visuaalisuudellaan, sekä tietysti Kansallismuseon pysyviä näyttelyitä.

3

KESKUSPUISTO

Zoom-luentojen ja ruudun tuijottelun sumentamaa päätä on hyvä virkistää happihyppelyllä syksyisessä Keskuspuistossa. Keskuspuisto on hyvin laaja metsäinen alue ja nimensä mukaisesti keskellä Helsinkiä, joten sinne on lyhyt matka monesta suunnasta.

4

KUVAN KEVÄT 2020 8.11. asti Punavuoressa, Exhibition Laboratoryssa, on Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely! Tapahtuma siirtyi iloksemme keväältä pimenevään syksyyn ja sisäänpääsy taiteen äärelle on maksuton. Tarkemmat aukioloajat ja näyttelyn osoite löytyvät Facebook-tapahtumasta.

2

VALTIOTIETEILIJÖIDEN TYÖELÄMÄMESSUT 12.11. Ne tulevat taas, nimittäin Valtiotieteilijöiden ikiomat työelämämessut! Messuilla on aikaisempien vuosien tapaan tarjolla juuri valtsikalaisille suunnattua kiinnostavaa ohjelmaa ja tärppejä työelämään. Tänä vuonna tapahtuma järjestetään ajan hengen mukaisesti etänä.

Syksyn menovinkit metsästi Sabriina Hietaniemi

9


Win, win,

win

Valtsikalainen toimitusjohtaja Inna-Pirjetta Lahti on ‘’ostovoimainen aikuinen’’, jonka toiminnan keskiössä on vastuullisuus

10


Valtsikasta valmistunut Inna-Pirjetta Lahti on vaikuttajamarkkinointiyritys PING Helsingin perustaja sekä toimitusjohtaja. Kun vielä keväällä tieto koronaviruksesta ja sen ehkäisemisestä oli uutta ja epävarmaa, käynnisti PING Helsinki #faktaakoronasta-hankkeen. Maailmallakin otsikoihin nousseen hankkeen tarkoitus oli jakaa suomalaisille somevaikuttajille ajankohtaista ja luotettavaa tietoa vallitsevasta koronatilanteesta ja kannustaa heitä jakamaan tätä tietoa omille seuraajilleen. Tapasimme Lahden etäyhteyden välityksellä keskustellaksemme hankkeesta, vaikuttaja-, ja vastuullisuusviestinnästä, sekä valtsikalaisesta toimitusjohtajasta itsestään.

Teksti Jaakko Oleander-Turja & Heta Pirttijärvi Kuvat Maija Karakoski

Valtsikan kasvatti Lahti opiskeli sekä valtsikassa, pääaineenaan viestintä, että markkinointia kauppakorkeakoulussa. Vuonna 1998 Lahti sai valmiiksi gradunsa aiheesta ”Filmitähdet yritysten myyntimiehinä’’. Silloinen graduohjaaja totesi: ’’Tämä gradu on tehty rakkaudesta elokuvaan, eikä niinkään syvästä viestinnällisestä palosta’’. Näin vuosien jälkeen Lahti yhtyy graduohjaajan sutkautukseen: ”Tämän allekirjoitan itsekin, sillä minun tekemistäni ohjaa edelleenkin intohimo. Olen seitsemän vuotta toiminut yrittäjänä ja kymmenen vuotta myynnin johdon tehtävissä. Alunperin aloitin nykyisen PING Helsingin taustalla toimivalla Innastus Oy:llä, jota seurasi PING Helsingin perustaminen vuonna 2016. Siitä saakka olemme tehneet vaikuttavaa ja vastuullista viestintää pääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa ja pyrkimällä yhdistämään kohtaamisia niin live-elämässä kuin digitaalisessa maailmassakin.” On kenties sopivaa, että rakkaus elokuviin toimi gradun inspiraationa, sillä Lahti itsessään muistuttaa erästä Pixarin Ihmeperhe-elokuvasarjan hahmoa: Neiti Rajatonta. Työkiireiden lisäsi Lahti on nimittäin Rajattoman tapaan myös kolmen lapsen äiti, pyöräilee aktiivisesti, sekä ui joka aamu meressä. Joka aamu. PING Helsinki ja #faktaakoronasta Lahden luotsaama PING Helsinki on monen uutisotsikoihin päätyneen kampanjan takana. Esimerkkeihin voi lukea #YearInClarion kampanjan, joka päätyi niin Helsingin Sanomien kuin iltapäivälehdistönkin otsikkoihin. Ajankohtaisempi esimerkki on somevaikuttajien ympärille rakennettu #faktaakoronasta-hanke, mutta siihen palaamme myöhemmin. Lahden perustama PING Helsinki eroaa hänen mukaansa muista viestintäalan toimijoista muutamallakin eri tavalla: “Vaikuttajayhteistyö on strateginen lähtökohtamme. Tuomme strategisen yhteistyön vuokratuista kanavista vahvasti myös yrityksen omiin kanaviin, sekä maksetun te-

kemisen että ansaitun median puolelle. Me siis yhdistämme markkinointia ja viestintää.’’ Lahden mukaan vastuullisuus on lisäksi yksi yrityksen peruspilareista: ”Vastuullisuus on erittäin tärkeä osa PING Helsingin DNA:ta. Olemme tehneet sen eteen töitä ensimmäisestä PING-festivaalista alkaen vuodesta 2015. Vuonna 2016 julkaisimme PING Ethics -eettisen koodiston, jossa otettiin kantaa sinä aikana paljon puhuttaneeseen kaupallisten yhteistöiden merkitsemiseen. Eettisen koodiston piiriin on myöhemmin tuotu myöskin vaikuttajien yhteiskunnalliseen vastuuseen ja tiedon luotettavuuteen liittyviä elementtejä etenkin sen jälkeen, kun käynnistimme yhteistyön Mediapoolin kanssa.” Ajankohtaisin esimerkki vastuullisesta viestinnästä on PING Helsingin sekä Valtioneuvoston yhteishanke: #faktaakoronasta. Nimen perusteella voisi luulla kyseessä olevan viranomaistahon laimea pyrkimys tiedottaa uusimmista koronauutisista Twitterissä, mutta tästä ei ole kyse. Hankkeen juuret johtavat vuoteen 2016: ”Kaikki sai alkunsa jo aiemmin mainitsemastani vuonna 2016 julkaistusta PING Ethics -eettisestä koodistosta. Huoltovarmuusorganisaation alainen Mediapooli ja sisältöryhmä, johon kuuluvat muun muassa Suomen suurimpien medioiden päätoimittajat sekä monien ministeriöiden viestintäjohtajat, olivat kuulleet koodistosta keväällä 2018. Näissä piireissä oltiin alettu käydä keskustelua siitä, miten mahdollisessa kriisitilanteessa perinteisen median avulla ei pystyttäisi tavoittamaan kaikkia suomalaisia yhtä tehokkaasti kuin tarve vaatii. Meihin otettiin asian tiimoilta yhteyttä ja käynnistimme selvityksen, jonka tarkoituksena oli ymmärtää minkälaiseksi somevaikuttajat kokevat oman roolinsa yhteiskunnallisina vastuunkantajina.’’ Kahden vuoden selvitystyön jälkeen julkaistiin Luotettavan somevaikuttajan käsikirja, jonka Lahti toivoo olevan ‘’kaikkien viestijöiden kovassa käytössä’’. Markkinointi on selkeästi Lahdella veressä. Kun tämän vuoden puolella tietoisuus koronasta kasvoi, päätti hallitus 12.3.2020 ensimmäisistä suosituksista koronaviruksen hillitsemiseksi. Tämä laittoi mutkia matkaan Lah-

11


Vaikuttajat kokivat pystyvänsä antamaan konkreettisia neuvoja, ja se näkyi myös vastaajien käytöksessä; melkein puolet seuraajista kertoi muuttaneensa käyttäytymistään koronapandemian aikana somevaikuttajilta saamansa tiedon perustalta.

den tiimin alkuperäisiin suunnitelmiin: ”Olimme alustavasti suunnitelleet tälle vuodelle hamstraukseen liittyvää harjoitusta elintarviketeollisuuden kanssa. 13.3.2020 iltapäivällä olimme sopineet hamstrausharjoitukseen liittyvän tapaamisen Valtioneuvoston linnassa. Me kaikki varmasti tiedämme, mitä 12.3.2020 tapahtui, joten hamstrausharjoituksen ideoinnin sijaan lähdimme miettimään, kuinka somevaikuttajat saataisiin sitoutettua koronaviestintään. Iltapäivällä olimme jo saaneet kasaan valmiin ehdotuksen siitä, miten voisimme lähteä tekemään somevaikuttajaviestintää juuri puhjenneessa koronatilanteessa. Kaikki tämä johti #faktaakoronasta-hankkeen syntyyn.” Hanketta voidaan pitää sekä vastuullisuuden että yleisömäärän kannalta onnistuneena, sillä se tavoitti miljoonayleisön ja levitti ajankohtaista faktoihin perustuvaa tietoa koronaviruksesta ja sen ehkäisemisestä. Lahti näkeekin pandemian hopeareunuksena viestinnän potentiaalin: “Vaikka koronan aiheuttama tilanne on koko maailman kannalta todella surullinen ja haasteellinen, voi sen samalla nähdä upeana mahdollisuutena ammattiviestijöille näyttää, mihin kaikkeen viestintä taipuu ja miten tärkeässä roolis-

sa se loppujen lopuksi on. Odotuksemme hankkeen osalta ylittyivät moninkertaisesti ja samanlaista palautetta saimme myös Valtioneuvoston suunnalta. Kun maaliskuun puolivälissä käynnistimme kyseisen hankkeen vaikuttajaviestinnän, ensimmäinen viesti tavoitti 900 vaikuttajaa. Kun kesäkuussa laitoimme yhteistyön tauolle, niin vaikuttajia oli 2000. Tämä korosti sitä, miten suuri kiinnostus ja tiedonjano somevaikuttajien keskuudessa oli. Kaiken kaikkiaan tavoitimme viisi miljoonaa näyttökertaa kolmen kuukauden ajalta somevaikuttajien kanavissa. 97% hankkeeseen osallistuneista vaikuttajista koki yhteistyön todella tärkeänä, hyödyllisenä ja ennen kaikkea merkityksellisenä. Vaikuttajat kokivat pystyvänsä antamaan konkreettisia neuvoja, ja se näkyi myös vastaajien käytöksessä; melkein puolet seuraajista kertoi muuttaneensa käyttäytymistään koronapandemian aikana somevaikuttajilta saamansa tiedon perustalta. Se on huikea tulos.’’ Hanke onkin menestyksen myötä saanut jatkoa, sillä PING Helsinki on käynnistänyt #faktaakoronasta viestinnän uudelleen yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kanssa. Hankkeen keskiössä ovat nuoret: ”Nuorten tavoittaminen on avainasemassa, sillä nuoret ovat yli-edustettuina tartuntamäärissä.’’


Tiimiläiseni kutsuvat minua ”ostovoimaiseksi aikuiseksi’’, joka kertoo kenties siitä että muutama kilometri on takana. Tiedän, että ilmiöt vaativat ennakkoluulotonta heittäytymistä ja uskallusta tehdä asioita, joita kukaan muu ei ole vielä uskaltanut tehdä.

Vastuullisuus osana ilmiön reseptiä Yritysten rooli yhteiskunnallisina vastuunkantajina jakaa mielipiteitä, mutta siitä huolimatta yhä useampi yritys on alkanut omaksua voitontuoton ohelle myös muita, yhteiskunnallisia tavoitteita. Näihin tavoitteisiin voidaan lukea liuta ympäristön ja yhteiskunnan kannalta tärkeitä hankkeita, kuten vaikkapa ilmastonmuutoksen hidastaminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Viestinnän alalla Lahti pitää yritysvastuuta jo eilisen uutisena: ”Näen, että perinteisissä viestintäyrityksissä vastuullisuusteema on ollut jo kauemmin esillä, mutta some-, ja vaikuttajamarkkinointipuolella kyseistä toimialaa on lähestytty melko kaupallisesti. Tässä PING Helsinki on ollut poikkeus, sillä vastuullisuus ja eettisyys on ollut toimintamme keskiössä alusta saakka. Ratkaisut, jotka ovat maksaneet meille rahaa ja yöunia ovat nyt maksaneet itsensä takaisin. Olemme alusta saakka uskoneet, että vastuullisesti, avoimesti ja omien arvojen mukaisesti toimimalla tehdään pitkäjänteisesti vaikuttavaa tulosta.’’ Lahden väitteitä tukevat myös tutkimusdata sekä yleiset trendit: ”Jos tarkastelemme tänä vuonna tehtyä somebarometriä, niin siihen vastanneista somevaikuttajista 95 % on

kieltäytynyt heille tarjotuista kaupallisista yhteistöistä. On siis vaan ajan kysymys ennen kuin peli kääntyy toisin päin. Yksi viime vuodein isoimmista projekteistamme oli vaihtovuosi Sodankylässä, jossa somevaikuttaja Inari Fernandez muutti Sodankylään asumaan vuodeksi. Idea koko hankkeeseen tuli meille vaikuttajalta eikä toisinpäin. Luulen, että on odotettavissa paljon uudenlaisia muutoksia ja ne tulevat nimenomaan lähtemään liikkeelle arvoista, vastuullisuudesta ja moninaisuuden esiintuomisesta.” Vastuullisuus on toki trendikästä, muttei itse riitä otsikoihin nousemiseksi. PING Helsinki on kuitenkin onnistunut yhdistämään vastuullisuuden sen moniin ”viraaleiksi’’ kohonneisiin kampanjoihin ja hankkeisiin. Lahti näkee selityksen olevan monisäkeinen: “Ajattelen, ettei viestinnän ja myynnin tulisi olla omissa poteroissaan, vaan niitä tulisi yhdistää kokonaisvaltainen markkinointiviestinnän ajattelu. Taustallamme toimii omnichannel-ajattelu DNA:ssa: Markkinointiviestintä ei ole mikä tahansa osa viestintää, vaan kaiken katto, jonka alapuolelle jakautuu niin markkinointi-, kuin viestintätoimenpiteet. Ilmiöt eivät myöskään synny vahingossa, vaan ne syntyvät strategisen suunnittelun ja kovan työn tuloksena.’’ Lahti käyttää termiä

13


Vaikuttajayhteistyössä tapaamme sanoa, että tilanteen pitää olla win, win, win. Sen pitää siis toteutua vaikuttajan ehdoilla, yrityksen tavoitteita palvellen ja yleisölle lisäarvoa tuottaen. Soveltakaa samantapaista ajattelutapaa opintoihinne ja viestinnän suhtautumiseenne: mikä on juuri teidän näkökulmanne?

‘’ilmiön resepti’’: ‘’Meidän reseptimme ilmiöiden syntymiseen on viestinnän inhimillistäminen ja vaikuttajien, sekä heidän seuraajiensa osallistaminen. Kun tämä tehdään vastuullisesti, arvoja kunnioittaen ja diversiteetin huomioiden, ollaan oikeiden asioiden äärellä. Ansaittu media on myös luonteeltaan täysin samanlaista myyntityötä kuin muukin, uutiskärjet tulee miettiä ja mediaa kontaktoida. Tiimiläiseni kutsuvat minua ”ostovoimaiseksi aikuiseksi’’, joka kertoo kenties siitä että muutama kilometri on takana. Tiedän, että ilmiöt vaativat ennakkoluulotonta heittäytymistä ja uskallusta tehdä asioita, joita kukaan muu ei ole vielä uskaltanut tehdä. Lisäksi tärkeää on myös pohjaa luova kokemus. Tiimissämme on paljon nuoria ammattitaitoisia ihmisiä ja olen joka päivä yhtä innoissani duunistani. Se pitää itseni liikkeellä ja sillä on myös helppo motivoida muita ympärillään. Lisäksi vastuu onnistumisista on toki myös somevaikuttajilla, jotka osaavat tunnistaa mikä ihmisiä kiinnostaa.’’

14

Terveiset

Valtsikan alumnilla on selkeä viesti uusille valtsikalaisille sukupolville: “Uskokaa siihen, mitä teette. Kuten mainitsin, työskentelen saman aihepiirin parissa, josta aikoinaan tein graduni. Jos välillä tuntuu, ettei opinnoilla olisi merkitystä, ei se pidä paikkaansa. Kannattaa jo opintojen kuluessa kuunnella omaa sydäntään ja arvoja, sekä miettiä, mikä itseäsi oikeasti kiinnostaa. Vaikuttajayhteistyössä tapaamme sanoa, että tilanteen pitää olla win, win, win. Sen pitää siis toteutua vaikuttajan ehdoilla, yrityksen tavoitteita palvellen ja yleisölle lisäarvoa tuottaen. Soveltakaa samantapaista ajattelutapaa opintoihinne ja viestinnän suhtautumiseenne: mikä on teidän näkökulmanne? Minulle se on aina ollut markkinoinnin ja viestinnän yhdistäminen ja ihmisten hyödyntäminen osana tarinankerrontaa. Se on johtanut minut PING Helsingin tarinan keskiöön, enkä voisi tällä hetkellä olla onnellisempi.”


Teret Thinkiltä!

Kuva Jonas Simberg

T

uskin kukaan meistä (tai koko maailmasta) tiesi viime joulukuussa, mihin olimme ryhtymässä. Kun meidät valittiin Helsinki Think Companyn hallitukseen, odotin innolla tulevaa. Kuten edelliseltä hallitukselta kuulimme, viran suola on ja tulee aina olemaan ihmisissä. Hallitusystävissä, muissa yrittäjyysyhteisöissä, yhteisön alumneissa, sekä kaikissa niissä opiskelijoissa, yrittäjissä ja päättäjissä, joita vuoden aikana kohtaisimme. Vuosijuhlissa, kokoontumisissa, rennoissa illanvietoissa, Slushissa, paneelikeskusteluissa, edustustilaisuuksissa. Tapahtumissa, joita järjestäisimme. Toisin kävi – ainakin tavallaan. Melkein heti hallitustoiminnan päästyä kunnolla vauhtiin kävi selväksi, että tämä vuosi ei välttämättä menisikään täysin suunnitelmien mukaan. Muistan kuitenkin vielä maaliskuun alkupuolella yllättyneeni ja hieman jopa huvittuneeni, kun yhdistyksen omistaman yrityksen puolella aloitettiin turvarajoituksien suunnittelu. Kun rajoitukset niin yliopistolta kuin kansalliselta tasolta astuivat voimaan, lähes koko Helsinki Think Companyn ydintoiminta kampuksien yhteistyöskentelytiloista vuosittaisiin tapahtumiin laitettiin tauolle. Myönnän lamaantuneeni hieman; voimmeko tehdä yhtään mitään, kun kaikki on peruttu ja kielletty ja ihan varmasti pilalla? Alkushokin jälkeen kävi kuitenkin selväksi, että viran suola on edelleen nimenomaan ihmisissä. Aiemman vuoden puheenjohtajassa, joka soitti yllättäen ihan vain kysyäkseen kuulumisia, ja etäkahvitauoissa Slackissa. Zoomin välityksellä tapahtuneessa hallituksen liikuntahetkessä, jonka aikana sain törmäillä lapsuudenkotini vierashuoneen sohvaan ja ihan liian lähellä olleeseen oveen. Helsinki Think Companyn ensimmäisessä kokonaan etätoteutuksella jär-

jestetyssä ratkaisukilpailussa PlanetA:ssa, jonka hallitus pienistä epäuskon hetkistä huolimatta sai kasaan kuukaudessa, ja jonka aikana kahdeksasta eri maasta tulleet nuoret ratkoivat ympäristökasvatukseen ja resurssien jakautumiseen liittyviä ongelmia. Siinä, miten paljon iloa ja yhteisöllisyyttä mahtui hallituksen yhteiseen mökkiviikonloppuun monen kuukauden etäkokoustelun ja syvällisten “kuuluuks miun ääni, näkyyks näyttö, hei oota yhteys pätkii”-keskustelujen jälkeen. Helsinki Think Companyn eli tuttavallisemmin Thinkin hallitustyöskentely on perinteisesti vetänyt puoleensa valtiotieteilijöitä. Kaikessa toiminnassamme keskeisenä tavoitteena ja sopivan kunnianhimoisena missiona on positiivinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen sekä erityisesti akateemisen osaamisen tuominen käytäntöön. Vaikka kyseessä on yrittäjyysyhteisö, ovat toimintaan tervetulleita kaikki taustasta ja kokemuksista riippumatta. Tärkeintä on kiinnostus uuden oppimiseen, poikkitieteelliseen työskentelyyn ja tietysti maailman pelastamiseen tavalla tai toisella. Tarjoamamme yhteistyöskentelytilat keskustan, Meilahden, Kumpulan ja Viikin kampuksilla ovat avoinna etätyöskentelyyn ja omien projektien työstämiseen arkisin niin kauan kuin tilanne sallii, ja tällä hetkellä valmistaudumme syksyn ja ensi vuoden ohjelmien vetämiseen niin etänä kuin kasvotustenkin. Tämä vuosi on kulunut silmänräpäyksessä, ja siksi haluankin myös vinkata, että haku vuoden 2021 parhaalle hallitukselle avautuu ihan pian. Kannattaa siis pitää silmät auki! Annika Ikonen on sekä nykyinen että ensimmäinen Helsinki Think Company ry:n puheenjohtaja, joka ei opiskele valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

15


Vertaisarvioinnin kiemuroita teksti Kaisla Kareoja kuvitus Johanna Sippula

Vertaisarviointi mainitaan usein tieteen ja ei-tieteen erottelun kriteerinä. Tieteelliset huijaukset, kuten Epäkohtatutkimusten tapaus vievät kuitenkin onnistuessaan pohjaa vertaisarvioinnin ja jopa koko tiedeinstituution uskottavuudelta. Mutta mitä kepposet todella kertovat vertaisarvioinnista?

V

uonna 2018 sukupuolentutkimuksen alalla toimiva Helen Wilson julkaisi tieteellisen artikkelin Human reactions to rape culture at urban dog parks in Portland, Oregon. Artikkelissa käsiteltiin koirien keskinäistä raiskauskulttuuria, ja se herätti absurdiudellaan huomiota Twitterissä. Artikkeli herätti myös perinteisen median, kuten The Wall Street Journalin huomion. Wilsoniin yritettiin ottaa artikkelin tiimoilta yhteyttä. Yhteydenottopyyntöihin ei vastattu, sillä Helen Wilsonia ei ollut olemassa. Samalla paljastui laajamittainen akateeminen huijaus. Kyseessä oli kepponen, jota tekijät Peter Boghossian, Heen Pluckrose ja James A. Lindsay kutsuivat nimellä Epäkohtatutkimusten tapaus (Grievance studies affair). Ryhmä kirjoitti yhteensä 20 artikkelia, joita he tarjosivat julkaistavaksi 28 kertaa. Artikkelit olivat tekaistuja, ja niiden tavoitteena oli paljastaa sukupuolentutkimuksen, kriittisen rotututkimuksen ja muiden ”postmodernien” epäkohtia tutkivien alojen argumentaation onttous. Neljä artikkeleista julkaistiin ja kolme oli hyväksytty julkaistavik-

16

si, kun huijaus lopetettiin etuajassa. Boghossianin, Pluckrosen ja Lindsayn mukaan näillä aloilla mikä tahansa ”roska” hyväksytään, kunhan se käyttää oikeanlaista jargonia ja vetää toivotut johtopäätökset. Kepponen ei suinkaan ollut ensimmäinen laatuaan, vaan sillä on pitkät juuret. Jo 90-luvulla fysiikan professori Alan Sokal huiputti Social Text -julkaisua samaan tyyliin. Tapaukset liitettiin erityisesti Yhdysvalloissa riehuviin tiedesotiin, joissa vastakkain olivat tieteelliset realistit ja heidän ”postmodernit” kriitikkonsa, erityisesti tieteensosiologit. Epäkohtatutkimusten tapauksen merkitys tulkittiin muutamalla eri tavalla. Projektin julkilausuttuna tavoitteena oli osoittaa, miten epäpäteviä aloja sukupuolentutkimus ja muut postmoderneiksi katsotut alat ovat. Suuri yleisö näytti hyväksyvän juuri tämän johtopäätöksen. Monet kuitenkin katsoivat, että kepponen ei kertonut mitään tietyistä aloista, vaan toi esiin vertaisarviointiprosessin ongelmia yleisemmin.


Vertaisarviointi tieteen kriteerinä

S

osiaalisen median ja alustapalveluiden myötä perinteisten medioiden, levy-yhtiöiden ja kustantajien rooli kulttuurin portinvartijoina on menettänyt merkitystään. Samanlaista portinvartijan katoamista tieteellisen julkaisutoiminnan kontekstissa sen sijaan ei ole tapahtunut: päinvastoin, vertaisarviointiprosessi on hidas, kankea ja usein tuskallisenkin pitkä. Artikkeli voi odottaa vertaisarviointiprosessissa helposti yli vuodenkin. Kankeudestaan huolimatta vertaisarviointia pidetään yleisesti tieteellisyyden kriteerinä. Tähän ajatukseen perustuu tieteellisten julkaisujen laadunarviointi myös Suomessa. Julkaisujen laatua meillä arvioi Tieteellisen seurain valtuuskunnan alainen Julkaisufoorumi (JUFO). JUFO-luokituksessa julkaisu voi saada arvosanan 1–3 laatunsa ja vaikuttavuutensa mukaan. Vertaisarvioimattomat julkaisut päätyvät tasolle 0. Tälle tasolle sijoittuvat julkaisut käsittävät kuitenkin laajan skaalan: osa on esimerkiksi vertaisarvioituja julkaisuja, jotka ovat vasta aloittamassa toimintaansa. Kaikki eivät siis ole niin sanottuja saalistajajulkaisuja, jotka julkaisevat mitä tahansa maksua vastaan. Tieteen edistymisen kannalta on kuitenkin tär-

keää, että kaikki julkaistavat artikkelit eivät ole yhdestä muotista. Tarvitaan myös uusia, rohkeita avauksia. Tutkimus ei edisty algoritmisesti tutkimusmenetelmiä pikkutarkasti soveltaen, eikä se ole pelkkää muuttumattoman tietovaraston kerryttämistä. Pikemminkin se on kognitiivinen prosessi, joka edellyttää keskustelua ja uusia avauksia. Tarve riskinottoon on yleisesti tunnistettu asia; esimerkiksi Suomen Akatemialla on erillinen tutkimuksellista riskinottoa edistävä rahoitus. Toisaalta on selvää, että uudenlaisen tutkimuksen tekemiseen sisältyy aina erehtymisen riski. Tutkimuksellisen riskinoton ja varmasti oikeassa olemisen vaatimusten välillä tuntuu olevan vaihtokauppatilanne. Kun tehdään aivan uudenlaista tutkimusta, harvalla on asiantuntemusta toimia vertaisarvioijana. Näin ollen pienen, uraauurtavan alan lehden ei ole esimerkiksi helppoa saada korkeaa JUFO-arvosanaa, koska alan asiantuntijoita on niin vähän, että vertaisarviointiprosessit eivät ole tehokkaita. Vaikka eri alojen erityispiirteet pyritäänkin ottamaan luokituksessa huomioon, kyynisesti ajatellen voi kuitenkin vetää johtopäätöksen, että luokitusta käyttäen voi vain turvallisella alueella pysyttelevä valtavirtatutkimus olla tieteellistä.

17


Tyylillä on väliä

M

onet kepposartikkelit ovat imitoineet kohteensa tyyliä ja sanastoa. Netistä löytyy myös postmodernistista kielenkäyttöä pilkkaava Postmodernism Generator, jossa revitään huumoria siitä, kuinka tietokonekin pystyy tuottamaan uskottavaa postmodernia jargonia. Oikeanlainen tyyli tietenkin on omiaan herättämään vertaisarvioijan luottamuksen. Mutta pelkästään se, että tyyliä voi imitoida, ei tarkoita, että tyyli olisi merkityksetön. Mitä tahansa tekstiä voi parodioida samalla tavalla osallistumalla alan kielipeliin. Entä, jos Boghossian ja kumppanit olisivat pyrkineet myös julkaisemaan uskottavassa julkaisussa artikkelin, jonka sisältöä itse pitävät erittäin pätevänä, mutta joka olisi kirjoitettu päiväkirjamaiseen tyyliin ilman lähdeviitteitä? Eikö myös tällaisen tekstin hylkäämisestä voisi vetää sen johtopäätöksen, että tutkimusartikkelissa sisällöllä ei ole väliä, vaan ainoastaan tyylillä?

“Vertaisarviointiprosessi ei sovi hyvin yhteen huijausten kanssa. Se perustuu ennen kaikkea luottamukseen.” Tieteellistä kirjoittamista, tieteellistä tyyliä ja alojen viittauskäytäntöjä opetetaan jo opintojen alkuvaiheessa. Tyylin ja sanaston roolia ei kannata aliarvioida. Se on erottamaton osa myös tieteen sisältöä. Kuten Sokalinkin kepponen, myös Epäkohtatutkimusten tapaus on liitetty tiedesotiin ja laajemmin amerikkalaisiin kulttuurisotiin. Kokeen tekijät syyttivät sukupuolentutkimusta siitä, että se pyrkii vain edesauttamaan poliittisia näkemyksiään, mutta toisaalta ryhmän jäsenet avoimesti myöntävät tehneensä kokeen poliittisista lähtökohdista. Vaikka Epäkohtatutkimusten tapauksessa näennäisesti peräänkuulutetaan ”oikean” tieteen erottamista hölynpölytutkimuksesta, monet tapauksen kriitikot ovat nostaneet esiin, että tempaus itse rikkoi hyvän tieteenteon eettisiä periaatteita usealla eri tavalla: artikkelit perustuivat sepittämiseen ja valeidentiteetteihin, niiden tavoitteena oli

18

mustamaalaus, eikä koehenkilöitä eli tässä tapauksessa julkaisujen päätoimittajia ja vertaisarvioijia oltu informoitu koeasetelmasta. Kontrolliryhmää eli esimerkiksi toisen alan lehtiin lähetettyjä valeartikkeleita ei ollut käytössä. Kaikesta tästä huolimatta suuri yleisö oli taipuvainen vetämään juuri sen johtopäätöksen, jonka tekijät toivoivatkin.

Luottamus on tärkeintä

O

ngelma on ennen kaikkea tiedepolitiikassa ja tieteen rahoituksessa sekä julkaisujen asemassa. Erityisesti monet nuoremmat tutkijat joutuvat kamppailemaan apurahoista. Sanonta ”publish or perish” kuvaa sitä, kuinka kova paine julkaista nopeasti on. Tämä on avannut markkinarakoa myös saalistajajulkaisuille, jotka käyttävät hyväksi tutkijoiden julkaisupaineita ja julkaisevat maksua vastaan. Vertaisarviointiprosessi ei myöskään takaa erehtymättömyyttä. Koronakriisin myötä on tullut esille, kuinka kova tarve ihmisillä on luottaa tutkimustiedon erehtymättömyyteen. Julkinen yleisö tahtoisi tutkitun tiedon olevan täydellistä ja varmaa. Epävarmuutta on hankala sietää, kun tiedolle olisi kova tarve. Yksi tieteellisen tutkimuksen lähtökohdista kuitenkin on, ettei tutkimuksen tulos ikinä ole täysin varma. Tästä huolimatta vertaisarviointiprosessi sopii siihen, mitä tutkimus meille ihmisille on: erehtyväistä ja itseään korjaavaa ja sitä kautta edistyvää toimintaa.

“Luottamus on tärkeää myös siksi, että kun se on kunnossa, vertaisarvioijan tehtävä ei olekaan välttämättä toimia portinvartijana, vaan auttaa kirjoittajaa parantamaan tekstin laatua.”


Vertaisarviointiprosessi ei sovi hyvin yhteen huijausten kanssa. Se perustuu ennen kaikkea luottamukseen. Vertaisarvioijat ja muut tutkijat luottavat siihen, että tutkimukset on tehty, kuten on kerrottu. Yksi Epäkohtatutkimuksen tapauksen läpimenneistä artikkeleista sisälsi 1000 tuntia keksittyä koirapuiston tarkkailudataa. Mikäli tutkimusaineisto ei ole vertaisarvioijan saatavissa, vertaisarvioijalla ei ole keinoja todentaa vilppiä. Ei ole realistista odottaa, että vertaisarvioija pystyisi toistamaan aineiston. Jos vertaisarvioinnin sääntöjä ei noudateta, myöskään tulokset eivät ole toivottuja Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että vertaisarvioitu tieto olisi epäluotettavaa. Vertaisarviointia parempaa keinoa tieteen laadun varmistamiseksi ei ole. Se kuitenkin edellyttää, että kaikki toimivat sääntöjen mukaisesti. Luottamuksen rapauttaminen on hälyttävää, sillä se madaltaa koko tieteen uskottavuutta ja edistää niin sanotun vaihtoehtoisen tiedon asemaa. Luottamus on tärkeää myös siksi, että kun se on kunnossa, vertaisarvioijan tehtävä ei olekaan välttämättä

toimia portinvartijana, vaan auttaa kirjoittajaa parantamaan tekstin laatua. Tällöin tutkimuksessa vapautuu tilaa myös spekulaatiolle ja kokeellisuudelle. Tämä edellyttää myös sitä, että on luovuttava epärealistisesta ajatuksesta siitä, että vertaisarvioijan pitäisi pystyä erottamaan valheellinen tutkimus oikeasta, rehellisestä tutkimuksesta. Vertaisarviointi ei pääty myöskään sen jälkeen, kun artikkeli on julkaistu, vaan akateeminen yhteisö kehittää toimivia ideoita entistä pidemmälle. Julkaisut vetävät toisinaan artikkeleita myös takaisin, kuten tapahtui myös Epäkohtatutkimusten tapauksen kohdalla. Projekti lopetettiin etuajassa, sillä julkaistut artikkelit olivat herättäneet epäluuloja ja kysymyksiä. Olisi ollut liian noloa, jos projekti olisi paljastettu muiden toimesta. Epäkohtatutkimusten tapauksen perusteella emme voi vetää johtopäätöksiä tiettyjen alojen huonommuudesta tai siitä, että vertaisarviointiprosessi olisi rikki. Sen sijaan se tuo esille tiedollisen luottamuksen ja jatkuvan keskustelun merkityksen akateemisessa maailmassa.

19


Laiton pääomapako on haaste Afrikan talouksille Teksti Eetu Kukila

Kuvat Venla Kalliokoski

Globaalin rahajärjestelmän heikkoudet yhdessä laittomien rahoitusvirtojen ja veronkierron kanssa luovat haasteita Afrikan mantereelle. Resursseiltaan heikot julkiset taloudet eivät kykene kunnolla vastaamaan ilmastonmuutoksen ja väestönkasvun tuottamiin paineisiin. Verojärjestelmän uudistaminen vaikuttaisi helpolta ratkaisulta, mutta se uhkaa jättää huomiotta kehittyvien maiden tarpeet.

20


A

frikka on kokenut vahvaa talouskasvua uuden vuosituhannen aikana. Afrikan unionin vuoden 2019 laskelmien mukaan talouskasvu on ollut ennen koronapandemiaa keskimäärin 5 prosenttia vuodesta 2000 alkaen. Kasvusta huolimatta köyhyyden ja eriarvoisuuden selättäminen on edelleen kesken. Afrikan unionin vuonna 2019 teettämän tutkimuksen mukaan maanosan pääomakanta olisi kasvanut yli 60 prosenttia, jos laittomasti Afrikasta poistuvat pääomat olisivat pysyneet mantereella. Puolestaan BKT asukasta kohti olisi kasvanut peräti 15 prosenttia. Kotimaisten investointien suhde Afrikan BKT:hen olisi noussut 19 prosentista 30 prosenttiin, jos Afrikasta lähtevä pääomakanta säilyisi käytettävissä investointeina mantereella. Rajallisten budjettien ja epävakaan kehitysavun myötä kehittyvät maat tarvitsevat kattavampaa veropohjaa, jolla vastata aiempien haasteiden lisäksi kasvavaan määrään uusia ongelmia. Resurssien keräämistä hankaloittaa moni seikka, joista laittomat globaalit pääomavirrat muodostavat merkittävän osan.

Laittomat pääomavirrat Pääomapako tarkoittaa varallisuuden kaikkoamista valtioiden kassasta. Se koostuu yritysten ja varakkaiden henkilöiden verovälttelystä ja veronkierrosta sekä laittomasta kaupankäynnistä. Kukaan ei tiedä tarkkaa summaa paljonko Afrikan maat menettävät pääomaa laittomien virtojen myötä. Eräiden arvioiden mukaan pelkästään vuonna 2014 Afrikan maat menettivät noin 20 miljardia Yhdysvaltain dollaria yritysten ja 14 miljardia dollaria yksityishenkilöiden verovälttelyn seurauksena. Viimeisen 50 vuoden aikana Afrikasta arvioidaan paenneen yli tuhat miljardia dollaria pääomaa laittomin keinoin. Taustalla vaikuttaa laiton pääomapako, joka puolestaan on linkittynyt korruptioon, salailuun ja rikolliseen toimintaan. Näiden tekijöiden takia paenneen pääoman määrä on vain arvio, sillä todellinen luku voi olla vielä suurempi. Veroparatiisit tarjoavat väylän monikansallisille yrityksille haalia voittonsa matalan verotuksen maista. Yritykset voivat esimerkiksi perustaa erillisyhtiöitä, jotka suojaavat rahoitusriskeiltä. Erillisyhtiöitä perustetaan verohelpotuksia myöntäviin maihin ja ne auttavatkin piilottamaan omistuksia viranomaisilta. Tätä hyväksikäyttäen monikansalliset yritykset välttävät yritystoimintansa seurauksena syntyvien todellisten veromäärien maksamisen. Monikansallisten yritysten verovälttely on yleisempää niissä valtioissa, missä taloudellinen kehitys ja hallinto on heikkoa. Eri maissa toimivien yritysten valvonta on kuitenkin vaikeaa ilman riittäviä resursseja ja ammattitaitoa siirtohinnoittelun seuraamisessa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi on arvioinut, että kaikista globaaleista inves-

toinneista noin 30 prosenttia kiertää veroparatiisien kautta viranomaisten ulottumattomiin. Se tarkoittaa 6,5 miljardia dollaria. Verohelpotuksia tarjoavat maat houkuttelevat yrityksiä puoleensa vähäisellä tai olemattomalla verotuksella. Tähän tarvitaan laaja verkosto kaksoisverotusta estäviä sopimuksia. Tällaisten sopimusten tarkoitus on houkutella ulkomaaninvestointeja niin, ettei siitä tarvitse maksaa veroa sekä lähtö- että kohdemaassa. Kaksoisverotusta välttääkseen tämäntapaiset sopimukset ovat alttiina veronmaksun väärinkäytöksille koska verojen maksaminen saattaa jäädä maksamatta mihinkään valtioon.

Vaikutukset laaja-alaisia Veronkierron vaikutukset koskevat koko mannerta. Kuitenkin maanosatasolla on myös eroavaisuutta rahoitusvirtojen maantieteellisessä jakaumassa. Afrikan unionin viimevuotisen tutkimuksen mukaan Itä- ja Keski-Afrikassa laittomat pääomavirrat ovat dollareissa mitattuna olleet 2000- luvulla pienemmät kuin Etelä- ja Länsi-Afrikan valtioissa. Pelkästään viimeiseksi mainittujen Saharan eteläpuolisten valtioiden osuus laittomista pääomavirroista on yli 80 %. Tämä tarkoittaa suurta maantieteellistä pääomapaon hajontaa. Laittomista pääomavirroista kärsivät Länsi-Afrikassa eniten Nigeria, Togo ja Norsunluurannikko, kun taas etelässä Sambia ja Etelä-Afrikka. Pohjois-Afrikassa puolestaan Egypti ja Marokko ja Itä-Afrikassa Etiopia kärsivät eniten pääomavirtojen jättämästä tyhjiöstä. Keski-Afrikassa muista alueen valtioista erottuvat Päiväntasaajan Guinea ja Kongo eniten pääomaa menettävinä maina. Verojärjestelmän toimivuus kehittyvissä maissa on siis avainroolissa vastatessa globaalin etelän haasteisiin niin tasa-arvon kuin ilmastonmuutoksenkin osalta. Laittomien pääomavirtojen vaikutuksista kärsivät eniten kehittyvien maiden kansalaiset. Juuri he, ketkä tulevat lähitulevaisuudessa kokemaan rajuimmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen seuraukset. Ilmastonmuutoksen torjunnassa valtioiden keräämä kattava veropohja mahdollistaisi energiatehokkaiden investointien tekemisen. Hiilipäästötön talousjärjestelmä vaatii kuitenkin resursseja, eikä julkisella taloudella ole varaa luoda kannustinjärjestelmää kohti vähähiilisempää energiasektoria. Myös sukupuolten välinen tasa-arvo uhkaa jäädä toteutumatta valtion heikon resurssipohjan takia. Veropohjan jääminen vähäiseksi estää julkisten palveluiden tarjoamista kansalaisille. Esimerkiksi julkisesti tuettu päivähoito mahdollistaisi perinteisesti kotona olevien naisten pääsemisen työmarkkinoille. Julkisen päivähoidon puutteessa naisten on jäätävä kotiin hoitamaan lapsia, mikä pakottaa jättäytymään palkkatyön ulkopuolelle. Paikatakseen menetettyä resurssipohjaa moni maa on korottanut kulutusveroja. Arvonlisäveron nousu vaikut-

21


�Rikkaiden maiden klubi� on suosinut sopijamaitaan kehittyvien maiden kustannuksella.

22


taa yleisemmin kaikista köyhimpien ihmisten päivittäiseen elämään. Vähävaraisimmat joutuvat siten maksamaan kulutustuotteistaan enemmän, vaikka tulot pysyisivätkin samana. Heikot valtiontaloudet luovat myös kasvualustaa rikolliselle toiminnalle. Rikollisuus ja valtiollinen epävakaus heikentävät taloudellisen kasvun mahdollisuuksia ja ulkomaaninvestointien houkuttelevuutta. Taloudellinen noidankehä on valmis.

Verojärjestelmän haasteet Veronkierto on tunnustettu globaaliksi ongelmaksi ja sille on etsitty ratkaisua. Vaikutuksiltaan kansainvälisesti laajimpia yrityksiä on Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n monenkeskinen verkosto. OECD-maat ovat perustaneet jäsenvaltioidensa välille Inclusive Framework -organisaation, jonka verotus ja kehitysohjelma BEPS pyrkii neuvottelemaan maailmanlaajuisista verosäännöistä. Eurooppalaisen velka- ja kehitysjärjestö Eurodad ja Financial Transparency Coalition ovat kuitenkin ilmaisseet huolensa siitä, ettei OECD:n tarjoama ratkaisu ole ongelmaton. Nimestään huolimatta Inclusive Framework -organisaatio jätti yli sata kehittyvää maata sopimuspöydän ulkopuolelle neuvotellessaan kansainvälisistä pääomasiirroista. Neuvottelut seurasivat monelta osin varakkaista teollisuusmaista koostuvan G20-maiden jäsenlistaa. ”Rikkaiden maiden klubi” on suosinut sopijamaitaan kehittyvien maiden kustannuksella. Järjestelmä oli jo perustettaessa puolueellinen eikä sisältänyt yhteistä toimintaa oikeudenmukaisella tavalla.

Eurodadin viime joulukuisesta tiedotteesta ilmenee, että kolmasosa maailman valtioista on päättänyt olla liittymättä OECD:n organisaatioon. Monet maat osoittivatkin kritiikkinsä rikkaiden teollisuusmaiden agendaa vastaan.

Kohti oikeudenmukaista veroelintä

Merkittävä keino korjata rikkaita maita hyödyttävä sopimusperusta onkin perustaa uusi kansainvälinen elin YK:n toimivallan alle. Kehittyvistä maista koostuva G77-ryhmä on vaatinut avointa, kaikkia maita sisältävää järjestelmää, jonka päätehtävänä olisi solmia oikeudellisesti sitova YK:n verosopimus. Veroelimen ydintarkoitus olisi lopettaa kansainvälinen veronkierto ja laittomat rahavirrat luomalla läpinäkyvä sekä avoin verojärjestelmä. Veroelimen yleisjäsenyys välttäisi OECD:n vinoutuman rikkaiden teollisuusmaiden puoleen. Samalla myös taattaisiin resurssit tehokkaaseen verojärjestelmän toimeenpanoon kansainvälisellä tasolla. Kasvavat globaalit haasteet luovat entistä enemmän painetta kansainvälisen verojärjestelmän korjaamiseksi. Vain YK:n alainen osallistava verojärjestelmä pystyttäisi tehokkaita esteitä laittomille pääomavirroille ja mahdollistaisi kehittyvien maiden kattavamman veropohjan keräämisen. Kattavat resurssit tukevat talouden ja yhteiskunnan kestävää kehitystä. Vaikutukset liittyvät niin sukupuolten väliseen tasa-arvoon, työllisyyteen kuin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Oikeudenmukaisempi verojärjestelmä näyttää myös vihreää valoa demokratiakehitykselle, jonka nimeen myös rikkaat teollisuusmaat vannovat. Kirjoittaja toimii Attacin tiedottajana Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkentään liittyvässä hankkeessa.

23


Mistä on hyvät yrittäjät tehty? – 5 pointtia yrittäjyyttä suunnitteleville Yrittäjyys on kuin elämäntapa. Toisille se sopii, toisille ei. Harkitsetko yrittäjäksi ryhtymistä? Lue lisää, mitä yrittäjiltä vaaditaan ja mitä tulee ottaa huomioon liiketoimintaa suunnitellessa ja aloittaessa.

Teksti Susanna Eloranta Kuvitus Tuuli Sipilä

24


Näinä taloudellisen epävarmuuden aikoina moni pian valmistuva opiskelija pohtii yhtenä työllistymisen vaihtoehtona yrittäjäksi ryhtymistä. Yrittäjyydessä on paljon hyviä puolia. Houkuttimina toimivat etenkin työn ja työaikojen joustavuus, vaihtelevat työpäivät ja monipuoliset työtehtävät sekä itsensä toteuttaminen. Tietenkin myös taloudellinen tuottavuus on tärkeää. Ennen oman yrityksen perustamista on kuitenkin otettava huomioon monia asioita. Näitä ovat esimerkiksi rahoituksen järjestäminen liiketoiminnan alkumetreille sekä liiketoimintaan sopivan yritysmuodon valinta. Yrittäjä tarvitsee myös monenlaisia viranomaislupia ja vakuutuksia. Omaisuus ja liiketoimintavastuut kannattaa aina suojata ja yrittäjä on myös vastuussa omien etujensa turvaamisesta oli kyse sitten tuloista, vakuutuksista, eläkkeistä, työterveydestä tai työhyvinvoinnista. Kaikkien yrittäjyyttä suunnittelevien kannattaa kääntyä jo liiketoiminnan suunnitteluvaiheessa asiantuntijoiden puoleen. Suomessa on siitä onnellinen tilanne, että ilmaista neuvontaa on saatavilla useista paikoista kuten Uusyrityskeskuksista ja paikallisista yrityskehittämöistä. Lisäksi oman tilitoimiston puoleen kannattaa kääntyä jo yrityksen perustamisvaiheessa. Tilitoimisto osaa neuvoa yrittäjille kustannustehokkaimmat hallinnointiin liittyvät asiat ja laskea verotuksen kohdilleen. Oma tilitoimisto on kuin oma psykiatri. Se tietää kaiken hyvin henkilökohtaisesta asiasta – yrittäjän ja yrityksen taloudellisesta tilanteesta. Tästä syystä tilitoimisto pystyy antamaan parhaat neuvot ja ohjeet juuri yrittäjän omaan tilanteeseen liittyen. Liian usein kuulee, että yrittäjä on tehnyt omalta kannaltaan huonoja ratkaisuja, koska on kuvitellut, että tekemällä yrittäjäkollegalta saamansa vinkin mukaan saa saman hyödyn kuin hänkin. Totuus on kuitenkin se, että yritysmuoto, verotus, lainsäädäntö, viranomaisvaatimukset ja toimiala vaativat hyvinkin erityyppisiä ratkaisuja, eikä neuvoja voi vain monistaa yrityksestä tai tilanteesta toiseen. Mutta minkälaisia ominaisuuksia yrittäjiltä sitten vaaditaan? Mistä hyvät yrittäjät on tehty? Pelkällä substanssiosaamisella ei valitettavasti vielä pitkälle pötkitä. On olemassa 5 tärkeää pointtia, joita aloittavan yrittäjän on hyvä huomioida.

#1 Kannattava liikeidea Yrittäjäksi ei niin vain ryhdytä. Teknisten asioiden lisäksi on luotava liiketoimintasuunnitelma ja tutkittava markkinoita sekä kilpailutilannetta. On mietittävä, minkälaisella hinnoittelulla ja asiakasmäärällä yrityksen kulut saadaan katettua niin, että oma palkka tai tulos tulee varmasti ansaittua ja puskuriinkin jää vähän rahaa. Ilman kannattavaa liikeideaa ei missään nimessä kannata aloittaa yrittäjyyttä. Suunnitelmallisuus on osa yrittäjyyttä. Sparrausta liikeidean kehittämiseen saa esimerkiksi Uusyrityskeskusten ilmaisista palveluista.

Kun kannattava liikeidea on suunnitelmana valmis, voi aloittaa liikeidean toteuttamisen. Yhtenä yrittäjyyden parhaina puolina on se, että vain taivas on rajana siinä, kuinka korkealle omissa tavoitteissaan tähtää. Joku haluaa luoda suuren omaisuuden, toinen haluaa näkyä julkisuudessa, kolmas haluaa toiminnallaan parantaa maailmaa ja neljännelle riittää, että saa tehdä rakastamaansa työtä saaden siitä kohtuullisen korvauksen. Valinta on jokaisen oma.

Yrittäjäpiireissä sanotaan, että varmin tapa päästä parhaasta kaverista eroon on ryhtyä kaverin kanssa 50-50 -omistuksella yrittäjäksi. #2 Joustavuus Pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat hyvin joustavia ja se onkin heidän yksi valttikorttinsa isoihin yrityksiin nähden. PK-yrittäjät voivat muotoilla liiketoimintansa uudella tavalla markkinoiden niin vaatiessa nopeallakin aikataululla. Heidän on myös helpompaa laajentaa tai supistaa tarjontaansa yhteiskunnan tarpeiden mukaisesti. Toinen joustavuuden ilmenemismuoto on yrittäjän työajat. Tai pikemminkin se, että niitä ei ole. Yrittäjän täytyy tehdä paljon muutakin liiketoimintaansa liittyvää työtä kuin esimerkiksi palvella asiakkaita liikkeen aukioloaikana. Yrittäjän on hoidettava yrityksen hallinnolliset asiat, markkinointi, uusasiakashankinta, yrityksen kehittäminen, työntekijöiden rekrytointi ja ratkaistava kaikenlaiset eteen tupsahtavat kysymykset. Lisäksi alkumetreillä yrittäjät tyypillisesti joutuvat tekemään tuottavaa työtä aina kun sitä vain on tarjolla. Kahdeksasta neljään ajattelulla ei liiketoimintaa saada kannattavalle tasolle. Etenkin aloittelevan yrittäjän kannattaa olla joustava saavuttaakseen tarvittava asiakasmäärä yrityksen optimaaliseen pyörittämiseen. Jos vetää oven uuden asiakkaan nenän edestä kiinni, on melko varmaa, että asiakas on lopullisesti menetetty asiakas. Kannattavalle liiketoimintatasolle pääseminen voi pahimmillaan viedä jopa vuosia, eivätkä kaikki koskaan saavuta sitä. Toisaalta kokeneelle yrittäjälle esimerkiksi perhe-elämän yhteen sovittaminen, matkustelu tai vakkapa mökkeily helpottuvat huomattavasti, kun yrittäjä pystyy itse suunnittelemaan arkensa. Lomia pidetään tapauskohtaisesti yleensä silloin kun liiketoiminnassa on rauhallisempaa tai lapset tarvitsevat kesälomaseuraa aikuisesta. Luonnollisesti tilanteet vaihtelevat hyvin paljon toimialojen ja yritysten sisällä.

25


#3 Kestävyys

#4 Talousosaaminen

Yrittäjiltä vaaditaan kestävyyttä monella saralla. Yrittäjän pitää kestää jatkuvaa epävarmuutta tulevasta ja kantaa vastuuta liiketoiminnan kannattavuudesta. Jopa maailmantalouden heilahtelut saattavat näkyä omassa liiketoiminnassa. Liiketoiminnan tielle voi ilmestyä yllättäviäkin esteitä, kuten korona on osoittanut. Kestävyyttä vaaditaan myös esimerkiksi siinä, että valtionhallinnon päätökset ja hallinnollinen säätely ovat usein ennakoimattomia ja tulevat hyvin nopealla aikataululla voimaan kuten esimerkiksi alv-kantojen nousu, verotuksen kiristyminen ja uudet viranomaismaksut. Yrittäjälle muuttuva lainsäädäntö tarkoittaa esimerkiksi lisääntynyttä asiakasviestintää, uusien hinnastojen ja markkinointimateriaalien tekemistä sekä erilaisten ohjelmistojen päivityksiä. Harva asia on ilmaista toteuttaa ja sidosryhmät osaavat kyllä rahastaa muutoksilla. Oma myllerryksensä on myös työnantajayrittäjänä kestää työntekijöiden sairastelut, vanhempainvapaat ja äkilliset irtisanoutumiset. Jos joku työntekijöistä sairastuu tai on yllättäen poissa töistä, on äärimmäisen yleistä, että yrittäjä itse joutuu paikkaamaan tilannetta. Ammattitaitoisen sijaisen löytäminen tunnissa kolmen päivän työhön on hyvin vaikeaa ja onnistuessaan yleensä kallista.

Voidakseen tehdä kannattavaa liiketoimintaa, hoitaakseen määrätyt velvoitteet ja seuratakseen yritystoiminnan kehittymistä yrittäjän tulee tuntea omat numeronsa. Ihan ehdottomasti kannattaa konsultoida tilitoimistoa talouslukujen tulkitsemisessa. Tilitoimistoa kannattaa pyytää opettamaan kuinka ja mitä tunnuslukuja raporteista kannattaa seurata. Tilitoimistot eivät omaksi ilokseen tuota raportteja, vaan ne on nimenomaan tarkoitettu yrittäjän omaksi hyödyksi talouden seurannassa. Koska lakisääteisiä velvoitteita kuten vero-, raportointi- ja ilmoitusvelvollisuus on monia, kannattaa oma kirjanpito antaa osaavan ammattilaisen käsiin. Turvallinen valinta on pitkään toiminut auktorisoitu tilitoimisto, jossa työskentelee useampi kuin yksi taloushallinnon asiantuntija. Valitsemalla tilitoimiston, jossa on enemmän työntekijöitä, voi luottaa siihen että lakisääteiset ilmoitukset kuten esimerkiksi veroilmoitukset tulee hoidettua ajallaan, vaikka oma talousasiantuntija sairastuisi äkillisesti. Talousosaamisesta on muutenkin hyötyä. Omien talousasioiden hallinta on turvallisempaa, kun ymmärtää tulojen ja menojen välisiä kytköksiä arjessa ja vaikkapa asunto-ostoksilla tai sijoitustoiminnassa.

26


Oma yritys on yrittäjälle kuin oma lapsi. Sen haluaa kasvattaa omalla tavallaan ja oman näköiseksi. Välillä se käy hermoille, mutta toisaalta, ilman sitä ei osaisi elää. #5 Verkostot Yrittäjäpiireissä sanotaan, että varmin tapa päästä parhaasta kaverista eroon on ryhtyä kaverin kanssa 50-50 -omistuksella yrittäjäksi. Poikkeuksiakin onneksi mahtuu joukkoon ja minimoidakseen riitautumisen mahdollisuuden aloittavan yrittäjän kannattaa ehdottomasti jo etukäteen suunnitella, kuinka päätösvalta ja omistajuus yrityksessä jaetaan. Fiksusti laadittu osakassopimus voi toimia tiukassa tilanteessa samaan tapaan kuin avioehto tai testamentti. Toisesta näkökulmasta katsottuna etenkin yksinyrittäjä tarvitsee ympärilleen tukiverkoston. Perheen,

ystävien ja läheisten lisäksi esimerkiksi Suomen Yrittäjien yrittäjäverkostosta voi saada tarpeellista vertaistukea. Muita yrittäjille sopivia verkostoja ovat esimerkiksi Kauppakamarit ja Nuorkauppakamarit. Kaikille edellä mainituille yhteisöille on yhteistä se, että ne järjestävät jäsenilleen ilmaisia tai ainakin hyvin edullisia ja erittäin hyviä koulutustilaisuuksia ja kiinnostavia luentoja sekä erilaisia rentouttavia virkistäytymistapahtumia. Yrittäjien juhlissa laulu raikaa ja jalalla pistetään koreasti. Rankka työ vaatii rankat huvit, on moni yrittäjä todennut pilke silmäkulmassaan. Yrittäjät myös suosittelevat mielellään tuttujensa yrityksiä eteenpäin, joten verkostojen kautta muodostuu niin ystävyys- kuin asiakassuhteitakin. Eikä kukaan muu ymmärrä yrittäjän arkea niin hyvin kuin toinen yrittäjä! Jos verkostojen jäsenmaksu mietityttää, niin esimerkiksi Suomen Yrittäjien ja Kauppakamarien jäsenillä on jäsenetuina muun muassa lakipalvelut. Kinkkisessä tilanteessa oleva yrittäjä säästää jo yhdellä puhelinsoitolla lakipalveluun yhdistyksen vuotuisen jäsenmaksun verran. Oma yritys on yrittäjälle kuin oma lapsi. Sen haluaa kasvattaa omalla tavallaan ja oman näköiseksi. Välillä se käy hermoille, mutta toisaalta, ilman sitä ei osaisi elää.

27


Teksti Kuvitus

Iines Joronen & Anna Perälä Tiina Raasakka

Voiko maailmaa muuttaa sijoittamalla? Yksi tämän päivän suurimmista trendeistä on vastuullisuus, mikä kuvastaa yhä useamman ihmisen huolta maapallon kestokyvystä. Sijoittaminen on ennen nähty lähinnä oman edun tavoitteluna ja pyrkimyksenä rikastua, mutta entä nykyään? Voiko yksilö käyttää sijoittamista vaikuttamisen keinona?

28


Vastuullisuuden tulisi olla yrityksen jokapäiväistä toimintaa, hetkelliset tempaukset eivät riitä.

Mitä on vastuullisuus? Vastuullisuus on yksi tämän hetken suurimmista megatrendeistä, joka heijastuu kaikille elämän osa-alueille – myös sijoittamiseen. Yhä useampi kuluttaja haluaa toteuttaa omaa arvomaailmaansa ostopäätöksillä, ja tämä pakottaa yritykset kiinnittämään huomiota toimintaansa. Vastuullisuutta käsitteleviltä mainoksilta, uutisilta ja sosiaalisen median jul-

kaisuilta on hankalaa välttyä, mutta vaikka termi nouseekin esille yhä useammissa yhteyksissä, puuttuu siltä edelleen täsmällinen määritelmä. Vastuullisuus voidaan jakaa eri kategorioihin, kuten ympäristölliseen, sosiaaliseen, hallinnolliseen ja taloudelliseen. Alla olevassa infolaatikossa avataan vastuullisuutta YK:n määritelmää noudattaen ja annetaan käytännön vinkkejä vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostuneelle.

Mitä?

Miksi?

Miten?

◊ YK on tehnyt periaatteet vastuullisen sijoittamisen avuksi. Näistä periaatteista käytetään lyhennettä ESG, joka muodostuu sanoista environmental, social ja governance. Sijoittajan tulisi siis yrityksiä vertaillessaan ottaa huomioon niiden ympäristövaikutukset, sosiaaliset vaikutukset ja hallintotapa. On ehkä sanomattakin selvää, että esimerkiksi yritys, joka käyttää tuotannossaan fossiilista energiaa ja halpaa lapsityövoimaa sekä syrjii hallinnossaan vähemmistöjä, ei nouse kovinkaan korkealle tässä vertailussa.

◊ Vastuullinen sijoittaminen on vaikuttamista ja sillä voi toteuttaa omaa arvomaailmaansa. Mikä on sinulle tärkeää ja millaista toimintaa haluat tukea? ◊ Kestävä kehitys on trendi, jota kannattaa hyödyntää. Huomioimalla vastuullisuusnäkökulman teet todennäköisesti tuottavampia sijoitusratkaisuja. ◊ Vastuullisuus pienentää riskiä. Jos tavoitteenasi on sijoittaa kauaskantoisesti, kannattaa salkkuun valita yhtiöitä, joiden uskot olevan olemassa vielä vuosikymmenten päästä.

◊ Vastuullista sijoittamista voi lähestyä ainakin kahdesta näkökulmasta: voit joko metsästää pörssistä kaikkein vastuullisimmat yritykset ja sijoittaa niihin, tai sulkea pois toimialat ja yritykset, joita pidät epäeettisinä. Sinun täytyy siis itse tunnistaa mielestäsi vastuullinen toiminta. ◊ Vertaile yritysten omia vastuullisuusraportteja, lue uutisia ja tutki ulkopuolisten tahojen tekemiä vastuullisuusvertailuja. Esimerkiksi Morningstar tuottaa erilaisia työkaluja yhtiöiden vertailuun, ja yksi niistä on vastuullisuusarvio, jonka avulla voi vertailla yritysten vastuullisuutta. ◊ Hyödynnä valmiita rahastoja, jotka lupaavat sijoittaa vastuullisesti.

29


Vastuullisuus voi löytyä läheltä Globaalissa mittakaavassa Helsingin pörssistä löytyvät sijoituskohteet ovat vastuullisimmasta päästä; sijoituksia vertaileva Morningstar on listannut Helsingin pörssin yritykset maailman toiseksi vastuullisimmiksi yrityksiksi, ja niillä on keskimäärin hyvät ESG-arvot. Helsingin pörssin yhtiöitä on myös helpompi seurata kuin toisella puolella maailmaa olevia, jolloin mahdolliset väärinkäytökset, kuten työntekijöiden huono kohtelu, tulevat varmasti esiin. Aloittelevalle sijoittajalle Helsingin pörssi on todennäköisesti helpoin ja vastuullisin tapa päästä alkuun. Sijoitusrahastot voivat hakea suomalaista joutsenmerkkiä. Jotta sen voi saada, yrityksen tulee täyttää 25 pakollista kriteeriä. Joutsenmerkki on tae siitä, ettei rahasto sijoita esimerkiksi aseita, tupakkaa tai fossiilisista energiaa tuottaviin yrityksiin. Joutsenmerkittyjen rahastojen sijoituskohteiksi ei myöskään pääse ihmisoikeusrikkomuksia tai ympäristöä tuhoavia yrityksiä. Yrityksiä vertailtaessa kannattaa hyödyntää valmiiksi listattuja kestävän kehityksen kriteereitä. Vastuullisuuden tulisi olla yrityksen jokapäiväistä toimintaa, hetkelliset tempaukset eivät riitä.

Sijoittaminen vaikuttamisen keinona Maailmassa, jossa suuryrityksillä on yhä enemmän valtaa, ei niiden ainoa tehtävä voi enää olla tuottaa osakkeenomistajille voittoa. Yritysten valta sisältää myös vastuun siitä, mihin suuntaan maailmaa halutaan viedä. Tämän vuoksi yrityksiltä tulee vaatia vastuullisuutta ja pyrkimyksiä parempaan toimintaan. Jokainen ostopäätös on jonkin tahon tukemista – niin ruokakaupassa kuin pörssissäkin. Rahaa kannattaa käyttää niihin yrityksiin, joiden toiminnan toivoo jatkuvan. Elinkeinokeskuksen vuonna 2018 teettämän kyselyn mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta yrityksestä kokee, että vastuullisuudella on liiketoiminnan kannalta suuri tai kasvava merkitys. Pörssisäätiön mukaan vastuullinen sijoittaminen tuo paremmat tuotot kuin se, että jättäisi vastuullisuusnäkökulman huomioimatta. Yritykset siis tiedostavat vastuullisuuden merkityksen 2000-luvulla. Parhaimmillaan tämä johtaa siihen, että ne muuttavat toimintaansa vastuullisempaan suuntaan ja uusia yrityksiä syntyy ratkomaan markkinatalouden ongelmia. Toisaalta kilpailu asiakkaista ja pelko markkinapaikan menettämisestä voivat saada yritykset salailemaan tai jopa väärentämään tietojaan antaakseen kuluttajille virheellisen kuvan vastuullisuudestaan. Sijoittamisen avulla voidaan luoda yrityksille painetta muuttaa toimintatapojaan. Ylen artikkelin Maailman pelastaminen vai lisää riihikuivaa – vastuullinen sijoittaja haluaa molemmat mukaan sijoittamisesta on tullut toinen keino vaikuttaa kuluttamisen rinnalle. Tuoton tavoittelun lisäksi yhä useampi haluaa myös vaikuttaa maailmaan. Si-

30

Sijoittamisen avulla voidaan luoda yrityksille painetta muuttaa toimintatapojaan.


joittaminen on perinteisesti nähty miesvaltaiseksi alaksi, joten myös vaikuttamisen keinot ovat säilyneet vain osalla väestöstä. Kuitenkin yhä useammat nuoret ja naiset ovat halukkaita laittamaan rahansa pörssiin. Ylen artikkelin mukaan naisia kiinnostaa sijoittamisessa enemmän vastuullisuusnäkökulma, ja tästä yksi hyvä esimerkki on Mimmit sijoittaa -podcast, jonka useammassa jaksossa pohditaan tuottojen ja säästämisen lisäksi myös vastuullisuutta.

Onko vastuullinen sijoittaminen mahdollista? Vastuullista sijoittamista suunniteltaessa kannattaa olla tarkkana: vastuullisuus käsitteenä on hyvin monitulkintainen,

ja jokainen yritys, organisaatio ja yksityishenkilö voi itse päättää, minkä tulkitsee vastuulliseksi toiminnaksi. Ongelmallista vastuullisuudesta tekee myös se, että toimialat ovat harvoin yksiselitteisesti joko vastuullisia tai vastuuttomia. Pelkkä käsitteen käyttäminen ei tarkoita, että kaikki osapuolet kokisivat toiminnan vastuulliseksi. Jos vastuullisuus on itselle tärkeää, kannattaa varata runsaasti aikaa yrityksen toimintaan perehtymiseen ja suhtautua kriittisesti yrityksen omiin vastuullisuusraportteihin. Voiko maailmaa siis muuttaa sijoittamalla? Kuten monissa muissakin yhteyksissä, myös sijoittamisessa korostuu joukkovoiman merkitys. Kun tarpeeksi moni ihminen sijoittaa rahansa tietylle toimialalle, lähtevät muutoksen rattaat pyörimään.

Artikkelia on taustoitettu näillä lähteillä mimmitsijoittaa.fi; Karola Kivi: Vastuullinen sijoittaja ei tingi tuotoista. mimmitsijoittaa.fi; Kaisa Kurittu: Vastuullisen sijoittajan ei tarvitse veivata. yle.fi; Julia Thuren: Ei lasten selkänahasta – Miten varmistan, että sijoitukseni ovat vastuullisia? yle.fi; Emilia Korpela: Maailman pelastaminen vai lisää riihikuivaa – vastuullinen sijoittaja haluaa molemmat. yle.fi; Teija Santaharju: Markkinoilla on nyt joutsenmerkittyjä sijoitusrahastoja – tiukoin ehdoin. nordeamarkets.com; 10 kysymystä ESG:stä ja vastuullisuuden merkityksestä yritysten riskienhallinnassa. ek.fi; Mitä on vastuullisuus? porssisaatio.fi; Oppitunti 6: vastuullinen sijoittaminen ja omistaminen

31


H

elsingfors den 14 augusti 2020. XR (“Elokapina”) demonstrerar framför riksdagshuset. En ung kvinna och en unga man sitter vid ett kravallstaket mitt på Mannerheimvägen. De har kedjat fast sig vid staketet med U-formade cykellås som de har kring halsen. En storvuxen poliskonstapel stiger fram och sliter med kraft i staketet. De värnlösa ungdomarna släpas med. Många poliser, demonstranter och förbipasserande ser vad som händer, men allt går fort och ingen hinner ingripa. Kvinnan och mannen har tur och skadar sig inte. Bara två månader senare den 3 oktober 2020 använder polisen i centrum av Helsingfors perpparsprej mot fredliga XR demonstranter. Nu reagerar media, de rättslärda och polisens ledning. “Så här kan vi inte ha det”, säger de alla. Men hur vill vi ha det och hur kommer vi dit? Två saker kommer i beröring med varandra: klimatfrågan och frågan om demokrati.

bygga klimatkrisen. En faktor som kan påverka klimatet är koldioxidutsläppen. Finlands inhemska utsläpp sägs vara i storleksordningen 55-60 miljoner ton per år. Det är ungefär 70 % av de mycket större utsläpp på 75-80 miljoner ton som genereras av företaget Uniper. Uniper, som är en av de större aktörerna i europeisk industriproduktion, ägs till 75 % av bolaget Fortum. Majoritetsägare i Fortum är den finska staten. Slusatsen är enkel och klar. Det den finska regeringen och, i sista hand, medborgarna i republiken Finland, besluter att göra eller inte göra på Unipers bolagsstämma är det överlägest största i finsk klimatpolitik. Vad har Finland bestämt hittills? Svar: Finland har bestämt sig för att inte göra någonting alls för att minska Unipers utsläpp. Finland har till och med tyst sett på när Uniper i månadsskiftet maj-juni i år i Tyskland körde igång

GÄSTANDE SKRIBENT

KLIMATET, POLISEN OCH VI: På väg mot rättvis omställning Skribent Thomas Wallgren Illustering Maija Karakoski

Ett sätt att få grepp om diskussionen om klimat är att använda coronakrisen som spegel. Den 28 mars 2020 kunde beslutsfattare och andra på basen av då tillgänglig sakkunnig information sluta sig till följande uppskattningar om virusets konsekvenser globalt om inga särskilda åtgärder vidtas. Enligt det mest pessimistiska scenariet insjunknar hälften av världens befolkning i Covid och av dem avlider 10 %. Enligt det mest optimistiska scenariet insjunknar 0,01 % och dödigheten bland dem är 0,1 %. Det var alltså förnuftigt att tro att det totala antalet döda skulle ligga någonstans mellan trehundranittio miljoner och sjutusenåttahundra personer (mellan 390 000 000 och 7800). Då beslöt sig regeringen i Turkmenistan för att förbjuda orden Corona och Covid medan många andra länder införde restriktioner för bland annat resande och folksamlingar. Klimatkrisen har ett ännu större osäkerhetsintervall. Optimisterna tror utifrån sin förståelse av tillbudsstående sakkuninginframtion att antalet döda pga en av mänsklig verksamhet utlöst klimatkris kommer att vara noll personer. Pessimisterna räknar med upp till åtta miljarder döda och stora förluster även för andra arter än Homo sapiens. Jag vet inte vad regeringen i Turkmenistan har gjort med de siffrorna om klimatkrisen, men läget i Finland känner jag ganska bra till. Många i Finland anser att vi, precis som vi gjorde när coronakrisen började, borde ta det säkra före det osäkra och skrida till konkreta åtgärder för att före-

32

ett nytt stort kolkraftverk, Datteln IV. XRs manifestation den 14 augusti riktade sig exakt mot Datteln IV och den finska statens beslut att inte stoppa öppnandet av Datteln IV. XRs tog i sin aktion den 14 augusti 2020 till ickevålds motstånd för att ge eftertryck åt sitt krav att Finland stoppr Datteln IV. Offentlig, fredlig civil olydnad är ingenting vanligt. Det är tvärtom medborgarnas yttersta maktmedel och något som man endast bör ta till när alla andra sätt att uppmärksamma och påverka ett missförhållande har misslyckats eller ignorerats. Deltagarna tar ansvar för de rättsliga påföljderna av sitt agerande, undviker skada för andra och riktar en moralisk appell till makthavarna. I en demokrati riktas appellen alltså till alla medborgare. XR vill att Finland tar till kraftiga och snabba åtgärder för att minska Unipers och Finlands utsläpp. Samma


Bild Tiina Jalonen

krav ställer hela den finska rörelsen för global klimaträttvisa. Genom sin nya aktion den 3 oktober fortsatte XR att genom fredligt icke-våld och civil olydnad ge uttryck för den frustration, fasa och förtvivlan som många upplever inför de risker som klimatförändringen innebär. Det kan finnas mycket att diskutera och kritisera i XRs aktioner. Är det rätt att störa trafiken för att uppmärksamma klimatfråga när det innebär besvär för många människor som kanske försenar sig från en träff? Finns det en risk för att XR bidrar till ett skärpt samhällsklimat och motsättningar mellan klimatförnekare och klimatrörelsen? — Jag är tveksam. Ändå valde jag att delta i XRs aktion i augusti. Det var inte för att jag tyckte att trafikblockader är en idealisk form av icke- våldsmotstånd, Men min bedömning var att XR har rätt på två punkter: 1. Det är fel att Finland inte gör mera som ägare av Uniper och 2: Det är fel att Finlands överläget största klimatfråga, vårt ansvar som ägare av Uniper får så lite uppmärksamhet. Därför, och även för att på två-årsdagen av Greta Thunbergs skolstrejk uttrycka min solidaritet med Fridays for Future, XR, och alla barn, unga och vuxna i klimaträttviserörelsen, deltog jag 14.8.2020 och fick därmed mina första böter för civil olydnad under det nya årtusendet. - På manifestation i oktober var jag däremot inte med. Det har att göra med min tvekan för trafikblockering som metod, inte alls med en minskad vilja till solidaritet med och engagemang i rörelsen. Så tillbaka till frågan om polisvåld och demokrati.

Fredligt icks-våldsmotstånd är möjligt under alla politiska förhållanden. I en demokrati är det en förutsättning för dess, demokratins, fortbestånd att staten, med sitt monopol på legitim maktutövning, bemöter medborgarnas fredliga civila olydnad med absolut respekt och med minsta möjliga övervåld. Den polis som den 14 augusti 2020 på Mannerheimvägen i Helsingfors rev i ett kravallstaket utsatte inte bara två ungar människor för fara. Han utsatte också förtroendet för den finska polisen för fara. De poliser som den 3 oktober 2020 sprejade pepparsprej på fredliga demontranter förorsakde inte bara meningslöst lidande för dem. De undergrävde också den finska demokratin. Min rätt långa erfarenhet av hur polisen i Finland agerar under demomstrationer och också i relation till exempel till husockupationer och olagliga dammbyggen (Koijärvi) är i huvudsak positiv. Jag kan inte nog betona hur viktigt detta är. Vär demokrati är stark men den är ändå sårbar. Det är viktigt att polisen redan har meddelat att den självmant utreder händelserna i oktober. Samtidigt är det viktigt att debatten i media och inom rörelsen fortsätter. Inom XR pågår en diskussion om brottsanmälning av poliser. Det är möjligt att Finland behöver att polisens agerande utreds också på det sättet. Ett annat sätt att gå vidare som kanske kan var minst lika bra för både klimatansvar och demokrati kan vara att stärka både den offentliga och den icke-offentliga dialogen mellan polisen och klimataktivisterna. Den dialogen kan bygga ömsesidigt förtroende och respekt och förebygga fortsatt eskalering. Den kan också tjäna det lika viktiga syftet att bygga respekt mellan den så kallade “radikala” klimaträttviserörelsen och alla de i Finland som aldrig har deltagit i medborgerliga olydnadsaktioner och som kanske känner sig främmande för sådant. Turkmenistan är kanske det enda landet i världen som har förbjudit ordet Covid. Men Turkmenistan är inte det enda landet i världen där många vanliga nedborgare är rädda för polisen. Skribenten är professor i filosofi på Helsingfors universitet och fullmäktigeledamot i Helsingfors stad.

33


Pekingin oopperan tähdet riisuvat naamionsa Kuva Tuuli Sipilä

Xinjiang ja Hongkong: Kiinan toimet ovat harkittuja, johdonmukaisia ja määrätietoisia. Viileän laskelmoivalla Kiinan valtionjohdolla on selkeä ohjenuora. Kun amerikkalaisessa retoriikassa vapaus on pop, Pekingin korville hunajaa on harmonia. Harmonian nimissä Kiina voi harjoittaa hyvin erilaista politiikkaa kuin mihin sen merentakainen vastinpari taipuu. Kiinan johdolle harmonia on yhtenäisyyttä, ja sitä se rusikoi läpi hinnalla millä hyvänsä. Siitä Xinjiangin uiguurit ovat maksaneet katkerasti jo vuosia, kun taas Hongkongin kivinen tie on vasta alussa. Kiinan toiminnassa entisessä brittikoloniassa ei ole muuta odottamatonta kuin sovittua hätäisempi aikataulu. Oliko Kiinalla koskaan aikomusta ylläpitää kansallisen nöyryytyksen vuosisadan jälkipyykissä laadittua ”yhden maan, kahden järjestelmän” mallia? Väliaikainen sen ainakin piti olla. Kiina polkee Hongkongin kansalaisten perusoikeuksia kaikkein tehokkaimmalla instrumentillaan: yhden maan yhdellä järjestelmällä. Tästä syystä Kiinan Hongkongin politiikkaa ei voida kestävästi kritisoida kyseenalaistamatta Kiinan valtiojärjestystä sinänsä. Harva on siihen valmis. Tämä ristiriita ei estä meitä puuttumasta aivan Kiinan toisella laidalla tapahtuviin historiallisen röyhkeisiin rikoksiin. Pekingin on jo vuosia piilotellut Xinjiangin politiikkansa todellista luonnetta. Vaikka uiguurien ja muiden ryhmien massiivinen vaino on hiljalleen kohonnut maailman tietoisuuteen, Peking salailee yhä.

34

Naamiot ovat pudonneet, mutta näytelmä jatkuu. Syrjäiset rajaseudut ovat koekenttiä, joilla kommunistinen puolue testaa uusimpia valvonta- ja kontrollimenetelmiään. Kiinan poliisikoneiston ote on luja ja lain koura pitkä, mutta sen sormenjälki ei ole samanlainen kaikkialla. Shanghain tai Guangzhoun kaltaisten kaupunkien todellisuus ei muistuta ankarien yhtenäistämistoimien kurittamia seutuja, sillä ydinalueidensa tuen menettäminen olisi Pekingille kohtalokasta. Harmonia ja yhtenäisyys ovat osa suurempaa peliä. Pekingille tiukasti hallittu kotimaa on Kiinan vuosisadan, uuden Pax Sinican tai edes lähiseutujen hegemonian edellytys. Kun Kiina saa kotikenttänsä ojennukseen, se voi suunnata huomionsa rajojensa ulkopuolelle uudella tarmolla. Ole varuillasi, Taiwan. H o n g kongin ja erityisesti Manner-Kiinan vähemmistöalueiden ihmiskohtalot ovat todistajia Kiinan valtiojohdon häikäilemättömyydelle. Juuri tämä on se Kiina, joka tavoittelee yhä suurempaa kansainvälistä vaikutusvaltaa. Keskustan valtakunnalle on maailmanpolitiikassa oma tärkeä paikkansa. Sen johdon on kuitenkin ymmärrettävä, ettei siltä sallita mitä hyvänsä. Tämän osoittaminen on meidän tehtävämme. Näin röyhkeän pelurin kanssa meidän on oltava äärimmäisen varovaisia. Sinisilmäisyyden ja harhakuvitelmien aika on ohi. – Nimimerkki Herään tekemään ihmisen työtä Tutkain julkaisee kolumnin poikkeuksellisesti nimimerkillä.


Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru lataavat uutuuskirjassaan Mikä liberalismia vaivaa kattauksen, joka kuulostaa vihervasemmistolaiselle valtsikalaiselle lähes pornografiselta, mutta voiko teos vakuuttaa laajemman yleisön? Entä kertooko tämä kysymys sisäisen liberaalini tarpeesta löytää aina yhteinen konsensus?

Kaiken takana on

LIBERALISMI Teksti Henrik Peiponen

Kuvat Meri Björn / Kosmos

35


J

okaisen meidän sisällä asuu salaa pieni liberaali, joka ylläpitää kapitalistisen yhteiskunnan riistosuhteita, tuhoaa aktiivisesti maapalloa ja estää meitä muuttamasta maailmaa parempaan suuntaan. Pieni liberaali on meissä jokaisessa niin syvällä, että emme kykene huomaamaan sen hegemonista otetta elämästämme. Tätä argumenttia Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru lähtevät perustelemaan kirjassaan Mikä liberalismia vaivaa. Liberalismi on yksi niistä käsitteistä, joista kaikilla tuntuu olevan ainakin jonkinlainen käsitys. Arkisessa keskustelussa liberalismin käsitettä käytetään yleensä synonyyminä arvoliberalismille, eli aatteelle, jonka mukaan ihmiset syntyvät maailmaan tasavertaisina yksilöinä, joiden yksilönvapautta ei saa loukata. Toinen perinteinen liberalismin merkitys on talousliberalismi, jonka voisi tiivistää markkinoiden vapauden puolustamiseksi, eli oikeistolaiseksi talouspolitiikaksi. Molemmille aatteillle löytyy vastustajia sekä poliittisesta vasemmistosta että konservatiiveista, mutta suomalaisessa yhteiskunnassa molemmat mielletään verrattain neutraaleiksi aatteiksi ja arvoliberalismi lähes poikkeuksetta positiiviseksi. Tällaista liberalismia Purokuru ja Lahtinen kutsuvat kirjassaan pintaliberalismiksi. Tämä ei kuitenkaan ole se liberalismin taso, johon kirja keskittyy, vaan keskiössä on niin kutsuttu syvä liberalismi. “Syvä liberalismi on hegemoniaa käytännössä, siis meissä toimivaa hallitsevan luokan ajattelua, jota emme itse tunnista sellaiseksi”, kirjassa todetaan. Syvän liberalismin tarkoituksena on taata vapaaehtoinen osallistuminen kapitalismin toimintaan. Se on toimintatapoja, joiden kautta päivittäin tuotamme ja vahvistamme yhteistä liberalismin perusperiaatteisiin sekä kapitalistisiin tuotantomekanismeihin perustuvaa todellisuuttamme. Se on hallinnan muoto, joka saa meidät keskittymään yhteiskunnallisessa kritiikissämme ja toiminnassamme yksilöihin sekä kulttuuriin, eikä niinkään todellisten valtasuhteiden ja materiaalisten olosuhteiden tarkasteluun. Esimerkiksi yksilöllisen hiilijalanjäljen laskeminen on tällainen silmänkääntötemppu. Kirja sitoo liberalismin erottamattomasti kapitalismiin ja tekee liberalismista pääoman kasautumisen käsikassaran. Tämän yhteisen kehityskulun katsotaan alkaneen jo aatteen oppi-isästä John Lockesta, joka käsitti yksilön oikeudet vahvasti yksityisomaisuuden kautta ja asettaa näin alulle kehityskulun, joka on ajanut ilmaston, talouden ja ihmisten mielenterveyden kriisiin. Teos esittää vakuuttavaan historian analyysiin perustuvan argumentin, joka asettaa kyseenalaiseksi lähes koko länsimaisen elämänmuodon ekologisen kestävyyden, moraalisuuden sekä mielekkyyden. Yksilöä tästä ei kuitenkaan syytetä, eikä liiemmin Lockeakaan. Liberalismia kritisoidaan juuri sen yksilökeskeisyydestä ja yksilön suhde yhteisöön nouseekin kirjan keskiöön. Sidottuna kapitalismiin se on luonut maailman, jossa kaikki ratkaistaan yksilöiden välisillä markkinoilla

36

Syvän liberalismin tarkoituksena on taata vapaaehtoinen osallistuminen kapitalismin toimintaan.


aina parisuhteista ajatusten vaihtoon. Liberalismi on myös epäpolitisoinut politiikan muuttamalla sen teknokratiaksi, jossa yksilöt voivat vapaasti kilpailla ajatuksillaan ja vaihtoehdoillaan näennäisesti tasavertaisesti unohtaen todelliset valtasuhteet. Yksilölle on annettu vapaus ja vastuu kaikesta, vaikka monet elämäämme uhkaavat ongelmat, kuten ilmastonmuutos, huutavat kollektiivista toimintaa. Nykyisen liberaalin hallinnan argumentti perustuu teoksessa enemmän teoriaan kuin historiallisiin tosiasioihin. Erityisesti Michel Foucault’n käsitys vallasta monimutkaisena herruussuhteiden verkostona ja Antonio Gramscin teoria yleisen mielipiteen hegemoniasta ovat teoksen teoreettisen näkökulman kulmakiviä. Vaikka kirjan voisi mieltää teoriapainotteiseksi ja osin filosofiseksikin, akateeminen julkaisu se ei kuitenkaan pyri olemaan. Tätä kirjoittajat kertovat haastattelussakin; teos on enemmänkin yritys popularisoida teoreetikoiden kritiikkiä liberalismista ja kapitalismista kuin ottaa osaa akateemiseen keskusteluun. Tällainen tieteen popularisointi onkin nykyään kovassa huudossa, kuten esimerkiksi Yuval Noah Hararin teosten suosio osoittaa. “Kapitalismin korvautuminen tulisi nähdä ehkä jo käynnissä olevana vähittäisenä ja heterogeenisena prosessina, sillä on epätodennäköistä, että järjestelmämuutos tapahtuisi jonkun tietoisen ja tarkoituksellisen aktin seurauksena yhdessä yössä”, kirjoittaja Veikka Lahtinen sanoo. Tekijöiden mukaan poliittista toimintaa täytyy aina lähteä rakentamaan kokeilujen kautta ja teoreettisen näkökulman

rooli on olla siinä poliittisen tietoisuuden luojana. Kirjassa ei siis esitetä mitään konkreettisia ratkaisuehdotuksia liberaalin hallinnan murskaamiseksi, vaan ehdotetut toimet jäävät abstraktille tasolle. Osittain tämä tuntuu laiskalta, sillä kirjan viimeinen kappale muistuttaa manifestia ja henkii vallankumouksellisuutta. Konkreettisin toiminta, jota syvän liberalismin vastustamiseksi kirjoittajat tarjoavat on yksilökeskeisyyden vastustaminen ja kollektiivisen toiminnan lisääminen omaan elämään. Lahtinen tarkentaa, ettei tällä kuitenkaan tarkoiteta mitään “sissitoimintaa”, vaan kaikilla elämän osa-alueilla voi alkaa ajattelemaan enemmän yhteisöllisestä näkökulmasta. Poliittiset toimijat ovat silti tämän viestin ensisijaista yleisöä. Yksi kirjan tavoitteista on Lahtisen mukaan juuri poliittisesta organisoitumisesta kiinnostuneiden auttaminen yksilökeskeisen toiminnan sudenkuoppien välttämisessä. Onko kirja kuitenkaan liberaaleille vakuuttava? Tämä oli päällimmäisin mietteeni lukiessani kirjaa, sillä politiikkaa käsittelevä teos pyrkii välttämättäkin vaikuttamaan. Vasemmistolaisena lukijana koen olevani hieman jäävi tarkastelemaan tätä, sillä teoksen esittämä näkemys liberalismista kapitalistisen järjestelmän keulakuvana on minulle jo ennestään tuttu ja argumentin taustalla olevat implisiittiset moraaliset näkemykset täsmäävät omaan maailmankuvaani. Liberalismin kytköksestä nykyhetkessä tapahtuviin kriiseihin ei ole myöskään saatavilla empiiristä dataa, joten teoksen esittämän teorian vastaanottaminen tapahtuu lukijan omien poliittisten linssien läpi. On kuitenkin kiistaton tosiasia, että nykyinen elämänmuotomme ei voi jatkua loputtomiin maapallomme rajallisilla resursseilla ilmaston jatkaessa lämpenemistään. Tätä Purokuru sanoo haastattelussakin: “Joka päivä saa lukea mediasta miten kaikkialla menee koko ajan paremmin tilastojen valossa, mutta tämä kertomus edistyksestä pitää paikkansa vain jos unohdetaan samanaikaisesti tapahtuva massasukupuutto ja ilmastotuho. Samalla opitaan, että näihin negatiivisiin kehityskulkuihin vaikutetaan yksilötason valinnoilla. Näillä kriiseillä on yhteys liberaaliin kapitalismiin ja tätä ei yleensä yhteiskunnallisessa keskustelussa tule ilmi.” “Onhan selvää, että näin radikaalien väitteiden ei voida olettaa uppoavan kuin kuuma veitsi voihin ja että ihmiset vain nyökyttelisivät tälle päätään”, Lahtinen mainitsee. Tämän huomioon ottaen olisikin outoa, jos teos ei olisi kantaaottava tavalla, joka saattaa rajata sen yleisöä. Kädenlämpöinen ja kiltti analyysi liberalismista olisi oikeastaan liberalismia parhaimmillaan. Kokonaisuudessaan teos nostaa esille vakuuttavan analyysin liberalismin keskeisestä roolista länsimaisessa elämässä. Suositeltavaa lukemista kaikille, jotka ovat kiinnostuneita muuttamaan maailman paremmaksi paikaksi riippumatta omasta poliittisesta suuntautumisesta. Artikkelia varten haastateltiin Veikka Lahtista ja Pontus Purokurua.

37


Meikäläinen @meikäläinen321 Twitter-keskustelu on liian kärkevää, negatiivista ja typistettyä Jokunen @jokunen123 Mitä nyt taas

teksti Amanda Alvessalo kuvitus Johanna Sippula

Meikäläinen @meikäläinen321 ??? Jokunen @jokunen123 Tässä ihan malliesimerkki kärkevästä, negatiivisesta ja typistetystä keskustelunavauksesta. Näin se keskustelu taas lähti positiivisesti käyntiin ihan sieltä suunnalta Meikäläinen @meikäläinen321 Keskustelua voi käydä monella tapaa, sen halusin tässä ilmaista Jokunen @jokunen123 Ymmärrätkö, että Twitter on lyhyttä ja ytimekästä mielipiteenilmaisua varten ja mielipiteen saa ilmaista juuri sillä tavalla kuin itse haluaa #sananvapaus Meikäläinen @meikäläinen321 Totta kai jokainen saa ilmaista mielipiteensä, mutta tyyli voisi yleisesti olla rakentavampi Jokunen @jokunen123 Taas yksi mielensäpahoittaja liikenteessä… Tuleeko huono mieli heti kun joku on edes vähän eri mieltä ja jopa sanoo sen ääneen? Meikäläinen @meikäläinen321 Tarkoitukseni on sanoa, että toisinaan netin keskusteluympäristö on tarpeettoman myrkyllinen. Jos vuoropuhelu olisi keskustelevampaa, se voisi olla myös paljon hedelmällisempää Jokunen @jokunen123 Ei sun kaltaisten kanssa voi puhua järkevästi jos mielipiteet on tota tasoa Meikäläinen @meikäläinen321 Tiedätkö sä edes mitä mieltä mä oikeasti olen yhtään mistään? Jokunen @jokunen123 Kyllä sen nyt tietää mitä teikäläiset asioista ajattelee Meikäläinen @meikäläinen321 No et kyllä todellakaan voi tietää mun henkilökohtaista perusteltua mielipidettä niputtamalla mut johonkin ihmisryhmään. Jotenkin ihmeellisellä tavalla tuntuu siltä että teikäläiset on aina hyökkäämässä netissä kuin hyeenat sanoi allekirjoittanut sitten ihan mitä tahansa Jokunen @jokunen123 Siis uskomatonta... Nyt sitten sanot, että ”meikäläset” hyökkäilee. En edusta tässä nyt muita kuin itseäni ja sitä hajanaista joukkoa, jolla on vielä järki päässä? Meikäläinen @meikäläinen321 Jos mä edustan automaattisesti jotain ihmisryhmää, niin niin edustat varmaan säkin?? Nyt kun tässä poteroistamme huudellaan Jokunen @jokunen123 #tekopyhää Meikäläinen @meikäläinen321 #ala-arvoista #RakentavaKeskustelu Jokunen @jokunen123 #JotainTolkkua Meikäläinen @meikäläinen321 #JotainTolkkua Seppo Koira @seppokoira Iltalenkillä oli melkoista dramatiikkaa, kun yhdestä puusta tippui käpy maahan! Olin siinä vieressä hetken aikaa äimänkäkisöityneenä ja selvittelin koko jupakkaa, kunnes jatkoin tepastelua. Nyt on iltaruoka syöty ja varmaan vielä vähän sekoilen kotosalla ennen nukkumaanmenoa


39


I E L J A-P TA R T N I E N P J A R I E N P J N A TI I -PIR T H A H A N A L N L I E I A J T T H JET -PIR R A A I P INN ETT I A J T L R H -PI A T I A T I E N N IRJ AHT 40

Profile for Tutkain

Tutkain 3/2020  

Vuoden kolmannen numeron teemoja ovat muun muassa liberalismi, yrittäjyys, vastuullisuus, sijoittaminen sekä globaalit pääomavirrat. Kansiku...

Tutkain 3/2020  

Vuoden kolmannen numeron teemoja ovat muun muassa liberalismi, yrittäjyys, vastuullisuus, sijoittaminen sekä globaalit pääomavirrat. Kansiku...

Profile for tutkain
Advertisement

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded