Joulutauko
Sisältö
5
Piirin puheenjohtajan tervehdys
6
Antti KempasTUL:n näköinen mies
9
Koiviston Iskun puheenjohtaja
Ilpo Kyllönen (1961- 2024)Suomalaisen pyöräilyn tärkeä vaikuttaja on poissa
10
Kevätretki Ritajärven luonnonsuojelualueelle
12
Mäntyniemi - Kesäinen keidas PTU:n ikioma vapaa-ajan viettopaikka
14
Olivia Kyösti - Vuoden 2023 naisurheilija
18
SM-mölkkyä Porissa
20
Nuotioretki Joutsijärvelle
22
TUL:n Varsinais-Suomen piirille seniorit on sydämen asia
26
BC Sisu U17 taistelee unelmista - Vuoden 2023 seura
28
Ruskaretki Lauhanvuoren kansallispuistoon
JOULUTAUKO 2024
47. vuosikerta Irtonumeron hinta 5 €
30
Minna Rantala - Iltistoimintaa vuosikymmenien ajan
32
Kohti Huippua
35
Toive VerhoLattomeren Toiven kantava voima täytti 80 vuotta
36
Talviuintiretki Lapin Puusaunaan
37
Porin Pyrinnön kunto- ja veteraanijaoston toimintaa
38
Aika-ajoa Säkylässä
39
Raili Laihoa muistellen
JULKAISIJA
TUL:n Satakunnan piiri ry Antinkatu 9 B 24 28100 PORI satakunta@tul.fi tul.fi/satakunta
ILMOITUSHANKINTA Pirjo Mäki
TAITTO Heli Malja
PAINOPAIKKA Plusprint
KANSIKUVA Piirin järjestämässä Eetunaukion jumpassa liikutaan ympäri vuoden joka säällä. Kuva: Inkeri Boelius.
PUHEENJOHTAJA
NPiiri jatkaa vahvasti talouden haasteista huolimatta
ykyelämän suuntauksen mukaan taloudelliset haasteet koskettavat myös urheilua niin liittotasolla kuin myös piirien tasolla. Oma piirimme on kuitenkin suhteellisen vakaalla tasolla edelleen, mikäli kaikki toiminta voidaan toteuttaa suunnitelmien mukaisesti. Valtakunnalliset leikkaukset, jotka koskevat urheilujärjestöille jaettavaa taloudellista tukea, nipistävät myös TUL:n saamaa tukea. Leikkaukset vaikuttavat saamaamme liiton tukeen ja suoraan toimintamme suunnitteluun.
MENNYT KAUSI 2024 on ollut toiminnaltaan yhtä vilkas kuin aiemmatkin ja toimintaa on voitu järjestää niin nuorille kuin ikääntyvillekin. Seurat tekevät hienoa työtä ja liikuttavat laajasti nuorisoa eri lajeissa. Yksilölajit sekä joukkuelajit menevät hienosti eteenpäin ja tuovat piirimme toimintaa vahvasti esille.
on ollut näkyvästi esillä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla.
Terveys- ja kuntoliikunta ovat edelleen voimavaramme ja tänäkin vuonna on liikutettu valtavaa määrää liikkujia erilaisissa kunto- ja teematapahtumissa. Jumpat, sauvakävelyt, retkeily ja kuntoliikunta liikuttaa erityisesti ikääntyvää väestöä useamman kerran viikossa.
Seurakarttaa on saatu tiivistettyä jälleen tänä vuonna. Valitettavaa, että joidenkin seurojen toiminta loppuu. Toimijoiden määrä on kuitenkin monessa seurassa käynyt niin vähiin, että joissakin tapauksissa toiminnan lopettaminen on järkevää. Tavoitteemme on, että piirin seuralista on kattava, mutta listauksessa on vain tänä päivänä aktiivisesti toimivat seurat. Paljon hyvää on kauden aikana kuitenkin tapahtunut, seurat ovat hakeneet erilaisia tukimuotoja toi-
Pääsemme jälleen valitsemaan suuresta joukosta menestyneitä urheilijoita, joista osa palkitaan jälleen Satakunnan Urheilugaalassa ja osa sitten omissa tilaisuuksissa. Valinnanvaraa on jälleen hienosti. Urheilijoita
mintansa avuksi, ja piiri on niissä hakemuksissa ollut aktiivisena apuna.
KAUSI 2025 näyttää valoisalta ja olemme edelleen valtakunnan selkeästi aktiivisin ja laajinta toimintaa järjestävä piiri ja siitä voi jokainen meistä olla ylpeä.
Jatkossa pyrimme vahvistamaan asemaamme edelleen ja parantamaan näkyvyyttämme esimerkiksi median suuntaan. Liikunnalla on edelleen erittäin tärkeä osa meidän jokapäiväistä elämäämme ja se auttaa jaksamaan kaikissa nykypäivän haasteissa.
Pidetään huolta, että päivä- ja viikkorytmiimme mahtuu edelleen aikaa liikuntaan joko itsenäisesti, seurassa tai hyötyliikunnan muodossa.
Oikein hyvää, rauhallista sekä liikunnallista joulua kaikille ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.
Antti Kempas TUL : N NÄKÖINEN MIES
Antti Kempas on henkilö, joka on koko elämänsä kantanut ylpeänä rinnassaan TUL:n logoa. Hän on pienestä pitäen kasvanut urheilun parissa, jossa TUL:n arvot ovat olleet läsnä ja se on varmasti muokannut häntä myös ihmisenä. Antti tunnetaan erityisesti iloisena ja lämpimänä ihmisenä, jolle perhe on ollut aina tärkeä.
Ei varmasti ole suuri yllätys, että liikunta on kiinnostanut Anttia jo pienestä pitäen. Kiltti ja rauhallinen poika tykkäsi urheilla aamusta iltaan ja liikkuminen keskeytettiin vain ruokailujen ajaksi. Erityisen kiinnostuksen kohteena olivat kaikki pihapelit ja luonnossa liikkuminen. Liikunta oli vahvasti mukana koko perheessä, olihan isä Martti töissä TUL:n leivissä ja aikoinaan perustamassa Hyrylän Reipasta.
Antti harrasti nuoruudessaan monipuolisesti eri lajeja, ja kilpakävelijän ura ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Vielä 15-vuotiaana vahvasti mukana olivat 3-loikka, kävely, musiikki sekä myös salibandy myöhemmässä vaiheessa. Antti seurasi aktiivisesti arvokilpailuja, unelmoi niissä mukana olosta ja mitalin voittamisesta. Vuoden 1998 EM-kisat olivat uravalinnan kannalta käänteentekevä tapahtuma. Kyseisissä kisoissa esikuva Valentin Kononen voitti kilpakävelyn EM-hopeaa ja sitä kautta syttyi kipinä uravalinnasta. Antti sai vielä olla kisojen päättäjäisissä mukana verkkarit päällä ja se viimeistään sytytti palon oman kilpauran käynnistymiselle.
Isän valmennuksessa kohti urheilu-uraa
Vuoden 1998 kokemukset loivat pohjan urheilu-uran aloittamiselle ja isä Martti alkoi valmentamaan poikaansa. Vuonna 2002 siirryttiin harjoittelemaan Portugaliin ja urheileminen muuttui ammattimaiseksi. Melko nopeasti Antille alkoi kertymään lajin SM-mitaleja ja ensimmäisen kerran hän pääsi arvokisoihin vuonna 2005 Helsingin MM-kisoissa. Uran merkittävin saavutus tuli vuoden 2007 Osakan MM-kisoista, kun sijoitus oli 11. Siellä homma toimi ja oli mahtava fiilis kävellä, kun ukkoa tuli selkä edellä vastaan.
Myöhemmin Antti edusti Suomea mm. vuoden 2008 Pekingin Olympialaisissa sekä vuonna 2012 Lontoossa. Vaikka urheilemiseen oli panostettu kovaa, niin tulokset eivät olleet viimeisissä kisoissa toivottuja. Lontoon kisat olivat tunnelmaltaan uran mahtavin kokemus, mutta kisojen jälkeen pohdittiin vakavasti uran lopettamista. Pitkällisen itsetutkiskelun jälkeen uraa kuitenkin päätettiin jatkaa ja tavoite asetettiin vuoden 2016 Rion Olympialaisiin. Vuoden 2013 loukkaantuminen tuli kuitenkin pahaan saumaan, eikä uran jatkamiselle ollut enää järkeviä edellytyksiä. Vaikka
TEKSTI JARNO BLOMSTER | KUVAT ANTTI KEMPAKSEN ARKISTO
Antti tunnetaan erityisesti iloisena ja lämpimänä ihmisenä, jolle perhe on ollut aina tärkeä.
päätös lopettamisesta ei ollut helppo, niin se oli lopulta helpotus, eikä sitä ole tarvinnut jälkikäteen katua.
Ammatti liikunnan parista
Aivan tyhjän päälle Antti ei jäänyt urheilu-uran jälkeen. Hän oli jo vuonna 2006 aloittanut oppisopimuksella Tuusulanjärven Urheilijoissa ja opiskeli liikuntaneuvojaksi Pajulahden Urheiluopistolla. Hän suoritti urheilu-uran ohessa myös liiketaloudessa merkonomin perustutkinnon sekä valmentajan ammattitutkinnon. Uran päättyessä kuitenkin vuonna 2013 hän oli työtön työnhakija ja edessä oli aikuisiän ensimmäinen kesäloma. — Isä Martti oli samoihin aikoihin eläköitymässä ja TUL:n sen aikainen pääsihteeri Janne Ollikainen kutsui haastatteluun. Aluksi näin itseni enemmän työskentelemässä huippu-urheilun parissa, mutta omat lähtökohdat ja arvot vetivät TUL:n suuntaan. Olenkin nyt ollut jo 11-vuotta TUL:n palveluksessa ja tekemäni työ tukee omia arvojani. Vaikka matkaan mahtuu vaikeitakin työvuosia, niin en täällä enää olisi, jos en täällä työskentelystä nauttisi.
Katse kohti tulevaisuutta
Antti kokee, että urheilu on tällä hetkellä sekavassa tilassa ja haasteita on paljon. Erityisen suuri huoli on ihmisten liikkumattomuudesta ja haastavasta taloustilanteesta. Juuri näissä asioissa TUL:n toiminta on ensiarvoisen tärkeää ja toivottavasti rooli liikuntakentässä olisi kasvava.
Valitettavasti Suomen urheilun tasoa mitataan liikaa olympiaadin menestyksen ja mitalien mukaan, vaikka kokonaisuutta pitäisi pystyä tarkastelemaan laajemmin.
TUL:n osalta Antti nostaa esille pitkät perinteet, joita ei pidä unohtaa. Olemassaolevat arvot pitää myös pystyä säilyttämään, mutta tulevaisuudessa organisaation tulee olla entistä dynaamisempi. TUL:n pitää tulevaisuudessa pystyä vaikuttamaan vahvemmin asioihin ja ajamaan jäsenseurojensa etua.
Antti on tehnyt TUL:n sisällä töitä eri tehtävissä ja vastuualue on ollut aina laaja. Nykyisellään, kun entinen pääsihteeri Riku Tapio lähti salibandyliitolle töihin, toimii Antti vt. pääsihteerinä. Työssään hän kokee olevansa oikeudenmukainen, luotettava, avoin ja rehti. Hän haluaa kuitenkin
nostaa esille, että urheilu on kasvattanut tietynlaista tavoitteellisuutta sekä tarvittaessa myös kovuutta. Työn tulokset määrittelevät hyvin pitkälti, millainen työntekijä olet.
Perhekeskeinen joulu
Antille on läpi elämän ollut erittäin tärkeää perhekeskeisyys ja hänellä on lämpimät välit omiin vanhempiin. Aivan uuden sisällön elämälle on tuonut myös oman perheen perustaminen ja oman pienen prinsessan syntymä.
— Hänelle tulee marraskuussa täyteen 3 vuotta ja nyt on päällä kova uhmaikä. Haluan viettää mahdollisimman paljon aikaan oman perheen kanssa ja tehdä erilaisia asioita.
Antti kokee joulun lempipyhäkseen ja lapsen kanssa on innolla jo kirjoitettu joulupukille. Jouluna kutsutaan omat ja puolison vanhemmat viettämään yhteistä joulua, ja nauttimaan joulun tunnelmasta. Joulukinkun paisto on ollut aina tärkeä osa joulua ja tietysti joulupöydän kruunaa eri laatikot. Antille parasta joululahja on perheen kanssa vietetty yhteinen aika.
Antti Kempas haaveili jo pienenä olympiavoitosta. Kyseistä mitalia ei kaulaan pujotettu, mutta kuusi aikuisten Suomen mestaruutta.
Martti ja Antti Kempas Peking 2008 Olympialais-huumassa. Antti käveli kisoissa sijalle 20.
Koiviston Iskun puheenjohtaja
Ilpo Kyllönen (1961-2024)
Suomalaisen pyöräilyn tärkeä vaikuttaja on poissa
Ilpo Kyllönen oli suomalaisen pyöräilyurheilun merkittävä kulmakivi. Hänen matkansa kilpapyöräilijänä alkoi 1980-luvun puolivälissä, ja siitä lähtien hän jätti lähtemättömän jäljen niin kilpailijana kuin vaikuttajana Suomen pyöräilykentälle.
Kilpapyöräilijänä Ilpo saavutti lukuisia merkittäviä tuloksia, kuten maaratojen Suomen ennätyksen (5.24,6) 4 kilometrin matkalle vuonna 1989 sekä useita mitaleja niin SM-tasolla kuin ikäluokkien SM-kilpailuissakin. Kansallisten kilpailujen elite-tason voittoja Ilpolle kertyi useampia, joista merkittävimpinä Jurvan Jousen tempo vuonna 1993, ensimmäiset Satakunnan ajot vuonna 1994 ja kolmet peräkkäiset Rautio-ajot vuosina 1996–1998. Ilpon omistautuminen lajilleen vei hänet myös PM-kilpailuiden podiumeille: vuonna 2003 hän voitti M40-luokan Pohjoismaiden mestaruuden maantieajon yhteislähdössä. Vuonna 1999 hän saavutti saman lajin pronssia M30-luokassa.
ILPO EI ollut ainoastaan menestynyt urheilija, vaan myös merkittävä pyöräilyvaikuttaja ja valmentaja, joka omisti elämänsä suomalaisen pyöräilyn kehittämiselle.
Vuodesta 1996 lähtien hän toimi aktiivisesti Koiviston Iskun johtokunnassa, ja seuran puheenjohtajana hän vaikutti aina elämänsä loppuun saakka. Ilpo oli seuransa kantava voima, joka auttoi niin nuoria kuin kokeneempia pyöräilijöitä menestykseen. Lisäksi hän oli keskeisessä roolissa järjestämässä Porin kevätklassikkoa Lattomeriajoa.
Hänen panoksensa ei rajoittunut vain omaan seuraansa, vaan hän vaikutti myös valtakunnallisella tasolla toimien Suomen Pyöräilyssä useissa eri rooleissa, kuten maantie-
pyöräilyn lajivastaavana, joukkueenjohtajana ja maantiecupin kehittäjänä.
Pyyteettömyys, epäitsekkyys ja ystävällisyys kuvaavat sitä, kuinka Ilpo teki työtä pyöräilyn hyväksi.
ILPON TYÖ valmentajana, joukkueenjohtajana ja järjestötoimijana oli huomattava. Hän johdatti suomalaisia pyöräilijöitä kansainvälisille kilparadoille, aina olympialaisia myöten. Hänen sitoutunut panoksensa suomalaisen pyöräilyn hyväksi sai tunnustusta muun muassa Opetusministeriön myöntämällä liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitalilla sekä liiton hopeisella ansiomerkillä.
Ilpo teki väsymättä töitä rakastamansa lajin eteen, aina suurella sydämellä ja tinkimättömällä asenteella. Pyöräilyn lisäksi urheilu ylipäätään oli Ilpolle tärkeää ja hän halusi edistää sitä, että jokaisella nuorella olisi mahdollisuus harrastaa. Ilpo valmensi pyöräilijöiden lisäksi muun muassa taitoluistelijoita ja lentopalloilijoita ja ohjasi kuntopiirejä Porissa.
ILPON POISMENO on valtava menetys niin hänen läheisilleen, ystävilleen kuin koko suomalaiselle pyöräily-yhteisölle. Hänen valoisa ja rehti luonteensa sekä intohimonsa pyöräilyä kohtaan jäävät elämään muistoissamme. Hänen elämäntyötään tullaan varmasti kunnioittamaan ja jatkamaan, kuten Porissa järjestettävällä Ilpon tempolla, jonka toivomme jatkuvan vuosikymmeniä hänen muistonsa kunniaksi.
Teksti Suomen Pyöräily ry:n muistokirjoituksesta. Lähteenä on käytetty Pasi Ahlroosin kirjoitusta.
Retkeilyä kaikkina vuodenaikoina Kevätretki
Ritajärven luonnonsuojelualueelle 24.4.
Keväinen ihana vihreys, linnut laulaa, lämmin aurinkoinen sää. Näin olin ajatellut, kun kevätretkeä suunniteltiin. Toisin kävi. Edellisellä viikolla ja yönä satoi todella paljon lunta, keväästä ei ollut tietoakaan. Kevätretki muuttuikin sään puolesta yllättäen Talviseikkailuretkeksi. Retken järjestäjänä oli TUL:n Satakunnan piirin harrasteliikuntajaosto.
Matkaan lähdettiin Porista TOP-liikenteen bussilla. Osallistujia oli 29. Matkalla kerroin tietoa Ritajärven luonnonsuojelualueesta ja Sastamalan kaupungista, jossa puisto sijaitsee. Matkaa oli 75 kilometriä Porista. Ritajärven kierroksen muodostavat kolme eri reittivaihtoehtoa: Valkeajärvi, Ylinen Ritajärvi ja Alinen Ritajärvi. Kun saavuimme Ritajärvelle, maisemat olivat talvisen lumiset. Otimme koko porukan ryhmäkuvan heti lähtöpaikalla, koska vaihtoehtoina oli kävellä joko lyhyempi reitti (Valkeajärvi) tai pidempi reitti (Ylinen Ritajärvi). Reitti kulki pienen metsäpolun jälkeen järven reunaa pitkin. Maisemat oli lumiset ja talviset. Hetken matkan päästä pidempi reitti kääntyi vasemmalle ja lyhyempi jatkoi suoraan Paavinhatulle päin. Erkin johdolla lähdettiin Valkeajärven reittiä Paavinhatulle. Pidemmälle reitille lähdettiin Päivin ja Jarin johdolla.
TÄLLÄ REITILLÄ ei ollut jalanjälkiä, joten olimme ainakin tämän päivän ensimmäiset retkeilijät siellä. Umpihangessa mentiin. Totesimme, että reitti oli melko huonosti merkattu, ainakin lumiseen aikaan kuljettaessa, koska kaikki polutkin olivat lumen peitossa. Kesällä todennäköisesti polku näkyisi selkeästi. Maasto oli paikoin mäkistä, välillä nähtiin todella isoja kiviä, välillä kuljimme suon reunassa. Reitin puolivälissä nousimme korkean kallion huipulle, jonne oli haastavaa nousta, koska oli liukasta ja kallion pinta oli sileää. Kaikki pääsivät lopulta kuitenkin hyvin huipulle. Pidimme siellä ansaitun eväs- ja kahvitauon.
KUN JATKOIMME matkaa, reitti laskeutui pikkuhiljaa kohti järven rantaan. Opasteita ei juuri näkynyt, joten pieniä varmistuksia suunnasta jouduimme tekemään välillä. Matka tuntui pidemmältä, kuin se todellisuudessa oli, lumisen polun ja maaston haastavuuden vuoksi. Pitkospuilla kävellen järven ylitys oli jännittävää, vaikka suomaata oli siinä alla. Kun matkaa oli kävelty noin 4,5 kilometriä, niin yhtäkkiä polku suureni ja maisemat vaihtuivat isoihin siirtolohkareisiin, joita oli todella paljon ja eri näköisiä. Ihminen tuntui niiden vierellä tosi pieneltä. Opastauluja alkoi tulemaan nyt ehkä jopa liiankin tiuhaan.
LÄHESTYIMME SUUNNITELTUA nuotiopaikkaa, Paavinhattua. Sää muuttui aurinkoiseksi ja samalla pitkospuut muuttuivat sohjoiseksi ja liukkaiksi. Onneksi matkaa ei ollut paljoa jäljellä. Paavinhattu sijaitsi korkealla kalliolla, jonne johti portaat. Siellä oli iso hieno kota, ulkonuotiopaikka, wc ja upeat maisemat alas järvelle. Erkin porukka oli laittanut nuotion valmiiksi kotaan. Jokainen sai valita, paistoiko makkarat sisällä vai ulkona. Aurinkoinen kevätsää kruunasi tätä nuotiohetkeä. Otimme täällä ylhäällä yhteiskuvan, jossa näkyi maisemia Valkeajärvelle. Paavinhatulta oli vielä pieni kävely bussille. Loppumatka oli sohjoista lunta ja pitkospuita, joten tarkkana piti olla kävellessä.
VAIKKA RETKI oli rankempi, kuin alkuun luultiin, niin kaikki nauttivat lumisesta kevätretkestä. Ehkä juuri tuo yllättävä ja osin hämmästyttäväkin lumimäärä ja loppujen lopuksi aurinkoinen lämmin kevätsää yhdisti sopivasti tämän Ritajärven kevätretken. Osallistujilta tuli paljon positiivista palautetta . Kiitos reippaille osallistujille!
Terveisin Jari ja Päivi
TEKSTI JA KUVAT PÄIVI LUONTOLA
MÄNTYNIEMI
kesäinen keidas
PTU:n ikioma vapaa-ajan viettopaikka
”29.9.1954 seuran yleinen kokous päätti ostaa Mäntyniemi-nimisen tilan huviloineen seuran jäsenten käyttöön. Tämä päätös synnytti jäsenistössä valtavan innostuksen. Kaikki olivat valmiit puhaltamaan yhteen hiileen hankkeen onnistumiseksi.
26.12.1954 teki yleinen kokous päätöksen vuokrata tontteja kesämökkejä varten jäsenistölle. Aktiivijäsenet olivat etusijalla ja vuokrasopimus tehtiin kymmeneksi vuodeksi kerrallaan.
Hankinnan jälkeen aloitettiin tanssilavan teko talkoilla. Raivattiin ja tasoitettiin muita paikkoja kuntoon jäsenistön käyttöä silmällä pitäen. Avajaistanssiaiset pidettiin juhan-
nusaattona -55. Väkeä tuli läheltä ja kaukaa, riemua ja iloa riitti. Mäntyniemi, kauniilla paikalla, saavutti heti alkuun suositun tanssipaikan maineen ja jo saariston kaunis maisema houkutteli tanssihaluista nuorisoa Mäntyniemeen. Itse tanssien järjestäminen vaati jäseniltä paljon uhrautumista; ravintolan- ja järjestyksenpito sitoi melkoisen porukan, mutta kunnialla kaikista selvittiin. Heti alkuun huomattiin että lava oli liian pieni, väki ei mahtunut kunnolla tanssimaan. Keväällä -56 päätettiin lavaa suurentaa ja sen jälkeen mahduttiin paremmin karkeloimaan.
Mäntyniemi osoittautui alun alkaen mainioksi leiripaikaksi. Siellä on monet seuramme nuorista saanut ensi-
kosketuksen leirielämään. Hauskat laulut ja leikit on opittu ja tunnettu voiton huumaa tai tappion karvautta, kun on kisailtu eri urheilumuotojen parissa.”
Teksti: Pihlavan Työväen Urheilijat –viisi toiminnan vuosikymmentä
Mäntyniemi 70 vuotta
Tänä vuonna oli juhlan aika. Mökkejä on tällä hetkellä 28 kappaletta. Kutsuimme entiset ja nykyiset mökkiläiset viettämään yhteistä hetkeä tanssilavalle katsoen videota, joka tehtiin
Mäntyniemestä seuran 90-vuotisjuhliin vuonna 2021. Entiset mökkiläiset pääsivät tutustumaan omiin mökkeihin ja kertomaan nykyisille omista-
TEKSTI JA KUVAT KIRSI JOKISUO
jille mukavia hetkiä Mäntyniemen historiasta. Kahvihetkeä vietettiin ravintolassa nauttien 15-vuotiaan Toivo Kosken haitarin soitosta. Illalla laitettiin jalalla koreasti kuten ennen vanhaankin, orkesterina Voitto Takanen & Team. Päivä oli ikimuistoinen, entiset mökkiläiset olivat haltioissaan siitä, miten hyvin Mäntyniemestä on pidetty huolta ja pidetään edelleen, vaikka talkoohenki ei ole enää niin kuin ennen.
KESÄLLÄ 2023 saatiin Mäntyniemeen kunnallinen kesävesi ja nyt ison huvilan keittiön hanasta tulee kylmä ja lämmin vesi, se on ylellistä. Kesäleirit jatkuvat edelleen. Seuramme eri jaostojen lapset ovat innolla osallistumassa leirille, siitä jää mukavia muistoja loppuelämäksi.
Kuten Irma Virtaselle, 86 vuotta, entiselle mökkiläiselle Mäntyniemestä kirjoittamassaan runossa:
Kiitos kutsusta, oli kiva tänne tulla. Parhaat muistot nuoruuden, ovat kyllä mulla.
Joka viikko tanssittiin, se oli hienoa aikaa Joku löysi omansa, oli ilmassa nuoruuden taikaa.
Vuodet ovat kuluneet, on vanhuuden aika. Miten siitä selviää, jollei kukaan auta.
Nyt on tänään juhlimisen aika, tanssikengät jalkaasi laita. Muistoissa MÄNTYNIEMI säilyy aina.
O livia KYÖSTI
TEKSTI JARNO BLOMSTER | KUVAT OLIVIA KYÖSTIN ARKISTO
Piirin parhaana naisurheilijana vuoden 2023 osalta palkittiin voimanostaja Olivia Kyösti. Tämä iloinen nuori nainen on todella kilpailuhenkinen, joka janoaa uusia ennätyksiä. Hän on erittäin hyvä esimerkki urheilijasta, joka uskaltaa asettaa itselleen rohkeita tavoitteita ja unelmoida onnistumisista. Tällä hetkellä katse on suunnattu tuleviin MM-kisoihin.
Kerro lajistasi ja mikä siinä kiehtoo?
Olen kilpaillut paljon varustevoimanostossa, mutta klassinen voimanosto on kuitenkin päälajini. Lajissa kiehtoo isot raudat ja ennätyksien tekeminen. Tässä on helppo seurata omaa kehitystä ja sen tuoma tunne vie eteenpäin. Haluan nähdä missä omat rajani menevät ja SE-tulokset vain lisäävät paloa treenaamiseen.
Mitä seura sinulle merkitsee?
Seura merkitsee minulle todella paljon, se luo tukijoukon ympärilleni. Seurassa juuri ne ihmiset luovat sen yhteisöllisyyden tunteen. Olen myös lähtenyt seuran hallitukseen mukaan, sitäkin kautta haluan edistää seurani asioita.
Millaisia muistoja jäi kaudesta 2023?
Kyseinen kausi oli ensimmäinen kansainvälinen kilpailukauteni ja keskityttiin enemmän varustevoimanos-
toon. Menestystä tuli kauden aikana todella hyvin, kun EM-kisoista saavutuksena oli hopea ja MM-kisoista 4. sija. Kauden aikana omat ennätykset paranivat roimasti ja erityisesti mieleen jäi klassisen voimanoston kyykyssä tehty uusi SE-tulos.
Miten tämä kulunut kausi 2024 on mennyt?
Kauden treenaaminen on tähdätty siten, että marraskuussa Islannissa pidetyissä MM-kisoissa ollaan huippukunnossa. Kauden treenaaminen on sujunut hyvin, joten luottamus hyvään tuloskuntoon on olemassa. MM-kisojen jälkeen on heti perään SM-kisat, joten kauden tavoitteet painottuvat vahvasti loppuvuoteen.
Millainen persoona olet urheilukentällä ja mikä on vahvuutesi?
Hetken miettimisen jälkeen esille nousee kunnianhimo, suunnitelmallisuus ja ehkä jopa analyyttisyys. Osaan muokata asennetta kisan mukaan, mutta yleensä vakavissaan
sopivalla rentoudella. Fyysisesti jalat ovat minulla vahvat. Lisäksi kun saan hyvän moodin päälle, niin koen olevani myös psyykkisesti vahva.
Kuinka paljon ja miten harjoittelet?
Laji- ja voimatreeniä on 5-6 kertaa viikossa. Käytännössä mitään oheislajeja minulla ei ole, mutta painonnosto on otettu ohjelmaan mukaan. Tiettyinä harjoituskausina saatan ottaa jopa 3-4 kertaa viikossa kyykkyä.
Mitä urheilu antaa ja paras muistosi?
Urheilu antaa minulle hyvää oloa ja onnistumisen kokemuksia. Erittäin tärkeää urheilussa ovat myös ystävät ja kaverit, jotka lajin parissa pyörivät. Ehdottomasti paras muistoni on 2021 junioreiden MM-kulta. Tein kyseisissä kisoissa jalkakyykyn ME-tuloksen, mutta valitettavasti kanssakilpailija pisti vielä paremmaksi, joten ME-tulos oli minun hallussani vain noin kahden minuutin ajan.
Kuka?
NIMI: Olivia Kyösti
SEURA: Porin Voimailijat-81
LAJI: Voimanosto
Tulevaisuuden tavoitteet urheilussa?
Tällä hetkellä tavoitteet ovat tulevissa kisoissa. Unelma olisi kuitenkin tehdä niin klassisen kuin myös varustevoimanoston puolella kaikkien aikojen parhaat pisteet. Yksi konkreettinen tavoite on myös klassisessa voimanostossa nostaa jalkakyykystä kolme kertaa oma paino, eikä siihen
VUODEN 2023 TILASTOJA:
Varustevoimanoston EM-hopeaa
52 kg sarjassa
Varustevoimanoston MM 4.
52 kg sarjassa?
Varustevoimanoston SM-kultaa
52 kg sarjassa
Penkkipunnerruksen SM-kultaa
52 kg sarjassa
Varustevoimanoston 52 kg sarjassa SE-tulos jalkakyykyssä 185 kg ja yhteistulos 462,5 kg
Klassisen voimanoston 52 kg sarjassa SE-tulos jalkakyykyssä 153 kg
treenaamisen ehdoilla. Jos joskus jää aikaa, niin silloin on mukava tavata kavereita.
Mitä muuta harrastat?
Aktiivinen treenaaminen ei juuri mahdollista muita harrastuksia, mutta crossfit kyllä kiinnostaisi. Voimanostotreenien lisäksi kyllä painonnosto on osittain tullut viime aikoina
ti en vielä työ- tai perhekuvioita ole miettinyt, vaan haluan elää hetkessä.
Onko joulupukille jo kirjoitettu ja mitä on toivelistalla?
Joulupukille ei ole vielä kirjoitettu, eikä välttämättä kirjoiteta. Minulla ei ole erityisiä lahjatoiveita. Kovasti kuitenkin odotan jouluruokaa, kun joulu
IDEOITA JOULUUN
Onko valintasi, neulojan ensiapupaketti, pipopaketti vai voisiko se olla lahjakortti Lavikkoon? Entäs lemasin, jolla nimikoit vedenkestävät leimat vaikka vaatteisiin? www lavikko fi
Leppoisaa joulunaikaa ja liikunnallista tulevaa vuotta!
PORISSA SM-mölkkyä
Porin Karhumölkky on vuonna 2020 perustettu seura, jossa pelataan päälajina mölkkyä. Pelaajia seurassa on lapsista ikäihmisiin asti. Harjoituksissa lentää rennon letkeä huumori ja jokainen seuralainen tuo oman leimansa harjoituksiin. Kesäisin nauru raikaa Kirjuriluodon hiekkakentällä ja talvisin Rajalan hallin sisäkentällä.
Seuran jäsenien pelitaidot ovat kehittyneet ahkeran harjoittelun myötä ja osa jäsenistä on kiertänyt aktiivisesti kisoja ympäri Suomen MM- ja SM-tason kilpailuja myöden. Hiljalleen on muissakin kaupungeissa huomattu tämä huumorilla varustettu Karhumölkyn joukko. Seuramme puheenjohtaja on myös osaltaan tehnyt aktiivista työtä tuodakseen meidän seuraamme näkyväksi.
2023 syksyllä jaettiin eri seuroille SM-kisojen järjestämismahdollisuudet ja meidätkin huomioitiin tässä. Aloimme miettiä, ottaisimmeko tilaisuudesta vaarin ja näytetään, että kyllähän me täällä Porissa siihen pystytään. Saimmekin sitten järjestettäväksemme mölkyn SM-Trippelin 3.8.2024.
No siitä se sitten lähti!
Aloimme miettiä, että missä kisa järjestettäisiin? Kävimme eri kenttävaihtoehtoja läpi ja testasimme kenttiä pelaamalla kentillä. Raadin päätöksellä kentäksi valikoitui Pihlavan kenttä.
Yhdessä jaoimme eri vastuualueita ja pohdimme asioita, mitä tuli ottaa huomioon kisajärjestelyissä. Oli myös villejä veikkauksia, kuinka
TEKSTI MIRVA BLOMSTER | KUVAT JARNO BLOMSTER
moni 3-hengen joukkue lähtisi Poriin pelaamaan. Ja mitä vielä kaikki veikkaukset menivät mönkään, sillä joukkueita ilmoittautui niin monta, että järjestimme heti kertaheitolla Suomen suurimmat SM-kisat! Loppujen lopuksi 3-hengen trippelikisaan ilmoittautui l05 joukkuetta. SM-trippelin yhteydessä järjestimme myös kokeilumielessä Mölkkyliiton juniorimestaruuskisat, jota ei olekaan ennen järjestetty missään. Tällä halusimme edistää myös lasten ja nuorten mielenkiintoa hakeutumaan mölkkyharrastuksen piiriin.
Kisojen järjestäminen vaati yhtä jos toista, mutta onneksi seurassamme on kokeneita eri kisojen ja tapahtumien järjestäjiä, joten osasimme ottaa kaiken mahdollisen huomioon. Ja mikä hienointa, lähes kaikki seuramme jäsenet osallistuivat omalta osaltaan kisojen järjestämiseen, eihän muuten olisi syntynyt niin hienoja ja hyvin suunniteltuja mölkkykenttiä. Kioskissa hääräsi kokenut kaarti iloisin mielin ja kisatoimiston tuli pitää pakka hyvin kasassa koko kisapäivän. Ja saimmehan sitten vielä lisäksi vapaaehtoisia auttajiakin mukaan Mölkkyliiton juniorimestaruus-kisojen järjestelyihin, iso kiitos heille!
Kisaviikonloppu oli hektinen ja päivät venyivät pitkiksi Perjantaina järjestimme mölkyn warm-up yksilökisan, johon osallistui 32 kisaajaa. Perjantai näytti jo hyvän-
tuulisia kilpailijoita myöden hyvältä, mikä antoi hyvät lähtökohdat lauantaille SM-Trippelipäivään. Perjantai päätyi korttipeleihin ja valmistautumiseen tärkeään päivään. Lauantai valkeni ja päivä alkoi aikaisin aamulla, kaikki oli saatava kuntoon. Pientä jännitystä oli myös ilmassa, mutta sehän kuuluu myös kisapäivään. Hiljalleen alkoi joukkueita saapua kisapaikalle. Oli kovia konkareita ja uusia hyvän mielen kaveriporukoita. Oli hieno seurata, miten eri asuin sonnustautuneita joukkueita pelasi kaikki tahollaan päämääränä hyvä mieli osallistumisesta ja onnistuminen omalla tasollaan. Karhumölkyn joukkueita vaivasi kisapäivänä hieman järjestelyistä aiheutunut väsymys, eikä heitto ollut ihan kohdillaan, mutta sen ei annettu mieltä latistaa, sillä olimme tyytyväisiä siitä, miten hyvin kaikki näytti sujuvan. Karhumölkyltä osallistui kisaan yhteensä viisi joukkuetta. Kisapäivä oli vaihteleva sään osalta. Onneksi päivä oli muuten aurinkoinen, pois lukien yhtä ukkoskuuroa. Pelit etenivät ja päivä kului hurjaa vauhtia. Tuomarit selvisivät hyvin tehtävästään, kun osallistujat ratkoivat paremmuuttaan hyvässä yhteishengessä. Loppujen lopuksi 12 tuntia myöhemmin ratkottiin SM-trippeli 2024 voittajat. Voiton vei joukkue nimeltä RIDIS, jo koviksi heittäjiksi tiedetyillä jäsenillään. Onnea vielä voittajille!
Lopussa kiitos seisoo
Jo kisapäivänä saimme paljon positiivista palautetta kisajärjestelyistä, pelaajat olivat tyytyväisiä. Toki rakentavaakin keskustelua käytiin jo kentällä eri konkarijärjestäjien kanssa. Se mikä kävi ilmi, oltiin selvästi tyytyväisiä, että mölkky on rantautunut näkyvästi myös tänne Länsirannikolle. Oman värin kisapäivään varmasti toi samana viikonloppuna järjestetty Porispere. Kaikille tarvitsijoille kuitenkin löytyi majapaikka ja osa joukkueista yhdisti kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ensin haettiin hyvää fiilistä mölkkykisasta ja sitten jatkettiin musiikin parissa.
Kisapäivä läheni loppuaan ja viimeisetkin joukkueet lähtivät kotimatkalle. Kenttä hiljeni ja oli purkutöiden aika. Ilta kuitenkin kului vielä kentällä asuntovaunussa/-autoissa yöpyen. Korttipelit jäi sikseen, sillä kaikki olivat lopen uupuneita onnistuneen kisapäivän jälkeen ja uni hiipi kaikkien silmiin. Kisapäivän jälkeen kului vielä useampi päivä tavaroiden siivoilun parissa, mutta lopulta kaikki oli kunnossa.
Lopuksi voimme todeta HYVÄ ME! Porin Karhumölkyssä on kykyä, tahtoa ja taitoa.
Kuvassa heittävä sinipaitainen Köyliön Mölkky on pelannut kilpa-Mölkkyä jo yli 20 vuoden ajan. Lahdesta tuleva EH on Suomen kovatasoisimpia Mölkky-joukkueita.
Retkeilyä kaikkina vuodenaikoina
Joutsijärvelle 13.9. Nuotioretki
Piirin urheilujaosto (hiihto) järjesti Nuotioretken
Joutsijärvelle pe 13.9. Mukaan lähti 11 henkilöä Porista. Retken lähtöpaikka oli Kullaan Tammen leirikeskus.
Alussa kerrottiin pieni info Joutsijärvestä ja minkälaisia reittejä ja laavuja siellä on, sekä kuinka pitkä koko Joutsijärven ympäri menevä reitti on (32 km). Tällä kertaa me menimme iltaretkenä luontopolkua pitkin läheiselle Siltainsuon laavulle.
REPUT KAIKILLE selkään ja matka alkoi. Ihastelimme ensin Tammen tilaa ja sen edustalla solisevaa pikkukoskea. Jatkoimme eteenpäin ja tulikin hienot pitkospuut eteen. Olivat sen verran korkealla, että ainakaan kengät ei ihan heti olisi kastuneet, jos olisi ollut paljon vettä maassa. Polku oli hyvä kävellä, vaikka puiden juuria sai hiukan varoa. Matkalla jokainen sai tehtäväkseen etsiä itselleen sopivan tikkupullatikun. Perille saavuttuamme ensin ihastelimme paikkaa ja kaunista suomaisemaa. Sitten sytytimme nuotion, koska olihan kyse nimenomaan Nuotioretkestä. Ihastelimme nuotion syttymistä
ja itse nuotiota hetken. Sitten laitoimme nokipannukahvit tulelle lämpiämään ja samalla aloimme valmistelemaan tikkupullan ja makkaran paistoa. Jokainen sai taikinan palan, joka kieritettiin tikun päähän. Kerrottiin ohjeet paistamiseen. Etenkin malttia ja hiukan kärsivällisyyttäkin tarvittiin, että pulla paistui sisältäkin ja pinnasta tuli kauniin värinen ja rapea. Nokipannukahvia ja juuri paistettua tikkupullaa, kyllä oli hyvää, nam!
Vastaavanlainen nuotioretki laavulle järjestetään ensi vuoden suurimpana superkuu-iltana tiistaina 7.10.2025.
ILTA VIERÄHTI nopeasti ja hämärän tullen aloimme valmistella paluuta autoille. Nuotio oli jo hiipumassa ja superkuu alkoi nousta, jonka kyllä pilvinen sää esti tällä kertaa näkemästä. Loput tikkupullataikinasta ja paisto- ohjeet annoimme nuorille, jotka tulivat yöretkelle laavulle. Laitoimme jälleen reput selkään, otsalamput päälle ja lähdimme kävelemään samaa reittiä pitkin takaisin autoille.
KIITOS KAIKILLE osallistujille, retkestä jäi todella hyvä mieli.
Terveisin Timo ja Päivi
TEKSTI JA KUVAT PÄIVI LUONTOLA
Jouluostoksia suunnitellessasi tutustu palveluihimme satakunnanosuuskauppa.fi/palvelut
TUL:n Varsinais-Suomen piirille
seniorit on sydämen asia
TEKSTI JA KUVAT JARNO BLOMSTER
TUL:n Varsinais-Suomen piirissä senioritoiminta on erittäin virkeää ja toimintaan halutaan panostaa. Piirin toiminnanjohtaja Kimmo Kamppila toimii liitossa seniorivastaavana, joten työskentely senioritoiminnan parissa on luontevaa. Ennen kaikkea vahvuus kuitenkin kumpuaa piirin seniorijaostosta sekä siellä vaikuttavista ihmisistä.
Varsinais-Suomen piirin seniorijaosto kokoontuu säännöllisesti joka kuukauden ensimmäinen maanantai aina ideoimaan uusia tapahtumia. Kimmon mukaan ryhmä on erittäin omatoiminen ja ideoita tulee paljon, mutta monesti käytännön järjestelyt lankeavat hänelle. Hän on kuitenkin erittäin mielissään siitä kaikesta monipuolisesta toiminnasta, jota piirissä pystytään tarjoamaan. Tasaisesti vuoden aikana on erilaisia retkiä, teatteria, luentoja kylpyläreissuja, joulujuhlaa ja ulkoilupäiviä. Vaikka olemme urheilujärjestö, niin seniorien toiminta näyttäytyy enemmän kulttuuritoimintana.
Kimmo kokee, että seniorien kanssa työskentely on hänelle hyvin luontevaa ja hän on siellä kuin kala vedessä. Senioreita pitää osata arvostaa ja kuunnella. Ikäihmisiltä tuleva palaute on usein aika suoraa, mutta sillä ei tarkoiteta mitään pahaa. He elävät vaan vahvalla tunteella ja siellä on totuttu, että palaute tulee antaa kaunistelematta. Kimmo kokee, että hänellä on korkeat arvot senioritoimintaa kohtaan. Ehkä olen asian suhteen vähän ”vanhaa kaartia”, mutta joskus sitä tulee vahvasti mietittyä, osaavatko muut TUL:n työntekijät arvostaa senioreita riittävästi.
Ikinuori seniori Hanna
Lehtonen
Hanna Lehtonen on Kaarinan Uran kasvatti. Hän on vuodesta 1967 alkaen ohjannut seurassa lasten jumppia ja ohjaa edelleen, mutta nykyään lasten ohjaaminen on vaihtunut
seniorien tuolijumppaan. Ohjaajapolultaan Hanna haluaa nostaa esille erityisesti Eevi Kaasisen, joka loi 80-luvulla aikuinen-lapsi-jumpan. Edelleen tämä 80-vuotias virkeä turkulainen jaksaa ajella viikoittain Kaarinaan ohjaamaan, koska siitä saa niin hyvän mielen.
Hannalla on pitkä ura myös TUL:n palveluksessa, kun hän tuli piiriin vuonna 1974 töihin. Työuraan mahtui mm. nuoriso-ohjaajan rooli, koulutussihteerin tehtävät, ja ehti hän piirissä toimia myös vt. toiminnanjohtajana. Hän oli myös aktiivisesti piirin naisjaostossa mukana. 2000-luvun alussa koittivat eläkepäivät ja samalla alkoivat veteraanitoiminnot, joka siis nykyisellään on senioritoimintaa. Nykyiselle piirin toiminnanjohtajalle Kimmolle Hanna antaa täydet pisteet, hänen kanssaan kaikki on synkannut alusta alkaen.
Haastattelussa kävi todella vahvasti esille, kuinka tärkeä asia TUL on Hannalle. Toiminnassa mukana oleminen pitää virkeänä, mutta tärkeintä on ennen kaikkea ne ihmiset ja ystävät. Liikutuksen kyynel nousee silmä-
kulmiin, kun hän kertoo, miten tämän kautta on tullut elinikäisiä sydänystäviä ja sisältöä elämään.
Risteilyillä pitkät perinteet Risteilyjen järjestäminen aloitettiin 80-90-luvun vaihteessa. Siihen maailman aikaan käytiin vielä autokannella ostamassa halpaa pregottia. Kyseessä oli siis margariini, jota pakettiautolla tuotiin autokannelle. Nykyisellään ostokset tehdään tax freessä, mutta tanssilattialla yritetään edelleen pyöriä aktiivisesti.
Varsinais-Suomen piirin järjestämä seniorien syysristeily on viime vuosien aikana kerännyt osallistujia myös Satakunnan senioreista. Risteilyn ohjelma pyritään rakentamaan siten, että siitä ei tule liian kuormittava, mutta pientä ohjelmaa pitää olla. Ikäihmiselle pitää olla vähän terveyteen liittyvää infoa, mutta myös liikuntaa ja kulttuuria pitää löytyä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin jättää aikaa ihmisten tapaamisille ja kuulumisten vaihdolle.
Kuvassa TUL:n Varsinais-Suomen piirin toiminnanjohtaja Kimmo Kamppila näyttää mallia, miten liikutaan laivaseminaarissa.
BC Sisu
Euran Työväen Urheilijat
FC Ulvila
Friitalan Yritys
Hyvää Joulua ja
Kyläsaaren Pyry
Lapin Tempo
Lattomeren Toive
Harjavallan Haka
Lavian Puhti
Harjavallan Seudun
Urheilukalastajat
Harjavallan Työväen Urheilijat
Harjunpään Tuisku
Isojoenrannan Mahti
Kala-Karhut
Jokilaakson Liikkujat
Kankaanpään Pallo
Kiukaisten Kisailijat
Koiviston Isku
Lauttakylän Pyry
Luvian Vene-Kolmio
Merikarvian Voimailijat
Musan Salama
Mäntyluodon Kiri
Nakkilan Wisa
Nokian Pyry
Noormarkun Koitto
Panelian Toive
Pihlavan Työväen Urheilijat
Pomarkun Ura
Pori Lentis
Porin Karhumölkky
Liikunnallista Uutta Vuotta!
Porin Karhuretkeilijät
Porin Palokunnan Urheilijat
Rauman Navigaatioseura
Rauman Työväen Urheilijat
Porin Pursiseura
Porin Pyrintö
Rauman Työväen Veneilijät
Porin Shakinystävät
Porin Työväen Naisvoimistelijat
Porin Veneilijät
Reposaaren Kunto
Ruosniemen Visa
Sastamalan Taekwon-Do seura
Porin Voimailijat-81
Porin Yleisurheilu
Preiviikin Kiri
Rauman Kisa-Veljet
Stormin Teräs
Suosmeren Salpa
Säkylän Yritys
Teljän Nousu
Toejoen Veikot
Toukarin Reipas
Uotilan Työväen Urheilijat
BC SISU
U17 taistelee unelmista
Isojoenrannan Sisu on jo 1960-luvun alkupuolella perustettu yleisseura. Aluksi seuran ohjelmistossa oli useampia lajeja, mutta 1990-luvun alkupuolella seura erikoistui koripalloon. Parhaimmillaan seuran miesten edustusjoukkue pelasi 1-divisioonassa, mutta viime vuosina seura on enemmän panostanut junioritoimintaan. 2020-luvun alkupuolella seura muutti viralliseksi nimekseen BC Sisu.
Seura on tehnyt vuosia laadukasta juniorityötä ja pelaajamäärä on ollut kasvava. Pääsääntöisesti joukkueet eivät ole yltäneet haastamaan Suomen kovimpia joukkueita, mutta seuran U17 joukkue on poikkeus, pelaamalla toista kautta SM-sarjassa. Menestyminen kyseisessä sarjassa vaatii kuitenkin kovaa työtä ja intohimoa, jota seurassa varmasti tällä hetkellä vahvasti opetellaan.
TEKSTI JARNO BLOMSTER | KUVAT BC SISUN ARKISTO
Joukkueen valmennuksellisen vetovastuu tällä kaudella otti Marko Raamat, joka haluaa tuoda joukkueeseen kovan vaatimustason. Markolla on kokemusta huipputasolla pelaamisesta ja valmentamisesta, sillä hänellä on useampia mestaruuksia Viron puolelta. Hän kokee, että seurassa on hyvä buumi päällä. Siinä on kuitenkin vielä paljon opittavaa, miten kehitetään harjoittelemisen kulttuuria, jotta toiminnasta tulee tavoitteellisempaa. Marko kokee, että hänen joukkueensa pystyy sarjassa haastamaan keskikastin joukkueet, mutta työtä on paljon. Pelaajat ovat kyllä taitavia, mutta pelaajarinki on melko pieni ja pää ei aivan vielä kestä tiukkoja paikkoja. Hyökkäyspäässä saadaan rakennettua kyllä riittävän hyviä heittopaikkoja, mutta heittoprosenttia pitää parantaa, mikäli halutaan saada tiukkoja otteluja käännettyä voitoiksi. Lisäksi puolustuspelaamisessa on vielä puutteita ja levypalloja tulisi voittaa enemmän. Markolla on kuitenkin vahva luotto omaan joukkueeseensa ja töitä tehdään ahkerasti tavoitteiden eteen.
Leo Häyhtiö on joukkueen sielu
Leo toimii U17 joukkueen kapteenina ja pelintekijänä. Hän on harrastanut koripalloa 10 vuotta ja kulkenut sen ajan myös joukkueen matkassa. — Olemme joukkueen sisällä hyviä kavereita keskenään, ja vietämme yhteistä aikaan myös koripallon ulkopuolella. Tämä on luonut meille hyvän sisäisen ilmapiirin, hyvän kemian ja pelaaminen on aina kivaa. Lajissa minua kiehtoo sen nopeatempoisuus ja tietysti heitot. Iän myötä vaatimustaso ja tempo vain nousee, joten töitä on tehtävä entistä enemmän.
Tavoitteena Leolla on kehittyä pelaajana, sekä auttaa joukkuetta pelaamaan mahdollisimman hyvin omaa peliään vastustajasta riippumatta.
Seuran kokonaisvaltaista kehittämistä
Seurassa on viime vuosina tehty järjestelmällistä työtä seuran kehittämiseksi ja suuri rooli on ollut varmasti seuran puheenjohtaja Jani Luomalla. Nyt kuitenkin seura on noussut seuraavalle tasolle, kun Amerikan-
apu Alex Tricoli on palkattu seuran junioripäälliköksi. Alex on Floridassa syntynyt kaveri, jonka isoisä aikanaan vei urheilun pariin. Hän kokeili nuoruudessaan monia eri lajeja, mutta rakkaus koripalloon vei miehen mennessään. Hän tuli lajin kautta vuonna 2016 Kajaaniin, josta hän siirtyi Poriin edelliskaudella.
Alex haluaa tuoda seuran toimintaan ennen kaikkea intohimoa. Hän näkee seurassa paljon potentiaalia, mutta toisaalta seuralla on vielä paljon opittavaa, mitä kaikkea menestyminen vaatii. Olisi erittäin tärkeää löytää motivoituneita henkilöitä eri tehtäviin. Jokaisen toimihenkilön, valmentajan, pelaajan tulee haluta oppia uutta ja kehittyä paremmaksi. Alex haluaa omalla esimerkillään näyttää kaikille mallia ja hänen tuomansa positiivisen energian seurassa aistii mahtavasti.
Retkeilyä kaikkina vuodenaikoina
Lauhanvuoren kansallispuistoon 2.10. Ruskaretki
JA KUVAT PÄIVI LUONTOLA
Sateinen syksy ja muutama pakkasyö takanapäin. Taas vähän mietin, käykö samalla tavalla kuin keväällä, että Ruskaretkikin muuttuu Talviretkeksi vai mahtaako sataa kaatamalla vettä? Onneksi näin ei käynyt! Sää oli pilvinen, mutta mitä lähemmäs Lauhanvuorta ajettiin, alkoi aurinko upeasti paistamaan. Eli odotettavissa oli upeaa syksyistä retkisäätä.
Lähdimme aamulla Porista TOP-liikenteen bussilla. Osallistujia oli 36. Retken lähtöpaikkana oli Lauhanvuoren Kivijata.
Kivijata on muodostunut harvinaisesta hiekkakivestä. Se on lohkareiksi murentunutta kalliota, jota jääkausi ja maanjäristykset ovat muokanneet. Keskellä Kivijataa ihmettelimme ja ihastelimme näitä kiviä ja jäimme miettimään, kuinka syvä tämä kivijata mahtaa olla?
Siitä jatkoimme kävellen eteenpäin kaunista mäntymetsää ja kangasmaastoa pitkin. Reitti oli hyvin merkattu ja polku selkeä. Reitti oli tasaista ja kuivaa alkuun. Sitten alkoi tulla pitkospuita, joista syksyinen sää teki paikoin liukkaita, joten varovasti sai kävellä. Reitti muuttui suomaisemaksi ja samalla polku ja pitkospuut muuttuivat märiksi. Osa pitkospuista puuttui tai oli rikki. Se tarkoitti, että saimme tai oikeastaan jouduimme ylittämään välillä kunnon vesiesteitä hypellen ja tasapainoillen lankulta toiselle. Osa ylityksistä
onnistui, osa ei. Jossain kohtaa totesimme, että kaikkien kengät ja sukat olivat ihan märät. Jalat pysyivät kuitenkin lämpiminä, koska liikuimme koko ajan. Näitä vedenylityksiä kyllä tuli ihan riittävästi ja tasapaino kehittyi jokaisella yritettäessään päästä mahdollisimman kuivin jaloin eteenpäin.
TÄLLÄ REITILLÄ nähtiin mm. kauniita kangasmaisemia, pieni alue nimeltään ”katajamäki”, jossa kasvoi ainoastaan katajia, pieniä siltoja, puroja, iso pulppuava lähde, suomaisemia ja ruskan eri värejä. Sanonta: ”Lauhanvuori on Länsi-Suomen Lappi” piti paikkansa tällä reitillä. Kun 5 kilometriä oli kävelty, niin saavuimme Spitaalijärven isolle P-paikalle, jossa bussi odotti lyhyemmän reitin kulkijoita. Söimme kaikki eväitä tässä kohtaa. Aurinko paistoi.
Pienen tauon jälkeen osa jatkoi bussilla näkötornille ja laittamaan tulet Lauhan laavulle ja osa käveli näkötornille, jonne oli vielä 3 kilometrin matka.
SPITAALIJÄRVI OLI kaunis järvi, jonka rannalla oli laavupaikka, keittokatos ja
TEKSTI
wc. Tarinan mukaan järven vedellä uskotaan olevan sairauksia parantava vaikutus. Kävelimme pikkuhiljaa eteenpäin. Maasto muuttui loivaksi ylämäeksi, mutta hyväkulkuiseksi poluksi. Kun saavuimme Lauhan näkötornille, niin osa porukasta nousi näkötornin huipulle ja osa ihaili alhaaltapäin.
LAUHANVUORI ON Länsi-Suomen korkeimpia paikkoja, huippu sijaitsee 231 metriä merenpinnan yläpuolella. Maisemat tornista olivat syksyisen keltavihreät ja sieltä näkyi Kristiinankaupunkiin ja Kaskisiin asti. Ihmiset alhaalla näyttivät pieniltä. Portaita huipulle oli 126 tai 138, miten sen nyt sitten kukin laskikaan.
VIELÄ OLI pieni kävely läheiselle Lauhan nuotiopaikalle. ”Eka” porukka oli siellä aikaisemmin ja he olivat sytyttäneet jo nuotion. ”Toka” porukka sai siis tulla heti ihastelemaan ja rentoutumaan lämpimän nuotion viereen. Paikka oli kaunis, hyvin hoidettu, avoin ja siisti. Paistoimme makkarat, söimme eväät, juttelimme retkestä, tunnelmista ja fiiliksistä. Kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä retkeen ja paikkaan. Vaikka alkumatkan vedenylityshaasteet kastelivat jalat, niin se ei haitannut porukkaa. Taisi jopa luoda pientä seikkailumieltä tähän retkeen.
Kun olimme syöneet, siivosimme ja pakkasimme tavarat, sammutimme lopuksi nuotion Päivin ohjeiden mukaan. Sitten pieni kävely takaisin näkötornille, jossa bussi odotti meitä.
LAUHANVUORELLA ON paljon eripituisia ja erilaisia reittejä, joten paljon jäi vielä näkemättä. Paluumatkalla bussissa tehtiin vielä yhteinen venyttelytuokio. Ruskaretken järjesti TUL:n Satakunnan piirin harrasteliikuntajaosto. Iso kiitos kaikille reippaille retkeilijöille, teidän kanssa oli mukava retkeillä!
Terveisin Eija, Jari ja Päivi
Ensi vuoden Kevätretki on tiistaina 29.4.2025, tervetuloa silloin taas mukaan!
Minna RantalaILTISTOIMINTAA VUOSIKYMMENIEN AJAN
TUL:n Satakunnan piiri on ollut mukana järjestämässä koululaisten iltapäivätoimintaa vuosituhannen vaihteesta alkaen. Matkaa mahtuu monenlaisia vaiheita, mutta ennen kaikkea lukemattomia eri ohjaajia. Piirin pitkäaikaisin ohjaaja on Minna Rantala, jolle tuli hiljattain täyteen 20 vuotta TUL:n palveluksessa. Jos joku tietää miten iltapäivätoiminta on muuttunut sen alkuajoista, niin Minna olisi varmasti tässä se suurin asiantuntija. Tässä hänen muistojaan matkasta.
Aloitin iltapäivätoiminnan ohjaajana syksyllä 2001 Käppärän koulussa. Silloin ryhmät olivat isoja, eikä ollut mitään rajaa, kuinka monta lasta ryhmässä yhdellä ohjaajalla voi olla. Ohjaajat olivat kouluttamattomia ja lapsien kanssa eivät olleet ennen työskennelleet. Työkaverit olivat kaikenkirjavaa sakkia ja osa ei ollenkaan alalle sopivaa. Iltapäiväkerho ei maksanut, mutta välipala maksoi 50 penniä. Itse jouduimme pitämään kirjaa, ketkä ovat rahan
tuoneet ja keneltä sitä pitää vielä pyytää. Kerhoilla ei ollut puhelimia yhteydenpitoon vanhempiin. Omilla puhelimilla hoidettiin, jos oli asiaa kotiinpäin kesken päivää. Iltiksen tilat olivat pieniä lapsiryhmän kokoon nähden.
SIIRRYIN OHJAAJAKSI Tuorsniemen kouluun syksyllä 2006. Tuorsniemen koulu on ”pieni maalaiskoulu”, aivan erilainen kuin Käppärän iso ”kaupunkilaiskoulu”. Iltistilana toimi pieni ”varastokoppi” ja olin ainoa ohjaaja. Koulu sijaitsee mukavassa ympäristössä metsän siimeksessä. Lapset olivat aivan toisenlaisia kuin kaupunkilaislapset. Ryhmäkoko oli sopivan pieni, koko koulu oli pieni ja opettajia oli vain kuusi. Aluksi pidin siirtoa ikävänä, koska jouduin työskentelemään yksin ja aivan oudossa paikassa. Äkkiä kuitenkin totuin paikkaan ja olin ikionnellinen päästessäni sinne. Henkilökunta oli hyvin vastaanottava ja etenkin keittäjä Annen kanssa tulimme hyvin juttuun. Siitä lähtien olen työskennellyt Tuorsniemessä sekä yksin, että työparin kanssa. Henkilökunta on hieman muuttunut vuosien varrella, mutta kaikkien kanssa olen tullut hyvin toimeen.
YHDEN VUODEN työskentelin myös koulun puolella henkilökohtaisena ohjaajana yhdelle viidennen luokan pojalle. Vuosi oli rankka ja työntäyteinen. Luokka missä työskentelin, oli äärettömän villi ja uusi opettaja ei saanut vilkkaisiin poikiin minkäänlaista otetta. Tuntui, että olin luokassa toinen opettaja, joka hoiti kaikki hankaluudet. Tämä kokemus oli erittäin opettava, vaikka en varmasti uudelleen siihen ryhtyisi.
Nyt viime vuodet olen saanut keskittyä vain iltapäiväkerhon toimintaan ja nautin Tuorsniemen tarjoamasta luonnonläheisestä toimintaympäristöstä.
TEKSTI JARNO BLOMSTER, MINNA RANTALA | KUVAT PIIRIN ARKISTO
Varattu
Kohti HUIPPUA
Satakunnan piiri käynnisti vuonna 2024 projektin, jonka tavoitteena on tukea nuoria urheilijoita. Projekti kulkee nimellä Kohti Huippua -ryhmä.
Lähtökohtana oli löytää neljä nuorta, joiden urheileminen on tavoitteellista ja menestykseen tähtäävää. Kahden vuoden projektissa ryhmän nuoria tuetaan taloudellisesti, sekä tarjotaan erilaisia tukitoimia joista on mahdollisesti apua oman urheilupolun rakentamisessa.
Piirin toiminnanjohtaja on vuoden aikana tavannut säännöllisesti ryhmään valittuja nuoria ja käynyt läpi vaihtelevia asioita. Ryhmän urheilijat eivät ole piirille millään tavalla tulosvastuullisia, vaan haluamme ennen kaikkea olla taloudellisena ja henkisenä tukena, sekä edistää nuorten kokonaisvaltaista kasvua.
On ollut hieno havaita, että ryhmään valituilla nuorilla on paljon yhdistäviä tekijöitä. Kaikille urheileminen on ollut luontaista pienestä pitäen. Vaikka urheilu vie merkittävästi aikaa, niin jokainen heistä hoitaa esimerkillisesti koulunsa. Kaikista paistaa myös urheilemisen ja kodin kautta tullut kasvatuksellisuus. Olemme kuluvana vuonna pyrkineet kartoittamaan nuorten koulun ja urheilemisen tasapainoa, lisäämään ymmärrystä kasvun ja lihashuollon merkityksestä sekä edistämään esiintymistaitoja.
TEKSTI JA KUVAT JARNO BLOMSTER
Erik Vuorisalo
IKÄ: 14 vuotta
LAJI: pikaluistelu ja pyöräily
SEURA: Porin Pyrintö ja Koiviston Isku
Miten sinusta on tullut urheileva nuori?
Olen aina ollut melkoisen vilkas ja aluksi kokeiltiin jalkapalloa. Siellä tuli vähän sooloitua, eikä joukkuelajit ole minun juttu.
Kun olin 6-vuotias, niin iskä vei minut pikaluisteluun ja sillä tiellä ollaan. Aika nopeasti lensi kypärä pois päästä ja kisoissa oltiin heti, kun se oli mahdollista. Myöhemmin mukaan on tullut pyöräily, mikä tällä hetkellä kiinnostaa eniten.
Mitä tavoitteita olet asettanut tuleville vuosille?
Selkeästi tavoitteet ovat siirtyneet vahvemmin pyöräilyn puolelle ja siellä on kova halu pärjätä. Tykkään haastaa itseäni ja haluan nähdä, mitä voin pyöräilyn puolella saavuttaa.
Pikaluistelun puolella ei kehitystä ole tullut toivotulla tavalla, mutta haluan kuitenkin menestyä Viking Race-kisassa paremmin, kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa laitetaan ennätykset uusiksi.
Jos unelmat toteutuvat, niin mikä sinusta tulee isona?
Oma haaveeni on tulla yrittäjäksi. Lukeminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni, mutta olen kiinnostunut yrittäjyydestä, vaikka mielessä ei ole vielä mitään tiettyä alaa.
Pikaluistelun osalta ei ole realistista haaveilla ammattimaisuudesta, mutta pyöräilyn osalta se olisi kiinnostava haave. Vaikka en tällä hetkellä haaveile ammattiurheilijan urasta, niin urheileminen tulee olemaan aina mukana elämässä.
6 SUOSIKKIA
Ruoka: Kebabpitsa katkaravuilla ja aurajuustolla
TV-sarja: En katso lainkaan
Lomakohde: Thaimaa
Kulkuneuvo: Siskon mopoauto
Kengät: Nike Airforce
Artisti: Turisti
Vilma Koski
IKÄ: 16 vuotta
LAJI: yleisurheilu, pika-/aitajuoksu
SEURA: Porin Yleisurheilu
Miten sinusta on tullut urheileva nuori?
Olen pienestä asti urheillut ja ollut hyvin aktiivinen tekemään kaikkea. Jo päiväkoti-ikäisenä mentiin yleisurheilukouluun ja sen jälkeen on kokeiltu monia lajeja. Nopeasti mieleen tulivat jalkapallo, pesäpallo, ringette ja sähly.
Viimeiset vuodet ovat menneet yleisurheilun parissa, jossa aluksi harrastin kaikkia lajeja. Joskus sitten kokeilin piirimestaruuskisoissa aitajuoksua ja sillä tiellä nyt ollaan.
Mitä tavoitteita olet asettanut tuleville vuosille?
Ehdottomasti haluan menestyä SM-kisoissa ja saada lisää mitaleja. Menestymisen kautta voi päästä edustamaan Suomea ulkomaille ja se on myös konkreettinen tavoite.
Koulun osalta alkoi lukion ensimmäinen vuosi ja tavoitteena on myös valmistua lukiosta mahdollisimman hyvillä papereillla.
Jos unelmat toteutuvat, niin mikä sinusta tulee isona?
Jos unelmoida saa, niin tietysti ammattiurheilija yleisurheilussa. Koska koulu ja urheilu ovat tällä hetkellä tärkeässä asemassa, niin en ole vielä kauheasti miettinyt eri ammatteja. Haluan kuitenkin tulevaisuudessa auttaa ihmisiä, joten psykologi tai fysioterapeutti kuulostaisivat minulle sopivilta ammateilta.
Mitä odotat tulevalta joululta?
Mitä odotat tulevalta joululta?
Hetken miettimisen jälkeen joulunajan loma on huippujuttu ja silloin lähdetään ikäkausimaaotteluun Hollantiin.
Pukin toivelistalla on vaatteita ja joulupöydän suosikki on kirjolohi.
Tuleva joulu on hyppy perinteistä ulos, kun lähdetään perheen kanssa muutamaksi viikoksi ulkomaille. Tämän takia on vähän vaikea miettiä tulevaa joulua.
Yleensä kuitenkin joulu on meillä aika perinteinen ja joulupöydän herkku on lihapullat, joissa saa ehdottomasti olla sipulia.
6 SUOSIKKIA
Ruoka: Tortillat
TV-sarja: Petolliset
Lomakohde: Kanariansaaret
Kulkuneuvo: Vanhempien auto
Kengät: Mukavat tohvelit
Artisti: Pehmoaino
Minttu Suontaka
IKÄ: 16 vuotta
LAJI: jalkapallo
SEURA: Musan Salama
Miten sinusta on tullut urheileva nuori?
Olen aina tykännyt liikkua ja harrastaa paljon kaikkea omasta tahdostani. Koen, että urheilu on elämän kannalta kasvattavaa.
Harrastuksia minulla on ollut lukuisia: yleisurheilu, tanssi, ratsastus, taitoluistelu, salibandy, futis ja telinevoimistelu. Tanssi ei ollut minun juttu, koska vihasin mekkoja. Telinevoimistelussa tehtiin taas vähän tylsiä temppuja, eikä tuntunut etenevän, mutta ratsastus on jäänyt futiksen ohessa harrastuksiin.
Mitä tavoitteita olet asettanut tuleville vuosille?
Ehdottomasti haluan menestyä koulussa ja toivoisin, että pystyisin pitämään nykyisen tason.
Futiksen osalta haluan jatkaa pelaamista rennolla fiiliksellä ja katsoa kuinka pitkälle sillä pääsee. En missään nimessä halua luoda urheilussa itselleni turhaa painetta tai kokea minkäänlaista pakkoa.
Jos unelmat toteutuvat, niin mikä sinusta tulee isona?
Olen pienestä tytöstä asti haaveillut lääkärin ammatista. Olen aina halunnut auttaa muita ja nykyinen koulumenestys antaa edellytyksiä haaveammattiin.
Esille nousi myös poliisin ammatti, mutta kyllä se lääkäri olisi siistein ammatti.
Mitä odotat tulevalta joululta?
Iso haaveeni toteutui kesällä, kun sain oman koiran. Laku on niin ihana ja odotan, miten se reagoi ensimmäiseen jouluun.
Meidän joulu on rauhallinen juhla, tärkeää on yhteinen tekeminen perheen kanssa ja joulupöydän herkku on kinkku.
Pukilta voisin toivoa uusia AirPodeja, koska Laku pureskeli nykyiset ja sitten ne kävi vielä vahingossa pesukoneessa.
6 SUOSIKKIA
Ruoka: Mummon uunikala ja perunamuusi
TV-sarja: Syke
Luukas Heikkilä
IKÄ: 15 vuotta
LAJI: jalkapallo, jääpallo
SEURA: Musan Salama, Narukerä
Miten sinusta on tullut urheileva nuori?
Olen pienestä asti leikkinyt pallojen kanssa ja tykännyt siitä. Ensimmäisiin treeneihin mentiin jo 3-4 vanhana.
Futiksen lisäksi olen pelannut jääkiekkoa, salibandyä, koripalloa ja jääpalloa.
Tällä hetkellä pyrin panostamaan molempiin lajeihin eli jalkapalloon ja jääpallon.
Mitä tavoitteita olet asettanut tuleville vuosille?
En ole kovin tarkkaan tavoitteita miettinyt, mutta tietysti tavoittelen maajoukkuepaikkaa molemmissa lajeissa.
Koulu on minulle tärkeää ja haen lukioon urheilupuolelle. Esille tuli myös ajatus, että kyseinen paikka voi olla myös Porin ulkopuolelta.
Jos unelmat toteutuvat, niin mikä sinusta tulee isona?
Jos unelmat toteutuisivat, niin olisin ammattijalkapalloilija ja seura olisi Liverpool.
Mitään tiettyä haaveammattia urheilun ulkopuolelta ei ole. Kun hoitaa koulun hyvin, niin on tulevaisuudessa varaa valita, mikä sitten itseäni kiinnostaa.
Mitä odotat tulevalta joululta?
Meillä on hyvin perinteinen joulu ja tärkeää viettää aikaa perheen kanssa. Siihen tietysti kuuluvat olennnaisesti myös serkut ja mummola.
Mitään tiettyä lahjatoivetta ei ole, mutta uusia urheilukamoja on aina kiva saada. Kinkku on joulupöydän kunkku.
Lomakohde: Kreikka
Kulkuneuvo: Oma koppimönkijä
Kengät: Nike Airforce
Artisti: Turisti
6 SUOSIKKIA
Ruoka: Tortillat
TV-sarja: Prison Break
Lomakohde: Kreikka
Kulkuneuvo: Iskän auto
Kengät: Nappikset
Artisti: Frank Ocean
Toive Verho
Lattomeren Toiven kantava
voima täytti 80 vuotta
TEKSTI KATRI RANNE
KUVAT KATI VUORISALO
Verhon Toive, Lattomeren
Toiven kantava voima ja pitkänlinjan puuhanainen saavutti kesällä kahdeksannen vuosikymmenen. Koska Toive ehdottomasti kieltäytyi lahjasta, päätettiin juhlistaa syntymäpäiviä seuraväen kesken urheilumajallamme lokakuussa. Syntymäpäiväjuhlille osallistui seuraväkeä eri vuosikymmenien ajalta. Maja täyttyi puheensorinasta ja naurusta. Oli mukava nähdä vanhoja tuttuja ja muistella menneitä sekä suunnitella tulevaa.
Toive itse on urheillut ja liikkunut nuoruudestaan asti, sekä on nykyään myös erittäin aktiivinen penkkiurheilija. Hän on ollut aika naan SM-tason jalkapallomaalivahti, pelannut lentopalloa ja harrastanut kaikenlaista kuntoliikuntaa. Viimeisin lajivalloitus on frisbeegolf.
Hän itse viljelee ympärilleen iloa ja huumoria.
LATTOMEREN TOIVEN toiminnassa hän on ollut kodin perintönä aktiivisesti mukana lapsesta asti. Ja tämä aktiivisuus jatkuu edelleen. Oli kyseessä mikä tahansa seuran tapahtuma tai tilaisuus, paikalta löytyy lähes varmasti myös Verhon Toive. Hän muistaa aina kannustaa lapsia/ nuoria liikkumaan ja nauttimaan siitä. Tärkeintä ei ole voitto ja tulokset, vaan liikunnan riemu ja yhdessäolo.
SUURELLA TODENNÄKÖISYYDELLÄ hänellä itsellään on hallussaan myös yksi epävirallinen Suomen ennätys. Vai löytyykö muualta henkilöä, joka on ollut yhdistyksen taloudenhoitajana yhtäjaksoisesti 54 vuotta?
TOIVELLE TUL ja sen aate ovat aina olleet sydämen asia. Lattomeren Toive kiittää pyyteettömästä ja korvaamattomasta työstä, jonka Toive on tehnyt seuramme hyväksi.
Retkeilyä kaikkina vuodenaikoina Talviuintiretki
Lapin Puusaunaan 22.10.
TEKSTI JA KUVAT PÄIVI LUONTOLA
TUL:n Satakunnan piirin harrasteliikuntajaosto järjesti Talviuintiretken Lapin Puusaunaan. Osallistujia oli Porista ja Raumalta kaikkiaan 17. Osa oli käynyt aikaisemminkin avannossa, osa muutamia kertoja ja osa oli ensikertalaisia.
Lähdimme Porista alkuillasta. Jari oli meitä vastassa, kun saavuimme perille. Hän kertoi meille paikasta ja miten siellä toimitaan. Paikka näytti heti upealta: pitkä laituri järvelle, telttasauna rannalla, iso päärakennus, paljuallas terassilla, pihakahvila, jossa oli nuotio sisällä. Alkutunnelma oli siis erittäin hyvä. Ensin mentiin saunaan lämmittelemään ja katsomaan sitä kuuluisaa puusaunaa. Juuri tämä Lapin Puusaun on kuulemma Satakunnan paras puusauna ja kyllä siellä todella hyvät löylyt saatiinkin.
AURINKO ALKOI pikkuhiljaa laskemaan ja saimme ihastella järven taakse laskeutuvaa keltaista auringonlaskua.
Ensikertalaisille opastettiin oikeaa tekniikkaa mennä kylmään veteen. Ja onnistuimme siinä hyvin. Jokainen kävi pulahtamassa omaan tahtiin, osa kävi jopa läheisellä ”lautalla” asti uimassa. Rannalla oli uusi telttasauna, jossa oli myös hyvät löylyt, ehkä hiukan maltillisemmat kuin pääsaunassa.
ILTA JATKUI niin, että kävimme välillä pulahtamassa, välillä saunassa lämmittelemässä vuorotellen. Ilta hämärtyi ja alueen upeat kausivalot syttyivät ja tunnelma kohosi. Ei voinut muuta kuin ihastella tätä paikkaa ja samalla nauttia talviuinnin tuomasta hyvästä olosta. Pulahduksia, uintia, saunomista vuorotellen. Osa kävi 4 kertaa, osa jopa 6-7 kertaa. Hyvä me! Loppulämmittelyn jälkeen kokoonnuimme vielä yhteiskuvaan. Tunnelma oli sanoinkuvaamaton, kaikki ihastelivat paikkaa, valoja, tunnelmaa ja kiittelivät kilpaa retkenjärjestäjiä.
Terveisin Jari ja Päivi
Tammikuussa 2025 suunnitelmissa joku toinen satakuntalainen avantouintipaikka, tervetuloa silloin mukaan!
Porin Pyrinnön kunto- ja veteraanijaoston toimintaa vuoden varrelta
kuvina
Porin Pyrinnön Hiirenkorva-kevättapahtumassa 26.5.2024 poneille riitti kiirettä. Kuva: Pauli PIhlajamäki
Porin Pyrinnön seniorit kokoontuivat 21.8.2024 tapaamaan tuttuja iloisin mielin. Samalla juhlistettiin seuran veteraanitoiminnan 40-vuotista taivalta. Kuva: Pauli PIhlajamäki
Aika-ajoa Säkylässä
Säkylän Yritys järjesti muistoajot
Vuorenmaa-Huittinen välillä
TEKSTI JA KUVAT TIMO LEHTONEN
Säkylän Yritys järjesti aikaajokilpailut edesmenneiden jäseniensä Markku Tulkin, Markku Koskihakan ja Jukka Mäentauksen muistoa kunnioittaen. Kisa ajettiin Säkylässä tiellä 212 välillä Vuorenmaa-Huittinen ja matkana kaikilla 20 km väliaikalähdöllä. Sarjoja oli tällä kertaa vain aikuisille.
Idea kilpailujen järjestämiseen lähti tällä kertaa poikkeuksellisesti näiden poismenojen myötä. Seura on aikanaan järjestänyt kansallisia kilpailuja lukuisia määriä, mm. SM-kilpailuja ja lähes legendaariset Pyhäjärviajot 43 kertaa. Nyt kilpailujärjestelyissä oli tauko vuodesta 2016 lähtien mm. toimitsijapulan takia. Päätimme kerätä myös pitkään kisojemme toimitsijoina olleita entisisiä aktiiveja mukaan järjestämään tapahtumaa ja lisäksi saimme sen verran uusia toimitsijoita, että kansallisen kilpailun järjestäminen turvallisesti oli mahdollista. Sää suosi kilpailuja muuten, mutta kisan aikana puhalsi erittäin voimakas loppukesän tuuli. Keli oli lämmin ja kuiva, joten kisat saatiin pidettyä turvallisesti ja suunnitelman mukaisesti.
AIKA-AJO ON vaativa laji, joka vaatii tarkkaavaisuutta niin kilpailijoilta kuin toimitsijoiltakin. Vauhti aika-ajossa nousee reilusti yli 40 km/h ja se asettaa järjestelyille omat haasteensa. Erityinen kiitos pitää antaa paikalliselle liikenteelle, sillä kaikki sujui oikein mallikkaasti ja liikenteenohjausta noudatettiin todella kuuliaisesti. Kisat päättyivät lämminhenkiseen ja muistorikkaaseen palkintojen jakoon. Palkintojenjaon päätteeksi nautittiin yhdessä pullakahvit niin kilpailijat, toimitsijat kuin edesmenneiden omaiset. Omaisten myötävaikutuksella muistokilpailu voitiin järjestää ja seura oli oikein otettu kaikkien edesmenneiden jäseniemme omaisten ollessa kiitollisia tapahtuman järjestämisestä. Myös paikalle saapuneet entiset ja nykyiset pyöräilytuomarit ovat jatkossakin valmiita tulemaan paikalle tuomaritehtäviin, jos kisa saa jatkoa.
TAPAHTUMA SAI hyvän vastaanoton, joten seura teki päätöksen jatkaa kilpailun järjestämistä vuosittain suunnilleen samassa ajankohdassa. On tiedusteltu mahdollisuutta saada kisa myös mukaan kansalliseen kalenteriin.
KAIKEN KAIKKIAAN seura ja tapahtuman järjestäjät ovat kiitollisia toimitsijoille, omaisille ja kilpailijoille siitä, että tapahtuma sai lämpimän vastaanoton ja edesmenneet jäsenemme saivat ansaitsemansa muistokilpailun.
Markku Tulkki
Jukka Mäentaus
Markku Koskihaka
Raili Laihoa muistellen
Olympiauimari Raili Anita Hillevi Laiho (o.s. Riuttala) kuoli 90-vuotiaana pitkän elämän uuvuttamana 9. maaliskuuta 2024 Porissa. Hän oli syntynyt 23. lokakuuta 1933 Toejoella, joka vielä silloin kuului Ulvilaan.
KOLMEKYMMENVUOTISEN TYÖURANSA Raili teki Porin elintarvikevirastossa, mutta porilaiset tunsivat hänet uimarina.
ENSIKOSKETUKSENSA LAJIIN hän sai pikkutyttönä Toejoella: kun ikätoveri tyrkkäsi Railin veteen, mikä alun pelästyksen jälkeen tuntuikin omalta elementiltä. Vähän myöhemmin alkoi harjoittelu Kirjurinluodon uimalaitoksella.
PORIN PYRINTÖÄ edustanut Raili voitti TUL:n mestaruuden 100 ja 400 metrin vapaauinneissa vuosina 195153. Olosuhteet Suomessa olivat uimareille hankalat. Halleja oli koko maassa vain muutama ja harjoittelu tapahtui pääosin ulkovesissä. Raili muisteli, miten maajoukkue kieltäytyi treeneistä, kun veden lämpötila jäi 13 asteeseen.
Vuonna 1952 Raili edusti Suomea Helsingin olympialaisissa 100 metrin vapaauinnissa ja 4x100 metrin va-
paauintiviestissä. Hänet tunnettiin joukkueessa lempinimellä Pimu.
UINTIURA JÄI, kun Raili tapasi Jukka Laihon Toejoen seurojentalon tansseissa. Pariskunta asettui Ruosniemeen ja sai kaksi lasta.
JOITAKIN VUOSIA Jukan varhaisen kuoleman jälkeen Raili palasi aktiivisen uinnin ja seuratoiminnan pariin. Hän osallistui mastersien SM-, EM- ja MM- kisoihin ja oli myöhemmin perustamassa mastersuintiin erikoistunutta Uintiklubi Nereusta. Raili oli joukkueen ilopilleri: hän oli aina valmis erilaisiin tempauksiin ja kutsui muut viihtyisään kotiinsa syömään. 2000-luvulla Masters-altaaseen palasi myös vuoden 1952 olympiajoukkue, ja sen jälkeen joukkue tapasi säännöllisesti. Vasta sairastuminen muutama vuosi sitten pakotti Railin jättämään rakastamansa uinnin.
RAILI LAIHON suurimpia ilonaiheita olivat olympiakokemuksen lisäksi lapset Urpu ja Janne sekä näiden lapset ja lapsenlapset. Heidän lisäkseen Railia jäävät kaipaamaan ystävät altaasta ja sen ulkopuolelta.
Muistelun kirjoitti Heli Paalosalo, Raili Laihon läheinen ystävä
Kerran torstai-päivänä,kuukaudessa touko- ja kesäkuussa joka torstai
Porin Eetunaukiolla klo 10.00-10.30
EETUNAUKION JUMPPA
Tuu säkin mukaan!
Kevään 2025 jumppapäivät ja teemat:
to 16.1. Pakkaskelinjumppa to 20.2. Lihaksille voimaa to 13.3. Keho vetreäksi to 10.4. Keppijumppa
to 8.5. Sykkeennosto to 15.5. Lihasvoimaa ja notkeutta to 22.5. Keholle kyytiä to 5.6. Liikkuvuutta keholle to 12.6. Lomafiiliksellä
Kiitos asiakkaille kuluneesta vuodesta ja Rauhaisaa joulua!
Kiitos kuluneesta vuodesta
Rauhaisaa Joulua ja Hyvää
Uutta Yhteistyön vuotta 2025
Rauhaisaa joulua ja onnea vuodelle
2025
Juha Viitala
KANSANEDUSTAJA
Iloista
joulua ja liikunnallista alkavaa vuotta!
Porin Työväenyhdistys ry
Kesän juhlien suunnittelu käynnissä?
Upea, remontoitu, yli 100-vuotias PREIVIIKIN TYÖVÄENTALO
juhlatilaksi tai kokouksiin
Tiedustelut ja varaukset preiviikin.tyovaentalo@gmail.com puh. 044 9894 508
Rauhallista joulua ja menestystä vuodelle 2025
Porin Työväenyhdistys ry
120-vuotias
Porin Sos.dem. Naisyhdistys toivottaa
Rauhallista Joulua ja Hyvää vuotta 2025
Betonityöt • Rakentaminen • Saneeraus
Koivistontie 176, Lavia p. 050 528 4896 www.betonityotjkangas.fi kangas@suomi24.fi
Katso lisää op.fi/yhdistavattekijat tai oheisesta QR-koodista.
Porin
Sosialidemokraattinen
Kunnallisjärjestö
toivottaa rauhallista joulua ja onnekasta uutta vuotta 2025
Hyvää Joulua!
Kokemäen Teollisuustyöväen ammattiosasto ry
Hyvää Joulua
Salin säätiö sr
Porin metallitehtaan työväen ammattiosasto nro 122 toivottaa jäsenilleen
Hyvää Joulua! Metalli 122
JOULUMARKKINAT
Joulun glögit, viinit ja siiderit
Julian tuoreet leivonnaiset, leivät ja laatikot
Lähijuustot ja hillot
Myyntikojuista joululahjat
Pasin kalatuotteet
Tehrää tehrää ko kerriitää, vähä päiväs mut aikalai sentää viikos!
Poris, Kirjastoo vastapäät, Kalle-Kallelakarul
www.100palkinnot.fi
myynti@100palkinnot.fi
040 720 6770
AJANKOHTAISIA KUKKIA
Jannelan Kukka Oy
Icco-Kauppakeskus, CM-Mikkola
Juhlatalo
Ruosniemen Koitto
Ruosniementie 115, 28220 Pori - puh. 044 563 9319
Porin Seudun Eläkkeensaajat ry toivottaa
Hyvää Joulua!
Koulutettu hieroja, jäsenkorjaaja www.tonistenfors.fi ahlaistenkievari.fi PORIN SEUDUN PAIKALLISJÄRJESTÖ
Toni Stenfors
Näytä taitosi näyttämötaiteen, musiikin tai tanssin parissa!
