storia
hallituksen .. pääministerinä Otto Tief. Viron hallitus julisti Viron puolueet-
tomuutta ja käski tiukasti Saksan ja Neuvostoliiton vetämään sotavoimansa Viron alueelta. Viron puolueettomuusjulistuksella ei ollut luonnollisestikaan mitään vaikutusta ja hallitus evakuoitiin Tallinnasta .. Osa ministereistä pääsi pienveneillä muutamaa päivää myöhemmin pakenemaan Ruotsiin. Viron hallitus toimi pakolaisuudessa kuitenkin Norjassa, sillä Ruotsi kielsi pakolaishallitusten toiminnan alueellaan. Ministerit asuivat Ruotsissa ja kävivät pitämässä hallituksen istunnot Oslossa. Valtaahan pakolaishallituksella ei ollut, mutta sen tärkein tehtävä oli pitää yllä Viron tasavallan valtiollista jatkuvuutta. Pakolaishallituksen työ palkittiin, kun .. pakolaishallituksen viimeinen pääministeri Heinrich Mark luopui tehtävistään Viron uuden perustuslain mukaisesti valitun parlamentin edessä. Vaikka Viron suurlähetystöt olivatkin lopettaneet toimintansa toisen maailmansodan aikana, oli jäljelle jäänyt Viron New Yorkin pääkonsulaatti. Kylmän sodan aikana se edusti Viron tasavaltaa, jakoi passeja jotka länsivallat tunnustivat ja toimi ihan konsulaattina. Tosin ilman valtiota. Toisen maailmansodan loppuvaiheissa kymmeniä tuhansia virolaisia pakeni länteen. He muodostivat ”ulko-Viron” eli virolaisuuden Viron ulkopuolella. Pakolaiset pitivät parhaansa mukaan yllä virolaista kulttuuria ja siirsivät sitä seuraaville sukupolville. Viron tasavalta oli siis jäänyt henkiin, niin valtiollisen jatkuvuuden ja laillisuuden kautta kuin myös kotimaana pakolaisten mielissä ja keskuudessa.
Neuvosto-Eesti säilytti virolaisuutta
Virolaiset eivät olleet mitään internationalisteja. He eivät halunneet sulautua suureen neuvostoperheeseen, vaan pysyä virolaisina. Tätähän ei vain voinut sanoa ääneen. Teoriassa Eestin sosialistinen neuvostotasavalta oli itsenäinen valtio, joka oli vain valtioliitossa muiden sosialististen neuvostotasavaltojen kanssa. Tästä teoriasta seurasi, että neuvostotasavalloilla, kuten Virolla, oli monia valtiolle tyypillisiä ominaisuuksia. Oli oma hallitus ja siellä oma opetusministeriö, oli oma radio ja televisio sekä omat valtiolliset sanomalehdet. Pieniä asioita, vähäpätöisiä asioita, mutta asioita, joilla voitiin vaalia omaa kieltä ja kulttuuria. Tehtiin vironkielisiä elokuvia ja televisio-ohjelmia virolaisille – sellaisia ohjelmia, joiden juuret olivat syvällä virolaisuuden muhevassa mullassa. Oli valtiollinen mieskuoro, joka esiintyi valtiollisilla laulujuhlilla, julkaistiin viron-
T H E B A LT I C G U I D E ™ M A R R A S K U U 2 0 1 8
kielistä kirjallisuutta ja tehtiin yliopistoissa tiedettä viron kielellä. Kaikki pienet teot auttoivat yhdessä säilyttämään virolaisen kulttuurin hengissä läpi neuvostovuosien ja tässä ääneen lausumattomassa kansallisessa tehtävässä käytettiin hyväksi jokainen mahdollisuus hyödyntää järjestelmän aukkoja. Ne olivat aukkoja, sillä ei ollut keskushallinnon etujen mukaista, kun reuna-alueet korostivat omaleimaisuuttaan.
Sosialistista arkea Neuvosto-Eestissä
Arki Neuvosto-Eestissä oli sosialistista arkea, tavarapulaa, ahtaita asuntoja, harmaata reaalisosialismia. Sisäinen elämä korostui, perhe ja ystävät, rakastuttiin, mentiin naimisiin, saatiin lapsia, elettiin kaikki elämän normaalit ilot ja surut. Aineellisesti elämä oli niukempaa ja viranomaiset rajoittivat elämänpiirin hyväksi nähdylle alueelle. Pohjois-Virossa ja etenkin Tallinnassa tuo elämänpiiri vähän laajeni, kun pystyttiin seuraamaan suomalaisia televisiolähetyksiä. Niitä ei voitu häiritä, sillä meri oli ongelma: häirintäsignaali olisi sammuttanut televisiolähetykset myös Helsingistä. Neuvosto-Eesti oli ainoa neuvostotasavalta ja virolaiset ainoa neuvostokansa, joka pystyi seuraamaan kapitalistisen maailman omia televisiolähetyksiä ja kaiken lisäksi vielä ilman mainittavaa kielimuuria.
Pakolaishallitus piti yllä Viron tasavallan valtiollista jatkuvuutta. Neuvostoliiton natistessa liitoksistaan paremmin informoidut virolaiset kehittivät aina uusia keinoja vaikuttaa. Oli ”kansallisia parlamentteja”, oli vihreää liikettä, oli kaikenlaista uutta, länsimaista opittua ja neuvosto-oloihin soviteltua. Tätä tietämystään virolaiset jakoivat auliisti muille neuvostokansoille. Esimerkiksi ensimmäinen Kansanrintama perustettiin Virossa. Sitten se kopioitiin joka puolelle Neuvostoliittoa. Vaikka Viro oli miehitetty, vaikka maa oli liitetty venäläisten johtamaan Neuvostoliittoon, virolaiset eivät antaneet periksi. Neuvosto-Eestissä onnistuttiin säilyttämään virolainen kulttuuri, vielä sitä vahvistamaan ja lopuksi auttamaan tiedolla ja kansalaistason yhteistyöllä Neuvostoliiton hajoamisessa. Neuvosto-Eesti ei ollut Neuvostoliiton kannalta se paras neuvostotasavalta. ■
53
Flunssan selättämiseen on Virossa monta kikkaa. Pippurilaastarin uskotaan avaavan hengitystä ja auttavan lihaskipuihin.
Pippurilaastarilla ja hunajalla flunssan kaatoon Virossa luotetaan perinteisiin menetelmiin yskän ja nuhan hoidossa.
TEKSTI MIKKO VIRTA, KUVA ANDREI CHERTKOV
Juuri niin, pippurilaastaria. Jopa moni virolainen lääkärikin suosittelee sen käyttöä flunssan aikana tai sen jälkihoidossa. Pippurilaastari liimataan rintaan tai selkään, sillä sen uskotaan avaavan hengitystä. Myös yrttiteevalikoima on apteekeissa monipuolinen. Tarjolla on juomia moneen vaivaan, muun muassa yskä-, flunssa- ja kurkkuteetä.
Syksyllä virolaisiin ruokakauppojen
Flunssalaisen luottolääke on hunaja. Esi-
Tunne naapurisi TBG esittelee virolaisia tapoja, jotka voivat olla suomalaiselle vieraita.
valikoimiin ilmestyy inkivääri-sitruuna-valkosipulipakkauksia. Se on varma merkki flunssakauden alkamisesta. Flunssan alkaessa jäytää moni suuntaa kuitenkin apteekkiin. Särkylääkkeiden ja muiden flunssaa helpottavien tuotteiden lisäksi apteekista hankitaan yrttiteetä, hanhenrasvaa ja pippurilaastaria.
merkiksi yskän yllättäessä paras ensiapu on lusikallinen hunajaa. Myös erilaiset lämpimät juomat hunajan kera ovat Virossa suosittuja. Ruokakaupoissa on suuri valikoima erilaisia hunajasekoituksia. Tuhdin niistä lienee hunaja, johon on sekoitettu inkivääriä tai mehiläiskittivahaa. Hunajaa ei suositella annettavaksi alle -vuotiaille lapsille. ■
20 vuotta sitten Marraskuussa 1998 The Baltic Guidessa oli seuraavia uutisia: ■ Piratismin voittokulusta Tallinnan Mustamäen torilla kerrottiin Kauppakeskuksia joka lähtöön -jutussa. ■ Laajassa jutussa käytiin läpi, miten virolaiset pankit olivat siirtyneet uusille, ulkomaalaisille omistajille. ■ Poliisi ei pelkää -jutussa harmiteltiin, että Tallinnan poliisi törmää katukuvassa valitettavan usein hankaliin suomalaisiin. ■ Helsingin Martin markkinoita esittelevästä jutusta selvisi, että markkinoille oli tulossa myös 10-ottelun olympiavoittaja Erki Nool.