Junioritapparalainen2016

ILMOITUSLIITE

23.11.2016

Tappara suuntaa katseet 2020-luvulle s. 3

Tappara isännöi taitoluistelun SM-kisoja s. 12

Tarkasstellussa Hakameetsän alueen tulevaisuus s. 7

TULE MUKAAN TAPPARAN TOIMINTAAN!

LUISTELU- JA KIEKKOKOULUT KÄYNNISTYVÄT TAMMIKUUSSA

Otamme uusia pelaajia mukaan kaikkiin G–E-juniorijoukkueisiimme

toimi nopeasti. paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

2

23.11.2016 |

TAPPARA ry Toimintaamme tukemassa

Katseet 2020-luvulle estaruuskauden 2015–2016 päättymisestä on kulunut puoli vuotta. En silti malta olla palaamatta kevään tunnelmiin. Edustusjoukkueemme liigamestaruus kolmen hopeaan ja lievään pettymykseen päättyneen kauden jälkeen on jotain, josta koko seura ammentaa voimaa ja fiilistä tulevaisuuteen.

Juniorit, fanit, yhteistyökumppanit, toimistojen väki ja koko yhteisö on nauttinut menneestä kesästä sekä uuteen kauteen valmistautumisesta positiivisissa tunnelmissa.

Viimekauden menestystä täydensi jo joulukuussa naisten yksinluistelun Suomen mestaruuden voittanut Anni Järvenpää. On perin harvinaista, ellei jopa ensimmäinen kerta, kun joku seura Suomessa voittaa samalla kaudella aikuisten mestaruudet jääkiekkoilussa ja taitoluistelussa.

Nämä, sekä nuorten Leijonien kaksi maailmanmestaruutta, sensaatiomaisesti esille nousseet lahjakkuudet, Laineen, Puljujärven ja Ahon johdolla ja kesän NHLvaraustilaisuuden uutisoinnit ovat selvästi vaikuttaneet jääkiekkoilun sekä Tapparan suosioon. Olemme saaneet 2000-luvulla ennätyksellisen harrastajaryntäykseen seuraan.

M

enestyksestä saa, ja pitää nauttia, mutta samalla on katseet suunnattava tiukasti tulevaisuuteen. Töitä on edel-

M

Tappara ry

leen tehtävänä niin urheilijoiden perusarkitoiminnan kuin olosuhteidenkin parantamisen osalta.

Vaikka seuramme ilahduttavasti, suorastaan pullistelee nuorimmista junioreista ja kiekko-, sekä luistelukoululaisista, ei harrastajien kokonaismäärä ole juuri noussut. Tavoitteemme onkin kehittää olosuhteita ja toimintaamme niin, että jatkossa tapparalaiset jatkaisivat harrastustaan ja pysyisivät seurassa nykyistä pidempään.

Tähän voidaan päästä olosuhteiden ja toiminnan laadun parannuksin niin, että pystymme tarjoamaan sopivampia harjoitteluaikoja sekä asiantuntevaa valmennusta kaikille tapparalaisille – myös heille, jotka eivät tavoittele valtakunnantason menestystä, vaan haluavat enemmänkin harrastaa hyvässä seurassa.

Tapparan liiga- ja junioriorganisaatiot ovat yhdessä käynnistäneet koko seuran jääkiekkotoimintaa koskevan tulevaisuuden toimintasuunnitelman laatimisen.

Suunnitelmassa varaudutaan ja otetaan kantaa jo ensikauden toimintaan, mutta työ koskee myös toimimista uusissa ympäristöissä tulevan monitoimiareenan ja Hakametsän aluetta koskevien muutosten ja mahdollisuuksien kanssa.

Toukokuussa käynnistyneen strategiatyön tavoitteena on luoda puitteet, toimintamallit ja organisaatio, joka omien resurssiemme

puitteissa mahdollistaa parhaalla mahdollisella tavalla yksittäisen pelaajan sekä valmentajan kehittymisen koko urapolun matkalla.

Jo tässä vaiheessa on todettu, että yksin Tappara ei pysty tavoitteitaan saavuttamaan, vaan toimintaa pitää kehittää yhteistyössä tärkeiden sidosryhmien, kuten Tampereen urheiluakatemian, Tampereen kaupungin, koulujen ja oppilaitosten, sekä lajiliittojen kanssa.

Toimintastrategia julkaistaan alkuvuodesta 2017. Tässä jääkiekon strategiasuunnittelussa tehtyjä havaintoja ja hyviksi havaittuja malleja voidaan käyttää sekä hyödyntää myös seuran taitoluistelutoiminnassa.

Kari Aaltonen Toiminnanjohtaja

OP Tampere

ausi 2016–2017 on alkanut vauhdikkaasti.

Minkäänlaista mestaruuskrapulaa ei liigajoukkueemme näytä potevan, vaan porskuttaa komeasti sarjakärjessä. Hyvin ovat aloittaneet kautensa myös SM-juniorijoukkueet, jotka omissa sarjoissaan ovat tätä kirjoitettaessa hyvillä sijoilla: CSM 4:s, B2SM 2:nen, BSM 3:s ja NSM 8:s.

Taitoluistelijat kiertävät kilpailuissaan hyvällä menestyksellä ja valmistautuvat isännöimään Hakametsässä joulukuussa pidettäviä yksinluistelun ja jäätanssin SM-kilpailuja.

Kannustan kaikkia Tapparan ystäviä saapumaan kaukalon laidalle seuraamaan ja kannustamaan nuorten kiekkoilijoidemme ja luiste-

K

JOHTOKUNTA 2016–17 Markku Mattila PJ Jari Kakko Antti Klaavu Jussi Aaltonen Ari Penttilä Juhani Nummi Teemu Numminen Anne-Mari Jussila Marjo Majlund

23.11.2016

lijoidemme esityksiä. Joukkue- ja hallikohtaiset tapahtumatiedot ja aikataulut löytyvät helposti seurojen ylläpitämästä osoitteesta, tampereenhallit.fi.

Toivotan hyvää jääurheilukautta ja joulun odotusta kaikille lehtemme lukijoille!

JULKAISIJA: Tappara ry Sudenkatu 7, 33520 Tampere Puh. 020 745 7580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit

TOIMISTO Sudenkatu 7, 33520 Tampere avoinna: ma 9.15–17.00, ti-pe 9.15–16.00 puh. 020 7457580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit www.tappara.fi/taitoluistelu

PÄÄTOIMITTAJA: Kari Aaltonen

ILMOITUSMYYNTI: Tappara ry

TOIMITUS: Antti-Pekka Sonninen Kari Aaltonen

TAITTO: Mainostoimisto Brand New Way

KANNEN KUVAT: Aamulehti Kari Aaltonen Sari Niskanen PAINATUS JA JAKELU: Alma Manu Oy

3

| 23.11.2016

Tapolalla edessään leveä työsarka Uuden mallin urheilujohtaja toimii tärkeänä linkkinä Tamhockey Oy:n ja Tappara ry:n välillä Teksti: Antti-Pekka Sonninen, kuva: Mikko Pylkkö

apparassa otetaan ensi toukokuussa jälleen yksi iso askel kohti uutta, kun Jussi Tapola siirtyy liigajoukkueen päävalmentajan tehtävästä koko seuran yhteiseksi urheilujohtajaksi, ja Jukka Rautakorpi palaa hänen tilalleen.

Rautakorven tulo on koettu ennenkin, mutta urheilujohtajaa Tapparalla ei ole ollut. Pelkistetysti voidaan sanoa Tapolan asettuvan linkiksi edustuskiekkoilusta vastaavan Tamhockey Oy:n ja Tappara ry:n välille.

Kyseessä on täysin uusi henkilöresurssi, jonka tavoitteena on edelleen tiivistää kahden nimellisesti erillisen, mutta käytännössä hyvin läheisessä symbioosissa elävän yksikön yhteistyötä.

- Urheilujohtajana en pelkästään tee pelaajahankintoja ja -tarkkailuia, vaikka sekin kuuluu toimenkuvaani yhdessä toimitusjohtaja Mikko Leinosen kanssa.

Menen myös aivan ruohonjuuritason seuratyöhön, jonka arjesta en toivottavasti ole etääntynyt liian kauas liigavalmentajana toimiessani, Tapola luonnehtii.

- Tällaista urheilujohtajamallia ei ole muissa suomalaisseuroissa, eikä luultavasti muuallakaan. Olen aina tykännyt uusien askeleiden ottamisesta, ja tässä on edessä yksi sellainen.

Tapola työskentelee Tapparan liigavalmentajana viidettä ja ykkösluotsina kolmatta kauttaan, ja työnjälkihän on tunnetusti ollut loistavaa. Hän arvioi että juuri nyt on sopiva hetki tehdä jotain muuta.

- Tässä vaiheessa on hyvä vähän katsoa pelejä sekä pelaajia eri tavalla, uudistua ja kerätä energiaa sekä innostusta.

- Urheilujohtajan pitää onnistuakseen nähdä pelaajia riittävästi. Totta kai olen liigavalmentajanakin nähnyt paljon heitä, mutta tekemiseni fokus on kuitenkin ollut tiiviisti omassa joukkueessa, Tapola myöntää.

”Ei ruikuteta olosuhteista”

T

Jussi Tapolan työnkuva muuttuu ja laajenee melkoisesti, kun hän aloittaa toukokuussa Tapparan urheilujohtajana.

Rakenteiden on tuettava sisältöä Olympiakomitean palveluksesta siirtyvä Jukka Rautakorpi on erittäin tuttu mies tapparalaisille, mutta myös pitkäaikainen työpari Jussi Tapolalle. Tapparan vanhimpien junioreiden SM-sarjajoukkueiden valmennusta tällä kaudella koordinoiva Marko Ojanen täydentää Leinosen kanssa tiimin, joka tuntee toisensa läpikotaisin.

- Se tässä tärkeintä onkin; meidän ei tarvitse pohtia, ajatteleekohan toinen varmasti jostakin asiasta samalla tavalla. Pitkä keskinäinen työhistoriamme on pohjana keskinäiselle luottamuksellemme, Tapola sanoo.

Miehet ovat tulleet tutuiksi myös kenttäväelle. Rautakorpi on puhunut avoimesti visioistaan Tapparan toiminnan kehittämissuunnaksi, ja Tapola on paitsi osallistunut vuonna 2007 syntyneiden käytännön valmennukseen, myös kiertänyt muissa

ikäluokissa mentoroimassa – tänä syksynä 04:ssä ja 08:ssa.

Juuri tällaista linkittävää toimintaa Tappara Rautakorven mukaan kaipaa.

- Oy:n ja ry:n toimistojen väli on maantieteellisesti sata metriä, mutta toiminnallisesti selvästi enemmän.

Tapolan kaltaisen henkilön palkkaaminen urheilujohtajaksi on ihan välttämätöntä, jotta sisältötason yhteistyö saadaan toimimaan intohimoisemmin, Rautakorpi painottaa.

- Lisäresurssien luomisessa vastaan tulevat taloudelliset realiteetit, joten rakenne on tehtävä sisältöä tukevaksi. Uuden strategian kautta sekä rakenne että sisältö vahvistuvat niin, että kehittäminen tapahtuu tietyssä suunnassa, hän jatkaa.

Rautakorpi arvioi, että tulevaisuudessa siirryttäneen useamman valmennuspäällikön suuntaan, ja valmennuspäälliköt toimivat ikä-

luokkavalmentajina. Näin kosketuspinta kodin, koulun ja kaukalon välillä vahvistuu sekä yhtenäistyy.

On päästävä pintaa syvemmälle Rautakorpi oli mukana suunnittelemassa Tapparaan uutta strategiaa vuonna 2012, jolloin Tamhockey Oy:n omistajat ottivat kontolleen taloudellista riskiäkin.

- Silloin aloitetulla valmentajamentoroinnilla on raapaistu pintaa. Oy:n ja ry:n välillä on yhteistyötä, mutta seura on saatava yhtenäisemmäksi. Nyt pitää tehdä kaikki tarvittavat muutokset, eikä vain yksittäisiä irrallisina.

Rautakorpi on jo pitkään puhunut pelaajapolusta ja sanoo, että Tapparassa se on luotava sellaiseksi, että täältä pääsee vaikka NHL:ään, kuten jo Aleksander Barkovin ja Patrik Laineen esimerkit ovat osoittaneet.

- Nuoren urheilijan lajinvalintavaiheeseen pitää keskittyä entistä voimakkaammin yhteistyössä Tampereen urheiluakatemian ja sen eri toimijoiden kanssa.

- Nostan hattua Tamhockeyn omistajille, sillä he ovat tukeneet seuraa pienistäkin tuotoista. Oy voi tukea omilla ratkaisuillaan pelaajapolun luomista samalla tavalla kuin Jääkiekkoliitosta lähti vuonna 2010 ihmisiä auttamaan seuroja käytännön työssä, Rautakorpi vertailee.

Tapolan mielestä yhteistyö on tiivistynyt tämän syksyn aikana ilahduttavasti.

- Oto-valmentajat ovat äärettömän innostuneita, eikä tavallisesti seuratoiminnassa esiintyviä vastarannan kiiskiä ole. Tuleva työnkuvani ja toimintatapani tarkentuvat ensi vuoden puolella, mutta nykytilanteen pohjalle on hyvä rakentaa, Tapola iloitsee.

Toimintastrategian toteuttaminen ei ole pelkästään taloudellisista eikä henkilöresursseista kiinni, vaan siihen vaikuttaa voimakkaasti toimintaympäristö.

Tampereella on kyllä useita jäähalleja, mutta niillä myös monta muuta käyttäjää, kuten kilpailevat seurat.

- Olosuhteista ei pidä jäädä ruikuttamaan, vaan niitä pitää pystyä kehittämään.

Nähdäkseni oikea suunta on luoda Tampereelle keskittymiä, joita voisi olla kolme: Kaukajärvi Sentterin ympärille, Hakametsän urheilukampus sekä Tesoma, Rautakorpi miettii.

Hän ei harmittele Hakametsän ykköshallin muuttamista pois jääkäytöstä Keskusareenan valmistuttua.

- Jääkiekkoilija tarvitsee paljon muutakin liikuntaa kuin luistelua, sillä lasten arjen muuttumisen vuoksi harjoittelumäärien on oltava todella korkeita.

Tapolakin peräänkuuluttaa laadukkaita oheisharjoittelutiloja: - Melkein missä päin Eurooppaa tahansa jäähallien yhteydessä niitä on ihan eri tavalla kuin Suomessa. Tarvitsemme tiloja, joissa esimerkiksi laukausta ja muita lajinomaisia asioita voidaan harjoitella ympäri vuoden.

- Tietysti jäätä tarvitaan, ja Sorsapuiston tekojää on iso askel oikeaan suuntaan, Tapola sanoo.

Rautakorpi muistuttaa myös seura- ja lajirajat ylittävän yhteistyön merkityksestä Tapparan tekemisestä entistäkin terävämmäksi.

- Ensimerkiksi Keskusareena on paljon enemmän kuin jäähalli, ja sitä pitää voida yhdessä hyödyntää. Pitää myös muistaa, että toimimme yhdessä pääsääntöisesti kaupungin omistamissa tiloissa. •

YKSINLUISTELUN JA JÄÄTANSSIN

SM 2017

16.–18.12.2016

TAMPEREEN JÄÄHALLI WWW.TAITOLUISTELUSM2017.FI

AIKATAULU

PÄÄSYLIPUT

Lauantai 17.12.2016 Kilpailut kello 10.00 alkaen Avajaiset kello 13.00

All event

Sunnuntai 18.12.2016 Kilpailut kello 10.00 alkaen

aikuiset 25 € lapset (2–12 v.)

15 € alennusryhmä 20 € Perhelippu, maks. 2 aikuista & 3 lasta lauantai 40 € sunnuntai 40 €

6

23.11.2016 |

Tapparan vetovoima sen kuin kasvaa Vuonna 2009 syntyneiden ikäluokka on suurin tällä vuosituhannella Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

Junioripäällikkö Marko Kangasjärven on helppo myhäillä: Tapparan vetovoima tehoaa lapsiin ja nuoriin paremmin kuin pitkään aikaan.

apparalla on edessään yhä uusia menestyksen vuosia, mikäli jääkiekkoharrastuksensa aloittaneiden junioreiden määrään on uskominen.

- Vuonna 2009 syntyneiden eli G1-junioreiden ikäluokassa on syyskaudella ollut 76 pelaajaa, ja lisää varmasti tulee joululta kiekkokoulun puolelta, Tappara ry:n junioripäällikkö Marko Kangasjärvi kertoo.

Kyseessä on isompi vuosiluokka kuin kertaakaan aiemmin tällä vuosituhannella. Moisesta joukosta saatiin itäpuolella kaksi harjoitusryhmää ja länteen yksi.

- Valmentajiakin riittää, ja uskomme jäätäkin järjestyvän, vaikka totta kai Tesoman ykköshallin uudelleen rakentaminen vaikeuttaa sitä. Ensi kaudella Tesomastakin saadaan taas paremmin jäävuoroja, Kangasjärvi pohtii.

Ensimmäiseksi mieleen tulee, että Tapparan liigamestaruus ja Patrik Laineen sensaatiomainen nousu kir-

T

vesrinnoista MM-turnauksien kautta NHL:n maalikanuunaksi on innostanut pikkujunnuja sekä heidän perheitään.

- Puhelin rupesi soimaan heti mestaruuden varmistuttua viime keväänä. Totta kai sillä sekä Laineen ja Aleksander Barkovin kaltaisilla tähtipelaajilla on iso merkitys, mutta ihan varmasti ennätysmäinen pelaajamäärä kertoo myös siitä, että jotain olemme tehneet oikein.

- Jussi Tapola tuo Tapparan urheilujohtajana vielä lisää suunnitelmallisuutta ja selkeyttä toimintaamme, ja kun Jukka Rautakorven luomaa pelaajapolkua räätälöidään yhä enemmän tapparalaiseksi, vetovoimamme sen kuin lisääntyy, Kangasjärvi uskoo.

Myös syyspuolen luisteluja Leijona-kiekkokouluissa oli erittäin runsas osanotto, ja uusia aloittajia odotellaan kevätkauden ryhmiin.

- Kouluissa on nuorekkaat, mutta jo sopivasti kokemusta saaneet vetäjät, jotka saavat lapset helposti

innostumaan jääkiekkoilusta ja taitoluistelusta.

Tammikuun 12. päivänä alkaviin luistelu- ja Leijonakiekkokoulun nimellä kulkeviin jääpelikouluihin ehtii vielä mainiosti ilmoittautua.

Yhteystiedot löytyvät internetistä osoitteesta tappara. fi/juniorit.

Leijona-kiekkokoululainen tarvitsee lisävarusteikseen mailan, silmikkokypärän, pelihanskat sekä kyynär- ja polvisuojat.

- Yleinen käsitys, että jääkiekkoilun aloittaminen olisi kallista, ei pidä paikkaansa. Nuorimmissa ikäluokissa pakolliset kulut ovat noin 30 euroa kuukaudessa plus varusteet päälle, ja suurin osa kustannuksista koostuu jäävuoromaksuista, Kangasjärvi sanoo.

Valmentajakoulutusta lisätty Yksi pelaajapolun olennaisimmista tehtävistä on kiteyttää, missä vaiheessa kiekkoilevan juniorin tulisi mitäkin osata. Sen toteut-

taminen vaatii Kangasjärven mukaan seurakentälle entistä tarkempaa suunnittelua, jotta pelaaja voi seuraavassa ikäluokassa siirtyä opettelemaan sille kuuluvia asioita.

- Suunnittelua on tehostettu jo nyt sisäistä koulutusta lisäämällä. Kun ennen valmentajakoulutukset ovat olleet kaikille ikäluokille yhteisiä, ne on nyt jaettu kolmeen osaan: G2–F1, F2–D1 ja C2–A. - Kullakin ikäryhmällä on ollut 3–4 koulutusta eri teemoilla, ja yhteistyöseurojemmekin valmentajat ovat osallistuneet niihin innokkaasti. Jatkamme keväällä, koska haluamme koulutukseenkin yhteisen oman linjamme siitä, mitä valmentajien pitää missäkin vaiheessa osata opettaa.

Koulutustapahtumissa on ollut mukana Tapparan liigavalmentajia sekä marraskuussa Jääkiekkoliiton Hämeen aluekouluttaja Olli Savikko.

- Tärkeää on ymmärtää, että kilpakiekkoilun vaihe

alkaa vasta C2-junioreissa.

Sitä ennen opetellaan lajin perusasiat yksilöitä kehittäen. Voittaa pitää ja siihen pyritään, mutta tulostaululle ei tuijoteta.

- Valmentajakoulutukseen pätee yleinen Tapparan toiminnan periaate: vaatimustasomme pidetään korkealla. Rakennamme myös uusia harjoitepankkeja ensi kaudeksi, mutta tietenkään valmentajilta ei oteta luovuutta pois; he saavat ja heidän pitää olla persoonia, Kangasjärvi lupaa.

Jos valmentaminen yhtään kiinnostaa, kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä Tappara ry:n toimistoon.

- Pikkujunnujoukkue on esimerkiksi pelaajauransa jo lopettaneille nuorille hyvä paikka selvittää, onko ohjaaminen ja valmentaminen sellaista touhua, jota voisi ajatella. Meillä on loistavia isä-poika-pareja, mutta ulkopuolelta tulleitakin valmentajia tarvitaan koko ajan. •

akametsän ykköshalli, viralliselta nimeltään Tampereen jäähalli, on yksi suomalaisen urheilukulttuurin peruspilareista jo senkin takia, että valmistuttuaan alkuvuodesta 1965 se oli Suomen ensimmäinen jäähalli.

Hakametsän merkitystä tamperelaisille korostaa se, että niin Tappara, Ilves kuin Kooveekin ovat juhlineet sen katon alla jääkiekkoilun Suomen mestaruuksia. Viimeksi Kanada-maljaa nosteltiin siellä viime huhtikuussa, kiitos Tapparan periksiantamattomuuden.

Myös taitoluistelijoille hallista on tullut tärkeä kilpailujen ja vuosittaisten näytösten pitopaikka.

Ei siis ihme, että jääurheiluväki – ja osa muistakin tamperelaisista – kimposi takajaloilleen kuultuaan ensimmäisen kerran suunnitelman Hakametsä ykkösen muuttamiseksi jäättömien urheilumuotojen tilaksi, kunhan pitkään vireillä ollut suurhallihanke joskus toteutuu.

Mikäli odottamattomia takapakkeja ei enää tule, rautatien päälle rakennettava jättiareena on valmis syksyllä 2020. Silloin Tapparan ja Ilveksen edustuskiekkoilu hyvästelee Hakametsän ja siirtyy uuteen uljaasen kotipesäänsä.

Silloin rupeaa myös Hakametsässä tapahtumaan, sillä ykköshallin muuttamisesta sisäliikuntakeskukseksi on 19.5.2010 tehty kaupunginvaltuuston päätös, jonka voimaan jäämisen valtuusto hyväksyi 16.5.2016.

- Ennen kuin Areena on valmis, jatkamme selvittelyä, suunnittelua ja ideointia. Tämä on visiointityötä, joka avaa paljon mahdollisuuksia, mutta teemme sitä urheilu ja liikunta keskipisteenä, Tampereen kaupungin tapahtumatekniikasta ja tapahtuma-alueiden kehittämisestä vastaava projektipäällikkö Markus Joonas lupaa.

Hän antaa myös toisen lupauksen, joka rauhoittanee Hakametsästä huolissaan olevien mieltä: - Suomen vanhimman jäähallin ulkomuotoon tehdään vain aivan välttämättömimmät muutokset. Pitää kuitenkin kysyä, mitä teemme 7000 ihmisen katsomoilla sitten, kun Liigaa pelataan Areenassa.

H

Halli sisältä neljään osaan Olennaista on siis, mitä hallivanhuksen sisätiloille tehdään. Pelkistetysti muutokset voi ilmaista esimerkiksi niin, että tila jaetaan seinillä ja välilattialla neljään osaan.

- Yläkertaan mahtuu esimerkiksi pari koripallo- ja useita tennis- tai sulkapallokenttiä tai salibandykenttä. Pohjakerros täytyy kannattavien rakenteiden takia jakaa pienempiin osiin, jolloin sinne mahtuu pukuhuoneiden lisäksi tiloja hyvinkin

7

| 23.11.2016

Ykköshalli pysyy Hakametsän keskuksena Koko jäähallialuetta lähdetään kehittämään urheilukampus-periaatteella, joka avaa paljon vaihtoehtoja Teksti: Antti-Pekka Sonninen, kuvat: Antti-Pekka Sonninen ja Tampereen kaupunki

erilaisille urheilulajeille sekä kuntoliikkujille.

- Kaikki lajit eivät tietenkään halliin mahdu, mutta sillä voidaan tasoittaa esimerkiksi Nääshallin budolajitilojen hyvin korkeaa käyttöastetta, Markus Joonas sanoo.

Joonas pitää erittäin tärkeänä muidenkin kuin perinteisten sisälajien kilpaurheilijoiden huomioon ottamista suunnitelmia tehtäessä. Mitenkään mahdotonta ei ole, että Hakametsästä saisivat omat tilansa vaikkapa parkouria tai skeittausta harrastavat nuoret, jotka ovat ottaneet Iso-Vilusen skeittipuiston ilahduttavan ahkeraan käyttöön keväästä pitkälle syksyyn.

Jo tähän mennessä paperille siirtyneitä visioita on hiottu pitkään eri sidosryhmien yhteisissä työryhmissä, ja kaikkia osapuolia kuullaan tästedeskin.

Ideariihessä ovat istuneet tamperelaisten jääurheiluseurojen lisäksi Pyrinnön ja Classicin, UKK-instituutin, Varalan urheiluopiston sekä urheilupainoitteista opetusta tarjoavien toisen asteen oppilaitosten edustajat.

- Kuulimme ensimmäiseksi toimijoita, jotta pystyisimme selvittämään, ketkä hallia käyttävät ja mitä tarpeita heillä on. Kaikki lähti alueen kartan katsomisesta, ja totesimme Hakametsässä olevan helpon saavutettavuuden ja keskeisen sijainnin ansiosta potentiaalia vaikka mihin.

Visiona palvelut kokoava kampus Samaa mieltä työryhmän kanssa oli myös kaupungin sivistys- ja elämänlaatulautakunta, joka puolsi viime keväänä Hakametsän kehittämistä urheilukampukseksi – alueeksi, josta löytyisi paljon muutakin kuin liikuntatiloja.

Sana urheilukampus tuo ensimmäisenä mieleen amerikkalaisen yliopistoalueen, jonka ulkopuolelle ei urheilevan opiskelijan tarvitse juuri mennä kyetäkseen harjoittelemaan ja huoltamaan kehoaan.

Mitä sitten Hakametsän urheilukampuksella voisi olla?

- Asuntoja esimerkiksi per-

heille, joissa on urheilevia nuoria, liikuntalääketieteen ja -teknologian toimitiloja sekä oheistoimitiloja fysioterapeuteille, hierojille ja niin edelleen. Jopa jotkin lajiliitot voisivat siirtää toimistonsa Helsingistä Tampereelle, Joonas kehittelee.

- Uudisrakentamistakin varmasti tulee, mutta tarkoitus ei ole pussittaa ykköshallia, vaan se otetaan ehdottomasti huomioon alueen yleisilmettä hahmotellessa.

Hakametsän alueelle on tehty maankäytön yleissuunnitelma, ja suunnitteluprosessi myös maankäytön suunnittelun osalta jatkuu.

Jääurheilijoillekin oheisharjoitustiloja Entäs jäätilanne? kysyy moni.

- Totta kai olemme huolissamme siitä, mutta Haka ykkösen jään nykyiset pääkäyttäjät siirtyvät Areenaan, jonne sitä paitsi valmistuu myös harjoitushalli, eli jään kokonaismäärä lisääntyy.

Tesomalle valmistuvaan uuteen halliin tulee 1500 ihmisen katsomo, joten mitä tekisimme 7000 tyhjällä istuimella Haka ykkösessä, jos jää jäisi sinne?

- Kakkos- ja kolmoshalli pysyvät Hakametsässä, ja ykköseen voidaan tehdä korkealuokkaiset oheisharjoittelutilat niiden käyttäjille, esimerkiksi taitoluistelijoille, projektipäällikkö Joonas vastaa.

Visioinnissa on yhdeksi vaihtoehdoksi nostettu myös hallin pihalle talvisin tehtävä, katettu luonnonjää, jolle voisi kuvitella vilkasta ”höntsäilykäyttöä” – miksei harjoituksia tai pikkujunnupelejäkin.

Myöskään konserttien ja muiden suuria katsomotiloja vaativien kulttuuritapahtumien saaminen ykköshalliin olisi erittäin epätodennäköistä Areenan valmistuttua, sillä niiden rakentaminen Hakametsään on todettu hankalahkoksi.

Rahakysymystä ei mitenkään voi sivuuttaa urheilukampuksen kehittämisvaiheessa, mutta Joonaksen mukaan kokonaiskustannuksia ei vielä ole hahmoteltu. Ensin pitää saada selville, mitä halutaan ja tarvitaan.

Projektipäällikkö Markus Joonas työryhmineen on saanut jo visioina mustaa valkoiselle siitä, miten Hakametsän aluetta voitaisiin kehittää sen jälkeen, kun liigakiekkoilu siirtyy sieltä uuteen suurhalliin.

- Varmasti hankkeeseen käytettäisiin verorahojakin, mutta ei pelkästään niitä.

On selvää että myös urheilukampuksen taloudellinen malli selvitetään, Joonas painottaa.

Hän ei usko laajan kansanliikkeeen lähtevän kampushanketta vastaan.

- Vanhemmalle väelle jään poistuminen ykköshallista saattaa herättää tunteita, mutta nuoret varmasti innostuvat ennemminkin uusista kehittyvistä tiloista.

- Sitten kylläkin voisi kansalaislähetystö marssia Sammonkatua pitkin, jos ilmoittaisimme, että halli puretaan. Niin ei tapahdu, Joonas rauhoittelee. •

Yksi visio ensi vuosikymmeneltä: Hakametsän ykköshallin sisällä ei jäätä ole, mutta sen pihalla ulkojääkaukalo kaikkien käyttöön.

Hakametsän urheilukampusalue voisi näyttää vaikkapa tältä.

8

23.11.2016 |

”Pomon” kädenjälki näkyy vahvana Marko Ojanen koordinoi Tapparan nuorten valmennusta ja urakoi myös Pikkuleijonissa Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen - Patrik Laineen kaltaiset huiput ovat helmiä ja kertovat tietysti työn laadusta, mutta tarvitsemme absoluuttisen huipun takana kehittyvää massaa, Ojanen muistuttaa.

- Työtä on paljon tehtävänä, ja sen pääpaino on yksilöiden kokonaisvaltaisessa kehittämisessä: lisää luistelu- ja kamppailuvoimaa.

Onko yhtenäinen tapparalainen linja löytynyt läpi vanhimpien juniori-ikäluokkien, vaikka vivahde-eroja tietenkin riittää pelaajien ja valmentajien välillä?

- Mielestäni on, sillä henki on hyvin rauhallinen, ja töitä tehdään lujasti. Kautta linjan pelaajillakin on kova halu oppia uutta.

Miten tämän hetken tapparalainen jääkiekkoilu voitaisiin kiteyttää?

- Se on moraaliltaan vahvaa, aktiivista ja kamppailuvoimaista kahden suunnan yhteistyön jääkiekkoa, Ojanen luonnehtii.

Marko Ojasen työpäivä alkaa edelleen Hakametsän jäähallista aikaisin aamulla, vaikka liigavalmennus vaihtuikin nuorten urheilukoordinaattorin työhön.

arko Ojanen siirtyi viime keväänä Tapparan liigajoukkueen valmentajan työstä muihin tehtäviin, mutta Tapparaa hän ei jättänyt.

Päinvastoin: Ojasen kädenjälki näkyy seurassa entistä laajemmin, sillä hän työskentelee A-, B-, B2- ja C-nuorten urheilukoordinaattorina päivittäin kymmenien nuorten pelaajien ja näiden valmentajien kanssa.

Lisäksi Marko kuuluu Jukka Rautakorven johtamaan alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennusryhmään, jonka pyrkimyksenä on luotsata Pikkuleijonat mitaleille vuodenvaihteen MM-kilpailuissa Kanadassa.

- Tulen hallille samaan aikaan, ennen aamukahdeksaa, kuin ennenkin, mut-

M

ta työpäivät venyvät illasta pidemmiksi, koska nuorten joukkueet harjoittelevat iltaisin.

- Tämä työ on henkisesti siinä mielessä helpompaa, että pelipaine puuttuu. Haluan kuitenkin tehdä kaikki työni mahdollisimman hyvin.

- Päivä alkaisi joka tapauksessa neljästi viikossa kahdeksalta, koska tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina vedän akatemialaisten aamujäitä sekä maanantaisin Leki:ssä pelaavien tapparalaisten ekstra-harjoituksia, Marko kertoo.

Ei siis puhettakaan, että ”Pomo” olisi hiljentänyt työtahtiaan – korkeintaan tietokoneen ja videoiden käyttöä.

- Nyt tämä on enemmän pelaajien seurantaa, vaikka mitä lähemmäs kaksikymppisten maajoukkueturnauksia

mennään, sitä enemmän aikaa kuluu videoiden parissa.

Mittareina joukkueet ja yksilöt Ojasen työn onnistumista voidaan lopullisesti tarkastella vasta pidemmän ajan kuin yhden kauden jälkeen, mutta tietyt mittarit hän tunnustaa jo tässä ja nyt: - Työtäni mitataan sillä, miten nuorten joukkueemme menestyvät, ja miten saamme pelaajiamme maajoukkueisiin.

Joukkueiden menestystavoite on selvä: kaikki ikäryhmät neljän parhaan joukkoon SM-sarjassa, kun viime keväänä mitalipeleihin ylsivät vain B2-nuoret. Noiden neljän ikäryhmän keskiarvosijoituksissakin Tappara haluaa olla neljän kärkijoukossa.

Valmentaminen on muuttunut paljon Marko Ojanen, 43, muistelee omia junnuaikojaan ja arvioi jääkiekkovalmentamisen muuttuneen niistä varsin radikaalisti. Silloin valmentaminen pitäytyi lähes yksinomaan joukkueessa, kun nyt jokaisen pelaajan kanssa tehdään yksilöllistä täsmätyötä.

- Silloin käytiin ulkojäillä, joilla sitten kokeiltiin treeneissä opittuja juttuja. Heti, kun harjoituksista päästiin, pihapelit olivat saman tien pystyssä. Ulkona oltiin paljon vielä C-ikäisinä.

Nuoret pelaajatkin ovat muuttuneet Ojasen mukaan paljon analyyttisemmiksi.

He haluavat perusteluja sille, mitä milloinkin tehdään ja haastavat valmentajiensa ajatusmaailmaa tuon tuostakin.

Lupaavimmat suomalaisnuoret pääsevät nykyään paljon helpommin PohjoisAmerikan yliopisto- ja juniorisarjoihin kasvamaan niin pelaajina kuin muutenkin. Se on hyvä asia, mutta tuo myös hieman arvaamattoman elementin nuorten arvoturnauksiin joukkueita koottaessa.

- Suomessa pelaavien ar-

Juniorityötä tukemassa.

jen harjoittelun laadun tiedämme, mutta kokonaisvaltainen valmennus ajessa Pohjois-Amerikassa on meille hieman arvoitus. Sitä me pyydämme, joten valmistava MM-leiri on meille todella tärkeä.

- Emme varmasti pärjää USA:lle emmekä Kanadalle, jos lähdemme heitä vastaan luistelukilpailuun. Meidän pitää pystyä toteuttamaan omaa viisikkopeliämme, johon suomalaisen jääkiekkoilun viime vuosien menestys perustuu, ”Pomo” muistuttaa.

Kaksi yhtä makeaa SM-kultaa Ojanen työskenteli Tapparan liigajoukkueen valmentajana hieman vajaat kuusi kautta ja päätti sen rupeaman riemukkaimmalla mahdollisella tavalla Suomen mestaruuteen viime keväänä.

Samalla hänestä tuli yksi niistä tapparalaisista, joka on voittanut Kanada-maljan sekä pelaajana että valmentajana. Vuonna 2003 hän pelasi kirvesrintojen hyökkääjänä tultuaan tunnetuksi erittäin työteliäänä kahden suunnan laiturina.

Miten nuo mestaruudet eroavat tunnetilaltaan?

- Eivät mitenkään. Ihan yhtä hienoa se voittaminen on kummassakin roolissa!

Markon vastaus on hyvin looginen sikälikin, että pelaajana hän sai täysosuman kahden finaalitappion jälkeen. Valmentajana hän kulki siihen samanlaisen, joskin vielä pidemmän polun kolmen hopean jälkeen.

- Kun seisoimme kolmantena keväänä peräkkäin siniviivalla hopeamitalisteina, päällimmäisenä oli tunne, etten halua kokea sitä enää ikinä. Halusin antaa kaikkeni, että seurana pääsisimme siitä vielä yhden askeleen ylöspäin.

Kahtena edellisvuonna mestaruus oli vieläpä ratkennut niukimmalla mahdollisella erolla Kärpille: Oulussa seitsemännen loppuottelun jatkoajalla. Kolmatta kertaa moinen ei toistunut, vaan Tappara voitti Kärpät seitsemännessä välierässä niukasti 2–0, mutta pelillisesti suvereenilla esityksellä.

- Se voitto tyhjensi joukkueen niin, ettemme olleet valmiita ensimmäiseen finaaliin Helsingissä. Kolmannen pelinkin hävisimme siellä isoin numeroin, mutta pelimme näytti jo aivan erilaiselta; pallo oli lähtenyt pyörimään meidän suuntaamme.

- Neljännessä ottelussa sarja tavallaan alkoi uudelleen. HIFK:lla oli ollut alusta saakka kaikki ulkona, mutta me tiesimme pystyvämme parantamaan koko ajan, Marko muistelee.

Lyhyet kulta- ja hopeajuhlat Kultajuhlat Tampereella olivat riehakkaat ja kestivät joillakin pitkään, mutta Marko Ojanen joutui tyytymään lyhyempään kaavaan, vaikka takki tuntui olevan aivan tyhjä pitkän projektin päätyttyä onnellisesti.

- Kaksi päivää juhlin ja yhden oli kotona. Sitten lähdin maajoukkueen mukana Venäjälle MM-turnaukseen.

Leijonien videovalmentajana Ojanen teki tapojensa mukaan hartiavoimin töitä, ja mikäpä oli tehdessä, kun joukkueen peli kulki voitosta voittoon. Sitten tuli tyly Kanada ja jätti loppuottelussa Leijonat aika lailla aseettomiksi.

- Sen ottelun jälkeen takki vasta tyhjä olikin...

Toipumisaikaa jäi ruhtinaallisesti yksi maanantaipäivä, joka meni kotimatkaan itänaapurista. Jo tiistaiaamuna alkoi uusi työmaa, kun kaksikymppisten maajoukkueen MM-projekti käynnistettiin Vierumäellä.

- Kesällä sentään pidin neljä viikkoa kunnon lomaa perheen kanssa.

Nuorten MM-joukkueen eurooppalainen miehitys matkustaa Kanadaan 14. joulukuuta, ja kun paluu venyy loppiaisen tienoille, Ojanen viettää ensimmäistä kertaa joulua jossakin muualla kuin kotonaan.

- Muutama vuosi sitten matkustin poikien maajoukkueen valmentajana PohjoisAmerikkaan niin, että lento lähti joulupäivän iltana. •

9

| 23.11.2016

Jäävuorojen jako vaatii tarkkuutta ja aikaa Teksti: Tappara ry

un kaupungissa toimii kolme suurta jääurheiluseuraa, joilla on yhteensä pitkälti toista sataa joukkuetta tai harjoitusryhmää, jäävuorojen jakaminen vie valtavasti aikaa.

Tänä vuonna urakka on helpottunut, kun vuorojen hallinnoiminen on siirtynyt osittain yhteiselle jäävuorosivustolle osoitteeseen www. tampereenhallit.fi. Sieltä löytyvät keskitetysti Tapparan, Kooveen ja Ilveksen harjoitusvuorot sekä otteluajat. Ensimmäisten käyttökuukausien kokemukset seurojen, yhdessä tamperelaisen Sportonline Oy:n kanssa suunnittelemasta järjestelmästä ovat erittäin rohkaisevat.

- Se on osoittautunut äärettömän hyväksi työvälineeksi jo nyt. Ylimääräinen PDF-tiedostojen sekä Exceltaulukoiden jakelu ja sähköpostiliikenne on vähentynyt, vuorojaosta Tapparassa vastaava Samuli Nordman kiittelee.

K

- Nyt vuoromuutoksen voi merkitä suoraan palveluun, jolloin kaikki muutkin käyttäjät näkevät ne reaaliajassa. Toki vieläkin varmistetaan muutoksia seurojen ja muiden toimijoiden kesken sähköpostitse tai puhelimitse, mutta kokonaisajankäyttö on vähentynyt.

Ilveksen vuoroja järjestelevä Hannu Toivo on samaa mieltä: - Aivan alussa kesti vähän aikaa, että pelaajien vanhemmat ja valmentajat tottuivat käyttämään sivustoa, mutta nopeasti sitä opittiin hyödyntämään.

Varsinkin vanhemmat nykäisevät jatkuvasti hihasta halleilla ja kehuvat järjestelmää.

- Hyvä esimerkki sen toimivuudesta saatiin taannoin turnauksessa, kun entuudestaan tuttu helsinkiläinen valmentaja kertoi omin päin löytäneensä sivuilta meidän joukkueemme ohjelman, Toivo sanoo.

Tavoitteena saada ammattivalmentajien aikaresurssit jääharjoituksiin Nordman laskeskelee käyttävänsä viikossa kaksi kokonaista työpäivää jäävuorojen jakamiseen. Siinä on vähennystä neljäsosa entiseen.

Toivo arvioi ajansäästöksi suunnilleen saman verran.

Kun kummallekin herralle riittää seuroissaan yllin kyllin muutakin tekemistä, hyöty on todella merkittävä. Itse jäänjako prosessi on edelleen samankaltainen aikaisempiin kausiin verrattuna, mutta koska osa työstä voidaan tehdä reaaliaikaisesti suoran palveluun, kokonaisajankäyttö vähentyy.

Alkuun jaetaan vakiovuoropohjat, eli seuran kiinteät hallivuorot järjestelmään koko vuoden ajalle. Tämän jälkeen syötetään jokaisen joukkueen harjoitus-, sarja-, sekä turnausottelut palveluun sitä mukaan, kun ot-

teluohjelmat valmistuvat.

Tämä vie aikaa reilusti koska otteluita jo syyskaudella pelataan Tampereella hurja määrä. Joukkueiden viikoittaiset harjoitusohjelmat tehdään edellisellä viikolla.

Viikko-ohjelmiin vaikuttaa tietysti ottelut, salivuorot, heittojäätoiveet ja hallien muut tapahtumat.

Hakametsän hallien käyttövuorot jaetaan kahdesti kuukaudessa. Se on oma prosessinsa. Hakametsän vuorojakoon osallistuu kaikkien kolmen seuran jäänjakajat ja pohjana käytetään Tampereen kaupungin Timmi-palvelua, jossa näkyy kaupungin halleihin myöntämät vuorot. Seurojen jäänjakajat ovat vastuussa myös Liigajoukkueiden vuoroista, A-B-juniorivuoroista, taitoluistelun vuoroista, sekä otteluiden ja turnausten sijoittelusta. Hakametsässä pelaa ja harjoittelee kaikki kilpajoukkueet, joten monesti on ahdasta. Vuorojaossa käy-

tetään jääkiekkoliiton sarjojen tärkeysjärjestyksen periaatteita, kun vuoroaikoja jaetaan, mutta usein joudutaan tekemään kompromisseja ja käyttämään maalaisjärkeä. Lisäksi jääkiekkoliitto linjasi arkipelejä pelattavaksi enemmän tällä kaudella, mikä osiltaan hankaloitti äärettömän paljon jäänjakoa jo nyt ylibuukatussa hallissa.

Myös muutokset harjoitusvuoroihin, vuoroperuutukset, ottelusiirrot ja muut akuutit asiat sekä niiden selvittely, vie aikaa, Nordman avaa jäänjakoprosessia.

- Etu aikaisempaan järjestelmään on merkittävä, koska aiemmin jokainen seura teki oman listansa omille nettisivuilleen, syöttäen ja tarkistellen kaikki vuorot erikseen hallien sivuilta ja toisen seuran käyttövuorolistasta. Tästä yhteisestä palvelusta kaiken näkee nopeasti ja muutokset ovat silmien alla heti. Esimerkiksi tuplabuukkaukset ollaan

saatu todella minimiin etenkin Sentterillä, sillä muutos tulee automaattisesti joukkuelistaan ja hallilistaan.

On käytännössä mahdotonta saada vahingossa kaksi joukkuetta samanaikaisesti harjoittelemaan, kun muutoksesta tulee lisäksi ilmoitus seuran jäänjakajille automaattisesti, Nordman kertoo.

- Järjestelmä on kaiken lisäksi aika helppokäyttöinen, ja sitä kehitetään edelleen.

Tavoitteena on saada parannettua tiedonkulkua, sekä kehitettyä joukkuenäkymää laajemmaksi esimerkiksi salivuorojen ja vieraspelien osalta Nordman sanoo. • Vuonna 1946 perustettu Tampereen Urheilun Edistämissäätiö, – alkuperäiseltä nimeltään Tampereen Urheilutalosäätiö – on myöntänyt seuroille avustuksen sivuston valmistuksesta ja käyttöönotosta aiheutuneisiin kustannuksiin.

Nuori urheilija!

Onko selkäsi ja selustasi turvattu?

Sporttiturvamme on monipuolinen vakuutus, joka turvaa urheilijan selustan vahingon sattuessa. Tutustu ja hanki Sporttiturvavakuutus osoitteessa op.fi.

S Sporttiturva-vakuutuksen turvin asioit ssujuvasti uudessa Pohjola Sairaalassa.

A Ajanvaraukset puh. 010 2578 100 tai pohjolasairaala.fi. p

OP Tampere

10

23.11.2016 |

YHTEISTYÖ LUO MENESTYSTÄ K

Antti Klaavu jääkiekkojaoston puheenjohtaja

ausi on jo pitkällä ja paljon on tapahtunut Tapparassakin sitten viime kevään. Liigajoukkueen mestaruus siivitti myös junioripuolta uusiin haasteisiin. Kiinnostus jääkiekkoharrastusta kohtaan on lisääntynyt ja joukkueisiimme tuli uusia pelaajia. Myös syksyn luistelukoulut ovat lähteneet hyvin käyntiin. Hyvänä esimerkkinä on mm. 2009 syntyiden ikäluokka, jossa on lähes 80 innokasta harrastajaa. Viime kesän NHLvaraustilaisuuden ykkösnimi oli Tapparan junioripolun kasvatti Patrik Laine. Myös nuorten maajoukkueiden menestyksellä on ollut oma vaikutuksena jääkiekkoinnostuksen lisääntymiseen.

Selvää hyrinää on havaittavissa halleilla ja harjoituksissa.

Liigaseurojen juniorior-

ganisaatiot tekevät merkittävää työtä alueillaan.

Taitovalmentaja- ja yhteistyöseuratoiminta ovat erinomainen osoitus Jääkiekkoliiton panostuksesta lajiin.

Näin saamme ammattivalmentajien asiantuntemusta vietyä laajemmin yhteistyöseuroihin. Myös Tapparan valmennusilloissa on iso joukko yhteistyöseurojen väkeä saamassa oppia. Yhteistyö toimii hyvin HC Nokian, Hämeenkyrön Hokkareiden, Ylöjärven Uplakersin ja LeKin kanssa.

Mielestäni lasten ja nuorten on hyvä harjoitella ja pelata oman kotikuntansa joukkueessa nuorempaan C-juniori-ikään saakka. 10-vuotiaalla pojalla ei ole vielä mikään kiire seurasiirtoihin. Harjoitusolosuhteet ja koulu lähellä kotia ovat asioita, joita joukkuevalintapäätöksiä teh-

dessä pitää ottaa huomioon.

Vanhemmat saavat ihan riittävästi kuljettaa lapsia harrastuksiinsa myöhemminkin.

On tärkeää, että alueella on riittävä määrä joukkueita eri ikäluokissa.

Jääkiekkoliitto tekee vuosittain päätöksiä sarjatoimintaan ja niiden tilastointiin liittyen. Sarjaohjelmia on suunniteltu myös lajin kustannukset huomioiden. Nuorempien ikäluokkien osalta pelataan enemmän omalla alueella, jolloin pelimatkoihin kohdistuvat kustannukset pienevät. Vaikea sanoa ovatko kustannukset keventyneet, kun joukkueet kuitenkin järjestävät pitkin kautta omia pelitapahtumia toisten seurojen kanssa. Toisaalta pelejäkin pitää olla -sehän on lajin suola ja vie yksilöitä eteenpäin. Samalla valmentajat saavat tietoa ikäluokan tasosta.

E-junioreista ei pidetä enää ottelukohtaista tilastointia pelien osalta Jääkiekkoliiton päätöksen mukaisesti. Tällä halutaan

välttää liiallista toiminnan arviointia tulosten kautta.

Päätöstä on perusteltu sillä, että jääkiekkoharrastuksen alkutaipaleella olevilla on mahdollisuus nauttia pelaamisesta ilman tilastoinnin tuomia paineita. En oikein ymmärrä perustetta, että tilastointi olisi pelaajien kehityksen kannalta kielteinen asia.

Tapparassa on perinteitä kehittää toimintaa ja paikalleen ei ole ollut tapana jäädä lepäämään. Nyt on katsottava tulevaisuuteen ja varmistettava erinomaiset toimintaedellytykset olosuhteiden ja pelaajakehityksen osalta.

Yhteen hiileen puhalletaan koko Tappara-perheessä junioripuolen ja liigaorganisaation kanssa. Yhteinen Tappara-strategia on hyvä esimerkki tästä. Jääkiekon harrastaminen tarvitsee tukijoukkoja monella rintamalla ja pelaajien vanhempien mukanaolo toiminnassa on merkittävää. Kiitos kaikille mukana oleville perheille ja hyvää loppukautta! •

OSTA VILLE NIEMISEN STIPENDIRAHASTON JULKAISU!

Tietotekniikkapalveluiden supermiehet

Ja olet mukana tukemassa junioripelaajien tasavertaisia mahdollisuuksia harrastaa jääkiekkoa.

Ville Niemisen

stipendirahasto Tasavertaisia mahdollisuuksia

kaikille junioreille

tappara.fi/juniorit

10 €

kapasiteettipalvelut • varmistuspalvelut • laitepalvelut • käyttäjätuki ylläpitopalvelut • elinkaaripalvelut • palvelunhallintapalvelut valvontapalvelut • lähitukipalvelut • tietoturvapalvelut

www.decens.fi

Myynti Tapparan pelit ja Tappara ry:n toimisto

Puh. +358 20 709 9300 • Info: decens@decens.fi

Tampere • Espoo • Jyväskylä • Oulu • Vaasa

tappara.fi/juniorit

Hinta 10 €

www.intersport.fi

KOSKIKESKUS TAMPERE

+DWDQS¦¦Q 9DOWDWLH 7DPSHUH ä 3 3DOYHOHPPH ma-pe 10-20, la 10-18, su 12-17 075755-alkuisiin numeroihin soitetut puhelut maksavat lankaliittymistä pvm + 5,57 snt/min. ja matkapuhelimesta mpm + 13,64 snt/min. (sis. alv. 24%).

12

23.11.2016 |

Taitoluistelun SM-mitalit jaossa Hakametsässä

Tappara isännöi taistelua EM- ja MM-kilpailujen edustuspaikoista Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen

apparan taitoluistelijat on saanut 11 vuoden tauon jälkeen järjestettäväkseen Suomen mestaruuskilpailut, kun mitaleista taituroidaan Hakametsän jäähallissa 17.–18. joulukuuta.

Kyseessä ovat painoarvoltaan tavallistakin tärkeämmät SM-kilpailut, sillä niissä ratkotaan paikkoja paitsi tammikuisiin Ostravan EM-kilpailuihin, myös maalis-huhtikuun vaihteessa Helsingissä järjestettäviin MM-mittelöihin.

Tappara haluaa hoitaa SM-isännyytensä viimeisen päälle niin hyvin, että se jäisi pitkäksi aikaa laji-ihmisten mieleen. Kilpailunjohtaja Tanja Kuusela kertoo, että järjestelyjen onnistumiseksi on tehty töitä jo pitkään.

- Kokosimme ydinorganisaation tammikuussa, ja sen jälkeen olen melkein joka päivä tehnyt jotakin kilpailuihin liittyvää. Aloitimme miet-

T

timällä ja suunnittelemalla, miten haluamme kilpailut toteuttaa, ja syksyllä kokosimme talkooväkeä.

- Tarvitsemme noin 50 innokasta, tiiviisti tehtäviinsä sitoutunutta vapaaehtoista, joille pystymme tarjoamaan aitiopaikan lajin sisälle. Tämä on meille mukana oleville hyvin opettavainen kokemus ja hyvin tärkeä osa seuratoimintaa, Kuusela kertoo.

Talkoolaisia on touhussa mukana niin kaukalon laidalla kuin kilpailutoimistossakin. Tarvitaan muun muassa toimitsijoita, järjestysmiehiä, ajanottajia, kuuluttajia, musiikinsoittajia, lipunmyyjiä, videoijia sekä sosiaalisen median päivittäjiä.

- Taitoluisteluliitto hoitaa tuomarit ja heidän tietokoneensa, mutta muut asiat jäävät järjestävän seuran vastuulle. Yleensä kaikki on sujunut tekniikan kanssa hyvin, mutta on hyvä olla vara-

suunnitelma kaiken varalta, jotta aikataulussa pysyttäisiin.

Vaikka edellisistä Tapparan isännöimistä olympialajien SM-taitoluisteluista on kulunut jo yli vuosikymmen, järjestelykokemusta on ylläpidetty SM-valintakilpailuilla.

- Tarvittaessa saamme konsultointiapua Mikkelistä viimevuotiselta kilpailunjohtajalta Janne Korhoselta, Kuusela sanoo.

Katsomoon pääsee hyvin edullisesti Jääkiekkoliiga siirtyy Tampereella joulua edeltävällä viikolla Sorsapuiston ulkokaukaloon, joten taitoluisteluväki on saanut Hakametsän ykköshallin käyttöönsä koko viikoksi.

Hallin sisäilme muuttuu jonkin verran, ja Tanja Kuusela lupaa, että ajankohta näkyy somisteluissa: - Tuomme joulun läheisyy-

- Tähän toimitsijapöydän tuntumaan rakennetaan myös tuomareille pöydät, SM-taitoluistelun kilpailunjohtaja Tanja Kuusela suunnittelee.

den esille. Hallille pystytettävistä useista myyntipöydistä katsojat voivat myös tehdä joululahjaostoksia.

Muutamia rakenteellisia muutoksiakin tehdään, sillä tuomaristot tarvitsevat riittävän korkealle sijoitettavat pöydät jäähyaitioiden puolelle kenttää. C3-katsomon kulmauksessa kaukalon laitaan avataan kulkureitti luistelijoiden jäältä poistumiseen suoraan kiss & cry -nurkkaukseen, jossa he odottavat pisteiden kuuluttamista.

- Hyvä, että aikaa on koko viikko, jotta saamme miettiä järjestelyjä rauhassa viime hetkeen asti. Hallin lämpötila pysyy tasaisen alhaisena, mikä on hyvä jään kunnon kannalta. Kilpailujen ajaksi hallin yölämpötilaa nostetaan kuitenkin hiukan tietokoneiden toiminnan varmistamiseksi.

- On hienoa, että halliväki auttaa rakennelmien tekemisen ja jäänkunnostuksen lisäksi myös näin pienessä, mutta erittäin tärkeässä yksityiskohdassa.

SM-isänniksi ei ryhdytä taloutta ajatellen, vaan taitoluisteluseurat hakevat järjestäjiksi omien toiveidensa mukaan.

- Me ajattelimme, että Suomen parhaat taitoluistelijat kilpailevat Suomen mestaruuksista juuri Tampereella, sillä tämä on tärkeä etappi kohti ensi kevään MM-kilpailuja Helsingissä.

Lisäksi olemme osana Suomen juhlavuoden Suomi 100 Tampere -ohjelmaa sekä Koko Suomi luistelee -tapahtumasarjaa ja sitä kautta haluamme tuoda lajia esille, Kuusela painottaa.

- Tavoitteenamme on kuitenkin pitää budjetti plussan puolella. Toivomme runsaasti katsojia ja siksi pidämme pääsyliput hyvin edullisina.

Koko viikonlopun SM-tapahtumia pääsee aikuinen seuraamaan 25 eurolla ja 2–12-vuotiaat 15 eurolla.

Tällä All event -lipulla pääsee siis katsomaan sekä lyhytettä vapaaohjelmakilpailut.

Perhelipun hinta on 40 euroa päivältä, mutta se kattaa kahden aikuisen ja 1–3 alle 12-vuotiaan lapsen sisäänpääsyn.

Kilpailut alkavat juniorien lyhytohjelmilla lauantaina 17.12. kello 10.00 ja päättyvät sunnuntaina noin klo 18.30 naisten vapaaohjelmaan. Perjantai on varat-

- Kannattaa tulla Hakametsään seuraamaan SM-kilpailuja, sillä paikan päällä näkee parhaiten, miten vaativa laji taitoluistelu todella on, kilpailunjohtaja Tanja Kuusela suosittelee.

tu harjoituksille, mutta molempina kilpailupäivinäkin harjoitellaan kello 7.30 alkaen, eli järjestäjille on tiedossa ympäripyöreitä päiviä.

”Ohjelmat kuin pieniä tarinoita!

SM-katsomoon pyritään saamaan paljon perheitä, onhan taitoluistelu hyvin tyypillinen varhain lapsuusiässä aloitettava laji. Nuorilla taitureilla on siis mahdollisuus nähdä lähietäisyydeltä maan etevimpien luistelijoiden taiturointia.

- Nyt, kun ohjelmissa saa olla myös laulettua musiikkia, ne ovat kuin pieniä tarinoita ja vetoavat voimakkaasti katsojankin tunteisiin.

Aikuisten kannattaa tulla katsomoon vaikkapa sillä mielellä, että kiinnittää huomiota lajin vaativuuteen.

- Tämä on erittäin vaativa laji eikä mitään pikkupiperrystä. Vaikeat asiat pitää saada jäällä näyttämään helpoilta – vieläpä hymyssä suin.

- Laji on kehittynyt todella paljon. Juniorit tekevät nykyään vaativampia elementtejä kuin naiset 20 vuotta sitten, Kuusela kiittelee.

Kuusela innostui taitoluistelusta nyt 17-vuotiaan tyttärensä harrastuksen myötä ja on tutustunut siihen jäänpinnan tasolla henkilökohtaisestikin Tapparan aikuisluistelukoulussa.

Kilpailunjohtaja itse pitää tietysti peukkuja Tapparan omille luistelijoille, Joanna Kallelalle ja Hanna Kiviniemelle naisissa sekä Essi Korvelle junioreissa, mutta odottaa erittäin suurella mielenkiinnolla myös jäätanssia.

- Juulia Turkkilan ja Matthias Versluisin tultua mukaan jäätanssiin Suomessa on kolme tasaista tanssiparia, joten arvokilpailujen edustuspaikasta käydään herkullinen kamppailu.

Naisissa Suomella on kahden EM-paikan kiintiö, mutta MM-jäälle pääsee vain yksi, joten SM-kilpailujen jännite säilyy viimeiseen luistelijaan saakka.

On siis monta hyvää syytä viettää ainakin osa viimeisestä viikonlopusta ennen joulua Hakametsässä. Jollei sinne ehdi, SM-tapahtumia voi seurata myös internetin livekuvasta, johon linkit löytyvät niin Tapparan kuin kilpailujen kotisivuiltakin. •

13

| 23.11.2016

Joanna Kallela ponnahti uudelle tasolle

Tapparan taitoluistelijoiden uusi ykkösnainen mielii mitaleille SM-kotikilpailuissa Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Sonninen ilpaurheilussakin asiat voivat muuttua yllättävän nopeasti, vaikka kaiken perustana on pitkä ja perusteellinen työnteko.

Joanna Kallela on saanut tänä syksynä totutella ajatukseen, että hänestä on 17-vuotiaana tullut yhtäkkiä Tapparan taitoluistelijoiden ykkösnainen ja jopa mitalistiehdokas SM-kotikilpailuissa joulun alla.

- Mitali on tavoitteenani, ja tosi hienoa päästä yrittämään sitä kotikentällä, mutta onhan tilanne myös outo.

Vielä vähän aikaa sitten tässä oli samoissa harjoituksissa luistelemassa pari Suomen huippua... Joanna miettii.

Realistista pohjaa mitalitavoitteelle loivat alkusyksyn onnistumiset sekä junioreiden GP-kilpailuissa että naisten Finlandia Trophyssa. Joanna luisteli yhdeksänneksi Saranskin sekä Tallinnan GP-jäällä ja nousi ensimmäisessä SM-valintakilpailussa kolmanneksi epäonnisen lyhytohjelman jälkeen.

- Pääsin Venäjällä ja Virossa omalle tasolleni ja luistelin tasaisesti; sain Tallinnas-

K

sa 0,02 pistettä enemmän kuin Saranskissa, Joanna hymyilee.

- Tuomarit vitsailivatkin, että olitkohan ymmärtänyt väärin, sillä tarkoitus ei suinkaan ollut tähdätä täsmälleen samaan pinnamäärään! valmentaja Maaret Siromaa vitsailee.

Kolmoisyhdistelmä työn alla Siromaan lisäksi Joanna Kallelaa valmentaa Susanna Haarala, eli takana ovat samat, raudanlujat ammattilaiset, jotka nostivat Kiira Korven kansainväliselle huipulle. Valmentajien työnjakokin on sama.

Viime kaudella Kallelan kehitystä hieman hidasti pahimoilleen ennen kilpailukauden alkua tullut jalkavamma.

- Nilkkaani tuli pieni murtuma, kun hioin vapaaohjelman siirtymäkohtaa, jossa horjahdin ja kaaduin. Ennen nilkan murtumista minulla oli päkiävaiva sekä polvivaivoja, jotka haittasivat harjoitteluani. Ne lähtivät kuitenkin kokonaan pois nilkkamurtuman aiheuttaman neljän ja puolen viikon tauon aikana.

- Jäälle päästessäni en

- Joanna on pedantti, määrätietoisesti itseään pikkuasioissakin kehittävä urheilija, valmentaja Maaret Siromaa kehuu Joanna Kallelaa

ihan heti voinut hypätä, joten ensimmäiset SM-valintakilpailut menivät sivu suun.

Toisista sain paikan ja kuntouduin niin, että luistelin SM-hopeaa, Joanna kertaa.

Vielä tämän kauden syyskilpailuissa Joanna ei hypännyt kolmois-kolmoisyhdistelmää, joka on ollut viime aikoina harjoituksissa niin paljon työn alla, että se olisi tarkoitus ottaa mukaan SM-ohjelmiin ja helmikuisiin Pohjoismaiden mestaruuskilpailuihin Reykjavikissa, jonne valinta tehdään SMtulosten perusteella.

Joanna on luistellut PMkultaa sekä noviisien että junioreiden sarjassa, mutta nyt sarja vaihtuu naisiin.

Kauden mittaan eteen tulee siis erinomaisia tavoitteita ja tilaisuuksia mitata tasoa.

- Joanna ymmärtää, että maailman kärki on vielä kaukana, mutta on siitä huolimatta valmis tekemään uusia asioita sen tavoittamiseksi. Onnistumiset kuitenkin luovat hänelle uskoa, ettei kärki ehkä niin kamalan kaukana olekaan, Maaret Siromaa pohtii.

Pedantti nainen jäällä ja koulussa Siromaa arvioi Kallelan kehittyneen viimeksi kuluneen vuoden aikana joka osa-alueella niin luistelijana kuin tulkitsijanakin.

- Joanna on musikaalinen, joten hän sisäistää hyvin ohjelmiensa musiikin.

Luistelutaidon kehittyminen tuo lisää pisteitä; esimerkiksi taivutuspiruetit hän tekee paljon vauhdikkaammin kuin ennen.

- Ohjelmakuntoni parani kesällä selvästi, ja nyt jaksan luistella paremmin ohjelman loppuun saakka. Olen myös ajatellut paljon pikkuasioita, joista on saatavissa lisää pisteitä, Joanna sanoo.

Siromaan mukaan tämä kuvastaa hyvin Joannan luonnetta: - Hän on pedantti tyyppi, eikä kunnianhimoisen koulunkäynnin ja tällä tasolla urheilemisen yhdistäminen ole yksinkertaista.

Joanna opiskelee Sammon urheilulukiossa toista vuotta eli on suunnilleen puolimatkassa kohti valkolakkia.

- Neljän vuoden aikataulussa mennään. Välillä tulee raskaitakin jaksoja, mutta kaikki pitää suunnitella tarkkaan, ettei tehtäviä kasaannu liikaa.

- Koeviikkojen painetta helpotan niin, että luen läksyni hyvin koko kurssin ajan, ettei tarvitse sitten kokeeseen niin paljoa päntätä.

Lukion jälkeistä aikaakin Joanna on jo miettinyt aika tarkasti: - Aion pyrkiä kauppakorkeaan markkinointia opiskelemaan.

Isosisko Pinja veti mukaansa Joanna Kallela ei ole perheensä ainut taitoluistelija, sillä lajia seuranneille häntä kaksi vuotta vanhemman isosiskon Pinjan nimi on tuttu.

- Pinjan jälkiä menin luistelukouluun neljävuotiaana.

En muista siitä juuri mitään muuta kuin sen, että alusta asti tykkäsin luistelusta.

Pinja Kallela lopetti kilpauransa viime keväänä,

mikä merkitsi Joannallekin melkoista muutosta.

- Harjoittelimme tosi pitkään samoissa ryhmissä, kävimme samoilla kilpailumatkoilla ja jaoimme samat luisteluasiat. Outoahan se oli, kun Pinja ei enää tullutkaan treeneihin eikä ollut viime kesänä leirillä.

Luisteluasioita Joanna saa edelleen jakaa isosiskonsa kanssa, sillä tämä käy lukion viimeistä vuotta ja asuu kotona. Sekin on tärkeä asia uudessa tilanteessa, jossa varmasti luotettavia tukihenkilöitä tarvitaan.

Joanna ei ollut pikkutirpanana lapsitähti, jonka huipulle pääsemisestä valmentajat olisivat voineet vaikka lyödä vetoa. Ei hän itsekään kurkotellut kuuta taivaalta.

- Joskus kymmenvuotiaana rupesin ajattelemaan, että haluaisin huipulle.

Esikuvaa ei tarvinnut läh-

teä kaukaa hakemaan, sillä Joanna on pienestä asti ihaillut Kiira Korpea. Muiden maiden luistelijoista hän nimeää edelleen suosikikseen Italian viisinkertaisen Euroopan mestarin Carolina Kostnerin.

- Kostnerin liikkeet ovat niin viimeisteltyjä ja kauniita, Joanna perustelee.

Osa Joannan ikätovereista on jo kivunnut maailman huipulle, ja seuraavaksi tähdeksi hän povaa Venäjän Polina Tsurskajaa, joka on teknisesti erittäin taitava.

- Joannalle oli todella tärkeää, että hän pääsi GP-kilpailuihin. Joissa hän itse näki, missä maailmalla mennään, ja mitä hänen pitää tehdä kehittyäkseen. Vaikkei hän aivan ennätyspisteisiinsä niissä yltänytkään, tasaisuus lupaa hyvää! valmentaja Siromaa rohkaisee. •

Joanna Kallela on saanut vuodessa luisteluunsa paljon lisää muun muassa vauhtia.

14

23.11.2016 |

FireBladesin erilainen viikko Kuva: Johanna Nuotiomaa aavuimme Sentterin jäähallille normaalin tapaan, ihan niin kuin minä tahansa tiistaina.

Päivästä ja koko tulevasta viikosta oli tulossa kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Joukkueemme FireBladesin vieraaksi oli saapumassa Saksan Chemnitzistä kotoisin oleva seniorijoukkue Skating Graces, joka tulisi harjoittelemaan kanssamme tulevan viikon.

Kapteenien vastuulle annettiin vieraiden vastaanottaminen, joten hieman jännittyneinä lähdimme bussipysäkille odottamaan heitä. Saapuessamme pysäkille, astuu bussista ulos noin 20 henkilön kokoinen joukko saksalaisia. Skating Graces oli saapunut ja yhteinen viikkomme pääsi alkamaan.

Lyhyiden esittelyiden ja hieman kömpelön small talkin jälkeen palasimme hallille jatkamaan alkuverryttelyä.

Eroavaisuudet harjoittelukulttuureissamme alkoivat näkyä jo heti alussa. Me olemme tottuneet hoitamaan lämmittelyn itsenäisesti yksilöinä ilman valmentajia, jolloin eri luistelijat tekevät liikkeitä oman tarpeen mukaan. Saksalaiset puolestaan pitivät hyvin yhtenäistä linjaa, jalkaakin heitettiin samassa tahdissa.

Jäällä teimme aluksi muutaman askelsarjaharjoituksen, jonka jälkeen jatkoimme tuttuun tapaan kilpailuohjelmien hiomista.

Ohjelmia tehtiin vuorotellen ja meidän vuoromme koittaessa saksalaiset luistelijat ja valmentajat seurasivat in-

S

tensiivisesti työskentelyämme. Tässä on syy, minkä takia he olivat matkustaneet Suomeen. Heidän valmentajansa totesi, että muun muassa Ruotsissa, Venäjällä ja Kanadassa on laadu-

sa. Tästä lähtikin ajatus, että he tulisivat harjoittelemaan juuri meidän joukkueemme kanssa. Erilaisten tukien ja keräyskampanjoiden avulla he pääsivät toteuttamaan tämän unelman.

parityöskentelynä. Heidän valmentajansa oli erityisen kiitollinen tästä ja korosti, että luistelijat korjaavat virheensä tehokkaammin, kun niistä huomauttaa toinen luistelija. Tiiviin kom-

lien kylmyys. Tutustumista päästiin jatkamaan myös tanssi- ja fysiikkaharjoituksissa, joihin he osallistuivat kanssamme.

Yhteinen viikkomme huipentui Helsingissä järjes-

kasta muodostelmaluistelua, mutta Suomessa se on yksinkertaisesti parasta, ja sen vuoksi he halusivat tulla nimenomaan juuri Suomeen.

Chemnitz ja Tampere ovat ystävyyskaupunkeja, jonka lisäksi eräs heidän luistelijoistaan opiskelee tällä hetkellä Tampereen yliopistos-

Katsomisen lisäksi tarjolla oli myös konkreettista opetusta muun muassa kuolemanspiraalin ja pivottavan blokin tekemiseen. Neuvot menivät selvästi perille ja kehityksen huomasikin lyhyessä ajassa. Tämän lisäksi korjasimme toistemme virheitä ohjelmaa tehtäessä

munikoinnin ohella saimme mahdollisuuden tutustua paremmin Keski-Eurooppalaisiin vieraisiimme ja heidän mielipiteisiinsä Suomesta.

Keskustelut pyörivät, luonnollisesti, pitkälti luistelun ympärillä ja monen saksalaisen yhteiseksi kommentiksi nousi suomalaisten jäähal-

tettävään PreSeason -tapahtumaan, jossa esitimme tuomareille lyhytohjelmamme. Suomalaiselle muodostelmaluisteluväelle tämä kauden alkuun kuuluva esiintyminen on tullut jo hyvin tutuksi, eikä se saksalaisillekaan täysin vieras käsite ollut. Valmentaja kertoi, että

he ovat osallistuneet pari kertaa vastaavaan tapahtumaan Ranskassa. Suomalainen versio miellytti kuitenkin enemmän ja he olivat kovin kiitollisia, että pääsivät seuraamaan niin monen suomalaisen huippujoukkueen esiintymistä lähietäisyydeltä.

Onnistuneiden suoritusten jälkeen suuntasimme vielä yhdessä syömään ja keilaamaan. Tunnelma oli rento ja iloinen. Alkuviikon jäykästä vieraskoreudesta ei ollut enää tietoakaan. Viimeisten yhteisten tuntien aikana tuntui, että keskustelua voisi jatkaa vielä pidempääkin ja niinpä puhelinnumeroja alkoi vaihtua ja Facebookin kaveripyyntöjä sadella. Oli positiivinen yllätys huomata, kuinka hyvinkin lyhyessä ajassa pystyy solmimaan uusia kaverisuhteita. Joukkueidemme väliltä löytyi paljon eroavaisuuksia aina luistelullisesta tyylistä, harjoitusten rakenteeseen saakka.

Meitä kuitenkin yhdistää se oleellisin asia eli rakkaus lajiin ja halu kehittyä, ja viedä lajia eteenpäin maailmalla.

Illan päätteeksi oli aika hyvästellä vieraamme, mutta iloiseksi sattumaksi selvisi, ettei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa. Tapaamme uudestaan kansainvälisessä French Cup -kilpailussa jo helmikuussa. Heilutimme vielä kerran bussin ikkunasta hyvästit uusille ystävillemme ja jäimme innolla odottamaan tulevaa tapaamista. • Viivi Lehtiö FireBladesin kapteeni

Kuva: Jarkko Ruuska

15

| 23.11.2016

Jojosta on moneksi oukkueenjohtajat, eli jojot, ovat jokaisen muodostelmaluistelujoukkueen taustalla toimivat korvaamattomat organisaattorit. He hoitavat tehokkaasti joukkueensa käytännÜn asioita kilpailumatkajärjestelyistä varustehankintoihin. Mutta mitä kaikkea muuta joukkueenjohtajan tyÜ on, kuin bussien ja hotellien varaamista sekä satunnaista hiuskoristeiden askartelua? Tapparan 10–15-vuotiaiden SM-noviisijoukkue CrystalBladesin joukkueenjohtaja Maria Kalliomäki ja 5–8-vuotiaiden tulokasjoukkue SweetBladesin joukkueenjohtaja Johanna Kuivanen istuivat hetkeksi alas pohtimaan jojoilun parhaita puolia.

Marian mukaan parasta joukkueenjohtajan tyÜssä on päästä näkemään lapselleen rakkaan harrastuksen kulissien taakse. Samalla jaetaan yhdessä tyttÜjen kanssa onnistumisen tunteet, sekä yh-

J

Johanna Kuivanen (vas.) ja Maria Kalliomäki.

tälailla, ollaan tukena epäonnistumisen hetkinä.

Johanna nyÜkyttelee vieressä ja lisää, että suurin palkinto koko tyÜssä on todistaa läheltä sitä kasvua, mikä joukkueessa tapahtuu vuoden aikana. Uuden kauden alussa keväällä ty-

tÜt eivät tunne toisiaan, mutta vuoden aikana he nitoutuvat tiiviiksi, isoksi porukaksi.

- Kevät on aina myÜs haikeaa aikaa, kun osa tytÜistä siirtyy seuraavaan joukkueeseen, sillä vuoden aikana tytÜistä tulee �omia�, Johanna jatkaa.

LUISTELIJAESITTELYT

Joukkueenjohtajalle on myÜs aina mahtava hetki huomata, että tytÜt luottavat häneen ja kokevat, että �jojo on tosi bueno tyyppi�.

- Hyvä tavoite joukkueenjohtajalle on pyrkiä olemaan ikään kuin kaverisuhteessa tyttÜjen kanssa, jotta tytÜt uskaltavat puhua joskus myÜs vaikeista asioista. On tärkeää, että monen päivän kilpailumatkoilla tytÜillä on mukana turvallinen aikuinen, jolle uskaltaa puhua ihan mistä tahansa, kertoo Maria.

Kun puhutaan eri ikäisistä luistelijoista, niin myÜs kilpailumatkojen aikana syntyvät huolen aiheet voivat olla hyvin erilaisia. Kun pienten esikouluikäisten tulokasluistelijoiden suurimmat murheet saattavat syntyä esimerkiksi omien vanhempien ikävÜinnistä, niin teini-ikäisten tyttÜjen kohdalla elämä voi joskus olla kovinkin mustavalkoista draamaa.

- Näissä tilanteissa täytyy vain ymmärtää, että asia on tällä hetkellä näin, mutta huomenna se voi olla jo ihan toisen lailla, toteaa Maria.

Sekä Maria että Johan-

Nimi: OLIVIA LEINONEN Ikä: 6 vuotta Joukkue: SweetBlades, Tulokkaat Olen luistellut: 1,5 vuotta Muodostelmaluistelussa on parasta: Liukujen tekeminen

Nimi: VIIVI TUOMINEN Ikä: 13 vuotta Joukkue: CrystalBlades, SM-Noviisit Olen luistellut: 6 vuotta Muodostelmaluistelussa parasta on: Joukkuehenki ja itse luistelu

o

Nellin Lumottu Kale a j nte n a r o r Pe 9.12.2016 Tampereen Ta jäähalli, jä Hakametsä Ha H Haka aakametsä ka kametsä kame sä klo k o 117 17.

17.30 17.3 7.3 30 0

24

7

17 2

13

6 8

14

5

10 20

ZZZ WDSSDUD Âż WDLWROXLVWHOX

9

22

12 4

1 21

23

18 Nimi: MILA NIKULA Ikä: 16 vuotta Joukkue: FireBlades, SM-Juniorit Olen luistellut: 10 vuotta Muodostelmaluistelussa parasta on: Joukkueen kanssa tekeminen, yhdessä onnistuminen ja kisat

Jenna Ritvasalo

Tapparan Taitoluistelijoiden Jouluinen jääshow:

N Nimi: ISLA KOSKINEN Ikä: 11 vuotta Joukkue: StarBlades, Minorit Olen luistellut: 7,5 vuotta Muodostelmaluistelussa parasta on: Kaverit, kisat, leirit ja harkat

kuinka edellisellä kaudella erään luistelijan vanhemmat sattuivat ruokailemaan joukkueen kanssa samassa ravintolassa. He tulivat erikseen katsomaan, onko todella kyse heidän lapsensa joukkueesta, kun kaikki tytÜt käyttäytyivät niin mallikkaasti.

Paitsi käytÜksestä, kiittelee Maria luistelijoitaan myÜs itse heiltä saamastaan avusta.

- TytÜt pystyvät tukeutumaan joukkueenjohtajiin, mutta vastavuoroisesti myÜs me voimme välillä tukeutua tyttÜihin. Meillä on hyvä symbioosi.

Johanna intoutuu vielä muistelemaan todistamiansa hetkiä, jolloin joukkuetoverit ovat tsempanneet loukkaantunutta kaveriaan. TyttÜjen tuki toisilleen on välillä uskomatonta ja myÜs liikuttavaa seurattavaa. �Kun tällaisessa saa olla mukana, niin aivan sama, jos nyt yhtenä yÜnä sitten täytyykin askarrella kolmekymmentä hiuskoristetta�, nauraa Johanna vielä lopuksi. •

i

Nimi: SANNI KORPIKOSKI Ikä: 9 vuotta Joukkue: IceBlades, Tulokkaat Olen luistellut: 4 vuotta Muodostelmaluistelussa parasta on: Kisat ja kaverit

na ovat yhtä mieltä siitä, että jojoilun kantava voima on toimiva jojopari. Kun kemiat toimivat ja jojot toinen toistansa täydentäen hoitavat joukkueen tehtäviä, niin homma toimii, eikä ole tarpeen erotella erikseen �ykkÜs-� ja �kakkosjojoa�.

Kummatkin haastateltavat antavat tunnustusta myÜs joukkueidensa luistelijoille: - Kyllä nämä tytÜt ovat äärimmäisen kilttejä ja korrekteja, eikä heille tarvitse monta kertaa sanoa samoista asioista. Tietää, että pystyy luottamaan siihen, että valmentajien tai joukkueenjohtajien sanomisia ei lähdetä tarkoituksella uhmaamaan, kiittelee Maria. Johanna lisää perään, että tulokkaissa joukkueen vanhimpiin kuuluvat tytÜt saattavat kyllä joskus hieman testata, että �ai miks mun pitäis�, mutta tällÜinkin pelkkä pidempi katse jojolta riittää vastaukseksi ja taas totellaan kiltisti.

Ja aina eivät vanhemmatkaan ole uskoa silmiään, kun näkevät, kuinka hienosti yli 30 hengen lapsiporukka toimii yhdessä. Johanna kertoo,

11 16

3llV\OLSXW $LNXLVHW Âź ODSVHW Y Âź OLSXQP\\QWL MllKDOOLQ OLSSXWRLPLVWRVWD Ql\W|VSlLYlQl NOR DONDHQ WDL HQQDNNRRQ 7DSSDUD U\ Q WRLPLVWRVWD 6XGHQNDWX (VLW\NVHQ NHVWR QRLQ WXQWLD VLVlOWlHQ YlOLDMDQ

15 3 19

16

23.11.2016 |

Arjen tekeminen ratkaisee kaiken Patrik Laineen esimerkki rohkaisee B-ikäisiä, mutta työntekoa ei unohdeta Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

lähti siitä, kun isäni kehui häntä, Salminen kertoo.

Tapparan B-nuorten SM-sarjajoukkueen Kapteeni Saku Salminen näyttää punttisalilla esimerkkiä, miten harjoitellaan laadukkaasti, ja päävalmentaja Jussi Taipale seuraa tyytyväisenä näkemäänsä.

sikuvista ei tapparalaisilla juniorikiekkoilijoilla ole tätä nykyä puutetta, sillä jokainen tietää Patrik Laineen.

Omasta seurasta NHLkaukaloon teini-iässä lähteneen maalitykin tarinalla on kaksi puolta. Totta kai se on loistava esimerkki mahdollisuuksista, joita jääkiekkoilu avaa, mutta se voi myös hie-

E

man vääristää todellisuutta.

- Jätkien kanssa pitää olla hereillä. Heidän mielessään tulee olla koko ajan kristallinkirkkaana se, että arki ratkaisee kaiken, Tapparan B-nuorten päävalmentaja Jussi Taipale painottaa.

- Ei meidän treeneissä ole pyöritelty videoklippejä ”Paten” eikä muidenkaan maa-

leista, vaan omien pelaajien tekemisistä. Eivätköhän jätkät Youtubessa kelaa niitä ihan tarpeeksi, hän naurahtaa.

Joukkueen kapteeni, puolustaja Saku Salminen myöntää ”omatoimiset videosulkeiset”: - Tuleehan sieltä katsottua varsinkin maaleja ja keskityttyä siihen, miten ne syn-

tyvät. Täällä paneudutaan laajemmin tilanteiden kehittymiseen ja mietitään, mitä milloinkin on tehty hyvin tai huonosti.

- Välillä tulee katsottua kokonaisia pelejäkin vähän sillä silmällä, että miten joku tietty pelaaja toimii kentällä. Itselläni ei juuri nyt ole isompia esikuvia. Kimmo Timosta seurasin aiemmin tiiviisti, mutta sekin

Erikoisosaamista ei jarrutella Taipaleen suojatit pelaavat joulutaukoon asti SM-alkusarjaa ja jatkavat sen jälkeen mitä todennäköisimmin varsinaisessa SM-sarjassa.

Kaikki merkit viittaavat siihen, että menestymismahdollisuuksia on, mutta arkipäivän tekemisen laatuun ei saa tulla notkahduksia.

- Laine on antanut rohkaisevan signaalin, että tässä seurassa tarjotaan laadukasta valmennusta ja mahdollisuudet ponnistaa ihan mihin vaan, Taipale sanoo.

Laine ei ampaissut Winnipeg Jetsiin läheskään valmiina jääkiekkoilijana, koska kukaan ei ole 18-vuotiaana sitä. Hänellä on täysin poikkeuksellinen kyky tehdä maaleja ja ratkaista pelejä, eikä erikoisosaamista Tapparassakaan yritetä jarruttaa.

- Sen vaalimista ei pidä unohtaa. Joukkue koostuu yksilöistä, ja tietenkin on hyvä, jos he ovat joissakin asioissa huippuja.

- Pelille heittäytymistä ja yksilötaitojen hyödyntämistä ei ole suomalaisessa kiekkoilussa näkynyt aina tarpeeksi. Olemme ajatelleet

JOULULOMAN MAALIVAHTILEIRI 2016 HAKAMETSÄSSÄ 27.–28.12.2016 Tappara järjestää kaikille 2002–2008 syntyneille juniorimaalivahdeille teholeirin Hakametsän 2 hallissa.

2-päiväisellä leirillä harjoitellaan kahdessa ryhmässä. Leirillä keskitytään henkilökohtaisten taitojen kehittämiseen eri maalintekotilanteissa. Leirin toteutuksesta vastaa Tapparan juniorimaalivahtivalmennuksen koordinaattori Samuli Nordman.

Leiripäivä sisältää – kaksi tunnin jääharjoitusta – oheisharjoituksen – leirilounaan

Leirin hinta on eur 100,00 ja se maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä. Leirille otetaan yhteensä 36 maalivahtia. Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen osoitteessa: tappara.fi/juniorit

TERVETULOA MUKAAN!

WWW.TAPPARA.FI/JUNIORIT

liikaa, mitä muut miettivät ja antaneet aloitteen vastustajalle, Taipale arvioi.

Onko harjoituksissa ja otteluissa ollut havaittavissa Laineen innostamana laukomista kaikista mahdollisista – joskus mahdottomistakin – paikoista?

- Ehkä vähäsen, mutta kun alun voittoputken jälkeen hävisimme neljä ottelua peräkkäin, hävisimme nimenomaan maalien tekemisessä ja estämisessä. Peruspelaaminen on ollut koko ajan kunnossa, Taipale sanoo.

- Se on tässä sarjassakin todella pienestä kiinni, mutta ero fiiliksessä voitetun ja hävityn pelin jälkeen koppiin käveltäessä on valtava, Salminen pohtii.

- Uskon, että meillä on tosi hyvät mahdollisuudet päästä kevään Final Fouriin ja menestyä siellä. On kuitenkin vaarallista, jos rupeamme sitä miettimään; pitää vaan keskittyä seuraavaan tilanteeseen ja omaan tekemiseen, hän jatkaa.

Valmentaja ja peli ovat kehittyneet Taipale valmentaa nyt toista kautta kirvesrintojen B-junnuja apunaan kokenut Jani Ahmaoja ja entinen huippupakki Harri Ilvonen. Sitä ennen hän toimi kaksi kautta B:n kakkosvalmentajana.

Taipale tunnustaa tekevänsä nyt monta asiaa eri tavalla kuin kolme kautta sitten tai varsinkaan valmentajana kuusi vuotta sitten aloitellessaan.

- Menin kaksi ekaa kautta aika sokeasti peli edellä, kunnes heräsin ajattelemaan enemmän mentaalipuolen asioita.

- Eri pelaajillehan pitää esimerkiksi sanoa jostakin asiasta ihan eri tavalla; toista on käsiteltävä positiivisuuden kautta, mutta toinen vaatii kovaäänistäkin ruoskimista, ennen kuin rupeaa tapahtumaan.

Taipaleen valmentajauran aikana pelikin on toki muuttunut esimerkiksi siniviivan siirron ja entistä tiukemman mailahäirintälinjan vuoksi.

- Kaikki pitää pystyä tekemään kovemmassa vauhdissa, ja yksilön on itse opittava vaatimaan itseltään. Pelaajalta on löydyttävä sisäistä motivaatiota, jotta hän saavuttaisi maksimituloksen.

Vaikka SM-mitaleita ei toistaiseksi ole ropissut, Taipale voi katsoa työnsä tuloksia pystyssäpäin. Tämänkautisesta joukkueesta puolenkymmentä poikaa on päässyt maajoukkuerinkiin.

- Se on hyvä määrä, sillä erittäin lupaavia pelaajia on noussut esiin ympäri maan, Taipale sanoo. •

17

| 23.11.2016

Kaikki peliin, eikä vain sinne päin!

Pelaaja auttaa itse parhaiten itseään, valmentaja Arto Junnikkala muistuttaa Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

on edelleen murrosiän jäljiltä välillä myllerryksissä.

- Huonoja päiviä tulee meille kaikille, myös aikuisille, mutta nuorilla ne tuppaavat tarttumaan koko porukkaan. Valmentajana haluan kuitenkin, että huonona päivänä tehdään huonon päivän paras eli yritetään tosissaan!

Junnikkala korostaa.

- Harjoittelun lisäksi päivien erilaisuudet näkyvät otteluissa. Huippupeliä saattaa heti seurata selvästi heikompi.

Viime kevään pronssia kirkastamaan B2-nuorten SM-sarjaa ruvettiin pelaamaan kahdeksan vuotta sitten, ja se oli Arto Junnikkalan mukaan yksi parhaista päätöksistä, mitä kansallisessa jääkiekkoilussamme on viime aikoina tehty.

- Kun nyt saatiin SaiPa ja HIFK mukaan, melkein kaik-

- Panen kaikkeni peliin, sillä haluan jääkiekkoilijana eteenpäin! Tapparan B2-nuorten kapteeni Oskari Kärkimaa lupaa joukkueensa päävalmentajalle Arto Junnikkalalle.

otivaatio on yksi olennaisimmista nuoren jääkiekkoilijan kehittymiseen vaikuttavista asioista. Pienissäkin asioissa parhaansa yrittämisen ja vähän sinne päin tekemisen ero on valtava, kun lopputulosta tarkastellaan.

- Osa pelaajista on hyvin motivoituneita, mutta osa ei ymmärrä, mitä urheilijan elämä tarkoittaa. He luulevat harjoittelevansa hyvin, vaikka totuus onkin hieman toisenlainen, Tapparan B2-nuorten päävalmentaja Arto Junnikkala sanoo.

SM-sarjaa pelaavan B2:n kapteeni, hyökkääjä Oskari Kärkimaa tunnistaa ilmiön: - Mukavuudenhalu on iso

M

syy, jos esimerkiksi jätetään viikonloppuksi sovittu omatoiminen harjoitus kokonaan tekemättä ja touhutaan kavereiden kanssa muuta. Se näkyy myös siinä, ettei tehdä jokaista harjoitetta ihan täysillä, Kärkimaa miettii.

B-ikäiset juniorit ovat muutenkin kiekkoilijan taipaleensa murroskohdassa. Siihen ikään mennessä perusasiat on opittu, mutta harjoittelussa on ollut runsaasti kiristämisen varaa, joka pitäisi ottaa käyttöön.

- Pelaajat harjoittelevat kahdesta kolmeen tuntia päivittäin, ja heidän tulisi muistaa, että he tekevät sen itselleen ja pystyvät itse parhaiten auttamaan itseään harjoittelemalla mahdollisimman hyvin.

Tämä tosiasia oli Kärkimaankin mielessä, kun hän huhki viime kesän omatoimisissa treeneissä: - Ajattelin, että on pakko mennä eteenpäin, koska haluan pelata ensi kaudella Tapparan B-nuorten SM-sarjajoukkueessa. Nostin puntteja, loikin ja kehitin ketteryyttäni, Oskari kertoo.

- Haluan harjoitella hyvin, ja sen vuoksi tulinkin Tapparaan, koska täällä saa parempaa valmennusta kuin aiemmissa seuroissani, hän jatkaa.

Aikuisuuden kynnyksellä olevien miehenalkujen valmentaminen ei ole maailman helpointa hommaa, koska kovan harjoittelun päälle kuormaa lisäävät koulut ja muut arjen asiat. Mielikin

ki liigaseurat pelaavat SMsarjaa, joka on niin tasainen, että jokainen joukkue pystyy voittamaan jokaisen.

Vuonna 2000 syntyneiden ikäluokan parhaimmisto pelaa jo ”vanhemmassa B:ssä” tai jopa A-nuorissa.

Niille, joiden rahkeet eivät ihan sinne asti vielä riitä, B2 tarjoaa erinomaisen ympäristön harjoitella hyvin ja pelata tavoitteellisesti.

- Meille ja seuralle tärkeintä on, että tästä joukkueesta saisimme 3–5 pelaajaa ensi kauden B:n SM-joukkueeseen, jotta pelaajatuotannossa olisi jatkuvuutta.

- Vuoden aikana ehtii tekemään paljon pelaajien fysiikan, muun muassa kamppailupelaamisen sekä luisteluvoiman parantamiseksi. Myös pelitaidoissa jokainen kehittyy, Junnikkala sanoo.

Tappara puolustaa B2:n SM-pronssimitalia hävitty-

ään viime keväänä neljän joukkueen loppuhuipennuksen välierissä äärimmäisen niukasti KalPa:lle.

Nyt porukassa vallitsee vakaa aikomus panna paremmaksi.

- Meillä on kaikki mahdollisuudet vaikka mestaruuteen asti. Puolustamme tiiviisti, ja meillä on hyvä joukkuehenki, Kärkimaa vakuuttaa.

SM-alkusarjan perusteella optimismiin riittää perusteita, vaikka joukkue sai lopullisen muotonsa vasta kovin myöhään.

- Iso osa pelaajista liittyi mukaan elokuussa, ja poikia tuli muun muassa KooKoosta, Ässistä, Latviasta Kärpistä. Varsinaista tiimityötä emme ole siis pitkään tehneet, mutta näiden poikien kanssa on mukava toimia, päävalmentaja Junnikkala kiittelee. •

18

23.11.2016 |

Polku toi jääpelikoulusta nollakaseihin Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen anha kunnon tapparalainen polku luistelu- ja jääpelikoulun kautta ikäkausijoukkueesiin toimii edelleen. Sitä kautta alkoi monen F08-junnunkin kiekkoharrastus.

- Kun olin käynyt kaksi vuotta sitten jääpelikoulun pääsin kesken kauden joukkueeseen. Se on tähän asti mukavin muistoni, Daniel Heikkilä kertoo.

- Minusta hienointa on ollut, kun sain eka kertaa vetoni nousemaan sinisellä kiekolla. Nyt saan jo mustankin pleksiin, Valtteri Virta jatkaa.

Pojat saivat lajin alkeisoppinsa Tesomalla, jossa heidän joukkueensa, nollakasien läntisen ryhmän kotihalli on. Vakiovuorot pyörivät siellä kahtena arki-iltana viikossa, mutta hajavuoroja voi olla viikonloppuisin muissakin halleissa.

- Tämä on paras halli! neljännen polven tapparalainen Theo Grönlund vakuuttaa.

Pojat miettivät, mitähän

V

harjoituksissa tällä kertaa tehdään. Opetellaan taas hitusen paremmiksi luistelijoiksi ja pelataan joka tapauksessa, mutta mitäs kiekon kanssa touhutaan.

- Mentäisiinpä kirikiekkoa; se on ihan mukavin harjoite!

Benjamin Lehtinen toivoo.

- Minä tykkään tehdä henkseleitä, Valtteri sanoo, ja pojat näyttävät yhdessä toimittajalle, millainen kuvio on kyseessä.

Nuoret kirvesrinnat ovat yksimielisiä siitä, että Tappara on ainut seura, jossa he haluavat harrastaa jääkiekkoilua. Treenien jälkeen lähes koko joukkue valmentajineen suuntaa kohti Hakametsää ja kuumaa liigakamppailua Tappara–HIFK. Suosikkipelaajatkin ovat selvillä: - Henrik Haapala nyt, kun Patrik Laine lähti! Valtteri, Benjami ja Theo kajauttavat.

- Jan-Mikael Järvinen!

Daniel ilmoittaa.

Lainetta fanittaa myös

Artikkelissa mainittu jääpelikoulu on nykyiseltä nimeltään Leijona-kiekkokoulu

- Kivaa on! Tapparan F08:n Benjamin Lehtinen (vas.) Valtteri Virta, Theo Grönlund, Daniel Heikkilä ja Valtteri Puustinen vakuuttavat jääkiekkoharrastuksestaan.

19

| 23.11.2016

Kaiken pohjana on hyvä luistelu

Valtteri Puustinen, joka tosin seuraa myös SaiPan pelejä tavallista tarkemmin: - Enoni Lauri Taipalus pelaa siellä. En oikein tiedä, kummanko puolella olen, kun Tappara pelaa SaiPaa vastaan, Valtteri myöntää.

Hänenkin pelaajapolkunsa alkoi jääpelikoulusta jo nelivuotiaana.

- Valtteri oppi luistelemaan jo edellistalvena kotijäillä Raholassa ja oli hirveän kiinnostunut lajista. Tultiin sitten Tapparaan, koska sillä oli joukkue lähimpänä, Valtterin äiti Meeri Puustinen kertoo.

Sosiaaliset taidot opitaan samalla Jälleen kerran tulee siis esiin yksi Tapparan vahvuus: läntisellä Tampereella toimii oma ryhmänsä, koska sille on ilmiselvä tilaus.

Tässä ikäluokassa Tesoman poikia on 19, eli hyvä määrä pelata Leijonaliigaa kahdella, mahdollisimman tasavahvalla ryhmällä. Alkusyksyn turnauksista on ollut tuomisina kolmossija niin Parkanosta kuin Kuortaneeltakin.

- Harjoittelun pääpaino on luistelussa, mutta todella tärkeää on, että pojat oppivat ryhmässä toimimisen taitoja ja osaavat käyttäytyä hyvin.

Ketään ei kiusata, ja valmentajiakin pitää välillä kuunnella, valmentaja Janne Virta korostaa.

- Periaatteemme on, että mitään ei tarvitse osata valmiiksi, mutta kun jäällä ollaan, yritetään parhaamme terävästi, muttei hampaat irvessä, Virta linjaa.

Kuulostaaa hyvin tapparalaiselta toimintamallilta, ja kun porukka koostuu fiksuista pojista, aikuisten ei tarvitse käyttää aikaa joutavaan.

- Me valmentajat ajattelemme asioista hyvin samalla tavalla, ja kun ryhmä ei ole tämän isompi, asioiden opettaminen on helppoa, Jani Lehtinen vahvistaa.

Lehtinen ja Virta kiittelevät Jussi Tapolaa ja muita liigajoukkueen valmentajia läpi seurakentän ulottuvasta valmentajakoulutuksesta.

- He ovat näyttäneet, että tällainen on meidän yhteinen juttumme ja sanoneet, mihin asioihin missäkin pelaajien kehitysvaiheessa on hyvä keskittyä, Virta sanoo.

Pojat pukevat pelivarusteensa ripeästi, mutta totta kai valmentajien apua hieman tarvitaan luistinten ja varsinkin maalivahdin varusteiden kanssa. Molarivuorot kiertävät, ja niille riittää halukkaita.

Juuri ennen jäälle menoa nassikat ehtivät vielä ennustaa ensi kevään liigamestarin: - Tappara! kajahtaa yhdestä suusta, mutta hopeajoukkueeksi heitetään jo hieman yllättävämpiä veikkauksia: - HIFK tai Jukurit. •

E06:n jokaisissa harjoituksissa paneudutaan huolella luistelutaidon hiomiseen Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

Tapparan E04:n Tuukka Heiskanen (vas.) ja Arttu Väärälä ovat tyytyväisiä ikäluokkavastaava Juha-Pekka Turtiaisen linjaukseen, että jokaisissa harjoituksissa kehitetään luistelutaitoa.

uistelutaito on nykypäivän jääkiekkoilijalle niin tärkeä ominaisuus, että siihen paneudutaan huolella nuorimmista ikäluokista alkaen.

Vaikka juniorit rakastavat kiekon kanssa touhuamista yli kaiken, harjoitusten luisteluosioidenkaan ei tarvitse olla vastenmielistä pakkopullaa.

- Hyvä juttu, että treeneissä luistellaan paljon! Olen oppinut hyvin sekä takaperin- että kaarreluistelunkin, Tapparan E06:n pelaaja Arttu Väärälä iloitsee.

- Minustakin on mukavaa luistella, ja olen vissiin joukkueen nopeimpia, vaikka lähtönopeutta paikaltaan minun täytyy parantaa, Artun joukkuekaveri Tuukka Heiskanen miettii.

Poikien ikäluokan vastuuvalmentaja Juha-Pekka Turtiainen kertoo, että jokaisissa tunnin kestävissä harjoituksissa puhtaasti luisteluun keskittyvä osio kestää 10–15 minuuttia.

- Kaikki muukin tekemisemme niin jäällä kuin sen

L

ulkopuolella tukee luistelutaidon kehitystä. Pojat ovat jo nyt siinä hyviä, mutta töitä on tehtävä jatkuvasti, jos haluamme, että jotkut tästä porukasta pääsisivät huipulle.

Luisteluharjoitteiden ja muidenkin osioiden suunnittelu on tehtävä huolella, sillä E06 on iso ikäluokka. Kolmen A:n sinisessä harjoitusryhmässä on 30 ja kahden A:n valkoisessa 23 kenttäpelaajaa. Lisäksi maalivahteja on yhteensä yhdeksän.

Etenkin sinisen harjoitusryhmän valmentajatilanne on erinomainen. Valmentajia riittää yleensä kaksi kullekin luistelurastille, mikä tarkoittaa sitä, että yhdelle jää kerrallaan korkeintaan kolmen pojan tarkkailu ja ohjaus.

- Perusajatuksenamme on tarjota hyvin yksilökohtaista valmentamista niin, ettei kukaan pelaaja pääse ”hukkumaan” massaan, mikä on helposti vaarana näin isoissa ryhmissä.

- Kun harjoitukset organisoidaan hyvin, kentällä myös tapahtuu koko ajan, eikä poi-

kien tarvitse seisoskella jonoissa vuoroaan odottelemassa, Turtiainen sanoo.

Yksi valmentajista on legendaarinen NHL-pakki Teppo Numminen, joka muutti Pohjois-Amerikasta kotikonnuilleen vuosi sitten. Turtiainen kiittelee Nummisen taitoja erinomaisena pelin opettajana esimerkiksi 2–2 ja 3–3 -harjoitteissa.

- Teppo tuo valtavalla kokemuksellaan ja osaamisellaan todella paljon joukkueellemme sekä harjoituksissa että otteluissa.

Pelipaikkakierrätys toimii hyvin Hämeen aluesarjaa Tapparan E06 pelaa kolmella AAA- ja kahdella AA-joukkueella. Tasoryhmäjako on tällä ikäluokalla käytössä ensimmäistä kertaa, ja siirtyminen siihen on sujunut varsin luontevasti.

- Laaja ja tasainen ryhmä on vahvuutemme. Tarkistamme kerran kahdessa kuukaudessa tasojakoa niin, että jokainen pelaaja saisi

pelata ja harjoitella kehittymistään parhaiten tukevassa ryhmässä, Juha-Pekka Turtiainen kertoo.

- Poikia ei vaihdella tarpeettomasti peliryhmästä toiseen, jotta he saisivat tuntea joukkueensa omakseen. Joukkuehengen muodostuminen on tärkeä osa tätä touhua.

Maalivahdit ovat jo vakiintuneet pelipaikoilleen, mutta kenttäpelaajia kierrätetään eri tehtävissä.

- Kesken peliviikonlopun emme vaihda pelipaikkoja, mutta jo seuraavissa peleissä niin tehdään. Jokainen pelaa vuorollaan sekä puolustajana että hyökkääjänä, koska se tukee erilaisten luistelutekniikoiden oppimista ja pelikäsityksen kehittymistä.

Vaikka pelipaikkajako on yksi juniorikiekkoilun ikuisuuskysymyksistä, se ei tunnu haittaavan nollakuutosten poikia.

- Molemmat paikat käyvät, vaikka mieluummin pelaan pakkina. Siillä paikalla pääsee paljon pitämään kiekkoa

ja voi tehdä hienoja maalejakin, Arttu Väärälä perustelee.

- Minä tykkään eniten sentterinä pelaamisesta, koska siinä saa auttaa muita joka puolella kenttää. Tosin ei pakkina pelaaminenkaan ole yhtään tylsää, Tuukka Heiskanen vakuuttaa.

Turtiainen tuo esille myös kierrätyksen motivoivan vaikutuksen: - Kun ei jumiuduta yhdelle ja samalle paikalle, erilaiset onnistumiset motivoivat ja niiden kautta pojat oppivat arvostamaan myös muuta osaamista kuin maalintekoa.

Nollakuutoset treenaavat keskimäärin kolmesti viikossa jäällä ja kerran Varalan urheiluopistolla. Salissakaan hommaa ei päästetä pelkäksi sählyn pelaamiseksi, vaan ohjelmassa on monipuolisesti ja kokonaisvaltaisesti muun muassa liikkuvuutta, kehonhallintaa ja koordinaatiokykyä kehittävää tekemistä. •

20

23.11.2016 |

Peli on molarivalmennuksenkin keskiössä Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

- Venyttely ja muu lihashuolto on maalivahdille erittäin tärkeää alusta asti, maalivahtivalmennuksen koordinaattori Samuli Nordman muistuttaa Justus Helkearolle (vas.) ja Eero Rönölle.

apparan E06-ikäluokan Justus Helkearo ja Eero Rönö valmistautuvat maanantai-iltapäivän maalivahtijäille Hervannan jäähallissa ja löytävät kaukalon päätypleksin yli kimmonneen kiekon.

Pojat hakevat mailat ja rupeavat kiekottelemaan keskenään. Pikkumusta tottelee nöyrästi heitä, vaikka maalivahdin maila ei olekaan helpoin mahdollinen kiekonkäsittelyväline.

Siirrytään pukukopin puolelle, jossa Justus ja Eero näyttävät toimittajalle muutaman venyttelyliikkeen.

- Venyttelen iltaisin kotona telkkaria katsellessani, Eero kertoo.

Tappara ry:n maalivahti-

T

valmennuksen koordinaattori Samuli Nordman seurailee poikien touhua tyytyväisenä.

Nämä ovat juuri tuoneet esille nykyaikaisen maalivahtivalmennuksen tärkeimpiä elementtejä: pelinomaisuutta ja urheilullisuutta.

- Olemme nostaneet pelin aivan pikkujunnujenkin maalivahtivalmennuksen keskiöön, koska kilpavaiheessa törmäämme toistuvasti pelaamisen kanssa suuriin haasteisiin. Meillä on ollut teknisesti hyviä maalivahteja, mutta pelaamisessa heillä on ollut puutteita.

- Maalivahtijäillä harjoittelemme perustorjuntatekniikoita eri maalintekotilanteiden kautta, jolloin pelaaminen tulee mukaan jo

hyvin varhaisessa vaiheessa, Nordman sanoo.

Käytännössä harjoitukset sisältävät luistelua, pelaamista eri maalintekotilanteissa ja pelin jatkumon harjoittelua.

Eri ikäluokkien ja maalivahtien kanssa harjoituksissa vain kiinnitetään huomiota hieman eri asioihin.

Nuoremmilla niitä ovat yleensä perustekniikat ja sijoittuminen, kun taas vanhemmilla se on monesti joku peliin liittyvä asia, kuten esimerkiksi oikean torjuntatekniikan valinta tai kiekottoman pelaajan kätisyyden tunnistaminen.

-Yhtenä uutena teemana alkaneelle kaudelle nostimme mailapelin. Rohkaisemme poikia käsittelemään kiekkoa jäällä jatkuvasti. Treeneissäkin pojat syöttelevät koko ajan toisilleen, ja näin kiekosta tulee tuttu elementti.

Se on tulevaisuuden maalivahtipeliä, joka vaatii paljon itsenäistä harjoittelua.

Hyvä ilmapiiri auttaa onnistumaan Nykyjääkiekkoilussa maalivahti ei voi pysytellä joka tilanteessa tontillaan, vaan hänen uskallettava ja pystyttävä menemään esimerkiksi rännikiekkoihin tai pelattava päätyyn tulevia irtokiekkoja

edistääkseen joukkueensa hyökkäyspelaamista.

Sellaisissa tilanteissa tapahtuu vääjäämättä joskus virheitä, mutta niiden todennäköisyys pienenee, jos mailalla pelaamista harjoitellaan jo pienestä pitäen. Vaikka 06-ikäluokassa mailapelaaminen on vasta esiasteilla, kokemuksiakin löytyy: Eero Rönö on jo kokenut onnistumisia ulostuloissa.

- Yhdessä pelissä menin maalin taakse ja annoin hyvän syötön omalle kenttäpelaajalle eteenpäin! Eero kertoo.

Nordman korostaa kannustavan ilmapiirin merkitystä jokaisessa harjoitustilanteessakin. Virheitä ei tarvitse pelätä, mutta niistä pitää voida oppia.

- Vaatimustaso Tapparassa on perinteisesti erittäin korkealla, mutta treeneihin pitää olla kiva tulla ja niistä pitää lähteä hyvällä mielellä kotiin.

Silti poikia taitaa edelleen eniten vetää molarin hommaan vanha tuttu juttu: - Parasta on se, kun saa laukauksen räpsällä kiinni, Justus Helkearo myöntää.

Nordmanille tämä ei tule yllätyksenä.

- Suomalainen maalivahtivalmennus on tunnettua siitä, että pystymme tuottamaan aktiivisia, hyvän kiekkokont-

rollin maalivahteja. Meidän maalivahdeilla kädet toimivat ihan eritavalla kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikan tai länsinaapurin herroilla.

- Viime vuosien aikana meillä on noustu jäistä ylös ja liikutaan yhä enemmän pystyssä, jotta kyetään reagoimaan nopeammin. Peli tuskin pystyy enää kovin paljoa tästä nopeutumaan, Nordman arvioi.

Urheilullisuutta ei voi liikaa korostaa Tapparalaisessa maalivahtivalmennuksessa on Samuli Nordmanin mukaan löydetty selvä punainen lanka, josta saavat nauttia myös yhteistyöseurat, HC Nokia, Hämeenkyrön Hokkarit ja Ylöjärven Uplakers.

- Urheilullisuuden otimme esille jo aiemmin, ja nyt pelikeskeisyys on arvonamme kaikissa ikäluokissa.

- Urheilullisuuden paranemisesta meillä on hyviä esimerkkejä, mutta ei se vieläkään riitä. Jäähallien oheisharjoittelutilat ovat puutteelliset, eikä pienimmillä ole salivuoroja, Nordman harmittelee.

Kehonhallinta, keskivartalon voima ja liikkuvuus ovat maalivahtien tärkeimpiä työkaluja. Jollei keskivartalon lihaksisto ole kunnossa, oikeita tekniikoita ei yksinker-

taisesti kykene opettelemaan saatika tositilanteissa toteuttamaan.

- Lonkan ja lantionseudun huoltava harjoittelu on todella tärkeää. Jos siitä ei huolehdita, meillä on pian paljon A-ikäisiä entisiä maalivahteja.

Nordmanin lisäksi yhteisen linjan luomisessa on paljon ahkeroinut A-nuorten maalivahtivalmentaja Arttu Lipsanen, joka on seurannut kansainvälisen pelin vaatimuksia ja toiminut suurena apuna B- ja C-ikäluokkien SM-sarjajoukkueiden maalivahtivalmentajille.

Mentoritukea on tullut myös liigajoukkueen Petri Tuonoselta, jonka valmennuksessa esimerkiksi Juha Metsola otti valtavan harppauksen huipulle.

Juniorijoukkueiden valmentajatilanne on Nordmanin mukaan melko hyvä, vaikka omaa maalivahtivalmentajaa ei ihan jokaiselle harjoitusryhmälle ole.

- Uudet nuoret kouluttajat ovat tervetulleita. Nyt saimme juuri peliuransa lopettaneen Matias Määttäsen uutena mukaan tälle kaudelle.

- Omasta peliurasta maalivahtina on valmentajalle tietysti aina hyötyä, mutta varsinkin pikkujunnuissa se ei ole välttämätöntä. Mukaan vaan, jos työ molarien kanssa kiinnostaa! Nordman rohkaisee. •

Taklaamistakin täytyy harjoitella paljon Kontaktipelin sisäistäminen vie aikansa isojen kokoerojen D-junnuilla Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen

Tapparan D04-junnujen pakit Espen Erve (vas.) ja Eerik Riihimäki pelaavat myös jalkapalloa, mutta jääkiekkoilu vetänee siitä pidemmän korren poikien suunnitelmissa.

itä pidemmälle jääkiekkoilevan juniorin harrastus etenee, sitä enemmän hänelle tulee uusia harjoiteltavia elementtejä, eikä oikotietä niiden oppimiseksi ole.

Tämän tosiasian ovat saaneet tällä kaudella sananmukaisesti tuntea Tapparan

M

D04-juniorit, joiden peleissä saa nyt taklata – toisin kuin vielä E-junnuissa.

- Aluesarjan pelit eivät ole menneet parhaalla mahdollisella tavalla, nollanelosten puolustajat Espen Erve ja Eerik Riihimäki myöntävät ottaessaan alkuhikeä ennen harjoituksia.

Oikeastaan ei tarvitse kuin

katsoa tätä parivaljakkoa, kun jo hoksaa, miksi taklauslupa on vaikea asia sisäistettäväksi 12-vuotiaille pojille.

Espen kuuluu niihin, joilla pituuskasvupyrähdys on alkanut, mutta Eerikillä se on vielä edessäpäin.

D-ikäisten kaukaloissa viilettävien kokoerot ovat sitä luokkaa, että uusi, entistä selvästi fyysisempi tapa pelata jääkiekkoa tuottaa osalle hankaluuksia.

- Meillä on paljon pienikokoisia poikia, mutta harjoittelemme taklaamista ja taklauksen vastaanottamista jatkuvasti, myös taitojäillä sillä ne ovat olennainen osa tätä lajia, D04:n ikäluokkavastaava Timo Mäkinen muistuttaa.

- Pojat ovatkin syksyn mittaan kehittyneet siinä aivan selvästi. Työtä on eniten hyökkäyspäässä, sillä kaikki eivät vielä uskalla mennä päätykahinoihin alimmaiseksi kiekkoa kaivamaan, ja laitojen lähellä kiekosta luovutaan liian helposti, hän luonnehtii.

Useimmissa muissa maissa taklaaminen sallitaan nuorempana kuin Suomessa, eikä todella pitkän linjan valmentaja Mäkinen välttämättä panisi pahakseen, jos täälläkin siirryttäisiin siihen suuntaan.

- Taklauksen kieltäminen E-junnuilta oli osittain virhe. Olen monta kertaa nähnyt, miten kaksi sen ikäistä poikaa törmää täydessä vauhdissa nokatusten, mutta kumpaakaan ei satu, koska he ovat vielä niin kevyitä.

- Mieleeni ei tule ainuttakaan näkemääni loukkaantumista, joka olisi tullut sillä tavalla. Korkeintaan vähän itkua tihrustetaan ja huilataan vaihto taikka pari, kunnes taas mennään, Mäkinen perustelee väitettään, että E:ssäkin voitaisiin ruveta ”antamaan pusuja”.

Mäkinen painottaa, ettei taklaaminen ole itsetarkoitus jääkiekkoilussa, mutta suurten kokoerojen ikäluokissa arkuuden ymmärtää, jollei ole oppinut, miten tak-

laus otetaan vastaan ja pystytään jatkamaan peliä: - Pelaajilla on 30 kilonkin painoeroja.

Iso ja tasainen ikäluokka Tapparan nollaneloset on iso ikäluokka, sillä siihen kuuluu 50 kenttäpelaajaa. Hämeen aluesarjoihin osallistutaankin kahdella AAA- ja yhtä monella AA-joukkueella.

- Pelaajistomme on melko tasainen, sillä kenttäpelaajista vain muutama on alkanut erottua ratkaisijoina. Maalivahtitilanne on hyvä, sillä meiltä löytyy kolme huippuveskaria, Mäkinen iloitsee.

Kaiken nähneenä konkarina hän ei pidä kiirettä, vaan antaa valmentajien ja pelaajien tehdä rauhassa työtään.

Sarjapisteitä ei metsästetä keinolla millä hyvänsä.

- Me ja Ilves noudatamme periaatetta, ettei pelaajia juuri vaihdella joukkueista toiseen muuta kuin poissaolojen takia. Lahden, Turun ja Hämeenlinnan porukat kierrättävät parhaitaan aika paljon.

- Tuloksiamme arvioitaessa pitää muistaa, että esi-

merkiksi LeKi:llä ja HC Nokialla on yllättävänkin hyvät joukkueet – parhaat moneen vuoteen. Hieno juttu, sillä siellä kasvaa kovia pelimiehiä! Mäkinen kiittelee.

Moni D-ikäinen harrastaa muutakin kuin jääkiekkoilua, ja jalkapalloilu on toisista lajeista suosituin. Myös Espen ja Eerik viihtyvät jalkkiskentällä, joten ei ihme, että he alkulämmittelevät palloa potkien. Vaaka taitaa heillä kuitenkin kallistua kiekkoilun suuntaan.

- Jalkkisreenitkin pyörivät melkein läpi vuoden. Jos tulee päällekkäisyyksiä, menen vuorotellen TPV:n ja Tapparan harjoituksiin, Espen kertoo.

Hän aloitti kiekkoilun seitsenvuotiaana Tapparan jääpelikoulusta, josta Eerik hakeutui lajin pariin jo neljävuotiaana. Vaikka voitot olivat kaukalossa syyskaudella tiukassa, pojat viihtyvät joukkueessa ja ovat tyytyväisiä saamaansa valmennukseen.

- Hyvä valmentaja on sellainen, jonka opetuksessa kaikki taidot paranevat, kun hän tulee sanomaan virheistä ja osaa korjata niitä, Espen ja Erik pohtivat. •

Joulupukin virallisilla laivoilla pääset kiireettömästi juhlatunnelmaan jo 17.11. alkaen.

Tervetuloa laivoille, jotka on lastattu joululla!

Varaa aikaa yhdessä silja.fi/joulu Silja Line on Tapparan junioreiden yhteistyökumppani.

22

23.11.2016 |

Amerikka kutsuu C2-junnuja vuodenvaihteessa Teksti ja kuva: Antti-Pekka Sonninen i jännitä yhtään - ainakaan vielä!

Noin vakuuttavat yksissä tuumin Tapparan C2-junioreiden pelaajat Joona Lehmus ja Oskari Luoto, vaikka vuodenvaihteessa odottaa kerran elämässä -typpinen kokemus, pelireissu Kanadaan.

Oskari tosin aprikoi, että lentomatka Helsinki-Vantaalta Reykjavikin kautta Torontoon voi tuntua pitkältä, mutta Joonalle PohjoisAmerikkaan lentäminenkin on tuttua.

- Kävin perheeni kanssa vuonna 2013 New Yorkissa.

Olihan sekin hieno kokemus tutustua niin isoon kaupunkiin, Joona muistelee.

Joukkueen kapteeni Joona on myös pelannut jääkiekkoa Slovakiassa ja Oskari Ruotsissa, joten sinällään vieraan maan kamaralla pelitamineisiin sonnustautuminen on tuttua touhua.

Tälläkin kertaa Joona pääsee Yhdysvaltain puolelle, sillä reissuun kuuluu paitsi turnaus ja harjoitusottelu Kanadan puolella, myös vierailu Detroitissa katsomassa Red Wingsin ja Buffalo Sabresin välistä NHL-ottelua.

Ei haittaa, vaikka Oskarin suosikkijoukkue ”änärissä” on Chicago Blackhawks

-E

ja Joonan Tampa Bay Lightning. Tarjolla on ainakin suomalaispuolustaja Rasmus Ristolaisen otteita Buffalon paidassa.

Esitetäänpä tähän väliin kiekkomaantieteen tietoja testaava kysymys: Mistä on tullut tunnetuksi Kanadan Ontariossa sijaitseva Brantfordin kaupunki, jossa tapparalaiset osallistuvat turnaukseen?

- Emme tiedä vielä tulevista vastustajistamme mitään, mutta heidän pitäisi olla sopivan tasavahvoja, vastuuvalmentaja Arto Leino sanoo.

Leino ei Amerikkaan lähde, koska lentokoneeseen eivät nouse kaikki nuoremman C-ikäluokan Jive- sekä Samba-joukkueiden pelaajatkaan, ja kotiin jäävillä pyörivät harjoitukset normaalisti. Valmentaja Miro Haapaniemi on kokenut samanlaisen reissun juniorina, silloin tosin naapuriseura Ilveksen paidassa, ja pääsee verestämään muistojaan.

- Menemme tietysti Kanadaan pelaamaan tosissamme, mutta reissu sisältää paljon muutakin. Koska siellä asutaan perheissä, näemme aitoa amerikkalaista meininkiä, Haapaniemi ennakoi.

- Tuleva pelireissu Pohjois-Amerikkaan ei jännitä yhtään! Tapparan C-junnujen Oskari Luoto (2. vas.) ja Joona Lehmus väittävät valmentajilleen Arto Leinolle (vas.) ja Miro Haapaniemelle.

Talkoilla rahaa matkakassaan Matkajännitystä ja mahdollista koti-ikävää lieventää monella pojalla mukana matkustava vanhempi, Oskari Lehmuksella ja Joonalla Luodolla isä.

- Ryhmään kuuluu myös kaksi entistä pelaajaamme, jotka ovat siirtyneet muihin seuroihin, Joona kertoo.

Valmisteluihin on kuulunut myös perinteisiä talkoita matkakassan kartuttamiseksi.

- Olen pakannut koiranruokaa ja purkanut pilalle menneitä vessapaperirullia, Joona kertoo.

- Minä pakkasin kissanruokaa. Se oli mukavaa hommaa kavereiden kanssa, Oskari myöntää.

Reissu alkaa tapaninpäivänä, ja kotiin palataan 5.

tammikuuta eli juuri ennen kevätkauden sarjaa, joka näillä näkymin pelataan valtakunnallisena. Jouluun asti tapparalaiset napsivat voittoja Hämeen-Länsirannikon sarjassa, jossa TPS on osoittautunut toistaiseksi kovimmaksi vastustajaksi.

- Sarja on ollut hieman epätasainen, mutta joukkueittemme peli on näyttänyt hyvältä, ja olemme pystyneet

kierrättämään neljää ketjua sopivasti, Leino sanoo.

- Mieluummin niitä tasaväkisiä pelejä pelaa, koska niissä saa itsestään enemmän irti, laitahyökkääjä Oskari sanoo, ja puolustaja Joona myötäilee.

Kanadassa pojille tulee taas erilaisia pelejä, joista on mahdollista tuoda hyvää oppia kotimaan kamppailuihinkin.

- Pelirohkeutta pitää tulla vielä lisää, ja tilanteisiin pitää reagoida nopeasti. Jos arkaillaan, kiekko menetetään nopeasti, Leino tiivistää.

Valmentajien mielestä Tapparan pyrkimys yhdenmukaistaa eri ikäluokkien tapa harjoitella ja pelata on onnistunut. Vaikka joukkueet koostuvat hyvinkin erilaisista yksilöistä, kiekkokontrolliin perustuva linja toimii.

- Ehdottomasti sellaista peliä on mukavampi pelata kuin roiskimista, Oskari kiittelee.

Sitten vielä vastaus visaiseen kysymykseen. Brantfordissa on syntynyt muuan Wayne Gretzky, jonka Oskari ja Joona tietävät hyvin, vaikkeivät olleet vielä syntyneetkään silloin, kun kaikkien aikojen jääkiekkoilijaksi yleisesti tunnustettava Gretzky pelasi.

- On katsottu videoita Gretzkystä! •

Junioreita valmennetaan yhä yksilökeskeisemmin Pitkän linjan valmentaja J-P Vuorinen on kokenut isoja linjamuutoksia 30 vuoden aikana Teksti: Antti-Pekka Sonninen unioreiden jääkiekkovalmennus on mennyt Suomessa selvästi yksilökeskeisempään suuntaan muutaman viime vuosikymmenen aikana.

- Kun aloittelin valmentajana 1980-luvun puolivälissä, valmensimme ennen kaikkea joukkuetta, ja pelaajille sanottiin jotain vain, jos oli sanottavaa, Tapparan C-junioreiden SM-sarjajoukkueen päävalmentaja Jukka-Pekka Vuorinen muistelee.

- Eniten on lisääntynyt yksilöllinen taito- ja tekniikkavalmennus. Varsinkin luistelussa C-ikäisilläkin mennään jo hyvinkin tarkkoihin yksityiskohtiin niin taitoon kuin voimaan liittyvissä seikoissa, hän jatkaa.

Vuorisen aisapari, Kouvolasta tullut valmentaja Niklas Siren nimeää nopeasti ne luistelutekniset asiat, joissa C-ikäisillä eli

J

15–16-vuotiailla on yleensä eniten kehitettävää: - Jalat ovat liian leveällä, jolloin potku ei lähde vartalon alta, painonsiirto ei toimi tehokkaasti, eikä peliasento ole kunnossa.

Kullakin pelaajalla on kuitenkin ikioma luistelutyylinsä, jota ei pyritäkään hävittämään, kunhan pahimmat tekniset puutteet hiotaan pois. Vuorinen naurahtaakin, että maailman sivu on ihan terävintä huipputasoa myöten nähty mitä erikoisimpia tyylejä, ja puutteista huolimatta homma on toiminut, koska pelaaja on osannut pelata.

- Ilman muuta mekin rohkaisemme poikia pelaamaan vahvuuksillaan ja persoonallaan, Vuorinen ja Siren vakuuttavat.

- Peli on nopeutunut vaikkapa 80-luvulta niin paljon, että luistelutaidolla on selvästi suurempi merkitys nyt.

Jo pikkujunnut joutuvat vai-

keuksiin, mikäli pelaavat pää alhaalla; tulee harhasyöttöjä ja muita kiireestä johtuvia virheitä, Vuorinen tähdentää.

Pelaajan oma halu yhä tärkein Niin erilaisesta lajista nykypäivän ja menneiden vuosikymmenten jääkiekkoilussa ei kuitenkaan ole kysymys, etteikö vanhoilla tapparalaisilla teeseillä mentäisi edelleen pitkälle.

- Työnteon, läsnäolon ja pelaajan oman halun merkitys ei ole muuttunut miksikään. Ilman niitä ei ammattipelaajaksi ole asiaa, Jukka-Pekka Vuorinen muistuttaa.

Kaikki hänen mainitsemansa kolme asiaa kiteytyvät puolustamiseen – niihin hetkiin pelistä, joina kiekko on vastustajalla. Vuorinen pitää sitä suomalaisen jääkiekkoilun nousun kenties tärkeimpänä kulmakivenä.

- Puolustamisen taso on noussut kovasti, ja se näiden C-ikäisten tarvitsee opetella. Se on ollut koko alkukauden ykkösteemamme, Vuorinen kertoo.

Joukkue on pelannut SMkarsintasarjassa voittavaa jääkiekkoa, vaikka sille on tehty melko paljon maaleja. Se kertoo potentiaalista, vaikka todellinen taso mitataankin vasta kevätkaudella varsinaisessa SM-sarjassa.

Karsintasarja pelataan kahdessa 12 joukkueen lohkossa, joista kummastakin viisi parasta jatkaa SMsarjaan. Vuorisen mukaan se on hyvä järjestelmä: - Tässä saa pelata paljon ja kehittää joukkuetta ilman, että koko ajan olisi giljotiini kaulalla. Hyvin on mennyt, ja niin pitääkin mennä, sillä odotusarvo oli juuri sellainen.

- Hyviä joukkueita on tullut nytkin vastaan, mutta odotan kevätpeleistä paljon

kovempia. Jokerit ja Kärpät ovat varmaan kovimmat vastustajat, mutta kaikki voidaan voittaa tai kaikille hävitä, syksyn paras pistemies, hyökkääjä Kasperi Simontaival arvioi.

Puolustaminen asenteesta kiinni Kasperi myöntää, ettei puolustuspelin opetteleminen ole ollut aivan helppoa, mutta oikea asenne on auttanut siinäkin.

- Eiköhän se ole pääosin juuri siitä kiinni. On se lähtenyt rullaamaan, vaikka edelleen minulla on parantamisen varaa varsinkin tilanteisiin reagoimisessa eli siinä, milloin pitää lähteä alaspäin. Laidoissa ja kulmissa tykkään kyllä vääntää aika lailla, Kasperi pohtii.

Hän muistelee pelanneensa hyökkääjänä lähes alusta asti, muttei kenenkään tietyn tähtipelaajan innostamana.

Valmentajiensa kokonaisvaltaiseksi hyökkääjälupaukseksi luonnehtima Sammon yläkoulun ysiluokkalainen vetäisee taskustaan hieman yllättävän nimen nykyiseksi suosikkipelaajakseen: - Jevgeni Kuznetsov on hyvä luistelija, ja hänellä on hyvä pelisilmä, Kasperi luonnehtii Washington Capitalsin venäläissentteriä.

Kasperkin on asettanut tavoitteensa erittäin korkealle, mikä auttaa jaksamaan silloin, kun koulunkäynti, harjoitukset ja pelit kasaavat niin fyysistä kuin henkistäkin kuormaa.

- Vähinä vapaa-aikoina ei oikein jaksa muuta tehdä kuin levätä, mitä nyt viikonloppuisin tulee touhuttua jotain. Haluan kuitenkin katsoa, mihin asti yllän pelaajana, ja tavoitteenani on päästä NHL:ssä vaikka ihan päätyyn asti. •

SMOKY BBQ TENDERCRISP

HOT BBQ ® WHOPPER

LEIKKAA TÄSTÄ ETUKUPONKI TALTEEN

+ DIPPI (norm. 2 €) (norm. 2,60 €)

Tarjous voimassa 23.12.2016 saakka Tampereen ja a Lempäälän Ideaparkin BURGER KING® -ravintoloissa. issa.

Vain yksi tarjous/asiakas. Ei yhdistettävissä muihin etuihin.

(norm. 2,60 €)

Tappara ja Turtolan Citymarket.

Tamperelaisen juniorityön puolesta jo vuodesta 2009 alkaen.

TURTOLA

PISTEET KOTIIN! Meillä saat kaikista ostoksista rahanarvoiset plussapisteet.

Huomaa myös jäätävän hyvät Plussa-tarjoukset.

TURTOLAN KAUPPAKESKUS Martinpojankatu 4a, 33710 Tampere, ma-la 8-21, su 10-21, K-ruokakauppiaat Marko ja Kati Vainikainen, kattava palvelulinjasto, kotikeittiö, Elosen jauholeipomo ja kahvila, herkkugrilli, reilut luomutuotevalikoimat, yli 2000 Pirkka-tuotetta ym.