histor
32
Liivinmaan hansakaupungit Hansa oli keskiajalla kolme vuosisataa Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan merkittävin taloudellinen toimija. Se oli tärkeä myös Liivinmaalla, ja monet virolaiskaupungit kuuluivat Hansaan.
Sarasmo tarinoi TEKSTI ANTTI SARASMO, KUVA ANDREI CHERTKOV
Keskiajan Liivinmaa eli Vanha-Liivinmaa oli
saksalaisten -luvun alkupuolella valloittama alue Väinäjoelta Suomenlahteen. Paikallinen väki, eli esimerkiksi liiviläiset, latvialaiset ja virolaiset, menetti vapautensa ja heistä tuli valloittajien kartanoiden alustalaisia ja myöhemmin maaorjia. Liivinmaa jaettiin neljän hallitsijan kesken. Itä-Viroa hallitsi Tarton ruhtinaspiispa. Ruhtinaspiispa oli piispa, joka oli myös hiippakuntansa maallinen hallitsija. Läänemaalla ja Saarenmaalla hallitsi Kuressaaren ruhtinaspiispa ja etelässä Latvian puolella Viron piispojen muodollinen esimies, Riian arkkipiispa. Suurin osa Liivinmaasta kuului kuitenkin munkkiritarikunnalle, Saksalaisen ritarikunnan Liivinmaan haaralle.
Hansakaupungit loivat vaurautta, jota muuten ei olisi syntynyt. Munkkiritarikunta oli nimensä mukaisesti ritarikunta, jonka jäsenet olivat antaneet munkin lupaukset. Luostarin sijasta he palvelivat taistelukentillä. Kuuluisia munkkiritarikuntia olivat muun muassa Temppeliherrat ja Johanniitat eli Maltan ritarit. Saksalainen ritarikuntakin oli aluksi toiminut Palestiinassa, mutta sitten siirtynyt kotimaahan valloittamaan pakanallista Preussia ja pakanallista Liivinmaata. Valloitusten jälkeen ritarikunta sitten hallitsi näitä alueita kuin mikä tahansa maallinen ruhtinas. Liivinmaalla oli kuitenkin vielä yksi mahtitekijä piispojen ja ritarikunnan lisäksi. Hansa oli hallitsijoista riippumaton kauppaliitto ja sillä oli valtaa ja voimaa enemmän kuin monella kuninkaalla.
Hansan idänreitti
Hansa oli järjestö, jota oikeastaan ei ollut. Ei ollut Hansan pääkonttoria eikä Hansan puheenjohtajaa, ei ollut mitään hallintoa, lakeja tai rakenteita. Oli vain itsenäisiä kaupunkeja, joiden kauppiaat tekivät yhteistyötä.
10 000 eKr.
1200-luku
Tanskalaiset valloittivat Viron pohjoisosan
Kaikkein tärkein asia kauppiaille oli tietenkin kauppaoikeudet. Hansalla oli yksinoikeus Novgorodin kauppaan, eli ulkomaiseen kauppahoviin Novgorodin kaupungissa. Tämä oli yksi neljästä tärkeästä hansakonttorista eli kauppahovista. Muut olivat Bergen, Lontoo ja Brygge. Novgorodista tuotiin Eurooppaan ennen muuta turkiksia, olihan vallasväen avotakoilla lämmitettävissä kivi-
linnoissa talvisin kovin kylmä. Novgorodista tuotiin myös mehiläisvahaa, jota tarvittiin muun muassa kirkkojen kynttilöihin sekä hamppukuitua, josta tehtiin köysiä. Kesäreitti kulki pitkin Suomenlahtea. Nevajoen suistossa lastit purettiin laivoista jokiveneisiin ja jokia pitkin sitten kuljettiin Novgorodiin. Syksyllä viimeistään palattiin samaa tietä merelle.
Tästä ajasta artikkeli puhuu.
VIRON HISTORIA LYHYESTI
Ihmisasutusta Viron alueelle
Kun tuli yhteisiä ongelmia, kuten vaikkapa merirosvoja, niin hansakaupungit järjestivät Hansapäivät. Hansapäivillä puhuttiin niin kauan, ettei tarvinnut äänestää ja sitten kauppamiesten säntilliseen tapaan toteutettiin yhdessä sovitut päätökset. Merirosvoja vastaan esimerkiksi jokainen kaupunki varusti sotalaivoja ja samoin yhdessä toimittiin muissakin asioissa.
1227
Saksalainen ritarikunta valloitti koko Viron
1285 Tallinna osaksi Hansaliittoa
1346
Tanska myi alueensa saksalaiselle ritarikunnalle
1500-luvulla
Liivinmaan sota nykyisen Viron ja Latvian alueen hallinnasta, Viro osaksi Ruotsia
1632
Tarton yliopisto perustettiin
1721
Virosta tuli Uudenkaupungin rauhassa osa Venäjää
1917
Tsaarinvalta luhistui Venäjällä, Virolle autonomia
1918
Viro itsenäistyi, Tallinnasta pääkaupunki
1919
Viron vapaussota, joka päättyi Tarton rauhaan 2.2.1920
1939
Neuvostoliiton kanssa avunantosopimus 28.9., Neuvostoarmeijalle tukikohtia Viroon