Pääkirjoitus
Anna unelmille ansaittu kunnonkohotus! Miten unelmasi voivat? Ovatko ne riutuneet
Jospa rento olemus ja autuas hymy synty-
ja haalistuneet? Vähätteletkö niiden merki-
vätkin jostain muusta: uskalluksesta viettää
tystä? Rajoitatko, sensuroitko ja tuomitsetko
unelmien kanssa salaista laatuaikaa.
niitä?
Unelmat ovat vahvaa elämän ja itsetunte-
Pidätkö niitä vankina synkässä tyrmässä vai
muksen rakennusainetta. Ne ovat yhtä aikaa
tunnetko ne pienimpiä yksityiskohtia myö-
sekä mielen työkalu että mielen aarre. Ala
ten? Oletko ottanut todesta niiden viestin vai
vahvistaa niitä nyt!
ovatko ne sinulle joutavaa haihattelua?
Opettele unelmoimaan, jos olet sen taidon
Olet ehkä luopunut unelmista jonkin takais-
unohtanut. Ohjelmoi mielesi tuuttaamaan
kun takia. Olet ehkä katkera joillekuille,
äänekkäästi, jos sorrut sensurointiin, epäi-
jotka lyttäsivät unelmasi sen sijaan, että oli-
lyyn tai rationalisointiin. Unelmat ansaitse-
sivat kannustaneet. Ehkä olet tullut sano-
vat vain kaikkein parasta ja kunnioittavinta
neeksi monille mahdollisuuksille ei ̶ ja ha-
kohtelua.
vainnut katuvasi. On surullista, jos sinulle
Jos lapsesi ja ystäväsi jakavat unelmiaan
paljastuu vasta elämän loppumetreillä, mitä
kanssasi, anna heidän unelmilleen samanlai-
oikeastaan aina olisit halunnut tehdä. Älä
nen kunnioittava kohtelu. Kuka meistä voi
mene niin pitkälle.
sanoa olevansa vapaa, jos unelmammekaan
Ehkäpä se ei olekaan hellekeli, hyttysettö-
eivät ole?
myys, vartalon rantakunto ja lompakon pak-
Voimistavaa kesää unelmien parissa!
suus, jotka tekevät kesälomasta täydellisen.
Hanna Oja
!
1!
! ! ! ! !
!
2!
Ahneitten iltarukous Kohtalo? Pappi puhui kohtalosta. Minun ja
Sitä oli yritetty jotenkin tilkitä. Harmaa
lapseni kohtalosta. Mutta minä en itkenyt.
juova erottui kellertävästä rappauksesta.
Ojensin vain nenäliinani Väinölle, joka
Sieltä
kyyristyi kaksin kerroin.
murentunut. Sinä olisit korjannut tuon
täältä
korjausrappauskin
oli
paremmin.
Kohtalo. Mikä se on? Eikö se kuulosta niin kuin nuoren vasikan karsinalta: siltä siinä
Papin
oikealla navettaan tullessa? Siinä on sen
penkistä, astuimme portaat arkun ääreen.
pikkuinen karsina, siihen se on talutettu, kun
Männynhavuja, neilikoita.
se on aikansa imenyt maitoa ja lämpöä.
silmälasit
välkkyivät.
Nousimme
Sinä olet varustanut meidät.
Siinä nurkassa se vasikka elää, sieltä kääntyy katsomaan tulijaa. Katsoo niin, että
“Miten se nyt, kun meni koko tulevaisuus?”
silmät muljahtavat valkoisiksi. Jotkut asiat tulevat kohti, esittäytyvät, ja Puhaltelin huulten raosta hiljaa. Katselin
minä ymmärrän niitä, mutta tuollaiseen en
alttaritaulua,
osaa vastata. Ehkä Laimi ei vastausta edes
seurasin
katseellani
isojen
ikkunoiden kulmaan johtavaa halkeamaa.
!
odota.
3!
“Otatteko vielä?” kysyn pannua ojentaen.
kantaa
syventyy
kaivamaan
pieni”,
Laimi
halaa
mitä
löysi.
Sain kulleroitakin kimpun.
koristaan
lapsenvaatteita. Pinoaa niitä pöydälle. “Tyttö
kampetta,
Päättäjäispäivänä lapset toivat kiitoskortteja.
“Ei, en minä, kiertää niin”, Laimi vastaa. Hän
minulle
Enemmän. Käskit vain: enemmän. minua
Sinut tänne, sitä minä vain.
lähtiessään. Hän itkee ylittäessään pihaa.
Mutta sitten tulivat polut mieleeni. Niitten
Näen sen hänen liikkeistään. Kyynärpää
laidat, katso: mustikoita sinisenään. Tuolla
heiluu kuin maalarilla, nenäliina vilahtelee,
takana männikkö, josta katse laskeutuu
vilkkuu oikealta ja vasemmalta. Laimin
vanhalle
päänvavistukset ulottuvat huivin kulmiin.
niitylle.
Niityn
reunassa
iso
kivikasa. Kevään pälvipaikat tuolla.
Laimi surkuttelee, ja sääliä tarjoaa moni
Sait vihdoin vastauksesi: sen minä halusin.
muukin. En voi kertoa kenellekään, että
Voisiko sitä rakentaa? Voisiko olla jotain
mikään ei ole kadonnut. Kaikki on edelleen
omaa, jotain aivan puhdasta, kulumatonta?
ehjää ja odottaa minua.
Kun kirjoitin sinulle, tunsin aina, että mitä
“Mitäpä se tyttö tahtoo,” sinä kysyit.
ahneempi toiveeni oli, sen lujemmaksi
“Annapa tulla vaan kaikki.”
unelmat rakentuivat. Kun luin vastauksiasi,
“Ei näin saa tehdä,” vastustin. “Ei sitä saa
sain rohkeutta toivoa kaikkea ja kokonaan.
näin ahne olla, kun rukoilee.”
Näin, että perustus oli siinä. Siinä oli tila ja laajuus. Siinä oli paino ja tuntu. Se rakentui,
“Saapas!” sinä väitit. “Kaikki pittää sanoa,
ja se näkyi minulle.
aivan kaikki. Mistä minä tiiän, mitä sulle pittää olla, jos et kerro! Ja eikä se tiiä se
Eikä se näky ole kadonnut mihinkään. Suru
Jumalakaan. Minä olen niin monta puljua jo
käy kaivolla sisimmässäni, mutta näky
rakentanut, että luuletko, etten tiiä, miten ne
pysyy.
unelmien linnat tehhään.”
Sinä olet varustanut meidät.
En osannut ajatella linnoja. Kudoin, ompelin
Hanna Oja
ja Jumala virkkasi seuranani omia töitään, valmisteli sinulle uutista sinne. Äiti sai syyn
!
4!
Unelmia(napapiirin(tuolta(puolen Tapahtuipa mitä hyvänsä, sen voimaa ei
Ajatukseni eivät virtaa, ne solisevat. En saa
mikään pysäytä. Kuinka usein olenkaan
niistä otetta, ne kulkevat vapaina, soljuvat läpi
taistellut sitä vastaan, ajatuksissani kahlannut
elämäni tähänastisen kaaren. Kuin puro
vastavirtaan,
solisen läpi elämäni.
rakentanut
patoja
esteiksi
itselleni, elämälleni, unelmilleni. Ja aina
Muistojeni purossa lipuu elämäni pätkiä.
padot ovat murtuneet, sortuneet kuin sillat
Katkenneita oksia, kipeitäkin kokemuksia,
ajan lahotettua rakenteet.
jotka vuoroin sukeltavat, vuoroin nousevat
Virta vie ja tuo, opettaa luopumaan ja
pintaan. Auringon kultaama pinta väreilee, se
pitämään kiinni. Silti se kuljettaa aina
pyörteilee ja on alati liikkeessä. Seuraan
eteenpäin. Miten kauan meni, ennen kuin opin
katseellani keväisten auringonsäteiden leikkiä
kunnioittamaan
veden pinnalla, ja mieleni täyttyy ilolla.
tässä,
juuri
tällaisena
kuin
hiljaista
voimaa
ja
nöyrtymään sen yksinkertaisen kauneuden
Kaikesta huolimatta, tai juuri sen vuoksi, olen nyt
sen
edessä. Ja aina, tietämättänikin, se oli virrannut juuri oikeaan suuntaan. Niin paljon
olen.
Kokemukseni ovat piirtäneet sielulleni kasvot.
kuin sitä joskus epäilinkin.
Katseeni yltää uoman pohjaan. Pohjalla vesi
Suljen silmäni ja annan unelmieni elää. Olen
ei juokse, se liikkuu verkalleen ja voimalla.
hiljaisessa
metsässä,
puut
ympärilläni
humisevat. Minä niiden mukana, huojun
!
5!
tuulessa puolelta toiselle. Olen osa luontoa,
Tallennan maiseman postikorttina mieleeni ja
osa maailmankaikkeutta, minun osani on
lähetän sen ajatuksissani eteenpäin. Mie-
tässä. Huojua tuulessa, tuntematta tuskaa,
lessäni saatan sen kaupunkiin, teräksisen
ikävää. Tuntematta mitään muuta kuin syvää
jääkaapin oveen muistuttamaan itseäni siitä,
rauhaa – hengittää kuin tuuli. Hitaasti,
kuinka paljon kauneutta mahtuu maailmaan.
varmasti, voimallisesti.
Kortin mukana lähetän toiveen, että jonain syksyn
Jostain kauempaa kantautuu kahden kuikan liplattavat
laineet
aamuna,
kun
käteni
hapuilisi kahvimaitoa jääkaapista, pysähtyisin
välinen vuoropuhelu. Kutsuhuuto, toinen. Hiljaisina
kiireisenä
katselemaan tuota kuvaa. Katselisin tun-
lepuuttavat
tureiden syvää väriä, väreilevää järvenpintaa,
ajatusteni aallokkoa. Ei sillä ole merkitystä,
tuntisin tuulen ihollani. Muistaisin, että
kuinka monta unelmaa matkalla särkyy.
pysähtymällä pääsee toisinaan eniten eteen-
Tärkeintä on, että ne ovat olemassa – edes
päin. Muistaisin – ja uskaltaisin – pysähtyä.
hetken, kaksi. Särkynyt unelma antaa uudelle
Edes hetkeksi.
tilan syntyä. Joskus jotain täytyy mennä kokonaan rikki, että voi syntyä jotain uutta,
Antaisin unelmilleni jälleen tilaa syntyä ja
jotain ehjää.
elää.
Kuikat uiskentelevat yhä järvellä, ne etsivät
Illalla viritän tulen kamiinaan. Ripustan
toisiaan. Nousen rannan kiveltä ja näen,
vetiset vaelluskenkäni kuivumaan kamiinan
kuinka ilta-aurinko värjää tunturien laet
yläpuolelle. Huomenna koittaisi uusi aamu,
kauniin punertaviksi.
jonka aamuaurinko kultaisi kauniiksi. Ulkona kuikat jatkavat dialogiaan; minä olen monologissani yksin. Soljun läpi elämäni kantaen muistoja ja unelmia mukanani. Minun vapauteni on valita, mistä pidän kiinni ja mistä päästän irti. Unelmat eivät paina mitään, ajattelen, ja päätän pakata aamulla rinkkani niitä täyteen. Marika Sääskilahti
!
6!
Kiurunpesä"!!toteutunut&unelma"
Talomme sijaitsee ”siellä missä pikkukaupunki loppuu ja maaseutu alkaa”, Peppi Pitkätossun Huvikummun tapaan. Kotimme ei kuitenkaan ole hoitamaton huvila villiintyneessä puutarhassa kuten Huvikumpu, vaan se on vastavalmistunut omakotitalo. Tänne Oulaisiin muutimme Kiuruvedeltä. Siellä asuvia ihmisiä on kutsuttu kiurukkaiksi. Kun me lennähdimme Oulaisiin, huomasimme sen olevan erinomainen poikasten kasvatuspaikka, ja niinpä rakensimme Kiurunpesän. Kaksi
puolitoista-
vain sen verran, että poikasten kelpaa siellä
kerroksinen Kiurunpesä seisoi tontillamme
hypellä, mutta niin vähän, ettei nurmikon-
katsoen ikkunoillaan pääasiassa Pyhäjoen
leikkaajan tarvitsee viettää työssään tunti-
suuntaan. (Näin tulva-aikana täytyy lisätä, että
kausia. Tontin pohjoispuolella on mänty-
joen rantaan on nelisensataa metriä.) Silloin
metsää, jota varjeltiin rakennus-vaiheessa.
pihalla oli pääasiassa vain hiekkaa ja tähteeksi
Nyt mustikoita ja puolukoita pääsee kerää-
jääneitä
Seuraavana
mään omalta tontilta. Mielestäni varvikko
kesänä perustimme nurmikot ja pihakivetyk-
puiden alla on erittäin kaunista kaikkina vuo-
set. Vaikka tonttimme on suuri, ei nurmikkoa
denaikoina. Kiurukas tuntee olonsa kotoisaksi
kuitenkaan laitettu yllin kyllin. Sitä tehtiin
lintujen helskytellessä kevätkonserttejaan.
!
vuotta
sitten
uusi
rakennus-tarvikkeita.
7!
Eteläpuolella aukeavat laajemmat näkymät,
mielessäni makeat luonnonmukaisesti viljellyt
missä tonttiimme kuuluu myös pieni pelto.
porkkanat ja yrtit, mutta suurten peren-
Sen reuna on aurinkoista etelärinnettä, johon
napenkkien kitkeminen ei houkuttele. Yksi
tonttimme entinen omistaja oli laittanut
perennapenkki suuren kiven ympärillä saa
muutaman mansikkapenkin. Sille alueelle
riittää. Keväällä siinä kukkisivat krookukset,
muodostui
pieni
tulppaanit ja narsissit sekä myöhemmin
istutimme
kesällä värikkäät perennat. Joukossa saisi olla
viinimarjapensaita ja teimme pienen kasvi-
vihreitäkin kasveja, kuten vaatimattomasti
maan.
kukkivia, mutta komea-lehtisiä kuunliljoja.
luonnollisesti
hyötypuutarha.
Viime
Alueelle
on
meillekin
vuonna jätetty
tilaa
myös
omenapuille.
Pääkuistilla tulijoita tervehtisivät muutamat kestävät kesäkukat.
Olen kasvanut maatilalla, jonka pihalla kasvoi perinteisiä puita ja pensaita. Luulen, että
Tämän
monet kaipaavat pihoilleen samoja asioita
eteläpuolen kuistin laajentaminen patiolla.
kuin lapsuuden pihassa oli. Minäkin kuulun
Näen
tuohon joukkoon. Lapsuuteni kesiin kuului
matalana,
toukokuussa tuomenkukkien tuoksu, josta
pääsisi kaarevasta puutarhaportista, jonka
tiesi kesän tulleen. Kesäkuussa pihasyreenit
ympärillä kasvaisi jokin kärhölajike. Joskus
alkoivat tuoksua voimakkaasti. Seuraavaksi
pation yhdellä reunalla olisi pergola ja
vuorossa olivat juhannusruusut, jotka avasivat
valkoiset kalusteet puutarhakatoksen alla.
valkoiset kukkansa näin pohjoisessa vasta
Pitkän pöydän ympärille mahtuisi koko perhe.
juhannuksen
Haaveilemme
jälkeen.
Puutalomme
on
kesän sen
haaveisiimme
mielessäni maastoon
myös
kuuluu
pyöreäreunaisena,
sulautuvana.
ulkosaunasta,
Sinne
jonka
maalattu luonnonvalkoisella sävyllä, jonka
terassilta pääsisi pulahtamaan lämmitettävään
nimi on juhannusruusu. Olenkin jo mielessäni
paljuun.
sommitellut
talon
toiseen
päätyyn
Realistin
ruusupensaat, jotka kukkiessaan sointuisivat
asialle on tarkasti omat paikkansa. Poikasille hiekkalaatikko,
keinuja ja trampoliini. Puissa saa kiipeillä! Pihan pitää olla huoleton ja helppohoitoinen. Kasvimaan voin kyllä kitkeä, kun pidän !
Siksi
Tarja Miettinen
että en tahdo säntillistä pihaa, jossa joka leikkipaikkoja:
unelmoida.
suunnitelma, jonka aion toteuttaa.
Samaistun Peppi Pitkätossuun siinä asiassa,
olla
vaikea
unelmieni piha onkin minulle oikeastaan
kauniisti talon väriin.
pitää
on
8!
ielen tiet Tuijotin teekuppiani, vaikken katsonut sitä.
jokaisella siemauksella. Ei teehetkikään aina
Jos olisin katsonut, olisin huomannut ottaa
rentouta.
lipun ajoissa pois vedestä, sillä teeni muistutti jo
ennemminkin
kahvia.
Varis
Unelmia? Voisin hyvin käyttää tämän päivän
raakkui
unelmieni pohtimiseen, että saisin jotakin
sälekaihtimien takaa. Havahduin siihen, ja
aikaiseksi
vasta sitten nykäisin lipun pois kupista vaivautua
keittämään
Unelmat
ja
Täppä.
Siinäpä kaksi sanaa, jotka eivät kuulu yhteen.
tyhjälle lautaselle. Tee oli pilalla, mutten viitsinyt
Täppään.
En kyllä tiedä, mitä moinen täppä edes
uuttakaan
tarkoittaa, mutta ruma sana se ainakin on, eikä
kupillista. Inhoan pieniä pieleen menneitä
sovi ollenkaan yhteen niin kauniin sanan kuin
asioita, joiden ei edes pitäisi antaa ärsyttää,
unelma kanssa…
mutta jotka silti ärsyttävät. Olen sitä mieltä, että ne ärsyttävät vain siksi, että olen nainen.
Jostakin selittämättömästä syystä ajatukseni
Jälleen
alkoivat ajautua taas sinne, minne ei pitänyt.
kerran
pari
kirosanaa
auttoi
Unelmieni sijasta ajatukseni harhailivatkin
pahimpaan ärsytykseen.
kaikkiin niihin siltoihin, jotka olin matkani
Kello oli jo kymmentä vaille kaksitoista,
varrella polttanut. Torjumisiin. Siihen pelon
mutta tänään se oli minulle vasta aamu. Pitkä
määrään, mikä minussa jatkuvasti kyti.
ja vaivalloinen, hidas, mateleva aamu. Aamu,
Ajattelin asioita, joita en koskaan olisi
jonka odotin ainoastaan vaihtuvan mitä
halunnut tehdä, mutta silti tein. Asioita, joita
pikimmiten taas yöksi, jotta pääsisin takaisin
en tehnyt, vaikka olisin halunnut.
nukkumaan. Tämä oli taas yksi niistä päivistä, joiden toivoin vain lipuvan ohi. Huomenna
Elämäni näytti muutama vuosi taaksepäin
voisin kuvitella, että tätä päivää ei koskaan
katsottuna niin merkityksettömältä, tyhjältä ja
ollut olemassakaan, ja aloittaa jälleen alusta.
turhalta. Minä yritin. Olen aina yrittänyt.
Join mustaa mustaa teetä, vaikka irvistin
Yritän. Mutta en koskaan saavuta. Mitä? Mitä
!
9!
minun täytyisi saavuttaa? Olenko vain koira,
ylisuorittaminen
joka jahtaa omaa häntäänsä? En tiedä
Muutama vuosi elämästäni kuihtui mukanani,
itsekään, mitä pohjimmiltani haluan tältä
ja
elämältä. Silti koko ajan haluan enemmän ja
rastuksenikin. Kesti kauan rimpuilla takaisin
enemmän. Haluan paremman elämän, mutta
mieleni pohjattomilta tuntuvista syövereistä ja
samalla kyselen jatkuvasti itseltäni samoja
hyväksyä se, että en voi koskaan näyttää
kysymyksiä: Minkä paremman? Mikä tekee
mainosten kaltaiselta kaunottarelta. Paranin
elämästä paremman? Miksi minun täytyy
fyysisesti vasta lukion jälkeen kaksikym-
saada parempi elämä? Mikä tekee minut
mentävuotiaana. Paraneminen alkoi vähitellen
onnelliseksi?
lukion toisella lukuvuodella, kun en enää jatkuvasti
jatkuvasti menneisyyteni muistojen kanssa ja niiden
säärinen, hoikka, valkohampainen ja uusim-
kautta.
Olen
kuitenkin
oppinut
oikeuttamaan olemassaoloni itselleni ajat-
pien trendien mukaan pukeutuva, kauneus-
telemalla toisin: Minulla on lyhyet jalat, mutta
palveluja käyttävä, uudella tuliterällä ja
ne ovat vahvat ja hyödylliset. Minulla on
kiiltävällä autolla ajeleva, menestyksekäs, matkusteleva
olla
paranemaan sairaudesta henkisesti. Elänhän
linen ihminen kun näyttäisi olevan pitkä-
ja
jaksanut
urheiluhar-
paremmin, luulen, etten koskaan tule täysin
mukaan voi koskaan tulla onnellista. Onnel-
tienaava
lopetettava
on vielä käynnissä, ja vaikka voin koko ajan
onnellisemmaksi.
Valitettavasti minusta ei noiden ohjeiden
paljon
elämänhaluani.
väsynyt ja onneton. Henkinen paraneminen
pursuavat elämänohjeita ja neuvoja, kuinka muuttuu
oli
yksinkertaisesti
Erilaiset mainokset ja lehtiartikkelit kyllä elämä
minun
tappoivat
hiukan kierot alahampaat, mutta ne ovat silti
maail-
puhtaat, vaikkeivät edes valkoiset. Voin
manihminen.
liikkua ja purra ruokani ihan itse, joten ne
Vaikka mainonnassa meille kaikille tarjotaan
täyttävät tehtävänsä. En siis tarvitse parempia.
samat onnellisuuden ainekset, en kuitenkaan
En
usko, että kukaan voi sanella universaaleja elämänohjeita,
joilla
tulla
usko
ylenpalttisen
varallisuudenkaan
tuovan kovin suurta onnea. Perustarpeet ovat
onnelliseksi.
kuitenkin kaikilla ihan samat. En himoitse
Onnellisuus on jokaiselle oma asiansa. Mikä
kallista autoa enkä rantahuvilaa.
se on minulle? Ei ainakaan se, mitä lehdet jatkuvasti tuputtavat: tulin epäonnelliseksi jo
Tajunnanvirtani pyörteili kohti lapsuuttani.
pelkästään
Muistelin,
kokeilemalla
olla
hoikempi.
kuinka
lapsena
olinkaan
Sairastuin viisitoistavuotiaana ortoreksiaan ja
onnellinen, kun en ajatellut miltä näytin, elin
sen
hetkessä ja sulauduin maailmaan. Annoin
seurauksena
laskeminen, !
anoreksiaan.
pakonomainen
Kalorien
urheilu
ja
maailman avautua minulle. Haluaisin saada 10!
takaisin
sen
saman
tutkimushalun
ja
matka isäni silmissä näytti niin kamalan lyhyeltä, että häntä ihan nauratti.
uteliaisuuden, joka minulla oli lapsena, samanlaisen itsensä kadottamisen taidon. Olisi
ihana
muurahaisia
vain ja
tarkkailla
piirtää
Tein itsekseni huomion, että tien pituudessa
tuntikausia
paperille
on juuri lapsen ja aikuisen ero. Lapsen tiet
niiden
ovat
polkuja.
pidempiä,
täydempiä.
Niissä
on
enemmän muistettavaa, enemmän katsottavaa,
Lapsuuttani muistellessani mieleni vaelsi
enemmän huomionarvoisia asioita, enemmän
kesäntakaiseen
askeleita, enemmän elämää. Keskustelumme
matkaan
isäni
kanssa
Jyväskylän yliopiston pääsykokeista takaisin
jatkui
Kajaaniin. Teimme mutkan Rautalammilla,
nostalgisuuden
jossa oli sijainnut isäni mummola. Kävimme
kaikki väritkin tuntuivat voimakkaammilta,
ihan vain katsomassa, millainen paikka oli
miten lapsuuden tuoksut ja äänet muisti niin
nyt.
hänen
elävästi ja kaikki tuntui niin ihmeelliseltä ja
mummonsa pikku talo oli sijainnut, sekä
mielekkäältä. Isäni oli jälkeenpäin hieman
urheilukentän, jossa hänellä oli ollut tapana
harmissaan päätöksestään käydä katsomassa
käydä pelaamassa veljensä kanssa.
entistä
Isä
näytti
minulle,
missä
Oli
molempien
omassa
huumassa,
mummolaansa.
ja
yhteisessä
miten
Olisi
lapsena
ehkä
ollut
hauska kuunnella isän juttuja. Ymmärsin, että
parempi olla käymättä ja muistaa paikat
se oli ollut hänelle tärkeä paikka. Hänen
sellaisina kuin ne olivat lapsuudessa. Minusta
mieleensä oli jäänyt niin paljon yksityis-
oli kuitenkin hienoa käydä siellä, vaikka
kohtaisia muistoja, ei pelkästään tapah-
kotimatkaan
tumista, vaan aistimuksista ja tunteista,
töyssyinen mutka.
hikisistä automatkoista ilmastoimattomassa ja
Rakastetun
ahtaassa autossa kesähelteellä. Isä näytti
kertomuksissa
olikin
hänen
muumikirjailijamme
ja
Tove
tulee.” Olen vuosi vuodelta yhä vakuut-
näyttänyt pitkän ajan kuluttua aivan samalta, mieleenpainuvinta
kivinen
on: ”Mitä pienempi on, sitä suurempi joulu
ja mitä missäkin tehtiin. Mikään ei tietysti kaikkein
melko
Janssonin yksi muistettavimmista lauseista
minulle kylän ja kertoi, missä oli ollut mitäkin
mutta
tulikin
tuneempi
isän
siitä,
että
tämä
pitää
täysin
paikkansa. Pienenä kaikki juhlat olivat suuria,
tekemänsä
lomat ja viikonloput pitkiä, eikä juhlissa
huomio, että tiet ja matkat olivat pidempiä
miettinyt ja laskenut, mitä laittoi suuhunsa,
hänen ollessaan pieni. Eiväthän tiet olleet siitä
vaan maistoi kaikkea, mikä näytti hyvältä.
mihinkään muuttuneet, sama matka mummon
Minä voisin lisätä Janssonin mietteeseen, että
mökiltä edelleen oli urheilukentälle, mutta nyt
mitä vanhemmaksi tulee, sitä kurjemmaksi kaikki muuttuu: sää ei ole enää ikinä hyvä,
!
11!
aikaa on liian vähän ja muurinpohjaletut
En usko, että äiti on yhtäkkiä lakannut
lihottavat. Muistan, että pikkuisena menin
osaamasta tehdä pullaa, tai että tiet ja
ulos joka säällä. Kaatosateella lehtikasoissa
viikonloput itsestään lyhenevät. Lapsuudessa
hyppiminen oli parasta mitä tiesin, varsinkin,
täytyy olla jotakin taikaa, joka saa kaiken
kun
näyttämään,
minulla
oli
kukallinen
sadetakki.
maistumaan,
tuntumaan,
Pakkanenkaan ei koskaan haitannut, kun oli
kuulostamaan ja tuoksumaan paremmalta.
oranssi haalari, tupsupipo ja tilava pulkka.
Mihin tuo taika ajan mittaan karisee?
Kaikkein parasta oli tulla kotiin koulusta, kun
Ajatusteni
Mumsku oli tullut salaa kylään ja tehnyt kanssa
sisustamasta
takapihalta
takaisin
sisälle
Minun unelmani on saada takaisin tuo lapsen
saimme
rakkaus maailmaa kohtaan ja siten löytää
keitettyjä pottuja ja porkkanoita, jauheliha-
kauan kadoksissa ollut onnellisuus.
kastiketta ja jälkiruuaksi vastaleivottua pullaa.
Veera Kyyrönen
Pienenä äidin leipoman pullan tuoksun haistoi jo ovella ja oli kiire pesemään käsiä. Nykyään pullakaan ei maistu enää miltään.
! ! !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
!
ja
minun pitikin: ymmärsin lopulta unelmani.
lumilinnaa ja
mietteissäni
muistoissani päädyin viimein sinne minne
suklaakiisseliä, tai kun tulimme siskoni ja veljeni
harhaillessa
12!
HÄÄSUUNNITELMIA – TÄHTÄIMESSÄ UNELMAHÄÄT !! Muistan kun
hyvin,
Juhlapaikat*
leikimme
lapsina
serkkuni
Olen aina tiennyt, että minulle tulee kirkko-
kanssa häitä. Ku-
häät. Kun aloitimme seurustelun kihlattuni
vittelimme pääl-
kanssa vuosia sitten, hän kertoi minulle, ettei
lemme
hän kuulu kirkkoon. Tein hänelle heti selväk-
hienot
morsiuspuvut
ja
si, että jos hän haluaa minun kanssani naimi-
unelmoimme
siin, tulee hänen liittyä kirkkoon. Kirkkohäis-
siitä, kuinka me-
täni en luopuisi. Meni useampi vuosi ennen
nisimme samana päivänä naimisiin. Mikähän
kuin palasimme aiheeseen kihlauksen yhtey-
saa monet tytöt jo pienestä asti haaveilemaan
dessä, ja tänä keväänä hän sitten suorittaa
häistä? Ehkä se johtuu elämänmallista, jonka
aikuisrippikoulua.
saamme lastenohjelmista. Niissä on yleensä ensin hankaluuksia, mutta lopulta unelmien
Kirkko täytyy varata hyvissä ajoin. Yleensä
prinssi saapuu ja pidetään isot häät. Nyt olen
kirkko varataan vuosi etukäteen, mutta jois-
itse omassa elämässäni siinä vaiheessa, että
sakin seurakunnissa varauksia tehdään pi-
unelmieni prinssi on saapunut, ja tulevana
demmälläkin aikavälillä. Kun varasin kirkkoa
kesänä vietämme häitämme. Häiden suunnit-
pieneltä kotipaikkakunnaltani, yllätyin, että
telu käy melkein työstä, ja siksi on helppo ymmärtää, miksi ihmiset haluavat mennä naimisiin vain kerran elämässään. Kun aloitin häiden suunnittelun, ajattelin, etten ota häistä juuri stressiä. Miksi uuvuttaa itsensä suunnitteluilla ja olla hääpäivänä väsynyt ja stressaantunut? Mutta mitä kaikkea häiden suunnitteluun liittyykään?
!
13!
kirkkoon oli tehty jo yksi varaus samalle päi-
sanoa.
Vaikeaa
välle, vaikka häihin oli silloin vielä yli vuosi.
askartelupuoli. Vaik-
Kirkon valinnassa vaikuttaa kirkkojen ulko-
ka väsäsin kutsuja
näkö, mutta monesti myös tunneside esimer-
tuntitolkulla, en ollut
kiksi omaan kotikirkkoon. Itse olen jo pitkään
niihin täysin tyyty-
unelmoinut, että minut vihitään samassa kir-
väinen
kossa, jossa minut konfirmoitiin.
loinkaan, kun kih-
vielä
oli
sil-
lattuni kiikutti ne
Kirkon valinnan jälkeen on tärkeää tietää,
postiin.
missä hääjuhlaa tullaan viettämään. Juhlapaikasta on morsiamilla erilaisia visioita, mutta
*
jostain syystä idyllinen maalaiskartano on monen mieleen. Kartanomainen rakennus tuo
*
mieleen tietenkin prinsessan linnan, joten tämä voisi olla yksi selitys niiden suosioon.
* Kutsut** Hääkutsujen
*
tehtävänä
on vastata kysymyksiin: mitä, missä ja milloin.
Morsiuspuku**
Tämän lisäksi kutsu voi
Morsiamen puku on tietenkin oleellinen osa
paljastaa jotain muuta
juhlia. Tämän kesän muotiin kuuluu romant-
tulevasta juhlasta, kuten
tisuus, naisellisuus ja vintage. Morsiuspuvut
teeman tai tunnelman.
ovat muhkeita ja ylellisiä, ja pitsi on tällä het-
Ensimmäistä kertaa ta-
kellä muodissa. Oma pukuni on vielä ompeli-
jusin häiden valmistelun
jalla. Ostin pukuni käytettynä siskoltani. Om-
vaivallisuuden, kun menin Sinooperiin osta-
pelija on jo poistanut yläosasta paljetteja ja
maan kutsukortteihin tarvikkeita. Katselles-
laittanut niiden tilalle pitsiä. En tiennyt sen
sani erilaisia korttivaihtoehtoja turhauduin.
olevan muodissa, kun valitsin pitsin. Puku on
Kuinka voisin koskaan osata tehdä sellaisen
vielä kesken, mutta valmistuu varmasti häi-
kortin, joka kuvastaa unelmahäitäni? Sisällöl-
hin.
lisesti tiesin kyllä heti, mitä halusin kortilla
!
14!
Kampaus** Morsiamen ulkoinen olemus
kampauksi-
neen ja meikkeineen
unelmieni vihkisormuksen, millaisen mor-
on myös tärkeä osa juhlaa.
Morsian
siuskimpun haluan ja millaiset kukat tulevat
on
juhlapaikalle. Entäpä mistä saamme miehel-
koko päivän huomion
leni ja pojallemme puvut ja miten hoituvat
keskipisteenä, joten huoliteltu ulkonäkö on
hääpaikan koristelut ja menun viime silauk-
varmasti tärkeää. Toinen suuri turhautumiseni
set? Lisäksi huolen aiheina ovat vakuutukset
tulikin, kun yritin varata kampaajaa tekemään
matkaa varten, se kuuluisa kilo vielä painosta
minulle hääkampauksen. Huomasin olevani
ja todennäköisesti liuta muita asioita, joita en
myöhään liikkeellä, sillä joitain varauksia oli
ole vielä osannut ottaa huomioon. Onko tämä
jo tehty samalle päivälle. Mielessäni ei ollut
todellista? Miten ikinä pystyin ajattelemaan,
myöskään käynyt, että kampaajatkin pitävät
että minähän en häistä stressaa. Alan pikku-
kesälomia. Kuudennella puhelulla sain kui-
hiljaa ymmärtää ihmisiä, jotka valitsevat kah-
tenkin onneksi varattua ajan.
denkeskeisen maistraattivihkimisen.
Välihuokaus**
Olen kuitenkin vielä sitä mieltä, että kunhan
Tämän jälkeen ajattelin voivani hengähtää.
alan vain nauttia häistäni. Kyllä kaikki menee
Onhan minulla jo melko hyvin juhlat kasassa:
omalla painollaan ja ei aikaakaan, kun saan
kirkko ja juhlapaikka ovat varattuina, vieraat
sanoa miehelleni tahdon lapsuuden kotikir-
on kutsuttu, kampaus, meikki ja hääkuvaus
kossani. Pian köllöttelemme tuoreen avio-
ovat myös varattuina. Voisin siis huilia het-
mieheni kanssa Espanjan auringon alla. Se-
ken, olenhan rehkinyt niin paljon. Enää mi-
hän se unelmani on.
saan kaikki edellä mainitut asiat kuntoon,
nun tarvitsee stressata mm. siitä, ehtiikö mor-
Anni Hiitola
siuspukuni valmistua ajoissa, mistä löydän !! !!
!
15!
K
eskusteluja pilven reunalla
”Kaikin mokomin, paina hattaraa vaan”, toi-
Martin istuskeli pilven reunalla. Taivaassa
votti Martin. John istahti pilvenlongalle ja otti
istuskellaan aika paljon. Siellä ei nimittäin
mukavan asennon. Se oli helppoa, sillä pilvet
liiemmin kiirettä pitele ja aika on halpaa. Sat-
soveltuvat erinomaisesti istuskeluun – ja sitä-
tui silloin John astraloitumaan paikalle ja
hän taivaassa tehdään aika paljon. Alkoi suo-
huomasi mietteliään Martinin tuijottelevan
menkielinen keskustelu, joka eteni suunnil-
käsi poskella kaukaisuuteen. ”Mitä mies miet-
leen näin:
tii?” loihi John lausumaan. John virkkoi asiansa tietenkin suomen kielellä, sillä tai-
J: Vanhoja unelmia sanoit muistelleesi.
vaassa on asiat järjestetty niin sujuvasti, että
M: Vanhojapa hyvinkin, uusille en ole taivas-
kaikki puhuvat suomea. Vieraita kieliä ei osaa
käyttöä keksinyt.
kukaan. ”Mitäpä tässä ihmeempiä. Unohduin vain muistelemaan vanhoja unelmiani”, vasta-
J: Mitäs sitä tuli unelmoitua, punaista tupaa ja
si Martin.
perunamaatako kenties?
”Sopiiko, että istahdan hetkeksi seuraan ru-
M: Ehkä nuorempana niitäkin. Mutta enim-
pattelemaan?” kysyi John, joka tunsi olonsa
mäkseen tuli katseltua vähän laajemmin. Kor-
pitkästyneeksi. Hiljaista oli ollut jo melko
jattavaa tuntui olevan niikseen paljon, että
pitkään: tarkemmin ajan kulua ei voi määritel-
oikein puheita pidin. Tasa-arvosta rotujen
lä, sillä aikaa ei taivaassa juuri mittailla. Mel-
kesken puhuin ja väkivallattomuutta julistin.
ko pitkään tarkoittaa kuitenkin ihan helvetin
Köyhyydestä en tykännyt ollenkaan. Epäkoh-
pitkää aikaa.
tien korjaamisesta unelmoin.
!
16!
J: Jalolta kuulostaa. Mitenkäs unelmien kans-
J: Saattoipa joku hippi vähän innostuakin. Itse
sa kävi?
sain luoteja kroppaan, ja kuten sanoit, täällä ajattomuudessa eivät maalliset unelmat enää
M: Ehkä niistä jotain sikisi, tiedä häntä. Itse
niin tärkeiltä tunnu.
sain luodin päähäni kesken puhetilaisuuden, ja täällä yläkerrassa ei unelmilla enää niin
Siinä miesten istuskellessa (taivaassa istuskel-
väliä ole. Entäpä itte, tuliko haaveiltua talosta,
laan tosiaankin aika paljon) liihotteli jokseen-
vaimosta, kahdesta ja puolesta lapsesta ynnä
kin kärsineen näköinen hahmo ohi. ”Mitäs
koirasta?
miehet täällä istuskelee?” pysähtyi kärsineen näköinen hahmo kysymään. ”Tässä muistel-
J: Toki niistäkin. Enemmän kuitenkin unel-
laan vaan maanpäällisiä unelmiamme ja
moin minäkin isompia. Laulujakin tein. Sil-
unelmien palkkaa”, John virkkoi, ”liity toki
loin tuntui tärkeältä puhua sodan vastaisia.
seuraan ja kerro oma tarinasi.” Kärsineen nä-
Tasa-arvo kiinnosti, ja uskontojen harmonias-
köinen hahmo hieraisi naulan rei’ittämiä
takin haaveilin. Yritin saada muutkin mukaan
kämmeniään ja lausui: ”Jos oikein muistelen,
näihin unelmiin.
niin unelmia minullakin taisi olla, ja palkankin sain…”
M: Kuulostaa ylevältä. Ottiko tulta?
Reijo Hanhela! !
!
!
17!
Utopioita – eli unelmia paikoista, joita ei ole Matkaanlähtö utopioita ovat eri uskontojen Sulje hetkeksi silmäsi ja kuvit-
käsitykset taivaallisista para-
tele täydellisyyttä. Kuvittele
tiiseista, joissa ei tunneta suru-
paikkaa, jossa kaikki ihmiset
ja eikä murhetta. Esimerkiksi
olisivat täydellisen onnellisia
juutalais-kristillisessä
ja asiat olisivat yksinkertaises-
teessä Eedenin puutarha edus-
ti hyvin. Millainen poliittinen
taa menetettyä onnelaa, johon
järjestelmä
paikassa
ihminen kaipaa alati takaisin
olisi? Miten yhteiskunta olisi
käyskentelemään ruusupuski-
järjestetty? Entä millaisia ar-
en välissä Jumalan kanssa.
tuossa
voja ihmiset kannattaisivat?
Uskonnollisesta
perin-
perinteestä
Oikea yhteiskunta ei kai ole
kumpusi myös unelmia para-
koskaan täydellinen. Yhteis-
tiiseista maan päällä. Nämä
kunta on ja on aina ollut täyn-
utopiat olivat myyttejä maagi-
nä puutteita, vikoja ja suora-
sista paikoista, joiden sijainti
naisia vääryyksiä. Kreikankie-
oli tuntematon tai jonne pääsi-
lestä johdettu sana utopia tar-
vät vain harvat ja valitut. Täl-
koittaa kirjaimellisesti paik-
laisia utopiamyyttejä ovat esi-
kaa, jota ei ole olemassa. Silti
merkiksi tarinat mereen upon-
unelma täydellisestä ihanneyh-
neesta tarujen Atlantiksesta,
teiskunnasta,
Etelä-Amerikassa sijaitsevasta
utopiasta,
on
varmasti yhtä vanha kuin ih-
kultaisesta
kaupungista
El
minenkin.
Doradosta ja jonnekin Himalajalle kätkeytyvästä mystisestä
Tunnettujen utopioiden histo-
Shangri-Lasta.
ria ulottuu aina antiikin Kreikkaan ja toisaalta eri uskontojen
Utopiat ovat olleet myös eräs
alkuhämäriin asti. Vanhimpia
keino esittää kuvauksia ihan-
18
teellisista poliittisista järjestel-
Vain täydellisen oikeudenmu-
Kasteihin jakaudutaan omien
mistä, useimmiten vastalau-
kaisessa valtiossa ihmisestä
kykyjen
seeksi
saattoi Platonin mukaan tulla
mukaan, ja naisilla on pääsy
onnellinen.
kaikkiin
kirjoittajan
mielestä
surkeille vallitseville yhteiskuntaoloille. Suuret unelmoijat, utopistit, ovat kautta aikojen
unelmoineet
paikoista,
joissa kaikki olisi täydellisesti.
Platon asetti valtiossaan etusijalle järjen ja filosofian, joiden mukaan ja joita kunnioittaen
ja
ominaisuuksien
samoihin
tehtäviin
kuin miehilläkin. Myös koulutus on molemmille sukupuolille samanlainen.
Sokrateen Kallipolikseksi ni-
Platonin mielestä runous, mu-
meämä yhteiskunta on järjes-
siikki ja teatteri heikentävät
tetty. Kallipolis on pieni kau-
kansaa, joten ne on hänen
punkivaltio,
hallitsevat
utopiassaan kielletty. Taide on
viisaat ja valistuneet filosofi-
haitallista, koska se korostaa
Mutta millainen sitten olisi
kuninkaat. Filosofit ovat Pla-
järjen sijaan tunteellisuutta.
unelmien yhteiskunta ja miten
tonin mukaan ihmisistä kaik-
Siksi nuoriso saakin opiskella
se on nähty eri aikoina?
kein oikeudenmukaisimpia ja
ainoastaan
Juuri he ovat usein huomanneet myös kaikkein tarkkasilmäisimmin vallitsevan yhteiskunnan puutteet.
jota
sellaista
kirjalli-
siten kaikkein vähiten alttiita
suutta, joka rohkaisee heitä
Ensimmäinen pysähdys:
vallan turmelevalle vaikutuk-
kehittämään itseään
Kallipoliksen filosofi-
selle. Valtion tärkein tehtävä
parhaaksi. Perheitä ei valtiossa
onkin löytää hallitsijoiksi so-
ole lainkaan, koska niillä on
pivia yksilöitä ja kouluttaa
haitallinen vaikutus lapsiin.
heidät tehtäväänsä.
Hallitsijat määräävät pariutu-
kuninkaat Noin vuonna 390 eKr. kreikkalainen filosofi Platon esitteli ajatuksensa sesta
oikeudenmukai-
ihanneyhteiskunnasta
kuuluisimmassa
dialogissaan
Valtiossa. Peloponnesolaissotien jälkeen Ateenan poliittinen elämä oli kaaostilassa, ja Platon oli huolestunut kreikkalaisten kaupunkivaltioiden rappiotilasta. Vastalauseeksi näkemälleen poliitikkojen itsekkäälle valtataistelulle Platon esitti oppi-isänsä Sokrateen suulla käsityksensä siitä, kuinka yhteiskunta tulisi järjestää.
Kallipoliksessa
ihmiset
on
jaettu kolmeen kastiin, joista ylin
muodostuu
vartijoista.
Vartioilla ei ole lupa omistaa mitään, vaan heidän tulee elää askeettisesti yhteisomistuksessa. Toinen kasti koostuu alemmista vartijoista, joiden tehtävä on hoitaa hallintotehtäviä. Alimpaan
kastiin
kuuluvat
valtion
misesta valtion tarpeiden mukaan, jolloin vakaa populaatio saadaan aikaiseksi eugeniikan avulla. Niinpä lapset eivät saa tietää, ketkä ovat heidän vanhempiaan eivätkä vanhemmat saa tietää omia lapsiaan. Valtio
korvaa
Kallipoliksessa
perheen. Sen sijaan orjuus on Kallipoliksessa sallittua.
työläiset, joilla ainoina on
Platon yritti toteuttaa unel-
oikeus omaisuuteen. Heillä ei
maansa ihannevaltiosta Syra-
kuitenkaan ole asiaa politiik-
kusassa, Dionysos II:n valta-
kaan eikä päätöksentekoon.
kunnassa, mutta epäonnistui.
19
Myöhemmin Platonin unelma
ta, johon se aikaisemmin kuu-
laiset yksinkertaiset vaatteet,
onkin poikinut paitsi uusia
lui. Utopian saarella on 54
eikä rikkauksilla ole paljon-
utopioita, myös yhteiskuntien
kaupunkivaltiota, ja täsmäl-
kaan arvoa: kultaa ja timantte-
kauhukuvia, dystopioita.
leen sen keskellä sijaitsee pää-
ja on kyllä yllin kyllin, mutta
kaupunki Amaurotum. Jokai-
niitä käyttävät lähinnä lapset
sessa kaupungissa on 6000
koristautuakseen. Ovissa ei ole
taloutta, joissa asustaa 10–16
lukkoja, koska kaikilla on,
aikuista asukasta. Taloudet on
mitä he tarvitsevat, eikä kenel-
Toinen pysähdys: Utopian utopistinen saarivaltakunta
läkään näin ollen ole tarvetta
Suuri unelmoija ja yhteiskun-
tai monimutkaista lainsäädän-
takriitikko oli myös englanti-
töä ei siis tarvita. Harvat kiinni
lainen lakimies, poliitikko ja
jääneet rikolliset – avionrikko-
renessanssifilosofi
Thomas
jat ja toistuvasti ilman passia
More. Moren vuonna 1516
matkustavat – joutuvat kotita-
ilmestynyt teos Utopia on
louksiin orjiksi, mutta heidät
ehkäpä kuuluisin yhteiskun-
voidaan vapauttaa hyvän käy-
nallinen utopia. Juuri Morelta
töksen perusteella.
itse termi utopiakin on lähtöi-
syyttä Utopiassa ei sallita:
sin.
jaettu suurempiin yksiköihin,
Moren Utopia on kuvaus samannimisestä saaresta, johon löytöretkeilijä Raphael Hythloday
varastaa. Myöskään lakimiehiä
törmää
matkatessaan
Amerigo Vespuccin vanavedessä jossakin Uuden maailman reunamilla. Utopia on ihanteellinen kuunsirpin muotoinen yhteiskunta, jonka oloja viisi vuotta saarella viettänyt Hythloday kuvaa Morelle. Hythlodayn mukaan yhteiskunnan perusti kuningas Utopos, joka kaivautti kanaalin erottaakseen saaren manterees-
joita johtaa vanha ja viisas pariskunta.
Valtion
asioista
kokoontuvat kerran vuodessa päättämään kaupungin vanhimmat, mikäli eivät ole tulleet vanhuudenhöperöiksi. Hyväpäisistä tulee oppineita virkamiehiä ja pappeja, ja muita rohkaistaan opiskelemaan vapaa-aikanaan.
kaikkien ihmisten tulee olla koko ajan toisten näkyvillä, että väärinkäytöksiltä vältyttäisiin. Yhteiskunnassa ei ole työttömyyttä, ja työpäivät ovat ainoastaan kuusituntisia – vaikkakin monet työskentelevät pitempiä päiviä omasta tahdostaan. Maatalous on tärkein ammatti, ja jokainen utopialai-
Utopiassa ei ole yksityisomaisuutta. Sen sijaan kaikki hyödykkeet varastoidaan yhteisiin varastoihin, joista jokainen saa tarpeensa
Yksityi-
mukaan.
Kaikilla
ihmisillä on päällään saman20
nen elääkin osan elämästään maaseudulla viljellen maata. Naiset ja miehet tekevät pääosin samoja töitä, mutta naisten tulee tunnustaa syntinsä aviomiehilleen kerran kuukau-
dessa, ja ainoastaan jotkut
tä eriarvoisuutta kaikkien on-
he lähtevät tutkimusmatkalle
lesket voivat toimia pappeina.
gelmien lähtökohtana. Jotkut
tarkistaakseen asian: täytyyhän
Saarella on uskonnonvapaus,
taas pitävät Moren utopiaa
miehiä olla, jos on kerran vau-
mutta ateisteihin ei suhtauduta
ihanteellisena kuvauksena so-
vojakin. Oikean paikan löydet-
suopeasti, koska heillä on
sialistisesta yhteiskunnasta en-
tyään miehet joutuvat eristyk-
taipumusta sortua oman edun
nen kuin sosialismia oli vielä
sissä elävien naisten vangeiksi
tavoitteluun ja rikollisuuteen.
keksittykään.
ja tutustuvat vähitellen ihan-
Utopiassa eutanasia on sallittu, terveydenhoito on ilmaista ja esiaviollisesta seksistä joutuu rangaistukseksi viettämään koko loppuelämänsä selibaatissa.
Ikävä kyllä joku yskäisi juuri kun saaren pituus- ja leveysasteet kerrottiin, eikä Utopiaa ole sen koommin löydetty.
teelliseen yhteiskuntaan, jonka naiset ovat itselleen rakentaneet. Tuossa yhteiskunnassa kaikki on paremmin kuin tässä, jossa on miehiäkin.
On epäselvää, miksi More
Kolmas pysähdys: Herlandin
Herlandin miehet ovat kuolleet
oikeastaan kirjoitti utopiansa.
miehetön maailma
2000 vuotta sitten tapahtu-
Jotkut väittävät, että Utopia on enemmän sen aikaisia yhteiskunnallisia oloja satirisoiva kuvitelma
kuin
unelmayhteiskunta.
varsinainen Renes-
sanssihumanistina More piti työttömyyttä ja ihmisten välis-
Myös monet feministit ovat unelmoineet paremmasta yhteiskunnasta – usein yhteiskunnasta, johon ei kuulu laisinkaan miehiä. Ensimmäisen feministisen utopian kirjoitti yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija
Charlotte
Perkins
Gilman vuonna 1915.
neessa tulivuorenpurkauksessa. Sittemmin naiset ovat oppineet lisääntymään itsekseen, partenogeneesin avulla kuten vesikirput. Äitiyttä pidetään suuressa arvossa, mutta seksuaalista kanssakäymistä ei yhteisössä tunnetta eikä muisteta. Miehiä ei yhteiskuntaan synny, eikä heitä tarvita. Herlan-
Herland kuvaa eristäyty-
din naiset ovat lyhyttukkaisia,
nyttä, ainoastaan naisista
vahvoja ja nopeita kuin mie-
koostuvaa yhteiskuntaa, jon-
het, mutta ystävällisiä ja huo-
ka sosiologiopiskelija Vandyk
lehtivaisia – myös uusia orji-
”Van” Jennings löytää kah-
aan kohtaan. Heidän yhteis-
den
kanssa
kuntansa on yhtä lailla käytän-
kin Etelä-Amerikasta.
nöllinen kuin esteettinenkin.
Nuoret miehet ovat
Koulutusta ja älykkyyttä pide-
kuulleet huhuja yh-
tään arvossa. Opettajia kunni-
teisöstä, jossa ei elä
oitetaan suuresti. Alkoholia tai
laisinkaan
miehiä.
tehotuotantoa ei Herlandissa
Epäilevällä mielellä
tunneta lainkaan, abortit eivät
ystävänsä
21
ole sallittuja eikä lihaa saa
kontrolloima
syödä. Kaikilla on yksinkertai-
kastijärjestelmä, miehetön yh-
sesti mukavaa.
teiskunta, syntien tunnustami-
Vähitellen Jennings tulee kavereineen vakuuttuneeksi siitä, että Herlandiin kannattaa jäädä. Miehet löytävät itselleen rakkauden naisten joukosta ja menevät kukin tahollaan naimisiin, joskin naisten kieltäytyminen seksielämästä aiheuttaa heille harmaita hiuksia. Herlandin naisille kuitenkin riittää täydellinen platoninen rakkaus.
lisääntyminen,
nen omalle aviomiehelle. Nämä unelmat vaikuttavat jopa pahemmilta kuin todellisuus! Saksalaisella filosofilla Ernst Blochilla on jonkinlainen vastaus kysymykseen. Hänen mukaansa
utopioissa
toivon periaate: ”utopistisen ajattelun arvokas ydin sisältyy ideaan, että olemassa olevaa todellisuutta parempi maailma on mahdollinen – se ei ole
Pelkkää utopiaa Usein unelmoijat ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Epärealistiset ihanteet eivät ole useimpien mielestä oikeasti mahdollisia, vaan pelkkää turhaa haihattelua – sanalla sanoen utopiaa. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen unelmointiin perustuvat utopiat väistyivätkin dystopioiden eli tulevaisuuden kauhukuvien tieltä. Kuuluisiin utopioihin tutustuessa herää kuitenkin kysymys, miten yhteiskunnalliset unelmat ja kauhukuvat oikeastaan eroavat
toisistaan?
kiteytyy
Orjuus,
taiteiden kieltäminen, valtion 22
mahdottomuus.” Unelmointi jo sinällään on tärkeää. Harvalla utopistilla on kuitenkaan reittiohjeita siitä, miten heidän unelmoimansa yhteiskunnat voitaisiin oikeasti saavuttaa. Utopiat ovat unelmia paikoista, joita ei ole olemassa – onneksi niin. Julia Toivanen
Matkaunelmia
Rakastuin matkustamiseen viisi vuotta sitten. Eräänä päivänä vain heräsin hillittömään matkakuumeeseen, josta en ole vieläkään toipunut. Tähän mennessä halu reissailla on kasvanut jo sellaisiin sfääreihin, ettei sitä enää voi hillitä viikon Kreetan-matkalla. Takaraivossa kolottaa ajatus myydä kaikki omaisuus ja pompata pois oravanpyörästä pelkkä reppu selässä. Kuulostaako hieman epärealistiselta? Niin minustakin, toistaiseksi. Siksipä olen päättänyt pohtia, mikä tekee matkailusta niin koukuttavan ihanaa, ja yrittää soveltaa samoja kikkoja peruspentin arkeen. Hienointahan matkailussa on se, että pääsee hetkeksi pois omasta arjestaan. Työ-, kouluja muut velvollisuudet voi nakata olan yli ja tuntea olevansa vapaa kuin taivaan tuuli. Kun rantahiekalla lämmin tuuli heilauttaa hiukset sekaisin, ei paljon ensi viikon deadlineja muistella. Helposti unohtuukin, että myös tientomilla on velvollisuuksia: hotelli pitää löytää, laivaan ehtiä ja muistaa ottaa apteekki kotoa
mukaan.
Arjen
kotityöt
tuntuvat
kuitenkin raskaammilta, sillä niitä on jo vääntänyt vuodesta toiseen.
!
23!
Voisiko siis lääkkeenä toimia arjen uudelleen järjestäminen? Työpaikkaa ei ehkä uskalla mennä tässä taloustilanteessa vaihtamaan, ja koulukin nyt pitää hoitaa, mutta ehkä pikkuasioiden muuttaminen voisi ehkäistä uupumista.
Jos
vaikka
ostaisi
norsukuvioisen
sadetakin
lempparimusiikit
soittimeen,
ja
kunnon laittaisi
kun
lähtee
Kuinka sitten Colosseum tai pari italialaista
aamulla vispaamaan vesisateessa kouluun. Jos
mammaa saataisiin omalle pihalle? Ei ehkä
deadlinet painaa päälle, voi tehdä veden-
mitenkään, mutta omalta paikkakunnalta tai
pitävän suunnitelman ja jakaa jokaiselle
ainakin maasta löytyy varmasti lukemattomia
päivälle vain pienen askareen, jotta tekemättä
paikkoja, joista ei ole koskaan kuullutkaan.
jääneet hommat eivät kasaantuisi niskaan. Itsensä voi sitten palkita vaikka jäätelöllä ja
Matkakuumeinen voi pakata rinkan selkään ja
ottaa käteen oikein kevyen hömppäpokkarin.
hurauttaa bussilla Puolangalle katsomaan
Velvollisuudet,
Hepokönkään
jotka
eivät
ole
aivan
vesiputousta.
löytäneensä
Sieltä
jopa
voi
pakollisia, on syytä karsia pois, jotta jäätelölle
huomata
tiiviimpää
jää varmasti aikaa.
kaipaamaansa pikkukylän tuntua kuin Route 66:n varrelta. Mitä tulee uusiin ihmisiin,
Jäätelön
lisäksi
matkailussa
viehättävät
niitähän vilisee joka puolella. Itsensä voi
erilaiset kulttuurit ja maisemat. Toripolliisia tuijottaneelle
Rooman
Colosseum
yllättäen löytää syventyneenä keskusteluun
tuo
kaupan kassatätin kanssa, kun antaa jokaiselle
mukavaa vaihtelua. Silmä tarkkailee kaikkea
muukalaiselle
uutta mielenkiinnolla, ja matkailija alkaa taas
mahdollisuuden
osoittautua
ainutlaatuiseksi ja mahtavaksi persoonaksi.
lapsen tavoin hämmästyä kaikesta ja ihmetellä maailman mahtavuutta. Kulttuuri kumpuaa
Marraskuun pimeys on vielä ratkaisematon
ihmisistä,
ja
ongelma, eikä aurinko ole ainakaan vielä
eksoottinen kieli. Paikassa, jossa kukaan ei
suostunut siirtymään paikaltaan. Siihen asti
tiedä
asiakas-
täytyy hamstrata Led-lamppuja ja vetää
palvelutyössä jumiutuneet poski-lihakset ja
aamuisin se michelinmiespuku päälle, kun
olla oma itsensä. Uusiin ihmisiin tutustumi-
lähtee puskemaan läpi tuulen ja tuiskeen.
nen on virkistävää, ja tieto siitä, ettei
Mutta eihän näin kevätauringon alla kannata
välttämättä tarvitse nähdä heitä enää ikinä, on
marraskuulle ajatuksiaan haaskata.
joilla
nimeäsi,
on voi
hassuja rentouttaa
tapoja
vapauttavaa.
!
Jenna Säärelä 24!
Unelmissa kaikki on mahdollista Jokaisellahan niitä on. Unelmia. Toiveita. Haaveita.
minua erityisen paljon kiinnostaa. Vaikka minulla,
Unelmat voivat olla pieniä ja hauraita kuin perhosen
niin kuin monilla muillakin, on jo kaikkea ja asiat
lento, tai suuria ja vahvoja kuin ikuinen rakkaus.
hyvin,
Unelmoida
tai onnesta. Ilman unelmia elämä olisi hyvin tylsää Unelmat
auttavat
aina
jotain
vaihtelua
niin kotisohvalla kuin työpaikan taukotilassakin.
suurta. Usein unelmoidaan matkoista, rakkaudesta yksipuolista.
kaipaa
arkeensa. Unelmat mahdollistavat tämän vaihtelun
Jokainen unelma merkitsee unelmoijalleen jotain
ja
ihminen
kun
voi
missä
ja
milloin
vain.
Unelmointi on mukavaa, sallittua ja ihan tervettäkin.
jaksamaan
päivästä toiseen. Ne antavat elämälle sisällön ja
Joka tapauksessa: unelmista voi tulla totta, askel
tuovat valoa pimeimpäänkin päivään.
kerrallaan. Elämä on aivan liian lyhyt voivotteluun ja elämän huonojen puolien etsimiseen. Mikään
Mistä minä itse unelmoin? Unelmoin kesästä,
unelma ei ole liian suuri toteutettavaksi. Täytyy vain
lämmöstä ja siitä, että saan jakaa nämä lämpimät kesäpäivät
rakkaani
vierellä.
uskaltaa heittäytyä ja hypätä unelmien vietäväksi. Ja
Unelmoin
toisaalta, vaikka kaikki unelmat eivät toteutuisikaan,
matkustelusta, uusista ystävyyssuhteista, hyvästä
mitä sitten? Olisihan se tylsää, jos voisi aina saada
työpaikasta ja lottovoitostakin.
kaiken
osa suuria. Unelmat auttavat unohtamaan arjen ihanimmista asioista. Silloin kaikki ympärillä oleva muodostavat
ja
murhe
oman
unohtuvat.
kiehtovan
Unelmat
maailmansa.
Unelmien maailmaan uppoaminen on verrattavissa hyvän kirjan lukemiseen: siitä ei millään haluaisi päästää irti. Harmi sinänsä, mutta kaikkia unelmia ei kuitenkaan ole tehty toteutettaviksi. Elämä ei ole aina helppoa, mutta uskon silti eläväni unelmaani. Saanhan asua Suomessa, hyvinvointivaltiossa. Minulla on perhe ja ystäviä, ja saan kaiken lisäksi opiskella alaa, joka
!
unelmointi
onkin
Merja Takkula
raskauden. Unelmiin uppoutuminen on yksi elämän tuska
Joskus
tärkeämpää kuin unelmien toteutuminen.
Unelmia minulla on todella paljon, osa on pieniä,
kiire,
haluamansa.
25!