junioriTAPPARALAINEN 2020

Ilmoitusliite

27.10.2020

Vielä ehtii mukaan! Loppuvuoden luistelu- ja kiekkokoulukerrat nyt alennettuun hintaan!

Toimintaa Hakametsän, Kaukajärven, Hervannan, Tesoman ja Lempäälän jäähalleissa.

tutustu toimintaan maksutta

Osallistumismaksu palautetaan, kun paikan peruuttamisesta ilmoitetaan viimeistään toisen koulutunnin jälkeen. Mikäli lapsi osallistuu 3. tunnille ei maksua palauteta.

TAITOLUISTELU

Luistelukoulut 2–8-vuotaille, muodos­telma­luistelu­koulu 4–8-vuotaille ja aikuisten luistelukoulu, lisätiedot ja ilmoittautuminen tappara.fi/taitoluistelu

JÄÄKIEKKO

Leijona kiekkokoulu 3–7-vuotiaille, luistelun ja pelaamisen opettelua leikkien, temppuratojen ja tekniikka­ harjoitusten avulla. Lapsi voi osallistua opetukseen yksin, tai tutun vanhemman kanssa. Mahdollisuus valita 1 tai 2 kiekkokoulukertaa viikossa, lisätiedot ja ilmoittautuminen tappara.fi/juniorit

2

2020

PÄÄKIRJOITUS

Hakametsään tulee Sport Campus akametsän tulevaisuus alkaa vähitellen hahmottua, kun alu­ een konsepti- ja toteutuskilpailu päättyy marraskuun alussa.

Keväällä järjestetyn markkinavuoropuhelun tarkoituksena oli kerätä ennakkotietoja ja kuulostella, miten mahdolliset rakennuttajat ja tulevat toimijat näkevät alueen kehittämisen ja tilanteen. Positiivisten palautteiden perusteella Tampereen kaupunki avasi 30.6. kilpailun tämän 14 hehtaaria käsittävän alueen suunnittelusta ja toteutuksesta.

Kyseessä ei ole pelkkä arkkitehtien suunnittelukilpailu, vaan kilpailun voittajan tulee sitoutua myös toteuttamaan suunnitelma yhdessä kaupungin kanssa, alueen suunnitteluryhmän projektipäällikkö Markus Joonas muistuttaa.

Kaupungin kilpailulle asettamissa reunaehdoissa edellytettiin toteutuksen sisältävän tietyn määrän sisäliikuntaan sopivia kenttiä sekä jääurheilun käyttöön tulevia kaukaloita. Kaupunkilaisia jo vuosikausia puhuttanut Hakametsä ykkösen kohtalo rat-

Tappara ry

kaistaan myös tässä yhteydessä.

Perinteikkään hallin tulee olla osa laajaa kokonaisuutta. ** On ollut ilo havaita, että useat kilpailuun osallistuvat kokoonpanot ovat olleet yhteydessä alueen tuleviin pääkäyttäjiin eli seuroihin.

Meille on näytetty suunnitelmia ja kysytty vinkkejä ja mielipiteitä siitä, miten suunnitelma parhaiten palvelee jääurheilua kokonaisuudessaan.

Nähtyjen suunnitelmien ja käytyjen keskusteluiden perusteella allekirjoittaneelle on syntynyt vaikutelma, että Hakametsään on tulossa yksi merkittävimmistä ja monipuolisimmista urheilukeskittymistä Suomessa. Suunnitelmat sisältävät 3–4 kiekkokaukaloa, joista yksi usean tuhannen hengen katsomolla varustettuna.

Myös oheisharjoitteluun on varattu runsaasti tilaa.

Suunnittelukilpailu päättyy 2.11., minkä jälkeen kilpailun tuomaristona toimiva, pormestari Lylyn asettama suunnitteluryhmä aloittaa kilpailuesitysten käsittelyn. Ryhmän tavoitteena on saada voittajasuunnitelma ja

toteutus ratkaistua vuoden loppuun mennessä. ** Jääurheilun olosuhderintamalle kuuluu muutenkin hyvää, kun Sorsapuiston tekojääkenttä valmistuu viimein, muutaman vuoden viivästymisen jälkeen.

Alueelle tulevan, jalkapallokentän kokoiselle luistelualueelle mahtuu kerralla satoja luistelijoita. Sorsun pohjoispäähän tulevaan kaukaloon ei ainakaan alkuvaiheessa ole tulossa seuroille varattuja vuoroja, vaan se on vapaasti kaupunkilaisten käytössä.

Tapparalaisille lisää jäätä on tulevalla kaudella tulossa myös Kangasalan jäähallin laajennuksen yhteydessä. Laajennuksen pitäisi aikataulun mukaan olla valmiina ensi kesänä, hankkeen vetäjä Tapio Tulenheimo kertoo.

Hyviä uutisia kuuluu myös Uros Liven suunnalta. Areenan harjoitushallin kaukalo on valmistuttuaan myös seurojen vuokrattavissa. Tavoitteena on saada se samaan varaussysteemiin kaupungin muiden hallien kanssa, Uros Liven toimitusjohtaja Marko Hurme sanoo.

JOHTOKUNTA 2019–20 Markku Mattila PJ Jari Kakko Antti Klaavu Jussi Aaltonen Teemu Nurmi Anne-Mari Jussila Matti Ollila Petri Rajasalo Ronald Grönlund

27.10.2020

Julkaisija: Tappara ry Sudenkatu 7, 33520 Tampere Puh. 020 745 7580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit

** Tämä perinteinen lehti on tällä kertaa jaettu kahteen osaan, joista toinen puolisko on varattu juniorikiekkoilulle ja taitoluistelulle, kun toinen puolisko käsittelee liigajoukkueen toimintaa.

Artikkeleissa pääsee ääneen muutamia vapaaehtoisia toimihenkilöitä. Iso kiitos heille ja kaikille muillekin vapaaehtoisille toimijoille, jotka mahdollistavat seura-arjen pyrittämisen koko laajuudessaan.

Kiitos myös seuran työntekijöille, jotka ovat osoittaneet upeaa venymistä ja kekseliäisyyttä toiminnan käynnissä pitämiseksi tämän täysin poikkeuksellisen, rajoitusten täyttämän vaikean vuoden aikana.

Erityisen lämmin kiitos myös yhteistyökumppaniyrityksillemme, jotka olette koronan aiheuttamasta vaikeasta taloustilanteesta huolimatta halunneet edelleen tukea ja olla matkassamme mukana.

Kari Aaltonen toiminnanjohtaja Tappara ry

toimisto Sudenkatu 7, 33520 Tampere avoinna: ma–to 9.30–17, pe 9.30–15 puh. 020 7457580 tapparary@tappara.fi www.tappara.fi/juniorit www.tappara.fi/taitoluistelu

Päätoimittaja: Kari Aaltonen

Ilmoitusmyynti: Tappara ry

Toimitus: Antti-Pekka Lehtonen Kari Aaltonen

Taitto: Mainostoimisto Brand New Way

Kannen kuvat: Saana Hakala (jääkiekko) ja Antti Lehto (taitoluistelu) Painatus ja jakelu: Alma Manu Oy

4

2020

Taitoharjoittelu jalostaa perustaitoja monipuolisesti

Kaikkien pitää oppia selviytymään niin puolustus- kuin hyökkäyspäässäkin Teksti ja kuva: Antti-Pekka Lehtonen

Jukka-Pekka Leppänen (vas.) ja valmentajauraansa aloitteleva Teemu Nurmi seuraavat, kun sinipaitainen Sisu Mäkinen ja valkopaitainen Leo Soukhaseum treenaavat laitavääntöä.

ukka-Pekka Leppänen pitää hyvin mielenkiintoisena uutta työmaataan U11– U13-ikäluokkien eli 2008–10-syntyneiden valmennuspäällikkönä ja taitovalmentajana.

- Pojilla on meneillään viimeiset alakouluvaiheet. He omaavat jo paljon jääkiekkoilun perustaitoja, joita nyt jalostetaan pelitaidoiksi monipuolisella lajiharjoittelulla, Leppänen luonnehtii.

- Tuon ikäisille ei vielä voi pitää pitkiä ohjeistuksia, vaan harjoittelun pitää perustua paljoihin toistoihin. Oppiminen tapahtuu sitä kautta, ja vähitellen oikeat ratkaisut eri pelitilanteissa alkavat tulla automaattisesti, Leppänen sanoo.

Tätä ennen Tappara ry:n lapsikiekkovaiheesta kahden kauden ajan vastannut Leppänen pitää hyvänä Tapparan yhteistä linjaa, jonka mukaan juniorit harjoittelevat ja pelaavat ensisijaisesti synnyinvuotensa mukaisessa joukkueessa.

- Tärkeää on, että jokainen pystyy pelaamaan omilla vah-

vuuksillaan. Jos mennään ikäluokkaa vanhempien joukkueeseen, siellä pitää mahtua kymmenen kärkipelaajan joukkoon.

- Kussakin ikäluokassa poikkeustapauksia voi olla korkeintaan yksi tai kaksi. On kaikkien etu, että jokaisessa joukkueessa saa olla hyviä pelaajia. Näkemyseroja vanhempien kanssa voi tietenkin tulla, mutta päätösvalta on valmennuspäälliköillä, Leppänen linjaa.

Pelipaikkakierto on tärkeää Leppäsen vastuualueesta U13-junnuissa on jo osa murrosikäisiä, mutta osalla se odottaa vielä edessä päin. Se tarkoittaa suuria eroja muun muassa pituuskasvussa ja sitä myötä fyysisissä ominaisuuksissa.

- U13-ikäiset ovat pelanneet jo jonkin aikaa jääkiekkoa, ja heidän harjoittelunsa painopiste on selvästi pelitaidoissa. Silloin aletaan jo erikoistua puolustajaksi tai hyökkääjäksi, vaikka kaikki vielä pelaavat kumpiakin paikkoja.

Tapparan U11:ssä kaikille tulee otteluita yhtä paljon puolustajana ja hyökkääjänä.

U12:ssa kukin pelaa vahvemmalla paikallaan kaksi ottelua kolmesta ja U13:ssä kolme peliä neljästä.

- Pelikäsityksen kehittymisen kannalta on tärkeää, että hyökkääjä pelaa välillä muiden takana, ja pakille on hyvä ratkoa hyökkäyspään pelitilanteista selviämistä, Leppänen muistuttaa.

- Puolustaminen on lapsikiekkovaiheessa monelle vaikeaa, koska luistelu sujuu kaikilta eteenpäin suhteessa selvästi paremmin kuin takaperin. Yleensä noin U12:ssa takaperin luistelu alkaa kehittyä, hän arvioi.

Leppänen iloitsee, että NHL:ssä on pitkästä aikaa suomalainen tähtiluokan pakki, Dallas Starsin Miro Heiskanen, malliksi ja esikuvaksi junnuille. Heiskaselta käy niin puolustaminen kuin hyökkääminenkin vaivattoman näköisesti.

- Heiskanen antaa varmasti Tapparan nuorille puolustajille positiivista signaalia, kuten

omat kasvattimme Aleksander Barkov ja Patrik Laine ovat antaneet hyökkääjille.

Painopisteharjoittelu tuo tulosta Tapparan juniorivalmennuksessa on toteutettu jo kahden edellisen kauden ajan painopisteharjoittelua. Se tarkoittaa sitä, että muutaman viikon välein vaihtuvin teemoin harjoittelussa on painotettu tiettyjä asioita – toki muitakaan unohtamatta.

Leppäsen mukaan kokemukset siitä ovat olleet rohkaisevia: - Se antaa tietyn pohjatason, ja peleissä kyllä näkee, mitä asioita ainakin on harjoiteltu. Niitä ovat luistelun lisäksi muun muassa kamppailupelaaminen ja puolustaminen.

Tämä taitaa olla linjassa perinteisesti tapparalaisiksi miellettyjen hyveiden kanssa?

- Kyllä, mutta pyrimme tuomaan siihen sopivasti lisää taituruuttakin, Leppänen sanoo ja muistuttaa, ettei esimerkiksi nykyaikainen puolustaja voi avata peliä

pelkästään rännikiekoilla tai pleksin kautta purkamisilla.

- Kaikista puolustajista ei tietenkään voi tulla Miro Heiskasia, mutta jokaisen pitää päästä kiekon kanssa omasta päästä ylöspäin.

- Vastaavasti huipputasolla ei ole enää sellaisia laitahyökkääjiä, jotka höyläävät omaa kaistaansa edestakaisin. Jos kansainväliselle huipulle aikoo, Sebastian Ahon taso on puolustustaitojen minimivaatimus hyökkääjälle.

Myös junnuilla 3v3-sarjat Liigajoukkueet ovat pelanneet tänä vuonna ensimmäistä kertaa kolmella kolmea vastaan -sarjaa, ja mitä isot edellä sitä pienet perässä. Jo U11:llä ja U12:lla pyörii rinnakkain normaalien sarjojen kanssa 3v3-pelejä.

- Se on mielestäni hyvä uudistus. Kolmella kolmea vastaan kaikille tulee taatusti enemmän erilaisia pelitilanteita kuin viidellä viittä vastaan: kamppailuja, syöttöjä ja laukauksia, Leppänen kiittelee.

Junnujen 3v3-ottelut käydään pienellä kentällä, eli kaukalon päästä kauemmalle siniviivalle ulottuvalla alueella.

Taitoerot korostuvat, mutta Leppänen ei pelkää sen säikäyttävän kehityksessä hieman kärjen takana tulevia pelaajia pois lajin parista.

- Siinä voi käydä jopa toisin päin, sillä 3v3:ssa pienellä jäällä vaaditaan esimerkiksi hieman erilaista luistelutaitoa kuin isolla kentällä, jossa pärjää hyvällä, mutta hieman die­ selmäiselläkin suoralla luistelulla.

- Pelaajien osallistumista pelitapahtumiin on tutkittu USA:n ja Ruotsin lisäksi Suomessakin Jääkiekkoliiton ja Rauman Lukon kokeilussa älykiekon sekä pelipaitasirun avulla. Tosiasia on, että 5v5-pelissä vain 4–6 pelaajaa osallistuu – eivät koskaan kaikki 10, Leppänen sanoo.

- Pienpelaaminen on otettu muissakin lajeissa ohjelmaan.

En usko sen syrjäyttävän normaalia pelimuotoa, mutta se tarjoaa hyvää taitoharjoittelua ja vaihtelua, hän jatkaa.

”Sateenvarjoyhteistyössä” yhä kehitettävää Leppänen työskentelee myös ”sateenvarjoseurojen” taitovalmentajana eli käy vetämässä Valkeakosken Kiekko-Ahman, Nokian Pyryn ja Hämeenkyrön Hokkareiden taitojäitä. Mika Nieminen tekee samaa työtä Lempäälän Kisan, Ylöjärven Uplakersin ja HC Nokian junnujen kanssa.

- Olemme yrittäneet kehittää sateenvarjotoimintaa 3–4 vuotta, ja eteenpäin onkin menty, mutta hommia riittää edelleen esimerkiksi seurojen välisessä yhteistyössä ilman Tapparaa.

Hyviä kokemuksia on muun muassa U13–14-junnujen yhteisistä syys- ja hiihtolomatreeneistä, joissa niin pelaajat kuin valmentajatkin näkevät toisiaan. Se on tärkeää siksikin, että yhteistyö mahdollistaa pelaajien juohevan siirtymisen seurojen välillä.

Esimerkiksi Uplakersin ja HC Nokian 07-ikäluokat voivat harjoitella yhdessä ja muodostaa molemmille paikkakunnille AAA-peliryhmän, mihin pelaajamäärät eivät muuten riittäisi. ●

Tapparan juniorikiekko- ja taitoluistelutoimintaa, kasvua ja kehittymistä tukemassa

SILJA LINE

HDC FINLAND

OP TAMPERE

VILLA LKV

POHJOLA SAIRAALA

LYYTI

POHJOLA VAKUUTUS

TEKNOINFRA

DECENS

MAINOSTOIMISTO SEMIO

WARRIOR HOCKEY

AAMULEHTI

TEAM SPORTIA 10 K-CITYMARKET TURTOLA KUORTANEEN URHEILUOPISTO TILAUSLIIKENNE ARE KASIPAINO YIT PANCHO VILLA MAINOSTOIMISTO BNW NEKAPAINO FUN TAMPERE LÄHISIIVOUS

VOITELUKESKUS VARALAN URHEILUOPISTO RESTEL POWER EMPORT TAMMELAN TALOTEKNIIKKA POHJANTÄHTI TOYOTA TAMMER-AUTO LOUNASKAHVILA MARI KARTANON SIIVOUSPALVELUT

6

2020

Rautakorpi saa taipua moneen suuntaan

Koronavirus on teettänyt hurjasti lisätyötä Tapparan urheilujohtajalla Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

ässä on yllättävän paljon kaikenlaista sälää. Jossakin palaverissa pitäisi olla sähkömiehenä ja toisessa lääkärinä, vaikka sähkömiehen töitä en osaa yhtään ja lääkärin hommistakin tiedän aika vähän.

Näin kuvailee työrupeansa ensimmäistä puolta vuotta Tapparan urheilujohtaja Jukka Rautakorpi, joka valmensi kolme edelliskautta Tapparan liigajoukkuetta.

Joka tapauksessa urheilujohtajan työnkuva on erittäin monipuolinen, mutta Rautakorven pesti sattui alkamaan koronaviruksen merkeissä.

- Korona on työllistänyt ihan hirveästi. Se iski päälle vyöryn lailla viime kauden runkosarjan viimeisellä viikolla ja muutti työnkuvaani totaalisesti.

Rautakorpi muistelee, että vielä kyseisen viikon alkupäivinä koronaa pidettiin Suomessa hieman kuin piilossa, mutta perjantaina kausi julistettiin päättyneeksi.

- Reilu viikko siinä meni sormia pyöritellessä, enkä mennyt lähellekään jäähallia. Sitten lähdin Kaukajärven Tappara-salille, ja uuden kauden tekeminen alkoi saman tien.

”Palaverikulttuuri on tosi vahva” Haastatteluhetkellä, syyskuun viimeisenä päivänä, Rautakorpi arvioi olevan menossa koronaohjeistuksen 3.0, eikä kukaan osaa arvioida, kuinka monta uutta kierrosta vielä tarvitaan ennen kuin uusi normaali voidaan aloittaa Ohjeistusten laadinnassa hän on saanut arvokasta asiantuntija-apua liikuntalääketieteen erikoislääkäri Jari Parkkarilta, pitkän linjan tapparalaiselta.

- Puhelimeen tulee koko ajan soittoja ja viestejä. Palaverikulttuuri on tosi vahva; eilenkin istuin verkkopalaverissa viisi tuntia. Liigajoukkueen talouteen ja johtamiseen liittyviä palavereja on normaalia enemmän.

- Seuran urheilullisen sisällön johtamiseen on jäänyt aikaa selvästi vähemmän, mutta meillä on nyt yhteinen peli tätä virusta vastaan. Yksikin mätä

Jukka Rautakorven työhuone on vaihtunut Hakametsästä Kissanmaankadulle, josta tie vie milloin millekin työkeikalle.

omena voi pysäyttää koko sarjan, Rautakorpi painottaa.

- Tässä tilanteessa pelaajilta vaaditaan hallin ulkopuolella vastuullisuutta ja välittämistä. Pitää muistaa, että toistaiseksi kaikki jääkiekkoiluun liittyvät tartunnat ovat tulleet lajin ulkopuolelta, hän jatkaa.

”Pelaajia oli tarjolla valtava määrä” Tapparan tämän kautinen liigajoukkue oli hyvin pitkälle rakennettu jo ennen kevättä, joten siihen ei tarvinnut tehdä suuria muutoksia. Tilanne oli kuitenkin alku- ja keskikesällä monessa mielessä poikkeuksellinen.

- Pelaajia oli yhtäkkiä ihan valtava määrä tarjolla, ja heinäkuussa keskustelin paljon agenttien kanssa. En pystynyt lomailemaan yhtään, Jukka Rautakorpi kertaa.

Suurimmat kesällä tapahtuneet muutokset olivat maajoukkuepakki Veli-Matti Vittasmäen lähtö KHL:n Tsherepovetsiin ja Pohjois-Amerikassa pelanneen tshekkisentteri Michael Špač ekin, tutun nikkaripakin Blake Parlettin

ja ruotsalaispuolustaja Eric Norinin tulo Tapparaan.

Lisäksi lähtökuopissa olleen Valtteri Kemiläisen pätkäsopimus marraskuun loppuun asti paikkasi Vittasmäen jättämää aukkoa takalinjoilla.

Meillä on ollut koko 2010luvun sellainen käytäntö, että tulevan kauden joukkue on jo pitkälti koossa keväällä. Tätäkin joukkuetta tehtiin jo kolmen vuoden ajan.

Korona aiheutti jokaisessa seurassa välittömiä säästöpaineita. Tapparan edustuskiekkoilua hoitava Tamhockey Oy selvitti tilanteen koko henkilöstöä koskeneilla palkkaleikkauksilla, eli yt-neuvotteluitakaan ei tarvittu.

- Liiga ja pelaajayhdistys riitelivät keskenään, eikä sieltä tullut yhtään apuja tilanteen selvittämiseksi. Onneksi joukkueessamme on fiksuja ja ajattelevia johtavia pelaajia, ja pelaaja-agentit sekä Tamhockeyn hallituksen puheenjohtaja Heikki Penttilä lakimiehenä tekivät myös paljon työtä.

- Olihan siinä sopeutumista uusilla pelaajillakin, jotka eivät olleet saaneet vielä yhtään palkkaa meiltä, ja heti neuvo-

teltiin leikkauksista. Hyvin se kuitenkin meni – varsinkin kun seurasi, mitä ympärillä tapahtui, Rautakorpi pohtii.

”Nuorten sielunmaailmaan hyvä tutustua” Rautakorpi on päävalmentajana luotsannut Tapparan lii-

Urheilujohtaja Jukka Rautakorven puhelin soi jatkuvasti mitä erilaisimmissa asioissa.

gajoukkueita 12 kauden ajan ja valmentanut myös JYP:ssä, HPK:ssa ja Lukossa, nuorisomaajoukkueissa sekä Ruotsissa ja Venäjällä.

Hänen työhistoriastaan löytyy myös valmennuspäällikkyyksiä niin Jääkiekkoliitossa kuin Kuortaneen ja Vierumäen urheiluopistoillakin. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa sitten vuoden 1995, jolloin Rautakorpi aloitti ensimmäisen valmennuspestinsä Kirvesrinnoissa.

- Koko ajan muualla työskennellessänikin olen kuitenkin pitänyt Tamperetta tukikohtana, johon olen voinut aina tulla, hän sanoo.

- Aiemmin asuin aina itäpuolella keskustaa, josta saattoi vaikka polkupyörällä piipahtaa hallille. Nyt koti on ollut jo monta vuotta lännessä, Pohtolassa, jossa kiekkoilusta pääsee hieman paremmin irtikin – ei tietysti koskaan kokonaan.

Rautakorpi viihtyy tunnetusti ”haalarihommissa”, eikä hän ole jättänyt käytännön valmennustyötä nytkään täysin. Kahtena tai kolmena aamuna viikosta hän valmentaa

27.10.2020 nuorten huippulahjakkuuksien top-ryhmää ja nauttii siitä.

- En osaa ajatellakaan työnä jäälle puoli kahdeksalta aamulla menemistä!

- Noin kerran viikossa käyn U20-joukkueen jäillä vetämässä yksittäisiä harjoitteita.

Minulla on siitä joukkueesta seitsemän pelaajaa, joiden kanssa olen tiiviisti henkilökohtaisesti yhteydessä.

- U20:n kanssa työskennellessä pääsee aika hyvin sisälle heidän sielunmaailmaansa.

Siinä on ollut minullakin oppimista.

Myös liigajoukkueen valmennuskopin ovella Rautakorpi on ottanut tavakseen noin kerran viikossa käydä kysymässä, mitä sinne kuuluu.

- Kun sarja on päässyt kunnolla vauhtiin, joukkueen sisälle syntyy niin positiivista kuin negatiivistakin dynamiikkaa, koska kilpailu peliajasta on kova, Rautakorpi tietää.

- Lisäksi käyn viikoittain noin 1–2 kertaa puhumassa esimerkiksi urheiluakatemian tai sponsoreiden tilaisuuksissa. Niihin valmistautuminen ei juuri vie ylimääräistä aikaa, koska olen valmentajanakin tottunut puhumaan paljon, hän sanoo.

”Tapparan voitto ei ole uutinen” Pelaajatarkkailu on yksi tärkeä osa Jukka Rautakorven nykyisessä työssä. Tampereella näkee viikoittain melkoisen määrän pelaajia livenäkin, ja lopussa auttaa nykytekniikka.

- Pääsen netin kautta seuraamaan käytännössä kaikkia otteluita, mitä Suomessa pelataan. Jonkin verran minun pitää tietysti pelaajia seurata, vaikkei liigajoukkueen rakentaminen olekaan pelkästään minun vastuullani.

Perinteisesti peräänkuulutetaan liigajoukkueeseen lisää tapparalaisuutta eli seuran omia kasvatteja. Rautakorpi myöntää, että varsinkin maalivahteja, puolustajia ja keskushyökkääjiä on viime vuosina kasvatettu huipputasolle liian vähän.

- Tappara haluaa kuitenkin jatkuvasti menestyä, emmekä voi vain ajatella, että ”tällä kaudella kasvatamme uusia pelaajia”. Olemme suomalaisessa jääkiekkoilussa sellaisessa asemassa, ettei ole uutinen, jos voitamme, mutta se on aina, jos häviämme, Rautakorpi hymähtää.

- Vaikea sanoa vielä, mihin

suuntaan omien pelaajiemme osuus liigajoukkueessa menee esimerkiksi seuraavien viiden vuoden aikana. Viime kesänä U20- ja U18-joukkueisiimme tuli keskimääräistä enemmän pelaajia muualta, mutta uudet hankinnat pitää aina pystyä perustelemaan.

Liigajoukkueen ja U20:n yhteistyö on tavallistakin tiiviimpää, sillä Mestiksen sijaan liigatason kynnystä kolkuttelevat sopimuspelaajat hankkivat nyt enemmän peliaikaa nuorten pääsarjasta. Nyt U20-joukkueessa on 14 sopimuspelaajaa, joista 5 uutta.

Yhteensä U20:een ja U18:aan on muualta tullut yksi maalivahti, kaksi puolustajaa ja seitsemän hyökkääjää.

Onkohan mahdollista, että Rautakorpi vielä joskus valmentaa nyt tarkkailemiaan pelaajia Liigassa – tai jossakin muussa sarjassa?

- En ole tehnyt sellaista päätöstä, etten enää valmentaisi. Valmentajan uraa ei voi ajatella niin, että työ on sitä eläkkeelle asti. Työsopimukset ohjaavat uraa, Rautakorpi muistuttaa. ●

- Korona on työllistänyt ihan hirveästi keväästä alkaen, urheilijohtaja Jukka Rautakorpi myöntää.

7

8

2020

Fysiikkavalmentaja Peltosen ei tarvitse huutaa Turvallinen ja ammattitaitoa huokuva ote motivoi tehokkaasti nuoria Tappara-pelaajia Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen oukkueellinen U16-ikäisiä pelaajia odottelee fysiikkaharjoitustensa alkua Kaukajärven Tappara-salissa, ja juttu lentää. Kun Varalan urheiluopiston fysiikkavalmentaja Tatu Peltonen astuu saliin, puheensorina vaimenee, ja nuoret kuuntelevat Peltosen ohjeita.

Ei kulu kuin minuutti, kun askelkyykkyharjoite painolevyjen kanssa on täydessä käynnissä. Peltonen seuraa silmä tarkkana ja korjaa havaitsemiaan tekniikkavirheitä.

Seuraavaan liikkeeseen siirrytään yhtä nopeasti, eikä Peltosen tarvitse monta kertaa näyttää, mitä hän tarkoittaa.

- Muistan, miten hienoa oli kolme vuotta sitten katsella, kun Tatu veti täällä ensimmäisiä treenejään. Vaikkei hän korottanut ääntään, pojat tekivät töitä keskittyneesti, valmennuspäällikkö Niklas Siren tuumaa.

- Äskettäin myöhäisen vuoron pojat kysyivät, mik­sen suutu ja huuda heille, kun kaikki ei mennyt ihan sovitusti. Vastasin, etten minä sellaisesta jaksa karjumaan ruveta, Peltonen myöntää.

- Vaaratilanteet ovat tietysti asia erikseen, mutta tämä on varmaan pitkälti persoonakysymys. Filosofiani on, että nuori pystyy itse rakentamaan toimivan harjoituksen, ja se tulee varmaan omalta uintiuraltani, jossa valmentaja ei huutanut, hän miettii.

Kansallisen tason uimari-

na kilpaillut Peltonen on toki 198-senttisenä ulkoisesti niin vaikuttava ilmestys, että jo se luo auktoriteettia. Tärkeintä on kuitenkin ammattimaisuus, joka hänen otteistaan huokuu, ja juuri sen takia hän tulee ilta toisensa jälkeen Tappara-salille.

- Täällä ei tehdä nyt pelkästään jääkiekkoilijoita, vaan urheilijoita! hän lupaa.

”Geneettisesti lahjakkaimmat jääkiekkoilevat” Tatu Peltonen, 30, on suorittanut Vierumäellä LVT-valmentajatutkinnon sekä jääkiekkoiluun erikoistuneen Degree Programme -tutkinnon.

Tapparan lisäksi hänen palveluksiaan käyttää muun muassa LP Kangasalan naisten lentopallojoukkue, ja monen muunkin lajin urheilijoiden kanssa hän tekee yhteistyötä. Uusin kuvio on salibandyn tamperelaisten huippupelaajien auttaminen.

- Joukkuelajin edustaja ei välttämättä tarvitse samanlaisia fyysisiä ominaisuuksia kuin yksilölajin urheilija, mutta riittävät kuitenkin. Ainakin Tapparassa jääkiekkotoiminnan laatu ja perusurheilullinen taso ovat kunnossa, Peltonen miettii.

- Tampereella suurin osa geneettisesti lahjakkaista urheilijoista löytyy jääkiekkoilun parista. Se ei vielä takaa mitään, vaan huipulle pääsemiseksi tarvitaan työtä, hän muistuttaa.

Valmennuspäällikkö Siren

Tatu Peltosen 198-senttinen hahmo luo jämäkän ja turvallisen ilmapiirin harjoituksiin ilman, että hän korottaisi ääntään.

on pannut merkille, että Peltosen johdolla tehty työ on todellakin tuottanut tuloksia niin taidoissa kuin ominaisuuksissakin.

- Pelaajat kehittyvät joissakin asioissa todella nopeasti.

Otetaan esimerkiksi rinnallevedon opettelu: ensimmäisellä 15 minuutin kerralla vain harva tiesi, mistä on kyse, mutta neljännellä kerralla 75 prosenttia jo oli aika lähellä oikeaa tekniikkaa, Siren kertoo.

- On erittäin tärkeää, millaisen fiiliksen valmentaja luo

harjoituksiin. Tatun johdolla pelaajat keskittyvät oikeisiin asioihin, koska hän luo turvalliseen ympäristöön korkean vaatimustason, Siren kiittelee.

”En tykkää laskea minuutteja” Vaatimustasoa kuvaa hyvin se, ettei Peltonen tingi suunnittelemastaan harjoituksesta, vaikka se kestäisi hieman ohjelmaan merkittyä kellonaikaa pidempään.

- En tykkää laskea minuutteja, sillä jokainen harjoitus kestää tietyn ajan. Haluan,

että se käytetään mahdollisimman tehokkaasti niiden asioiden kehittämiseksi, joissa halutaan olla parempia.

Peltonen laskeskelee, että Tapparan tämän kautinen U18-ikäluokka on ensimmäinen, jossa hänen vetämiensä fysiikkaharjoitteiden tulokset toden teolla tulevat esille: - Pojat ovat kovemmassa kunnossa kuin Tapparan B-junnut koskaan ennen.

- Vielä minun ikäiseni eli kolmekymppiset jääkiekkoilijat ovat olleet ominaisuuksiltaan jääkiekkoilijoita, mutta muutoksen huomaa vuonna 1996 syntyneistä ja sitä nuoremmista. Ikäluokat 2000 ja 2001 alkavat olla jo tosi urheilijoita, Peltonen arvioi.

Tappara on viime vuosina käyttänyt paljon Varalan urheiluopiston testauspalveluita. Koronan vuoksi ne jätettiin pois U13–U16:ta, mutta U18 teki testit sovelletusti, joten Peltosen kehuille kovasta kunnosta löytyy silkkaa faktaa.

”Vaikeinta on 14–15-vuotiailla”

Ammattivalmentajana Tatu Peltonen pystyy puuttumaan oheisharjoitteluliikkeiden yksityiskohtiin tarkasti, ja suoritustekniikoista tulee puhtaampia.

Eri ikäluokilla on tietenkin omat piirteensä, jotka pitää ottaa huomioon fyysisiä ominaisuuksia kehitettäessä.

- Vaikeinta on 14–15-vuotiailla, jotka kulkevat biologisessa kehityksessään niin eri tasolla. Osa on hetkellisesti pituuskasvunsa vuoksi liikunnallisesti heikommalla tasolla, ja osalle voi jo ruveta aloittamaan voimaharjoittelua.

- Liikkuvuus ja kehonhallinta ovat pääosassa tuossa ikävaiheessa, jossa selkä ei ehdi kasvaa jalkojen kanssa samaa vauhtia, Peltonen linjaa.

Vaikka monelle rippikouluikäiselle, hieman vanhemmista pojista puhumattakaan, voima on kiinnostava sana ja motivoi sinällään harjoittelua, Peltosen mielestä ulkonäölliset seikat eivät jääkiekkoilijoilla tule liikaa esiin: - On tullut tosi vähän sellaisia tapauksia, että pelaaja tietoisesti haluaa näyttää vahvalta. Pikemminkin on niin päin, että poikia saa rohkaista panemaan tankoon hieman enemmän rautaa.

Entä mitä ammattivalmentaja Peltonen tuntee saaneensa Tapparasta lisää työkalupakkiinsa?

- Varsinkin 14–15-vuotiaiden kanssa olen oppinut todella paljon vuorovaikutustaitoja. Taustani on niin voimakkaasti huippu-urheilussa, että siinä on ollut kehittämistä. ●

27.10.2020

9

Malm kokosi joukkueenjohtajien tietopaketin

”Tieto ei kulkenut ennen ikäluokalta toiselle – moni asia piti selvittää itse” Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

apparan vuonna 2006 syntyneiden junioreiden joukkueenjohtajat Tiina Malm ja Timo Kilpinen tuskailivat 5–6 kautta sitten, miten joukkueenjohtaja voisi suoriutua tehtävistään paremmin, helpommin ja vähemmällä työllä.

- Moni asia piti selvittää itse, kun tieto ei valunut seurassa automaattisesti alaspäin ikäluokalta toiselle. Uusia asioita tuli joka kausi paljon eteen, ja pyörä piti keksiä joka kerran uudelleen, Malm kuvailee tilannetta.

Hän päätti tehdä asialle jotakin ja viestitteli Tappara ry:n toiminnanjohtajalle Kari Aaltoselle, voitaisiinko ”jojojen” kuormaa saada jollakin keinoin kevyemmäksi.

- Jojo-lyhenne kuvaa oikein hyvin joukkueenjohtajan tehtävää; siinä pitää sinkoilla edestakaisin vähän joka puolelle, ja virheitä sattuu pakostakin, Malm hymähtää.

Asiassa on edetty pienin askelin, ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että Malm on koonnut nykyisille ja tuleville kollegoilleen seuran pilvipalveluun tuhdin tietopaketin, jota päivitetään koko ajan.

Liikunta-alan tutkintoa Varalan urheiluopistossa suorittava Tiina on tehnyt sen opinnäytetyönään, jonka hän uskoo auttavan kaikkia tapparalaisia pelaajista valmentajien ja toimihenkilöiden kautta valmennuspäälliköihin.

- Osa tulee joukkueiden toimihenkilöiksi täysin ummikkoina, koska ei ole ollut iki-

nä tekemisissä jääkiekkoilun eikä välttämättä muunkaan urheilun kanssa. Heille voivat olla outoja sellaisetkin asiat, joille itse pitkään mukana olleena olen tullut sokeaksi, Malm tunnustaa.

- Nuorimman ikäluokan, U7:n jojoilta tuli heti erittäin hyviä kysymyksiä, joita en ollut tullut ajatelleeksi. Lisäsin ne asiat tietopakettiin.

- Kirjallisen ohjeistuksen lisäksi olen lupautunut olemaan tämän kauden ajan erityisesti nuoremman pään, U7–U14:n, mentorina. Minulta voi kysyä apua hankaliin asioihin ja hetkiin, ja vaikken vielä itsekään tiedä kaikkea tästä työkentästä, voimme yhdessä ylittää vaikeudet.

Malm painottaa, että ohjeistus syntyi seuran jojojen aktiivisella avustuksella haastatteluin ja viestein.

- Yhdessä kokosimme ohjeistuksen, ja sen päivityskin tapahtuu jatkossa käytännön havaintojen ja tarpeiden perusteella yksissä tuumin.

Aktiivista varainhankintaa alusta asti Kangasalla asuvat ja it-alan perheyrittäjinä toimivat Tiina Malm ja Juha Läärä toivat poikansa Daniel Malmin Tapparan jääpeliryhmään talvella 2011, ja seuraavana syksynä Daniel aloitti joukkueessa pelaamisen, joka jatkuu edelleen.

Juha valmensi poikansa joukkuetta viime kauteen asti.

Tiina sai heti rahastonhoitajan tehtävän, jossa hän toimi ensimmäiset viisi kautta.

Nyt hänellä on meneillään neljäs kausi AAA-porukan joukkueenjohtajana, joten koko perhe on ollut koko ajan ajan tiukasti hermoilla Danielin harrastuksen suhteen.

- Varainhankintaa on tehty paljon aivan alusta saakka, ja kuulemma olemme olleet harvinaisen aktiivinen ikäluokka.

Nytkin on myynnissä muun muassa sinappia, käsidesiä ja kahvia.

- Syksyllä 2015 saimme luvan pitää myyntipöytää Hakametsässä Tapparan liigaotteluissa, ja se on tuottanut todella hyvin, varsinkin mestaruuskeväinä 2016 ja 2017, Tiina kertoo.

Koronan takia hallipöytämyynti on toistaiseksi tauolla, mutta tilanteen niin salliessa palaa mahdollisesti vielä tällä kaudella.

Myös pelaajat ovat vuosien varrella osallistuneet myyntitalkoisiin niin ovelta ovelle kuin joulusesonkeina kauppakeskuksissa. Rahaa yhteiseen kassaan on saatu myös peliasumainoksilla, jotka ovat menneen hyvin kaupaksi, kiitos monen perheen yrittäjähenkisyyden ja kontaktien.

- Meillä oli kahden vuoden Kanada-projekti; tarkoitus oli lähteä sinne pelaamaan ensi vuodenvaihteessa, mutta korona sotki suunnitelmat.

- Saa nähdä, tuleeko pelimatkaa ulkomaille, mutta kerätyt rahat on joka kausi saatu kulumaan kotimaan turnauksissakin ja Pelitälli-reissuissa.

Kun lähdetään kahdella peliryhmällä kahden yön turnausmatkalle, rahaa kuluu, Tiina sanoo.

”Jojojakin on monenlaisia” Valkeakoskella syntynyt Tiina Malm pohtii, että joukkueenjohtajiakin on monenlaisia.

Jotkut tekevät vain välttämättömän, eivätkä ole kovin paljoa tekemisissä muiden vanhempien kanssa, mutta toiset panevat itsensä täysillä likoon.

Tiina kuuluu jälkimmäiseen ryhmään.

- Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä ja halunnut jutella heidän kanssaan – ehkä enemmänkin kuin olisi tarvis.

Kun otan jokaisen huomioon, se helpottaa työtäni jojona, Tiina perustelee.

- Danielin joukkueessa on ollut koko ajan erittäin hyvä henki. Niin vanhemmat kuin pelaajatkin ovat tosi mukavia, hän kehuu.

Hän myöntää haalineensa itselleen ison kasan hommia, joista moni joukkueenjohtaja olisi delegoinut osan muille.

- Nyt minullakin on apulaisia. Heitä tarvitaan, sillä mitä vanhemmiksi pelaajat tulevat, sitä laajemmaksi jojon tehtäväkenttä kasvaa. Ensi vuonna tulee taas paljon uutta, kun tämä ikäluokka rupeaa pelaamaan SM-sarjaa.

Joukkueenjohtaja ei lepää kesälläkään laakereillaan; silloin hän valmistelee uutta kautta, alkavathan harjoitusturnaukset ja -pelit pyöriä jo elokuussa.

U15 AAA -joukkue ehti käydä ennen syyskuun puolivälissä alkanutta sarjaansa pelaamassa Kuopiossa, Merikarvialla, Oulussa, Jyväskylässä, Kokemäellä ja Huittisissa.

- Jojo varaa majoitukset, ruokailut ja bussit. Siihen päälle tulee jokavuotinen tekstiilirumba, kun ruvetaan hankkimaan tuuli- ja toppapukuja, pelipaitoja ja -sukkia sun muita, Tiina Malm luettelee.

- Olen etsinyt hyvät yhteistyökumppanit, joiden kanssa on helppo toimia, mutta eihän kaikki mene koskaan ihan niin kuin on suunniteltu.

Sähköinen tietokanta helpottaa paljon

Monenlaiset toimitsijatehtävät ovat tulleet Tiina Malmille tutuiksi joukkueenjohtajana toimimisen lisäksi.

Frans Viita (vas), Iivo Sirainen, Matias Vanhanen ja Sanni Vanhanen osallistuivat Tapparan nollakuutosten varainhankintaan joulun alla myyntitalkoissa.

Sarjakauden aikana joukkueenjohtajan tärkeimpiin tehtäviin kuuluu toimihenkilöistä ja otteluiden toimitsijoista huolehtiminen. Tarvitaan ajanottajia, pöytäkirjanpitäjiä, kuu-

- Joukkueenjohtajan pahin painajainen on, että joukkue on väärään aikaan väärässä paikassa, Tiina Malm kuvailee.

luttajia, jäähyaitioiden hoitajia ja järjestyksenvalvojia.

Ottelupöytäkirjaa on jo monen vuoden ajan pidetty sähköisesti. Joukkueenjohtajan ei enää tarvitse kulkea pukukopista toiseen kokoonpanoja kyselemässä eikä allekirjoituksia vonkaamassa.

- Nyt tuli tervetullut uudistus, kun kokoonpanot saa syöttää tietokantaan jo kaksi päivää ennen ottelua. Ennen jojon piti tehdä se joko myöhään yöllä vuorokauden vaihduttua ottelupäiväksi tai varhain aamulla, Tiina Malm kertoo.

Joukkueenjohtajan tehtävät eivät ole ainakaan vähentyneet koronan aikana. Nyt on U15-joukkueessa linjattu, että mikäli vieraspelissä tulee sairastuminen tai loukkaantuminen, vain jojo lähtee pelaajan mukana lääkäripäivystykseen ja hoitaa tilanteen loppuun saakka.

- Joukkueellemme on sattunut onneksi vähän pahoja tilanteita. Luunmurtumisia on tullut silloin tällöin, mutta ambulanssi on kutsuttu vain pari kertaa.

Haastattelupäivään mennessä koronasählinkejäkään ei reissuilla ollut tullut – toisin kuin Jokereilla Oulun-turnauksessa.

- Yhdellä Jokereiden pelaajalla oli altistuminen, ja hän vietti kaksi päivää eris-

tyksessä hotellihuoneessaan.

Kollega kantoi hänelle tarjottimella ruoat ja juomat sinne, Tiina muistelee.

Painajaisena väärä aika ja paikka Tiina ei sentään ole unissaan touhunnut jojona, mutta pystyy kuvittelemaan, mikä olisi tosielämässä joukkueenjohtajan painajainen: - Se, että olisimme ihan väärään aikaan väärässä paikassa. Meille ei ole käynyt niin, mutta kerran vastustaja oli unohtanut ottelumme Tesomalla, jossa odotimme täydessä valmiudessa.

- Bussimme on joutunut kerran risteyskolariin Vaasaan mentäessä. Täpötäydellä tilataksilla ehdimme ajoissa peliin, Tiina nauraa.

Hänellä on ollut kolmaskin rooli Tapparan junnujen kanssa touhutessaan: - Sain ohjata kahtena talvena 2006 ja 2007 syntyneille pelaajille sydämen asiaani eli itsetuntemus- ja vahvuusharjoitteita. Senkin sain tehtyä näyttötyönä Varalaan.

- Jääkiekkoilu ei ole pelkästään pelaamista, vaan sitä kautta nuoret oppivat liikunnallisen elämäntavan, luovat sosiaalisia kontakteja ja saavat ystäviä, Tiina muistuttaa. ●

10

2020

Ollilasta kasvoi taitoluistelijoiden puheenjohtaja Omien tytärten harrastus herätti aktiiviseksi seuratoiminnan kehittäjäksi Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

- Urheilustrategiamme päivittäinen on lähitulevaisuuden iso ponnistuksemme, Tapparan taitoluistelujaoston puheenjohtaja Matti Ollila sanoo.

uodessaan vanhemman tyttärensä Tapparan luistelukouluun yhdeksän vuotta sitten Matti Ollila ei osannut arvata, millaisen tien alussa hän oli.

Olliloiden nuorempi tytär seurasi isosiskonsa jälkiä, ja taitoluistelu tuli kausi kaudelta tutummaksi myös Matille, joka itse harrasti jääkiekkoilua parikymppiseksi saakka.

Kaudelle 2017–18 Matti valittiin jo Tapparan taitoluistelujaoston johtoryhmään ja myöhemmin jaoston varapuheenjohtajaksi. Nyt hän toimii ensimmäistä vuottaan jaoston puheenjohtajana.

- Tällainen on minulle tyypillistä työelämässäkin, että ei pysty ollenkaan ennakoimaan, mistä itsensä löytää.

- Jos joku olisi sanonut minulle vähän yli 20 vuotta sit-

ten, että ensin minusta tulee sairaanhoitaja ja myöhemmin, että toimin kehittämis- ja laadunhallintavastaavana Sydänsairaalassa, en todellakaan olisi uskonut, Ollila naurahtaa.

- Kun vanhempi tyttäreni pääsi kuusivuotiaana ensimmäiseen muodostelmaluistelujoukkueeseensa, hädin tuskin tiesin, että sellainen laji on olemassa. Yksinluistelijoista tiesin tietysti Kiira Korven, Laura Lepistön ja muutaman ulkomaalaisenkin nimet.

Nyt Olliloiden tyttäristä 13-vuotias Anniina luistelee SM-noviisisarjassa kilpailevassa CrystalBladesissa ja 12-vuotias Ella-Mari kansallisessa noviisisarjassa kilpailevassa RockingBladesissa.

Matti ei ole tyytynyt pelkkään autokuskin rooliin, vaan on ollut alusta asti valmis talkoisiin.

- Osallistuin aktiivisesti ensin muodostelmaluistelun kut-

sukilpailujen järjestelyihin, ja siitä minulle jäi sellainen olo, että seuratoimintahan on mielenkiintoista.

den loppuun, ja sen päivittäminen on tärkeä ponnistus.

Onneksi sitä varten teimme pari vuotta sitten hyvän pohjatyön, eivätkä päälinjat varmasti oleellisesti muutu.

- Lähitulevaisuudessa tapahtuu kuitenkin paljon asioita, jotka koskettavat niin ulkoisia oloja, valmennusta kuin seurajohtamistakin. Meidän on tuettava toimintaympäristöämme niin, että pystymme pyörittämään arjen toimintaamme palkatuilla työntekijöillä ja haettava hyviä malleja, kuten oppisopimuskoulutusta, Ollila miettii.

Hän osallistui jaoston johtoryhmässä seuratoiminnan kehittämisvastaavana urheilustrategian suunnitteluun.

Persoonastaan hän löytää sekä visionäärin että pragmaatikon piirteitä, mutta tunnustautuu enemmän käytännön läheiseksi ihmiseksi: - Enemmän viihdyn sellaisten asioiden parissa, joille on jonkinlainen käytännön sovellus.

Taitoluistelu mielletään yhä naisvaltaiseksi urheilumuodoksi, jota se harrastajamäärien valossa tietysti onkin.

Tapparassa miehiä on mukana niin jaoston johdossa kuin käytännön valmennustoiminnassakin, eikä Matti häkelly naisenemmistöstäkään: - Olen tottunut siihen niin sairaanhoitajaksi opiskellessani kuin alalla työskennellessänikin. En ole ikinä kokenut, että sukupuolella olisi yhteistyön kannalta paljoa merkitystä.

- Löytyyhän meitä miehiä muidenkin taitoluisteluseuro-

jen johtopaikoilta. Lajin kannalta on rikkaus, että molempia on mukana.

Sekä huippuja että harrastajia tarvitaan Vaikka muun muassa valmentajien harrastamat väärinkäytökset ovat kohahduttaneet muissa seuroissa, niiden mainingeilta ei ole täysin voitu välttyä Tapparassakaan.

- Ne ovat aika järkyttäviä tapauksia, mutta se hyvä puoli niissä on, että ne toivottavasti motivoivat seuroja kehittämään toimintakulttuuriaan niin, ettei uusia väärinkäytöstapauksia pääsisi syntymään, Matti Ollila sanoo.

Ollilan mielestä tapparalaisessa taitoluistelussa tarvitaan sekä huippuja että harrastajia. Menestyvät ja valovoimaiset luistelijat tuovat seuralle positiivista näkyvyyttä, mutta heitäkään ei kovin ohuelta pohjalta löydy.

- On koko seuran ja jaoston etu, että meillä on paljon harrastajia, joista jotkut kehittyvät aiemmin ja jotkut myöhemmin. Meillä työskentelee onneksi huippuvalmentajia, jotka varmasti ymmärtävät harjoittelun ja levon oikean suhteen tärkeyden nuorilla luistelijoilla.

- Muodostelmaluistelulla on lisäksi se hieno puoli, että siinä nuorten sosiaaliset taidot kehittyvät niin, ettei joukkueiden sisälle synny klikkejä.

Siinä pätee sama kuin työelämässäkin: jokaisen kanssa ei tarvitse olla parhaat ystävät, mutta kaikkien kanssa pitää tulla toimeen.

Uusia vapaaehtoisia tarvitaan aina Seurahengen kohottajina hyviksi havaitut kilpailut ja näytökset kuuluvat Ollilan mukaan jatkossakin Tapparan taitoluistelijoiden ohjelmaan.

- Pyrimme järjestämään lähivuosina isoja kilpailutapahtumia, koska omille luistelijoillemme on tärkeää päästä näyttämään taitojaan kotihallissa sukulaisten ja tuttavien nähden.

Hän toivoo aktiivista otetta mahdollisimman monelta tapparalaiselta, sillä tekemistä riittää varmasti kaikille.

- Tarvitsemme jatkuvasti vapaaehtoisia normaalin talkoilun lisäksi myös sitoutumista vaativiin tehtäviin – muun muassa joukkueenjohtajiksi sekä kilpailujen järjestelyorganisaatioihin. On tärkeää, että seurana osaamme ohjeistaa uusia ihmisiä ja tarjota heille selvät toimintamallit.

Ollila lupaa puheenjohtajana olla helposti tavoitettavissa kaikenlaisissa taitoluisteluun liittyvissä asioissa, joten jos jokin asia painaa, tai mielessä on uusi idea, häneen kannattaa ottaa yhteyttä.

Työnsä ohella Ollila opiskelee Hämeen ammattikorkeakoulussa ylempää sosiaali- ja terveysalan tutkintoa, joten tekemisestä hänelle ei tule pulaa.

- Luistelemassa tulee käytyä talvisin ulkojäillä, jos niitä on. Muuten lenkkeilen ja käyn kuntosalilla sekä kuntonyrkkeilemässä. ●

”Urheilustrategian päivitys on tärkeä ponnistus” Tapparan taitoluistelujaoston johtamisen työnjakoon on luvassa muutoksia tälle kaudelle. Heidi Mattila on aloittanut päätoimisena kehityspäällikkönä, ja Susanna Haarala on palannut päävalmentajan tehtäviin.

Matti Ollila, 41, pitää tärkeänä, että jatkossa kaikkien seuran johtamisen kannalta keskeisten toimijoiden keskinäinen työnjako toimii Tapparan taitoluistelujaostossa.

Sen määrittäminen ja seuraaminen on lähitulevaisuudessa olennaista.

- Nykyinen urheilustrategiamme ulottuu tämän kau-

- En ole pystynyt ennakoimaan työelämässäkään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Sydänsairaalassa kehittämis- ja laadunhallintavastaavana toimiva Matti Ollila naurahtaa.

Lahjaksi isälle tai pukinkonttiin Suuren suosion saanut iso ja pehmeä

Vilttiketjupeitto 20 eur / kpl 150 x 200 cm kokoinen peitto on valmistettu 100% polyesteristä.

I’m part of vilttiketju and I’m proud of it!

Tuliaisiksi tai omaan ruokapöytään Väkevä ja makea

Tappara-sinappi 5 eur / pullo

Vilttiketjupeitot ja sinapit myynnissä junioripelaajilla, taitoluistelijoilla ja seuran toimistolla

12

2020

Joustavaa harrastamista matalan kynnyksen ryhmissä Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

Petri Hautala (takana oik.), Hanne Sikiö ja Pete Mäkelä valmensivatlokakuisena torstai-iltana tätä matalan kynnyksen nuorempien pelaajien ryhmää.

appara tarjoaa jo kolmantena kautena matalan kynnyksen jääkiekkotoimintaa niille tytöille ja pojille, jotka haluavat harjoitella ja pelata, mutteivät välttämättä kilpailullisin tavoittein.

Jouni Marjeta toimii vastuuvalmentajana 2004–06 ja Petri Hautala 2007–10 syntyneiden joukkueessa. Molemmat harjoittelevat kahtena iltana viikossa jääkiekkoilun perustaitoja tavoitteellisesti, mutta astetta rennommalla otteella kuin kilpajoukkueet.

- Näiden joukkueiden tavoitteet eivät tule valmentajilta, vaan lapsilta ja nuorilta, jotka haluavat tulla kehittymään, Hautala tähdentää.

- Jäällä tehdään paljon leikinomaisia harjoitteita, mutta myös esimerkiksi pitkiä kiertoja, joissa tulee paljon luistelua ja kiekonkäsittelyä. Noin puolet ajasta pelataan, hän kertoo.

Hautalalla on yli 15 vuoden

valmentajakokemus monen ikäisten junioreiden kilpajoukkueista. Hän myöntää nauttivansa hieman erityyppisestä valmentamisesta.

- On hienoa nähdä, miten hyväntuulisina nuoret tulevat hallille ja miten he lähtevät treeneistä hymyssä suin.

- Porukassa on erinomainen yhteishenki, jossa kukaan ei paukuta mailaa hieman hitaammin jotakin harjoitetta tekevän kaverin takia.

Ryhmien ikärajat ovat liukuvat; siirtoja puoleen tai toiseen voidaan tehdä esimerkiksi taitotason mukaan. Erittäin ilahduttavaa on, että kumpaankin ryhmään on tullut myös tyttöjä.

- Täältä saa varmasti uusia kavereita, ja sosiaalinen puoli onkin liikunnan ohella tärkeimpiä asioita, joita voimme tarjota, Hautala vahvistaa.

”Emme rupea hifistelemään” Ryhmät tarjoavat myös mahdollisuuden siirtyä kilpajouk-

kueisiin. Niin on jo käynytkin muutaman pelaajan kohdalla, kun taidot ovat kehittyneet rivakasti.

- Rohkaisemme toki siihen, jos innokkuutta on. Ryhmässä on aiemmin pelanneita, syystä tai toisesta taukoa pitäneitä sekä myös jääkiekkoharrastuksen juuri aloittaneita.

Viime kaudellakin tuli paljon uusia mukaan kesken kaudenkin.

- Tarkoitus onkin mahdollistaa jääkiekkoharrastuksen jatkuminen sopivalla tavoitetasolla sekä myös harrastuksen aloittaminen, vaikka vähän myöhemminkin, Tappara ry:n harrastekoordinaattori Juho Tukia sanoo.

- Oppiminen kunkin omalla tasolla on tärkeä asia ja tuo mielekkyyttä harjoitteluun. Täytyy nostaa valmentajille hattua tavasta, jolla he innostavat nuoria! hän kehuu - Haluan ennen jokaisen treenin alkua kertoa heille vähän hokijuttuja, mutta jokainen treeni on myös suun-

niteltu jonkin idean ympärille.

Hifistelemään esimerkiksi terän asennoissa emme rupea, Hautala lupaa.

Ensimmäisenä vuonnaan Tapparan matalan kynnyksen joukkue osallistui Hämeen alueen A-kilpasarjaan. Viime talvena sarjaan ei lähdetty, vaan otteluita järjestettiin turnausmuotoisesti ja yksittäisten otteluiden merkeissä.

- Kävimme Lahdessa Pelicansin vastaavan porukan vieraana, ja sieltä tultiin tänne turnauksiin Hakametsän ykköshallissa ja Koulukadun tekojäällä, Tukia kertoo.

- Hakametsän kirkkaissa valoissa pelaaminen oli varmasti kaikille hieno kokemus, ja kyllä pelaajat tunsivat myös Koulukadun arvon legendaarisena paikkana, Hautala sanoo.

Hautala myöntää, että pelaajat kysyvät häneltä harva se kerta, milloin seuraavan kerran pelataan. Lähin samanlaisella periaatteella toimiva vastustaja löytyy Kangasalan Voitosta, ja to-

dennäköisesti tälläkin kaudella saadaan pienimuotoisia turnauksia pystyyn.

Toiminta on tehty mahdollisimman joustavaksi myös niin, että siitä maksetaan kuukausi kerrallaan. Kenenkään ei siis tarvitse sitoutua koko kaudeksi, mutta toivottavaa on, että yhteiseen järjestelmään ilmoitetaan, onko tulossa harjoituksiin. Siten valmentajien on helpompaa suunitella treenejä etukäteen.

Yhteensä matalan kynnyksen joukkueissa on kirjoilla yli 50 pelipassin lunastanutta, ja mukaan kokeilemaan pääsee koska tahansa.

Koulukerhotoiminta laajeni jälleen Juho Tukia koordinoi Tamspirit-työnimen alla myös koulujen kanssa toteutettavaa yhteistyötä, jota Tapparan päätoimiset valmentajat ovat pyörittäneet jo kahtena edellisenä lukuvuonna Pirkanmaan kouluissa.

- Tavoitteena on lisätä liikkumisen iloa ja harrastamisen mahdollisuuksia sekä hyvinvointia lapsille koulupäivien yhteydessä, Tukia luonnehtii.

Maksuttoman, matalan kynnyksen harrastusryhmät tavoittavat tällä hetkellä viikoittain noin 2000 lasta ja nuorta Tampereella, Kangasalla, Ylöjärvellä ja Vesilahdella joko ennen koulupäivää, sen jälkeen tai liikunnallisilla pitkillä välitunneilla.

Koulutettujen valmentajien johdolla lapsille tarjotaan mahdollisuus kokea liikunnan iloa hyvin monipuolisesti leikkien, pelien ja tehtävien kautta. Toimintaa on yhteensä noin 100 tuntia viikossa.

- Toiminta on jälleen laajentunut viime kaudesta, ja lapsia on tullut lisää mukaan, mutta samoilla linjoilla jatketaan.

Lasten toiveita kuunnellen haluamme rohkaista heitä osallistumaan ja yrittämään uusia juttuja, Tukia luonnehtii.

Lisäksi on perustettu iltapäivien harrastusjoukkueita,

27.10.2020 kuten jääkiekkoryhmät Tesomalle, Kaukajärvelle ja Hervantaan.

Niiden jäävuorot on sijoitettu heti koulupäivän jälkeen, ja mukaan pääsee kevyellä varustuksella, eli luistinten lisäksi tarvitaan vain kypärä, hanskat ja ristikko.

- Katsotaan, saataisiinko aikaan vaikka pelitoimintaa matalan kynnyksen joukkueiden kanssa. Siinä tietysti pelattaisiin täysillä varusteilla.

- Lisäksi teemme yhteistyössä kuntien kanssa liikunnanohjauksia päiväkodeissa ja erilaisissa koululaisryhmissä, Tukia kertoo.

Vaikka liikuntakerhoja vetävätkin Tapparan valmentajat, Tukia muistuttaa, että niissä tarjoutuu erinomainen mahdollisuus toimia yli seura- ja lajirajojen.

- Tapparalle tämä antaa mahdollisuuksia luoda työtä, ja monipuolistaahan se ohjaajien osaamista. ● - Matalan kynnyksen joukkueiden ja kerhojen osallistujamäärä on taas noussut viime vuodesta, harrastekoordinaattori Juho Tukia iloitsee.

Tapparalainen HUOM! Muistathan hyödyntää seura-alennuksesi!

Olemme mukana tukemassa Tapparan juniorityötä!

Tilausliikenne Are Tapparan matkassa

13

14

2020

Väisäsen valmentajaura on edennyt vauhdilla

Opiskelu ja oppisopimustyö maalivahtivalmentajana sopivat mainiosti yhteen Teksti ja kuva: Antti-Pekka Lehtonen ille Väisäsen oma ura maalivahtina pysähtyi A-nuoriin, mutta saman tien hänen uransa maalivahtivalmentajana lähti etenemään nopeasti.

Väisänen, 21, opiskelee nyt toista vuotta kansainvälistä ammattivalmentajatutkintoa Vierumäen urheiluopistossa ja työskentelee samalla työharjoittelussa Tapparassa.

Väisänen on U16:n eli entisellä koodilla C-nuorten SM-sarjajoukkueen maalivahtivalmentaja ja joukkueenjohtaja sekä U11–13-ikäluokkien maalivahtivalmennuksen koordinaattori. Työpäivät ovat pitkiä mutta antoisia.

- Illalla menee yleensä lähelle yhdeksää ennen kuin olen kotona, mutta tiesin sen tähän hommaan ryhtyessäni.

Ei haittaa, sillä tämä on sitä, mitä haluan tehdä! Ville vakuuttaa.

Ensimmäisenä opiskeluvuotena hänellä oli lähiopetusta Vierumäellä selvästi enemmän kuin toisena. Kolmivuotinen tutkinto on osoittautunut monella tapaa hyvin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi: - Kurssimme opiskelijoista puolet tulee muista lajeista kuin jääkiekkoilusta, ja meillä on tosi laajalti yhteyksiä myös ulkomaille. Harva opiskelupaikka tarjoaa tällaisia mahdollisuuksia!

Ville pelasi maalivahtina niin Ilveksessä kuin Kooveessäkin, mutta palavin motivaatio hiipui selkä- ja lonkkaongelmiin.

- Valmentaminen rupesi

heti kiinnostamaan, ja Vierumäellä olen saanut oikeasti opetella, mitä se tarkoittaa, ja mitä ihmiset minulta odottavat opettaessani nuoria, hän sanoo.

U13 totuttautuu kilpailutilanteeseen Ikäluokissa U11–12 maalivahdit pelaavat vielä koko lailla tasaisen määrän otteluita, ja tonttia saavat kokeilla myös he, jotka eivät välttämättä edes pyri molareiksi. Maalivahdit vastaavasti voivat käydä kentällä, mutta siitä eteenpäin ruvetaan erikoistumaan.

- U13:ssa maalivahteja lähdetään jo valmistamaan kilpailutilanteeseen. Esimerkiksi turnauksissa, joissa on pariton määrä pelejä, viimeisen torjuntavuoron saa paremmin onnistunut.

- Pojat ovat ottaneet tämän ihan hyvin vastaan, Väisänen kertoo.

Kuten kenttäpelaajatkin, maalivahdit pysyvät pääsääntöisesti oman vuosikertansa joukkueessa, ja Väisänen pitää sitä hyvänä ratkaisuna.

- Uskon, että pelaaja kehittyy parhaiten onnistumisten kautta – niin, että niitä tulee jokaisessa ottelussa. Jos välttämättä tarvitaan, nostetaan ylempään ikäluokkaan.

Tapparan maalivahtivalmennusta koordinoi Ville-kolmikko, johon kuuluvat Väisäsen lisäksi lapsikiekkovaihteesta vastaava Ville Nieminen sekä Ville Suoranta U14–15:ssä. Suoranta työskentelee lisäksi U18:n päätoimisena maalivahtivalmentajana ja joukkueenjohtajana.

Missä kunnossa olet, miten palaudut arjessa Polkupyöräergometritesti + Kehonkoostumusanalyysi

80 €

U16:ssa pelataan siis Suomen mestaruudesta, mutta entinen B2-SM-sarja on lakkautettu. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että 16–17-vuotiaiden terävin kärki pelaa U18:n SM-sarjaa ja muut Mestistä, johon Tappara osallistuu Akatemia-joukkueella.

- U18:n Mestiksestä tuli huomattavasti vaativampi sarja, koska siinä on kahden vuosiluokan nuoria, myös heitä, jotka entisen jaon mukaan pelaisivat B2:n SM:ää, Väisänen arvioi.

- Halleilla puhutaan edelleen C-, B-, A-junnuista ja niin edelleen, mutta kansainvälinen käytäntöhän määrää viralliset nimikkeet. U18 ja U20 ovat kyllä entuudestaan tuttuja koodeja MM-kilpailujen kautta.

Näykki ja Malm mentoreina Väisänen kiittelee liigajoukkueen maalivahtivalmentajan Aki Näykin panosta koko seuralle: - Aki on aidosti kiinnostunut kaikista ikäluokista ja pitää meihin tosi tiiviisti yhteyttä.

Kokoustamme johtoryhmällä kerran kuukaudessa, ja muulloinkin Aki on helposti tavoitettavissa. Myös U20-joukkueen molarivalmentaja Jaakko Simola on aktiivisesti mukana.

Suomalaiset maalivahtivalmentajat ovat jo pitkään olleet haluttuja ammattilaisia myös maamme rajojen ulkopuolella, ja Tapparasta tuttu Jussi Parkkila on avannut tien NHL:ään asti. Väisänen tietää, että kaikki on mahdollista, jos oppimisen halua ja asennetta riittää.

Varala testaa Tapparan pelaajat, nyt myös Sinut!

(norm. 100 € )

Firstbeat -palautumisanalyysi

151 €

(norm. 189 €)

Testit sisältävät henkilökohtaisen palautekeskustelun ja kirjallisen testipalautteen. Tarjous voimassa 30.11.2020 saakka.

Tiedustelut ja ilmoittautuminen: Jere Ahonen 044 345 9953, jere.ahonen@varala.fi

VARALA

- Uskon, että pelaaja kehittyy parhaiten onnistumisten kautta, Ville Väisänen linjaa.

- Omat tavoitteeni ovat kansainvälisellä tasolla, mutta etenen päivä kerrallaan. Seuraan tarkasti, mitä maailmalla tapahtuu ja luen esimerkiksi fyysisistä osa-alueista tehtyjä tutkimuksia.

Joukkueenjohtajan tehtävissä Villellä on tukenaan ko-

kenut mentori Tiina Malm.

Ville uskoo nuoresta iästään olevan hyötyä; hän löytää helposti sävelen nuorten pelimiesten kanssa.

- Korona vaikeutti kauden suunnittelua, ja nyt saa aina miettiä, miten matkustetaan turvallisesti ja pidetään jouk-

kue terveenä.

- Pääperiaatteenamme on, että hygienia pidetään kunnossa, oheisvarusteet pestään usein ja maskeja käytetään pelitapahtumissa. Siitä on tullut rutiinia, joka jää pysyväksi käytännöksi, Ville uskoo. ●

27.10.2020

15

Nollakuutosissa on ainesta huippuikäluokaksi

Valmennuspäällikkö Niklas Siren on tyytyväinen U14–15:n korona-ajan harjoitteluun Teksti ja kuva: Antti-Pekka Lehtonen

myös ymmärsivät, että he tekevät hommia itsensä vuoksi.

- Me valmentajat emme halunneetkaan valvoa etäharjoittelua liian tiiviisti, eikä sekään olisi ollut oikea tapa, jos vanhempia olisi sitoutettu siihen, Siren sanoo.

Vaikka etäjakso sujui yllättävän hyvin, toukokuussa pelaajilta alkoi jo kuulua sellaisia viestejä, että polte päästä harjoittelemaan joukkueena tai ainakin pienryhmissä, oli kasvanut kovaksi.

- Pojat pääsivät kesäkuun alussa pienryhminä jäille juuri oikeaan aikaan. Nälkä oli kova, eikä lopettamisia tullut kuin yksi. Myöhemmin vielä toinenkin pelaaja ilmoitti jättävänsä kiekkoilun, mutta drop out -ilmiötä ei siis syntynyt.

Pelitilanneroolit työn alla jäällä - Nuoret pelaajat kantoivat koronan etäharjoittelujaksona vastuunsa hienosti, valmennuspäällikkö Niklas Siren iloitsee.

ina silloin tällöin esille nousee jonkin seuran tietty ikäluokka, josta poikkeuksellisen moni raivaa tiensä pitkälle NHL:ää myöten. Olisiko Tapparan 2006 syntynyt seuraava tällainen vuosikerta?

- Saa nähdä, mutta nollakuutosissa on laaja ja laadukas pelaajamassa. Se on ainakin Tapparan mittakaavassa poikkeuksellisen hyvä, U14ja U15-ikäluokista vastaava valmennuspäällikkö Niklas Siren luonnehtii.

Laatua kuvaa se, että tällä kaudella nollakuutosissa eli U15:ssä Tappara sai ylialueelliseen sarjaan kaksi AAA-joukkuetta ja yhden AA:n. Normaalisti tilanne on ollut juuri toisin päin.

- Tämä on se vuosi, kun pelaajia valitaan Pohjola-leirille, mutta poikien ei kannata miettiä sitä liikaa. Jokaisella pelaajalla on oma kehityspolkunsa, ja jos kutsu Pohjolaan tulee, se on bonus-juttu, Siren painottaa.

Hämeen aluesarjaa pelaava U14, siis 2007 syntyneet, on ollut Tapparassa pienehkö

ikäluokka, mutta viime kesä toi mukavasti pelaajia lisää ympäri Pirkanmaan ja monesta eri seurasta.

- Joukkueen terävin kärki kestää vertailun minkä tahansa muun seuran parhaisiin. Lisäksi meillä on sateenvarjoseuroissamme Nokialla ja Ylöjärvellä 30 hemmetin hyvää pelaajaa.

- Hyökkääjä- ja maalivahtitilanne on hyvä, mutta puolustajia tarvittaisiin lisää, Siren myöntää.

Etäharjoittelu sujui erittäin hyvin Koronan takia Tampereen jäähallien ovet pidettiin kiinni viime keväänä maaliskuun puolestavälistä kesäkuun alkuun saakka. Nuorten pelaajien harjoitteluun oli pakko tehdä sovellutuksia ja luovia ratkaisuja, jotka toimivat Niklas Sirenin mielestä jopa yllättävän hyvin.

- Pelaajat kantoivat etäharjoittelun aikana vastuuta hyvin, eikä kukaan tullut takaisin ”työpaikalle” huonossa kunnossa. He tajusivat, että treenaamisen laistamisesta jäisi varmasti kiinni. Pelaajat

Heinäkuussa U14 ja U15 siirtyivät kolmeksi viikoksi omatoimijaksolle, jonka jälkeen normaalit joukkueharjoitukset alkoivat pyöriä niin jäällä kuin ”kuivalla maallakin” eli pääasiassa Kaukajärven Tappara-salilla.

- Jäällä harjoitellaan tällä kaudella paljon pelitilanneroolien ymmärtämistä. Roolejahan on neljä: kiekollinen hyökkääjä, kiekoton hyökkääjä, kiekollista puolustava ja kiekotonta puolustava.

- Henkilökohtaisen taktiikan kehittäminen on tärkeää, vaikka loppujen lopuksi sillä ei olekaan niin paljon väliä, miten kunkin tilanteen ratkaisee, kunhan sen ratkaisee oikein, Siren filosofoi.

Oheisharjoittelussa korostuvat voimaliikkeiden oikeat tekniikat, sillä varsinkin U14:ssä ja U15:ssä pelaajien on varottava rasitusvammoja, koska he ovat poikkeuksetta pituuskasvun huippuvaiheessa. Ominaisuuksista kehitetään voiman ohella lajin kannalta olennaisimpia eli nopeutta, liikkuvuutta ja kestävyyttä.

- Kyllä 14–15-vuotiaiden pitää jo uskaltaa harjoitella kunnolla eikä pelätä voimaliikkeitäkään. Maltti on kuitenkin valttia, Siren tähdentää. ●

ARVAA KUMPI HAKI VINKIT JA VÄLINEET NIPPON KALASTUTARVIKKEESTA HARJUNTAUSTA 1 LIELAHTI, TAMPERE Puh. 010 423 3400 info@nipponverkko.fi Avoinna: arkisin 10 - 18 lauantaisin klo 10 -15

16

2020

Aloittamisen kynnys on nyt todella matala Siirtyminen luistelukoulusta joukkueeseen tapahtuu heti, kun lapsi on siihen valmis Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

Tästä se lähtee! Leijona-kiekkokouluvastaava Ville Nieminen pudotti hienon harrastuksen aloituskiekon Jesper Järviselle (vas.) ja Elias Lehdolle.

apparan on uudistanut lapsikiekkovaiheen toimintaansa niin, että kiekkoiluharrastuksen aloittaminen on tullut entistäkin joustavammaksi. Kynnykset ovat matalia, ja lapset voivat siirtyä kokeilemaan seuraavaa tasoa omaan tahtiinsa.

Suurin muutos on tehty aivan alkuvaiheeseen. Erillistä luistelukoulua ei ole, vaan

sitä pyöritetään Leijona-kiekkokoulun yhteydessä.

- Yksi kolmasosa kaukalosta on varattu lapsi ja vanhempi -luistelulle, jossa opitaan ilman mailaa tai mailan kanssa pysymään pystyssä ja menemään luistimilla eteenpäin.

Lopulla alueella toimii kiekkokoulu, jossa leikinomaisiin harjoitteisiin otetaan mukaan kiekko, Leijona-kiekkokouluvastaava Ville Nieminen kertoo.

Joitakin vasta-alkajia voidaan rohkaista kokeilemaan kiekkokoulua jo muutaman kerran jälkeen. Vastaavasti kiekkokoulusta lasta ohjataan eteenpäin joukkuetoimintaan, jos hänen luistelutaitonsa sitä edellyttää.

Enimmäkseen tässä vaiheessa kysymykseen tulevat U7- ja U8-ikäluokkiin kuuluvat lapset, mutta U9- ja U10-ikäisetkin toivotetaan tervetulleiksi opettelemaan lajia. Edes

Juniorityötä tukemassa.

luistelu- tai kiekkokoulua ei tarvitse välttämättä käydä.

- Tarvittaessa lapsen ensimmäinen joukkue voi olla hieman nuorempienkin ryhmä, mutta jos hänellä on riittävä luistelutaito, suoraan oman ikäisiinkin pääsee. Tsekataan luistelu ja mietitään yhdessä sopiva ratkaisu, Nieminen sanoo.

- Kynnys joukkueeseen siirtymiseen ei todellakaan ole korkea. Kun osaa luistella

eteenpäin yksin, homma lähtee liikkeelle leikkien ja pelien kautta, hän rohkaisee.

Itä ja länsi sekaisin U8:ssa Leijona-kiekkokouluja on jalkautettu viiteen ryhmään eri puolille Tamperetta. Torstaina alkeita opetellaan Hervannassa, perjantaina ja sunnuntaina Tesomalla, lauantaina Kaukajärvellä ja sunnuntaiaamuna Hakametsän kolmoshallissa.

Vetäjinä näissä Ville Niemisen koordinoimissa harjoituksissa toimivat Ville-Valtteri Reini, Jesse Haapsaari ja Thomas Sanderson.

- Jokaisessa alkeisryhmässä jäällä on myös tyttöjä, ja toivottavasti heitä saadaan mukaan joukkueisiinkin, Nieminen iloitsee.

Nuorin joukkuemuotoinen ikäluokka on U7 eli entisen jaon mukaisesti nuoremmat G-junnut. U7:ään kuuluu

27.10.2020 syyskaudella noin 35 pelaajaa, jotka treenaavat maanantaisin Tesomalla ja lauantaisin Kaukajärven Sentterissä.

- Enemmänkin saisi olla, mutta varmasti heitä tulee lisää viimeistään joululta, Nieminen uskoo.

Valvovia ja opastavia silmäpareja riittää jäälle hyvin, sillä valmentajia on U7:n harjoituksissa tavallisesti yhtä aikaa jäällä 6–8.

U8-ikäluokkaan kuuluu viitisenkymmentä nassikkaa, joiden harjoittelussa toteutetaan vuorotteluperiaatetta niin, että jokaiselle tulee kaksi treenikertaa viikossa.

Pelaajaryhmiä on kolme, joten jokainen pääsee vuorollaan harjoittelemaan jokaisen kanssa. Harjoituksia on maanantaisin ja perjantaisin Lempäälässä sekä lauantaisin Sentterissä.

- Saamme nyt idän ja lännen ikäluokat yhtenäisimmiksi, kun jokainen oppii tuntemaan toisensa jo alkuvaiheessa, Nieminen perustelee ensimmäistä kautta toteutettavaa järjestelyä.

- Iso kiitos kasien vastuuvalmentajille Jussi Jokiselle ja

Teemu Hoville, jotka ovat saaneet kierrätyksen hyvin toimimaan! Nieminen kehuu.

Oheisharjoittelun makuun U9–U10:ssä U7 ja U8 pelaavat Tappara– Ilves-sarjaa, johon on ilmoittautunut ilahduttavan paljon joukkueita: seiskoihin 20 ja kaseihin peräti 25. Jokaisesta Tampereen lähikuntien seurastakin mukaan on saatu 1–2 joukkuetta per ikäluokka.

U9 ja U10 mittelevät Leijona-liigassa. Kumpikin ikäluokka on kooltaan keskisuuri; yseissä pelaa 42 ja kympeissä 45 lasta.

- Niistäkin voi todella vielä aloittaa harrastamisen. Tarkistetaan luistelutaito Leijona-kiekkokoulussa, ja jos se riittää, hyvin ehtii mukaan, Nieminen lupaa.

Leijona-liigavaiheessa pelaamisen perustaitoja opetellaan teemoittain, ja pelaajille ruvetaan myös tekemään tutuksi fysiikkaharjoittelua Kaukajärven Tappara-salissa.

U9:llä on siellä oheisharjoitukset kerran ja U10:llä kahdesti viikossa.

17

Lisänä tulevat myös vapaaehtoiset taitojäät kerran viikossa. Niissä keskitytään pitkälti luistelutekniikoiden kehittämiseen.

Koronapandemia vaikuttaa U7–U10-ikäluokkien rutiineihin niin, että pelaajien toivotaan pukevan pelivarusteet päälle kotona, jossa käydään myös suihkussa treenien jälkeen. Näin pienennetään pukukopin ruuhkaa minimiin.

- U7:ssä vanhemmat voivat vielä käydä kopissa sitomassa luistinten nauhat, mutta siitä ylöspäin valmentajat ja huoltajat auttavat pelaajia varusteiden kanssa, Nieminen opastaa.

Maalivahtina itse pelannut Nieminen jatkaa edelleen myös U7–U10:n maalivahtivalmennuksen suunnittelijana ja toteuttajana yhdessä Ville Väisäsen ja Ville Suorannan kanssa. ●

- Jos lapsen luistelutaito on riittävä, hän voi päästä suoraankin joukkuetoimintaan, eli rohkeasti yhteyttä ottamaan! Leijona-kiekkokouluvastaava Ville Nieminen suosittelee.

LAIVALLA MUKAVASTI LOMATUNNELMIIN Kun suuntaat laivalomalle merimaisemiin, Tallink Siljan matkassa reissu sujuu mukavasti.

Herkkuruuan ja merihintaisten ostosten lisäksi aikaa jää rennolle yhdessäololle.

Tutustu matkavalikoimaamme: tallinksilja.fi

Tallink Silja on Tapparan yhteistyökumppani.

18

2020

Excel-tilastointi kertoo pelimäärät tarkasti

Aki Vännisen kehittelemällä seurannalla tarjotaan faktaa mielikuvien sijaan Teksti: Antti-Pekka Lehtonen, kuvat: Antti-Pekka Lehtonen ja Aki Vänninen

Kun koko joukkueen yhteinen tavoite on saavutettu, ilokin on yhteinen, kuten Tapparan 2007-ikäluokalla tässä.

erinteinen puheenaihe juniorijääkiekkojoukkueissa on ”kuka pelaa, kuinka paljon pelaa ja miksi pelaa tai ei pelaa”. Tapparassa siihen on tarjolla faktaa pöytään, kiitos Aki Vännisen kehittelemän tilastoinnin.

Vännisen laatimasta ex­celtaulukosta voi koska tahansa tarkistaa jokaisen pelaajan osallistumiset, jos vaikka ru-

peaa tuntumaan, etteivät peliajat ole menneet sovitusti.

- Valmentajana olen aina itse tykännyt, että pystyn kertomaan pelaajalle – hänen tasostaan riippumatta – kirkkain silmin, miten paljon hän on saanut peliaikaa, Vänninen sanoo.

Mielikuva ei useinkaan vastaa todellisuutta, ja tilastoinnista näkee syitä numeroiden takana.

- Poissaolon syynähän voi

olla esimerkiksi toisiin lajeihin osallistuminen tai sairastuminen. Taulukosta myös näkee, kenelle on tarjottu ylimääräistä pelivuoroa, jos joku toinen on tullut kipeäksi.

- Tämä ei tarkoita sitä, että ”annettu, mikä tarjottu”, sillä eihän kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia lähteä pikahälytyksellä tuuraajaksi.

- Samoin eivät 50 pelaajan ikäluokasta kaikki voi pelata samassa turnauksessa, vaan

Urheilurakentamisen luotettava kumppani RMP RAKENNUS OY RMP RAKENNUS OY

porukkaa pitää jakaa eri tapahtumiin. Pitää ymmärtää syyt numeroiden takana, Vänninen muistuttaa.

Tärkeä työkalu valmennuspäälliköille Vännistä voidaan tituleerata Tapparassa it-mentoriksi, joka on valmis neuvomaan ja auttamaan tarvittaessa kaikkia.

Toistaiseksi tilastoinnin vastaanotto on ollut Akin mukaan voittopuolisesti myönteistä, vaikka excel ei olekaan kaikille yhtä tuttu työkalu.

Exceliä täyttävä valmentaja – tai joku muu joukkueen toimihenkilö – raportoi kyseisestä ikäluokasta vastaavalle valmennuspäällikölle.

- Pelimääriä kannattaisi seurata kolmessa jaksossa: syksyllä ennen sarjan alkua, joulutauolla ja keväällä.

- Olen automatisoinut kausisuunnitelmien pohjat, jotka valmennuspäällikkö jalkauttaa joukkueisiin. Ne suunnittelevat itse muun muassa pelipäivät suunnitelmien avulla ja pyytävät lisäjäitä tarpeen mukaan. Suunnitelman avulla valmentajat näkevät helposti kokonaiskuvan kuormituksesta.

Varsinkin joukkueille jäävuoroja jakavalle Niklas Sirenille on kausisuunnitelmasta hyötyä. Kausisuunnitelman avulla vuorot pystytään jakamaan joukkueiden kesken tehokkaasti, kun tiedetään kootusti kaikkien jäävuorotarpeet – niin perumiset kuin lisäjäätkin.

Monipuolinen kokemus eri lajeista Jyväskyläläislähtöinen Vänninen on koulutukseltaan insinööri ja työskentelee tätä nykyä Tampereella IT-alan projektinjohtotehtävissä. Hän sanoo kiinnostuneensa pelaajatilastoinnista toisaalta työnsä, toisaalta valmentajataustansa pohjalta.

Hänellä on yhteensä 13 vuoden valmentajatausta, viimeksi seitsemän vuoden ajan Tapparan G2 – D2-junnuissa, joihin hän tuli poikansa mukana.

- Nyt oli aika jäädä ainakin toistaiseksi valmennushommista syrjään, ja kieltämättä se tuntui aluksi oudolta. Jäälle on ollut aina mahtava mennä, sillä siellä on mahdollinen työstressikin unohtunut lasten kanssa touhutessa.

Akilla, 46, on perspektiiviä

monen lajin käytännön tasolta.

Hän itse on harrastanut nuorempana yleisurheilua, hiihtoa, jalkapalloilua ja jääkiekkoilua sekä armeijan jälkeen salibandya.

- Kolmen lapsemme kautta olen päässyt tutustumaan erilaisiin toimintatapoihin myös baletissa, muodostelmaluistelussa ja lentopalloilussa sekä urheilun lisäksi musiikkiharrastuksissa.

- Pidän monipuolista eri lajien harrastamista hyvin tärkeänä. Emme ole ikinä sanoneet vuonna 2007 syntyneen poikani joukkueen pelaajille, että heidän pitäisi valita lajinsa. Tietysti sekin aika alkaa olla käsillä, että heistä jääkiekkoilijoiksi haluavan on keskityttävä siihen.

Harjoitekorteilla intoa omatoimiseen harjoitteluun Aki Vänninen siirtänyt monipuolisuusajattelunkin Tapparassa käytäntöön monenlaisilla harjoitekorteilla, joilla pyritään innostamaan junioreita omatoimiseen harjoitteluun.

Nuoret merkkaavat kortteihin esimerkiksi kesällä laukomiensa kiekkojen määrät tai

27.10.2020

- Helppokäyttöisellä excel-taulukoinnilla junioreiden pelimääriä on helppo seurata ajantasaisesti ja luotettavasti, Aki Vänninen näyttää.

Aki Vänninen on suunnitellut monenlaisia kortteja ja tehtäviä omatoimiharjoittelun porkkanoiksi.

muiden taito- ja fysiikkaharjoitteidensa kerrat.

- Idea lähti siitä, kun Jussi Tapola valmensi 07-ikäluokkaa ja pohti, millaisia kortteja olisi mahdollista suunnitella innostajiksi. Ensimmäisessä kortissa sai laittaa rastin ruu-

- Osa treenaa ja täyttää kortteja ahkerammin kuin toiset, mutta joka ikinen suoritus vie lähemmäs yhteistä tavoitetta.

- Aktiivinen omatoiminen harjoittelu näkyy positiivisesti pelaajan suoritustasossa ja

tuun, kun onnistui puukuulalla taitoharjoitteessa kahdesti peräkkäin, Aki kertoo.

Korteilla voi kukin asettaa itselleen henkilökohtaisia tavoitteita, mutta niillä voi myös motivoida koko joukkuetta ja siten myös nostattaa yhteis-

MYÖS ONNISTUNEEN ASUNTOKAUPAN SALAISUUS ON OIKEA JOUKKUE. VAR AA K OD I ST A SI I L MA I N E N AR VIO!

JANI FRIMAN LKV 050 300 4358 jani.friman@villalkv.fi

henkeä. Hyvä esimerkki siitä oli nollaseiskojen kesätavoite 50000 laukausta.

Urakkaa seurattiin jäätelötötterön muotoon piirretyllä mittarilla. Kuteja kertyi peräti 58705, mikä tiesi jätskejä kaikille.

osalla tämä näkyy täytettyinä kortteina.

- Tilastointi toimii myös tiedonjakajana ikäluokkien välillä. Kun kokemukset esimerkiksi tietynlaisesta omatoimiharjoittelusta kirjataan ylös, sillä saatetaan ohjata

19

tulevien vuosikertojen pelaajia hyväksi havaitulle linjalle – tai vastaavasti välttää jotakin asiaa, joka ei ole toiminut erityisen hyvin. ●

20

2020

U18 yhdistää luontevasti kaksi vuosikertaa

B2-junioreiden SM-sarja lakkautettiin, Tapparalla nyt myös Mestis-joukkue Teksti Antti-Pekka Lehtonen, kuvat: Antti-Pekka Lehtonen ja Saana Hakala sivat B:n, aivan huippuyksilöt jopa A:n SM-joukkueissa.

- Uusi systeemi tarjoaa toimivamman alustan yhteistyöhön ja tilaisuuksien antamiseen rotaatiopelaajille, kun Tapparassa on sen sateenvarjon U18-ikäluokan kakkosjoukkue eikä kolmonen, joksi B2-joukkue tosiasiassa muodostui, hän perustelee.

Myös se, että valtaosa pelaajista kuitenkin asuu ja käy koulua Tampereella, puoltaa Vähä-Ruoholan mukaan nykyistä järjestelmää. Nuorille jää enemmän aikaa keskittyä sekä urheiluun että kouluun.

”Ei tarvitse miettiä syntymävuotta”

- Uusi U18-sarjan kilpailujärjestelmä tarjoaa aidon mahdollisuuden tilaisuuksien antamiseen rotaatiopelaajille, Kimmo Vähä-Ruohola kiittelee.

apparan juniorivalmennuksen johtaja Kimmo Vähä-Ruohola on tyytyväinen Suomen Jääkiekkoliiton päätökseen lakkauttaa B2-junioreiden SM-sarja.

Vähä-Ruoholan mielestä tämä oli luonteva ajankohta tehdä päätös, koska ikäluokkien nimikkeitä muutettiin niin, että nyt ei puhuta B- eikä B2-junioreista, vaan pelkästään U18:sta, jolla on sekä SM-sarja että Mestis.

Tapparalla on joukkue näissä molemmissa sarjoissa, kun aiempina Mestistä on pelattu Tapparan sateenvarjoseuroissa Lempäälässä ja Nokialla. Yhteensä näihin kahteen joukkueeseen kuuluu viitisenkymmentä pelaajaa.

- Aikaisempi rakenne ei tarjonnut riittävän toimivaa pelaajapolkua meidän sateenvarjon pelaajille. Sen vuoksi osa pelaajista siirtyi pois seurayhteisöstämme.

- Tosiasia myös on, ettei nuoremman B:n ikäluokasta riitä pelaajia kahteen laadukkaaseen joukkueeseen yksistään ja siten laadukkaan arjen rakentaminen tulee hankalaksi, Vähä-Ruohola arvioi.

Hänen mukaansa B2-

eli nuorempien B-junnujen SM-sarjan idea oli hyvä, mutta sen pelillinen taso ei noussut kovin korkeaksi. Nuoremman vuosikerran parhaat pelaajat kun joka tapauksessa pela-

Tapparan Akatemia -joukkueen päävalmentaja Jouni Rantala luonnehtii tätä kautta suunnannäyttäjäksi ja koeponnistukseksi, mutta pitää uudistusta lähtökohdiltaan hyvänä.

- B2:ssa olisivat pelanneet vain 2004 syntyneet, mutta Akatemiaan kuuluu myös 03-syntyneitä, joiden pelaajapolku Tapparassa pitenee näin.

- Kaksipiippuinen juttu, sillä nollakolmoset vievät pelipaikkoja nollanelosilta, Rantala mietiskelee.

SM-sarjajoukkueen päävalmentaja Kasperi Saarinen

pitää uudistusta molempiin suuntiin hyvänä: - Meidän ei tarvitse miettiä pelaajien syntymävuosia liikuteltaessa joitakin pelaajia joukkueiden välillä, ja uskon Mestiksen tasonkin nousevan.

U18:n SM-sarjaa pelataan samalla järjestelmällä, jolla B-junioreidenkin paremmuuttakin viime kausina ratkottiin.

Alkusarjan jälkeen kymmenen parasta jatkaa ylemmässä loppusarjassa, ja pudotuspeleihin pääsee myös alemman loppusarjan paras.

- Uskoisin, että meillä on mahdollisuudet ainakin kuuden parhaan joukkoon. Pelaajistostamme löytyy laatuakin; maajoukkuerinkiin on noussut 2004 syntyneistä kolme ja 2005:stä yksi pelaaja, Vähä-Ruohola kertoo.

Alkusarjaa on jaoteltu sisäisiin lohkoihin niin, että jotkut joukkueet kohtaavat toisensa kolmesti mutta jotkut vain kerran.

- Aivan alkukauden perusteella on hieman vaikea arvioida, koska olemme pelanneet vain oman lohkomme joukkueita vastaan. Maaleja on syntynyt paljon, mutta puolustuspeliämme meidän pitää saada huolellisemmaksi, Saarinen tunnustaa.

- Tämä vaikuttaa tasaiselta sarjalta, jonka jokaisessa ottelussa pitää voittaakseen saa-

da joukkueesta kaikki irti, hän luonnehtii.

Mestis ei sulje portteja huipulle Mestikseen kuuluu peräti 32 joukkuetta, jotka on jaettu maantieteellisesti neljään lohkoon. Tapparan lohkossa pelaavat myös Ilves, Koovee, HPK, Ässät, Lukko, TPS ja TuTo. - Osalla liigaseuroista oli jo viime vuonna Mestis-joukkue, ja nyt se on lähes kaikilla.

Lohkojako on kustannustenkin kannalta järkevä ratkaisu, Vähä-Ruohola kiittelee.

- Meille tulee alkusarjassa kuusi reissupeliä, joista neljä Hämeenlinnaan, koska pelaamme HPK:n, Ilveksen ja Kooveen kanssa samassa välisarjalohkossa, Rantala kertoo.

Mestislohkojen kaksi parasta pääsee ristikkäiskarsintaan, josta aukeaa vielä kaksi paikkaa alempaan SM-jatkosarjaan. Rantalan mukaan Tappara Akatemian tavoitteena on selviytyä sinne.

Vähä-Ruohola muistuttaa, ettei U18-ikäiselle Mestiksessä pelaaminen suinkaan tarkoita huippukiekkoilun porttien sulkeutumista. Nuoret kehittyvät fyysisesti eri tahtia, eikä oikomisesta seuraa kilpaurheilussa koskaan hyvää.

U18:n Mestiksessä pelataan vauhdikasta ja värikästä kiekkoa. Tässä Tappara Akatemian Tommi Helassalo Kooveen maalin edessä ylivoiman maskimiehenä.

- Esimerkiksi nykyisestä liigajoukkueestamme Anton Levtchi ja Lassi Vanhatalo ovat pelanneet junioreina Tapparan alemmissa joukkueissa, ja niin teki Valtteri Kemiläinenkin Jyväskylässä.

Kasperi Saarinen on samaa mieltä.

- Tietyille pelaajille tekee hyvää päästä pelaamaan välillä Mestiksessä vähän erilaisia pelaajia ja kehittymään sitä kautta, Saarinen sanoo.

- U18-ikäluokan peli on mennyt edelleen vauhdikkaampaan suuntaan, vaikka ainahan siinä on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Viivelähtö- ja trap-suuntaus oli yhdessä vaiheessa yllättävän vahva, mutta siitä on tultu nuorille luontaisempaan pelitilannepelaamiseen, Vähä-Ruohola pohtii.

Hän sanoo, että hyvä peli ei koskaan koostu pelkästään jommasta kummasta.

Pelin rakenne on pyrittävä pitämään järkevänä, mutta siitä täytyy löytyä myös hyvää ”draivia”.

Korona vaikutti kesään vain vähän Korona vaikutti U18-joukkueiden harjoitteluun lopulta aika vähän. Viime kausi toki sai maaliskuussa äkkilopun, mutta uutta alettiin rakentaa huhtikuussa pienryhmien videotreeneillä ja tiiviillä yhteydenpidolla valmentajiin.

Toukokuussa kokoonnuttiin harjoittelemaan 4–6 pelaajan pienryhmiin jaon tapahduttua ominaisuuksien ja niiden mukaisten tarpeiden perusteella.

Ohjelmassa olivat myös kuntotestit Varalassa.

- Kesäkuussa päästiin taas jäälle, mutta edelleen pienryhmissä, jolloin ammattivalmentajien johdolla pystyttiin harjoittelusta tekemään tavallista henkilökohtaisempaa, Vähä-Ruohola kertoo.

Sarjat päästiin aloittamaan normaalisti, mutta Jääkiekkoliitto on varautunut mahdollisiin karanteeneihin niin, että tarvittaessa sijoituksia voidaan määritellä pistekeskiarvojen perusteella.

- Uskon, että kausi saadaan vietyä kunnialla läpi. Pitää muistaa, että jääkiekkojoukkueiden tartunnat vaikuttavat olevan pääosin jäätoiminnan ulkopuolelta lähteneitä yksittäistapauksia, Vähä-Ruohola miettii. ●

27.10.2020

21

Kalle Keskinen, Arttu Kärki ja Joni Virolainen juhlivat maalia U18-SM alkusarjassa.

TAPPARA JA TAMMER-AUTO

AJETAAN YHDESSÄ KOHTI PAREMPAA HUOMISTA AMMER-AUTO TUKEE TAPPARAN JUNIORITOIMINTAA TÄNÄKIN VUONNA. PELATAAN YHDESSÄ KAIKILLE PAREMPI HUOMINEN.

Hatanpään valtatie 38 33900 Tampere puhelin (03) 2440 111 huolto (03) 2440 3500

Automyynti: Pikahuolto: Korjaamo: Varaosat:

ark. 9:00 - 18:00 ark. 7:15 - 16:00 ark. 7:15 - 17:00 ark. 8:00 - 17:00

la 10 - 14 la 10 - 14 la suljettu la 10 - 14

su suljettu su suljettu su suljettu su suljettu

Elovainio, Elotie 6 (huolto ja varaosat) 33470 Ylöjärvi puhelin (03) 2440 3600 ark. 7:15 - 17:00 la suljettu

@ToyotaTammerAuto @toyota_tammerauto @Toyota Tammer-Auto

22

2020

Tappara ja Varala tekevät tiivistä yhteistyötä Urheiluopiston testauksesta, valmennuksesta ja koulutuksesta hyötyy koko seuraväki Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

apparan ja Varalan urheiluopiston yhteistyö alkoi viime vuosikymmenen alkupuolella ja on tiivistynyt niin, että nyt se ulottuu liigajoukkueen lisäksi laajalti juniorijoukkueisiin.

Pelaajat testataan Varalassa, josta puolestaan käy ammattivalmentaja vetämässä Tapparan junnuille fysiikkaharjoituksia. Tappara myös kouluttaa valmentajiaan Varalassa. Tällä hetkellä kaksi seuran taitoluisteluvalmentajaa suorittaa tutkintoa Varalan oppisopimuskoulutuksessa.

- Jo ennen varsinaisen yhteistyömme alkua yksittäisiä valmentajiamme oli suorittanut Varalassa ammattivalmentajatutkinnon. Jukka Rautakorven palattua liigajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2012 Varalan testausja valmennuspalveluita ruvettiin käyttämään, Tappara ry:n toiminnanjohtaja Kari Aaltonen taustoittaa.

Kun Tapparan uutta urheilustrategiaa alettiin toteuttaa vuonna 2016, junioreitakin ruvettiin testaamaan, ja he kävivät valmentajineen Varalassa oheisharjoituksissa. Nyt käytetään pääasiassa Kaukajärven Tappara-salia, jossa Varalan fysiikkavalmentaja Tatu Peltonen ohjaa junnuja.

Yksittäisiä tapahtumiakin Varalassa järjestetään. Heinäkuussa Semio-jääkiekkoleirin osanottajat viettivät kaksi vauhdikasta päivää muun muassa opiston temppuradoilla ja frisbeegolfin parissa.

- Siitä vaan uusi perinne käyntiin; se sopii oikein hyvin yhteistyömme osaksi! Varalan toimitusjohtaja Riku Granat rohkaisee.

Tapparalla ja Varalalla on paljon yhteisiä intressejä myös Hakametsän alueen tulevaisuuden suunnitelmissa.

- Olemme yhdessä muiden isojen jääurheiluseurojen toimittaneet kaupungille oman esityksemme alueen tulevaisuudesta, Aaltonen sanoo.

- Varala ja Tampereen urheiluakatemia ovat mukana suunnittelemassa Hakametsän tulevaisuutta, ja hedelmällinen yhteistyö Tapparan kanssa jatkuu siinäkin kontekstissa, Granat vahvistaa.

Tappara ry:n toiminnanjohtaja Kari Aaltonen (kesk.) on tyytyväinen yhteistyöhön Varalan urheiluopiston toimitusjohtajan Riku Granatin (oik.) ja testauspäällikön Marko Haverisen kanssa.

Testaaminen tarjoaa tärkeää dataa Jääkiekkoilun muuttuessa yhä vauhdikkaammaksi pelaajien fyysiset ominaisuudet joutuvat kovalle koetukselle. Tappara haluaa kasvattaa pelaajia, joilla ne ovat mahdollisimman hyvässä kunnossa, ja testaus on tärkeä osa oikean harjoittelun suunnittelua.

- Tapparalla on organisaationa niin kova taso ja korkeat tavoitteet, ettemme voi antaa kilpailijoillemme yhtään tasoitusta, vaan hyödynnämme kaiken käytettävissä olevan tiedon, Kari Aaltonen kuvailee.

Testausta on ollut alusta asti toteuttamassa urheilu­ opiston testauspäällikkö Marko Haverinen, jonka johdolla on tehty voima- ja nopeus­ ominaisuuksia mittaava peruspatteristo sekä asteittain

kovenevalla kuormalla toteutettava kestävyystesti.

- Urheilullisuus on mennyt selvästi eteenpäin, mutta yleisellä tasolla aerobisessa kestävyydessä jääkiekkoilijoilla on edelleen kehitettävää. Pelkkä lajiharjoittelu ei välttämättä tarjoa riittävästi ärsykkeitä siihen, Haverinen kertoo.

- Nuoren pelaajan on ymmärrettävä, millaista kestävyyttä vaaditaan, jotta hän jaksaa pelata jokaisen vaihdon ja ottelun ja myös palautuu niiden välillä niin, ettei pelaaminen mene pelkäksi selviytymiseksi, hän tähdentää.

Sekä määrältään että laadultaan riittävä harjoittelu on osa urheilijan kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja -rytmiä. Varala tarjoaa myös sen muihin osa-alueisiin ammattilaisten apua. Esimerkiksi ra-

vintoterapeutti Anna Ojala suunnittelee pelaajille ravitsemusseurantaa tarvelähtöisesti.

- Testaamisen avulla saadaan kerättyä pelaajakohtaista dataa, jota pystytään hyödyntämään tehokkaasti yksilöllisessä harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Samalla myös valmenta­ jien osaaminen kasvaa, Haverinen sanoo.

”Korona-aikaan testaus vaatii operatiivista akrobatiaa” Tapparan lisäksi liigaseuroista Varalan testauspalveluita käyttää Porin Ässät. Myös kymmenkunta urheillun lajiliittoa on valinnut Varalan ja Tampereen urheiluakatemian muodostaman toimintaympäristön keskuspaikakseen.

- Testaaminen on ihan tekemisemme ytimessä. Vaikea kuvitella varteenotettavaa ur-

heiluopistoa ilman sitä, vaikka korona-aikaan testaaminen vaatii aika paljon operatiivista akrobatiaa erilaisten terveysja turvallisuusjärjestelyiden osalta, Granat myöntää.

Esimerkiksi perinteisen koko joukkueen kestävyyspäivän sijaan pelaajat ovat käyneet yksitellen opiston juoksumatolla. Kestävyystesti maitohappomittauksineen on olennaisen tärkeä oikeiden yksilöllisten kuormitustasojen määrittelemiseksi.

On myös seuran tulevaisuuden kannalta tärkeää, että liigapelaajat ja juniorit testataan samalla tavalla.

- Tästä kertyy paljon mielenkiintoista dataa, jota voidaan hyödyntää joukkueiden rakentamisessa useiksi vuosiksikin eteenpäin, Aaltonen arvioi.

- Samalla tässä luodaan seuran sisäisiä standardeja

eri-ikäisten jääkiekkoilijoiden fyysisiin ominaisuuksiin. Harjoittelun suunnittelun kannalta olennaista on myös, että arvioimme jokaisen junioripelaajan biologisen iän, Haverinen sanoo.

Testitulokset on tietenkin käytävä huolellisesti läpi urheilijan kanssa, ja siinäkin Varalan testausaseman viisi ammattilaista ovat käytettävissä valmentajien apuna.

Valveutuneet nykypelaajat suhtautuvat hyvin kiinnostuneesti testaamiseen ja ottavat myös vastuuta kehittymisestään. Vuosikymmenten varrella juuri tässä on otettu isoja kehitysaskeleita.

- Vielä jokunen vuosi sitten vanhempi liigapelaaja saattoi murahtaa, että ”minun sykkeeni eivät teille kuulu”, mutta onneksi nykyään testauksen hyödyt tunnustetaan, Granat naurahtaa.

27.10.2020

- Tappara on Varalan urheiluopistolle hyvä yhteistyökumppani, jonka kautta saamme paljon positiivista näkyvyyttä, toimitusjohtaja Riku Granat kehuu.

Elämä urheilun jälkeenkin huomioon Tapparan ja Varalan toimintalinjat yhtenevät siinäkin, että kummassakin muistetaan elämää olevan urheilu-uran jälkeenkin.

- Haluamme, että urheilijat

saavat enemmän irti nuoruusvuosistaan, ja sitä tuemme muun muassa urheiluakatemian kaksoisuratyön kautta.

- Lisäksi meillä käy jatkuvasti entisiä ja nykyisiä jääkiekkoilijoita valmentajan

ammattitutkintoa ja liikunnanohjauksen perustutkintoa sekä osallistuu erilaisiin täydennyskoulutuksiin, toimitusjohtaja Riku Granat kertoo.

Varalassa työskentelee tällä haavaa kaksi Tappara-taustaista opettajaa, enti-

23

- Nykypäivän jääkiekkoilijalla on eniten kehitettävää aerobisessa kestävyydessä, testauspäällikkö Marko Haverinen arvioi.

nen valmennuspäällikkö Tomi Tervala sekä ex-maajoukkuepakki Harri Laurila.

Jääkiekkolehtori Laurilan vastuualueena on opiskelujen ja jääkiekkoilun joustava yhteensovittaminen toisella asteella, joten yhdeksäsluok-

kalaisten sekä heidän vanhempiensa kannattaa olla häneen yhteydessä opiskelun ja urheilun yhdistämiseen liittyvissä asioissa.

Granat kiittelee Tapparaa Varalan kannalta hyvin luontevaksi yhteistyökumppaniksi,

jonka kanssa opistolla on paljon kosketuspinta-alaa: - Tappara-yhteistyö on meille pr-arvoltaan ja imagollisesti erittäin arvokasta; saamme sen kautta paljon positiivista näkyvyyttä. ●

OP Tampere

24

2020

Yhteishenki kantaa muokkareita korona-aikanakin Videot pyörivät keväällä niin treeneissä kuin uusien luistelijoiden valinnassakin Teksti: Antti-Pekka Lehtonen, kuvat: Johanna Nuotiomaa ja Jenna Ritvasalo

uodostelma­ luistelun sosiaalinen luonne tuli hyvin esiin viime keväänä, kun yhteisharjoittelu loppui yllättäen maaliskuun puolivälissä koronaviruksen suljettua jäähallit ja muut treenipaikat.

Sen tilalle piti Tapparan muodostelmaluistelijoidenkin keksiä luovia ratkaisuja nykyaikaista tietotekniikkaa hyödyntäen, eivätkä he jääneet pyörittelemään peukaloitaan.

Perinteisten omatoimisten harjoitusten lisäksi luistelijat kokoontuivat pienryhminä tanssitunneille sekä fysiikka­ treeneihin Zoom-videopalvelun kautta. Ryhmät pidettiin pieninä, jotta valmentaja näki paremmin, mitä kukin teki.

- Se oli valmentajallekin hyvin erilainen tilanne, kuten oli myös joukkueisiin pyrkineiden uusien luistelijoiden testaaminen. Kun toimintamme keskeytyi perjantaina, meillä piti olla sunnuntaina testiluistelut uusille luistelijoille. Tilanne pakotti meidät pyytämään näytöt uusilta halukkailta videomuodossa, päävalmentaja Johanna Nuotiomaa kertoo.

- Osa tytöistä kävi kuvaamassa näyttönsä esimerkiksi luonnonjäillä Tohlopissa. Yhteensä katselimme parikymmentä videota.

Zoomia ja WhatsAppia käytettiin apuna myös joukkueiden jäsenten toisiinsa tutustuttamiseen. Jokainen teki itsestään esittelyn muulle joukkueelle ja lisäksi luistelijat tekivät palveluihin temppuratoja ja haastetehtäviä toisilleen harjoittelun piristykseksi ja motivaattoriksi.

Kapteenit kannustavat ja luovat henkeä Tapparan juniorijoukkueen FireBladesin kapteenisto Milja-Leena Hämäläinen, Venla Saloranta ja Viivi Tuominen kertovat, että heidät otettiin hyvin vastaan silloin, kun he tulivat uusina joukkueeseen.

- Minulle tuli heti sellainen olo, että kuulun joukkueeseen, Saloranta tiivistää.

Kapteenit voivat osaltaan helpottaa paljonkin tulokkaiden sopeutumista. Siihen ei välttämättä vaadita isoja erillistoimia, vaan yksinkertaisesti toisen huomioon ottamista.

sisältä. Ei ihme, että yhteisharjoituksiin paluu otettiin ilolla vastaan.

Kesäkuun muodostelma­ luistelijat harjoittelivat Lempäälän jäähallissa, jonka jälkeen kahden viikon kesäloman jälkeen palattiin myös Tampereen hallien jäille.

Kilpailukaudesta tulee täysin kotimainen

Firebladesin juniori-SM-joukkue on tällä kaudella poikkeuksellisen suuri, mikä tietää kovaa kilpailua.

- Pyrin olemaan avoin, sosiaalinen ja helposti lähestyttävä, Tuominen kertoo.

- On tärkeää mennä itse puhumaan uusille joukkuelaisille ja luoda heti mukava ilmapiiri, Saloranta vahvistaa. ”Muokkarijoukkueet” viettävät kauden mittaan todella paljon aikaa niin jäällä kuin muissakin harjoituksissa. Isojen harjoitusmäärien lisäksi arkeen tuo kuormaa koulunkäynti, joten fysiikan lisäksi psyykekin joutuu välillä koville.

Väistämättäkin jonkun hermot välillä kiristyvät, mutta avoimiksi konflikteiksi tilanteita ei saa päästää. Siinäkin asiassa kapteenien pitää olla hereillä.

- Jos joukkueen sisällä alkaa muodostua erillisiä porukoita, se heikentää nopeasti yhteishenkeä. Siitä on tärkeää sanoa valmentajalle, Hämäläinen miettii.

- Myös jos joukkueen ilmapiirissä on negatiivisuutta, joka ilmenee esimerkiksi asioiden tai toisten luistelijoiden kritisointina, niin koen, että siihen tulee puuttua heti, Tuominen tähdentää.

Nuotiomaa kommentoi, ettei kapteeniston tehtävä toki ole vahtia, vaan kannustaa ja ylläpitää hyvää ilmapiiriä. He ovat linkkejä luistelijoiden ja valmentajien välillä.

- Toki meille saa muutenkin tulla juttelemaan, mutta halukkuus siihen on paljon yksilöstä kiinni.

Monen parhaat kaverit ovat joukkueessa Nuotiomaa arvioi, että jokaisen joukkueen sisälle muo-

dostuu sisäistä hierarkiaa, vaikka kokoonpano muuttuu joka vuosi jonkin verran.

- Persoonia on niin erilaisia, ja jotkut haluavat tuoda itseään julki enemmän kuin jotkut toiset. Ei kuitenkaan ole hyvä, että kukaan alkaa pomottaa ja määräillä.

Kiusaamiseen Tapparan

Firebladesin kapteenit Milja-Leena Hämäläinen (vas.), Venla Saloranta ja Viivi Tuominen toimivat koko joukkueensa puolesta tärkeinä linkkeinä päävalmentaja Johanna Nuotiomaahan (2. vas.).

joukkueissa on nollatoleranssi.

- Jos sellaista kantautuu korviini, haluan puuttua siihen heti! Nuotiomaa linjaa.

Hän myöntää, että lajia viime aikoina kuohuttaneilta valmennuskulttuurijupakoilta ei Tapparassakaan voida sulkea silmiä, mutta liikaakaan ne eivät saa vaikuttaa toimintaan.

- Valmentajina emme voi tehdä työtämme pelko takapuolen alla. Fakta on, että pettymykset kuuluvat urheiluun, ja jos niitä ei kestä, ei kannata suuntautua kilpailemiseen.

Maaliskuulta toukokuun loppuun kestäneen omatoimisen ja etäyhteyksien avulla toteutetun harjoittelun jälkeen jäähallit avattiin viimein kesäkuussa. Luistelijoilla riitti kärsivällisyyttä, vaikka hallien ovien avaamista jouduttiinkin odottamaan pitkään. Lopettamisia ei tullut kuin muutamia nuorempien lasten joukkueissa, kuten normaalistikin keväisin.

- Vanhemmilta tuli kyllä sellaisia viestejä, että tytöt odottivat malttamattomina yhteisharjoitusten alkua. Monen parhaat kaveritkin ovat täällä eivätkä esimerkiksi koulussa, Nuotiomaa sanoo.

Koko kapteenisto vahvistaa päävalmentajan sanat; moni läheisimmistä kavereista tulee nimenomaan joukkueen

Korona on muokannut muodostelmaluistelun kilpailukalenteria tämän kauden osalta, mutta ainakin kotimaassa kilpaillaan tilanteen mukaan.

- Olemme tehneet sellaisen päätöksen, ettemme lähde ulkomaille tällä kaudella, vaikka kilpailuja olisikin tarjolla, päävalmentaja Nuotiomaa sanoo.

Ensimmäinen merkintä löytyy marraskuun 7.–8. päiviltä, jolloin Hakametsän jäähalliin pitäisi kokoontua lähes 800 luistelijaa SM-valintakilpailuihin. Kilpailut järjestetään vallitsevan tilanteen takia mittavin poikkeusjärjestelyin, jotta tarpeettomilta kontakteilta voitaisiin välttyä.

- Saa nähdä voimmeko ottaa halliin lainkaan yleisöä, mutta pääasia olisi päästä kilpailemaan, päävalmentaja Nuotiomaa pohtii.

Suomen mestaruuksista luistellaan Helsingissä helmikuun viimeisenä viikonloppuna, ja Tappara tähyää Fire­ Bladesin ja CrystalBladesin kanssa viiden parhaan joukkoon niin juniori- kuin noviisisarjassakin.

- Molemmat sijoittuivat viime kaudella sarjojensa kuudensiksi, mutta nyt odotukset ovat hieman korkeammalla, sillä töitä on tehty paljon.

FireBlades on tänä vuonna poikkeuksellisen iso joukkue, sillä siihen kuuluu peräti 31 luistelijaa. Kun kilpailuissa jäällä saa olla kerrallaan 16 luistelijaa, sisäinen kilpailu muodostuu väistämättä tiukaksi.

- Meillä on kaksi ohjelmaa, joten luistelijoita on mahdollisuus vaihtaa. Siitä lähdemme, että parhaat luistelevat kilpailuissa, ja pelisäännöt kilpailemisen suhteen on käyty joukkueen kanssa yhteisesti läpi.

- On hienoa, että lajimme on Tampereella vetovoimainen. Pitkäjänteinen ja sitkeä työ näkyy nyt muun muassa isoissa harrastajamäärissä. ●

27.10.2020

25

Psyykkistä valmennusta odotetaan aina innolla Teksti ja kuva: Ella Honkanen

illoin on seuraava?” kysyvät pakaht u e n taitoluistelijat kerta toisensa jälkeen psyykkisen valmennuksen lopussa. Mielen mahdollisuuksien ja mutkien tutkailu innostaa joka kerta ja kaiken ikäisiä. Tästä urheilupsykologi Satu Lähteenkorvalla on kokemusta jo 10 vuoden ajalta Tapparan taitoluistelijoiden urheilupsykologina.

Aikamme on psykologinen Kun psykologi Satu Lähteenkorva aloitti urheilupsykologina reilu kymmenisen vuotta sitten, oli vielä melko tavallista saada joltain vanhemmalta ’pakit’. ”Ei meidän Maijalla tai Mikolla ole ongelmia” kommentoitiin aina toisinaan psyykkisen ryhmävalmennuksen tai vanhempainillan yhteydessä. Aikamme on selvästi muuttunut, kertoo Lähteenkorva. Ihmiset miettivät mieltä ja sen roolia urheilussa mielellään. Urheilussa siitä on vihdoin alkanut tulla normaali, linjakas ja tasapainoinen osa valmennusta. Ja hyvä niin, sanovat monet. Psyykkisen valmennuksen rooli on sekä reaktiivinen että proaktiivinen.

Tällä Lähteenkorva tarkoittaa, että mielen taitojen valmennuksella sekä korjataan ongelmia että ennakoiden optimoidaan hyvinvointia ja lajikehitystä. Hyvinvointi ja terve tasapaino on kaiken oppimisen, osaamisen ja suoriutumisen lähtökohta, hän korostaa.

Yksilökorosteisuus kuormittaa Aikamme on ollut pitkään hyvin individualistinen eli yksilöä, yksilön onnistumista ja epäonnistumista korostava.

Sen hinta on ollut kova, huokaisee urheilupsykologi. Tapparan taitoluisteluvalmennuksessa onkin alusta saakka pyritty yhteisölliseen linjakkuuteen tekemisessä. Se on psyykkisen valmennuksen osalta tarkoittanut yhdessä suunnittelua ja jaetusti tekemistä sekä ryhmävalmennuksia. Psyykkisen valmennuksen ryhmissä nuoret pääsevät oppimaan muilta ja kuulemaan, että moni pohtii ihan samoja asioita. Ei jäädä yksin, eikä jätetä yksin, kertoo Lähteenkorva. ”Hyödynnän paljon nuorten keskinäistä vertaistukea vaikeiden tai kipeiden aiheiden kohdalla juuri tästä syystä.”

Jokaisessa lajissa on omat lajikohtaiset erityiskysymykset mielen kannalta. Yksilölaji on esimerkiksi yksi tällainen erityiskysymys. Laji, jossa yksilö suoriutuu ja esiintyy ja jossa yksilöä arvioidaan, lataa monia psyykkisesti vaativia kysymyksiä. Juuri näitä erikseen ja yhdessä jäsennetään psyykkisen valmennuksen pysäkeillä. Paradoksaalisesti pysähtyminen on kaiken kasvun edellytys, sillä ainoastaan pysähtyessään voi nähdä tarkasti. ”Koen vavahduttavia hetkiä valmennettavien kanssa, kun havaitsemme yksilöinä ja yhdessä jotain tarkasti”, kokoaa Satu omia havaintojaan. Tällaiset pysähtymiset antavat tarvittavaa perspek-

tiiviä tekemiseen. Se on jaettua oppimista ja tekemistä, jolle on löytynyt sanoja.

Mielentaidoilla esiintymiseen ja elämään Mitä siis tarkalleen psyykkisessä valmennuksessa valmennetaan? Tai mihin siitä on siis apua? Lähteenkorva kokoaa välittömästi, että mielentaidot valmentavat kaikkeen elämään. ”Luonnollisesti siis ja usein ensisijaisesti vahvistamme keskittymisen ja tunteiden säätelyä poikkeuk­ sellisen vaativien asioiden oppimiseen ja kisatilanteisiin, mutta jokainen meistä ymmärtää, että tällaisista taidoista on kaikkialla elämässä apua. Siksikin on niin hienoa ja eettisesti arvostettavaa, kun nuoret pääsevät kilpaurheilussa oppimaan näitä elämäntaitoja!”

Psyykkiset taidot ovat taitoja tunnistaa ja säädellä tunteita, ajatuksia, asenteita ja toimintaa. Suuria oivalluksen hetkiä ovat hetket, joissa urheilija ymmärtää realistisen tavoitteen yhteyden keskittymisen säätelyyn, tai oman persoonansa yhteyttä kisatilanteeseen tai uuden taidon oppimiseen, avaa urheilupsykologi. ”Olemme valtavan innostuneita mielen miettimisestä, ja ylpeyden tunne opitusta ja psyykkisitä taidoista on vahvaa”, kokoaa Lähteenkorva tekemistä. ●

kartanon kartano

Isännöintipalvelut Oy Isännöintipalvelu

Neste K Teiskontie ja Neste K Hatanpää

kartanon

KURVAA LOUNAALLE JA AUTOPESUUN!

kartanon kartano Isännöintipalvelut Oy

LOUNAS JOKA PÄIVÄ

PAREMMAT AUTOPESUT

Lounasmenun löydät joka viikko www.nestek.fi

Tehokas, mutta hellävarainen Quick Wash -autopesu.

Kiinteistöpalvelut Oy

Kiinteistöpalvelu kartanon

❱ P. 010 424 2950

Kiinteistöpalvelut ❱ P. 010Oy424 2950

www.kartanonkp.fi

Kartanon Kiinteistöpalvelut Oy • Juvankatu 10 • 33710 Tampere

❱ P. 010 424 2950

Neste K Hatanpää Neste K Teiskontie Hatanpään valtatie 20, 33100 Tampere

Teiskontie 60, 33560 Tampere

kartanon kartanon

www.kartanonkp.fi

www.kartanonkp.fi

Kartanon Kiinteistöpalvelut Oy • Juvankatu 10 • 33710 Tampere Kartanon Kiinteistöpalvelut Oy • Juvankatu 10 • 33710 Tampere

kartano

Puhtauspalvelut Puhtauspalvelut Oy Oy

26

2020

Tapparan yksinluistelijan polku on monipuolinen ja huippu-urheilijaksi nousun mahdollistava Kuvat: Saana Hakala rheilijan urapolku termi otettiin urheilumaailmassa vahvasti käyttöön vuonna 2010, kun Olympiakomitea ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus lähtivät tukemaan lajien valmennusjärjestelmien kehittämistä ja kirjaamista huomioiden urheilijan uran eri vaiheet. Urapolkutyöllä pyrittiin varmistamaan seurojen liittojohtoinen ohjaus omien valmennusjärjestelmiensä kehittämisessä.

Taitoluisteluliitto teki hyvin kattavan urapolkutyön, jossa huomioidaan urheilijan polun eri ikävaiheissa; valmennuksen laatu, harjoitusmäärät, taidolliset- ja fyysiset harjoitussisällöt ja tavoitteet, kilpailu- ja leirimäärät sekä urheilussa tarvittavat tukitoimet.

Myös vanhempien roolia urheilijan tukena ja kouluyhteistyötä on pyritty kuvaamaan muuttuvana jatkumona urheilijan polulla. Ensin liittojohtoisesti laadittiin kilpailevan- ja huipulle tähtäävän urheilijan polku. Myöhemmin auki kirjattiin myös harrastajan polku ja näin seuroilla on mahdollisuus pohtia omaa profiloitumistaan ja mahdollisuuksiensa mukaan kuljettaa näitä eri tavoitetasoille asetettuja polkuja toiminnassaan mukana.

Tämän polkutyön jälkeen jokaisella seuralla on ollut mahdollisuus verrata omaa valmennusjärjestelmäänsä tähän laadittuun taitoluistelijan polkuun ja lähteä kehittämään ja muokkaamaan toimintaansa lajiliiton ohjeistamassa suunnassa.

Seuramme valittiin tämän vuoden helmikuussa alkaneeseen Taitoluisteluliiton ja Olympiakomitean yhteistyössä koordinoimaan yksinluistelun huippu -tähtiseura prosessiin mukaan. Tämän prosessin tavoitteena on varmistaa, että seuramme täyttää huippu-urheilun mahdollistavat laatukriteerit toiminnan eri osa-alueilla. Tässä laatutarkastelussa on mukana myös seurojen urheilijan polut. Olen itse ollut vahvasti Taitoluisteluliiton urheilijan polkutyössä mukana.

Näin ollen on myös hyvin luonnollista, että seuramme polku noudattelee tätä liiton mallia ja sitä päivitetään lajinkehityksen asettamien tarpeiden mukaan jatkuvasti. Olemme profiloituneet seurana yksin-

Vastuuvalmentaja Tuuli Kivinen työssään.

luistelussa kilpa- ja huipulle tähtäävään urheiluun ja resurssiemme rajallisuuden vuoksi lähteneet kehittämään erityisesti tätä suuntausta.

Menestyksen pohjana riittävä määrä harjoittelua ja laadukasta valmennusta Lähtökohtana kilpa- ja huippu-urheiluun tähdättäessä on riittävät harjoitusmäärät ja osaava valmennus kaikissa urheilijan uran vaiheissa. Moneen muuhun lajiin verrattuna taitoluistelijat harjoittelevat jo hyvin varhain paljon. Vaativan lajin monipuolisen omaksumisen edellytys on riittävä määrä harjoitustunteja asetettuihin oppimistavoitteisiin nähden.

Harjoitusmääriä pystytään kasvattamaan eri ikävaiheissa vaadittavalle tasolle seurassamme pääosin hyvin. Haasteet, joiden kanssa joudumme tasapainoilemaan arjessa har-

joitusmäärien osalta, liittyvät koulun ja aikaisten harjoitusvuorojen yhdistämiseen sekä erityisesti yläasteen loppuvaiheessa koulun ja kovan harjoitusmäärän aiheuttaman kokonaiskuormituksen säätelyyn.

Urheiluakatemiatoiminta pyrkii tulemaan avuksi näiden kysymysten ratkaisuun ja akatemiatoiminnassa onkin otettu tärkeitä askeleita myös taitoluistelun kaltaisten lajien auttamiseksi, joissa isot harjoitusmäärät ovat välttämättömiä jo ennen lukiovuosia.

Leiritoiminta niin kotimaassa kuin ulkomaillakin antaa harjoitusmäärään ja sisältöön tärkeää tukea. Kuluneen Korona -kesän luistelijat leireilivät aktiivisesti kotimaassa pyrkien paikkaamaan kevään jääharjoittelusta tullutta vajetta.

Edistyneemmille luistelijoille, myös kansainväliset leirikontaktit ovat tärkeitä, mutta tänä vuonna maltamme har-

joitella ajankohtaisen tilanteen vaatimalla tavalla täällä kotimaassa.

Valmennuksen laadun vahvistaminen on yksi seuramme urheilustrateginen valinta. Jo pienten lasten valmennuksen suunnittelusta ja toteutuksesta vastaa päätoimisten ja kokeneiden tuntivalmentajien tiimi. Lasten valmennustoiminta on linjattu opetussisällöiltään ja tavoitteiltaan kiinteäksi osaksi koko tapparalaista urheilijanpolkua.

Kilparyhmiin siirryttäessä päätoimiset valmentajat vastaavat valmennuksen kokonaisuudesta. Kokeneimmat valmentajat valmentavat kilparyhmäläisiä heidän kilpailu-uransa alusta lähtien. Näin varmistetaan se linja, että jo lasten valmennuksessa on vahva tieto nykypäivän taitoluistelun osaamistavoitteista ja toimintatavoista, joilla näihin tavoitteisiin voidaan pääs-

tä. Valmennusta tehdään seurassamme tiimityönä, jossa eri osaajien osaamisalueet pyritään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Kokeneemmat valmentajat myös työskentelevät valmennusuransa alkupuolella olevien valmentajien kanssa tiiviisti yhdessä, jolloin tietotaitoa ja osaamista on mahdollista siirtää valmentajien välillä. Seura tukee valmentajien kouluttautumista ja kehittymistä ja haluaa ottaa vahvaa roolia myös tulevien valmennuksen ammattilaisten urapolkujen käynnistymisvaiheessa oppisopimuskoulutuksen muodossa. Tapparassa kehitetään myös seuran sisäistä koulutusjärjestelmää, valmentajat osallistuvat aktiivisesti Taitoluisteluliiton järjestämiin koulutuksiin ja myös kansainvälinen toiminta nähdään tärkeänä mahdollisuutena valmentajien kehittymisessä.

Keskeinen tekijä valmennuksen laatua arvioitaessa on myös se, että valmennustyötä pystytään tekemään riittävän yksilöllisesti. Taitoluistelussa opetus tapahtuu ryhmissä, mutta ryhmien koko ja taso määrittelevät sen montako luistelijaa on yhdellä valmentajalla tunnilla opetuksessa. Olemme pohtineet tuntikohtaiset valmentajamäärät tarkasti ja pyrkineet takaamaan oppimiselle näin parhaan mahdollisen tuen.

Tärkeät tukipalvelut Päivittäisvalmennuksen tueksi urheilija tarvitsee monen osaalueen osaajan työpanosta kehittyäkseen riittävän monipuolisesti. Viikoittain seuram-

me urheilijoiden osaamista ovat vahvistamassa tanssinopettaja, fysioterapeutti ja urheilupsykologi. Luistelijoille tehdään fyysistä suorituskuntoa ja sen kehittymistä arvioidaksemme fyysiset testit 2–3 kertaa vuodessa. Nuorempien luistelijoiden testauksesta vastaavat seuran valmentajat ja vanhempien urheilijoiden testaus tehdään yhteistyössä Varalan urheiluopiston kanssa. Tarvittaessa on tärkeää myös löytää urheilijalle sopiva hieroja, lääkäri ja mahdollinen muu osaaja. Näissä asioissa valmennus osaa seurassamme omalla kokemuksellaan ja verkostoillaan urheilijoita auttaa. Tampere on urheilukaupunki, josta kaikki tarvittava tuki löytyy urheilijan ympärille.

Vanhempi urheilijan tukena polun eri vaiheissa Vanhemman tuki urheilevan lapsen ja nuoren rinnalla on kiistaton. Urheilijan polun eri vaiheissa tämä rooli kuitenkin hieman muuttuu. Lapsen kohdalla vanhempi huolehtii urheilullisten elämäntapojen opettamisesta ja noudattamisesta sekä kuljettaa harjoituksiin ja tukee ja kannustaa lastaan harjoittelussa. Nuoren kohdalla vanhemman on hyvä auttaa opintojen järjestelyissä siten, että koulun ja harjoittelun yhdistäminen on mahdollista ilman liian suurta kuormaa. Toisaalta vanhemman on myös tärkeää tarkkailla ja kommunikoida valmennuksen kanssa urheilijan kuormitukseen liittyvistä asioista. Harvoin urheilu-urasta kukaan urheilija selviää myöskään ilman ongelmakohtia ja näissä tilanteissa kodin ja valmennuksen yhteistyö on erittäin merkityksellistä. Talouden hallinta on yksi keskeinen vanhempien tehtävä, joka antaa raamit taitoluistelijan valmentautumiseen urheilijan polun eri vaiheissa. Vanhemmat kehittyvät omassa roolissaan urheilijan edetessä omalla urheilijan polullaan. Itselleni valmentajana on palkitsevin kokemus se, kun urheilijan ympärillä toimiva tiimi puhaltaa kaikilta osin yhteen hiileen tavoitteenaan urheilijan omien tavoitteiden ja unelmien saavuttaminen. Se on usein monien vuosien yhteisen opintomatkan tulos.

Susanna Haarala yksinluistelun päävalmentaja

27.10.2020

27

Mattila johtaa taitoluistelun kehittämistä

Hyppäys jaoston puheenjohtajan paikalta sujui talouden ammattilaiselta luontevastI Teksti ja kuvat: Antti-Pekka Lehtonen

un Tapparan taitoluistelun urheiluja kehitysjohtajana kaksi kautta työskennellyt Susanna Haarala halusi palata päätoimiseksi valmentajaksi, pätevä henkilö hänen tilalleen taitoluistelujaoston hallinnon tehtäviin löytyi läheltä.

Taitoluistelujaoston puheenjohtajana neljä vuotta toiminut Heidi Mattila ei ensin ajatellut itseään sille paikalle, kunnes Tappara ry:n toiminnanjohtaja Kari Aaltonen sitä kysyi rekrytointivaiheen alussa.

- Sitten siitä tulikin ihan luonnollinen asia. Vaikka olin tehnyt puheenjohtajan hommia oman toimeni ohessa, siitä oli tullut muun muassa talouden seurannan osalta jo aika lailla päätoimista, Mattila kertoo.

Hänen koulutus- ja työtaustansakin puolsi vahvasti uuteen tehtävään hakemista.

Mattilalla oli takanaan trade­ no­mitutkinnon jälkeen peräti 19 vuoden pankkiura Aktiassa. Siitä viimeiset kymmenen vuotta olivat kuluneet yritysasiakkaita palvellessa.

- Olen aina viihtynyt työssä, jossa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tunsin valmiiksi seuramme väen ja toimintatavat sekä vahvuudet, mutta myös sen kipupisteet, hän pohtii lähtökohtiaan.

- Pitkä lajikulttuuri ja vankka osaaminen ovat meidän suurimmat vahvuutemme.

Olemme kohtalaisen iso seura, jonka rakenne ja talous ovat hyvässä kunnossa, Mattila luonnehtii.

Myöskään harrastajamäärien suhteen koronakevät ei tehnyt Tapparan taitoluistelulle isoa lovea.

- Tiedostimme toki, että osa harrastajista voi kadota, mutta niin ei näytä sittenkään käyneen. Nytkin on tärkeää saada luistelukoulujen kautta uusia harrastajia lajin pariin, ja uskon niin tapahtuvan, Mattila sanoo.

Mattila painottaa yhteisöllisyyden ja yhtenäisyyden merkitystä seurassa, jonka palkkalistoilla työskentelee 7 kokopäivätoimista ja noin 35 osa-aikaista valmentajaa.

- Meillä on kaksi lajia, yksinluistelu ja muodostelma­ luistelu. Niiden harrastajat ja valmentajat harjoittelevat viidessä eri hallissa ja näkevät sen vuoksi aika vähän toisiaan, mikä ei ole ihannetilanne.

- Työyhteisöä on kehitettävä niin, että jokainen saa siinä roolinsa ja arvostuksensa.

Valmentajien pitää tehdä työtä yli lajirajojen, ja ihmisiä pitää kuunnella jään tasolla, jotta kaikkien tarpeet tulevat tiedetyiksi, Mattila luettelee.

Hän muistuttaa, että taitoluisteluharjoittelua tehdään yhtä paljon jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Oheisharjoittelutiloja on saatu halleissa vähän kerrassaan parempaan kuntoon, mutta kehitettävää riittää edelleen.

- Aina, kun jotakin uutta tehdään, se on merkki siitä, että meitä on kuunneltu. Toivottavasti niin tehdään jatkossakin esimerkiksi Hakametsä ykkösen tulevaisuuden suhteen.

Korona ei tehnyt pahaa lovea

Varainhankinta ja koulutus tärkeitä

Mattilan uusi työ alkoi elokuussa, jolloin jäähalleihin oli vasta hiljattain palattu poikkeuksellisen epidemiatilanteen suljettua hallit kevään kahden ja puolen kuukauden ajaksi. Onneksi hallit aukenivat kesäkuun alussa, jonka jälkeen taitoluisteluväki on saanut harjoitella tehokkaasti.

- Tilanne on urheilullisesti mielenkiintoinen, sillä luistelijat olivat kesällä normaalia enemmän jäällä. Se samalla tasapainotti talouttamme siltä osin kuin kevään pitkä poikkeusjakso sitä rasitti.

Taitoluistelu ei ole harrastuksena halvimmasta päästä, sillä jäävuorot ja valmentajien palkat on maksettava jostakin, eli pääasiassa kausimaksuina. Heidi Mattila myöntää, että siinä liikutaan jo aika lähellä kipurajaa.

- Meidän on kehitettävä markkinointia ja varainhankintaa, jotta kykenemme kehittämään toimintaamme urheilullisesti. Luonnollisesti koulutukseen on keskityttävä, onhan se Taitoluisteluliiton linjankin mukaista.

- Hienoa, että kilpauransa

- Meidän on kehitettävä työyhteisöämme niin, että jokainen saa siinä roolinsa ja arvostuksensa, Heidi Mattila painottaa.

lopettaneita luistelijoita jää lajin pariin, osa heistä ammattivalmentajiksikin. Se vahvistaa valmentajiemme ammattitaitoa ja uutta osaamista.

Näytökset ja kilpailut ovat yksi tapa hankkia varoja, ja onneksi niiden järjestämiseksi Tapparassa on perinteisesti löytynyt vapaaehtoista väkeä. Niin yksin- kuin muodostelmaluistelussa Tappara isännöi tällä kaudella yhdet SM-valintakilpailut.

- Viime kevätnäytös jäi koronan takia luistelematta ja epidemian suhteen epävarman tilanteen jatkuessa joulunäytöstä sellaisenaan ei järjestetä. Uskomme, että kevääksi tilanne rauhoittuu, ja näytös tauon jälkeen pystytään toteuttamaan. Siinä kaikki seuran vajaat 600 luistelijaa pääsevät esiintymään.

Riihimäkeläislähtöinen Mattila on viihtynyt itsekin kilpailumielessä luistimilla, muttei taitoluistelussa, vaan ringettessä. Hänen kahdesta tyttärestään vanhempi, nyt 14-vuotias, taitoluistelee Tapparassa, ja lastensa kautta Heidikin on tullut seuran toimintaan.

- Totuin jo kotona siihen, että vanhemmat olivat aina kentän laidalla. ●

Heidi Mattilan työpaikka vaihtui pankista Tappara ry:n toimistoon, ja hän lupaa kuunnella koko seuraväen toiveita.

28

2020

Nainen, joka tuntee Tapparan melkein kuin omat taskunsa Teksti: Helena Collin/Liikuntamedia, kuva: Antti-Pekka Lehtonen

nne-Mari Jussila on nähnyt Tapparan toimintaa neljän eri vuosikymmenen ajalta niin harrastajana, luottamushenkilönä, työntekijänä kuin myös harrastavan lapsen vanhempana.

Anne-Mari Jussilan seurahistorian juuret ovat 80-luvulla, jolloin hän liittyi Tapparan taitoluistelijoiden ensimmäiseen harjoitusryhmään. Tämän jälkeen Anne-Mari on tehnyt töitä usealla seuraorganisaation saralla. Nykyään hän vaikuttaa Tappara ry:n johtokunnassa ja Sentteri Tampere Oy:n hallituksessa.

- Koen olevani ennen kaikkea liikunnan ja urheilun osaaja sekä jääurheilun puolesta puhuja. Ja kyllä minulla sykkii vahvasti Tappara-sydän, ainakin katsomossa istuessani, hän myöntää.

Monipuolinen liikunta-alan tausta Lähes 20-vuotisen taitoluistelu-uransa jälkeen Anne-Mari sai opiskelupaikan Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta. Valmistuttuaan hän meni liikunnanopettajaksi Tampereen Kaukajärven yläkouluun. Tapparan luottamustehtävien aloittaminen ajoittui samoihin aikoihin.

- Nyt jo eläkkeelle jäänyt ystäväni ja pitkäaikainen päävalmentaja Maaret Siromaa soitti ja sanoi, että taitoluistelujaosto tarvitsee puheenjohtajan. Sille paikalle sitten menin.

- Taustani on siis poikkeava; en tullut seuraan oman lapseni mukana ja hyppäsin suoraan puikkoihin, Anne-Mari naurahtaa. Ehkä tämä kertoo rakkaudestani lajiin ja samalla se kuvastaa hieman hulluuttani. Lähdin mukaan kiinnostuksestani kehittää seuraa ja myös itseäni.

Harrastavan perheen äidin rooli on toki tullut tutuksi vuosien saatossa. Anne-Marilla ja hänen salibandysta tutulla miehellään Kari Jussilalla on kolme lasta: 7-vuotias tytär sekä 13- ja 15-vuotiaat pojat, joista molemmat ovat pelanneet sekä jääkiekkoa että salibandyä. Nuorempi pojista pelaa yhä jääkiekkoa Tapparassa U14-joukkueessa. Tytär

sen sijaan harrastaa käsitöitä, pianonsoittoa ja balettia.

- Yritin kyllä houkutella nuorimmaiseni taitoluisteluun, mutta tyttö itse valitsi toisin. Siinä oli sitten itselläni hieman sulattelemista, Anne-Mari myöntää.

- Minut näkee vieläkin usein hallilla talkoohommissa, mutta nykyään lähes poikkeuksetta kiekon puolella. Molemmat Tapparan lajit ovat itselleni tärkeitä. Yritän tasapainotella niiden kahden välillä myös vaikuttamistyössäni, hän kertoo.

Kummola sai lähtemään kunnallispolitiikkaan Anne-Mari Jussilan taitoluistelujaoston puheenjohtajuus kesti yli kymmenen vuotta ja samalla hän toimi myös Taitoluisteluliiton varapuheenjohtajana. Lisäksi hän istui silloisen liikunnan ja urheilun keskusjärjestön, Valo ry:n hallituksessa. Tuona aikana valmisteltiin Valon ja Olympiakomitean yhdistymistä myös erillisen strategiatyön kautta.

- Yhteisillä strategiatyömatkoilla Kalervo Kummola sai houkuteltua minut mukaan kunnallispolitiikkaan.

Anne-Mari pääsi Tampereen kaupunginvaltuustoon heti ensimmäisellä yrittämällä ja vahvistaa asettuvansa ehdolle myös ensi kevään kunnallisvaaleissa.

- Tuntuisi hieman hölmöltä, jos ilmoittaisin jättäytyväni pois nyt, kun olen juuri oppinut valtuustotyön ja politiikan koukerot. Uskon, että minulla on annettavaa usealla eri saralla, mutta erityisesti liikkumisen edistämisessä, sote-asioissa laajemmin sekä myös sivistyksen puolella.

Töissä Tapparassa Tamspiritissä – mikä se oli?

Myös Tamhockeyn puolella Anne-Mari Jussila on ehtinyt vaikuttaa, kun hän toimi useamman vuoden hyvinvointipalveluja yhteistyöyrityksille tarjonneen Tamspiritin toiminnanjohtajana. Muut projektin vetäjät olivat pelaajauransa juuri lopettanut Marko Ojanen sekä Tapparan silloinen toimiston työntekijä ja otteluemäntänä toiminut Niina Peltola.

- Tuo innovatiivinen ke-

hitystyö yritysten yhteistyömahdollisuuksien laajentamiseksi Tapparassa loppui valitettavasti lamaan, mutta sinä aikana ehdin tutustua työhyvinvointiasioiden lisäksi myös liigakiekkoilun kiemuroihin. Toimimme Mikko Leinosen esimiestyön alla ja hänen rohkeutensa ja visiokykynsä ovat jääneet isosti ja lämmöllä mieleeni.

- Voisi kait sanoa, että tunnen Tapparan toiminnot melkein kuin omat taskuni, Anne-Mari kiteyttää.

Anne-Marin nykyinen työ löytyy UKK-instituutista, jossa hän toimii varajohtajana vastuualueenaan mm. talous, koulutus- ja viestintä sekä organisaation kehittäminen. Lisäksi hän toimii yhtenä instituutin lasten ja nuorten liikkumisen asiantuntijana.

Hakametsään jätetään jääurheilun keskus Anne-Mari korostaa avoimuuden ja yhteistyön merkitystä seuratyössä, mutta myös hyvin ajankohtaisessa asiassa, Hakametsän Sport Campuksen kehittämisessä.

- Nyt on käynnissä alueen suunnittelukilpailu ja on todella tärkeää, että seurojen ja myös muun liikuntaväen, kuten Varalan Urheiluopiston toiveet huomioidaan. Alueen kehittämisen perustaksi ei riitä vain se, mitä kaupunginvaltuusto on areenan rakentamisen päätöksen yhteydessä linjannut. Tampereen ja urheilun tarpeet ovat tuosta päätöksestä jo muuttuneet, Anne-Mari toteaa.

- Uskon, että Hakametsän alueelle saadaan toimiva kombo urheilun, liikkumisen ja hyvinvoinnin edistämisen sekä asuinrakentamisen välille.

Anne-Mari uskoo myös, että jää pysyy Suomen vanhimmassa jäähallissa. Tämän lisäksi hän vakuuttaa, että jääurheilijat ovat täysin avoimia sille, että alueelle tulisi muillekin urheilumuodoille harjoittelu- ja kilpailutiloja.

- Hakametsään kyllä mahtuu useita toimijoita, koska liikkumisen edistäminenkin kuuluu usealle eri taholle.

- Mutta rakennettavien tilojen tulee olla sellaiset, ettei myöskään kenenkään jäähallien käyttäjän enää tarvit-

Anne-Mari Jussila on nähnyt urheiluelämää Tapparassa hyvin monelta kantilta.

se lähteä syksyisin pimeälle parkkipaikalle tekemään oheisharjoituksia.

- Jääurheiluväki kaikissa seuroissa on myös yhtä mieltä siitä, että Hakametsän alueella tarvitaan neljä jäätä ja yhdessä niistä riittäisi noin 4000 ihmisen katsomo, Anne-Mari listaa.

Seurakentällä useita ajankohtaisia haasteita Urheilu- ja liikuntaelämän horisontissa näkyy useita haasteita, ajankohtaisimpana toki korona.

- Korona ei pelota, mutta sen vaikutusten minimointi vaatii urheiluväeltä rohkeaa ja aktiivista toimintaa. Tappara selvisi viime keväästä pienin vaurioin, kun toiminnanjohtaja Kari Aaltonen työntekijätiimeineen hoiti tilanteen todella hienosti, Anne-Mari kehuu.

- Erityisen innostunut olin digiloikasta. Myös kaupungin ja halliyhtiöiden päätökset saada jäähallit auki nopeasti täyssulun jälkeen erityisjärjestelyin auttoivat paljon.

Ja jääurheiluväki malttoi toimia siinä samassa vastuullisesti. Iso kiitos tästä onnistumisesta siis myös perheille.

- Toivon todella, että saisimme pidettyä seuratoimin-

nan rattaat pyörimässä suht normaalisti ja lapset sekä nuoret pysyisivät mielekkään tekemisen piirissä koronan keskelläkin. Pääviestini on, että tuetaan seuroja harrastamalla ja ostamalla urheilutapahtumiin pääsylippuja. Ja huomioidaan tässä kaikessa sen hetkiset korona-ohjeet, Anne-Mari kannustaa.

Lisäksi huolta aiheuttaa jatkuvasti koveneva kilpailu varsinkin nuorten vapaa-ajasta.

- Liikuntaharrastuksella ei ole enää valitettavasti samaa itseisarvoa kuin ennen, vaikka se opettaa nuorelle paljon.

Seuroissa solmitaan ystävyyssuhteita, opitaan ajankäytön hallintaa ja kohennetaan itsetuntoa sekä edistetään jopa oppimisen edellytyksiä.

- Seuratoiminnassa tulisi kuitenkin kiinnittää yhä nykyistä enemmän huomiota myös nuorten osallistamiseen. Harrastamisen tulisi olla sellaista, mitä nuoret nykyään aidosti arvostavat ja haluavat.

Vapaa-ajan kilpailutilanteesta johtuen seuratoiminnan tulee rakentaa tulevaisuuttaan fiksusti. Tässä kohtaa myös raha merkitsee. Jääurheilun tulee tehdä nykyistä enemmän, jotta se ei ylihinnoittele itseään. Kilpaurheilun rinnalla tulisi tukea nykyistä voimak-

kaammin myös harrastetoimintaa. Tämä tasapainottelu kahden eri urheilijanpolun välillä on kovin haastavaa erityisesti jääurheilussa resurssien eli jäiden ja valmentajien rajallisuuden takia. Realismia on, että joukkueita ja ryhmiä joudutaan rajaamaan kausittain.

- Onneksi Tapparassa tähän harrastamisen tukemiseen on tartuttu nykyään tosissaan ja kehittämme harrastustoimintaa erilaisin keinoin molemmissa lajeissa suurella sydämellä.

- On tärkeää, että seuran jokaiselle lapselle ja nuorelle löydetään mielekäs harrastamisen polku. Joskus se valitettavasti tarkoittaa jopa siirtymistä toiseen yhteistyöseuraan, jossa harrastajan polkuja on paremmin tarjolla juuri itselle sopivalla tavalla.

Onneksi Pirkanmaan alueen jääurheilu on voimissaan.

- Tärkeintä olisi kuitenkin käydä keskusteluja avoimesti perheiden kanssa näissä muutostilanteissa.

- Toivottavasti mahdollisimman moni uskaltaa vetää hihastani hallilla seura- ja lajitaustasta riippumatta. Lasten ja nuorten sekä perheiden asiallahan tässä yhdessä ollaan seuratyötä tekemässä. ●

27.10.2020

Oikeasti legenda S

uomessa on kolme oikeasti legendaarista urheilupaikkaa.

Legendaarinen on sana, jonka sensaatiojournalistit ja muut helppoheikit ovat ryöstöviljelleet, mutta nyt tarkoitan sitä sen kaikessa merkityksessä.

Nuo paikat ovat Olympiastadion, Salpausselkä ja Hakametsän jäähalli. Ne tuntevat tai ainakin tietävät lähes kaikki vähänkin korvansa auki pitäneet.

Pikkupoikana, ja vähän isompanakin, haaveilin yläsavolaisessa korvessa niille edes käymään pääsemistä. TV- ja radiolähetykset maalasivat niistä mieleeni ihan omanlaisensa kuvat, joihin sittemmin sadat työtunnit noissa pyhätöissä ovat lisänneet omat värinsä.

Olympiastadion on ollut pari vuosikymmentä lähes jatkuvasti remontissa, enkä usko enää koskaan siel-

lä koettavan samanlaista huumaa, jonka Tommi Evilä taikoi MM-pituusfinaalissa 2005.

Salpausselän yllä on jököttänyt synkänharmaa d:n muotoinen pilvi lopputalvesta 2001 saakka.

Edes vuoden 2017 hienot MM-hiihdot eivät sitä täysin haihduttaneet.

Hakametsääkin on remontoitu, mutta tunnen joka kerran sen oven aukaistuani syvää kunnioitusta ja kiitollisuutta sekä iloa siitä, että olen saanut napata povitaskuuni häviävän pienen sirpaleen sen historiasta. **

K

ävin Hakametsässä ensimmäisen kerran 5.1.1984. Kärpät haki Tapparasta 2–1-vierasvoiton, mutta kolmisen kuukautta myöhemmin sekin kausi päättyi mestaruuteen.

Siitä on siis 36 ja puoli vuotta. Voisin yrittää hyvin leveällä hahlolla arvioida, montako ottelua olen niiden aikana nähnyt Hakametsässä.

Muutamana kautena seurasin työn takia kummankin liigajoukkueen kaikki pelit plus maaottelut siihen päälle. Kertyyhän siitä väkisin hirmuinen määrä, vaikka jokunen vuosi välissä sujahti tekomaisemissani urheilutoimittajana.

Sieltäkin ajelin useita kertoja ihan vain Tapparan peliä katsomaan reissun, jossa ei järjellä ajatellen ollut päätä eikä häntää.

Ajatelkaa nyt: 365 kilometriä tänne ja pimeässä heti takaisin!

Ei ihme, että työkaverini ymmärsivät, kun irtisanouduin ja kerroin suuntaavani henkiseen kotiini.

Sitten tuli uusi vaihe, kun poikani pelasi jääkiekkoa.

Muutaman kerran kaudessa hän pääsi harjoittelemaan tai pelaamaankin Haka ykköseen, joksi niissä piireissä pyhättö täsmennetään.

Sainpa jopa kuuluttajana kertoa hänen tehneen maalin Ilvestä vastaan. Aikansa kutakin, mutta katsojana pojalla, nyt 21, on menossa vissiin 18. kausi.

En osaa mennä sisälle nuorten ajatuksiin, mutta heillekin Hakametsästä Uros Liveen siirtyminen uskoakseni herättää vahvoja tunteita.

Itse pyyhin pomminvarmasti silmäkulmiani, kun viimeinen liigaottelu Hakametsässä on päättynyt.

Pyyhin niitä jo viime toukokuussa, kun keskuudestamme poistui mies, joka oli tehnyt Hakametsän minulle umpitutuksi ennen kuin siellä olin käynyt kertaakaan.

Tapaturmapäivystys joka päivä Jotta mikään ei pysäytä suomalaista.

Kelloportinkatu 1, Tampere 010 257 8100* pohjolasairaala.fi Kuvantamispalvelut ja kipsausvalmius aina sairaalan auki ollessa. *Puhelun hinta: normaali paikallisverkkomaksu (pvm) tai kotimaisen matkapuhelinoperaattorin hinnaston mukainen matkapuhelinmaksu (mpm).

Höyry Häyrinen hoiti senkin suvereenisti. **

E

rilaisia listoja voidaan Hakametsän huippuhetkistäkin tehdä lähes loputtomiin.

Minulle Se Hetki ajoittuu sateiseen tiistai-iltaan 26.4.2016 eli siihen, kun Tappara otti neljännen finaalivoittonsa HIFK:sta.

Se sisälsi monella tavoin sellaista magiaa, että siitä on erittäin hankala panna paremmaksi. Voittojuhlissa jää tuli täyteen kullanväristä paperisilppua, jota kahmaisin kameralaukkuni taskun täyteen.

Säilytän saalistani nyt arkisesti muovipussin pohjalla, piirongin laatikossa, mutta oikeasti ne pitäisi viedä pankin kassaholviin. Sinnehän kultahiput kuuluvat.

Toivon toki, että vielä

29

huimempaa olisi edessä, eikä se ihan mahdotonta ole. Miltäpä maistuisi esimerkiksi seiskafinaalin jatkoaikavoitto Kärpistä neljännen jatkoerän viimeisellä sekunnilla?

Onhan niitä kirveleviä tappioitakin tullut, mutta ei niistä sen enempää.

Sulkekoon rakas Hakametsämme ne sisälleen, millaiseen käyttöön se sitten päätyneekään.

Ikävä tulee, iso ikävä. On kuitenkin aika kääntää historian kirjan lehteä.

Jokainen, joka mutisee, että Uros Liveen ei ikinä saada samanlaista tunnelmaa, kantakoon kuormansa kekoon ja luokoon sen tunnelman.

Ei siitä samanlaista tarvitsekaan tulla, kunhan tulee lämmin ja kodikas.

Suoraan sydämestä.

ANTTI-PEKKA LEHTONEN

VARUSTEET KAUTEEN LÖYDÄT TAPPARAN VIRALLISELTA TAVARANTOIMITTAJALTA