”ÄITIYSKLINIKAN ASIAKKAISSAMME ON NYT VIISITOISTA ALLE 14-VUOTIASTA ODOTTAVAA ÄITIÄ.” votaan parasta. Sähköä tai juoksevaa vettä ei täälläkään ole. Katolla on aurinkopaneeli, mutta lamppu sisällä ei syty. ”Kosketushäiriö. Rahaa ei ole korjaamiseen”, kätilö Bagaba kertoo. Lääkäriäkään ei ole. Jos synnytyksessä tulee ongelmia, äiti lähetetään ambulanssilla viiden kilometrin päähän pääsairaalaan. Jos hätä tulee yöllä, riski kasvaa. Pimeällä liikkuminen on Buniassa aina vaarallista. Usein ambulanssi rikkoutuu kuoppaisilla teillä kesken matkan. ”Silloin lähetämme synnyttävän äidin sairaalaan mopokyydillä.”
Antoinette Ngilawanin neljäs vauva tuli maailmaan ilman ongelmia. ”Jos itse olisin saanut valita, en olisi halunnut äidiksi niin nuorena. 13-vuotias on itsekin lapsi”, hän sanoo. Esther Mawe Birungi on esimerkki siitä, kuinka koulutus luo toivoa kehittyvien maiden tytöille. Estherin isä Norbert Lodja on ylpeä tyttärestään. Lodja viljelee vaimonsa kanssa neljää vuokrapeltoa. Vuositienesti on 200 euroa, vuosimaksu yliopistossa on 350 euroa. ”Esther olisi sukumme ensimmäinen nainen yliopistossa”, isä sanoo. ”Pelto ei anna paljon tuloja, ja siksi muut lapsemme lopettivat koulun lyhyeen. Pitää ponnistella, jotta voisimme kustantaa Estherin yliopistoon”, isä sanoo. Hän itse on käynyt alakoulun, mutta vaimo Henriette Kaswera ei osaa lukea eikä kirjoittaa.
TEKOJA IHMISARVON PUOLESTA
11