Oamk_Telulainen, sähkö-, automaatio- ja konetekniikan erikoisnumero

Oul unammat t i kor keakoul unt ekni i kanj al uonnonvar aal anl eht i

T ELU LA IN EN SÄHKÖ, AUTOMAATI OJ AKONETEKNI I KANERI KOI SNUMERO

Sisällysluettelo 03

Kolme kovaa tekniikan alaa on vahvuutemme!

04

Teollinen Internet osana automaatiotekniikan koulutusta

07

Tuotetieto haltuun

10

Telakoneen ohjaamon hyväksymisprosessi

12

Pienen puutarhatraktorin rakennussarjan suunnittelu kustannustehokkaasti – mutta tyylillä!

14

Ajoneuvojohtosarjojen testauspöydällä nopeutta ja luotettavuutta testaukseen

16

Harkkovalukoneen varastokuljettimen suunnittelu

18

20

Vioittunut nostolaite on turvallisuusriski

23

25

Kuivauskoneen sähkökäyttöjen modernisoinnilla nostetaan tuotantokapasiteettia

27

29

Mikrotuotannon mahdollisuudet sähköverkon osana

31

33

Mikrotuotannon mahdollisuudet sähköverkon osana

Hakelämpölaitoksen teräsrakenteen mitoittaminen

Värähtelyanalyysi ja kuntokartoituksen rooli ennakoivassa huollossa

Verkko-omaisuuden ylläpidon ja kehittämisen arvo

Pikkaralan 110 kV:n ilmaeristeisen ulkokytkinkentän laitevaihtojen työsuunnittelun ja saneerauksen toteutus

Kolme kovaa tekniikan alaa on vahvuutemme!

Sähkö-, automaatio- ja konetekniikka ovat mukana kaikessa teollisuuden toiminnassa. Nyt nämä kolme yhdistyvät uudella osastollamme. Tavoitteenamme on tuottaa entistä laajempi ja laadukkaampi koulutustarjonta opiskelijoillemme sekä tehdä vielä vaikuttavampaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä yhdessä teollisuuden kanssa.

Ensimmäinen yhteinen lukuvuosi on koulutus-alan sähkö-, automaatio- ja suunnittelu- ja johto-tehtävissä. Tähän artikkeleja osastomme koulutusaloilta hankkeista.

takana uudessa koulutusosastossamme. Osastomme kolmen konetekniikan osaajien tarve on kova teollisuuden projekti-, Oamk_Telulainen-lehden teemanumeroon olemmekin koonneet opetuksesta, osastollamme tehdyistä opinnäytetöistä ja TKI-

Lehden artikkelit osoittavat laajan ja monipuolisen yhteistyömme yritysten kanssa sekä opetuksessa että TKI-toiminnassa. Tämä tiivis työelämäyhteistyö kehittää opetustamme nopeasti muuttuvassa toimintaympäris-tössä ja edesauttaa opiskelijoitamme työllistymään koulutustaan vastaaviin tehtäviin, mutta myös edistää ja uudistaa alueen elinkeinoelämää.

Kolme vahvaa koulutusalaamme yhdessä mahdollistaa entistä laajemmat yhteistyöprojektit.

Osastollamme on yli 40 opetusalan ammattilaista, ja ammattiaineopettajillamme on pitkä työkokemus teollisuudesta. Meillä on nykyaikaiset laboratoriot ja opetusympäristöt, ja olemme haluttu yritysten yhteistyökumppani.

Haluamme, että tämä kaikkia osapuolia hyödyttävä yritysten ja työelämän tarpeista lähtevä yhteistyö edelleen lisääntyy ja kehittyy. Mukavaa alkavaa kesää ja antoisia lukuhetkiä artikkeliemme parissa!

Helena Tolonen DI koulutuspäällikkö, sähkö-, automaatio- ja konetekniikan osasto Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Oulun ammattikorkeakoulu kouluttaa sähkö-, automaatio- ja konetekniikan insinöörejä (AMK) sekä insinööri (YAMK).

Vuosittain osastoltamme valmistuu noin 200 uutta insinööriä elinkeinoelämän tarpeisiin.

Sähkö-, automaatio- ja konetekniikan ostasto on aktiivinen TKI-hankkeiden toteuttaja ja parhaillaan käynnissä olevien EU-rahoitteisten hankkeiden yhteisbudjetti on n. 6 milj. €

Toimituskunta Ville Isoherranen yksikön johtaja

Jouni Kääriäinen koulutuspäällikkö rakennus-, energia- ja talotekniikka

Jukka Säkkinen

TKI-päällikkö

Tuomo Pesola

Helena Tolonen koulutuspäällikkö sähkö-, automaatio- ja konetekniikka

Mira Kekkonen

Editor in Chief

koulutuspäällikkö luonnonvara-ala

Julkaisija Oulun ammattikorkeakoulu, tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö ISSN 2670-2835

Kirjoittaja:yliopettaja Manne Tervaskanto, lehtori Tero Hietanen Kuvat: Manne Tervaskanto, Tero Hietanen

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Teollinen Internet osana automaatiotekniikan koulutusta Teollinen internet tarkoittaa teollisuuden laitteita ja prosesseja, jotka ovat älykkäiden antureiden avulla kytkettynä internetiin. Näin laitteita ja prosesseja voidaan analysoida ja etävalvoa. Teolliseen internetiin pohjautuvia sovelluksia voidaan muun muassa tekoälyn avustuksella käyttää prosessien optimointiin välittömästi, mutta niiden avulla voidaan myös ennustaa teollisuuslaitoksen toimintakykyä. kiinteistönhuollon yritys voi tarkastella kiinteistömassassa lämpötilaeroja tai vedenkulutusta, säätää joitakin asetuksia, hallita kokonaisuuksia ja saada hälytyksiä merkittävistä poikkeamista. (3.)

Kohti autonomista tehdasta Neljännellä teollisella vallankumouksella tarkoitetaan teknologian digitalisoitumista ja liittymistä internetiin. Teollisuussalissa prosessit ja koneet toimivat luonnollisesti niin kuin ennenkin, mutta havainnointiin ja hallintaan käytettävät anturit pystyvät varastoimaan toiminnan aikaisen tiedon aiempaa laajemmin tietojärjestelmiin ja nykypäivänä yleisesti internetiin. Internetiä tukevat protokollat ja lähiverkkoteknologiat dominoivat teollisia ratkaisuja aiemman analogisen standardiviestiteknologian sijaan. Kerätty tieto mahdollistaa reaaliaikaisen palvelutoiminnan ja uusien joustavien tuotantoteknologioiden yhä laaja-alaisemman hyödyntämisen.

Automaation tiedonhallintajärjestelmät Teollisuuden digitalisaation ja IIoT:n edetessä oppilaitosten on muokattava oppimisympäristöjään vastaamaan työelämän muuttuvia tarpeita. Oulun ammattikorkeakoulun (Oamk) automaatio- ja sähkötekniikan koulutusohjelmassa on rakennettu jo useita vuosia digitaalisia ja etäkäytettäviä oppimisympäristöjä. Modernin teknologian ja kehittyneiden työkalujen ansiosta oppiminen ei ole enää sidoksissa tiettyyn luokkahuoneeseen ja rajalliseen määrään tietokoneita. Opiskelijat pääsevät automaatiojärjestelmiin etäyhteydellä omilta kannettaviltaan missä ja milloin tahansa. Covid-19-pandemia on myös lisännyt tarvetta opetusjärjestelmille, jotka ovat etäkäytettäviä usealle kymmenelle yhtäaikaiselle käyttäjälle.

Toisaalta tuotannon hallinnan sijaan puhutaan tuotannon käynnissäpidosta (Operation & Maintenance), jossa reaaliaikainen analytiikka mahdollistaa aiempaa varhaisemman puuttumisen tuotannon häiriöihin sekä tuotteen ja teknologian elinkaaren hallinnan optimoinnin. Yhdistämällä ja analysoimalla tietoja eri lähteistä on mahdollista hallita ja optimoida tehtaanlaajuista toimintaa datalähtöisten sovellusten avulla. Tämä muutos johtaa aiempaa autonomisempaan teollisuuslaitokseen (1). Tästä on esimerkkejä olemassa jo muun muassa energiateollisuudesta (2).

Teollinen internet vs. IoT Teollinen internet tarkoittaa teollisuuden laitteita ja prosesseja, jotka ovat älykkäiden antureiden avulla kytkettyinä internetiin. Näin laitteita ja prosesseja voidaan analysoida ja etävalvoa. Internet of Things eli IoT toimii liittävänä työkaluna erityyppisten tiedonsiirtotekniikoiden, analytiikan, koneoppimisen ja muun muassa sensoritekniikoiden välillä. Teollisen IoT:n (IIoT=Industrial Internet of Things) ja lähinnä kuluttajien tarpeesta muodostuneen IoT:n erottelu onkin välillä vaikeaa. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa kiinteistöjen veden, sähkön ja energiakulutuksen optimointi. Yritysten tarjoamat palvelut perustuvat yksittäisen kuluttajien tuottamaan dataan, ja kuluttuja voikin suhteuttaa omaa kulutustaan normaaliin kulutuskäyrään.

Yksittäinen kiinteistönomistaja tai

Kuva 1. Oamkin hybridilaboration Power Monitoring Expert järjes-telmän “kojelauta” eli dashboard

4

Oamkin opiskelijat voivat virtuaaliservereiden ja prosessisimulaattoreiden avulla esimerkiksi ajaa erilaisia teollisuuden prosessisimulaatioita sekä harjoitella paperikoneiden laatusäätöjä sekä teolli-suuden kunnonvalvontaa ja diagnostiikkaa (kuva 2). He pystyvät myös ohjaamaan säiliöitä, pump-puja ja kuljettimia oppilaitoksen laboratoriossa etäyhteyden välityksellä.

Työkalut edustavat teol-listen automaatioratkaisujen kehityksen kärkeä; mukana kurssitarjonnassa on esimerkiksi laboratorion prosessilaitteistoon toteutettava malli prediktiivinen ennustava monimuuttujasäätö.

Käytännössä suunnittelutyö voidaan tehdä kokonaan etäyhteyk-sien avulla.

pystyvät keräämään tietoa ja konfiguroimaan tiedonkeruuta myös ulkopuolisista järjestelmistä.

Opiskelijat voivat esimerkiksi tietoturvallisesti etämonitoroida LVI-kontin tai hybridilaboratorion energiankulutusta, konfiguroida tiedonsiirtoa tietokantaan ja jalostaa siitä raportteja teollisen internetin mahdollisuuksia hyödyntäen.

Opiskelija kirjautuu vpn-yhteyden avulla automaation palvelimille ja tarvittavat ohjelmistot ja simulaattorit ovat käytettävissä sitä kautta. Automaation informaationhallintajärjestelmien avulla opiskelijat

Kuva 2. Oamkin yhteiskäyttöisen automaation opetusjärjestelmän rakennekuva

Hankittavaan IIoT-ympäristöön kuuluu muun muassa web-pohjainen Valmet UI -operointiympäristö, joka edustaa erityisesti teollisuusautomaation eli mm. energian tuotannon, kemianteollisuuden, sellu- ja paperiteollisuuden kehittyneintä kärkeä. Järjestelmä on rakennettu HTML5-standardin perusteella, joten hybridilaboratorion prosesseja voi operoida samanaikaisesti mobiili- ja työpöytälaitteilla ja operointinäyttöön voidaan lisätä helposti kolmannen osapuolen web-pohjaisia komponentteja.

Teollisen mittakaavan moderneja informaationhallintajärjestelmiä ja IIoT-ympäristöjä on käytettävissä muun muassa Valmet Automationilta, Siemensiltä, Fidelixiltä ja Schneider Electriciltä. Lisäksi automaation tuottamaa mittaustietoa hybridilaboratoriosta kerätään paikalliseen MariaDB-tietokantaan ja visualisoidaan muun muassa Grafana-sovelluksella.

Sähkö- ja lämpöverkon ohjausjärjestelmä Energia-, LVI-, sähkö- ja automaatiotekniikan kattavan hybridilaboratorion keskitettyä ohjausjärjestelmää ollaan parhaillaan uudistamassa. Järjestelmään kerätään tietoa koko laboratorion alueelta, mikä mahdollistaa paremmin laboratorion prosessien integroinnin yhdeksi kokonaisuudeksi. Esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa sähkön- ja lämmöntuotannon yhteiskäyttö. Tähän voidaan liittää myös kiinteäksi osaksi sääennusteet, joilla prosessin ajomalleja voidaan optimoida. Tälläkin hetkellä on mahdollista laskea reaaliaikaisesti hybridilaboratorion sähkönkulutus ja sitä vastaavat CO2päästöt joustavan sähköverkon monitorointijärjestelmään kautta (kuva 1). Järjestelmään on mahdol-lisuus päästä etäkäyttäjänä ja mittausdata voidaan siirtää myös lähes reaaliaikaisesti pilvitallennus-alustalle tietoturvallisesti.

Teolliseen internetiin liittyvien laitteiden ja järjestelmien ohjelmointia ja konfigurointia harjoitellaan automaation opetustarjontaan lukeutuvilla kursseilla.

Opetustarjontaan kuuluvat muun muassa ohjelmointi- ja laitteiston konfigurointiharjoitukset, joilla data saadaan visualisoitua pilvialustoilla. Alustoina käytetään muun muassa Siemensin Mindsphereja Mathworksin Thingspeak -ympäristöjä. Datan web-pohjaisen visualisoinnin lisäksi IIoT-ympäristö voi luoda käyttäjälle hälytyksiä ja tehdä ohjaustoimenpiteitä datan perusteella. Tietoturva mielletään usein teollisen internetin yhdeksi keskeisimmäksi uhkakuvaksi. Opetustarjontaan liittyy myös Automaation tietoturva -kurssi, jossa automaation tiedonsiirtoon ja tiedonkäsittelyyn liittyviä uhkia tuodaan esille ja havainnollistetaan muun muassa luokkahuoneharjoituksissa.

5

Lähteet: 1. Puoskari, Vesa 2019. Predicting the future using data. Valmet: Forward Magazine 2019(3). https://www.valmet.com/media/articles/expertsvoice/predicting-the-future-using-data/?returnUrl=%2Fmedia%2Fcustomer-magazine%2F2019%2Fissue-3%2F 2. Galkin-Aalto, Marina 2019. Helen optimoi kaukolämmön tuotantoa yhtenä keinona matkalla hiilineutraaliuteen. Helen Oy. Hakupäivä 31.5.2021. https://www.helen.fi/uutiset/2019/optimointi.

3. Collin, Jari & Saarelainen, Ari 2016. Teollinen internet. Verkkojulkaisu. Helsinki: Talentum. https://bisneskirjasto-almatalentfi.ezp.oamk.fi:2047/teos/BAFBIXCTEB#/kohta:I((20)OSA((20)Suuri((20)mahdollisuus((20)(:2((20)M((e4)((e4)ritelmien((20)kirjo((20)/piste:b386 Vaatii kirjautumisen.

6

Kirjoittaja: projektipäällikkö Henri Autio Kuvat: projektipäällikkö Henri Autio

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Tuotetieto haltuun Artikkeli liittyy Pohjois-Pohjanmaa liiton rahoittamaan EAKR-hankkeeseen Kilpailukyvyn avaimet (KILKA A74266).

Hankkeen toteuttajina toimivat Raahen kaupunki, Nivala-Haapajärven seutu NIHAK ry, Centria ammattikorkeakoulu Oy ja Oulun ammattikorkeakoulu Oy. Hankkeen tavoitteena on kasvattaa valmistavan teollisuuden, erityisesti Pohjois-Pohjanmaan alueella toimivien valmistavan teollisuuden pk-yritysten kilpailukykyä tarjoamalla avaimet, joilla toiminnan lukkoja ja pullonkauloja tunnistetaan sekä poistetaan koko toimintaketjusta. osana tuotekehitysprojektia. Opiskelijat toteuttavat tuotekehitysprojektin asiakkainaan oikeat yritykset.

Kilpailu kansainvälisillä markkinoilla vaatii tuotteiden valmistamista entistä tehokkaammin ja uusien tuotteiden tuottamista markkinoille entistä nopeammin. Nykyisin, kun käytännössä kaikki tuotetieto tuotetaan tietokoneilla, on tiedon tuottaminen ja muuttaminen tällä tavoin helppoa. Tuotetiedon hallinnan puuttuessa haasteena kuitenkin usein on tiedon löytäminen. Mikäli työntekijöiden tuottamat tiedot ovat hajanaisena massana työasemien ja verkkopalvelinten kiintolevyillä tai pahimmassa tapauksessa työntekijöiden muistin varassa, on yrityksen toiminta heikolla pohjalla. Tällainen yritys kestää huonosti työntekijöiden vaihtuvuuden, kun tietoa ei saada tehokkaasti uusien työntekijöiden käyttöön.

-

Nimikkeiden hallinta ja versiointi Nimikkeillä tarkoitetaan sellaisia liiketoimintaan liittyviä tekijöitä, joita käytetään toistuvasti tai joihin viitataan tuotteisiin liittyvissä prosesseissa. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tuotteet, materiaalit, dokumentit, resurssit ja aktiviteetit. Aina ei kuitenkaan ole selvää, mitkä asiat esitellään nimikkeinä.

Käsitelläänkö esimerkiksi valurauta-aihio ja siitä koneistettu valmis osa kahtena eri nimikkeenä?

Jos käsitellään, nimikkeet tulee jollain keinolla liittää toisiinsa. Usein nimikkeet liittyvät joihinkin tuotteisiin, jotka ovat myös yhdenlaisia nimikkeitä. Esimerkiksi jokin komponentti voi olla yksi nimike, joka on liitetty tiettyyn tuotteeseen tai tuotteisiin niin, että komponentti on osa tuotetta. Tuotteeseen voidaan liittää komponenttien lisäksi paljon muitakin nimikkeitä. Esimerkiksi tuotteen käyttöohje on tuotteeseen liittyvä nimike, vaikka sitä ei käsitelläkään tuotteen osana. (1; 2.)

Mikäli työntekijöiden tuottamat tiedot ovat hajanaisena massana työasemien ja verkkopalvelinten kiintolevyillä tai pahimmassa tapauksessa työntekijöiden muistin varassa, on yrityksen toiminta heikolla pohjalla.

Tuotetiedonhallintajärjestelmän (PDM, Product Data Management) avulla on tarkoitus saada yrityksen tuotetiedon tallentaminen, löytäminen, jalostaminen, jakaminen ja uudelleenkäyttö mahdollisimman helpoksi, nopeaksi ja vaivattomaksi. Järjestelmästä puhuttaessa käytetään myös termiä tuotteen elinkaaren hallinta (PLM, Product Lifecycle Management). Tässä artikkelissa käytetään termiä PDM, huomioiden koko tuotteen elinkaari.

Versiointi on yksi tärkeimpiä alueita nimikkeiden hallinnassa, ja se löytyykin vähintään jossain muodossa kaikista PDM-järjestelmistä. Nimikkeeseen voi liittyä kahden tyyppisiä nimikeversioita: ajallista kehitystä kuvaavia peräkkäisiä revisioita ja ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia rinnakkaisia variantteja, jotka eroavat vähän toisistaan esimerkiksi värin, kokoonpanon, koon tai pakkauksen suhteen.

Kun nimikkeestä tehdään uusi revisio, se korvaa aina tuotannossa olevan vanhemman revision tietyn ylimenojakson kuluessa. Uuden variantin kehittäminen puolestaan ei vaikuta muiden varianttien tuotantoon, vaan se tulee niiden rinnalle. (1.)

Suuryrityksissä tuotteisiin liittyviä nimikkeitä voi olla jopa miljoonia, jolloin on selvää, että toimiminen globaaleilla markkinoilla ilman tehokasta tuotetiedon hallintaa olisi erittäin haastavaa. Suuryrityksissä tuotetiedon hallintajärjestelmät ovatkin laajasti käytössä, mutta useissa pk-yrityksissä järjestelmät eivät ole vielä arkipäivää. Kilpailukyvyn avaimet -hankkeen yksi tavoitteista on tuotetiedon hallinnan tietoisuuden lisääminen alueen pk-yrityksissä.

Nimikkeestä syntyy yleensä uusi revisio, jos nimikettä muutetaan niin radikaalisti, että uusi versio korvaa vanhan. Mekaanisista komponenteista tehdään yleensä uusi revisio silloin, kun komponenttia muutetaan niin ”paljon”, että sen osaluettelo tai piirustus muuttuu.

Oulun ammattikorkeakoulussa konetekniikan tutkinto-ohjelmassa tuotetiedon hallintaa opiskellaan 7

muulla tavoin, esimerkiksi asennus- ja käyttöohjeet. (1; 3.)

Tuotteesta voidaan tehdä uusi revisio esimerkiksi seuraavista syistä (1): • •

• • • • • •

Samasta tuotteesta voi olla useita erilaisia tuoterakenteita, jotka tarjoavat erilaisia näkökulmia tuotteesta. Näitä rakenteita ovat suunnittelurakenne, toiminnallinen rakenne, valmistus- ja toimitusrakenne, varaosarakenne ja myyntirakenne. Suunnittelurakenne on rakenne, johon suunnittelu on määrittänyt kaikki lopullisen tuotteen osat. Kuvassa 1 on havainnollistettu, millä tavoin monitasoinen suunnittelurakenne koostuu osista ja alikokoonpanoista. (1.)

Tuote ei toimi tyydyttävästi.

Tuotannossa on ongelmia (esimerkiksi kokoonpano hidasta liian tiukkojen välysten takia).

Tuotantomenetelmissä on tapahtunut muutoksia.

Suorituskyky kaipaa parannusta.

Muotoilu kaipaa modernisointia.

Tuotteen valmistuskustannuksia on vähennettävä.

Joidenkin osien saatavuus on huonontunut.

Uudet markkinat vaativat lisäominaisuuksia.

Dokumentit arkistoon Dokumentit ovat myös yhdenlaisia nimikkeitä. Dokumenttien erityispiirre on se, että niihin liittyy aina myös dokumentin varsinainen sisältö, joka voi olla esimerkiksi piirustus, tekstidokumentti tai videotiedosto. Dokumentin sisältö voi yleisesti ottaen olla mitä tahansa tietoa, jota voidaan käsitellä PDM-järjestelmän ulkopuolella tiedostona sen käsittelyyn soveltuvalla ohjelmistolla. (1.)

Kuva 1. Monitasoinen suunnittelurakenne

Dokumenttiarkiston puuttuessa on vaarana, että kukaan ei enää tiedä, mistä tietty dokumentti löytyy, mitä versioita dokumentista on olemassa ja mikä on viimeisin dokumentin hyväksytty versio.

Dokumenttien määrän kasvaessa ja niiden tehokkaan hallinnan puuttuessa on yhä todennäköisempää, että työntekijät tekevät virheitä, kuten tahattomia tiedoston päällekirjoittamisia tai jopa tuhoamisia. Dokumenteista syntyy helposti kaksoiskappaleita: vaikka tiedettäisiin, että joku on jo aiemmin tehnyt tarvittavan dokumentin, se saatetaan tehdä uudestaan, koska alkuperäisen löytäminen on liian työlästä. Tuotetiedonhallinnan toivotaankin ensimmäisenä auttavan yritystä juuri dokumenttien hallinnassa tuomalla siihen takaisin tietynlaista kurinalaisuutta, joka tietokoneiden myötä on menetetty.

(1.)

Muutokset näkyville Yksi merkittävistä tuotetiedon hallinnan tehtävistä on koordinoida ja rekisteröidä tuotteisiin kohdistuvat muutokset. Usein tuotteisiin liittyy paljon toisistaan riippuvia tietoja, jolloin pienikin muutos johonkin tietoon voi aiheuttaa sen, että monia muitakin tietoja joudutaan muuttamaan tai vähintäänkin tarkistamaan. Esimerkiksi suunnitteluvirheistä suurin osa aiheutuu jo valmiisiin hyväksyttyihin suunnitelmiin tehdyistä hallitsemattomista muutoksista, jotka ovat ainoastaan muutoksen tekijän tiedossa.

Tuotetiedonhallinnan muutostenhallintatyökalujen tehtävänä on minimoida juuri tämän kaltaisia virheitä. (1; 2; 3.)

Yksittäiseen nimikkeeseen, esimerkiksi yksittäiseen dokumenttiin tehtäviä muutoksia hallitaan yleensä revisioiden avulla. Revisioon kohdistuneita toimenpiteitä ja revision käytettävyyttä valvotaan tilojen avulla. Kuvassa 2 on esitetty esimerkki neljän tilan tilakaaviosta. (1.)

Tuoterakenteet koostuvat nimikkeistä Suuri osa tuotetiedonhallintajärjestelmän toiminnoista perustuu tuoterakenteen ja nimikkeistön käyttöön. Järjestelmässä olevat nimikkeet kiinnitetään toisiinsa ja tiettyyn tuotteeseen tuoterakenteen kautta. Tuoterakenne siis kertoo, miten tuote koostuu osista, jotka koostuvat pienemmistä osista ja niin edelleen. Fyysisten osien lisäksi tuoterakenne voi sisältää viittauksia nimikkeisiin, jotka eivät ole tuotteen osia vaan liittyvät tuotteeseen

Kuva 2. Tilakaavio (2)

8

Kaaviossa olevat nuolet kuvaavat sallittuja siirtymiä tilojen välillä. Kun suunnittelija tai muu henkilö aloittaa tekemään esimerkiksi dokumentista uutta revisiota, on se aluksi ”kesken”-tilassa. Kun henkilö saa uuden revision omasta mielestään valmiiksi, siirtää hän revision ”valmis”-tilaan. Tämän jälkeen joku tarkastaa uuden revision. Jos dokumentin uusi revisio läpäisee tarkastuksen, siirretään se ”tarkastettu”-tilaan. Jos dokumenttia täytyy korjata, palautetaan se takaisin ”kesken”-tilaan.

Tarkastuksen jälkeen jonkun tulee vielä hyväksyä uusi revisio ja siirtää se ”hyväksytty”-tilaan. Jos revisio ei kelpaa hyväksyjälle, hänkin voi vielä palauttaa sen ”kesken”-tilaan. Julkaisun jälkeen revisiota ei voida enää muokata. Jos dokumenttiin halutaan julkaisun jälkeen tehdä muutoksia, on siitä tehtävä uusi revisio. (1.)

PDM-järjestelmä voidaan integroida keskustelemaan yrityksen muiden järjestelmien kanssa, jolloin manuaaliset tiedonsiirtoprosessit muutetaan automatisoituihin sähköisiin prosesseihin. Automatisoidun tiedonsiirron avulla liiketoimintaprosessit nopeutuvat ja saman tiedon syöttäminen useisiin eri järjestelmiin vähenee, tiedon luotettavuus paranee ja virheiden määrä vähenee.

Loppusanat Onnistuneesti toteutettu PDM-järjestelmän käyttöönotto mahdollistaa tehokkaan kommunikaation yrityksen eri osastojen ja muiden sidosryhmien välillä. Kommunikaation parantumisen myötä toiminnan laatua, tehokkuutta ja nopeutta voidaan parantaa merkittävästi, kun huonon kommunikaation aiheuttamat virheet vähenevät tai poistuvat jopa kokonaan. Toimiva PDM-järjestelmä mahdollistaa myös turhan hukkatyön vähentämisen, kun kertaalleen tehtyä, laadukkaaksi ja hyväksi todettua tietoa kyetään hyödyntämään tehokkaammin. (3.)

PDM-järjestelmä Ideaalitilanteessa PDM-järjestelmä yhdistää, integroi ja hallitsee yrityksen liiketoimintaprosesseja valmistettavien tuotteiden ja niihin kiinteästi liittyvien tietojen kautta. Järjestelmän tehtävänä on siis luoda edellytykset yrityksen eri tietojärjestelmien ja prosessien yhdistämiseen. Kuva 3 havainnollistaa, miten PDM-järjestelmä yhdistää valmistavan teollisuuden pk-yrityksen liiketoimintaprosesseja.

Ennen tuotetiedonhallintajärjestelmän hankintaa tai edes järjestelmien vertailua on syytä kartoittaa yrityksen tuotetiedon hallinnan nykytilanne ja miettiä, missä asioissa PDM-järjestelmän toivotaan auttavan. Jos yritys päätyy järjestelmän hankintaan, tulee muistaa, ettei pelkkä järjestelmä kuitenkaan vielä itsessään ratkaise yrityksen tuotetiedon hallinnan haasteita. Uuden järjestelmän käyttöönotto aiheuttaa väistämättä muutoksia yrityksen toimintaprosesseissa. Käyttöönottoprojektissa onkin syytä olla työntekijöitä yrityksen joka osastolta, jotta prosessit saadaan toimiviksi kaikkien osastojen kannalta ja mahdollinen muutosvastarinta olisi mahdollisimman pieni. Käyttöönotto tulee suunnitella huolellisesti ja varmistua siitä, että kaikilla projektiin osallistuneilla on tiedossa, mitä ollaan tekemässä ja miksi.

Lähteet 1. Martio, Asko 2015. Tuotekonfigurointi ja tuotetiedon hallinta. 1. painos. Espoo: Amar-tekno Oy. 2. Peltonen, Hannu, Martio, Asko & Sulonen, Reijo 2002.

PDM. Tuotetiedon hallinta. 1. painos. Helsinki: Edita Prima Oy.

Kuva 3. Esimerkki pk-yrityksen liiketoimintaprosessien yhdistämisestä

Järjestelmällä ei pyritä korvaamaan mitään yrityksen vanhaa järjestelmää, vaan pyritään tuomaan lisäarvoa olemassa olevaan IT-infrastruktuuriin.

3. Sääksvuori, Antti & Immonen, Anselmi 2002. Tuotetiedonhallinta –PDM. Helsinki: Talentum Media Oy.

9

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Ville Häkkinen ja yliopettaja Kai Jokinen Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Ville Häkkinen ja Iopscience

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Telakoneen ohjaamon hyväksymisprosessi Tämä artikkeli perustuu Ville Häkkisen opinnäytetyöhön Telakoneen ohjaamon hyväksymisprosessi. Villen ansiokas opinnäytetyö on erinomainen esimerkki siitä, kuinka turvallistaminen, direktiivit ja standardit ohjaavat nyt ja tulevaisuudessa insinöörien suunnittelutyötä. Ville on työssään perehtynyt turvaohjaamoille asetettuihin vaatimuksiin ja suunnitellut vaatimukset täyttävän turvallisen ratkaisun. Työssä on myös selostettu akkreditoidussa tarkastuslaitoksessa toteutettavaa käytännön testausta ja siinä vaadittavia kiinnitysrakenteita.

Turvallisuus etusijalla

Pehmeästi pinnalla

Opinnäytetyö tehtiin Ranualla sijaitsevalle konepajayritys Jarcrac Oy:lle. Yritys valmistaa ja markkinoi pienmetsä- ja telakoneita. Multi-telakonetta on kehitetty viime vuosien aikana ja sen ohjaamolle on nähty tarpeelliseksi suorittaa turvaohjaamotestit puutavarakuormaimen käyttöä varten. Opinnäytetyössä suunniteltiin ohjaamoa vahvistavia muutoksia kuljettajan turvallisuuden varmistamiseksi.

Multi-kone on monikäyttöinen maastoajoneuvo, jolla voidaan suuren telojen pinta-alan avulla liikkua helposti hyvin pehmeässäkin maastossa. Koneeseen on saatavissa lisävarusteena metsäperävaunu puutavarakuormaajalla, ja tämän takia ohjaamoon tulee suorittaa myös OPS-standardin mukaiset ohjaamon lasien kestävyyttä testaavat testit.

Vaihtoehtoisesti maansiirtokonestandardien mukaan olisi voitu jättää lasien testaaminen suorittamatta, jolloin testauskustannukset jäisivät pienemmiksi, mutta tämä vaihtoehto olisi rajoittanut koneen käyttömahdollisuuksia.

KUVA 1. Jarcrac Multi -kone

-

Ohjaamon turvarakenne on suunniteltu vaativaan käyttöön.

Koneiden suunnittelua ohjaavat konedirektiivi ja useat standardit, jotka pyrkivät huomioimaan suunnittelussa erityisesti kuljettajan turvallisuuden.

Metsäkoneiden turvaohjaamon testaukseen on kolme standardia, jotka ovat FOPS- OPS- ja ROPS-standardit. FOPS-standardi määrittää ehtoja ohjaamon kattorakenteen kestävyydelle.

OPS-standardissa määritetään ehdot ohjaamon lasien kestävyydelle. ROPS-standardi määrittää ehtoja, jotka tulee täyttyä koneen ympäripyörähtämistä simuloivassa testissä.

KUVA 2. DLV-turvatilan sijainti ohjaamossa (Iopscience)

Suunnittelun lähtökohdat Ohjaamon rakenteen suunnittelussa lähtökohtana oli suunnitella kuljettajalle turvallinen ja ulkonäöltään hyvännäköinen ohjaamo, joka voidaan testien suorittamisen jälkeen siirtää sarjatuotantoon.

Aiemmin mainittujen lisäksi suunnittelussa tuli huomioida ohjaamon massan ja valmistuskustannuksien pysyminen mahdollisimman pieninä ja 10

ohjaamon valmistettavuuden pysyminen yksinkertaisena. Multi-koneen ohjaamossa on turvallisuussyistä hätäpoistumistie kattoluukun kautta, ja tämä nähtiin järkeväksi säilyttää myös turvaohjaamossa.

Suunnittelu nippuun ROPS-testissä ohjaamon yläosaan luodaan kuormitus, jolla ohjaamoa pyritään vääntämään. Erityisesti tämän rakenteen testaamisen aikana ohjaamon saranarakenne, jolla ohjaamo kiinnitetään koneeseen, ottaa vastaan kovan rasituksen. Saranarakennekin tulee pitää testien suorittamisen jälkeen samanlaisena kuin testiohjaamossa, koska muokattu rakenne ei käyttäydy välttämättä samalla tavalla kuormituksen alaisena.

Kattoluukku se olla pittää Kattoluukun säilyttäminen ohjaamossa lisäsi rajaarvoja suunnitteluun, koska järkeväksi FOPS-rakenteeksi todettiin opinnäytetyön alkuvaiheessa ohjaamon yläpuolella sijaitseva irrallinen ritilärakenne. Ritilärakenteen tuli olla helposti avattavissa ulospäin, jotta hätäpoistumistien toimiminen hätätilanteessa voidaan varmistaa. Ritilärakenteella suurin saavutettu etu on sen helppo vaihdettavuus esimerkiksi ohjaamon päälle pudonneen esineen vaurioittaessa FOPS-rakennetta.

Ritilän massaa päädyttiin keventämään kaasujousilla, jotta ohjaamon kattoluukku on avattavissa kohtuullista voimaa käyttäen. Kaasujouset eivät saa kuitenkaan olla liian vahvoja, jotta kattoluukku ja ritilärakenne pysyvät ala-asennossa tukevasti ohjaamon kattoa vasten. Ritilärakenteen koko päädyttiin rajaamaan massan keventämiseksi vain ohjaamon katon kriittisimmälle alueelle. Katon sisäpuolelle lisättävällä vahvistavalla rakenteella tehtiin myös ohjaamon etuosa jalkatilan yläpuolella turvalliseksi kuljettajalle.

KUVA 4. Ohjaamo mallinnettuna koneeseen

Sitten tuli lopputesti Ohjaamon testit tehdään viikolla 21 Eurofins Oy:n Vakolan toimipisteessä. Testien suorittamista varten ohjaamosta tehtiin piirustukset, jotka arkistoidaan ja joista voidaan mahdollisen onnettomuuden jälkeen varmistaa, että ohjaamo on turvarakenteiltaan samanlainen kuin testattu ohjaamo.

KUVA 3. Ohjaamon kattoluukku ja lisäsuoja

Helposti avattavasta rakenteesta löytyy monia vaihtoehtoja, mutta tässä tapauksessa toimintavarmaksi ratkaisuksi valikoitui ruuviliitoksella oleva saranarakenne ritilän takaosaan. Rakenteen avulla ritilä saadaan avattua ohjaamon sisäpuolelta työntäen ulospäin, mutta minkä verran hädässä oleva kuljettaja jaksaa työntää suorille käsille? Ritilän tuli olla mahdollisimman kevyt, mutta myös tarpeeksi luja kestämään 5 metrin korkeudesta pudotettu 230 kg painava testiobjekti. Testiobjektin ei saa läpäistä ohjaamon rakennetta niin, että se vaurioittaa testien ajaksi ohjaamoon asennettua DLV-turvatilaa.

Lähteet Häkkinen, Ville 2021. Telakoneen ohjaamon hyväksymisprosessi. Oulun ammattikorkeakoulu. Konetekniikan tutkinto-ohjelma, auto- ja työkonetekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 28.4.2021 http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202104286114.

Iopscience. Machinery cabins. Hakupäivä 28.11.2020 https://iopscience.iop.org/article/10.1088/1757899X/227/1/012041/pdf.

11

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Taneli Rautio ja lehtori Janne Ilomäki

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Pienen puutarhatraktorin rakennussarjan suunnittelu kustannustehokkaasti – mutta tyylillä!

Mistä saataisiin pieni puutarhatraktori, jos budjettiin sopivaa ei löydy markkinoilta? Oamkin auto- ja työkonetekniikan insinööriopiskelija Taneli Rautio ratkaisi ongelman suunnittelemalla ja rakentamalla sellaisen itse. Tanelin opinnäytetyölle asetetut raamit olivat yksiselitteiset: vaadittavat toiminnallisuudet ja lopputuotteen hinta. Insinööriopinnoissa hankittu osaaminen yhdistettynä oman harrastuspohjan myötä hankittuun luovaan ajatteluun tuottivat pienen puutarhatraktorin rakennusohjeen, jonka perusteella rakennetun prototyypin hintalappu jäi alle 1 000 €:n.

Opinnäytetyönä suunniteltiin pieni puutarhatraktori sekä rakentamiseen tarvittavat ohjeet ja piirustukset. Aiheeseen päädyttiin, koska markkinoilta ei löytynyt kustannustehokasta vaihtoehtoa. Tavoitteena oli suunnitella ohjeet, joiden perusteella kuka tahansa voisi rakentaa laitteen itselleen.

Idea laitteen suunnitteluun syntyi, kun alettiin etsiä kesämökille edullista ja pientä konetta, jolla voisi aurata lunta ja vetää auton perävaunua. Konetta tulisi myös pystyä siirtämään paikasta toiseen auton jarruttomalla perävaunulla. Budjettina laitteen hankinnalle pidettiin 1 000 €. Myynnissä olevia laitteita tutkittaessa selvisi, ettei ollut olemassa edullista vaihtoehtoa, joka sopisi vaatimuksiin. Päätettiin siis suunnitella ja valmistaa laite itse.

Vaatimusmäärittelystä liikkeelle Traktorin suunnittelu aloitettiin miettimällä, mitä osia sen valmistamiseen tarvittaisiin. Valmistukseen päätettiin käyttää mahdollisimman paljon autojen purkuosia. Kierrätysosien avulla laitteen valmistuskustannukset pysyisivät alhaisina.

Voimansiirtoon valittiin takavetoisen Lada-merkkisen henkilöauton vaihteisto, kardaaniakseli ja taka-akseli. Nämä osat valittiin, koska niitä oli saatavilla edullisesti ja niiden muuttaminen käyttötarkoitukseen olisi helppoa. Taka-akselia tuli kaventaa ja kardaaniakselia lyhentää, jotta traktorin pituus ja leveys saataisiin sopivaksi.

Voimansiirtojärjestelmä, jossa näkyy ensiövälityksen ketjuveto

Voimansiirtoon tuli lisätä myös välitys, jolla laskettaisiin laitteen nopeutta ja kasvatettaisiin vääntömomenttia. Välitys toteutettiin käyttämällä hammasrattaita sekä ketjuja moottorin ja vaihteiston välillä. Moottoriksi valikoitui 6,5-hevosvoimainen paikallismoottori. Moottoriin oli saatavilla lisävarusteena keskipakokytkin, ja sen avulla saatiin toteutettua voiman kytkentä eikä tarvittaisi erillistä kytkinpoljinta.

Voimansiirron jälkeen alettiin miettimään etuakselistoa ja ohjausta. Ohjauksen osiksi valittiin henkilöauton hammastanko, ohjausakseli ja ohjauspyörä. Etuakselistoksi suunniteltiin maataloustraktoreissakin käytettyä mallia. Etuakselisto kallistuisi maaston mukaan ja sen valmistus olisi helppoa.

Koska traktorilla tulisi myös pysähtyä, siihen suunniteltiin myös jarrut. Jarruina käytettiin taka-akselissa olleita rumpujarruja ja samaisesta autosta purettua jarrupääsylinteriä. Jarrupääsylinterin ja jarrusylinterien väliin teetettiin sopivan mittaiset 12

kuin henkilöautoissa ja mönkijöissä, joten perään voidaan kytkeä sama perävaunu, jolla laite on siirretty kohteeseen.

jarruputket. Jarrupoljin valmistettiin ja asennettiin koneen vasemmalle puolelle.

Rungon suunnittelu

Lopputuloksena toimiva prototyyppi Seuraavaksi siirryttiin suunnittelemaan runkoa.

Rungon suunnittelu toteutettiin käyttämällä Solidworks-mallinnusohjelmaa. Ohjelman avulla pystyttiin mallintamaan rungon 3D-malli, jonka avulla voitiin mitoittaa osien paikat. Runko valmistettiin nelikulmaisesta putkipalkista ja osat liitettiin yhteen hitsaamalla.

Laitteen valmistuttua suoritettiin koeajo. Koeajolla testattiin lumen aurausta ja vedettiin kuormattua perävaunua. Kevyen lumen aurauksessa ei ilmennyt mitään ongelmia, mutta raskaammalla lumella takarenkaiden pito olisi voinut olla parempi. Ratkaisuksi huonoon pitoon ajateltiin asentaa renkaille tulevaisuudessa lumiketjut. Perävaunun vedossa ei ilmennyt ongelmia, vaan kone jaksoi vetää helposti raskastakin kuormaa. Pienen traktorin suunnittelussa siis onnistuttiin hyvin.

Solidworks-mallinnusohjelmalla laadittu 3D-malli rungosta

Kun voimansiirron osat ja runko oli valmistettu, suunniteltiin traktoriin sähköt. Moottorissa oleva sähköinen starttimoottori tarvitsi toimiakseen akun ja kytkimet, joilla se käynnistettäisiin ja sammutettaisiin. Käyttökytkimet asennettiin ohjauspyörän läheisyyteen. Traktoria käytettäisiin paljon talvella, joten siihen tuli asentaa myös työvalot. Valoiksi valittiin edulliset led-työvalot, jotka sijoitettiin koneen etuosaan.

Valmis puutarhatraktorin prototyyppi

Laitetta tullaan käyttämään jatkossa pihojen lumen poistossa ja puutarhajätteen sekä polttopuiden kuljetuksessa. Laitteen valmistuskustannukset jäivät lopulta alle 1 000 €.

Lähteet

Laitteen ollessa ajokuntoinen siihen suunniteltiin ja valmistettiin konepeitto, lattia, lokasuojat ja istuin.

Konepeitto ja lattia valmistettiin alumiinilevystä.

Takarenkaiden suojaksi valittiin auton perävaunun muoviset lokasuojat. Istuimeksi valikoitui työkoneistuin. Istuimessa oli säädettävä jousitus ja sen etäisyyttä pystyi säätämään.

Rautio, Taneli 2021. Pienen puutarhatraktorin rakennussarjan suunnittelu. Oulun ammattikorkeakoulu. Konetekniikan tutkinto-ohjelma. Auto- ja työkonetekniikka. Opinnäytetyö.

Hakupäivä 6.5.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/493909.

Aurausta varten koneen etuosaan tehtiin kiinnikkeet puskulevylle. Auraksi valittiin puutarhajyrsimen puskulevy, joka löytyi valmiina omasta varastosta. Puskulevyn nosto ja lasku toteutettiin pitkällä varrella, joka oli helpoin ja edullisin toteuttaa.

Perävaunun vetoa varten koneen takaosaan asennettiin vetokoukku. Vetokuula on samaa kokoa

13

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Aleksi Tarvainen, yliopettaja Ensio Sieppi Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Aleksi Tarvainen

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Ajoneuvojohtosarjojen testauspöydällä nopeutta ja luotettavuutta testaukseen Ajoneuvoteollisuudessa toimivan yrityksen Proventia Oy:n tilauksesta johtosarjojen testaamiselle suunniteltiin ja toteutettiin tehokkaampi tapa toteuttaa johtosarjojen laadunvarmistaminen ennen tuotteen päättymistä asiakkaalle. Sähkötekniikan insinööriopiskelija (AMK) Aleksi Tarvainen toimi projektissa suunnittelijana ja asentajana. Lisäksi Tarvainen dokumentoi projektin opinnäytetyöksi.

Proventia Oy on maailmanlaajuisilla markkinoilla toimiva teknologiayhtiö, joka tarjoaa liiketoiminnallaan tuotteita päästöjen hallintaan. Proventia keskittyy kahteen liiketoiminta-alueeseen: testausjärjestelmiin ja voimalinjojen järjestelmiin ja komponentteihin, johon kuuluvat päästöjen puhdistusjärjestelmät, lämpöeristekomponentit ja sähköiset voimalinjakomponentit ja akustot.

(PM), hiilivety- (HC) ja hiilimonoksidipäästöjä (CO) (1).

NOxBUSTER® City käyttää kommunikoimiseen johtosarjoja kuten kaikki muutkin ajoneuvoissa olevat laitteetkin käyttävät. Johtosarja, joka tunnetaan myös nimellä johdinsarja, on organisoitu johtosarja, joka koostuu yhteen niputetuista liittimistä ja johdoista, jotka kuljettavat sähköä tai signaalia koko ajoneuvon läpi, joten niillä on kriittinen rooli erilaisten komponenttien yhdistämisessä. Johtosarjojen haarojen määrä ja pituus määräytyvät ajoneuvon tai järjestelmän koon mukaan.

NOxBUSTER® City Proventia NOxBUSTER® City DPF + SCR on päästöjen hallintajärjestelmä, joka voidaan jälkiasentaa jo liikenteessä oleviin raskaisiin ajoneuvoihin, kuten linja-autoihin, jäteautoihin ja kuormaautoihin. NOxBUSTER® City vähentää päästöjä aina Euro VI -päästötasolle asti. (1.)

NOxBUSTER® City -järjestelmä yhdistää dieselhiukkassuodattimen (DPF) sekä SCR-teknologian parhaan mahdollisen päästöaleneman saavuttamiseksi. SCR käyttää ureaa (AdBlue®) vähentääkseen typenoksidien määrää katalysaattorissa. (1.)

Kuva 2. Monihaarainen ajoneuvojohtosarja (2)

-

Ajoneuvojen johtosarjojen suunniteltu käyttöikä on yleensä sama kuin ajoneuvojen ikä, joten on erittäin tärkeää testata johtosarjat asianmukaisesti valmistusprosessin jälkeen.

Johtosarjojen testaaminen Johtosarjojen valmistuksessa ja testauksessa käytetään SFS-EN ISO 9001- ja IPC/WHMA-A-620standardeja. ISO 9001 on tunnettu standardi laadunhallintajärjestelmän rakentamiseen ja kehittämiseen. Se soveltuu myös hallintajärjestelmän perustaksi. A-620-standardissa määrätään hyväksyttävyyskriteerit näiden kriittisten liitäntätuotteiden valmistamiseksi. Se tarjoaa kriteerit johtojen

Kuva 1. NOxBUSTER® City DPF + SCR -päästöjen hallintajärjestelmä (1)

SCR-järjestelmä koostuu SCR-katalysaattorista, urean annostelujärjestelmästä, ureasäiliöistä, -sekoittimesta ja -johdoista, erilaisista antureista sekä ohjausyksiköstä. Järjestelmään on integroitu dieselhiukkassuodatin, joka vähentää pienhiukkas14

tarvittaessa. Testiohjelmalla luotiin myös testipöydän kytkentäohjeet käyttäjää varten.

valmistelulle ja testaamiselle johtosarjojen valmistusprosessissa.

Standardeissa ei kuitenkaan tarkenneta, millä testaaminen tulisi suorittaa. Testaamiseen voidaan käyttää esimerkiksi pelkästään yleismittaria, jolla voidaan saavuttaa IPC/WHMA-A-620-standardissa määrätyt vaatimukset.

Kuva 3. Johtosarjan testaaminen yleismittarilla (2)

Johtosarjojen testaaminen yleismittarilla kuitenkin on hidasta ja laadunvarmistamisen kannalta epävarmaa. Testaaminen yleismittarilla vaatii testaajalta tuntemusta testaamisesta ja yleisesti tietämystä johtosarjoista. Tähän tarvitaan tehokkaampi ja käyttäjäystävällisempi tapa suorittaa testaukset luotettavasti sekä nopeasti.

Kuva 4. Johtosarjojen testauspöytä (2)

Lopputulokseksi saatiin tehokas ja monipuolinen testauspöytä, joka ei vaadi, että luotettavien testitulosten saamiseksi testaajan pitäisi olla alan ammattilainen. Testauspöydällä voi suorittaa nopeasti ja luotettavasti laadukkaita testejä kokonaiselle johtosarjaerälle, kun vastaavassa ajassa yleismittarilla voisi testata vain yhden johtosarjan. Testauspöydällä testaaminen välttää viallisten johtosarjojen lähettämisen asiakkaille ja säästää satoja tunteja vuodessa mahdollisten vianhakujen kustannuksissa.

Testauspöytä Testauspöydän koettiin olevan tehokas ratkaisu johtosarjojen nopeaan sekä luotettavaan testaamiseen. Testauspöydän suunnittelu aloitettiin valitsemalla mahdollisimman tehokas ja monipuolinen testiyksikkö. Tähän valittiin saksalaisvalmisteinen Weetech WK 260 MU-I -testeri. Testerille suunniteltiin ja rakennettiin Proventian protopajalla testipöytä, johon pellitykset tilattiin ulkopuolisena työnä. Testipöytään valittiin yleisesti johtosarjoissa käytössä olevien liittimien vastakappaleet, jotka kiinnitettiin helposti vaihdettaviin muovisiin palasiin. Testipöydälle jätettiin myös jatkokehitystä varten reserviin tilaa tuleville liittimille.

Lähteet 1. Proventia Oy 2019. NOxBUSTER CITY. Hakupäivä 14.5.2021. https://www.proventia.com/emission_control/retrofit_emission_control_on-road/noxbuster_city.

2.

Testiohjelmat luotiin omalla Weetechin testeriin tarkoitetulla IVISIon Studio -ohjelmistolla. Testiohjelmilla saatiin mitattua standardeissa vaaditut mittaukset, mutta jätettiin vielä mahdollisuus suorittaa mahdollisia muita sähköisiä mittauksia

Tarvainen, Aleksi 2021. Design of wire harness test system. Oulu University of Applied Sciences. Degree Programme in Electrical and Automation Engineering, Option of Electrical Engineering. Opinnäytetyö.

Hakupäivä 14.5.2021.

http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202105148734

15

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Petteri Pahkala ja lehtori Annukka Tyni Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Petteri Pahkala

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Harkkovalukoneen varastokuljettimen suunnittelu Boliden Kokkola on Euroopan toiseksi suurin sinkkitehdas ja Kokkolan suurin teollinen työnantaja. Tehtaan päätuotteena on puhdas sinkki, mutta myös asiakasräätälöityjä seostuotteita on saatavilla. Kokkolan tehdas on perustettu vuonna 1969, ja osaksi Boliden-konsernia se liittyi vuonna 2004. Tehtaan henkilöstömäärä on noin 550 ja tuotantokapasiteetti ylittää 300 000 tonnia vuodessa. Boliden Kokkola Oy:n toimeksiannosta tehtiin varastokuljetinkokonaisuuden uudistamiseen liittyvä suunnittelu. Nykyinen varastokuljetin kaipasi nykyaikaistamista, tuotantosolu päivittämistä ja osana toiminnan kehittämistä valmistauduttiin elinkaaren päässä olevien komponenttien uusimiseen.

Suunnittelu aloitettiin kirjaamalla vaatimuslista toimeksiantajan kanssa. Vaatimuslista sisälsi erilaisia kiinteitä vaatimuksia ja tavoitteita. Vaatimuslistan avulla rakennettiin tekninen spesifikaatio, johon listattiin tarkemmin erilaisia numeerisia arvoja ja mittoja halutuista toiminnoista ja ominaisuuksista.

Esisuunnittelu Layout-suunnittelu voitiin aloittaa, kun tiedettiin, mitkä ovat toimeksiantajan vaatimukset ja millainen tila tuotantosolulle on varattu. Ensimmäinen layout-versio piirrettiin valkotaululle. Samalla voitiin käynnistää laiteratkaisujen kartoitus. Solun suunnittelussa hyödynnettiin Visual Components -ohjelmistoa.

Sinkkiharkkojen varastokuljetinkokonaisuus simuloidussa tehdasympäristössä. Tuotantosolun suunnittelussa hyödynnettiin sekä Solidworks-suunnitteluohjelmaa että Visual Components -simulointityökalua.

Työn tavoitteena oli suunnitella uudenlainen varastokuljetinkokonaisuus harkkovalukoneelle ja samalla kehittää solun toimintaa vanhaan verrattuna.

Vanha varastokuljetin on elinkaarensa lopussa ja uuden kuljettimen hankinta on pian ajankohtaista, joten opinnäytetyönä tehty konseptisuunnittelu palvelee hyvin tehtaan kehittämisprosessia.

-

Laitteistolle haluttiin uudenlaisia ominaisuuksia, joita vanhasta kuljettimesta ei vielä löytynyt.

Uuden laitteiston tulisi varastoida harkkoja Joissakin tilanteissa juuri valettujen harkkojen niputtaminen epäonnistuu tai tapahtuu ennalta suunnittelematon prosessihäiriö. Tällöin solussa olisi oltava lyhytaikainen harkkojen varastointimahdollisuus. Lisäksi tuotannosta on poistettava huonot harkot automaattisesti. Tavoitteena olisi myös saada harkkonippujen poiminnasta ja varastoinnista entistä tehokkaampaa. Suunnitelma tehtiin konseptitasolle asti eli tehtiin alustava suunnitelma, josta käyvät ilmi kuljettimen toimintaperiaate ja tilantarve. Suunnitelma sisältää 3D-mallit ja 2Dkuvan varastokuljetinkokonaisuudesta.

Varastokuljetinkokonaisuuden layout on piirretty Auto CAD -suunnitteluohjelmalla.

Esisuunnittelun tuloksena oli kolme erilaista kuljetinkokonaisuusratkaisua. Ratkaisuja arvioitiin morfologista ongelmanratkaisumetodia hyödyntäen.

Kaikki kolme ratkaisuehdotusta noudattivat samanlaista toimintaperiaatetta. Ratkaisut erosivat toisistaan järjestyksen ja laitteiston perusteella.

Näistä kolmesta vaihtoehtoisesta ratkaisusta valittiin toimeksiantajan kanssa paras vaihtoehto.

16

kulkuväylät sekä laitteistojen huoltamiseen ja korjaamiseen liittyvät tilavaraukset.

Ratkaisuvaihtoehtojen paremmuutta arvioitaessa käytettiin muun muassa pistearviointia. Valittu ratkaisu sai pistearvioinnissa parhaat pisteen.

Laitteistolle tehtiin alustava riskiarviointi, jotta voitiin arvioida mahdolliset vaaratilanteet ja pienentää tai poistaa kyseinen riski suunnittelun työkaluilla.

Käytännössä soluun lisättiin turvalaiteratkaisuja.

Laitekokonaisuuteen liitettiin turva-aidat, turvaovet, valoverhoja ja valotutka. Näiden avulla voitiin ehkäistä suurin osa riskeistä.

Yksityiskohtainen suunnittelu Yksityiskohtaisen suunnittelun tarkoituksena oli täsmentää esisuunnitteluvaiheessa valittua layoutkonseptia. Työ jatkui laitteiden valinnalla ja optimoimalla komponenttien järjestystä tuotantosolussa. Solussa sijaitsevien koneiden ja laitteiden valinta tapahtui jakamalla solun toiminta osatoimintoihin ja pohtimalla, miten nämä toiminnot voitaisiin toteuttaa yksinkertaisesti ja toimintavarmasti. Myös käyttöenergialla oli suuri vaikutus laitteiden valinnassa, sillä sinkkiharkkojen oli pysyttävä puhtaina ja ne olivat vielä kuumia käsittelyvaiheessa, joten laitteiden tuli kestää tehdasympäristön olosuhteet. Näistä syistä pneumatiikka ja sähköenergia valikoituivat laitteiston käyttövoimaksi.

Monipuolinen kuljetinkokonaisuus Työn lopputuloksena valmistui suunnitelma, josta kävivät ilmi toimintaperiaate, tarvittavat komponentit ja tilantarve. Tämän opinnäytetyön pohjalta Boliden Kokkola voi valmistella laitteiston hankintaa ja arvioida mahdollisia kustannuksia.

Mallintamisen tavoitteena realistisuus Komponenttien sijoittelua tuotantosolussa optimoitiin 3D-mallinnusohjelmiston avulla. Mallintamisessa käytettiin Solidworks-ohjelmistoa, sillä se toimi hyvin yhteen Visual Components -ohjelman kanssa. Mallintamalla luotiin erittäin realistinen kokonaisuus, ja jatkotavoitteena onkin, että tämän työn pohjalta sekä suunnitellut osat että koko tuotantosolu on mahdollista rakentaa. Solidworksilla tuotettujen mallien avulla pystyttiin todentamaan solun vaatima tilantarve ja esittämään työn tilaajalle, että uudistettu kuljetinkokonaisuus sopii sille varattuun tilaan tehtaan lattialle. Mallien suunnittelussa ei syvennytty kaikkiin mekaniikkasuunnittelun vaatimiin tarkkoihin yksityiskohtiin, koska tavoitteena oli luoda toimiva konsepti.

Varastokuljettimen turvallisuuteen kiinnitettiin huomiota. Solun aitaaminen on olennainen osa turvallisuusratkaisukokonaisuutta.

Laitekokonaisuuteen tuli enemmän ominaisuuksia kuin oli alussa tarkoituksena suunnitella, sillä projektin aikana toimeksiantaja halusi tutkia myös mahdollisuutta sijoittaa sinkkiharkkonippu sidontalaitteiston kuljetinkokonaisuuden yhteyteen. Vanhaan kuljettimeen verrattuna uusi kuljetinkokonaisuus on monipuolisempi ja nykyaikaisempi.

Boliden Kokkola tilaa mekaniikkasuunnittelupalvelut yhteistyökumppanilta. Opinnäytetyössä kehitetty konsepti siirtyy tulevaisuudessa jatkokäsittelyyn suunnittelutoimistoon, ja sen jälkeen kuljetinkokonaisuus rakennetaan tehtaalle.

Opinnäytetyön sisältö vastasi hienosti tilaajan tarpeeseen. Työn laajuus ja vaativuus lisääntyi työn edetessä, mutta tämä ei häirinnyt opiskelijan suoriutumista. Boliden ohjasi opinnäytetyötä aivan esimerkillisesti.

Konseptisuunnittelun edetessä valittiin kuljettimille käyttömoottorit. Tilavarausta suunniteltaessa täytyi tehdä alustavia moottoreiden mitoituslaskelmia.

Suunnittelussa ja simuloinnissa hyödynnettiin itse suunniteltujen osakomponenttien lisäksi valmiita kirjastokomponentteja. Tällaisia olivat esimerkiksi robotit.

Lähteet Pahkala, Petteri 2021. Harkkovalukoneen varastokuljettimen toiminnallisuuden kehittäminen. Oulun ammattikorkeakoulu.

Konetekniikan tutkinto-ohjelma, koneautomaatio. Hakupäivä 15.2.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/356198.

Mallintamisen jälkeen aloitettiin layoutin optimoiminen yhdessä toimeksiantajan kanssa. Layoutin optimoinnissa suunniteltu laitteisto järjesteltiin mahdollisimman tarkasti varattuun tilaan. Tässä vaiheessa huomioitiin käyttöhenkilöstön tarvitsemat

Boliden Kokkola 2020. Hakupäivä 16.2.2021. https://www.boliden.com/fi/operations/smelters/boliden-kokkola.

17

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Mikko Nissinen, yliopettaja Kai Jokinen Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Mikko Nissinen

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Hakelämpölaitoksen teräsrakenteen mitoittaminen Koneautomaation insinöörin monimuoto-opintojen päätteeksi Mikko Nissinen on toteuttanut opinnäytetyönään teräsrunkoisen rakennuksen eurokoodin mukaisen suunnittelun ja mitoituksen. Mikon opinnäytetyö on esimerkki työstä, jossa on noustu selkeästi koulussa opittua korkeammalle ammattirajat ylittävälle osaamisen tasolle. Työssä mennään rohkeasti, jopa pelottavasti rakennustekniikan puolelle. Mikko on osoittanut erinomaista kykyä tiedon hankintaan ja omaksumiseen. Tämä artikkeli antaa kalpean aavistuksen siitä, millaisessa laskenta- ja standardiviidakossa Mikko on joutunut seilaamaan. Tästä haastavasta tehtävästä Mikko on suoriutunut kiitettävästi. Työn laajuuden vuoksi varsinaisesta opinnäytetyöstä on jouduttu rajaamaan pois erinäisten yksityiskohtien suunnittelua. Työ kokonaisuudessaan löytyy osoitteesta http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202102051962.

Opinnäytetyössä mitoitettiin Utajärvellä sijaitsevaan Orasko Oy:n uuteen sahatavaraa valmistavaan tuotantolaitokseen hakelämpölaitoksen teräsrunkorakenne. Toimeksiantajan pyynnöstä teräsrakenne haluttiin toteuttaa normaalin kattoristikkorakenteen sijasta pulpettikattoiseksi I-profiiliratkaisulla, joka mahdollistaisi alhaiset valmistuskustannukset ja yksinkertaisuuden mastorakennetyyppinä. Suunniteltava rakenne oli 10 m leveä, 20 m pitkä ja 9 m korkea.

Rajatilat Ominaisarvojen selvittämisen jälkeen selvitettiin yhdistelmäkertoimien avulla rakenteen kuormitusyhdistelmät murto- ja käyttörajatilassa. Kuormitusyhdistelmissä on otettava huomioon kaikki rakenteeseen kohdistuvat kuormanarvot, joihin lisätään käyttörajatilan mukaiset yhdistelykertoimet ja varmuusluvut RIL-201-1-2017-kirjan mukaisesti. Yhdistelykertoimien avulla lasketaan kuorman ominaisarvo lumen tai tuulen ollessa määräävä muuttuva kuorma. Lasketuista ominaisarvoista epäedullisin valitaan käyttörajatilan määrääväksi ominaisarvoksi.

Siirtymät Rakenne täytyy mitoittaa siten, että se on käyttäjälleen turvallinen. Rakenteen primääripalkit eivät myöskään saa ylittää käyttörajatilan siirtymänarvoja. Siirtymät käyttörajatilassa laskettiin lujuusopin laskukaavoilla ja Autodesk Robot Structural Analysis Professional -ohjelman avulla, jossa rakenteesta tehtiin kehärakennemalli. Tulokset eivät poikenneet toisistaan. Tulosten mukaan taipuma käyttörajatilassa 10 m pitkällä jännevälillä osoittautui mitoituksen määrääväksi tekijäksi, jolloin lujuuden kannalta vakaapalkit jouduttiin ylimitoittamaan ja rakenne kestää murtorajatilassa hyvin siltä vaaditut kuormat. Vaakapalkkien valinnassa päädyttiin korkeaan IPN-profiiliin ja pystypalkeiksi valittiin HEA-profiiliset palkit.

Kuva 1. Mitoitettava rakenne

-

Teräsrakenne täytyi suunnitella siten, että se noudattaa kantavien rakenteiden eurokoodistandardien määräyksiä.

Kuormat Työn aluksi selvitettiin rakenteeseen kohdistuvien kuormien ominaisarvot. Kuormat jaetaan pysyviin ja muuttuviin kuormin. Pysyviä kuormia ovat rakenteiden ja kiinteiden laitteiden omat painot. Muuttuvia kuormia ovat lumi- ja tuulikuormat. Lumi- ja tuulikuormien ominaisarvot saatiin selvitettyä RIL201-1-2017 Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat -käsikirjan avulla, kun tiedettiin rakennuspaikkakunta, rakenteen geometria ja ympäröivän alueen maastoluokka.

18

Autodesk Robot Structural Analysis Professional -ohjelmalla tehtiin rakenteesta 3D-malli. Rakennetta kuormitettiin murtorajatilan ominaisarvoilla eri suunnista. Näin varmistettiin, että rakenne kestää kaikki siltä vaaditut kuormitukset. Myös vinojäykisteille tulevat vetokuormitukset vaakavoimista voitiin varmistaa ja ne voitiin todeta kestäviksi.

Kuva 2. Käyttörajatilan siirtymät

Kiepahdus Kuva 3. Mitoitettu teräsrunkorakenne

Vaakapalkin valinnassa täytyi huomioida myös palkin mahdollinen kiepahdus. Työssä vaakapalkin kiepahdusalttius estettiin riittävällä sivuttaistuennan määrällä. Kiepahdukseen vaikuttavat valitun profiilin poikkileikkaus, taivutusvastus ja kuormitusjakauma. Sivuttaistukina toimivien kevytorsien riittävyys kiepahduksen estämiseksi tarkistettiin eurokoodistandardien laskentakaavojen avulla.

Työssä huomattiin, että I-profiiliratkaisu nosti vaakapalkin käyttörajatilan tuomat siirtymän raja-arvot rakenteen mitoituksen määrääväksi tekijäksi. Mastorakennetapa aiheutti pitkille jänneväleille tyypillisiä suuria taipumia. Tuloksena saatiin mitoitettua teräsrakenne, joka täyttää eurokoodistandardien vaatimukset käyttö- ja murtorajatilassa. Työstä saaduilla kuormitustuloksilla voidaan jatkaa perustuksien ja liitoksien suunnittelua. Työ mahdollistaa myös rakenteen materiaalikustannusten selvittämisen.

Vinotuet Jotta kantavat rakenteet kestävät stabiiliutensa ääritilanteissa, oli rakenteeseen lisättävä vinojäykisteet sekä pituus- että poikittaissuuntaan. Näillä vietiin vaakavoimat ja fiktiiviset lisävaakavoimat pohja-anturalle aiheuttamatta suuria kantavien rakenteiden sivusiirtymiä. Työssä todettiin, että pystyvoimien aiheuttama fiktiivinen lisävaakavoima täytyi huomioida mukaan vinojäykisteiden profiilien mitoittamisessa. Vinojäykisteiden tuomat lisäkuormitukset pohja-anturalle on otettava huomioon rakenteen perustuksia suunniteltaessa.

Lähteet Nissinen, Mikko 2021. Hakelämpölaitoksen teräsrakenteen mitoitus. Oulun ammattikorkeakoulu. Konetekniikan tutkintoohjelma, koneautomaatio. Opinnäytetyö. Hakupäivä 11.2.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/362279.

RIL 201-1-2017. Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat. Helsinki: Suomen Rakennusinsinööriliitto RIL Ry.

19

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Matti Ervasti ja yliopettaja Kai Jokinen Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Matti Ervasti

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Vioittunut nostolaite on turvallisuusriski Nostotöissä on aina kiinnitettävä suurta huomiota turvallisuuteen. Henkilönostimia koskevat useat lait, asetukset ja standardit. Nostolaitteita korjattaessa on tärkeää tehdä yhteistyötä asiaan pätevöidyn tarkastuslaitoksen kanssa. Matti Ervastin opinnäytetyössä kuvataan onnistunut vaurioituneen nostopuomin korjausoperaatio, joka on toteutettu ammattitaidolla ja jämäkästi tiukassa aikataulussa.

Opinnäytetyön aiheena oli kurottajan peruspuomin korjaus (1). Kurottaja on henkilönostin, jolla voidaan suorittaa henkilönostojen lisäksi monia erilaisia nostotöitä. Lisävarusteina käytetään yleisesti muun muassa nostoketjuja ja trukkipiikkejä henkilönnostokorin lisäksi. Korjatun kurottajan omistaa opinnäytetyön toimeksiantaja Nosturiliike Sulkala Oy. Kurottajan määräaikaishuollon yhteydessä havaittiin peruspuomissa ratkeama. Vaurio sijaitsi peruspuomin tyvessä liitoksessa, josta peruspuomi liitetään niveltapin avulla kurottajan runkoon. Kurottaja asetettiin tällöin välittömästi käyttökieltoon.

Vaaralliset vauriot Vaurioiden todellinen laajuus selvisi vasta sitten, kun puomi oli saatu irrotettua kurottajan rungosta ja puhdistettua. Puomin päätylevyssä sijaitsevan näkyvän ratkeaman lisäksi oli puomirakenteen läpi menevä 126,8 mm halkaisijainen ainesputki katkennut. Ainesputki kulkee puomin selässä ja putken kummassakin päässä on liukulaakereille 160 mm pitkät pesät. Ainesputkessa olevien liukulaakereiden läpi kulkee tyvitappi, jolla puomi liitetään kurottajan runkoon. Puomin rakennetta tutkittiin ja tehtiin päätös, että hitsattua puomia on purettava niin paljon, että koko ainesputki saadaan poistettua ja hankittua sen tilalle uusi kappale. Myös päätylevy, jonka ratkeamat olivat ensimmäisenä havaittavissa, mallinnettiin ja teetettiin alihankkijalla.

Kurottajan maahantuojalta tilattiin uusi tyvitappi, koska oli syytä olettaa, että vaikka vanha tyvitappi olikin ehjän näköinen, siihen oli varmasti tullut todella kovaa rasitusta sen jälkeen, kun ainesputki oli ratkennut.

Kuva 1. Korjattu kurottaja ylikuormituskokeessa

Yllättävä aihe – tuottava tavoite Opinnäytetyön aihe tuli yllättäen, sillä mitään tällaista ei osattu odottaa löytyvän huollon yhteydessä. Ensimmäisenä otettiin yhteyttä Kiwa Inspectaan ja varmistettiin, ettei mahdolliselle korjaukselle ole tarkastuslaitoksen ja lakien puolesta mitään esteitä. Opinnäytetyön aihe sovittiin helmikuussa 2021. Opinnäytetyön tavoitteena oli saada kurottaja takaisin töihin ansaitsemaan rahaa yritykselle. Koneessa olevat vauriot, tehdyt korjaukset ja dokumentit tarkasti Kiwa Inspecta. Henkilönostinten turvallisuudesta määrää valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (2) sekä standardi siirrettävistä henkilönostimista (3).

20

Kuva 2. Näkyvät vauriot puomin tyvessä

Tiukka laatutarkastus

Kurottajan korjaus

Merkittävän korjauksen jälkeen kurottajalle on suoritettava asianmukaiset tarkastukset, ennen kuin se voidaan ottaa takaisin käyttöön. Tarkastuksissa noudatetaan valtioneuvoksen asetusta (403/2008) työvälineiden turvallisesta käyttämisestä ja tarkastamisesta sekä henkilönostimille käytettävää standardia SFS EN-280+A1. Kurottajalle tehtiin Kiwa Inspectan valvoma käyttöönottotarkastus. Tarkastuksessa kurottajaa kuormitettiin 1,25-kertaisella ylikuormalla. Enimmäisnostokyvyn ollessa 5 000 kg ylikuormituskoe tuli suorittaa vähintään 6 250 kg:n taakalla. Taakka nostettiin nostoketjujen avulla ilmaan ja annettiin roikkua noin 3 minuuttia.

Kuormituksen jälkeen taakka laskettiin maahan ja puomi tarkistettiin silmämääräisesti. Vaurioita ei tullut, ja käyttöönottotarkastus saatiin suoritettua hyväksytysti.

Kurottajan maahantuoja ilmoitti puomin materiaaliksi S355-rakenneteräksen. Puomia hitsattaessa käytettiin lisäaineena seostamatonta täytelankaa Esab ok tubrod 15.14. Kyseisellä langalla on hyvät asentohitsausominaisuudet. Tämä oli tärkeää, koska korjauksessa hitsausasentoja ei voinut aina itse valita. Hitsattavaa tässä korjauksessa oli kohtuullisen paljon, ja käytetyn lisäaineen ansioista sula pysyi hyvin hallinnassa. Jälkikäsittelyn tarve väheni, ja se taas vaikutti suoraan kustannuksiin.

Kun puomi oli hitsattu uusilla kappaleilla kokonaiseksi, täytyi ainesputken reikä aarporata sopivan kokoiseksi. Reiän halkaisijaksi aarporattiin koko matkalta 82 mm ja lisäksi porattiin liukulaakereille pesät putken molempiin päihin.

Kannattava korjaus ammattitaidolla Nosturiliike Sulkala Oy:n huoltotilat ja huollossa työskentelevät ammattilaiset nopeuttivat tämän työn suorittamista todella paljon. Yrityksen tiloissa on mahdollista purkaa isojakin koneita. Ammattitaitoiset työntekijät, nykyaikaiset välineet ja laitteistot, joilla tällaisia korjaustöitä voidaan suorittaa, mahdollistivat tämän vaativan korjaustyön. Maahantuojalta olisi vaihtoehtoisesti voitu tilata uusi peruspuomi, mutta tällöin kurottajan käyttöönottoa olisi jouduttu odottamaan noin kaksi kuukautta pidempään. Se kaksi kuukautta olisi ollut pois kurottajan töistä ja yrityksen tuloista. Myös kustannukset olisivat olleet kaksinkertaiset korjaukseen verrattuna.

Voi sanoa, että korjaus tässä tapauksessa oli kannattavaa.

Lähteet 1. Ervasti, Matti 2021. Kurottajan peruspuomin korjaus. Oulun ammattikorkeakoulu. Konetekniikan tutkinto-ohjelma, koneautomaatio. Opinnäytetyö. Hakupäivä 19.5.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/497278.

2. Valtioneuvoston asetus työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta. Annettu Helsingissä 12.6.2008. Hakupäivä 19.5.2021. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2008/20080403#Pidp447844640 .

Kuva 3. Korjatun puomin tyviosa

3. SFS-EN 280+A1 2015. Siirrettävät henkilönostimet. Suunnittelulaskelmat. Vakavuus. Rakenne. Turvallisuus. Tarkastukset ja testit. 4. p. Helsinki: Suomen Standardisoimisliitto SFS.

21

Kirjoittaja: insinööriopiskelija (AMK) Aleksi Honko ja lehtori Satu Vähänikkilä Kuva: Jaakko Leinonen

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Värähtelyanalyysi ja kuntokartoituksen rooli ennakoivassa huollossa Värähtelyanalyysi on kunnonvalvonnan menetelmä, jonka avulla koneiden kuntoa voidaan seurata. Se mahdollistaa käynninaikaisen kunnonvalvonnan ja mittauksen ilman koneen purkamista tai tuotannon pysäyttämistä. Kuntokartoituksella voidaan selvittää koneen yleiskunto, ja se on olennainen osa teollisuuden ennakoivassa huollossa. Opinnäytetyössään Aleksi Honko suoritti kuntokartoituksen Hydnum Oy:llä oleviin kahteen moottoriin ja kahteen pumppuun.

Värähtelymittaukset tehtiin Valmet Mantenance Pad -mittaus- ja analysointilaitteella ja anturina käytettiin langatonta Valmet WVS-100 -värähtelysensoria.

Teollisuuden koneet ovat jatkuvassa käytössä tuotannon ylläpitämiseksi. Vikaantumiset saattavat johtaa koneen kriittisyyden mukaisesti koko tuotantolinjan pysähtymiseen. Ennakoivalla huollolla pyritään estämään vikaantumisia ja näin nostamaan tuotannon turvallisuutta ja tehokkuutta.

Tyypillisesti värähtelyanalyysiä sovelletaan prosessin kriittisiin kohteisiin, eikä läheskään kaikkia tuotannon koneita ole tarpeellista valvoa.

Datankeruulle ovat oleellisia myös mittausvälit, joiden mukaan mittauksia suoritetaan. Välien pituudet ovat konekohtaisia ja monesti korreloivat koneen kriittisyyden ja sille tyypillisten vikaantumisten nopeuden kanssa. Esimerkiksi nopeasti vikaantuva kone kuten turbiini vaatisi enemmän ja tiheämmin luotua mittausdataa kuin hitaasti vikaantuva laite, jotta vikaantuminen pystytään havaitsemaan ajoissa (2, s. 7).

Ennakoiva huolto voidaan jakaa erilaisiin alalajeihin huollon kohteen ja keinojen mukaan. Kunnonvalvonta on yksi ennakoivan huollon alalaji, jossa käytetään hyödyksi mitattua dataa (1, s. 2). Värähtelymittaus kuuluu tähän kategoriaan ja mahdollistaa koneiden luoman värähtelyn tarkastelemisen ja analysoinnin.

-

Kunnonvalvonta on monesti jatkuvaa, mutta myös yksittäisiä mittauksia tehdään. Kuntokartoitus on kertaluontoinen analyysi, jonka tehtävänä on saada puolueeton kokonaiskuva kohteesta ja selvittää merkittävimmät korjaustarpeet ja toimenpiteet. (3, s. 3.) Kuntokartoitus voi myös olla hyvä tilaisuus kerätä perusteluja nykyisen kunnonvalvonnan tehostamiseksi. Kun yksittäinen rutiinikuntokartoitus havaitsee kehittyviä vikoja useasti, voi olla syytä investoida kiinteään järjestelmään, jotta vikaantumiset voidaan estää aiempaa tehokkaammin.

Kun koneen ominaisuudet tunnetaan, pystytään paremmin rajaamaan mahdollisia vikoja.

Värähtelyanalyysin kohteet ja keinot Kun valitaan kohteita, joihin kunnonvalvontaa halutaan kohdistaa, tulee miettiä kohteen kriittisyyttä prosessissa, kustannuksia ja suoritettavan kunnonvalvonnan tyyppiä.

Värähtelymittausjärjestelmiä on PSK-standardin 5705 mukaisesti kolmenlaisia: 1. kiinteitä järjestelmiä, 2. puolikiinteitä järjestelmiä ja 3. kannettavia mittauslaitteita (2, s. 6). Jokaisella mittausjärjestelmällä on omat vahvuutensa värähtelyanalyysin suorittamisessa. Kiinteillä järjestelmillä jatkuva mittaus on helpompaa, ja kannettavilla laitteilla mittauksia voidaan suorittaa lähes missä tahansa kohteissa. Puolikiinteillä järjestelmillä tarkoitetaan vaikeasti luoksepäästävän koneen kiinteää järjestelmää, jonka mittauspisteestä on tuotu mittausrajapinta helpommin päästävään paikkaan. (2, s. 7.)

Jokainen kone tuottaa ympäristöönsä värähtelyä ja muutokset saattavat indikoida viasta. Vikojen havaitseminen värähtelyanalyysin avulla perustuu karakterististen oireiden tunnistamiseen ja mahdollisten vikojen eliminointiprosessiin. Kun koneen ominaisuudet tunnetaan, pystytään paremmin rajaamaan mahdollisia vikoja.

22

Mittaukset ja lopputulokset Moottoreita mitattiin käyttö- ja vapaasta päästä.

Molemmista päädyistä tehtiin mittaukset vaaka-, pysty- ja aksiaalisuunnassa. Pumpuista otettiin vain yhdet vaaka- ja akselisuuntaiset mittaukset, koska se todettiin riittäväksi.

Mittaustuloksia analysoidessa huomattiin, että useissa moottorien spektreissä näkyi pyörimistaajuuden 9x ja 18x monikertoja. Tämä aiheutui pumppujen luomasta iskumaisesta värähtelystä (4, s. 30). Aksiaalimäntäpumpuille on hyvin tyypillistä aiheuttaa iskumaista tärinää, koska sylinterien liike pumpussa voi olla hyvin voimakasta.

Aksiaalisuuntainen mittaus Rexrothin aksiaalimäntäpumpusta

Värähtely oli pumpussa M03.TH lähes viisi kertaa voimakkaampaa kuin pumpussa M04.TH. Värähtely myös ylitti kyseiselle laitteelle asetetut tärinärasitusrajat. (4, s. 32.)

Opinnäytetyön kohde Opinnäytetyössä tehtiin värähtelymittaus kahteen moottoriin M03 ja M04 ja kahteen pumppuun M03.TH ja M04.TH Valmet Maintenance Pad -mittaus- ja analysointilaitteella. Mittauksessa anturina käytettiin langatonta Valmet WVS-100 -värähtelysensoria. Saadusta datasta tehdään yleinen kuntokartoitus, joka esitellään johtopäätösraporttina (4, s. 6).

Värähtelyn voimistuminen saattaa olla merkki pumpun kulumasta. Johtopäätösraportissa Aleksi Honko neuvoi yritystä valvomaan pumppujen koteloiden tyhjennysvirtauksia, sillä lisääntynyt virtaus kotelosta on tyypillinen merkki aksiaalimäntäpumpun kulumisesta. Tiheämpi huolto- ja tarkastusväli tuotannon kriittisille laitteille on myös suositeltavaa. Tämä onnistuisi parhaiten kiinteällä kunnonvalvontajärjestelmällä. (4, s. 33.)

Kartoitus tehtiin Muhoksella sijaitsevalle Hydnum Oy:lle. Yritys erikoistuu hyötyajoneuvojen ja työkoneiden korkealuokkaisten akustisten sisutusmattojen valmistamiseen (5.) Mitattavat laitteet olivat mittauksen ajan normaalissa käytössä, ja prosessinosa oli tuotannolle kriittinen. Värähtelymittaus on kartoitukseen oiva keino, koska kohdetta pystytään mittaamaan käynnin aikana.

Lähteet 1. ABB Oy, TTT-käsikirja 2000–07, luku 23: Kunnonvalvonta ja huolto. Helsinki: ABB Oy. 2. PSK 5705 2006. Kunnonvalvonta. Värähtelymittaus. Mittaustoiminnan suunnittelu. PSK Standardisointiyhdistys ry.

Hakupäivä: 22.03.2021. https://psk-standardisointi.fi/Standard/Ryhma57/PSK5705_5p.pdf.

3. PSK 6202 2003. Prosessiteollisuuden kuntokartoitus. PSK Standardisointiyhdistys ry. Hakupäivä: 11.2.2021. https://psk-standardisointi.fi/Standard/Ryhma62/psk6202.pdf.

4. Honko, Aleksi 2021. Värähtelyanalyysi ja kuntokartoituksen rooli ennakoivassa huollossa. Oulun ammattikorkeakoulu. Sähkö- ja automaatiotekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 10.5.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk202105118239 5. Hydnum Oy. Hakupäivä 10.5.2021. https://hydnum.com/.

Molemmat moottorit ovat Asea Motorsin valmistamia 55 kW:n moottoreita. Pumput ovat Rexrothin aksiaalimäntäpumppuja, ja niiden nimellispaine on 280 bar.

23

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Santeri Aikio, yliopettaja Ensio Sieppi, lehtori Arja Maunumäki

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Kuivauskoneen sähkökäyttöjen modernisoinnilla nostetaan tuotantokapasiteettia Stora Enson Varkauden tehtaalle suunniteltiin Kuivauskone 3:n sähkökäyttöjen modernisointi. Työssä selvitettiin nykyisten sähkökäyttöjen elinkaaren tila ja vaihtoehtoinen modernisointimalli. Laitetoimittajalta pyydettiin kokonaiskustannusarvio. Työn toimeksiantaja oli Efora Oy. Sähkötekniikan insinööriopiskelija (AMK) Santeri Aikio työskenteli vuorotyömestarina ja dokumentoi toimeksiannon opinnäytetyöksi.

Työssä selvitettiin nykyisten sähkökäyttöjen elinkaaren tila ja vaihtoehtoinen modernisointimalli laitetoimittajalta pyydetyn budjettitarjouksen pohjalta.

Lopuksi toimitettiin toimeksiantajalle Efora Oy:lle kokonaiskustannusarvio, joka sisälsi budjettitarjouksen laitteet sekä muut modernisointiin liittyvät muutostyöt hinta-arvioineen. (1, s. 4, 8.)

DCS 800:n tasavirtakäyttö DCS 800 on ABB:n valmistama tasavirtakäyttö.

Käytöllä ohjataan tasavirtamoottoreita. DCS 800 -mallisarjasta on saatavilla useita eri laitekokonaisuuksia, joilla voidaan toteuttaa tasavirtakäytön modernisointi asiakkaan tarpeiden mukaisesti.

Käyttöjen uusinta toteutettiin DCS800-E-laitekokonaisuudella, joka on jo olemassa oleviin kaappeihin jälkiasennettava malli. Laitekokonaisuus sisältää jokaisen käyttöpaikan kohdalta tasasuuntaajayksikön, ohjausyksikön, pääkontaktorin, sulakkeet ja apulaitteet. (2.)

Kuivauskoneen sähkökäyttöjen nykytilanne Kuivauskoneen DC-käytöt on uusittu vuonna 2017 toteutetun projektin yhteydessä. Vanhojen Sele 1001 -käyttöjen tilalle asennettiin ABB:n DCS 800 -tasavirtakäytöt (kuva 1). ABB tarjoaa useita eri vaihtoehtoja vanhojen tasavirtakäyttöjen uusintaan.

Tässä projektissa päädyttiin uusintamalliin, jossa ohjauspiirit korvattiin uudella digitaalisella ohjausyksiköllä ja kentälle jäivät Strömbergin vanhat DCmoottorit. Automaatio- ja ohjausjärjestelmänä kuivauskoneella on käytössä Honeywellin Experion PKS with PMD Controller. Kenttäväyläksi käyttöjen ja PDM-järjestelmän välille asennettiin Profibus DP, joka on optimoitu käytettäväksi muun muassa taajuusmuuttajien ja moottorinohjausten yhteydessä.

(1, s. 12.)

Käyttöpaikat ja nykyiset tasavirtamoottorit Kuivauskoneen käyttöpaikat voidaan jakaa kolmeen eri osioon: viira- ja puristinosa, kuivausryhmät ja poikkileikkaus. DC-moottoreita kuivauskoneessa on yhteensä neljä eri kokoluokkaa. Moottoreiden huono saatavuus ja jatkuva huollon tarve ovat suurimpia syitä käyttöjen modernisointitarpeelle. Moottorit ovat tyypiltään sekä nimellisteholtaan seuraavat (1, s. 19): Strömberg GNAZ 6333, 100 kW, Strömberg GNAZ 5630, 65 kW, Strömberg GNAZ 4526, 30 kW (kuva 2), Strömberg GNAZ 3621, 13 kW.

Kuva 1. DCS 800:n tasavirtakäyttö

24

Kuva 2. Kuivausryhmän tasavirtamoottori

Sähkökäyttöjen sointimalli

vaihtoehtoinen

Oikosulkumoottorit moderni-

Moottoreiksi valikoitui ABB:n IE3-luokan oikosulkumoottorit. Moottorit vastaavat pyörimisnopeudeltaan 500 rpm ja teholtaan nykyisiä DC-moottoreita. 690 V:n jännitteellä moottorit kytketään tähtikytkentään.

Koska moottorit ovat taajuusmuuttajaohjattuja, valittiin niille lisäoptioina vahvennettu eristys ja EMCkaapelin (Electromagnetic Com-patibility) läpivienti.

(1, s. 28.)

Modernisoinnin tärkeimpänä tavoitteena olisi turvata tehtaan kuivauskoneen tuotanto seuraavien vuosikymmenien ajaksi. Mikäli sellutehtaan tuotantokapasiteettia tai tehtaalla olevan kartonkikoneen käyttämää uusiokuidun määrää pystytään lähivuosien aikana nostamaan, olisi kuivauskoneella tarvetta ajaa suurempia tuotantomääriä vuositasolla.

Tämä taas tarkoittaisi suurempaa kuormitusta nykyisille vanhoille tasavirtamoottoreille.

Käyttöjen uusintaa varten pyydettiin tarjous ABB:n tarjouslaskennasta. Tarjous sisältää ACS 880 -multidriven linjakäytöt, ABB:n IE3-luokan oikosulkumoottorit ja Leine Linden 2048-pulssiset takometrit. (1, s. 27.)

ACS 880 multidrive ACS 880 multidrive -taajuusmuuttajapaketilla voidaan ohjata useita samaan laitteistoon liitettyjä moottoreita. Multidrive-taajuusmuuttajassa on yksi tai useampi syöttöyksikkö, joka muuntaa vaihtovirran ja -jännitteen tasavirraksi ja -jännitteeksi. Tätä yksikköä kutsutaan myös nimellä tasasuuntaajayksikkö. Tasasuuntaajayksikkö syöttää tasajännitevälipiiriin jännitteen kaikille vaihtosuuntaajayksiköille. Vaihtosuuntaajayksikkö muuntaa tasavirran ja -jännitteen takaisin vaihtovirraksi ja -jännitteeksi.

Vaihtosuuntaajayksiköt ovat yhden ohjausyksikön ohjaamia ja yleensä yksi vaihtosuuntaajayksikkö ohjaa yhden käyttöpaikan moottoria. (3.)

Kuva 4. IE3-luokan oikosulkumoottori 30kW (5)

Lähteet 1. Aikio, Santeri 2020. Kuivauskoneen sähkökäyttöjen modernisointi. Oulun ammattikorkeakoulu. Sähkö- ja automaatiotekniikka.

Opinnäytetyö.

Hakupäivä 6.5.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/355690.

2. ABB. DCS800-E. Hakupäivä 6.5.2021. https://library.e.abb.com/public/16db3b6c1d4941c8a4b9a3f1869cd78e/3ADW000210R010 1-DCS800-E0-Flyer-e-a.pdf 3. ABB 2020. ACS880 Sähköasennuksen suunnitteluohjeet.

Hakupäivä 6.5.2021. https://library.e.abb.com/public/3461bff339d84aecb9ebf1f7a85272c7/FI_ACS880_07_560_ 2800_kW_HW_E_A4.pdf 4. ABB 2020. Industrian drives ACS 880 multidrives. Hakupäivä 6.5.2021. https://search.abb.com/library/Download.aspx?DocumentID=3AUA0000115037&LanguageCode=en&DocumentPartId=&Action=Launch

Kuva 3. Multidrive-taajuusmuuttajan rakenne (4, s. 20)

5. ABB 2020. IE3 prosessimoottorit. Hakupäivä 6.5.2021. https://new.abb.com/products/fi/3GBP202410-ADL/m3bp200mla-4

Kokonaisuutta voidaan ajatella yksinkertaisemmin normaalina taajuusmuuttajana, mutta multidrivetaajuusmuuttajamallissa komponentit ovat erillään keskuksen kaapeissa ja vaihtosuuntaajayksiköt saavat jännitteen yhteisestä tasajännitevälipiiristä.

25

Kirjoittaja: insinööriopiskelija (AMK) Jere Polojärvi, yliopettaja Ensio Sieppi, lehtori Arja Maunumäki Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Jere Polojärvi

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Verkko-omaisuuden ylläpidon ja kehittämisen arvo Verkkoyhtiön paikkansapitävä dokumentaatio on kriittistä yhtiön toiminnalle. Sähköverkkoyhtiö luonnollisena monopolina joutuu luovimaan standardien ja lakien asettamissa rajoissa, jos yhtiö haluaa pysyä aktiivisena toimijana. Sähkötekniikan insinööriopiskelija (AMK) Jere Polojärvi teki sähkösuunnittelijana GIS-kojeiston ja sen relesuojauksen yhtenäisen sekä ajantasaisen dokumentaation. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Rovaniemen Verkko Oy. verkkoyhtiöitä laatimaan kehityssuunnitelman, jolla se osoittaa, kuinka verkkoyhtiö tulevaisuudessa aikoo investoida verkkoon, jotta saavutetaan lain vaatima toimitusvarmuusehto.

Jakeluverkkoyhtiön toiminta on luonnollinen monopoli. Sähkön siirtoverkko on aina yhden verkkoyhtiön omistuksessa, eikä verkkoyhtiöiden ole järkevä kilpailla keskenään rinnakkaisilla siirtoverkoilla. Kuluttajille tämä tarkoittaa sitä, että sähkön siirtoyhtiötä ei voi valita halvimman tarjouksen perusteella, vaan on tyydyttävä paikallisen toimijan tarjontaan.

Verkkoyhtiön dokumentaatiosta puhuttaessa käytetään termiä dokumentointiprosessi. Dokumentoinnin prosessikuvaus määrittää ne seikat, jotka verkkoyhtiö haluaa omaisuudestaan tallennettavan. Dokumentaatioprosessi määrittää eri dokumenttien tyypit ja vastuuhenkilöt eri vaiheissa sekä antaa tavoitteet, joihin tulisi pyrkiä. Verkostosuosituksista löytyy hyviä malleja siitä, kuinka dokumentointiprosessi tulisi edetä, mutta verkkoyhtiöt voivat soveltaa prosessia omaan toimintaansa sopivaksi.

Nykyisin verkkodata tallennetaan sähköisessä muodossa, josta se on helposti muokattavissa ja tarkasteltavissa. Tietokantaan tallennettu dokumentaatio voi olla monentyyppistä. Se voi olla valokuvia, piirikaavioita, yleiskaavioita, maastodataa, koordinaatteja, verkkokaavioita, liittymäsopimuksia sekä eri laitteiden teknisiä ja fyysisiä ominaisuuksia.

Nyky-yhteiskunnassa sähkö on välttämätön tuote, jota ilman yhteiskuntamme ei pysty toimimaan tehokkaasti. Sähkön luotettava tuotanto ja siirto on nostettu niin korkeaan arvoon, että sähköntuottajat ja verkkoyhtiöt luokitellaan huoltovarmuussektorin yrityksiksi. Tästä syystä on lakein ja standardein pyritty ohjaamaan ja hallinnoimaan näiden yritysten toimintaa.

-

Verkkoyhtiön toiminnan kulmakivi on paikkansapitävä ja eheä dokumentaatio.

Premissi

Dokumentointiprosessi Rovaniemen Verkko Oy on lappilainen jakeluverkkoyhtiö, jonka vastuulla on Rovaniemen kantakaupungin alueen sähkönsiirto. Verkkoyhtiön jakelualue kattaa noin 28 000 käyttöpaikkaa. Rovaniemen Verkko Oy on osa Napapiirin Energia ja Vesi Oy -konsernia, ja yrityksen toimipiste on Rovaniemellä osoitteessa Koskikatu 27.

Jere Polojärvi tutki opinnäytetyössään Rovaniemen Verkko Oy:n omistamaa ja hallinnoimaa Palkisentien 110/10 kV:n sähköasemaa. Seuraavassa Polojärvi esittelee työn pääpiirteet. Palkisentien sähköasema on kaasueristeinen (GIS) sisäkytkinlaitos, joka sijaitsee Rovaniemen 3. kaupunginosan alueella. Opinnäytetyöni tarkoitus oli kartoittaa ja päivittää GIS-sisäkytkinlaitoksen ja siihen liittyvän relesuojauksen dokumentaatio. Kojeisto on otettu käyttöön ensimmäisen kerran vuonna 1992, ja se syöttää kahta 110/10 kV:n päämuuntajaa.

Verkkoyhtiön toiminnan oleellisin osa on sen hallinnassa olevien verkon osien ajantasainen ja eheä dokumentaatio. Verkkoyhtiön arvo perustuu verkon komponenttien yhteenlaskettuun arvoon, jonka perusteella arvioidaan verkon käytettävyys ja investointitarve. Jos dokumentaatio on puutteellista, verkkoyhtiön omaisuuden määrittäminen vaikeutuu. Puutteellisen dokumentaation perusteella tehdyt laskelmat ja arvioinnit johtavat investointeihin, jotka eivät palvele verkkoyhtiötä tai kuluttajaa.

Dokumentaation merkitys korostuu, kun uuden sähkömarkkinalain perusteella verkkoyhtiöiltä vaaditaan tietty sähkön toimitusvarmuustaso vuoteen 2028 mennessä. Sähkömarkkinalaki vaatii myös 26

Kokonaisuudessaan opinnäytetyö toi lisäarvoa yritykselle niin omaisuudenhallinnan kuin käyttö- ja huoltotoimenpiteiden suunnittelun kannalta. Samalla saatiin aseteltua reunaehdot sille, miten tulevaisuudessa kyseisen verkko-omaisuuden dokumentaatiota tulisi ylläpitää.

Kuva 1. Palkisentien 110/10 kV GIS-kojeisto

Opinnäytetyössä lähestyin aihettani tutkivasta näkökulmasta. Perehdyin GIS-sisäkytkinlaitosten sekä sähköasemien toimintaperiaatteisiin. Opiskelin myös yrityksen sisäisiä materiaaleja relesuojauksen periaatteista ja sähköasemien käytöstä sekä kunnossapidosta. Koostin tästä materiaalista itselleni pohjamateriaalin, jonka avulla pystyin selvittämään laitteiston nykytilan ja pystyin taltioimaan laitteiston kannalta kriittiset tekijät. Pääpaino työlläni oli relesuojauksen toiminnan tarkastelu kaikkine apujärjestelmineen. Pyrin kaikessa tekemisessäni noudattamaan hyvän dokumentoinnin periaatteita ja esittämään keräämäni tiedon selkeästi sekä helposti ymmärrettävästi. Lähtökohta tälle työlle oli haastava, sillä sähköasemaan liittyviä dokumentteja oli paljon.

Kuva 2. Esimerkki 10kV laukaisukaavion dokumentoinnista

Lähteet

Lopputulokset

ABB Oy Medium Voltage Products 2010. MV Protection Relay Applications. Sisäinen lähde.

Opinnäytetyön tuloksena saatiin valmiiksi toimeksiannon määrittämä GIS-kojeiston ja sen relesuojauksen yhtenäinen sekä ajantasainen dokumentaatio. Opinnäytetyö antaa tilaajalle Rovaniemen Verkko Oy:lle mahdollisimman hyvän käsityksen yhtiön hallussa olevasta verkko-omaisuudesta.

Nyt laadittujen dokumenttien perusteella voidaan tarkasti määritellä sähköaseman eri komponenttien toiminnalliset käyttöiät sekä nähdään, mitä investointitarpeita on tulevaisuudessa otettava huomioon verkon kehityssuunnitelmaa laadittaessa.

Elovaara, Jarmo & Haarla, Liisa 2011. Sähköverkot I – Järjestelmätekniikka ja sähköverkon laskenta. Helsinki: Otatieto.

Lakervi, Erkki & Partanen, Jarmo 2008. Sähkönjakelutekniikka. Helsinki: Otatieto.

Polojärvi, Jere 2021. Sähköaseman kartoitus ja dokumentointi. Oulun ammattikorkeakoulu. Sähkö- ja automaatiotekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 10.5.2021. https://www.theseus.fi/handle/10024/496911.

27

Kirjoittajat: sähkötekniikan insinööri (AMK) Juho Pakaslahti ja lehtori Esa Silomaa Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu Kuvat: Mäki 2011, Partanen ym. 2010

Mikrotuotannon mahdollisuudet sähköverkon osana 10 vuoden sisällä odotetaan, että puolet suomalaisista kotitalouksista ottaa käyttöön aurinkosähköjärjestelmän. Pienvoimaloiden kytkeminen yleiseen sähköverkkoon on Suomessa luvanvaraista ja säädeltyä toimintaa. Sähkön mikrotuotanto haastaa sähkönjakeluyhtiöitä uudella tavalla sähköverkon kuormitusmallien ja -ohjauksen kehittämisessä. Mikrotuotanto voi olla iso sähköturvallisuusriski, mikäli pienvoimaloiden sähköverkkoon kytkemistä ei suoriteta lakeja ja asetuksia noudattaen.

Sähköjakelutoiminta on Suomessa tarkkaan säänneltyä. Mikrotuotannon vaikutuksista sähköverkkoon on Suomessa vielä vähän kokemuksia. Verkkoyhtiöllä on velvollisuus liittää sähkötuotantolaitos verkkoonsa. Sähköverkon rakenne on muodostunut palvelemaan käyttötapaa, jossa teho on kulkenut yhteen suuntaan, tuottajalta kuluttajalle.

Pientuotannon lisääntyessä sähköverkon rakenne muuttuu. Hajautettu energiantuotanto asettaa haasteita sähkön jakeluverkostolle, sen suojaukselle, säätövoimalle ja sähkönlaadulle.

Mikrotuotannon vaikutus sähkönlaatuun Mikrotuotannon sähkönlaadun tulee olla standardien mukaista. Mahdollisia mikrotuotannon aiheuttamia verkostovaikutuksia ovat ylijännitteiden lisääntyminen, lisääntynyt valojen välkyntä tuotantotehon äkillisissä muutoksissa, tehon virtaussuunnan vaihtuminen suuren tuotannon aikana, sähköverkon vikasuojauksen toimimattomuus tai vikasuojauksen virheellinen toiminta.

Sähköverkon toiminnan ja turvallisuuden kannalta kaikki sähköverkkoon liitetty sähköntuotanto tulee olla verkkoyhtiön tiedossa. Erityisen tärkeää on varmistaa sähköturvallisuus verkon parissa työskentelevien kannalta.

Kuva 1. Sähköverkon rakenne sähköntuotannon ollessa hajautettua (Mäki 2011, 5)

Ennusteita mikrotuotannosta Suomessa Aurinkovoimaloiden oletetaan olevan yleisin pienvoimalaitostyyppi. Kiinteistökohtaisen aurinkosähkön tuotannon oletetaan yleistyvän investoinnin taloudellisen kannattavuuden parantumisen ja teknisen kehityksen seurauksena (Pöyry Management Consulting Oy 2017, 106). Aurinkosähkön noin 5 kW:n kokoisten tuotantoyksiköiden oletetaan olevan suosituin mikrovoimalaitostyyppi tulevaisuudessa (Tuunanen 2015, 152).

Kuva 2. Sähkön laatuun vaikuttavia tekijöitä (Partanen ym. 2010, 8)

Suurimmat mikrotuotannon aiheuttamat sähköverkon häiriöt liittyvät pientuotantolaitoksen oikea-aikaiseen irtoamiseen verkosta, niiden tuottamaan oikosulkuvirtaan ja jännitteennousuun. Ongelmia odotetaan erityisesti maaseudun heikkolaatuisten sähköverkkojen kanssa. Maaseudulla sähköverkon siirtokapasiteettia ei ole mitoitettu kestämään mikrotuotannosta aiheutuvaa sähkön siirtokuormituksen kasvamista.

Aurinkosähköjärjestelmiä odotetaan olevan vuonna 2030 10–49 % pienjännitekäyttöpaikoista (Lassila ym. 2019, 22). Siis parhaimmillaan lähes joka toisessa käyttöpisteessä tuotetaan sähköenergiaa aurinkoenergialla 10 vuoden sisällä. Pientuotannon määrän verkossa siirretystä energiasta lasketaan olevan vuonna 2030 2,5–12 %.

28

Pakaslahti, Juho 2020. Sähkön mikrotuotannon liittäminen

Sähkön siirtoverkot ja mikrotuotanto

pienjänniteverkkoon - riskit ja mahdollisuudet. Oulun ammattikorkeakoulu. Sähkö- ja automaatiotekniikka. Opinnäytetyö.

Hakupäivä 11.5.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk202004024359.

Partanen, Jarmo, Honkapuro, Samuli, Lassila, Jukka, Kaipia, Tero, Verho, Pekka, Järventausta, Pertti, Strandén, Janne & Mäkinen, Antti 2010. Sähkönjakelun toimitusvarmuuden kriteeristö ja tavoitetasot. Energiatutkimus SER. Tutkimusraportti. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Tampereen teknillinen yliopisto. Hakupäivä 11.5.2021. http://sgemfinalreport.fi/files/Toimitusvarmuuskriteeristo_2010_loppuraportti.pdf.

Pöyry Management Consulting Oy 2017. Hajautetun uusiutuvan energiantuotannon potentiaali, kannattavuus ja tulevaisuuden näkymät Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 5/2017. Hakupäivä 10.5.2021. https://vnk.fi/documents/10616/3866814/5_2017_Hajautetun+uusiutuvan+energiantuotannon+potentiaali%2C+kannattavuus+ja+tulevaisuuden+n%C3%A4kym%C3%A4t+Suomessa/f7fa0126-2880-452d-954b-f52ea5f0a9a0?version=1.0.

Tuunanen, Jussi 2015. Modelling of Changes in Electricity End-Use and Their Impacts on Electricity Distribution. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 674. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Väitöskirja. Hakupäivä 10.5.2021. https://lutpub.lut.fi/bitstream/handle/10024/117565/Jussi%20Tuunanen%20A4.pdf?isAllowed=y&sequence=2.

Sähköverkoston suunnittelussa tarvitaan uusia kuormitusmalleja, jotka ohjaavat sähköverkon investointeja ja kehittämistä. Mikrotuotannon liittäminen yleiseen sähköverkkoon vaikuttaa verkon rakenteeseen ja toimintaan. Liitettäessä mikrotuotantoa standardien mukaisilla tuotteilla riskien ilmentyminen vaikuttaa kirjallisuuden mukaan vähäiseltä. Verkonhaltijan kannalta mikrotuotanto monimutkaistaa sähköverkon rakennetta, hallintaa ja kustannusrakennetta. Sähköverkkoja voidaan joutua vahvistamaan, mikrotuotanto muuttaa verkon säätötarvetta ja verkonhaltijan siirtotulot voivat pienentyä samalla kun sähköverkon ylläpitokustannukset todennäköisesti kasvavat.

Lähteet Lassila, Jukka, Haakana, Juha, Haapaniemi, Jouni, Räisänen Otto & Partanen Jarmo 2019. Sähköasiakas ja sähköverkko 2030. LUT Scientific and Expertise Publications. Tutkimusraportit. 94. Lappeenrannan–Lahden teknillinen yliopisto LUT. LUT School of Energy Systems. Hakupäivä 10.5.2021. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-357-2.

Mäki, Kari 2011. Aurinkosähköjärjestelmien verkostovaikutukset. VTT. Technical Researh Centre of Finland. Hakupäivä 12.12.2019. https://docplayer.fi/16452358- Aurinkosahkojarjestelmien-verkostovaikutukset.html.

29

Kirjoittajat: insinööriopiskelija (AMK) Antti Nikupeteri, yliopettaja Ensio Sieppi ja lehtori Arja Maunumäki Kuvat: insinööriopiskelija (AMK) Antti Nikupeteri

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Pikkaralan 110 kV:n ilmaeristeisen ulkokytkinkentän laitevaihtojen työsuunnittelun ja saneerauksen toteutus Rakennuttaja Fingrid Oyj:n tilauksesta sähköasemalla tehtiin 110/20 kV kojevaihtoja, nostettiin 110 kV kytkinlaitoksen oikosulkukestoisuutta, uusittiin toisen muuntajan portaali perustuksineen sekä lisäksi tehtiin muita perusparannustöitä. Sähkötekniikan insinööriopiskelija (AMK) Antti Nikupeteri toimi projekti-insinöörinä ja dokumentoi projektin opinnäytetyöksi. Opinnäytetyön toimeksiantaja oli Caverion Industria Oy. Suomen sähkönsiirtoverkossa on paljon peruskorjauksen tarpeessa olevia kytkinlaitoksia. Yleisin Suomessa käytetty kytkinlaitostyyppi suurjännitteillä on ilmaeristeinen avokytkinlaitos. Peruskorjauksessa tyypillisin ratkaisu on rakentaa kokonaan uusi kytkinlaitos uudelle paikalle vanhan viereen tai uusia kenttä nykyiselle paikalleen. Päädyttäessä uusimaan kytkinlaitos nykyiselle paikalleen voi koko kytkinlaitoksen uusinta yhtäaikaisesti olla hankala toteuttaa sähköntoimitus- ja toimitusvarmuustekijöiden vuoksi. Uusimisen toteutustapaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa kytkinlaitoksen ja siirtoverkon rakenne sekä uusittavan kytkinlaitoksen sijainti siirtoverkossa. (1, s. 6.)

Sähköasema Sähköasemat sijaitsevat sähköenergian siirto- tai jakeluverkossa, ja niissä voidaan suorittaa kytkentöjä, jännitteen muuntamista tai sähköenergian siirron keskittämistä tai jakoa eri johdoille. Sähköeli kytkinasemat voivat olla rakenteeltaan erilaisia.

Niiden rakenteeseen vaikuttaa olennaisesti, onko sähköaseman tarkoitus ainoastaan siirtää tai jakaa sähköä, liittyykö asemaan voimalaitos vai toimiiko se vain verkoston kytkentä- tai muuntoasemana.

Myös aseman sijainnilla verkostossa on vaikutusta aseman rakenteeseen. Sähköasemista käytetään myös nimitystä kytkinasema, kytkinlaitos tai muuntoasema, jos asemalla on muuntaja. (2, s. 235; 3, s. 96; 4, s. 330.)

Ilmaeristeinen ulkokytkinlaitos Ilmaeristeinen ulkokytkinlaitos on yleisin Suomessa käytetty rakenne suurjännitteillä. Se tarkoittaa ulkona olevaa kytkinlaitosta, jonka suurjännitteisten kokoojakiskojen eristeenä on ilma. Rakenne on käyttökelpoinen ja kustannustehokas koteloituihin ratkaisuihin verrattuna silloin, kun halpaa ulkotilaa on käytettävissä. (3, s. 117–118; 4, s.

363.)

Kuva 1. 110 kV:n ilmaeristeinen ulkokytkinlaitos, vähäöljykatkaisija (edessä) ja SF6-katkaisija (takana)

Yhtenä ratkaisuna on peruskorjata kytkinlaitos nykyiselle paikalleen uusimalla se kenttä kerrallaan, jos kytkinlaitoksen kiskojärjestelmä sen mahdollistaa. Tällöin koko muu kytkinlaitos on jännitteinen ja normaalisti käytössä. Tämän vaihtoehdon tuoma lisähaaste on työskentely jännitteisten osien läheisyydessä. Jos työ katsotaan mahdolliseksi suorittaa kyseisellä tavalla turvallisesti standardeja ja ohjeita noudattaen, se on varteenotettava vaihtoehto peruskorjauksen suorittamiseksi. (1, s. 6.)

Kuva 2. Ilmaeristeinen ulkokytkinlaitos

30

Sähkötöiden työskentelykäytännöt Avokytkinlaitosten laitevaihtojen suorittamisen kannalta ihanteellinen ja tavoiteltavin tilanne on, että laitteet voitaisiin vaihtaa käyttäen työskentelykäytäntönä työskentelyä jännitteettömänä. Laitevaihdoissa voi kuitenkin olla tilanteita, joissa joudutaan työskentelemään jännitteisten osien läheisyydessä tai jopa jännitetyöalueella. Työkohteen vieressä voi esimerkiksi olla jännitteisiä osia, joiden jännitteettömäksi saattaminen ei ole mahdollista.

(1, s. 26.)

Sähkötöissä on käytössä SFS 6002 sähkötyöturvallisuus -standardin mukaisesti kolme työskentelykäytäntöä. Niitä ovat työskentely jännitteettömänä, jännitetyö ja työskentely jännitteisten osien läheisyydessä. Jännitteisten osien läheisyydessä tehtävät työt tehdään kussakin Euroopan maassa kansallisten säännösten mukaan. SFS 6002 -standardin määrittelemät vähimmäisetäisyydet jännitteisiin osiin ovat osittain erisuuruiset sähköalan ammattihenkilölle ja maallikolle. (5, s. 63.)

Kuva 3. Tartuntaerottimen asennus

Lähteet 1. Nikupeteri, Antti 2021. Ilmaeristeisen ulkokytkinlaitoksen laitevaihdot. Oulun ammattikorkeakoulu. Sähkö- ja automaatiotekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 13.4.2021. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/493933/Nikupeteri_Antti.pdf?sequence=2&isAllowed=y.

Kaikki kolme työskentelykäytäntöä perustuvat suojautumiseen sähköiskulta ja valokaarelta. Jos sähkötöitä ei voida tehdä jännitteettömänä tai lähityössä joudutaan jännitetyöalueelle, on työt tehtävä jännitetyönä. (5, s. 63.)

-

Sähkötyöturvallisuuden kannalta on hyvin tärkeä tietää ja tunnistaa, mitä työskentelykäytäntöä kussakin työssä on käytettävä, jotta osataan valita oikeat työskentelymenetelmät.

2. Elovaara, Jarmo & Laiho, Yrjö 2007. Sähkölaitostekniikan perusteet. Helsinki: Otatieto.

3. Elovaara, Jarmo & Haarla, Liisa 2011. Sähköverkot II. Verkon suunnittelu, järjestelmät ja laitteet. Helsinki: Otatieto.

4. Aura, Lauri & Tonteri, Antti J. 1993. Sähkölaitostekniikka. Porvoo: WSOY.

Laitevaihtojen suunnittelu ja toteutus

5. Rousku, Henrik & Mäkinen, Pertti A. 2017. SFS 6002 käytännössä. Espoo: Sähköinfo Oy.

Jännitteisten osien läheisyydessä tehdyissä laitevaihdoissa korostuu työn suunnittelun tärkeys.

Työn suunnittelussa ilmenee, voidaanko laitevaihtoja tehdä standardien vähimmäisetäisyyksiä noudattaen. Lisäksi suunnittelussa selvitetään mahdollisia sähkötyöturvallisuuden riskitekijöitä. Jokainen työvaihe tulee suunnitella etukäteen ja miettiä mahdolliset riskitekijät. Mikäli riskitekijöitä ilmenee, voidaan miettiä vaihtoehtoisia menetelmiä työn suorittamiseksi turvallisesti. Myös keskeytysajat saadaan hyvällä työsuunnittelulla mahdollisimman lyhyiksi, ja se lisää sähkön toimitusvarmuutta. (1, s. 63.)

31

Kirjoittajat: konetekniikan insinööriopiskelija (AMK) Arttu Koivumaa, lehtori Juha Männistö ja lehtori Tuija Juntunen Kuva: Juha Männistö

Tekniikan ja luonnonvara-alan yksikkö Oulun ammattikorkeakoulu

Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö tukee ammatillista kasvua Tekniikan alalla opinnäytetyöt on perinteisesti kirjoitettu teknisen raportin kirjoittamisesta annettujen ohjeiden mukaisesti. Tämä on ymmärrettävää – sisältäväthän insinööriopinnot huomattavan määrän teknisten raporttien laatimista joko yksin tai pienryhmissä. Vaikka ajatus päiväkirjamuotoisesta opinnäytetyöstä saattaa kuulostaa vieraalta teknisellä alalla, sopii se hyvin nimenomaan työtehtävissä tehtävälle lopputyölle. Opinnäytetyön tarkoitus on osoittaa opiskelijan ammatillista osaamista, ja kuvatessaan omaa työtään ja tekemisiään opiskelija tulee samalla osoittaneeksi ammatillisen kypsyytensä.

Insinööriopiskelija (AMK) Arttu Koivumaa kirjoitti vahva kokemus taustanaan päiväkirjamuotoisen opinnäytetyön, jossa hän reflektoi osaamistaan konetekniikan insinööriopiskelijana. Seuraavassa on Artun huomioita työn toteutuksesta.

Pelkkä päiväkirja ei riitä Päiväkirjaopinnäytetyöhön kuuluu muutakin kuin pelkkä päiväkirja. Päiväkirjan lisäksi opinnäytetyössä on kerrottava muun muassa työympäristöstä, omista vastuualueista ja omista ammatillisen kehityksen vaiheista sekä sidosryhmistä. Lisäksi päiväkirjaan on hyvä sisällyttää pohdintoja. Pohdinnoilla todistat oikeasti miettineesi päivien ja viikkojen tapahtumia, ja lisäksi ne auttavat huomaamaan omat onnistumiset ja erehdykset. Onnistumisten ja erehdysten huomaaminen sekä vaihtoehtoisten toimintatapojen miettiminen on oman ammatillisen kasvun perusta. Päiväkirjaopinnäytetyö tukee tällaista ammatillista kasvua ja oppimista todella hyvin.

Miten lähteä liikkeelle Päiväkirjamuotoisen opinnäytetyön tekeminen sopii hyvin insinöörityössä käyvälle lopputyön tekijälle. Päiväkirjan kirjoittaminen tukee ammatillista oppimista erittäin hyvin, mikäli päiväkirjaa pitää oikein. Ennen kuin aloittaa päiväkirjaopinnäytetyön tekemisen, kannattaakin miettiä, tukeeko päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö omaa ammatillista kasvamista ja mitä konkreettista hyötyä päiväkirjaopinnäytetyöstä on toimeksiantajalle.

Päiväkirjan pitäminen vaatii sitoumusta opinnäytetyön tekijältä kirjoittaa päiväkirjamerkinnät joka päivä tai viikoittain. Omassa opinnäytetyössäni pidin päiväkirjaa noin kahden kuukauden ajan ja tein päiväkirjamerkinnät jokaiselta työpäivältä. Kaksi kuukautta oli itselleni juuri sopiva aika pitää päiväkirjaa. Päiväkirjan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon oma työnkuva sekä, kuinka paljon on tapahtumia yhden työpäivän tai työviikon aikana.

Työtapahtumien määrän miettiminen auttaa hahmottamaan, kannattaako päiväkirjamerkintöjä tehdä päivittäin vai viikoittain ja kuinka pitkältä ajalta.

Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö ei ole niin helppo kuin alkuun voisi kuvitella. Alkuun täytyy suunnitella, millä tyylillä päiväkirjan tekee. Suunnittelussa täytyy miettiä, kuinka pitkään päiväkirjaa kannattaa pitää ja tehdäänkö merkinnät päivittäin vai viikoittain. Suurimpana haasteena on miettiä, kuinka päiväkirjasta saa arvoa tuottavan toimeksiantajalle. Omassa opinnäytetyössäni arvoa tuottavana tekijänä oli kehityskohteiden etsiminen muun muassa turvallisuuden ja ympäristön aihepiireistä.

Arvoa tuottavan tekijän löytymisen jälkeen on mietittävä, kuinka sisällyttää se järkevästi opinnäytetyöhön. Järkevästi rakennettu opinnäytetyö auttaa lukijaa hahmottamaan ja ymmärtämään, mitä opinnäytetyössä käsitellään.

-

Päiväkirjaa kirjoittaessaan kannattaa kuvailla työtehtäviä sekä alaa mahdollisimman monipuolisesti ja totuudenmukaisesti, jotta lukija ymmärtää mahdollisimman hyvin, minkälaista on työskennellä kyseisessä tehtävässä. Uusille alasta tietämättömille lukijoille päiväkirja toimii eräänlaisena tietopakettina ja saattaa houkutella kiinnostuneita alan koulutukseen tai alan töihin.

Suurimpana haasteena on miettiä, kuinka päiväkirjasta saa arvoa tuottavan toimeksiantajalle

32

Opinnäytetyö on kokonaisuus Onnistuminen päiväkirjaopinnäytetyön tekemisessä vaatii yhteydenpitoa opinnäytetyön ohjaajiin niin työpaikalla kuin koulussakin. Opinnäytetyön etenemisen selvittäminen ohjaajille ehkäisee virheitä, ja siten opinnäytetyöstä saadaan rakenteellisesti hyvä alusta asti.

Päiväkirjamuotoisen opinnäytetyön eteneminen

Onnistuneen päiväkirjan täytyy olla myös tekijänsä näköinen. Päiväkirjaa kirjoitettaessa kannattaa muistaa, että vaikka tekeekin opinnäytetyötä, on työ myös henkilökohtainen päiväkirja ja siitä saa ja pitää tehdä itsensä näköinen. Tärkein onnistumisen kriteeri on kuitenkin se, että päiväkirjasta löytyy arvoa tuottava tekijä toimeksiantajalle ja että päiväkirja on vaikuttanut positiivisesti omaan ammatilliseen kasvuun.

Lähteet Koivumaa, Arttu 2021. Päiväkirjaopinnäytetyö: Kunnossapitoinsinöörin työ sellutehtaalla. Oulun ammattikorkeakoulu.

Konetekniikan tutkinto-ohjelma, tuotantotekniikka. Opinnäytetyö. Hakupäivä 10.5.2021. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk202105077716.

Oulun ammattikorkeakoulu 2021. Opinnäytetyö. Hakupäivä 12.5.2021. https://www.oamk.fi/opinto-opas/opintojen-sisalto/opinnaytetyo.

Päiväkirjamuotoinen opinnäytetyö sopii erittäin hyvin insinöörityössä käyvälle opinnäytetyön tekijälle. Mielestäni päiväkirjaopinnäytetyöstä saa eniten irti monipuolisessa ja vaihtelevassa työympäristössä työskentelevät aloittelevat insinöörit.

Suunnittelijan uraa haluaville suosittelisin kuitenkin perinteistä suunnittelu- tai tutkimusluonteista opinnäytetyötä.

33

NRO. 2 | VOL

2