Globalisti 1/2013 - teemana ihmisoikeudet

Page 1

Globalisti Changemaker -lehti 路 1/2013


äk

irj

oi

tu

s

Ananasta ja ihmisoikeutta päätoimittaja Ruut Luukkonen

Hiljattain uutisoitiin, että suomalaisten suosimat tuotemerkit tuottavat ananasmehujaan pakkotyövoimalla Thaimaassa. Finnwatchin selvityksen mukaan mehutiivistettä valmistavan Natural Fruit -yhtiön tehtaan olot viittaavat pakkotyöhön ja ihmiskauppaan. Finnwatchin johtaja Sonja Vartialan mukaan kyseessä on räikein tapaus, johon järjestö on suomalaisyhtiöiden alihankintaketjuja selvittäessään törmännyt. Uutinen ei sinänsä yllätä, mutta kerrankin positiivisesti yllättää, kuinka vakavasti tuotteita myyvät Kesko, S-ryhmä ja Tuko ovat tiedon ottaneet. Myös kansainväliseen oikeuteen erikoistuneen oikeustieteen tohtorin ja tutkija Merja Pentikäisen mukaan mediahuomio vie yritysvastuuta nopeammin eteenpäin kuin lainsäädäntö. On tärkeää, että Finnwatchin kaltaiset järjestöt tutkivat suomalaisten yritysten vaikutuksia kehitysmaissa. Ja on merkittävää, että vaikutuksista uutisoidaan kunnolla. Kuitenkin ihmisoikeuksien globaalista toteutumisesta on tärkeää kantaa vastuu niin yritys- kuin yksilötasolla. ’’Vastuullinen kulutus on kyseenalaistamista juuri siellä, missä vallitsee suurin luottamus järjestelmään’’, kommentoi kolumnimme Reilusta kaupasta.

Nämä ilmiöt liittyvät ihmisoikeuksiin. Niiden toteutuminen ei ole Suomessakaan itsestäänselvyys. Viimeistään kahden nälkälakossa olevan afgaanimiehen tilanteeseen tutustuminen osoitti minulle, kuinka useiden Suomesta turvapaikkaa hakeneiden pakolaisten kohdalla ei toteudu Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n Geneven pakolaissopimuksessa mainittu palautuskielto. Palautuskiellon mukaan pakolaista ei saa palauttaa alueelle, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi. Myös maamme perustuslain mukaan ’’ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.’’ Tämän Globalistin teema on ihmisoikeudet. Niiden toteutumattomuuteen kuuluu myös ananasten yhteydessä mainittu pakkotyö. Kerromme muun muassa, mitä ovat Etelä-Amerikan alkuperäiskansojen ja Thaimaan transsukupuolisten ihmisoikeudet, käymme Nepalissa dalitien parissa ja raportoimme, kuinka Changemaker tutustui suomalaiseen turvapaikkapolitiikkaan.

Suosittelen lukemaan myös kuluttajan vastuuseen liittyvän juttumme hedelmäpelistä Israelin laittomissa siirtokunnissa. Ü Ps. Lehdessä on myös vinkki eettisesti kestävään ruuanlaittoon.

Ihmisoikeuksien globaalista toteutumisesta on tärkeää kantaa vastuu niin yrityskuin yksilötasolla.

o

Nina Simone / Baltimore Althea & Donna / The West Bob Marley / Them Belly Full Clinton Fearon / Dutty Gun Ini Kamoze / England be nice Protoje / Kingston be wise Chronixx ft. Infinite / Capitalist Promoe / Lullabies to myself Konshens / World Citizen Tarrus Riley / System Set Matisyahu / Sunshine General Knas ft. Sizzla / Good for the World

3


s.34

Luotsikatu 1a 00160 Helsinki (+358) 50 342 3799 toimisto@changemaker.fi www.changemaker.fi

Tässä lehdessä

PUPPA J: ”Ajattele ite.” 3 6 8 9 10 12 15 17 18 28 32 34 38 44 46 47 48 50

Pääkirjoitus Puppa J on aktivistin ystävä Moraalimonopoli Paikallisryhmät Tiimin terveiset Teemaryhmät Kastijärjestelmä loukkaa ihmisoikeuksia Pressfrihet vs straffrihet Vähemmistöjen ihmisoikeudet Hedelmäpeliä länsirannalla Maailmankuva Sijaisnälkälakolla solidaarisuutta Ulkomaalaisena Shanghain savusumussa Maailmanmuuttaja Changemaker International Changementor Temakväll: etisk mat Kirjat & elokuvat, bittipalsta

S.6

Sijaisnälkälakko rohkaisi keskustelemaan suomalaisen yhteiskunnan arvoista.

s.28

Palestiinalaisten ahdinko suomalaisten supermarkettien hyllyillä.

Päätoimittaja Ruut Luukkonen Toimitussihteeri Tytti Matsinen Toimitus Minna Havunen, Ulla-Sisko Jauhiainen, Pertti Keinänen, Ronja Kemppainen, Janne Koivisto, Marika Latva-Kyyny, Minna Mannert, Sonja Mäkelä, Heta Niemi, Sini Nykänen, Ella Potka, Johanna Rissanen, Saara Tolvanen, Heidi Torsti, Hannele Tulkki, Sini Tyvi, Elina Tyynelä

Avustajat Iina Jokilaakso, Iiris Luukkonen, Kalle Matsinen, Mertsi Murmann, Lea Pakkanen, Paavo Pykäläinen, Joona Raudaskoski, Aino Tunkelo Taitto Mikael Björkman Kansikuva Mikael Björkman Painopaikka Fram, Vaasa ISSN-L 2323-5128 ISSN 2323-5128 (painettu) ISSN 2323-5136 (verkkojulkaisu)

Changemaker on vaikuttamisverkosto, joka toimii globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Verkoston pääteemoja ovat rauha, velka ja ympäristö. Changemaker toimii Kirkon Ulkomaanavun yhteydessä.

Painettu kierrätyspaperille, joka valmistetaan 100 % uusiokuidusta. 4

5


Puppa J

on aktivistin

ystävä

Rauhantekijä-kampanjalle tunnusbiisin säveltänyt Puppa J on itseoppinut muusikko, joka mieluummin tekee hyväntekeväisyyttä kuin julistaa musiikillaan. teksti & kuvat Aino Tunkelo

6

Taiteilja on taiteensa kanssa aina yksin. Esiintyminen on vain pieni välähdys siitä, mitä työhuoneella tapahtuu.

Puppa J:n vuosi on ollut vauhdikas. Itsensä musiikilla elättävällä artistilla on riittänyt tekemistä muun muassa alkuvuodesta ilmestyneen ”Kiveliö kutsuu” -sooloalbuminsa kanssa. Nyt työn alla ovat muun muassa äänitykset Jätkäjätkät-yhtyeen seuraavaa pitkäsoittoa varten. Keikkaakin riittää, ja lisäksi 34-vuotiaasta kolmen lapsen isästä on tänä vuonna tullut talonomistaja.

Paljon sanottavaa Puppa J laulaa, soittaa ja säveltää itse. Hänen musiikissaan on vaikutteita erityisesti reggaesta ja kansanmusiikista. Biisit syntyvät työhuoneella Turun keskustassa hetken huumassa ja nopeasti. ”Parhaat kappaleet syntyvät kuin itsestään”, Puppa J kertoo. Yksi viimeisimmän sooloalbumin helpoiten syntyneistä kappaleista oli Changemakerin rauhakampanjan tunnusbiisi Rauhantekijä. Inspiraatiota ei tarvinnut kauaa hakea: ”Annoin itselleni luvan olla sitä mieltä, että tää tilanne on syvältä. Siitä löytyi paljon sanomista.”

Soveliaisuuden rajat testissä Puppa on saanut musiikkinsa huumorista paljon kommentteja. Joidenkin mielestä on vaikea ottaa selvää, onko artisti tosissaan vai ei. Siitä muusikko ei ole itsekään täysin varma. Toisaalta hän haluaa testata soveliaisuuden rajoja, toisaalta taas vakavoitua vaikeiden teemojen ääressä. ”Huumoria tulee välillä revittyä tosi karuistakin aiheista. Monet vakavat asiat ovat niin paljon ihmistä isompia, ettei niistä kannata ottaa niin paljon pulttia. Kyllä mä yleensä otan asiat huumorilla, vaikka syvällä sisällä huolestuttaisikin. Sitä paitsi hyvässä musassa on aina ripaus ironiaa tai huumoria, vaikka se olisikin riipaisevaa.” Ikä on tuonut mukanaan seestyneisyyttä ja suvaitsevaisuutta, mikä näkyy myös musiikissa. Pahin julistamisen tarve on mennyt ohi. ”Iän myötä oon huomannut, että jokaisella on omat arvonsa, mutta kaikki joutuvat tekemään kompromisseja. Ketään ei voi leimata, ja kaikilta ihmisiltä voi oppia jotain.” Puppa J ei koekaan itseään mielipidevaikuttajaksi, vaan ennemminkin vaikuttuneeksi. ”Mun juttu huokuu individualismin, yksilön itsemääräämisoikeuden ja oman ajattelun tärkeyttä. Jos joku seuraisi suoranaisesti mun ajatusmaailmaa, niin ajattelisin, että herätys, enkö mä just sanonut että ajattele ite.”

Mukaan kaikkiin kampanjoihin Maailman parantamiseen Puppa J osallistuu vapaaehtoistyöllä. Puppa on lähtenyt mukaan kaikkiin hyväntekeväisyyskampanjoihin, joihin häntä on pyydetty. ”Sosiaalisen omantunnon herätteleminen on se mun juttu. Maailmassa on niin paljon petraamista, ettei oikein tiedä mistä aloittaa. Jos joku on jo valmiiksi aktivoitunut jossain asiassa, niin sitä kannattaa ehdottomasti tukea. Jos en suoranaisesti ole saanut massoja pois hävityksen tieltä, niin ainakin oon piristänyt monien vapaaehtoisten bileitä ja saanut ihmisiä relaamaan ja ottamaan iloa irti elämästä.” Ü

Annoin itselleni luvan olla sitä mieltä, että tää tilanne on syvältä. Siitä löytyi paljon sanomista.

7


pa

ika

llis

kolumni

Moraalimonopoli teksti Hannele Tulkki

Reilulla kaupalla on laaja kansainvälinen luottamus. Tätä luottamusta henkii esimerkiksi se, että kun noudan yliopiston kahvilasta kupillisen kahvia, ei muita vaihtoehtoja ole edes tarjolla. Kiirehtiessäni luentosaliin ostan kahvin mukisematta, mutta jään silti pohtimaan, kuinka reilua kahvini todellisuudessa on. Reilun kaupan merkkijärjestelmän tarkoitus on parantaa kehitysmaiden pienviljelijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tuotteesta maksetaan vähintään takuuhinta, jonka tarkoitus on suojella viljelijää maailmanmarkkinahintojen heilahteluilta. Ostaja maksaa tuotteesta erillisen summan tuottajaorganisaatiolle, jotta tuottajayhteisön olosuhteita voidaan kehittää, esimerkiksi kieltämällä lapsityövoiman käyttö. Reilu kauppa on maailman suurin kaupan keinoin köyhyyteen pureutuva järjestelmä. Silti tohdin pohtia, kuinka se kestää lähempää tarkastelua. Oletuksenahan on, että reilun kaupan tuotteiden kuluttaminen edistää kehitysmaiden vähätuloisten tuottajien hyvinvointia. Se kuitenkin takaa minimihinnan vain tuottajaorganisaatioille, ei yksilöllisille tuottajille ja pienviljelijöille, joiden asema on kaikkein heikoin. Kuten kansainvälisessä kaupassa yleensä, on ketjun päätä myös vaikea nähdä, kuinka pitkälle sertifikaatteja on tuotannossa noudatettu? Sertifikaattia myöntävä yhtiö arvioi määrän

8

olevan 20 prosenttia, mutta monet tutkijat ovat arvioineet luvun olevan vieläkin pienempi. Lisäksi tutkimusten mukaan vain kymmenen prosenttia maksetusta lisästä tavoittaa itse tuottajat. Loppu menee vähittäismyyjille. Saadakseen reilun kaupan sertifikaatin viljelijän tulee täyttää tietyt standardit. Kaikkein huonoimmassa asemassa olevat tuottajat jäävätkin helposti ketjun ulkopuolelle, eivätkä pysty kilpailemaan reilun kaupan tuettuja tuotteita vastaan. Todellisuudessa reilumpaa olisikin edistää oikeaa vapaakauppaa poistamalla valtavat tullimuurit Euroopan unionin ympäriltä ja suoda muillekin mahdollisuus astua vapaille markkinoille. Reilulla kaupalla vain jatkamme rikkaan maailman harjoittamaa kaupan sääntelyä tekemällä kaupankäynnistä monopolisoitunutta. Reilulla kaupalla on kiistämättä hyvät tarkoitusperät, samoin varmasti jokaisella kuluttajalla, joka uskoo reilun kaupan vähentävän kehitysmaiden köyhyyttä. On myös totta, että monien kahvinviljelijöiden kohdalla Reilu kauppa on onnistunut elintason nostamisessa. Vastuullinen kulutus ei kuitenkaan ole sitä, että teemme isolla joukolla automaattisesti valistuneiksi kokemiamme ostopäätöksiä. Vastuullinen kulutus on kyseenalaistamista juuri siellä, missä vallitsee suurin luottamus järjestelmään. Ü

”Vastuullinen kulutus on kyseenalaistamista juuri siellä, missä vallitsee suurin luottamus järjestelmään.”

ry

hm

ät

Maailman muuttamista Perämeren pohjukasta toimitus Ruut Luukkonen & Saara Tolvanen /// kuva Johanna Rissanen

Oulun kuusivuotias paikallisryhmä on aktiivinen ja iloinen. Ryhmän jäsenet osallistuvat Changemakerin valtakunnalliseen toimintaan omilla kampanjatapahtumilla ja tutustuvat kehitysmaakysymyksiin luovin keinoin. ’’Changemaker-toiminta saavutti Oulun pohjoiset perukat lokakuussa 2006, kun kauniiseen ja merelliseen kaupunkiimme syntyi oma paikallisryhmä’’, kertoo ryhmänperustajajäsen ja nykyinen ryhmän yhteyshenkilö Saara Tolvanen. Perustamisensa jälkeen ryhmä on toiminut varsin vaihtelevalla aktiivisuudella, säännöttömän epäsäännöllisesti.

Ilmastolakia ja rauhakampanjaa Paikallisryhmä on vuosien varrella kokoontunut niin mielenkiintoisten ja puhuttelevien kirjojen kuin jännittävien ja ajatuksia herättävien elokuvien äärellä. Yhteistä kaikille teoksille on ollut se, että ne ovat tuoneet esille kehitysmaakysymyksiä ja maailman epäoikeudenmukaisia rakenteita monenlaisista näkökulmista. ’’Valtakunnallisiin kampanjoihin paikallisryhmämme on osallistunut tempaamalla. Olemme kampanjoineet Oulun keskustassa muun muassa ilmastoystävällisemmän ilmastolain puolesta ja viimeisimpänä jalkauduimme Kempeleessä kauppakeskus Zeppeliiniin, jos-

sa keräsimme pienellä porukalla allekirjoituksia Rauhantekijäkampanjan vetoomukseen’’, Tolvanen kertoo ryhmän käytännöllisestä tekemisestä.

Sarjakuvaa lukupiirissä Tällä hetkellä ryhmään kuuluu vajaa kymmenen innokasta maailmanmuuttajaa. Oululaiset changemakerit kokoontuvat kuukausittain muun muassa

elokuvien katselun, sarjakuvalukupiirin, askartelun, lautapelien pelaamisen, rupattelun sekä rennon olemisen merkeissä. Yleensä ryhmä tapaa seurakunnan tiloissa, esimerkiksi keskustassa sijaitsevan Vanhan pappilan kodikkaissa saleissa. Lisätietoa ryhmän toiminnasta on löydettävissä paikallisen seurakuntalehden Rauhan Tervehdyksen sivuilta, Facebookryhmästä sekä paikallisryhmän omalta sähköpostilistalta.

Oulun ryhmä keräämässä allekirjoituksia Rauhantekijä-kampanjaan.

9


in

r

te

t

se

i ve

m

tii

Changemaker - globaalia oikeudenmukaisuutta Uuden strategian työstäminen vuosille 2013-2016 teki tiimin vuodesta erilaisen. Prosessi oli koko vuoden mittainen ja vaati useamman tiiviin viikonlopputapaamisen, mutta uskomme lujasti kaiken työn olleen sen arvoista. Onhan strategia nyt valmis - ja jäsenkokouksen hyväksymä. Valmis strategia ei kerro vielä mitään työn onnistumisesta. Työn hedelmät nähdään siinä, kuinka onnistumme saamaan uuden strategian elämään toiminnassamme. Changemaker tarvitsi uutta strategiaa, koska olemme viimeisten vuosien aikana kasvaneet ja saavuttaneet pisteen,

jossa on korkea aika tutkiskella myös itseämme. Mitä me oikeastaan olemme ja mitä tavoittelemme? Mitä ovat todelliset arvomme ja vaikuttimemme? Miksi Changemaker on olemassa? Strategian tehtävä on vastata muun muassa näihin kysymyksiin. Changemaker on monipuolinen ja mukautuva verkosto, joka on kasvanut viime vuosina nopeasti. Vaikka olemme vastanneet hyvin kasvavan verkoston tarpeisiin, on toiminnan punainen lanka pidettävä selkeästi esillä, sillä vapaaehtoisverkoston resurssit eivät riitä kaikkeen. Tiimin strategiatyöskentelyssä punaiseksi langaksi nimettiin

kampanjointi. Kun kaikkien aktiivien voimavarat eivät riitä jokaisessa tapahtumassa mukana olemiseen, on tärkeintä suunnata energia perustoimintaamme. Päädyimme karsimaan yhteistyötahoja, jotta tehtävän kampanjatyön laatu ja vaikuttavuus pysyvät hyvinä. Mikään ei toki estä yhteistyötä eri tahojen kanssa myös tulevaisuudessa, mutta strategiaan kirjatuista asioista on syytä pitää kiinni. Mitä ovat Changemakerin arvot? Changemakerin arvot nousevat sen jäsenten arvoista. Meitä kaikkia yhdistää oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja lähimmäisenrakkaus. Kuinka nämä arvot sitten nä-

Ulla-Sisko Jauhiainen, Ruut Luukkonen, Hannele Tulkki ja Pertti Keinänen hiomassa strategiaa. Kuva Sini Tyvi.

10

kyvät käytännössä? Ne näkyvät identiteetissämme ja toimintaperiaatteissamme sekä strategisissa tavoitteissamme. Toimintaperiaatteiksi tiimi listasi avoimuuden, ekologisuuden, konkreettisuuden ja lain kunnioituksen. Erityisen tärkeä näistä on konkreettisuus. Se tekee meistä erilaisen. Tuomme sanomamme esiin suoraan, ymmärrettävästi ja kaunistelematta. Changemakerin suuri vahvuus on kyky kohdata maailman vääryydet. Vain siten voimme myös löytää niihin ratkaisut. Tulevaisuudessakin verkostomme on oltava rohkea ja ennakkoluuloton, jotta kampanjamme ovat näkyviä ja ennen kaikkea tuloksellisia. Visiomme on, että Suomi ja suomalaiset tuntevat globaalin vastuunsa ja toimivat sen mukaisesti. Niin kauan kuin tässä riittää työsarkaa, on Changemakerilla kiistämätön paikkansa yhteiskunnassamme. Meillä on myös kasvattajarooli. On tärkeää saada ihmiset omaksumaan kestävä elämäntapa. Omalla toiminnallamme annamme esimerkin myös muille. Kaiken toimintamme ytimessä ovat kuitenkin jäsenemme. Verkostomme on suuri, mutta sen ydintoiminnassa on tilaa uusille aktiiveille. Aktiivisten ja sitoutuneiden jäsenten tavoittaminen lienee myös ensi vuoden tiimin mielessä, sillä strategian juurruttaminen jää heidän tehtäväkseen. Uskokaa tai älkää, uusi strategiamme on oikeasti upea. Sen voi tiivistää missioomme: Changemaker - globaalia oikeudenmukaisuutta. Tiimin puolesta Hannele Tulkki koulutusvastaava 2012

Yhteistyön tulos, palapeli on koossa! AnnaMaria Timonen, Ulla-Sisko Jauhiainen, koordinaattori Heta Niemi, Hannele Tulkki, Ruut Luukkonen ja Pertti Keinänen. Kuva Sini Tyvi.

Tuomme sanomamme esiin suoraan, ymmärrettävästi ja kaunistelematta.

11


te

y

ar

em

ät

hm

D

Tiesitkö, että eläkevakuutuslaitokset ja Kirkon eläkerahasto sijoittavat ydinaseita valmistaviin ja aseiden valmistusta rahoittaviin yhtiöihin? teksti Ulla-Sisko Jauhiainen, RAUHARYHMÄ

Suomen suurin eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen on viime vuosina sijoittanut suomalaisten eläkevaroja suoraan kolmeen ydinaseyhtiöön, jotka ovat hollantilainen EADS (European Aeoronautic Defence and Space Company), brittiläinen BAE Systems ja italialainen Finmaccanica. Kuntien eläkevakuutus Keva, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eläkerahasto, Ammattiliitto Pro ja pankeista Nordea ovat sijoittaneet näihin yhtiöihin epäsuorasti. Epäsuora, eli passiivinen sijoittaminen, tarkoittaa sijoitettavan varallisuuden

Kampanjavastaavat Sini-Maaria Kauppi ja Ulla-Sisko Jauhiainen luovuttivat Rauhantekijä-vetoomuksen ulkoasiainministeriön asevalvonnan yksikköön suurlähettiläs Riitta Reschille. Vetoomukseen kerättiin kampanjan aikana yhteensä 3234 allekirjoitusta. Kuva Sini Tyvi.

Tiesitkö, että korruptio ei estä Suomen kehitysavun menemistä perille?

12

hankkeille, joissa rahankäyttöä on myös helpompi kontrolloida. Vuonna 2008 eniten Suomen kahdenvälistä tukea saivat Tansania, Mosambik ja Vietnam. Apu voi ilmetä joko järjestöprojekteina tai varsinaisena budjettitukena. Kaikenlaiset avunannot huomioituina Suomesta annettiin vuonna 2008 kehitysapua yli sataan valtioon. Korruptio syventää köyhyyttä, heikentää demokratiaa ja es-

tää todellisen avun menemistä sitä tarvitseville. Kehitysapu on lisäksi tärkeä keino poistaa korruptiota kehitysmaista, sillä siten lisätään poliittista vastuuvelvollisuutta, vahvistetaan kansalaisyhteiskuntaa, luodaan institutionaalisia rajoitteita vallankäytölle ja voidaan parantaa julkista hallintoa. Lähde: http://www.kepa.fi/

dän salkussamme olisi tällaisia sijoituksia ollenkaan. Sen takia teemme jatkuvasti vaikuttamiskeskustelua varainhoitajiemme kanssa ja etsimme koko ajan yhtiöitä, jotka voisivat tarjota meille ratkaisuja, joissa huomioidaan vastuullisuusnäkökulmia.” Kirkko ja monet yhtiöt, kuten Ilmarinen ja Nordea, ovat allekirjoittaneet YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet. Lähde: Suomen asevienti 2010 -raportti, Safer Globe Finland

Tiesitkö, että vain 36 % maapallon metsäpinta-alasta on luonnontilaista koskematonta metsää?

M

teksti Elina Tyynelä, YMPÄRISTÖRYHMÄ

teksti Hannele Tulkki, VELKARYHMÄ

Ennen korruptio aiheutti suuria ongelmia avun antamisessa, koska korruptiota ei osattu tunnistaa. Nykyisin autettavien maiden korruptiotasot ovat tarkan suurennuslasin alla annettaessa kehitysapua, jotta annettava kehitysapu kohdentuisi oikein. Tämän takia Suomi antaa kehitysapua suoraan valtionbudjettiin ainoastaan kolmelle maalle. Kehitysapua annetaan usein tarkasti kohdennetuille

hajauttamista eri kohteisiin sijoitusyhtiöiden toimesta. Eläkerahasto antaa rahansa sijoitusyhtiön käyttöön, jossa rahoitusalan ammattilaiset ostavat tuottoisimmiksi arvioimiaan osakkeita ympäri maailmaa välittämättä siitä mitä tuotantoalaa rahoittavat. Kirkon keskusrahastossa ollaan tietoisia eläkerahaston salkun yhteyksistä aseteollisuuteen. Kirkon vastuullisen sijoittamisen asiantuntija Magdalena Lönnroth toteaa, ettei ole oikein sijoittaa kirkon varoja ydinasetoimialaan. ”Tavoitteemme on, ettei mei-

c

Metsäkato on hidastunut 2000-luvun alun huippuvuosista, mutta samanaikaisesti puuplantaasien yhteispinta-ala on kasvanut. Luonnontilaisten ja koskemattomien metsien määrä taas on vähentynyt. Voimakkainta metsäkato on Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Samalla plantaasipintaalan kasvu on suurta Aasiassa, Amerikassa ja Afrikassa. Plantaaseista lähes 80 % on perustettu taloudelliseen tuotantoon, ja loput 20 % muun muassa metsien ennallistamisen, eroosion eston ja maisema-arvojen säilyttämisen edistämiseksi.

Suomalaisilla metsäyhtiöillä, esimerkiksi Stora Ensolla, on omistuksessaan ja vuokralla plantaaseja Etelä-Amerikassa ja Aasiassa. Myös muutamia tehtaita löytyy. Stora Enson käyttämästä puusta n. 6 % on peräisin nopeakasvuisilta plantaaseilta enimmäkseen Brasiliasta, Uruguaysta ja Kiinasta. Tulevaisuudessa plantaasiraaka-aineen osuutta on tarkoitus lisätä. Plantaaseihin liittyy monia sosiaalisia ja ekologisia kiistakysymyksiä. Informaatioristiriidassa ja yhtiöiden lupauksissa suunnistaessa on vaikea tietää, mikä

1 c

todella on syynä mihinkin, ja näkyvätkö yhtiöiden lupaukset jo plantaaseilla ja niiden läheisyydessä. Toinen kysymys onkin, paljonko yhtiöt ostavat tehtailleen puutavaraa ja millaisilta plantaaseilta nämä puut tulevat – koskevatko luvatut parannukset myös näitä plantaaseja? Vuonna 2013 Changemaker kampanjoi metsäteollisuudesta. Lähde: WWF: Suomalaiset paperijätit nopeakasvuisilla plantaaseilla -raportti

13


Kastijärjestelmä loukkaa ihmisoikeuksia

HMISOI

teksti Minna Havunen /// kuvat Jakob Carlsen / IDSN

14

”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.”

Ihmisten järjestelmällinen erottelu ja syrjintä syntyperän mukaan eivät loppuneet apartheidin kaatumiseen. Kastiin perustuva syrjintä koskettaa noin 260 miljoonaa ihmistä maailmassa.

(YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus) 1.Artikla

Kastijärjestelmällä tarkoitetaan ihmisten jakamista syntyperän perusteella sosiaalisiin ryhmiin, kasteihin, joilla on yhteiskunnassa erilaiset oikeudet. Kastijärjestelmä rakentuu epätasaarvolle: ylimmillä kasteilla on eniten oikeuksia ja vähiten velvollisuuksia, kun taas alimmilla kasteilla on vähiten oikeuksia ja eniten velvollisuuksia. Kastijärjestelmän ulkopuolelle jäävät ihmisryhmät, dalitit, ovat kaikkein heikoimmassa asemassa: heitä pidetään saastaisina, eikä heihin voi saastumisen pelossa koskea. Daliteihin kohdistuu vakavia ihmisoikeusloukkauksia, jotka jäävät useimmiten rankaisematta. Valtaosa kastiin perustuvasta syrjinnästä keskittyy Etelä-Aasiaan. Esimerkiksi Intiassa kastisyrjintä koskettaa noin 15–20 prosenttia väestöstä. Kastijärjestelmiä löytyy kuitenkin myös muualta Aasiasta sekä Afrikasta, Lähi-idästä, Tyyneltämereltä ja diasporayhteisöistä eri puolilta maailmaa.

Koskemattomuuden taakka

Niita Tank puhdistaa käymälöitä käsin. Välillä hänen on vaikea työskennellä hajun vuoksi. Hän sairastelee, hänen silmänsä turpoavat ja hän kärsii jatkuvasta päänsärystä.

Kastijärjestelmä loukkaa laajalti ihmisoikeuksia. YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay on todennut: ''Caste is the very negation of the human rights principles of equality and nondiscrimination.'' Kastisyrjinnän keskeinen piirre on koskemattomuuden käytäntö. Se perustuu oletukselle kastiryhmien eroavuudesta

puhtaudessa. Daliteja pidetään niin saastaisina, että he voivat saastuttaa muiden kastien edustajia. Tämän vuoksi heihin ei voi koskea, eikä vesilähdettä voi jakaa heidän kanssaan. Koskemattomuuden vuoksi dalitit eristetään usein omille asuinalueille, ja heidän pääsyään julkisiin tiloihin ja palveluihin rajoitetaan. Kastien välinen avioliitto on usein jo ajatuksenkin tasolla mahdoton.

Syrjintää koulussa ja ammatissa Kasti rajoittaa ammattimahdollisuuksia. Yleensä daliteille on varattu kaikkein likaisimmat ja vaarallisimmat ammatit, kuten ulosteiden siivoaminen käsin. Kastittomilla on myös suuri riski joutua velkaorjaksi ja pakkotyöhön. Human Rights Watch -järjestö on arvioinut, että Intiassa on noin 40 miljoonaa velkaorjaa, joista 15 miljoonaa on lasta. Kastittomat kokevat syrjintää koulusta lähtien. Opettajat saattavat kieltää kastittomien pääsyn koulun vesipisteeseen ja erotella kastittomat lapset muista lap-

Poliisit jättävät usein tutkimatta daliteihin kohdistuvat rikkomukset.

15


sista luokkahuoneessa. Lapsia saatetaan myös pakottaa puhdistamaan koulun vessoja käsin. Dalitien kokema syrjintä aiheuttaa usein koulun keskeyttämisen. Syrjintä jatkuu myös korkeimmilla koulutusasteilla.

Dalit-naiset kaksinkertaisen syrjinnän kohteena Kastijärjestelmässä heikoimmassa asemassa ovat dalit-naiset. He kärsivät syrjintää paitsi kastittomuutensa, myös naiseutensa vuoksi. Dalit-naiset ovat vaarassa joutua ihmiskaupan ja pakotetun prostituution uhriksi. Ylempien kastien harjoittama dalit-naisten häpäisy on myös keino nöyryyttää kokonaisia dalit-yhteisöjä. Irvokasta on, että dalit-naisten raiskaamisen ei kuitenkaan katsota saastuttavan ylemmän kastin miehiä.

Rankaisemattomuus mahdollistaa ihmisoikeusloukkausten jatkumisen Kastiin perustuva syrjintä on kielletty useimmissa niistä maista, joissa kastisyrjintää esiintyy. Lakien valvonta ja toimeenpano ovat kuitenkin puutteellisia ja mahdollistavat kastittomien ihmisoikeuksien rikkomisen. Esimerkiksi poliisit jättävät usein tutkimatta daliteihin kohdistuvat rikkomukset.

Oikeusjärjestelmässä vallalla olevat asenteet jättävät kastittomat ilman suojelua ja syrjintään syylliset rankaisematta. Intian kansallisen rikosviraston raportin mukaan vuonna 2006 daliteihin kohdistuvien julmuuksien virallinen tuomitsemisprosentti Intiassa oli vain 5,3.

kolumn

Pressfrihet vs straffrihet text Sonja Mäkelä

Dalitit toimivat syrjintää vastaan Dalitit taistelevat aktiivisesti ihmisoikeuksiensa puolesta ja rankaisemattomuuden kulttuurin lopettamiseksi. Esimerkiksi Nepalin ensimmäinen rekisteröity dalit-järjestö Nepal National Dalit Social Welfare Organization (NNDSWO) on työskennellyt vuosikausia muun muassa koskemattomuuden käytäntöä vastaan. Järjestö rekisteröitiin vuonna 1982, mutta se oli toiminut eri nimillä jo vuodesta 1951 asti. Dalitien ihmisoikeustaistelu tarvitsee tukea myös kansainväliseltä yhteisöltä. YK:n, EU:n ja yksittäisten maiden tulisi vaatia kastisyrjintään ja rankaisemattomuuteen puuttumista suhteissaan kastimaiden edustajiin. Kastimaissa toimivien yritysten olisi hyvä varmistaa, ettei liiketoiminta perustu kastittomien hyväksikäyttöön. Kastimaissa toimivien avustusjärjestöjen taas tulisi huolehtia siitä, että myös kastittomat hyötyvät toteutetuista hankkeista. Ü

Manishan suku uhkasi tappaa Jhakondran, koska tämä on dalit.

Manisha ja Jhakondra Nepalilaiset Manisha ja Jhakondra kasvoivat 200 metrin etäisyydellä toisistaan ja kävivät samaa kyläkoulua. Lopulta pari rakastui. Mutta Jhakondra on dalit, ja Manishan perheen silmissä hän oli ''koskematon''. Parin suhteen seurauksena Manishan eno hakkasi hänet, ja hänen isänsä uhkasi tappaa Jhakondran. Ahdistelu jatkui vuosia, ja lopulta nuoripari karkasi Intiaan ja meni naimisiin vuonna 2007. Kun he palasivat kotikyläänsä, Manishan vanhemmat tekivät Jhakondrasta ilmoituksen poliisille. He syyttivät Jhakondraa tyttärensä ihmiskaupasta väittäen Manishan olevan vain 16-vuotias. Kun Manisha sitten todisti olevansa 18-vuotias, poliisi päätti kunnioittaa Nepalin perustuslakia ja totesi avioliiton olevan pätevä. Nepalissa traditio on kuitenkin vahvempi kuin lainsäädäntö: Manishasta tuli muiden silmissä dalit ja ''koskematon'' kuten miehensä. Manishan perhe sanoi tyttären olevan heille kuollut. Nykyään Manisha haluaa taistella dalitien oikeuksien puolesta. Kokemuksiensa vuoksi hän kuitenkin tietää taistelun olevan vaikeaa. Manisha ja Jhakondra ovat onnekkaita. Usein omat sukulaiset jopa murhaavat pareja, joiden suhde ylittää kastirajat. Lähteet: International Dalit Solidarity Network IDSN: www.idsn.org Nepal National Dalit Social Welfare Organization NNDSWO: www.nndswo.org.np Dalitien solidaarisuusverkosto DSNFi: www.dalit.fi

16

Oberoende av hur man räknar har det dött för många journalister det senaste året. International Press Institute har räknat till 110 fram till oktober 2012, medan Committee to Protect Journalists, CPJ, dokumenterat femtio dödsfall där motivet kunnat fastsällas att vara det att personen var journalist eller mediearbetare. Det värsta stället att vara journalist år 2012 är enligt CPJ Syrien: minst två döda per månad. Sammanlagt har kring 600 journalister mördats det senaste decenniet – det betyder en varje vecka. Uttrycksfrihet är en grundläggande mänsklig rättighet (artikel 19 i FN:s deklaration), och pressfrihet en del av den. Självständiga medier och ett pluralistiskt mediefält är avgörande för fungerande demokrati – och uttrycksfrihetens andra pol är rätten till information. På så sätt är en mördad journalist inte bara en enskild personlig tragedi, utan ett värre brott i och med att det är en attack mot den fria informationen. Dödssiffrorna bevisar hur den rättigheten systematiskt trampas ner, hur de som talar ut om världens tillstånd tystas med våld. Och som om det här inte vore illa nog, råder på många håll en kompakt kultur av ”straffrihet” som innebär att de skyldiga inte behöver frukta åtal. I en sådan situation är det till och med klokt

att döda den som säger saker man inte vill att ska sägas. Den 23 november 2011 var den första internationella dagen för att få ett slut på straffriheten (International Day to End Impunity). Datumet är inte slumpmässigt: den dagen år 2009 mördades 32 journalister och mediearbetare på Filippinerna i vad som kommit att kallas Ampatuan-massakern. Och nu mördas vittnen i rättegången på löpande band. Årsdagens syfte är uppnå rättvisa för dem som på olika håll i världen åtalas och förföljs på grund av att de utövar sin rätt att uttrycka sig. Straffrihetskulturen måste få global uppmärksamhet. Det handlar ju inte om enskilda fall – fastän vissa får mer uppmärksamhet än andra, alla känner t.ex. fallet Anna Politkovskaja – utan om mängder av mord som systematisk inte utreds. Man strävar efter att både höja allmänhetens medvetenhet om den rådande straffrihetskulturen och uppmuntra medborgare världen över att aktivera sig och kräva rättvisa. En straffrihetskultur skapar ett osäkert klimat för alla som nyttjar sin uttrycksfrihet, vilket leder till en värld där människor är rädda för att tala ut, där kritik kvävs, där svåra frågor inte ställs och där makthavare inte utmanas. Ü Läs om Ampatuan-massakern t.ex. på asiancorrespondent.com

”Every journalist killed or neutralized by terror is an observer less of the human condition. Every attack distorts reality by creating a climate of fear and self-censorship ” (Barry James, UNESCO)

17


Vähemmistöjen

ihmisoikeudet

18

YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan ihmisoikeudet ovat jokaisen ihmisen synnynnäisiä oikeuksia ja niiden tulee koskea kaikkia ihmisiä kaikkialla maailmassa rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään katsomatta. Todellisuus on kuitenkin usein toisenlainen. erilaiset vähemmistöt jäävät helposti huomioimatta ja heidän ihmisoikeutensa toteutumatta. Seuraavat tekstit tarjoavat lyhyen katsauksen, millaisia haasteita esimerkiksi sukupuolivähemmistöihin kuuluvat transsukupuoliset sekä usein etnisiin vähemmistöihin lukeutuvat alkuperäiskansat kohtaavat.

19


Kuolleessa kulmassa Transsukupuoliset ovat hiljalleen sosiaalisesti hyväksytympi osa modernia yhteiskuntaa. Lait eivät ole kuitenkaan pysyneet mukana, mikä vaikeuttaa transsukupuolisten sopeutumista yhteiskuntaan ja jättää heidät lakien varjoon. teksti & kuvat Janne Koivisto toimitus Ruut Luukkonen, Sini Tyvi

Thain kielen termi kathoey viittaa kolmanteen sukupuoleen

20

Transsukupuolisten tilanne maailmassa on viime vuosisadan aikana kehittynyt huomattavaa vauhtia. Lääketiede on mahdollistanut erilaiset terapiamuodot, hormonihoidot sekä sukupuolenkorjausleikkaukset, jotka kehittyvät entisestään, nopeammiksi ja vaivattomammiksi. Vaikka lääketiede on kehittynyt huomattavasti ja samalla transsukupuolisten tilanne parantunut, eivät valtiolliset instituutiot ole pysyneet kehityksessä mukana. Transsukupuolisten on yhä vaikeaa elää yhteiskunnassa ja kokea itsensä hyväksytyiksi omana itsenään. Viharikokset, syrjintä ja rasismi jäävät usein raportoimatta tilastoissa, sillä niitä on vaikea mitata ja seurata. Transsukupuoliset jäävät usein huomaamattomaan kuolleeseen kulmaan.

Thaimaa edelläkävijänä Thaimaa on transsukupuolisten suhteen muita maita edellä sekä lääketieteellisesti että sosiaalisesti. Moderni lääketiede ku-

koistaa ja kehittyy Thaimaassa jatkuvasti. Turismi Thaimaahan on entistä useammin lääketieteellistä – länsimaalaiset turistit suuntaavat sinne halvempien kulujen vuoksi teettämään esimerkiksi plastiikkakirurgisia toimenpiteitä. Myös sukupuolenkorjausleikkaukset ovat Thaimaassa entistä nopeampia ja halvempia, mikä houkuttelee leikkausta harkitsevan suuntaamaan katseensa Kaakkois-Aasiaan. Kaikki transsukupuoliset eivät kuitenkaan käy läpi koko sukupuolenkorjausprosessia. Tähän vaikuttavat käytännön syyt, kuten prosessiin kustannukset sekä usean vuoden kesto. Tästä syystä on kehittynyt esimerkiksi käsite ladyboy, joka tarkoittaa ihmisiä, jotka ovat biologisesti miehiä, mutta kokevat itsensä naisiksi ja sopeutuvat kokemaan sukupuolensa eri keinoin.

Sosiaalisesti hyväksyttyjä, virallisesti ei Thaimaassa transsukupuoliset ovat sosiaalisesti hyväksytty osa

Mikä määrittää sukupuolemme – identiteetti voi olla mentaalisen lisäksi myös fyysistä.

21


Transsukupuolisilla on ainoastaan kaksi mahdollista työalaa – kauneusala tai prostituutio

''Transsukupuoliset ovat syrjitty yhteisö, joka on piilotettu maassani. Mielestäni heidän seksuaalisuutensa on ymmärretty väärin ja heidän äänensä tulisi saada paremmin kuuluviin'', kertoo perulais-ranskalainen ManuelAntonio Monteagudo Gauvrit.

22

yhteiskuntaa. Tämä johtunee esimerkiksi uskonnon vaikutuksesta – buddhalaisuus, maan pääuskonto, korostaa yksilön kunnioittamista ja valaistumiseen pääsemistä. Valaistumisen tavoittelussa tärkeää on hyvinvointi omana itsenä. Thain kielessä on käytössä termi kathoey, jolla viitataan kolmanteen sukupuoleen. Termi on kuitenkin ongelmallinen, sillä kolmannen sukupuolen oma termi asettaa transsukupuoliset sukupuolten ulkopuolelle omaan kategoriaansa. Transsukupuoliset haluavat olla vastakkaista sukupuolta ja tulla hyväksytyiksi osana ryhmää, eivät eristetyiksi. Vaikka Thaimaan hyväksyvä ilmapiiri antaa olettaa, että transukupuolisena on Thaimaassa helppoa, byrokratian tasolla asia ei kuitenkaan ole näin. Thaimaalaisten transsukupuolisten on vaikea sopeutua uuteen identiteettiinsä leikkauksen jälkeen, sillä valtio ei salli sukupuolen vaihtaneiden vaihtaa laillista statustaan. Laillisissa asiakirjoissa näkyy sukupuoli miehenä tai naisena syntymäsukupuolen mukaan. Henkilöllisyystodistuksen ja henkilön todellisen sukupuolen ristiriita esimerkiksi nostaa työnantajien kynnystä palkata transsukupuolisia ja vaikeuttaa heidän työnsaantiaan. Tästä syystä transsukupuoliset tyytyvät usein hakemaan töitä tietyiltä aloilta, joissa henkilöllisyystodistus ei aiheuta kyseistä ongelmaa. Poikkeuksia tähän kuitenkin on, mikä toimii esimerkkinä muille transsukupuolisille. Nyrkkeilijä Nong Thum tuli Beautiful Boxer -elokuvan myötä tunnetuksi ja nosti transsukupuolisten aseman esille kansainvälisessä mediassa.

Kaksi mahdollista työtä? Eristystä yhteiskunnasta tapahtuu eri tasoilla. Sanallisen väki-

Viralliset asiakirjat ja niiden ristiriitaiset tiedot saattavat olla esteenä työnsaannille.

vallan lisäksi transsukupuoliset saattavat joutua kohtaamaan fyysistä väkivaltaa, joka on usein vakavaa ja saattaa johtaa jopa kuolemaan. Väkivaltaan sisältyy usein seksuaalinen hyväksikäyttö ja halventaminen. Eri maiden transsukupuolisten tilannetta yhdistävät yhteiskunnan asettamat haasteet. Esimerkiksi Venezuelassa transsukupuolisten asema on hyvin heikko ja syvälle juurtuneet sukupuolinormit vaikeuttavat transsukupuolisten sijoittumista yhteiskuntaan. Transsukupuolisten tukijärjestön Transvenuksen perustajajäsen Estrella Cerezo kokee työnsaannin transsukupuolisena vaikeaksi. Koska transsukupuoliset joutuvat usein syrjinnän ja ennakkoluulojen kohteiksi, joutuu moni työllistämään itsensä itsenäisin keinoin, kuten prostituutiolla. Cerezo työllisti itsensä kampaajana. ”Transsukupuolisilla on ainoastaan kaksi mahdollista työalaa – kauneusala tai prostituutio”, hän sanoi vuonna 2009 BBC:n haastattelussa. Venezuelan pääkaupungissa, Caracasissa, prostituutio on keskittynyt Avenue Libertadorille, jolla on hämärä maine kansalaisten keskuudessa. Jopa poliisivoimat käyttävät hyväkseen alueen kyseenalaista mainetta – seksu-

aalinen hyväksikäyttö poliisin auktoriteetin avulla on raportoimaton muoto seksuaalisesta väkivallasta, jota transsukupuoliset kohtaavat.

Tapauksia löytyy myös läheltä Ei tarvitse mennä kauas huomatakseen, ettei transsukupuolivähemmistöä ole huomioitu useassa asiassa. Suomessa nykyinen lainsäädäntö sallii virallisen sukupuolen vaihtamisen, mutta ainoastaan steriloiduille henkilöille ja henkilöille, jotka eivät ole naimisissa. Naimisissa olevien on muutettava avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi, jotta sukupuolenvaihdos voidaan virallistaa. Yksi viimeisin esimerkki Suomen lainsäädännön ongelmallisuudesta löytyy marraskuulta 2012, jolloin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi suomalaisen transsukupuolisen naisen hakemuksen, jossa hän vaati Suomen valtiota tunnustamaan hänet naiseksi. Sukupuolenkorjausleikkauksen jälkeen hän ei ole voinut muuttaa sukupuoltaan virallisesti naiseksi avioliittonsa vuoksi. Virallinen sukupuolen vaihtaminen olisi mahdollista ainoastaan, mikäli hän muuttaisi avioliittonsa rekisteröidyksi parisuhteeksi. Ü

23


Alkuperäiskansat globalisaation jaloissa

Alkuperäiskansojen vähetessä pienistä vähemmistöistä on tullut kiinnostavia.

24

YK:ssa on laajalti hyväksytty alkuperäiskansojen oikeuksien julistus, jonka perusteella alkuperäiskansoilla on oikeus oikeudenmukaiseen elämään kansana ja yksilöinä. Julistuksen kahdeksas artikla sanoo, että “alkuperäiskansoilla ja niihin kuuluvilla yksilöillä on oikeus siihen, ettei niitä pakkosulauteta eikä niiden kulttuuria tuhota.” Teoriassa tämä turvaa alkuperäiskansojen kulttuurien selviämisen, mutta usein taloudelliset intressit vievät voiton kulttuurien suojelusta. teksti & kuvat Janne Koivisto toimitus Ruut Luukkonen, Sini Tyvi

Nykymaailmassa talouskasvua ja suuria tuottoja priorisoidaan ihmisoikeuksien kustannuksella. Esimerkkinä voidaan pitää Kiinaa, jonka ihmisoikeusrikkomuksiin ei uskalleta puuttua, koska sen pelätään vaikuttavan talouteen. Kun kiinan hallituksen toimia kritisoiva Dalai-lama vieraili Suomessa vuonna 2011, useat suomalaispoliitikot päättivät olla tapaamatta häntä, koska he eivät halunneet ottaa millään tavalla kantaa tiibetiläisten asemaan nykyisin Kiinan hallitsemalla alueella. Tapaus herätti myös paljon mediahuomiota. Modernin yhteiskunnan leviämisen myötä alkuperäisväestöt ovat joutuneet monissa paikoissa ahtaalle. Valtiot eivät välttämättä kuitenkaan reagoi tähän, sillä liikkuvuus voidaan nähdä hyvänä asiana. Myöskään ihmiset, jotka matkustavat tuhansia kilometrejä eksoottisiin paikkoihin, eivät aina huomioi toimintansa vaikutuksia alueen väestöön.

Etnisyys rahastusvälineenä Erityisen heikossa asemassa ovat alkuperäiskansat. Kansojen ihmisoikeuksien toteutuminen saattaa olla erittäin heikkoa varsinkin, jos kyseessä on vähemmistö. Vähemmistöihin voi liittyä myös taloudellisia intressejä – esimerkkinä Costa Rica, missä ekoturismi on yhdistetty etnoturismiin. Turistit pääsevät elämään Bribri-alkuperäisväestön yhteisöissä heidän kanssaan töitä tehden ja samalla lomaillen. Ideaalitilanteessa tällainen turismi toimii rahallisena ja materiaalisena apuna alkuperäiskansalle. Bribrit ovat tottuneet elättämään itsensä maanviljelyllä. Ekoturismin myötä maanviljelystä ja muista alkuperäiskansan elinkeinoista on tullut tulonlähteitä. Kehitysyhteistyön näkökulmasta, turismin yhdistäminen alkuperäisväestöä avustavaan työhön voi olla sekä hyvä että

25


Alkuperäiskansoja voidaan kohdella pelkkinä objekteina, jolloin heidän ihmisoikeutensa kärsivät.

Vastatakseen turistien vaatimuksiin, alkuperäisväestön on omaksuttava esimerkiksi uusia ruokatottumuksia. huono asia. Alkuperäisväestö voi hyötyä taloudellisesti vapaaehtoisesta avusta. Yhteistyörakenteena turismi on alkuperäiskansojen kannalta kuitenkin hauras. Turistit tulevat yhteisöihin vain hetkeksi, motiivina nähdä miten alkuperäiskansa elää. Matkoja järjestävät yksityiset yhtiöt käyttävät sitä tulonlähteenä ja rahastavat turisteja työstä, josta lopulta vain pie-

26

ni osa päätyy yhteisön hyödyksi. Kehitysyhteistyöksi tällaista ei siis voi kutsua.

Kulttuurikasvatusta? Etnoturismi on konseptina melko uusi. Etnoturismin ideana on näyttää turisteille ’’primitiivisiä kulttuureja’’, jotka poikkeavat turistien omasta kulttuuritaustasta. Turistit käyvät lomakohteista päivämatkoilla tutustumassa alkuperäiskansojen elämään tai viettävät yhteisöissä mahdollisesti osan lomastaan. Vierailun pitäisi toimia turisteille opettavaisena kokemuksena, jossa tieto ja kokemus kulttuurista tulevat suoraan yhteisöltä. Turismissa voidaan näin ollen nähdä myös kulttuurikasvatuksellisia näkökulmia. Eri asia on, onko kokemus realistinen.

Alkuperäiskansojen vähetessä pienistä vähemmistöistä on tullut kiinnostavia. Esimerkiksi Guatemalassa alkuperäiskansoja on turismin muotona hyödynnetty jo useiden vuosien ajan. Maan pohjoisosassa sijaitseva kansallispuisto Tikal on täynnä mayojen monumentteja, joita turistit tulevat katsomaan. Samalla monumentteja kuitenkin yritetään suojella tuhoutumiseen johtavalta kulumiselta.

töstä on sittemmin tehty turistikohde, kun kolonisaation myötä saarille on rakennettu moderni infrastruktuuri. Vaikka monet vastustavat Andamaaneille suuntautuvaa human safariksi kutsuttavaa turistitoimintaa, jossa alkuperäisväestöä kohdellaan vain objektina, Jarawa-väestön keskuuteen järjestetään yhä matkoja. Liikenneinfrastruktuurin kehityksen takia täydellinen eristäytyminen on monelle alkuperäisyhteisölle vaikeaa. Turismi ja ihmisten liikkuvuus ovat aiheuttaneet myös sairauksien leviämisen, mikä puolestaan on aiheuttanut monien aiemmin eristäytyneiden alkuperäisyhteisöjen häviämisen. Andamaaneilla kontaktit ulkomaailman kanssa ovat aiheuttaneet tuhkarokon leviämisen ja sen myötä Jarawa-

väestön huomattavan vähenemisen.

Tavat ja kielet pinteessä Costa Rican Bribri-heimossa ekoturismi on aiheuttanut myös toisen ilmiön. Kun ulkomaalaiset turistit tulevat kokemaan elämää kylissä, on alkuperäisväestön omaksuttava uudet tavat ja kulttuurit ja otettava ne huomioon. Vastatakseen turistien vaatimuksiin, alkuperäisväestön on omaksuttava esimerkiksi uusia ruokatottumuksia. Kyse on kulttuurien pakkosulauttamisesta, vaikka se tapahtuukin huomaamatta. Kielet ovat vankka osa alkuperäisväestöjen identiteettiä. Globalisaation ja liikkuvuuden seurauksena kielten asema on kuitenkin heikentynyt huomat-

tavasti. Esimerkiksi espanjan kielen vahva asema Latinalaisessa Amerikassa vaikeuttaa alkuperäisväestöjen itsenäisten kielten säilyvyyttä, sillä väestön ollessa tekemissä ulkomaailman kanssa, espanjaksi kommunikointi on välttämätöntä. Ainoastaan Paraguayssa alkuperäisväestön kieli (guarani) on tunnustettu virallisena kielenä espanjan rinnalla . Jos alkuperäiskansavähemmistöt ja heidän kulttuurinsa altistuvat jatkuvasti ulkopuoliselle paineelle ja riistolle, saattavat vähemmistöt vähitellen kadota kokonaan. Kun suunnittelee ulkomaanmatkoja, joutuu nykypäivänä pohtimaan entistä useammin, mitä palveluita valitsee ja keneltä. Palvelujen vaikutus kun saattaa usein olla pimeän peitossa. Ü

Kasvava turismi on usealle alkuperäiskansalle uhka. Globalisaatio ajaa vähemmistöjen pienenemistä entisestään.

Turismin kääntöpuolia Andamaanien saaristossa Intian valtamerellä kolonisaatio ja turismi ovat ajaneet Jarawa-alkuperäisväestön ja saarilla ennen kukoistaneen kulttuurin ahtaalle. Nykyisin jarawoita on enää muutamia satoja. Kiinnostavasta vähemmis-

27


Hedelmäpeliä Länsirannalla Kuinka armeijan harjoitukset, kodeistaan häädetyt beduiinit ja suomalaisen lähikaupan hyllyllä myytävät viinirypäleet liittyvät toisiinsa? teksti & kuvat Lea Pakkanen

Lammaspaimen Waleed Suleyman Abu al-Kbash tähyilee huolestuneena aavikolle, josta lähestyy Israelin armeijan jeeppi, siviilivirkamiehen auto ja puskutraktori. Abu al-Kbashin nelivuotias Waleed-poika piiloutuu isänsä jalan taakse. Yksinkertaisista pressuteltoista koostuvan kylän naiset alkavat kiireen vilkkaa kerätä pyykkejä narulta. Marraskuinen aamupäivä Länsirannan Jordanin laaksossa on kuuma. Abu al-Kbashien beduiiniyhteisö Khirbet Humsa on edellispäivänä saanut Israelin siviiliviranomaisilta ja armeijalta käskyn siirtyä: armeija käynnistää harjoitukset, joissa treenataan tankeilla ampumista kukkulan laelta toiselle ja kuusi beduiiniperhettä lampaineen käsittävän yhteisön maat soveltuvat tarkoitukseen erinomaisesti. Jo ennestään beduiinien niskassa on Israelin viranomaisten vaatimus purkaa telttakylä, joka heidän mukaansa on luvaton. Abu al-Kbashien yhteisö on asuttanut näitä kukkuloita neljäkymmentä vuotta. Aikaa lähtöön on annettu kolme tuntia. Länsirannalla asuu puoli miljoonaa israelilaista 150 siirtokunnassa ja 100 etuvartioasemalla. Länsirannan itäosaan levittäytyvässä Jordanin laaksossa, jossa Khirbet Humsakin sijaitsee, on 37 siirtokuntaa. Kansainvälisen oikeuden mukaan siirtokunnat ovat laittomia: miehittävällä valtiolla ei ole oikeutta päästää

Israel kohtelee meitä huonommin kuin omistaja koiraansa. Koirilla on koppi, vettä ja nurmikko käpäliensä alla. Meille Israel ei salli mitään näistä. Abu Saker on väsymätön beduiinien oikeuksien puolustaja. Hän pitää yhteyttä ihmisoikeusjärjestöihin ja muihin beduiineihin kännykällä.

28

siviiliväestöään asumaan miehittämälleen alueelle. Palestiinalaisyhteisöjen ahdinko ulottuu suomalaistenkin supermarkettien hyllyille siirtokuntien yritystoiminnan myötä.

Palestiinalaisten savustus Jordanin laaksosta Jordanin laakson maisema on karunkaunista: aavikkoa, valkoisena hohtavia vuoria ja kellertäviä hiekkadyynejä. Lammaslaumat täplittävät kivisiä lakeuksia. Laakso kattaa noin kolmanneksen Länsirannan pinta-alasta ulottuen jokea reunustaen etelästä pohjoiseen saakka. Karuudestaan huolimatta laakson maaperä on hedelmällinen maanviljelylle runsaiden pohjavesivarojen ansiosta. Sitä onkin perinteisesti kutsuttu Länsirannan ruokakoriksi – siellä on kasvatettu hedelmiä, vihanneksia ja viljaa koko miehitetyn alueen tarpeisiin. Lähes puolet Jordanin laakson väestöstä on puolinomadeja lammaspaimenia, joiden laidunmaat ovat ristenneet eri puolilla laaksoa. Israelin politiikka on tehnyt heidän elintavastaan mahdotonta. Vuoden 1993 Oslon rauhanneuvotteluista lähtien 87 prosenttia Jordanin laaksosta on ollut täysin israelilaisviranomaisten hallinnassa. Se on niin kutsuttua C-aluetta, jota Israel hallinnoi sekä sotilaallisesti, että siviiliasioissa. Yli puolet koko Länsirannasta on C-aluetta, jolla palestiinalaishallinto ei voi juurikaan puuttua siellä asuvien palestiinalaisten oikeuksiin. Sen sijaan Israelilla on miehittäjävaltiona velvollisuus taata miehittämänsä alueen siviilien oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutuminen. ''Israel kohtelee meitä huonommin kuin omistaja koiraansa'', kiteyttää näkemyksensä palestiinalaisten elinoloista C-alueella Abu Saker, Khirbet Humsan naapurikylän Al-Hadidiyan päämies ja jatkaa: ''Koirilla on koppi, vettä ja nurmikko käpäliensä alla.

Meille Israel ei salli mitään näistä.'' Kuten ei Khirbet Humsassa, myöskään Al-Hadidiyassa ei ole vesiverkostoa, sähköverkkoa tai jätehuoltoa. Laidunmaat on karsittu olemattomiin ja kylään vievän tien israelilaisviranomaiset ovat tukkineet rautaportilla. Kiertotie muuttuu talven sateiden aikana kuravelliksi. Koululle, kuten muillekaan rakennuksille, israelilaisviranomaiset eivät myönnä lupia. Al Hadidiyan koululaiset asuvat talvisin Tammunin ja Tubasin kylässä, sillä koulumatkan taittaminen päivittäin on mahdotonta. Peruspalvelujen epäämisen lisäksi Jordanin laakson asukkaat kärsivät myös talojen tuhoamisista. Ennen vuonna 1967 alkanutta Israelin miehitystä Jordanin laaksossa asui 200 000 -300 000 palestiinalaista. Vuonna 2009 luku oli 56 000. Abu Sakerin tavoite on pitää Al Hadidiyan kylä hengissä ja maat palestiinalaisten hallussa. Kuusikymmenvuotias patriarkka on tunnettu yhteisönsä oikeuksien puolustajana, joka vääntää israelilaisviranomaisten kanssa väsymättä. Elinolojen vertailukohde löytyy läheltä. ''Meillä ei ole juomavettä, ja nuo tuolla viljelevät viinirypäleitä'', hän huudahtaa ja osoittaa Ro'in siirtokuntaa, joka sijaitsee Al-Hadidiyan ja Khirbet Humsan välissä. Punatiilikatot, vaaleiksi kalkitut seinät ja vihreät puutarhat ovat täydellinen vastakohta Khirbet Humsan ja Al-Hadidiyan soran päälle kyhätyille teltoille. Viivasuorat viinirypäleköynnökset kurkottelevat kohti taivasta.

Eurooppalaiskuluttajat rahoittavat siirtokuntia Ro'i ei ole ainoa siirtokunta, missä harjoitetaan maanviljelyä. Vaikka yritystoiminta siirtokunnissa on kansainvälisen oikeuden mukaisesti laitonta, maatalousbisnes kukoistaa Jordanin laakson siirtokuntalaisten plantaaseilla. Niillä viljellään muun muassa taateleita, rypäleitä, pippuria ja yrttejä. Ihmisoikeusjärjestöjen lokakuussa

29


kutraktori tuhoaa kaksi Khirbet Humsan teltoista. Samana päivänä Jordanin laakson pohjoisosassa toisessa beduiiniyhteisössä 38 palestiinalaisperhettä saa Israelin armeijalta ja siviiliviranomaisilta yhteisen häätömääräyksen: kaikkien on poistuttava paikalta kaksipäiväisten sotaharjoitusten ajaksi. Kuudentoista muun beduiiniperheen tilanne on vielä toivottomampi: sotaharjoitusten väistämisen lisäksi heidän on muutettava mailtaan kokonaan joulukuun loppuun menneessä. Alue on kuulemma kartoitettu uudelleen ''sotilaskäyttöön''. Jos edelliset merkit pitävät paikkaansa, on hyvin todennäköistä, että sen todellisten seuraavien asukkaiden kylvöaika lähestyy. Ü EAPPI-tarkkailijoiden esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettä-

julkaiseman Trading Away Peace -raportin mukaan Jordanin laakson siirtokuntien vuotuinen liikevaihto on noin 100 miljoonaa euroa. Taateleista 80 prosenttia menee vientiin. Myös Ro'in rypäleillä on kysyntää: samaisen raportin mukaan 70 prosenttia Jordanin laakson siirtokuntien viinirypäleistä menee vientiin. Siirtokuntarypäleet käsittävät puolet Israelin vientiin menevistä viinirypäleistä. Siirtokuntien menestyvää liiketoimintaa halutaan tukea: parhaillaan Israelin hallitus keskustelee siirtokunnille allokoidun maa-alan kasvattamisesta Jordanin laaksossa 120 prosentilla. Koska kansainvälinen yhteisö tuomitsee siirtokunnat, vientiin menevien siirtokuntatuotteiden valmistuspaikka koetetaan häivyttää merkitsemällä tuotteisiin ''Made in Israel''. Al Jazeeran tuottamassa doku-

30

mentissa ''The Last Shepherds of the Valley'' Ro'in siirtokunnan edustaja kertoo kuvausryhmälle merkitsevänsä pakkauslaatikoihin alkuperäksi ''mitä asiakas kulloinkin haluaa.'' Näin merkittyjä tuotteita myydään myös suomalaisissa kaupoissa. Kirkon Ulkomaanavun Finnwatchilta keväällä 2012 tilaaman selvityksen mukaan Suomessa myytävien siirtokuntalaistuotteiden merkinnät ovat virheellisiä ja kuluttajaa harhaan johtavia. Siirtokuntatuotekaupassa ei ole kyse pikkusummista: Euroopan unionin tuonti siirtokunnista on arvoltaan 230 miljoonaa euroa vuodessa ja 15 kertaa suurempi kuin palestiinalaistuottajien tuotteisiin vuosittain sijoitetut 15 miljoonaa euroa. Hedelmien ja vihannesten lisäksi siirtokunnista ovat peräisin myös muun muassa Soda Stream hiilihapotuslaitteet ja Ahava-mineraalikosmetiikka.

Kirkon Ulkomaanapu vaatii siirtokuntatuotteiden merkitsemistä Kirkon Ulkomaanapu on mukana keväällä 2012 lanseeratussa Alkuperä merkkaa -kampanjassa, jossa vaaditaan siirtokunnista tuleviin tuotteisiin todenmukaisia alkuperämerkintöjä, jotta kuluttaja voi tehdä tietoon perustuvan ostopäätöksen. Kampanja on jo kantanut hedelmää: marraskuussa 2012 S-ryhmä ilmoitti alkavansa merkitä myymälöissään Israelin siirtokunnista peräisin olevia tuotteita. Ruokakesko puolestaan edellyttää tavarantoimittajiltaan, ettei tuotteita hankita siirtokunnista. K-ruokakauppiaat ovat kuitenkin itsenäisiä yrittäjiä, jotka voivat hankkia tavaraa myös muualta kuin Ruokakeskolta. Tuona marraskuisena päivänä Waleed Abu al-Kbashin ei huolestu turhaan: armeijan pus-

vän tahon (Kirkon Ulkomaanapu) mielipidettä. LÄHTEET: Demolitions and Forced Displacement in the Occupied West Bank. UNOCHA oPt Fact sheet Jan 2012. Kielletyt hedelmät. Suomessa toimivien yritysten yhteydet Israelin laittomiin siirtokuntiin. Finnwatch 1/2012. Trading Away Peace: How Europe helps sustain illegal Israeli settlements. 2012.

Meillä ei ole juomavettä, ja nuo tuolla viljelevät viinirypäleitä.

Armeijan ampuma-aluetta merkitseviä kylttejä on ripoteltu ympäri Jordanin laaksoa, usein beduiiniyhteisöjen edustoille.

Israelin armeijan sotaharjoitus kerää Jordanin laaksoon runsaasti erilaista sotakalustoa. Tankit, helikopterit, hummerit ja jeepit valloittavat laajoja maaalueita.

Khirbet Humsan naiset odottavat, kenen teltta tuhotaan tänään.

31


va

a

u nk

a

lm ai

m

Mary’s nursery schoolin rakentamista Bahari Beachilla Dar es Salaamissa, Tansaniassa. kuvat Paavo Pykäläinen

32

33


Piispa Irja Askola ehti poiketa teltalla ja vaihtaa ajatuksia turvapaikanhakijoista Suomessa.

-verkostoa lakkolaisten teltalla päivystämisessä ja keräämään kansalaisjärjestöiltä ja muilta tahoilta uutta vetoomusta. 26 järjestön ja kirkollisen tahon vetoomus julkaistiin maanantaina 19.11. ja se sai mediahuomiota sekä Helsingin Sanomissa että Yleisradiossa. Vetoomuksessa vaadittiin sisäministeri Päivi Räsästä ja virkamiehiä viipymättä toimimaan ratkaisun löytämiseksi.

Keskustelun ja solidaarisuuden teltta

Sijaisnälkälakolla

solidaarisuutta Changemakerin viikon kestänyt tukitapahtuma oli yksi afgaaniturvapaikanhakijoiden nälkälakon lopettamiseen johtaneista tekijöistä. Viikon aikana tukiteltalla vieraili 180 ihmistä keskustelemassa Suomen maahanmuuttopolitiikan tilasta ja osoittamassa tukeaan turvapaikanhakijoille. teksti Tytti Matsinen, kuvat Ruut Luukkonen, Iiris Luukkonen, Joona Raudaskoski

Changemakerin tiimin jäseneen, Ruut Luukkoseen, otettiin yhteyttä verkoston ulkopuolelta 9. marraskuuta 2012 ja pyydettiin toimimaan Helsingin keskustassa kaksi kuukautta nälkälakossa olleiden turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. Changemakerin tiimi näki asian tärkeäksi ja verkosto otti yhteyttä käynnissä olleeseen kirkolliskokoukseen.

34

Kirkolliskokous julkaisi 37 edustajan vetoomuksen turvapaikanhakijoiden puolesta.

Yhteistyöllä mediahuomiota Miesten kunto heikkeni nopeasti jo yli 60 vuorokautta jatkuneen syömättömyyden vuoksi, joten ratkaisun

löytämisellä oli kiire. Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sai ajatuksen sijaisnälkälakosta, jossa miesten nälkälakkoa jatkaisivat muut henkilöt miesten hakeutuessa sairaalahoitoon. Asiasta neuvoteltiin, mutta tässä vaiheessa miehet kuitenkin halusivat jatkaa lakkoaan itse. Changemaker keskittyi auttamaan Vapaa Liikkuvuus

Miesten kanssa käytiin neuvotteluja nälkälakon lopettamisesta koko protestin ajan syyskuun alkupuolelta saakka. Lopullisissa neuvotteluissa Changemakerin ehdottaman sijaisnälkälakon järjestäminen oli toisen miehen ehto sairaalaan siirtymiselle ja nälkälakon lopettamiselle. Miehet päättivät lopettaa lakkonsa tiistaina 20.11.2012 ja heti keskiviikkona 21.11. Changemaker aloitti tukitapahtuman Helsingin Kansalaistorilla omassa teltassaan. Miehille avattiin vieraskirja, johon asiasta kiinnostuneet ja heitä tukevat saivat käydä kirjoittamassa rohkaisevia viestejä. Viikon mittaisen tapahtuman aikana teltalla vieraili 180 henkilöä, joiden joukossa oli niin miesten teltalla päivystäneitä tukiryhmän jäseniä kuin muusikoita, piispoja kuin yhteiskunnallisia vaikuttajia ja muita turvapaikanhakijoita. Teltassa käytiin lukuisia keskusteluja Suomen ja Euroopan turvapaikkapolitiikasta, ihmisarvosta, median roolista yhteiskunnassa ja viranomaisten toiminnasta. Solidaarisuuden osoituksena teltassa oli joka päi-

35


Mikä nälkälakko?

Turun piispa Kaarlo Kalliala ja Ruut Luukkonen keskustelivat kirkon tehtävästä ihmisoikeuksien puolustajana.

Tukitapahtuman viimeisenä päivänä Jon James, Ronja Kemppainen ja nälkälakossa ollut Gholam.

vä vähintään yksi sijaisnälkälakkolainen, joka joi päivän aikana vain vettä, teetä ja mehua.

Keskustelua kaivataan kaikkialla Sijaislakkoteltalla vierailleiden piispojen, Turun piispa Kaarle Kallialan ja Helsingin piispa Irja Askolan, kanssa keskusteltiin kirkon roolista ihmisarvon puolustajana ja keskustelun herättäjänä. Kalliala korosti suomalaisen keskustelukulttuurin polarisoituneisuutta ja näki maahanmuuttokeskustelun hyvänä esimerkkinä aiheesta, jossa julkisessa keskustelussa esiin pääsee vain kaksi ääripään mielipidettä. Kumpikin piispa oli kiinnostunut kuulemaan teltassa istuneiden Changemakerin jäsenten ja vieraiden mielipiteitä ja ajatuksia kirkon vaikutusmahdollisuuksista.

36

Poliittisista vaikuttajista paikalla kävi kansanedustaja Anna Kontula, joka oli nostanut nälkälakon esiin myös eduskunnan kyselytunnilla ja antanut aiheesta haastattelun A-Studiolle. Teltalla poikkesi myös rapartisti Paleface, joka lähetti paikalle myöhemmin kaksi kalifornialaista ja chileläisen muusikkoystävänsä. Teltalla vietettiin kansainvälinen, kitaransoiton ja laulun sävyttämä ilta, jonka aikana keskusteltiin Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja kuultiin vastaavia kertomuksia Pohjois-Amerikasta. Etenkin Yhdysvaltain ja Meksikon välisellä rajalla paperittomia rajanylittäjiä kohdellaan karusti ja ihmisarvosta piittaamatta. Kokemus maahanmuuton ongelmista on yhteinen ja ongelmat samankaltaisia ympäri maailmaa. Ü

Iltaisin teltalla riitti väkeä jopa ruuhkaksi asti.

Kolme afgaanimiestä aloitti 10.syyskuuta nälkälakon protestoidakseen saamiaan kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Miesten tapauksiin liittyy kidutus- ja vankilakokemuksia, sekä vainoa liittyen poliittiseen aktiivisuuteen. Miehet aloittivat lakon Eduskuntatalon edessä. Kun tieto nälkälakosta alkoi levitä, saapui paikalle Vapaa Liikkuvuus -verkosto, joilta miehet saivat apua ja neuvoja terveydentilasta huolehtimiseen. Lakkoilijat osoittivat mieltä Eduskuntatalon edessä päivisin ja yöpyivät rautatieaseman ja Musiikkitalon välisellä Kansalaistorilla, kunnes fyysisen kunnon heiketessä voimia Eduskuntatalolle siirtymiseen ei enää ollut. Miehet päättivät lopettaa lakkonsa 71 vuorokauden syömättömyyden jälkeen ja hakeutua sairaalahoitoon. Kamppailu turvapaikan saamiseksi jatkuu mielenosoitusten ja muun vaikuttamistoiminnan keinoin, kunnes hallinto-oikeuden päätös heidän tapauksestaan valmistuu kevään tai kesän 2013 aikana. Suomen perustuslain mukaan ’’ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.’’

Viimeisen päivän vieraat kansanedustaja Anna Kontula (vas.) ja pappi Kai Sadinmaa.

Ruut Luukkonen, Antti Pentikäinen ja Tytti Matsinen Changemakerin tukiteltalla.

Rap-artisti Paleface jätti terveisensä miesten vieraskirjaan.

37


Ulkomaalaisena Shanghain savusumussa teksti & kuvat Sini Nykänen

Shanghai on Kiinan länsimaisin kaupunki, jossa ''todellisen'' Kiinan kokeminen on kiinni itsestä. Keskustan suurimmat ostoskadut ja loistokkaiden pilvenpiirtäjien rivistö ovat ehkä Shanghain pramein näyteikkuna, mutta heti niiden liepeillä avautuvat näkymät tavallisten kaupunkilaisten arkeen.

38

39


Ilmanlaadun voi jossain määrin päätellä myös omin silmin. Kirkkaina päivinä saamme ihailla sinistä taivasta, kun taas ajoittain on ollut hankalaa nähdä joen toisella puolella nousevia pilvenpiirtäjiä. Kaikkein saasteisimpina päivinä Kiinan viranomaisetkin neuvovat ainakin vanhuksia, lapsia ja keuhkosairaita pysyttelemään sisätiloissa.

Ayit - kotiapulaiset

Moni sanoo, että Shanghaissa voi elää kuin kuplassa, täysin tutustumatta paikalliseen elämään. Näin suuressa ja ulkomaalaisia vilisevässä kaupungissa kun saa rahalla miltei mitä vain. On totta, että täällä laowain – ulkomaalaisen – on mahdollista elää jotakuinkin samantyyppistä elämää kuin mihin kotona on tottunut.

Tuttua ja vierasta Kuten suuri osa ekspatriaateista, mekin asumme yhdessä ulkomaalaisille suunnatuista valtavista asuntoyhtiöistä. Alue on paikalliseen tapaan aidattu ja vartioitu, ja aulassa on ovimies ympäri vuorokauden. Alueella on kuntosali, kampaamo ja oma pieni elintarvikepuoti. Länsimaisen kulttuurin kasvateille tarjotaan täällä mahdollisuus moneen tuttuun ja turvalliseen asiaan. Monilla ekspatriaateilla elintaso on jopa kotimaata korkeampi: perheellä voi olla esimerkiksi oma autonkuljettaja. Tutut ruuat

40

ja palvelut eivät silti poista kotimaan jättämisen tuomia haasteita. Suvun ja ystävien turvaverkko jää kotiin, ja on pärjättävä vieraalla kielellä. Muutaman kuukauden oleskelun jälkeen en voi kehaista itseäni kiinalaisen kulttuurin tai Shanghain asiantuntijaksi. Syvällinen tutustuminen valtavaan maahan ja kaupunkiin veisi eliniän ja edellyttäisi kunnollista kiinan kielen taitoa. Tästä huolimatta kulttuurien kohtaaminen alkaa heti omasta kotiovesta ulos astuessa. Hedelmäkauppiaat ovat heti ensimmäisessä kadunkulmassa myymässä päivittäistä satoaan. Kielen kanssa joutuu tekemisiin joka ikinen päivä, sillä englantia osataan täällä hyvin rajallisesti. Paikallisiin tapoihin ei siis voi välttyä törmäämästä.

Savusumussa Kiina on viime vuosikymmeninä nostanut bruttokansantuotettaan ennätysmäisellä vauhdilla. Sen seurauksena kansalaisista suuri osa on keskiluokkaistunut. Yksi vaurastumisen varjopuolista on Shanghaissakin vankkana leijaileva savusumu. Ilmansaastepitoisuudesta on saatavilla kahdenlaista tietoa: Kiinan viranomaiset ja USA:n suurlähetystö tarjoavat kumpikin sivustoillaan ajantasaista tietoa Shanghain ilmanlaadusta. Kärjistetysti kiinalaisten mielestä ilmanlaatu on yleensä hyvä ja amerikkalaisten mielestä epäterveellinen.

Opiskelijoiden syysretkellä ihailimme kymmeniä kertoja rekonstruoitua Tengwang Pavilionia Nanchangissa.

Kiinalaista elämänmenoa parhaimmillaan on puistoissa, aukioilla ja kaduilla tapahtuva kanssakäyminen. Minulle tulee hyvä mieli aina, kun näen peliporukoita, tanssahtelijoita ja jumppaajia. Joskus erikoiset koreografiat naurattavat; hyvä meininki tarttuu!

Vaurastuminen ei ole vielä ulottunut kaikkialle Kiinaan. Köyhistä köyhimmät asuvat maaseudulla, josta moni on lähtenyt leveämmän leivän perässä kaupunkiin töihin. Kotiapulaiset, ayit, ovat yksi tällainen ryhmä. Useimmilla täällä työskentelevillä ulkomaalaisilla ja monilla kiinalaisillakin on ayi auttamassa kodin askareissa. Kouluttamattomien ja kokemattomien ayien perehdyttäminen kodin työskentelytapoihin voi viedä pitkään, ja usein kuulee ristiriitatilanteista työnantajaperheiden ja ayien välillä. Ayi on saattanut majoittaa oman perheensä työnantajan asuntoon loman ajaksi lupaa kysymättä. Työnantaja taas saattaa kohdella ayia epäkunnioittavasti, kuin alempaa kastia. Ayien työsopimukset ovat suullisia, eikä heillä ole irtisanomisaikoja. Toisaalta useat perheet suosittelevat hyvin työnsä hoitaneita apulaisia ja auttavat heitä löytämään uuden perheen työkomennuksen päättyessä.

Minimipalkan pienuuden valossa alkaa ymmärtää vähän paremmin kiinalaisten työskentelytapoja.

Halpaa työtä Työvoimaa on Kiinassa niin paljon, että se on väistämättä halpaa. Kiinalainen tuttavani kertoi, että Shanghaissa vuoden 2012 minimipalkka on noin 1000 renmimbiä kuukaudessa, siis noin 130 euroa. Luulen, että Shanghain kaduilla työskentelevät puhtaa-

Shanghain lähiympäristössä on useita vanhoja vesikaupunkeja, kuten kuvan Zhujiajiao. Muualla Kiinassa tämäntyyppisiä alueita ei ole. Vesikaupungit ovat suosittuja turistikohteita, sillä niihin on helppo tehdä päiväretki Shanghaista käsin.

41


napitotyöntekijät kuuluvat tähän matalasti palkattuun ryhmään. Heitä on paljon, ja työntekijöiden välineet ovat yleisesti ottaen todella alkeelliset, esimerkiksi sidottu luuta tai harja ja rikkalapio. Työvoima on halvempaa kuin koneet. Suomalaisesta näkökulmasta tuntuu äärimmäisen tehottomalta lakaista katuja pienellä harjalla ja rikkalapiolla. Olisiko koneiden kalleuden lisäksi kyse halusta työllistää väkeä edes johonkin? Minulle on syntynyt vaikutelma, että on osa kiinalaista kommunistista politiikkaa tarjota ihmisille jonkinlainen perustehtävä, vaikka mitättömän oloinenkin. Metrolla matkatessani kiinnitän aina huomiota asemarakennuksen lasikopissa oleskelevaan mieheen, jonka tehtävänkuvaa en tiedä. Olen nähnyt hänen istuvan ja lukevan lehteä, näpräilevän kännykkää, syövän, nukkuvan etukumarassa pöydällä tai välillä maaten kahdella tuolilla. Kopin elämästä voisi tehdä Kiasmaan videoinstallaation, sillä asetelman absurdiutta lisää edelleen kopin edessä oleva kokoelma erittäin pölyisiä joulutähtiä.

Kouluni sijaitsee tämän suuren Yanan-kadun varrella. Ruuhkien helpottamiseksi tie kulkee kätevästi kahdessa tasossa.

Nokosilla työn lomassa On ihmetyksen aihe, kuinka minimipalkalla on mahdollista elää. Palkan lisäksi joillekin työntekijöille tarjotaan ehkä jonkinlainen majoitus ja ruoka. Osa kenties asuu ahtaasti purkuuhan alla olevissa taloissa, joissa ei ole wc:tä tai muita mukavuuksia. Joka tapauksessa, paikalliset ihmiset tietävät miten pärjätä sillä vähällä, mitä heillä on. Minimipalkkalaiset eivät asioi ruokaostoksilla Carrefourissa, vaan hankkivat päivittäisen riisinsä edullisemmin muualta. Minimipalkan pienuuden valossa alkaa ymmärtää vähän paremmin kiinalaisten työskentelytapoja. On hämmentävää nähdä nukkuvia työntekijöitä niin usein. Monet nukkuvat varmasti tylsyyttä paetakseen. Toisaalta työpaikalla ehkä vietetään enemmän aikaakin kuin Suomessa. Nokosten ottaminen on joka tapauksessa yleisesti hyväksytty maan tapa. Internet on pullollaan hauskoja kuvia kiinalaisista nukkumassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Ystävänikin oli onnistunut saamaan

otoksen kenkäkaupassa sovituspenkillä nukkuvasta myyjästä.

Karkaavat hinnat Itse en pärjäisi minimipalkalla pitkään, sillä Shanghai lukeutuu Kiinan kalleimpiin kaupunkeihin. Vuokrat ja muutkin elinkustannukset kallistuvat huimaa vauhtia, eikä palkkakehitys pysy hintojen perässä. Monien vielä hyvin toimeentulevien kiinalaisten harrastuksiin kuuluu kuitenkin shoppailu ja viikonlopun vapaa-ajan viettäminen jättimäisissä ostoskeskuksissa. Tavarataloissa hinnat ovat kiinteät, mutta monissa paikoissa tinkiminen on sallittua. Tinkimisen makuun pääsee esi-

merkiksi Shanghain vanhassa kaupungissa, josta vaatteita löytää paljon ostoskeskuksia edullisemmin. Pyydetty hinta on länsimaalaiselle asiakkaalle lähes aina kalliimpi kuin paikalliselle, mutta kertomalla kiinaksi asuvansa täällä, tinkiminen onnistuu yleensä kohtuullisesti. Luin jostain, että ulkomaalaisten ajatellaan olevan rikkaita ja sinisilmäisen tietämättömiä paikallisesta hintatasosta, joten on suorastaan omaa tyhmyyttä olla pyytämättä heiltä korkeaa hintaa.

Stereotypioita puolin ja toisin

Kiinan alkeisryhmämme ilakoi paperiaskarteluhetken jälkeen. Ryhmähenkemme on hyvä ja olemme tutustuneet toistemme kulttuureihin yhdessä.

On ollut mielenkiintoista huomata, että stereotyyppiset käsitykset ovat arkipäivää myös täällä. Samoin kuin meidän mielestämme kaikki aasialaiset näyttävät samalta, kiinalaisten mielestä länsimaalaisia on vaikea erottaa toisistaan. Hiusten tai silmien värillä ei ole tässä juuri mitään merkitystä. Kiinalainen mies myös hämmästyi kuullessaan, että kaikki länsimaalaiset eivät rakastakaan KFC-pikaruokaketjun ruokaa. Asian ymmärtämistä ei helpottanut tieto siitä, että Suomessa ei edes ole koko ketjua.

Kiinalainen aktivismi? Changemakereita ehkä kiinnostaa, millaista kansalaisaktivismia Kiinassa on. Kielitaitojeni vuoksi olen kuullut eniten Shanghaissa asuvien ulkomaalaisten tekemistä projekteista. Monien täällä asuvien ulkomaalaisten, varsinkin amerikkalaisten, kuulee puhuvan siitä, kuinka he voisivat itse antaa oman panoksensa täkäläiselle yhteisölle. Erilaisia varojenkeräysillallisia järjestetään esi-

42

merkiksi kodittomien eläinten hyväksi. Ylimääräiset tavarat voi lahjoittaa järjestöjen kautta tarvitseville. Orpokoteihin ja muihin laitoksiin koordinoidaan vapaaehtoisia vierailijoita. Koulullani näin myös julisteen, jossa pyydettiin ihmisiä tuomaan riisiä toimitettavaksi orvoille.

Opiskelun arkea Monet kiinalaiset opiskelijat keskittyvät mieluummin opintoihinsa kuin toimivat aktiivisesti järjestöissä. Kiinalaiselle korkea koulutus on väylä parempaan tulevaisuuteen, joten siihen kannattaa suhtautua vakavasti. Kiinalaiset yliopisto-opiskelijat asuvat yleensä kampuksella neljän hengen huoneessa, mikä ei heidän opiskeluaan hidasta. Kaikki eivät tähän ehkä sopeutuisi, ja ulkomaalaisten asuntolassa onkin kahden ja yhden hengen huoneita. Oma opiskeluni Donghua-yliopistossa alkoi vaivatta, sillä kiinan kielen opiskelijaksi voi ryhtyä lähes kuka vain maksamalla kohtuullisen lukukausimaksun. Yliopisto tarjoaa opintojen oheen myös aktiviteetteja. Kiinalaiset ja ulkomaalaiset opiskelijat voivat kohdata luentojen ohella esimerkiksi urheilukerhoissa. Olen itse osallistunut ohjattuun kalligrafiatyöpajaan ja paper cut -askartelupajaan. Minulle oli uutta, että Kiina kustantaa monelle ulkomaalaiselle opiskelun Kiinassa jakamalla stipendejä. Yliopistoni järjestämällä retkellä tapasin monia Afrikan tai Aasian maista tulleita opiskelijoita, joilla oli niin kutsuttu ''full scholarship''. Erityisen mukavalta tuntui, että heille monen päivän retkikin tarjottiin nimellisellä hinnalla, koska muuten se olisi heiltä voinut jäädä kokematta. Ü

Takana siintää yksi Shimao Riviera Gardenin taloista. Asuntokompleksissa elää meidän lisäksemme pari tuhatta muuta asukasta, suuri osa on expatriaatteja. Etualalla olevassa talossa asuu paikallisia.

KIRJOITTAJASTA Tikkurilan lähiö Vantaalla vaihtui 23 miljoonan asukkaan suurkaupunkiin, kun Changemaker-aktiivi Sini Nykänen, 31, muutti Shanghaihin miehensä työkomennuksen myötä. Arki Shanghaissa sujuu kiinan kieltä ja kulttuuria opiskellen. Mukaan lähti myös perheen koira, Rolle. Perhe palaa Kiinasta näillä näkymin alkuvuodesta 2014.

43


m

aa

ilm

an

m

Thorsteinn kääntää maailman oikein päin

uu

tta

ja

teksti Ruut Luukkonen /// kuvat Tytti Matsinen, Sini Tyvi

Kuka olet, Thorsteinn? Olen 23-vuotias elämäntapa-changemaker, joka opiskelee ympäristötieteitä ja toimii Islannin Changemakerin osaaikaisena koordinaattorina. Olen myös yksi verkostomme perustajajäsenistä.

Miksi olet mukana Changemakerissa? Pienestä lapsesta asti olen tiennyt, että maailmassa on jokin vinossa. Siitä lähtien olen halunnut tehdä jotakin hyvää. Kun kuulin Changemakerista, ajattelin että tässä on mahdollisuus muuttaa maailmaa ja tehdä Maan ääntä kuuluvaksi. Voin sitoutua Changemakerin ideologiaan täydestä sydämestäni.

Mikä on Changemakerissa parasta? Changemakerista huokuu positiivinen ote ja ilo, mikä näkyy jäsenistössä ja yhdessä tekemisessä. Kuitenkin tiedämme mitä teemme ja haluamme olla teemojemme asiantuntijoita. Etelän ja pohjoisen keskinäisen riippuvuussuhteen ja sen kääntöpuolen esiintuominen on tärkeä asia.

Millainen on hyvä kampanja? Thorsteinn Valdimarsson on halunnut pienestä pitäen tehdä jotakin vinossa olevan maailman hyväksi. Changemakerissa häntä eteenpäin ajavat ilmastonmuutos ja rakenteellisiin ongelmiin puuttuminen.

44

Mitä Islannin Changemaker tekee juuri nyt? Kampanjoimme kierrätykseen liittyen. Teemme työtä tiedon levittämiseksi, miten me pohjoisessa vaikutamme etelän tilanteeseen arkipäiväisillä päätöksillämme. Valitettavasti meillä Islannissa kierrätys ei ole ihmisille yhtä tuttua, kuin monessa muussa paikassa. Me changemakerit tuomme esiin kierrätyksen tärkeyttä ja eri kierrätysmahdollisuuksia. Kampanjamme pääkohde on Reykjavikin kaupunki, jonka toivomme helpottavan jatkossa kierrätystä ihmisten arjessa. Haastamme mukaan myös pienempiä alueita. Jos pienemmät voivat onnistua, niin myös pääkaupunkimme voi!

Milloin tunsit muuttaneesi maailmaa? Tunnen muuttavani maailmaa aina silloin, kun kohtaan kampanjoidessani uusia ihmisiä, joille kampanjateema ei ole ennestään tuttu tai läheinen. Varsinkin silloin, kun kohtaamani ihminen kiinnostuu asiasta ja tekee edes jotakin pientä asian eteen.

Thorsteinn kokee katukampanjoinnin innostavaksi toiminnaksi. Kuva on Helsingistä Changemakerin kansainvälisestä viikonlopusta, johon kuului myös asevientikampanjaa. Vasemmalta Ehtesham Bhutta, Wendy Mesi Tajo, Thorsteinn Valdimarsson ja Jon Schjelderup.

Hyvällä kampanjalla on selkeä kohde ja se tuo jotakin uutta esiin. Uusi voi olla tietoa tai ehdotus toimintatapojen muutoksesta. Kampanjavaatimusten tulee olla realistisia - sellaisia, jotka voimme joskus saavuttaa. Kampanjassa tärkeää on myös selkeys, jotta ihmiset ymmärtävät tavoitteemme. Henkilökohtaisesti pidän kampanjoista, joissa käytetään luovuutta näkyvyyden saamiseksi.

45


r ke l a a emtion g an na ch ter in

changementor Vaihtuvana kolumnistina pitkän linjan changemaker, joka jakaa tunnelmia ja kokemuksia maailmasta ja sen muuttamisesta.

Koskettamattomat teksti Minna Mannert /// kuva Iina Jokilaakso

Suomen, Norjan, Islannin, Unkarin, Kenian ja Pakistanin changemakerit koolla Vihdissä.

Changemaker kansainvälisenä verkostona teksti Pertti Keinänen /// kuva Sini Tyvi

Changemakerin kansainvälinen yhteistyö on tiivistä niin verkostojen tiimien välillä kuin yksittäisten aktiivienkin välillä. Yhteydenpito kansallisten verkostojen välillä tapahtuu enimmäkseen sähköpostin ja Facebookin kautta ja jokaisella verkostolla on omat nimetyt yhteyshenkilönsä. Myös vierailut ovat tärkeä osa yhteydenpitoa ja niiden kautta myös moni suomalainen osallistuja on saanut monia tärkeitä ystäviä. Norjan Changemakerin vuoden tärkeimpään tapahtumaan, SommarSNU:hun, kutsutaan säännöllisesti changemakereita eri maista. Samoin Suomen Changemakerin järjestämiin koulutusviikonloppuihin kutsutaan vierailijoita. Näiden tapahtumien lisäksi kansallisten verkostojen edustajat tapaavat toisiaan vuosittain kansainvälisessä kokouksessa.

Kansainvälinen kokous on monikulttuurinen juhla Kansainvälinen kokous pyritään järjestämään vuosittain eri mais-

46

sa. Vuoden 2012 kokous järjestettiin viime syksynä Vihdissä koulutusviikonlopun yhteydessä. Vieraita saapui Norjasta, Islannista, Unkarista, Keniasta ja Pakistanista. Vain hollantilaiset eivät päässeet paikalle. Pääasiassa kansainvälinen joukko istui kokoushuoneessa tärkeiden asioiden parissa, mutta kaikeksi onneksi se ehti nauttimaan myös kansantanssista, saunomisesta ja visaisista ryhmätehtävistä. Ystävyyssuhteita syntyi ja voiman tunne kasvoi - tottakai me voimme muuttaa maailman! Monia vapaaehtoisia ilahduttaa tieto kansainvälisestä yhteisöstä ja kokemusten jakaminen on antoisaa.

Yhteistyötä vai vertaistukea? Vaikuttamistyön tasolla yhteistyö on ollut toistaiseksi melko vähäistä. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että kansalliset verkostot haluavat toteuttaa omia ideoitaan ja kohdistaa kampanjoitaan paikallisten yritysten tai viranomaisten toimintaan ja sen globaaleihin vaikutuksiin. Chan-

gemakerissä on pidetty tärkeänä, että kullekin verkostolle turvataan paikallisten vapaaehtoisten päätösvalta. Yhteistyötä voitaisiin kuitenkin lisätä melko vähäisellä panoksella kenenkään toimintavapautta rajoittamatta. Kampanjoista voisi kirjoittaa tiedotteen muiden maiden toimijoille ja pyytää heitä toteuttamaan kampanjaamme tukevia mielenilmauksia. Kansainvälinen yhteistyö jatkuu ja seuraava kokous on vuonna 2013 Keniassa.

Kansainvälinen kokous Vihdissä: - Päätti toteuttaa kansainväliset Changemaker-nettisivut - Kehotti kansainväliseen yhteistyöhön - Keskusteli Changemakerin ja ACT Alliancen suhteesta - Uudisti kansainvälisen VERKOSTON OHJEET

Arkkipiispa Mäkinen puhui hiljattain vallanpitäjillemme “maan hiljaisista” pyytäen kiinnittämään huomiota niihin, joiden ääni ei tule kuulluksi. Keitä ovat maan hiljaiset, ja mitä minä voin tehdä nostaakseni heidät valokeilaan? Tätä kysymystä olen Changemakerissa oppinut kysymään jatkuvasti kerta toisensa jälkeen. Omilta poluiltani nousee viime ajoilta mieleen kaksi ihmisryhmää. Etelä-Aasian 260 miljoonaa kastitonta eli dalitia ovat rituaalisesti epäpuhtaina pidettyjä “koskettamattomia”, joihin ylempikastiset eivät halua edes koskea. Dalitien osaksi jäävät vaarallisimmat ja likaisimmat työt, kuten viemäreiden siivoaminen tai pakkotyö tekstiili- ja seksiteollisuudessa. Heidän syrjintänsä lopettaminen on varmasti apartheidin kaatumista vastaava urakka. Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoihin kuuluvat nuoret taas kertovat, kuinka intiaaneihin kohdistuu edelleen paljon sen tyyppistä rasismia, jota mustat kokivat 100 vuotta sitten. Käsittämättömiä asioita ja “koskettamattomia” ihmisryhmiä löytyy koti-Suomestakin, vaikka lähipiirissä niiden tunnistaminen on joskus vaikeampaa. Ehkä koskettamattomuuden havaitseminen lähellä koskettaa

vielä enemmän kuin jossain kaukana. Afgaanipakolaisten nälkälakko kuluneena talvena oli aihe, joka jäi mediassa melko koskettamattomaksi ja ilman Changemakeria tilanne olisi varmasti ollut paljon lohduttomampi. Koskettamattomuus voi murtua vain jos puhumattomuus murtuu. Changemakereina olemme tuomassa valokeilaan ihmisiä, joiden asia ei ole suosituin, helposti sulateltava tai helppotajuisin. Ei se aina ole hauskaa ja hehkeää, vaan paikoin myös sitkeyttä vaativaa, turhauttavaa ja pelottavaakin. Täytyy tunnustaa, että välillä omaan mieleeni hiipii kysymys: Edellyttääkö hyvinvointimme vielä 2010-luvullakin sen, että kulissien takana on olemassa äänettömiä ja koskemattomia - ihmisiä joiden maat viedään, jotka tekevät likaiset työt ja ovat vähempiarvoisia kuin muut? Entä jos sitä ei voi muuttaa? Ja mikä pakko minun on olla se omenapuun istuttaja? Mutta onko lopulta mitään muuta vaihtoehtoa kuin katsoa lähimmäistä silmästä silmään? “Älkää kötistykö”, antoi minulle Changemakerin matkaohjeeksi savolainen piispa. Tällä mennään, vaikka välillä koskeekin. Tärkeintä on kuitenkin, ettei oma sydän ole kosketuksen ulottumattomissa. Ü

Minna oli Changemakerin ensimmäinen koordinaattori vuosina 2004-2006. Hän on teologian maisteri ja toimii Dalitien solidaarisuusverkoston hallituksessa.

Koskettamattomuus voi murtua vain jos puhumattomuus murtuu.

47


Temakväll: etisk mat text och foto Sonja Mäkelä

dan kikärter blandades med olja och vitlök, och morötter, kålrötter och palsternacka skivades i bitar. Gruppen konstaterade att frågan om inhemska kontra spanska tomater är ett evigt cirkelresonemang: trots att finländska tomater är närproducerade, kräver de energislukande uppvärmda växthus; i Spanien växer tomaterna bra, men där är (den papperslösa) arbetskraftens situation allt annat än rättvis och etisk. Vad gäller säsongsmat, ska man komma ihåg att det inte bara handlar om den finska säsongen. Även avokado är en säsongsproChangemakers lokalgrupp i Helsingfors ordnade i november en matlagningskväll tillsammans med föreningen för etisk handel (Eettisen kaupan puolesta ry, Eetti). Changemakergruppen har ordnat matkvällar flera gånger tidigare, men för Eetti var det första gången. Tanken var att tillsammans laga mat av välvalda, etiskt och miljömässigt smarta råvaror och samtidigt diskutera olika aspekter av rättvis och etisk handel och livsmedelskonsumtion. På menyn stod denna kväll kikärtsburgare med rotfruktsfranskisar, och till efterrätt tillreddes bananmuffinsar. Hemma hos Tytti Matsinen samlades knappa tio personer både från Changemaker och Eetti. Eettis verksamhetsledare Lotta Staffans inledde tillsammans med kostvetenskapstuderanden Lauri Pasanen sammankomsten med en kort presentation av vad ”etisk matlagning” grundar sig på, nämligen hållbar livsmedelsproduktion. Hållbarheten beror förenklat på de fyra elementen, det vill säga de fysiska fundamenten som krävs för att råvarorna kan bli till

48

dukt där den växer, och frakten av stora partier är relativt miljövänlig. Det kan alltså vara värt att kolla upp årscykeln för sina olika favoritfrukter och -grönsaker – och bli misstänksam om man till exempel ser sparris i januari. Under kvällens lopp pratade vi också om till exempel sojabönor, ris, rotfrukter, kött och olika kategorier av ägg. Och såklart om ekologiska produkter. Trots smärre kaos i tvårummarens lilla kök – och ett trasigt saltkar som nästan förstörde den ena satsen kikärtsröra – fick vi till slut sätta oss ner för en utsökt måltid.

– luft, jord, vatten och eld – och vilken deras roll är i processen. Pasanen ger som exempel: - Luft: hur stora är koldioxidutsläppen som produktionen (och importen) av råvaran orsakar – med andra ord, hur stort är produktionens koldioxidavtryck? - Jord: det råder brist på odlingsbar mark; skog skövlas för att ge plats åt stora plantager. Hur har råvaran odlats? - Vatten: hur mycket vatten kräver odlingen? Det råder brist på rent vatten i världen. - Eld: den energi som krävs för produktion och transport. Energikris? Av det här ser man omedelbart vilka typer av livsmedel som är de miljömässigt bästa: de lokala, småskaligt producerade säsongsråvarorna vinner på alla punkter. Men tänk om man gärna äter bananer, avokado och tofu? Och om man vill ha en tomat i sin sallad även på vintern? De här var några frågor som diskuterades alltme-

Ordna en etisk matkväll • Bestäm tema för kvällen – rättvisemärkt, ekologiskt, lokalproducerat, säsongsmat, vegetariskt, etc. • Samla lite fakta om de råvaror som kommer att användas och fundera på olika etiska och miljömässiga aspekter anknutna till dem. En bra idé är att en person håller en inledning så att diskussionen kommer igång. • Inspireras av sidan www.sasongsmat.nu – här finns info om vad som är bäst just nu, plus en mängd olika recept. Det finns t.o.m. en app för iPhone. • Lämplig mängd deltagare är kring tio personer.

Boktips • Hur bör vi handla? Filosofiska tankar om rättvisemärkt, vegetariskt & ekologiskt (2012) En introduktion till aktuella etiska och politiska diskussioner kring fenomenen rättvisemärkt, vegetariskt och ekologiskt. Boken är riktad till dem som vill bidra till att göra världen bättre, och ger råd och tips om hur man kan engagera sig aktivt och effektivt. Boken introducerar också djupare moralfilosofiska diskussioner som ligger bakom ett sådant engagemang. • Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastoystäville (2011) Maffigt paket om säsongsmat med 91 recept och information om matens inverkan på miljön. Första finska kokboken som innehåller beräkningar om rätternas koldioxidfotavtryck.

49


bittipalsta

Kirjat & ELOKUVAt Kalavale (Emma Kari & Kukka Ranta, Into-Kustannus Oy 2012, 112 s.) teksti Johanna Rissanen

toimitus Tytti Matsinen

NETTISIVUT

Uhanalaisten eläinten ja kasvien tappamisesta on olemassa säädetyt rangaistukset, mutta uhanalaisia kaloja myydään toreilla. Emma Kari ja Kukka Ranta peräänkuuluttavat kirjassaan Kalavale niiden oikeuksia, joille meri on koti. Suurta osaa maailman kaloista kalastetaan nopeammin kuin ne pystyvät lisääntymään, ja mikäli nykymeno jatkuu, kaupalliset kalakannat romahtavat lähivuosikymmeninä. Suurkalastusalusten tehopyynti riistää ruuan ensimmäisenä länsiafrikkalaisista pöydistä. Kalavaleessa on havahduttavaa tietoa myös esimerkiksi katkarapujen pyyntimenetelmänä käytetystä pohjatroolauksesta – seuraavan kerran sushipöydän äärellä mietin, mitä tilaan. Runsaasta tietosisällöstään huolimatta Kalavale on helppolukuinen kirja. Faktoille ylikalastuksen vaikutuksista antaa kasvot Senegalista kotoisin olevan siirtolaisen tarina. Kirjan loppuun on listattu vinkkejä, joilla jokainen voi olla vaikuttamassa merten ja kalojen tilanteeseen. Kalavale voitti Kehys ry:n Kelpoa kehitystä palkinnon vuonna 2012.

Vapaa liikkuvuus (http://vapaaliikkuvuus.net/) Vapaa Liikkuvuus -verkosto toimii Suomessa siirtolaisten ja turvapaikanhakijoiden parissa. Verkoston nettisivuilta saa ajankohtaista tietoa myös medianäkyvyyttä saaneista siirtolaiskysymyksistä. Erityisesti sivustolta kannattaa lukea siirtolaisuuden sanakirja, jossa on avattu kattavasti kiintiöpakolaisen ja ankkurilapsen kaltaisia käsitteitä.

EAPPI - Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel (http://www.eappi.org/)

aarresaaret: Miehet jotka ryöstivät maailman

Ecumenical Accompaniment Programme for Palestine and Israel on kansainvälinen ihmisoikeustarkkailijoita Lähi-itään lähettävä verkosto. Kolmen kuukauden tarkkailujaksolle lähetetään eri-ikäisiä vapaaehtoisia, joiden tehtävä on raportoida Israelin, sen siirtokuntien ja Palestiinan alueella tapahtumista ja rauhoittaa läsnäolollaan paikallisten oloja. Vapaaehtoisten tehtäviin kuuluu muun muassa lasten saattamista koulumatkoilla ja ihmisoikeustilanteen valvomista erilaisilla tarkastuspisteillä.

(Nicholas Shaxson, Into-Kustannus Oy 2012, 316 s.) teksti Heidi Torsti Shaxsonin teos on hyvä perehdytys veroparatiisien historiaan ja nykyhetkeen. Kirja on tiivis, mutta pysyy helppolukuisena ja kansantajuisena lukuisten esimerkkien ansiosta. Tiedotusvälineiden antama kuva siitä, että veroparatiisijärjestelmä olisi jo saatu kuriin, on Shaxsonin mukaan täysin väärä. Kirja käsittelee eri puolilla maailmaa sijaitsevia veroparatiiseja, niiden toimintaa ja vaikutusta maailmantalouteen. Kirjassa kerrotaan paljon Lontoon Citystä, joka on yksi maailman suurimmista veroparatiiseista. Maailman taloudella menee huonosti, mutta veroparatiisit kukoistavat. Veroparatiiseja on ollut olemassa jo vuosikymmeniä, eikä järjestelmälle näy loppua. Köyhät pysyvät köyhinä ja varakkaat voivat nauttia yhteiskunnan etuoikeuksista niistä maksamatta. Lopuksi esitetään ajatuksia siitä, miten veroparatiisijärjestelmä saataisiin kuriin. Tietoisuuden lisääminen on tärkeää, ja siinä Aarresaaret toimii loistavasti.

Le Havre (2011) (89 min, Käsikirjoitus ja ohjaus: Aki Kaurismäki, Pääosissa mm. André Wilms, Kati Outinen) teksti Kalle Matsinen Aki Kaurismäen elokuvassa vanhan kengänkiillottajan ja nuoren passittoman pakolaispojan elämät risteävät, kun poika jää vahingossa Englannin kanaalin väärälle puolelle. Päähenkilö Marcel yrittää tehdä kaikkensa saadakseen pojan matkan jatkumaan Lontooseen, ennen kuin viranomaiset löytävät hänet. Kuten aiemmissa elokuvissaan, Kaurismäki irrottaa tarinan ja henkilöt muusta maailmasta ja kontekstistaan ja kaikella mitä tapahtuu tai sanotaan on merkitys. Elokuvan pääteemaksi nousee pakolaisten kohtelu ja erityisesti solidaarisuus, joka syntyy yhteiskunnan heikko-osaisten ja pakolaisten välille, kun viranomaiset metsästävät nuorta poikaa. Elokuvan ihmisten henkiset välimatkat toisiinsa ovat valtavat; jotkut näkevät pakolaisen ihmisenä, toiset häiriötekijänä ja kolmannet välineenä josta hyötyä. Kaurismäen kerronta on universaalia ja pienieleisen pinnan alle kätkeytyy suuri tunnelataus. 50

BLOGIT Annihilate India's Caste System - Uplift the Millions of Dalits (http://upliftthem.blogspot.com/) Kattava blogisivusto, joka käsittelee dalitien ihmisoikeuksia. Sivustolla käsitellään ajankohtaisia tapahtumia, uutisia ja dalitien saamaa mediahuomiota. Sivusto antaa hyvät perustiedot asiasta kiinnostuneelle. Sivuston ulkoasu on sekava, mutta sisältää runsaasti taustatietoa ja ajankohtaisia uutisia.

No Better Time To Do It. (http://aaronjgordon.blogspot.com) Blogi on pohjoisirlantilaisen Aaronin matkakertomus siitä, kun hän lensi polkupyörineen Istanbuliin syyskuussa 2012 ja otti tavoitteekseen palata jouluksi kotiinsa Belfastiin. Pyörämatka yksin halki loppukesäisen Välimeren rannikon, lumisten Alppien, elegantin Ranskan ja lopulta lumimyrskyisen Skotlannin valtateillä oli ikimuistoinen. Tätä blogia lukemalla saa varmuudella matkakuumeen.

51