32 TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVATJAAK KADARIK
T H E B A LT I C G U I D E
ELOKUU 2003
talous
Mökki meren rannalta? Mökkiä meren rannalta, ainakaan aivan rannasta, ei Virosta kannata tavoitella. Rannoilla on rakennuskielto ja saunasta laiturille kertyy matkaa väkisinkin parisataa metriä. Suvila Virosta on muuten kyllä aivan kelpo ajatus.
Viron lainsäädäntö on EU-kunnossa eli samaa tasoa kuin nykyisissä EU: n jäsenmaissa. Periaatteessa kiinteistön ostaminen on hyvin yksinkertaista. Myyjän kanssa mennään notaarin toimistoon, notaari ottaa tietokoneeltaan tuoreen kiinteistörekisteriotteen, laaditaan kauppakirja, maksetaan kauppasumma vaikka nettipankin kautta ja notaari merkitsee uuden omistajan kiinteistörekisteriin. Käytännössä kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei kaikki ehkä suju aivan niin sutjakasti kuin lainsäätäjä on aikoinaan virkahuoneessaan aivoitellut.
Kesämökkien markkinat ovat vielä pienet Ensimmäinen vaikeus on löytää se ”oikea ” kesämökki, sillä vanhoja mökkejä on myynnissä aika vähän. Neuvostoliitossa ei mitenkään kannustettu ihmisiä kesäasunnon hankintaan, pikemminkin päinvastoin. Yritteliäitä virolaisia tämä ei tietenkään estänyt ja miltei perheellä kuin perheellä oli lopuksi oma suvila. Tavallinen neuvostoajan suvila oli lautamökki suurella suvila-alueella. Suvila-alueet olivat tavallaan siirtolapuutarhaalueita, mökit ja tontit ovat vain huomattavasti suurempia. Erityisesti Tallinnan lähellä näitä ”suviloita” on paranneltu pieniksi omakotitaloiksi ja loma-asutusalueesta onkin tullut omakotialue. Suvila-alueiden suvilat ovat hartiapankilla rakennettuja. Niiden laatu riippuu tekijän taitavuudesta ja siitä, millaisia rakennusmateriaaleja rakentaja on onnistunut hankkimaan. Suvilan arvoa on vaikea määritellä, ennen kuin kyseinen kesämökki on kunnolla tutkittu, joukossa on todellisia helmiä ja sitten täysiä hökkeleitä.
Suvilat ovat suomalaisittain todella halpoja, hinta voi olla noin 3.000–6.000 euroa. Jos suvila-alue on loistavalla paikalla, kuten on vaikkapa Tallinnan lähellä Kloogalla, niin mikäpä ettei. Ei se paljon maksa ja samalla saa virolaisia naapureita. Toinen tyypillinen virolaismökki on vanha maalaistalo. Kun oli sukulaisia kolhoosissa, niin saattoi vuokrata vanhan rakennuksen, joka oli jäänyt tyhjilleen. Niitä on sitten vuosien varrella laitettu ja kunnostettu. Kesämökiksi ongelma on vain siinä, että saunavesi on usein kaivossa. Mökkimarkkinoilla liikkuu myös ”puhkemajoja”. Neuvostoliitossa jokaisella itseään vähänkin kunnioittavalla yrityksellä ja organisaatiolla oli oma lomakeskus. Nyt niitä on myynnissä. Suurimmat ovat lomahotelleja, pienemmät muutaman mökin lomakyliä tai yksittäisiä lomamökkejä. ”Puhkemajat” ovat yleensä hyvillä paikoilla, mutta niiden kunto vaihtelee. Ensimmäiset uuden ajan kesämökin rakentajat ovat myös jo ehtineet kyllästyä mökkilomaan ja itsenäisen Viron aikana rakennettuja mökkejä on tullut myyntiin. Sellaisista kannattaa hieman katsastaa rakennusvuotta, vielä 90-luvun alussa käytettiin neukkumateriaaleja, joiden laatu toisinaan jättää toivomisen varaa. Uudemmat mökit alkavatkin sitten olla ”eurolaatua”, kuten virolaiset sanovat.
Uusi mökki voisi olla ratkaisu Virossa palautettiin sosialisoitu omaisuus sen oikeille omistajille 90-luvun alussa. Pelkästään tontteja ja kiinteistöjä palautettiin noin 220 000. Nyt nämä ovat tulleet vapaille markkinoille.
Kesämökin valmistajia on Virossa useita. Hirsitalon eli palkmajan saa niin hienon ja niin valmiiksi laitettuna kuin itse tahtoo.
Kesämökkitontin löytää miltei mistäpäin Viroa tahansa. Suomen television näkyvyysalue loppui noin 70 kilometriä Tallinnasta etelään ja tämän rajan jälkeen suomea puhutaan harvemmin. Kielikynnys kannattaa muistaa, jos ei ole halukas oppimaan viroa tai osaa englantia. Kalleimpia ne ovat järkevän ajomatkan päässä Tallinnasta. Tallinnalaisilla kun on rahaa ja he haluavat myös tarvittaessa vain piipahtaa mökillä. Saarenmaa on myös noussut arvossa, sillä se on erityisesti suomalaisten suosiossa. Sisämaasta virolaiset suosivat myös Otepään aluetta, maan talviurheilukeskusta, jonka harjuilla on paljon pikkujärviä. Meren rannat ovat Virossa suojeltu. Rakennuskieltovyöhyke on 200 metriä ja saarilla 400 metriä. Jokamiehen kulkuoikeus on kaikkialla kymmenen metriä vesirajasta. Lähemmäksi rantaa toki saa rakentaa, jos siellä on edes vanhat perustukset. Silloin ei kyse ole uudisrakennuksesta, vaan vanhan rakennuskannan palauttamisesta. Ihmeen paljon niitä vanhoja perustuksia tuntuu löytyvän. Jos ja kun suunnittelee kesämökin rakentamista Viroon, niin kannattaa ottaa harkinta-aikaa. Jos mökille lähdetään, eikä sinne piipahdeta niin matkaaika ei ole ratkaiseva. Esimerkiksi Võrun Kesämökkitontin löytää miltei mistäpäin Viroa tahansa.
aluetta virolaiset pitävät kovin syrjäisenä, kun sinne on Tallinnasta runsaat kaksisataa kilometriä. Karjalan kannaksen maisemia muistuttava maakunta puolestaan tarjoaa monta edullista mökkitonttia harjujärvien rannoilla. Kannattaa miettiä mitä siellä mökillä oikein halutaan tehdä. Jos vaikkapa Pärnun tai Haapsalun suurille uimarannoille ajaa alle tunnissa, niin tarvitseeko omalla mökillä olla oma ranta? Keski-Virosta saa vanhoja maataloja hyvinkin edullisesti, tonteista nyt puhumattakaan. Loppujen lopuksi, ollaanko sitä hakemassa loma-asuntoa vai kesämökkiä. Yhtään typerä ajatus ei ole ostaa tavallista, tilavaa kerrostalohuoneistoa vaikkapa Pärnusta. Kun sellaisen hankkii kylpyläkaupungin keskustasta, niin uimaranta on kävelymatkan päässä, kaikki palvelut vieressä ja kesäisin kaupungissa on joka viikonloppu joku tapahtuma tai festivaali.
Hirsitaloja valmistetaan, mutta ne sähköt Jos ja kun tontti on löytynyt niin kesämökin valmistajia on Virossa useita. Hirsitalon eli palkmajan saa niin hienon ja niin valmiiksi laitettuna kuin itse tahtoo. Tekijöitä ja palvelujen tarjoajia on tarpeeksi. Mökkitontille voi johtaa hyväkin tie, hirsimökki nousee kauniisti paikalleen, mutta se sähkö. Sähkön saamisen kanssa kannattaa olla tarkkana. Eesti Energia ei takaa sähköä kaikkialle. Monesti maaseudulla muuntajat ovat liian pieniä ja uusia asiakkaita ei siksi oteta. Saattaa olla myös niin, että sähkölinja puuttuu ja sen vetämisen saa mökkiläinen itse maksaa. Sama ongelma voi olla puhelimen kanssa, onneksi kännykkä kuuluu koko Virossa. Turvallisuudelle kannattaa myös uhrata muutama ajatus. Parempaan uudismökkiin kannattaa ehkä laittauttaa hälytyslaitteet ja sopia valvonnasta maakunnan turvafirman kanssa. Vanhemmalle mökille riittää kun pois lähtiessään vie kaiken arvokkaan säilöön, vaikkapa naapurin liiteriin. Kesämökkeihin murtaudutaan Virossa aivan yhtä ahkerasti kuin asuntoihin. Murtautujat ovat kuitenkin ammattilaisia, he varastavat, eivät vandalisoi. Mökeistä varastetaan sellaista, jota voidaan myydä, kuten vaikkapa elektroniikkaa tai esimerkiksi alumiinikattiloita, mille milloinkin on kysyntää. Jos ja kun on hankkimassa kesämökkiä Virosta niin kannattaa turvautua ammattilaisten apuun. Monilla kiinteistövälittäjillä on jo erityisesti suomalaisten palveluun keskittyneitä välittäjiä, jotka tuntevat niin Viron kuin Suomenkin lainsäädännön.
Kesämökkiä ei kannata hankkia Virosta sen vuoksi että hankintahinta on paljon suomalaista mökkiä halvempi. Matka meren yli vie aina aikansa ja vieraassa maassa juoksevien asioiden hoitaminen on oma harrastuksensa. Sen sijaan kesämökki Virossa on loistava tapa tutustua heimokansaan ja heimokansan kotimaahan. ■
Virolaistaloja on ympäri Eurooppaa TEKSTI TIMO HUTTUNEN Viime vuosina on Virosta viety ulkomaille kymmeniä tuhansia hirrestä tai höylähirrestä valmistettua taloa, jotka sitten on pantu kasaan muualla Euroopassa. Suurimmat vientimaat ovat Saksa ja Norja. Monen valmistajan koko tuotanto menee ulkomaille. Vuoden 2002 yhdentoista ensimmäisen kuukauden aikana vietiin Virosta puutaloja 762 miljoonan kruunun (noin 49 miljoonaa euroa) arvosta. Syinä virolaistalojen hyvään menekkiin ovat puumateriaalin edullisempi hinta ja ennen kaikkea työvoimakustannusten alhainen taso. Muun muassa suomalaiset hirsitalojen valmistajat ovat vaatineet valtiota apuun erilaisten tuotanto- ja kuljetustukien muodossa, koska tällä hetkellä suomalainen talotuotanto joutuu kamppailemaan markkinoista edullisempien ”idästä” tulevien tuotteiden kanssa. Virossa valmiina ostettu hirsitalo on vielä harvinainen asia. Vanhoja taloja korjataan ja jos perhe päättää hankkia kesämökin, rakennetaan se tavallisesti perinteisiä menetelmiä käyttäen. Onhan Virossa vielä niin, että jokaisen miehen pitää todistaa miehuutensa rakentamalla omin käsin yksi talo. Valmiina ostettu hirsitalo ei oikein sovellu tähän todisteluun. Vuoden 2004 toukokuun alusta alkaen Viro on todennäköisesti EU: n jäsen. Silloin kannattaa yksityishenkilökin harkita puutalon noutamista Virosta. Vaikka mökin ostohinta voi olla Virossa edullisempi kuin Suomessa, pitää hintaan lisätä kuljetuskustannukset. 45 millimetrisestä höylähirrestä valmistetun yhdeksän neliömetrin aitan terassilla maksaa noin 20 000 kruunua (noin 1 280 euroa), grillikatoksen saa 5 000:lla kruunulla (noin 300 euroa) ja pienen mökin hinnaksi tulee noin 40 000 kruunua (2 550 euroa). Luonnollisesti paksusta pyöröhirrestä valmistetut talot ovat kalliimpia. Hintoihin sisältyvät tavallisesti ovet, ikkunat, lukot ja kaikki tarvittavat puuosat. Erikseen ostajan pitää hankkia kattomateriaali. Hirsi- ja puutalovalmistajia on Virossa paljon ja monet tuotantolaitokset ovat kooltaan pieniä. Sopivaa toimittajaa voi etsiä internetistä osoitteesta www.neti.ee hakusanalla ”palkmaja” tai Eesti Puitmajaliiton sivuilta osoiteesta www.woodest.com.