henkilö
20
T H E B A LT I C G U I D E ™ H U H T I K U U 2 0 1 4
Wilma ”Hantta” Schlizewski on media-alan monitoiminainen sekä tunnettu tatuoitsija. Hantta on ihastunut Tallinnaan ja kaavailee tulevaisuudessa sekä asuvansa että työskentelevänsä ainakin osa-aikaisesti Virossa. Hän on aloittanut viron kielen opiskelun ja haluaa päästä vaikuttamaan Tallinnan kunnallispolitiikkaan.
Kirkon ja kommarin nyrkin alla kolumni
M
istähän johtuu, että Tallinna on kuin raikas, keskieurooppalainen tuulahdus ja Helsinki on kuin homeinen sanomalehtileike mökin ulkohuussin seinässä? Suomi on aina katsonut mallia Ruotsista, niin kuin vähämielinen veli. Kun meiltä kysytään, vastaamme vasta sen jälkeen kun ruotsalaiset ovat ottaneet kantaa. Niin ja kun olemme ensin kommunisteilta tarkistaneet, ettei seinän takana asuva pikkujätti ärsyynny. Nämä ajatukset nousevat taas voimakkaampana mieleen, kun eräskin päämies machoilee Karjalan kannaksen sotaharjoituksissa.
Ystävättäreni lehahti kahville ja kertoi uudesta, valtavasta keksinnöstään; hän ei enää ikinä haluaisi vapaaehtoisesti kärsiä ja kärvistellä. Vuodet lasten ehdoilla, muutot miehen työn ehdoilla, palkkaneuvottelut ammattiyhdistyksen ehdoilla, arki alkoholin ehdoilla… lista oli loputon. Hän oli tajunnut, että ihan samalla tavalla, kun me LUOVUMME unelmistamme, toiveistamme, kiinnostuksemme kohteista, voimme myös luopua niistä peloista ja uskomuksista, joiden vuoksi meidän pitäisi elää sisäistä tahtoamme vastaan. Viro kärvisteli mädän peiton alla vuosikymmeniä ja tottui siihen, ettei mitään omaa ole, ei saa olla, eikä mikään saa edetä. Byrokratia oli kaiken sielu, tavoite ja ydin. Ja kun itsenäisyyden kevät koitti, ei valittukaan enää moder-
nia byrokratiaa, vaan kadehdittavan keveä järjestelmä. Kaikkialta maailmasta, eritoten Suomesta, saapuu kansaa päivittelemään ja oppimaan, miten iloisen suoraviivaisesti ja vaivattomasti voi hyödyntää nykytekniikkaa, niin pankeissa kun valtionhallinnossa. Enää ei oikeasti tarvita sataa
Me Suomessa kommentoimme Viron ultramodernia tietotekniikkaa muristen. ”Nuori kansakunta, tekee vielä virheitä, lastentauteja odotettavissa”, kommentoi teryleenipukuinen perussuomalainen.
kiukkuista mummoa ja nippua pöhelöitä pälvikaljuja papereiden pyörittelyyn. Me Suomessa kommentoimme Viron ultramodernia tietotekniikkaa muristen. ”Nuori kansakunta, tekee vielä virheitä, lastentauteja odotettavissa”, kommentoi teryleenipukuinen perussuomalainen. Kun mädän peiton viimeinen sotavelka kärrättiin sormuksina junalla Neuvostoliittoon, me olimme niin uupuneita, niin surullisia, ettemme enää osanneet keveyttä. Ruotsalaisia parjattiin homoiksi, kun niiden peppipitkätossut loikkivat nauraen. Ihan niin kuin nauru vähättelisi surua. Yksikään suomalainen ei vähättele tavallisen virolaisen kärsimyksiä. Mutta kun kansasta vain 16 prosenttia kuuluu kirkkoon, niin velaton valtio osaa pitää bisneksen bisneksenä ja mooseksen moosek-
sena. Meillä kirkko määrää, milloin ruokakauppa saa olla auki. Meillä kirkko määrää, milloin apteekki saa palvella ihmisiä. Meillä ministeri määrää, että osa kauppaa pitää peittää lainapeitteellä tiettyyn kellonlyömään aamulla ja illalla. Meillä poliitikot määräävät, millä panimomenetelmällä tuotettuja juomia saa tai ei saa myydä kaupassa. Minua hävettää kulkea suomalaisessa kaupassa ulkomaalaisten kanssa ja selittää, että kauppa saa aueta vasta kirkonmenojen jälkeen ja että peitetyn kasan alla on keskikaljaa, eikä sitä saa enää kello yhdeksän illalla myydä. Olisi aivan liian kevyttä ja iloista, jos ihmiset saisivat syödä ja juoda siihen kellon aikaan, kun tekee mieli. Siis muuallakin kuin jääkaapin ja hellan välissä kotona. ■
Juttusarjassa haastattelemme virolaisia, jotka kohtaavat työssään paljon matkailijoita.
”Tervetuloa Viroon!”
– palvelualan ammattilainen lähikuvassa henkilö Küllike Vendla työskentelee Viking Linen Tallinnan sataman terminaalissa asiakaspalvelijana. Suomalaisten osuus asiakaskunnasta on noin kaksi kolmannesta, joten palvelu toimii tarvittaessa suomeksi. Tapasimme Külliken hänen työpaikallaan. Milloin tulit Viking Linelle töihin? ”Aloitin vuonna 2009. Olin aluksi pari kuukautta call centerissä ennen siirtymistä sataman lähtöselvitykseen.” Miten olet opiskellut alaa? ”Opiskelin aiemmin Mainorin kauppakorkeakoulussa matkailua ja nyt suoritan Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa Helsingissä englanninkielistä maisterintutkintoa.”
Miksi olet tällä alalla? ”Minua kiinnostaa se, miten palvelun voisi tehdä vieläkin paremmaksi, miten tehdä asiakaslähtöisiä uusia tuotteita ja tuottaa asiakkaille parempia elämyksiä.” Miten kuvaat suomalaisia asiakkaita? ”He ovat tavallisesti muita rauhallisempia ja ymmärtäväisempiä. Varaukset ovat tavallisesti etukäteen tehtyjä ja kunnossa. Mitään ylitsepääsemättömiä ongelmia ei heidän kanssaan ole ollut. Suomalaiset antavat myös suoraan ja sydämellisesti positiivista palautetta. Miellyttävästi on mieleeni jäänyt eräs vanhempi herrasmies, joka lahjoitti kynän ja laittoi käteeni Fazerin suklaalevyn.” ■