YVA_Liitteet 1-11

Liitetiedostot OSA 1 / 4

Liite 1ELY-keskuksen lausunto YVA-ohjelmasta

Liite 2Eri hankevaihtoehtojen yleissuunnitelmapiirustukset (kaikki A3-kokoisia)

2a) Vaihtoehto 1A

2b) Vaihtoehto 1B

2c) Vaihtoehto 1C

2d) Vaihtoehto 4

Liite 3Yksityiskohtaisemmat suunnitelmat (kaikki A3-kokoisia)

3a) Vaihtoehto 1A

3b) Vaihtoehto 4 Hannukainen

3c) Vaihtoehto 4 Rautuvaara

Liite 4Kaukokartoituksenperustilatutkimus

Liite 5Ilman ja ilmaston perustilatutkimus

Liite 6Hengitettavien hiukkasten seka arseenin ja metallien pitoisuusmittauksen Kolarin kaivosalueiden ymparistossa jaksolla toukokuu-heinakuu 2010

Liite 7Hannukaisen jakalakartoitus ja kangasrouskujen alkuainepitoisuudet 2011

Liite 8Ilmalaskeuman perustilaselvitys – Humus- ja sammalnaytteet

Liite 9Taustamelun arviointi Pajala–Kolari -projektille

Liite 10Tarinan perustilatutkimus

Liite 11Maaperan ja pohjaveden perustilatutkimus

Northland Mines Oy Asematie 4 95900 Kolari

YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIOHJELMA, HANNUKAISEN

RAUTAKAIVOSHANKE, KOLARI

Northland Mines Oy on toimittanut 22.3.2010 Lapin ELY-keskukselle (ELY-keskus) ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain, YVA-lain (468/1994 + muutokset) tarkoittaman ympäristövaikutusten arviointiohjelman (jäljempänä arviointiohjelma, YVA-ohjelma), joka koskee Hannukaisen rautakaivoshanketta Kolarin kunnassa. Tällöin käynnistyi virallisesti tämän hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely.

Tämä lausunto on YVA-lain 9 §:n tarkoittama yhteysviranomaisen lausunto Hannukaisen rautakaivoshankkeenYVA-ohjelmasta. Lausunnossa esitellään Hannukaisen rautakaivoshanke ja arviointiohjelma pääpiirteissään, ohjelmasta annettujen lausuntojen ja mielipiteiden keskeiset kohdat sekä yhteysviranomaisen näkemykset arviointiohjelmasta ja YVAmenettelystä.

HANKETIEDOT JA YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY

Hanke Hannukaisen rautakaivoshanke

Hankkeesta vastaava Northland Mines Oy

Asematie 4

95900 Kolari

Yhteyshenkilö: Joanna Kuntonen-van´t Riet (puh. +358 40 865 0090, sähköposti: jkuntonen@northland.eu)

Pääkonsultti Ramboll Finland Oy

Yhteyshenkilö: Jaana Hakola (puh. +358 50 375 8482, sähköposti jaana.hakola@ramboll.fi)

Yhteysviranomainen Lapin ELY-keskus

PL 8060 (Hallituskatu 5 C)

96101Rovaniemi

Yhteyshenkilö: Sakari Murtoniemi (puh. 040 766 0534, sähköposti: sakari.murtoniemi@ely-keskus.fi)

Ympäristövaikutusten arviointimenettely

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia.

Kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve määräytyy ympäristövaikutusten arvioinnista annetun asetuksen, YVAasetuksen (713/2006+muutokset) 6 §:n hankeluettelon kohdan 2 a) perusteella.

Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on hankkeesta vastaavan suunnitelma siitä, miten arviointi tullaan suorittamaan. Yhteysviranomaisen lausunnossa arviointiohjelmasta pyritään mm. ohjaamaan käynnistynyttä YVA-menettelyä sekä tarkastellaan arviointiohjelman asianmukaisuutta ja riittävyyttä.

Hankkeesta vastaava tekee arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella tarvittavat selvitykset ja arvioinnit hankkeen vaikutuksista ja laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA-selostus, arviointiselostus). Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa myös arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa lausuntonsa arviointiselostuksesta hankkeesta vastaavalle.

Viranomaisilla, asianosaisilla ja asiasta kiinnostuneilla on mahdollisuus antaa lausuntonsa ja esittää mielipiteensä sekä YVA-ohjelmasta että YVA-selostuksesta.

Hankkeen toteuttamista varten tarvittaviin lupahakemuksiin liitetään ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteisviranomaisen siitä antama lausunto. Lupapäätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Hanke ja sen sijainti sekä esitetyt toteutusvaihtoehdot

Northland Resources S.A., jota Suomessa edustaa Northland Mines Oy, suunnittelee rautamalmiesiintymien hyödyntämistoimintaa PohjoisSuomessa ja Pohjois-Ruotsissa, Kolarin ja Pajalan kunnissa. Northland Minesin tavoitteena on aloittaa kaivostoiminta Tapulin, Sahavaaran ja Pellivuoman alueilla Ruotsissa sekä Hannukaisen ja Kuervitikon alueilla Suomessa.

Hannukaisen kaivoshanke sijaitsee Kolarin kunnassa, kuntakeskuksesta noin 25 km koilliseen. Kaivoshanke sisältää Hannukaisen ja Kuervitikon louhokset. Hannukaisen alueella sijaitsee kaksi vanhaa avolouhosta, Laurinojaja Kuervaara, joista Rautaruukki Oyj louhi rautamalmia vuosina 1978-1988. Tämän lisäksi Rautaruukki Oyj louhi Cu-Au-pitoista rautamalmia Laurinojasta vuosina 1989-1990. Kuervitikon esiintymää ei ole louhittu aikaisemmin. Kuervitikon esiintymä sijaitsee noin 2,5 km Hannukaisesta pohjoiseen. Tuotannon on suunniteltu alkavan Hannukaisessa vuonna 2014 ja Kuervitikossa noin neljä vuotta Hannukaisen avaamisen jälkeen.

YVA- menettelyssä tarkastellaan seuraavia vaihtoehtoja:

VE0: Hanketta ei toteuteta.

VE1: Rikastamo sijaitsee Hannukaisessa, josta rikaste siirretään Rautuvaaraan pumppaamalla putkea pitkin. Rautuvaarasta rikaste kuljetettaisiin edelleen rautateitse vientisatamaan, joka alustavien suunnitelmien mukaan on Kemin satama.

VE2: Rikastetta ei pumpata Rautuvaaraan, vaan Rautuvaarasta jatketaan rautatieyhteyttä Hannukaiseen asti. Hannukaisesta rikaste kuljetetaan rautateitse vientisatamaan.

VE3: Rikaste kuljetetaan Hannukaisesta Ruotsin Kaunisvaaraan putkessa pumppaamalla tai kuorma-autokuljetuksena.

Hanketoimintojen sisällä tarkastellaan eri toiminnoille eri sijoitusvaihtoehtoja. Hannukaisen kaivosalueelle rakennetaan mm. tarvittavat tieyhteydet sekä tuotanto-, toimisto-, sosiaali- ja varastotilat. Rakennettaville sähkölinjoille, putkilinjoille sekä mahdollisesti rautatielle on eri linjausvaihtoehtoja. Sivukivialue (pinta-ala noin 9,8 km2 ) on suunniteltu sijoitettavaksi Hannukaisen avolouhosalueen koillispuolelle. Rikastamon suunniteltu sijainti on Hannukaisen louhoksen pohjois- tai länsireunalla. Rikastushiekka-altaille on neljä eri sijoitusvaihtoehtoa: Rautuvaara (pinta-ala 4-6 km2), Hannukaisen luoteisnurkka (6 km2 ), Juvakaisenmaa (5-6 km2) ja Kuervitikon avolouhos (100 Mm3). Rikasteen pumppaus Hannukaisesta Kaunisvaaraan vaatii putkilinjaston rakentamisen. Linjaston huoltoa varten tarvitaan viereen mahdollisesti huoltotie.

Hankkeella on mahdollisesti Ruotsin puolelle aiheutuvia vaikutuksia. Hankkeeseen sovelletaan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus-

ta valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arvioinnista (Espoon sopimus), jonka perusteella ruotsalaisilla on mahdollisuus esittää mielipiteitä ennen kaikkea niiltä osin, kun ympäristövaikutusten voidaan katsoa koskevan Ruotsia.

Hannukaisen ja Kuervitikon malmit tullaan louhimaan alkuvaiheessa avolouhintana, mahdollisesta maanalaisesta louhinnasta päätetään myöhemmin. Hannukaisen avolouhoksen mitat ovat tämän hetkisen suunnitelmien mukaan: pituus noin 2,5 km, leveys noin 1,5 km ja syvyys noin 250-350 m. Vastaavasti Kuervitikon louhoksen pituus tulee arvioiden mukaan olemaan noin 1,2 km ja leveys noin 0,7 km. Malmien arvioitu yhteinen louhintamäärä on 5-10 Mt/a, sivukivien 18-36 Mt/a ja rikasteen määrä noin 2-4 Mt/a. Syntyvän rikastushiekan määräksi on arvioitu 50100 Mt (30-60 Mm3). Kaivosten arvioitu toiminta-aika on 14-25 vuotta, riippuen rikastamon tuotantotehokkuudesta.

Rikastamolla murskattu malmi jauhetaan hienojakoiseksi jauheeksi, jonka jälkeen se rikastetaan vaahdotuksen ja magneettisen erottelun avulla. Prosessi mahdollistaa eri mineraalien (mukaan lukien rauta, kupari, koboltti ja kulta) erottamisen. Täydellä tuotantokapasiteetilla lopputuotteena saadaan rautarikastetta 2-4 Mt/a. Kuparirikasteen tuotantomäärä vaihtelee 20 000-80 000 t/a. Ennen junaan lastausta rautarikaste kuivataan alle 10 %:n kosteuspitoisuuteen. Kulta-kuparirikaste kuivataan Hannukaisen rikastamolla, josta se kuljetetaan konteissa joko maanteitse tai rautateitse sulatolle.

Rikastusprosessin tarvitsema raakavesi otetaan mahdollisesti Valkeajoesta, Äkäsjoesta, Niesajoesta tai Muonionjoesta. Ylijäämävedet johdetaan mahdollisesti Niesajokeen tai Äkäsjokeen.

ARVIOINTIOHJELMASTA TIEDOTTAMINEN JA KUULEMINEN

Hannukaisen rautakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma ja sitä koskeva kuulutus on asetettu nähtäville Kolarin ja Muonion kunnanvirastoissa ja Lapin ELY-keskuksessa 25.2.2011 alkaen koko arviointimenettelyn ajaksi. Arviointiohjelmaa koskeva kuulutus on julkaistu 24.2.2011 Lapin Kansassa ja Luoteis-Lappi lehdessä.

Arviointiohjelmaan on voinut tutustua myös Kolarin ja Muonion kirjastoissa, yhteispohjoismaisessa kirjastoautossa ja Jounin kaupassa sekä internetissä osoitteessa http://www.ely-keskus.fi/Lappi hakupolkuna: Ympäristönsuojelu> Ympäristövaikutusten arviointi YVA ja SOVA> Vireillä olevat YVA-hankkeet> Luonnonvarojen otto ja käsittely> Hannukaisen rautakaivoshanke.

Hannukaisen rautakaivoshankkeesta ja arviointiohjelmasta on järjestetty tiedotustilaisuus yleisölle Kolarin kunnanviraston valtuustosalissa 16.3.2011. Tilaisuudessa oli myös tulkki, joten tilaisuuteen oli mahdollista osallistua myös ruotsinkielisten henkilöiden.

Lapin ELY-keskus on pyytänyt erikseen lausuntoa arviointiohjelmasta Kolarin ja Muonion kunnanhallitukselta ja toivonut samalla eri lautakuntien ja viranhaltijoiden osallistumista lausunnonantoon.

Lapin ELY-keskus on varannut erikseen lausunnonantomahdollisuuden seuraaville tahoille: Lapin aluehallintovirasto (Rovaniemi),PohjoisSuomen aluehallintovirasto (Oulu), Lapin ELY-keskus (elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri), Lapin ELY-keskus (liikenne ja infrastruktuuri), Lapin ELY-keskus (maaseutu ja energiayksikkö, kalatalous), Lapinliitto, Suomalais-Ruotsalainen rajajokikomissio, Työ- ja elinkeinoministeriö/mineraalipolitiikan ryhmä, Geologian tutkimuskeskus (Pohjois-Suomen yksikkö), Metsähallitus (Länsi-Lapin alue), Pellon kunta, Kittilän kunta, Fingrid Oy, Turvatekniikan keskus TUKES (kaivosasiat), Kainuun ELY-keskus (patoturvallisuusasiat), Museovirasto, Tornionlaaksonmaakuntamuseo, Metsäntutkimuslaitos (Kolarin tutkimusasema), RKTL Oulun riistan- ja kalantutkimus, RKTL Perämeren kalantutkimus ja vesiviljely, Liikennevirasto, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi (liikenne), Paliskuntain yhdistys, Kolarin paliskunta, Muonion paliskunta, Lapin luonnonsuojelupiiri ry., Metsänhoitoyhdistys LänsiRaja, Kolarin riistanhoitoyhdistys, Muonion riistanhoitoyhdistys, Muonionjoen kalastusalue, Ylläksen Matkailuyhdistys ry., Kolarin Luonto, KolarinYrittäjät ry. ,Tunturi-Lapin työ- ja elinkeinotoimisto (Kolarin toimipaikka),Tunturi-Lapin matkailu ry. ja Ylläksen ystävät ry.

YVA- ohjelma on mennyt lisäksi tiedoksi seuraaville tahoille: Työ- ja elinkeinoministeriö, Maa- ja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö/YVA-asiat ja Suomen ympäristökeskus/YVA-asiat.

Koska Hannukaisen rautakaivoshankkeella on mahdollisesti Ruotsin puolelle ulottuvia vaikutuksia, hankkeeseensovelletaan valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta,joka on tehty Suomessa Espoossa 25.2.1991. Ympäristöministeriö on ilmoittanut hankkeesta ja arviointiohjelmasta Ruotsille 28.2.2011.

Yleisötilaisuus, 16.3.2011 Kolari

Hankkeen kuulemiseen liittyvä Lapin ELYn järjestämä avoin yleisötilaisuus pidettiin 16.3.2011 klo 17 -20 Kolarin kunnavirastolla. Paikalla oli noin 60 henkeä. Tilaisuudesta on muistio, jossa mm. esitetyt kysymykset ja vastaukset ovat tarkemmin. Tilaisuudessa tuotiin esille mm. seuraavia asioita:

- K: mitä pienryhmiä on?

- K: saako mielipiteitä ohjelmasta esittää jokainen, vai onko parempi ryhmittyä aihealueittain? V: kumpikin on mahdollista.

- K. kuka organisoi ryhmien toiminnan? V: kaivosyhtiö organisoi, työryhmät alkavat toimia huhtikuussa.

- K: onko YVA-selvityksillä mitään merkitystä? V: on, esitetään vaihtoehtoja, ohjaa suunnittelua

- K: mitä muita kuin magnetiittia louhitaan, louhitaanko uraaania? V: ei louhita uraania, uraanipitoisuus on Suomen kallioperän normaalin taustapitoisuuden luokkaa

- K: kannattavuusselvitys valmis 2011? mitä pylväitä näytit. V. se oli kannattavuustarkastelu.

- K: mikä on tavoite, voitollinen? V. toiminnan tulee olla voitollista, ei ole hyväntekeväisyyttä.

- K: jos uraania löytyy, eikö kannata hyödyntää? V: malmissa ei ole uraania

- K: Hannukainen, mistä vesi ja mihin jätevesi? V: YVA-ohjelmassa on vaihtoehdot, ei ole vielä valmiita vastauksia, kommentteja ve:sta tulee antaa nyt ja ne käydään läpi

- K. nyt kaikki lakaistaan maton alle, mistä reklamoidaan kun ei saa vastauksia?

- K: mistä selvitykset löytyvät netistä? V: ELY-keskuksen sivuilta

- K: mistä pienryhmäehdotukset löytää, voiko niihin päästä? V: tulee kunnan sivuille, kaivosyhtiö on ensi viikolla yhteydessä eri tahoihin, pienryhmiä ollaan kokoamassa, Joanna Kuntoseen voi olla yhteydessä

- K: pölyhaitta, ladut ja rinteet lähellä, kuinka paljon pölyä tulee, esim. Saharasta tulee Espanjaan asti. V: mallinnetaan, vaikutuksia hallitaan toiminnan aikana, laitos suljetaan jos tulee pölypäästöjä, ei vielä tiedetä laajuutta, mallinnus tehdään, räjähdys kaivosalueella hallitusti

- K: 10 v. sitten ollut kaivos pölisi. V: tekniikka kehittynyt, V: ei ollut pölyä silloinkaan ladulla

- K: käytetäänkö rikkihappoa prosessissa? V: ei käytetä, hajuhaittoja ei ole, Talvivaaran prosessi erilainen

- K: turvavyöhyke, mitä tarkoittaa? V: sisällä ei asuta, yhtiön päätös, minimoidaan haitat ympäristöön, 1 km avolouhoksesta

- K. jos joku ei halua myydä mökkiä? V: neuvotellaan ratkaisusta, vapaaehtoista, yhtiö pyrkii korvaamaan käyttörajoituksen

- K: jääkö matkailulle turvavyöhyke?: V: ei tulla matkailualueelle

- K: onko tietoa uraanipitoisuuksista? V: se ei ole salaisuus, pitoisuus on parts per million, taustapitoisuuksien luokkaa, uraani on sivukivissä, olisi siellä joka tapauksessa

- K: miten tullaan selvittämään porotalousselvityksiä? V. oma selvitys, miten vaikuttaa laidunalueisiin ym.

- K: missä kaivoksessa koboltti? V:rikkikiisu/magneettikiisussa, erittäin vähän ei tal. merkitystä

- K: kuinka paljon matkailussa menetetään työpaikkoja? V: vaikutukset selvitetään, katsotaan

- K: muinaisjäännökset, alueella voi olla muinaisjäännöksiä? V: 2007 tai 2008 tehtiin selvitys, jos ei kattava tai sopiva, antakaa palaute, katsotaan mitä voidaan tehdä/tarkentaa, Kaarlo Katiskoski on Museoviraston edustaja, ovat informoituja.

- K: liikenne, määrän lisäys, missä tieasioita mietitään, saadaanko rahoitusta tien leventämiseen? V: jos liikenne lisääntyy, toimitaan, selvitetään

- K: Kaunisvaarassa 4 min välein rekkoja, kuinka usein tässä? V: ei tietoa vielä, selvitetään, pienempi kuin Ruotsissa

- K: kaivossuunnitteluun liittyvät ve:t V: tekniset ve:t selvitetään, hyödynnetäänarvioinnissa.

- K: koekairaukset: onko ymp. vaikutuksia, säteilevätkö? V: kairattu 60 km kairasydäntä, ei ole säteilyä, luonnon tausta, magnetiittimalmeja, mineralogia erilainen kuin Kuusamossa

- K: mitataanko jätevesistä uraanipitoisuus?. V: 2007 asti on tehty tarkkailua, ei uraanin mittausta, jos ilmenee että tarpeen, voidaan mitata, mittaustarkkuus ei riitä

LAUSUNNOT JA MIELIPITEET

Arviointiohjelmasta on annettu yhteensä 47 kpl lausuntoa ja mielipidettä, joista lausuntoja oli 22 kpl ja mielipiteitä 25 kpl. Osassa mielipiteistä oli useampia allekirjoittajia. Edellisten lisäksi Ruotsista saapui 11 lausuntoa. Osa lausunnoista saapui kuulutuksessa ilmoitetun määräajan jälkeen. Ne on kuitenkin voitu ottaa huomioon tässä lausunnossa. Kopiot lausunnoista ja mielipiteistä on toimitettu hankkeesta vastaavalle heti niiden saavuttua. Seuraavassa esitetään lausunnoista yhteenveto.

Kolarin kunnanhallitus

Kunnanhallitus lausuntonaan toteaa, että arviointimenettelyssä otetaan erityisesti huomioon, että kaivosalueilla on esittelyosassa mainitut matkailu- ja poronelinkeinon harjoittamisen alueet sekä pysyvän asutuksen ja loma-asutuksen alueet. Lisäksi on otettava huomioon Lamunmaan porokämpän alue. Näiden toiminta tulee turvata jatkossakin yhteisesti hyväksyttävällä tavalla.

Erityistä huomiota on myös kiinnitettävä pöly-, melu- ja tärinähaittojen minimoimiseen sekä kaivoslouhoksen ja sivukivialueiden näkymiseen kaukomaisemassa Ylläksen matkailualueelta katsottuna.

Myös on erityisesti otettava huomioon, että alue kuuluu ja alueen vesistöt kuuluvat Natura 2000 –alueisiin. Vesistöjen kalastus- ja muut virkistysmahdollisuudet tulee turvata kaivostoiminnan aikana ja myös sen jälkeen. Mm. Äkäsjoki onyksi Tornionjoen tärkeimmistä meritaimenen lisääntymisalueista.

Liikenteen suunnittelussa on otettava huomioon, että alueen matkailuliikenne on erittäin vilkasta tiellä 940 matkailun sesonkeina jouluhuhtikuussa ja kesä-syyskuussa. Tämän vuoksi yhtenä vaihtoehtona Kolarin kunta esittää tutkittavaksi Hannukaisen ja Rautuvaaran välille rakennettavan erillisen työmatkaliikenteen tien, jota samalla voisi käyttää yhtenä vaihtoehtona rikasteen kuljettamiseen dumppereilla Rautuvaaran rautatieasemalle. Tietä voisi käyttää myös kemikaalien ja polttoaineiden kuljettamiseen Hannukaisen rikastamolle jatkona Rautuvaaran rautatiekuljetukselle (kemikaalit ja polttoaineet tulisivat junalla Rautuvaaraan ja

siitä edelleen omaa tietä Hannukaiseen). Erillisen tien ja tien 940 risteykseentuleerakentaaeritasoliittymä.

Kittilän kunnanhallitus

Kittilän kunnanhallituksella ei ole huomautettavaa hankkeesta.

Muonion kunnanhallitus

Hankkeen ulottuvuus (2.2.7.) – Muonion kunnan alue

Suunniteltu rautakaivos käsittää mm. varsinaiset avolouhokset, läjitysalueet sekä rikastamon. Muonion kunnan maantieteelliselle alueelle on suunnitelturikastushiekka-allas(rikastushiekka-allas2Hannukainen). Rikastushiekka-altaita on kaivosta varten määritelty eri paikkoihin: Rautuvaara, Hannukainen, Juvakaisenmaa ja Kuervitikon avolouhos.

Hankkeen asiakirjat ja siitä annettu suullinen informaatio eivät oletähän saakkaolleetsitenyksiselitteisiä,ettäolisiluotettavastipääteltävissä, ovatko rikastushiekka-alueet vaihtoehtoja toisilleen, toisiaan jossain aikajärjestyksessä täydentäviä vai tulisivatko jopa ne kaikki jossain vaiheessa käyttöön. Neuvottelussa 8.4.2011 (kaivosyhtiö/Ramboll/ Muonion kunta) kaivosyhtiön puolesta on kerrottu, että selvitysten nykyvaiheessa allas 2 on yhtiön kannalta ensisijaisesti tutkittavana oleva vaihtoehto.

Hankkeen ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi tulee tapahtua kattavastijaperusteellisestikaikkienhankkeeseenpotentiaalisestikuuluvienvaihtoehtoistenalueidenosalta.Käyttööntulevantaitulevienrikastushiekka-altaiden lopullisessa valinnassa kriteeri ei saa olla yksinomaan alueeseen liittyvät kustannustekijät, vaan YVA-arvioinnin tulee kokonaisvaltaisesti ohjata lopputulosta.

Vaikutukset poroelinkeinoon (6.2./7.3.1.)

Suunniteltu hankealue sijaitsee Muonion paliskunnalle tärkeillä poronhoitoalueilla. Paliskunnan pääerotuspaikka ja Lamunmaan porokämppä sijaitsevat alueella. Kaivosyhtiö on eri yhteyksissä korostanut ottavansa suunnittelussa huomioon vaikutukset poroelinkeinoon ja tekevänsä kattavat poroelinkeinoa koskevat selvitykset ja arvioinnit. Suunniteltujen selvitysten varsinaista sisältöä ja kattavuutta ei esitellä YVA-ohjelma- asiakirjassa. Näihin selvityksiin ja niiden sisällölliseen kattavuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Vaikutukset pintavesiin ja kalatalouteen (6.6./7.3.4.3. ja 7.3.4.7.)

Muonionjoki on alueemme matkailun ja asukkaiden viihtyvyyden peruselementti. Se on yksi maamme harvoista lohen nousujoista ja tärkeä myös muille vaelluskalakannoille. Muonionjoen sivuvesistöjen merkitys kalataloudellejakalastusmatkailulleonsamallatavoinolennainen.Äkäsjokisivujokineenonyksimeritaimenentärkeimpiänousujokia.Edellä

mainitut, Kuerjoki ja alueen muut pienemmät joet, tulee ottaa kattavasti selvitystenpiiriin.

Muonion kunta tulee jatkotyöskentelyssä erityisellä huolella seuraamaan ja arvioimaan Muonionjokea ja sen sivuvesistöjä koskevaa selvitys- ja arviointityötä.Selvitystenjaarvioinnintuleekattaapaitsiteknisetseikat myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat alueen asukkaisiin ja matkailuelinkeinoon. Taulukossa 7.1. (s. 91) sosiaalisten vaikutusten arvioinnin laajuus mm. virkistyskäytön osalta on määritelty n. 5 kilometriin. Vesistöjen virkistyskäytön ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin osalta tällaista 5kilometrinraja

YVA-menettelyyn liittyen yksi työryhmä tullaan asettamaan (yleisötilaisuus 16.3./Hakola) Metsästys/kalastus/luonnonsuojelu/virkistyskäyttöteemalla.Muonionkunnalletuleevarataedustustähäntyöryhmään. Pohjavedet(6.4./7.3.4.2.)

Yleisötilaisuudessa16.3.2011pidettyjenesitysten(Kuntonen)mukaan kaivoshankkeen ns. vesitase ei ole tasapainossa. Tästä johtuen tulee kiinnittää huomiota, että pohjavesiin liittyvät selvitykset taulukossa 7.1. (s. 90,myöss.88)onrajattulaajuudeltaankategorisestiainoastaan1km:n vaikutusalueelle.Pohjavesiselvityksettuleetehdäalueellisestitarkoituksenmukaisessa laajuudessa, mitä laajuuden arviointia ei tule rajata yhteen kilometriin vaan pikemminkin laajentaa selvitysalueita siten, että muodostuu oikea jariittävä kuva pohjavesien tilanteesta ja mahdollisen riittämättömyydenaiheuttamantilanteenvaikutuksista.Lisäksiviittaamme aikataulusta myöhemmin lausuttuun.

Vaikutukset maisemaan (6.1.3/7.3.5.2)

Ilmeistäon,ettäkaivoshanketuleevahvastijakäytännössäperuuttamattomasti muuttamaan alueen maisemallista luonnetta. Se sijoittuu valtatie 21:n läheisyyteen ja näkyy ainakin Ylläksen alueen tuntureilta, mahdollisesti myös Muonion korkeimmilta paikoilta. Hankkeen maisemalliset vaikutukset kaivostoiminnan kuluessa ja päättymisen jälkeen ovat vaikeasti hahmotettavia asioita. Tunturi-Lapin matkailuun ja asukkaiden viihtyvyyteen vaikuttaa paljolti maisemalliset seikat, käytännössä maiseman erämaaluonteisuus.

Neuvottelussa 8.4.2011 on YVA- ohjelma -asiakirjan tiedoista poiketen kerrottu, että rikastushiekka-allas 2:n maapinta-alaa oltaisiin supistamassa teknisistä seikoista johtuen, mikä käytännössä tulisi tarkoittamaan läjityksenkorkeudenkasvuanytilmoitetustanoin10-15metristä.Näinollen puuston peittävä vaikutus vähenisi ja vaikutukset yleiseen maisemakuvaan lisääntyisivät.

Selvitystyön kuluessa tulee kuvata ja arvioida realistisesti hankkeen vaikutuksetmaisemaanjaerityisestiselvittäämahdollisuudetmiteneitoivottuja maisemavaikutuksia voidaan minimoida. Maiseman ennallistamista koskeva suunnitelma tulee olla osa selvitystyötä.

Mitä jos… -selvitykset

Kyseessä on laaja ja monella tavoin ympäristöön ja sen ihmisiin vaikuttava hanke. Muonion kunta uskoo, että kaivostoiminnalla on alueen kehitykselle merkittävät myönteiset taloudelliset vaikutukset.

Samalla kuitenkin on asiallista esittää kysymys, mitä tapahtuu, jos kaivoksen rakentaminen tai arjen toiminta ei menekään niin kuin on suunniteltu. Mitkä ovat riskit ympäristön kannalta? Mitä huonoimmassa tapauksessavoitapahtuavesistöille?Mitäuhkiakaivostoimintavoituodakalakannoille?

YVA- selvityksiin tulee sisällyttää kattava ja realistinen riskien kuvaus ja avoimesti selvitykset pahimman vaihtoehdon skenaarioista ja niihin varautumisesta.

Liikenne

Muonionkannaltatärkeinliikenneyhteysonvaltatie21.Tieonjonykyisellään sen liikennemääriin nähden kapea ja huonokuntoinen. Raskaan liikenteen osuus on tiellä suuri, ja kaivostoiminta varmasti lisää tuntuvasti erityisesti raskasta, mutta myös muuta liikennettä.

Hankkeen vaikutukset liikennemääriin tulee kuvata ja laatia suunnitelmat, miten olennaisten tieyhteyksien turvallisuudesta ja kunnosta huolehditaan myös kaivoshankkeen toteutuessa.

Lisäksi alueen suunnittelua koskevassa työssä tulisi ottaa huomioon jo aikaisemmin esillä olleet esitykset ja suunnitelmat rakentaa valtatie 21:ltä yhteys Hannukaisen tielle Paalumaan kautta (Tapojärven pohjoispuolelta).

Kelkka- ja ulkoilureitit

Alueella mahdollisesti sijaitsevat kelkka- ja ulkoilureitit tulee selvittää ja niilletuleeetsiäkorvaavatratkaisut.

Maankäytönsuunnittelujakaavoitus

Muonion kunnan alueelle suunnitellun rikastushiekka-allas 2:n maankäytölliseen suunnitteluun voidaan katsoa riittävän nykyisin alueella voimassaolevanosa-yleiskaavanmääräyksienmuuttamisen,kunalueelleeiole suunnitteilla varsinaista rakentamista.

Kaivostoiminnan mahdollinen laajeneminen ja kumulatiiviset vaikutukset

Lausunnolla oleva YVA- ohjelma käsittää siinä kuvatulla tavalla Hannukaisen kaivoshankkeen. Tiedossa kuitenkin on, että Hannukaisenläheisyydessäonvarauksiajavireilläoleviavaltaushakemuksiakaivostoiminnan mahdollista laajentamista koskien (Mannakorpi, Lieto).

YVA- selvityksiin tulisi liittää selvitykset myös lähialueiden potentiaalisistahankkeista,jottatulevaisuudenkaivostoiminnastajahankkeiden kumulatiivisista vaikutuksista voitaisiin muodostaa edes alustavaa kuvaa.

Selvitysten ja arvioinnin aikataulu

YVA- selvitysten ja -arviointien aikataulu näyttäisi laaditun varsin tiukaksi. 8.4.2011 esitellyn alustavan aikataulun mukaan selvitys- ja arviointityö olisi valmiina loppuvuodesta 2011. Tämä haasteellinen aikataulu eisaavaikuttaatehtävienselvitystentasoonjaarviointienkattavuuteenja perusteellisuuteen.

FingridOyj

Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti. Yhtiön on hoidettava sähkömarkkinalain edellyttämät velvoitteet pitkäjänteisesti siten, että kantaverkko on käyttövarma ja siirtokyvyltään riittävä. Fingridlaatii alueen sähkönsiirtoverkkojen kehitystarpeet ja periaatteelliset ratkaisut yhtenä kokonaisuutena yhteistyössä alueelle merkittävää voimantuotantoa ja kulutusta suunnittelevien tahojen kanssa. Näin varmistetaan teknistaloudellisesti parhaat verkkoratkaisut ja liityntätavat.

Northland Mines Oy:n suunnittelemaa rautakaivosta ei ole suunniteltu liitettävän kantaverkkoon, vaan 110 kV jännitteiseen Tornionlaakson Sähkö Oy:n alueverkkoon Rautavaaran kytkinlaitoksella. Hankkeesta vastaavan yhtiön tulee näin olla yhteydessä ko. alueverkkoyhtiöön liitynnän suunnittelua varten. Alueverkkoyhtiöt vastaavat Fingrid Oyj:n suuntaan kantaverkon liittymisvaatimusten täyttymisestä kantaverkon liityntäpisteissään. Näin ollen tulee varmistaa Tornionlaakson Sähkö Oy:n tietoisuus hankkeesta.

Arviointiohjelman tarkastelualueen rajaus (7.2.) kohtaan voisi lisätä voimajohdon vaikutusalueen. Lisäksi kohtaan 10 tulee lisätä voimajohdon rakentamisen edellyttämät lunastuslain mukainen tutkimuslupa aluehallintovirastolta ja lunastuslupa valtioneuvostolta.

Yhtiöllä ei ole muuta huomautettavaa arviointiohjelmasta.

Liikennevirasto

Liikennevirastolla ei ole huomautettavaa YVA-ohjelmaan.

Lapin ELY- keskus, E-vastuualue, kalatalouspalvelut

Kuerjoki on otettava myös hankkeen kalataloudellisten tarkastelujen piiriin, koska kaivostoiminnan vaikutukset ulottuvat eri vaihtoehdoissa myös sinne. Hakijan tulee myös panostaa vesistöjen virtaamaolosuhteiden tarkempaan tutkimiseen. Kaivostoiminnan vesien käsittelyjärjestelyt vaikuttavat väistämättä jokien virtaamiin, millä on suora vaikutus taimenten vaelluskäyttäytymiseen ja muutenkin jokikalojen elinolosuhteisiin mm. harjus ja lohi.

Vuonna 2010 julkaistussa Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa (Urho ym. 2010), on meritaimen luokiteltu ”äärimmäisen uhanalaiseksi”. Äkäsjoki on Tornionjoen merkittävimpiä meritaimenen lisääntymisjokia. Siihen laskevan Kuerjoen on perimätiedon mukaan ollut merkittävä meritaimenen lisääntymisalue, vaikka joen alaosassa on köngäsmäiset Kuerlinkat, joiden on uskottu olevan, ainakin tietyissä vesistöolosuhteissa, nousuesteenä meritaimenelle. Taimenen nousukyky on kuitenkin kiistaton, kuten toisaalla Oulankajoen Kiutakönkäällä on havaittu. Joka tapauksessa Kuerjoki on ollut aikoinaan erinomainen taimenjoki ja taimenia on myös pyydetty runsaasti.

Kuerjoella tehdyissä vaelluspoikastutkimuksissa on kyetty osoittamaan, että nykyisestä heikosta meritaimenkannasta huolimatta, alueelta lähtee vuosittain taimenenpoikasia merivaellukselle. On mahdollista, että osa Kuerjoen paikallisen ”tammukkakannan” poikasista smolttiutuu ja niistä tulee käytökseltään meritaimenia.

Lapin ELY-keskus on ollut rahoittamassa Kuerjoen kalataloudellista kunnostamista jo usean vuoden ajan. Alueen kalatalouskunnostusten toteuttamisessa on ansioitunut merkittävissä määrin yksityinen vesialueen omistaja sekä Metsähallitus. Alueella suunniteltu kaivostoiminta nähdään uhkana, joka pahimmillaan voi tehdä turhiksi meritaimenen elvytystoimet ja samalla nykyinen heikko luonnontuotanto voidaan menettää. Hakijan on YVA-selostuksessa tuotava selkeästi esiin ne vaihtoehdot, joilla voidaan todeta olevan vähäisimmät vaikutukset kalataloudellisesta näkökulmasta.

Urho, L., Pennanen, J.T. ja Koljonen, M.-L. 2010. Kalat. Teoksessa: Rassi, P., Hyvärinen, E, Juslén, A. ja Mannerkoski, I. Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010. Ympäristöminisreriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki.

Kainuun ELY- keskus

Hannukaisen kaivoksen YVA- ohjelman mukaan Hannukaisen rautakaivoksen rikastushiekka-altaiden sijoittamiselle on 4 eri vaihtoehtoa:

1)Rautuvaaran vanhan kaivosalueen rikastushiekka-altaat

2) Hannukaisen kaivosalueen luoteisnurkka

3) Jurvakaisen maa

4) Kuervitikon avolouhos vaihtoehtojen 1-3 yhteydessä

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa arvioidaan rikastushiekkaaltaan osalta yhdisteiden kertyminen maaperään, altaasta pohjaveteen suotautuvat yhdisteet sekä suotautuvien vesien määrän ja laadun vaikutus ympäristöön. Kainuun ELY- keskuksen mielestä ympäristövaikutusten arvioinnissa pitäisi arvioida rikastushiekka-altaiden sijaintia vertailtaessa myös mahdollisesta pato-onnettomuudesta aiheutuvien päästöjen ympäristövaikutukset.

Lapin ELY- keskus, liikenne ja infrastruktuuri

Nyt kuvattujen rikasteen siirtomenetelmien lisäksi Hannukaisen rautakaivoshankkeen arviointiselostuksessa tulisi kuvata rikasteen kuljetusmenetelmät ja reitit myös siinä tapauksessa, että rikasteen kuljetus alkaa joennen mahdollisen siirtoputkentai rautatien valmistumista.

Maantie 940, jota pitkin malmin rikastekuljetukset kuljetettaisiin Hannukaisesta eteenpäin, on vilkas matkailuliikenneväylä. Matkailuliikenne ja mahdollinen kaivosliikenne tulee sovittaa maantiellä yhteen. Maantieliikenteen mahdollisesta sulkemisesta Hannukaisen kaivoksella tapahtuvien räjäytysten aikana tulee hakea lupaa Lapin ELY- keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueelta. Maantieliikenteen sulkemismenettely tulee kuvata Hannukaisen kaivosta koskevassa YVA- selostuksessa.

Kaivoksen rikasteen kuljetusreittejä ja kuljetusaikatauluja suunniteltaessa on hyvä ottaa huomioon myös maanteidenkunnossapidon laatuvaatimukset. Lapin ELY- keskuksen Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen kanssa tulee myös neuvotella erikseen kaivoksen vaatimista mahdollisista uusista liikennejärjestelyistä ja lisääntyvän raskaan liikenteen haittojen lieventämismahdollisuuksista.

Hannukaisen kaivoshankkeen YVA- ohjelmavaiheessa alkanutta pienryhmätoimintaa olisi hyvä jatkaa myös arviointiselostusvaiheessa.

Työ- ja elinkeinoministeriö

Ministeriö toteaa, ettei sillä ole lausuttavaa arviointiohjelman sisällöstä.

Lapin aluehallintovirasto

Lapin aluehallintovirasto katsoo, että arviointiohjelmassa on riittävän kattavasti otettu huomioon hankkeen vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen.

Lapin liitto

Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely koskee Hannukaisen ja Kuervitikon avolouhosten, niihin liittyvien sivukivialueiden, rikastushiekka-altaiden, rikastamon ja muun infrastruktuurin toteuttamisen vaikutuksia. Kaivosten arvioitu toiminta-aika on 14-25 vuotta. Malmia louhitaan vuosittain 5-10 Mt ja sivukiveä 18-36 Mt ja rikasteen määrä on noin 2-4 Mt vuodessa.

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa on tuotu esille Hannukaisen kaivosalueella voimassa oleva Tunturi-Lapin maakuntakaava, jonka ympäristöministeriö on vahvistanut 23.6.2010. MaakuntakaavassaHannukaisen ja Rautuvaaran alueet on osoitettu laajoina kaivosalueina (EK 1907 Rautuvaara) ja (EK 1908 Hannukainen). Merkinnällä osoitetaan alueita, joilla on todettu, arvioitu tai inventoitu sellaisia malmi- ja mineraaliesiintymiä, että kaivostoiminta on todennäköistä. Alueet halutaan suojata sellaisilta rakentamisen, suojelun ja muun maankäytön pysyviltä muutoksilta, jotka vaarantavat kaivostoiminnan harjoittamisen. Alueet sisältävät myös kaivostoiminnan kannalta tarpeelliset rikastuslaitokset, läjitys- ja rikastushiekka-alueet sekä liikenneväylät ja -alueet. Lisäksi Hannukaista ja Rautuvaaraa koskee aluekohtainen määräys, jonka mukaan alueen suunnittelussa tulee ottaa huomioon lähialueen matkailu-, virkistysja luontoarvot. Kaivostoiminta tulee suunnitella siten, ettei se Tornionjoen-Muonionjoen vesistöalueen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella aiheuta merkittäviä päästöjä tai hydrologisia vaikutuksia tai muutenkaan merkittävästi heikennä alueen niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi se on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon.

Muita maakuntakaavassa suoraan kaivosalueita koskevia merkintöjä ja määräyksiä ovat:

- Yhdyskuntateknisen huollon alue (ET 2370)

- Seututie (st)

- Pääratamerkintä Rautuvaaraan ja siitä edelleen sivurata ohjeellisena linjauksena jatkuen Hannukaiseen

- Kehittämisperiaatemerkintä: Raideliikenteen kehittämiseksi selvitettävä yhteys

Muonioon, Kilpisjärvelle ja rajan yli Norjaan

- Olemassa olevat sähkölinjat, sähkölinjojen yhteystarpeet

- Massaputken yhteystarpeet

- Lentopaikka

Muita maakuntakaavassa aluetta koskevia maakunnallisen merkittävyyden vuoksi huomioitavia merkintöjä ja määräyksiä ovat:

- Erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetun alueen raja

- Matkailun vetovoima-alue, matkailun ja virkistyksen kehittämisen kohdealue (mv 8411)

- Virkistysalue (V 850)

- Maa- ja metsätalousvaltainen alue (M 4528)

- Luonnonsuojelualueet (SL 4221 ja SL 4222)

- Muinaismuistokohde (SM 3712)

- Taporovan kaivosalue (EK 1910)

Lisäksi maakuntakaavan aluekuvauksissa on esitetty yksityiskohtaisemmin kohteiden kuvauksia ja kehittämisperiaatteita.

Arviointiohjelmaan sisältyy vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka poikkeavat Tunturi-Lapin maakuntakaavasta. Suurimpana poikkeamana on Juvakaisenmaan rikastushiekka-allas. Maakuntakaavan huomioon ottamista tarkastellaan maakuntakaavan täsmentymisen ja hyväksyttävän eroavuuden näkökulmista. Maakuntakaavassa esitetyn ratkaisun kanssa ristiriidassa oleva alemman kaavatason ratkaisu ei ole mahdollinen ilman maakuntakaavan muuttamista. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on syytä selvittää hankkeen eri vaihtoehtojen suhde voimassa olevaan maakuntakaavaan ja tarvittaessa järjestää neuvottelu Lapin liiton ja maakuntakaavan vahvistavan viranomaisen eli ympäristöministeriön kanssa.

Ohjelmaselostuksessa ei ole esitetty muita hankkeeseen mahdollisesti liittyviä suunnitelmia. Lapissa on laadittavana parhaillaan maakunnallisia suunnitelmia ja strategioita, joilla pyritään kehittämään Lapin elinoloja ja elinkeinoelämää ja mm. kaivos- ja teollisuustoimintaa, Lapin liikennejärjestelmää, matkailua ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Kaivoshanketta arvioitaessa on hyvä ottaa huomioon hankkeen suhde maakunnan suunnitteluun kuten Lapinmaakuntasuunnitelmaan ja -ohjelmaan, Lapin teollisuusstrategiaan, Lapin liikennejärjestelmäsuunnitelmaan, Lapin matkailustrategiaan sekä Lapin ilmastostrategiaan.

Hannukaisen rautakaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointia tulisi täydentää maakuntakaavan sisällön ja merkityksen osalta sekä tarkastella hankevaihtoehtojen suhdetta maakuntakaavaan ja muuhun maakunnan suunnitteluun.

METLA Pohjois-Suomen alueyksikkö

Metsäntutkimuslaitos tarkastelee tässä lausunnossaan mahdollisen kaivoksen vaikutuksia tarkastelualueella sijaitseviin pysyviin kenttäkokeisiin ja luontomatkailun edellytyksiin.

Metsäntutkimuslaitoksella on pysyviä ja määräaikaisia kokeita eri maanomistajien metsissä kautta maan. Hannukaisen–Rautuvaaran seudulla kaivoksen vaikutusalueella on kolme ja tarkastelualueella kuusi koetta. Kolarin keskustaajaman lähellä ja siitä etelään rautatien vaikutus- ja tar-

kastelualueilla sijaitsee useita kymmeniä pysyviä kokeita, etenkin Teuravuoman tutkimusmetsässä.

Suoraan kaivostoiminnan alle (Rikastushiekka-allas 2 Hannukainen) jää näiden suunnitelmien mukaan Kuervaarassa sijaitseva kivennäismaiden talousmetsien pysyvä koe, ns. INKA-koe. Paloselässä on männyn ja kuusen alkuperäkokeita. Niesaselässä on hieskoivun havainto- ja näytealoja sekä kuusen ja männyn alkuperäkokeita. Kuerjokivarressa on männyn väljennyshakkuukoe. Vastuututkijat eivät ole arvioineet kaivoksen aiheuttavan merkittävää haittaa näille kokeille.

Rikastushiekka-allasalueen laidassa sijaitseva INKA-koe on toistuvasti mitattava seurantakoe, eikä sen avulla tutkita varsinaisesti mitään metsänkäsittelyä. INKA-kokeet ovat ns. piilokokeita, joista maanomistaja ei välttämättä edes tiedä, eikä kokeen olemassaolo saa vaikuttaa metsikön käsittelyyn. Seurantakokeen olemassaolo ei rajoita maankäyttöä alueella eikä sen menettäminen vaikeuta erityisesti mitään tutkimushanketta. Vastaavia kokeita on Suomessa yli 800.

Jos ratkaisut kaivoksen sähkölinjojen, liikenteen tai muiden asioiden suhteet toteutuvat toisin kuin suunnitelmissa kuvataan, ja kokeet jäävät rakenteiden alle, tulee kokeiden säilymisen tai niiden hallitun lopettamisen vuoksi olla yhteydessä Metsäntutkimuslaitokseen. Kokeiden olemassaoloolisi siksi hyvä todeta ohjelmassa.

Vaikutus-ja tarkastelualueelle jäävien kokeiden määrä moninkertaistuu tultaessa Kolarin keskustaajaman korkeudelle ja edelleen etelään. Esimerkiksi junaradan välittömässä läheisyydessä Kolarista etelään päin on runsaasti kokeita ainakin 20 km matkalla. Ohjelman mukaan rautatielinjauksia ei kuitenkaan olla muuttamassa, mutta rata perusparannetaan Kolarin ja Kemin välillä.

Luontomatkailun kannalta kaivoshankkeessa on yleisten ympäristöön vaikuttavien tekijöiden kuten pöly-, melu-, maisema- ja vesistövaikutusten lisäksi kaksi keskeistä kysymystä. Ensinnäkin uraanin louhinnalla on niin kielteinen imagollinen vaikutus matkailuun, että jo tässä vaiheessa olisi hyvä, että uraanin mahdollista esiintymistä tai esiintymättömyyttä alueella käsiteltäisiin jollakin tasolla. Mahdollinen uraanin talteenotto vaatii oman ympäristöluvan ja ydinenergialain mukaisen luvan, mutta jo nyt uraanin esiintymismääristä ja hyödyntämistodennäköisyydestä olisi syytä antaa jonkinlaista tietoa. Nyt esitetyssä ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa on yksi maininta uraanista, kun sivulla 64 todetaan, että ”Sulfidien hapettumiseen liittyy metallien (mm. arseeni, kupari, nikkeli sekä uraani) liukenemisriski suotovesiin ja edelleen pohjaveteen.”

Toinen luontomatkailun kannalta olennainen asia on kaivoksen työvoiman tarve. Matkailu ja kaivosteollisuus kilpailevat jossain määrin samoista työntekijöistä, joten työvoimapoliittiseen pohdintaan tulisi kiinnittää nykyistä ohjelmatekstiä suurempaa huomiota.

Ohjelmassa on esitetty sosiaalisten vaikutusten arviointia monin eri tavoin. Matkailun osalta ainoana tarkasteltavana kriteerinä (s. 93) esitetään

Erämaaimago ja hankkeen mahdollisesti aiheuttamana muutoksena alueen erämaaluonteen muuttuminen ja sen vaikutukset alueen markkinoinnissa. Tämä tuntuu erittäin suppealta näkemykseltä.

Virkistyskäytön ja matkailun osalta erilaisia kuulemistapoja ja haastatteluja on ohjelmassa suunniteltu suhteellisen laajasti. Matkailussa asiakasnäkökulma eli itse matkailijoiden näkemykset jäävät kuitenkin usein vähälle kuulemiselle, eikä tässäkään ohjelmassa puhuta matkailijoista mitään. Ohjelmassa esitetään kyllä, että tietoa internet-sivuilla olevasta palautelomakkeesta levitettäisiin esim. matkailuyritysten ilmoitustauluille. Harkittavaksi voisi kuitenkin ottaa myös sekä kotimaisille että ulkomaalaisille matkailijoille tehtävät haastattelut tai kyselyt.

Ohjelmassa esitetään hankkeelle ohjausryhmää, jossa ainoa varsinainen matkailua edustava taho on Ylläksen matkailuyhdistys. Metsäntutkimuslaitos esittää, että ohjausryhmään nimetään myös luontomatkailututkimuksen edustus.

Metsähallitus

Yleistä

Hannukaisen kaivoshankkeesta osa sijoittuu Suomen valtion omistamille/

Metsähallituksen hallinnassa oleville kiinteistöille Kolarin valtionmaa Ylläs,

RN:o 273-893-10-1 ja Muonion eteläinen valtionmaa, RN:o 498-893-111.

Metsähallituksen hallinnassa oleville kiinteistöille on suunniteltu sijoitettavaksi osa Hannukaisen avolouhoksesta, Kuervitikon avolouhos kokonaisuudessaan, valtaosa Kuervaaran sivukivialueesta, Hannukaisen rikastamo- ja lastausalue kokonaisuudessaan, osa Rautuvaaran rikastushiekkaaltaasta, Hannukaisen rikastushiekka-allas kokonaisuudessaan ja osa Juvakaisenmaan rikastushiekka-altaasta. Lisäksi osa suunnitelluista rautatie-, rikasteputki- ja voimajohtolinjauksista sijoittuu Metsähallituksen hallinnassa oleville kiinteistöille. Suunniteltu Pakasaivontien oikaisu ja em. tiestä rakennettava uusi tieyhteys rikastamolle kulkee kokonaisuudessaan Metsähallituksen maalla. Raakavedenotto Valkeajoesta putkilinjoineen on myös Metsähallituksen hallinnassa olevalla kiinteistöllä.

Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että kaivoshanke aiheuttaa alueella oleville Metsähallituksen maille merkittävän maankäyttömuutoksen. Pinta-alallisesti nykyiset metsätalousmaat muuttuvat kaivosalueeksi noin 1000ha:n alalta. Pinta-ala täsmentyy, kun toimintojen lopulliset sijoituspaikat ovat tiedossa. Edellä mainitun lisäksi kaivoshanke aiheuttaa sen, että alueen kaavoitusmahdollisuudet Ylläksen matkailuun tukeutuvaan loma- ja asuinrakentamiseen estyvät.

Kaivosalueen kaavoitus

Alueella on voimassa oleva Tunturi-Lapin maakuntakaava, joka on vahvistettu 23.6.2010. Kyseessä olevassa maakuntakaavassa kaivostoiminnan alueet Hannukainen ja Rautuvaara on osoitettu laajoilla aluevarauksilla kaivostoiminnan alueiksi (EK). Yllästunturin alueelle on laadittu oikeusvaikutteinen Ylläksen osayleiskaava. Edellä mainitun osayleiskaavan kaavamääräysten mukaisesti kaivostoiminnan alueille tulee laatia asemakaava. Olemassa olevista asemakaavoista kaivoshanketta lähimpänäon Hannukaisen ranta-asemakaava. Metsähallituksen mielestä asemakaavan laatiminen yhdessä YVA-ohjelman kanssa on aikaa ja resursseja säästävä hyvä toimintamalli.

YVA-ohjelman sisältö

Yleisesti voidaan todeta, että laaditussa YVA-ohjelmassa on suunniteltujen toimintojen ympäristövaikutukset tunnistettu kattavasti. Joihinkin kohtiin olisi odottanut jo tässä vaiheessa sisällöllisesti enemmän tietoa. Edellä mainittu asia korjaantunee suunnittelutyön edetessä. YVAohjelman jatkotyön osalta seuraavassa esitetään muutamia kohtia, jotka Metsähallituksen näkökulmasta ovat erityisen tärkeitä.

Sivukivialue ja rikastushiekka-altaat

Sivukivialue on suunniteltu sijoitettavaksi Kuervaaran rinteeseen. Sivukivialueen kokonaispinta-ala on 525 ha, josta Metsähallituksen maalla on noin 480 ha.

Rikastushiekka-altaille on esitetty neljä eri vaihtoehtoa, jotka kaikki sijoittuvat joko kokonaan tai osittain Metsähallituksen kiinteistöille. Kokonaisuudessaan Metsähallituksen maalle on suunniteltu Hannukaisen rikastushiekka-allas sekä Kuervitikon avolouhoksen käyttö rikastushiekan loppusijoituspaikkana louhinnan päätyttyä.

Ympäristövaikutusten arvioinnissa sivukivi- ja rikastushiekka-alueilla on keskeinen merkitys. Sivukiven ja rikastushiekan läjittäminen aiheuttaa välittömän vaikutuksen alueen maaperään ja ympäröiviin vesialueisiin. Näin ollen Metsähallitus edellyttää, että sivukiven sekä rikastushiekan mineraalikoostumus ja liukoisuusominaisuudet selvitetään jo YVA- selostusvaiheessa. Tieto mineraalikoostumuksesta ja liukoisuusominaisuuksista vaikuttaa läjitettävän sivukiven ja rikastushiekan ympäristökelpoisuuteen ja siten läjitysalueiden valintaan ja rakenneratkaisuihin. Tarvittaessa YVA-selostusvaiheessa tulee hakijan esittää ratkaisuja mahdollisten haittojen ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi. YVA- ohjelman sivulla 95, kohdassa ”Pohjavesi” mainitaan, että mineraalikoostumus ja liukoisuusominaisuudet selvitetään mahdollisesti vasta ympäristölupahakemusvaiheessa.

Vesistövaikutukset

Hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee selvittää raakaveden oton, kaivoksen kuivatus- ja prosessivesien sekä läjitysalueiden suotovesien vaikutukset vesialueisiin YVA- ohjelmassa esitettyjen eri vaihtoehtojen mukaisesti.

Huomioitava asia raakaveden oton osalta on ottopaikan vesialueen vesitaloudellinen ja ekologinen kestokyky. Kuivatus-, prosessi- ja suotovesien osalta veden määrällä, laadulla ja purkuvesialueen valinnalla on ympäristön kannalta suuri merkitys.

Mikäli raakavettä otetaan käyttöön Äkäs-Kuerjoen valuma-alueelta, on erityisesti huomioitava, että valuma-alue on pieni ja näin ollen virtaamien alenemiset vaikuttavat olennaisesti jokien vesitalouteen. Mikäli Valkeajoesta otetaan raakavettä ja vesivarastona käytetään Valkeajoen entistä luonnonravintolammikkoa, tulee huolehtia, että lammikolla tehtävistä maankäsittelyistä ei pääse kiintoainesta alapuolisille kutualueille. Alapuolisilla vesialueilla tulee etukäteen olla seurantapisteet, joista ilmenevät mahdolliset valuma-alueella tehtävien maankäsittelyiden kiintoainespäästöt jo ennen mahdollisten toimenpiteiden aloittamista.

Kalastovaikutukset

Äkäs-Kuerjoen valuma-alue on viimeisimpiä Suomen puolella olevia Tornion-Muonionjoen meritaimenen lisääntymisalueita. Alueen kalastoselvityksiä tehneen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen mukaan lähes kaikissa alueen joki- ja purovesissä tavataan taimenta. Merkkauskokeilla on todettu, että ainakin pääuomilla Äkäs- Kuer- ja Valkeajoessa on merivaellukselle lähtevää taimenta. Koska ko. kanta on todettu uhanalaiseksi, ei alueen vesillä saa harjoittaa mitään sellaista toimintaa, mikä vaarantaa taimenkantoja.

Keskeisimmät huolet ovat 1) kiintoaineksen kulkeutuminen kutusorakoille ja

2) virtaamien aleneminen raakaveden ottamisen seurauksena vuoden alhaisimpanavirtaamana sellaiselle tasolle, että taimenen mäti ja poikaset eivät pysty selviytymään talven yli. Nyt kun kalastoselvityksillä on todettu luontaisesti lisääntyviä taimenkantoja alueella, on huolehdittava, että luontainen lisääntyminen ei häiriinny. Kalaistutukset eivät saa olla korvike luontaiselle lisääntymiselle. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointi tulee tehdä siten, että siinä arvioidaan eri vaihtoehtojen vaikutukset vesialueiden luontaiseen poikastuotantoon.

Perustilaselvitys

LaaditussaYVA-ohjelmassaonkerrottu,ettäRautuvaaranalueenläheisyydessä, noin kahden kilometrin etäisyydellä alueen kaakkoispuolella sijaitsee Niesaselän Natura 2000 -alue, joka on suojeltu luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena. Suurin osa Natura 2000 –alueesta kuuluu Niesaselän vanhojen metsien suojeluohjelmakohteeseen, josta aikanaan perustetaan lakisääteinen suojelualue. Vanhojen metsien suojelualueen laa-

jennuksesta on tehty periaatepäätös. Siihen tullaan liittämään karttaliitteessä näkyvä Niesakeron alue.

Lisäksi Niesaselän Natura 2000 -alueesta lounaaseen on perustettu Metsähallituksen omalla päätöksellä Paloselän suojelumetsäalue. Kyseessä olevalla alueella ei harjoiteta metsätaloutta. Alueen rajaus ilmenee karttaliitteestä.

Hannukaisen alueella Pakasaivon tien alkupäässä on karttaliitteessä merkityllä alueella Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettu Saivolammen virkistysmetsäalue. Alue on maisemallisesti erityisen arvokas. Lisäksi alueella on mm. muinaismuistolakikohteita.

Kaivostoiminnan päättyminen

Kaivostoiminta onluonteeltaan tilapäistä maankäyttöä. YVA-ohjelman mukaisesti kaivoksen arvioitu toiminta-aika on 14 -25 vuotta, riippuen rikastamon tuotantotehokkuudesta. Kaivostoiminnan päätyttyä Metsähallituksen maalle jäävät mm. Kuervitikon avolouhosalue, osa Hannukaisen avolouhosalueesta ja Kuervaaran sivukivialue. Lisäksi toteutusvaihtoehtojen valinnasta riippuen Metsähallituksen kiinteistöille jäävät rikastushiekka-allas/altaita ja erilaisia käytössä olleita linjoja, kuten rikasteputki, sähkö- ja vesilinjoja sekä tiealueita. Hannukaisen kaivosalueen rikastamoalueelle rakennettavat rakennukset jäävät myös Metsähallituksen maalle.

YVA-ohjelmassa mainitaan sivulla 30, kohdassa ”Toiminnan päättyminen”, että jälkihoitosuunnitelmien laadinta tulee huomioida jo suunnitteluvaiheessa. Lisäksi edellä mainitussa kohdassa todetaan, että kaivoksen yleissuunnitelmassa, joka tehdään koko kaivostoiminnan elinkaaren ajalle, huomioidaan jälkihoidon tarpeet. Esitetyistä jälkihoidon periaatteista Metsähallitus on samaa mieltä. Osana rakennusaikaista suunnittelua tulee jälkihoitosuunnitelmien laadintaan kiinnittää huomiota etenkin sellaisten toimintojen osalta, jotka tulevat muuttamaan alueen maankäyttöä ja maisemaa huomattavasti ja jotka voivat aiheuttaa ongelmia alueen maaperään tai ympäröivään vesistöön. Tällaisia alueita ovat mm. sivukiven- ja rikastushiekan läjitysalueet. Esimerkkinä jälkihoitosuunnitelman laadintatarpeesta on Kuervaaran sivukivialue. Sivukivialue tulee vaatimaan maa-alaa yli 500 ha ja se muuttaa nykyistä Kuervaaran alueen maisemaa merkittävästi. Tehtävässä jälkihoitosuunnitelmassa tulee Metsähallituksen mielestä huomioida se, että alue sopeutuu olemassa olevaan maisemaan mahdollisimman hyvin. Lisäksi läjitysalueen jälkihoitosuunnitelmassa tulee kiinnittää huomiota siihen, että kasan päälle levitettävät pintamaat tulevat pysymään paikoillaan. Pintamaiden paikoillaan pysyminen varmistetaan jo läjitysvaiheessa tapahtuvalla oikella kasan muotoilulla. Edellä mainitulla toimenpiteellä varmistetaan se, että toiminnanharjoittajan toimesta alueelle istutettavalla uudella metsällä on realistiset kasvuedellytykset. Metsähallitus edellyttää, että hakija laatii sivukivialueen ja rikastushiekka-altaiden jälkihoitosuunnitelmat ja esittää ne tulevassa YVA-selostuksessa.

Vakuus jälkihoitotöiden varmistamiseksi

Suunniteltu kaivostoiminta tulee muuttamaan Hannukaisen aluetta huomattavasti. Rikastushiekka-altaat vaativat pinta-alalliseti jopa 600 ha:n maa-alueita. Sivukiven läjitysalue yli 500 ha. Lisäksi tulevat avolouhoksetja tarvittavat tuotantolaitokset ja kuljetusyhteydet. Iso osa suunnitelluista toiminnoista sijoittuu Metsähallituksen hallinnassa oleville kiinteistöille. Nykyvuosina vastaavanlaisten kaivoshankkeiden ympäristö- ja vesitalouslupiin on sisällytetty vakuus jälkihoitotöiden varmistamiseksi tilanteessa, jossa toiminnanharjoittaja ei pysty vastaamaan velvoitteistaan.

Hannukaisen kaivoshankkeessa on kyse niin mittavasta toiminnasta, että vakuuden asettaminen on perusteltua. Näin ollen Metsähallitus edellyttää, että toiminnanharjoittajan tulee asettaa vakuus jälkihoitotöiden varmistamiseksi. Asiasta tulisi olla maininta jo YVA-selostuksessa. Vakuuden yksityiskohdat määritellään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston mahdollisesti myöntämässä ympäristö- ja vesitalousluvassa.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa on katsaus alueen eläimistöön, vesistöjen kalakantoihin, luonnonvarojen hyödyntämiseen ja porotalouteen sekä suunnitelmat hankkeen vaikutusten arvioinniksi ja seurannaksi näiltä osin. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ei ota lausunnossaan kantaa arviointiohjelman muihin kohtiin.

Kalasto ja kalastus

Vaikutusalueen taimen- ja lohikantoja tulisi käsitellä kalataloustarkastelun lisäksi myös uhanalaisten lajien esiintyminä. Suomen eliölajien uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa meritaimen luokiteltiin "äärimmäisen uhanalaiseksi" ja napapiirin pohjoispuoliset taimenen sisävesikannat "silmällä pidettäväksi". Itämeren lohikannat arvioitiin vastaavasti "vaarantuneiksi". Ehdotetulla vaikutusalueella esiintyy luontaisia meritaimenen ja paikallisen taimenen kantoja. Äkäsjoen vesistö on meritaimenen keskeisin suomenpuoleinen lisääntymisvesistö Tornionjoen vesistöalueella. Meritaimen lisääntyy myös Äkäsjoen sivujoissa, erityisesti Kuerjoessa mutta todennäköisesti myös Valkeajoessa. Lohta esiintyy ehdotetulla hankkeen vaikutusalueella sekä Äkäsjoen alaosalla että Muonionjoessa.

Hankkeen kalataloudelliseen vaikutusalueeseen ei ole ehdotettu kuuluvaksi Kuerjokea, vaikka rikastushiekka-altaan sijoitusvaihtoehtona on alue, joka kuuluu osittain Kuerjoen valuma-alueeseen. Myös sivukiven läjitysalue on osittain Kuerjoen valuma-aluetta. Kuerjoen merkitys erityisesti meritaimenen ja paikallisen taimenen esiintymisalueena edellyttää sen ottamista mukaan kalataloudelliseen vaikutusalueeseen.

Kalastovaikutusten arviointiin ja seurantaan tulee lisätä pohjaveden pinnan laskun, raakaveden oton ja ylijäämävesien johtamisen vaikutukset vaikutusalueen jokien virtaamiin ja siten kalaston elinympäristöön. Erityisesti raakaveden ottoon suunnitelluissa Valkeajoessa ja Niesajoessa talviaikaiset virtaamat ovat vaarassa laskea liian alhaisiksi kalojen talvehtimisen kannalta. Myöskin meritaimenen kutuvaellus jokiin voi vaikeutua, mikäli kesä- ja syysaikaiset virtaamat pienenevät.

Hankkeen vaikutusten arviointi ja seuranta on äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun meritaimenen osalta epätarkkaa, mikäli menetelminä käytetään vain sähkökalastusta ja kalastustiedusteluja. Epätarkkuutta tuo erityisesti se, ettei paikallisia ja merivaelteisia taimenyksilöitä kyetä erottamaan toisistaan jokipoikasvaiheessa. Meritaimenseurannan tarkentamiseksi seurantaohjelmaa tulisi täydentää vaelluspoikasten koepyynnillä määräajoin (esim. joka 2. vuosi) Äkäsjoessa. Seuranta edellyttää myös nykytilan arviointia vaelluspoikaspyynnillä kahtena vuonna ennen hankkeen aloitusta.

Lintu- ja riistalajisto

Tutkimuslaitoksen mielestä alueen lintu- ja riistalajiston kartoitukset pitäisivät olla ajantasaisempia ja huolellisemmin toteutettuja. Lintukartoituksia, jotka eivät ole kovinkaan perusteellisia, on tehty vuosina 20072008. Nisäkkäiden runsauden arviointiin tarkoitettuja lumijälkilaskentoja on tehty talvella 2008 ja ne olivat niin ikään suppeita. Riistaa koskevissa asioissa yhteydet paikalliseen riistanhoitoyhdistykseen pitäisi olla läheisemmät, siellä on joka tapauksessa paras tieto alueen riistakannoista ja hankkeen mahdollisista vaikutuksista niihin. Ohjelmaan olisi perusteltua sisältyä muiden seurantahankkeiden lisäksi myös riistakantojen laskentoja.

Porotalous

Haja-asutusalueilla maatalouden, poronhoidon ja luontaistalouden elinkeinojen merkitys on varsin suuri. Hankealue kuuluu pääosin Muonion paliskunnan alueelle, joka sijaitsee erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella. Poronhoitolain 2. pykälän mukaan kyseisellä alueella maata ei saa käyttää niin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle.

Ohjausryhmän lisäksi hankkeen tueksi muodostetaan pienryhmiä, joissa käsitellään muun muassa kaivostoiminnan vaikutuksia alueen poronhoitoon. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos pitää kuitenkin tärkeänä, että pienryhmätyöskentelyn lisäksi YVA-ohjelman yhteydessä tehdään myös tutkimus kaivostoiminnan mahdollisista vaikutuksista poronhoitoon, alueenporolaitumiin ja laitumien käyttöön.

Muonion paliskunta

Muonion paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä on 6 000 ja poronomistajia oli 129 poronhoitovuonna 2009–2010. Porotalous on merkittävä elinkeino Muonion kunnassa. Alueen poronhoito perustuu luonnonlai-

tumien ympärivuotiseen hyödyntämiseen. Muonion paliskunta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella. Mahdollisen kaivostoiminnan aloittaminen paliskunnan keskeisimmällä porojen käsittelyalueella tulee mitä todennäköisimmin aiheuttamaan huomattavaa haittaa elinkeinolle. Poronhoito tarvitsee yhtenäisiä alueita, joissa häiriöt tulee rajata minimiin.

Kaivostoiminta tulee aiheuttamaan paliskunnalle ja yksittäisille poronomistajille lisäkustannuksia ja kannattavuuden heikkenemistä. Laidunalueiden pirstoutuminen aiheuttaa toisaalta ympäristön kulumista ja toisaalta synnyttää ns. katvealueita,jotka jäävät porojen laidunnuksen ulottumattomiin.

Poronhoidon selvitykset tulee aloittaa ja paliskuntaa asiantuntijana tulee kuulla selvityksessä. Kaivostoiminnan ja sen liitännäistoimintojen haitat on tutkittava ja selvitettävä etukäteen mahdollisimman kattavasti. Selvitykset tulee ulottaa hankkeen koko vaikutusalueelle. Poroelinkeinon nykytila huonontuu ratkaisevasti, jos kaivostoimintaulotetaan sen keskeiselle poronhoitotoiminta-alueelle. Erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella huomattavan haitan aiheuttaminen poronhoidolle tulee estää.

Hannukaisen kaivoshankkeen toteuttamisen ratkaisusta tulee saada tarkempaa tietoa. YVA- selvityksen kohteeksi tulee ottaa toiminta ennen varsinaista kaivostoimintaa, toiminta kaivostoiminnan aikana kuin myös lopettamiseen tähtäävät toimenpiteet kaivostoiminnan aikana ja sen jälkeen. Mahdollisen kaivostoiminnan jätteet ovat ympäristöriski niin poroille kuin ympäristöllekin. BAT- tekniikkojen käyttöönotto tulee selvittää ja ottaa käyttöön mahdollisessa kaivostoiminnassa.

Paliskunnan vaatimuksia

1. Paliskunta vaatii arviointia ja selvitystä kaivoksen aiheuttamasta huomattavasta haitasta porotaloudelle. Poronhoitolain 2 § :n 2 mom mukaan valtion maata ei saa käyttää erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella siten, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle. Lisäksi tulee arvioida ja aktiivisesti etsiä vaihtoehtoja, jotka vähentävät menetyksiä, haitallisia vaikutuksia ja vahinkoja elinkeinolle.

Aluetta tulee arvioida porotaloudellisten lähtökohtien avulla.

Läjitysalueiden ja varsinaisen kaivosalueen turvallisuus tulee selvittää huomioiden porotalouden toiminta.

2. Kuljetusjärjestelyt

Ratavaihtoehdot tulee selvittää sen poronhoidolle, poroille ja poromiehille aiheutuvien haittojen, vahinkojen ja todellisten vaarojen osalta; kaikki haitat tulee tutkia.

3. Kaivostoiminnassa ja siihen liittyvissä muissa toiminnoissa tulee käyttää BAT- tekniikkaa,

5. Raskasmetallien ja muiden elintarvikkeiden puhtautta vaarantavien aineiden jäämiä ympäristöön ja sen myötä poroon tulee seurata jatkuvasti. Kaivostoiminnalla tulee olla ankara vastuu toiminnastaan.

6. Kaikki vahingot, myös tulevat ennalta arvaamattomat haitat ja vahingot tulee korvata täysimääräisesti. Korvauskysymykset tulee ottaa lupaehtoihin.

Poroelinkeinon oikeutus eli legitimiteetti erityisesti poronhoitoa varten tarkoite-tulla alueella

1. Muonion paliskunta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella, jossa maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (Poronhoitolaki 2 § 2 momentti). Tällä sääntelyllä valtio on rajoittanut omaa luovutuskompetenssiaan ja määräysvaltaansa kannattavan poronhoidon suojaamiseksi ja varmistamiseksi.

Hannukaisen kaivos toteutuessaan nyt suunnitellulla tavalla tulee aiheuttamaan huomattavaa haittaa Muonion paliskunnan poronhoidolle.

2. Poronhoidolla on vapaa laidunnusoikeus, poronhoidon harjoittamisoikeus, PHL 3 §:n mukaan laissa myöhemmin luetelluin rajoituksin. Poronhoitolakia uudistettaessa poronhoitolakikomitean mukaan vapaan laidunnusoikeuden ts. ”käyttöoikeuden tosiasiallinen olemassaolo ja oikeutus on ja on aina ollut riidaton”.

Mahdollinen kaivostoiminta sen liitännäistoimintoineen rajoittaa ja heikentää Muonion paliskunnan vapaata laidunnusoikeutta. Se tulee vaikuttamaan laidunkiertoon aiheuttaen vakavia seurauksia koko paliskunnan toimintaan.

Kaivostoiminta ja sen liitännäistoiminnot vaikutusalueineen vievät poroelinkeinon elintilaa ja aiheuttavat huomattavaa haittaa elinkeinolle. Kaivostoimintaa ollaan suunnittelemassa paliskunnan keskeiselle porojen käsittelypaikalle, Lamunmaahan.

3. Suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä, valtion viranomaisten on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajan kanssa (PHL 53 §). Viranomaistehtäviä ei voida ulkoistaa. Viranomaisiksi katsotaan tahot, jotka lainsäädännön antaman valtuutuksen turvin suunnittelevat toimia, joilla on merkittäviä vaikutuksia, esimerkiksi poroelinkeinon harjoittamiseen.

Kuuleminen ei korvaa neuvotteluvelvollisuutta. Hyvän neuvottelutavan mukaiset neuvottelut tulisi aloittaa suunnittelun alkuvaiheessa ja niitä tulee pitää tarpeellinen määrä. Lähtökohtana on, että neuvotteluissa tulee hakea aktiivisesti pienimmän haitan periaatetta. Se tarkoittaa, että elinkeinolle turvataan alueella toimimisen todellinen mahdollisuus. Paliskunta on alueellaan asiantuntija poroelinkeinon asioissa. Neuvotteluja tulee käydä riittävä määrä.

4. Poronhoitolain 42 §:n mukaan porojen pelottelu on kielletty. Toiminnot, jotka aiheuttavat häiriötä (melu,reitit, turistireitit) tulee sijoittaa etäälle kohteista, jotka ovat poroelinkeinolle olennaisen tärkeitä. Tässä kaivosyhtiö on tuomassa toimintaansa Lamunmaan poroaita-alueelle.

5. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset tulee turvata. Maakuntakaava on ohje laadittaessa yleiskaavaa. Kaavoituksessa on ohjeistettu ottamaan poronhoito huomioon.

Poronhoidon tarpeet tulee turvata ja elinkeinon lain sille suomaa oikeutta tulee kunnioittaa erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella sijaitsevilla valtion mailla.

Hankkeen vaihtoehdot

Hankkeen kaikki vaihtoehdot tulee selvittää ja tutkia riittävästi niiden ympäristövaikutukset. 0 vaihtoehto erityisesti tulee tutkia ja selvittää riittävän tarkasti lähtötilanne, jotta myöhemmin mahdollisen kaivostoiminnan myötä aiheutuneet vaikutukset ja muutokset ympäristössä voidaan jäljittää.

VE 0 Hanketta ei toteuteta

Jos hanketta ei toteuteta, poronhoito Muonion paliskunnassa kehittyy tai vähintäänkin jatkuu ennallaan. Kannattava elinkeino perustuu vapaasti laiduntavaan poroon. Porojen ravinnon määrä pysyy vähintään ennallaan tai sitä pystytään lisäämään mahdollistamalla alueiden häiriötön ja toimiva laidunkierto.

Alue säilyy yhtenäisenä. Lamunmaan poroaita ja paliskunnan porokämppä säilyttävät keskeisen asemansa porojen pääasiallisena käsittelypaikkana. Poroaita on vakiinnuttanut paikkansa porojen luontaisen kulkureitin varrella. Maastot ja uomat auttavat merkittävästi poromiehiä porojen kuljetuksessa vasanmerkkausta tai erottelua varten tähän aitaan. Porokämppä on oikealla ja keskeisellä paikalla aidan läheisyydessä.

VE1 Malmin louhinta ja jalostus Hannukaisessa, kuljetus putkella Rautuvaaraan, josta junalla Kemiin

Mahdollinen kaivostoiminta tuo huomattavaa haittaa poroelinkeinolle. Elinkeinon toiminnan edellytykset tulee turvata. Putkiratkaisusta tulee saada lisää tietoa. Sen estävät vaikutukset kuin myös riskit tulee tutkia. Sen vaikutukset ympäristöön ja poronhoitoon tulee selvittää.

VE2 Malmin louhinta ja jalostus Hannukaisessa, kuljetus junalla Kemiin uuttarataa välille Hannukainen Rautuvaara ja VE3 Malmin louhinta ja jalostus Hannukaisessa, kuljetus putkella tai autoilla Ruotsiin

Radan aiheuttamat vaarat poroille ja poromiehille tulee selvittää. Ratalinjan porojen laidunkiertoa estävä vaikutus tulee selvittää. Liikennemäärien

kasvu lisää porovahinkojen määrää. Liikennemäärät ja niiden vaikutukset poroelinkeinolle tulee selvittää.

Ympäristövaikutusten arviointi Kaivostoiminnan ja sen liitännäistoimintojen välittömät ja välilliset ympäristövaikutukset tulee tutkia ja selvittää. Ympäristölle aiheutuvat vaikutukset useinkin kertautuvat ja tulevat esille poroelinkeinon haittoina ja vahinkoina.

Paliskunta ehdottaa, että ympäristövaikutuksia tutkitaan huomioiden kaikki vaikutukset alueella harjoitettavalle poroelinkeinolle. Raskasmetallijäämät, räjäytysten seurauksena haitalliset aineet ja yhdisteet, kaivostoiminnassa ja jalostuksessa käytettävät kemikaalit, pöly ym. jäämät ympäristöön siirtyvät ravintoketjun mukana mahdollisesti poronlihaan ja sitä kautta ihmisravinnoksi.

Poronhoitoelinkeinon osalta tarvitaan tarkempi selvitys. Siinä tulee paneutua kaivostoiminnan ja sen liitännäistoimintojen aiheuttamien vaikutusten laaja-alaiseen ja kokonaisvaltaiseen arviointiin.

Natura-alueet vaativat tarkemman selvityksen.

Hankkeen sosioekonomiset osatekijät ja niiden kriteerit sekä hankkeen aiheuttamat muutokset; porotalouden osalta ohjelmassa mainitut kannattavuus, porojen määrä ja porotuoteimago ovat riittämätön kohde. Hanke tulee aiheuttamaan laajoja muutoksia muun muassa poroelinkeinon laidunkiertojärjestelmään ja laidunalueiden epätasaiseen käyttöön. Paliskunnan elinkeinon toimivuus tulee vakavien häiriöiden kohteeksi.

Melu, tärinä, pöly ym. kaivostoiminnan liitännäistoimintoineen tuottamat vaikutukset aiheuttavat häiriötä ympäristöön, poroille ja poronhoitoon. Muonion paliskunta vaatii tarkempia selvityksiä poronhoidolle, poronhoitajille ja poromiehille sekä ympäristölle aiheutuvista haitoista, vahingoista ja menetyksistä sekä toimista, joilla ko. vaikutuksia pyritään estämään.

Vesistöselvityksien yhteydessä tulee selvittää jokien / väylien virtaamien muutokset laajemmalla alueella. Jokien virtaamien muutokset aiheuttavat talvisin turvallisuusriskin. tai ne voivat jopa estää porojen luontaista kiertoa.

Kaivostoiminta on sijoittumassa Muonion paliskunnan keskeisimmälle alueelle. Porot ja poronhoitajat käyttävät alueen vettä. Kaivosjätteiden käsittely luonnossa vaarantaa alueella työskentelevien turvallisuuden.

Suunnitellulle kaivosalueelle on jäämässä poronhoidon kannalta merkittäväerotus- ja laidunaitarakennelma ja työmaa-asunto. Lamunmaan aitarakennelma on käytännön poronhoitotyön tuloksenarakennettu optimaalisimpaan paikkaan paliskunnassa. Poronhoidosta tarvitaan erillinen selvitys.

Yhteisvaikutukset

Hankkeella sinänsä on yhteisvaikutuksia laajemmalle alueelle kuin mitä varsinainen kaivostoiminta sinänsä vaatii. Vaikutukset ilmenevät laajalti paliskunnan porojen laidunalueella. Haittojen yhteisvaikutukset poroelinkeinolle tulee selvittää.

Tulee selvittää ja huomioida myös muun alueidenkäytön ja kaivostoiminnan yhteisvaikutukset poroelinkeinolle varsinaisen kaivoksen vaikutuspiirissä ja vaikutusten ilmenemisalueilla.

Liikenteen vaikutukset ovat huomattavia pohjoisen herkälle ympäristölle.

Putkiratkaisun vaikutukset poroelinkeinolle tulee selvittää. Uusi rata ja vanhan peruskorjaus sekä kasvavat liikennemäärät vaativat tarkempaa selvitystä. Erityisesti haitat, vahingot ja menetykset poroelinkeinolle tulee selvittää. Liikkuminen rata-alueella on lain mukaan kiellettyä. Poromiesten ja porojen turvallisuus tulee varmistaa ja selvittää tarkemmin.

Haittojen ehkäiseminen ja lieventäminen

Mikäli kaivostoiminta aloitetaan Hannukaisen ja Kuervitikon avolouhoksissa, tulee tutkia ja ottaa käyttöön pienimmän haitan porotaloudelle tuottavat vaihtoehdot. Porojen ja poronhoitajien turvallisuus tulee taatakaikissa olosuhteissa.

Vaikutusten seuranta

Muonion paliskunta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella. Valtion maata ei saa käyttää siten, että se aiheuttaa huomattavaa haittaa paliskunnan poronhoidolle (PHL 2 §). Tämä asettaa vaatimukset ensinnäkin porotalouden lähtöselvityksille. Se tarkoittaa ympäristön ja porolaiduntenkuin myös poronlihan raskasmetallipitoisuuksien selvittämistä ennen kaivostoimintaa.

Kaivostoiminnan vaikutusten seuraaminen tulee toteuttaa täysimääräisesti ja kattavasti porotalouden osalta.

Yleistä

Hannukaisen kaivoksen YVA-ohjelma on suppea ja puutteellinen. Lähtötiedot ovat riittämättömiä. Poronhoito tulee ottaa huomioon ja YVA- ohjelmassa ei ole toteutettu vaikutusten arviointia poroelinkeinolle.

Suunniteltava alue on valtion omistamaa maata, jonka suunnittelussa on neuvoteltava poronhoitolain 53 §:n mukaan paliskunnan kanssa.

Poronhoitoa ei YVA- ohjelmassa ole noteerattu. Siinä toistetaan poronhoitolain poroelinkeinolle tuoma suoja.

Kaivostoiminnan poronhoidolle aiheuttama huomattava haitta tekee kaivostoiminnan lainvastaiseksi erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla ja valtion omistamalla alueella. YVAssa tulee selvittää kai-

vostoiminnan aiheuttamat menetykset, vahingot ja haitat perusteellisesti jo ennen lupapäätöksiä.

Mikäli kaivostoiminta suunnitellaan aloitettavaksi Hannukaisen kaivoksella, tulee selvittää paliskunnan poronhoidolle aiheutuvat menetykset, löytää toimivia ratkaisuja poronhoidolle ja määrittää menetyksen kompensaatio.

Haittojen yhteisvaikutukset poroelinkeinolle tulee selvittää.

YVA-selvityksessä tulee paneutua rata-, tiekuljetusten ja putkivaihtoehtojen porotaloudelle aiheutuvien riskien ja uhkien selvittämiseen.

Paliskunta tarvitsee lisätietoa eri ratkaisuvaihtoehdoista.

Paliskunta varaa oikeuden neuvotella ja nostaa arviointiohjelmaan myös muita kuin tässä lausunnossa esitettyjä puutteita.

Museovirasto

Hannukaisen kaivoshankkeen YVA- menettelyllä tutkittavat suunnitellun kaivostoiminnan toteutusvaihtoehdot (VE 1-3) ovat louhinnan ja tuotannon määrän sekä rikastamon sijainnin osalta vaihtoehtoineen samanlaiset. Vaihtoehtojen erot koskevat rikasteen kuljetusta alueen ulkopuolelle joko rakennettavaa putkilinjaa myöten pumppaamalla Rautuvaaraan kuljetettavaksi rautateitse (VE 1) tai suoraan Hannukaiseen rakennettavaa yhteysrataa käyttäen. Tarvittavat linjausvaihtoehdot ovat molemmilla samat. Tutkittavan kolmannen suunnitelman mukaan rikaste kuljetettaisiin joko maanteitse tai pumpaten Ruotsin puolelle.

Kaikki tutkittavat vaihtoehdot edellyttävät Hannukaisen (noin 4 km2) ja Kuervitikon (noin 1 km2) avolouhosalueita. Kuervaaran sivukivialuetta (n. 10 km2) sekä osin vaihtoehtoisia rikastushiekan läjitysalueita Rautuvaaraan (ensisijainen läjitysalue 4-6 km2), Hannukaiseen (6 km2), Juvakaisenmaahan (5-6 km2) ja Kuervitikon louhosalueelle.

Hankkeen ensisijaiset vaikutukset kohdistuvat toteutuviin louhos-, sivukivi- ja rikastushiekka-alueisiin sekä kuljetuksen ja energiansiirron linjauksiin. Näiden vaikutuksia ympäristöönsä voi pääosiltaan luonnehtia täydellisiksi, jolloin myös alueilla mahdollisesti sijaitseva kulttuuriperintö tulee muun ohessa häviämään.

Aluetta koskevat arkeologisen kulttuuriperinnön selvitykset 19802000 –luvuilla ovat ulottuneet pääosin hyvien kulkuyhteyksien läheisyyteen. Selvitykset ovat olleet osa-alueinventointia (Ylläs-alue 1988, Hannu Kotivuori, Lapin maakuntamuseo), koko kunnan yleisluonteista perusinventointia (Hilkka Oksala 1997) sekä yksittäisiä tarkastuksia. Varsinaiseen Hannukaisen kaivoshankkeeseen liittyvillä alueilla tehtiin kaivosyhtiön tilaamana muinaisjäännösinventointia

vuosina 2007 ja 2008 (Mikroliitti Oy, Kolari, Äkäsjoensuun, Äkäsjokivarren ja Hannukaisten alueen muinaisjäännösten inventointi 17.-23.9.2007 sekä Rautuvaaran alueen muinaisjäännösinventointi 200814.-15.9.2008).

Kaivoshankkeen maankäyttöalueisiin nähden hyvin lyhyen ajan puitteissa tehdyt inventoinnit painottuivat sinänsä muinaisjäännösten sijainnin kannalta erityisen potentiaalisille alueille kuten jokilaaksoihin, joista jo aiemmin oli paikannettu muinaisjäännöksiä. YVAohjelman mukaiset maankäytön alueet ja kaivoshankkeen vaihtoehtoiset alueet ovat pääosin tai kokonaan jääneet selvittämättä. Vuoden 2007 inventointiraportissa korostuu käsitys, että ne olisivat alueita, joilta asutusarkeologisia jäännöksiä ei ole löydettävissä tai kannata etsiä.

Museoviraston näkemys on, että näillä alueilla voi olla paitsi asumisen jäännöksiä, erityisesti elinkeinohistoriaan ja pyyntielinkeinoihin liittyviä muinaisjäännöksiä tai kulttuuriperintökohteita. Näiden selvittäminen on tarpeen alueilla, joilla maankäyttö peruuttamattomasti muuttaa ympäristöä, suunnitteluvaiheessa, selkeästi ennen muutosten toteuttamista.

Inventointiraportin perusteella myös selvityksen taustana ollut lähdeaineisto on puutteellinen, paitsi alueen aiempien arkeologisten, myös historiallisen ajan lähteiden käytön osalta, erityisesti saamelaisasutuksen sekä kaivoshistorian näkökulmasta.

Edellä esitetyn perusteella Museovirasto katsoo, että YVA- ohjelmassa arkeologisen kulttuuriympäristön osalta esille tuotu on suunnittelun tausta-aineistoa. Kaivoshankkeen suunnittelun edetessä arkeologisia selvityksiä tulee hyvissä ajoin täydentää maankäytön muutosalueiden sekä logistiikan edellyttämien linjausten alueilla, jotta hankkeen vaikutukset mahdollisesti paikannettaviin kohteisiin voidaan arvioida ja ottaa huomioon suojelun tai tutkimisen keinoin hankkeen toteutuksessa.

Maiseman ja rakennetun kulttuuriympäristön osalta Museovirasto arvioi esitetyn suunnitelman riittäväksi.

Suomalais-ruotsalainen rajajokikomissio

Rajajokikomissio pitää viitekohdassa mainittua ympäristövaikutusten arviointiohjelmaa pääsääntöisesti hyvin laadittuna ja kattavana. Rajajokikomission mandaatin mukaisesti tässä lausunnossa käsitellään pääosin arviointiohjelman vaihtoehtoja VE1 ja VE3, joilla saattaa olla rajat ylittäviä vaikutuksia komission toiminta-alueen vesistöihin.

Komissio haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin ympäristövaikutusten arviointiohjelman kohtiin:

Ohjelman kohdassa 4.6 Muut osallistumisjärjestelyt on kuvattu hankkeen ohjaus-ryhmä.

Ohjausryhmän toiminnan avulla on tavoitteena saada hankkeen suunnitteluun mm. tietoja paikallisistaoloista sekä toiminnasta alueella sekä välittää paikallistasolle tieto suunnittelun etenemisestä. Ohjausryhmän tehtävänä on keskustella ja antaa konkreettista palautetta vaikutusarvion laadinnasta sekä edistää tiedonvaihtoa hankevastaavan, viranomaisten ja muiden sidosryhmien välillä. Koska rajajokikomission tehtävä liittyy läheisesti ohjausryhmän tavoitteisiin, saattaisi olla hyväksi, jos ohjausryhmää täydennettäisiin rajajokikomission edustajalla

Arviointiohjelman kohdassa 7.3.4.3 Pintavedet todetaan, että "kaivostoiminnalla saattaa olla merkittäviä vaikutuksia vesistöön. Vesistökuormitus muodostuu mm. kaivoksen kuivanapitovesistä, rikastamon jätevesistä sekä sivukivialueiden ja rikastushiekka-altaan vesistä. Tyypillisesti kaivostoiminnan päästöt sisältävät kiintoainetta, räjähdysainejäämänä typpeä sekä malmista ja sivukivestä peräisin olevia metalleja ja sulfaatteja. Ennakolta voidaan olettaa kaivostoiminnan vaikuttavan ainakin pintavesien typpi- ja kiintoainepitoisuuksiin. Hankkeen tekniset suunnitelmat ovat vielä niin alustavia, että vesistöön kohdistuvien kaivostoiminnan ja rikastamon päästöjen määrää ei voida arvioida. Päästöt tarkentuvat teknisten suunnitelmien tarkentuessa".

Rajajokikomission käsityksen mukaan kaivostoiminnan vaikutukset vesistöihin ja pohjaveteen on tärkeää arvioida ennakkoon mahdollisimman hyvin. Erityistä huomiota on kiinnitettävä metallien vaikutukseen vesiekosysteemissä. On myös osoitettava, että toiminta ei aiheuta jäte- ja prosessivesiä vastaanottavan vesistön vedenlaatuluokan huonontumista, koska se ei EU:n vesipuitedirektiivin mukaan ole sallittua.

Arviointiohjelman taulukossa 7-1 on todettu, että kuivatusvesien määrän ja laadun vaikutukset vesistöön arvioidaan alueella tapahtuneen aikaisemman toiminnan perusteella. Vastaavasti tasausaltaiden ylivuotojen ja mahdollisten kemikaalionnettomuuksien vaikutukset vesistöihin arvioitaisiin vastaavista kohteista saatujen kokemusten perusteella. Rajajokikomission mielestä edellä mainitut arviot tulee perustaa perusteellisiin mallintamistutkimuksiin ja riskianalyyseihin eikä referenssimenetelmiin.

Arviointiohjelman kohta 8 Haittojen ehkäiseminen ja lieventäminen on verraten vaatimaton ja sen toivotaan täydentyvän huomattavasti prosessin edetessä.

Lapin luonnonsuojelupiiri

Hankevastaava Northland Mines Oy:n teettämä YVA-ohjelma Hannukaisen rautakaivoshankkeesta on melko yleisluonteinen ja töin tuskin täyttää YVA- ohjelmille asetetut perusvaatimukset. Esimerkiksi luvussa 7 (Ympäristövaikutusten arviointi) on lueteltu melko yleisellä tasolla mitä osa-alueita YVA- ohjelmassa tarkastellaan, miten aineistoa kerätään ja

mitä menetelmiä käytetään. Luettelo on periaatteessa kattava, mutta sisällöltään se jää joiltain osin epäselväksi. YVA- ohjelmassa tulee selkeästi kertoa mm. seuraavat asiat:

x Vaikuttaakohanke sen valuma-alueen kalojen elohopeapitoisuuksiin ja miten sitä seurataan?

x Onko alueella uraania ja mitä sille tapahtuu kaivostoiminnassa? Sivulla 64 mainitaan, että Rautuvaaran rikastushiekassa on aikaisemman kaivostoiminnan jäljiltä sulfideja ja mm. niiden hapettumiseen liittyy metallien (mm. arseeni, kupari, nikkeli sekä uraani) liukenemisriski suotovesiin ja edelleen pohjaveteen. Miten tällainen voidaan estää ja miten tätä seurataan kaivostoiminnan aikana ja sen jälkeen?

x Mitkä ovat räjähdysainetypen vaikutukset ympäristöön? Miten se kulkeutuu luonnossa ja miten sitä seurataan?

x Miksi kaivos on avolouhos eikä maanalainen kaivos? Vaihtoehtotarkastelussa tulisi olla mukana myös maanalainen kaivos.

x Sosiaalisissa vaikutuksissa tulisi tarkastella myös vaikutusta keräilytalouteen (sienestykseen ja marjastukseen).

x Kuinka paljon matkailu yleensä ja kalastusmatkailu tuo kunnalle tuloja ja arvio, miten hanke vaikuttaa näihin?

x Myös voimajohtojen, putkilinjojen ja rautateiden vaikutuksia ympäristöön tulee käsitellä kattavasti.

x Alueen uhanalaiset luontotyypit tulee myös selvittää.

x YVA-ohjelmassa mainittu luonnon perusselvitys ei antanut selvää kuvaa milloin ja mitä luontokartoitusta oli tehty. Lisäksi lepakoista ja viitasammakoista ei puhuta mitään, joten niiden esiintymiset vaikutusalueella tulee selvittää. Selvitys tulee tehdä lepakoiden osalta touko-lokakuun väliseltä ajalta sekä sammakoiden osalta toukokuussa.

x YVA-selostuksessa tulee tarkemmin kertoa kuinka monta taloa ja vapaa-ajanasuntoa on hankealueen vaikutusalueella.

Erityisen hyvää ohjelmassa on mm. sivulla 97 mainittu tavoite ottaa huomioon vesistövaikutusarviossa vesienhoitolain mukaisen vesienhoitosuunnitelman tavoitteet sekä toteamus, että arviointiselostuksessa tarkastellaan myös hankkeen vaikutuksia ilmastoon ja ilmastonmuutokseen. Toivon mukaan YVA-selostuksessa esitetään laskelmat kuinka paljon hanke tuottaa hiilidioksidipäästöjä, kun alueen metsämaahan ja suohon varastoitunut hiili vapautuu maanpinnan kuorimisen seurauksena. Kuin myös kerrotaan, mitkä ovat varsinaisen kaivostoiminnan sekä malmin ja malmirikasteen kuljetuksista aiheutuvat ilmastopäästöt.

Mutta yhtälailla kun otetaan huomioon hankkeen vaikutukset ilmastonmuutokseen, tulisi tarkastella myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia hankkeeseen. Mietittäessä ennaltaehkäiseviä toimia (mm. ennakoitujen säiden ääri-ilmiöiden lisääntymisen vuoksi), ei laskelmissa voida käyttää esim. virtaamien ja pölypäästöjen keskiarvoja vaan mieluiten arvioida vaikutuksia ja toimenpiteitä maksimiarvojen mukaan.

YVA-ohjelman pikkupuutteita, jotka voisi ottaa huomioon YVAselostuksessa

x Lyhenteissä on hyvä avata kemialliset merkit sekä kertoa mitä tarkoitetaan lyhenteillä MQ, MNQ, MHQ, BOD7, CODMn. ym.

x Taulukkoja voisi olla enemmän mm. vesistöjen tilasta kerrottaessa + raja-arvot vertailun vuoksi.

x YVA-selostuksessa ei riitä, että viitataan johonkin lähteeseen (esim. Lapin Vesitutkimus Oy 2008a) vaan perusselvityksen tulokset tulee kertoa selostuksessa.

x Osassa jokien vesistöissä oli rehevöitymistä, mutta vain osan kohdalla kerrottiin syitä.

x Sivun 81 ensimmäisessä kappaleessa puhutaan futuurissa?

x Kuvat 6-4 ja 6-5 olisivat olleet havainnollisempia, mikäli niiden yhteydessä olisi ollut myös kaavamerkinnät.

x Vaihtoehdot ovat sivulla 40 selkeät, mutta ne on huonosti ilmaistu muualla YVA-ohjelmassa ja etenkin kartoilla ne ovat epäselviä. VE3 ei ollut liitteenä lainkaan.

Lapin luonnonsuojelupiiri katsoo jo tässä vaiheessa, että hankkeella on ilman muuta vaikutuksia ainakin Tornion-Muonionjoen vesistöjen ja Niesaselän Natura-alueisiin, joten Natura-arvioinnit tulee tehdä. Lisäksi hanke tulee todennäköisesti tuhoamaan Tornionjoen elinvoimaisimman meritaimenkannan. Onko alueen ja alajuoksun matkailuyrittäjät, asukkaat ja mökkiläiset tietoisia tästä? Kunnan kannattaa myös miettiä tarkkaan, sopiiko kaivostoiminta niin lähelle matkailukeskuksia.

Kaivostoiminnan haitat luonnolle on kompensoitava lisäsuojelulla, jolla korvataan luonnon monimuotoisuuden heikentyminen. Kompensoinnit täytyy osoittaa samalta eliömaakunnalliselta alueelta vastaavan kokoisena alueena, joka jätetään taloudellisen toiminnan ulkopuolelle korvamaan menetettyä monimuotoisuutta.

YVA-menettelyn aikataulu on liian kireä. Selostus ei voi millään valmistua arvioidussa aikataulussa. Koska kuvaus tehdystä luontokartoituksesta oli epäselvä, voi olla, että YVA-selostuksessa tulee esille asioita, joita ei YVA-ohjelmasta voi todentaa.

Paliskuntain yhdistys

Northland Mines Oy valmistelee Hannukaisen rautakaivoshanketta Kolariin. Kaivoshanke sijoittuu kokonaisuudessaan Muonion paliskunnan alueelle ja sen vaikutusalueella on myös Kolarin paliskunta. Muonion paliskunnan suurin sallittu eloporomäärä on 6 000 poroa ja poronhoitovuonna 2009–2010 poronomistajia oli 129. Kolarissa suurin sallittu eloporomäärä on 2 600 poroa ja poronomistajia on 87. Porotalous on merkittävä

elinkeino Kolarin kunnassa. Alueen poronhoito perustuu porojen laidunkierron ja luonnonlaitumien laajaan ympärivuotiseen hyödyntämiseen.

Poronhoitolaki ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet

Poronhoitolaki (848/1990) (PHL) on erityislaki, joka tulee ottaa huomioon poronhoito-alueella toimittaessa. Poronhoitolaki turvaa elinkeinon aseman ja säätää poronhoidolle pysyvästi vapaan laidunnusoikeuden: ”Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta.” (PHL 3§). Muonion paliskunta sijaitsee erityisesti poronhoitoa varten tarkoitetulla alueella. Alueella maata ei saa käyttää sillä tavoin, että siitä aiheutuu huomattavaa haittaa poronhoidolle (PHL 2§). Poronhoitolaissa (53 §) säädetään myös, että ”suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä, valtion viranomaisen on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajan kanssa.” Neuvotteluista määrätään myös Tunturi-Lapin maakuntakaavan koko maakuntakaava-aluetta koskevissa yleismääräyksissä.

YVA-ohjelman luvussa 4.6 ”Muut osallistumisjärjestelyt” ei kerrota aiotaanko paliskunnan kanssa neuvotella PHL 53 §:n mukaisesti. Paliskuntain yhdistys katsoo, että neuvottelut tulee järjestää. Paliskuntain yhdistys muistuttaa, että hyvä neuvottelukäytäntö tarkoittaa sitä, että neuvottelut aloitetaan riittävän aikaisessa vaiheessa, ja että neuvotteluiden lähtökohtana on todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Pöytään ei voida tulla valmiiden suunnitelmien kanssa. Neuvotteluita tulee jatkaa niin kauan, että asiat saadaan ratkaistua.

Poronhoitolain ja muun lainsäädännön lisäksi poroelinkeinoa turvataan myös valtioneuvoston päätöksellä valtakunnallisista alueenkäyttötavoitteista. ”Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet”luvun yleistavoitteissa todetaan: ” Poronhoitoalueella on turvattava poronhoidon alueidenkäytölliset edellytykset.” Myös vahvistetussa TunturiLapin maakuntakaavassa sanotaan kaavan yleismääräyksissä: ”Poronhoidon ja muiden luontaiselinkeinojen alueidenkäytölliset toiminta- ja kehittämisedellytykset on turvattava.”

Poroelinkeinoon kohdistuvia vaikutuksia

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) viimeisimmän talvilaiduninventoinnin mukaan Muonion paliskunnan pinta-alasta on tällä hetkellä 1,9 % muun maankäytön peitossa. Lisäksi on arvioitu, että muu maankäyttö aiheuttaa välillisiä vaikutuksia ainakin 25 % :n alueelle paliskunnan maa-alasta. Nämä pinta-alat ovat suurimmat kaikista erityisesti poronhoitoon tarkoitetun alueen paliskunnista. Kaivoksen rakentaminen entisestään lisäisi muun maankäytön aiheuttamia suoria ja välillisiä laidunmenetyksiä paliskunnassa. Laitumien pirstoutuessa pienempiin osiin siirtyy laidunnuspaine porojen laidunkierron muutosten myötä jäljelle jääville yhtenäisille, rauhallisille laidunalueille, jolloin nämä kuluvat normaalia enemmän. RKTL:n ja Metlan viimeaikaisten tutkimustenmu-

kaan muu maankäyttö vaikuttaa näin elinkeinon kannattavuuteen mm. kiristyneen ravintotilanteen (vaikuttaa teuraspainoihin, vasatuottoon ym.) ja lisääntyvien ruokintakustannusten myötä.

Kaivostoiminnasta aiheutuu myös muita ongelmia poroelinkeinolle. Kaivos tulisi muun muassa vaikeuttamaan poronhoitotoimintaa. Rautakaivoksen suunniteltu rikastushiekka-altaan vaihtoehto 2, eli Hannukainen, sijoittuu Muonion paliskunnan Lamunmaan erotusaita-alueelle. Lamunmaan erotusaita on Muonion paliskunnan pääerotusaita, ja siellä käsitellään vuosittain noin 4 000 poroa. Kaivos sijoittuu näin ollen elinkeinon keskeiselle toiminta-alueelle. Erotusaita jäisi kaivostoiminnan myötä kokonaan pois käytöstä, ja se jouduttaisiin siirtämään. Porojen käsittelyssä käytetään hyväksi niiden luontaista laidunkiertoa: porot käsitellään siellä, mihin ne kerääntyvät tai mitä ne kautta kulkevat. Erotusaidan siirtoa on lähes mahdotonta suunnitella etukäteen, sillä oikean paikan valinta riippuu siitä millaiseksi porojen laidunkierto vuosien saatossa muodostuu. Siihen saakka elinkeinon toiminta alueella on epävarmaa ja työkustannukset voivat olla normaalia suuremmat (suunnittelu ja porojen kuljetusten ym. toiminnan onnistuminen). Myös Lamunmaan erotusaidan kanssa paliskunnan poronhoitotoiminnan tukirankana toimiva laidunkiertoaita jää osittain kaivospiirin alueelle ja kaksi muuta erotusaitaa sen läheisyyteen.

Rikasteen kuljettaminen junalla vientisatamaan tulee todennäköisesti merkittävästi lisäämään porojen liikennevahinkoja rautatiellä. Nämä vaikutukset kohdistuvat myös Muonion eteläpuolisiin paliskuntiin: Kolariin, Orajärveen ja Lohijärveen sekä muihinkin, mikäli vientisatama on muu kuinKemi.

Kaivostoiminta Hannukaisessa tulee aiheuttamaan merkittäviä vaikutuksia poroelinkeinon toimintaympäristöön ja toimintaan. Edellä on kuvattu vain joitakin esimerkkejä vaikutusmekanismeista. Kaivosyhtiön tulee korvata ja kompensoida poroelinkeinolle aiheuttamansa haitat ja menetykset täysimääräisesti.

Ympäristövaikutusten arviointi Hannukaisen kaivoshankkeessa

Ympäristölle aiheutetut muutokset vaikuttavat keskeisesti poroelinkeinoon. Lisäksi erityislain (poronhoitolaki) sisällön voidaan katsoa asettavan selvitysvaatimuksia tehtävälle YVA- selvitykselle.

Hannukaisen rautakaivoksen YVA- ohjelmassa on sen mukaan pyritty tunnistamaan todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. YVAohjelmassa ei kuitenkaan kerrota, miten menettelyssä tullaan arvioimaan poroelinkeinoon kohdistuvat vaikutukset. Näin ollen YVA-ohjelma on puutteellinen. Ohjelman mukaan sosiaalisten vaikutusten arviointia (SVA) varten tullaan menettelyn aikana perustamaan pienryhmiä, joista yksi on nimetty porotaloudelle. Paliskuntain yhdistyksen näkemys on, että pelkkä SVA:n pienryhmätyöskentely ei riitä kaikkien vaikutusten arvi-

oimiseksi, vaan poroelinkeinoon kohdistuvat vaikutukset tulee arvioida erikseen ja riittävän laajasti.

Arvioinnissa tulee selvittää alueen nykytila ja alueen merkitys elinkeinolle. Arvioinnissa tulee selvittää kaikkien kaivokseen liittyvien rakennelmien (rata, voimajohto, putket ym.) ja toimintojen vaikutukset porolaitumiin (määrä, laatu), porojen laidunten käyttöön, poronhoitotoimintaan (muuttuminen/vaikeutuminen, turvallisuusriskit ym.) ja sen rakenteisiin (erotusaidat, laidunkiertoaidat ym.), sekä vaikutukset porotalouteen. Arvioinnissa tulee myös selvittää, miten kaivostoiminta (mm. räjäytykset, pöly) vaikuttaa ympäröivien alueiden kasvillisuuden pitoisuuksiin sekä vedenlaatuun ja sitä kautta mahdollisesti poronlihaan.

Hannukaisen kaivoshankkeen päävaihtoehtojen muodostamiseen on käytetty rautarikasteen eri kuljetusvaihtoehtoja: eri rautatievaihtoehdot tai kuorma-auto. YVA-menettelyssä ei kuitenkaan YVA-ohjelman mukaan aiota arvioida mahdollisten rautatiekuljetusten vaikutuksia: ”Lopputuotteiden rautatiekuljetukset eivät kuulu tämän YVA:n piiriin” (s. 94). Kuorma-autokuljetusten ja muun maantieliikenteen osalta aiotaan arvioida vaikutuksia mm. meluun, liikenneturvallisuuteen ja viihtyvyyteen. Paliskuntain yhdistys katsoo, että niin rautatiellä kuin maantielläkin tapahtuvien kuljetusten ja muun liikenteen vaikutukset poroelinkeinolle ja muille vaikutuskohteille tulee arvioida nyt käynnissä olevassa YVA-menettelyssä, jotta kaikista kaivoshankkeen aiheuttamista vaikutuksista saadaan oikea käsitys.

Poroelinkeinoa ei ole niin ikään nostettu esille YVA-ohjelman kohdassa

7.2 Tarkastelualueen rajaus. Paliskuntain yhdistys katsoo, että YVAmenettelyssä tulee tarkastella hankkeen vaikutuksia koko Muonion paliskunnan alueella, sillä paliskunta laitumineen, muine toiminnallisine alueineen ja rakenteineen on yhtenäinen toimintaympäristö ja muutokset sen yhdessä osassa vaikuttavat myös muualle. Lisäksi tulee tarkastella vaikutukset naapuripaliskuntiin (mm. liikenne, porojen laidunkierron muutosten vaikutukset). Kaivoshankkeella voi olla vaikutuksia myös Ruotsin puolen poronhoitoon. Myös nämä vaikutukset ja mahdolliset Pajalan kaivoshankkeiden kanssa aiheutuvat yhteisvaikutukset tulee arvioida YVA-menettelyssä.

YVA-menettelyn porotalousvaikutusten arvioinnissa tulee kaiken kaikkiaan käsitellä niin rakentamisen aikaisia kuin toiminnan aikaisiakin vaikutuksia poroelinkeinoon. Myös kaivostoiminnan jälkeistä aikaa tulee tarkastella poroelinkeinon näkökulmasta (mm. menetysten pysyvyys). Menettelyssä tulee etsiä toimenpiteitä haitallisten vaikutusten lieventämiseen ja kompensointiin yhteistyössä elinkeinon harjoittajien kanssa.

Mikäli kaivostoiminta alkaa, tulee sen vaikutuksia seurata myös porotalouden osalta, sillä kaivos voi aiheuttaa vaikutuksia, joita ei voida ennalta arvata. Nämäkin vaikutukset tulee niiden ilmetessä korvata/kompensoida ja pyrkiä lieventämään. Näitä varten tulisi perustaa esimerkiksi vuosittain ja tarpeen mukaan useamminkin kokoontuva yhteistyöryhmä.

YVA-menettelyssä tulee arvioida erikseen kaikki poroelinkeinoon kohdistuvat vaikutukset, myös maantie- ja rautatiekuljetusten aiheuttamat. Pelkkä SVA:n pienryhmätyöskentely ei riitä.

Kaivostoiminta tulee aiheuttamaan merkittäviä vaikutuksia poroelinkeinolle Muoniossa ja mahdollisesti myös ympäröivissä paliskunnissa. Siitä aiheutuvat haitat ja menetykset tulee korvata poroelinkeinolle täysimääräisesti.

Asianomaisten paliskuntien lausunnot ja kannanotot tulee ottaa huomioon painoarvoltaan merkittävinä kaivostoimintaa koskevassa päätöksenteossa.

Paliskuntain yhdistys korostaa myös poronhoitolain mukaista neuvotteluvelvollisuutta ja toimivan toimijoiden välisen vuoropuhelun tärkeyttä mm. vaikutusten seurannassa.

Geologian tutkimuskeskus

Ohjelmassa mainitut selvitettävät asiat ja niiden selvittämiseksi suunnitellut toimenpiteet muodostavat kattavan kokonaisuuden. Tunnollisuutta noudattaen ja riittävää asiantuntemusta hyödyntäen arviointiohjelmalla on mahdollista tuottaa hyvä arvio kaivoksen ympäristövaikutuksista.

Geologian tutkimuskeskus on tutkinut Hannukaisten ympäristöä sekä osana laajoja kartoituksia että yksityiskohtaisemmin kallioperägeologisissa ja geokemiallisissa tutkimuksissa. YVA-ohjelman tausta-aineistoluettelossa mainitaan näiden yksityiskohtaisempien tutkimusten julkaisut ja raportit. Laaja-alaisemmat kartoitukset näyttävät selkeästi Hannukaisten sijainnin osana Keski-Lapin vihreäkivivyöhykettä. Maaperägeologisissa tutkimuksissa alueelta on löydetty myös huomattavia sora- ja hiekkavaroja sekä laajoja pohjavesialueita. Maaperägeologiset tulokset on esitetty alueelta tehdyissä maaperäkartoissa ja geokemialliset tutkimukset karttoina ja julkaisuina. Kartoitusten tuloksia on esitetty esim. seuraavissa julkaisuissa, joita kannattaa jatkotyössä käyttää hyväksi:

Bölviken, B.; Bergström, J.; Björklund, A.; Kontio, M.; Lehmus-pelto, P.; Lindholm, T.; Magnusson, J.; Ottesen, R.T.; Steenfelt, A.; Volden, T.;1986. Geochemical Atlas of Northern Fennoscandia, Scale 1:400 000. Geological Surveys Finland, Norway and Sweden. 19 s. + 155 kartaketta.

Johansson, P.; Kortelainen, V.; Kutvonen, H.; Nenonen, J.; Ojala, A.; Räisänen, J. 2006. Ylläs-Levi. Geologinen retkeilykartta, opaskirja. Rovaniemi: Geologian tutkimuskeskus 47 s.

Johansson, P.; Perttunen, V.; Hirvasniemi, H.; Molkoselkä, P.; Valkama, J.; Bister, T.; 2006. Ylläs-Levi. Geologinen retkeilykartta 1:50 000. Rovaniemi: Geologian tutkimuskeskus.

Koljonen, T. (toim.);1992. Suomen geokemian atlas, osa 2: moreeni. Geologian tutkimuskeskus, Espoo. 218 s. + 11 liitettä.

Keski-Lappi on kokonaisuudessaan aluetta, jossa yleisesti esiintyy rapautunutta kallioainesta jääkaudella syntyneen maaperän ja rapautumattoman kallioperän välissä. Rapautunut aines voi olla fysikaalisesti rikkoutunutta palarapakalliota tai kemiallisesti kokonaan hajonnutta, käytännössä useimmiten vaihtelevasti kumpaakin sekaisin. Kemiallisesti hajonneen rapakallion osuudella on suuri vaikutus maa-aineksen käyttöominaisuuksiin. Vesipitoiset rapautumismineraalit voivat tehdä aineksen käsiteltäessä helposti häiriytyväksi ja siten tuottaa ongelmia erityisesti vaativissa rakennuskohteissa, kuten padoissa ja tiepenkereissä. Maa-aineksen ottoa suunniteltaessa tulee rapakallion esiintyminen ja laatu selvittää.

Lapin Vaellushevoset Oy

Kohta 6.1.1 Maankäyttö ja asutus

Tässä kuuluisi olla lisäys. Kaivoksen vaikutusalueella on jo olemassa olevaa matkailutoimintaa. Mm. ratsastuspalveluita on järjestetty jo vuodesta 2002, mm. Kuervaarassa, johon kaivos on suunnitteilla. HUOM: ratsastus on jokamiehenoikeus, johon ei ympäristöministeriön tulkinnan mukaan tarvita erillisiä lupia.

- Hannukaisen kaivosalueelta (karttaliite nro 3) matka kaivosalueelta Äkäslompoloon sekä Yllästunturiin on YVA:ssa pyöristetty reilusti ylöspäin.

- Aavahelukan lentokenttää ei ole mainittu

- Kaavoitusta käsittelevissä kohdissa ei ole mainittu Kuopan alueella (kaivoksen vaikutusalueella) jo pitkään voimassa ollutta rantakaavaa, missä on loma-asutuksen lisäksi varattu tontteja matkailua palveleville rakenteille

- Kaavoitusta käsittelevässä kohdassa ei ole mainittu Kuertunturin alueella virkis-tyskäyttöön kaavoittuja alueita, jotka ovat kaivoksen vaikutusalueella.

Kohta 6.1.3 Maisema

- Kohdassa ei ole mainittu kaivoksen vaikutusalueella olevia Kuerlinkkaputouksia, jotka ovat alueella tunnettu nähtävyys.

Kohta 6.2. Elinkeinot Tunturi-Lapin alueella

- Kaivoksen vaikutusalueella toimii mm. ympäri vuoden vaellusratsastusta islanninhevosilla järjestävä Lapin Vaellushevoset Oy. Asiakkaita käy vuodessa n. 1700 kpl. Yritys palvelee alan harrastajia, joita on Suomessa pelkästään 160 000. Tämän tyyppinen toiminta ei ole mahdollista kaivoksen kupeessa melu-, pöly- ja valohaittojen takia, eläinsuojelullisista sekä turvallisuussyistä, jotka ovat tämän tyyppisessä toiminnassa erittäin tärkeitä.

Ylläksen Yhdyskuntatekninen Huolto Oy

Rautuvaaran puhdistamolle johdetaan jätevesiä Kittilän, Kolarin ja Muonion kunnan alueelta. Puhdistamo palvelee noin 22 000 matkailijaa ja noin 850 vakituista asukasta.

YVA- arviointiohjelmassa ei ole mainintaa, että Rautuvaaran vanha rikasteallas on osa YYTH:n jätevedenpuhdistamon kokonaisuutta. Altaan tarkoituksena on toimia osana purkuvesistöä, koska jätevesiä ei voida johtaa suoraan Niesajokeen, purkuvesistön pienuudesta johtuen. Luvat on myöntänyt ympäristölupavirasto (28.6.2006) ja rajajokikomissio (26.10.2006).

Altaan (5 milj. m3) säännöstelyn ja patotarkkailun ja säännöstelyn hoitaa nykyisin YYTH (lupaehto). YYTH on rakentanut altaan kuivatusjärjestelmän ja purkuviemärin, jonka läpi kulkee valumavesiä vuosittain 1.52.0milj. m3, jotka valuvat Niesajokeen.

Altaan käyttöönotto kaivoksen läjitysalueeksi edellyttää sopimusta rahallisesta korvauksesta ja että Rautuvaaran jätevedenpuhdistamo saa jatkaa nykyisillä ehdoilla ja saa uudet ympäristöluvat pienemmillä altailla.

Lisäksi Rautuvaaran rikastealtaan läjitysalueelle tulisi jäädä rasite Kolari-Rautuvaara siirtoviemärille.

Ylläksen Ystävät ry

Ylläksen Ystävät ry:n tarkoituksena on kunnioittaa ja vaalia Ylläksen alueen ainutlaatuista luontoa ja tunturimaisemaa sekä toimia niin, että alueen omaleimaisuus säilyy. Lisäksi yhdistyksen tarkoituksenaon olla yhteistyössä toimivien vaikuttajien kanssa ja pitää huolta mökinomistajien ja muiden lomailijoiden erityistarpeista.

Yhdymme Ylläksen Matkailuyhdistys ry:n lausuntoon (21.4.2011), minkä lisäksi painotamme erityisesti seuraavia asioita:

Selvitys vaikutuksista mielikuviin Ylläksestä

Nyt suunniteltu kaivostoiminta on todella suuri ja monikymmenkertainen Hannukaisissa ja Rautuvaarassa aikaisemmin toimineeseen kaivostoimintaan verrattuna. Kaivosalue sijaitsee vain 10 km Ylläksestä ja YlläsPallas kansallispuistosta. Länsi-Lappi on tunnettu siitä, että siellä on koko Euroopan puhtain ilmasto ja koskematon luonto. Matkailijoiden mielikuvat Ylläksestä voivat pahimmassa tapauksessa muuttua siten, että matkailuelinkeinon tappiot ovat kaivostoiminnan hyötyjä suuremmat. Kaivostoiminta on ajallisesti määräaikaista, kun taas matkailu on jatkuvaa. Tämän johdosta YVA- selvityksessä on pyrittävä selvittämään kaivostoiminnan vaikutukset matkailijoiden mielikuviin ja matkustuspäätöksiin, eli missä määrin kaivostoiminta vaikuttaa negatiivisesti matkailijoiden päätöksiin matkustaa Ylläksen alueelle. Keskeistä on myös se, miten hyvin kaivostoiminnan haittavaikutuksia voidaan vähentää.

Fyysisten haittavaikutusten selvitys

Fyysiset haittavaikutukset Ylläksen alueella ovat erityisesti pöly, melu ja maisemalliset muutokset. Pölyn leviämisen estäminen kaivosalueelta on yleisesti todettu vaikeaksi. Tästä on saatu huonoja kokemuksia muista samantyyppisistä kaivoksista (esim. Talvivaara). Pöly vaikuttaa ensinnäkin ilman laatuun, mutta se vaikuttaa myös lumen sulamiseen ennenaikaisesti sekä lumen luisto-ominaisuuksiin hiihdettäessä. Tuulitilaston perusteella tuulen suunta on usein Hannukaisista Ylläkseen päin. Selvitykseen on lisättävä pölyn leviämisen mallinnus käyttäen hyväksi vastaavia mittauksia tunnetuista kaivoksista. Tämän perusteella tulee arvioida vaikutukset Ylläksen alueen ilmastoon.

Rikastushiekka-altaan sijoitus

Saamamme tiedon mukaan Northland Mines Oy olisi hylännyt Pöyry FinlandOy:n selvityksessä olevan VE1:n, jossa rikastushiekka-allas sijaitsee Rautuvaaran alueella. Mielestämme tätä tulee edelleen selvittää varteenotettavana vaihtoehtona. Sen etuna VE2:een verrattuna olisi, että eri haittavaikutukset Kuerjoen alueeseen vähenevät merkittävästi. Myös maisemalliset vaikutukset vähenevät, kun rikastushiekka-allas sijaitsee alueella, jossa on ennestään vastaavaa toimintaa. Northland Mines Oy:n mainitsemat tekniset ja oikeudelliset ongelmat VE1:n osalta tulee tarkoin selvittää.

Veden otto, jäteveden käsittely ja vesistövaikutukset

YVA- selvityksessä on kuvattava, miten toiminnan vesihuolto tullaan järjestämään, ja arvioitava sen vaikutukset jokien virtaamiin. Voiko esimerkiksi prosessivedenottopiste olla Niesajoessa, Ylläksen puhdistamon alajuoksussa? Jätevesien käsittely ja johtaminen tulee tarkoin kuvata. Raskasmetallipitoisten suotovesien keräily ja puhdistusmenetelmä sekä päästöarvot tulee selvityksessä kuvata. Jätevesien pääsy Äkäsjokeen ja Kuerjokeen tulee estää.

Uraani

Selvityksessä on ilmoitettava malmin uraanipitoisuus ja se, miten uraani on tarkoitus käsitellä.

Rautuasuannon tiehoitokunta

1. Suhtaudumme myönteisesti hankkeen toteuttamiseen ja sen luomiin työllisyys- ja kehitysvaikutuksiin.

2. Rikasteen kuljetuksesta Hannukaisesta Rautuvaaraan kuljetusvaihtoehtoVE1 on selvästi myönteisempi vaikutuksiltaan. VE2:n rautatie kulkee pääosin alle yhden kilometrin etäisyydeltä 60 vakituisen asumuksen ja lomamökin halki; Rautusuannon ja Äkäsjokivarren läntisen puolen sekä Peikontien ja Kympintien, Kylmäojantien, Kylmäpääntien välistä. Aiemmasta Rautuvaaran toiminnasta tiedämme häiriön, tärinän ja melun olevan suuren, nyt vielähuomattavasti lähempänä. Se pilaisi käytännössä alueen loma- ja virkistysmahdollisuuden.

3. Nykyisen tien kulku Hannukaisen, lähes kaivosalueen läpi vaikuttaisi negatiivisesti matkailuliikenteeseen ja -imagoon. Räjähdysten odottelu liikennevaloissa varsinkin vaihtopäivinä olisi hyvinkin ikävä kokemus, usein pitkän matkan päätteeksi. Siksi ehdottaisimme harkittavaksi uuden ohitustien rakentamista Äkäsjoen itäpuolelta. Hannukaisen vanha tie rauhoittuisi paremmin kaivoksen sisäiseen käyttöön ja kuljetuksiin. On tärkeää huomioida, että kaivostoiminnan päättymisen jälkeen, noin 20 vuoden kuluttua, matkailun rooli pitäisi olla suuri ja sen jatkuvuus on varmistettava. Tämä on tärkeä kunnan kokonaisetu.

Ylläksen Matkailuyhdistys ry

Hannukaiseen suunnitteilla oleva kaivosalue sijaitsee Ylläksen matkailualueen välittömässä läheisyydessä. Pidämme tärkeänä, että kaivoksen vaikutukset matkailuun selvitetään YVAssa. Matkailulle oleellisia kysymyksiä ovat sekä kaivoksen vaikutus ympäristöön, että miten asiakkaat suhtautuvat kaivokseen matkailukeskuksen läheisyydessä. Erityisesti seuraaviin asioihin on YVAssa syytä kiinnittää huomiota.

Mielikuvat Ylläksestä

Matkailijat valitsevat matkakohteensa pitkälti mielikuvien perusteella. Mielikuvat voivat perustua joko faktoihin alueesta tai täysin alueesta riippumattomiin käsityksiin. Tässä tapauksessa olisi tärkeä saada tutkimustietoa miten kaivoksen sijainti lähellä matkailukeskusta vaikuttaa mielikuviin sekä kuinka paljon ne vaikuttavat haluun matkustaa alueelle. Samalla olisi hyvä myös selvittää mitä voidaan tehdä negatiivisten mielikuvien muuttamiseksi. Tutkimuksissa olisi hyvä erottaa toisistaan se, miten kaivoksen todennäköiset vaikutukset ympäristöön vaikuttavat matkai-

lijoiden mielikuviin ja käyttäytymiseen sekä se, minkälaisia ennakkokäsityksiä kaivoksista on ja miten ne vaikuttavat mielikuviin. Selvityksissä tulee huomioida sekä kotimaisten että ulkomaisten asiakkaiden näkökulmat.

Maisemat

Kaivostoiminnalla tullaan tekemään merkittäviä muokkauksia maastoon ja sen myötä maisemiin. Ylläksen matkailu perustuu pääasiassa luonnossa liikkumiseen ja sen myötä maisemat ja luonnon puhtaus ja raikkaus ovat tärkeitä alueen vetovoimatekijöitä. YVAssa tulee tehdä mahdollisimman tarkat mallinnukset siitä, miten kaivos ja kaikki sen rakenteet tulevat näkymään maisemassa. Maisemaa tulee tarkastella eri suunnilta ja etäisyyksiltä. Tarkastelu tulee ulottaa koko Ylläksen alueelle kattaen lähitunturit, Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylät sekä muut lähialueet. Erityisesti alueet, jossa asiakkaat liikkuvat tulee huomioida. Näitä ovat kylien lisäksi ladut, kelkkareitit, vaellusreitit, pyöräreitit, vesistöt, laskettelurinteet sekä liikenneväylät. Maisemavaikutukset tulee havainnollistaa sekä kesällä ja talvella että valoisassa ja pimeässä (huomioidaan kaivoksen valaistus).

Melu ja ilmapäästöt

Kaivoksen aiheuttamasta melusta tehtävät selvitykset tulee tehdä esitettyä laajemmin. Tutkimusalueen tulee ulottua kattamaan koko Ylläksen alue. Selvityksistä tulee käydä ilmi, onko melu jatkuvaa vai mihin ajankohtiin se ajoittuu. Samoin ilmapäästöjen osalta tutkimukset tulee laajentaa kattamaan koko Ylläksen alue. Selvityksistä tulee käydä ilmi, minkälaisia päästöjä ilmaan tulee, sekä miten ne vaikuttavat luontoon ja erityisesti lumeen. Näkyvätkö päästöt lumen pinnalla tai vaikuttavatko ne lumen koostumukseen tai sen sulamiseen?

Vesistöt

Kaivos tulee tarvitsemaan prosesseissaan vettä ja sitä päästetään myös prosessin jälkeen pois. Näiden vaikutukset lähialueen vesistöihin tulee selvittää tarkasti. Tuleeko vesimäärä muuttumaan lähialueen joissa ja järvissä? Miten se vaikuttaa vesistöjen virkistyskäyttöön, lähinnä melontaan ja kalastukseen? Miten se vaikuttaa vesistöjen maisema-arvioihin? Tuleeko veden puhtaus kärsimään ja sen myötä vaikuttamaan esim. kalakantoihin?

Lähialueen reitit

Hannukaisen alueella kulkee sekä latuja, että kelkkareittejä. Miten kaivos tulee vaikuttamaan näihin? Miten laajalla alueella räjäytykset haittaavat liikkumista? Tuleeko kaivoksesta pölyä, joka laskeutuu lumelle? Jos tulee, niin miten laajalle alueelle? Miten lähellä kaivosta on järkevää olla reittejä?

Kaivoksen työvoima

Kaivos tulee tarjoamaan satoja työpaikkoja. Työllisyysvaikutus alueelle on hyvä. Se herättää myös useita kysymyksiä: Mikä tulee olemaan sekä suorien että välillisten työpaikkojen määrä? Mistä saadaan työvoima kaivokselle? Missä määrin kaivos tulee kilpailemaan samoista työntekijöistä matkailuelinkeinon kanssa? Miten työntekijöiden asuminen tullaan järjestämään ja miten saadaan mahdollisimman moni asettumaan paikkakunnalle asumaan? Tuleeko asutus painottumaan Ylläksen kyliin vai muualle kuntaan?

Liikennevaikutukset

Minkälaisia liikennevaikutuksia kaivoksesta tulee eri vaihtoehdoissa? Miten kaivoksen liikenne tulee vaikuttamaan matkailuliikenteeseen? Kestääkö alueen tiestö kuormituksen ja minkälaisia uusia liikennejärjestelyjä tullaan tarvitsemaan sekä matkailu- että kaivosliikenteen tarpeisiin? Miten kasvavat liikennemäärät vaikuttavat alueen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen?

Lähialueen yritykset

Kaivoksen välittömässä läheisyydessä toimii muutama matkailuyritys. Miten kaivos tulee vaikuttamaan niiden toimintaan? Voivatko nämä yritykset jatkaa toimintaansa?

Uraani

Uraani ja sen louhinta herättää hyvin voimakkaita negatiivisia mielikuvia matkailijoiden parissa. Mikä on alueen uraanipitoisuus ja miten todennäköistä on, että alueella käynnistyy uraanin louhinta?

Muonion riistanhoitoyhdistys

1. Hankkeen ulottuvuus (2.2.7.) – Muonion kunnan alue

Suunniteltu rautakaivos käsittää mm. varsinaisetavolouhokset, läjitysalueet sekä rikastamon. Muonion kunnan maantieteelliselle alueelle on suunniteltu rikastushiekka-allas (rikastushiekka-allas 2 Hannukainen). Rikastushiekka-altaita on kaivosta varten määritelty eri paikkoihin: Rautuvaara, Hannukainen, Juvakaisenmaa, Kuervitikon avolouhos.

Hankkeen ympäristövaikutusten selvittäminen ja arviointi tulee tapahtua kattavasti ja perusteellisesti kaikkien hankkeeseen potentiaalisesti kuuluvien vaihtoehtoisten alueiden osalta.

2. Vaikutukset pintavesiin ja kalatalouteen sekä riistalle

Muonionjoki on alueemme matkailun ja asukkaiden viihtyvyyden peruselementti. Se on yksi maamme harvoista lohen nousujoista ja tärkeä

myös muille vaelluskalakannoille. Muonionjoen sivuvesistöjen merkitys kalataloudelle ja kalastusmatkailulle on samalla tavoin olennainen. Äkäsjoki sivujokineen on yksi meritaimenen tärkeimpiä nousujokia. Edellä mainitut Kuerjoki ja alueen muut pienemmät joet tulee ottaa kattavasti selvitysten piiriin.

Selvitysten ja arvioinnin tulee kattaa paitsi tekniset seikat myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökulmat alueen asukkaisiin ja matkailuelinkeinoon. Taulukossa 7.1. (s. 91) sosiaalisten vaikutusten arvioinnin laajuus mm. virkistyskäytön osalta on määritelty n. 5 kilometriin. Vesistöjen virkistyskäytön ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnin osalta tällaista 5 kilometrin rajausta ei tule tehdä.

Koko kaivosalueen aitaaminen ei ole järkevää, mutta mm. avolouhokset tulee aidata, etteivät ne aiheuta vaaraa ihmisille, poroille ja riistaeläimille. Rikastushiekka-altaan haitallisten pölyvaikutusten ehkäiseminen on ensiarvoisen tärkeää – muutoin vaikutusalue voi kasvaa valtavaksi.

Asiakirjoista ei käy ilmi miten kaivosalue rajoittaa metsästystä. Muonion kunnan puolelle sijoitettava rikastushiekka-allas ei saa estää allasta laajemman alueen hyödyntämistä metsästykseen.

YVA-menettelyyn liittyen tullaan tietojemme mukaan asettamaan yksi työryhmä "Metsästys/kalastus/luonnonsuojelu/virkistyskäyttö" –teemalla. Muonion riistanhoitoyhdistykselle tulee varata edustus tähän työryhmään.

3. Pohjavedet (6.4./7.3.4.2.)

Pohjavesiselvitykset tulee tehdä alueellisesti tarkoituksenmukaisessa laajuudessa, mitä laajuuden arviointia ei tule rajata yhteen kilometriinvaan pikemminkin laajentaa selvitysalueita siten, että oikea ja riittävä kuva pohjavesien tilanteesta jamahdollisen riittämättömyyden aiheuttaman tilanteen vaikutuksista muodostuu.

4. Liikenne ja kelkka- ja ulkoilureitit

Alueen suunnittelua koskevassa työssä tulisi ottaa huomioon jo aiemmin esillä olleet esitykset ja suunnitelmat rakentaa valtatie 21:ltä yhteys Hannukaisen tielle Paalumaan kautta (Tapojärven pohjoispuolelta).

Alueella mahdollisesti sijaitsevat kelkka- ja ulkoilureitit tulee selvittää ja niille tulee etsiä korvaavat ratkaisut.

Äkäslompolon kyläyhdistys ry

Äkäslompolon kyläyhdistys ry esittää asiaan kirjallisen mielipiteensä ja vaatii, että ennen mahdollisen kaivostoiminnan alkua tulee selvittää seuraavat asiat:

Pöly, melu, tärinä ja niiden kulkeutuminen laduille ja kyliin

Tuulimittaukset tulee tehdä paikan päällä. Historiatietoina tulee käyttää jotain lähempää sääasemaa joko Suomen tai Ruotsin puolelta. Esim. Kittilän lentoasemalta on varmaan saatavilla historiatiedot tuuliolosuhteista. Räjäytyspölyn ja siirtokiven ajosta aiheutuvan pölyn ja melun kulkeutuminen kaivoksen lähialueelle ja Äkäslompolon kylään on selvitettävä ja mallinnettava paikan päällä kaikissa olosuhteissa (mm. pakkasella ja kovalla tuulella). On myös selvitettävä kuinka pöly ja melu vaikuttavat kaivoksen lähialueen latuverkostoon ja sen käyttöön. Miten kauas pöly voi kulkeutua ns. tunturi-ilmastossa? Voiko pöly kulkeutua laskettelurinteisiin asti?

Uraani

YVAssa tulee ottaa kantaa miten louhinnassa sivutuotteena tulevan uraanin kanssa menetellään. Mitkä ovat louhintakiven ja sivukiven uraanipitoisuudet ja mikävaikutus niillä on ympäristöön? Otetaanko uraani jotenkin talteen?

Maisemamuutokset

YVAssa tulee selvittää miten kaivos vaikuttaa kaukomaisemaan mm. Kuertunturin suunnasta. Olisiko mahdollista vaikuttaa Kuertunturista avautuvaan maisemaan siirtämälläsivukivikasaa etelämmäs? Voitaisiinko jo olemassa olevaa Hannukaisen läjitysaluetta käyttää?

Kuertunturin merkitys omaehtoisena ulkoilupaikkana varsinkin talvella lumikenkäilijöille on kasvanut. Erityisesti ulkomaalaiset turistit ovat löytäneet Kuertunturin. Keväinen auringonlasku houkuttelee paljon myös kelkkailijoita Kuertunturin päälle.

Siirtokivikasan maisemointiin tulee ryhtyä heti. Sitä mukaa kun sille varattu alue täyttyy, niin se tulee maisemoida eikä maisemointia tule jättää siihen, kun kaivos aikanaan suljetaan.

Maisemamuutoksista tulee laatia havainnekuvat YVA- selvitykseen jokaisesta ilman- suunnasta ja tuntureiden päältä.

Reitit

Tuleeko kaivos toteutuessaan sulkemaan eteläisen kelkkareitin Äkäsjoen yli Aavajärven suuntaan? Entä latureitin Velhonkodalta Hannukaiseen? Mikä vaikutus kaivoksella on Äkäsjoen kesäaikaiseenkäyttöön (mm. kalastusja melonta)?

Vesistöt ja kaivoksella käytettävä vesi

YVAssa tulee tarkoin selvittää kaivoksen vaikutukset alueenpohjaveteen ja sen tasoon. Myös vaikutukset Äkäsjokeen tulee selvittää. Mikä vaikutus jokiin on jopa 500 litraa/ sekunnissa tulevalla virtauksen lisäyksellä? Entä kuinka Laurinojan ja Kuervaaran entisten kaivosmonttujen hapeton vesi saadaan poistettua niin, ettei se aiheuta vesistöihin haittaa.

Mitä yhdisteitä sivukivikasasta ja rikastushiekka-altaasta liukenee vesistöihin ja pohjaveteen?

Kuinka kaivosalueen omat ”normaalit” jätevedet käsitellään?

Voitaisiinko kaivoksen prosesseissa käyttää Rautuvaaran jätevesipuhdistamon puhdistettua jätevettä hyödyksi, esim siirtopumppauksissa?

Tiestöt

YVAssa tulisi selvittää vaihtoehto, että kaivosalueen liikenne olisi omalla tiellä Rautuvaaran (Juvakaisenmaan) ja kaivoksen välillä, poissa kokonaan Kolari Äkäslompolo tieltä. Kyseisen tien ohitus tapahtuisi eritasoliittymän avulla.

Lisäksi on selvitettävä kuinka suuri liikenne muodostuu kupari- ja kultarikasteen ajosta säkitettynä tavarana kuorma-autoilla.

Toisena asiana tulee selvittää uuden tielinjauksen mahdollisuutta Äkäslompoloon. Tie erkanisi nykyisestä tiestä ennen Hannukaista ja jatkuisi aina Äkäslompoloon asti. Tässä selvityksessä tulisi ottaa huomioon uudet kaava-alueet Äkäslompolossa ja tielinjauksen sopivuus niihin. Nykyinen tiekin säilyisi, mutta se käyttö vähenisi. Jos ja kun tämän tien liikenne tullaan katkaisemaan räjäytysten ajaksi kolmesti päivässä 10 -15 minuutiksi, niin siitä syntyy kevään sesonkiaikoina merkittää haittaa matkailulle. Samoin pelastuslaitoksen ja esim. ambulanssin toiminta voi kärsiä jopa niin, että ihmishenki voi vaarantua, jos kylään ei ole muuta tietä.

Imago

Mikä vaikutus kaivoksella on Ylläksen imagoon? Tämä olisi selvitettävä niin kotimaisten kuin myös ulkomaalaisten matkailijoiden keskuudessa. Nyt Yllästä mainostetaan puhtaan ja kauniin luonnon avulla sekä Suomen parhaan latuverkoston ja laskettelurinteiden perusteella.

Kuinka moni ihminen todella jättäisi tulematta Ylläkselle, jos vieressä olisi iso rautakaivos?

Mitä mahdollisuuksia olisi sovittaa kaivostoiminta yhteen matkailun kanssa?

Mökkien omistajia Akäslompolosta; Leila ja Martti Laitinen, Anne ja Matti Järvinen, Heli Kortelainen ja LasseHiltunen, Liisa ja Ilkka Lie-

vonen,Röhkörinne Leena ja Jorma Sohlberg, Päivi Heinonen, Hilkka ja Henrik Forsman

Kolarin kunnassa on 3800 asukasta, lähinnä kaivosaluetta on Hannukaisen lisäksi Äkäslompolo noin 8 km päässä 500 asukasta ja Ylläsjärvi noin

10 km päässä 150 asukasta ja yhteensä näissä kylissä on vuodepaikkoja yli 20 000 ja sesonkia on 6 kk. Vuodepaikat tuplaantuvat 2020 mennessä ainakin aikaisempien suunnitelmien mukaan. Miksi nämä tiedot jätettiin pois YVAsta? Turistit tulevat tänne pääasiassa omilla autoilla, busseilla, junalla tai lentäen. Ruuhkassa pitää ajaa etenkin lauantaina, kun on vaihtopäivä, aina Ouluun asti. Junia lähtee sesonkina joka päivä ja lauantaisin jopa 3 junaa. Jokaiselta junalta on bussiyhteys kyliin.

Poroja ja hirviä on myös liikenteessä tiellä. Voiko yleinen tie olla näin lähellä, alle ½ km avolouhoksesta, ajatellen räjäytyksiä ym. kaivoksen toimintaa. Käyttääkö kaivokselle tulevat polttoaine- ja kemikaalirekat myös tätä tietä?? Entä kupari-ja kultarikasteiden kuljetus? Työpaikkaliikenne?

Miten käy Pakasaivon, joka on maakunnallisesti arvokas maisema-alue, kun sinne johtava tie tulee huoltotieksi? Herää kysymys liikenneturvallisuudesta näillä kapeilla teillä?

Kuka määrittelee merkittävät vaikutukset jokiin, pohjavesiin, MuonioTornionjoen Natura 2000 -alueeseen ja Niessaselän Natura 2000alueeseen, entä rikastushiekka-alueen ja sivukivialueen ympäristövaikutukset luontoon? Mitkä merkittävät vaikutukset ovat selkokielellä?

Vaadimme tarkkoja pitoisuuksia uraanin määristä, ei riitä ylimalkainen kaivosyhtiön Jukka Jokelan maininta, että Hannukaisen malmissa ei ole enempääuraania kuin tavallisissa kivissä. Taivalvaaran kaivos on hyvä esimerkki tästä asiasta, ei sielläkään pitänyt louhia uraania, mutta kun sitä sieltä vaan tulee!

Jos kaivos tulee, louhitaan malmia 5-10 milj tonnia vuodessa ja sivukiveä 18-36 milj. tonnia vuodessa (suurempia kaivoksia vain Kiinassa). Mitä tästä seuraa? Pölyä, savukaasuja, melua, tärinää, valosaastetta, luonnon saastumista ym. ihmisten ja eläinten kaikkoamista kaivoksen saastealueelta.

Tuulimittaukset on tehty Pellossa 100 km:n päästä kaivosalueesta. Ainakin tänä talvena on tuullut hyvin usein luoteesta eli kaivokselta Äkäslompolon suuntaan eli eri suunnasta kuin tutkimus osoittaa. Miksi tuulimittausta ei tehdä paikan päällä? Vaadimme mittauksia pölyn ja melun vaikutuksista tuulisilla ilmoilla latuverkostoon ja Ylläksen laskettelurinteisiin. Kovia tuulia täällä on hyvin usein!!

Vaadimme mittauksia pölyn ja savukaasujenleviämisestä eri tuuliolosuhteissa. Vastaukseksi ei riitä kaivosyhtiön johtajan lausunto, että jos pölyt lentää Ylläkselle, räjäytystekniikassa on jotain totaalisesti pielessä. Mihin saakka pölyt, melu ja tärinä aiheuttavat vahinkoa? Kuopan alueella on

useampia yrityksiä, Äkäsjoen rantakaava-alueella uusia loma-asuntoja n. 60kpl, latuverkosto 1 km:n päässä kaivoksesta, melontareitti Äkäsjoessa n 500 m kaivoksesta ja Kalaparatiisihanke ja vieläkin myynnissä Kolarin tonttipörssissä Kuopan alueelta kymmeniä tontteja. Lunastaako kaivosyhtiö kaikki nämä yritykset, loma-asunnot ja tontit??

Valosaasteja kaivos rakennuksineen kaukomaisemassa? Esim. laskettelurinteiltä, Maisematieltä ym. korkeilta paikoilta?

Ylläs on kansainvälisen tason matkailukeskus, ihmiset tulevat tänne lomailemaan puhtaan ilman, luonnon rauhan ja hyvien liikuntamahdollisuuksien vuoksi. Olemme nyt tehneet gallupia laduilla, ihmiset ovat tosi hämmästyneitä, että tällaiseen paratiisiin suunnitellaan rautakaivosta, ja ovat lopuksi todenneet, että on vielä sellaisiakin matkailukeskuksia Suomessa, missä ei ole kaivosta keskuksen läheisyydessä, joten voi mennä viettämään lomaa muualle. Matkailun luontoarvot tulevat korostumaan entisestään tulevaisuudessa.

Kolarin kunta elää matkailulla. 76 % kunnan tuotosta tulee matkailusta, ja matkailun kasvu on ollut 40 % vuodesta 2004 vuoteen 2010. Tontteja on myyty satoja, joista suurin osa loma-asukkaille. Maisematien varteen on suunniteltu uusi kylä hotelleineen, josta on näkymät kaivokselle. Vuodepaikkoja tulisi olla Ylläksen alueella vuoteen 2020 mennessä 50 000 kpl.

Mitkä ovat Kolarin kunnan hyödyt ja haitat kaivoksesta? Kaivokseen tulevat työntekijät eivät suinkaan kaikki asu Kolarissa, vaan heitä tulee naapurikunnista, Ruotsista, Virosta, Puolasta ym. maista. Jos taas matkailualalta henkilöitä siirtyy kaivokseen työhön, jota todella epäilen, ei merkitse kunnalle mitään lisätuloja. Onko Kolarin työttömät halukkaita kaivostyöhön ja kuinka moni? Kaivoskurssiin Pellossa oli jopa 1 kolarilainen mukana. Velvoitteita kunnalle tulee myös tästä hankkeesta. Tarvitaan vuokra- asuntoja, terveyspalveluja, koulupalveluja ym.

Matkailu ja kaivostoiminta näin lähellä matkailukeskusta ei onnistu!

Tehkää tutkimus kuinka paljon matkailu Ylläksellä vähenee, jos kaivoshanke toteutetaan. Toteutuksessa kärsivät myös monet matkailualan yritykset.

Olemme Vaihtoehto 0 kannalla eli kaivosta ei tulisi Hannukaiseen rakentaa.

Reino Komulainen Asuminen

-kaivoksen vaara-alueella on pysyvää ja mökkiasutusta, miten minimoidaan haitat?

-välittömästi vaara-alueen ulkopuolella ja hieman kauempana olevien olevien kiinteistöjen arvo todennäköisesti laskee, miten se korvataan?

Luonto

-Äkäsjoen virkistyskäyttö vaara-alueella, loppuuko se kokonaan, miten estetään se, että ketään ei ole joella ammutusten aikana?

-metsät ja suot vaara-alueella kaivoksen ympärillä, aidataanko ne vaaraalueella, että ketään ei ole siellä ammutusten aikana?

-latu Äkäslompolosta Hannukaiselle ja sieltä Luosuun on osin vaaraalueella, kuka ladun siirtää ja maksaa?

-vaikutus metsästykseen, ainakin hirven metsästys kärsii, sillä kaivosalue on hirvien asumis- jakulkualue

Logistiset väylät ja liikenne

-havainnekuvin esitettävä näkymät maisemaan

-eikö voisi käyttää jo olemassa olevaa metsätietä Rautuvaarasta Hannukaiselle ja laittaa putkeen kaikki, mikä on mahdollista, myös sähkö maakaapeliin, ei tarvitsisi tehdä uusia aukkoja metsään

-jos kaikki tavara kulkisi putkessa, niin eikö muu liikenne Rautuvaaran ja kaivoksen välillä mahdu jo olemassa olevalle tielle, ja onko sitä edes merkittävissä määrin

-liikenteen katkaiseminen Hannukaisella räjäytysten aikana, miten vaikuttaa ambulanssin, poliisin, palokunnan saatavuuteen, uusi tielinjaus Hannukaisen ohi?

Imago

-kaivoksen vaikutus matkailuimagoon

-jos matkailu kärsii taloudellisesti kaivoksesta, niin eikö siitä pitäisi saada korvausta?

Rikastehiekka

-Rautuvaaran vanhan rikastehiekka-altaan käyttö selvitettävä, vaikka kaivosyhtiö ei sitä enää edes halua harkita.

Ilpo ja Sinikka Hyvärinen

Äkäs- ja Kuerjoet ovat Natura 2000 –alueella ja ne ovat tärkeimpiä Tornionjoen meritaimenen lisääntymisalueita. Olisi tutkittava miten räjäytysten aiheuttama tärinä vaikuttaa kaloihin – hakeutuvatko ne muualle ja onnistuuko kutu? Miten vaikuttaa räjäytyspölyn laskeumat Äkäs- ja Kuerjokien veteen ja niissä oleviin kaloihin ja niiden ravintona oleviin eliöihin? Miten vaikuttaa jokien elämään se prosessin läpikäynyt ylimäärävesi, joka lasketaan niihin? Kaivosyhtiö on suunnitellut ottavansa veden läheisistä joista. Olisi tutkittava miten noin pienten jokien vesi riittää ison kaivostoiminnan tarpeisiinmuuttamatta jokien olosuhteita olennai-

sesti. Laskeeko veden pinta myös Pakasaivojärvessä? Miten vaikuttavat rikastushiekasta ja sivukivitasoista suotautuvat vedet pohjaveteen?

Vuonna 2006 Kolarin kunta eväsi ranskalaisen kaivosyhtiön Cogeman kaivosvaltaushakemuksen, koska yhtiö olisi ollut halukas etsimään uraania eikä uraanikaivos sopinut kunnan matkailuimagoon. Cogeman kaivosvaltaushakemus kohdistui Hannukaisen avolouhoksesta noin kilometrin päässä olevan Pakasaivon tien seutuville. GTK:n mukaan Äkäslompolon, Kittilän ja Muonion välisellä alueella on tutkitusti uraania yli 1000 km2:n alueella. Miksi Cogema olisi halunnut tehdä valtauksen uraanin etsimiseksi, ellei sillä olisi jo jotain tietoa uraanin olemassaolosta? Onko tässä käymässä niin kuin Sotkamon Talvivaaran kaivoksessa, jossa jo kahden vuoden kuluttua kaivoksen avaamisesta yhtiö ilmoitti sivukivestä löytyneen uraanin talteenotosta? Saako Kolarin kunta tahtomattaan kuitenkin uraanikaivoksen alueelleen? Matkailuimago ei tule sitä kestämään.

Kaivoksen aiheuttama tärinä, meteli, pöly ja lisääntyvä raskas liikenne haittaavat oleellisesti asumista ja olemista Hannukaisen kylällä. Kannatamme ns. nollavaihtoehtoa VE0, jossa hanketta ei toteuteta.

Pasi K Heikkilä

On hankala kirjoittaa vastaan työtä, jota tämä hanke tuo tänne meille. Tämä on suuri hanke ja vaikuttaa elämään täällä suuresti.

Tämä YVA tuntuu jotenkin riittämättömältä ja tuo esille jotenkin jo vanhentuneita asioita

- eikö kuljetusten osalta ko. yhtiö päättänyt jotenkin laivasataman Narvik

Maan hankintaa maanarvottamista; pyydetään lupia maan ja metsän arvottamiseen laajalta alueelta.

- ihmiset ovat epäluuloisia miten tiluksille käy

- ulkomaalaisomistukseen, miten vapaa-ajankäyttö

- miten muut elinkeinot porot, matkailu, elämä täällä yleensä,

Rata-/putkilinjaukset kaksi vaihtoehtoa ns. itäinen ja läntinen. Kolarin kylän yhteismetsä omistaa maata/kaavoitetun mökkialueen Äkäsjokivarressa ja tämä läntinen vaihtoehto on huonompi vaihtoehto tätä ajatellen. Itäinen kiertää ko. kaava-alueen. Itäinen vähemmän haittaa ja edullisempi

- lyhyempi, vesistöjen ylityksiä vain yksi.

- Palataan asialle

Risto Joensuu

Mielipiteeni on, että yhden elinkeinon ei pitäisi voida lopettaa muita alueen elinkeinoja. Kaivoshanketta koskevat maa-alueet ovat kohtuuttoman suuret. Poronhoitoa ja viljelyä harjoittavana yksityisyrittäjänä tunnen perheemme elinkeinon vaikeutetuksi yllä mainitun hankkeen myötä omistamistani maista vallatulla 70 hehtaarin alueella. Lisäksi ja ratkaisevasti Juvakaisen malmin valtausalue kohdistuu suoraan porojemme kesäja syyslaitumille ja omistamani Palsta 6:34 on tilan ainoa tarvemetsämaa. Lisäksi tämä maa-alue on 10 hehtaarin alalta hyvää sora- ja hiekkamaata.

Outi Mähönen ja Terho Liikamaa

Asianosaisina haluamme, että alla esitetyt asiat otetaan huomioon kyseessä olevan kaivoshankkeen ympäristö- ja sosiaalis-taloudellisten vaikutusten arvioinnissa. Oma asianosaisuutemme liittyy siihen, että vapaaajan asuntomme sijaitsee Hannukaisen rantakaava-alueella ja kaivoksen ympärille suunnitellun 1 km:n suojavyöhykkeen sisällä.

Vapaa-ajan asuntomme sijoittuminen ja siihen vaikuttaneet valintaperusteet

Omaan käyttöön rakentamamme ympärivuotisen vapaa-ajan asunnon rakentamiseksi juuri Hannukaisen rantakaava-alueelle vaikuttivat useat toisiaan tukevat tekijät:

x Ensinnäkin alueelle oli vahvistettu oikeusvaikutteinen rantakaava, jolla alue oli kokonaisuutenaan suunniteltu, hyväksytty ja rakennettu vapaaajanasunnoille ja lomailuun liittyvään virkistyskäyttöön. Asioista perillä olevat ja viranomaistahoiksi rinnastettavat kaavoittajat ja asiaan vaikuttaneet tahot, kuten Kolarin kunta, metsähallituksen Laatumaa ja tuolloinen Lapin ympäristökeskus olivat rakentaneet alueelle valmiin infrastruktuurin: tieverkoston, sähkölinjat sekä kunnan verkostoon liittyvät puhdasvesi- ja jätevesiverkostot.

x Toinen vahvasti valintaamme vaikuttanut tekijä oli alueen sijainti hiljaisella alueella, mutta samalla käytännöllisen lähellä Äkäslompolon ja Ylläsjärven kylien lähes kaupunkitasoisia palveluita.

x Merkittävä tekijä oli myös alueen viihtyvyys ja sen moninainen luonto. Uhanalaisen meritaimenen kutujoki ja Natura-verkostoon kuuluva Äkäsjoki hallitsee mökkimme maisemaa. Joki saa maiseman mielenkiintoiseksi sekä visuaalisesti että tuomalla alueelle lukuisia lintu- ja eläinlajeja, joita ei ilman jokea esiintyisi alueella. Joen myötä linnustoon kuuluu vesilintuja, kuten rannalle asetettuun pönttöön pesivä telkkä. Mökkimme sijainti erilaisten luontotyyppien vaihettumisvyöhykkeellä näkyy selvästi tonttimme kasvistossa ja eläimistössä. Toisaalta rannan kuuset ja tulvaniitty/suo tuovat suojaa ja pesäpaikkoja mm. kuukkelille. Tonttimme kuiva jäkäläkangas on lähtökohtaisesti habitaatti myös talvilinnuille kuten tiaisparville, joissa vallitsevana lajina on Lapintiainen. Teerien soidinalueina toimivat läheiset suot, ja käpytikka ja pohjantikka hyötyvät alueen lahopuista.

Esitämme, että ympäristövaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota Äkäsjoen alueen useiden eri habitaattien aikaansaamaan luonnon monimuotoisuuteen ja sen säilymiseen. Myös tunturialueen erityispiirteet, kuten tuuli-, lämpötila-, ja sadeolosuhteiden nopeat muutokset tulee ottaa huomioon vaikutusten leviämisen (pöly, melu) arvioinnissa.

Mökkimme ja alueen käyttö, ja niiden merkitys

Merkittävä kysymys on myös se, miten arvioidaan aineettomat arvot, jotka menetetään kaivoksen rakentamisen myötä. Miten arvotetaan se luontoelämys, jonka kokee, kun katselee mökkimme ikkunasta Äkäsjoella toistuvasti kalastavaa saukkoa tai jokirannan koivuissa ruokailevia teeriä. Saukko EU:n luontodirektiivilajina on arvo sinänsä, mutta miten määritellään kokemamme luontoelämyksen arvo, jonka tulemme menettämään kaivostoiminnan vuoksi.

Rauhalliselle ja riittävän harvaan rakennetulle rantakaava-alueelle on hakeutunut erähenkisiä perheitä, joille mökin oma ympärivuotinen käyttö on ensisijaista. Oma mökkimme valmistui asumiskuntoon helmikuussa 2003, jolloin kaivostoiminnasta ei ollut mitään tietoa. Ensimmäinen tieto asiasta saavutti meidät kirjeellä toukokuussa 2006, kun yllätykseksemme saimme postitse Valtauskorvausmaksu–kirjeen Northland Exploration Finland Oy:ltä. Tonttimme valtaus peruttiin myöhemmin.

Sijaintinsa vuoksi vapaa-ajan asuntomme on aktiivisessa käytössämme ympäri vuoden. Mökillämme ovat kaikki ns. mukavuudet, ja se on rakennettu kylmänä paikkana tunnetun Hannukaisen edellyttämiin talviolosuhteisiin. Talvisin harrastuksiimme kuuluvat hiihtolajit ja lumikenkäily, mihin alueella on erinomaiset mahdollisuudet. Alue liitettiin Ylläksen kattavaan hoidettuun latuverkostoon maaliskuussa 2005, ja alueen mökkiläiset tukevat tätä vuosittaisilla latumaksuilla. Kesäisin harrastuksiimme kuuluu sienestys alkaen kevään korvasienistä, tunturivaellus ja marjastus. Äkäsjoen välitön läheisyys tukee melontaharrastusta ja kalastusta. Lisäksi Tornion-Muonionjoen läheisyys (15 km) mahdollistaa kesäaikaisen lohensoudun ja muun kalastuksen Väylässä.

Esitämme, että hankkeen sosiaalis-taloudellisten vaikutusten arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota alueen monikäyttöön ja käytössä tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi tarkastelussa tulee arvioida aineettomien arvojen, kuten luontoelämysten ja moninaisen virkistyskäytön merkittävyys ja menetysten korvaus- tai lievennysmahdollisuudet. Huomioitava on myös viihtyvyyteen vaikuttava lisääntyneen keinovalon merkitys.

Mökkimme ja siihen liittyvien aineellisten ja aineettomien arvojen menetys

Ymmärrämme kaivostoiminnan taloudellisen arvon Kolarin kunnalle ja sen asukkaille. Kuitenkin meille vapaa-ajan asunnon omistajille mahdol-

lisesti käynnistyvä kaivostoiminta aiheuttaa merkittävää ja lähes korvaamatonta haittaa. Menetämme mökkimme, johon liittyy sekä henkilökohtainen pääoman taloudellinen menetys, muuttuneeseen tilanteeseen sopeutuminen että uuden vapaa-ajan asunnon rakentaminen tai hankinta. Vastaavanlaisen paikan löytäminen Ylläksen alueelta tulee olemaan erittäin vaikeaa.

Leila ja Martti Laitinen

Olemme tehneet gallupia Ylläksen hiihtäjien keskuudessa ja haastatelleet heitä kaivosasian tiimoilta. Lähes kaikki ovat olleet tosi hämmästyneitä jättimäisestä kaivoshankkeesta näin lähelle Ylläksen hiihtoparatiisia.

Eräs mieshenkilö sanoi, että päättäjien pitäisi mennä ehdottomasti katsomaan Talvivaaran kaivosta, joten ehdotammekin, että teette sinne kevätretken, kun vielä on lumi maassa. Sama mies sanoi, että on onni, kun ei tarvitse asua enää Kainuussa. On hyvä myös, kun ei ole tullut vielä ostettua mökkiäYlläkseltä, voi mennä muualle hiihtelemään, jos tänne tulee kaivos. Tätä mieltä olivat monet muutkin hiihtäjät, että jos kaivos tulee, menevät toisiin keskuksiin, missä kaivoksia ei ole.

Varmaan olisi tarpeen tehdä tutkimus miten kaivos vaikuttaa turismiin Ylläksellä. Koska tämä on kansainvälisestikin tunnettu matkailukeskus ja jossa viime vuosina on satsattu todella paljon matkailuun. Uutta kylääkin ollaan perustamassa Maisematien varteen, josta on myös näkymät kaivosalueelle.

Matkailu ja kaivostoiminta näin lähellä toisiaan eivät tule onnistumaan! Ylläksenimagoonollutpuhdasluontojarauhallisuus,nämäovatEuroopassa suojelemisen arvoisia asioita.

Ei anneta ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden pilata tätä meidän aarretta.

Maiju Kukkonen

Mielestäni kannatettavin vaihtoehto on VE2 eli rautatieyhteys Hannukaiseen ja mahdollisesti Äkäslompoloon jatkossa.

Pentti ja Sirkka Mustanoja, Markku ja Tuula Koivula, Anne Pantsu

Me allekirjoittaneet Kuerjoen rantakaava-alueella loma-asunnon omistavat henkilöt olemme erittäin huolissamme mahdollisen kaivoshankkeen toteutuessaan tuomista haitoista ympäristöön ja luontoon.

Tiedotus kaivoshankkeesta ja mahdollisista sen mukana tulevista haitoista on puuttunut täysin. Vaatimuksemme on, että kaivoshankkeesta tiedotetaan kaivoshankkeen vaikutusalueella sijaitsevien lomakiinteistöjen omistajille heidän kotiosoitteisiinsa.

Avolouhoksen louhimisesta aiheutuva melu, kivipöly, räjäytykset ja maaperän mahdollinen tärähtely aiheuttavat vahinkoa kiinteistöille, haittaavat loma-asuntojen käyttöä ja laskevat niiden arvoa.

Olemme huolissamme rikastuksessa käytettävän veden ottamisesta luonnostaja käytön jälkeen epäpuhtaana valumisesta jokiin (Äkäsjoki, Muonionjoki, Tornionjoki aina mereen asti).

Olemme huolissamme kaivoksen vaikutuksesta pohjaveteen, ympärillä oleviin soihin, puroihin ja kosteikkoihin.

Olemme huolissamme kalojen, vesilintujen ja vedessä elävien eliöiden elinympäristön suuresta muutoksesta.

Selväähän on, että riistaeläimet esim. metsäkanalinnut häiriintyvät ja siirtyvät alueelta pois pysyvästi. Vaikea on rajata kaivoksen vaikutusaluetta luontoa ajatellen.

Olemme huolissamme kaivoksen vaikutuksesta Ylläksen matkailuelinkeinolle.

Olemme huolissamme yrityksistä, jotka ovat panostaneet matkailuun.

Kaivoksen aiheuttamat haitat Ylläksen alueen matkailuelinkeinolle saattavat olla moninkertaiset kaivoksen hyötyihin nähden.

Ylläksen aluetta on kehitetty valtavasti. Ylläksen matkailuvalttina on ollut puhtaat joet ja lompolot, hiljaiset tunturit ja hillasuot. Vaikea edellä mainittuja on enää markkinoida uskottavasti avolouhoksen jälkeen.

Kolarin rautatieasemalta ja Kolarinkautta Ylläksen alueelle, Äkäslompoloonja Ylläsjärvelle tulevia lomanviettäjiä ja turisteja kohtaa ensimmäiseksi näkymä kaivosalueesta.

Sivukiviläjitykset, kuorma-autot, valtavat sähkölinjat, räjäytysäänet, kivipöly ym. takaavat, että he seuraavalla kerralla valitsevat toisen lomakohteen.

Mahdollisesti kaivos työllistäisi muutaman sata ihmistä ehkä 300 henkeä muutamaksi vuodeksi. Työntekijöistä osa maksaisi veronsa Kolarin kuntaan, osa jonnekin muualle.

Ulkomaalainen pörssiyhtiö jakaa voittonsa osakkailleen. Kaivostoiminnan loputtua yhtiötä hyvin vähän kiinnostaa lopullisesti turmeltunut luonto,jonka se jälkeensä on jättänyt.

Kaivostoiminnalla on jokin takaraja, jolloin se loppuu. Ylläksen alueen lomakäytölle ei takarajaa ole näkyvissä.

Minkälaisen luonnon me jätämme jälkipolvillemme?

Vaadimme ehdottomasti tarkkoja selvityksiä kaivoshankkeesta aiheutuvista haitoista luonnolle ja kiinteistöillemme.

Päivi Valtonen, Ari Lyijynen, Hannele Koskinen

Hanketta on valmistelu ja suunnitelmat kaivostoiminnan käynnistämisestä tehty käytännössä salassa, alueen vapaa-ajan asuntojen omistajia kuulematta. Alueella satunnaisesti asuvia ei ole informoitu asiaankuuluvalla tavalla; suurpääosan vakituinen kotipaikka on kaukana PohjoisSuomesta, joten ei voida olettaa, että he seuraisivat pohjoisen paikallislehtiä päivittäin. Ei voida myöskään vaatia, että ihmiset vapaa-ajan asunnolleen saapuessaan keskittyisivät selvittämään paikallisviranomaisten mahdollisia tiedotteita jopa kymmenien kilometrien päässä sijaitsevien kunnanvirastojen ja muiden laitosten ilmoitustauluilta. Tavallisen ihmisen ei voida olettaa seuraavan ympäristöministeriön tai ELY-keskusten kotisivuja, puhumattakaan, että hän tavoittaisi yleensä erittäin hankalien polkujen päässä olevat netti-ilmoitukset.

Ympäristönsuojelulliset näkökohdat huomioiva ajatustapa ja ymmärrys tyrmäävät luonnon tietoiseen tuhoamiseen johtavan toiminnan. Hannukaisen (yhtä lailla kuin muunkin pohjoisen alueen) ainutlaatuisen maiseman, ympäristö- ja luonnonarvojen lopullisen tuhoamisen aiheuttama kaivostoiminta on estettävä, eikä Talvivaarassa tehdyn kaltaista erhettä saa toistaa. Pöyry Finland Oy:n tekemässä ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa on vain yksi toteuttamiskelpoinen vaihtoehto: VEO; hanketta ei toteuteta. Ympäristövaikutuksia määritettäessä on käytetty vielä löyhiä arviointiperusteita, mutta jo niiden perusteella voidaan ja myös niitä ilman voitaisiin päätellä, että kaivostoiminta aiheuttaisi Hannukaisen aluetta ympäröivälle luonnolle korjaamattomat tuhot. Kaivostoimintaa ei voida perustella väitteellä, että alueella ”on louhittu ennenkin”. Ajat olivat tuolloin, 1980 ja -90 –luvuilla tyystin toiset; ympäristönsuojelua ei osattu ottaa huomioon, eikä esimerkiksi Lapin luontoa ja ympäristöarvoja osattu tarkastella tuolloin merkittävänä kansallisomaisuutena. Nyt pitää osata. Merkittävä yksityiskohta on, että kaivostoimintaa suunnitellaan myös Kuervitikon alueelle. Noin 2,5 kilometrin päässä Hannukaisesta sijaitseva ”esiintymä” on täysin neitseellistä aluetta. Mikäli lupa ympäristöarvoista välittämättä kaivostoiminnalle myönnettäisiin, tarkoittaisi se korjaamatonta, valtaisaa tuhoa ainutlaatuisen Länsi-Lapin tunturimaisemassa: sivukivi- ja läjitysalueineen kaivokset hautaisivat alleen sekä paikallisten yrittäjien, asukkaiden että vapaa-ajan asuntoja rakentaneiden työn ja toiveet. Lopullisesti.

YVAssa (arviointiohjelman) Hannukaisen rautamalmiesiintymän sijainniksi määritellään 25 kilometriä Kolarista koilliseen, mutta ei mainita, että vain vajaan kymmenen kilometrin päässä kaivosalueesta sijaitsevat Äkäslompolo ja Ylläsjärvi; molemmat merkittäviä asuin- ja vapaaajanasuntotaajamia ja matkailukeskuksia. Kaivostoiminnan elinkaareksi lasketaan nykytekniikalla n. 15 vuotta, mutta sen aiheuttamat tuhot luon-

nolle ja ympäristölle ovat korjaamattomia. On lyhytnäköistä, jos muutaman vuoden toiminnalla tuhotaan yksi laajan, poikkeuksellisen hienon alueen pääelinkeinoista lopullisesti; kivilouhoksen ja kaivoksen rauniot eivät ole matkan arvoisia kohteita. Myös vapaa-ajan asuntojen tuotanto ja rakentaminen loppuu käytännössä kokonaan, jos kaivoshankkeen annetaan toteutua.

Vaadimme, että ympäristövaikutusten arviointiohjelman seuraavassa vaiheessa selvitetään yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti Northland Mines Oy:n hankkeen seuraukset ao.alueelle.

Alueen hyvin tuntevina, Lapin luontoa arvostavina vastustamme luvan myöntämistä kaivostoiminnalle missään muodossa.

Arto Alho, Hannu Auvinen

Kantamme hankkeen osalta on vaihtoehto 0 (VE0).

Erityisen huolestuneita olemme Hannukaisen avolouhoksen ja siihen liittyvien toimien vaikutuksesta vesistöihin (Äkäsjoki, Kuerjoki jne.). Luonnonmukaistaminen ja vesistöjen puhdistamistoimenpiteet on juuri saatu hyvälle tolalle. Kaivomme veden laatu ja riittävyys häiriintynee hankkeen johdosta. Alueen vedet (mm. Valkeajoki ja -lampi ym.) eivät riitä kaivoksen tarpeisiin. Maan täriseminen karkottaa kalat, linnut ja nisäkkäät.

Hyvä ilmanlaatu pilaantuu ja se haittaa mm. turismia.

Kaivoksen äänet eivät sovi Ylläs-Pallas kansallispuistoon eivätkä Hannukaisten kylän asukkaille / loma-asukkaille.

Vesi-, voima- ja rata-/rekkaväylät rikkovat totaalisesti kiinteistömme lähiympäristön rauhan ja mahdollisesti myös maiseman. Rata- yms. vaihtoehto 1. sijoittuu kartalta mitatennoin puolen kilometrin päähän kiinteistöstämme, mitä ei voi hyväksyä.

Avolouhos liitännäisineen ilmasta käsin arvioituna pilaa koko YlläsPallas alueen kiinnostavuuden matkailukohteena maailmanmitassa arvioiden. Louhoksen yms. jälkimaisemoinnista ei löydy asiakirjoista mainintaa, mikä on hämmästyttävää! Tämä on vähintä mitä kaivosyhtiöltä voi edellyttää. Myöskään ennakkotoimenpiteitä haittojen minimoimiseksi ei ole esitetty asiakirjoissa (vrt. Kiirunan kunnan taajaman siirto toiseen paikkaan).

Ylläksen alueen turismia on kehitetty 50 vuotta, mikä työ saattaa valua hukkaan kaivoshankkeen myötä.

Vaikka menetystä ei voisi korvatakaan taloudellisesti, luulisi kaivosyhtiön (tai valtion) tarjoavan asianosaisille jotain myönteistä muutaman paikallisen asukkaan työllistämisen lisäksi. Työvoima tullee pääosin kuitenkin muualta arviolta 15 vuodeksi.

Naturan ja kansallispuistojen laajentamisen aikana luonnon raiskaaminen em. alueiden läheisyydessä muistuttaa hölmöläisten peiton leikkaamista ja jatkamista toisesta päästä.

Aino S. Friman, Unto Friman, Timo Friman

Yleistä

Lausunnon antajilla on pitkä kokemus kaivostoiminnan vaikutuksista. Kurula 20:2 tilan maat sijaitsevat lähes 100 %:stisuunnitellun kaivoshankkeen lähivaikutusalueella. Tilalla edelleen asuva Aino S. Friman on Hannukaisen malmion löytäjä. Hän sai löydöksestään valtion pääpalkinnon 1975.

Unto Friman on työskennellyt useissa eri tehtävissä malminetsintään ja kaivostoimintaan liittyen ja työskennellyt sähköteknikkona Rautuvaaran kaivoksella useita vuosia sekä asuu edelleen Hannukaisella pyörittäen yritystään Ylläs-Sähköä.

TimoFriman on työskennellyt opiskeluaikoinaan useaan otteeseen sekä Rautuvaaran kaivoksella, että Hannukaisen avolouhoksella. Timo Frimanilla on ollut pitkäaikainen suunnitelma toteuttaa matkailuun liittyvä investointi kaivoshankkeen vaikutusalueelle ja on sen vuoksi seurannut kaivoshankkeen kehittymistä erityisellä mielenkiinnolla.

(http://fi.linkedin.com/pub/timo-friman/0/40/119)

Hankkeen vaikutukset

Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen

- talous- ja työllisyysvaikutukset ovat pääosin positiiviset sekä vaikutusalueella että seutukunnalla

- vaikutukset asumiseen ja alueen virkistyskäyttöön ovat vaikutusalueella negatiiviset

x toiminnan aiheuttama melu, pöly, pakokaasu, tärinä ja lisääntyväliikenne laskevat asumisviihtyvyyttä merkittävästi

x rauhallinen kyläyhteisö muuttuu teollisuusalueen reuna-alueeksi

x vaikutusalueen maankäytön rajut muutokset laskevat maanarvoa

erittäin voimakkaasti

-ulomman vaikutusalueen ulkopuolella vaikutukset ovat neutraaleja tai positiivisia

Vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen

-lähivaikutusalueella vaikutukset ovat pääosin negatiivisia.

-Hannukaisen kylän ja muut lähialueen kaivot voivat kuivua ja pohjavesi voi likaantua

-positiivisena vaikutuksena tulee olemaan Hannukaisen kyläyhteisön todennäköinen liittyminen kunnalliseen vesi- javiemäriverkostoon

-mahdollistaa sora- ja kiviaineksen keskitetyn oton maaperästä, voidaan säästää muita alueita usean kymmenen kilometrin säteellä

Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kyläkuvaan ja kulttuuriperintöön

-lähivaikutusalueella vaikutukset ovat pääosin negatiivisia

-lähivaikutusalueen metsätalous poistuu kokonaan, tilat pirstoutuvat ja käytettävissä oleva metsämaa pienenee alle tehokkaasti hoidettavan tilakoon

-maan arvo romahtaa kaivosalueella, lähivaikutusalueella sekä ulommalla vaikutusalueella (kaivoksen kupeessa oleva mökkitontti ei luontomatkailijaa kiinnosta!)

-lähivaikutusalueella poronhoito poistuu kokonaan ja ulommalla vaikutusalueella poronhoito vaikeutuu (Kivivuopion ja Lamunmaan poroaidat)

-suunnitellut mökki- ja virkistysalueet menetetään sekä lähivaikutusalueella että ulommalla vaikutusalueella (Kurula 20:2 suunnitelmat)

-Hannukaisen nauhakylämaisema todennäköisesti menetetään

-rakenteiden ja läjitysalueiden näkyvyys tuntureille ilmeisen negatiivista (3D mallinnuksella ja useammalla läjitysalueella voidaan saada hyviä tuloksia)

Vaikutus luonnonvarojen hyödyntämiseen, kuten kalastukseen, marjastukseen ja metsästykseen

-lähivaikutusalueella vaikutukset ovat pääosin negatiivisia

-rikastamoon tarvittavan veden riittävyys varmistettava hyvällä kierrätyksellä

-negatiiviset vaikutukset marjastukseen, metsästykseen pysyvät ilmeisen suppealla alueella

-ulommalla vaikutusalueella haitat marjastuksen ja metsästykseen jäävät pieniksi

-negatiiviset vaikutukset kalastukseen on mahdollista pitää suppealla alueella huolellisella suunnittelulla, riski ulottuu Muonion- ja Tornionjokeen

Sosioekonomiset vaikutukset

-positiiviset vaikutukset ulottuvat koko seutukuntaan rajan molemmin puolin Kemistä pohjoiseen

-mahdollinen negatiivinen vaikutus on luontais- ja perinne-elinkeinojen loppuminen

-matkailun ja luontaiselinkeinojen prosentuaalinen osuus laskee ja voi siten laskea alueen luontomatkailun kiinnostavuutta

-syntyy runsaasti ympärivuotisia teollisia työpaikkoja

-alueen bruttokansantuote nousee

-alueen kuntien verotulot kasvavat

-palvelurakenne vahvistuu ja monipuolistuu

-palvelujen käyttöaste nousee ja hyödyntää siten myös matkailuelinkeinoa

-yhteistyö Ruotsin ja erityisesti Pajalan kanssa konkretisoituu

-liikenneyhteydet parantuvat

-kustannustehokas mahdollisuus radan jatkamiseen Hannukaiselta Äkäslompoloon

-mahdollisuus radan jatkamiseen Kittilään

-avaa uudelleen keskustelun Jäämeren radasta

Suositus vaihtoehdoksi

Vaihtoehto VE2

- rikastamo sijaitsee Hannukaisessa, Rautuvaarasta jatketaan rautatieyhteyttä Hannukaiseen asti, Hannukaisesta rikaste kuljetetaan rautateitse vientisatamaan

- rikastushiekan läjitys sijoitetaan Hannukaisen alueelle, Hannukaisen louhoksesta luoteeseen sijaitsevalle suoalueelle

- voimajohtolinja sijoitetaan VE2 vaihtoehdon mukaan radan viereen

- kaivokselle johtava tie sijoitetaan VE2 vaihtoehdon mukaan radan viereen

- Äkäsjoen ylittävä rautatiesilta ylittää myös ns. vanhan Äkäsjoen tien

- Hannukaisen louhoksen ohitus Luosuntien kautta Äkäsjoen itäpuolitse, paluu takaisin 3 km Hannukaiselta pohjoiseen (näin estetään liikenteen ruuhkautuminen räjäytysten aikana avolouhoksen kohdalla)

- ratajatketaan Hannukaisesta edelleen Äkäslompoloon; näin edesautetaan merkittävästi myös matkailua sekä saadaan pienennettyä matkailuelinkeinon hankevastustusta sekä saadaan matkailun hiilidioksidipäästöjä laskettua ja hankkeelle myös vihreitä arvoja.

Yhteenveto

Hannukaisen rautakaivoshankkeen kokonaisvaikutukset ovat selvästi positiiviset. Hankkeen merkittävä yhteiskunnallinen ja alueellinen positiivinen vaikutus ylittää lähialueen erittäin suuret menetykset. (Huom. lausuman antajat ovat itse lähivaikutusalueelta.)

Onnistunut lopputulos edellyttää luonnollisesti Northlandin, Kolarin kunnan sekä eri instituutioiden aktiivista kanssakäymistä ja vuoropuhelua paikallisten maanomistajien, asukkaiden ja mökkiläisten kanssa. (esim. konkreettisia työkaluja voivat olla vaihtomaat, kaavoituksen helpottaminen, erityyppiset kompensaatiot jne.)

Kaikkien osapuolten edun mukaista on, että Northland, Kolarin kunta ja eri instituutiot varaavat asianmukaiset henkiset ja taloudelliset resurssit huomioimaan maanomistajien, asukkaiden, mökkiläisten, poronhoidon ja muiden menettäjien uhraukset. Näin toimien kaivosyhtiö pääsee nopeimmin kiinni positiiviseen kassavirtaan ja pitkät hankkeen kannattavuuttalaskevat valituskierrokset voivat jäädä kokonaan pois.

Jukka ja Tuula Friman

Huomioita jamielipiteitämme ko. kaivoshankkeen YVA-ohjelmasta:

YVA-ohjelman vireille tulon tiedottaminen; virallista henkilökohtaista tietoa hankkeesta ei tullut, tieto tuli ainoastaan paikallisten lehtien välityksellä tai ”puskaradion” kautta, vaikka asumme vaikutusalueella (YVA-ohjelma liite 3, Hannukaisen kaivoshanke, tarkastelu ja vaikutusalue).

Voidaanko YVA-ohjelma käynnistää, jos kaivosyhtiön suunnitelmat ovat hyvin keskeneräiset. Mm. pienryhmätyöskentelyssä 20.4.2011 esitettiin hankkeesta erilaiset kartat kuin YVA- ohjelmassa. Mm. suoja-alueet esiteltiin, joita ei näy YVA- ohjelmassa. Myöskin YVA-ohjelman konsultti on vaihtunut Pöyry Æ Ramboll ??

Asumme hankkeen vaikutusalueella ja olemme erittäin huolestuneita asuinympäristömme puolesta: mm. pöly-, melu-, tärinä-, valo-, maisemahaitat.

Olemme huolissamme hankkeen vaikutusalueella asumamme asuinkiinteistömme arvon laskusta sekä Kuerjoen ranta-alueella sijaitsevien lomatonttiemme (Kuerjoen rantakaava-alue) 18 kpl arvon laskusta.

Kuerlinkat (Kuerjoen koski- ja putousalue) sijaitsevat hankkeen vaikutusalueella (perikuntamme omistama alue), jota mm. Kolarin kunnan ja Ylläksen nettisivuilla nähtävyytenä mainostetaan. Vaikutukset ko. alueeseen ?

Raimo Roininen ja Anja Aalto

1. Kaivoshanke ja Yllästunturi

Yllästunturi on Suomen ”suurin ja kaunein”, eikä sen kehityspotentiaalista ole vielä kyetty hyödyntämään kuin pieni osa ja sekin kohdistuu pääasiassa talvikauden mahdollistuksien hyödyntämiseen. Syksyn ruska-aika on saamassa hiukan paremman suosion, mutta se on vain osa siitä, mitä se voisi olla.

Ylläksen tarjontaa sen omilla sivuilla mainostetaan seuraavasti: ”Ylläs on tunnettu erityisesti talviajan hiihto- ja laskettelumahdollisuuksistaan sekä kesän ja syksyn retkeilymahdollisuuksistaa.Talvisia aktiviteetteja ovat mm. huskyt, moottorikelkkailu, lumikenkäily, avantouinti, porot, lumikylä, pilkkiminen, savusaunat, kotieläinpiha, taide- ja käsityögalleriat sekä paljon muuta. Kesällä aktiviteetteihin kuuluu myös retkeily, sauvakävely, vaellus, kalastus, melonta, pyöräily, alamäkipyöräily, ratsastus, kulttuuritapahtumat, marjastus ja sienestys. Oletko jo kokenut Ylläksen? Tule käymään ja ihastumaan!”

Eri tutkimukset ovat osoittaneet, että luonnon voimavaroihin ja virkistystoimintaan perustuva matkailu ja kaivostoiminta eivät välttämättä sovi yhteen. Ylläksen osaltahan kaivoksen avaaminen Hannukaiseen todennäköisesti tarkoittaisi sitä, että Ylläksen läntisen alueen hyötykäyttö matkailuelinkeinossa loppuu.

Mielestäni on erittäin tärkeää, että YVA-selostuksessa kiinnitetään erityistä huomiota Ylläksen matkailu- ja virkistyskäytön yhteensopivuus kaivoshankkeen kanssa, varsinkin nyt kun näyttää vihdoinkin siltä, että aluetta on tarkoitus kehittää tehokkaammin uuden kaavan muodossa. Matkailu- ja virkistyskäyttöhän olisi kuitenkin, kun se oikein tehdään, investointi Kolarin tulevaisuuteen, kun taas kaivosinvestointi toisi vain hetken ”huuman” Kolarin päättäjille.

Arvioinnissa on ehdottomasti unohdettava nostalginen ajattelu siitä, että eihän sen vaikutukset silloin, kun siellä oli kaivostoimintaa ollut kovinkaan häiritsevää. Nyt puhutaan kokonaan toisesta asiasta. Mittakaava on ihan toinen – uuden kaivostoiminnan avaaminen tarkoittaisi sitä, että suunniteltu vuosituotanto ylittäisi huomattavasti sen mitä kaivoksesta louhittiin yhteensä niiden kymmenen vuoden aikana, kun se oli toiminnassa. Puhutaan myös kaivoksen hyödyntämisestä mahdollisena turistinähtävyytenä Talvivaaran ja Kiirunan esimerkin mukaan. Tällainen ”looginen” yhteenveto ei valitettavasti ole mielestämme kantava – koh-

deryhmä, joka käy Ylläksellä ei hae ”kaivoskokemusta” vaan virkistysmahdollisuuksia luontoa hyödyntäen.

Talvivaara ei tarjoa muuta kuin pelkästään kaivoksen ja Kiirunassa kävijöille aukeaa Pohjois-Ruotsin laaja tunturierämaa, jossa tunturit ja eräjärvet antavat aivan toisenlaisen elämyksen kuin mitä Suomen Lapissa on tarjolla. Sinne sopii yksi kaivos Kiirunaan ilman ettäse millään tavoin rajoittaisi erämaamatkailijoiden elämyksiä.

2. Vapaa-ajan asuminen ja kaivoshanke

Ylläs on vuosien varrella vetänyt puoleensa niin yksityishenkilöiden kuin myös yritysten investointejavapaa-ajan asumiseen. Viime vuosina rakennuslupia on myönnetty ennätystahtiin ja niinpä Ylläksen alueella vapaa-ajan asutusta on erittäin paljon. Osa vapaa-ajan asunnoista on keskittynyt tunturikeskukseen ja osa sitä ympäröivään alueeseen. Äkäsjoki Äkäslompolosta alavirtaan on myös vetänyt puoleensa investointeja vapaa-ajan asumiseen. Koko tämä alue tulee olemaan kaivoshankkeen vaikutusalueena ja kysymys onkin, mitä tapahtuu näiden investointien arvolle, kun kaivos avataan. Tätä tulee käsitellä hyvinkin laajasti nyt menossa olevassa YVA-selostuksessa ja siinä tulisi myös huomioida kaivoshankkeen vaikutus koko alueeseen infrastruktuurin rakentamisen sekä maantiekuljetusten huomattavaan lisääntymiseen huoltoajojen muodossa. Myös se seikka, että sikäli mikäli rikaste siirretään kaivosalueelta putkessa ja sen seurauksena kulta- ja kuparimalmin kuljetus tapahtuisi rekkaautokuljetuksena, on huomioitava YVA-selostuksessa.

Eri asia on sitten, kun käsitellään kaivosalueen välittömässä läheisyydessä olevia vapaa-ajan asuntoja. Kaivosyhtiöhän on julistanut, että kaivoksen ympärillä on 1 km:n suoja-alue, jossa ei tulla hyväksymään asutusta.

Tämä tarkoittaa sitä, että kaivosyhtiöllä on aikomus lunastaa tuon suojaalueen sisällä olevat kiinteistöt niiden omistajilta.

Tämä suoja-alue pitäisi sisällään myös Hannukaisen rantakaava-alueen. Hannukaisen rantakaava-alueelle ovat hakeutuneet sellaiset henkilöt, jotka arvostavat rauhallisuutta ja vapaa-ajan asunnon ympärivuoista hyödyntämistä ja siihenhän sillä alueella on tähän asti ollut mahdollisuudet.

Kaivosyhtiöllä voi olla suuri haaste tarjota Hannukaisen vastaavaa sijaintia vapaa-ajan asunnoksi.

Hannukaisen rantakaava-alueen vapaa-ajan asunnot on rakennettu ennen kaivosyhtiön tuloa alueelle 2005. Kaivosyhtiön on täytynyt tämä tietää, kun aloittivat toiminnan Hannukaisen kaivoshankkeen suhteen.

Sen lisäksi, että YVA-selostuksen pitää arvioida kaivoshankkeen vaikutus vapaa-ajan asutukseen Äkäsjoen varrella kokonaisvaikutusten

kannalta, sen pitää myös paneutua erityisesti sen suorassa vaikutuksessa oleviin

3. Vastaavat kokemukset

Suomessa on avattu viime aikoina useita kaivoksia ja menossa on tällä hetkellä useita hankkeita tämän lisäksi. Kokemukset Talvivaarasta ovat hälyttäviä. Ongelmat ovat huomattavasti laajemmat kuin miten ne oli kuvattu YVA-selostuksessa. Mm. pölyongelmat on koettu vaikeiksi jopa kolmen kilometrin päässä olevissa kiinteistöissä. Hannukaisen kaivoshankkeen YVA-selostuksessa tulee ottaa ”oikein” huomioon ne kokemukset mitä on saatu vastaavista hankkeista. Usein tällaiset pyritään väistämään sanomalla, että meillä on käytössä ihan uusi menetelmä ja näin nämä ongelmat on eliminoitu. Valitettavasti ne uudet menetelmät voivat tuoda uusia yllätyksiä ja jos kyseessä on jopa kokonaan uusi ennen kokematon menetelmä, ei tätä pitäisi missään tapauksessa kokeilla Suomen arvokkaimman tunturin kupeessa.

4. Sääolot

Kaikki jotka ovat hiihdelleet Ylläksen maisemissa, ovat huomanneet, että esim. tuulen suunnat eivät oikeastaan noudata mitään säännöllisyyttä. Usein on todennut, että vaikka kiertäisi koko tunturin, niin koko ajan on vastatuuli…? Kun tehdään eri ympäristövaikutusten mallinnusta, yleiset olettamukset eivät ole hyödynnettävissä tunturi-ilmaston alueella. Melun kulkeminen tuulen mukana voi olla yllättävän laaja. Väitetään, että tietyssätuulitilanteessa melu murskauksesta jota vanhalla kaivosalueella Hannukaisessa harrastetaan pari viikkoa vuodessa, voi kantautua jopa Luosuun asti.

YVA-arvioinnin pitää ottaa huomioon tunturialueen erikoiset ja nopeastikin muuttuvat sääolosuhteet reaalitasolla ja huomioida ne myös eri vuodenaikoina.

Jouko Jolla

Tilamme Rautula 47:4 kannalta VE1 on parempi vaihtoehto.

VE2 vaihtoehdossa haitat ovat suuret melun, tärinän ja luontoarvojen osalta, koska rautatie kulkisi tilamme asuntojen, lomamökkien, mökkien ja rantakaavassa olevien tonttien läheltä noin 100-400 metrin päässä.

Rautuvaaran metsäpalstan läpi kulkevat putket ja sähkölinjat pilaavat metsä- ja porotalouden ja myös mökkirakentamisen tuottavuutta.

Kivivuopion palstan osalta luontohaitta mökkirakentamisen osalta.

Antti

Soini

Omistamme Karhuhovi lomakiinteistön Äkäsjokivarressa osoitteessa Oksatie.

Mielestämme hankevastaava ei anna riittäviä selvityksiä alla mainittavissa asioissa. Jäljempänä termiä “hakija” käytetään Northland Mines Oy:stä.

Vaihtoehto 3:ssa rikaste kuljetetaan kuorma-autoilla Kaunisvaaraan: Kuinka hakija varmentaa loma-asukkaiden ja turistien turvallisen liikennöinnin Äkäslompolo – Kolari välillä. Kolari - Äkäslompolo tien käytön lisääntyminen (erikoiskuljetukset, raskas liikenne) vaikeuttaa lomaliikennettä. Hakemuksessa ei oteta kantaa, kuinka kevyen liikenteen tarpeet huomioidaan. Saattoporan kaivoksenmalminkuljetus Rautuvaaraan aiheutti Äkäsjoentiellä jatkuvia vaaratilanteita, eikä sitä voinut käyttää pyöräilyyn malmirekkojen piittaamattoman ajotavan vuoksi (kuolonkolari Rautuvaarassa).

Vaihtoehto 3:ssa on esitetty vaihtoehto, jossa Huukiin rakennetaan silta ja kuorma-autokuljetuksiin käytetään Hannukaisesta yhdysteitä 19722 ja 19721 kautta Äkäsjokisuulle. Kuinka hakija aikoo parantaa teiden 19722 ja 19721 kuntoa, jotta alueella asuvat ja loma-asukkaat voivat käyttää tietä turvallisesti. Esitetään, että hakija rakentaa tien suunniteltua putkilinjaa myöten Kalkkimaalle ja Huukiin, jotta Äkäsjoentien liikenne rauhoittuisi eikä raskas liikenne saastuta Äkäsjokea. Edellytetään, että putkilinjalle rakennetaan kaikissa tapauksissa meluvalli. Autokuljetusvaihtoehto aiheuttaa meluhaittaa loma-asutukselle sekä liikennöintihaittaa alueen vetovoimaisimpaan paikkaan eli Ylläkselle.

Esitetään, että hakija selvittää etukäteen rakennusten perustusten ja savupiippujen kunnon 10 kilometrin säteellä kaivoksesta, jotta myöhemmin voidaan todeta mahdolliset kaivostoiminnasta aiheutuneet vahingot.

Esitetään, että hakija selvittää etukäteen rakennusten vesikaivojen ja porakaivojen veden laadun teettämällä kaivojen vesinäytteistä laajan vedentutkimuksen. Hakijan mukaan alueella on vain 4 porakaivoa. Me edellytämme oman porakaivomme etukäteistutkimusta ja takeita siitä, että porakaivomme vedenlaatuun tai -määrään aiheutuvan vahingon korvaa hakija.

Miten kaivoksessa käytetty vesi palautetaan riittävän puhtaana takaisin Äkäsjoen vesistöön? Aiheutuuko haittaa Äkäsjoen vedenlaatuun? Esitetään, että hakija järjestää jatkuvatoimisen seurantamittauksen rikastamon poistovesille sekä purkuvesistöön. Tämä mittaus- ja puhdistustoiminta on turvattava 20 vuotta kaivoksen lopettamisen jälkeen (esim. rahaston avulla). Jatkuvatoimisessa mittauksessa tulee mitata vähintään laitoksessa käsiteltävien metallien pitoisuudet esim. Cu, Fe, Au, Zn , S ja lisäksi prosessissa käytettävien kemikaalien pitoisuudet. Poistovesien happitaso tulee säätää vähintään purkuvesistön happitason tasolle ennen purkuvesistöön laskemista. Vesistöön laskettava vesi on neutraloitava purkuvesistön pH:ta vastaavaksi. Lisäksi hakijan tulee esittää miten mahdollisesti aiheutettu haitta kompensoidaan virkistyskalastuksessa.

Hakijan tulee seurata Äkäsjokivarren puissa esiintyvää luppoa. Luppo on porojen ensisijaista ravintoa kevättalvella. Lupon määrä laskee, jos ilman

saasteiden määrä nousee. Kaivoksesta ei saa aiheutua haittaa ilmansaasteiden muodossa lähiympäristöön.

Hakijan on esitettävä etukäteen kaivoksesta aiheutuva melutaso säteittäin ympäröivään maastoon. Esim. 5 km:n säteellä 38 desibeliä. Yöaikaan desibeli taso ei saa ylittää 40 dB Äkäsjoen läheisyydessä loma-asutuksen alueella. Hakijan tulee esittää selvemmin, kuinka se aktiivisesti vähentää melutasoa loma-asutuksen alueella. Esimerkiksi rakennetaankomeluaita tai -valli loma-asutuksen ja kaivoksen väliin.

Raskaan kaluston on täytettävä korkeat laatuvaatimukset ja ympäristönsuojelutoimet (öljyntorjunta, varikko-alueet).Hakijan tulee edellyttää riittävän laadukkaan kaluston käyttöä ja sertifioitua urakoitsijoiden koulutusta ympäristön suojelussa ja öljyntorjunnassa. Lisäksi em. asioiden toteuttamista tulee ELY-keskuksentai vastaavan tahon tarkastaa jatkuvasti pistokokein.

Hilkka Oksala

Koska mahdollisuuteni perehtyä Kolarin Hannukaisen kaivoshanketta koskevaan YVA-selvitykseen on ollut etenkin ajankäytöllisesti rajallinen, esitän aiheesta lyhyesti alueen asukkaana, ammattini edustajana sekä hengityselinkroonikkona seuraavaa kritiikkiä.

Useimmat meistä tietää, että kaivostoiminta yleisestikin ottaenaina aiheuttaa pysyviä muutoksia ja varsinkin vaurioita yhteiseen maisemaamme, luontoon ja ympäristöön. Tämä merkitsee samalla muutoksia ihmisten ja eläinten elinolosuhteisiin kaivosten vaikutusalueilla. Nämä muutokset eivät ole itsestään selvästi myönteisiä. Muutokset ovat erityisen vahingollisia vanhimmille elinkeinoille, jotka ovat luonteeltaan kestäviä ja luonnon uusiutumiseen perustuvia.

Hannukaisen kaivoshanke merkitsee sitä, että koko Kolarin kunnan pohjoisosasta muodostetaan suuri teollisuusalue. Hankkeen toteutumisvaihtoehdot 1 – 3 merkitsevät sitä, että valtavilta alueilta poistetaan yhteyttäväkasvipeite. Tämä sekä kyseisten maa-alueiden yksinomainen varaaminen teolliseen toimintaan tekevät tulevaisuudessa näillä alueilla mahdottomiksi jo esihistorialliselta ajalta periytyvät elinkeinot, kuten metsästyksen, sisävesikalastuksen, poronhoidon ja keräilyn, erityisesti marjastuksen. Hanke siis antaa kuoliniskun alueella harjoitettaville luontaiselinkeinoille ja niiden kehittämiselle. Tämän asian talousvaikutukset olisi tutkittava ennen kuin lopullisia lupia kaivostoiminnalle myönnetään. Uusiutuva luonnonympäristö on tähän mennessä ollut alueen elinehto, joka kaivoshankkeen toteutuessa häviää ehkä pysyvästikin.

Kiinnitän erityistä huomiota YVA-selvityksen kulttuuriperintöä koskevaan osioon ammattini ja koulutukseni puolesta, pitkäaikaisena asukkaanaja toimijana alueella. Ihmettelen niitä syitä, miksi allekirjoittaneen ja eri työryhmien tutkimustuloksia ei ole huomioitu arkeologisten löytökohteiden ja muinaisjäännösten osalta kaivoshankkeen vaikutusalueella. Kolarin kunnan muinaisjäännösten lukumäärästä on YVA-selvityksessä

(s. 56) esitetty yli 10 vuotta sitten vanhentunut tieto. Jo ennen Mikroliitti Oy:n tutkimusta esim. Äkäsjoen lasku-uoman alueelta Hannukaisen ja Äkäsjokisuun kylistä oli Hannu Kotivuoren inventoimien kohteiden lisäksikartoitettu yli 20 muinaisjäännöstä Oulun yliopiston hallinnoiman kuntainventoinnin yhteydessä vuosina 1997 – 98. Aineisto on toimitettu Museoviraston ja Oulun yliopiston julkisiin arkistoihin, jälkimmäisessä tapauksessa arkeologian laboratorioon, vuonna 2000. Aineisto on myös saatavilla sidottuna Kolarin kunnankirjastosta ja mapitettuna kunnan tekniseltä osastolta. Tuohon vuoteen mennessä kunnasta oli rekisteröity kaikkiaan 227 arkeologista havaintokohdetta. Kohteissa on myöhemminkin 2000-luvulla suoritettu tarkastuksia (Antti Krapu ja Mika Sarkkinen). Myös Mikroliitti Oy:n tutkimus osoittaa sen, että alue on arkeologiselta merkitykseltään erityisen rikasta. On todennäköistä, ettäkohteita löytyy kaivostoimintaan varatuilta alueilta huomattavasti lisää.

Alueen esi- ja kulttuurihistoriallinen merkitys lähtee viime jääkauden loppuvaiheen maisemakehityksestä, joka todennäköisesti houkutteli seudulle pohjoisia peuranpyytäjiä ja eteläisiä tai kaakkoisia Ancylus-järven rannikon hylkeenpyytäjiä. Mahdollisesti nämä kansanryhmät kohtasivat toisensa juuri tällä seudulla, joka edusti supra-akvaattiseen mantereeseen liittyneen vaara- ja tunturiseudun sekä muinaisen Itämeren Ancylusrannan yhdistämää pohjoista vyöhykettä. Nämä ihmisryhmät alkoivat kvartsin rinnalla hyödyntää alueelta löytynyttä vihreäkiveä, joka arkeologisesti tunnetaan ns. (perä)pohjalaisena kivityökalukulttuurina. Tämä lienee alueelta myöhemmin, joskin varhaisen häviämisensä vuoksi heikosti tunnetun omintakeisen metsäsaamelaisen kulttuurin taustalla. Esitän alla listauksen niistä julkaisuista ja arkistoaineistoista, joita olen tuottanut lähivuosina tältä jo 2000-luvun alussa väitösaiheekseni valitsemaltani alueelta.

Arkeologisen tutkimuksen kannalta ihannetilanne olisi se, että tutkimuksen ei tarvitsisi edetä teollisuusintressien painostamina pelastustöinä. Mikäli kuitenkin kaivoshanke toteutuu, esitän edelleen tarkennettuja ja jatkuvia arkeologisia inventointeja ja tarvittaessa kaivauksia kaikkien toteutettavien infrarakenteiden kohdille jo kaavoitusvaiheesta lähtien. Esitän tällöin myös yhteistyötä aidosti ja osoitetusti paikallisten asiantuntijoiden kanssa. Tällainen on mm. kunnan kotiseutumuseo, jonka toimenkuvaan kuuluvat myös paikallisen maisemaperinnön kysymykset.

Hengityselinkroonikkona eli astmaatikkona esitän lisäselvityksiä kaltaisteni tulevaisuuden osalta teollisuusympäristössä, joka epäilemättä merkitsee olennaista ilmanlaadun heikkenemistä erityisesti pölyjen, mutta myös lisääntyneen radioaktiivisen säteilyvaaran osalta. Vaadin YVAselvitystä myös Nordkalkin ja Rudus Oy:n toiminnasta Äkäsjokisuulla, jossa jo nyt on täysin vapaasti tuulille altis hienon mineraaliaineksen läjitysalue. Millä tavoin estetään vaarallisten pölyjen ja hiukkasten leviäminen tuulten mukana lähiympäristöön?

Satu Uuttu-Kenttälä ja Jari Kenttälä/Velhon Kota Oy

Olemme huolissamme elinkeinomme ja työpaikkamme tulevaisuudesta Hannukaisen kaivoksen avaamisen jälkeen. Eniten meitä huolettaa sivukivien läjityspaikan läheisyys Velhon Kota –nimiseen latukahvilaamme ja Hannukaisen latureittiin. Onko tutkittu ja pystytäänkö ylipäänsä tutkimaanpölyhaitat tuulen mukana latureiteille ja mm. kuljetuksista aiheutuva pölyäminen? Onko mahdollista siirtää kivien läjityspaikkaa kauemmas hiihtoladuista ja mm. Kuertunturista? Mikä on tarkka uraanipitoisuus kivissä ja otetaanko sitä kaivoksessa talteen? Mm. näihin asioihin haluaisimme tarkempaa selvitystä ja huomion kiinnittämistä kaivoksen vaikutuksia arvioitaessa.

Jarmo Alatalo/Ylläksen Ykkös Caravan

Kaivoksen lopettamisesta on tehtävä kattavat suunnitelmat, jotka liitetään lupaehtoihin.

Miten kaivos lopetetaan, mitä tehdään maisemalle/ympäristölle, avolouhokselle jne? Maisema ja ympäristöhaittoja on ehkäistävä jo kaivoksen toimiessa. Siitä on esitettävä kattavat suunnitelmat YVAselvitykseen. Kaivosluvissa kaivosyhtiö on myös velvoitettava toimimaan suunnitelmien mukaan.

Sitova aikataulu eri osa-alueille, louhoksen ja sivukivikasojen maisemointi, rikastushiekka-altaiden sulkeminen, jätevesien käsittely jne.

110 kV:n sähkölinjan purkaminen välillä Rautuvaara-Hannukainen ja sille raivatun linjan metsitys/entisöinti kaivoksen lopetettua toimintansa.

Jos Rautuvaaran ja Hannukaisen välille rakennetaan massiivinen uusi tieyhteys, on sen haitat minimoitava kaivoksen lopetettua toimintansa.

Viittaan Suurikuusikon YVA-ohjelmaan ja siitä annettuun viranomaislausuntoon, jossa "ymmärrettiin" kaivoksen avaamisen kiirettä ja YVAssa olevia puutteita esim. kaivoksen sulkemisen osalta. Kiire ei saa olla mikään peruste, sitovat suunnitelmat on tehtävä meni siihen sitten aikaa vaikka kuinka kauan ja sillä hyvä.

Rikastushiekka-altaiden sijoitusvaihtoehtojen tarkastelua on jatkettava myös YVA-ohjelmassa mainittujen vaihtoehtojen osalta.

Pienryhmissä on tullut esiin, että kaivosyhtiön intresseissä on sijoittaa rikastushiekka-allas Hannukaisen kaivosalueelle ja YVAssa esitettyjen vaihtoehtojen tutkiminen on lopetettu. Mielestäni erityisesti Rautuvaaran vanhojen rikastushiekka-altaiden käyttämistä tulevan kaivoksen aikana on edelleen tutkittava.

Lopullinen päätös asiasta tehdään aikanaan ja faktaa päätösten pohjaksi on kaivosyhtiön esitettävä laajasti. Se, että ei kannata tai eivät tiedä mitä

nykyisissä altaissa on tai miten ne on pohjattu, ei missään tapauksessa riitä. Rautuvaaran rikastusiekka-altaista on osittain tai kokonaan edelleen vastuussa Rautaruukki. Rautaruukin on hoidettava altaat siihen kuntoon, että Hannukaisen tuleva kaivosyhtiö voi ne ottaa vastaan ja jatkaa niiden mahdollista käyttöä turvallisesti myös tulevaisuudessa.

Hannukaisen kaivospiiri on pyrittävä pitämään mahdollisimman pienenä. Jos rikastushiekka-allas sijoitetaan sinne, se laajenee huomattavasti, jolloin laajat alueet poistuvat poronhoidon, metsästyksen, marjastuksen jne. käytöstä. Rautuvaarassa olevat rikastushiekka-altaat ovat jo nyt tältä osin ns. poissa luontaiselinkeinojen käytöstä.

Tien 940 käyttö ja koko alueen liikennesuunnitelmat

Hannukaisen kaivospiirin sisään on jäämässä osa 940 tiestä. Tästä aiheutuu esteettömälle liikkumiselle huomattavaa haittaa. On esitetty, että esim. räjäytysten aikana liikenne joudutaan ajoittain pysäyttämään. Näin ei saa käydä. Vaihtoehtoja voivat mielestäni olla esim, että tie 940 siirretään osittain Äkäsjoen itäpuolelle kaivospiirin ulkopuolelle jne.

Jos jostain syystä tiellä 940 joudutaan liikennettä ajoittain pysäyttämään, niin tielle ei saa missään tapauksessa rakentaa pysyviä rakenteita tätä varten. Liikenteen pysäyttäminen on hoidettava ihmisvoimin ns. manuaalisesti samoin kuin se tehdään nyt esim. asfalttitöiden aikana. Pysyvät rakenteet ovat aina nähtävissä ja luovat haitallista matkailuimagoa koko ajan, koska kaikki ohi ajavat voivat ne nähdä.

On myös tutkittava ja tehtävä liikennesuunnitelmat Äkäslompolon kylän liikennemäärien kasvusta aiheutuvien haittojen minimoimisesta. Jos liikennettä ohjataan enenevässä määrin Ylläsjärven kautta maisematielle, on selvitettävä ja toteutettava yleiskaavassa mainittu tie maisematieltä Kaulavaaran kautta Äkäslompolon kylään sekä uusi silta Äkäsjokeen YYTH:n toimipisteen alapuolella.

Alueen kaavoitus

Hannukaisen kaivospiirin alueelle ollaan laatimassa kaavaa. On selvitettävä seikkaperäisesti YVA-selostukseen, mitkä asiat ratkaistaan kaavalla ja mitkä tulevat päätettäviksi kaivoksen avaamiseen liittyvissä luvissa. Tämä on selvitettävä, jotta me alueen ihmiset ymmärrämme ne vaiheet ja tavat miten voimme asioihin vaikuttaa.

Rautatievaihtoehdot

Kattavat selostukseteri vaihtoehdoista liittyen rautatiehen.

Jos rautatietä ei jatketa Hannukaiseen, vaan malmin lastaus tehdään Rautuvaarassa, putkilinjat yms. vaikutukset maisemaan. Tarvitaanko ja mitkä olisivat liikennemäärät Rautuvaara-Hannukaisen välillä? Voitaisiinko

kaivoksen polttoaineet siirtää putkessa Rautuvaarasta kaivosalueelle jne.?

Malmin kuivauksen vaihtoehdot, laajuus, ympäristöhaitat/edutjne. Päätösmekanismi, kaava, muut kaivosluvat, muu mikä?

Jos rautatiejatketaan Hannukaiseen, havainnekuvin eri vaihtoehdot tien 940 ylitykseen/alitukseen.

Metsästys

On selvitettävä kaivospiirin vaikutus riistaeläimiin. Aiheutuuko kaivospiiristä niiden määrään ja/tai käyttäytymiseen muutoksia jne.

Matkailuimago

Emme halua olla kaivospaikkakunta,jossa on myös matkailua, vaan matkailupaikkakunta, jossa on sivuelinkeinona kaivostoimintaa.

On ilmeisen selvää, että kaivostoimintaa eri muodoissa tulee olemaan Hannukaisen jälkeenkin, mutta siinä voi olla katkoksia niin kuin Rautuvaaran ja nyt tulevan Hannukaisen välillä.

Matkailu on se elinkeino, jolla päästään näiden suvantovaiheiden yli, joten sen eteen tulee tehdä kaikki tarvittava.

Tämän mielikuvan ylläpitämiseksi tarvitsemme tutkimusohjelman ja varoja.

Tutkimusohjelmassa on tutkittava 2-3 vuoden välein, onko alueen matkailuimago muuttumassa. Imagomarkkinoinnilla on vahvistettava alueelleomaleimaista imagoa ja estää kaikin keinoin vääränlaisen/haitallisen imagon syntyminen Ylläksen alueelle.

Tutkimusohjelma on toteutettava yhdessä Ylläksen yhteismarkkinointi ry:n, jonkin yliopiston/vastaavan tutkimuslaitoksen ja kaivosyhtiön yhteisvoimin.

Juhani Strömberg

Ottaen huomioon kaivoshakemuksen merkityksen lähialueen muille elinkeinoille tuntuu ihmeelliseltä suunnitelman epätarkkuus ja ristiriitaisuus ja suunnitelmien keskeneräisyys.

- Louhittavan malmin vuotuinen määrä on haarukoitu todellalaajalla haarukalla.

- Rikastamoiden paikalle ei ole tehty tarkkaa suunnitelmaa.

- Sivukivialueen on sanottu sijaitsevan Kuervaaran länsi- ja luoteispuolella. Tosiasiassa se ulottuu myös vaaran pohjois- ja koillisosiin.

- Kummallisinta on se, että tälle sivukivialueelle on haettu ja saatu kaivoksen perustamiseen liittyvä tutkimuslupa (HAN 57-64). Eihän näin voi menetellä.

Sivukivelle tuleekin etsiä vaihtoehtoisia sijoituspaikkoja. Rikastuskokeet ovat vielä kesken eikä tarkempaa suunnitelmaa ole tehty rikastushiekkalietteen kuivapitoisuudesta. Tällä on kuitenkin oleellinen merkitys rikastushiekan määrälle ja rikastushiekka-altaiden koolle ja tilavuudelle. Esitetyt vaihtoehdot eivät todellisuudessa ole vaihtoehtoja, koska yksikään ei riitä syntyneelle lietteelle, jos jätetään pois Hannukaisen luoteisnurkassa oleva, suunniteltu rikastushiekka-allas, jonne sitä ei missään olosuhteissa tule tehdä huomautuksen toisessa osiossa esitettyjen syiden vuoksi. (Kaivoshakemus ja Natura)

Kuervitikon malmion suunnitelmat ovat totaalisesti levällään. Selvityksen mukaan Kuervitikossa ei ole määritetty todettua mineraalivarantoa. Kuitenkin tälle avolouhosalueelle on suunniteltu sivukiven ja rikastushiekan läjitystä. Suunnitelman mukaan malmiota louhitaan neljä vuotta Hannukaisen kaivostoiminnan alettua ? Ei tunnu loogiselta.

YVA-suunnitelmassa ei juuri oteta kantaa kaivostoiminnan aiheuttamista ongelmista Ylläksen alueen muille elinkeinoille, jotka ovat erittäin paljon riippuvaisia luonnonpuhtaudesta ja –rauhasta. Tuntuukin kummalliselta, että tuulien suunnat on paikallisesti jätetty kokonaan huomiotta. Esitetään vain tuulien suunnat Pellossa. Kuitenkin valkoiset hanget ovat Ylläksen myyntivaltti talvella ja paikallisesti tuulet käyttäytyvät eri tavalla kuin Pellossa. Esimerkiksi Talvivaarassa on riittävästi esimerkkiä haitoista ympäristölle. Siellä kuitenkin kasvollinen omistaja ottaa asiat vakavasti ja on puuttunut epäkohtiin ponnekkaasti.

Tässä tapauksessa ei ole esitetty suunnitelmia pölyn sidonnasta murskaus- ja rikastusvaiheessa. Sivulla 90 (raportti; Hannukaisen rautakaivoshanke) on lueteltu kaivoksen ympäristövaikutuksen laajuus. Tässä tapauksessa laajuusalueon esitetty liian pienenä matkailuelinkeinon kannalta katsottuna.

Hannukaisen kaivoksen suhteen ei ole tehty minkäänlaista lopetusuunnitelmaa. Ennen mahdollista kaivoslupaa tulee tällainen suunnitelma olla tehtynä ja riittävästi varoja sulkutilillä, joita käytetään ympäristöhaittojen korjaamiseen, kun kasvoton omistaja on häipynyt maisemista.

Kaivoshakemus ja Natura

Suunniteltu kaivos sijaitsee Tornion-Muonionjoen Natura-alueella. Tälle alueelle on merkittävää lohen ja meritaimenen luontainen lisääntyminen. Erityisesti Äkäsjoki sivujokineen on Suomen merkittävimpiä, ellei merkittävin meritaimenen lisääntymisjoki. Tätä seikkaa ei kaivossuunnitelmassa ole ollenkaan huomioitu. Muutokset jokien veden pH:ssa ja hiekan valuminen kutualueille tuhoaisi totaalisesti nyt tehdyt toimenpiteet kutualueiden kunnostuksessa Äkäs- ja Kuerjoessa.

Erityisen vaarallinen on kaivosalueen luoteispuolelle suunniteltu rikastus-hiekka-allas. Liitteen 1 kartasta nähdään kuinka allas katkaisee Kuerjokeen virtaavan Kivivuopionojan, joka oikeastaan on Laulukarhakanoja. Tämä oja on tärkeä taimenpuro, jonka suuosassa on taimenen kutualue. Vesilain pykälä 15 kieltää tällaisen toiminnan, koska se aiheuttaa haittaa kalastukselle ja tässä tapauksessa taimenelle sekä tulvavaaran altaan yläpuolella ja veden vähyyttä altaan alapuolella. Kuerjoki on ollut ja on vieläkin tärkeä meritaimenen lisääntymisjoki. Liite 2 esittää taimenen poikastuotannon lähialeen joissa. Liitteessä 3 esitetään, että meritaimen lähtee Kuerjoesta merivaellukselle Pohjanereen.

Suunniteltu rikastushiekka-allas Laulukarhakanojan keskivaiheilla on erittäin suuri uhka meritaimenen lisääntymiselle Äkäs-ja Kuerjoessa. Altaan pengerryksestä valuu hiekkaa jokisysteemiin ja pilaa ne kutualueet, joita sinne on kunnostettu yhteiskunnan tuella. Olen henkilökohtaisesti usean kesän ajan kunnostanut Kuerjoen kutu-ja poikasalueita. Allas olisi myös jatkuva uhka vuosikymmenien ajan veden laadulle ja ekosysteemille. Tämän osoittaa myös Rautuvaaran vanhan rikastushiekka-altaan vaikutukset alapuolella olevaan Niesajokeen (kohonneet rauta- ja sulfaattipitoisuudet).

Kaivosyhtiön suunnitelmassa suhtaudutaan erittäin vähättelevästi Äkäsja sen sivujokien taimeniin puhumalla sivujokien paikallisista taimenkannoista. Kuitenkin ne ovat perimältään meritaimenia ja voivat lähteä merivaellukselle kuten on myös osoitettu tapahtuvan.

Vanhojen avolouhosten veden poistaminen Äkäsjokeen on erittäin riskialtis toimenpide, jonka toteuttamiseksi ei ole tehty pitävää ja vaaratonta suunnitelmaa. Taimen palaa merivaellukselta syntymäjokeensa veden hajun ja muiden ominaisuuksien perusteella. Nyt, jos veden laatua muutetaan kaivostoiminnan vuoksi, estyy meritaimenen paluu kutujokeensa ja kanta heikkenee. Parasta olisi, jos tätä vettä käytettäisiin rikastusprosessissa, suunnittelemalla kaivosten louhinta siten, että toiminta aloitettaisiin Kuervitikon kaivoksesta. Näin tämä avolouhos voitaisiin myöhemmin täyttää sivukivellä ja rikastushiekalla.

YHTEENVETO KAIVOSHAKEMUKSESTA

Kaivoshakemus on tehty paljolti vaillinaisten tutkimusten perusteella ja ottamatta huomioon ympäristöä ja alueella olevaa yritystoimintaa. Tässä olisi nyt mahdollisuus edes yrittää parempaa yhteistyötä, koska kaivostoimintaa tuskin voidaan estää. Toiminnalle tulee kuitenkin pistää sellaiset ehdot, että ympäristö ja luonto kärsisivät mahdollisimman vähän ja haitat maisemoidaan ja korjataan vielä vuosikymmeniä kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen.

Tämän vuoksi suunnittelulle tulisi ottaa vielä lisää aikaa ja avoimuutta. Tilannetta voitaisiin ehkä parantaa avaamalla ensin Kuervitikon avolouhos, jonkasivukivestä rakennettaisiin suojavallit suunniteltujen louhosten itäpuolelle melun ja pölyn estämiseksi Ylläksen matkailualueelle.

Lopuille sivukiville haettaisiin toinen sijoituspaikka ja Kuervitikon avolouhoksen loputtua se täytettäisiin sivukivellä ja rikastushiekalla.

Rautuvaaran rikastushiekka-altaasta tulisi myös määrittää uraanipitoisuudet ja harjoit-taa avoimempaa tiedotuspolitiikkaa. Kuervitikon kaivoksen luoteispuolelle suunniteltua allasta ei missään nimessä tulisi rakentaa sen pitkäaikaisten haittavaikutusten vuoksi.

Kuervitikon kaivos estää pääsyn palstoille 16:113; 16:78; 16:81; 16:101 karttaan merkittyjä uria pitkin. Kaivosyhtiön tulee tehdä alueelle uusi kulku-ura.

Asta Flöjt

A. Arviointiohjelma on liian yleispiirteinen

Kyseinen kaivoshanke on varsin laaja ja vaikutuksiltaan todennäköisesti monimuotoinen sekä ympäristöön että muihin elinkeinoihin.

”Hannukaisen kaivoshanke sijaitsee Kolarin kunnassa, kuntakeskuksesta noin 25 km koilliseen. Kaivoshanke sisältää Hannukaisen ja Kuervitikon louhokset. Louhinta aloitetaan avolouhintana, maanalaisesta louhinnasta päätetään myöhemmin. Hannukaisen avolouhoksen pituus tulee olemaan noin 2,5 km, leveys noin 1,5 km ja syvyys noin 300 m. Vastaavasti Kuervitikon louhoksen pituus on noin 1,2 km ja leveys noin 0,7 km. Malmien arvioitu louhintamäärä on 5-10 Mt/a, sivukivien 18-36 Mt/a ja rikasteen määrä noin 2-4 Mt/a. Syntyvän rikastushiekan määräksi on arvioitu 50-100 Mt (30-60 Mm3). Kaivosten arvioitu toiminta-aika on 1425 vuotta. Tuotannon on suunniteltu alkavan Hannukaisessa vuonna 2014 ja Kuervitikossa noin neljä vuotta Hannukaisen avaamisen jälkeen. Rikastaminen tapahtuu jauhatuksen, vaahdotuksen ja magneettisen erotuksen avulla. Alueen malmiot sisältävät raudan lisäksi mm. kuparia, kobolttia ja kultaa.”

Arviointiohjelma on kuitenkin sangen yleispiirteinen, eikä ohjelmassa yksilöidä erityyppisten riskien arviointimenetelmiä eikä esitetä periaatteita vahinkojen synnyn estämisille.

Seuraavia kohtia tulee tarkentaa yksityiskohtaisin arviointitavoittein arviointiohjelmaan:

1. kaivosalueiden vesien puhdistamisen periaatteet sekä puhdistamisen vaikutuksien arviointi ja seuranta

o puhdistamoratkaisut, selkeytysaltaat

o kiintoaineiden laskeumat alapuolisiin vesistöihin

o kalkin tai muiden kemikaalien lisäykset ja niiden valvonta

o suljettu veden kierto koko kaivoksen toiminnassa, miten se tehdään

o kevättulvan käytön estäminen haitallisten aineiden juoksutukseen; määrärajoitukset ja valvonta, ettei periaatteena ole ”laimennetaan” myrkyt kevättulvaan

o ravinnekuormituksen kasvun estäminen: Kalsium, magnesium, sulfaattinen rikki, natrium ja/tai kalium, nitraatti

o kemikaalijäämien estäminen: esim. kaloille haitalliset flokkulaatit

o kiintoaineksen sedimentaation estäminen jokien ja järvialtaiden rannoille ja painanteisiin

o kiinto-aineksen mukana kulkeutuvat metallit / arseeni tai muuthaitta-aineet

o vesiliukoisten myrkyllisten raskasmetallien, kuten uraanin ja uraaninhajoamistuotteiden liukenemisen estäminen juoksutus- ja vuotovesiin, sekä niiden rikastumisen estäminen alapuolisen vesistön elonkierrossa.

o metallikuormituksen estämisen periaatteet

o kaivostoiminnan vesistö- ja kalastovaikutukset mm. Äkäsjoen erittäin uhanalaisille meritaimenille ja Tornion-Muonionjoen lohi- ja meritaimenkannoille. (RKTL).

o vaikutukset Tornion-Muonionjokien ja Äkäsjoen kalastusmatkailuun

o vaikutukset Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan

2. pohjavesiin aiheutuvien haittojen estäminen

o kaivostoiminnan aikana avolouhoksen kuivatusvesien keräys alentaa irtomaan pohjaveden pintaan

o pohjavesien virtaussuuntien mahdolliset muutokset ja siitä aiheutuvat haitat

3. kaivannaisjätteiden ympäristövaikutuksien estämisen periaatteet

o Jätteen kemialliset ominaisuudet; onko jäte happoa tuottava vai happoa tuottamaton?

o Sisältääkö jäte haitta-aineita?

4. Kaivosympäristövaikutukset elinympäristöön: maaperään, kasvillisuuteen/ eliöstöön

o Pölyn leviäminen lähialueella (lehvästövauriot, huokosten tukkeutuminen)

o Kaivostoiminnan vaikutukset alueen poronhoitoon ja muihin elinkeinoihin.

o kaivostoiminnan vaikutukset alueen asukkaisiin, mökki- ja lomalaisiin

o kaivostoiminnan vaikutukset alueen luonnon ekosysteemipalveluiden toimintaan ja puhtauteen.

o kaivostoiminnan vesistö- ja ympäristön pilaantumis- ja saastumismäärä.

o kaivostoiminta-alueen muuta elinkeinotoimintaa ja virkistyskäyttöä rajaava merkitys heijastusvaikutuksineen.

o kaivostoiminnan vaikutus alueen liikenteeseen, liikenneturvallisuuteen ja tiestöihin.

5.Ilmastopäästöt

o Rikastustoiminnassa aiheutuvien kemikaalipäästöjen estämisen periaatteet ja vaikutusten seuranta

o Valtavien maansiirtotöiden vaikutukset radiumin ja radonin lähteinä, sekä rikastushiekka-altaan radonpäästöt.

o Kaivostoiminnan eri päästöjen vaikutukset: mm. ilmanpuhtaus, haju- ja meluhaitat sekä puhtaus- ja rauhallisen erämaaimagon menetys Ylläksen Äkäslompolon ja Äkäsjoen matkailualueeseen.

B. Avoimen tiedottamisen periaatteen ottaminen arviointiohjelmaan mukaan.

Arviointiohjelman tiedotustilaisuudessa 24.03.2011 kaivosyhtiön edustajat totesivat: ”Hannukaisen malmissa ei ole uraania”. Tällainen väite herättää epäilyjä silloin, kun on yleisesti tiedetty Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeeseen liittyvän korkeitakin uraanipitoisuuksia. Kaivoksen sosiaalisia vaikutuksia ei vähennä kategorinen toteamus, ettei me louhita uraania. Lisäksi yhtiö perusteli uranittomuutta väitteellä, että malmi on erilaista kuin Kuusamossa. Heikki Pankan väitöskirjassa (1992, Michigan Technologigal University) sivulla 125 kuvataan kyllä Kolarin kuuluvan samaan Karasjok-Kuusamo-Lake Onegaga belt.

Ympäristövaikutusten arviointiin tulee kuulua uraaninkin ja uraanin hajoamistuotteiden haittojen arviointi riippumatta siitä ”louhitaanko uraania” (eli pitoisuus ylittää kannattavuusrajan ja jolloin sitä pyritään ottamaan talteen) vai ei.

x Uraanin kemialliset ja myrkylliset haittavaikutukset ovat monin verroin suurempia kuin säteilyvaikutukset, joten tiedotustilaisuuden väite, että ”uraanin säteilyvaikutuksia vesistöön ei pitäisi olla, sillä luonnon oman uraanin taustasäteilykin on alueella niin vähäistä, ettei pitoisuuksista saada mittaustuloksia”, on vastauksena todellisia haittoja vähättelevä ja suorastaan uraanikysymystä vääristelevä vastaus.

x Arviointiohjelmaan tulee liittää riittävän laaja uraanin ja uraanin hajoamistuotteita(ja Toriumin) käsittelevä erillinen osuus, jossa seikkaperäisesti käsitellään kaivosmineraaleihin, sivukiviin tai rikastushiekka-altaisiin jäävien haitallisten mineraalien ja kemiallisten aineiden käyttäytymistä ja leviämismahdollisuuksia ympäristöön sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

o Nythän ainoa maininta on:

”Tutkimusten mukaan valtaosa rikastushiekan sulfideista on kuitenkin yhä rapautumattomia. Sulfidien hapettumiseen liittyy metallien (mm. arseeni, kupari, nikkeli sekä uraani) liukenemisriski suotovesiin ja edelleen pohjaveteen. Liukenemista on nykyisellään havaittavissa lähinnä alueen pohjoisosassa rikastushiekka-

täytön ja jätevedenpuhdistamon jälkiselkeytysaltaan välisellä alueella, johon purkautuu hapanta ja metallipitoista suotovettä.”

Muistutamme, että alueella oli laajat ydinenergiajätti Arevan (nyk. Suomessa Mawson Energy / Areva) uraanivaltaushakemukset v. 2006-2007, jotka sijoittuvat Äkäsjokivarren alueelle. Kaivostoiminnan laajentumisalue on mahdollinen alueelle, jossa oli uraanivaltaushakemukset. Arevan johto on myös todennut, että mm. Rautuvaarassa säteilee. Kaivosyhtiön onkin kerrottava avoimesti kairaustuloksensa, jotta alueen ihmisillä on kaikki tarvittava tieto käytössään, kun he tekevät valintoja suhtautumisessaan kaivoshankkeisiin. Tämä on linjassa Århusin sopimuksen ja perustuslain ja hyvän yrityksen yhteiskuntakulttuurin ja hallintotavan kanssa.

x Lähdeviitteisiin tulee lisätä myös uraania käsitteleviä viitteitä, esim:

o Thucholiitti (Tukkoliitti) = URANINIITIN ja hiilipitoisen aineksen seos.

Esiint. Enon Paukkajanvaara (Tyni 1962); Kaavin Luikonlahden malmi (Vorma 1956); Kittilän Pahtavuoman malmi (Latvalahti 1973) ja Saattoporan sulfidi-karbonaattijuoni (Mänttäri 1995)

o URANINIITTI (Uraanipikivälke, uraanipikimalmi) UO2

Kittilän Pahtavuoman uraanimalmi (Latvalahti 1973;Sarikkola 1974, 1979 ja Inkinen 1979); Kolarin Kesänkitunturin “uraanifosforiesiintymä” (Sarikkola 1974)

Sodankylän Kaarestunturin konglomeraatti (Härkönen 1984); Sodankylän Keivitsan oliviinipyrokseniitin nikkelikupari-kultaPGE-malmi (PGE = platinaryhmän alkuaineita) (Mutanen 1997)

o Q 19/264 1/25/2005/1 Gammasäteilymittaukset Kolarin Rytijänkalla vuonna 2004

o GTKn tutkimusraportti 140:

Esitän, että edellä mainitut seikat huomioidaan arviointiohjelmassa erikseen yksilöityinä tarkastelukohteina.

Espoon sopimuksen mukaiset lausunnot Suomen tiedonantoon, Kolarin kunnassa suunniteltavasta Hannukaisen kaivoksesta

Ruotsin Luonnonsuojeluvirasto on saanut Espoon sopimuksen mukaisen tiedonannon ympäristöministeriöltä Northland Mines Oy:n Hannukaisen kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmasta.

Arviointiohjelma on lähetetty lausuntokierrokselle Ruotsiin ja lausunto

on saatu 11 viranomaiselta, kunnalta ja järjestöltä. Ne ovat ilmoittaneet mielipiteensä mm. kaivostoiminnan vaikutuksesta veden laatuun ja rautamalmin mahdollisen rajat ylittävän tiekuljetuksen seurauksista.

Ruotsi aikoo osallistua ympäristövaikutusten arvioinnin kuulemiseen jatkossakin.

Kuulemismenettely

Ympäristövaikutusten arviointiohjelma on lähetetty lausuntokierrokselle Saamelaiskäräjille, Ruotsin Kalastusvirastolle, Liikennevirastolle, Yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirastolle (MSB), Norrbottenin läänin lääninhallitukselle, Övertorneån kunnalle, Kiirunan kunnalle, Pajalan kunnalle, Haaparannan kaupungille, Norrbottenin ornitologiyhdistykselle sekä sisäisesti Luonnonsuojeluvirastolle.

Norrländska Socialdemokraten-lehdessä oli ilmoitus 8. maaliskuuta 2011 ja siinä tiedotettiin lausuntokierroksesta ja Kolarissa järjestettävästä tiedotustilaisuudesta. Lausuntoasiakirjat ovatolleet nähtävillä lausuntokierroksen ajan Pajalan kunnantoimistossa, Norrbottenin läänin lääninhallituksessa Luulajassa sekä Luonnonsuojeluviraston kotisivulla. Lausuntoaika Ruotsissa on ollut 7. maaliskuuta – 19. huhtikuuta 2011.

Lausuntokierroksen aikana lausuntoja ovat jättäneet Liikennevirasto, Luonnonsuojeluvirasto, Norrbottenin läänin lääninhallitus, Kalastusvirasto, Yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirasto (MSB), Övertorneån kunta, Kiirunan kunta, Pajalan kunta, Haaparannan kaupunki, Pajalan luonnonsuojeluyhdistys ja Saamelaiskäräjät..

Lausunnot

Seuraavassa on lyhyt tiivistelmä lausunnoista, jotka Luonnonsuojeluvirasto sai Ruotsin lausuntokierroksen aikana. Lausunnot ovat kokonaisuudessaan liitteessä.

Pajalan kunta ilmoittaa lausunnossaan,että kuljetusvaihtoehto 3 aiheuttaa suuria ympäristövaikutuksia kunnalle ja että ne voivat vaikuttaa kunnallisiin asutussuunnitelmiin. Lausunnossa ollaan sitä mieltä, että kaikkien niiden kuljetusten, joita tehdään Northlandin kaivoksista Kaunisvaarasta Svappavaaraan, kumulatiiviset ympäristövaikutukset on selvitettävä, jos vaihtoehto 3 todetaan olevan realistisin vaihtoehto jatkossa. Kunta haluaa osallistua YVA-menettelyyn jatkossa ja olla mukana keskustelemassa mahdollisten Ruotsin kautta toteutettavien tiekuljetusten reittivalinnoista.

Kiirunan kunta on sitä mieltä, että putkilinja on ympäristöystävällinen vaihtoehto mutta jatkotyöskentelyssä on otettava huomioon onnettomuusriski ja putkilinjan vaikutus ympäristöön rakennusvaiheessa.

Kuorma-autolla suoritettava kuljetus on ympäristöystävällisesti huono

vaihtoehto, etenkin kun ajatellaan matkaa Svappavaaraan asti. Arvioidaan, että Tornio/Muonionjoet ovat vaikutukselle alttiita, ellei tarpeellisia puhdistustoimia suoriteta. Kunta haluaa olla mukana YVAmenettelyssä jatkossakin.

Övertorneån kunta käsittelee lausunnossaan vaikutuksia Natura 2000alueeseen Tornionjoen vesistössä, sisältäen Laji- ja habitaattidirektiivin suojaamat lajit kirjojokikorento ja jokihelmisimpukka. Toimijan on jatkotyössään selvitettävä, miten velvollisuutta toiminnan harkitsemisesta niiden säännöstöjen mukaan, jotka suojelevat Natura 2000 alueita ja lajeja käsitellään ja miten sitä noudatetaan. Avo-ojien vesien käsittely ja toimet, joilla pyritään estämään kutuvaeltavaan taimeneen kohdistuva vaikutus tienalituksissa, tulee selvittää ympäristövaikutusten arvioinnissa. Luonnonvarojen järkevän käytön tavoite tulee ottaa huomioon kun arvioidaan, mitä kuljetusvaihtoehtoja voidaan käyttää. Kunta haluaa olla mukana YVA-menettelyssä jatkossakin.

Haaparannankaupunki haluaa osallistua YVA-menettelyyn jatkossakin ja on sitä mieltä, että ympäristövaikutukset, jotka voivat koskea Ruotsia on kuvailtu asiaankuuluvasti arviointiohjelmassa.

Liikennevirasto on sitä mieltä, että arviointiohjelmassa ei kuvata tarpeeksi selvästi sitä, miten Ruotsin kautta toteutettavien tiekuljetusten vaikutukset 3 vaihtoehdon mukaan tulee arvioida. Virasto on sitä mieltä, että tulevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa on selvitettävä ja kuvattava koko kuljetusketju laivaussatamaan asti, ei ainoastaan kuljetukset Kaunisvaaraan. Liikennevirasto aikoo osallistua kuulemismenettelyihin jatkossakin.

Yhteiskuntasuojelu- ja valmiusvirasto (MSB) ilmoittaa lausunnossaan, että tulevassa ympäristövaikutusten arvioinnissa tulee olla kohta, jossa selvitetään onnettomuusseurauksia, joita toiminnassa voi sattua, mukana myös selvitys siitä, minkälaisia rajat ylittäviä seurauksia rikastushiekka-altaan padon mahdollinen murtuminen aiheuttaisi.

Pajalan luonnonsuojeluyhdistys on sitä mieltä, että rautatieratkaisua Kaunisvaarasta Svappavaaraan on harkittava, mikäli vaihtoehto 3 on mahdollinen jatkovaihtoehto. Yhdistys haluaa mielellään olla mukana mahdollisissa keskusteluissa, joissa pohditaan putkilinjaa Kaunisvaaraan.

Kalastusvirasto onsitä mieltä, että suunnitelman, joka on arviointiohjelman mukainen, tulee antaa perusteet arviolle siitä, miten vesistöihin ja kalakantaan vaikutetaan. Virasto on sitä mieltä, että vesivirtojen muutokset, päästöjen tasot, raakavedenotto, kutu- ja kasvualueet, suojatoimet ja Muonionjoen yli mahdollisesti rakennettavan sillan vaikutus tulee erityisesti ottaa huomioon kun vaikutusta yleiseen kalastukseen arvioidaan.

Norrbottenin lääninhallitus nostaa lausunnossaan esille kysymyksen siitä, miten Kuervaaran ja Laurinojan avolouhosten tyhjentäminen

saattaa vaikuttaa Tornionjoen, Muonionjoen ja Äkäsjoen (Suomen puolella) veden laatuun. Rajajokikomissio on aikaisemmin käsitellyt avolouhosten tyhjentämistä mutta lupa on nyt vanhentunut ilman että sitä koskaan on hyödynnetty. Lääninhallitus liittää lausuntoonsa aikaisemman rajajokikäsittelyn, koska sen katsotaan kuuluvan asiaan tässäkin käsiteltävässä kaivoskysymyksessä. Kun vaikutusta vesistöön arvioidaan, tulee ottaa huomioon vesidirektiivin vaatimukset ja Ruotsin ympäristölaatunormit. Myrkylliset metallit (lähinnä kupari ja sinkki) tulee huomioida erityisesti ja niiden pitoisuudet ja biosaatavuus on selvitettävä. Lääninhallitus on sitä mieltä, että eri kuljetusratkaisujen kootut ympäristövaikutukset Pajalan ja Kolarin kaivoksista Narvikin laivaussatamaan tulee ottaa mukaan ympäristövaikutuskuvaukseen. Lääninhallitus on sitä mieltä, että hankkeen vaikutusta ympäristöön tulee seurata, jotta tarvittaessa voidaan ottaa käyttöön ja sopeuttaa turvatoimia. Lääninhallitus haluaa olla mukana YVA-menettelyssä jatkossakin.

Luonnonsuojeluvirasto on keskusviranomaisena antanut lausuntonsa ympäristönarviointiohjelmasta. Virasto on sitä mieltä, että kaivostoiminta voi vaikuttaa ympäristöön Ruotsissa, ennen kaikkea kuljetusten seurauksena ja rajajoen vedenlaadun johdosta. Jotta pystyttäisiin arvioimaan toiminnan vaikutus rajajokeen, on virasto sitä mieltä, että louhinnan käsittelyn koko ketjun vaikutukset on analysoitava, myös jätteiden käsittely. Luonnonsuojeluvirasto on sitä mieltä, että Ruotsin kautta tapahtuvien kuljetusten tarve on tutkittava ja kvantifioitava ja niiden suorat ja epäsuorat ympäristö- ja terveysvaikutukset on selvitettävä ja otettava mukaan osana suunnitteilla olevaa kaivostoimintaa. Muita tärkeitä kysymyksiä Luonnonsuojeluviraston mielestä ovat räjähdysaineiden jäännösten typpivuoto sekä lääniä koskevan veden käsittely alueen aikaisemmista lakkautetuista avolouhoksista. Ruotsin ympäristövaatimusnormit on otettava huomioon vaikutuksissa vesiympäristöön. Luonnosuojeluviraston mielestä on tarpeellista, että Ruotsi on mukana YVA-prosessissa jatkossa.

Saamelaiskäräjät ei lausu hankkeesta, mutta haluaa olla mukana YVA-menettelyssä myös jatkossa.

YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO

Arviointiohjelmasta on annettu hyvin runsaasti lausuntoja ja mielipiteitä. Niissä on käsitelty monipuolisesti itse kaivoshanketta ja sen mahdollisia vaikutuksia. Useissa lausunnoissa ja varsinkin mielipiteissä on tuotu esiin huoli kaivoksen vaikutuksista esim. matkailuun, elinkeinoihin, alueen imagoon, asumiseen, viihtyvyyteen ja ympäristöön. Toisaalta on tuotu esiin myös hankkeeseen liittyviä toiveita ja odotuksia .

Esitetyt kannanotot arviointiohjelman sisällöstä, sen puutteista, hankkeen todennäköisistä ja mahdollisista vaikutuksista sekä niiden selvittämisestä samoin kuin ehdotetut vaihtoehdot hankkeen toteuttamiseksi ja haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ovat perusteltuja.

Yhteysviranomaisen lausunnossa ei enää toisteta mitä muissa lausunnoissa on sanottu, mutta hankkeesta vastaavien tulee kiinnittää niihin huomiota selvityksiä tehdessään,YVA-selostusta laatiessaan, hankkeen toteutusta suunnitellessaan ja YVA-menettelyn jälkeisissä menettelyissä kulloisenkin lainsäädännön mukaisesti. Toivottavaa olisi jatkaa myös vuoropuhelua keskeisten intressitahojen kanssa.

HANKEKUVAUS JA TIEDOT HANKKEESTA

YVA-ohjelmassa on esitetty hankkeesta vastaava. Tässä yhteydessä, myös yleisen mielenkiinnon kannalta, olisi hankkeesta vastaavan yhtiön tarkempi esittely ollut paikallaan. Ohjelmassa yhtiön esittely jää vain lyhyeen mainintaan.

Ohjelmassa kuvaus hankkeesta ja hankkeen tiedot on esitetty varsin yleispiirteisesti. Mikä johtuu ilmeisesti siitä, että hankkeen toteutuksen suunnittelu on vielä alkuvaiheessa. Arviointiohjelmassa rikastushiekan ja sivukivien määrät sekä rikastettavan malmin määrä on esitetty varsin suurella vaihteluvälillä. Mikä vaikeuttaa aiheutuvien vaikutustenhahmottamista ja ennakointia.

Rikastus- ja teollisuusprosessin ymmärtäminen olisi vaatinut havainnollistamista esim. kaaviokuvalla. Kaivosalueen kuljetuksista ei kuvata miten kuljetukset välivarastolta murskaamolle ja murskaamolta rikastamolle tapahtuvat. Rikastuksen kuvauksesta puuttuvat käytettävät kemikaalit ja niiden mahdolliset ympäristövaikutukset Ohjelmassa kerrotaan, että rautarikasteen laadun kannalta on tärkeää, että rikki saadaan poistettua rikasteesta mahdollisimman tarkoin. YVA-ohjelmassa ei kerrota kuitenkaan tarkemmin miten talteen otetun rikin jatkokäsittely tai mahdollinen varastointi tapahtuvat.

YVA-ohjelmasta puuttuvat tiedot veden tarpeesta, vesitaseesta (ml. suoto-, valuma- ja kuivanapitovedet) ja vesistöjärjestelyistä. Myös puuttuvat vesienkäsittelymenetelmät, veden varastointialtaat ja vesienkäsittelyalueet ja niiden vaihtoehdot. Samoin puuttuvat tiedot miten ja mitä kautta raakavetenä käytettävä Muonionjoen vesi on tarkoitus saada rikastamolle. Kaikkien raakavesilähteenä olevien jokien sijainti ei ilmene YVAohjelmassa esitetyistä kartoista. Myös mahdolliset ottopaikat ovat esittämättä.

Kaivostoiminnassatarvittavien rakennusten kuvaus puuttuu. Ohjelmasta puuttuvat rikastamorakennuksen ja rikastamoalueen tarkemmat kuvaukset ja alustavat mittasuhteet.

Hankekokonaisuuteen liittyvät rautatie- ja tielinjat sekä voimajohto ja putkilinjat on kuvattu alustavasti. Putkilinjoihin liittyvät tarkemmat tekniset kuvaukset puuttuvat kuten niiden koko, niiden tarvitsema maa-alue tai ovatko putket maan alla tai maan päällä. Samoin puuttuvat kuvaukset millä tavalla vesistöjen ja teiden ylitykset on suunniteltu toteutettavan.

Rikaste pumpataan mahdollisesti putkea pitkin Kaunisvaaraan tai Rautuvaaraan. Ohjelmassa ei kerrota tarkemmin miten rikasteen nesteytys tapahtuu ja millaisia teknisiä ratkaisuja pumppaaminen ja rikasteen kuivatus mahdollisesti vaativat ja onko menetelmillä ympäristövaikutuksia. Myöskään ei kerrota miten rikastushiekan sakeuttaminen tapahtuu ja miten rikastushiekka siirretään rikastushiekka-alueelle.

YVA-asetuksen 10 §:n mukaan laadittavassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on esitettävä arviointiohjelmaan nähden tarkistetut tiedot hankkeesta. Ts. hanke tulee kuvata arviointiselostuksessa oleellisesti yksityiskohtaisemmin kuin tarkasteltavana olevassa arviointiohjelmassa. Arviointiselostuksessa tulee esittää mm. hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, kemikaaleista, vesitaseesta, energian käytöstä ja liikenteestä sekä arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä hankkeen eri vaiheissa (rakentamis-, tuotanto- ja sulkemisvaiheet ja tuotannon jälkeinen aika).

Tässä tapauksessa arviointiselostukseen tulisi sisällyttää yksityiskohtaisen prosessikuvauksen lisäksi mm. mahdollisimman tarkat arviot tuotannossa käytettävistä kemikaaleista sekä niiden määristä ja ominaisuuksista, jätevesien, ilmaan menevien päästöjen ja kiinteiden jätteiden muodostumisesta, määrästä/voimakkuudesta, koostumuksesta, ominaisuuksista (mm. raskasmetallien ja räjähdysaineesta peräisin olevan nitraatin mahdollinen liukeneminen tai mobilisoituminen sivukivestä ja rikastushiekasta) ja ajallisesta vaihtelusta sekä päästöjä ja haitallisia vaikutuksia vähentävistä toimenpiteistä. Kaivoshankkeen kohdalla kuvattavia asioita on esitetty mm. kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan oppaan (Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksia ja raportteja 20/1999) sivulla 40.

ELY-keskuksen käsityksen mukaan on mahdollista ja todennäköistä, että hankesuunnitelmamuuttuu vielä merkittävästi, kun esimerkiksi erilaisten kaivosvesien ja kaivannaisjätteiden käsittelytekniikoiden soveltamismahdollisuudet selvitetään ja otetaan ennakkoluulottomasti huomioon suunnittelussa. Samoin rikastushiekkojen ja sivukivien määrät saattavat vielä muuttua suunnittelun edetessä.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää isoja alueita vaativien ja ympäristössä suuria fyysisiä muutoksia edellyttävien toimintojen ja rakenteiden suunnitteluun.

Rautatiekuljetus ja sähkönsiirto

YVA-ohjelman mukaan tämä YVA-menettely ei sisällä rautatiekuljetuksia tai mahdollisia rautatien parannustarpeita. YVA-menettelyyn esitetyt vaihtoehdot perustuvat kuitenkin rautatiekuljetuksiin. Vaihtoehtoja 1 ja 2 ei ole mahdollista verrata vaihtoehtoon 3, jos vaihtoehtojen 1 ja 2 aiheuttamia vaikutuksia ei selvitetä ja arvioida. Tarvittavan rautatien kuvaus puuttuu sekä uuden rataosuuden että Kolari-Rautuvaaran osalta. Myös kunnostettavana olevan Kemi-Kolari osalta puuttuvat tiedot käytettävistä junista ja mm. radan kantavuudesta. Myös hankkeen toteuttamiskelpoisuuden näkökulmasta on hyvä ymmärtää, että Kolari-Rautuvaara kunnostettava rautatie voi edellyttää omaa YVA-menettelyä, mikäli vaikutuksia ei arvioida tässä menettelyssä. YVA-ohjelman täydentäminen rautatiekuljetusten ja kunnostettavan rautatien mukaan ottamisella on tarpeen.

Sähkön siirron osalta esitetään, että Rautuvaaran kytkinasemalta, joka sijaitsee vaihtoehtona olevassa Rautuvaaran rikastushiekka-altaassa, haaroitetaan n. 10 km:n linja Hannukaiseen. Linjalla tarkoitettaneen voimajohtoa. Voimajohdon tarvittavaa jännitettä ei kerrota, eikä voimajohdon fyysistä muotoa kuvata. Myös olevan 40 kV:n voimajohdon sijainti ja tulevaisuuden tarve jäävät epäselväksi.

Arviointiohjelmassa esitettyjä muita toteutusvaihtoehtoja tarkastellaan kohdassa "Vaihtoehtojen käsittely".

Kaivoshankkeen elinkaari voidaan jakaa suunnittelu-, rakentamis-, tuotanto-, sulkemis- ja sulkemisen jälkeiseen vaiheeseen. Nämä kaikki vaiheet ja niiden ympäristövaikutukset tulee esittää arviointiselostuksessa.

Arviointiohjelmassa ei ole kuvattu lainkaan hankkeen rakennusaikaisia toimintoja eikä myöskään niiden ympäristövaikutuksien tai haitallisten vaikutusten ehkäisemis- ja vähentämistoimien selvittämistä. Ohjelmassa ei ole esitetty myöskään arvioita hankkeen suunnittelu- ja toteutusaikataulusta. Koska kyseessä on mittava kaivoshanke, jonka rakentamisjak-

Hankkeen elinkaari

sokin on todennäköisesti suhteellisen pitkä (yleensä noin kaksi vuotta), on arviointiohjelmaa tältä osin tarkistettava niin, että myös rakentamisvaihe, sen ympäristövaikutukset sekä niiden lieventämismahdollisuudet tulevat arviointimenettelyssä ja arviointiselostuksessa asianmukaisesti käsiteltäviksi. Tässä tapauksessa voi rakentamisvaiheessa aiheutua haitallisia ympäristövaikutuksia paitsi kaivoksen infrastruktuurin rakentamisesta myös vesistöjärjestelyjen toteuttamisesta.

Kaivostoiminnan seurauksena kaivospiirin alue tulee muuttumaan monelta osin pysyvästi erilaiseksi. Pysyvien muutosten kuvaamisen ja havainnollistamisen tuleekin olla hyvin keskeinen osa ympäristövaikutusten arviointia. Tapahtuvaa fyysisen ympäristön muutosta voidaan kuvata hyvinkin monipuolisesti nykytekniikan keinoin. Esimerkiksi muodostuvia avolouhoksia, sivukivikasoja sekä rikastushiekka-altaita toiminnan eri vaiheissa samoin kuin niiden vaikutusta alueen maisemaan voidaan havainnollistaa mm. erilaisten kuvasovitteiden avulla.

Asianmukaisilla sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteillä voidaan hyvin merkittävästi vaikuttaa alueen tilaan. Niiden toteuttamisen jälkeen alueen tulee olla yleisen turvallisuuden kannalta myös ympäristönsuojelun kannalta turvallinen ja riskitön, mahdollisimman hyvin maisemaan sopeutuva sekä mahdollisimman käyttökelpoinen eri käyttömuotojen kannalta. Lähtökohtana tulee siten olla arviointiohjelmassa mainitun kaivoslain lisäksi myös ympäristönsuojelulain määräykset. Jotta näihin tavoitteisiin päästään, tulee jälkihoidon ja maisemoinnin suunnittelun olla alusta asti keskeinen osa koko kaivoshankkeen suunnittelua. Tähän on kiinnitetty huomioita myös monissa arviointiohjelmasta annetuissa lausunnoissa.

Kunnollinen maisemointisuunnitelma on kaivoksen eri vaiheiden suunnittelun perusedellytys. Sitä tarvitaan mm. sivukivien läjitysalueiden muotoilun suunnittelussa ja maisemavaikutusten havainnollistamisessa. Yhtiön tulisikin tehdä maisemointisuunnitelma osana eri vaiheiden suunnittelua. Suunnitelmaan tulee liittää erilaiset kuvasovitteet ym. havainnollistavat liitteet.

Arviointiohjelmassa on todettu (kohta 2.7), että kaivoksen yleissuunnitelma tehdään koko kaivoksen elinkaaren ajalle ja että siinä otetaan huomioon myös jälkihoidon tarpeet. Ainoastaan jälkihoidon tarpeiden huomioonottaminen yleissuunnitelmatasoisesti ei kuitenkaan ole vielä riittävää. Kaivostoiminnan käynnistämisvaihe edellyttää jo usein suuria maanpoistoja, läjityksiä, suunnittelua jne., joten sulkemis- ja jälkihoitotoimenpiteet käynnistyvät käytännössä samanaikaisesti, kun kaivosta aletaan rakentaa. Näin ollen eri vaiheiden suunnittelu ja toteutus liittyvät kiinteästi toisiinsa. Tämä koskee erityisesti maanpoiston, rikastushiekan ja sivukiven läjitysalueiden suunnittelua. Jo suunnitteluvaiheessa on selvitettävä, miten alueet rakennetaan, miten läjitys tapahtuu ja miten alueet suljetaan. Vuonna 2005 julkaistussa "Kaivoksen sulkemisen käsikirjassa" on kaivoksen suunnittelun periaatteet ja menettelytavat hyvin esitet-

ty. Se palvelee hyvin sekä kaivoksen avaamisen että sulkemisen suunnittelua.

YVA-selostukseen on otettava mukaan kunkin vaiheen osalta myös mahdolliset poikkeustilanteet (esimerkiksi ympäristöonnettomuudet ja niiden seuraukset, poikkeuksellisten sääolojen aiheuttamat mahdolliset seuraukset ja vaikutukset jne.).

Vaihtoehtojen käsittely, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteutumatta jättäminen

YVAssa tulee arvioida hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutukset. Vaihtoehtojen esittäminen ja tarkastelu on yksi YVA-menettelyn keskeisiäelementtejä ja olennainen osa riittävää ympäristövaikutusten arviointia. Ilman vaihtoehtoja ei päästä vertailemaan vaihtoehtoisia toteuttamismahdollisuuksia niin, että tiedettäisiin miltä osin toteuttamisesta aiheutuvat vaikutukset poikkeavat toisistaan. Ilman vaihtoehtoja on vaikea tietää milloin hankkeesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat pienimmät mahdolliset. Eri tahoilla saattaa olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä vaihtoehtoja YVAssa tulee arvioida. Erilaisten vaihtoehtojen arviointi mahdollistaa eri näkemysten huomioon ottamisen ja lisää osallistumisenvaikuttavuutta YVAssa. Periaatteena tulee olla myös, että kaikki mahdollisena pidetyt toteutusvaihtoehdot tulee esittää tasavertaisina. Käsitys YVA-menettelyn aikana pois karsiutuvista vaihtoehdoista on väärä.

Arviointiohjelmassa erilaisia hankkeen toteutuksen vaihtoehtoja on pyritty löytämään kohtuullisen monipuolisesti. Hankkeen päävaihtoehdot liittyvät rikastamolta tulevan rikasteen erilaisten kuljetustapojen kuten rautatiekuljetuksen, putkikuljetuksen ja maantiekuljetuksen sekä kuljetusreittien tarkasteluun. Vaihtoehtojen toteutus niiden osalta on kuvattu ohjelmassa kuitenkin varsin suppeasti mikä vaikeuttaa vaikutusten tarkastelua. Esim. putkilinjaston ja rautatien osalta olisi kaivannut tarkempaa toteutuksen kuvausta. Ruotsiin suuntautuvan putkilinjaston osalta myös useampia reittivaihtoehtoja. Ohjelmasta ei myöskään käy selville onko tarkoitus tarkastella vaihtoehtoa miten rikasteen kuljetus tapahtuu esim. Rautuvaaraan ennen kuin rautatie on valmis. Ruotsiin suuntautuvan maantiekuljetuksen eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia on tarkoitus selvittää menettelyssä.

Hankkeen suunnittelu on vasta alkuvaiheessa, mikä näkyy eri toimintojen vaihtoehtojen puuttumisena tai suppeana käsittelynä. Kun on kyseessä näin mittava kaivoshanke, on suurten rikastushiekkojen ja sivukivien sijoittamisella keskeinen merkitys siihen, mitkä ovat niiden välittömät ja välilliset vaikutukset ympäristöön. Rikastushiekka-altaille on ohjelmassa esitetty menettelyssä tarkasteltavaksi useita eri vaihtoehtoja, mikä on hyvä asia. Sen sijaan sivukivien sijoittamiselle on esitetty vain yksi vaihtoehto. Myös sivukivikasojen sijoittamiselle on aiheellista hakea eri sijoitusvaihtoehtoja ja vertailla niitä keskenään. Keskeisten kaivos- ja rikastamotoimintojen sekä muun rakennettavan infrastruktuurin vaihtoeh-

toisia sijoitus- ja toteutustapoja ja verrata niiden ympäristövaikutuksia keskenään. YVA-menettelyssä tulee selvittää vaihtoehtoisia ratkaisutapoja periaatteessa kaikille niille tekijöille ja/tai toteuttamistavoille, joilla voidaan olettaa olevan vaikutuksia ympäristöön.

Sivukivialueilta tulevien vesien, prosessivesien ja valumavesien erilaiset vesienkäsittelymenetelmät tulisi liittää vaihtoehtotarkasteluun. Myös tarvittaville vesistöjärjestelyille tulee hakea tarkasteltavia vaihtoehtoja. Rikastusprosessin vaihtoehtoja ei esitetä. Epäselväksi jää ovatko ne mukana vaihtoehtotarkastelussa. Erilaisista prosesseista aiheutuvia vaikutuksia ei ole kuvattu, joten vaihtoehtotarkastelun tarve on olemassa.

Ohjelman mukaan Hannukaisen ja Kuervitikon esiintymät tullaan louhimaan avolouhoksena. Mahdollisesta maanalaisesta tuotannosta tullaan päättämään myöhemmin. Yhtenä vaihtoehtotarkasteluna tulisi olla louhinnan toteuttaminen maanalaisena louhinta. Maanalainen louhinta vähentäisi oleellisesti mm. sivukivien määrää. Mahdollinen rikastushiekan ja sivukivien sijoittaminen avolouhokseen tulee tarkastella huolellisesti ja erityisesti ympäristövaikutusten lieventämisen kannalta.

YVA-menettelyn ja hankkeen suunnittelun edetessä vaihtoehtotarkastelua tulee laajentaa arviointiohjelmassa esitetystä. YVA-menettelyssä tulee selvittää vaihtoehtoisia ratkaisutapoja periaatteessa kaikille niille tekijöille ja/tai toteuttamistavoille, joilla voidaan olettaa olevan vaikutuksia ympäristöön. Samalla tulee selvittää ja vertailla vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia.

Tavoitteena tulee olla, että hanke toteutetaan kaikissa vaiheissa kaikilta osin niin, että haitalliset vaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi ja että ns. tarpeettomat haitat estetään kokonaan. Tämä on mahdollista, jos YVA-menettelyssä ja yleensäkin hankkeen suunnittelun yhteydessä selvitetään perusteellisesti erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia ja että niistä valitaan haitattomin parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön periaatteiden mukaisesti. Vaihtoehtoja selvitettäessä ja vertailtaessa tulee ottaa huomioon myös toiminnan aiheuttaman ympäristön pilaantumisen vaaran todennäköisyys, mahdolliset onnettomuusriskit sekä mahdollisuudet onnettomuuksien estämiseen ja niiden vaikutusten rajoittamiseen.

Esitetyistä päävaihtoehdoista yhteysviranomainen toteaa, että kaivostoiminnan ollessa kyseessä olisi ollut luontevinta löytää ja tarkastella päävaihtoehtoina itse kaivostoimintaa ja sen tärkeimpiä toimintoja kuten rikastamoaluetta, sivukivialuetta ja rikastushiekka-aluetta ja pyrkiä löytämään niille erilaisia sijoitusvaihtoehtoja. Tietysti hankekokonaisuuteen liittyvät muut toiminnot ja niiden vaihtoehdot tulee esittää, mutta painotuksen tuli olla itse kaivostoimintaan läheisesti liittyvissä toiminnoissa.

Vaihtoehtojen vertailu

Ohjelmassa todetaan (kohta 7.5), että eri vaihtoehtojen vaikutuksia vertaillaan ns. erittelevän menetelmän avulla, jolloin korostetaan eri arvokohdista lähtevää arviointia. Vertailussa esitetään hankevaihtoehtojen kielteiset ja myönteiset vaikutukset.

Valittu vaihtoehtojen vertailumenetelmä on kannatettava ja perusteltu. Vaihtoehtojen vertailussa on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien vaihtoehtojen vertailuun. Pelkästään VE1-VE3 tunnuksilla esitettyjen vaihtoehtojen vertailu koskee vain kuljetusvaihtoehtoja, jossa siinäkin on edellä esiin tuodut ongelmat. Kaivoshanke on luonteeltaan laaja ja monitahoinen kokonaisuus, jossa esiintyy useita vaihtoehtomahdollisuuksia. Puutteelliset vaihtoehdot on esitettävä joko YVA-ohjelman täydennyksenä tai erikseen yhteysviranomaisen kanssa sovittavalla tavalla.

Vaihtoehtojen vertailuun liittyen on syytä korostaa sen olevan keskeinen osa ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia, sillä siinä yleensä tiivistetään, jäsennellään ja tulkitaan vaikutusarvioinnissa tuotettu tieto sekä otetaan usein kantaa eri vaihtoehtojen paremmuuteen eri osatekijöiden suhteen.

YVA-selostusvaiheessa vaihtoehtojen vertailun yhteydessä tulee esittää eri vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuus. Samalla siinä tulee arvioida vaihtoehtojen ympäristöllinen toteutettavuus. Myös ympäristöhaittojen lieventämismahdollisuudet, jotka voivat olla eri vaihtoehdoissa erilaisia, tulee ottaa vertailussa huomioida.

Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin

YVA-asetuksen 9 § kohta 1 edellyttää YVA-ohjelmassa esittämään tietoja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin.

Ohjelman kohdassa 3 on lueteltu hankkeeseen liittyvät muut hankkeet kuten Tapulin ja Sahavaaran kaivoshankkeet, rautatieyhteydet, satamat, kaavoitus, muut teollisuushankkeet (Ruonaojan kaivos ja Rudus Oy:n Äkäsjokisuun betoniasema) ja uudet voimajohtoyhteydet.

Ratayhteydet ja rautatien perusparannus on esitetty erillisenä hankkeena. Rautakaivoshankkeen vaihtoehdot 1 ja 2 perustuvat kauan käyttämättömänä olleen Rautuvaara-Kolari rautatien käyttöön. Rautatien käyttö ei ilmeisesti olemahdollista ilman kunnostusta. YVA-ohjelmasta ei ilmene mitä suunnittelumenettelyjä rautatien käyttöönotto edellyttää. Yhteysviranomaisen käsityksen mukaan kuljetukset ovat olennainen osa kaivoshanketta ja rautatien käytön vaikutukset tulee arvioida tämän YVAmenettelyn yhteydessä, kuten hankkeestavastaava on vaihtoehtotarkastelun muodolla antanut olettaa asian olevan.

Kaivoksen toiminta edellyttää riittävää sähkön saantia. Sähkö siirretään voimajohdoilla. Näin ollen kaivoksen uudet voimajohdot eivät voi olla erillinen hanke, vaan ne ovat osa meneillään olevaa hanketta ja niistä aiheutuvat vaikutukset on selvitettävä ja arvioitava tässä YVAmenettelyssä.

Kaavoitus ei ole hanke, vaan hankkeen edellyttämä suunnitelma. Kaavoitus on suunnitelma, joka liittyy alueidenkäyttöön. Kaivoshanke edellyttää alueidenkäytön järjestämistä eli alueidenkäytön suunnittelua. Tämän vuoksi kaivoshankkeen toteuttaminen edellyttää muun suunnittelun ohella kaavoitusta.

Arviointimenettelyn sovittaminen yhteen muiden lakien mukaisiin menettelyihin

Kaavoitusmenettely

Maakuntakaavassa esitetyn ratkaisun kanssa ristiriidassa olevan alemman kaavatason mukainen ratkaisuei ole mahdollinen ilman maakuntakaavan muuttamista. YVA-ohjelmassa ei ole esitetty arviointimenettelyn sovittamista yhteen Tunturi-Lapin maakuntakaavan muuttamisen osalta. Lapin Liiton lausuntoon viitaten ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä on syytä selvittää hankkeen eri vaihtoehtojen suhde voimassa olevaan maakuntakaavaan ja tarvittaessa järjestää neuvottelu Lapin liiton ja maakuntakaavan vahvistavan viranomaisen eli ympäristöministeriön sekä yhteysviranomaisen Lapin ELY-keskuksen kanssa.

Hankkeen johdosta on tarpeen laatia ja muuttaa maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia kaavoja. Kaavamuutostarpeita on useita, mutta niitä ei ole todennettu yksiselitteisesti. ELY-keskus ei voi ottaa kantaa, että YVA-ohjelmassa esitetyllä tavalla toteutettu arviointi tuottaisi kaavoitusta varten tarpeellisen aineiston. Epäselvyyttä on ainakin tehtyjen selvitysten ja tarvittavien inventointien sekä vaihtoehtotarkastelun riittävyydestä.

Aikataulutuksen osalta YVA- ja kaavoitusmenettelyn yhteensovittamiskaavio on hyvä.

YVA-ohjelmasta saa sen käsityksen, että yleis- ja asemakaavan valmistelu voisivat edetä täysin samanaikaisesti. Kaivosalueen yleiskaavan tulee kuitenkin olla voimassa, jotta alueen asemakaava voidaan hyväksyä.

Natura-arviointi

Hankealueen läheisyyteen sijoittuu Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita sekä Suomen että Ruotsin puolella. Hankkeen lähialueilla sijaitsevia Natura 2000 -verkostoon kuuluvia alueita ovat Tornion - Muonionjoki (FI130 1912), Torne och Kalix älvsystem (SE 0820430) sekä Nie-

saselkä (FI130 0706). Alueet on suojeltu luontodirektiivin mukaisina yhteisöntärkeinä pitäminä alueina (SCI-alue).

Luonnonsuojelulain 65 §:n mukaan kaikessa Natura 2000 –alueilla ja niiden läheisyydessä harjoitettavassa toiminnassa on huolehdittava siitä, ettei toimenpiteillä merkittävästi heikennetä alueen valinnan perusteena olevia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä. Merkittävän heikentymisen todennäköisyys on aina selvitettäväja tällaisen heikentymisen vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla ennen luvan myöntämistä tai suunnitelman hyväksymistä.

Luonnonsuojelulaki (1096/1996) mahdollistaa Natura-alueille kohdistuvien vaikutusten arvioimisen joko erikseen tai osana ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Arviointiohjelmassa on esitetty, että Naturaarviointi tehtäisiin YVA-menettelyn yhteydessä, mikäli se tarveharkinnan perusteella katsotaan tarpeelliseksi. ELY–keskuksen näkemyksen mukaan menettelyjen yhteensovittaminen on perusteltua, koska Natura 2000 –alueille kohdistuvat vaikutukset ovat eräs keskeisistä selvitettävistä ympäristövaikutuksista.

YVA-ohjelmassa on asianmukaisesti tunnistettu hankealueen läheisyydessä sijaitsevat Natura 2000 –verkostoon kuuluvat alueet. Selvitettäviä vaikutuksia kuvaavassa kappaleessa (7.3.4.5 Vaikutukset Natura 2000alueisiin) ei kuitenkaan mainita vaikutusten arviointia Ruotsin Natura 2000 –verkostoon kuuluvan Torne och Kalix älvsystem –alueen osalta. Vaikutukset ko. alueelle tulee myös arvioida asianmukaisesti. Huomioitavaa on, että Ruotsin Natura 2000– verkostoon kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta viranomaisen toimivalta on Norrbottenin lääninhallituksella.

YVA–selostuksen yhteydessä tulee arvioida asianmukaisesti hankkeen vaikutukset Natura –alueiden suojelun perusteena oleville luonnonarvioille ottaen huomioon varsinaisten kaivostoimintojen lisäksi myös suunniteltujen teiden, voimajohto- ja putkilinjojen mahdolliset vaikutukset. Arvioinnin johtopäätökset tulee perustella.

Poronhoitolain mukainen neuvotteluvelvoite

Mikäli hankealue sijaitsee erityisesti poronhoitoon tarkoitetulla alueella valtion maalla, poronhoitolain (848/1990) 53 §:n mukaisen neuvotteluvelvollisuuden toteuttamiseksi valtion viranomaisten ja paliskunnan välisen neuvottelun yhteensovittaminen YVA-menettelyyn edistäisi molempien lakien tarkoituksen toteutumista. Myös YVA-menettelyn yhteydessä tulisi selvittää, onko maan käyttämisestä hankkeen toteuttamiseen aiheutumassa huomattavaa haittaa poron-hoidolle. ELY-keskus esittää, että Muonion paliskunta ja Metsähallitus valtion maan haltijana sekä Lapin ELY-keskus yhteysviranomaisena ja mahdollisesti myös Muonion kunta ja Lapin liitto osallistuisivat neuvotteluun, jossa tarkastellaan hankealuetta poronhoidon tärkeyden kannalta, hankkeen toteuttamisvaih-

toehtoja ja huomattavan haitan rajaa. Neuvottelu tulisi ajoittaa siten, että selvityksissä ja arvioinnissa voidaan huomioida edellä esiintuotuja seikkoja.

Yhteisvaikutukset muiden lähialueiden hankkeiden kanssa

Kohdassa 7.4 on tarkasteltu yhteisvaikutuksia muiden lähialueiden hankkeiden kanssa. Arviointiohjelmassa on tunnistettu yhteisvaikutusten selvittäminen Ruotsin puolen kaivoshankkeiden kanssa. Epäselväksi jää miten yhteisvaikutukset muiden hankkeiden osalta, kuten esim. Ruonaojan kaivos ja Rudus Oy:n betoniasema, arvioidaan. Hankkeet ja niiden vaikutukset liittyvät usein toisiinsa. Siksi on tärkeää, että arviointiselostuksessatarkastellaan tämän hankkeen ja muiden hankkeiden yhteisvaikutuksia. Vaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida koko toimintaympäristö eli hankkeen rakentaminen ja toiminnan aika.

Hankkeen yhtenä vaihtoehtona on rikastushiekkojen käsittely Rautuvaaran vanhan kaivosalueen rikastushiekka-alueella. Kolarin kunta on kehittämässä jätevien käsittelyä. Asiasta on valmistunut "Jätevesien käsittelyn yleissuunnitelma", jossa yhtenä vaihtoehtona on mm. Rautuvaaran puhdistamon saneeraus tai jätevesien johtaminen sieltä muualle puhdistettavaksi. Ohjelmassa ei ole tuotu esille miten jätevesien käsittely tai sen kehittäminen otetaan huomioon hankkeen suunnittelussa. Tältä osin YVA-ohjelmaa tulee täydentää.

Hankkeen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja muut päätökset

Kaivostoimintaa varten tarvitaan monia lupia ja suunnitelmia, joiden tarpeesta säädetään useissa laeissa ja asetuksissa. Arviointiohjelman luvussa 10 on käsitelty kaivostoiminnan edellyttämiä lupia ja lupaviranomaiset. Taulukko 10-1 ei esitä selkeästi tarvittavia lupia ja suunnitelmia. Lisäksi taulukko on osin virheellinen ja puutteellinen. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia rakennuslupia ei voi aina myöntää pelkästään yleiskaavaan perustuen. Myös hankkeesta vastaavan etu on olla selkeästi tietoinen hankkeen toteuttamisen edellyttämistä luvista. Esitettyjen tietojen perusteella on myös mahdotonta lausua yksiselitteisesti hankkeen edellyttämistä luvista tai sopimuksista. Tällainen on mm. voimajohtojen reittien maanomistus käyttöoikeuden saamiseksi.

Tarkennettaessa toteuttamisen mahdollistamien päätösten tekstiä YVAselostuksessa olisi hyvä esittää myös keskeiset lupien myöntämisen edellytykset ja lupiin liittyvät kuulemismenettelyt eli mahdollisuus osallistumiseen lupavaiheessa.

Yhteysviranomainen suosittelee hankkeesta vastaavan laativan myös selkeän aikataulukaavion eri lakien edellyttämien suunnitelmien keskinäisestä suhteesta.

Ranta-asemakaavat ovat maanomistajien kaavoja. Niiden muuttamisen keinot ja mahdollisuudet tulee kuvata.

Muinaismuistolaki (295/1963) tulee ottaa huomioon yhtenä keskeisenä lakina. Hankkeen kohdealueelta löydettyihin ja mahdollisesti vielä löytyviin muinaisjäännöksiin ei voida kajota ilman ELY-keskuksen myöntämää kajoamislupaa. Muinaisjäännöksien huomioonottamisessa tulee olla yhteydessä myös Museovirastoon.

Voimajohdon rakentaminen edellyttää lunastuslain mukaista tutkimuslupaa aluehallintovirastolta ja lunastuslupaa valtioneuvostolta.

YVA-lain 13 §:n perusteella kaikkiin hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisiin lupahakemuksiin tulee liittää YVA-selostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Luvan myöntämiseksi ei välttämättä riitä, että YVA-menettely on päättynyt, vaan YVA-selostuksen on tullut olla riittävä. Toisaalta myös hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai muusta päätöksestä on käytävä ilmi miten arviointiselostus ja siitä annettu viranomaisen lausunto on otettu huomioon. Lupaedellytysten esittäminen kaikkien lupien osalta olisi avannut YVA-menettelyssä selvitetyn ja toteuttamisen kannalta tarpeellisen luvan yhteyden.

Kaivoksen edellyttämien lupien kohdalla ei ole tuotu esiin mahdollista tarvetta luonnonsuojelulain (1069/1996) mukaisille poikkeamismenettelyille koskien rauhoitettuja (39 ja 42 §:t) ja erityisesti suojeltavia lajeja (47 §) sekä luontodirektiivin liitteen IV b (49 §) lajeja. ELY–keskus voi tietyin edellytyksin myöntää lupia kyseisten lajien rauhoitussäännöksistä poikkeamiseen. Kaivoksen aiheuttama tarve mahdollisille poikkeamismenettelyille selviää vasta kun alueelle kohdistuvat laji-inventoinnit valmistuvat.

Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioonottaminen

YVA-ohjelma on YVA-menettelyyn liittyvä ensimmäinen asiakirja hankkeesta vastaavan puheena olevan kaivoshankkeen ympäristövaikutusten selvittämiseksi ja arvioimiseksi sekä mm. viranomaisten kuulemiseksi. Kuten YVA-ohjelmassa lukee, valtion viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ja edistää niiden toteuttamista.

YVA-ohjelmassa ei ole tunnistettu puheena olevaa hanketta koskevia VATteja, vaan asia on esitetty otsikkotasolla ja ikään kuin ne tulisivat huomioiduksi kokonaisuudessaan maakuntakaavoituksessa. Hankkeesta vastaavan tulee tunnistaa hanketta koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja esittää oma kantansa kuinka tässä hankkeessa voidaan edistää näitä tavoitteita. Valtion viranomaiset ottavat lausunnoissaan kantaa omista näkökulmistaan VATtien toteuttamiseen. Lisäksi on huomattava, että jotkut VATit voivat koskea vain kaavoitusta tai vain toimenpiteitä, kuten alueidenkäyttöön vaikuttavaa kaivoshanketta.

Ympäristön nykytila ja sitä koskevat selvitykset

YVA-asetuksen 9 §:n kohdan 4 mukaan arviointiohjelmaan tulee sisällyttää kuvaus ympäristöstä. Em. kohdan tarkennus on otettu YVAasetukseen, sen muutoksella 1.9.2006. Tarkoitus on, että jo YVAohjelmassa esitetään olemassa olevilla tiedoilla kuvaus vaikutusalueen ympäristöstä. Nykytilan kuvaus toimii pohjana vaikutusten arvioinnin suunnittelulle.

YVA-ohjelman mukaan hankkeen vaikutusalueelta on tehty selvityksiä vuoden 2008 kevään ja kesän aikana. Ohjelmassa on myös viitattu tehtyihinselvityksiin ja ne on merkitty kirjallisuusviitteisiin. Tehtyjä selvityksiäei ole kuitenkaan ohjelman liitteenä tai ei ole tuotu esille, missä ohjelman lukijat voisivat niihin tutustua. Ohjelmasta ei saa käsitystä mitkä selvitykset ovat valmiita tai mitkä selvitykset vaativat vielä tarkentamista ja jatkoselvityksiä. Ohjelmasta saa sen sijaan sen käsityksen, että perustilan selvitykset ovat valmiita, että selvityksiä ei ole enää tarkoitus tarkentaa esim. tulevana kesänä. Ainakaan YVA-menettelyn aikatauluun (Kuva 4-2) perustilaselvitysten tekoa ei merkitty.

Keskeisenä puutteena perustilaselvityksissä on pidettävä myös sitä, että tehdyt selvitykset on monessa kohdassa kuvattu niin yleisesti, ettei lukijalle muodostu kunnollista käsitystä, mihin aikaan ja millä menetelmillä selvitykset on tehty tai mille alueelle selvitykset sijoittuvat. Hankkeesta vastaava ei ole ollut yhteydessä LapinELY-keskukseen YVAmenettelyn aikana, jolloin ELY-keskus olisi voinut antaa oman asiantuntemuksensa perustilaselvitysten suunnitteluun.

Hankkeesta vastaavan tuleekin huolehtia siitä, että esitetyt selvitykset toteutetaan asianmukaisesti. Laadittavassa arviointiselostuksessa ja/tai sen liitteissä olevissa raporteissa tulee olla perusteellinen kuvaus siitä, miten ja missä laajuudessa nykytilaselvitykset on tehty ja tulokset käsitelty. Tehtävien selvitysten tulee myös olla alueellisesti kattavat sekä riittävän tarkat ja yksityiskohtaiset. Esimerkiksi inventoitaessa alueen kasvillisuutta ja eläimistöä tulisi mukana olla hankkeen kaikki potentiaaliset vaikutusalueet. Selvitykset tulee tehdä tieteellisin kriteerein joko standardoituja tai yleisesti hyväksyttyjä hyvin dokumentoituja menetelmiä käyttäen. Selvitykset tulee dokumentoida niin huolellisesti, että ne voidaan tarvittaessa toistaa. Alueelta mahdolliset otettavat säilytettävät taustanäytteet tulee säilöä huolellisesti, jotta niitä voidaan tarvittaessa tutkia myöhemmin. Eliömääritykset tulisi viedä lajistotasolle asti, jotta saataisiin mahdollisimman monipuoliset ja käyttökelpoiset vertailuaineistot kaivostoimintaa edeltäneeltä ajalta.

ELY-keskus tuleekin seuraamaan erityisen tarkasti tehtyjä perustilan selvityksiä, koska ne ovat pohjana riittäville vaikutusten arvioinneille ja hankkeen myöhemmälle seurannalle. Riittävän tarkat, kattavat ja yksityiskohtaiset selvitykset ovat myös hankkeesta vastaavan edun kannalta

tärkeitä ja tärkeitä hankkeen myöhempien vaikutusten arvioimisessa. YVA-selostuksessa vaaditaan yksityiskohtainen kuvaus alueen ympäristöstä.

Seuraavassa joitakin huomioita tehdyistä perustilaselvityksistä:

Asutus, maisema ja kulttuuriympäristö Ympäristön nykytilassa tulee ehdottomasti kuvata karttaesityksin kaivoksen vaikutusalueen asutus jasen luonne.

Kaivostoimintojen keskeisen alueen, lähialueen, maiseman kuvausta on tarkennettava. Olennaista maisemarakenteessa ovat ainakin seuraavat kohteet: Kuervaara-Kuerlinkat ja Äkäsjokivarsi sekä Yllästunturin ja kaivosalueen-Rautuvaaran suhde.

Kulttuuriympäristöä koskevat tiedot ovat varsin vanhoja ja ne tulee päivittää. Myös kohteiden ja alueen suojelustatus tulee esittää.

Luontoselvitykset

Luontoselvitysten kuvaus on hyvin yleisellä tasolla ja kirjoitettu suppeasti.Arvokkaita alueita ei ole esitetty kartalla. Luontoselvityksistä ei käy selville millä menetelmillä ne on tehty, minne ne sijoittuvat eikä myöskään sitä mitkä selvitykset ovat valmiita ja mitkä vaativat vielä lisätutkimuksia.Luontoselvitykset luontotyyppien, kasvillisuuden, uhanalaisten kasvilajien, eläimistön ja linnuston osalta tulee tehdä yksityiskohtaisesti ja niin, että selvitykset kattavat koko hankkeen vaikutusalueen ja suunniteltujen louhosalueiden, sivukivialueiden, rikastushiekka- ja rikastamoalueiden sekä mahdollisten voimajohto-, putki-, rautatie- ja tielinjausten lähialueet. Luontotyyppikartoituksessa on kiinnitettävä huomio myös pienvesikartoitukseen, erityisesti tulee kartoittaa luonnontilaiset purot ja lähteet. Luontoselvitysten ja luontovaikutusten arvioinnissa on hyvä käyttää apuna Suomen ympäristökeskuksen laatimaa opasta.

Vaikutusalueella olevat linnuston kannalta merkittävät kohteet tulee selvittää erityisesti. Linnuston osalta merkittäviä kohteita ovat mm. kohteet, joissa on monimuotoinen pesimälajisto, mahdolliset kerääntymis/ruokailualueet sekä uhanalaisten lajien esiintymisalueet. Pesimälinnusto lajisto- ja tiheystietoineen tulee olla tiedossa. Uhanalaisten lintulajien esiintymistä ja hankkeen vaikutuksia tulee tarkastella uusimman valtakunnallisen uhanalaisuusluokituksen pohjalta. Luokittelu on valmistunut vuoden 2010 lopussa. Lintujen osalta luokittelussa on tapahtunut osin merkittäviäkin muutoksia. Uhanalaisten lajien listaukset ja arviot uhanalaisten lintulajien esiintymisestä vaikutusalueilla tulee päivittää ympäristövaikutusten arviointiselostukseen. Linnustoselvitysten tulee olla tehdyt vertailukelpoisesti valtakunnallisten ohjeiden mukaisesti (esim. Koskimies, P. 1994: Linnuston seuranta ympäristöhallinnon hankkeissa. - Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 18 – sarja B).

Linnustoselvityksessä olisi eduksi toinen havainnointijakso seuraavana vuonna.

Lepakot ja viitasammakot tulee selvittää. Lepakkoselvitys on tehtävä vähintään elinympäristötarkasteluna, jonka jälkeen tulee esim. konsultoida luonnontieteellistä keskusmuseota tai detektori-laittein maastoselvityksenä. Viitasammakkoselvitys tulee selvittää karttatarkasteluna lajille soveltuvista elinympäristöistä tai maastoselvitys touko-kesäkuussa äänilaskentana lisääntymisalueilla tai linnustoselvitysten yhteydessä soilla ja pienten lampien ranta-alueilla.

Perustilaselvityksissä tulee lisäksi kiinnittää huomiota riistalintuihin ja yleensä riistaan liittyviin selvityksiin. Luonnontuotteiden ja ravintoketjun huippua edustavien eliölajien nykytilan selvitykset (metallipitoisuudet) kuuluvat keskeisenä osana perustilaselvityksiin.

Veden laatu

Nykytilan kuvaus on toteutettu vesistöjen osalta pääosin tyydyttävästi, mutta varsinkin Kuerjoen osalta tarkastelu voisi olla yksityiskohtaisempi. Äkäsjokeen laskevista, ja hankkeen keskeisellä vaikutusalueella olevista Valkea- ja Kuerjoista on saatavilla kohtuullisen runsaasti aiempaa tietoa: em. jokien vedenlaatua, kalastoa ja muuta eliöstöä on seurattu erilaisten hankkeiden yhteydessä 1990-luvun alusta lähtien (Ylläksen kalastusmatkailuhanke, Tornionjoen Interreg-hankkeet (TRIWA I ja TRIWA II) sekä RKTL:n ylläpitämä kalastoseuranta). Lisäksi mainitut joet kuuluvat kansalliseen virtavesien seurantaohjelmaan. Tornionjoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta löytyvät ekologisen tilan luokittelut Äkäsjoelle, Kuerjoelle, sekä Tornion- ja Muonionjoelle. Nykytilan kuvauksessa mainittu käyttökelpoisuusluokitus alkaa olla jo varsin vanha vesistöjen tilan kuvaus, mutta sitä voi toki käyttää nykyisen vesienhoitolain mukaisen tilaluokituksen tukena.

Ympäristövaikutusten arviointialueen rajaus on pintavesien osalta riittävä. Vaikutusalueella sijaitsevista Äkäsjoen sivujoista voisi erikseen mainita Valkea- ja Kuerjoen niiden kalataloudellisen arvon takia (meritaimenen lisääntymisalueet). Tarvittavia lisäselvityksiä ei ole YVAohjelmassa vielä tässä vaiheessa yksilöity. Valkea- ja Kuerjoelta on olemassa valtakunnallisen virtavesien tilan seurantaohjelman mukaista tuoretta vedenlaatutietoa vuodelta 2010, mutta biologista seurantaa ja aineistojen analysointia ei vielä ole toteutettu nyt voimassaolevan seurantaohjelman puitteissa, eikä sitä nykyisellä aikataululla ja resursseilla saada toteutettua YVA-selostuksen laadinnan aikana. Siksi YVAselostuksen pohjaksi tulisi toteuttaa kansallisen seurannan kanssa vertailukelpoinen biologisen (ekologisen) tilan luokittelu ainakin Äkäs-, Valkea-, Kuer- ja Niesajoella.

Pohjavesi

Pohjavesialueet, joilla on tai joille tulee aktiivista kaivostoimintaa, tulee tutkia siltä osin, ovatko ne yleensä pohjaveden ottoon soveliaita, koska sitä kautta muotoutuu myös paljolti pohjavesien suojelutarve.

Kaivoshankkeen alueella on kaksi tutkimatonta III-luokan pohjavesialuetta, jotka suoraan liittyvät suunnitellun tai vanhan avolouhoksen alueelle. Olennaista näiden pohjavesialueiden ympäristövaikutusten tarkastelun osalta on, että niistä hankittaisiin siinä määrin tietoa pohjaveden laadusta ja määrästä tällä hetkellä, että ne voidaan tutkitun tiedonperusteella luokitella ominaisuuksien mukaan ylempiin alueluokkiin tai vaihtoehtoisesti poistaa luokituksesta, jos ne eivät ole yleiseen vedenottoon soveliaita.

Hannukaisen alueella sanotaan olevan 13 kpl tarkkailtavia pohjavesiputkia, mutta arviointiohjelmassa niiden sijaintia ei ole esitetty. Näin ollen yhteysviranomainen ei voi sanoa niiden sijoittelusta miten ne suhtautuvat kaivossuunnitelmaan tai onko niitä riittävästi tiedon hankkimiseksi. Mahdollisesti perustietoa olisi jo olemassa riittävästikin pohjavesialueluokituksen tarkastamista varten.

Juvakaisenmaan rikastushiekka-allasvaihtoehdon pohjoisosassa on kaksi III-luokan pohjavesialuetta. Näidenkin alueiden osalta ympäristövaikutusten arvioinnissa keskeistä olisi tietää alueen tarkemmasta soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta vedenottoon.

Virkistyskäyttö

Luonnon virkistyskäytön nykytilan kuvauksesta puuttuu virkistysalueiden ja reittien tunnistaminen ja ulkoilijamäärät. Vaikutuksia selvitetään osana sosiaalisten vaikutusten arviointia (SVA). Esitetty virkistyskäytön selvitysmenetelmä on monikriteerianalyysi (MCA) ja asukkaiden haastattelut ovat riittäviä (tosin hyvin yleisellä tasolla esitetty), mutta aineiston keräämisen kuvaus on esitetty varsin yleispiirteisesti, toisaalta on monipuolista, mutta epämääräistä. Arviointiselostuksessa tulisi kartalla esittää tärkeimpien virkistysalueiden sijoittuminen ja niihin kohdistuvat vaikutukset. Virkistyskäytön laadun heikkenemistä tulee tarkastella myös Ylläksen ulkoilureiteille (hiihto, patikointi) ja Äkäsjoen melontareitille. Latureitit ovat Kuertunturin länsipäässä noin kuuden kilometrin etäisyydellä ja Hannukaisen latujen lähtöpaikka on 1,5 kilometrin etäisyydellä.

Maa- ja kallioperäselvitykset

Ohjelmassa esitetty kuvaus alueen maa- ja kallioperästä on varsin yleispiirteinen. YVA-ohjelmassa ei ole esitetty miten maa- ja kallioperäselvitykset aiotaan toteuttaa. Arviointiselostusta varten tulee tiedot maa- ja

kallioperästä esittää huomattavasti tarkemmin sekä selkeästi jäsenneltynä.

Kaikilla malmialueilla on todennäköistä, että malmissa runsaina esiintyvät alkuaineiden pitoisuudet ovat normaalia suuremmat myös alueen luonnontilaisessa maaperässä. Kaikkien osapuolten edun mukaista on kerätä alueelta kattava tieto kaivostoimintaa edeltävistä alkuainepitoisuuksista.

Tutkimusalueen kemiallista tilaa selvitettäessä (maaperä, kasvillisuus, vedenlaatu) on tarpeen valita riittävän kattava alkuainevalikoima, joka sisältää ainakin hyödynnettävän raaka-aineen sisältämät alkuaineet ja alkuaineet, joilla on mahdollisesti haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Selvitykset on tehtävä standardoituja ja yleisesti käytettyjä menetelmiä käyttäen. Käytetyt menetelmät tulee kuvata ja menetelmiin liittyvät epävarmuustekijät tuotava esiin.

Paksuista maanäytteistä tulee ottaa näytteet kairaamalla pinnasta pohjaan asti. Ohuemmilla maapeitteen alueilla näytteenottimena voidaan käyttää esim. traktorikaivuria. Maaperän kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien kartoittamiseksi näytteitä tulee olla myös riittävästi. Maa- ja kallioperän osalta tulee esittää mm. kallioperän ruhjeisuus ja maaperän vedenläpäisevyys.

Maa-aineksen koostumuksen, ominaisuuksien, kerrosjärjestyksen ym. selvittäminen ja tietämys auttavat parhaan mahdollisen poisto- ja läjityssuunnitelman tekemistä ja suunnittelua. Maa-ainekset voivat soveltua ominaisuuksiltaan myös rakentamiseen, maisemointiin, alueen jälkihoitoon, tms.

Ilmasto

Ohjelman mukaan Kolarissa on sääasema, mutta asemalta saatava tieto on puutteellista, joten ilmaston kuvaamiseen on käytetty Pellon sääaseman tietoja. Ohjelmassa ei kuitenkaan pohdita sitä lainkaan voidaanko Pellon tietoja käyttää Kolarin ilmaston kuvaamiseen ja mitä epävarmuuksia siihen mahdollisesti liittyy.

Pöly

Pölypäästöjen tausta-aineiston mittauksia ja mittauspaikkoja ei ole tuotu esiin. Pölyn laskeumamittaukset on tehtävä suunniteltujen tuotantolaitosten, sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaan oletettujen pölyn leviämisen vaikutusalueella. Lisäksi on tehtävä standardin mukainen puiden runkojen epifyyttijäkäläkartoitus tulevien pölypäästöjen vaikutusten toteamiseksi.

Ympäristövaikutukset ja niiden arviointi

Arvioitavat vaikutukset

Arviointiohjelmassa on tehty alustava arvio hankkeen todennäköisistä merkittävistä ympäristövaikutuksista. Merkittävyyttä on arvioitu alueelta tehtyjen selvitysten ja aikaisempien kaivoshankkeiden perusteella. Ohjelman mukaan vaikutusarvioinnissa tullaan painottamaan merkittäväksi arvioituja vaikutuksia vähäisemmiksi arvioituja vaikutuksia kuitenkaan unohtamatta. Ohjelmassa ei kuitenkaan arvioida mitkä ovat hankkeen merkittävimmätvaikutukset.

ELY-keskuksen näkemyksen mukaan kaivostoiminnan seurauksena syntyvät suuret sivukiven ja rikastushiekan läjitysalueet, avolouhoksen laajeneminen ja uuden avolouhoksen syntyminen ja niistä aiheutuvat monet vaikutukset mm. maisemahaitat, haitat luonnon monimuotoisuudelle, maankäytölle ja vesistöille ovat ennalta arvioiden sellaisia vaikutuksia, joiden arvioimiselle tulisi antaa suuri painoarvo.

Koska sivukiveä ja rikastushiekkoja muodostuu suuria määriä, on niiden ominaisuuksien ja vaihtelujen sekä mahdollisimman haitattomien ja riskittömien läjitystapojen selvittäminen myös hyvin olennainen osa ko. kaivoshankkeen YVA-menettelyä ja ympäristövaikutusten arviointia. ja ympäristölupakäsittelyä. Malmin ja rikastushiekan sisältämän raskasmetallien, ym. ympäristölle haitallisten aineiden mahdollinen mobilisoituminen ja sen estäminen ovat tällöin keskeisimpiä selvitettäviä asioita. YVA-ohjelmassa todetun perusteella näiden asioiden selvittämiseen ei ole panostettu kyllin voimakkaasti. Ohjelmassa ei ole myöskään tuotu esille miten ja millä menetelmillä nämä vaikutukset aiotaan selvittää.

YVA-menettelyn aikana annetuissa lausunnoissa on oltu huolestuneita uraanin esiintymisestä malmissa. Uraaniasia nousi esille myös YVAselostustilaisuudessa 16.3.2011 Kolarissa. Kaivosyhtiö ei ole itse tuonut esiin YVA-ohjelmassa uraanin esiintymistä tai sen merkitystä malmissa. Selostusvaiheessa tulee kaivosyhtiön selvittää uraanin esiintyminen ja sen käsittely kaivostoiminnassa sekä se mihin malmissa ja mahdollisesti sivukivessä oleva uraani päätyy. Aiheellista on myös pyrkiä YVAmenettelyn kuluessa jakamaan tietoa luonnon radioaktiivisista aineista, niihin liittyvistä terveys- ja ympäristöriskeistä ja toimenpiteistä haitallisten vaikutusten estämiseksi.

Menetelmät

Ohjelmassa on myös jo suuntaa-antavasti kuvattu, miten ja missä laajuudessa selvitykset ja arviot tullaan tekemään. Keskeistä on, että arvioinnit tehdään ja raportoidaan eri alan asiantuntijoiden toimesta standardoiduin tai muuten hyvin dokumentoiduin ja testatuin menetelmin. Laadittavaan arviointiohjelmaan tai sen liitteeksi tuleviin tutkimus- ja arviointiraport-

teihin tulee sisällyttää yksityiskohtainen kuvaus selvityksissäja arvioinneissa käytetyistä menetelmistä sekä niihin liittyvistä puutteista ja rajoituksista.

Arviointiohjelman ja siitä annettujen lausuntojen perusteella kaivoshankkeella ja sen liitännäishankkeilla on mahdollisesti ja todennäköisestikin merkittäviä vaikutuksia mm. poronhoitoon, matkailuun, alueen virkistyskäyttöön, vesistöihin, kasvistoon ja eläimistöön. Erityisesti ovat nousseet esiin poronhoidolle jamatkailulle aiheutuvat vaikutukset. Myös tarvittavien vesistöjärjestelyjen sekä avolouhoksen kuivanapidosta aiheutuvan pohjaveden pinnan alenemisen ja siitä aiheutuvien vaikutusten asianmukaiseen selvittämiseen on kiinnitetty paljon huomioita. Näiden vaikutusten arviointiin sekä vaikutusten lieventämismahdollisuuksien selvittämiseen onkin aiheellista kiinnittää selostusta tehtäessä huomiota.

Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset

Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset ja niiden selvittäminen on ohjelmassa kuvattu riittävästi ja monipuolisesti. Myös aineisto ja menetelmät on kuvattu ohjelmassa. Arviointimenettelyssä on syytä paneutua erityisen huolellisesti niiden vaikutusten selvittämiseen, jotka yleisö kokee tärkeiksi.

Vaikutukset kalastukseen ja kalastoon

Tarkasteltu hankealue on sekä kalastollisesti että myös kalataloudellisesti erittäin arvokas arvokkaiden lohi- ja taimenkantojen vuoksi. Kalastuksella on myös virkistyskäytön ja matkailun kannalta suuri merkitys.

Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen ovat siksi yksi hankkeen keskeisiä selvitettäviä asioita. Hankkeen vaikutusalueella lohi esiintyy Muonionjoessa ja Äkäsjoen alaosalla. Lisäksi hankkeen vaikutusalueella esiintyy meritaimenen luontaisia ja taimenen paikallisia kantoja. Kuten esim. RKTL:n lausunnossa on todettu, Äkäsjoen vesistö on Suomen puolella Tornionjoen vesistön meritaimenen keskeisin lisääntymisvesistö. Meritaimen lisääntyy myös Äkäsjoen sivujoissa erityisesti Kuerjoessa, mutta todennäköisesti myös Valkeajoessa.

Kuerjoen merkitys erityisesti meritaimenen ja paikallisen taimenen esiintymisalueena edellyttää sen ottamista mukaan hankkeen kalataloudelliseen vaikutusalueeseen.

Suomen eliölajien uhanalaisuusluokituksessa meritaimen on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lajiksi, Napapiirin pohjoispuoliset sisävesien taimenkannat silmälläpidettäviksi ja Itämeren lohi vaarantuneeksi lajiksi.

YVA–selostuksessa tulee esittää hankkeen vaikutukset eri kalalajeihin, kaivoshankkeen vaarantamien kalalajien tuhoutumisen todennäköisyys

ja mahdolliset lieventävät toimenpiteet. Näiden pohjalta on mietittävä myös mahdollisia kompensaatiotoimenpiteitä.

Meritaimeneen kohdistuvassa vaikutusten arvioinnissa ja tarkkailussa on otettava huomioon RKTL:n, Lapin ELY-keskuksen kalatalouspalvelun lausunto ja muiden lausunnot. Vaikutukset on arvioitava sekä rakentamisen että toiminnan aikana.

Porotalous

Ohjelmasta ei käy selville millä tavalla hankkeen vaikutukset porotalouteen aiotaan selvittää. Porotaloutta sivutaan kohdassa ”Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi”. Vaikutusten tarkastelun sisältö jää kuitenkin suppeaksi. Porotalouteen liittyviä seikkoja on käsitelty laajasti eri lausunnoissa mm. Paliskuntain yhdistyksen ja Muonion paliskunnan lausunnoissa. Lausunnot tarjoavatkin hyvän lähtökohdan ja perustan porotalouden nykytilan selvittämisessä ja vaikutusten tarkastelussa. Porotalous on alueella merkittävä perinteinen elinkeino, siihen kohdistuvien vaikutusten arvioiminen ja vaikutusten ehkäiseminen on tärkeää.

Yhteysviranomaisen käsityksen mukaan porotaloudesta tulee tehdä erillinen ulkopuolisen asiantuntijan laatima kokonaisvaltainen selvitys porotaloudelle aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi, lieventämiseksi ja kompensoimiseksi. Selvityksessä tulisi tarkastella paitsi eri osahankkeita ja niiden vaikutuksia myös niiden yhteisvaikutuksia eli koko hankekokonaisuutta ja sen kokonaisvaikutuksia.

Matkailu

Ylläs on yksi Suomen suurimmista matkailukeskuksista. Ylläksen alueen matkailu perustuu useisiin seikkoihin, joista yhtenä on luonnonympäristö. Matkailualueen luonnetta ei ole tunnistettu riittävästi ja matkailulle aiheutuvien vaikutusten arviointi on tehtävä huomattavasti esitettyä perusteellisemmin ja monipuolisemmin. Perusteluita alueen erämaaluonteisuudelle ei esitetä, eikä erämaaimago voi näin ollen olla ainakaan ainoana kriteerinä sosioekonomisten muutosten arvioinnissa.

Yhteysviranomaisen käsityksen mukaan myös matkailusta ja hankkeen vaikutuksesta siihen tulisi tehdä kokonaisvaltainen erillisselvitys. Matkailussa tulisi käsitellä myös kalastusmatkailua ja sen merkitystä. Hankealueelle sijoittuva muu matkailu ja yritystoiminta tulisi myös kartoittaa.

Pohjavesi

Suurten avolouhosten kuivanapidosta saattaa aiheutua pohjaveden pinnan aleneminen, joka ilmenee ympäristössä kuivattavana vaikutuksena.

Pohjaveden pinnan alenemisen laajuus tulee arvioida luotettavasti. Alenemisen laajuus on todennäköisesti laajempi kuin 1 km.

Liikenne

Ohjelman mukaan rikasteet tullaan mahdollisesti kuljettamaan maanteitse Ruotsin Kaunisvaaraan. jolloin liikenne kulkisi sinne Kolarin taajaman kauttatai mahdollisesti Huukiin rakennettavan sillan kautta. Toinen mahdollisuus on kuljettaa rikaste rautateitse jonnekin Perämeren lastaussatamaan. Rautatiekuljetuksiin liittyy rautatien rakentaminen Hannukaisen ja Rautuvaaran välilletai radan kunnostaminen Kolarista Rautuvaaraan. Rautateihin liittyy päällysrakenteen uusiminen vuosina 2008-2011 välillä Kolari-Kemi. Perusparannustyön jälkeen rautatien kuljetuskapasiteetti olisi noin 2-3 Mt/vuosi malmiriskastetta. Kaivoksen malmiriskasteen tuotoksi on esitetty 2-4 Mt/tn vuodessa.

Nykyisettieverkot ja liikennejärjestelyt on esitetty ohjelmassa. Lähtötiedot liikenteen osalta kuitenkin puuttuvat esim. tiedot nykyisistä liikennemääristä, raskaan liikenteen osuus jne. Mm. nämä tiedot tulee arviointiselostuksessa esittää tarkennettuna.

Liikenteen vaikutusten tarkastelun laajuutta ei esitetä tarkemmin. Vaikutusten tarkastelu niin rautatie kuin maanteiden osalta tulee ulottaa koko sille alueelle missä vaikutuksia saattaa esiintyä eli koko kuljetusreitistölle. Ruotsalaisten lausunnossa on esitetty liikennevaikutusten selvittämistä aina Narvikiin asti. Vaikutukset tulisi arvioida sitä tarkemmin mitä lähempänä kaivosta toimitaan, jolloin kauimpana olevat vaikutukset arvioitaisiin yleisemmällä tasolla. Vaikutusarvioinnissa tulee huomioida myös henkilöliikenteen kasvu. Kolarin kunta on esittänyt erillistä tietä työliikenteelle välille Hannukainen-Rautuvaara.

Melu ja tärinä

Kaivostoiminnasta aiheutuvaa melua on tarkoitus selvittää melumallinnuksen avulla. Mallinnus tehdään CadnaA-melumallinnusohjelmistolla. Mallinnuksen lisäksi selvityksissä on kiinnitettävä huomiota myös melun ominaisuuksiin, kestoon ja toistuvuuteen sekä eri toimintojen yhteisvaikutuksiin. Meluvaikutukset tulee selvittää sekä rakentamisen että toiminnan ajalta.

Melumallinnukset eivät yksin kerro miten alueen ihmiset kokevat meluhäiriön. Siksi onkin hyvä, että melun vaikutuksia arvioidaan myös haastattelemalla alueen asukkaita. Tällöin tulisi pyrkiä selvittämään millainen melu koetaan häiritseväksi ja kuinka kauaksi vaikutukset saattavat ulottua. Melun osalta vaikutuksia tulee pyrkiä arvioimaan myös elolliseen luontoon. Erityisesti tulee tarkastella melun vaikutuksia poroihin ja niiden elintapoihin. Arviointimenettelyssä on tarpeen paneutua haitallis-

ten meluvaikutusten lieventämistoimenpiteiden tarkasteluun ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimiseen.

Tärinä liittyy pääasiassa räjäytyksiin, joiden vaikutus ja laajuus tulee esittää. Tärinää syntyy myös junaliikenteestä, joten myös rautatieliikenteen osalta tulee tärinävaikutukset selvittää.

Ilman laatu

Toiminnan vaikutukset ilman laatuun on luvattu selvittää. Ilmapäästöjä on arveltu syntyvän lähinnä malmin louhintaan käytettävistä työkoneista ja malmikuljetuksiin käytetyistä ajoneuvoista. Tulee huomata, että ilmapäästöjä voi syntyä myös räjäytyksistä ja esim. lämpövoimalan savukaasuista. Vaikutustarkastelu ilman laadun osalta tulee ulottaa mahdollisimman etäälle, ohjelmassa esitetty alaraja 2 km on todennäköisesti liian suppea.

Pöly

Pölyämistä on arvioitu syntyvän louhinnasta, malmin lastauksesta ja kuljetuksesta ja sivukivien läjityksestä, myös rikastushiekka-altaalta voi aiheutua pölyämistä. Tuleehuomioida, että myös liikenteen pölyvaikutukset kaivosalueella tulee arvioida. Pölyn leviämisessä tulee huomioida vallitsevat tuulen suunnat. Pölyn osalta on arvioitava sen aiheuttamat vaikutukset terveyteen ja viihtyvyyteen. Arviointiselostuksessa tulee arvioida hengitettävän pölyn leviäminen sekä pölyn vaikutukset luonnontuotteiden käyttöön Käynnistyvistä rikastuskokeista saadaan lisää tietoa tuotannossa syntyvistä rikastushiekoista ja niiden riskeistä ympäristölle sekä rikastushiekan ominaisuuksista kuten eri aineiden pitoisuuksista ja liukenemisesta. Näiden avulla voidaan arvioida kaivos- ja rikastusalueilta tulevien pölypäästöjen vaikutusta lähivesistöihin, maaperään, kasvistoon ja eläimistöön. Pölyvaikutukset tulee selvittää niin laajalle kuin ne todennäköisesti ulottuvat.

Asutus

Vaikutusten arvioinnin tulee käsittää myös alueen työpaikkojen lisääntymisestä johtuva asumisen tarpeiden arviointi. Tähän liittyy määrän lisäksi sijainti ja siitä mahdollisesti johtuvat pendelöintitarve.

Maisema, kulttuuriympäristö ja muinaisjäännökset

Maiseman ja kulttuuriperinnön osalta ympäristön perustilaselvityksiä voidaan pitää YVA-ohjelmaa varten riittävinä, selostusta varten niitä tulee tarkentaa. Metsähallitus on huomauttanut, että Pakasaivon tien alku-

päässä on Metsähallituksen omalla päätöksellä perustettu Saivolammen virkistysmetsäalue. Alue on maisemallisesti erityisen arvokas.

Museoviraston mukaan kaivoshankkeen suunnittelun edetessä arkeologisia selvityksiä tulee hyvissä ajoin täydentää maankäytön muutosalueiden sekä logistiikan edellyttämien linjausten alueilla, jotta hankkeen vaikutukset mahdollisesti paikannettaviin kohteisiin voidaan arvioida ja ottaa huomioon suojelun tai tutkimisen keinoin hankkeen toteutuksessa.

Hankkeen maisemavaikutusten arviointia varten tulee laatia havainnekuvat tärkeimmistä näkemäsuunnista ja arvokkaista maisema-alueista tai perinnemaisemista. Arvioinnissa tulisi tarkastella myös maisemallisten haittavaikutusten lieventämismahdollisuuksia esim. maisemointitoimenpiteitä. Samalla tulisi myös arvioida millaisia maisemallisten muutosten vaikutukset ovat esim. matkailutoimintaan, virkistyskäyttöön ja viihtyvyyteen.

Maisemavaikutusten arvioinnissa etenkin sivukivikasojen sijainnilla ja korkeudella sekä jälkimaisemoinnilla on tärkeä asema. Maisemallisesti myös pienemmät rakenteet, kuten voimajohdot voivat aiheuttaa merkittävääkin lähimaiseman muutosta. Etenkin jokilaakson ylityksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota kaikkien reittien osalta.

Luontovaikutukset

Vaikutusten arvioinnissa keskeistä on, että laji- ja luontotyyppien inventoinnit on tehty huolella ja, että ne ovat riittävät ja kattavat. Inventoinnit tulee kohdistaa sekä toiminta-alueelle että hankkeen koko vaikutusalueelle.

Ohjelmassa ei esitetä menetelmiä miten vaikutusten arvioinnit on tarkoitustehdä. On tietysti erittäin tärkeää, että arvioinnin tekee asiantuntija mutta sitä ei voi pitää riittävänä menetelmän kuvauksena. Luontovaikutusten selvityksissä tärkeää on arvioida hankkeen vaikutukset uhanalaisiinluontotyyppeihin sekä eläin- ja kasvilajeihin. Arvioinnit on kohdennettava koko hankkeen vaikutusalueelle sekä toiminta-alueelle. Hankkeen vaikutusalueisiin kuuluvat myös liitännäishankkeiden alueet. Tavoitteena tulee olla, että valittavilla ratkaisuilla hankealueen arvokkain ja monimuotoisin luonto voidaan riittävällä tavalla säilyttää.

Ohjelmassa ei ole kerrottu onko alueelta tehty pohjaeläinselvityksiä. Hankealueen vesistöjen pohjaeläimistön nykytila tulee selvittää näytteenotolla ja YVA-selostuksessa arvioida hankkeen vaikutukset alueen pohjaeläinyhteisöihin.

Arvioinnissa tulisi esittää kaivoshankkeen vaarantamien kasvi- ja eläinlajien tuhoutumisen todennäköisyys ja mahdolliset lieventävät toimet. Kasvillisuuskartoitusten yhteydessä olisi hyvä selvittää myös luonnontuotteiden (esim. marjat, sienet) perustila.

Jokihelmisimpukka eli raakku

Ohjelmassa ei ole tuotu esille alueelta tehtyjä raakkuselvityksiä. Raakun esiintyminen hankeen vaikutusalueen vesistöissä tulee selvittää olemassa olevan tutkimusaineiston perusteella ja samalla tulee arvioida täydentävien tutkimusten tarve. Hankkeen vaikutukset raakkuun tulee arvioida.

Raakku eli jokihelmisimpukka on luontodirektiivin liitteen II ja V laji. Laji on luonnonsuojelulain 42 §:n mukaan uhanalainen, rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Kansainvälisessä IUCN–luokituksessa raakku kuuluu luokkaan erittäin uhanalainen (EN). Lajin hävittämiseen tulee olla LSL:n 49 §:n mukainen alueellisen ympäristökeskuksen lupa.

Vaikutusten arviointi - vesienhoitolain mukaisten ympäristötavoitteiden huomioiminen

Vesienhoitolain yleisenä ympäristötavoitteena on pinta- ja pohjavesien tilan heikkenemisen estäminen ja hyvän tilan saavuttaminen. Hankkeen vaikutuksia arvioitaessa tulee tarkastella vaarantaako hanke Tornionjoen vesienhoitosuunnitelmassa vaikutusalueen pintavesille asetettuja ekologisen ja kemiallisen tilan ympäristötavoitteita. Pohjavesien osalta vaikutuksia arvioidaan pohjavesimuodostumien kemialliseen ja määrälliseen tilaan.

Tornionjoen vesienhoitosuunnitelmassa vesien tila on määritetty kaikille valuma-alueeltaan yli 200 km2:n jokivesille, yli 5 km2:n järville, rannikkovesille sekä I ja II luokan pohjavesialueille. Pienempiä pintavesimuodostumia on luokiteltu vain muutamia luokitteluun tarvittavien tietojen puuttumisen takia. Kaivoshankkeen arvioidun vaikutusalueen tyypitellyistä pintavesimuodostumista on luokiteltu Äkäsjoki, Kuerjoki sekä Muonionjoki ja Tornionjoki. Tyypitellyistä luokittelematta ovat Niesajoki ja Valkeajoki.

Jotta vaikutusten arviointi voidaan tehdä yhdenmukaisesti, tulee vesimuodostumat luokitella kansallisen ohjeistuksen mukaisesti (Pintavesien ekologisen tilan luokittelu – Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009). YVAselostuksen pohjaksi tulisi toteuttaa kansallisen seurannan kanssa vertailukelpoinen biologisen (ekologisen) tilan luokittelu ainakin Äkäs-, Valkea-, Kuer- ja Niesajoella. Aiemmin Suomessa käytössä ollutta pintavesien yleistä käyttökelpoisuusluokitusta ei käytetä vesienhoitolain mukaisia ympäristötavoitteita arvioitaessa.

Tornion-Muonionjoen Natura-alue kuuluu vesienhoitolain mukaiseen suojelualuerekisteriin. Rekisteriin kuuluminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura 2000 –alueille, mutta korostaa alueiden merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Suojelualuerekisteriin kuuluvien alueiden osalta pinta- ja pohjavesien tilan tulisi olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen

suojeluperusteena olevia suojeluarvoja. Eli vaikutuksia tulee arvioida myös siitä näkökulmasta, miten mahdolliset muutokset vesien tilassa vaikuttavat Natura-alueiden suojeluperusteina oleviin lajeihin ja luontotyyppeihin hankkeen vaikutusalueella.

Merkittävyyden arviointi

Arviointiohjelmassa ei ole esitetty, miten vaikutusten merkittävyyden arviointi toteutetaan. Ohjelmasta ei saa myöskään selkeää kuvaa siitä, miten ympäristövaikutukset on tunnistettu tai tunnistetaan. Ohjelmassa on jo kuvattu alueen nykytilaa. Tässä yhteydessä eikuitenkaan ole esitetty päätelmiä alueen herkkyydestä tai siitä, mitkä tekijät tulee ottaa erityisesti huomioon vaikutuksia arvioitaessa ja hanketta suunniteltaessa.

Vaikutusarviointeja tehtäessä ja YVA-selostusta laadittaessa vaikutusten merkittävyyden arviointiin tulee kiinnittää erityistä huomiota. Erilaisten vaikutusten merkittävyys tulee kuvata ja perustella systemaattisesti ja objektiivisesti. Arviointiselostusta tehtäessä tulisi panostaa myös hankkeen ja sen vaikutusten havainnollistamiseen taulukoin, kuvin, selkein kartoin jne.

Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen, riskit

Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen on YVAmenettelyn keskeisiä tavoitteita. Haitallisten vaikutusten ehkäiseminen on hankkeen elinkaaren eri vaiheisiin liittyvää toimintaa, jolla estetään, vähennetään tai korjataan hankkeesta aiheutuvia (erityisesti merkittäviä) riskejäja haitallisia ympäristövaikutuksia. Haittojen ehkäisemistä ja rajoittamista on tarkasteltu arviointiohjelman kohdassa 8. Esitettyjen periaatteiden mukaisesti toimien on mahdollista löytää soveliaimmat keinot ja menetelmät hankkeen haitallisten vaikutusten rajoittamiseksi. Tältä osin YVA-ohjelmaon kuitenkin vielä yleispiirteinen eikä sen pohjalta saa tarkkaa käsitystä, miten haitallisten vaikutusten rajoittamismahdollisuuksia sekä niiden vaihtoehtoja ja toteuttamiskelpoisuutta tullaan käytännössä selvittämään. Näiden selvittämiseen ja vertailuun on YVAmenettelyssä ja ylipäätänsä hankkeen suunnittelussa syytä kiinnittää erityistä huomioita.

Tässä yhteydessä on myös aiheellista muistuttaa, että lähtökohtana tulee olla pyrkimys kaikenlaisten haitallisten vaikutusten, mm. haitallisten sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen. Sosiaalisten vaikutusten lieventämiseen on tässä YVA-menettelyssä hyvinkin mahdollista löytäätoimivia ratkaisuja, jos asioita tarkastellaan ennakkoluulottomasti ja avoimesti.

Tämä edellyttää hankkeesta vastaavan sitoutumista haitallisten vaikutusten ehkäisemisen ja lieventämisen suunnitteluun ja toteutukseen.

Kaivoshankkeen rakentamiseen ja toimintaan liittyy riskejä, jotka tulee arvioinnissa tarkastella ja selvittää laajemmin. Arviointiselostuksessa tu-

leekin esittää arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja seurauksista. Riskien arvioimiseen on myös annetuissa lausunnoissa kiinnitetty huomiota.

Epävarmuustekijät ja oletukset

Vaikutusarvioinnin epävarmuustekijöitä ja niiden huomioon ottamista arviointeja tehtäessä on esitetty yleisellä tasolla arviointiohjelman kohdassa 7.6. Arviointiselostuksessa tulee sitten esittää seikkaperäisesti arvioinnissa käytettyjen tietojen ja menetelmien mahdolliset puutteet ja epävarmuustekijät sekä tarkastella niiden merkitystä tehdyissä arvioinneissa, jotta lukijalle muodostuu niistä hyvä käsitys ja jotta ne osataan ottaa oikealla tavalla huomioon päätöksenteossa.

Vaikutusalueen rajaus

Arviointiohjelman kohdassa 7.2. on kullekin vaikutustyypille määritelty selvitysalue, jolla kyseistä ympäristövaikutusta selvitetään ja arvioidaan. Vaikutusalueella on tarkoitettu aluetta, jolla selvityksen tuloksena ympäristövaikutusten arvioidaan ilmenevän. Selvitys- ja vaikutusalueiden laajuudet vaihtelevat huomattavastikin riippuen tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta Alustavat vaikutusalueet on rajattu ohjelman laatimisvaiheessa olevan tiedon perusteella. Ei ole kuitenkaan ilmoitettu tarkemmin vaikutusten systematiikkaa tai perusteita. Rajausten todetaan täsmentyvän sitä mukaa, kun selvitykset ja arvioinnit etenevät.

Selvitysalueita tulee laajentaa tarpeen mukaan ottaen huomioonmm., mitä arviointiohjelmassa annetuissa lausunnoissa on todettu selvitys- ja vaikutusalueista. Hankkeen eri toteutusvaihtoehtojen suunnittelun eteneminen saattaa tuoda tarpeita laajentaa selvitysalueita.

Vaikutusalueen ja tarkastelualueen rajauksessa tulee huomioida myös kasvillisuus, eläimistö ja luontotyypit sekä tärinä. Vaikutusalueen rajauksessa tulee ottaa huomioon myös vaikutusten mahdollinen ulottuminen maan rajojen ulkopuolelle.

Yhteysviranomainen toteaa, että YVA-selostuksessa tulee eritellä tarkemmin eri vaikutustyyppien tarkastelualueet. Vaikutusalueen rajaus on tehtävä todenmukaisiin vaikutuksiin perustuen. Vaikutukset tulee kartoittaa ja selvittää koko sillä alueella missä vaikutukset esiintyvät. Vaikutusalueiden perustelut tulee arviointiselostuksessa esittää selkeästi. Vaikutusalueiden perustelujen tulee nojautua joko jo tehtyihin tai tämän menettelyn aikana tehtäviin selvityksiin ja arviointiselostuksesta tulee käydä selvästi ilmi, mitä kynnysarvoja tai muita tietoja ja tuloksia vaikutusalueiden määrittelyssä on käytetty.

Seuranta

Ohjelman kohdassa 9 on esitetty alustavasti yleisellä tasolla seurannan tavoitteita ja suunnittelua. Vaikka hankkeen seurantavelvoitteet tulevat lupaehtojen kautta, tulee hankkeesta vastaavan kuitenkin huomioida, että YVA-lain mukaan arviointiselostuksessa tulee esittää ehdotus seurantaohjelmaksi.

YVA-selostuksessa ehdotettavassa seurantaohjelmassa tulee ottaa huomioon, että YVA-asetuksen tarkoittama seurantaohjelma on eri kuin ympäristöluvan tarkkailuohjelma. Myös muu lainsäädäntö edellyttää vaikutusten seurantaa. Lisäksi on huomattava, että YVA-menettelyssä voi tulla esille asioita, jotka eivät varsinaisesti kuulu minkään lupa- tai suunnitelmalainsäädännön piiriin. YVA-selostuksessa tulee esittää YVA-lain tarkoittamien asioiden mukainen seurantaohjelma.

Tässä yhteydessä voidaan korostaa seurannan suunnittelun tärkeyttä ja seurannan kohteiden määrittelyä. Seurannan päätavoite tulee olla tietojen tuottaminen haittojen ehkäisyyn. Seurannassa tulee huomioida koko hankkeen elinkaari.

Vaikutusten seurannan onnistumisen kannalta on oleellista, että lähtötiedot seurannalle ovat riittävät. Siten seurannassa korostuu ympäristön perustilasta tehdyt kyllin kattavat ja riittävän yksityiskohtaiset selvitykset.

Suunnitelma osallistumisen järjestämiseksi

Suunnitelma osallistumisen järjestämiseksi on esitetty arviointiohjelman kohdassa 4.6. YVA-menettelyä ja hankkeen suunnittelua seuraamaan ja ohjaamaan sekä tiedon kulkua edistämään on perustettu ohjausryhmä sekä viisi eri intressitahoista muodostettua pienryhmää. Ohjausryhmä ja pienryhmät ovat järjestäytyneet ja pitäneet yhden kokouksen.

Tulleet kommentit osallistumisen järjestämisestä ja eri osapuolten välisestä vuorovaikutuksesta ovat olleet pääosin myönteisiä. Toisaalta on esitetty myös kritiikkiä esim. ohjausryhmän ja pienryhmien kokoonpanoista ja niiden edustavuudesta. Esitetyissä lausunnoissa ja mielipiteissä on esitetty ohjausryhmään täydennyksiä. Esim. Rajajokikomissio haluaa olla mukana ohjausryhmätyöskentelyssä.

Pienryhmätyöskentelyllä voidaan luoda tärkeä paikallinen vaikuttamismahdollisuus. Ryhmillä voidaan hyödyntää asukkaiden paikallis- ja luontotuntemusta sekä tietoa eri toiminnoista, mm. matkailusta, yritystoiminnasta, virkistyskäytöstä, porotaloudesta, kalastuksesta ja metsästyksestä.Pienryhmätyöskentely on myös keskeinen osa sosiaalisten vaikutusten arviointia. Aktiivinen pienryhmätyöskentely todennäköisesti edesauttaa merkittävästi alueen asukkaiden ja elinkeinojen näkemysten huomioon ottamista mm. sosiaalisten ja muiden vaikutusten arvioinnissa sekähankkeen ja haittojen estämisen ja lieventämisen suunnittelussa.

ELY-keskus toivoo, että hankkeesta vastaavaa jatkaa edelleen valitulla linjalla ja toimii edelleen avoimesti ja aktiivisesti aidon vuorovaikutuksen ja eri osapuolten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Toivottavaa olisi myös, että hankkeesta vastaava järjestäisi avoimia keskusteluja tiedotustilaisuuksia tarpeen mukaan menettelyn aikana myös eri kohderyhmille.

YVA-menettelyn aikataulu ja YVAn toteuttajat

Arviointiohjelman kohdan 4.5 mukaan YVA-selostus on tarkoitus jättää loppuvuodesta 2011. YVA-menettelyn läpiviemiseen varattu aika, alle vuosi, tuntuu vähintäänkin haasteelliselta ja eri selvityksiin, arviointeihin sekä YVA-selostuksen laadintaan varattu aika tuntuu kovin optimistiselta. Tässä tapauksessa, kun kyse on hyvin laajamittaisesta kaivoshankkeesta, jolla on jo YVA-ohjelmankin perusteella monipuolisia ympäristövaikutuksia, johon liittyy mm. voimajohtojen, rautateiden, putkilinjojen, liikenteen ym. suunnittelua, kaavoitusta ja yhteensovittamista. On hankkeesta vastaavan syytä varautua siihen, että YVA-menettelyn läpivieminen voi viedä suunniteltua enemmän aikaa.

Hankeen YVA-menettelyn aikana on pääkonsultti vaihtunut, mikä ei ole kovin yleistä YVA-menettelyssä. Suomen YVA- järjestelmässä ympäristövaikutusten sisältöön vaikuttaa oleellisesti arviointiohjelmavaihe, mm. arviointiohjelma, jossa määritetään miten ympäristövaikutukset aiotaan selvittää. Konsultin vaihtuminen kesken YVA-ohjelmavaihetta tuo siten myös mukanaan uusia haasteita YVA-menettelyn läpiviemiseen.

YVA-ohjelmasta ei käy selville miten käytännössä YVA-menettely on tarkoitus toteuttaa ja organisoida tai miten asiantuntijuus hankkeessa on varmistettu. Ohjelmassa ei myöskään esitetä, ketkä asiantuntijat ja millä panostuksella asiantuntijat työhön osallistuvat ja mitkä ovat mahdolliset muut osallistuvat tahot.

Tässä yhteydessä on ilmeisen aiheellista korostaa, että esitettyjen selvitysten ja arviointien suunnitteluun ja toteutukseen samoin kuin arviointiselostuksen laatimiseen tarvitaan eri alojen asiantuntemusta ja yhteistyötä. Asiantuntijoiden tulisi voida paneutua tehtäviinsä huolellisesti. Hankkeesta vastaavan tuleekin huolehtia nyt erityisesti siitä, että riittävä asiantuntemus on käytettävissä. Hankkeesta vastaava on viime kädessä vastuussa YVA-menettelyn asianmukaisesta toteuttamisesta. Tiukka aikataulu ei saa vaikuttaa arvioinnin ja selvitysten laatuun.

Viimeistään YVA-selostuksessa tulee esittää, ketkä ovat osallistuneet eri selvitysten ja arviointien sekä YVA-selostuksen laadintaan ja millä tavoin.

Raportointi

Käsiteltävänä olevasta arviointiohjelmasta yhteysviranomainen toteaa, että arviointiohjelman rakenne on verrattain selkeä ja sen teksti pääosin helposti ymmärrettävää. Ohjelmasta saa kohtuullisesti tiedon suunnitellusta kaivoshankkeesta ja siitä mitä YVA- menettelyssä on tarkoitus tehdä.

YVA-selostusta laadittaessa tulee huomata, että selostuksessa käytettävät paikannimet tulee ilmetä kartoilta. Kartoissa tulee olla myös mittakaavat. Jatkossa tekstin täsmällisyyteen tulee kiinnittää huomiota. Nyt teksti on paikoin yleispiirteistä, eikä informaatio välity kaikilta osin riittävällä tavalla.

Espoon sopimus

Ruotsalaiset ovat ilmaisseet halukkuutensa osallistua YVA-menettelyyn, joten hankkeessa noudatetaan Espoon sopimuksen mukaista menettelyä. Ohjelmassaon tuotu esille kansainvälinen osallistumismenettely viranomaistyöskentelyn osalta. Menettelytavat tulee kuvata arviointiselostuksessa riittävällä tavalla.

Ruotsiin kohdistuvat vaikutukset

Ruotsista saapuneissa lausunnoissa todetaan, että hankkeella voi olla vaikutuksia Ruotsiin. On todettu, että hankke voi vaikuttaa mm. rajajoen veden laatuun, vaikutuksia voisyntyä myös malmin mahdollisen rajat ylittävän maantiekuljetuksen kautta.

Yhteysviranomaisen mielestä Ruotsista saapuneet lausunnot tulee hankkeen suunnittelussa ja arviointiselostusta laadittaessa ottaa huomioon. Toivottavaa olisi, että Ruotsiin kohdistuvat vaikutukset käsiteltäisiin omana kohtanaan YVA-selostuksessa. Tällöin ne olisi sieltä helposti todettavissa ja löydettävissä.

Johtopäätökset

Yhteysviranomaisen lausunnossa arviointiohjelmasta pyritään mm. ohjaamaan käynnistynyttä YVA-menettelyä sekä tarkastellaan arviointiohjelman asianmukaisuutta ja riittävyyttä sekä otetaan kantaa menettelyjen yhteensovittamiseen. Hankkeesta vastaava tekee arviointiohjelman ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon perusteella tarvittavat selvitykset ja arvioinnit hankkeen vaikutuksista ja laatii ympäristövaikutusten arviointiselostuksen (YVA-selostus). Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa myös arviointiselostuksesta ja sen riittävyydestä. YVA-menettely päättyy lausuntoon. Arviointiselostuksessa tulee antaa selvitys siitä mi-

ten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon.

Arviointiohjelman voidaan katsoa täyttävän ympäristövaikutusten arvioinnista annetun asetuksen 9 §:ssä esitetyt vaatimukset edellyttäen, että ohjelmaa toteutettaessa ja arviointiselostusta laadittaessa otetaan huomioon edellä referoidut YVA-ohjelmasta annetut lausunnot ja mielipiteet, sekä tässä yhteysviranomaisen lausunnossa esitetyt näkökohdat ja vaatimukset, joista keskeisimpiä ovat seuraavat:

- Hankkeen kuvaus on liian yleispiirteinen. Se ei mahdollista selkeän kuvan muodostamista hankkeesta. Esitettyä hankekuvausta tulee täydentää.

- Tulee huomioida, että suhteellisen lyhyen kaivostoiminnan seurauksena kaivospiirien alue tulee muuttumaan monilta osin pysyvästi. ELY-keskuksen mielestä alueen jälkihoidon ja maisemoinnin suunnittelun tulee olla alusta lähtien keskeinen osa kaivoshankkeen suunnittelua. Tärkeää on tuoda esille millaiseksi alue jää kun kaivostoiminta alueella päättyy ja miten jälkihoitotoimenpiteiden toteutus varmistetaan. Kaivosyhtiön tulisikin tehdä maisemointisuunnitelma, jota tarvitaan mm. sivukivien läjitysalueiden muotoilun ja alueen maisemavaikutusten suunnittelussa.

- Vaihtoehtojen esittäminen ja tarkastelu on YVA-menettelyn keskeisiä elementtejä. Vaihtoehtojen esittämiseen jatarkasteluun tulee paneutua huolella. Varsinkin suurten rikastushiekka- ja sivukivialueiden vaihtoehtojen esittäminen ja keskinäinen vertailu on tärkeää. YVA-menettelyssä tulee selvittää vaihtoehtoisia ratkaisutapoja periaatteessa kaikille niille tekijöille ja/tai toteuttamistavoille, joilla voidaan olettaa olevan vaikutuksia ympäristöön. Samalla tulee arvioida vaihtoehtojen ympäristövaikutuksia. Periaate on, että toteutusvaihtoehdot esitetään tasavertaisina.

- Yhteysviranomaisen käsityksen mukaan kuljetukset ovat olennainen osa kaivoshanketta ja rautatien käytön vaikutukset tulee arvioida tämän YVA-menettelyn yhteydessä, kuten hankkeesta vastaava on vaihtoehtotarkastelun muodolla antanut olettaa asian olevan.

- Kaivoksen toiminta edellyttää riittävää sähkön saantia. Sähkö siirretään voimajohdoilla. Sähkön siirrosta aiheutuvat vaikutukset on selvitettävä ja arvioitava tässä YVA-menettelyssä.

- Hankkeen läheisyyteen sijoittuu Natura-2000 verkostoon kuuluvia alueita. Ohjelmasta puuttuu maininta vaikutusten arviointi Ruotsin Natura-verkostoon kuuluvasta Torne och Kalix älvsystem-alueen osalta.

- Tulee huomioida ja selvittääyhteisvaikutukset muiden lähialueiden hankkeiden kanssa.

- Hankkeesta vastaavan tulee tunnistaa hanketta koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ja esittää oma kantansa kuinka tässä hankkeessa voidaan edistää näitä tavoitteita.

- Nykytilaselvitykset ovat puutteellisia. Jo tehtyjen selvitysten riittävyyttä, varsinkin luontoselvitysten riittävyyttä, ei tässä yhteydessä voida arvioida, koska niitä ei ole liitetty arviointiohjelmaan.

- Tulee huolehtia siitä, että esitetyt selvitykset toteutetaan asianmukaisesti.Arviointiselostuksessa ja/tai sen liitteissä olevissa raporteissa tulee olla perusteellinen kuvaus siitä, millä menetelmillä, miten ja missä laajuudessa nykytilaselvitykset on tehty ja tulokset käsitelty. Selvitykset tulee tehdä tieteellisin kriteerein joko standardoituja tai yleisesti hyväksyttyjä hyvin dokumentoituja menetelmiä käyttäen.

- Tulee selvittää millaiset ovat sivukivien ja rikastushiekan ominaisuudet ja ympäristövaikutukset ja miten hoidetaan vesien käsittelyn sekä vesien johtamisen vaikutus hankkeen eri vaiheissa. Vaikutukset alueen vesistöihin, pohjavesiin, pienvesistöihin ja lampiin tulee selvittää.

- Arviointimenettelyssä on syytä paneutua erityisen huolella niiden seikkojen selvittämiseen, jotka annetuissa lausunnoissa on koettu hankkeen merkittäviksi vaikutuksiksi, kuten vaikutukset poronhoitoon, matkailuun, alueen virkistyskäyttöön, vesistöihin, kasvistoon ja eläimistöön. Erityisesti ovat nousseet esiin kalastolle, poronhoidolle ja matkailulle aiheutuvat vaikutukset. Myös tarvittavien vesistöjärjestelyjen sekä avolouhoksen kuivanapidosta aiheutuvan pohjaveden pinnan alenemisen ja siitä aiheutuvien vaikutusten asianmukaiseen selvittämiseen tulee arviointiselostuksessa kiinnittää huomioita.

- Tulee huomata, että kaivoshanke sijoittuu alueelle, jonka läheisyydessä on sekä pysyvää että kesämökkiasutusta. Alueella ei ole nykyisellään melua, pölyä tai tärinää aiheuttavaa toimintaa, eikä myöskään erityisen runsaasti liikennettä. Siten em. häiriötekijät ovat uusia varsin rauhallisessa ja osin erämaisessa ympäristössä. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota räjäytysten, murskauksen, porausten ja kuljetusten aiheuttaman melun selvittämiseen, ehkäisemiseen ja lieventämiseen.

- Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten selvittäminen, hankkeen haitallisten vaikutusten ehkäiseminen ja lieventäminen ovat YVAmenettelyn keskeisimpiä tavoitteita. Alueen asukkaille ja käyttäjille vaikutusten selkeä esittäminen ja haitallisten vaikutusten lieventämiskeinot on tärkeä esittää mahdollisimman havainnollisesti.

- Vaikutusarviointeja tehtäessä ja arviointiselostusta laadittaessa vaikutusten merkittävyyden tarkasteluun tulee kiinnittää paljon huomiota. Erilaisten vaikutusten merkittävyys tulee kuvata ja perustella systemaattisesti ja objektiivisesti

LAUSUNNON NÄHTÄVILLÄOLO

Arviointiohjelmasta annetut alkuperäiset lausunnot säilytetään Lapin ELY-keskuksessa. Kopiot lausunnoista on lähetetty hankkeesta vastaavalle. Yhteysviranomaisen lausunto lähetetään hankkeesta vastaavalle sekä tiedoksi lausunnonantajille. Lausunto pidetään nähtävillä koko arviointimenettelyn ajan Kolarin ja Muonion kunnanvirastossa ja Lapin ELY-keskuksessa sekä internetissä osoitteessa Error! Hyperlink reference not valid./Lappi hakupolkuna:Ympäristönsuojelu > YmpäristövaikutustenarviointiYVAjaSOVA>VireilläolevatYVA-hankkeet.> Hannukaisen rautakaivoshanke, Kolari

Tämän lausunnon laatimiseen ovat osallistuneet Lapin ELY-keskuksessa ylitarkastaja Leena Ruokanen (maankäyttö- ja kaavoitusasiat), ylitarkastaja Pekka Herva (luonnonsuojeluasiat ja luontoselvitykset), biologi Petri Liljaniemi (vesistö ja veden laatu), hydrogeologi Heikki Hautala (pohjavedet), porotalousasiantuntija Keijo Alanko (porotalous) ja ympäristösuunnittelija Eira Järviluoma (liikenne).

Ympäristönsuojeluyksikön päällikkö Tiina Kämäräinen

Ylitarkastaja

Sakari Murtoniemi

SUORITEMAKSU 6000€

MAKSUN MÄÄRÄYTYMINEN

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen maksullisista suoritteista annetun valtioneuvoston asetuksen (1394/2010) mukaan YVA-laissa tarkoitetusta arviointiohjelmasta annettavan yhteysviranomaisen lausunnon maksu on 4 800 €. Lisäksi kuntakohtainen lisämaksu 1200 euroa, koska hanke ulottuu yhteensä kahden kunnan alueelle.

LIITE

Maksua koskeva oikaisuvaatimusohje hankkeesta vastaavalle

TIEDOKSI

Lausunnon antaneet ja mielipiteen esittäneet

Työ- ja elinkeinoministeriö

Maa- ja metsätalousministeriö

Ympäristöministeriö

Suomen ympäristökeskus

Yksityiskohtaisemmat suunnitelmat

3a) Vaihtoehto 1A

3b) Vaihtoehto 4 Hannukainen

3c) Vaihtoehto 4 Rautuvaara

   

!"#$%&'()*&+,-.),-.$/#

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai tuottaa uudelleen ilman kirjallista lupaa Pöyry Environment Oy:ltä.

Sisäinen asiakirjakontrolli

Asiakas Northland

Otsikko Baseline study with Remote Sensing – Geographical report

Projekti Kolari

Vaihe 1.51

Projekti Nro. 9M707011.BGF2.SLU

Luokitus Piirrustus/Rek./Sarja Nro.

Tiedoston nimi Geographical_report_1.51.doc

Tiedoston sijainti

Järjestelmä Microsoft Word 2003

Ulkoinen osuus

Sisäinen osuus

Avustus Vastuullinen BU

Tarkistukset: Alkuperäinen 1.2

Asiakirjan päiväys 21.4.2008

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus Arto Vuorela

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus A

ja 1.4

Asiakirjan päiväys 13.5.2008, 9.6.2008

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus Taina Eloranta, Arto Vuorela, Pekka Tuomela, Sakari Grönlund

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus Taina Eloranta

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Muutos viimeisessä tarkistuksessa

Yhteyshenkilö

Urheilukatu 5-7

FI-96100 Rovaniemi

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus. 0196118-8

Puh. +358 10 33280

www.environment.poyry.fi

Arto Vuorela

GIS & Remote Sensing expert

PL 50 (Jaakonkatu 2)

FI-01621 Vantaa

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus 0196118-8

Tel. +358 10 3311

Fax +358 10 33 26761

www.environment.poyry.fi

Pöyry Environment Oy

Tausta

Yhteenveto Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Suomessa ja Ruotsissa kehittävät Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Suunniteltu kaivosalue sijaitsee Tornionjoen valuma-alueen keskiosissa. Maasto on osittain kumpuilevaa, osittain suhteellisen tasaista ja suoperäistä, alueen koillisosassa sijaitsee tuntureita, jotka kuuluvat YlläsOunastunturi- ketjuun.

Ruotsissa hankealueen maasto on tasaista ja suot kattavat yli puolet kokonaispintaalasta. Kaunisvaaran ja Sahavaaran kukkulat nousevat 30-60 metriä ympäröivästä alueesta. Tapulin alue sijaitsee suurella suoalueella Kokkovuomassa. Sahavaaran alue sijaitsee Sahavaaran (kukkula) länsipuolella ja sen lähellä on kaksi kylää. Kummallakaan alueella ei ole ollut aikaisemmin kaivos- tai teollista toimintaa.

Suomessa Hannukaisen ympärillä maasto on kumpuilevaa ja tunturinomaista. Yllästunturi ja muut tunturit jotka ympäröivät Äkäslompolon kylää nousevat jopa 718 metriin, ja hallitsevat maisemaa sekä paikallisesti että alueellisesti. Hannukaisen ja Rautuvaaran alueet sijaitsevat mäkisillä alueilla, joissa on vaaroja ja jokilaaksoja. Äkäsjoki virtaa Hannukaisen ja Rautuvaaran alueiden välistä kohti Muonionjokea. Äkäsjokisuu sijaitsee Muonionjoen läheisyydessä lähellä Äkäsjoen ja Muonionjoen yhtymäkohtaa.

Nykyistä maisemaa on muokannut aikaisempi kaivostoiminta. Melko massiiviset sivukivikasat hallitsevat paikallista maisemaa Hannukaisessa. Rautuvaarassa sijaitsevat vanha rikastushiekka- sekä teollisuusalue. Niesajoki padottiin 1970-luvulla, kun kaivostoiminta alkoi Rautuvaarassa. Äkäsjokisuussa on ollut kaksi kalkkikivilouhosta ja sementtitehdas (Partek Oy).

Sisällysluettelo

1.1 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET

Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Ruotsissa ja Suomessa kehittävät Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi rikastamot, niihin liittyviä kuljetuksia ja muuta kaivosinfrastruktuuria kehitetään sekä Sahavaarassa että Hannukaisessa. Kaivostoiminta edellyttää rikastushiekan käsittelyä ja varastointia, sivukiven läjitysalueita ja muuta tarvittavaa kaivosinfrastruktuuria kaikkiin kohteisiin. Rikaste Tapulin, Stora Sahavaaran ja Hannukaisen kaivoksista käytetään mahdollisesti syötteenä pelletointiin. Pellettilaitokset sijoitetaan niin lähelle kaivoksia kuin on mahdollista.

Mahdollisia pellettitehtaan sijainteja pohditaan parhaillaan. Vaihtoehtoja ovat muun muassa: Rautuvaara ja Äkäsjokisuu Suomessa sekä Kaunisvaara Ruotsissa. Muita sijainteja ja vaihtoehtoja voidaan harkita projektin kehittyessä. Päätöstä pellettitehtaan sijainnista ei ole tehty tämän raportin kirjoittamisen aikaan.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata toiminnallisten alueiden maiseman, maantieteen ja pinnanmuotojen nykytilaa, jotta voidaan seurata niiden tulevia muutoksia.

Kuva 1. Yleinen kartta tutkimusalueesta.

1.2 Menetelmät

Yleiskuvaus hankealueella tehtiin hyödyntämällä tietoa kansallisen maiseman maakunnista ja alueista. Kuvaus maisemasta ja maantieteestä kullakin alueella tehtiin käyttäen asiakkaan tarjoamia karttoja ja topografisia tietokantoja. Kaikki muut tutkimuksessa käytetyt tiedot laadittiin Pöyryn Geoinformaatio-yksikössä Vantaalla.

Maisema valituilla Kolarin ja Pajalan alueilla analysoitiin eri karttatasoilla, sijoittamalla nämä karttatasot kansallisten digitaalisten korkeusmallien päälle. Seuraavia kerroksia käytettiin:

x SPOT 5 topografisesti korjattu väärävärisatelliittikuva

x maalajikartat, joko ruotsalainen kartta tai Suomen puolelta Pöyry Environment Oy: n syksyllä 2007 tuottama kartta, joka perustuu GTK:n aerogeofysikaalisiin tietoihin + satelliittikuvien tulkintaan.

x maankäyttö / maapeitteen luokitus (karkeasta 30 m resoluution Landsatsatelliittikuvasta)

x tiet punaisella

x korkeuskäyrät ruskealla (ainoastaan Hannukainen ja Rautuvaara)

ERDAS IMAGINE 9.2-ohjelmaa käytettiin tuottamaan GIS perspektiivimalleja, digitaalisen korkeusmallimosaiikin päälle Kolarin suomalaisilla ja ruotsalaisilla alueilla. Z-koordinaattia on yleisesti venytetty kertoimella 1.5. Jossain tapauksissa käytettiin kertoimia 2 tai 2.5 (ainoastaan Hannukaisessa ja Rautuvaarassa).

Väärävärikuvissa tummanharmaa on havumetsää, punertava on vihreää kasvillisuutta tai lehtimetsää. Avomaat, kuten hiekkamaat, ovat syaanin väristä. Soiden värit vaihtelevat jonkin verran. SPOT kuva on otettu 08.08.2007, ja käytettävä versio on topografialtaan korjattu ilmakehän ylärajaheijastuskuva (top-of-atmosphere radiance image) (Kuva 2).

2 MAISEMA-ALUEET JA NIIHIN LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET

2.1Suomalaiset maisemasäännökset

Suomi on jaettu maisemallisesti kymmeneen eri maakuntaan. Nämä maakunnat ovat edelleen jaettu maisema-alueisiin. Tämä jako tehtiin vuonna 1980 jotta voitaisiin arvioida ja löytää erilaisia maisema-alueita. Virallisesti nämä maisema-alueet ovat määritelty ja kuvattu vuonna 1993 ympäristöministeriön toimesta.

Kolari ja naapurikunnat kuuluvat Lappi-Peräpohjola maisemamaakuntaan. Suurin osa Kolarin kuntaa on Aapa-Lapin maisema-alue, nimi on peräisin aapa –tyyppisestä oligotrofisten soiden hallitsevasta maisemasta. Pohjois-Kolari ja Muonio kuuluvat Länsi-Lapin tunturialueeseen (Rautamäki-Paunila, 1983).

Kuva 2. Tutkimusalue SPOTväärävärisatelliittikuvassa.

Maisema-alueet, jotka ovat kansallisesti tärkeitä, määriteltiin ympäristöministeriön komitean raportissa (1992), jonka pohjalta valtioneuvosto teki periaatepäätöksen. Raportti mainitaan myös ensisijaisena perustana muihin toimenpiteisiin Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta (30.11.2000).

Yksikään raportissa mainitusta 156 alueesta ei sijaitse lähellä suunniteltuja kaivoshankkeita. Etelämpänä, Ylitornion ja Tornion alueella, Tornionjokilaakson ja Aavasaksan alueet on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviksi maisemiksi.

Ympäristöministeriö listasi myös 171 alueellisesti arvokasta maisema-aluetta vuonna 1992. Näitä ei ole mainittu tai esitetty valtioneuvoston päätöksessä. Nämä alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat maisema-alueet ovat joissakin tapauksissa mukana maakuntakaavasuunnitelmissa.

Toinen perusraportti, joka on mainittu Valtakunnallisessa alueidenkäyttötavoitteissa, on ympäristöministeriön ja museoviraston raportti valtakunnallisesti arvokkaasta rakennetusta ympäristöstä "Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt 1993".

2.2 Ruotsalaiset maisemasäännökset

Maisema-alueet, jotka ovat kansallisesti tärkeitä, määritellään Ruotsin Museovirastossa (Riksantikvarieämbetet). Se on Ruotsin hallituksen virasto, joka vastaa kulttuuriperinnöstä ja historiallisista ympäristökysymyksistä.

Pajalassa on useita kansallisesti tärkeitä maisema-alueita. TornionjokiMuonionjokilaakso sekä Jupukka-Tervajoki-Ahvenvuoma suoalueet ovat lähimpänä Sahavaaran ja Tapulin alueita (kuva 3)

Ruotsin maisemaa ja ympäristöä suojellaan Ympäristösäännöksellä (Miljöbalken) sekä suunnittelu- ja rakennuslain nojalla. Ympäristösäännös tuli voimaan 1.1.1999. Se korvaa viisitoista edellistä ympäristöalan lakia, jotka yhdistettiin yhdeksi säännökseksi. Ympäristösäännös on uudistettu ja laajennettu, ja tiukemmalla ympäristölainsäädännöllä tavoitellaan kestävän kehityksen edistämistä. Tornionjoen-Muonionjoen alueen ympäristö on suojeltu myös rajajokisopimuksella Ruotsin ja Suomen välillä.

Ruotsi ei olevielä vahvistanut Euroopan maisema-alan yleissopimusta (ELC), mutta vuonna 2006 hallitus antoi toimeksiannon Museovirastolle ELC:n toteuttamista varten. Tammikuussa 2008 Museovirasto esitti ehdotuksensa hallitukselle. ELC:n täytäntöönpanoa valmistelee parhaillaan kulttuuriministeriö. Jotta ELC:n tavoitteet saataisiin toteutettua, aktiivisesti sovellettavia lakeja ja säädöksiä tarvitaan estämään eihyväksyttäviä maisemallisia muutoksia. Ruotsin Museovirasto on siksi ehdottanut yksiköiden välisen työryhmän perustamista selvittämään miten ELC:n tavoitteet voitaisiin ottaa käyttöön, ja selventää asiaa sitä koskevassa lainsäädännössä. Ruotsin Museoviraston mielestä erityistä huomiota tulisi kiinnittää Ympäristösäännöksen portaalipykälien kohtiin sekä suunnittelu- ja rakennuslakiin.

2.3 Maiseman kokonaiskuvaus

Suunnitellut kaivosalueet sijaitsevat Tornionjoen valuma-alueen keskiosissa. Maasto on osittain kumpuilevaa, osittain suhteellisen tasaista suota ja vain koillisosassa sijaitsee tuntureita jotka kuuluvat Ylläs-Ounastunturien ketjuun, ollen maisemakuvassa hallitsevia.

Ruotsissa laajat suoalueet kattavat yli puolet maa-alasta Käymäjoen ja Kaunisjoen valuma-alueilla. Lännessä Käymäjärvellä huiput mäkisellä alueella nousevat jopa 348 metriin suon tasosta, joka on normaalisti noin 170 metriä merenpinnan yläpuolella. Käryvaaran vaaraharju idässä on alempana, korkeimman kohdan ollessa 264 metriä

Kuva 3. Kansallisesti tärkeät maisema-alueet Pajalassa, Tapulin ja Stora Sahavaaran alueiden lähettyvillä.

merenpinnasta. Keskimmäiset Jupukka-Sahavaara-Aareavaara huiput ovatyksinäisiä vaaroja noin 70 metrin ympäröiviä suoalueita korkeampina (kuva 22).

Tornionjoki- ja Muonionjokilaakso, joilla on joen rannalla asutusta, muodostavat maiseman rungon. Tornionlaakson Juhopieti-Pajala-Kengis alueiden asutus muodostaa 10 km jatkuvan pitkän ketjun joen eteläisillä rannoilla. Kieksiäisvaaran, Sahavaaran ja Kaunisvaaran asutukset ovat kyliä joihin kuuluu yli 20 kotitaloutta. Muonionjoen jokilaakson kylä Huukki edustaa jokivarsien asutusta (kuva 22). Maatalous ei ole yleistä, mutta sillä on paikallinen merkitys maisemaan Juhopieti-Pajalan alueilla sekä Sahavaaran, Kaunisvaaran, Aareavaaran ja Huukin kylissä.

Suomen puoleiset alueet etelään Paloselkä-Niesaselkä vaaraketjuista ovat enimmäkseen alavia soisia alueita Ylläsjoen valuma-alueella (Teuravuoman suo on yksi suurimmista suoalueista Suomessa). Pohjoiset alueet ovat kumpuilevia paitsi Muonionjokilaakso välillä Kolari - Kihlanki (kuva 4). Vaarat ovat enemmän tunturimaisia Hannukaisessa kuin Ruotsin puolella. Yllästunturi ja muut Äkäslompoloa ympäröivät tunturit nousevat jopa 718 metriin ja hallitsevat maisemaa sekä paikallisesti ja alueellisesti.

Suomessa asutusketjut ovat pääasiassa Muonionjoen ja Äkäsjoen jokilaaksoissa. Kolarin kylässä, sen lähialueilla ja tiellä joka yhdistää Kolarin ja Kurtakon idässä, on jatkuvaa asutusta. Loma-asunnot hallitsevat Hannukaisesta Äkäslompoloon, ja Kurtakosta Ylläsjärven suuntiin.

3 KOHTEET

Tutkimusalueet sijaitsevat molemmin puolin kansallista rajaa Suomessa ja Ruotsissa. Sahavaaran ja Tapulin rautaesiintymät ovat Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautaesiintymä Suomen Kolarissa. Mahdollisia pellettitehtaan sijainteja pohditaan parhaillaan muun muassa: Rautuvaaran ja Äkäsjokisuuhun Suomessa ja Kaunisvaaraan Ruotsissa, mutta muita sijainteja ja vaihtoehtoja voidaan harkita. Näiden kohteiden etäisyydet on esitetty taulukossa 1 ja alueen yleiskartassa (kuvassa 1). Kuva 2 esittää satelliittinäkymää tutkimuksen alueella (väärävärikuva).

Taulukko 1. Etäisyydet kohteiden välillä Suomessa ja Ruotsissa.

3.1

Kolari

Kolarin kunta sijaitsee Luoteis-Suomessa, Muonionjokilaaksossa lähellä Ruotsin rajaa (kuva 4). Etäisyydet Kolarista lähimpiin kaupunkeihin ovat: Kittilä 80 km, Rovaniemi 170 km ja Oulu 320 km. Lähin kaupunki Ruotsissa on Pajala (30 km). Kolarin kunnan alue on 2560 km2 ja siellä on noin 3800 asukasta (Tilastokeskus Suomi, 2007).

1970- ja 1980-luvuilla Kolarin alueella oli huomattavasti teollista toimintaa. Rautaruukki Oy hyödynsi Rautuvaaran ja Hannukaisen esiintymiä vuosina 1974-1988.

Kuva4.Kolarinkeskusta(punainenympyrä)jasenympäristö.Kartankoillisosassa sijaitsee Ylläksen talvilomapaikka.

Malmi jauhettiin ja rikastettiin Rautuvaaran kaivosalueella. Alueella oli myös kalkkikivikaivos ja sementtitehdas (Partek Oy) Äkäsjokisuussa vuosina 1969-1989.

Nykyään Kolari tunnetaan kasvavana matkailukeskuksena. Sen vetovoimana on Ylläs, suuri talvilomapaikka, joka tarjoaa ohjelmaa ja tapahtumia myös kesällä.

3.1.1 Hannukainen ja Rautuvaara

Etäisyys Hannukaisen ja Rautuvaaran välillä on 7,2 km. Molemmat ovat lähellä tietä 940 (kuva 6), Rautuvaara sen eteläisellä puolella ja Hannukainen pohjoisella puolella tietä. Lounaaseen kulkeva Äkäsjoki kulkee näiden kahden alueen välillä (kuva 5 ja 6).

Pääkasvillisuustyypit alueella ovat havu- ja sekametsät, avoimilla alueilla esiintyy soita ja vaaroja (kuva 13).

Hannukaisen aluetta reunastaa Taporova-Kiuasselkä- tunturi massiivisena lännessä ja Kuervaara-Kuertunturi-Malmivaara idässä (kuva 5). Äkäsjoki virtaa etelään Hannukaisen alueelta kohti Muonionjokea suhteellisen kapeassa laaksossa. Laakso levenee ja joen mutkittelu on vahvempi Äkäsjoennivassa, minne juolua on muodostunut (kuva 5 ja 6). Kaivosalue sijaitsee laaksossa pohjois-etelä suuntaisesti, alueen korkeus on noin 200 metriä. Aluetta ympäröivät vaarat ovat Kivivuopionvaara (245 m) länsipuolella ja Kuervaara (325 m) itäpuolella (kuva 5 ja 6).

Maaperä on enimmäkseen moreenia. Alueen pohjoispuolella on joitakin turvealueita ja jonkin verran hiekkaista maata erityisesti pitkin jokea (kuva 12). Äkäsjoen ja alueen välillä on myös havumetsää. Joen rannoilla on koivuja ja joitakin kosteita soita (kuva 13).

Nykyään kaivostoimintaa ei ole käynnissä Hannukaisen avolouhosalueella. Nykyisessä maisemassa on kaksi avolouhosta. Isompi louhos Laurinoja, on noin 650 x 300 metriä ja pienempi, Kuervaara, 400 x 150 metriä. Nämä louhokset ovat täynnä vettä. Melko massiiviset kasat sivukiveä kooltaan 1 000 x 400 metriä hallitsevat paikallista maisemaa ja ovat näkyvissä ympäröiviltä vaaroilta (kuva 15). Tällä hetkellä alueella tuotetaan jonkin verran soraa. Kivivuopionvaarassa on tehty selviä leikkauksia (kuvat 8 ja 10).

Äkäslompolosta alavirtaan Äkäsjokisuun suistoalueelle on lähes jatkuva asutusketju. Loma-asunnot laaksossa ovat laajasti levinneet. Kivivuopionvaaran etelärinteessä on pitkä poroaita jossa on myös paikka poroerotuksille. (kuva 8).

Kuva 5. Hannukaisen ja Rautuvaaran alueen DEM (digitaalinen korkeusmalli), joka näyttää tutkimusalueita ympäröivät tunturialueet.

Kuva 6. Yleiskartta Hannukaisen ja Rautuvaaran tutkimusalueista. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Rautuvaaran alue sijaitsee kaakon suuntaisessa rinteessä koilliseen suuntautuvassa vaaraketjussa Oravavaara (238 m) - Alainen Rautuvaara (270 m) - Rautuvaara (280 m). Alaisen Rautuvaaran pohjoispuolella sijaitsee kaareva pieni laakso, johon kuuluu soita ja Rautujärvi. Pidemmällä koillisessa, Rautuvaaran itäisellä puolella, sijaitsee Kylmäoja joka virtaa pohjoiseen kohti Äkäsjokea (kuva 5, 6 ja 9).

Etelä- / kaakkoisalueella ovat suuret Niesaselkä- tunturit (korkein huippu 402 m). Näiden kahden tunturialueen välillä on koilliseen suuntautuva laakso, jossa Niesajoki ennen virtasi. Joki padottiin 70-luvulla, kun kaivostoiminta alkoi Rautuvaarassa. Maaperä tässä vanhassa jokilaaksossa ympäristöineen on pääosin hiekkaa, kun taas muualla hallitseva tyyppi on moreeni (kuva 12). Nykyisin Niesajoen laaksossa on vanhan Rautaruukin rikastushiekka-allas ja suuri vesialue joita käytetään paikallisen jätevedenpuhdistamon yhteydessä (Kuva 9 ja 14).

Kuva7.RautuvaarajaHannukainentutkimusalueetSPOT-väärävärisatelliittikuvassa. Alapuolisten perspektiiikuvien rajaus on esitetty kuvassa. Vihreä monikulmio esittää suunniteltua Hannukaisen avolouhosta.

Kuva 8. Yksityiskohtainen kartta Hannukaisen tutkimusalueesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 9. Yksityiskohtainen kartta Rautuvaaran tutkimusalueesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva10.RautuvaaranjaHannukaisentutkimusalueetkuvattunaluoteesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 11. Rautuvaaran (edessä) ja Hannukaisen (takana) tutkimusalueet kuvattuna lounaasta.

Kuva 12. Maalajikartta Rautuvaaran (edesää) ja Hannukaisen (takana) tutkimusalueista kuvattuna lounaasta.

Kuva 13. Maankäyttöluokittelu Rautuvaaran (edessä) ja Hannukaisen (takana) tutkimusalueista kuvattuna lounaasta.

Kuva 14. Rautuvaaran tutkimusalue kuvattuna lounaasta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 15. Hannukaisen tutkimusalue kuvattuna lounaasta. Äkäsjokilaakso kulkee kuvan halki. Korkeuskäyräväli on 5 m.

3.1.2 Äkäsjokisuu

Äkäsjokisuun alue sijaitsee Muonionjoen vieressä, joka on osa Tornionjoen valumaaluetta. Äkäsjokisuu sijaitsee noin 3 km alavirtaan alueelta (kuvat 16 ja 17).

Äkäsjoen alue sijaitsee tasaisellasoisella maalla, jossa on vähäisiä muutoksia maaston korkokuvassa Tällä alueella korkeus on noin 160 m. Tätä tasaista aluetta ympäröivät Tahkovaara-Lietorova- tunturit (300m) pohjoisessa, Lakkavaaran tunturi (220 m) idässä ja Ylinen-Airivaara- tunturi (Ruotsissa, 280 m) etelässä. Lännessä / lounaassa Muonionjoen takana sijaitsee suuria suoalueita. Pieni Mannajoki kulkee alueen läpi läheiseltäMannajärveltä Muonionjokeen (kuva 16).

Äkäsjokisuun alueen luontoa on tutkittu viime aikoina (Meän Väylä 2006). Sen alueella on jokisuistoja Muonionjoen rannalla, mihin sivujoet päättyvät. Maankäytön ja maiseman piirteissä on paljon vaihtelua joen rantaviivalla, joka tekee jokimaisemista erilaisia.

Maaperä alueella on pääasiassa turvetta ja moreenia. Hiekka ja jokisedimentit ovat myös läsnä Mannajoen jokilaaksossa pitkin Muonionjokea (kuva 20). Kasvillisuus on alueella lähinnä havu- ja sekametsää, joitakin lehtimetsiä esiintyy Mannajoen jokilaaksossa (Kuvat 19 ja 21).

Äkäsjokisuussa on ollut kaksi kalkkikivilouhosta ja sementtitehdas (Partek Oy) vuosina 1969-1989. Nykyään suljetut louhokset ovat täyttyneet vedellä ja niitä käyttävät sukeltajat. Sementtitehtaan rakennukset hallitsivat jokien maisemia vuoteen 2007 asti, jolloin nepurettiin.

Kalkkikankaan pieni asutusalue sijaitsee Muonionjoen rannalla, 1.8 km kaakkoon alueesta. Ruotsin puolella Muonionjokea, aivan alueen edessä, sijaitsee Huukin kylä. Joenvirran asutusrakenne Äkäsjokisuun suistolta alavirtaan kohti Kolarin kylää on enemmän tai vähemmän jatkuvaa. Ylävirrassa on vain muutamia taloja Suomen puolella Kaalamaniemeen asti Muoniossa (10 km pohjoiseen). Lähin kylä Ruotsin puolella jokea on Aareavaara, noin 7 km länteen alueesta.

Kuva 16. Äkäsjokisuun alueen digitaalinen korkeusmalli (DEM) esittää tutkimusaluetta ympäröivät tunturialueet. Korkeuskäyräväli on 5m.

Kuva 17. Yksityiskohtainen kartta Äkäsjokisuun tutkimusalueesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 18. Äkäsjokisuun tutkimusalue SPOT-väärävärisatelliittikuvassa. Kuvassa oleva vihreä monikulmio esittää aluetta, jolla sijaitsi entinen sementtitehdas. Allaolevien perspektiivikuvien rajaus on myös esitetty kuvassa.

Kuva 19. SPOT-vääräväriperspektiivikuva Äkäsjokisuun tutkimusalueesta etelälounaasta. Syaanin väriset alueet ovat avo- tai turvemaata. Oikealla puolella kuvaa sijaitsee hakkuualue, johon on jätetty taimia.

Kuva 20. Maalajikartta Äkäsjokisuun tutkimusalueesta etelälounaasta.

Kuva 21. Maankäyttöluokittelu Äkäsjokisuun tutkimusalueesta etelälounaasta.

3.2 Pajala

Pajalan kunta sijaitsee Koillis-Ruotsissa Tornionjokilaaksossa. Etäisyydet lähimpiin kaupunkeihin ovat: Övertorneå 110 km, Kalix ja Kiruna 190 km ja Luulaja 220 km. Lähin kaupunki Suomessa on Kolari (30 km). Pajalan kunnan pinta-ala on 7 886 km2 ja siellä asuu noin 6500 asukasta, joista 2000 asuu Pajalan keskustassa (SCB Kommunfakta, 2008).

Kuva 22. Pajalan keskusta (punainen ympyrä) ja sen ympäristö. Soinen maaperä on kuvattu vaaleansinisellä.

Pajalan asukkaat ovat saamelaista, suomalaista ja ruotsalaista alkuperää. 1960-luvulle asti monet työskentelivät metsä- ja maataloudessa. 1960- ja 1970-luvuilla tapahtui kuitenkin huomattava negatiivinen muuttoliike. 1980-luvun alusta väestö on pysynyt suhteellisen vakaana. Suuri osa nuoremmasta väestöstä, Pajalan 80:stä pikkukylästä on muuttamassa hitaasti kasvavaan Pajalan keskustaan.

Pajala koostuu pääosin metsästä, josta 30 % kasvaa suomailla. Vallitsevina puulajeina ovat havupuut. Korkein kohta on Rissavaarassa (526 m merenpinnan yläpuolella), joka sijaitsee Pajalan kunnan rajalla, 60 km länteen Pajalan keskustasta.

Sahavaara sijaitsee 18 km pohjoiseen Pajalan keskustasta. Etäisyys Sahavaarasta Tapuliin on 5 km (kuva 22).

3.2.1 Tapuli

.

Tapulin alue sijaitsee suurella suoalueella Kokkovuomassa (kuvat 24 ja 25). Maasto on melko tasaista ja avointa, vaikkakin siellä esiintyy muutamia korkeampia sekametsäalueita (kuvat 26 ja 29). Suurimmat tunturit alueen läheisyydessä ovat Aareavaara (245 m) 6 km luoteeseen, Kokkovaara (210 m) 2,5 km länteen ja Kaunisvaara (200 m) 3 km etelään (kuva 23). Keskimääräinen korkeus Tapulin alueella on 174 m. Noin 1 km pohjoiseen alueesta, sijaitsee Aareajoki, joka virtaa kohti Kaunisjokea. Lähellä ei ole asuinalueita.

Pintamaaperä alueella koostuu pääasiassa suurien soiden muodostamasta turpeesta. Turpeen paksuus Tapulin alueella vaihtelee välillä 0,6 – 5,0 m. Turvekerroksen alla on hiekkamoreenia, joka ulottuu paikoin maanpinnalle (kuva 28).

Kuva 23. Sahavaaran ja Tapulin alueet digitaalisessa korkeusmallissa (DEM). Maasto on suhteellisen tasaista; Sahavaaran, Kokkovaaran ja Kaunisvaaran tunturit kohoavat 30-60 metrin korkeuteen ympäröivästä maastosta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 24. Yleiskartta Sahavaarasta ja Tapulista. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 25. Yksityiskohtainen kartta Tapulin tutkimusalueesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 26. SPOT-satelliittiväärävärikuva Tapulin tutkimusalueesta. Alapuolisten perspektiivikuvaien rajaus on esitetty kuvassa.

Kuva 27.SPOT- väärävärikuva Tapulin tutkimusalueesta kuvattuna luoteesta.

Kuva 28. Maalajikartta Tapulin tutkimusalueesta kuvattuna luoteesta.

Kuva 29. Maankäyttöluokittelu Tapulin tutkimusalueella kuvattuna luoteesta.

Kuva30.AlueellinenSPOT-väärävärikuvaTapulintutkimusalueestakuvattunaetelästä.

3.2.2 Sahavaara

Sahavaaran alue on 5 km etelään Tapulista ja se sijaitsee samannimisen vaaran länteen viettävällä rinteellä (240 m). Alue on suurimmaksi osaksi havu- ja lehtimetsää (kuva 35). Sahavaaran läntisellä ja itäisellä puolella sijaitsee suuria suoalueita. Kaunisjoki virtaa suoalueella, noin 1 km lounaaseen Sahavaarasta. Kaunisvaara sijaitsee noin 2 km koilliseen alueesta ja sen itäpuolella sijaitsee pieni Kaunisjärvi (kuva 32).

Alueen pintamaa koostuu pääasiassa suurien soiden muodostamasta turpeesta. Kuitenkin Sahavaaran ja Kaunisvaaran rinteet ovat moreenipeitteisiä (Kuva 36).

Sahavaaran etelä- ja itäpuolella, sekä Kaunisvaaralla sijaitsee olemassa olevia asuinalueita,joilla on enemmän avoimia alueita maatalouden käyttöön. Joitakin vanhoja ja uusia hakkuita on tehty alueella, jotka näkyvät kuvassa 31, geometrisesti avoimina alueina (syaani).

Kuva 31. SPOT-satelliittiväärävärikuva Sahavaaran tutkimusalueesta. Kuvassa on esitetty myös alapuolisten perspektiivikuvien rajaus. Vihreä monikulmio esittää suunniteltua avolouhosta; keltaiset monikulmiot ovat olemassa olevia asuinalueita.

Kuva 32. Yksityiskohtainen kartta Sahavaaran tutkimusalueesta. Korkeuskäyräväli on 5 m.

Kuva 33. Sahavaaran tutkimusalue SPOT-väärävärikuvassa.

Kuva 34. Sahavaaran alueellinen näkymä esitettynä etelästä. Eteläinen asutusalue on kuvan etuosassa ja kaivosalue vasemmalla.

Kuva 35. Maankäyttöluokittelu ja alueellinen näkymä Sahavaaran tutkimusalueesta kuvattuna etelästä.

Kuva 36. Maaperäkartta ja alueellinen näkymä Sahavaaran tutkimusalueesta kuvattuna etelästä. Vaara koostuu moreenista (vaaleansininen); muutoin maaperä koostuu pääosin turpeesta (harmaa).

Kuva37.Sahavaaranalueellinennäkymäkuvattunakoillisesta.Eteläinenasutusalueon esitetty vasemmalla ja kaivosalue oikealla.

Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto 1993. Työryhmän mietintö 66/1992.

Maisemanhoito. Maisema-aluetyöryhmän mietintö I. Ympäristöministeriö, ympäristönsuojeluosasto 1993. Työryhmän mietintö 66/1992.

Meän Väylä (2006). Riitta Yrjänheikki, Elina Söderström, Peter Jönsson. Meän VäyläÄlvlandet, Selvitykset Utredningar, luontokulttuuriympäristö landskap-naturkulturmiljö. http://193.65.224.253/tietopankki/pajala/

Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt, 1993. Museovirasto ja ympäristöministeriö.

Rautamäki-Paunila, M. (1983). Maisemamaakunnat. Maakunnallinen viheraluejärjestelmä. Teknillinen korkeakoulu, Arkkitehtiosasto

SCB Kommunfakta (2008). Pajala kommun. www.scb.se/kommunfakta

Statistics Finland (2007). Tilastokeskus, Kuntien perustiedot. http://www.tilastokeskus.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/273.html

Swedish National Heritage Board Proposals for Implementation of the European Landscape Convention in Sweden, Translation of part 1 of the Final Report, 2008. Riksantikvarieämbetet.

Northland Exploration Finland Oy

Pajalan ja Kolarin rautamalmiprojektit

Ilman ja ilmaston perustilatutkimus

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai tuottaa uudelleen ilman kirjallista lupaa Pöyry Environment Oy:ltä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Sisäinen asiakirjakontrolli

Asiakas

Otsikko

Projekti

Vaihe

Projekti Nro.

Luokitus

Piirrustus/Rek./Sarja Nro.

Tiedoston nimi Climate_air_quality_1.0-fin_tarkistettu.doc

Tiedoston sijainti

Järjestelmä Microsoft Word 2003

Ulkoinen osuus

Sisäinen osuus

Avustus

Vastuullinen BU

Tarkistukset:

Alkuperäinen

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

A

Asiakirjanpäiväys13.6.2008

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

B

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

8.10.2008

10.10.2008

Muutos viimeisessä tarkistuksessa

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tausta

Yhteyshenkilö

Urheilukatu 5-7

FI-96100 Rovaniemi

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus 0196118-8

Puh. +358 10 33280 www.environment.poyry.fi

Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Yhteenveto

Northland Resources Inc. kehittää Stora Sahavaaran ja Tapulin malmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa,Suomessa. Tämä tutkimus keskittyy ilmasto-olosuhteisiin Pajala-Kolarin alueilla. Käytettävissä olevat tiedot on kerätty SMHI:ltä (Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) ja Ilmatieteen laitokselta (Suomen Ilmatieteenlaitos). Valunnan arviointi on tehty käyttäen tavanomaisia valunta-arvoja jotka on esitetty kirjallisuudessa. Vuosittaiset vaihtelut valunnassa on arvioitu käyttäen Suomen ympäristökeskuksen hydrologista mallia. Ilmanlaadun mittaukset on suoritettu Pallaksen asemalla Suomessa. Ilmastonmuutos ja arvioidut vaikutukset ilmastoon tarkastellaan lyhyesti perustuen kirjallisiin tutkimuksiin. Jotta saataisiin kokonaiskuva ilmastosta, tämä tutkimus kattaa vuodet 1971-2007.

Keskimääräinen vuotuinen sademäärä Pajalassa on 609 mm/a, Kaunisvaarassa 581 mm/a ja Pellossa 490 mm/a. Sadannan kehitys on selvästi kasvussa tarkkailujakson aikana. Heinä- ja elokuun aikana sadanta on suurinta ja helmi-, maalis- ja huhtikuu ovat kuivimmat kuukaudet. Lunta on maassa loka/marraskuun – huhtikuu/toukokuun välisenä aikana. Lumen syvyys on suurimmillaan maaliskuun lopussa, tällöin lunta on keskimäärin 70 cm.

Keskimääräinen vuotuinen lämpötilaPajalassa on -0,1 ºC ja Pellossa 0,3 ºC. Vuosien aikana on selvää nousua keskilämpötiloissa. Kylmin kuukausi on tammikuu ja lämpimin heinäkuu. Suurimmat osat tuulista puhaltavat eteläkaakosta ja pohjoisluoteesta. Vuosittainen keskimääräinen tuulen nopeus Pellon asemalla on 2,6 m/s.

Ilmanlaatu alueella (Pallaksen ilmanlaatuasema) on hyvä. Keskimääräiset SO 2-, NO2- ja pienhiukkaspitoisuudet ovat alhaiset.

Copyright © Pöyry Environment Oy

1

JOHDANTO

Northland Resources Inc. (Northland ExplorationSweden AB, Northland Exploration Finland Oy) kehittää Stora Sahavaaran ja Tapulin malmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi tullaan kehittämään rikastamoja ja niihin liittyviä kuljetuksia sekä muuta kaivosinfrastruktuuria sekä Sahavaarassa että Hannukaisessa. Kaivostoiminta edellyttää rikastushiekan käsittelyä ja varastointia, sivukiven läjittämistä ja muuta tarvittavaa kaivosinfrastruktuuria kaikkiin kohteisiin. Rikaste Tapulin, Stora Sahavaaran ja Hannukaisen kaivoksista käytetään mahdollisesti syötteenä pelletointiin. Pellettilaitokset sijoitetaan niin lähelle jokaista kaivosta kuin on mahdollista.

Mahdollisia pellettitehtaan sijoituspaikkoja ovat tällä hetkellä Rautuvaara ja Äkäsjokisuu Suomessa ja Kaunisvaara Ruotsissa. Muita sijoituspaikkoja voidaan harkita projektin kehittyessä. Lopullista päätöstä pellettitehtaiden sijainnista ei ole tehty tätä raporttia kirjoitettaessa.

1.1 Tutkimuksen tavoitteet

Tämä tutkimus keskittyy ilmaston ominaisuuksiin Pajala-Kolarin alueilla. Käytettävissä olevat tiedot on kerätty SMHI:ltä (Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitos) ja Ilmatieteen laitokselta (Suomen Ilmatieteenlaitos). Lähimmät sääasemat sijaitsevat keskellä Pajalan ja Kaunisvaaran aluetta Ruotsissa. Suomessa lähin asema on Kolarissa, mutta saatavilla olevat tiedot ovat rajoitettuja. Laajempaa tietoa on saatavilla Pellon asemalta, joita on myös hyödynnetty tässä tutkimuksessa (kuva 1).

Jotta saadaan arvio valuntatiedoista tutkimusalueella, valuma-alueet on jaettu pienvalumaalueisiin. Valunnan arviointi on tehty käyttäen tavanomaisia kirjallisuudessa esitettyjä valuntaarvoja. Vuosittaiset vaihtelut virtauksessa on arvioitu käyttäen Suomen ympäristökeskuksen hydrologista mallia.

Ilmanlaadun mittaukset on suoritettu Pallaksen asemalla Suomessa. Ilmastonmuutos ja sen arvioidut vaikutukset ilmastoon tarkastellaan lyhyesti kirjallisuuskatsauksen perusteella.

Meteorologiassa on tapana käyttää niin sanottua kansainvälistä vertailukautta, joka käsittää tyypillisesti 30 vuoden ajanjakson. Viimeisin "virallinen" kansainvälinen vertailujakso on ollut 1961–1990, mutta esimerkiksi Suomessa ajanjaksona käytetään yleisesti vuosia 1971–2000. Yhtenä syynä tähän ovat nykyiset ja ennakoidut ilmastonmuutosvaikutukset ja vaihtelevat ilmasto-olosuhteet. Jotta saataisiin kokonaiskuva ilmastonmuutoksesta tällähetkellä, tämä tutkimus kattaa vuodet 1971–2007.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 1. Sääasemat projektialueiden lähellä.

2 ILMASTO PAJALAN ALUEELLA

Ilmastotiedot hankittiin Pajalasta ja Kaunisvaarasta. Pajalan aineisto käsittää vuodet 1971–2007 ja ne on mitattu Pajalan sääasemalla (18376) joka sijaitsee Pajalan keskustassa. Tietoihin kuuluvat sademäärä, lämpötila, lumen syvyys ja tuulet. Kaunisvaaran sääasema (18381) on lähin tulevaisuuden kaivostoimintaa ajatellen. Kaunisvaaran aineisto koostuu kuitenkin vain sadantatiedoista aikajänteellä 1961–2007.

2.1 Sademäärät

Ruotsalaiset sademäärämittaukset joudutaan korjaamaan todellisen sadannan arvioimiseksi. Virheitä mittaustuloksissa aiheuttavat tuuli, kostuminen ja haihtuminen. Jokaiselle sääasemalle on määritetty asemakohtainen korjauskerroin, jonka avulla sadantaa voidaan tarkastella luotettavasti. Yksityiskohtainen kuvaus käytetyistä menetelmistä löytyy Alexanderssonin raportista (2003). Korjauskertoimet ovat 1,1 Kaunisvaarassa ja 1,08 Pajalassa. Kaikki luvut Ruotsin mittauksissa, jotka esitellään myöhemmin tässä raportissa, ovat korjattuja tilastoja.

Sademäärän huippuarvoja on hankittu teknisiin tarkoituksiin ja nämä arvot esitetään muissa raporteissa.

2.1.1 Vuosittainen sademäärä

Keskimääräinen sademäärä Pajalassa on 609 mm/a. Vuotuiset maksimi- ja minimiarvot tarkastelujaksolla ovat olleet 855 mm/a (1998) ja vastaavasti 420 mm/a (1976). Sadannan kehitys on ollut selvästi kasvussa tarkkailujakson aikana (kuva 2).

Keskimääräinen sademäärä Kaunisvaarassa on 581 mm/a. Vuotuiset maksimi- ja minimiarvot ajalla ovat olleet 764 mm/a (1992) ja vastaavasti 405 mm/a (1968). Sadannan kehitys on ollut vähän kasvussa tarkkailujakson aikana (kuva 2).

Kuva 2. Keskimääräinen vuosittainen sademäärä Pajalassa (1971–2007) ja Kaunisvaarassa (1961–2007).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Ero keskimääräisissä vuotuisissa sademäärissä Pajalan ja Kaunisvaaran välillä on 27 mm/a, vaikka korrelaatiotekijä Kaunisvaaralle on korkeampi.

2.1.2 Kuukausittainen sademäärä

Keskimääräiset vuotuiset ja kuukausittaiset sademääräarvot on esitetty taulukossa 1. Arvot on korjattu perustuen vuosina 1971–2007 tehtyihin mittauksiin. Heinä- ja elokuussa sadanta on ollut suurinta ja vastaavasti helmi- ja maaliskuussa sadanta on ollut vähäisintä. Vertailuksi tiedot samalta tarkasteluväliltä (1961–1990) Kaunisvaaran ja Pajalan sääasemalta on esitetty myös taulukossa 1.

Taulukko 1. Keskimääräinen vuosittainen ja kuukausittainen sademäärä (mm) vastaavilla minimi- ja maksimiarvoilla.

2.2Lumi

Keskimääräinen lumen syvyys vuosina 1971–2007 on esitetty taulukossa 2. Tiedot on kerätty kuukauden15.jakuukaudenviimeisenäpäivänä,jolloinonollutlunta.Tämäontavanomainen tapa lumen mittaukseen. Tarkasteluajanjakson aikana lumen syvyys on yli 100 cm viidesti: maalis-huhtikuussa 1980, 1981 ja 1997.

Taulukko2.LumensyvyysPajalassatalvikautena.

Copyright © Pöyry Environment Oy

2.3 Lämpötila

Keskimääräinen vuotuinen lämpötila Pajalassa on -0,1 ºC. Lämpimin vuosi tarkasteluajanjakson aikana oli vuosi 2000 (1,7 ºC) ja kylmin vuosi 1985 (-2,9 ºC). Vuosien aikana on havaittavissa selvää nousua keskilämpötilassa. Lämpötilakaavio on esitetty kuvassa 3. Kuukauden keskiarvojen ja vaihteluiden minimit ja maksimit on esitetty taulukossa 3. Kylmin kuukausi tarkastelujakson aikana on ollut helmikuu 1985 (-24,3 ºC) ja lämpimin kuukausi heinäkuu 2003 (18,5 ºC).

Temperature in Pajala 1971-2007

Kuva 3. Keskimääräiset vuosittaiset lämpötilatPajalassa 1971–2007.

Taulukko 3. Keskimääräiset vuosittaiset ja kuukausittaiset lämpötilat (ºC) vastaavilla minimeillä ja maksimeilla.

tuulen suunnat ja tuulen nopeus Pajalassa on esitetty kuvan 4 mukaisesti, perustuen mittauksiin Pajalan sääasemalla vuosina 1997–2006. Havaintoja on tehty joka 3. tunti, anturi sijoitettuna 10 metrin korkeudelle. Tulosten esittämisessä on käytetty 10 minuutin keskiarvotuulta. Tuuliluokan frekvenssijakauma on esitetty kuvan 5 mukaisesti. Yli 90 % ajasta tuulen nopeus on pienempi kuin 4,5 m/s.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 4 Vallitsevat tuulensuunnat ja nopeudet Pajalassa 1997-2006.

Kuva 5. Tuulen frekvenssijakauma.

2.5 Valunta

Sahavaara-Kaunisvaaran alue kuuluu Kaunisjoen valuma-alueeseen (658 km2), joka on esitetty kuvassa 6. Aareajokisuun yläpuolinen valuma-alue on jaettu kahteen pienvaluma-alueeseen, jotka ovat pinta-aloiltaan 190 km2 ja 375 km2. Mellajoki on pieni sivujoki Aareajoessa, jonka likimääräinen valuma-alue on 30 km2. Valuma-alueen pääpiirteet Kaunisjoelle on hankittu Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) hydrologisesta mallista. Aareajoen ja Mellajoen

Copyright © Pöyry Environment Oy

linjaukset on piirretty alueen topografisten tietojen pohjalta. Tiedon laatu on paikoittain virheellistä, joten arviossa on jonkin verran epävarmuutta. Arvioidut valuma-alueiden virtaamat on esitetty taulukossa 4.

Taulukko 4. Keskimääräinen (MQ), alin (MNQ) ja ylin (MHQ) virtaama Kaunisjoen valumaalueella ja sen osa-alueilla.

Alu e MQ MNQ MHQ

valunnan arvioidaan olevan noin 10,3 l/s km2. Keskimääräinen alinvirtaama (MNQ) lasketaan kertomalla MQ tekijällä 0,35 ja keskimääräinen ylivirtaama (MHQ) vastaavastikertomallaMQtekijällä13,2.KertoimetperustuvatÄkäsjoenvirtauksen voimakkuuteen (1990–2007) ja ne on saatu Suomen ympäristökeskuksen hydrologisesta mallista.SYKEylläpitäävaltakunnallistavesistömallijärjestelmää,jotakäytetäänvedentasonja virtaamisenennustamiseenjatulvavaroituksiin.Ennusteetperustuvathydrologiseen seurantaverkostoon, Ilmatieteenlaitoksen säähavaintoihin ja satelliitin avulla saatuihin lumitietoihin.ÄkäsjoenjaKaunisjoenvaluma-alueetpoikkeavattoisistaanverrattainpaljon, mikäaiheuttaaepävarmuuttaMNQjaMHQ-arvioihin.Virtaamisenvaihteluvoiollahieman lievempi Kaunisjoella kuin Äkäsjoella, johtuen suuremmasta minimivirtauksesta ja matalammastamaksimivirtauksesta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva5.Kaunisjoenvaluma-aluejasenosalueet.

3 ILMASTO KOLARIN ALUEELLA

Ilmastotiedot hankittiin Pellosta ja Kolarista. Pellon (asema 7307) tiedot käsittävät vuodet 1971–2006. Tietoihin kuuluvat sademäärä, lämpötila, lumen syvyys ja tuulet. Sadannan mittarityyppiä muutettiin vuonna 1980: tietoja, jotka koskevat vuosia 1980–2006 käytetään tilastoissa.

Kolarin (Venejärvi, asema 7310) sääasema on lähin tulevaisuuden kaivostoimintaan ajatellen. Aineisto koostuu kuitenkin vain sateesta ja lumesta aikajänteellä 1996–2007. Kolarin asema suljettiin lokakuussa 2008.

3.1 Sademäärä

Suomessa mitatut sademääräarvot esitetään ilman korjausta. Suomessa ei ole paikkasidonnaisia korjauskertoimia kuten Ruotsissa (Alexandersson 2003). Suomessa korjaus perustuu käytetyn laitteen tyyppiin ja mittausalueeseen. Korjausmenetelmä on epävirallinen (Vesiyhdistys, 1986) ja tästä syystä sekä korjatut että mitatut arvot esitetään. Käytetyt korjaustekijät ovat taulukossa 5.

Sademäärän huippuarvot voidaan arvioida kirjallisuuden ohjeiden mukaan (Maa- ja metsätalousministeriö, 1997, Vesihallitus, 1986) kun alueelle suunniteltujen rakenteiden pintaalat ovat tiedossa (esim. rikastushiekan läjitysalue).

3.1.1 Vuosittainen sademäärä

Keskimääräinen sademäärä Kolarissa on 806,9 mm/a. Vuotuinen suurin ja pienin arvo tarkastelujaksolla on ollut 1 266,9 mm/a (2005) ja 604,7 mm/a (1997). Kaikki esitettävät arvot edustavat mitattuja arvoja, jotka on virallisesti raportoitu.

Keskimääräinen sademäärä Pellossa on 490,1 mm/a. Vuotuinen suurin ja pienin arvo tarkastelujaksolla on ollut 638,3 mm/a (1992) ja 333,1 mm/a (1980). Sadannan kehitys on noussut hieman tarkkailujakson aikana (kuva 7).

Kolarin tilastot sisältävät poikkeuksellisen suuria sademääräarvoja, joita ei voida selittää tässä vaiheessa. Lisätietoja kysyttiin Ilmatieteenlaitokselta mutta asiaan ei löytynyt selitystä. Ilmatieteenlaitos ehdotti, että havaitut suuret sademäärät voivat olla paikallinen poikkeama ja siten ei sen katsota edustavan Kolarin aluetta yleensä. Siksi Pellon tilastojen katsotaan edustavan Kolarin aluetta kokonaisuudessaan paremmin.

Copyright © Pöyry Environment Oy

3.1.2

Keskimääräisetvuotuisetjakuukausittaisetsademääräarvotonesitettytaulukossa6,jossaon sekä korjatut että mitatut arvot. Heinä- ja elokuussa esiintyvät kuukauden suurimmat sademäärät jahelmi-,maalis-jahuhtikuussavastaavastialhaisimmat.

Taulukko6.Keskimääräinenvuosittainenjakuukausittainensademäärä(mm)vastaavillaminimi-ja maksimiarvoilla.

Kuva 6. Keskimääräinen vuosittainen sademäärä Pellossa (1980-2007)

Kuukausittainen sademäärä

3.2 Lumi

Keskimääräinen lumen syvyys vuosina 1971–2007 on esitetty taulukossa 7. Tiedot on kerätty kuukauden 15. ja viimeinen päivä, jolloin on lunta. Tämä on tavanomainen tapa lumen syvyyden mittaukseen. Tarkasteluajanjakson aikana lumen syvyys on yli 100 cm 8 kertaa Pellon asemalla: helmi-huhtikuussa 1973, maaliskuussa 1981 ja maaliskuussa 1984. Kolarin asemalla lumen syvyys on ylittänyt 100 cm viisi kertaa: maaliskuussa 1997 ja helmi-maaliskuussa 1998.

Taulukko 7. Lumen syvyys Pellossa ja Kolarissa talvikauden aikaan.

Pello Kolari

3.3 Lämpötila

Vuoden keskilämpötila Pellossa on 0,3 ºC. Lämpimin vuosi tarkasteluajanjakson aikana tapahtui vuonna 2005 (2,3 ºC) ja kylmin vastaavasti vuonna 1985 (-2,5 ºC). Vuosien aikana on selvää nousua keskilämpötilassa. Lämpötilakaavio on esitetty kuvassa 8. Kuukausikeskiarvojen ja vaihteluiden minimit ja maksimit on esitetty taulukossa 8. Kylmin kuukausi tarkastelujakson aikana on ollut helmikuu 1985 (-24,1 ºC) ja lämpimin kuukausi heinäkuu 2003 (19,2 ºC).

Temperature in Pello 1971-2006

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 7. Keskimääräiset vuosittaiset lämpötilat Pellossa 1971–2007.

Taulukko 8.Keskimääräiset vuosittaiset ja kuukausittaiset lämpötilat (ºC) vastaavilla minimeillä ja maksimeilla.

3.4 Tuuli

Vallitsevat tuulten suunnat Pellossa on esitetty kuviossa 9. Tuuliruusu perustuu mittauksiin Pellon sääasemalla vuosina 1971–2000. Vuotuinen keskimääräinen tuulen nopeus on 2,6 m / s. Suurin osa tuulista puhaltaa etelästä ja kaakosta (22 % ja 20 %) sekä pohjoisesta ja luoteesta (15 % ja 13 %) Korkeimmat kuukausittaiset keskimääräiset tuulennopeudet havaitaan huhti-, toukoja kesäkuussa (3,3 - 3,4 m/s), nämä voimakkaat tuulet puhaltavat pohjoisesta. Joulukuu ja tammikuu ovat tyyniä kuukausia, 22–23 % ajasta tuuli ei puhalla ollenkaan. Touko- ja kesäkuu ovat kuukausia, joilla on vähiten tuulettomia aikoja (5 %).

Annual average winds (1971-2000)

3.5 Valunta

Kolarin alueella on useita valuma-alueita, jotka on esitetty kuviossa 10. Suuret valuma-alueet ovat Äkäsjoki (67,34) ja Rautuvaara / Niesajoki (67,36). Lisäksi Hannukaisen alueella on seuraavat osavaluma-alueet (taulukko 10). Valuma-alueet perustuvat Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tietoihin.

Virtaamat pohjautuvat Suomen ympäristökeskuksen hydrologiseen malliin. Keskimääräinen virtaama Äkäsjoessa on 6 m3/s ja Niesajoessa 0,9 m3/s. Vastaavat keskimääräiset valunta-arvot olivat 9,2 l s-2 km-2 ja 12 l s-2 km-2

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 8. Keskimääräiset tuulensuunnat Pellossa.

Taulukko 9. Valuma-alue ja sen virtaama vuosina 1961-2007.

Taulukko10.Alavaluma-alueetHannukaisessa.

4ILMANLAATU PAJALA-KOLARI ALUEELLA

Lähin pysyvä ilmanlaadun mittausasema sijaitsee Pallaksella (Sammaltunturi) ja sitä hoitaa Ilmatieteenlaitos. Asema kuuluu GAW verkkoon (Global Atmosphere Watch): maailmanlaajuinen ohjelma kemiallisen koostumuksen seurannassa ja arvioinnissa sekä niihin liittyviinglobaalintaustailmanfyysisiinominaisuuksiin.Pallaksenasemasijaitsee50kmpäässä Hannukainen alueesta ja 70 km päässä Tapuli - Sahavaara alueesta pohjoisessa / koillisessa (kuva 1). Muita ilmanlaadun mittausasemia ovat Esrange ja Pålkem Ruotsissa. Esrange sijaitsee 110kmkoilliseenpäinjaPålkem140kmlounaaseenTapuli-Sahavaaraalueesta.Kun vallitsevat tuulensuunnat ja etäisyydet otetaan huomioon, Pallaksen asema on paras vaihtoehto ilmanlaadunvertailuunsekäPajalanettäKolarinalueella.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 9. Valuma-alueet Kolarissa.

Seuraavat tiedot saatiin Ilmatieteenlaitokselta

x SO2 ja O3, vuodet 2001-2006

x NO2, vuodet 2003-2006

x PM10, vuodet 2004-2006

x Zn, Pb, Cu, Cd, Cr, Fe, Ni, Mn, V, As, Al, Co, vuodet 2000-2007

Keskimääräiset arvot näille parametreille on esitetty taulukossa 11 vaihteluvälin mukaisesti. Keskiarvot ovat: 0,85 µg/m3 (SO2), 1,06 µg/m3 (NO2), 2,94 µg/m3 (PM10) and 71,7 µg/m3 (O3).

Taulukko 11. Taustailmanlaatu Pallaksen sääasemalla

Ilmanlaatu Pallaksella edustaa hyvälaatuista taustailmaa. Keskimääräiset pitoisuudet (SO 2, NO2 ja hiukkaset) ovat alhaiset. Rikkidioksidipitoisuudet ovat korkeimmillaan, kun tuuli puhaltaa idästä, ja ilmansaasteiden kulkeutuminen Kuolan niemimaalta voi lisätä SO 2-pitoisuksia kymmenen kertaa korkeammiksi, kuin keskimääräiset pitoisuudet alueella. Viime vuosina otsonipitoisuus on ylittänyt 120 ȝg/m3 (raja-arvo terveyden suojelemiseksi) pari kertaa vuodessa. Tällainen tilanne liittyy yleensä korkeapainealueisiin, jolloin saastunutta ilmaa Euroopasta virtaa Suomeen ja lämpiminä aikoina, jolloin otsonin muodostus on voimakasta.

Yleensä ilmanlaatu Suomen ja Ruotsin Lapissa on hyvä. Monien ilmansaasteiden pitoisuuksien osalta Lapin katsotaan edustavan tausta-aluetta, jossa pitoisuudet ovat paljon alhaisempia kuin maiden eteläosissa.

Vertailu Ruotsista saatujen arvojen kanssa on esitetty taulukossa 12. Norrbottenin arvot mitataan Esrangen ja Pålkemin asemilta. Arvot raportoitiin SO 2-S ja NO2-N- muodossa, vastaavat SO2 ja NO2 arvot on laskettu.PM10-arvot eivät ole käytettävissä Norrbottenissa, lähimmät arvot hankealueella ovat Västerbottenista, Vildeln asemalta (www3.ivl.se). Luftguiden (Naturvårdsverket 2006) mukaan tausta-arvot Norrbottenissa ovat 0,5-2,0 µg/m 3 NO2:lle ja 50-70 µg/m3 O3:lle.

Taulukko 12. Pallaksen ja Norrbottenin keskiarvojen vertailu.

vuodet Pallas Norrbotten Norrbotten (alkup) Västerbotten

Taulukko 13 näyttää mittaustulokset valittujen alkuaineiden ilmanlaskeumista Pallaksen asemalla. Laskeumaa (<15 mikrometriä) kerätään viikko kerrallaan ja analysoidaan ICP-MS:llä. Tulokset on esitetty kuukausi- ja vuosikeskiarvoina. Laskeuma on pieni verrattuna arvoihin muualla Suomessa (ks. kuva 11.).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Taulukko 13. Valittujen alkuaineiden ilmanlaskeumat Pallaksella (Matorova).

Kuva 10. Alkuaineiden As-, Cd- ja Ni- ilmalaskeumat Suomessa (2003). Lähde Alaviippola ym. 2007.

5 ILMASTONMUUTOS

5.1 Havaitut muutokset

Suomi

Seuraavat tiedot perustuvat KTM: n raporttiin: The Report on demonstrable progress under the Kyoto protocol Finland (2006).

Lineaaristen trendien mukaan mitattuna keskilämpötila Suomessa kasvoi 0,76 °C 1900-luvulla. Lämpeneminen tapahtui kahden ensimmäisen ja viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana, kun pieni, mutta tilastollisesti merkityksetön jäähtyminen tapahtui niiden välillä. On myös jonkin verran näyttöä lämpenemisestä myöhään 1900-luvulla,mutta havaintopaikkojen määrä oli liian pieni luotettavaan analyysiin.

Suurin osa lämpenemisestä tapahtui keväällä. Keskilämpötila maalis-toukokuussa koko maassa oli 1,8 °C korkeampi vuosina 1963–2002 verrattuna vuosiin 1847–1876. Pääosin kevätajan lämpötilan vuorokausivaihteluista oli tullut vähäisempää. Samankaltaista kehitystä sekä pilvisyyden kasvua on havaittu laajasti maa-alueilla pohjoisella pallonpuoliskolla.

Lämpimin mitattu vuosi oli 1938, kun keskiarvo koko maassa oli vertailujakson aikana 2,4 °C korkeampi kuin keskimääräinen lämpötila vuosina 1961-90. Toiseksi lämpimin vuosi oli 1989, kolmanneksi lämpimin 2000. Ylivoimaisesti kylmin oli vuosi 1867, suuren nälänhädän vuosi, jossa valtakunnallinen keskiarvo oli 3,4 °C alle vertailukauden.

Merkittävää valtakunnallista sadannan kehitystä ei löytynyt. Sateisin vuosi on ollut Suomessa vuonna 1974 ja valtakunnallinen keskiarvo on 740 mm, kun taas kuivin on ollut 194, jolloin sadannan keskiarvo oli vain 394 mm. Mitä tulee lumitilanteeseen, on melko vahvaa näyttöä siitä, että lumen määrä on lisääntynyt Itä- ja Pohjois-Suomessa 1980-luvun lopulta alkaen. Eteläisessä ja läntisessä osassa maata se on puolestaan vähentynyt.

Ruotsi

Viimeisten 15–20 vuoden ajan lämpötila on noussut Ruotsissa etenkin talvella ja keväällä. Talven sademäärä on myös kasvussa verrattuna edelliseen kauteen 1900-luvulla. Sama koskee myös kevät- ja kesäajan sademääriä. 1991–2005 välinen aika oli melkein 1 °C lämpimämpi verrattuna kauteen 1961–1990. Sadanta lisääntyi noin 7 % samalla ajanjaksolla. Vuositasolla tarkasteltuna, viime vuosien lämpötila on verrattavissa alueellisiin lämpövuosiin 1930-luvulla. Havaitulla sademäärän kasvulla ei ole samanlaista historiallista vertailukautta. Aikaisemmat tiedot on esitetty kuvassa 12. (Miljövårdsberedningen 2007)

5.2Tulevaisuuden skenaariot

5.2.1 Suomi

Ensimmäinen Ilmastonmuutoksen skenaariot Suomelle kehitettiin SILMU:lle, Suomen Ilmastonmuutoksen tutkimusohjelma, vuonna 1991. SILMU oli Suomen Akatemian monitieteinen ohjelma ja yhteiset skenaariot olivat tarpeen, jotta saataisiin erilaisten tutkimushankkeiden tuloksista vertailukelpoisia. Kolme skenaariota lämpötilan ja sademäärän muutoksista kehitettiin. Uusi laajempi joukko skenaarioita Suomen tulevaisuuden ilmastosta ja sen vaikutuksista kehitettiin FINSKEN hankkeessa.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Projektissa kehitettiin vuoteen 2100 ulottuen skenaariot neljälle keskeiselle ympäristön

ominaisuudelle:

• ilmasto

• merenpinta

• pintaotsoni

• rikki- ja typpilaskeuma

Lisäksi viides skenaarioryhmä rakennettiin kuvaamaan tulevaa sosioekonomista kehitystä Suomessa, koska niiden katsottiin olevan tärkeitä määritettäessä yhteiskunnan sopeutumiskykyä vastaamaan maailmanlaajuisen muutoksen haasteisiin.

Yksi keskeisistä tavoitteista FINSKEN projektissa oli kehittää skenaarioita, jotka ovat keskenään johdonmukaisia. Johdonmukaisuutta haettiin suhteuttamalla kaikki skenaariot samoihin globaalisesti vaikuttaviin tekijöihin. FINSKEN kuvasi kahdenlaiset tulevaisuuden maailmat, verrattavissa IPCC skenaarioihin: kuluttaja-pohjainen "A-maailma" ja yhteisöpohjainen "B-maailma".

A-maailmassa Suomessa on voimakas talouskasvu seuranaan nopea nousu CO2 pitoisuuksissa, otsonisaasteissa ja typpilaskeumassa sekä nopea ilmaston lämpeneminen ja sadannan lisääntyminen

B-maailma näyttää hitaampaa talouskasvua kuin A-maailma, ja hitaampaa kasvua CO 2pitoisuuksissa, lämpötiloissa ja sademäärissä. Alkuvaiheen kasvun jälkeen, otsoni ja laskeumat eivät todennäköisesti ylitä nykytasoa ja ovattodennäköisesti paljon pienempiä vuosisadan loppuun mennessä. Vuosina 2010–2030 kasvavien kasvihuonekaasupitoisuuksien ennustetaan vahvistavan ilmakehän lämpenemistä.

Vaikka lämpötilojen ja sademäärien skenaariot osoittavat selviä eriäväisyyksiä suomalaisessa ilmastossa vuosina 1961–1990, luonnollinen vaihtelu ilmastossa on kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin odotettavissa olevat muutokset. Tämä tarkoittaa että ilmaston luonnollinen vaihtelu voi vielä huomattavasti vähentää tai päinvastoin lisätä vahvistuvan kasvihuoneilmiön aiheuttamia muutoksia.

Vuoteen 2025 mennessä keskilämpötilan arvioidaan nousevan hieman yli 2°C suhteessa vuosiin 1961-1990. Vuosina 2030-2080 alati kasvavien kasvihuonekaasujen pitoisuuksien arvioidaan muuttavan sekä maailman että Suomen ilmastoa merkittävästi. Näiden muutosten voimakkuuksissa on joitakin eroja, ja nämä erot riippuen vaihtoehtoisista päästöskenaarioista: Suomessa keskilämpötilan arvioidaan nousevan 4-6 asteella ja keskimääräisen sademäärän 1525 prosentilla 2080-luvulle mennessä, verrattuna vuosiin 1961-1990. Lämpötilat nousevat eniten talvella ja sademäärä lisääntyy myös erityisesti talvella. Kokonaissademäärän kesällä ei odoteta kasvavan yhtä paljon kuin talvella, jotkut ilmastomallit jopa väittävät sen laskevan hieman. Ennustetut ilmastonmuutosskenaariot lämpötilassa ja sademäärissä on esitetty kuvassa 13.

5.2.2 Ruotsi

Maailmanlaajuisella ilmastonmuutoksella yhtä suuri vaikutus ilmastoon Ruotsissa, kuin muualla Euroopassa. Vuotuisen keskilämpötilan odotetaan kasvavan enemmän kuin maailman keskimääräinen lämpötila nousee. Lämpötilan muutos tulee olemaan merkittävintä talviaikaan. Vuoristoalueilla jäätiköt ovat pienenemässä ja saattavat kadota kokonaan. Samalla lumen määrät vähenevät. Kesällä koetaan suurin lämpötilan nousu Etelä-Ruotsissa.

Sademäärä kasvaa 10-20 % suurimmalla lisääntymisen tapahtuessa kylmänä vuodenaikana. Kesäajan sademäärän ei odoteta muuttuvan merkittävästi Pohjois-Ruotsissa. Ilmastomallit osoittavat myös taipumusta vahvistuviin länsituuliin talvella. (Miljövårdsberedningen 2007)

Copyright © Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 11. Vuosittaiset keskimääräiset lämpötilat ja sademäärät Ruotsissa vuosina 18602006. Lämpötilavariaatio on annettu keskimääräisten asteiden hajontana ajanjaksolta 1961-1990.

Kuva 12. Muutos Suomen keskimääräisessä lämpötilassa (yllä) ja sademäärässä (alla) hajontana verrattuna keskiarvoihin ajanjaksolla 1961-1990. Käyrät esittävät kolmenkymmenen vuoden vaihtuvia keskiarvoja. Havaitut muutokset esitetään mustalla. Neljä tulevaisuuden FINSKEN-skenaariota (A1F1, A2, B2, B1) esitetään erilaisilla väreillä. Pystysuorat viivat (sininen ja punainen) esittävät luonnollista vaihtelua 95 % varmuudella 30 vuoden ajanjaksoilta kahden eri mallin mukaan.

Copyright © Pöyry Environment Oy

6 LÄHTEET

Alaviippola, B., Pietarila, H., Hakola, H., Hellen, H., Salmi, T., 2007, Ilmanlaadun alustava arviointi Suomessa, Ilmatieteen laitos

Alexandersson, H., 2003, Korrektion av nederbördenligt enkel klimatologisk metodik. Nr 111, 2003, SMHI Norrköping

Aneblom, T., Thunholm, B., Rurling, S., Gierup, J., 2005. Beskrivning till kartan över grundvattnet I Norrbottens län. SGU Serie Ah nr 24

Finnish Meteorological institute, 2001, The preliminary assessment under the EC air quality directives in Finland SO2, NO2/NOx, PM10, Lead

Maa- ja metsätalousministeriö, 1997. Patoturvallisuusohjeet.

Miljövårdsberedningen, 2007, Vetenskapligt underlag för klimatpolitiken, Rapport från Vetenskapliga rådet för klimatfrågor, Miljövårdsberedningens rapport 2007:03

Ministry of Trade and Industry, 2006, The Report on demonstrable progress under the Kyoto protocol Finland

Naturvårdsverket, 2006, Luftguiden, Handbok 2006:2

Vesihallitus, 1986. Maankuivatuksen suunnittelu, Tiedotus 278.

Vesiyhdistys ry, 1986. Sovellettu hydrologia. Vesiyhdistys ry:n julkaisuja nro 1. 503 p.

Copyright © Pöyry Environment Oy

NORTHLANDMINESOY

HENGITETTÄVIENHIUKKASTENSEKÄARSEENINJA

METALLIENPITOISUUSMITTAUKSETKOLARIN KAIVOSALUEIDENYMPÄRISTÖSSÄJAKSOLLA TOUKOKUU-HEINÄKUU2010

HelenaSaari RistoPesonen

NORTHLAND MINES OY

HENGITETTÄVIEN HIUKKASTEN SEKÄ ARSEENIN JA

METALLIEN PITOISUUSMITTAUKSET KOLARIN

KAIVOSALUEIDEN YMPÄRISTÖSSÄ JAKSOLLA

TOUKOKUU-HEINÄKUU 2010

ILMATIETEEN LAITOS - ILMANLAADUN ASIANTUNTIJAPALVELUT

Helsinki 5.10.2010

Helena Saari Risto Pesonen

1 JOHDANTO

NorthlandResourcesS.A.(Northland)onkaivosyhtiö,jokaonrekisteröityLuxemburgiinjajokasuunnitteleemittavaarautamalmiesiintymienhyödyntämistoimintaaPohjoisSuomessaja-Ruotsissa,KolarinjaPajalankunnissa.SuomessayhtiötäedustaaNorthlandMinesOy.YhtiöntavoitteenaonaloittaakaivostoimintaTapulinjaSahavaaran alueillaRuotsissasekäHannukaisenalueellaSuomessa.Suunnitelmanaonaloittaakaivostoimintavuoden2012aikanaTapulista,jonkamalmirikastetaanKaunisvaaranrikastamolla.TämänjälkeentarkoitusonavataSahavaaranjaPellivuomankaivokset,joiden malmirikastetaanmyösKaunisvaaranrikastamollasekäHannukaisenkaivosSuomessa.

HannukaisenrautamalmiesiintymäsijaitseeKolarinkunnassa,noin25kmKolarista koilliseen.Hannukaisenkaivostuleetuottamaanrautarikastettasekävähäisempiämääriä kupari-jakultarikastetta.RikastamoonsuunniteltusijoitettavanjokoHannukaisentai Rautuvaaranavanhoillekaivosalueille.Rikastekuljetetaanrautateitsesatamaanjasieltä edelleenmeriteitseasiakkaille.

Hannukaisenkaivoshankkeenympäristövaikutustenarviointi(YVA)jaluvitusontarkoitusaloittaavuoden2010aikana.LisäksiYVA-vaiheessatarkastellaanerisijoituspaikkavaihtoehtojamuunmuassarikastamollejarikastushiekka-alueellejaniidenympäristövaikutuksia.Arvioitaviavaikutuksiaovatmuunmuassapäästötvesistöihin,ilmaan japohjavesiinsekämelujatärinä.

Hannukaisenalueellasijaitseekaksivanhaaavolouhosta,LaurinojajaKuervaara,joista RautaruukkiOyjlouhirautamalmiavuosina1978–1988.Laurinojanavolouhoksesta malmialouhittiinyhteensä3,26miljoonaatonniajaKuervaarasta1,1miljoonaatonnia. Tämänlisäksivuosina1989–1990OutokumpuOyjlouhi0,45miljoonaatonniaLaurinojanCu-Au-pitoistarautamalmia.LisäksiHannukaisenalueellasijaitseelouhinnan aikanamuodostuneetsivukivenjapintamaidenläjitysalueet.

MalmikuljetettiinläheiselleRautuvaaranrikastamolle,jokaoliolluttoiminnassaRautuvaarankaivoksenavaamisestalähtien(vuodesta1975).Rikastushiekatonläjitettyrikastamonläheisyyteen.

Ilmatieteenlaitosmittasi20.5.–9.8.2010välisenäaikanaKolarissasijaitsevillavanhoilla kaivosalueillaaerodynaamiseltahalkaisijaltaanalle10mikrometrinsuuruistenns.hengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksiakahdessamittauspisteessä.Molemmatmittauspisteetsijaitsivatvanhojenkaivosalueidenympäristössä.Hannukaisenmittauspiste sijaitsiHannukaisenkylänkoillispuolellanoin25kmKolaristakoilliseenvaltatien940 pohjoispuolella.RautuvaaranmittauspistesijaitsiHannukaisenpisteestänoin5kmlounaaseenlähelläRautuvaaranrikastuslaitostavaltatien940itäpuolella.Molemmissaem. pisteissäkerättiinmyöshengitettävienhiukkasten(PM10)näytteitäsuodattimille,joista analysoitiinarseeninjametallienpitoisuuksia.

MittaustentavoitteenaolikartoittaailmanlaadunperustilaHannukaisenjaRautuvaaran kaivoskohteissaennenmahdollistauudenkaivostoiminnanaloitusta.Nytraportoitavilla perustilanmittauksillasaatiininformaatiotajonyttutkimusalueellaolemassaolevien hiukkaspäästöjäaiheuttavientoimintojen(maaperänpölyäminen,alueellaliikennöinti, tulisijojenkäyttö,jne.)vaikutuksistakohdealueidenilmanlaatuun.Näitätietojavoidaan käyttäähyväksivertailutietoinauudenkaivostoiminnanaikanamahdollisestitehtävien vastaavienilmanlaatumittaustentulostentarkasteluissa.

Tyypillisestikaivostoiminnassahiukkaspäästöjäaiheuttavatraskasliikennejatyökoneet,malminjasivukivenlouhinta,lastausjamurskaussekärikastushiekanvarastointi. Hiukkaspäästöjävoidaanehkäistäesimerkiksiohjeistuksilla,käyttämälläpölynsidontaaineitajatietyissäkohteissasuodattimia.

Hengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksiamitattiinHannukaisessajaRautuvaarassa jatkuvatoimisillaanalysaattoreilla,joillasaadaanesiinmyöspitoisuuksienlyhytaikaisvaihtelut.MittauksettehtiinstandardinISO10473:2000mukaisesti.Lisäksimolemmissaem.mittauspisteissäkerättiinhengitettävienhiukkasten(PM 10)vuorokausinäytteitä kemiallisiaanalyysejävartenreferenssimenetelmänEN12341:1999mukaisesti.Näytteistäanalysoitiinarseeni-jametallipitoisuudetICP-MS-tekniikallaIlmatieteenlaitoksenIlmakemianlaboratoriossastandardinEN14902:2006mukaisesti.LaboratorionoudattaaSFS-ENISO/IEC17025:2005mukaistalaatujärjestelmää.MittaustulostentarkastelujajatulkintaavartenHannukaisenjaRautuvaarankohteissamitattiinlisäksituulen suuntaajanopeutta,ulkoilmanlämpötilaa,ilmanpainettajasuhteellistakosteuttasekä sademäärää.

TutkimuksentilasiNorthlandMinesOy,jostayhdyshenkilöinätutkimuksessatoimi ympäristöinsinööriMarkoKotala.MittaustenkenttätyöthoitisuunnittelijaKajLindgren jatutkimuksenraportoinnistavastasivattutkijaHelenaSaarijakehittämispäällikköRistoPesonen.

Selitteet raportissa käytetyille tärkeimmille yksiköille ja lyhenteille:

Yksiköt:

µmmikrometri=millimetrintuhannesosa

µg/m3 mikrogrammaa(=grammanmiljoonasosaa)kuutiometrissäilmaa(pitoisuus) ng/m3 nanogrammaa(=grammanmiljardisosaa)kuutiometrissäilmaa(pitoisuus) °aste(tuulensuunta)

m/smetriäsekunnissa(tuulennopeus) °CCelsiusaste(lämpötila)

atmatmosfääri,paineenyksikkö,1atm=normaali-ilmakehänpaine KKelvinaste(lämpötila),293K=20°C kPakilopascal,paineenyksikkö,101,3kPa=1atm

Lyhenteet: PM10 hengitettäväthiukkaset=alle10µm:nkokoisethiukkaset PM2,5 pienhiukkaset=alle2,5µm:nkokoisethiukkaset TSPTotalSuspendedParticles=kokonaisleijumaankuuluvathiukkaset

Alalumiini

Asarseeni

Cdkadmium

Cokoboltti

Crkromi

Cukupari

Ferauta

Mnmangaani

Ninikkeli

Pblyijy

Vvanadiini

Znsinkki

ICP-MSinduktiivisestikytkettyplasma-massaspektrometria Npohjoinen(tuulensuunta),kuntuuleepohjoisestatuulensuuntaon0 o tai360o Eitä(tuulensuunta),kuntuuleeidästätuulensuuntaon90o Setelä(tuulensuunta),kuntuuleeetelästätuulensuuntaon180 o Wlänsi(tuulensuunta),kuntuuleelännestätuulensuuntaon270o

Ilmanlaatukriteerien määritelmiä

Ilmanlaadulleonannettuohje-,raja-jatavoitearvoja,joihinilmanlaadunarviointiperustuu:

Ohjearvot ovatilmanepäpuhtauksienpitoisuuksia,joidenalittaminenontavoitteena. Ohjearvoillaesitetäänriittävänhyvänilmanlaaduntavoitteet.Ohjearvoteivätolesitovia,muttaniitäsovelletaanmaankäytönjaliikenteensuunnittelussa,rakentamisen muussaohjauksessasekäilmanpilaantumisenvaaraaaiheuttavientoimintojensijoittamisessajalupakäsittelyssä.Ohjearvojenylittyminenonpyrittäväestämäänennakoltaja pitkälläaikavälilläalueilla,joillailmanlaatuontaisaattaatoistuvastiollahuonompi kuinohjearvoedellyttäisi.Ilmanlaadunohjearvotonannettuvaltioneuvostonpäätöksessä(480/1996).

Raja-arvot ovatvaltioneuvostonasetuksessa(711/2001)annettujailmanepäpuhtauden pitoisuuksia,jotkaonalitettavamääräajassa.Kunraja-arvoonalitettu,sitäeienääsaa ylittää.Raja-arvotovatsitovia.Raja-arvonylittyessäonkunnantaialueellisenympäristökeskuksenryhdyttävätoimiinilmanlaadunparantamiseksijaraja-arvonylitystenestämiseksi.Tällaisiatoimiavoivatollaesimerkiksimääräyksetliikenteentaipäästöjen rajoittamisesta.Raja-arvotonannettuerikseenterveyshaittojenehkäisemistävartenja kasvillisuudenjaekosysteeminsuojelemiseksi.Ohje-jaraja-arvojaeisovelletatyöpaikoillaeikätehdasalueilla.

Tavoitearvolla tarkoitetaanilmassaolevaapitoisuutta,jokaonmahdollisuuksienmukaanalitettavamääräajassajajollapyritäänvälttämään,ehkäisemääntaivähentämään ihmistenterveyteenjaympäristöönkohdistuviahaitallisiavaikutuksia.Tässätyössätutkituistaaineistaarseenin,nikkelinjakadmiumintavoitearvomääritelläänilmassaolevanpitoisuudenvuosittaisenakeskiarvonahengitettävienhiukkasten(PM 10)näytteissä. Em.aineidentavoitearvotonmääriteltyvaltioneuvostonasetuksessa 164/2007.

2 TUTKIMUKSEN SUORITUS

2.1 Mittauspaikat ja mittausjakso

Ilmatieteenlaitosmittasi20.5.-9.8.2010välisenäaikanaKolarinvanhoillakaivosalueillajaniidenympäristössäaerodynaamiseltahalkaisijaltaanalle10mikrometrinsuuruistenns.hengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksiajatkuvatoimisillaanalysaattoreillakahdessamittauspisteessä,joidensijaintiaonhavainnollistettukuvissa1–3.Käytetynmittalaitteenteknisettiedotlöytyvätoheisestalinkistä:

http://www.thermo.com/eThermo/CMA/PDFs/Product/productPDF_7599.pdf

HannukaisenmittauspistesijaitsihiemanylikilometrinpäässäHannukaisenkylänkoillispuolellanoin25kmKolaristakoilliseenvaltatien940pohjoispuolella.Alueellasijaitseekaksivanhaaavolouhosta,LaurinojajaKuervaara,joistaRautaruukkiOyonlouhinutrautamalmiavuosina1978–1988.Vanhaankaivostoimintaanliittyvätlaajatsivukivenjajätemaanläjitysalueetsijaitsivatmittauspisteestäkoilliseen.

RautuvaaranmittauspistesijaitsiHannukaisenpisteestänoin5kmlounaaseenlähellä Rautuvaaranrikastuslaitostavaltatien940itäpuolella.Mittauspisteenlänsiluoteispuolellasijaitseemurskekasasekälakkautetunkaivoksenrakennuksia.Vanha rikastushiekka-aluesijaitseemittauspisteenkaakkois-eteläpuolella.

Molemmissatutkimuspisteessämitattiinhengitettävienhiukkastenpitoisuuksienlisäksi myöstuulensuuntaajanopeutta,ulkoilmanpainetta,lämpötilaajasuhteellistakosteutta sekäsademäärää.MittauspisteidensijaintikoordinaatitolivatHannukainen: N67,54821°,E23,97413°jaRautuvaara:N67,49513°,E23,92438°.

Edellämainituissamittauskohteissakerättiinlisäksiaerodynaamiseltahalkaisijaltaan alle10mikrometrinkokoistenns.hengitettävienhiukkasten(PM 10)vuorokausinäytteitä pientehokeräimillähiukkastenalkuainekoostumuksenmäärityksiävarten.

Pohjakartta©Maanmittauslaitoslupanro821/MML/10

Kuva1.HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteiden(●)sijaintiKolarissa.

Kuva2.MittausyksikköHannukaisenmittauspisteessä.

Kuva3.MittausyksikköRautuvaaranmittauspisteessä.

2.2 Mitatut ilman epäpuhtaudet ja mittausmenetelmät

HengitettävienhiukkastenpitoisuuksiamitattiinHannukaisessajaRautuvaarassajatkuvatoimisillaautomaattisillaanalysaattoreilla.Näytteenottotapahtuimittauskoppienkatolla olevistasondeistanoinneljänmetrinkorkeudelta.Mittaustulostentarkastelujajatulkintaa vartenmolemmissamittauskohteissamitattiinlisäksituulensuuntaajanopeuttasekä ulkoilmanpainetta,lämpötilaajasuhteellistakosteuttasekäsademäärää.

Hengitettävienhiukkastenjasääparametrienmittaustuloksetkerättiinmittausasemilta mittaustietokoneelleminuuttiarvoina,Nesiirrettiinedelleenminuuttiarvoinalangattomasti(gprs)modeemiyhteydenkauttaIlmatieteenlaitokselle.Minuuttiarvoistamääritettiintuntikeskiarvotjavuorokausikeskiarvot.MittauksiaseurattiinkaukovalvontanaIlmatieteenlaitokseltaHelsingistä.Mittaustuloksettarkistettiinjalaitteidentoimintahäiriöistäjohtuneetvirheellisetarvotpoistettiinlaatujärjestelmänohjeistuksenmukaisesti.

Taulukko1.Tutkimuksessakäytetytmittausmenetelmätjalaitteet.

Mitattava komponentti Mittausmenetelmä

Hengitettäväthiukkaset Beetasäteilynabsorptio+valonsironta

Meteorologisettiedot

Mittalaite

ThermoModel5030SHARP

VaisalaWXT510

Edellämainituissamittauskohteissakerättiinlisäksiaerodynaamiseltahalkaisijaltaan alle10mikrometrinkokoistenns.hengitettävienhiukkasten(PM 10)vuorokausinäytteitä pientehokeräimillähiukkastenalkuainekoostumuksenmäärityksiävarten.Käytettymenetelmäonns.vertailu-elireferenssimenetelmä(EN12341)hengitettävienhiukkasten pitoisuusmittauksissajasillätuleekerätämyösarseenin,kadmiumin,nikkelinjaPAHyhdisteidenmääritystävartenotettavathengitettävienhiukkastennäytteetns.ilmanlaadunneljännentytärdirektiivin(2004/107/EY)mukaan.Ko.direktiivionsaatettuvoimaanSuomenlainsäädäntöönasetuksella15.2.2007(Vna 164/2007).

Taulukko2.Tutkimuksessakäytetythiukkasnäytteidenkeräys-jaanalyysimenetelmät.

Mitattava komponentti Keräysmenetelmä Keräysaika ja jaksotus Analyysimenetelmä

Arseenijametallit hengitettävissähiukkasissa

Pientehokeräin,esierotin(10µm) Teflonsuodatin 1vrk, jokaneljäsvrk ICP-MS*)

*)ICP-MS=induktiivisestikytkettyplasma-massaspektrometria

3 MITTAUSTULOKSET JA NIIDEN ARVIOINTI

3.1 Mitatut pitoisuudet

3.1.1 Hengitettävät hiukkaset

Kuvissa4–7onesitettyHannukaisessajaRautuvaarassamitattujenhengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksientunti-javuorokausiarvojenaikasarjatmittausjaksolta20.5. –9.8.2010.Taulukoihin3ja4onkoottukuukausittaisiatilastotietojamitatuistahengitettävienhiukkastenpitoisuuksistaem.jaksolta.Pitoisuudetonilmoitettuulkoilmanlämpötilassa.

Kuva4.HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetHannukaisenmittauspisteessäjaksolla20.5.9.8.2010.

Kuva5.HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetRautuvaaranmittauspisteessäjaksolla20.5.9.8.2010.

Kuva6.HengitettävienhiukkastenvuorokausipitoisuudetHannukaisenmittauspisteessäjaksolla20.5.-

Kuva7.HengitettävienhiukkastenvuorokausipitoisuudetRautuvaaranmittauspisteessäjaksolla20.5.-

Taulukko3.Hannukaisenmittauspisteessämitatuthengitettävienhiukkastentunti-javuorokausipitoisuudet(µg/m³)kuukausittainmittausjaksolla20.5.-9.8.2010.Pitoisuudetonilmoitettu ulkoilmanlämpötilassa.

Taulukko4.Rautuvaaranmittauspisteessämitatuthengitettävienhiukkastentunti-javuorokausipitoisuudet(µg/m³)kuukausittainmittausjaksolla20.5.-9.8.2010.Pitoisuudetonilmoitettu ulkoilmanlämpötilassa.

3.1.2Hengitettävienhiukkastensisältämätalkuaineet

HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäolivatkäytössähiukkaskeräimet,joilla kerättiinhengitettävienhiukkasten(PM10)vuorokausinäytteitäjokaneljäspäivä:Hannukaisenmittauspisteessäjaksolla24.5.–23.7.2010jaRautuvaaranmittauspisteessä (teknistenongelmienvuoksi)jaksolla21.6.–8.8.2010.Näytteistäanalysoitiinmetalli-ja arseenipitoisuudetICP-MS-tekniikalla(induktiivisestikytkettyplasmamassaspektrometria)IlmatieteenlaitoksenIlmakemianlaboratoriossa.Yhteenvetotuloksistaonesitettytaulukoissa5ja6,joihinonkoottumittausjaksonkeskiarvo,suurin japieninvuorokausiarvosekähajonta.Tuloksetonesitettynäytteittäinliitteessä1ja kuvissa8–11.

Taulukko5.Hengitettävienhiukkasten(PM10)vuorokausinäytteistämääritetytarseeni-jametallipitoisuudetHannukaisentutkimuspisteessä24.5.–23.7.2010.

Taulukko6.Hengitettävienhiukkasten(PM10)vuorokausinäytteistämääritetytarseeni-jametallipitoisuudetRautuvaarantutkimuspisteessä21.6.–8.8.2010.

Kuva8.Hengitettävienhiukkastenvuorokausinäytteistämääritetytalumiinin,arseeninjakadmiumin pitoisuudetHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäjaksolla24.5. –8.8.2010.

Kuva9.Hengitettävienhiukkastenvuorokausinäytteistämääritetytkoboltin,krominjakuparinpitoisuudetHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäjaksolla24.5. –8.8.2010.

Kuva11.Hengitettävienhiukkastenvuorokausinäytteistämääritetytlyijyn,vanadiininjasinkinpitoisuudetHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäjaksolla24.5. –8.8.2010.

3.2 Ohje-, raja- ja tavoitearvoihin verrattavat pitoisuudet

Hengitettävienhiukkastenpitoisuuttakoskevaohjearvotilastollisinemäärittelyineenon esitettytaulukossa7(Vnp 480/1996). Ohjearvoillaesitetäänriittävänhyvänilmanlaadun tavoitteet.Ohjearvoteivätolesitovia,muttaniitäsovelletaanmaankäytönjaliikenteen suunnittelussa,rakentamisenmuussaohjauksessasekäilmanpilaantumisenvaaraaaiheuttavientoimintojensijoittamisessajalupakäsittelyssä.Ohjearvojenylittyminenon pyrittäväestämäänpitkälläaikavälilläalueilla,joillailmanlaatuontaisaattaatoistuvasti ollahuonompikuinohjearvoedellyttäisi.

Taulukko7.Ulkoilmanhengitettävienhiukkastenpitoisuuttakoskevaohjearvo.

Epäpuhtaus Ohjearvo (20 °C,1atm)

Tilastollinenmäärittely

Hengitettäväthiukkaset(PM10) 70µg/m³ kuukaudentoiseksisuurinvuorokausiarvo

Valtioneuvostonantamanilmanlaatuasetuksen(Vna 711/2001)mukaisethengitettävien hiukkastenpitoisuuksiakoskevatraja-arvotonesitettytaulukossa8.Hengitettävien hiukkastenraja-arvojenlähtökohtanaonollutlyhyt-japitkäaikaisaltistuksenaiheuttamienterveyshaittojenehkäiseminen.Ilmanepäpuhtauksienaiheuttamienterveyshaittojenehkäisemiseksialueilla,joillaasuutaioleskeleeihmisiäjajoillaihmisetsaattavat altistuailmanepäpuhtauksillehengitettävienhiukkastenjalyijynpitoisuudetulkoilmassaeivätsaaylittääseuraaviaraja-arvoja:

Taulukko8.Hengitettävienhiukkastenjalyijynpitoisuuksiakoskevatraja-arvotterveyshaittojenehkäisemiseksi.

Epäpuhtaus

Keskiarvon laskenta-aika

Raja-arvo(µg/m3) (293K,101,3kPa)

Sallittujenylitystenmääräkalenterivuodessa(vertailujakso)

Hengitettäväthiukkaset 24tuntia 50 1) 35 (PM10) kalenterivuosi 40 1)Lyijy(Pb) kalenterivuosi 0,5 1) -

Raja-arvotovatsitovia,eivätkäniidenylityksetolesallittuja.Raja-arvonylittyessäon kunnantaialueellisenympäristöviranomaisenryhdyttäväilmansuojelulainmukaisiin toimiinilmanlaadunparantamiseksijaraja-arvonylitystenestämiseksi.Tällaisiatoimia voivatollaesimerkiksimääräyksetliikenteentaipäästöjenrajoittamisesta.Ohje-jarajaarvojaeisovelletatyöpaikoillaeikätehdasalueilla.

Joulukuussa2004hyväksyttiinEuroopanunionissaarseenia,kadmiumia,nikkeliä,elohopeaajapolyaromaattisiahiilivety-yhdisteitä(PAH-yhdisteet)koskevans.ilmanlaadunneljästytärdirektiivi(2004/107/EY),jonkamukainenvaltioneuvostonasetus

1) Tuloksetilmaistaanulkoilmanlämpötilassajapaineessa.

(Vna 164/2007)tuliSuomenkansallisessalainsäädännössävoimaan15.2.2007.Direktiivissäjaasetuksessaannettuihintavoitearvoihintuleepäästävuoden2012loppuun mennessä.Taulukossa9onesitettyhengitettävienhiukkasten(PM 10)sisältämienarseenin,kadmiuminjanikkelinvuosikeskiarvopitoisuuksiakoskevattavoitearvotjans. alemmatjaylemmätarviointikynnykset.

Taulukko9.Arseenin(As),kadmiumin(Cd)janikkelin(Ni)tavoitearvotjaarviointikynnyksetpitoisuuksienvuosikeskiarvoille.

Ylemmänarviointikynnyksenylittyessäseuranta-alueellatuleetehdäriittävämääräjatkuviamittauksia,alemmissapitoisuuksissasuuntaa-antavatmittauksetovatriittäviä, tarvittaessatäydennettynäleviämismallilaskelmilla.Alemmanarviointikynnyksenalittuessaeimittauksiatarvitsetehdävälttämättäollenkaan,muttailmanlaatutuleearvioida muillakeinoilla,kutenleviämislaskelmilla.

Taulukossa10jakuvassa12onesitettyHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissä mitattujenhengitettävienhiukkastenpitoisuuksienohjearvoonverrattavatpitoisuudet kuukausittainsekäko.pitoisuuksiensuhdeohjearvoon.Ohjearvoonvertaaminenedellyttää,ettävuorokausipitoisuuksiaonvähintään75%kuukaudenvuorokausienlukumäärästä.

Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuorokausiohjearvo,70µg/m³,eiylittynytmittausjaksollaHannukaiseneikäRautuvaaranmittauspisteissä.OhjearvoonverrattavapitoisuusvaihteliHannukaisenmittauspisteessä20–31%ohjearvostajaRautuvaaranmittauspisteessä21–29%ohjearvosta.

Taulukko10.Hengitettävienhiukkastenohjearvoonverrattavatpitoisuudet(µg/m³)kuukausittain sekäko.pitoisuuksiensuhdevastaavaanohjearvoonHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäjaksollakesäkuu–heinäkuu2010.Hengitettävienhiukkastenpitoisuudeton ilmoitettuulkoilmanlämpötilassa.

Kuva12.HengitettävienhiukkastenohjearvoonverrattavatpitoisuudetsuhteessaohjearvoonHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäkesä-heinäkuussa2010.Punaisellavaakaviivalla onmerkittyohjearvotaso70µg/m³.

Koskaraja-arvotarkasteluissavertailujaksoonyksikalenterivuosi,voidaanlyhyemmän mittausjaksonpitoisuuksiatarkastellavainsuuntaa-antavastisuhteessaraja-arvoihin. Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuorokausiraja-arvotasolle,50µg/m³,sallitaan vuodenjaksollaylityksiä35kplennenkuinvarsinaisenvuorokausiraja-arvonylityksen katsotaantapahtuneen.Kummassakaanmittauspisteessäeihavaittumittausjaksollayhtäänyli50µg/m³:nvuorokausipitoisuutta,Hannukaisenmittauspisteessämittausjakson suurinvuorokausipitoisuusoli28µg/m³jaRautuvaarassa36µg/m³.

Mittausjaksolta20.5.–9.8.2020laskettuhengitettävienhiukkastentuntipitoisuuksien keskiarvooliHannukaisenmittauspisteessä8,5µg/m³jaRautuvaarassa7,8µg/m³. Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuosikeskiarvoakoskevaraja-arvoon40µg/m³.

Hengitettävistähiukkasistamääritetytlyijypitoisuudetolivathyvinpieniäjajäivätkauas raja-arvotasosta:mittausjaksonkeskiarvotHannukainen0,06%jaRautuvaara0,1% vuosikeskiarvoakoskevastaraja-arvosta0,5µg/m³.

Hengitettävienhiukkastenarseenin,nikkelinjakadmiuminvuosikeskiarvopitoisuuksille annetuttavoitearvoteivätylittyneetHannukaisessaeivätkäRautuvaarassa,muttavertailuontavoitearvojenkohdallakinsuuntaa-antava,sillämyöstavoitearvotonannettuvuosikeskiarvolle,jatämäntutkimuksenmittausjaksokattoivainparikuukautta.Tässä suuntaa-antavassavertailussahiukkasissaesiintyneidenaineidensuhdevuosikeskiarvoja koskeviintavoitearvoihinoliseuraava:

Hannukainen:arseeni1,5%,kadmium0,2%,nikkeli1,5%,Rautuvaara:arseeni2%, kadmium0,4%,nikkeli1,5%vastaavistavuosikeskiarvojakoskevistatavoitearvoista.

3.3 Mitattuihin pitoisuuksiin vaikuttaneita tekijöitä - suurimmat pitoisuusarvot

Kuvassa13onesitettymittausjaksonvuorokausisademäärätHannukaisenjaRautuvaaranmittausasemilla.Sadepuhdistaailmaa,muttapuhdistavavaikutusriippuumuunmuassasateenkestostajaintensiteetistä.Sadevaikuttaamyösns.resuspensioon,eliteiden yms.pintojen(uudelleen)pölyämiseen.Kesän2010sääoliPohjois-Suomessakeskimääräistäsateisempi.Peräkkäisiäpoutapäiviäolimaksimissaankolme,jotenpölyäminenonmittausjaksollatodennäköisestiollutkeskimääräistävähäisempää

Kuva13.VuorokaudensademäärätHannukaisenjaRautuvaaranmittausasemilla20.5.-9.8.2010.

HannukaisenjaRautuvaaranhiukkasmittauspisteidentuuliolosuhteitakuvaavattuuliruusutmittausjaksolta20.5.-9.8.2010onesitettykuvissa14ja15.Tuuliruusunkeskipisteestälähtevänjananpituussektorinkehäviivallevastaako.tuulisektorintuulienprosentuaalistaosuuttajaksontuulista.Tyynettapauksetonkuvattuympyrällä,jonkasäteenpituuskertootyynientilanteidenprosentuaalisenosuudenkaikistatuulihavainnoista.Tuuliruusustanähdäänmyöstuultennopeusjakaumattuulensuuntasektoreittain.Eri tuulennopeuksienprosentuaalisetosuudetsaadaanvertaamallasektoreidenkunkinnopeusluokanpituuttaprosenttiasteikkoon.

Tuulensuunnallatarkoitetaanmeteorologiassasuuntaa,jostatuulipuhaltaa.Kuntuulta mitataanjailmoitetaantuulensuunta,tarkoitetaanaina,ettätuulikäykyseisestäilmansuunnastahavaitsijaakohti.Niinpäetelätuulipuhaltaaetelästäjalänsituulilännestä,jne. Tuulensuunnatilmaistaanns.kompassisuuntina.Tämätarkoittaa,ettäkuntuuleeidästä tuulensuuntaon90o,kuntuuleeetelästätuulensuuntaon180o,kuntuuleelännestätuulensuuntaon270o,jne.Samallatavoinmääräytyvätväli-ilmansuunnatasteina.

Vuorokauden sademäärät Hannukaisen ja Rautuvaaran mittausasemilla

Hannukainen Rautuvaara

Hannukaisenmittauspistesijaitsimelkotuulensuojaisessapaikassa,mittauspisteentuulihavainnoistalikineljännesolikintyyntä.Hannukaisessaheikottuuletkävivätmittausjaksollapääasiassakoillisen-idäntailännen-lounaanpuolelta.Rautuvaranmittauspiste sijaitsituulensuhteenavarammassapaikassa.Tosinlännen-luoteenpuolellasijaitsi murskekasasekälakkautetunkaivoksenrakennuksia.Rautuvaarassavallitsevattuulensuunnatolivatmittausjaksollaetelästäjapohjoisesta-koillisesta.

Kuva14.Hannukaisenmittauspisteentuuliolosuhteetmittausjaksolla20.5. –9.8.2010.

Kuva15.Rautuvaaranmittauspisteentuuliolosuhteetmittausjaksolla20.5.–9.8.2010.

Kuvissa16ja17onhavainnollistettutuulensuunnanjanopeudenvaikutustaHannukaisessajaRautuvaarassamitattuihinhiukkaspitoisuuksiinns.saasteruusujenavulla.Saasteruusukuvaatuntipitoisuuksienkeskiarvoaerituulensuunnilla.Saasteruusunkeskipisteestälähtevänjananpituussektorinkehäviivallevastaahiukkastentuntipitoisuuksienkeskiarvoako.tuulisektorissa.Tyynelläsäällähavaittujentuntipitoisuuksien keskiarvoonesitettyympyrällä,jonkasäteenpituuskuvaakeskipitoisuudenarvoa.

PM10 Hannukainen

Kuva16.Hengitettävienhiukkasten(PM10)tuntipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)tuulensuunnittainHannukaisenmittauspisteessämittausjaksolla20.5–9.8.2010.

PM10 Rautuvaara

Kuva17.Hengitettävienhiukkasten(PM10)tuntipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)tuulensuunnittainRautuvaaranmittauspisteessämittausjaksolla20.5.–9.8.2010.

HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetolivatHannukaisenmittauspisteessäkeskimäärinsuurimmillaantuulenkäydessäkaakkoissektorista.Myöstyynelläjaidän,etelän jalounaanpuoleisillatuulillapitoisuustasoolikeskimäärinkorkeampikuinlännen,luoteen,pohjoisenjakoillisenpuoleisillatuulilla.AiheuttajanaonmahdollisestiliikennöintiHannukaisenmittauspisteenyhteydessäolleelletalollejatoimintatalollajasenpihaalueilla,jotkasijoittuvatidän-lounaanvälille.TieHannukaisentalolle,sekäpiha-japysäköintialueovatsorapäällysteisiäjapölyävätniilläliikuttaessa.Lisäksimittauspisteestä kaakkoonÄkäsjoenvarrellaonuseitakesämökkejä,joissaonpuusaunojajapuulämmitystä.MyösYlläksellemenevämaantie940sijaitseelounas-etelä-kaakkois-sektoreilla muutamansadanmetrinpäässämittauspisteestä.

MyösRautuvaaranmittauspisteessätilanneolihyvinsamankaltainen,hengitettävien hiukkastentuntipitoisuudetolivatkeskimäärinsuurimmillaantuulenkäydessäetelä-tai kaakkoissektorista.Myöstyynelläsekäkoillisenjaidänpuoleisillatuulillapitoisuustaso olikeskimäärinkorkeampikuinlounaan,lännen,luoteenjapohjoisenpuoleisillatuulilla.PitoisuuksiinonRautuvaarassakinosinvaikuttanutliikennöintimittauspisteenyhteydessäolleelletalollejatoimintatalonpiha-alueilla.Myösvanharikastushiekka-alue sijaitseekaakkoissektorissajaosittaineteläpuolella,jasieltäonvoinutkulkeutuapölyä varsinkinkovemmillatuulilla.SuurimmatHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissä mitatuthengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetmittausaikoineenjatuulitietoineenon esitettytaulukoissa11ja12.

linnutsäätilaHannukaisenmittauspisteessämittausjaksolla20.5. –9.8.2010.

Taulukko12.Hengitettävienhiukkasten(PM10)suurimmattuntipitoisuudet,niidenmittausaikanavallinnutsäätilaRautuvaaranmittauspisteessämittausjaksolla20.5. –9.8.2010.

Taulukko11.Hengitettävienhiukkasten(PM10)suurimmattuntipitoisuudet,niidenmittausaikanaval-

Kuvissa18ja19onesitettyHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissämitatuthengitettävienhiukkastentuntipitoisuudettuulensuunnanmukaan.Suurimmatyksittäiset hengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetesiintyivätHannukaisessaitä-kaakonjalännenpuoleisillatuulillataityynillä(ks.kuva18).Korkeimmatkintuntipitoisuudetjäivät alle150µg/m³:ntasollejavoivatollayhteydessäläheisentalontaisaunanlämmitykseentailiikennöintiinHannukaisenmittauspisteenyhteydessäolevantalonpihaalueella.Yli100µg/m³tuntipitoisuuksiaesiintyiHannukaisenmittauspisteessävainneljäkappaletta.

Rautuvaarassasuurimmatyksittäisethengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetesiintyivät1.6.2010lännen-luoteenpuoleisillatuulilla(ks.kuva19)jaolivattasoltaannoin 150–250µg/m³.Yli100µg/m³:ntuntipitoisuuksiaesiintyiRautuvaaranmittauspisteessäkinvainkolmekappaletta.Mittauspisteenlänsi-luoteispuolellasijaitseemurskekasa sekälakkautetunkaivoksenrakennuksia.MittausjaksonalkupuolellaonRautuvaarassa toimivakiviainestakuljettavayrityskuljettanutmurskettamittauspisteenläheisyydessä noin30mpäässälänsi-luoteispuolellakulkevaasoratietäpitkin,jotenkohonneetpitoisuudetovattodennäköisestiaiheutuneetko.toiminnasta.

Korkeimmathiukkastenvuorokausipitoisuudetjäivätmolemmissamittauspisteissänoin 40–50%:iinohjearvotasosta.Hannukaisenmittauspisteessäkorkeinvuorokausipitoisuusoli28µg/m³(30.7.2010).Rautuvaaranmittauspisteessäkorkeimmatvuorokausipitoisuudetolivat36µg/m³(1.6.2010)ja27µg/m³(30.7.2010).

Kuva18.HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudettuulensuunnittainHannukaisenmittauspisteessä mittausjaksolla20.5.–9.8.2010..

Kuva19.HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudettuulensuunnittainRautuvaaranmittauspisteessämittausjaksolla20.5.–9.8.2010.

3.4 Pitoisuuksien ajallinen vaihtelu

Kuvissa20ja21ontarkasteltuhengitettävienhiukkastentuntipitoisuuksienkeskimääräistävaihteluakellonajanmukaanjakuvissa22ja23viikonpäivänmukaanHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissä.

HengitettävienhiukkastenpitoisuudetolivatHannukaisessakeskimäärinsuurimmillaan iltaisinklo20.00aikaan(ks.kuva20).Rautuvaarassahengitettävienhiukkastenpitoisuudetolivatkeskimäärinsuurimmillaanaamuisinklo6:00jailtapäivisinklo15.00aikaan(ks.kuva21).

91011121314151617181920212223

senmittauspisteessämittausjaksolla20.5. –9.8.2010.

91011121314151617181920212223

tuvaaranmittauspisteessämittausjaksolla20.5.–9.8.2010.

Kuva20.Hengitettävienhiukkastentuntipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)kellonajanmukaanHannukai-

Kuva21.Hengitettävienhiukkastentuntipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)kellonajanmukaanRau-

kaanRautuvaaranmittauspisteessämittausjaksolla20.5. –9.8.2010.

Kuva22.Hengitettävienhiukkastenvuorokausipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)viikonpäivänmukaan Hannukaisenmittauspisteessämittausjaksolla20.5.–9.8.2010.

Kuva23.Hengitettävienhiukkastenvuorokausipitoisuuksienkeskiarvo(µg/m³)viikonpäivänmu-

3.5 Pitoisuuksien vertailua

Kuvissa24ja25onverrattuHannukaisenjaRautuvaarankaivosalueillamitattujahengitettävienhiukkastenvuorokausiohjearvoonverrattaviapitoisuuksiajahiukkaspitoisuudenkuukausikeskiarvojajaksoltakesä-heinäkuu2010vastaaviinarvoihinIlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemalla(Ilmatieteenlaitos,2010),jonkapitoisuudetedustavathyvinpuhdastatausta-aluetta.

Kuvista24ja25havaitaan,ettäHannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäsekähengitettävienhiukkastenvuorokausiohjearvoonverrannollisetpitoisuudetettäkuukausikeskiarvotolivatkesä-heinäkuussa2010jonkinverrankorkeampiakuinIlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemalla,jokaedustaahyvinpuhdastailmanlaatuaSuomessa.

Kuva24.Hengitettävienhiukkastenvuorokausiohjearvoonverrattavatpitoisuudet(µg/m³)kuukausittainjaksoltakesä–heinäkuu2010HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäsekäIlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemalla.Pitoisuudetonilmoitettuulkoilmanlämpötilassa.

Hiukkastenarseeni-jametallipitoisuuksistaonolemassaSuomestamelkovähänmittaustietojakaivos-taiteollisuusalueidenympäristöstä.HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissämitattujenarseeni-jametallipitoisuuksiensuhteuttamiseksiverrataanko. mittaustuloksiaseuraavassamaammepuhtaidenalueidenvastaaviinpitoisuustasoihin.

Taulukossa13onesitettypuhdastatausta-aluettaedustaviksivertailutiedoiksiIlmatieteenlaitoksenMatorovantausta-asemallaPallaksellavuonna2007kerätyistähengitettävienhiukkastennäytteistäanalysoidutarseeni-jametallipitoisuudetsekävastaavatpitoisuudetIlmatieteenlaitoksenVirolahdenmittausasemalta,jokaedustaatausta-aluetta Etelä-SuomessajajonkahiukkaspitoisuuksiinvaikuttaaajoittainvoimakkaastikaukokulkeumavarsinkinVenäjältä(Ilmatieteen laitos, 2008).Vuoden2007jälkeeneitausta-asemiltaolevuorokausinäytteitä,vaannäytteetkerätään2 –3vuorokaudennäytteinä.

Rautuvaara Sammaltunturi

Kuva25.Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenkuukausikeskiarvot(µg/m³)jaksoltakesä –heinäkuu 2010HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäsekäIlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemalla.Pitoisuudetonilmoitettuulkoilmanlämpötilassa.

Taulukko13.HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissä24.5.–8.8.2010jaIlmatieteenlaitoksenPallaksenjaVirolahdentausta-asemillavuonna2007havaitutarseeninjametallienpitoisuudet(HannukainenjaRautuvaara:jakson24.5.–8.8.2010keskiarvojasuurinvrk-pitoisuus, PallasjaVirolahtivuoden2007keskiarvojasuurinvrk-pitoisuus).

HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissä24.5.–8.8.2010mitatuthiukkastenarseenijametallipitoisuudetolivatkeskiarvoinalähesPallaksentausta-asemallavuonna2007 mitattujenkeskiarvopitoisuuksientasollajapienempiäkuinVirolahdella.SekäHannukaisenjaRautuvaaranettäPallaksenjaVirolahdennäytteissäonmäärällisestieniten alumiiniajarautaa,jotkaovatmaaperässäkutenmyöskiviaineksissajasorassayleisimminesiintyviäalkuaineita.Samoinilmassaesiintyvämangaanijakromiovatyleensä pääosinmaaperästälähtöisin,elleiolekysetietynlaistenmetalliteollisuuslaitostenpäästövaikutuksista.

TerveysvaikutustenkannaltamerkityksellisimmätHannukaisenjaRautuvaarannäytteistäanalysoidutaineetovatarseeni,nikkeli,kadmiumjalyijy,joidenpitoisuuksienperusteellavoidaantehdäarviothiukkastenkoostumuksenkuormittavastavaikutuksestamittauspisteidenympäristössä.Analysoiduistaaineistanämäem.aineetovatulkoilmassa ihmisillehaitallisimpia.

4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Ilmatieteenlaitosmittasi20.5.–9.8.2010välisenäaikanaKolarissasijaitsevillakaivosalueillajaniidenympäristössäaerodynaamiseltahalkaisijaltaanalle10mikrometrin suuruistenns.hengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksiakahdessamittauspisteessä. Molemmatmittauspisteetsijaitsivatvanhoillakaivosalueilla.Molemmissaem.pisteissä kerättiinmyöshengitettävienhiukkasten(PM10)näytteitäsuodattimille,joistaanalysoitiin arseeninjametallienpitoisuuksia.

MittaustentavoitteenaolikartoittaailmanlaadunperustilaHannukaisenjaRautuvaaran kaivosprojektikohteissaennenmahdollistauudenkaivostoiminnanaloitusta.Nytraportoitavillaperustilanmittauksillasaatiininformaatiotajonyttutkimusalueellaolemassa olevienhiukkaspäästöjäaiheuttavientoimintojen(maaperänpölyäminen,alueellaliikennöinti,tulisijojenkäyttö,jne.)vaikutuksistakohdealueidenilmanlaatuun.Näitätieto-

javoidaankäyttäähyväksivertailutietoinauudenkaivostoiminnanaikanamahdollisesti tehtävienvastaavienilmanlaatumittaustentulostentarkasteluissa.

Hengitettävienhiukkasten(PM10)pitoisuuksiamitattiinHannukaisessajaRautuvaarassa jatkuvatoimisillaanalysaattoreilla,joillasaadaanesiinmyöspitoisuuksienlyhytaikaisvaihtelut.Lisäksimolemmissaem.mittauspisteissäkerättiinhengitettävienhiukkasten (PM10)vuorokausinäytteitäkemiallisiaanalyysejävarten.Näytteistäanalysoitiinarseeni-jametallipitoisuudetICP-MS-tekniikallaIlmatieteenlaitoksenIlmakemianlaboratoriossa.MittaustulostentarkastelujajatulkintaavartenHannukaisenjaRautuvaarankohteissamitattiinlisäksituulensuuntaajanopeutta,ulkoilmanlämpötilaa,ilmanpainettaja suhteellistakosteuttasekäsademäärää.

Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuorokausiohjearvo,70µg/m³,eiylittynytmittausjaksollakummassakaanmittauspisteessä.Ohjearvoonverrattavapitoisuusvaihteli Hannukaisenmittauspisteessä20–31%ohjearvostajaRautuvaaranmittauspisteessä21–29%ohjearvosta.

Koskaraja-arvotarkasteluissavertailujaksoonyksikalenterivuosi,voidaanlyhyemmän mittausjaksonpitoisuuksiatarkastellavainsuuntaa-antavastisuhteessaraja-arvoihin. Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuorokausiraja-arvotasolle,50µg/m³,sallitaan vuodenjaksollaylityksiä35kplennenkuinvarsinaisenvuorokausiraja-arvonylityksen katsotaantapahtuneen.Kummassakaanmittauspisteessäeihavaittumittausjaksollayhtäänyli50µg/m³:nvuorokausipitoisuutta,Hannukaisenmittauspisteessämittausjakson suurinvuorokausipitoisuusoli28µg/m³jaRautuvaarassa36µg/m³.Mittausjaksolta 20.5.–9.8.2020laskettuhengitettävienhiukkastentuntipitoisuuksienkeskiarvooliHannukaisenmittauspisteessä8,5µg/m³jaRautuvaarassa7,8µg/m³.Hengitettävienhiukkastenpitoisuudenvuosikeskiarvoakoskevaraja-arvoon40µg/m³.

Hengitettävistähiukkasistamääritetytlyijypitoisuudetolivathyvinpieniäjajäivätkauas raja-arvotasosta.MittausjaksonkeskiarvopitoisuusoliRautuvaarassanointuhannesosa vuosikeskiarvojakoskevastaraja-arvopitoisuudestajaHannukaisessatätäkinpienempi. Hengitettävienhiukkastenarseenin,nikkelinjakadmiuminvuosikeskiarvopitoisuuksille annetuttavoitearvoteivätylittyneet.Pitoisuuksiaeivoikuitenkaansuoraanverratatavoitearvoihin,jotkaonannettuvuosikeskiarvolle,koskatämäntutkimuksenmittausjaksokattoivainparikuukautta.Mittausjaksonkeskiarvopitoisuudetolivatvainnoin0,2–2%vuosikeskiarvojakoskevistavastaavistatavoitearvoista,jakaikkienyksittäisen näytteidenpitoisuudetalittivatvastaavanalemmanarviointikynnyksentason.

HengitettävienhiukkastentuntipitoisuudetolivatHannukaisenmittauspisteessäkeskimäärinsuurimmillaantuulenkäydessäkaakkoissektorista.Myöstyynelläjaidän,etelän jalounaanpuoleisillatuulillapitoisuustasoolikeskimäärinkorkeampikuinlännen,luoteen,pohjoisenjakoillisenpuoleisillatuulilla.Hiukkaspitoisuuksiinnäyttäisivätvaikuttaneenlähinnälähiympäristöntoiminnot,kutenasuinrakennustenjasaunanlämmitys sekäliikennöintikiinteistönpiha-alueellajasenlähistöllä.Lisäksimittauspisteestä kaakkoonÄkäsjoenvarrellaonuseitakesämökkejä,joissaonpuusaunojajapuulämmitystä.MyösYlläksellemenevämaantie940kulkeelounas-etelä-kaakkois-sektoreilla muutamansadanmetrinpäässämittauspisteestä.

MyösRautuvaaranmittauspisteessätilanneolihyvinsamankaltainen,hengitettävien hiukkastentuntipitoisuudetolivatkeskimäärinsuurimmillaantuulenkäydessäetelä-tai kaakkoissektorista.Myöstyynelläsekäkoillisenjaidänpuoleisillatuulillapitoisuustaso

olikeskimäärinkorkeampikuinlounaan,lännen,luoteenjapohjoisenpuoleisillatuulilla.PitoisuuksiinonRautuvaarassakinosinvaikuttanutliikennöintimittauspisteenyhteydessäolleelletalollejatoimintatalonpiha-alueilla.Myösvanharikastushiekka-alue sijaitseekaakkoissektorissajaosittaineteläpuolella,jasieltäonvoinutkulkeutuapölyä varsinkinkovemmillatuulilla.KorkeimmatyksittäisettuntipitoisuudetaiheutuivattodennäköisestikuitenkinRautuvaarassatoimivankiviainestakuljettavanyrityksenmurskeenkuljetuksesta.

Mittaustuloksiaarvioitaessaonkuitenkinmuistettava,ettäkesän2010sääoliPohjoisSuomessakeskimääräistäsateisempi,peräkkäisiäpoutapäiviäolimaksimissaankolme, jotenpölyäminenonmittausjaksollatodennäköisestiollutkeskimääräistävähäisempää. Sadepuhdistaailmaa,muttapuhdistavavaikutusriippuumuunmuassasateenkestosta jaintensiteetistä..Sadevaikuttaamyösteidenyms.pintojenpölyämiseen.

HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissäsekähengitettävienhiukkastenvuorokausiohjearvoonverrannollisetpitoisuudetettäkuukausikeskiarvotolivatkesä-heinäkuussa 2010hiemankorkeampiakuinIlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemalla.

HannukaisessajaRautuvaarassamitattujenarseeni-jametallipitoisuuksiensuhteuttamiseksiverrattiinko.mittaustuloksiamaammepuhtaidenalueidenvastaaviinpitoisuustasoihin.HannukaisenjaRautuvaaranmittauspisteissämitatuthiukkastenarseeni-jametallipitoisuudetolivatsamaasuuruusluokkaaPallaksentausta-asemallamitattujenkanssa.

Tässätutkimuksessakäytetyllämittaustekniikalla,yhdistämälläjatkuvatoimisillaanalysaattoreillasaaduthiukkaspitoisuudetvastaavienajanhetkiensäätietoihin,saatiinmittausjaksoltatyöntavoitteenasettelunkannaltariittävätjaolennaisettiedotHannukaisen jaRautuvaaranvanhoillakaivosalueillavallitsevistahiukkaspitoisuuksistajaniihinvaikuttavistatekijöistä.Ilmatieteenlaitossuositteleesamaahiukkasmittaustekniikkaasekä säätietojenjahiukkastensisältämienaineidenmittauksiamyösmahdollisiinko.kaivosalueidenhiukkaspitoisuuksiakoskeviinjatkoseurantoihin.

ViimevuosinaSuomenkaivosalueilleannetuissaympäristöluvissaonesitettylähes poikkeuksettakuudenkuukaudenpituistamittausjaksoahengitettävienhiukkastenpitoisuusvaikutustenarviointiin.Näissäluvissaonesitettymittauksettehtäväksijatkuvatoimisillahiukkasmonitoreillayhdistettyinäjatkuvatoimisiinmeteorologisiinmittauksiin.

VIITELUETTELO

ILMANLAATUPORTAALI,2009.Ilmatieteenlaitoksenylläpitämäpalvelu,jostaon saatavillamittaustiedotjahistoriatietojapitoisuuksistaläheskaikiltaSuomenilmanlaadunseuranta-asemilta:www.ilmanlaatu.fi/

ILMATIETEENLAITOS,2008.TuloksetIlmatieteenlaitoksenPallaksellajaVirolahdellavuonna2007kerätyistähengitettävienhiukkastennäytteistäanalysoiduistaraskasmetallipitoisuuksista.Ilmatieteenlaitos,Ilmanlaaduntutkimus.

ILMATIETEENLAITOS,2010.TiedotIlmatieteenlaitoksenjaksollatouko-elokuu 2010IlmatieteenlaitoksenSammaltunturintausta-asemallamittaamistaulkoilman hiukkaspitoisuuksista.Ilmatieteenlaitos,Ilmanlaaduntutkimus.

ILSE,2009.Ilmatieteenlaitoksenilmanlaadunseurannantietojärjestelmä.TiedotSuomessamitatuistahengitettävienhiukkastenpitoisuuksista.Ilmatieteenlaitos,Ilmanlaaduntutkimus.

Vna164/2007.Valtioneuvostonasetusilmassaolevastaarseenista,kadmiumista,elohopeasta,nikkelistäjapolysyklisistäaromaattisistahiilivedyistä.AnnettuHelsingissä8.2. 2007.

Vna711/2001.Valtioneuvostonasetusilmanlaadusta.AnnettuHelsingissä9.8.2001.

Vnp480/96.Päätösilmanlaadunohjearvoistajarikkilaskeumantavoitearvosta.Annettu Helsingissä19.6.1996.

2004/107/EY.Euroopanparlamentinjaneuvostondirektiiviilmanarseenista,kadmiumista,elohopeasta,nikkelistäjapolysyklisistäaromaattisistahiilivedyistä.Annettu 15.12.2004.

LIITE 1. Arseeni- ja metallipitoisuudet Hannukaisen ja Rautuvaaran mittauspisteissä

Ilmanlaadunasiantuntijapalvelut PL503 00101HELSINKI puh.(09)19291

ilmanlaatupalvelut@fmi.fi

Airqualityexpertservices

P.O.Box503

FIN-000101HELSINKI tel.+358919291

airquality.services@fmi.fi

www.fmi.fi

NORTHLANDMINESOY

i NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

HANNUKAISENJÄKÄLÄKARTOITUSJAKANGASROUSKUJEN ALKUAINEPITOISUUDET2011 20346,20345

29.9.2011 NiinaLappalainen,biologiFT

LIITTEET

Liite1. Jäkäläkartoitus-jasieninäytealojensijainnitkartalla.

Liite2. Hannukaisenjäkäläkartoituksentuloksetvuonna2011.

Liite3. Hannukaisenkangasrouskunäytteidenalkuaineanalyysientuloksetvuonna2011.

PohjakartatcopyrightMaanmittauslaitoslupanro16/MML/11

Kannenkuva:JäkäläkartoituspisteenH313männynnro4NEE-puoli,kangasrouskujapisteelläH516,©NiinaLappalainen

LAPINVESITUTKIMUSOY Kairatie56 Sammonkatu8Valtakatu26 Kaupintie5Y-tunnus/BusinessID: 96101ROVANIEMI90570OULU 94100KEMI00440HELSINKI 0227583-3 tel+358(0)163310800tel044-7008500 tel040-5870088tel044-7008505Kotipaikka:Rovaniemi fax+358(0)163310888 www.lvt.fi

1JOHDANTO

NorthlandMinesOysuunnitteleekaivoshankkeentoteuttamistaKolarinHannukaiseen. Kaivostoiminnanvaikutustenseuraamiseksialueellatoteutettiinkesällä2011jäkäläkartoitus(SFS 5670)sekäanalysoitiinkangasrouskujenalkuainepitoisuuksia.Menetelmänäjäkäläkartoitussoveltuu taajamienjateollisuusympäristöjenilmanlaadunjalaskeumansekäepäpuhtauksienlevinneisyydenja biologistenvaikutustenarviointiin.Menetelmäsoveltuuparintaiuseammanvuodenväleintehtävään seurantaan.Kangasrouskujapuolestaaneikäytetävarsinaisestibioindikaattoreina,muttakoskasieniä käytetäänihmisravinnoksi,ovatniidenalkuainepitoisuudetkiinnostavia.Esimerkiksikaivospölyn mukanavoiympäristöönlevitähaitallisiaraskasmetalleja.Toteutetussaseurannassahuomioitiin Hannukaisensuunnittelualue,Rautavaaranvanhakaivosaluesekäkuljetusreitit.Seurantapisteiden valinnassakäytettiinhyväksiolemassaoleviametsäsammal-jahumusnäytepisteitäsekähuomioitiin lähialueensuojelualueita.

2ALUEENKUVAUS

Luonnonmaantieteellisestisuunnittelualuesijaitseepohjoisboreaalisellakasvillisuusvyöhykkeelläja edelleenPerä-Pohjolanmetsäkasvillisuusvyöhykkeellä.SuoluonnoltaanaluekuuluuPerä-Pohjolan aapasuovyöhykkeeseen(Kalliola1973).

2.1Natura2000–alueetjaluonnonsuojelualueet

KokosuunnittelualuesijaitseeTornionjoen–Muonionjoenvaluma-alueella(kuva1).Tornionjoen–Muonionjoenvaluma-alueenvesistötmuodostavatTornion-Muonionjoenvesistöalue–nimisen Natura-alueen(FI1301912,luontodirektiivinperusteellasuojeltuSCI-alue,32000ha).

Kuva1. Natura2000–verkostoonkuuluvatalueetjamuutluonnonsuojelualueet.

Suunnittelualueenitä-koillis-puolellasijaitseeYlläs–Pallastunturinkansallispuisto(KPU120022)ja Ylläs–AakenuksenNatura-alue(FI1300618).EtäisyyttäHannukaisenjaRautuvaaranalueilleonn. 10km.

NoinkahdenkilometrinetäisyydelläRautuvaaranalueestakaakkoonsijaitseeNiesaselänalue. NiesaselkäkuuluuNatura2000–verkostoon(FI1300706,SCI-alue,1950ha).LisäksiosaNiesaselän Natura-alueestakuuluuvanhojenmetsiensuojeluohjelmaan(AMO120248,1888ha).

HarjujensuojeluohjelmaankuuluvaPakasaivonharjualuesijaitseeHannukaisensuunnittelualueen luoteispuolella,jalänsipuolellasijaitseevanhojenmetsiensuojeluohjelmaankuuluvakohde Kiuasselkä(AMO120255,901ha).

3MATERIAALIJAMENETELMÄT

3.1Jäkäläkartoitus

3.1.1Menetelmä

Jäkälätkoostuvatsymbioosissaelävistäsieniosakkaastajaleväosakkaasta.Jäkälätmenestyväthyvin niukkaravinteisessajakuivassaelinympäristössä,silläneottavatravinteetjavedensuoraanilmasta, sadevedestätairunkovalunnasta.Tämänmahdollistaajäkäliensekovarrenrakenne,jokaon yksinkertainen,ilmansuojaaviapintasolukerroksiajailmarakoja.Tämätekeejäkälätmyöshyvin herkiksiilmanepäpuhtauksienvaikutuksille.Runkojäkälätovatherkkiäerityisestirikkidioksidilleja fluoriyhdisteille,muttamyösmm.typpiyhdisteiden,otsoninjaraskasmetallienvaikutusvoi aikaansaadavaurioita.Talviaikaan,jolloinilmassaonyleensäenemmänepäpuhtauksia,runkojäkälät eivätolelumikerroksensuojaamia.Leudommillasäilläniidensolutoimintavoiaktivoituamikälisää ilmanepäpuhtauksienvaikutuksiarunkojäkäliin(Laitaym.2008,SFS5670).

Jäkälätilmentävätilmanepäpuhtauksienvaikutuksiasilminhavaittavinarakenteellisinatai kemiallisinamuutoksina,jäkäläyhteisöjenlajikoostumuksenmuutoksinajajäkälälajienpeittävyyksien muutoksina(SFS5670).Morfologisenamuutoksenatässätutkimuksessaarvioitiinsekä sormipaisukarpeen(Hypogymniaphysodes)ettäyleistärunkojäkälienvaurioastetta.Jäkäläyhteisöjen lajikoostumuksenjapeittävyydenmuutoksettarkoittavatyksinkertaisimmillaanherkkienlajien vähenemistäjalopultahäviämistäpuidenrungoilta.Jäkäläkartoitusmenetelmäsoveltuuensisijaisesti taajamienjateollisuusympäristöjenilmanlaadunjalaskeumansekäepäpuhtauksienlevinneisyydenja biologistenvaikutustenarviointiin.Menetelmäsoveltuumyösparintaiuseammanvuodenvälein tehtäväänseurantaan(SFS5670).Eripaikkakunnillatehtyjäkartoituksiavertailtaessaonotettava huomioonmaantieteellisestäsijainnistajohtuvaterot.

Runkojäkälälajienvälilläonerojasiinä,mitennereagoivatilmanepäpuhtauksiin(taulukko1).Toiset ovatherkkiä,kadotenkuormitetuiltaalueiltaensimmäisinä,kuntaastoisetovatkestävämpiäja saattavatvallatavapautunuttaelintilaa.Eräätlajitmyöshyötyvätkuormituksesta.Sormipaisukarveon erityisenhyväilmanepäpuhtauksienindikaattori,silläsekestäähyvinsuuriakinsaastepitoisuuksia, muttaheijastaasaasteidenvaikutuksianäkyvillärakenteellisillamuutoksilla.Sormipaisukarvevoi mahdollisestimyöshyötyäilmanepäpuhtauksistatiettyynkuormitustasoonasti.Lajikohtaisen saasteherkkyydenlisäksierilajienindikaattoriarvoihinvaikuttaamyösluontaisetympäristöolosuhteet.

Etenkinsuuretilmansaastepitoisuudetvoivatsaadaaikaannopeitamuutoksiarunkojäkälissä,sekä näkyvinämuutoksinayksittäisessälajissaettäjäkälälajistonmuutoksina.Jäkälienhidaskasvuisuuden vuoksivaikutuksetnäkyvätuseinvielävuosienkinpäästäkuormituksenvähennyttyä.Lisäksi vaikutuksetsaattavatvälittyäniihinmyöskasvualustanmuutostenkautta(Jussilaym.1999).

Esimerkiksialkalisetpäästötmuuttavathavupuullakasvavienjäkäliennormaalistihapanta kasvualustaaemäksisemmäksi(Laitaym.2008)

Taulukko1. Jäkäläkartoitusstandardissa SFS5670 mainitutjäkälälajit,niidenherkkyydet rikkidioksidille(Kuusinenym.1990),sekäindikaattoriarvot(ks. Laitaym.2008).Indikaattoriarvon luokitus:+++hyvä,++kohtalainen,+pieni,-huono.

Sormipaisukarveonkäytetyistäindikaattorilajeistakestävinjayleisinlaji.Senpeittävyysrungoilla pienentyyvastavoimakkaastikuormitetuillaalueilla.Keltatyvikarveonmyöshyvinyleinenjasietää hyvinilmanepäpuhtauksia.Senesiintymisfrekvenssienontodettunoudattavanilmanepäpuhtauksien kuormitusvyöhykkeitä.Tuhkakarvejaharmaatyvikarveovatherkempiäkuinsormipaisukarveja keltatyvikarve,jotenniidenyleisyydessävoidaanhavaitalaskuajopienemmälläkuormituksella. Tuhka-jaharmaatyvikarvetosinsuosivatkuiviajavaloisiakalliomänniköitä,mikävoivaikuttaa niidenesiintymiseen.

Lupotjanaavatovatherkimpiäilmansaasteillejahyviäilmanlaadunindikaattoreita.Lupoillaon keskimäärinenitenseuralaislajejarungoilla,mikäosoittaaluppojenherkkyyttäilmanepäpuhtauksille. Sekäluppojenjaettänaavojenyleisyydetrungoillanoudattavatyleensäilmansaasteidenkuormitusta. Luppojenettänaavojenpituuksiavoidaanmyöskäyttääkuormitustakuvaavinatunnuksina.

Harmaaröyhelöonherkkäilmanepäpuhtauksille,seyleensäpuuttuukuormitetuiltaalueiltajaeniten sitätodetaanpuhtaillaalueilla.Senluontainenesiintyminenvoikuitenkinvaihdellasuuresti,minkä vuoksisenindikaattoriarvojääkohtalaiseksi.Keltaröyhelönkinluontainenesiintyminenvaihtelee suuresti.Lajiavoidaanlöytäävoimakkaastikuormitetuiltaalueita,muttasaattaapuuttuataustaalueilla.Ruskoröyhelöonyleensäyksiharvinaisimmistaindikaattorilajeista,jonkaesiintyminen vaihteleeuseinhyvinsatunnaisestijajotavoidaanlöytäävoimakkaastikinkuormitetuiltaalueilta. Hankakarvepuolestaanonhyvinyleinenjäkälälajimännynrungolla.Silläonyleensärunsaasti seuralaislajeja,mistävoidaanpäätelläsenolevanherkkäilmanepäpuhtauksille,jailmansaasteiden aikaansaamatnäkyvätvauriotovatkinsilläselvästinähtävissä.Myössenalueellinenesiintyminen heijastaayleensäilmanepäpuhtauskuormitusta.

Raidanisokarveonharvinainenmännynrungollaesiintyväjäkälälaji,jokahyötyyravinteisuudesta. Lajiaesiintyyyleensämm.kalkkipölyalueidenliepeillä,jasesoveltuukinkalkkipölynindikaattoriksi. Seinäsuomujäkälääkasvaaluontaisestivanhojenmäntyjenrungoilla.Sepystyykäyttämäänhyväkseen ilmassaoleviaepäpuhtauksia,jotenseyleistyykuormituksenlisääntyessä.Seinäsuomujäkäläon kohtalaisenhyväilmanepäpuhtauksienpositiivinenindikaattorielisenesiintyminenkuvastaalähinnä typpilaskeumanrehevöittäväävaikutusta.Viherleväpeitejavihersukkulajäkäläovatmyöshyviä typpikuormituksenindikaattoreita(Laitaym.2008).

PL9696101ROVANIEMIFINLAND

4 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

Kartoitusalueellavalitaansatunnaisestiviisimäntyä(SFS5670).Jäkäläkartoituksessakäytettävien mäntyjentuleetäyttäätietytkriteerit:puuntuleeollaelävä,rungonläpimitaltaanvähintään20cm, oksatonainakinkolmeenmetriinsaakka,eikäkosketusetäisyydelläsaaollapuuntaimiataimuita suojavaikutustaaiheuttavaakasvillisuutta.Peltojen,teiden,polkujenjarakennettujenalueidenreunaalueitatuleevälttää.Kuitenkinhylkäysperusteidentuleeollasamattutkimusalueenkaikissaosissa.

Standardinmukaisestimännynrunkojenjäkälälajistotutkitaan100–200cmkorkeudelta(ylinlumiraja –ylinhelpostihavainnoitavakorkeus).Sormipaisukarpeenvaurioastesekäyleinenrunkojäkälien vaurioaste(tässätarkkailussapainotusluppojenkunnossa)arvioitiin50–200cmkorkeudelta viisiasteisellaluokituksella(taulukko2).Sormipaisukarpeenjaluppojenrunsausmääritetään30x40 cmpistefrekvenssiruudukonavulla120…160cmkorkeudeltarungonitä-koillis-puolelta(NEE)sekä länsi-lounas-puolelta(SWW)asteikolla0…100.Esiintymisfrekvensseistälasketaankullekinalueelle sormipaisukarpeenjaluppojensuhteellisetpeittävyydet.Lisäinformaatiotaantaisikaikkienesiintyvien lajienyhteisrunsaudenmittaaminenpistefrekvenssimenetelmällä,muttastandardieisitäedellytä(SFS 5670).Sormipaisukarveonilmanepäpuhtauksiakestävälaji,jokaselviäämyössellaisillaalueilla, joiltaherkemmätlajit(kutenlupot)katoavat.Vahvanakilpailijanasormipaisukarveuseinvaltaa kasvualaamuiltalajeilta.Sormipaisukarvekestääkuormitustakuitenkinvaintiettyynpisteeseenasti, jonkajälkeensenpeittävyyspienenee(ks. Laitaym.2008).Myösmuillealueellaesiintyvillelajeille voimäärittääsuhteellisetpeittävyydet,taiyleisestikokojäkälälajistolle(SFS5670).

Taulukko2. Sormipaisukarpeenvaurioluokitus(SFS5670)sekäyleinenrunkojäkälien vaurioluokitus.

Vaurio Näkyvätmuutokset

Sormipaisukarve

INormaaliRakennenormaali,väri vaaleanvihertävänharmaa

IILievävaurioSekovarrenliuskatlievästikitukasvuisia,lieviävärimuunnoksia (vihertynyt)

IIISelvävaurioSekovarrenliuskatkitukasvuisia,keskiosistaanepämuodostunut (ryppyinen),vihertyneitätaitummuneitataikumpiakin

IVPahavaurioPieniä,ryppyisiä,vihertyneitätaitummuneitataikumpiakin,usein vihreääleväpeitettäkaarnalla

VKuolluttaipuuttuuVoiesiintyäkitukasvuisenasuojaisissakaarnanpainanteissa, leväpeitekaarnallauseinrunsasta

Yleinen

INormaaliKaikkienlajienulkonäkö jakasvumuuttumattomia

IILievävaurioPensasmaisetkitukasvuisia,lehtimäisetnormaaleja

IIISelvävaurioPensasmaisetpieniä,lehtimäisetvaurioituneita

IVPahavaurioPensasmaisetpuuttuvat,lehtimäisetpahoinvaurioituneita

VKuolluttaipuuttuuMyöslehtimäisetpuuttuvat,leväpeitettävoiesiintyä

JokaisellehavaintopaikallelasketaanhavaintopaikanjäkäläkasvillisuuttakuvaavaIAP-indeksi(Index ofAtmosphericPurity,ilmanpuhtausindeksi)(LeBlancjaDeSoover1970Laitanym.2008 mukaan).

IAP-indeksihuomioierilajienherkkyydetilmanepäpuhtauksille.Korkeaindeksiarvokertoorunsaasta jäkälälajistostajasitenhyvästäilmanlaadusta,matalaindeksiarvopuolestaanlajistoltaanköyhtyneestä havaintoalasta(taulukko3).Indeksilasketaankullekinhavaintoalalle:

Q =kunkinjäkälälajinkeskimääräinenseuralaislajienlukumäärä f =lajinsuhteellinenesiintymisfrekvenssinäytealalla(0-1)

n =jäkälälajienlukumäärä(10)

PL9696101ROVANIEMIFINLAND

5 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

IAP–indeksilasketaankäyttäenstandardin SFS5670 indikaattorilajeja,jättäenpoisseinäsuomujäkälän (Hypocenomycescalaris),levätjavihersukkulajäkälän(Algae ja Scoliciosporum sp.),jotkahyötyvät kuormituksesta.Kunkinlajinseuralaislajienmäärissäseinäsuomujäkälä,leväpeitesekä vihersukkulajäkäläonkuitenkinhuomioitu.

Laskennassakäytetytseuralaislajienlukumäärätpoikkeavattoisistaaneritutkimuksissasillä runkojäkälälajistossavoiollavaihteluaerialueilla,jolloineritutkimustenvertailuIAP-indeksinosalta onuseinmahdotonta.

Taulukko3. JäkälälajistonluokitusIAP-indeksinperusteella.

IAP-indeksiKuvausjäkäläkasvillisuudesta

>3jäkälälajistovastaatausta-alueidenlajistoa,mukanayleisestiherkimpiälajeja

2–3lajistossaonlieviämuutoksia,herkimpiälajejapuuttuuyleisesti

1–2lajistoonköyhtynyt,herkimpiälajejavoiesiintyäyksittäisillärungoilla

0,5–1lajistoonerittäinselvästiköyhtynyt,herkimmätlajitpuuttuvatyleisesti,rungoilla esiintyyyleisestiilmansaasteistahyötyviälajeja

<0,5jäkäläautiotailähesjäkäläautio

Kullekintutkimuspuulleja-alallelasketaanilmanepäpuhtauksistakärsivienjäkälälajienlajimäärä. Lajimääriälaskettaessaeihuomioidailmanepäpuhtauksistahyötyviäseinäsuomujäkälääsekälevääja vihersukkulajäkälää.Puhtaillatausta-alueillahavaitaanyleensäenemmänjäkälälajejakuin kuormitetuillaalueilla(taulukko4).

Taulukko4. Jäkälälajistonluokitus.

LajilukumääräLajistonkuvaus

0–1Erittäinselvästiköyhtynyt

2–3Selvästiköyhtynyt

4–5Köyhtynyt

6–7Lievästiköyhtynyt

≥ 8Normaalijäkälälajisto

3.1.2Virhelähteitäjahuomioitaviatekijöitä

Jäkäläkartoituksenluotettavuuteenvaikuttaamm.kartoituksentekijöidenlajintuntemussekäkokemus bioindikaatiotutkimustentekemisessä.Erityisestiseinäsuomujäkälänjaleväpeitteenhavainnoimisessa jarunsaudenarvioinnissasekätyvikarpeidenjauhomaistenkasvustojenhavainnoinnissavoiesiintyä erojaeritutkijoidenvälillä(Huuskonenym.2010).Myössää,kutensateisuusjasitäkautta männynrunkojenmärkyys,voivatvaikuttaamm.leväpeitteenhavaittavuuteen.Lisäksisubjektiiviseen arviointiinperustuvanjäkäliennäkyvienvaurioidenarvioinninjaluokitteluntuloksiinvoivaikuttaa tutkijakohtaiseterot.

Jäkäläkartoituksentulostentarkastelussaonsyytähuomioidaluontaisetympäristötekijät(Raitioym. 2002).Kaarnanlaatu(esim.männyillähappamuusaleneeiänmyötä),runkovalunta(johonvaikuttavat mm.rungonlatvustontiheysjarungonoksaisuus),valaistusolosuhteet(esim.oksaisuus,puuston tiheys),lämpötila(rungonalimmatosataltistuvatherkemminkylmälleilmalle),ilmankosteussekä ravinteisuus(esim.taustapölyvaikuttaarunkovalunnanravinnemäärään)voivatosaltaanvaikuttaa männynrunkojenjäkälälajistoonjasitäkauttajäkäläkartoituksentuloksiin.Poronhoitoalueellaon myöshuomioitavamahdollinenkaarnajäkäliinkohdistuvalaidunnus(SFS5670).

PL9696101ROVANIEMIFINLAND

6 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

TietynalueenindikaattorilajistoatarkasteltaessaonsyytähuomioidalajienlevinneisyysSuomessa, silläjäkälälajinyleisyystaipuuttuminenvoijohtuasenluontaisestalevinneisyydestä.Sormipaisukarve esiintyyyleisestikokomaassa.Vihersukkulajäkälä,seinäsuomujäkäläjaraidanisokarveovat puolestaankokomaassaharvinaisia(Raitioym.2002).Keltaröyhelöonainoaindikaattorilaji,jonka esiintymisrunsauseivaihtelealueittain.NaavojenesiintyminenpainottuuKeski-Suomeen,lisäksi ilmastollisettekijätvaikuttavatniidensuhteellisenrunsaaseenesiintymiseenLänsi-Suomenrannikolla. LuppojenjaruskoröyhelönesiintyminenonrunsaampaaPohjois-Suomessaverrattunamuuhun maahan.Harmaaröyhelöjanaavatsuosivatvanhojametsiä,kuntaasrusko-jakeltaröyhelöovatyleisiä nuorissametsissä.Sormipaisukarveonyleinenkaikenikäisissämetsissä(Kuusinenym.1990).

3.1.3Tarkkailuntoteutus

JäkäläkartoituspisteetsuunniteltiinajatellenHannukaisenjaRautuvaaranalueitasekäkuljetusreittejä (liite1).Tulevienbiologistentarkkailujenhelpottamiseksi14seuranta-alansuuntaa-antavat koordinaatitvalittiinmetsäsammalnäytepisteidenjoukosta.NäidenlisäksihuomioitiinYlläs–AakenuksenNatura-alueenilmansuuntakahdellapisteellä(YlläsjaTuusivaara),NiesaselänNaturaaluesekäKiuasselänjaPakasaivonsuojelualueetsekäkuljetusreittinäTaponjokivarsi.Lopulliset seuranta-alatmääräytyivätsenmukaan,mitenalallaesiintyijäkäläkartoitukseensoveltuviamäntyjä (taulukko5).Jotkinalkuperäisetnäytealatsaattoivatsijaitamännyntaimikossa,minkävuoksi järeämpiäjäkäläkartoitusmäntyjäpitietsiäkauempaa.

Jäkäläkartoituksentoteuttistandardin SFS5670 mukaisestibiologiFTNiinaLappalainenajalla23.25.8.2011.Kartoitusajankohtaolisateinen.Sateisuusvaihtelitihkusateestarankkasateeseenjarungot olivatkinosittainmärkiä.Sateisuudellaonvaikutustajäkäläkartoitukseen,sillätummienluppojen pientensekovarsienerottaminenrungoltapistefrekvenssilaskennanyhteydessäolihetkittäin haasteellista.Myösmahdollinenleväpeiteonhankalaaerottaamärältärungolta.

Taulukko5. Hannukaisenjäkäläkartoitus-jasieninäytealatvuonna2011.

NäytealaKoordinaatitToteutettutarkkailu Suunta

H31775055683367646jäkäläkartoitus,sienet Hannukainen

H31375036113366829jäkäläkartoitus,sienet Hannukainen

H30774997513372483jäkäläkartoitus,sienet Hannukainen

H30474984283369060jäkäläkartoitus,sienet Hannukainen

H302/174984453364779jäkäläkartoitus,sienetHannukainen

H302/274969043370047jäkäläkartoitus,sienetHannukainen

H30374980483373292jäkäläkartoitus Hannukainen

Tuusi74997013375542jäkäläkartoitus Hannukainen,Ylläs–Aakenus

Ylläs75044583382230jäkäläkartoitus Hannukainen,Ylläs–Aakenus

Paka75065763364007jäkäläkartoitus Hannukainen,Pakasaivo

Kiuas74993013363946jäkäläkartoitus Hannukainen,Kiuasselkä

H51574939113368262jäkäläkartoitus,sienet Rautuvaara

H51674944533366024jäkäläkartoitus,sienet Rautuvaara

H51074927783370410jäkäläkartoitus Rautuvaara

H50174901073370240jäkäläkartoitus,sienet Rautuvaara

Niesa74905273372717jäkäläkartoitus Rautuvaara,Niesaselkä

H40974898233363846jäkäläkartoitus,sienet kuljetusreitit

H40474711593364119jäkäläkartoitus kuljetusreitit

H40674729343363366jäkäläkartoitus kuljetusreitit

Tapon74937943362125jäkäläkartoitus kuljetusreitit

7 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

3.2Kangasrouskujenraskasmetallipitoisuus

3.2.1Taustaa

Sieniäkäytetäänrunsaastielintarvikkeena,silläniidenravintoarvoonsuuri.SuurinosaSuomessa kerätyistäsienistätuleekotikäyttöön,jarouskutovatyksiäkerätyimpiäruokasieniä(Oulun kaupunginympäristövirasto2004).Metsäsieniä(ruokasieniä)eikäytetävarsinaisesti bioindikaattoreina,muttaniidenalkuainepitoisuuksiatutkitaan,koskaollaankiinnostuneitaniiden käytettävyydestäihmisravinnoksi.

Ympäristömyrkkyjäkertyyruokasieniinkasvukaudenaikanamaaperästä,vedestäjailmansaasteista. Kadmiumkerääntyykasveihinmuitaraskasmetallejatehokkaammin.Kadmiumiapääseeympäristöön mm.kaivostoiminnan,jätteidenpoltonjaenergiantuotannon(öljynjakivihiilenkäyttö)kautta. Kadmium,jokaonmutageeninenjakarsinogeeninenaine,kertyymaksaanjamunuaisiin,jasen hajoaminenonhidasta.Kadmiuminenimmäismääräsienissäonkomissionasetuksen(EY466/2001) mukaan0,05mg/kgmärkäpainoa(Oulunkaupunginympäristövirasto2004).Vedenosuussienen tuorepainostaonnoin90%.

3.2.2Tarkkailuntoteutus

Ruokasienenäkäytettävänkangasrouskun(Lactariusrufus)alkuainepitoisuuksiatutkittiinkymmenellä seuranta-alalla(taulukko5,liite1).Sieninäytteidenkeräämiseeneioleolemassaomaastandardia. Keräämiseensovellettiinsammaltenkemiallistaanalyysiavartenkehitettyästandardia SFS5671.

Alatvalittiinsatunnaisestiniidennäytepisteidenjoukosta,joiltaonaiemmin kerätty metsäsammalnäytteitä.Alojentarkempisijaintimääritettiinnäytteenotonyhteydessäjasijainti merkittiinGPS-laitteella.Näytepisteelläkerättiinmahdollisuuksienmukaankokoomanäytteeksi10-15 sientämuovipussiinkertakäyttöisiäsuojahanskojakäyttäen.Näytteeseenpyrittiinsaamaaneri-ikäisiä itiöemiä.Sienetpuhdistettiinroskistapaikanpäällä.Sienenlakinlisäksimyösjalkakerättiin näytteeseenmukaan,katkaistenjalkaalaosastaanmaa-aineksenaikaansaamankontaminaation välttämiseksi.Näytteetkuljetettiinkylmässäjasäilytettiinpakastettuinaanalysointiinsaakka.

Kangasrouskunäytteetkerättiinjäkäläkartoituksenyhteydessäajalla23.-25.8.2011.Ensimmäinen näytteenkeruupäiväpäiväolihyvinsateinen,sadevaihtelitihkusateestarankkasateeseen.Sieninäytteet olivatkinhyvinmärkiä,jakoveriinlakkeihinolikertynytvettä.Toisenapäivänäsadeolikuuroittaista jasienetolivatedelleenmelkomärkiä.Kolmaspäiväoliaurinkoinenjasateeton.

Analyysejävartensienetkuivattiinjahomogenisoitiinstandardinmukaisesti.Sienistäanalysoitiin ICP-OES–menetelmänavullaalumiini(Al),arseeni(As),boori(B),barium(Ba),beryllium(Be), kalsium(Ca),kadmium(Cd),koboltti(Co),kromi(Cr),kupari(Cu),rauta(Fe),kalium(K), magnesium(Mg),mangaani(Mn),molybdeeni(Mo),nikkeli(Ni),elohopea(Hg),fosfori(P),lyijy (Pb),rikki(S),antimoni(Sb),seleeni(Se),tina(Sn),vanadiini(V),sinkki(Zn)jauraani(U), yksikköinäsekämg/kgkuivapainoaettämg/kgmärkäpainoa.NäytteetanalysoiSuomen YmpäristöpalveluOy.

4TARKKAILUNTULOKSETJANIIDENTARKASTELU

4.1Jäkäläkartoitus

Jäkäläkartoitusalatvaihtelivatkuivastamäntykankaastatuoreeseenkuusivaltaiseenmetsään.Joillakin seuranta-aloillakriteerittäyttävienmäntyjenlöytäminenolihaasteellista,jaolosuhteidenpakosta mäntyjenvalintakriteereihintehtiinkinjoitakinmuutoksia.Esimerkiksipuita,joidenrungoillaesiintyi lyhyitäkuolleitaoksanpätkiäalle3mkorkeudessa,hyväksyttiin.Myöshakkuuaukeanläheisyys

hyväksyttiin,vaikkakinreuna-alueidenpuitavältettiin.Standardinmukaisestivalintakriteeritolivat samatkaikillaseuranta-aloilla.Sormipaisukarpeenvaurioasteolijoillakinrungoillahankalaajajopa mahdotontaarvioidalajinvähäisenpeittävyydenvuoksi(taulukko6,liite2).Sateenkastelemilta puunrungoiltapientenluponsekovarsienhavaitseminenvaatitarkkuutta,mistäjohtuenonmahdollista ettäjoitakinyksittäisiäpienikokoisiasekovarrenrihmojavarjoisissakaarnankoloissaonkinvoinut jäädähavaitsematta.Myöspientenseinäsuomujäkälänsekovarsienjaerityisestileväpeitteen havaitseminenmärältäjatummaltarungoltaonvaikeaa.Leväpeitettäeitässäseurannassahavaittu.

Taulukko6. Männynrunkojäkälienilmanpuhtausindeksi(IAP),keskimääräinenseurantaalakohtainenjapuukohtainenlajimäärä,sormipaisukarpeenjayleinenrunkojäkälienvaurioaste (mediaani),sormipaisukarpeenjaluppojenpeittävyys(%).Lajimäärissäeihuomioitu seinäsuomujäkälääjaleväpeitettä.

III III

Hannukaisenalueenrunkojäkälälajistoolivarsinsamanlaistakaikillaaloilla(liite2).Yleisimpiäja runsaimpiaolivatlupotsekäkeltatyvikarve.Harmaatyvikarvejatuhkakarve,joitakäsitellään standardinmukaisestiyhtenälajina,olivatmyösyleisiä,muttaeivätkovinrunsaita.Vaikka sormipaisukarveonSuomenyleisinjarunsainrunkojäkälä,senpeittävyystutkimusalueenrungoillaoli pieni,eikäsitäkaikiltarungoiltaedeslöytynyt.Keltaröyhelöätavattiinmyösyleisesti,sekä ruskoröyhelöä.Näidenlisäksialueellatavattiinsatunnaisestinaavaa,harmaaröyhelöä, seinäsuomujäkälääsekälajilleentunnistamatontarupijäkälää.

Yleinenvaurioasteilmaiseesormipaisukarpeenvaurioastettaherkemminalhaistenilman epäpuhtauspitoisuuksienvaikutuksia,silläyleinenvaurioastehuomioiherkimpienpensasmaisten lajienmuutokset(lupot,naavat,hankakarve)(SFS5670).Erityisestitässäseurannassayleinen vaurioasteolitärkeämäärittääsormipaisukarpeenvähäisenesiintymisenvuoksi,vaikkayleisen vaurioasteenarviointiaeistandardinmukaanolekaanvälttämätöntätehdä.Sekäsormipaisukarpeen ettäyleinenvaurioastevaihtelinormaalin(I)jaselvänvaurion(III)välillä,mediaaninollessa molemmillalievävaurio(II)(taulukko6).Josseuranta-alallaolierosormipaisukarpeenjayleisen vaurioasteenvälillä,lähesjokakerrallajäkälälajistonyleinenvaurioasteolivakavampikuin sormipaisukarpeenvaurioaste(liite2).

KokoalueenIAP-indeksinperusteellaalueenjäkälälajistossaonhavaittavissalieviämuutoksia,eli seuralaislajejaonvähemmänkuinpuhtaaksitausta-alueeksiluokitellullaalueella(taulukot3ja6,liite

2).Seuranta-alojenindeksiarvotvaihtelivatköyhtyneenlajistonjalievienmuutostenarvoluokissa. VainNiesaselänalallaIAP-indeksinarvoolipuhtaidentausta-alueidenluokassa.Niesaselänalueon sijaintinsaperusteellasijoitettuRautuvaaranosa-alueeseen.JosNiesaselkäjätetäänhuomioimatta, saadaanRautuvaaranseuranta-alojenkeskimääräiseksiIAP-indeksiksi1,8mikätarkoittaalajiston olevanköyhtynyttä.

Seuranta-alakohtaisenlajilukumääränperusteellakokoseuranta-alueenlajistoonlievästiköyhtynyttä, japuukohtaisenlajilukumääränperusteellaköyhtynyttä(taulukot4ja6,liite2).Vaikkaherkätlupot olivathyvinyleisiärungoilla,muidenherkkienlajien(naavat,harmaatyvi-jatuhkakarve, harmaaröyhelö)peittävyydetolivatpieniä.LupotovatyleisempiäPohjois-Suomessakuinmuualla maassa,mikäselittääniidenrunsautta.Ilmansaasteidenlisäksilajiensekäseuralaislajien(IAP-indeksi) määriinvaikuttaamyösmm.lajienluontaisetlevinneisyydet(ks.kpl 3.1.2).

9 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

Sormipaisukarpeenjaluppojenpeittävyyksissäolierojaeriseuranta-alojenvälillä(taulukko6,liite 2).Seuranta-aloillasormipaisukarpeenpeittävyydetvaihtelivatvälillä0,1–8%(keskiarvo1,2%),ja luppojenpeittävyydet1,5–30%välillä(keskiarvo17,7%).EsimerkiksiPakasaivonseuranta-alan järeidenmäntyjenrungoillaolivähänlaisestirunkojäkäliä,muttasekämäntyjenettäerityisestikuusten oksillaesiintyirunsaastiluppoa.

Ilmansaasteistahyötyvääseinäsuomujäkäläätavattiinstandardinmukaisella100–200cmkorkeudella ainoastaanyhdelläHannukaisenjaRautuvaaranväliinsijoittuvallaseuranta-alalla(H302/2)(liite2). SeinäsuomujäkäläähavaittiinrunkojentyvelläRautuvaaranläheiselläseuranta-alallaH510,mutta koskahavaintotehtiinalle1mkorkeudesta,eilajiavoitulaskeamukaanstandardinmukaiseen seurantaan.Seuranta-alallaH515,jokasijaitseeRautuvaaranjakuljetusreitinvälissä,havaittiin keskimääräiseentasoonverrattunahyvinvähänjahyvinpieniäluponsekovarsia.Keltaröyhelöoli Rautuvaaranrungoillatavallinen.

AlkuperäisetkuljetusreitinvarrellasijaitsevatmetsäsammalnäytealatH404jaH406sijaitsivatjoko koivikossatainuoressamäntytaimikossa,jajäreämpienjäkäläkartoitusmäntyjenlöytäminenolierittäin hankalaa.Kartoituksessakäytetytalateivätolleeterityisensopiviajäkäläkartoitukseen.

4.2Kangasrouskujenraskasmetallipitoisuus

Hannukaisenkangasrouskunäytteissäolienitenkaliumia,keskimäärin34220mg/kgkuivapainoa(liite 3).Kaliuminlisäksisienissäolirunsaastifosforia(7030mg/kgkuivapainoa),rikkiä(2025mg/kg kuivapainoa)sekämagnesiumia(808mg/kgkuivapainoa).Muitatutkittujaalkuaineita(alumiinia, arseenia,booria,bariumia,berylliumia,kobolttia,kromia,molybdeenia,natriumia,nikkeliä,lyijyä, antimonia,seleeniä,tinaa,titaania,vanadiiniajauraania)olisienissäalleanalyysinmääritysrajan(liite 3).Elohopeanmääritysrajaylittyivainyhdellänäytealalla.Kadmiumiaoliallemääritysrajankahdella näytealallajalaskutoimituksissakäytettiinnäillealoillekadmiumpitoisuutenamääritysrajanarvoa(0,3 mg/kgkuivapainoa),mikäonvoinutjonkinverranvaikuttaatuloksiinkeskiarvoanostavasti.Raudan määritysrajaalittuiviidellänäytteellä,jalaskuissakäytettiinvastaavallatavallamääritysrajaa(30 mg/kgkuivapainoa).

Kadmiuminenimmäismäärä0,05mg/kgmärkäpainoa(EY466/2001)ylittyykolmessanäytteessä (H317,H307,H409,ks. liite3).Kahdellapisteelläpitoisuusolivälillä0,06–0,07mg/kg märkäpainoa.KyseisetpisteetsijoittuvatHannukaisenläheisyyteenKuervaaranetelärinteelleaivan YlläksentientuntumaansekäkuljetusreitilleKarhakkavaaranjaRistimellanvaaranväliin.

4.2.1Vertailumuihintuloksiin

Hannukaisenseurannassakangasrouskujenkadmium-jakuparipitoisuudet(kuivapainoakohden)eivät juurieronneetKevitsankaivoksenvuoden2009tuloksista,muttaolivatEtelä-Suomessamitattuja pitoisuuksiapienemmät(taulukko7).SinkkipitoisuudetolivatHannukaisennäytteissäpienemmät kuinKevitsannäytteissä.KeskimääräinenrautapitoisuusonHannukaisensieninäytteissäsuurempi kuinKevitsannäytteissä,muttaHannukaisennäytteidenkeskiarvoonvoinutpainottuavahvastikin yläkanttiin,silläpuolellanäytteistäkäytettiinkeskiarvonlaskemisessamääritysraja-arvoa,jokaoli suurempikuinKevitsannäytteidenkeskimääräinenrautapitoisuus(liite3).Arseenin,kromin,nikkelin, lyijynjavanadiininkohdallavertailuaonvaikeasuorittaa,sillätässäraportissaanalyysinmääritysrajat olivatsuuremmatkuinKevitsannäytteidenkeskimääräisetpitoisuudet.Etelä-Suomessaanalysoitujen ruokasientenkadmium-,kupari-,nikkeli-sekäerityisestirauta-jasinkkipitoisuudetolivat Hannukaisentuloksiasuuremmat(taulukko7).Etelä-Suomennäytteetolikerättyalueilta,joilta ihmisettavallisestikeräävätruokasieniä.

Vuoden2010seurannassaTalvivaarankangasrouskuissaolimärkäpainoakohdenkeskimäärin enemmänkadmiumia,nikkeliäjasinkkiä,muttakuparipitoisuusolisuunnilleensamakuin Hannukaisennäytteissä(taulukko8)(Pöyry2011).

10 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

Taulukko7. Hannukaisenkangasrouskujenalkuaineanalyysintuloksia(mg/kgkuivapainoa)vuonna 2011verrattunaKevitsankangasrouskujentuloksiinvuonna2009(LapinVesitutkimusOy2010) sekäEtelä-Suomenrouskujenalkuainepitoisuuksiin(Pelkonenym.2006,2008).

Taulukko8. Hannukaisenkangasrouskujenalkuaineanalyysintuloksia(mg/kgmärkäpainoa)vuonna 2011verrattunaTalvivaarankangasrouskujentuloksiinvuosina2010ja2008(Pöyry2011).

Sientenelohopeapitoisuudelleeioleannettuenimmäispitoisuusarvoa,muttaesimerkiksiravinnoksi kelvollisessakalassasaaollaelohopeaaenintään1,0mg/kgmärkäpainoakohti(Komissionasetus (EY)N:o466/2001)(Oulunkaupunginympäristövirasto2004).Hannukaisensieninäytteiden elohopeapitoisuudetalittivatmääritysrajan0,04mg/kgkuivapainoa(eli<0,004mg/kgmärkäpainoa).

SientenuraanipitoisuuksiaonselvitettyTalvivaaranympäristössävuonna2010(Solatieym.2011). Uraanineriisotoopeillesaatiinseuraavataktiivipitoisuudet:U-235<5,3Bq/kgkuivapainoajaU238< 41Bq/kgkuivapainoa.MyösSoklinympäristössäontehtysientenuraanipitoisuusselvityksiä(Solatie ym.2010).Isotoopeillesaatiinaktiivipitoisuudet:vuonna2008U-2356Bq/kgkuivapainoajaU-238 92Bq/kgkuivapainoa,javuonna2009U-2350,3-0,7Bq/kgkuivapainoajaU-238allemittausrajan. Tässäseurannassauraanipitoisuudetalittivatmääritysrajan<0,05mg/kgkuivapainoa,jotenvoidaan sanoaettäpitoisuudetovathyvinpienet.

11 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

5YHTEENVETO

Männynrunkojäkälälajistonkartoitussuoritettiinstandardimenetelmän SFS5670 mukaisesti20 seuranta-alalla23.-25.8.2011.Seuranta-alatsijoittuivatHannukaisenjaRautuvaaransekä kuljetusreittienympäristöön.Myösläheisetsuojelualueethuomioitiin.Jäkäläkartoituksenyhteydessä kymmeneltäalaltakerättiinkangasrouskunäytteet,joistaanalysoitiin26alkuainetta,mukaanlukien elohopeajauraani.

Hannukaisenalueenrunkojäkälälajistoolivarsinsamanlaistakaikillaaloilla.Yleisimpiäjarunsaimpia olivatilmansaasteilleherkätlupotsekämelkokestäväkeltatyvikarve.Melkoherkätharmaatyvikarve jatuhkakarveolivatmyösyleisiä,muttaeivätkovinrunsaita.Ilmansaasteitakestävänjahyvän indikaattorilajinsormipaisukarpeenpeittävyystutkimusalueenrungoillaolipieni,eikäsitäkaikilta rungoiltaedeslöytynyt.Keltaröyhelöätavattiinmyösyleisesti,sekäruskoröyhelöä.Näidenlisäksi alueellatavattiinsatunnaisestinaavaa,harmaaröyhelöä,seinäsuomujäkälääsekälajilleen tunnistamatontarupijäkälää.

Sekäsormipaisukarpeenettäyleinenvaurioastevaihtelinormaalinjaselvänvaurionvälillä,mediaanin ollessamolemmillalievävaurio.Josseuranta-alallaolierosormipaisukarpeenjayleisenvaurioasteen välillä,lähesjokakerrallajäkälälajistonyleinenvaurioasteolivakavampikuinsormipaisukarpeen vaurioaste.KokoalueenIAP-indeksin(ilmanpuhtausindeksi)perusteellaalueenjäkälälajistossaon havaittavissalieviämuutoksia.Seuranta-alojenindeksiarvotvaihtelivatköyhtyneenlajistonjalievien muutostenarvoluokissa.VainNiesaselänsuojelualueellesijoittuvallaseuranta-alallaIAP-indeksin arvoolipuhtaidentausta-alueidenluokassa.Seuranta-alakohtaisenlajilukumääränperusteellakoko seuranta-alueenlajistoonlievästiköyhtynyttä,japuukohtaisenlajilukumääränperusteella.Vaikka herkätlupotolivatyleisiärungoilla,muidenherkkienlajienpeittävyydetolivatpieniä.Lupotovat yleisempiäPohjois-Suomessakuinmuuallamaassa,mikäselittääniidenrunsautta.

Rautuvaaranaluenouseetämänjäkäläkartoituksenperusteellajonkinverranesillemuustaalueesta. RautuvaaranläheisyydessäluppojenkokosaattoiollapienempisekäjaIAP-indeksipienempimuuhun alueeseenverrattuna.MyössaasteistahyötyvääseinäsuomujäkäläätavattiinvainRautuvaaran läheisyydessä.

Hannukaisenkangasrouskunäytteissäolienitenkaliumia,keskimäärin34220mg/kgkuivapainoa. Kaliuminlisäksisienissäolirunsaastifosforia(7030mg/kgkuivapainoa),rikkiä(2025mg/kg kuivapainoa)sekämagnesiumia(808mg/kgkuivapainoa).Uraaniaolisienissäalleanalyysin määritysrajan(<0,05mg/kgkuivapainoa).Elohopeanmääritysrajaylittyivainyhdellänäytealalla (määritysraja<0,04mg/kgkuivapainoa,näytteessä0,048mg/kg).Kadmiuminenimmäismäärä0,05 mg/kgmärkäpainoa(EY466/2001)ylittyykolmessanäytteessä.Muihin sienten alkuainepitoisuusseurantojentuloksiinverrattunaHannukaisenkangasrouskujenalkuainepitoisuudet olivatjokopienempiätaisamaasuuruusluokkaa.

12 NorthlandMinesOy Hannukaisenjäkäläkartoitusjakangasrouskujen alkuainepitoisuudet2011

VIITTEET

Huuskonen,I.,Lehkonen,E.Keskitalo,T.jaLaita,M.(2010).UudenmaanjaItä-Uudenmaan ilmanlaadunbioindikaattoriseurantavuonna2009.Uudenmaanelinkeino-,liikenne-ja ympäristökeskuksenjulkaisuja4/2010.

Jussila,I.,Joensuu,E.jaLaihonen,P.(1999).Ilmanlaadun bioindikaattoriseuranta metsäympäristössä.Ympäristöopas59.Ympäristöministeriö,ympäristönsuojeluosasto.Edita, Helsinki.ISBN1238-8602.

Kalliola,R.(1973).Suomenkasvimaantiede.WSOY.Porvoo.

Kuusinen,K.,Mikkola,K.jaJukola-Sulonen,E.-L.(1990).Epiphyticlichensonconifersinthe1960s to1980sinFinland.TeoksessaKauppi,P.,Anttila,P.jaKenttämies,K.(toim.).Acidificationin Finland.Springer-Verlag,Berlin.ISBN3-540-52213-1.S.397-420.

Laita,M.,Huuskonen,I.,Keskitalo,T.,Lehkonen,E.jaEllonen,T.(2008).Vakka-Suomenalueen ilmanlaadunbioindikaattoritutkimusvuosina2006-2007.Ympäristöntutkimus-keskuksentiedonantoja 164.

LapinVesitutkimusOy(2010).KevitsaMiningOy.Kevitsanalueensammaltenjasienten alkuainepitoisuudetvuonna2009.

LeBlanc,F.jaDeSloover,J.(1970).Relationbetweenindustrialisationandthedistributionand growthofepiphyticlichensandmossesinMontreal.Can.J.Bot.48:1485-1496.ISSN0008-4026.

Oulunkaupunginympäristövirasto(2004).Ruokasientenraskasmetallipitoisuudet.Raportti2/2004.

Pelkonen,R.,Alfthan,G.jaJärvinen,O.(2006).Cadmium,lead,arsenicandnickelinwildedible mushrooms.TheFinnishEnvironment17/2006.Suomenympäristökeskus,Helsinki.

Pelkonen,R.,Alfthan,G.jaJärvinen,O.(2008).Elementconcentrationsinwildediblemushroomsin Finland.TheFinnishEnvironment25/2008.FinnishEnvironmentInstitute,Helsinki.

Pöyry(2011).TalvivaaraSotkamoOy.Talvivaarankaivoksentarkkailuv.2010.Raportti.

Raitio,H.,Kärkkäinen,K.jaOsmo,J.(2002).IlmanlaadunbioindikaattoriseurantaVaasanseudulla vuonna2000.VaasankaupunginYmpäristölautakunnanjulkaisuja1/2002.

Solatie,D.,Leppänen,A.-P.,Reisbacka,H.,Vesterbacka,P.jaSmolander,P.(2011)Talvivaaran ympäristönradiologinenperustilaselvitys,väliraportti28.2.2011.Säteilyturvakeskus.

Solatie,D.,Leppänen,A.-P.jaYlipieti,J.(2010)Soklinradiologinenperustilaselvitys,loppuraportti 31.5.2010.Säteilyturvakeskus.

TYÖNRO:20346,20345

TALLENNE:Hannukainen_biologiset_tarkkailut_2011_final.doc

Northland Resources Inc.

Pajalan ja Kolarin rautamalmiprojektit Ilmalaskeuman

Humus- ja sammalnäytteet

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai tuottaa uudelleen ilman kirjallista lupaa Pöyry Environment Oy:ltä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Sisäinen asiakirjakontrolli

Asiakas Northland Resources Inc.

Otsikko

Projekti

Vaihe

Projekti Nro.

Luokitus

Piirrustus/Rek./Sarja Nro.

Tiedoston nimi Humus_and_moss_sampling_Report_2_0fin_tarkistettu.doc

Tiedoston sijainti

Järjestelmä Microsoft Word 2003

Ulkoinen osuus

Sisäinen osuus

Avustus

Vastuullinen BU

Tarkistukset: Alkuperäinen

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

27.8.2008

Taina Eloranta

28.8.2008

Pekka Tuomela

8.10.2008

Taina Eloranta

Muutos viimeisessä tarkistuksessa

Copyright © Pöyry Environment Oy

Yhteyshenkilö

Urheilukatu 5-7

FI-96100 Rovaniemi

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus 0196118-8

Puh. +358 10 33280

www.environment.poyry.fi

Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tausta

Liite 1. Lista näytteenottopaikoista

Liite 2. Humusnäytteiden määritystulokset

Liite 3. Sammalnäytteiden määritystulokset

Liite 4. Humus- ja sammalnäytteiden tiedot

Liite 5. Kartat näytteidenottopaikoista

Liite 6. Karttoja rikin levinneisyydestä humuksessa

Liite 7. Karttoja raudan levinneisyydestä humuksessa

Liite 8. Karttoja kuparin levinneisyydestä humuksessa

Liite 9. Karttoja rikin levinneisyydestä sammaleessa

Liite 10. Karttoja raudan levinneisyydestä sammaleessa

Liite 11. Karttoja kuparin levinneisyydestä humuksessa

Liite 12. Alkuperäiset laboratorioanalyysit humusnäytteille

Liite 13. Alkuperäiset laboratorioanalyysit sammalnäytteille

Copyright © Pöyry Environment Oy

1 JOHDANTO

Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Ruotsissa ja Suomessa kehittävät Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi, rikastamoja, niihin liittyviä kuljetuksia ja muuta kaivosinfrastruktuuria tullaan kehittämään sekä Sahavaarassa että Hannukaisessa. Kaivostoiminta edellyttää rikastushiekan käsittelyä ja varastointia, sivukiven läjitysalueita ja muuta tarvittavaa kaivosinfrastruktuuria kaikkiin kohteisiin. Toiminnan alussa tuotteet kuljetetaan kuorma-autoilla rautatien lastausasemalle Kolarin keskustan eteläpuolelle.

Rikaste Tapulin, Stora Sahavaaran ja Hannukaisen kaivoksista käytetään mahdollisesti syötteenä pelletointiin. Mahdollisia pellettitehtaan sijainteja pohditaan parhaillaan, vaihtoehtoja ovat muun muassa: Rautuvaara ja Äkäsjokisuu Suomessa sekä Kaunisvaaran Ruotsissa. Muita sijainteja ja vaihtoehtoja voidaan harkita projektin kehittyessä.

Kaivostoiminta aiheuttaa sekä tilapäisiä ja pysyviä muutoksia ympäröivään luonto- ja ihmisympäristöön. Sen laajuus riippuu malmin luonteesta, louhinta- ja tuotantomenetelmistä sekä esiintymän koosta, muodosta ja sijainnista. Yksi tärkeimmistä ympäristövaikutuksista kaivostoiminnan osalta on pöly. Louhinta, murskaus ja kuljetus kaivostuotannon aikana ovat kaikki potentiaalisia pölyn lähteitä. Rikastushiekka ja varastoidut rikasteet voivat myös aiheuttaa pölyongelmia. Pöly voi laskeutua ympäröiviin pintavesiin ja aiheuttaa lietteen kertymistä tai kemiallisia muutoksia, pintaveden lisäksi myös pohjavedessä sekä maaperässä,mikä voi lopulta aiheuttaa mahdollisen vaaran ihmisten terveydelle (Heikkinen ym. 2008

Maasammaleita (Pleurozium schreberi ja Hylocomium splendens) käytetään yleisesti ilmaperäisen raskasmetallilaskeuman määrittämiseen ja tarkkailuun. Niillä on monia ominaisuuksia jotka tekevät niistä sopivia ilman epäpuhtauksien seurantaan. Nämä lajit saavat ravinteita märistä ja kuivista kerrostumista eikä niillä ole todellisia juuria. Muita ominaisuuksia ovat hidas kasvu, vähäiset morfologiset muutokset sammaleiden elinkaaren aikana, monivuotisuus, laaja levinneisyys, näytteenoton helppous ja mahdollisuus määrittää pitoisuudet vuosikasvuosissa (Poikolainen, 2004).

Ilman epäpuhtaudet ovat tallessa sammalten vesiliuoksessa, kaasumaisessa muodossa tai sidottuina hiukkasissa. Epäpuhtauksien kertyminen sammaliin tapahtuu useiden eri mekanismien kautta: ne kerääntyvät hiukkasten kerroksiin tai jäävät loukkuun solujen pinnalle, ne läpäisevät solujen ulkoseinät ioninvaihdon välityksellä taikka kulkeutuvat metabolisesti hallittua reittiä soluihin (Poikolainen, 2004). Sammalten metallipitoisuudet osaltaan heijastelevat paikallista geologiaa, ja tämä on pidettävä mielessä kun tuloksia tulkitaan (Helminen ja Räisänen, 2002).

Metsähumusta käytetään, kun tutkitaan ilmakehän elementtien pitkän aikavälin kertymistä ekosysteemiin. Humuksen kyky sitoa metalleja on vahva verrattuna muihin luonnon tyyppeihin. Näin ollen humus soveltuu metallin saostumisen analyyseihin. Humuksen laatu riippuu kasvillisuudesta, ilmastosta ja maaperästä. Humuskerroksen keski-ikä on 30–40 vuotta ja sen paksuus pysyy melko vakiona, sillä orgaaninen aines

Copyright © Pöyry Environment Oy

hajoaa samaa vauhtia kuin uusi materiaali kehittyy (Korhonen, 2005). Geogeenisen taustan erottaminen, joka voi vaihdella laajoilla pitoisuusalueilla ja ihmisen vaikutuksesta raskasmetalleihin, on usein vaikeaa. Saastumisen rajojen tulisi useimmissa tapauksissa hahmottua luonnollisen metallijakauman mukaan humuksessa erilaisissa geologisissa ympäristöissä (Helminen ja Räisänen, 2002).

1.1 Tutkimuksen tavoitteet

Tutkimuksen päätavoitteena on saada tietoa nykyisestä ilmalaskeumasta toiminnallisilla alueilla ja kuljetusreittien varsilla. Ilmaesiintymät kartoitettiin hyödyntäen humus- ja sammalnäytteitä (Pleurozium schreberi ja/tai Hylocomium splendens) indikaattoriaineina. Äkäsjokisuun, Hannukaisen ja Rautuvaaran alueet ovat kärsineet aikaisemmasta teollisesta toiminnasta, kun taas Sahavaara ja Tapuli sijaitsevat luonnontilaisella alueella.

On tärkeää kartoittaa nykyinen ilmalaskeuma ennen uuden toiminnan aloittamista. Tämä mahdollistaa seurannan pölyn leviämisestä ja reiteistä kaivoksen elinkaaren aikana niiden läheisyydessä ja käsittelylaitoksissa. Tärkeimmät pölyn lähteet toiminnallisessa vaiheessa ovat kaivostoiminta itsessään (räjäyttäminen, liikenne ja lastin purku), mahdollinen pölyäminen rikastushiekan läjitysalueelta ja rikastamoiden päästöt.

1.2 Tutkimusalue

Toimintalueille tehtiin 90 näytteenottopistettä: 29 pistettä sijoitettiin Sahavaara - Tapuli alueelle ja 41 Hannukaisen ja Rautuvaara alueille, 12 Äkäsjokisuun alueelle ja 8 pistettä näiden alueiden ulkopuolelle, lähinnä mahdollisia kuljetusreittejä pitkin (kuva 1). Sekä humus- että sammalnäytteet otettiin molemmista kohteista. Tarkemmat näytteenottokartat löytyvät liitteestä 5.

Vallitseva tuulensuunta alueella on pohjoisluode ja eteläkaakko (kuvat 2 ja 3), joka otettiin huomioon, kun näytteenottopisteitä suunniteltiin. Useimmat kohdat sijoitettiin lähelle teitä tai polkuja (etäisyys yli 100 metriä), jotta näytteenotto olisi helpompaa ja ajallisesti tehokkaampaa. Pisteet sijoitettiin tasamaalle tai ainakin sellaisiin paikkoihin, missä ei ollut suuria topografisia eroja. Suuret suot Sahavaara - Tapuli alueella rajoittivat näytteenottopaikkojen sijoittamista, koska näytteet on otettava kesäaikaan ja useimmat suot ovat märkiä ja vaikeapääsyisiä. Lisäksi humusnäytteiden otto suoalueilta ei onnistu näytematriisin puuttuessa.

Nykyiset kaivossuunnitelmat otettiin myös huomioon valittaessa näytteenottopaikkoja. Tarkoituksena oli sijoittaa pisteitä paikkoihin, jotka eivät jää tulevaisuudessa kaivosten alle. Tämä mahdollistaa laskeuman seurannan samoilla näytteenottopaikoilla kaivosten elinkaaren aikana.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 1. Yleiskartta näytteenottopisteistä.

Kuva. 2. Keskimääräiset tuulensuunnat Pellossa (19712000).

Kuva 3. Keskimääräiset tuulensuunnat janopeudet Pajalassa (1997-2006).

MATERIAALIT JA MENETELMÄT

2.1 Näytteenotto ja prosessointi

Näytteenotto suoritettiin kesäkuun alussa vuonna 2008 (viikot 23 ja 24). Humusnäytteitä otettiin FOREGS menetelmällä (Salminen ym. 1998). Humuksen kokoomanäyte koostuu viidestä osanäytteestä, jotka kerättiin 50x50m kokoiselta alueelta. Näytteitä otettiin maakairalla (topsoiler ) muovipusseihin ja valmisteltiin laboratorioanalyyseihin. Humuksen paksuus vaihtelee 0,2-5 cm näillä alueilla.

Sammalnäytteitä otettiin standardin SFS 5671 mukaan (ilmanlaatu, bioindikaattori, sammalten kemiallinen analyysi, näytteenotto, valmistelu ja tulosten esittäminen). Pleurozium schreberi:ä pidettiin parempana näyteaineena, koska se kasvaa yleisesti tutkimusalueella. Joitakin näytteitä Hylocomium splendens:istä otettiin siltä varalta, että Pleurozium schreberi:ä ei ollut koealueella. Sammalnäytteet kerättiin puiden välisistä aukoista, sillä haluttiin varmistaa, että latvuksista valuva vesi ei ole vaikuttanut alkuaineen pitoisuuksiin sammalissa. Näytteet koostuvat viidestä osanäytteestä, jotka kerättiin 50 x 50 metrin näytealueelta. Näytteet otettiin talteen paperipusseihin, jotka suljettiin myöhempiä laboratorioanalyysejä varten.

2.2 Analyysit

Kaikki näytteet esikäsiteltiin ja analysoitiin Ympäristöntutkimuskeskuksessa Jyväskylän yliopistossa 24.7. – 4.8. välisenä aikana. Sekä humus- että sammalnäytteet kuivattiin ja kaikki karike poistettiin sammalnäytteistä. Näytteet homogenoitiin leikkautusmyllyllä ja uutettiin mikroaaltouunissa typpihapolla (HNO3). Alkuainepitoisuudet määritettiin ICPOES/MS tekniikalla.

Molemmat näytemediat analysoitiin 27:n alkuaineen osalta (taulukko 1) ja lisäksi tarkistettiin humusnäytteiden pH-arvot. Alkuperäisen laboratorioanalyysien tulosteet löytyvät liitteistä 12 ja 13.

Alkuaine Alkuaine

Al Alumiini Mn Mangaani

As Arseeni Mo Molybdeeni

B Boori Na Natriumi

Ba Bariumi Ni Nikkeli

Be Berylliumi P Fosfori

Ca Kalsiumi Pb Lyijy

Cd Kadmiumi S Rikki

Co Koboltti Sb Antimoni

Cr Kromi Se Seleeni

Cu Kupari Sn Tina

Fe Rauta Ti Titaani

Hg Elohopea V Vanadiini

K Kaliumi Zn Sinkki

Mg Magnesiumi Taulukko 1. Analysoidut alkuaineet.

Copyright © Pöyry Environment Oy

2.3 Metodiikka

Kaikki humus- ja sammalnäytteiden määritysten tulokset siirrettiin MapInfoon. Encom Discover Geochem-työkalua käytettiin tilastojen laskemiseen.

Ruudukon pinnat Fe, Cu ja S:lle tehtiin Encom Discover Surface -työkalulla sekä humus- että sammalaineistosta (kuva 4, liitteet 6-11). Asteikkojen verkot ovat sovitettu koko humustietokantaan, jotta eri alueiden kartoista voidaan tehdä vertailukelpoisia. Käytetty arviotekniikka oli ”spatiaalinen naapuri”. Jokaisen sisääntulopisteen sijainnit määriteltiin jokaiselle verkon osalle; laskettujen verkko-osien arvo ruudukossa on naapureiden keskiarvo, painotettuna siten, että lähempänä sisääntulopistettä vaikutus on suurempi kuin kauemmissa kohdissa.

Analyysin tulokset on prosessoitu neljällä eri ryhmä-alueella

x Hannukainen – Rautuvaara (41 näytettä)

x Sahavaara – Tapuli (29 näytettä)

x Äkäsjokisuu (12 näytettä)

x Kuljetusreitit (8 näytettä)

Näytteenottopaikat koordinaatteineen löytyvät liitteestä 1. Koska Sahavaara - Tapuli alue on luonnontilainen, mitattujen pitoisuuksien mediaania pidetään tausta-arvona tässä tutkimuksessa. Aikaisempi teollinen toiminta Rautuvaarassa ja Äkäsjokisuussa on vaikuttanut paikalliseen ilmalaskeumaan. Näytteenottopaikat pitkin liikenneväyliä ovat pääasiassa lähellä lähitulevaisuuden rautatielastausasemaa; näissä kohdissa voi olla muita liikenteen aiheuttamia epäpuhtauksia.

Näytteenottotunnus näyttää näytteenottopaikan sijainnin: 100-sarja on TapuliSahavaaralle, 200 Äkäsjokisuulle, 300 Hannukaiselle, 400 kuljetusreiteille ja 500 Rautuvaaralle. Kun tuloksia käsiteltiin, Hannukainen ja Rautuvaara yhdistettiin yhteen ryhmään ja myös yksi kuljetusreitin piste liitettiin tähän ryhmään (H409).

Yhdistetyt tilastot kaikista näytteistä löytyvät liitteestä 4.

2.4 Humus

Taulukossa 2 on yhteenveto humusmäärityksistä. Mediaaniarvo lasketaan jokaiselle ryhmälle. Sahavaara - Tapuli ryhmä edustaa nykyistä taustaa ja kaikkia muita ryhmiä verrataan siihen. Sarake Diff% näyttää prosenttieron taustan ja kyseisen ryhmän välillä. Positiiviset arvot tässä sarakkeessa näyttävät alkuaineen rikastumisen. Lähes kaikki beryllium- ja antimonianalyysit olivat alle määritysrajan, mistä johtuen analyysissä ei näy vaihtelua pitoisuuksissa eri alueiden välillä.

FOREGS:in Euroopan ympäristögeokemiallisen kartoitusprojekti (Geochemical Baseline Mapping programme) on kerännyt humusnäytteitä 26:ssa maassa Euroopassa. Humusnäytteistä analysoitiin 12 alkuaineen pitoisuudet (Ba, Cd, Co, Cu, Ga, Hg, La, Ni-, Pb, Rb, Sr ja Zn) (Salminen ym. 2005). Sahavaara-Tapuli näyteryhmää verrattiin FOREGS:in geokemiallisiin humuskarttoihin, mediaaniarvot eri elementeillä olivat yhdenmukaisia FOREGS:in tietojen kanssa pienillä vaihteluilla.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Taulukko 2. Mediaaniarvot kaikille analysoiduille alkuaineille humusnäytteissä luokiteltuna sijainnin mukaan.

Rautuvaaran ja Hannukaisen rautamalmi on pääasiassa magnetiittia ja vaihtelevia määriärauta- ja kuparisulfideja. Sivukiven mineraalitmalmissa ovat pääosin kalsiumpitoinen klinopyrokseeni (diopsidi-hedenbergiitti) ja amfiboli (sarvivälke, aktinoliitti). Näin alkuaineet, joita odotetaan löytyvän pitoisuudeltaan keskimääräistä enemmän lähellä vanhaa Rautuvaaran rikastamoa ja vanhoja Laurinojan ja Kuervaaran louhoksia ovat Fe, S, Cu, Ca, Mg ja Al.

Tilastot (taulukko 2) osoittavat, että keskimääräinen rikkipitoisuus HannukainenRautuvaaraalueella ei ole kohonnut verrattuna valittuun tausta-alueeseen. Paikallisella geologialla (sulfidipitoiset karsimalmit ja mustaliuskeet) Sahavaaran ja Tapulin alueella voi olla geogeenisiä vaikutuksia tuloksiin. Kuitenkin maantieteellinen jakautumismalli osoittaa, että Rautuvaaran läheisyydessä rikkiarvot ovat korkeat, johtuen Rautuvaaran rikastamosta lähtevistä epäpuhtauksista.

* havaintorajan alapuolella

Eniten koholla olevat arvot Hannukainen - Rautuvaara alueella verrattuna taustaan ovat Cu, Fe, Ni, Sn, Co ja As (taulukko 2). Kaikki nämä alkuaineet paitsi Sn ovat selvästi rikastuneet vanhan Rautuvaara rikastuslaitoksen ympärillä (liitteet 6-8). Kohonneilla Sn- arvoilla ei näytä olevan mitään korrelaatiota aikaisempaan kaivosteollisuuteen. Ihmisen aiheuttamia tinan lähteitä ovat esimerkiksi hiilen ja puun poltto sekä maatalouden torjunta- ja puunsuoja-aineet (Salminen ym. 2005). Al-, Ca- ja Mg-arvot ovat korkeampia Rautuvaarassa ja Hannukaisessa kuin ympäröivillä alueilla, mutta tämä saattaa olla osittain luonnollinen geogeeninen vaikutus, sillä alueen kivilajeissa on runsaasti näitä alkuaineita.

Cu on selkeä osoitus aikaisemmasta rikastamotoiminnasta Rautuvaarassa, mediaani on lähes kolme kertaa suurempi kuin tausta. Tämä aiheuttaa epäselviä jakaumia liitteessä 8, koska ruudukon mittakaava on tehty näyttämään koko humusaineisto. Yksityiskohtaisempi jakelukartta Cu:sta Rautuvaara alueella on esitetty kuvan 4 mukaisesti. Eri pölysaasteiden vaikutusalue vanhan Rautuvaaran tehtaan ympärillä on noin 3 km itä-länsisuunnassa ja 5 km pohjois-eteläsuunnassa. Pölyn spatiaalinen leviäminen korreloi selvästi alueella vallitsevien tuulten suuntien kanssa.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 4. Kuparijakauma humuksessa lähellä vanhan Rautuvaaran rikastamoa ja rikastushiekka-aluetta.

Liitteet 6-8 osoittavat myös, että ei ole havaittavissa selkeää S-, Fe- tai Cu- rikastumista lähellä vanhoja Laurinojan ja Kuervaaran avolouhoksia. Malmipöly ei ole levinnyt kauas avolouhoksesta, mutta kohonneet Al- pitoisuudet louhoksen ympärillä voisivat osoittaa, että sivukiven louhinta- ja räjäytystyöt ovat levittäneet pölyä läheisyyteen. Tiheämpi näyteruudukko louhoksen ympärillä voisi tarkentaa pölynleviämismallia, mutta nämä näytteenottopaikat menetettäisiin, kun kaivostoiminta aloitetaan. Hiukkasten kokojakauman vaikutus näkyy pölyn leviämisessä ympäri Rautuvaaraa ja Laurinojaa. Rautuvaarassa rikastusmateriaali on levinnyt suhteellisen laajalle alueelle, johtuen lähinnä hallitsevasta hienoaineksesta.

Äkäsjokisuun entinen kalkkikivikaivos ja sementtitehdas ovat jättäneet selkeät jälkensä paikalliseen humukseen. Mn, Ca, Cr, V, B, Se, Cd, Ti ovat huomattavasti kohonneet. Myös Na, Zn, Co, Ni, Sn, Mg, Pb, Al, Fe ja Cu ovat koholla enemmän kuin 30 % tausta-arvosta. Näistä alkuaineista vain Mn, Zn, Sn ja Na:lla ei näyttäisi olevan spatiaalista korrelaatiota sementtitehtaan kanssa, kaikki muut mainitut alkuaineet ovat rikastuneet sementtitehtaan ympärillä. Pölylaskeuman vaikutusalue entisen sementtitehtaan ympärillä on noin 2,5 km itä-länsi suunnassa ja 4,5 km pohjois-etelä suunnassa (liite 7). Ca-arvot ovat lähes neljä kertaa korkeammat kuin taustassa, mutta geogeeninen vaikutus on otettava huomioon tällä alueella.

Kuljetuksen ryhmänäytteet osoittavat kohonneita arvoja kaikissa alkuaineissa paitsi Cd:ssä. Mn, Fe, Cr, Mg, Co, Zn, Na, Mo ja Ca:n pitoisuudet ovat yli 50 % suurempia kuin taustassa. Kuitenkin tämä ryhmä on hyvin heterogeeninen ja se ei osoita mitään spatiaalista korrelaatiota eri alkuaineiden kanssa. Yleensä alkuaineiden pitoisuudet näyttävät olevan suurempia Suomen puolella, etelään Kolarin keskustasta ja pitkin pääteitä, kuin Ruotsin puolella (liitteet 6-8).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 5. Mediaaniarvot alkuaineille Na, Mn, Ba, Ti, Mg, K, P ja S humusnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Kuva 6 Mediaaniarvot alkuaineille Al, Fe ja Ca humusnäytteissä; vertailu eri alueiden

Kuva 7 Mediaaniarvot alkuaineille Hg, Mo, Cd, Se ja humusnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Kuva 8 Mediaaniarvot alkuaineille Co, As, Cr, B, Ni ja V ja humusnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Sahavaara and Tapuli

and Rautuvaara

Kuva 9 Mediaaniarvot alkuaineille Cu, Pb ja Zn humusnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

2.5 Sammal

Taulukossa 3 on yhteenveto sammalanalyyseistä. Mediaani-arvo lasketaan kullekin ryhmälle. Sahavaara - Tapuli ryhmää pidetään nykyisenä taustana ja kaikkia muita ryhmiä on verrattu siihen. Sarake Diff% näyttää prosentteina eron taustaan ja kyseiseen ryhmään. Positiiviset arvot tässä sarakkeessa näyttävät alkuaineen rikastumisen. Lähes kaikki Sb-, Se- ja Sn- määritykset olivat alle määritysrajan, joten se on syy siihen, ettei pitoisuuksissa näy mitään vaihteluaeri alueiden välillä. Sammaleet käyttävät joitakin analysoitavista alkuaineista ravinteina (K, Ca, Mg, Mn), jotka selittävät korkean pitoisuuden näissä alkuaineissa verrattuna humustuloksiin.

Tilastot osoittavat, että eniten kohonneet arvot Hannukainen - Rautuvaara alueella verrattuna taustaan ovat Fe, As, Al, Ni, Pb, Co, Cu ja V. Spatiaalinen korrelaatio

Copyright © Pöyry Environment Oy

Rautuvaaran alueella osoittaa, että Fe, As, Ni, Co ja Cu- pitoinen pöly leviää jatkuvasti vanhalta rikastushiekka-alueelta.

Äkäsjokisuussa Ti, Ca, Cr ja Fe ovat koholla verrattuna taustaan. Osasyy tähän voi löytyä purkutöistä joita suoritettiin Äkäsjokisuussa viime kesänä 2007. Vanhan sementtitehtaan räjäytys levitti pölyä sen läheisyyteen.

Kuljetuksen ryhmänäytteet osoittavat kohonneita arvoja Mg, Mo, Zn, Co, P ja Ca:ssa.

Kuva 10 Mediaani-arvot alkuaineille Mg, P, Ca ja K sammalnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

and Tapuli

Kuva 11 Mediaani-arvot alkuaineille Al, Fe, Mn ja S sammalnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 12 Mediaani-arvot alkuaineille Ti, Ba, Zn ja Na sammalnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Kuva 13 Mediaani-arvot alkuaineille B, Cr, V, Ni, Pb ja Cu sammalnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

3 PÄÄTELMÄT

Päätavoitteena oli saada tietoa nykyisestä ilmalaskeumasta tulevaisuuden kaivostoiminta-alueilla ja mahdollisilla kaivostoimintaan liittyvillä kuljetusreiteillä. Ilmalaskeumat kartoitettiin hyödyntäen humus- ja sammalnäytteitä. Tulevaisuuden mahdollinen kaivostoiminta ja malmin käsittely alueella aiheuttavat pölyä. Tämä tutkimus esittelee nykyisen perustilan alueella pölyämisen ja siitä aiheutuvan ilmalaskeuman suhteen ja mahdollistaa siten pölyn leviämisen seurannan ja pölyn leviämisreittien kartoituksen kaivoksien elinkaaren aikana.

Humustiedot kertoivat selvästi aikaisemmasta teollisesta toiminnasta Rautuvaarassa ja Äkäsjokisuussa määrittelemällä pölysaastuma-alueet. Eri pölysaastumien vaikutusalueet vanhan Rautuvaaran rikastamon ympärillä ovat noin 3 x 5 km ja entisen sementtitehtaan ympärillä noin 2,5 x 4,5 km. Nämä alueet ovat pitkittäin pohjois-etelä suunnassa mihin alueella vallitsevat tuulet ovat vaikuttaneet.

Sammalnäytteet osoittavat uudempia ilmalaskeumia kuin humusnäytteet. Tutkimusalueilla ei ole ollut mitään suurta teollista toimintaa sammalnäytteiden kattamalta ajanjaksolta. Viimeaikainen pölyn leviäminen vanhalta Rautuvaaran rikastushiekka-alueelta näkyy myösselvästi sammaltiedoissa.

Kuva 14. Mediaani-arvot alkuaineille Hg, Mo, As, Cd, Co sammalnäytteissä; vertailu eri alueiden välillä.

Heikkinen, P. M., Noras, P., Salminen, R. et al., 2008. Mine Closure Handbook, Environmental Techniques for the Extractive Industries, 169 p.

Helminen, T-R. and Räisänen, M. L. 2002. Regional atmospheric deposition patterns of dust in the vicinity of the Lahnaslampi talc mine, Sotkamo, Finland, as revealed by moss and humus samples, for MINEO. Geological Survey of Finland, report RS/2002/1, 10p.

Korhonen, K. 2005. Vanhan metallisulfidikaivoksen ympäristövaikutusalueen kartoittaminen humus- ja pintavesitutkimusmenetelmien avulla. Abstract: Defining environmental impact area of old metal sulphide mine by humus and surface water investigation methods. Master’s Thesis, University of Kuopio, 51p.

Poikolainen, J. 2004. Mosses, epiphytic lichens and tree bark as biomonitors for air pollutants –specifically for heavy metals in regional surveys. Academic dissertation, University of Oulu, Department of biology, 64 p.

Salminen, R. (chief-editor), Batista M.J., Bidovec M., Demetriades A. et al. 2005. Geochemical Atlas of Europe, Part 1, Background Information, Methodology and maps. Geological Survey of Finland, Espoo. 526 p.

Salminen R., Tarvainen T., Demetriades, A., Duris. M. et al. 1998. FOREGS geochemical mapping. Field manual. Geologian tutkimuskeskus, Opas - Geological Survey of Finland, Guide 47. 36 p.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Taustamelun arviointi Pajala–Kolari

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 2 (14)

Copyright © Pöyry Energy Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai jäljentää ilman Pöyry Energy Oy:n kirjallista lupaa.

Northland Exploration Finland Oy

PöyryEnergyOy PL 93 (Tekniikantie 4 A)

FI-02151Espoo

Suomi

Kotipaikka Espoo, Suomi

Y-tunnus 0577450-7

Puh. +358 10 3311

Fax +358 10 33 24981

Sähköposti: energy.fi@poyry.com

Päiväys 18.9.2008

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Sivu 3 (14)

Yhteystiedot Carlo Di Napoli

EOE

Suora numero 010 33 24587

Sähköposticarlo.dinapoli@poyry.com

Liite 3 Melun korkeuskartat – Kaunisvaara ja Sahavaara, Ruotsi

Liite 4 Melun korkeuskartat – Äkäsjokisuu, Suomi

Liite 5 Melun korkeuskartat – Hannukainen, Suomi

Liite 6 Melun korkeuskartat – Rautatie melu (2 tapausta), Suomi

Liite 7 Melun korkeuskartat – Rautuvaara, Suomi

Liite 8 Melun korkeuskartat – Svappavaara, Ruotsi

Liite 9 Maakohtaiset melurajat

Liite 10 Akustiset perusparametrit ja ympäristömelu

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 4 (14)

1 JOHDANTO

Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Ruotsissa ja Suomessa kehittävät Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Ruotsin Pajalassa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Suomen Kolarissa. Kaivosten lisäksi kehitetään rikastamoita, siihen liittyvää liikennettä ja muuta kaivosinfrastruktuuria sekä Sahavaarassa että Hannukaisessa.

Tämä raportti kuvaa tämänhetkisen ympäristömelun tasoa jokaisessa tutkimuskohteessa. Nykyinen ympäristömelu (taustamelutaso), perustuu enimmäkseen alueiden läpi kulkevan tämänhetkisen tie- ja junaliikenteen tiheyteen. Melutasot ja melun leviämiskartat on mallinnettu melukarttaohjelmalla kolmiulotteiseksi digitaaliseksi kartaksi käyttämällä tämänhetkisen liikennetiheyden syöttötietoja, paikallisia topografisia tietoja jne.

Tämä meluarviointi on jaettu kahteen osioon, joista ensimmäisessä enimmäkseen tieliikenteestä johtuvan taustamelun tasot on mallinnettu neljälle kaivosalueelle: Sahavaara,Kaunisvaara ja Svappavaara (Ruotsi), Äkäsjokisuu (Suomi), Hannukainen

Kuva 1. Yleiskartta tutkimusalueesta.

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 5 (14)

(Suomi) ja Rautuvaara (Suomi). Toinen osa kuvaa rautateiden ja tieliikenteen taustamelun tämänhetkistä tasoa kahdella alueella: Kolarissa ja hieman Tornion pohjoispuolella sijaitsevalla alueella.

1.1 Ympäristömelu

Melua pidetään tyypillisesti ei-toivottuna, häiritsevänä äänenä, joka aiheuttaa haittaa ihmisille tai eläimille. Ympäristömelu koostuu useista samanaikaisista äänitapahtumista joissa melua syntyy useista eri lähteistä, ja joka havaitaan usein eritavoin jokaisessa immissiopisteessä riippuen kuulijasta. Tämä tarkoittaa että melulla on myös vahva subjektiivinen merkitys, jossa eri äänitapahtumat havaitaan eri tavalla kuulijan oman arvioinnin mukaan. Tärkein melunilmaisin on kuitenkin melutaso, joka on suoraan kytköksissä melun äänitasoon. Nykyaikaiset melusäännökset on laadittu niin, että niissä huomioidaan melutaso pääasiassa objektiivisena melun haitallisuuden osoittimena. Melun häiritsevyyttä voidaan objektiivisesti arvioida sen osien spektrin (kapeakaistainen melu) tai sen impulsiivisuuden pohjalta.

Ympäristön kokonaismelu on ihmisten toimien ja luonnollisten taustaäänien, kuten puiden huminan tai meren aaltojen (eli taustaäänet) summa.

1.1.1 Teollisuuden melulähteitä

Teollisuusmelu sisältää yleensä staattisten melun lähteiden, kuten mm. pumppujen, kompressorien, erilaisten ilmanvaihtojärjestelmien ja staattisten polttokattiloiden lähettämää melua. Sitä pidetään tyypillisesti sisätilojen ongelmana työterveyden ja työturvallisuuden kannalta. Myös monia ulkopuolisia melulähteitä, kuten kivenmurskaimia, kiviporia ja kaivinkoneita voidaan pitää teollisuusmelun lähteinä, joilla on tyypillisesti kapeakaistaisia, tai impulsiivisia melupiirteitä.

1.1.2 Liikenteen melulähteet

Noin 85 % kaikesta taajama-alueiden melusta on liikenteen aiheuttamaa. Laajakaistainen liikennemelu sisältää autojen ja kuorma-autojen sekä rautateiden ja lentoliikenteen aiheuttaman melun. Autot ja kuorma-autot lähettävät melua lähinnä renkaista ja moottoreista, ja melun kokonaismäärä riippuu vahvasti liikenteen nopeudesta, liikenteen virtauksesta, raskaiden ajoneuvojen osuudesta ja tien kunnosta. Rautateiden melutasot ovat riippuvaisia raideliikenteen kuormituksesta (junien määrä ja päivittäisten junien kokonaispituus), junien vaunutyypeistä, raideliikenteen nopeudesta ja raiteiden kunnosta.

1.2 Maakohtaiset melusäännökset ja melurajat

Ruotsissa ja Suomessa on maakohtaiset melusäännökset. Molemmat maat seuraavat kuitenkin WHO:n (World Health Organisation) meluohjeiden periaatteita, joka esittää sekä ulko- sekä sisätilojen LAeq tai LAmax melurajat päiväs- ja yöaikaan.

Suomalaiset meluasetukset

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 6 (14)

Asetus perustuu kansalliseen ympäristölakiin ja kansalliseen valtioneuvoston päätökseen (993/1992) ympäristömelun rajoista. Rajoja pidetään ohjearvoina uusille teollisuus- ja liikennerakenteille, mutta monet Suomen korkeimman hallinto-oikeuden päätökset tukevat ohjeiden käsittämistä melurajoina etenkin uusille rakenteille. Yksityiskohtainen esittely kustakin raja-arvosta on kirjoitettu taulukkoon liitteessä 9. Yleisesti päiväsaikainen meluraja ulkopuolisesta melusta on L Aeq = 55dB(A) ja 50 dB(a) yöaikana. Uusille asuinalueille on määritelty yöaikaan alempi raja (45dB(A)). Virkistysalueilla on alemmat rajat kuin asuinalueilla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Ruotsalaiset meluasetukset

Ruotsin melusäännös perustuu Riksdagenin (Ruotsin parlamentti) päätöksiin ja noudattaa pohjimmiltaan WHO:n periaatteita. Yksityiskohtaiset rajat on esitetty taulukossa liitteessä 9.

2MELUN MALLINNUS

Melun leviäminen on mallinnettu käyttämällä melun laskentaohjelmaa CadnaA v3.7, jonka on laatinut Datakustik GmbH, Saksa. Kaikki mallit on laskettu Joint Nordic Methodin laskentaperiaatteiden mukaan. Melun leviäminen, joka laskee A-painotteiset äänenpainetasot (LpA), on laskettu lähteen kuvauksen, ääniaallon geometrisen leviämisen, esteiden, topografian (maantieteelliset 3D korkeuskäyrät), ja maan impedanssin (maan absorptiokerroin) perusteella. Melun lähdettä kuvataan äänitehotasolla (LW), jolla on meluspektrin tietty oktaavikaista, sekä käyttökertojen määrällä.

Kansalliset melurajat on esitetty L Aeq (vastaava A-painotettu äänitaso) arvoina, jotka on sisällytetty äänitehotasoihin niin että melukartta edustaa myös vastaavia äänitasoja. Joint Nordic Method- laskelmat suoritetaan siten että äänenpainetulokset ovat hieman korkeammat kuin todellisuudessa (konservatiivinen lähestymistapa), sillä tulokset lasketaan jokaiselle laskentapisteelle kevyen myötätuulen mukaan. Melukartta tuotetaan laskemalla reseptoriruudukko, joka noudattaa maanpintaa vakiokorkeudella (1,5m). Alla on esitetty yksityiskohdat lasketuille ominaisuuksille jokaisessa laskentakartassa.

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 7 (14)

Taulukko 1. Melun leviämislaskennan ominaisuudet

Ominaisuudet Selitys/valitutarvot

Mallinnus Joint Nordic Method tieliikenne-, rautatie- ja teollisuusmelulle.

Sää parametrit Ilman lämpötila 0 °C, ilmanpaine 101,325 kPa, Ilman suhteellinen kosteus 70%

Laskentaruudukko Ruudukon ala 35 x 35m

Maan impedanssi 0 veden pinnalle ja kovalle maalle, 1 pehmeälle maalle ja 0,5-0,7 muille alueille.

Äänenheijastuminen Rakennukset ovattäysin heijastavia

Laskennan epävarmuus ± 2 dB 500m asti, ± 4 dB 1000m asti.

Jokainen laskenta-alue koostuu 3D paikkatietojärjestelmän tiedoista maan korkeuskäyristä, rakennusalueista, teistä ja raitatiereiteistä. Päätiet, joista liikennelaskentatiedot oli saatavilla (joko Ruotsissa tai Suomessa), on mallinnettu tieliikenteen melulähteeksi ja rautatiet rautatien melulähteiksi.

Ruotsin päiväsajan melun korkeuskartat noudattavat samoja laskentaperiaatteita kuin Suomen kartat, mutta Ruotsin yöajan melulaskelmat perustuvat äänentason hetkellisiin maksimiarvoihin, jotka esittävät suurimman äänenpainetason lyhyellä aikavakiolla (LAFmax = 0,125s) rakennuksen julkisivun edessä. Koko laskentaruudukon hyvin pitkästä laskenta-ajasta johtuen, vain 10 yksittäistä reseptoripistettä on laskettu Sahavaaran ja Kaunisvaaran keskustoissa täysikokoisen korkeuskartan sijaan.

Jokaisen melulaskennan yksityiskohtaiset lähtöarvot on esitetty alla olevissa taulukoissa. Päiväsaika on jaettu Ruotsissa 16 tuntiin (06-22) ja Suomessa 15 tuntiin (07-22), kun taas yö-aika Ruotsissa 8 tuntiin (22-06) ja Suomessa 9 tuntiin (22-07).

2.1.1 Alue 1: Ruotsin Kaunisvaaran ja Sahavaaran tieliikennelaskennat

Pajalan alueen liikennelaskentatiedot on esitetty liitteessä 2, jossa on tiedot koko vuorokaudelta (24 tuntia). Siksi yöajan liikennelaskennan arvot ovat täysin arvioituja tyypillisien arvojen pohjalta ( punainen fontti).

2.1 Melulähteiden lähtöarvot jokaiselle tutkimusalueelle.

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 8 (14)

Taulukko 2. Kaunisvaaran ja Sahavaaran (Pajala, Ruotsi) tieliikennelaskennat.

* = virallisia liikenteenlaskentatietoja ei ole saatavilla.

2.2 Alue 2: Suomen Äkäsjokisuun tieliikenne Äkäsjokisuun liikenteenlaskenta tiedot on esitetty alla olevassa taulukossa, jossa on tiedot koko vuorokaudelta (24 tuntia). Siksi yöajan liikennelaskennan arvot ovat täysin arvioituja tyypillisien arvojen pohjalta ( punainen fontti).

2. Suomen Äkäsjokisuun

2.3Alue3:SuomenHannukaisentieliikenne

Hannukaisen liikenteenlaskenta tiedot on esitetty alla olevassa taulukossa, jossa on tiedot koko vuorokaudelta (24 tuntia). Siksi yöajan liikennelaskennan arvot ovat täysin arvioituja tyypillisien arvojen pohjalta ( punainen fontti).

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 9 (14)

Taulukko 4. Suomen Hannukaisen tieliikennelaskennat Tien numero Liikenteen määrä, Päiväsaika

Paikallinen yritys (Kuersora) suorittaa vuosittain 2-3 viikkoa kivenmurskaustöitä Hannukaisen nykyisen kaivosalueen läheisyydessä. Kivenmurskaustoiminta on lisätty

Oktaavikaistan esitys perustuu murskauslaitteiden tyypillisiin arvoihin.

Taulukko 5. Kivenmurskaus äänen tehotaso Hannukaisessa, L W ja LWA.

2.4 Alue 4: Suomen Rautuvaaran tieliikenne

6. Suomen Rautuvaaran tieliikennelaskennat

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 10 (14)

2.5 Alue 5: Ruotsin Svappavaaran liikennelaskenta tiedot

Taulukko 7. Ruotsin Svappavaaran tieliikennelaskennat

Tien

E10 980 6,0% 147 15 % 80

E45 Liikennelaskentatietoja ei saatavilla, äänenpainetason oletetaan olevan 6dB alempi kuin E10 tiellä.

Junat Yhteensä 4 tavarajunaa (melun vaikutus kaksinkertaisella määrällä).

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 11 (14)

3 MALLINNUS TULOKSET

Melun korkeuskartat on esitetty yksityiskohtaisesti liitteissä 3-8. Melun etenemisen korkeuskäyrät on jaettu samansuuruisten L Aeq äänitasojen mukaan 5dB:n alueisiin. Jotta melutason alueista voitaisiin antaa yksityiskohtainen esitys, on melun korkeuskartat piirretty A3 koossa ja Adobe Acrobat muodossa.

3.1 Alue 1: Kaunisvaara ja Sahavaara, Ruotsi

Tämänhetkisten tieliikennelaskentatietojen, alueen nopeusrajoitusten ja arvioidun yöaikaisen liikenteen perusteella päiväsajan meluraja L Aeq= 55dB(A) julkisivujen edessä ei ylity Kaunisvaarassa eikä Sahavaarassa (katso liite 3). Ohjearvot koskevat vain uusia teitä ja asuinalueita ja on näytetty vain vertailun vuoksi.

Suurin hetkellinen raja LAFmax = 70dB(A), joka onvoimassa myös yöaikaan ulkona makuuhuoneen edessä, ylittyy lähimmällä tielle päin avautuvalla julkisivulla tehtyjen laskujen mukaan (katso liite 1) sekä Kaunisvaaran että Sahavaaran keskustoissa. Nykyisen digitaalisen paikkatietojärjestelmän tiedot eivät kuitenkaan ilmoita käytetäänkö tien 99 vieressä olevaa rakennusta asuinrakennuksena. Hetkellisen melutason laskenta ottaa huomioon vain ajoneuvon nopeuden ja näin ollen voidaan karkeasti päätellä että 40m ja suurempien etäisyyksien päässä tien keskiviivoista melutaso on alle 70 dB(A) L L AFmax. jos tien ja rakennuksen julkisivun välissä ei ole esteitä. Taajama-alueella nopeusrajoitus on 50 km/h.

3.2 Alue 2: Äkäsjokisuu, Suomi

Äkäsjokisuun läpi kulkee valtatie 21, joka aiheuttaa suurimman osan alueen tämänhetkisestä melusta. Matkustajajunien pääteasema sijaitsee Kolarissa, mutta rata ulottuu Kalkkikankaan vanhalle kaivosalueelle asti. Tämänhetkinen melumalli sisältää vain liikenteen melulähteet. 35 dB(A) LAeq melun leviämislinja ulottuu noin 1,6 km:n matkalle valtatie 21:stä päiväsaikaan ja noin 700m yöaikaan. 55 dB(A) L Aeq melun leviämislinja ulottuu noin 35 m päähän päiväsaikaan ja 50 dB(A) linja noin 45 m päähän yöaikaan.

3.3 Alue 3: Hannukainen, Suomi

Tie 940 kulkee Hannukaisen läpi, joka on pieni kylä valtatien molemmin puolin. Siksi päivä- ja yöajan melutasot ovat pitkälti riippuvaisia liikenteen tiheydestä. Myös kivenmurskaustoiminta (Kuersora- yhtiö) on laskettu samaan karttaan keskimääräisen vuosittaisen käyttöajan perusteella. Tämän hetkisten lähtötietojen mukaan, tämänhetkisillä päiväsaikaisilla L Aeq melutasoilla on seuraavat leviämispituudet: Valtatien (nro 940) 50 dB(A) leviää noin 100 m matkalle ja 55 dB(A) noin 30 m. Yöaikaan (22-07), leviämispituudet ovat noin 55 m 50 dB(A):lle ja noin 20 m 55 dB(A):lle. Kivenmurskaustoiminta luo osittain erillisen melun leviämisalueen, mutta se on sisällytetty 40 dB(A):n tieliikenteen leviämisalueeseen. Käytetty kivenmurskain on liikuteltava laite, ja laskelma perustuu tällä hetkellä tiedossa olevaan sijoitukseen.

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 12 (14)

3.4 Alue 4: Rautuvaara, Suomi

Rautavaaran alue on Hannukaisen lähellä teiden 940, 19722 ja 9404 välissä. Koska muita teollisuusmelun lähteitä ei ole sisällytetty tähän laskelmaan, melun korkeuskarttatulokset ovat samat kuin Hannukaisen tapauksessa. Päiväsaikaan 55 dB(A) LAeq tieliikennemelu leviää noin 20 m ja 50 dB(A) taso noin 60 m tien 940 molemmin puolin.

3.5 Alue 5: Svappavaara, Ruotsi

Valtatie E10 kulkee Svappavaaran kaupungin läpi ja risteää E45-tien kanssa kaupungin kaakkoispuolella. Rautatieasema sijaitsee kaupungin länsipuolella, joka toimii myös pääteasemana hitaammilla junanopeuksilla. Henkilöjunia ei käytetä tällä reitillä ollenkaan ja tavarajunaliikennettäkin vain päiväsaikaan. Digitaalisen paikkatietojärjestelmän tiedot eivät sisältäneet asutusalueita tai yksittäisiä taloja, siksi osittain läpinäkyvä kartta kaupungista on sisällytetty Svappavaaran melukorkeuskarttoihin. Melun leviämislaskelma ei kuitenkaan ota huomioon rakennuksia ja melun leviämistä on siksi hieman yliarvioitu (laajempi äänen leviäminen).

Tämänhetkisten lähtötietojen mukaan nykyinen päiväsajan L Aeq melutasoilla on seuraavat leviämispituudet: Valtatie (E10) 50 dB(A) leviää noin 82 m:n pituudelle ja 55 dB(A) noin 32 m. Yöaikaan (22-06) leviämispituudet ovat noin 42 m 50 dB(A):lla ja noin 19 m 55 dB(A):lla.

3.6 Rautatiereitit: Suomi, Ruotsi

Rautatiereittien melun leviämiset on laskettu käyttämällä ratahallintokeskuksen lähtötietoja (katso aikataulutliitteestä 2). Molemmat tapaukset laskettiin TornioKolari rautatiereitiltä myös ottamalla huomioon valtatien liikennemelu (mm. E21).

3.6.1 Kolari-Tornio, Suomi

Laskenta tehtiin Kolarin keskustan lähellä, joka Länsi-Suomen Lapin pääteasema (erityisesti matkustajajunille). Päiväsaikaan 55 dB(A):n melun leviämisalue rautatiellä on noin 180 m leveä ja yöaikaan junia ei liitteen 2 aikataulun mukaan liiku.

3.6.2 Tornio-Kolari, Suomi

Laskenta tehtiin hieman Torniosta pohjoiseen (Ala-Vojakkalan ja Särkinärän alueilla), jossa valtatie 21 ja rautatie ovat lähellä toisiaan. Laskenta suoritettiin molemmille (ja lähistöllä olevien muiden suurempien teiden) melunlähteille yhteisesti ilman äänilähteiden erottelua. Yhteensä 55 dB(A):n melun etenemisalue on päiväsaikaan noin 750 m leveä ja yöaikaan 55 dB(A):n alue noin 400 m leveä (vain valtatie E21).

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 13 (14)

4 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET

Northland Resources Inc. suunnittelee käynnistävänsä suuria rautamalmikaivoksia Pajala-Kolari alueella, lähellä Ruotsin ja Suomen rajaa. Nykyiset taustamelutasot ja melun leviämiskartat on mallinnettu melukarttaohjelmistolla ( Joint Nordic Calculation Method, päiväs- ja yöajan kartat) kolmiulotteiseksi digitaaliseksi kartaksi käyttämällä nykyisen liikenteen tiheyden syöttötietoja ja paikallisia topografisen paikkatietojärjestelmän tietoja. Laskettuja tilanteita ei ole mitattu tai vahvistettu millään melutasomittareilla.

Kaunisvaaran, Sahavaaran, Hannukaisen, Rautuvaaran ja Svappavaaran suunniteltujen kaivosalueiden melun korkeuskartat on esitetty yksityiskohtaisesti liitteissä 3-8. Kaksi eri rautatiemelun leviämiskarttaa Tornio-Kolari reitiltä on esitetty liitteessä 9. Lyhyt kuvaus melun ja akustiikan periaatteista on esitetty liitteessä 10.

Johtopäätökset laskenta-alueittain:

Alue 1 (Kaunisvaara ja Sahavaara, Ruotsi): Päiväsaikaan 55 dB(A):n LAeq tieliikenteen melu leviää noin 20 m ja 50dB(A):n tason noin 35 m kantatien 99 molemmin puolin. Laskelmien mukaan Kaunisvaaran ja Sahavaaran kylissä hetkellinen maksimi melutaso L AFmax on 85 dB(A), ajoneuvojen nopeuden ollessa 50 km/h. Tämä piste on vain 6 metriä päätieltä. L AFmax:in raja, 70 dB(A), alittuu 40 m etäisyyden jälkeen tien keskipisteestä, kun tien ja sitä vastaavan rakennuksen julkisivun välissä ei ole esteitä. 45 dB(A):n L Aeq leviää noin 35 m taajamissa. Yöaikaan LAeq tieliikennemelu on noin 5 dB alempi kuin päiväsajan melutaso.

Alue 2 (Äkäsjokisuu, Suomi): Päiväsaikaan 55 dB(A):n L Aeq tieliikennemelu leviää noin 35 m ja 50dB(A):n taso noin 80 m valtatie 21:n molemmin puolin. Yöaikaan 50 dB(A)n tieliikennemelu leviää noin 45 m tien keskilinjasta mitattuna.

Alue 3 (Hannukainen, Suomi): Päiväsaikaan 55 dB(A):n L Aeq tieliikennemelu leviää noin 30 m ja 50dB(A):n taso noin 100 m kantatien 940 molemmin puolin. Yöaikaan 50 dB(A):n tieliikennemelu leviää noin 55 m tien keskilinjasta mitattuna. Kivenmurskaustoiminta Kuersoran asemalla vaikuttaa paikalliseen taustaääneen vain päiväsaikaan, ja sen leviäminen on sisällytetty 50 dB(A):n melukäyriin.

Alue 4 (Rautuvaara, Suomi): Päiväsaikaan 55 dB(A):n L Aeq tieliikennemelu leviää noin 20 m ja 50dB(A):n taso noin 60 m tien nro. 940 molemmin puolin. Yöaikaan 50 dB(A):n tieliikennemelu leviää noin 55 m tien keskilinjasta mitattuna.

Alue 5 (Svappavaara, Ruotsi): Valtatien E10 50 dB(A):n L Aeq leviää noin 82 m matkalle ja 55 dB(A):n noin 32 m. Yöaikaan (22-06), leviämispituudet ovat noin 42 m 50 dB(A):lle LAeq ja noin 19 m 55 dB(A):lle L Aeq. Nykyinen 50-55dB(A):n L Aeq tieliikennemelu aiheuttaa 20 m ja 100 m välillä vaihtelevan leviämispituuden, riippuen liikenteen nopeudesta ja tiheydestä. Tiheys- tai nopeusarvon kaksinkertaistaminen nostaa liikennemelua +3dB.

PÖYRYENERGYOY

Ref. No 60O60145.01.Q860-001

Päiväys18.9.2008

Sivu 14 (14)

Rautatiereitit, Kolari-Tornio, Suomi: Päiväsaikaan 55 dB(A):n melun leviämisalue rautatiellä on noin 180 m leveä. Liitteen 2 Aikataulujen mukaan junia ei liiku yöaikaan.

Rautatiereitit, Tornio-Kolari, Suomi: Rautatie- ja tieliikenteen 55 dB(A):n L Aeq kokonaismelun leviämisalue päiväsaikaan on noin 750 m leveä ja yöaikaan 50dB(A):n LAeq:n alue noin 400 m leveä (vain valtatie 21:llä on tieliikennettä, sillä junaliikennettä ei ole yöaikaan).

Taulukko 8. Tämänhetkiset lasketut äänen leviämispituudet eri tutkimusalueilla.

Lasketut LAeq leviämispituudet päiväsaikaan, tien keskilinjasta mitattuna

Lasketut LAeq leviämispituudet yöaikaan, tien keskilinjasta mitattuna (m)

Pöyry Energy Oy, Tehokkuus ja mittauspalvelu- yksikkö

*=Rautatie-+tieliikenne

Ilkka Heikkilä, johtaja Carlo Di Napoli, konsultti

Northland Exploration Finland Oy

Pajalan and Kolarin rautamalmiprojektit

Tärinän perustilatutkimus

Raportti

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai tuottaa uudelleen ilman kirjallista lupaa Pöyry Environment Oy:ltä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Sisäinen asiakirjakontrolli

Asiakas Northland Exploration Finland Oy

Otsikko

Projekti Soil and groundwater baseline study

Vaihe

Projekti Nro

Luokitus

Piirrustus/Rek./Sarja Nro.

Tiedoston nimi Vibration_baseline_1.1-fin_tarkistettu.doc

Tiedoston sijainti

Järjestelmä Microsoft Word 2003

Ulkoinen osuus

Sisäinen osuus

Avustus Vastuullinen BU

Tarkistukset:

Alkuperäinen

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

A

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus B

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Muutos viimeisessä tarkistuksessa

Copyright © Pöyry Environment Oy

Yhteyshenkilö

Urheilukatu 5-7

FI-96100 Rovaniemi

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus 0196118-8

Puh. +358 10 33280

www.environment.poyry.fi

Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tausta

Yhteenveto

Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Suomessa ja Ruotsissa kehittävät Stora Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi rikastamoita ja niihin liittyviä kuljetuksia ja muuta kaivosinfrastruktuuria kehitetään sekä Stora Sahavaarassa että Hannukaisessa. Rautarikaste voidaan pelletoida; tuotantolaitosten mahdollisia sijainteja ovat Rautuvaara ja Äkäsjokisuu Suomessa sekä Kaunisvaara Ruotsissa. Lopputuotteiden kuljetus edellyttää olemassa olevan rautatieinfrastruktuurin käyttöä. Tuotteet kuljetetaan pitkin Äkäsjokisuu / Rautuvaara - Kolari –Tornio- rautatietä Kemin satamaan. Muita satamavaihtoehtoja harkitaan myös Tornioon, Kalixiin, Luulajaan ja Narvikiin.

Tärinä on aaltoliikettä luotuna energialähteestä, muun muassa kivien räjäytyksestä tai liikenteestä. Tärinän osalta kriittisimmät tulevista toimista ovat kaivostoiminta itsessään ja lopputuotteiden rautatiekuljetus. Molemmat toimet voivat aiheuttaa tärinävaikutuksia ja niihin liittyviä vaikutuksia läheisiin rakennuksiin, rakenteisiin ja ihmisiin.

Tapulin kaivos tulee olemaan asumattomalla alueella, lähimmät asutut rakennukset sijaitsevat Kaunisvaaran kylässä, yli 3 km Tapulin avolouhokselta etelään. Ehdotettu Stora Sahavaaran kaivos sijaitsee Sahavaaran kylän vieressä, yhden asunnoista ollessa suunnitellun louhoksen rajojen sisällä. 20 asuntoa sijaitsee alle 500 metrin päässä tulevaisuuden avolouhoksesta. Räjäytyksien ja liikenteen tärinän minimointi on olennainen Stora Sahavaaran kaivoksen lähellä olevien asutuksen takia. Sahavaaran kylässä on noin 80 asukasta.

Hannukaisessa on pieni joukko vakituisia asuntoja ja kesämökkejä jotka sijaitsevat tien ja Äkäsjoen varrella. Kaksi asuntoa sijaitsee lähempänä kuin 500 metrin päässä suunnitellun avolouhoksen reunasta. Asuinrakennuksia ei ole louhoksen pohjoispuolella.

Maalaji ja -kerrokset vaikuttavat siihen, miten tärinä leviää maata pitkin. Leviäminen on merkittävintä pehmeissä ja kosteissa sedimenteissä - savet, liejut, lietteet ja turpeet. Savisia tai liejuisia maita ei tiedetä olevan alueella, mutta turve-esiintymät kattavat suuria alueita. Maaperä koostuu pääasiassa moreenista.

Nykyiseen liikenteeseen liittyvät tärinävaikutukset johtuvat pelkästään raskaasta liikenteestä alueella. Kaivostoimintaan liittyvää tärinää, kuten räjäytyksiä ei tällä hetkellä tapahdu alueella. Raskaan teollisuuden toimintaa ei ole tällä hetkellä minkään suunnitellun kaivoksen alueella.

VTT:n esittämien suojaetäisyyksien ja pääteiden keskimääräisen vuorokausiliikenteen perusteella, tärinä on tällä hetkellä merkityksetön asia kaikilla alueilla. Satunnainen vilkas liikenne ei vaadi turvaetäisyyttä värähtelyn lähteestä. Jos raskaanliikenteen määrä kasvaa merkittävästi, suojaetäisyys on 15 metrin päässä teistä, koska maaperä alueilla on pääasiassa kovaa moreenia, soraa tai hiekkaa. 12 rakennusta on lähempänä kuin 15 metrin päässä teistä 99, 940 ja 21. Yli puolet niistä on asumattomia latoja / varastoja.

Copyright © Pöyry Environment Oy

1.1 Projektin kuvaus

Northland Resources Inc. (Northland Exploration Sweden AB, Northland Exploration Finland Oy) kehittää Stora Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa (kuva 1). Kaivosten lisäksi rikastamoita, niihin liittyviä kuljetuksia ja muuta kaivosinfrastruktuuria kehitetään sekä Stora Sahavaarassa että Hannukaisessa. Kaivostoiminta edellyttää rikastushiekan käsittelyä ja varastointia, sivukiven läjitysalueita ja muuta tarvittavaa kaivosinfrastruktuuria kaikkiin kohteisiin. Rikaste Tapulin, Stora Sahavaaran ja Hannukaisen kaivoksista käytetään mahdollisesti syötteenä pelletointiin. Mahdollisia pellettitehtaan sijainteja pohditaan parhaillaan, vaihtoehtoja ovat muunmuassa: Rautuvaara ja Äkäsjokisuu Suomessa sekä Kaunisvaara Ruotsissa. Muita sijainteja ja vaihtoehtoja voidaan harkita projektin kehittyessä.

Lopputuotteiden kuljetus edellyttää olemassa olevan rautatieinfrastruktuurin käyttöä. Tämä infrastruktuuri tarvitsee kunnostamista, jotta sen kautta voidaan kuljettaa rikastetta jopa 13 miljoonaa tonnia vuodessa Äkäsjokisuu / Rautuvaara - Kolari - Tornio rautatietä pitkin. Tällä hetkellä satamavaihtoehtoa tutkitaan, mutta mahdollisina vaihtoehtoina ovat lukuisat Perämeren satamat mm. Kemi, Tornio, Kalix ja Luleå. Lisäksi tutkitaan toista satamaa, joka sijaitsee Atlantin rannikolla Narvikissa. Tuotteiden kuljettaminen Narvikiin vaatisi uuden rautatien Svappavaaraan joka vähentäisi liikenteen kuormitusta Äkäsjokisuu / Rautuvaara - Kolari - Kemi rautatiellä.

Tärinän osalta kriittisimmät tulevista toimista ovat varsinainen kaivostoiminta ja lopputuotteen rautatiekuljetukset. Tärinän lähde kaivostoiminnassa on pääasiassa räjäyttäminen, mutta myös lastaus ja kuljetukset voivat aiheuttaa tärinävaikutuksia. Kaivostoiminnasta ja liikenteestä lähtevä tärinä voi aiheuttaa vaurioita läheisiin rakennuksiin sekä rakenteisiin ja häiritä ihmisiä.

Nykyiseen liikenteeseen liittyvät tärinävaikutukset johtuvat vain raskaiden ajoneuvojen liikenteestä alueella (mm. metsätalous). Kaivostoimintaan liittyviä tärinävaikutuksia, kuten räjäytyksiä ei tällähetkellä tapahdu. Tällä hetkellä yhdelläkään kaivosalueella ei ole raskasta teollisuustoimintaa.

1.2 Tärinän perustilanteen laajuus

Tässä tutkimuksessa tärinäolosuhteet kaivoksilla on kuvattu käyttäen vain laadullisia menetelmiä. Rautatien osalta arviointi edellyttää lisäkeskusteluja suomalaisen ratahallintokeskuksen, nyk. liikenneviraston kanssa (RHK), joka vastaa tärinän aiheuttamista ongelmista rautatieliikenteessä. Jos Ruotsin rautatieyhteydet on otettava huomioon, tarvitaan vastaavia keskusteluja Ruotsin rautatieviranomaisten kanssa (Banverket).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva1.Yleiskarttatutkimusalueesta.

2TÄRINÄ

2.1 Tärinän perusteet

Tärinä on aaltoliikettä joka aiheutuu energialähteestä, muun muassa kivien räjäytyksestä tai liikenteestä. Kun tärinä välittyy maan kautta, sitä kutsutaan etenemiseksi. Kun tärinäaallot siirtyvät pois energialähteestä värähtely vähenee tai vaimenee.Maalaji ja -kerrokset vaikuttavat siihen, miten tärinää leviää maassa. Leviäminen on merkittävintä pehmeissä ja kosteissa sedimenteissä - savet, siltit, lietteet ja turpeet.

Tärinä on ympäristöriski joka on verrattavissameluun. Tärinän vaikutukset tulisi ottaa huomioon suunnittelun alkuvaiheissa ja rakentamistoiminnassa, jotta rakennukset ja ihmiset eivät altistu tärinälle. Yleensä ihmiset kokevat tärinästä häiriötä, joka vähentää asumismukavuutta sekä vaikuttaa heidän elämänlaatuunsa. Maan tärinä, varsinkin kun se syntyy räjäytystoiminnasta, voi aiheuttaa rakenteellisia vaurioita rakennuksiin.

Kaivostoimintaa esiintyy toisinaan suhteellisen lähellä asuinrakennuksia, jotka siten altistuvat tärinälle. Tärinää, joka aiheutuu räjäyttämisestä, voidaan vähentää esimerkiksi kaivosteknisillä toimenpiteillä, räjähteiden kokoa pienentämällä, räjäytysviiveellä jne. Oikein suunniteltu räjäytys käyttää räjähdyksessä muodostuvan energian kallion murtamiseen. Huonosti suunniteltu räjäytys aiheuttaa enemmän tärinää johtuen tuhlatusta energiasta. Northland

Copyright © Pöyry Environment Oy

valmistelee räjäytystöiden hoitosuunnitelmaa. Maan tärinän seurantaa tarvitaan kaivoksissa, jottapystytäänestämäänrakenteellisiavahinkojajahäiriötäihmisille.

2.2Tärinänraja-arvot

Tärinän ympäristövaikutuksia voidaan arvioida koskien rakenteellisten vaurioiden riskiä ja toisaaltaarvioimallaihmistentuntemaahäiritsevänvoimakastatärinää.

2.2.1 Rakenteelliset vahingot

Liikenteen aiheuttama tärinä

Liikenteeseen liittyvä tärinä ylittää hyvin harvoin raja-arvot, joiden ylittäminen voi aiheuttaa vahinkoa rakenteisiin tai rakennuksiin. Raja-arvot rautatieliikenteelle on antanut VTT raportissa "Rautatieliikenteen aiheuttaman tärinän vaikutus rakenteisiin". Niiden perusteella voidaan arvioida rakennuksien vahinkoherkkyyttä. Herkkyys vaihtelee riippuen hallitsevasta taajuudesta.

Raja-arvot rakennuksien rakenteellisiin vaurioriskeihin ovat seuraavat:

x rakennuksille, jotka ovat hyvin jäykistettyjä ja normaalissa kunnossa. tärinänopeuden pystysuoran heilahduskomponentin suurin arvo on 8 ... 12 mm/s

x perinteisesti rakennetuille rakennuksille (betoni, tiilija puu), jotka ovat hyvässä kunnossa, tärinänopeuden pystysuoran heilahduskomponentin maksimiarvo on 4 ... 6 mm/s

x värähtelyherkille rakennuksille tärinänopeuden pystysuoran komponentin enimmäisarvo on 2 ... 4 mm/s

Räjähdyksen aiheuttama tärinä

Räjäytystöiden tärinävaikutukset ovat lyhytaikaisia, joten raja-arvot on asetettu suuremmaksi kuin liikenteen tärinän. Liikenteeseen liittyvä tärinä on usein pitkäaikaista, minkä seurauksena se aiheuttaa enemmän rasitusta rakenteisiin.

Räjäytystöiden ja kaivostoiminnan raja-arvot, jotka kohdistuvat normaaleihin asuinrakennuksiin ovat:

x hiekka, sora, savi, pohjavesitason alapuolella 18 mm/s (ei vahinkoa) ... 30 mm/s (vähäiset vahingot)

x moreeni, liuske, pehmeä kalkkikivi 35 mm/s (ei vahinkoa)…55 mm/s (vähäiset vahingot)

x kallioperä 70 mm/s (ei vahinkoa)…100 mm/s (vähäiset vahingot)

Hyväksyttävä tärinänopeusarvo (esimerkiksi kaivostoimintaan liittyvien räjäytystöiden aiheuttamat) rakennuksille, etäisyyden funktiona, lasketaan kaavalla:

v = Fk × v1

jossa F k = rakennuskäytäntökerroin ja

v1 = tärinänopeus eri etäisyyksillä ja erityyppisille perustusolosuhteille etäisyyden funktiona (mm/s)

Copyright © Pöyry Environment Oy

Rakentamiskäytäntökerroin normaaleille rakennuksille on F k = 1, massiivista tärinää sietäviin rakenteisiin(raskaatrakenteetkutensillatjne.)F k =1...2jatärinäherkkiinrakenteisiin (esimerkiksi historialliset rakennukset, kirkot, museot jne.) F k = 0 , 5 ... 1.

Tärinänopeuden arvo v 1 riippuu etäisyydestä ja perustusmenetelmästä seuraavasti (Vuolio 1991):

Etäisyys(m) Hyväksyttävä tärinän nopeusarvo v 1 (mm/sek)

Maa-aines: irto Maa-aines: kiinteä Kiinteä kivi moreeni, hiekka, sora, savi moreeni, liuske, pehmeä kalkkikivi

Ruotsalaisen standardin mukaan SS 460 48 66 (Vibration och stöt- Riktvärden för sprängningsinducerade vibrationer i byggnader - Tärinä ja isku - Räjähdyksen aiheuttama tärinä rakennuksissa) raja-arvot räjäytystöihin lasketaan kaavasta:

v = v0 × Fk × Fd × Ft

jossa V0 = korjaamaton tärinänopeus, mm/s. Riippuu maalajista. Välillä 18-70mm/s

FK = rakentamiskerroin, riippuu materiaalista ja rakennuksen tyypistä. Välillä 2,5-0,3

Fd = etäisyyskerroin. Välillä 2-0,2

Ft = toimintakerroin. Määrittää onko räjäyttäminen lyhyt- vai pitkäaikaista. Välillä 1-0,75

Hyväksyttävä tärinäarvot voidaan määritellä tarkemmin tapauskohtaisella tärinätestillä paikanpäällä. Herkät laitteet rakennuksissa saattavat merkittävästi vähentää hyväksyttävää tärinäarvoa, kuten tietokoneet sekä muut elektroniset ja sähkölaitteet. Niiden vaikutus hyväksyttäviin tärinäarvoihin ja toimet niiden suojelemiseksi (esim. värähtelyn vaimentimen) on määritettävä tapauskohtaisesti.

Copyright © Pöyry Environment Oy

2.2.2 Häiriöt ihmisille

Häiriökokemus melusta sekä tärinästä vaihtelee eri henkilöillä (subjektiivinen kokemus). Tutkimusten mukaan tärinä koetaan tunteena rakennuksen liikkeestä ja toisaalta kuulohavaintoina joka voi johtua esim. ikkunoiden helinästä ja koristeista aiheutuvista äänistä. Tärinä aiheuttaa samanlaisia haittavaikutuksia kuin ääni, esimerkiksi unihäiriöitä ja keskittymisvaikeuksia sekä epämukavuuden tunnetta ja pelkoa kiinteistö- ja terveysvaikutuksista.

Ihmisen havaintokynnys tärinän suhteen on vähäinen, jos se raportoidaan värähtelynopeuden avulla, noin 0,1 ... 0,2 mm / s.

Pohjoismaisten tutkimusten mukaan (Norja), kun liikenteen tärinän suurin arvo on 0,5 ... 1 mm / s (tärinä luokka C, katso kappale 2.3) keskimäärin 15 % ihmisistä tuntee tärinän häiritsevänä ja voi valittaa häiriöstä. Kun maksimiarvo tärinässä nousee 1 ... 2 mm/s (tärinä luokka D) keskimäärin 25 % ihmisistä tuntee tärinän häiritsevänä ja voi valittaa häiriöstä.

Kaivoskohteissa on usein havaittu, että värähtelyt joiden suuruudet ovat 0,5 mm/s ovat aiheuttaneet häiriötä ympäristössä (Vuolio 1991).

2.2.3 Paineaalto

Kun räjähde räjähtää, paineaalto etenee ilman välityksellä lähiympäristöön. Korkein paineaalto etenee lähiympäristöön avoimessa tilassa yhdessä pintapanoksen (ulkoinen räjähde) räjähdyksen kanssa - räjäytysreiän panokset ja räjähteet aiheuttavat paineen laskua verrattuna pintapanokseen. Pintapanoksen käyttö asuinalueilla on yleensä kielletty.

Arvioitaessa paineaallon haitallisia vaikutuksia rakenteisiin, kaksi erilaista kuormitustyyppiä on erotettava:

x painekuormitus

x impulssikuormitus

Jos suurin paine on pienempi kuin staattinen lujuus, ei ole mitään vaurioiden vaaraa, olettaen, että resonanssia ei tapahdu ja paine laskee nopeasti. Jos painehuiput ovat erittäin korkeita ja lyhytaikaisia, voidaan paineimpulssikuormitusta käyttää vikakriteerinä.

Ruotsin tilastollisen tutkimuksen mukaan (SS 02 52 10 Vibration och StötSprängningsinducerade luftstötvågor - Riktvärden för byggnader - Tärinä ja isku - Räjäytyksen aiheuttama ilman tärinä) seuraavia arvoja heijastuspaineesta on ehdotettu rikkovaksi rajaarvoksi rakenteissa ja ikkunalasissa eri etäisyyksillä:

x matka lyhyempi kuin 100 m, hyväksyttävä heijastuspaine < 10 millibar ( 1 000 Pa)

x matka pitempi kuin 100 m, hyväksyttävä heijastuspaine < 5 millibar (500 Pa)

Empiirinen kokemus on osoittanut, että paineaallon aiheuttama vaarallinen seuraus avolouhoskaivostoiminnassa koostuu pääasiassa ulkoisista panosräjähdyksistä. Kun lataus on asetettu porausreikään ja suun reiässä on etupanos, on havaittu, että siinä tapauksessa hyväksyttäviä rakenteellisen tärinän raja-arvoja ei ole ylitetty, eikä paineaalto aiheuta vahinkoa edes alle sadan metrin etäisyyksillä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kun etäisyys rakennuksen ja räjäytyksen kohteen välillä on pitkä, hetkellinen lataus voi myös ollasuuri,johtuentärinäteknisistäseikoistatärinänopeudenarvonaiheuttamapaineaallonpaine voi olla suurempi kuin maaperän tärinän tärinänopeus. Kun suuria avolouhoskenttiä räjäytetään, paineaallon painetta pitää myös havainnoida maaperän tärinän lisäksi.

2.3 Tärinää koskeva lainsäädäntö

Suomessa tärinän viitearvoja ei ole säädetty. Kuitenkin ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja Suomen rakentamismääräyskokoelma (B3/2004) velvoittavat ottamaan huomioon liikenteen aiheuttaman tärinän ympäristövaikutukset. Tärinä ei saa vaurioittaa rakennusta tai aiheuttaa liiallista häiriötä ihmisille sen sisällä. Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) korostaa toimivan osapuolen vastuuta. Tämä laki suojelee yksityisten henkilöiden oikeuksia saada korvauksia ympäristövahingoista, mukaan lukien tärinän aiheuttamat vahingot.

VTT (2004) on suositellut käyttämään Norjalaista kansallista standardia NS 8176 mitattaessa/arvioitaessa liikenteen tärinän haitallisia vaikutuksia. Räjäytystöille ei ole asetettu lainsäädännöllisiä raja-arvoja. Taulukossa 1 esitetään liikenteen aiheuttaman tärinän luokat ja viitearvot perustuen Norjalaiseen kansalliseen standardiin NS 8176.

Tärinän luokka Tärinän vaikutusten kuvaus

A Hyvät asumisolot Ihmiset eivät yleensä havaitse tärinää.

B Suhteellisen hyvät asumisolot Ihmiset saattavat tuntea tärinän, mutta eivät koe sitähäiritsevänä.

C Viitearvouusienrakennuksienjaliikennereittien suunnitteluun. Keskimäärin 15 % asukkaista kokevat tärinänhäiritsevänäjasaattavattehdävalituksen häiriöstä.

D Tärinä,jokakohdistuuvanhempiinrakennusalueisiin. Keskimäärin 25 % asukkaista kokee tärinän häiritsevänä ja saattavat tehdä valituksen häiriöstä.

” 0,30

” 0,60

Taulukko 1. Liikenteen tärinän luokittelu pohjautuen norjalaiseen standardiin. NS 8176, 1999.

Luokitteluohjeen mukaisesti arvo v w, 95 on tilastollinen maksimi taajuuspainotetun tärinän tehollisarvosta. Tehollinen arvo vw, 95 = 0,3 mm/s luokassa C vastaa tärinänopeuden huippuarvoa noin 0,5 ... 1 mm/s. Tehollinen arvo vw,95 = 0,6 mm/s luokassa D vastaa tärinänopeuden huippu-arvoa noin 1 ... 2 mm/s.

Ihmisen havaintokynnys tärinän suhteen on vähäinen, tärinänopeuden avulla ilmoitettuna, noin 0,1 ... 0,2 mm/s.

Tärinän huippuarvo kuvaa parhaiten tärinän aiheuttamaa rasitusta rakenteisiin. Tehollisarvo kuvaa tärinän vahvuutta mittausjaksossa tärinän huippuarvoa paremmin.

Ruotsissa ympäristönsuojeluvirasto, yhdessä ruotsalaisen Ratahallintokeskuksen ja asumisen, rakentamisen ja kaavoituksen kansallinen hallituksen kanssa, on asettanut tavoitteekseen määritellä raja-arvot liikenteestä aiheutuvalle tärinälle. Menettelyohjeet arvoille tehtiin (Banverket, 1997). Esitetyt raja-arvot eivät ole sitovia, kaikkia toimintoja tarkastellaan teknisyyden, taloudellisuuden ja ympäristön kannalta. Ruotsin raja-arvot tärinään vastaavat lähes Norjalaista standardia (NS 8176). Raja-arvot ovat hieman korkeampia kuin Norjalaiset arvot, joita käytetään Suomessa; vanhat reitit ja asuinalueet v w,95 <1,0 mm / s (tärinä luokka D) ja uudet asuinalueet ja liikenneväylät joita kehitetään v w,95 <0,4 mm/s (tärinä luokka C)

Copyright © Pöyry Environment Oy

Vaikka kaivostoiminnan aiheuttaman tärinän valvontaa ei ole laissa määrätty, seuranta on tarpeenjottapystytäänestämäänrakenteellisiavahinkojajahäiriöitäihmisille.Onmyösyleinen käytäntö tarkastaa rakennuksia vaikutusalueella ennen toiminnan aloittamista, mikä mahdollistaa myöhemmin rakenteellisten vahinkojen vertailua jos niitä on tapahtunut. Toiminnallinenosapuolionvastuussavahingoistajotkaaiheutuvattärinästä;epäselvissä tilanteissa rakentamistarkastusraportit sekä seurantatiedot ovat hyödyllisiä. Ruotsalaisen standardin SS 460 48 66 mukaan rakennukset, jotka ovat 50 metrin sisään räjäytysalueelta, on tarkistettavajosneovatrakennettukalliolle,ja100metrinsisään,josneovatrakennettusavelle.

Copyright © Pöyry Environment Oy

TUTKIMUSALUEIDEN KUVAUKSET

2.4 Tapuli ja Stora Sahavaara

Tapulin kaivos sijaitsee asumattomalla alueella ja on arvioitu että tärinä ei aiheuta merkittäviä vaikutuksia asuntoihin, rakenteisiin tai ihmisiin. Lähimmät asutut rakennukset sijaitsevat Kaunisvaaran kylässä, yli 3 km Tapulin avolouhokselta etelään.

Suunniteltu Stora Sahavaaran kaivos sijaitsee Sahavaaran kylän vieressä, yksi asunto on suunnitellun louhoksen rajojen sisällä. Northland keskustelee parhaillaan kiinteistön omistajan kanssa aiheeseen liittyen. 20 asuntoa on alle 500 metrin päässä tulevaisuuden avolouhoksesta (kuva 2). Räjähdystärinän minimointi on olennaista Stora Sahavaara kaivoksen lähellä olevan asutuksen takia. Sahavaaran kylässä on noin 80 asukasta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 2. Stora Sahavaaran avolouhos ja Sahavaaran kylä. Vyöhykejako louhoksen ympärillä on 100 metriä.

Pajalan alueella pintamaa koostuu pääasiassa turpeesta, koska Sahavaaran-Kaunisvaaran kylien ympärillä on suuria soita. Sahavaara ja Kaunisvaaran kylät kuitenkin sijaitsevat koholla olevilla moreenialueilla (kuva 3). Kallioperän paljastumat ovat harvinaisia. Lajittuneet sedimentit ovat lähes olemattomia kaivosalueilla. Perustuen tutkimuksiin, vallitseva maalaji alueella on silttinen hiekkamoreeni. Merkkejä pehmeistä savisedimenteistä ei ole löytynyt kaivosten ja asutusten välillä. Maaperäkairaustuloksista päätellen Tapulin alueella ei esiinny silttisedimenttejä soisilla alueilla.

Tärinä- ja paineaalto mittauksia on tehty Nitro Consult AB:n toimesta Stora Sahavaaran koelouhostoiminnan aikana 14.2.-15.2.2007.

Mittausten mukaan (kohde 1, Johan Essberg Estate), tärinäarvot ovat 0,17 ... 0,275 mm/s ja paineen arvo 3,5 ... 7,0 Pa. Räjähteen latausta ei ole kuitenkaan esitetty raportissa.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 3. Maaperäkartta Stora Sahavaaran avolouhoksesta ja Sahavaaran kylästä. Vyöhykeväli louhoksen ympärillä on 100 metriä.

2.4.1 Tärinän mittaustulokset Stora Sahavaaran koelouhoksella

Tärinän ja paineen mitatut vaikutukset ovat olleet käytetyillä räjähdemäärillä alhaiset (tuntematonlataus).Mittaustenmukaanräjäytystyöteivätaiheutavahinkoarakennuksille ympäristössä, eivätkä mitatun tärinän ja iskujen aaltoarvot ylitä ihmisen havaintokynnystä. Näitä mittauksia voidaan hyödyntää jatkossa eri räjähdysainelatauksien vaikutusten arvioinnissa,muttaperusteellinenarviointivaatiienemmäntärinämittauksia.

2.5Hannukainen

Hannukaisessa on pieni joukko vakituisiaasuntoja ja kesämökkejä tien 940 ja Äkäsjoen varrella. Alueella kaksi asuntoa, jotka sijaitsevat lähempänä kuin 500 m lopullisen louhoksen reunasta (kuvio 4). Asuinrakennuksia ei ole louhoksen pohjoispuolella. Kuvassa näkyvä louhos esittää Hannukaisen kaivoksen viimeistä vaihetta, noin kymmenen vuoden kaivostoiminnan jälkeen. On myös mahdollista, että louhoksen eteläreuna ei ulotu koskaan näin pitkälle etelään. Kaivostoiminta on tarkoitus aloittaa olemassaolevasta Laurinojan louhoksesta, joka sijaitsee keskellä suunniteltua "isolouhos"-aluetta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 4. Hannukaisen avolouhos ja lähimmät rakennukset (mustat rakennukset ovat asutettuja, harmaat asumattomia). Vyöhykeväli louhoksen ympärillä on 100 metriä.

2.6

Alueen maaperä koostuu lähinnä moreenista (kuva 5). Alueen moreeni koostuu pintamoreenista ja sen alla olevat kerrokset koostuvat kallioperää peittävästä pohjamoreenista. Moreenin paksuus vaihtelee, se on paikoittain jopa 20 m. Hiekkaisia tai jopa soraisia esiintymiä on olemassa monin paikoin alueella, mm. avolouhoksen ympärillä. Useita alueita Laurinojan louhoksen pohjoispuolella peittää turve. Äkäsjoen ja Valkeajoen jokilaaksoissa kaivosalueen etelä- ja länsipuolella esiintyy laajoja glasifluviaalisia harjumuodostelmia. Harjut sisältävät pääosin hiekkaa. Savisia tai silttisiä sedimenttejä ei tiedetä esiintyvän alueella.

Karkeamurskaus ja rikastus magnetiittirikasteen tuottamiseksi tapahtuvat lähellä kaivoksia. Stora Sahavaarassa ja Tapulissa on yhteinen rikastamo, kun taas Hannukaisessa on oma rikastamo lähellä avolouhosta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 5. Maaperäkartta Hannukaisen avolouhoksesta ja lähimmistä rakennuksista Vyöhykeväli louhoksen ympärillä on 100 metriä.

Muut tutkimusalueet

Magnetiittirikasteen jatkokäsittely voi tapahtua pelletointilaitoksissa. Lopullista päätöstä pellettitehtaiden sijainnista ei ole tehtytätä raporttia kirjoitettaessa. Mahdollisia sijoituspaikkoja pellettitehtaalle ovat vanhan sementtitehtaan alue Äkäsjokisuussa, Rautuvaara Suomessa tai Kaunisvaaran kylä, Ruotsissa.

Äkäsjokisuussa on lukuisia taloja 1 km säteellä, lähinnä Ruotsin puolella Muonionjokea, Huukin kylässä (kuva 6). Vanhan sementtitehtaan välittömässä läheisyydessä ei ole asukkaita. Lähin talo on noin 700 metrin päässä sementtitehtaan alueesta. Tulevaisuudessa mahdollinen tärinän aiheuttaja tällä alueella olisi lähinnä rautatieliikenne lastausasemalla. Äkäsjokisuun alueen maaperä koostuu moreenista ja jokien sedimenteistä/hiekasta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuva 6. Äkäsjokisuun alue ja lähimmät rakennukset (mustat rakennukset ovat asutettuja, harmaat asumattomia). Vyöhykeväli louhoksen ympärillä on 100 metriä.

Rautuvaaran alue on lähes asumatonta. Vanhan teollisuusalueen lähellä on vain yksi talo, noin 300metriäpohjoiseenvanhastaRautuvaaranrikastamosta.Seuraavaksilähimmätrakennukset ovat vakituisia asuntoja ja kesämökkejä Äkäsjoen varrella, jotka ovat yli 3,6 km pohjoiseen Rautuvaaran alueelta ja jätevedenpuhdistamolta, joka on 3,75 km koilliseen Rautuvaaran alueesta.Tulevaisuudessamahdollinentärinänaiheuttajatälläalueellaolisilähinnä rautatieliikenteen lastausasema. Rautuvaaran alueen maaperä koostuu moreenista ja turpeesta.

Kaunisvaara on pieni kylä, jossa on 80 asukasta. Mahdollisen pelletointilaitoksen ja rautatien lastausasemansijaintejaeiolevieläpäätetty,muttaKaunisvaaranalueellanämäpalvelutolisi mahdollista sijoittaa niin, että tärinä ei aiheuta ongelmia olemassa oleviin rakennuksiin (esimerkiksikaakkoonkylästä).Kaunisvaaran,kutenSahavaarankinkylä,sijaitsee moreenialueellajotaympäröivätsuuretsuot.

3NYKYINENTOIMINTAJATÄRINÄTUTKIMUSALUEELLA

Nykyisin alueella ei ole raskasta teollisuutta tai kaivostoimintaa. Raskas liikenne koostuu pääasiassa satunnaisista raskaista ajoneuvoista, kuten puunkuljetuskuorma-autoista ja kairauskoneiden kuljetuksista.

Keskimääräinen päivittäinen liikenne pääteillä Hannukaisen alueella on alhainen: tiellä 940 on 710-750 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista alle 50 on raskaita ajoneuvoja. Hannukaisen sivukivivarastolla on pienimuotoista kivenmurskaustoimintaa. Äkäsjokisuussa, tiellä 21 Kolarista Kilpisjärvelle, keskimääräinen vuorokausiliikenne on 500 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista 80 on raskaita ajoneuvoja. Rautuvaaran tai Äkäsjokisuun kiskoilla ei ole junaliikennettä. Juna pysähtyy Kolariin pari kertaa viikossa.

Ruotsissa sekä Tapulin ja Stora Sahavaaran kohteet ovat lähellä tietä 99 (Tapuli 1,8 km ja Sahavaara 1,3 km). Keskimääräinen vuorokausiliikenne tällä tiellä on 190 ajoneuvoa vuorokaudessa, joista 15 on raskaita ajoneuvoja.

Liikenteen aiheuttama tärinä on merkittävintä pehmeällä ja märällä sedimentillä - savessa, siltissä, lietteessä ja turpeessa. Kovissa ja karkearakeisissa maalajeissa kuten moreenissa ja hiekassa tärinän eteneminen on paljon vähäisempää: liikenteen tärinä ei etene kauas lähteestä. VTT: n raportissa "Suositus liikenteen aiheuttaman tärinän arvioinnista maankäytön suunnittelussa" on esitelty kolme eri tasoa arvioitavaksi. Arviointitaso 1 näyttää, jos tarkempia tutkimuksia värähtelystä tarvitaan. Taso 2 perustuu laskennalliseen arviointiin, joka perustuu liikenteen määrään ja tarkempiin maaperän ominaisuuksiin. Taso 3 on kaikkein yksityiskohtaisin arviointitaso; se vaatii aina tärinämittauksia maaperässä.

Suositeltu turvaetäisyys Liikennetyyppi Maaperän tyyppi

500m Tavarajuna (3500 t, 90 km/h) Pehmeä

200 m Pikajuna (140 km/h) Pehmeä

100m Tavara- ja pikajunat Kova

100m Paljonliikennettä(100km/h,päätie) Pehmeä

100 m Paljon liikennettä ja nopeushidasteita (40 km/h) Pehmeä

50m Paljon liikennettä (40 km/h, katu) Pehmeä

15m*) Paljon liikennettä (päätiet ja kadut mukaan lukien nopeushidasteet)

*)Poislukientiet,joillaonsatunnaisestipaljonliikennettä

Taulukko 2. Arvioidut turvaetäisyydet. Jos etäisyys on suositeltua suurempi, lisätutkimuksia tärinän suhteen ei tarvita. (VTT 2006).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kova

Taulukossa 2 esitettyihin arvoihin perustuen (arviointi taso 1), tärinä on tällä hetkellä merkityksetön asia kaikilla alueilla. Suojaetäisyys tiehen on 15 metriä, jos maa on kovaa ja liikenne koostuu raskaista ajoneuvoista ja henkilöautoista ja hidasteista. Jos raskas liikenne on satunnaista, suojaetäisyyttä ei tarvita. Koska kaikki rakennukset Kaunisvaaran, Sahavaaran ja Hannukaisen alueilla rakennetaan vankkaan moreeniin, soraan tai hiekkaan ja raskas liikenne on satunnaista, lähempiä tutkimuksia tärinästä ei tarvita tässä vaiheessa.

Jos raskaan liikenteen määrä kasvaa merkittävästi tiellä 99, yhdeksän rakennusta sijaitsee lähempänä kuin 15 metrin päässä tiestä. Neljä näistä rakennuksista sijaitsee Sahavaaran kylässä (kuva 7), neljä Kaunisvaaran kylässä ja yksi näiden kylien välissä. Noin puolet rakennuksista (4) ovat asumattomia (varastoja, latoja). Tiellä 940 Hannukaisessa pari latoa on pienemmällä suojaetäisyydellä kuin 15 metrin päässä tiestä. Tiellä 21 Äkäsjokisuusta Kolariin on vain yksi lato/varasto lähempänä kuin 15 metrin päässä tiestä.

Kuva 7. Sahavaaran kylä. Päätieltä alle 15 metrin päässä sijaitsevat rakennukset on merkitty punaisella.

Taulukon 2 mukaan, suojaetäisyys tavaraliikenteessä käytettäviin rautateihin on 100 m (kovalla maalla) tai 500 m (pehmeällä maalla). Kolarin alueella maaperä on pääosin moreenia, soraa ja hiekkaa ja rakennukset ovat näillä kovilla maalajeilla. Alle 100 metrin päässä rautatiestä ei ole rakennuksia, paitsi rautatieliikenteen lastauspaikkoja. Suojaetäisyyksien mittaaminen rautatielle Kolarista Tornioon vaatisi valtavasti yksityiskohtaisia topografisia ja maaperäkartta-aineistoja, eikä se siten kuulu tämän tutkimuksen rajauksen piiriin.

Copyright © Pöyry Environment Oy

4 LOPPUPÄÄTELMÄT

Tämä tärinän perustilatutkimus tehdään, jotta voidaan arvioida nykyistä tärinää kaikkien toiminta-alueiden lähistöllä. Tulevaisuuden kaivosalueita on tarkistettu ja suunniteltujen avokaivantojen ja rakennusten läheisten louhosten rajat on tunnistettu. Maaperän ominaisuudet on kuvattu perustuen maaperägeologisiin karttoihin ja maaperätutkimuksiin Tapulissa.

Tärinän osalta kriittisimmät tulevista toimista ovat varsinainen kaivostoiminta ja lopputuotteiden rautatiekuljetukset. Molemmat toimet voivat aiheuttaa tärinää ja siihen liittyviä vaikutuksia läheisiin rakennuksiin, rakenteisiin ja ihmisiin. Kaivostoimintaan liittyvän tärinän arviointi, suosituksien seuranta ja ehdotukset tärinän vähentämiseksi ovat osa vaikutusten arviointia ja vaatiivat tarkempia tutkimuksia.

Nykyiset liikenteeseen liittyvän tärinävaikutukset johtuvat pelkästään raskaasta liikenteestä alueella. Kaivostoimintaan liittyviä tärinävaikutuksia ei esiinny tällä hetkellä, kun yhdelläkään tutkimusalueista ei ole kaivostoimintaa tai muuta teollista toimintaa.

Perustuen VTT:n esittämiin suojaetäisyyksiin ja keskimääräiseen vuorokausiliikenteeseen pääteillä, tärinä on tällä hetkellä merkityksetön asia kaikilla alueilla. Satunnainen vilkas liikenne ei vaadi turvaetäisyyttä tärinän lähteestä. Jos raskaan liikenteen määrä kasvaa merkittävästi, suojaetäisyys on 15 metrin päässä teistä, koska maaperä alueilla on pääasiassa kovaa moreenia, soraa tai hiekkaa. 12 rakennusta on lähempänä kuin 15 metrin päässä teistä 99, 940 ja 21. Yli puolet niistä on asumattomia latoja/varastoja.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Lähteet

Banverket. 1997. Buller och vibrationer från spårbunden linjetrafik. Riktlinjer och tillämping. BanverketochNaturvårdsverket.

VTT, 2002. The vibration effect to the structure caused by the railway traffic. Technical ResearchCentreofFinland,Espoo.

VTT,2004.Theguidelinesformeasuringtrafficvibrationandclassification.TechnicalResearch CentreofFinland,Espoo.

VTT,2006.Recommendationforevaluationoftraffic-inducedvibrationsinplanningofland use.TechnicalResearchCentreofFinland,Espoo.

Vuolio,R.,1991.BlastingWorks,TheFinnishEarthConstructionTradeUnion

www.luoteis-lappi.com/arkisto/kaunisvaara-odottaa-kruuvaa.html

www.luoteis-lappi.com/arkisto/kaunisvaarassa-kyllahan-se-paljon-vaatii-etta-tasta-poissiirtyy.html

Copyright © Pöyry Environment Oy

Northland Exploration Finland Oy

Pajalan ja Kolarin rautamalmiprojekti

Maaperän ja pohjaveden perustilatutkimus

Loppuraportti

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kaikki oikeudet pidätetään. Tätä asiakirjaa tai mitään sen osaa ei saa kopioida tai tuottaa uudelleen ilman kirjallista lupaa Pöyry Environment Oy:ltä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Sisäinen asiakirjakontrolli

Asiakas Northland Exploration Finland Oy Otsikko

Projekti Soil and groundwater baseline study

Vaihe

Projekti Nro. 9M707011

Luokitus BOR

Piirrustus/Rek./Sarja Nro.

Tiedoston nimi sgw_baseline_report_final_290408-fin_tarkistettu.doc

Tiedoston sijainti

Järjestelmä Microsoft Word 10.0

Ulkoinen osuus Northland Resources Inc.

Sisäinen osuus GF, OG, OR

Avustus Vastuullinen BU

Tarkistukset: Alkuperäinen

Asiakirjan päiväys

30.4.2008

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus Pekka Tuomela

Hallinnan päiväys

21.4.2008

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus Pauli Saksa

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Asiakirjan päiväys

Kirjoittaja/sijainti/allekirjoitus

Hallinnan päiväys

Tarkastaja/sijainti/allekirjoitus

Muutos viimeisessä tarkistuksessa

Copyright © Pöyry Environment Oy

Yhteyshenkilö

Urheilukatu 5-7

FI-96100 Rovaniemi

Finland

Kotipaikka Helsinki, Finland

Y-tunnus. 0196118-8

Puh. +358 10 33280 www.environment.poyry.fi

Pöyry Environment Oy

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tausta

Yhteenveto

Northland Resources Inc. kehittää Sahavaaran ja Tapulin malmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi sekä Sahavaaraan että Hannukaiseen on suunnitteilla rikastamot. Rikaste molemmista kaivoksista on tarkoitus kuljettaa pelletointilaitokseen joka rakennetaan joko Äkäsjokisuuhun tai vaihtoehtoisesti Kolarin Rautuvaaraan. Pelletit aiotaan kuljettaa vientisatamiin Äkäsjokisuusta Suomen Tornioon kulkevaa rautatietä pitkin. Satamavaihtoehto on harkinnan alla.

Northland Resources Inc. on suunnitellut aloittavansa kaivoshankkeita varten ympäristövaikutusten arviointien ja tarvittavien lupahakemuksien tekemisen. Tämä maaperän- ja pohjaveden- perustilatutkimus on osa erilaisia perustilatutkimuksia, jotka laaditaan YVA:aa ja lupamenettelyitä varten. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja dokumentoida maaperän ja pohjaveden nykytilaa kaivostoiminta-alueille. Lisäksi alueen maisemaa ja maantiedettä on myös tarkasteltu. Näin pystytään seuraamaan millaisia vaikutuksia tulevaisuuden kaivostoiminnalla on alueen ympäristöön.

Kenttätutkimukset toteutettiin marras-joulukuussa 2007. Tutkimukset ovat vielä osittain kesken, koska pääsy Äkäsjokisuun alueelle on ollut rajoitettu. Muut tutkimukset tehdään lähitulevaisuudessa, ja tämä raportti tarkistetaan soveltuvin osin.

Kaikkiaan 39 pohjavesiputkea on asennettu Sahavaaran, Tapulin ja Hannukaisen alueille. Maaperän stratigrafia kirjattiin ylös kenttätutkimuksien aikana. Pohjaveden pinnat mitattiin pohjavesiputkista näytteenoton aikana. Laajat laboratoriotutkimusanalyysit suoritettiin maaperä- ja vesinäytteille.

Keskeiset havainnot Sahavaara-Tapuli alueella:

- Hydraulinen johtavuus pintamaaperässä tällä alueella ei ole kovin hyvä, pohjautuen maaperänäytteiden raekokojakautumaan ja alueella havaitusta pohjavesipinnan gradienteista.

- Moreenikerrostumat ovat paikoin melko paksuja ja pohjavesipinta on syvällä paikoissa, joissaon korkeampi topografia ja paksut maapeitteet.

- Yleisesti ottaen pohjavesi on laadultaan hyvää.

- Pohjavettä käytetään juomavetenä alueella. Sahavaaran alueella on useita yksityisiä kaivoja aktiivisessa käytössä. LisäksiKaunisvaarassa on kunnallinen vesilaitos.

- Pohjaveden antoisuus on heikko ja siitä syystä monissa talouksissa vanhat kaivot on vaihdettu myöhemmin kairattuihin kallioperäkaivoihin

- Kallioperäkaivot ovat usein syviä, joka voi viitata huonoon pohjaveden tuottoon sekä kallioperän alhaiseen vedenjohtavuuteen. Tämä olisi hyvä varmentaa vedenjohtavuus mittauksilla. Mittauksissa tulee ottaa huomioon, että veden virtaus on keskittynyt kallioperän heikkousvyöhykkeisiin.

Keskeiset havainnot Hannukaisen alueella:

- Hiekkamoreeni on vallitseva alueella, mutta myös karkeampia sedimenttejä esiintyy (hiekka/sora).

- Maaperän hydrauliset ominaisuudet ovat paremmat kuin Kaunisvaaran alueella: mutta niitä ei silti voida pitää laadullisesti kovin hyvinä.

- Kaivosalueella on vain muutamia aktiivisessa käytössä olevia kaivoja

Copyright © Pöyry Environment Oy

- Pohjaveden laatu on pääosin hyvä. Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuudet ovat osittain normaaliasuuremmat.

- Kallio- ja maaperän koostumus vaikuttaa selvästi pohjaveden laatuun, erityisesti lähellä Kuervaaran louhosta. Myös vanha sivukiven läjitysalue vaikuttaa lähellä olevan pohjaveden laatuun.

Copyright © Pöyry Environment Oy

1 JOHDANTO

Northland Resources Inc. ja sen tytäryhtiöt Ruotsissa ja Suomessa kehittävät Sahavaaran ja Tapulin rautamalmikaivoksia Pajalassa, Ruotsissa ja Hannukaisen rautamalmikaivosta Kolarissa, Suomessa. Kaivosten lisäksi suunnitellaan rikastamoita, niihin liittyvää liikennettä ja muuta kaivosinfrastruktuuria sekä Sahavaarassa että Hannukaisessa. Kaivostoiminta edellyttää rikastushiekan käsittelyä ja varastointia, sivukiven läjitysalueita ja muuta tarvittavaa kaivosinfrastruktuuria kaikkiin kohteisiin. Hannukaisen kaivos on aiemmin ollut tuotannossa vuosina 1978–1988 Rautaruukki Oy:n ja Outokumpu Mining Oy:n toimesta. Se on toiminut läheisen Rautuvaaran kaivoksen satelliittikaivoksena.

Rikaste molemmista kaivoksista ontarkoitus kuljettaa pelletointilaitokseen, joka on tarkoitus rakentaa Suomeen, Äkäsjokisuuhun tai vaihtoehtoisesti Rautuvaaraan. Tällä hetkellä eri vaihtoehtoja konsentraatin kuljettamiseen harkitaan, kuten tie, rautatie, putki, kuljetin tai gondolityyppinen kuljetin. Äkäsjokisuussa on ollut kalkkikivikaivos ja sementtitehdas (Partek Oy) vuosina 1969–1989. Kaivosoikeudet louhosalueeseen omistaa tällä hetkellä Nordkalk Oyj. Alueella on purettu rakennuksia ja tiloja entisen operaattorin toimesta (Finnsementti Oy).

Pelletit aiotaan kuljettaa vientisatamiin Äkäsjokisuusta Suomen Tornioon kulkevaa rautatietä pitkin. Ainakin neljää vaihtoehtoa harkitaan satamatoimintaan: näitä ovat Tornio tai Kemi Suomessa ja Kalix tai Luulaja Ruotsissa. Tutkimusalue (kaivokset) on esitetty kartassa 9M707011 / 1.

2 TUTKIMUKSEN LAAJUUS

Northland Resources Inc. on suunnitellut aloittavansa kaivoshankkeita varten ympäristövaikutusten arvioinnin ja tarvittavien lupahakemuksien laadinnan. Tämä maaperän ja pohjaveden perustilatutkimus on osa erilaisia perustilatutkimuksia, jotka laaditaan YVA:aa ja lupamenettelyitä varten. Tutkimus laaditaan Northland Exploration Finland Oy:lle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja dokumentoida maaperän ja pohjaveden nykytila suunnittelualueilla. Lisäksi on arvioitu maisemaa ja maantiedettä, jotta pystytään seuraamaan tulevaisuuden muutoksia ympäristössä. Tutkimusta tullaan hyödyntämään tulevaisuuden kaivostoiminnan tarkkailussa. Kaivostoiminnan vaikutuksia ja siitä aiheutuvia muutoksia tullaan vertaamaan perustilatietoihin. Tämä perustilatutkimus mahdollistaa myös mahdollisten kielteisten vaikutusten minimoinnin suunnittelussa ja vaihtoehtoisesti mahdollisten myönteisten vaikutusten vahvistamisen.

Juomaveden nykytilaja mahdolliset kaivostoiminnan vaikutukset veden laatuun on erittäin tärkeää ottaa huomioon, koska suunniteltujen toiminta-alueiden läheisyydessä on luokiteltuja pohjavesialueita ja vesilaitoksia sekä kaivoja.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tutkimus on toteutettu soveltamalla tutkimussuunnitelmaa, joka on koottu 23.10.2007 ja täydennetty pienillä muutoksilla. Tässä raportissa on esitetty silloiset yleistiedot täydennettynä tutkimustuloksilla ja esitettytutkimusmenetelmät. Maiseman ja maantieteen osatutkimus on esitetty erillisessä raportissa ja siihen liittyvät GIS tiedot (DVD) liitteessä 13.

3 OLEMASSA OLEVA TIETO JA SEN KÄSITTELY TUTKIMUSALUEELLA

Northland Exploration Suomi Oy toimitti Pöyry Environment Oy:lle nykyiset perustilatiedot tutkimusalueelta. Tutkimuksen suunnitteluvaiheessa, Pöyryn asiantuntijat analysoivat tätä tausta-aineistoa. Lisäksi Pöyryn edustajat suorittivat käynnin Kolarin ja Pajalan alueille 16.10.2007 kenttäsuunnitelman viimeistelemiseksi ja tarkistaakseen olosuhteet oletetuissa näytteenottopaikoissa.

Perustilatutkimusta varten on tehty DVD, johon sisältyy jäsennettyarkisto Mapinfo TAB:ista ja ArcMap Shape-tiedostoista, sekä maantieteellisista kuvista tutkimusalueella. Tietopakettiin sisältyvät tiedot topografiasta, geofysiikasta, geologiasta (peruskallio ja maaperä), ilmakuvista, geokemiasta, kairanreikien tiedoista ja alustava yleissuunnitelma alueista (Corus-yhtiön suunnittelemana).Tiedot on esitetty tarkemmin liitteissä 1 ja 2.

Tutkimusalueen rajaaminen tehtiin käyttäen topografista-, geofysiikaalista- ja säätietoja. Rajaus sisälsi seuraavat osatehtävät:

1. Erilliset digitaaliset korkeusmallit (DEM) rakennettiin molemmin puolin rajaa, niin että Ruotsin DEM rakennettiin aerogeofysikaalisten korkeusmittausietojen mukaan, ja Suomen (DEM) rasteroitiin Maanmittauslaitoksen (MML) tuottamista korkeuskäyristä. Nämä kaksi DEM:iä eivät kata koko aluetta, joten GTopo30aineistoa käytettiin lopuille alueille. Laaditut mallit yhtenäistettiin yhteen DEM:iin analysoitavaksi.

2. Valuma-alue- ja purkupisteanalyysi tehtiin yhtenäisellä DEM:illä käyttäen ylärajana 10 km2 valuma-alueille. Suomen puolella valumatietoja (valuma-alueet ja purkupisteet), jonka toimitti Suomen ympäristökeskus (SYKE), hyödynnettiin ja yhdistettiin Ruotsin puolelta luotuihin hydrologiatietoihin.

SYKE:n tarjoamat valumatiedot on tuottettu rajaamalla valuma- ja osavalumaalueet 1:50 000 maastokartoissa ja sen jälkeen digitoimalla ne. Aineisto valmistui vuonna 1990.

3. Luodut valuma-aluepolygonit, jotka sijaitsevat niillä alueilla, jotka sisältyivät Coruksen yleissuunnitelmaan, valittiin perustilatutkimusalueeksi. Lisäksi valumaalueet, jotka ovat kosketuksissa leikattujen valuma-alueiden kanssa, valittiin myös tutkimusalueseen.

4. Käytettävissä olleita aerogeofysikaalisia magneetti- ja sähkömagneettitietoja hyödynnettiin paikallistamaan leikkaus- ja siirrosvyöhykkeet sekä arvioimaan mahdollisia aluelaajennuksia tutkimusalueilla. Arvioinnin jälkeen muita

Copyright © Pöyry Environment Oy

laajennuksia ei arvioitu tarvittavan. Geofysikaalinen osuus on esitetty tarkemmin liitteessä 3.

4 LAINSÄÄDÄNTÖ JA ERITYISALUEET

4.1 Kaivostoimintaa koskeva lainsäädäntö

Eri ministeriöiden useat lait ja asetukset koskevat kaivoshankkeita Ruotsissa ja Suomessa. Niiden yksityiskohtainen kuvaus ei kuulu tähän tutkimukseen mutta tärkeimmät, koskien maaperä- ja pohjavesiasioita, esitellään lyhyesti seuraavissa kappaleissa.

4.2 Pohjaveden laatu

Tällä hetkellä ei ole olemassa virallisia kriteerejä pohjaveden laatuun Suomessa.

GTK:lla ja Suomen ympäristöhallinnolla on laajat tietokannat pohjavesikemiasta kattaen koko maan. Pohjaveden laatua voidaan verrata näihin "tausta-arvoihin", mutta lainsäädäntöön perustuvia erillisiä kriteerejä ei vielä ole olemassa. Ruotsissa vastaavia tietoja on saatavissa SGU:lta.

Puitedirektiivi 2000/60/EY ja myöhemmin kansallinen lainsäädäntö sääntelevät ympäristön pintavesien laatua koskien EU:n aluetta. Tämä lainsäädäntö säätelee myös pohjaveden laatua. Puitedirektiivin tavoitteet toteutetaan kansallisesti. Suomessa toimintaa ohjaa: vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 ja Ruotsissa ohjeistus saadaan ns. Miljömålilla, ympäristön laatutavoitteilla.

Lähitulevaisuudessa EU pohjavesidirektiiviin (2006/118/EY) perustuva lainsäädäntö luo perustan hyvälle pohjaveden laadulle. Direktiiviin sisältyy useita veden laadun parametrejä, jotka on saatettava täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä 16.1.2009. Direktiivissä edellytetään, että EU: n jäsenvaltioiden on ilmoitettava raja-arvot nitraatteille ja torjunta-aineille, As, Cd, Pb, Hg, NH 4, Cl,SO4, tri- ja tetrakloorietyleenille sekä sähkönjohtavuudelle. Tällä hetkellä pohjavesidirektiiviä ollaan laittamassa täytäntöön Suomen ja Ruotsin kansallisiin lainsäädäntöihin ja niitä ei voida toistaiseksi käyttää vertailuarvoina.

4.3 Juomaveden laatu

Suomessa juomaveden laatua säädellään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksilla. Vesilaitoksien jotka tuottavat vettä vähintään 50 henkilölle tai yli 10 m 3/vrk on täytettävä veden laatuvaatimukset, jotka esitetään valtioneuvoston asetuksessa 461/2001. Vastaavasti pienten vesilaitosten tai yksityisten kotitalouksien kaivojen on täytettävä veden laatukriteerit, jotka esitetään valtioneuvoston asetuksessa 401/2001

Ruotsissa asetukset tekee elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) isoille vesilaitoksille (SLVFS 2001:30 ja muutos LIVSFS 2005:10) ja Kansallinen terveyden ja hyvinvoinnin hallitus (Socialstyrelsen) pienemmille vesilaitoksille ja yksityisille kaivoille (SOSFS

Copyright © Pöyry Environment Oy

2001:17 ja 2005:20 (M)). Rajat vedentuotannon ja henkilömäärien mukana ovat samat kuin Suomessa, eli 10 m3/d ja 50 henkilöä.

4.4 Maaperän laatu ja saastuminen

Suomessa maaperän laatua ja saastumista säätelee valtioneuvoston asetus 214/2007, joka vahvistaa kriteerit hyvälaatuiselle maaperälle. Raja-arvot on asetettu useimmille yleisimmille haitta-aineille, mukaan lukien 11 alkuainetta (Sb, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V).

Ruotsissa ei ole lakeja tai säädöksiä pilaantuneesta maasta tai pohjavedestä. Näitä seikkoja ohjaa Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto (Naturvårdsverket): raportit kertovat nykyiset normatiiviset raja-arvot useille aineille (mm. As, Pb, Cd, Co, Cu, Cr, Hg, Ni, V, Zn). Nämä mainitut raportit ovat lähinnä raportti 4918 "Metodik för inventering av förorenade områden (Menetelmät pilaantuneiden alueiden inventoimiseen)” ja raportti 4638”, Generella riktvärden för förorenad mark (yleiset ohjearvot saastuneille alueille)".

4.5 Pohjavesialueiden luokitus

Suomessa akviferit tai pohjavesialueet on luokitellut ympäristöhallinto. Luokituksissa on kolme luokkaa: I, II ja III.

- Luokka I: tärkeä pohjavesialue veden ottamiseen

Pohjavesialue jota hyödynnetään tai tullaan hyödyntämään 20-30 vuoden kuluessa tai on muuten tarpeen varata vedenottoa varten esim. kriisisiaikoina. Vettä tullaan käyttämään hyödyksi vähintään 10 kotitaloudessa tai teollisuudessa, joka vaatii hyvälaatuista raakavettä

- Luokka II: pohjavesialue joka on sopiva vedenottoon

Pohjavesialue, jota voidaan soveltaa veden ottoon. Toistaiseksi ei ole määritelty käyttöä yhteisöille, kotitalouksille tai muunlaisia käyttäjille.

- Luokka III: pohjavesialue, jota voidaan käyttää hyväksi vedenottoon mutta olemassa olevat tiedot eivät riitä niiden luokittelemiseksi pidemmälle.

III-luokan pohjavesialueita voidaan tutkia tulevaisuudessa Ympäristöhallinnon toimesta ja sen seurauksena joko siirtää luokkiin I tai II tai vaihtoehtoisesti alue poistetaan pohjavesiluokituksista.

Ruotsissa on käytössä samantyyppinen järjestelmä pohjavesialueiden luokittelemisesta kahteen luokkaan (1 ja 2) molemmilla on 4 alaluokkaa (A, B1, B2, C). Pääluokka päätetään riippuen pohjaveden antoisuudesta pohjavesialueella. Alaluokat luokitellaan läheisen väestön ja etäisyyden (muihin pohjavesialueisiin ja vesilaitoksiin) perusteella.

- Luokka 1, mahdollinen tuotto> 25 l/s (> 2 160 m3/d)

Copyright © Pöyry Environment Oy

- Luokka 2, mahdollinen tuotto 5-25 l/s (432-2 160 m3/d)

Alaluokka A: muutama muukin (yksi tai vähemmän) pohjavesiesiintymiä ja tuotto> 5 l/s 30 km säteellä ja suuri väestö (> 50 000 ihmistä 30 km säteellä)

Alaluokka B1: muutama muu pohjavesiesiintymä joiden tuotto> 5 l/s 30 km säteellä

Alaluokka B2: suuri väestö (> 50 000 ihmistä 30 km säteellä)

Alaluokka C: tavallinen pohjavesialue jossa tuotto> 25 l/s

Luokitellut pohjavesialueet ja vesilaitokset toiminta-alueella ja kuljetusreittien varrella on esitetty liitteessä 4. Pohjavesialueet jotka sijaitsevat varsinaisella toiminta-alueella on esitetty kartassa9M707011/2.1. Tiedot on myös esitetty jokaisen alueen osalta niitä koskevissa kappaleissa.

4.6 Luonnonsuojelualueet

Tärkein luokitus, joka koskee kaikkia tutkimusalueita, on Natura 2000-alue, joka kattaa koko Tornion-Muonionjoki valuma-alueen (FI1301912).

Tämän lisäksi Kolarin tutkimusalueiden sisällä tai läheisyydessä ei ole luonnonsuojelualueita tai muita erityisiä alueita. Pajalassa on valtakunnallisesti merkittävät Jupukka-Tervajoki-Ahvenvuoman luonnonpuisto ja Muonion saamelaiskylä-Käymäjärven ydinalue. Edellinen kattaa suuren alueen soista Stora Sahavaaran länsipuolella ja jälkimmäinen tärkeän poronhoitoalueen, joka kattaa lähes koko Sahavaara-Tapuli alueen.

5 KENTTÄTYÖT

5.1 Yleistä

Kenttätutkimukset toteutettiin marras-joulukuussa 2007. Työ aloitettiin Tapulin alueella, josta siirryttiin Kaunisvaaraan, Sahavaaraan ja edelleen Hannukaiseen. Mahdollisia malmikuljetusreittejä kaivosalueilta mahdollisiin pellettitehtaan sijoituspaikkoihin tarkastellaan lähitulevaisuudessa, kuten asiakkaan kanssa on sovittu.

5.2 Kairauksen ja pohjavesiputkien asennus

Kairaukset

Perustelu ja paikka jokaiselle tutkimuspisteelle on esitetty liitteessä 5. Yksityiskohtaiset tiedot kustakin tutkimuspisteestä on esitetty liitteessä 6. Pohjavesiputkien sijainnit on esitetty kartoissa 9M707011/2.1 ja 2.2.

Tässä tutkimuksessa asennettujen lisäksi on olemassa useita pohjavesiputkia, jotka on äskettäin asentanut Kemijoki Oy, Kuervaaran avolouhoksen ympärille Hannukaisessa. Sijaintitiedot näille putkille on esitetty liitteessä 6.

Sijainnit valittiin siten, että pohjavesitasot ja virtaussuunnat voidaan määrittää luotettavasti. Joissain kohdissa sijoitus mahdollistaa myös pohjaveden gradienttien arvioimisen, joka on hyödyllistä arvioitaessa vedenjohtavuutta ja pohjaveden virtausta

Copyright © Pöyry Environment Oy

alueella. Useimpien pohjavesiputkien tulee olla sopivia myös tulevaa tarkkailua varten. Koska kaivoksen rakenteilla on taipumus muuttua ajan kuluessa, pohjavesiputkia ei ole sijoitettu suunniteltujen toimintojen välittömään läheisyyteen. Näin voi olla tarpeen lisätä tulevaisuudessa uusia havaintoputkia tarkkailua varten, kun aluesuunnitelmat viimeistellään.

Maaperänäytteenotto ja pohjavesiputkien asennus tehtiin Pöyry Environment Oy:n toimesta keskikokoisella monitoimikairalla, joka käyttää Auger-tekniikkaa. Pohjavesiputki asennettiin jokaiseen tutkimuspisteeseen. Tutkimuspisteet mitattiin x, y ja z:lle (Finnish KKJ2 grid, N60-korkeusjärjestelmä) Trimble Recon DGPS:n avulla.

Kaiken kaikkiaan 33 pohjavesiputkea asennettiin, joista 20 on Sahavaara-Tapuli alueilla ja 13 Hannukaisessa. Putket asennettiin likimain suunniteltuihin paikkoihin. Pieniä muutoksia tehtiin perustuenkenttähavaintoihin.

Jotta saataisiin tietoa koko maan stratigrafiasta, poraus ulotettiin peruskallioon, mikäli se oli mahdollista ilman kohtuuttomia ponnisteluja. Auger-kairaus mahdollistaa jatkuvan näytteenoton silmämääräiseen tarkastukseen. Jokaiselta tutkimuspisteeltä otettiin näytteet valituista maanäytteistä havaittujen maaperätyyppien mukaan.

Korkealaatuisia PEH- havaintoputkia käytettiin tulevaisuuden pitkän aikavälin tarkkailun mahdollistamiseksi. Havaintoputket tyhjennettiin asentamisen jälkeen. Asennuksen aikana tehtiin havaintoja maaperästä, raekoosta, havaintoputkista jne. kirjattiin kenttämuistiinpanoihin.

5.3 Näytteenotto

5.3.1 Geotekniset ja geokemialliset maanäytteet

Käytettävissä oleva geokemiallinen data on laaja erityisesti Hannukaisen alueelta. Kuitenkin tiedot ovat pääosin peräisin GTK:lta 1970-luvulta. Analyysimenetelmä perustui tuolloin emissiospektrometriään ja on parhaimmillaankin semikvantitatiivinen. Sahavaara-Tapuli alueen viimeaikaiset tutkimukset on suorittanut Anglo American Exploration. Tämän tutkimuksen ongelma se että näytteenotto- ja analyysimenetelmiä ei tunneta tällä hetkellä. Käytettävissä olevat tiedot ovat niin laajat alueellisessa mittakaavassa että lisätutkimusten on keskityttävä pääasiassa suunniteltujen rikastushiekka-alueiden ja sivukiven läjitysalueiden ympärille.

Kaikista kairauspisteistä otettiin näytteet, jotta perusgeotekniset analyysit voidaan tehdä ja lisäksi mahdollistamaan arvio maaperän hydrogeologisista ominaisuuksista (lähinnä hydraulinen johtavuus). Osanäyte geokemiallisisiin analyyseihin otettiin samasta näytteestä. Maanäytteet on pääosin otettu C-horisontista (muuttumaton pohjamaa)

Ylimääräisiä näytteitä otettiin jos havaitut maaperän ominaisuudet vaihtelivat huomattavasti pystysuunnassa. Näyte rapautuneesta kalliosta otettiin, jos tällainen kerros voitiin selvästi tunnistaa. Näytteenottotehtiin käsin kertakäyttökäsineillä. Näytteet säilöttiin muovipusseihin. A-horisontin näytteitä (pintamaakerroksesta) ei kerätty koska olemassa olevat tiedot sisältävät satoja tällaisia. Yhteenveto otetuista näytteistä on esitetty liitteessä 7.

Copyright © Pöyry Environment Oy

5.3.2 Humusnäytteet

Humusnäytteitä ei voitu kerätä koska kenttätyö tehtiin talvella. Näytteenotto kuitenkin toteutetaan ensi kesäkaudella muiden perustilatutkimusten ohella. Koska humusnäytteitä voidaan hyödyntää alueen ilmalaskeuman arvioimisessa, tutkimus liitetään melun, pölyn ja tärinän perustilatutkimukseen. Humuksen lisäksi, näytteenotto suoritetaan myös sammaleelle, antaen lisätietoa laskeumasta. Tarkistettu kenttätyöohjelma esitetään ennen kenttänäytteenoton aloittamista. Tutkimuksessa keskitytään alueille joilla on teollisuushistoriaa: lähinnä Äkäsjokisuussa ja vähemmässä määrin Hannukaisessa.

5.3.3 Pohjavesinäytteet

Pohjavesiputket

Pohjavesipintahavainnot ja kenttämittaukset on esitetty liitteessä 8. Pohjavesipintojen avulla arvioidut valuma-alueet ja virtaussuunnat on esitetty kartoissa 9M707011/2.1 ja 2.2.

Jokaisen havaintoputken pohjavesipinta mitattiin "Dipperillä". Kenttämittaukset tehtiin YSI 600 kannettavalla mittalaitteella seuraaville parametreille:

x lämpötila

x sähkönjohtavuus

x liuenneiden aineiden kokonaispitoisuus (TDS)

x happi ja hapen kyllästysaste

x pH ja hapetus-pelkistyspotentiaali

Laboratorionäytteenotto tehtiin:

x alkaliniteetti

x pH

x sähkönjohtavuus

x happi

x metallit ja anionit

Näytteet käsiteltiin ja varastoitiin laboratorion antamien ohjeiden mukaan.

Lisäksi pohjavesipinta mitattiin valituilla timanttikairausrei’illä, joiden maaputki voitiin havaita lumen alta.

Kunnalliset ja yksityiset kaivot

Taustatietoja kunnallisilta vesilaitoksilta ei ollut käytettävissä. Kaunisvaaran vesilaitoksesta otettiin näytteitä kenttätyön aikana. Näytteenottoa ei voitu tehdä Sahavaara vanhassa vesilaitoksessa. Äkäsjokisuun ja Kalkkikankaan vesilaitokset tullaan tutkimaan Äkäsjokisuun tutkimusten yhteydessä.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Yksityisten kaivojen likimääräiset sijainnit ovat olleet saatavilla jo ennen tutkimusta. Tässä tutkimuksessa puhelinkysely toteutettiin kotitalouksissa alueella, joilla alustavien tietojen mukaan on kaivot (pääasiassa alueilla, joilla ei ole kunnallista vettä). Kysely keskittyi Sahavaara kylään.

Kyselyaineistoa tarkennettiin kenttätutkimusten aikana. Kotitaloudet, joilla on pysyviä asukkaita, haastateltiin tarkemmin (kaivo-ominaisuudet) ja lisäksi kaivon sijainti mitattiin GPS:llä. Vesinäytteenotto tehtiin valituista kaivoista. Koska suurin osa kaivoista on porakaivoja, pohjavettä ei ollut mahdollista mitata. Mittaukset tehtiin kuilukaivoille (5 kpl). Samoin kenttämittauksia ei voitu tehdä vaan näytteenotto tehtiin vesijohtovedestä. Tulokset kaivokyselystä on esitetty yksityiskohtaisesti liitteessä 9 ja lyhyesti luvuissa 6.1.2 ja 6.2.2.

5.3.4 Tutkimuspistetunnisteet

Tutkimuspisteet koodattiin seuraavan järjestelmän mukaan:

Suuralue Koodaus

Sahavaara-Tapuli SP101,SP102,SP103 jne

Äkäsjokisuu SP201, SP202, SP203 jne

Hannukainen SP301,SP302,SP303 jne

Putkireitit SP401, SP402, SP403 jne.

SP viittaa pohjavesiputkeen. Jos kallioon ulottuvia pohjavesiputkia on asennettava tulevaisuudessa koodausta BSP (kalliopohjavesiputki) voidaan käyttää.

Järjestelmämahdollistaa uusien pisteiden lisäämisen, olemassaolevaan verkkoon, myöhemmin vaatimustenmukaistesti. Näytteenottoa varten pohjavesi- ja maaperänäytteet koodattiin yksinkertaisesti kunkin havaintoputken numerolla. Näytteenottosyvyydet on esitetty maanäytteille (esim. SP201 1,5-2,0 m).

5.4

QA/QC

QA- / QC-järjestelmä on esitetty liitteessä 10.

5.5 Laboratorioanalyysit

Ympäristönäytteet

Alkuperäisetlaboratorioanalyysitulosteetonesitettyliitteessä11.

Valitutmaanäytteet(Sahavaara-Tapuli8kpl,Hannukainen4kpl)analysoitiintaulukon 2 mukaan. Kaikki otetut pohjavesinäytteet (Sahavaara-Tapuli 16 kpl + 9 kaivonäytettä, Hannukainen 11 kpl + 3 kaivonäytettä) analysoitiin, kuten on esitetty taulukossa 2. Alkuaineanalyysit toteutti Suomen Ympäristöpalvelu Oy. Perusvesianalyysit toteutti NabLabs Ympäristöanalytiikka Oy. Molemmat laboratoriot onakkreditoinut FINAS

(Suomen kansallinen akkreditointielin): Suomen Ympäristöpalvelu Oy:n todistus SFSEN ISO T231 ja Nablabs Ympäristöanalytiikka Oy:n SFS-EN ISO 17025 T168.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Pohjavesianalyysit tehtiin suodatetuista näytteistä (0,45 µm), ja analysoitiin yleisesti hyväksytyillä menetelmillä. Tulokset edustavat täten liuennutta fraktiota analysoiduista parametreista. Maaperänäytteet seulottiin <2 mm:n osiin ja uutettiin HNO 3/HCl:ssa. Menetelmä antaa vastaavat tulokset kuin kuningasvesiuutto. Karbonaatit, sulfidit ja fosfaatit liukenevat uutossa. Silikaatit ja oksidit eivät liukene, pois lukien jotkut kationiset alkuaineet.

Taulukko 2. Laboratorioanalyysit

Näyte materiaali Analyysit Statement

Maaperä

Maaper ä (Chorisontti vakiona)

Alkuain eanalyysit, HNO3 uutto (ICP-OES 27 kpl) Al, As, B, Ba, Be, Ca, Cd, Co, Cr, Cu, Fe, Hg1, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V, Zn

Pohjavesi2 Lämpötila, pH, sähkön johtavuus, O2 & O2sat, TDS ja kenttä redox

Sisältää yleiset geok emialliset alkuaineet joitaesiintyy Suomen ja Ruotsin lainsäädännössä saastuneesta maaperästä + niin kutsuttu kaatopaikkakelpoisuus alkuaineet (2003/33/EY)

Tärkeitä parametrejä koskien alkuaineiden geokemiallista tilaa ja olomuotoa

Sähkönjohtavuus, pH,alkaliniteetti (HCO3), O2 Yleisiä parametrejä Alkuain eanalyysit (ICP-OES 27 kpl) Al,As,B, Ba, Be, Ca, Cd, Co,Cr, Cu, Fe,Hg1, K, Mg, Mn, Mo, Na, Ni, P, Pb, S, Sb, Se, Sn, Ti, V, Zn

F, Cl, SO4, NO2, NO3, Br, PO4

Alkuaineetmaaperängeokemian mukaan

Tärkeät anionit, sulfaattiARD:nindikaattorina, Anionien suhteen muutoksia voi käyttää tarkkailussa

Ylimääräisistä kaivoista (coli)bakteer i ja E.coli, NH4, CODMn Hygieeniset juomaveden indikaattorit

Haju, läpin äkyvyys, vär i Sama kuin yläpuolella

1 Hg (FI-CVAAS)

2 analyysit tehtiin suodatetuilla(0.45 µm) näytteillä jotta saadaan edustavat liuenneidenalkuaineiden pitoisuudet

Geoteknisetnäytteet

Raekoko analysoitiin 12 maanäytteestä (Sahavaara-Tapuli 6 kpl ja Hannukainen 6 kpl). Analyysit tehtiin Pöyry Environment Oy:n geotekniikan laboratoriossa. Tulokset on esitetty liitteessä 12.

Copyright © Pöyry Environment Oy

6.1 Sahavaara-Tapuli

6.1.1 Geofysiikka ja siihen liittyvä geologia

Sahavaara-Tapulin kaivokset sijaitsevat metasedimenttikivialueella, joka on osa Pohjois-Ruotsissa sijaitsevaa Keski-Lapin vihreäkivivyöhykettä. Metasedimentteihin kuuluvat myös kvartsiitit, dolomiitit, fylliitit ja liuskeet vihreäkivivyöhykkeen päällä. Sahavaaran magnetiittiesiintymä sijaitsee rakenteellisesti muuttuneilla kivilajialueilla Pajalan hierrosvyöhykkeen sisällä. Tämä merkittävä rakenne jatkuu yli Suomen rajan, jossa myös Hannukaisen kaivos sijaitsee. Lounas-koillissuuntainen päähierrosvyöhykkeellä on poikittaisia länsi-itä tai luode-kaakko suuntaisia siirros- tai hierrosvyöhykkeitä. Pohjois-Ruotsin tektoniset rakenteet hankittiin GIS-muodossa yhdessä litologisen kartta-aineiston kanssa. Yleistetty geologinen kallioperäkartta on esitetty kartassa 9M707011 / 3.

Yleisesti ottaen Tapulin malmi ja sivukivi eivät sisällä sulfideja. Sahavaarassa on sulfideja ja lisäksi sivukivi sisältää myös niitä (esim. jalkapuolen mustaliuskeet). Rapakalliota esiintyy alueella, mutta rapautuminen ei ole edennyt tuottaen hienorakeisia paikallisia sedimenttejä (suullinen tieto Jeff Levelliltä, Northland Exploration Sweden AB 16.10.2007). Merkityksellisempi kallioperän pintaosan vedenjohtavuudelle on rapakallion haurastuminen. Kuitenkin lausunto vähäisestä rapautumisesta pätee myös tähän ilmiöön.

NEF:iltä saadut geofysikaaliset tiedot on esitetty kartoissa 9M707011/4.1 - 4.5. Tulkittu geofysiikka on esitetty kartassa 9M707011/4.6.

Magneettiset (mafiset) ja ei-magneettiset (felsinen tai hydrotermisesti muuttunut) kentät vuorottelevat voimakkaasti kallioperässä Pajala-Kolarin alueella. Korkein magnetisaatio (Kartta 9M707011/4.1) liittyy magnetiittimalmiin ja joihinkin mahdollisiin rikkikiisu- ja magneettikiisumerkkeihin. Taipuisa siirtolinja voi olla (ja on tulkittu) seuraamaan joitakin suuntauksia magneettisissa tuloksissa. Hauraat ja osittain hauraat deformaatiot nähdään epähomogeenisena kaarena ja katkoina laajoissa magnetoituneissaalueissa.

Pohjois-Ruotsin (Norrbotten) tektoniset tiedot on saatu NEF:in digitaalisesta kartasta. Aerogeofysikaaliset tiedot kyseisiltä tektonisilta alueilta, viittaavat siihen, että olevaan tektoniseen tietoon ei vielä sisälly l änsiluode-itäkaakko- suuntausta ja mahdollista heikkousvyöhykettä lähellä Sahavaaran ja Tapulin alueita. Tämä suuntaus on sisällytetty alueellisiin tulkintoihin muualla. Jotkut ominaisuudet tässä suuntauksessa voivat edustaa diabaasi-kivilajialuetta.

Magneettiset kokonaiskenttätiedot osoittavat selvän merkittävän siirroksen, joka leikkaa suunniteltua avolouhosta ja sivukiven läjitysaluetta Tapulin alueella. On olemassa muita samanlaisia mahdollisia siirroslinjoja, jotka nähdään parhaiten käsitellystä tietoaineistosta, esimerkiksi toinen pystysuora derivaatta- komponenttikartasta, joka on esitetty kartassa 9M707011/4.2. Joukko mahdollisia siirroslinjoja vedettiin lähelle alueen toimintoja. Aiemmin tehdyn tektonisen tulkinnan oletettiin pätevän sellaisenaan.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Radiometriset tiedot osoittavat gamma-arvojen heikentymistä turvepeitteisillä, kosteilla maa-alueilla. Nämä sopivat hyvin yhteen Ruotsin alueen maaperäkartan kanssa, ja sitä on myös käytetty täsmällisempään maanpinnamuotojen määrittelyyn Suomessa. Yhtenä vaihtoehtona on esittää radiometrinen RGB komposiitti (vihreä = kalium, punainen = uraani, sininen = torium), jolloin kirkas vihertävä väri on nähtävissä hiekkamoreenimuodostumissa liitteenä esitetyssä kartassa 9M707011/4.5.

Drumliinit jamuut moreenin maanmuodot ilmaisevat suhteellisen korkeita torium- ja kalium pitoisuuksia. Joitakin fluviaalisia sedimenttejä (hienoaineiset silttiset hiekat) näkyy heikosti punertavana uraania kantavan mineraalin vuoksi (maasälvät, jne). Radonista peräisin olevapunainen väri voidaan joskus havaita alhaisen säteilytason alueiden reunoilla, mikä viittaa mahdollisiin siirroksiin tms. Topografialtaan korkeat ja kallioperän paljastuma-alueet osoittaa korkeampaa säteilymäärää johtuen pienemmästä vaimennuksesta ja ne voivat heijastaa kallioperän mineralogiaa eri yhdistelminä U-, Thja K-pitoisuuksia.

Sahavaara-Tapuli alueet sijaitsevat korkeammassa moreenimaastossa. Aero EM johtavuustietojen mukaan (kartat 9M707011/4.3- 4,4), suoalueet idässä ja lännessä voivat sisältää paksumpaa maata kallioperän päällä. Jatkossa olisi mahdollista määrittää alueita joilla on paksumpi irtomaa tai jopa laskea arvioita paksuuksista. Timanttikairausreikien maaputkitiedot ja syvyystiedot pohjamoreenin näytteenotosta viittaavat siihen, että maan paksuus vaihtelee melko paljon, paikallisesti 1-2 metristä yli 20 metriin.

Jossain paikoissa tieto heikosta sähkönjohtavuudesta (tyypillisimmin Quadrature komponentissa) voidaan yhdistää kallioperässä olevaan heikkousvyöhykkeeseen maapeitteiden alla.

Hyvin tunnistettava piirre alueella ovat erittäin hyvin sähköäjohtavat raidalliset litologiset yksiköt. Nämä ilmeisesti liittyvät metamorfoituneisiin savisiin sedimentteihin (meta-argilliitit, -grauvakka, tai grafiittipitoiset savikivet eli “mustaliuskeet”) tai joskus karsikivet. Liuskeiden potentiaaliset sijainnit maanpinnalla määritettiin korkealla InPhase vasteella (>1000 ppm kentillä, >10 000 ppm määritellyillä johtavilla osilla), ja korkeilla in-Phase Quadrature suhteilla > 2 ... 5). Joissakin tapauksissa nämä rakenteet ovat magneettisia,mikä kertoo sulfidien esiintymisestä ja toisaalla taas selvästi eimagneettista mutta erittäin johtavaa, mikä osoittaa grafiitin esiintymistä. Magnetiittimalmi on yleensä sähköisesti varsin resistiivinen, ellei sulfideja tavata isäntäkivessä.

Hydraulinen virtaus maa- ja kallioperässä voi edesauttaa haitallisten aineiden leviämistä läjitys- tai kaivosalueilta. Monessa vaiheessa deformoitunut vyöhyke on potentiaalisin tällainen vettäjohtava rakenne. Murtumien tai siirrosten tunnistaminen auttaa arvioitaessa veden virtausreittejä kalliossa. Kuitenkaan kaikki tektoniset viittaukset maankuoressa eivät liity kallioperän heikkousvyöhykkeisiin tai vettä johtaviin rakenteisiin. Näitä ominaisuuksia voidaan kartoittaa ilmamagneettikuvauslennoilla ja sähkömagneettisilla tuloksilla. Sähkömagneettiset tiedot antavat myös mahdollisuuden arvioida irtomaan paksuutta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Radiometriset tiedot tukevat nykyistä maalajikarttaa ja auttavat erottamaan turpeella katetut, paljaat ja maaperäpeitteiset alueet, sekä kentät jotka osoittavat eri raekokoa (hiekka, savi) ja maaperätyyppien kerrostumia (glasiaalinen, fluviaalinen, lajiteltu, moreeni).

Sähkömagneettiset tiedot osoittavat alueita joilla on paksua irtomaata (virtausreitti pohjavedelle ja mahdollisesti liuenneille aineille) ja mahdolliset peruskallion heikkousalueet (viat, virtaustiet). Hyvin johtavilla alueilla on osoitusta mustaliuskeesiintymistä alueilla, joista yksi on laaja-alue jalkakiven puolella Stora Sahavaaran ja Tapulin suunniteltuja louhosalueita, ja vyöhyke, jolla Stora Sahavaaran louhos sijaitsee. On olemassa mahdollisuus että tällainen alue sisältää myös sulfideja. Jos on olemassa mahdollisuus sisällyttää tällaista jalkakivimaata sivukivimateriaaliin, liukeneva sulfidimassa olisi myös paljaana, tämä olisi säänneltävä mustan liuskeen esiintymän mukaan.

Ilmatiedot ovat antaneet suurenmittakaavan alustavan arvion näistä alueista. Havainnot on tehty 75 metrin (yksityiskohtaiset tiedot Ruotsin alueelta) tai 200 metrin (Suomen kansalliset tiedot) riviväleillä ja niitä tarkastellaan tässä tutkimuksessa kartan muodossa. Jos tarvetta esiintyy myöhemmässä vaiheessa, ominaisuuksia voidaan vahvistaa geologisiin maanpinta- ja poraustutkimuksilla. Myös kohde-asteikolla, tarkempia geofysikaalisia tutkimuksia voidaan tehdä vahvistamaan esimerkiksi maaperän paksuutta ja kallioperän laatua, esim. siirrosvyöhykkeet, hydrologiseen mallintamiseen tai muutosten havaitsemiseksi pohjaveden sähkönjohtavuudessa. Ensimmäinen voi käyttää seismisyys, sähkömagneettisuus-, tutka- ja sähkötietoja ja viimeksi mainittu sähköisiä tai sähkömagneettisia kuvatietoja joita saadaan pitkin maanpinnan tasoviivoja. Erityisen hyödyllinen maan geofyysinen linjatieto olisi laajentamaan maaperän paksuustietoja porausreikien ja vesipostien sijainneista ja vahvistamaan alustavaa arviota jakolinjoista joka on peräisin ilmatiedoista.

6.1.2 Pintageologia ja geomorfologia

Rasterikarttoja maaperägeologiasta saatiin NEF:iltä. Perustuen SGU:n maaperäkarttaan ( mittakaava 1:100 000), pintamaaperä koostuu pääasiassa turpeesta johtuen suurista soista Sahavaara-Kaunisvaaran kylien ympärillä. Tapulivuoma, Kokkovuoma ja Ahvenvuoma ovat suurimmat näistä soista, rämeitä ja avoimia soita on myös olemassa. Turpeen paksuus Tapulivuoman alueella vaihtelee välillä 0,6-5,0 metriä. Kylät kuitenkin sijaitsevat koholla olevilla moreenialueilla. Kallioperän paljastumat ovat harvinaisia. Lajittuneet sedimentit ovat lähes olemattomia varsinaisella "ydinalueella", mutta suuria harjuja tai suistomuodostelmia on olemassa muutama kilometri länteen, pohjoiseen ja itään suunnitellulta toiminta-alueelta.

Kairausnäytteiden ja pohjamoreenin mallitietojen mukaan paksuimmat maaperämuodostumat näkyvät lähellä suunniteltuja Sahavaaran ja Tapulin avolouhoksia, paksuus on jopa 17 m luoteen puolellaSahavaaran louhosta ja jopa 20 metriä suunnitellun Tapulin louhoksen eteläpuolella. Pintageologia on esitetty kartassa 9M707011/5.1. Tulkittu maakerroksen paksuus on esitetty kartassa 9M707011/6.1 ja Tapulin suon syvyydet kartassa 9M707011/6.3.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kenttätutkimusten aikana paksuimpia maakerroksia havaittiin Kaunisvaarasta pohjoiseen, paksuudet olivat 13-14,5 m. Keskisyvyys asennetuilla pohjavesiputkilla oli n. 7 m, syvin (SP113) on 13,3 metrissä ja matalin 2,9 metrissä (SP117). Maapeitteen paksuus vaihtelee likimain samassa mittakaavassa kuin pohjavesiputkien asennussyvyys, koska asennus tehtiin kallion pintaan jos vain mahdollista. Tutkimusten perusteella vallitseva maalaji alueella onsilttinen hiekkamoreeni (siHkMr) suomalaisella geotekniikan maaperäluokittelun mukaisesti. Paikoin hiekkaa (hiekka/silttinen hiekka) havaittiin lähinnä ylemmissä kerroksissa. Rapautunutta kalliota havaittiin vain yhdessä paikassa Kaunisvaaran koillispuolella (SP112).

Alueellisen mittakaavan siirros- ja hierrosvyöhykkeen linjat on raportoitu PohjoisNorrbottenin läänin kartassa Ruotsin Geologian tutkimuskeskuksen toimesta, sisältäen geologiset, maantieteelliset ja geofysikaaliset aineistot. Sahavaaran-Tapulin alueella erilaiset suuntaukset on muuten hyvin katettu, mutta koillis-kaakko suuntainen mahdollinen murtumalinjasuuntaus on vielä selvempi viimeisimmässä aerogeofysiikalisessa magneettisessa kartassa. Näiden keskeisiä päärakenteita leikkaavien rakenteiden päämerkitys on, että ne voivat potentiaalisesti lisätä avolouhoksen kuivatustarvetta, vaikuttaa louhosseinämien stabiliteettiin ja mahdollistavat ehkä haitta-ainevirtaukset kaivannaisjätteiden läjitysalueilta. Tarkempaa tutkimusta maaperän paksuudesta ja kallioperän rakenneominaisuuksista suositellaan avolouhosten ja läjitysalueiden ympärille poissulkemaan tai määrittelemään tällaiset ilmiöt. Tarkemmassa hydrologisessa mallinnuksessa voitaisiin parhaiten hyödyntää nykyisiä pohjavesiputki- ja kairanreikätietoja, jota voitaisiin tukea maanpinta geofysikaalisilla linjoilla (seismiset, joissakin tapauksissa maatutkaluotaukset ja pystysuora sähköinen kuvaus), joista saadaan lisätietoa maakerrosten paksuudesta, pohjavedestä ja kallioperän heikkousominaisuuksista.

Oikein tulkittuna maatutkaus olisi nopein menetelmä seurata pohjaveden tasoa matalilla maaperäsyvyyksillä. Seismiset ja sähköiset menetelmät toimisivat kallioperän laadun arvioinnissa. Alueilla joilla on paksu maapeitekerros (> 10-20 m), seisminen refraktiotai pintaheijastusluotaus ovat ainoat luotettavat tavat arvioida mahdollisen siirroksen olemassaoloa. Koska tällaiset tutkimukset ovat melko kalliita, tutkimusten oikea kohdentaminen on tärkeää.

6.1.3 Maaperän geokemia

Yleinen tausta

1970-luvusta lähtien pohjamoreenin geokemiaa, pintamaata, purosedimenttejä, humusta, valuma-alueen sedimenttejä ja turvetta on tutkittu Sahavaara-Tapulin kaivosalueella

SGU/LKAB:n ja Anglo American Exploration Geochemical Surveys:n toimesta (mm. Bergström 1973, Magnusson 1984, Rönkkö 1985, Van der Stijl 2004, 2005a, 2005b)

Myös useita laajoja kansainvälisiä geokemiallisia kartoitusohjelmia on käytettävissä perustilantutkimuksien ja tulosten tulkintaan Sahavaara kaivoksen osalta (esim. Bölviken et al. 1986, Reiman et al. 2003, ja De Vos & Tarvainen 2007). Geokemiallisia näytteitä otetaan eri syvyyksistä riippuen maapeitteen paksuudesta ja tutkimustarkoituksesta.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Rautapitoisuus on tutkitun malmityypin vuoksi erityisen kiinnostava. Sen lisäksi Cu ja Ni- esiintymät liittyvät raudan esiintymiseen. Nikkeli ja rikki edustavat myös ympäristön kannalta tärkeitä alkuaineita, viimeksi mainittu osoittaa sulfidi-pitoisuuksia maaperässä.

Anglo American- yhtiöltä saatuja laajoja taustatietoaineistoja moreenin geokemiasta ei tässä vaiheessa käytetty, sillä tiedoissa on epävarmuutta mm. käytettyjen analyysimenetelmien suhteen.

Perustilan tutkimusnäytteet

Syksyllä 2007 yhteensä 8 näytettä analysoitiin Sahavaara-Tapuli alueelta. Näytteistä kuusi edustaa muuttumattomia moreeniesiintymiä 2-3 m syvyydestä (C-horisontti). Kaksi näytettä otettiin syvemmistä maakerroksista (SP112 9,5-10 m; SP120 12-13 m): näiden näytteiden maaperä edustaa suurempaa hydraulista johtavuutta kuin ylemmät maakerrokset. Nämä tutkimuspisteet sijaitsevat ”alavirran” puolella alustavasti suunnitelluista rikastushiekan ja Tapulin sivukiven läjitysalueesta. Vettäjohtava maakerros on luultavasti pohjavesivirtauksen kannalta merkitsevä näillä alueilla.

Näytteistä analysoitiin 27 keskeistä alkuainetta. Saatujen tulosten alkuainepitoisuudet ovat pääosin tyypillisiä taustapitoisuuksilla tälle alueelle (ks. viittaukset jotka on esitetty edellä). Selvästi korkeampi Co (20 ppm, Cr (120 ppm), Ni (90 ppm) ja Fe (3,1%) pitoisuuksia havaitaan SP117:ssä (2,5-3 m) lähellä Tapulin kaivosta. Myös tällä alueella Fe-pitoisuus on selvästi korkeampi (2,5%) kuin muilla alueilla. Rautapitoisuus vaihteli välillä 0,9-3,1%. rikkipitoisuus vaihteli välillä 20 - 1 120 ppm. Rikkipitoisuus on suurin SP112:lla (1120 ppm) 9,5-10 metrin syvyydessä ja se edustaa rapautunutta kallioperää. Myös SP108:lta löytyy korkeampia rikkipitoisuuksia (700 ppm) kuin muilla alueilla. Mikään näytteistä ei ylittänyt raja-arvoja jotka on esitetty Naturvårdsverket raportissa 4918.

Geokemialliset maaperäkartat (C-horisontti) Cr, Fe, Ni ja S:lle on esitetty kartassa 9M707011/7.1 ... 7.4. Tuloksien luokittelut perustuvat tilastoihin mm. min, max ja mediaani. Yhteenvetoanalyysin tuloksista on esitetty liitteessä 7 ja alkuperäisen analyysitulokset liitteessä 11.

6.1.4 Hydrogeologia ja talousvesikäyttö

Pohjavesialueet

Yleisten geologisten olosuhteiden takia pohjaveden muodostuminen ja virtausolosuhteet maaperässä ovat varsin heikot. Moreenimaaperät mahdollistavat yleensä pienen mittakaavan pohjaveden käytön esimerkiksi yksityisten kaivojen muodossa.

SGU:n ja Norrbotten länsstyrelsen tietojen mukaan luokiteltuja pohjavesialueita ei ole hankealueella. Lähimmät tällaiset alueet sijaitsevat 2-3 km itään (Alaniemenkangas) ja länteen (Haumajakangas) Sahavaara-Kaunisvaaran alueella. Molemmat pohjavesialueet SGU on luokitellut 2B1:ksi (suullinen tieto Jenny McCarthy, 3.10.2007). PohjoisTapulin glasifluviaalinen harjumuodostumat (ei luokiteltu) kulkevat luode-kaakko suunnassa. Se sijaitsee Aareajoen pohjoispuolella ja sillä ei ole hydrologista yhteyttä

Copyright © Pöyry Environment Oy

Tapulin alueeseen. Mitään näistä esiintymistä ei hyödynnetä talousvesikäytössä, koska kunnan kallioperäkaivot ja yksityiset kaivot ovat käytössä.

Pohjavesipinnat ja pohjaveden virtaus

Asennetuista pohjaveden havaintoputkista mitattiin pohjaveden syvyys. Lisäksi noin 20 timanttikairausreikää, joiden maaputki oli löydettävissä, todettiin vesipintamittausten kannalta hyödyntämiskelpoiseksi (ks. liite 8.1). Putkien sijainti on esitetty kartassa 9M707011/2.1.

Tapulissa, joka sijaitsee suoalueella, pohjaveden pinta on hyvin lähellä maanpintaa. Moreenialueilla pohjavesi on yleensä 1-3 m syvyydessä, mutta vaihtelee topografialtaan korkeammilla alueilla. Esimerkiksi Sahavaaran koelouhoksessa pohjaveden pinta on 10 m syvyydessä ja seuraa topografiaa. Näytteenottoajankohtana muutamien havaintoputkien todettiin olevan kuivia. Mittaukset toistetaan talvella ja uudelleen keväällä lumensulamisen aikana (vuotuinen pohjaveden enimmäistaso). Arvioidaa, että pohjavesi nousee näihin kuiviin havaintoputkiin keväällä.

Yksityisten kaivojen pohjavesitasoa on mahdollista mitata vain kaivetuista kuilukaivoista. Pohjaveden pinta vaihteli n. 2-5 m maaperän pinnasta. Porakaivot ovat yleensä melko syviä (yleensä 40 ... 70 metristä 180 metriin). Vaikka porakaivojen osalta usein yliarvioidaan tarvittava syvyys riittävän antoisuuden varmistamiseksi, tämä voi heijastaa sitä että kallioperän hydraulinen johtavuus voi myös olla melko alhainen. Todellista tietoa maaperän ja kallioperän hydraulisesta johtavuudesta ei ole käytettävissä tällä hetkellä mutta pääasiallinen vedenjohtavuus keskittyy maakerrokseen. Yleensä vedenjohtavuus kallioperän pintaosissa on korkeimmillaan ensimmäiset 0-50 m keskittyen kapeisiin pinnan rapautumiin ja heikkousvyöhykkeisiin. Ehdotamme, että rajoitettu määrä esim. pumppaus- tai painekokeita tehtäisiin porakaivoihin tai kairausreikiin. Vedenjohtavuus voitaisiin tulkita vesipinnan palautumisnopeudesta.

Pohjaveden virtaussuunta on periaatteessa melko hyvin tiedossa. Tulkitut pinnanläheiset virtaussuunnat ja valuma-alueet näkyvät kartalla 9M707011/2.1. Pohjavesiputkien sijaintipaikoissa voidaan arvioida pohjaveden gradientteja. Mitattujen pohjavesitasojen perusteella gradientti on melko korkealla, vaihdellen välillä 0,008 (SP107/108) ja 0,03 (SP110/112), mikä edelleen tukee käsitystä heikosta hydraulisesta johtavuudesta.

Kaivot

Kunnan vanha talousvesiporakaivo sijaitsee Sahavaarassakoulun pihalla. Kaivo on nykyään varakaivona ja siitä ei ollut mahdollista ottaa näytettä. Nykyinen kunnallinen kaivo sijaitsee Kaunisvaarassa (porakaivo). Vettä jaetaan sieltä myös Sahavaaran alueelle. Kaunisvaaran vesilaitos palvelee noin 35–40 kotitaloutta (84 henkilöä) yksin Kaunisvaarassa. Sen lisäksi Sahavaarassa on 10–15 kotitaloutta jota laitos palvelee. Nykyinen väkiluku Sahavaarassa on noin 80 henkilöä. Veden otto Kaunisvaaran kunnan kaivosta on noin 20 m3 / d, vaikka tuotto on 50 m3 / d (suullinen tieto Östen Mellalta, Pajalan kunta, 2.10.2007).

Sahavaara alueella on noin 30 yksityistä kaivoa (aktiivisessa käytössä). Kotitaloudet, jotka sijaitsevat Sahavaaran eteläpuolella, käyttävät yksityisiä kaivoja ja kotitaloudet

Copyright © Pöyry Environment Oy

itäpuolella on liitetty kunnalliseen vesi- ja viemärijärjestelmään. Yhteenveto ja tiedot kaivoista esitetään liitteessä 9.1 ja kaivojen tietosivut liitteessä 9.2. Kaivojen sijainnit on esitetty kartassa 9M707011/2.1. Useimmat kaivot on porattu kallioon. Vain 5 perinteistä kuilukaivoa löydettiin tutkimuksessa. Lisäksi monet kotitaloudet ovat muuttaneet kuilukaivot porakaivoiksi heikon vedensaannin takia. Kotitaloudet joissa tukeudutaan yksityisiin kaivoihin käsitelevät jätevetensä sakokaivoissa (2/3-osaisia), jotka säännöllisesti tyhjennetään kiintoaineesta. Käsitelty vesi johdetaan oletettavasti ojiin ja / tai imeytyskentille. Tätä ei voitu kuitenkaan vahvistaa ihmisten haastatteluissa.

Pohjaveden laatu

Veden laatu havaintoputkissa oli yleisesti melko hyvä. PH- ja alkaliniteettitasot pohjavedessä ovat varsin alhaiset, mikä on tyypillistä Suomen ja Ruotsin geologisissa ympäristöissä. Kahdessa havaintoputkessa pH-arvo oli> 7 (SP116 ja SP117) ja kahdessa <5(SP106 ja SP115). Yleensä pH-arvot olivat neutraaleja tai lievästi happamia. Rautapitoisuudet olivat> 2 mg / l kahdessa havaintoputkessa. Yleensä rautapitoisuudet olivat normaalilla tasolla: alhaisimmat arvot olivatkaivoista jotka sijaitsevat Kaunisvaarassa. Happipitoisuus oli melko alhainen muutamassa havaintoputkessa. Sähkönjohtavuusarvot olivat <50 mS/cm, ja sulfaattipitoisuus <50 mg / l kaikissa havaintoputkissa ja osoittavat samanlaista jakaantumakuviota. Sähkönjohtavuus vastaa todettuja arvoja muualla Norrbottenin alueella (Aneblom ym. 2005).

Muutoin vedenlaatu analysoitujen parametrien osalta täytti useimmiten juomaveden laatuvaatimukset, jotka esitetään SOSFS 2005:20- normissa. Joissakin havaintoputkissa alumiinin ja raudan pitoisuudet ylittävät annetun arvon. Raskasmetallipitoisuudet ovat yleensä hyvin pieniä tai alle määritysrajan. Muiden aineiden pitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin muualla Norrbottenissa.

Hygieeninen vedenlaatu kaivoista ja vesilaitoksista oli hyvä. Bakteereja ei havaittu näytteissä. Vain sameus oli hieman korkea kahdessa yksityiskaivonäytteessä (Kau10 ja Kau312) ylittäen asetetun raja-arvon. Havaitut COD Mn-arvot olivat alle määritysrajan osoittaen, ettei pintavesi pääsee kaivoihin. Havaitut NH 4-arvot olivat melko alhaiset ja osoittavat, että jätevesi ei ole saastuttanut pohjavettä. PH-taso ja alkaliniteetti olivat melko alhaiset kuten pohjavesinäytteissä. Sähkönjohtavuus oli normaalilla tasolla. Myös happipitoisuudet juomavedessä olivat enimmäkseen korkeat, kuten talousvedessä suositellaan. On huomionarvoista, että useissa kotitalouksissa juomavesi käsitellään hydroforilla, jota yleisesti käytetään rikkivedyn hajun poistamiseksi. Tämä aine on melko yleinen kallioperäkaivojen vedessä alueilla joillaon sulfidipitoinen kallioperä.

Havaitut alkuainepitoisuudet olivat pääasiassa alle määritysrajan. Kuparin pitoisuus oli hieman koholla näytteissä Kau237, Kau253 ja Kau324). NO 3-pitoisuus oli varsin korkea näytteessä Kau312 (39,3 mg / l), mutta ei kuitenkaan ylittänyt asetettua raja-arvoa.

Pohjaveden geokemia pH, EC, Fe ja SO4- pitoisuuksille on esitetty Kartoissa 9M707011/8.1 ... 8.4. Analyysitulokset on esitetty liitteessä 8.2 ja alkuperäiset analyysitulokset liitteessä 11.

Copyright © Pöyry Environment Oy

6.1.5 Keskeiset havainnot

Seuraavat keskeiset havainnot voidaan tiivistää edellisestä tekstistä:

- Hydraulinen johtavuus irtomaaperän alueella ei ole kovin hyvä. Tästä kertovat alueella havaitut maaperän raekoon jakautumat ja pohjaveden gradientit.

- Moreenikerros (kerrokset) ovat melko paksuja paikoittain ja pohjavesitaso syvällä paikoissa joissa on korkeampi topografia ja paksu maapeite.

- Yleensäottaen pohjaveden laatu on hyvä.

- Pohjavettä käytetään talousvetenä alueella. Sahavaaran alueella on useita yksityisiä kaivoja aktiivisessa käytössä. Lisäksi kunnallinen vesilaitos sijaitsee Kaunisvaarassa.

- Huono pohjaveden antoisuus näkyy monissa kotitalouksissa, joten vanhat kuilukaivot on muutettu myöhemmin porakaivoiksi.

- Porakaivot ovat usein syviä, joka voi viitata huonoon antoisuuteen ja edelleen alhaiseen vedenjohtavuuteen kalliossa. Tästä huolimatta olisi hyödyllistä vahvistaa tämä vedenjohtavuus mittauksin. On muistettava, että veden virtaus on keskittynyt kallion heikkousvyöhykkeisiin.

6.2 Hannukainen

6.2.1 Geofysiikka ja siihen liittyvät geologia

Hannukaisen kaivos sijaitsee Keski-Lapin vihreäkivivyöhykkeellä, joka sisältää erilaisia vulkaanisia mafisia ja ultramafisia kiviä. Vihreäkivien seassa on pienempiä määriä intermediäärisiä ja silikaattisia vulkaanisia kiviä. Yleinen geologinen kallioperäkartta on esitetty kartassa 9M707011/3. Geofysikaaliset tiedot jotka on saatu NEF:ltä, on esitetty kartassa 9M707011/4.1 - 4.5. Tulkittu geofysiikka on esitetty kartassa 9M707011/4.6. Hannukainen, ja suunniteltu magnetiittirikasteen kuljetusreitti kohti Äkäsjokisuuta, sisältyvät GTK:n kansalliseen geofysikaalisten tukimusten matalalentoaineistoon. Johtavat kallioperäanomaliat (karsi- tai mustaliuskeissa) ovat selvästi heikompia, sijoittuvat syvemmälle tai ovat vähemmän paksuja tai johtavat vähemmän sähköä Hannukaisen kohdalla kuin Ruotsin puolella. Magneettiset kivilajikentät ulottuvat alueelle, mutta ovat vääristyneitä ja katkonaisia pitkin linjaa. Sahavaara, Äkäsjokisuu, Äkäsjokilaakso ja Hannukainen, kuuluvat samaan jatkuvaan Äkäsjoen hierrosvyöhykkeeseen.

Suunnitellut avolouhos ja sivukiven läjitysalueet sijaitsevat Äkäsjoen hierrosvyöhykkeen ja Hannukaisen siirroksen risteyskohdassa. Muita, enemmän paikallisia heikkousvyöhykkeitä voidaan nähdä magneettisuuskartassa (9M707011/4.14,2).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Timanttikairausreikien syvyystiedot osoittavat paksumpia maaesiintymiä lähellä Hannukaisen aluetta (läheisten moreenimäkien alla), ja pitkin Äkäsjokilaaksoa. Matalalentomittausten kvadratuuritiedot (9M707011/4.4) ilmaisevat joitakin kapeita, pitkänomaisia ominaisuuksia, mikä voi tarkoittaa paksumpia maapeitteitä tai kallioperän heikkousvyöhykkeitä. Äkäsjokisuuta kohden sähkönjohtavuus ja ilmeisesti maakerroksen paksuus laaksoissa kasvavat.

Vaara-alueet molemmin puolin Äkäsjokilaaksoa osoittavat spektrigamman litologista luonnetta. Kalium-komponentti osoittaa jäätikkö- tai jokihiekan esiintymistä pinnalla. Sulfidiesiintymät Kuervaarassa ja Laurinojassa vaikuttavat selvästi pohjaveden laatuun (SO4 ja sähkönjohtavuus). Tätä tukee matalalentomittauksista saadut sähkömagneettisen johtavuuden poikkeamat Hannukaisen alueella. Poikkeamia voidaan käyttää arvioimaan alueita joiden pitoisuudet ovat luonnollisesti korkeita sekä tunnistamaan mahdollisesti muita vastaavia alueita.

6.2.2 Pintageologia ja geomorfologia

Hannukaisen alue on kartoitettu Geologian tutkimuskeskuksen toimesta, mittakaavassa 1:20 000. Näin tiedot ovat paljon yksityiskohtaisempia kuin muilla tutkimusalueilla. Kartta kuitenkin perustuu julkaisemattomiin puutteellisiin tietoihin, ja siksi ei ole yhtä luotettava kuin tavanomaiset GTK:n julkaisemat maaperäkartat. Hannukaisen alueen ulkopuolella maaperätiedot perustuvat 1:400 000 kartoitukseen ja niiden merkitys hankkeen kannalta on vähäinen. Koska käytettävissä olevien karttatietojen laatu todettiin riittämättömäksi, maaperäkarttaa on tarkistettu käyttäen apuna saatavilla olevia satelliittikuvia ja geofysikaalisia tietoja. Menetelmät on esitelty yksityiskohtaisesti liitteessä 13. Lisäksi tarkistettu kartta on integroitu olemassa oleviin ruotsalaisiin maaperäkarttoihin, jotta saadaan kattava yleiskuva maaperäolosuhteista koko alueella. Integroitu maaperäkartta on esitetty liitteessä 9M707011/5.1.

Alueen maaperä koostuu lähinnä moreenista. Alueen moreeni koostuu pintamoreenista ja sen alla olevat kerrokset koostuvat pohjamoreenista, joka peittää kallioperää. Moreenin paksuus vaihtelee jopa 20 m eri paikoissa (esim. suunnitellulla sivukiven läjitysalueella). Louhoksella irtomaan paksuus on pääosin pienempi mutta saavuttaa samanlaiset syvyydet joissain paikoissa. Kenttähavaintoihin perustuen maaperä on pääosin hiekkaista moreenia. Hiekka- tai soraesiintymiä esiintyy monin paikoin alueella esim. avolouhoksen ympärillä.

Useat alueet suoraan pohjoiseen Laurinojan louhoksesta ovat turpeen peitossa, Lamunjänkä ja Laukupuolijänkä. Pohjoisempana sijaitsevat Kirstinkuusikkon ja Kuervitikkon turvemaat. Turve koostuu pääasiassa Carex-turpeesta.

Glasifluviaalisia harjumuodostelmia on etelään Äkäsjokilaaksosta ja Valkeajokilaaksosta sekä länteen kaivoksen alueelta. Harjut koostuvat pääosin hiekasta (hienosta karkeaan), mutta sisältävät soraisia osia erityisesti Valkeajokilaaksossa. Harjut ovat osa pidempää harjuketjua, joka kulkee idässä kohti Luosua ja Ylläsjärveä. Luoteessa harjumuodostumat jatkuvat Pakasaivossa ja jatkuvat Pohjois-Lappiin Kangosjärven-Kätkäsuvannon-Piippokankaan ja Nunnasen kautta. Jokiesiintymiä tavataan myös jokilaaksoissa.

Itämeren (Ancylus Lake) ylin rantaviiva ylsi niukasti Hannukaisen alueelle. Kuitenkin viimeisimmän mannerjäätikön sulamisvaiheessa Äkäslompolon ja Muonion jääjärvet

Copyright © Pöyry Environment Oy

kattoivat laajoja alueita nykyisen Kolarin alueella, joka vaikuttaa osittain lajittuneiden sedimenttien muodostumiseen. Alue sijaitsee kuitenkin pääosin supra-akvaattisella alueella. Näin hienorakeiset sedimentit (savi ja siltti) ovatharvinaisia alueella.

Alueella ei ole merkittäviä moreenimuodostumia kuten monilla muilla alueilla Lapissa. Tyypillisenä Keski-Lapin erikoispiirteenä on kallion rapautuminen maaperäkerrostumien alapuolella. Tyypillisesti rapautunut kallio saavuttaa muutaman metrin syvyyden, mutta voi ulottua paljon syvemmälle paikoittain. Rapautuneen kerroksen paksuus voidaan tutkia paikallisesti seismisyyttä mittaamalla, jos se katsotaan aiheelliseksi. Tietojen, jotka saatiin Jari Yliseltä (NEF, 16.10.2007), mukaan rapakallio on melko harvinaista Hannukaisen alueella. Vain Kuervaaran avolouhoksen pohjoispuolella on tehty tällaisia havaintoja laajemmassa mittakaavassa.

Siirroslinjoja on raportoitu GTK:n tektonisten esiintymien kartassa. Hannukaisen alueella erilaiset suuntaukset on kirjattu melko hyvin, joskin yhdistäen paljastumatiedot, topografiset ominaisuudet ja eri indikaatiot geofysikaalisista tiedoista (magneettinen, sähkömagneettinen), vielä enemmän paikallisia rakenteita voitaisiin havaita. Näiden merkityksellisyyttä korostaa louhoksen stabiliteetti ja mahdollisten haitta-aineiden leviäminen läjitysalueilta tai louhoksesta. Tarkempi tutkimus maaperän ominaisuuksista on suositeltavaa louhoksen ja läjitysalueiden ympäristöön, jotta nämä ilmiöt voidaan sulkea pois tai määritellä tarkemmin.

6.2.3 Maaperän geokemia

Yleinen tausta

Vihreäkivialueella moreeni on rikastunut alkuaineista kuten Al, Au, Ca, Co, Cr, Cu, Fe, Mg, Mn, Ni, Sc, Ti-ja V, jotka ovat tyypillisiä mafisissa kivissä (Koljonen ym. 1992). Vihreäkivialueen omaleimaisuus on sen sijainti jäänjakaja-alueella, jossa moreeni sisältää runsaasti materiaaleja sedimenteistä ja paikanpäällistä (in-situ) rapautunutta kiviainesta, joka on muodostunut ennen viime jääkautta. Vihreäkivivyö sisältää luonnostaan korkeita pitoisuuksia raskasmetalleja, jotka ovat joissakin tapauksissa helposti liukenevia (Koljonen ym. 1992).

Pohjamoreenin, pintamaan, humuksen, purosedimenttien, purojen vesien, turpeen ja tulvasedimenttien biokemiaa on intensiivisesti tutkittu useissa suomalaisissa (Koljonen ym. 1992, Lahermo ym. 1996, Salminen 1995) ja kansainvälisissä kartoitusohjelmissa (Bölviken ym. 1986, Reiman ym. 2003, Salminen ym. 1998, Salminen ym. 2005, Vos & Tarvainen 2007).

Hannukaisen esiintymät ovat Pajalan hierrosvyöhykkeen isäntäkivestä, ja ne kuuluvat rautaoksidi-kupari-kulta (IOCG) luokan mineraaliesiintymiin. Tulokset Hannukaisen esiintymistä on esitetty eri julkaisuissa (Hiltunen 1982, Eilu 1993, 1994, 2005 Frietsch ym. 1997, 1998, Lehtonen ym. 1992, Niiranen, 2005A, 2005B Niiranen ym. 2006a, Niiranen,T. & Stryhas, B. 2006).

GTK on tehnyt yksityiskohtaisia moreenin geokemiallisia tutkimuksia Hannukaisen kaivosalueella 1970-luvulla käyttäen emissiospektroskopian menetelmää, eli semikvantitatiivisia tuloksia. Kuitenkin huolimatta analyysimenetelmien eroista, tulokset vastaavat melko hyvin myöhempiä tutkimuksia (Koljonen yms. 1992).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Interpoloidut kartat näistä GTK: n tuloksista joissa analysoitiin 828 näytettä 60-150 cm syvyyksistä, on esitetty kartoissa 9M70711/9.5 ja 9,6. Saatujen tulosten mukaan runsaimmat rautapitoisuudet ovat Ylläsjokisuu-Äkäsjokisuu-Rautuvaara-Hannukainen alueilla. Ni- pitoisuudet ovat suurimmillaan (> 80 mg / kg) Ylläsjokisuu-SaaripudasRautuvaara alueilla. Äkäsjokisussau Ni- pitoisuudet ovat alhaiset, mutta korkeat luoteeseen Äkäsjokisuusta. Myös Rautuvaaran pitoisuudet ovat pienet, mutta korkeat Idässä. Hannukaisessa Ni-pitoisuudet ovat matalat (<50 mg / kg).

Perustilatutkimusnäytteet

Neljä moreeninäyttettä otettiin ja analysoitiin Hannukaisen alueelta. Kaikki näytteet edustavat yläosaa moreeniesiintymästä 1,5-5 m syvyyksissä (C-horisontti).

Kaikki näytteet analysoitiin 27 keskeisen alkuaineen osalta. Saatujen tulosten pitoisuudetovat taustatasolla, tyypillisiä tälle alueelle (esim. Koljonen ym. 1992).

Havaitut rautapitoisuudet vaihtelivat välillä 0,6-2,3%. Korkeimmat Fe (2,3%), Cr (43 ppm) ja Ni (16 ppm) pitoisuudet löytyvät SP316:ltä lähellä Kivivuopionojaa. Rikkipitoisuus vaihteli välillä 21-77 ppm. Suurin S-pitoisuus on SP304 (41 ppm) sijaiten Hannukaisen kaivoksen alueella. Yksikään näytteistä ei ylittänyt raja-arvoja jotka on esitetty valtioneuvoston päätöksessä 214/2007.

Geokemialliset maaperäkartat (C-horisontti) esitetään kartoissa 9M707011/9.1 ... 9.4. Luokittelutulokset perustuvat tilastoihin mm. min, max ja mediaani. Yhteenveto analyysituloksista on esitetty liitteessä 7 ja alkuperäiset analyysit liitteessä 11.

6.2.4 Hydrogeologia ja talousveden käyttö

Pohjavesialueet

Hannukaisen alueella maaperä koostuu pääosin hiekkaisesta moreenista, jolla on kohtalainen hydraulinen johtavuus. Silti olosuhteet eivät suosi pohjaveden muodostumista tai virtausta, paitsi alueilla, joilla on merkittäviä lajittuneita sedimenttiesiintymiä (hiekka ja sora).

Hannukaisen kaivosalueen välittömässä läheisyydessä on kaksi III- luokan pohjavesialuetta: Kuervaara (12273123) ja Kivivuopionvaara (12273124). Pohjavesiesiintymiä ei hyödynnetä talousvesikäytössä. Kuervaaran pohjavesialue ulottuu osittain nykyisen Kuervaaran avolouhoksen alueelle. Kivivuopionvaaran pohjavesialuesijaitsee osittain suunnitellun Hannukaisen avolouhoksen alueella. Louhinnan näkökulmasta erittäin tärkeää näille pohjavesimuodostumille on niiden vaikutus avolouhon kuivatuksen kannalta. Vielä lännempänä sijaitseei Kivivuopionvaara 12273125 pohjavesialue (luokka III), Valkeajoen ja Kivivuopionojan puron välissä. Kivivuopionojan lähteet sijaitsevat suunnitellun rikastuhiekan läjitysalueen kohdalla Kirstinkuusikon suoalueella. Mainittujen pohjavesialueiden rajat näkyvät kartassa 9M707011/2.2.

Useita toiminnassa olevia kaivoja sijaitsee Äkäslompolossa ja Ylläsjärvellä mutta mikään niistä ei ole lähellä Hannukaista. Lähin kaivokenttä (Revonkanto-oja) sijaitsee pohjoisessa Kuertunturin rinteessä, noin 5 km päässä Hannukaisesta. Lähellä Aavahelukan lentokenttääsijaitsee potentiaalinen kaivokenttä. Aavahelukka sijaitsee

Copyright © Pöyry Environment Oy

Kuerjoen pohjoispuolella, noin 2,5 kilometrin päässä Hannukaisesta. Aavahelukan ja Hannukaisen alueilla ei ole hydrologista yhteyttä johtuen välissä olevasta Äkäsjoesta.

Pohjavesipinnat ja pohjaveden virtaus

Asennetuista pohjaveden havaintoputkista mitattiin pohjaveden syvyys. Lisäksi todettiin neljän timanttikairanreiän soveltuvan pohjavesipinnan mittauksiin (ks. liite 8.1).

Pohjavedenpinta sijaitsee yleensä 1,5- 3,5 m maanpinnasta, mutta paikoitellen todettiin myös syvempiä vesipinnan tasoja (> 6 m). Syvimmät vesipinnat (> 10 m) todettiin avolouhosalueilla. Avolouhokset ovat täyttyneet vedellä mutta niiden vesipintoja ei mitattu. Louhosten vesipinta on kuitenkin > 10 m maanpinnasta. Myös arteesista pohjavettähavaittiin timanttikairausrei’issä LAU-256 ja 257 länteen Laurinojan avolouhoksesta.

Pohjaveden virtaussuunta alueella tunnetaan melko hyvin. Tulkitut virtaussuunnat ja valuma-alueet näkyvät kartassa 9M707011/2.2. Joissain paikoissa pohjavesiputkien sijainnit mahdollistavat pohjavedengradientin arvioinnin. Mitatun pohjavesitason pohjalla gradientti on melko korkea, ja se vaihtelee välillä 0,008 (SP316/308) ja 0,027 (SP306/303), mikä on lisäosoitus rajallisesta hydraulisesta johtavuudesta.

Alueen kallioperän vedenjohtavuutta, liittyen mahdolliseen louhoksen kuivanapitopumppaukseen, voidaan arvioida louhoksen vesipinnan tason kehityksestä ja pumppausmääristä. Arviointia tukemaan voidaan myöhemmin suorittaa koepumppauksia ja painekokeita soveltuvista geoteknisistä kairanrei’istä.

Kaivot

Hannukaisen alue kuuluu Ylläksen Yhdyskuntateknisen Huolto Oy:n vesi- ja jätevesi verkostoon. Kyseinen organisaatio huolehtii vesihuollosta Ylläsjärven ja Äkäslompolon kylissä sekä lähialueilla ja niiden välillä. Jätevesiverkosto kulkee Äkäslompolosta ja Ylläsjärvestä Rautuvaaraan, jossa sijaitsee jätevedenpuhdistamo. Juomavesi- ja jätevesiverkko ei ulotu alempaan Äkäsjokilaaksoon. Eteläisimmät kotitaloudet jotka ovat liittyneet verkkoon sijaitsevat tien 940 (Äkäslompoloon) ja tien 9040 risteyksessä (Luosuun-Ylläsjärvelle). Verkostosta huolimatta alueella on joitakin yksityisiä kaivoja (4 kpl). Kolmesta kaivosta otettiin näyte. Kaikki kaivot ovat porakaivoja. Muita kaivoja saattaa olla alueella esim. liittyen mökkeihin ja muihin vapaa-ajan rakennuksiin. Yhteenveto ja tiedot on esitetty liitteessä 9.1 ja kaivojen tiedot liitteessä 9.2. Kaivojen sijainnit on esitetty kartassa 9M707011/2.2.

Pohjaveden laatu

Veden laatu havaintoputkissa on yleisesti melko hyvä. PH- arvot olivat yleensä hieman happamat (pH 5-6) vain yhdessä havaintoputkessa pH oli <5 (SP311). PHja alkaliniteettitasot pohjavedessä ovat melko alhaiset, joka on tyypillistä suomalaisessa ja ruotsalaisessa geologisessa ympäristössä. Happipitoisuus on melko alhainen useimmissa havaintoputkissa. Sähkönjohtavuus oli suurin Hannukaisen alueesta koilliseen, lähellä Äkäsjokea. Sähkönjohtavuus on selvästi noussut havaintoputkessa SP305 (lähellä sivukiven läjitysaluetta), SP310 ja SP317. Toisissa havaintoputkissa sähkönjohtavuus oli selvästi alempi, vain SP316:n arvo oli hieman suurempi. Sähkönjohtavuus vastaa pääosin yhteistä tausta-arvoa Suomessa (Lahermo yms. 2002). Sulfaattipitoisuudet ovat

Copyright © Pöyry Environment Oy

melko suuret myös näissä paikoissa. Havaintoputket sijaitsevat alueella, jossa ilmenee sulfidimineraaleja geofysiikan tulkintaan perustuen. Yleensä sulfaattipitoisuus näytti samaa jakaumaa kuin sähkönjohtavuus.

Raskasmetallipitoisuudet näytteissä ovat enimmäkseen alle määritysrajan. Rautapitoisuudet näyttivät päinvastaista jakaumaa kuin sähkönjohtavuus ja sulfaatti, vähäisimmät pitoisuudet olivat lähellä Äkäsjokea ja Hannukaisen kaivosta ja korkein muissa osissa tutkimusaluetta. Alumiinin ja raudan pitoisuudet ylittävät yleisesti annetun teknisen suositusohjeen arvot STM 401/2001. Muutoin veden laatu (analysoitujen parametrien osalta) täytti useimmiten juomaveden laatuvaatimukset, jotka on esitetty asetuksessa STM 401/2001. Alkuaine- ja anioniopitoisuudet ovat samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa yleisesti paitsi alkuaineiden SO 4, Al ja Fe osalta. Veden hygieeninen laatu kaivoissa oli hyvä. Bakteereja ei havaittu näytteissä. Havaitut CODMn-arvot olivat alle määritysrajan osoittaen, ettei pintavesi pääse kaivoihin. Havaitut NH4-arvot olivat melko alhaiset ja osoittavat että jätevesi ei ole vaikuttanut pohjaveden laatuun. PH-tasot ja alkaliniteetti olivat melko alhaiset kuten pohjavesiputkissakin. Sähkönjohtavuus oli hieman korkea kaivoissa Ylläksentiellä 180 ja Pulkkatörmäntiellä 7. Myös SO4-pitoisuudet olivat normaalia suuremmat kyseisissä kaivoissa. Happipitoisuudet olivat enimmäkseen niin suuret kuin juomavedessä katsotaan tarvittavan. Mitatut raskasmetallipitoisuudet olivat enimmäkseen mataliatai määritysrajan alapuolella.

Merkittävä ympäristökysymys Hannukaisessa on vanha sivukiven läjitysalue Kuervaaran louhoksenitäpuolella. Neljä havaintoputkea LVT6 ja 7 sekä SP304 ja 305 sijaitsee läjitysalueen ympärillä ja niistä on otettu pohjavesinäytteet. Kaikkiinpaitsi SP304 vedenlaatuun selvästi vaikuttaa sulfidin rapautuminen. Tyypillisesti sulfidipitoisuudet ovat selvästi normaalia korkeampia (150- 710 mg/l). Lisäksi raskasmetallipitoisuudet, kuten Co- ja Ni-pitoisuudet ovat osittain korkeammat kuin muualla alueella (Co 4-26 µg/l ja Ni jopa 23 µg/l) joka osoittaa metallien liukenemista sulfidirapautumisen vuoksi. Myös pH-arvot ovat happamia aiheuttaen normaalitason ylittäviäalumiinimääriä (jopa 300 µg/l). K- ja Mg-pitoisuudet ovat selvästi korkeammat kuin muilla alueilla osoittaen silikaattimineraalien rapautumista (kiille, kloriitti). Kuitenkin arvioitaessa pohjaveden laatua läjitysalueen ympäristössä, arvioidaan, että ARD (hapan suotovesivalunta) ei ole edennyt vielä vaiheeseen missä se alkaa tuottaa erittäin happamia ja metallipitoisia valumavesiä. Tulee myös huomioida että havaintoputkien määrä on riittämätön alueen kokoon ja mahdollisiin virtausreitteihin nähden. Jos sivukivialueen ympäristön selvitetään tarkemmin, tutkimuksien pitää olla yksityiskohtaisempia kuin ne toistaiseksi ovat olleet.

Pohjaveden geokemia pH, sähkönjohtavuus, Fe- ja S-pitoisuuksille on esitetty kartoissa 9M707011/10.1...10.4. Luokitus perustuu tilastolliseen analyysiin näiden alkuainepitoisuuksista, esim. min-, max- ja mediaanipitoisuudet. Analyysitulokset on esitetty liitteessä 8.2 ja alkuperäisen analyysit liitteessä 11.

Copyright © Pöyry Environment Oy

6.2.5 Avaintulokset

Seuraavat keskeiset havainnot voidaan tiivistää edellisestä tekstistä:

- hiekkainen moreeni on vallitseva alueella. Myös karkeampia sedimenttejä esiintyy (hiekka / sora).

- Maaperän hydrauliset ominaisuudet ovat paremmat kuin Kaunisvaaran alueella, mutta ne eivät silti ole kovin hyvät pohjaveden muodostumisen ja virtauksen kannalta.

- Vain muutama kaivo (aktiivisessa käytössä) sijaitsee lähellä kaivosta.

- Pohjaveden laatu on pääosin hyvä. Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuudet ovat osittain korkeammat kuin normaalisti.

- Kallio- ja maaperän koostumus vaikuttavat selvästi pohjaveden laatuun, erityisesti lähellä Kuervaaran louhosta. Myös vanhalla sivukiven läjitysalueella on vaikutusta läheisiin pohjavesiin.

6.3 Äkäsjokisuu

Raportoidaan kun kenttätutkimukset on tehty.

6.4

Putkilinjojen reitit

Raportoidaan kun kenttätutkimukset on tehty

6.5

Rautatieliikenneväylät ja satamat

Suunniteltu kuljetusreitti kulkee Äkäsjokisuusta ja Kolarista kulkien Pellon ja Ylitornion kylien ohi. Reitti kulkee myös Tornion kaupungin ohi. Mahdolliset reitit ovat Kemi, Tornio / Röyttä, Kalix tai Luleå. Reitin pituus Kemiin on noin 220 km.

6.5.1

Geologinen ympäristö

Yleinen geologia alueella vaihtelee huomattavasti. Kolarin alueella kallioperä sisältää arkeeisia ja Proterotsooisen kauden metavolkaanisia kiviä (vihreäkivivyö). Etelässä vihreäkivet vaihtuvat Metasedimentaarisiin kiviin, jotka ovat peräisin samalta geologiselta ajanjaksolta. Pello-Ylitornio-alueen kallioperä sisältää pääasiassa Svecokarelian graniittia ja etelämpänä Tornion alueella Kalavalaisia grauvakkoja ja liuskeita sekä Karjalan kvartsiittia ja liuskeita. Kemissä Arkeeinen gneissi ja granitoidit hallitsevat aluetta. Ruotsissa kallioperä on varsin monipuolista Haaparannan ja Luulajan välillä sisältäen: Prekambrisia graniitteja ja nuorempia graniitti-syeniittejä, Prekambrisia metagrauvakkoja, kiilleliuskeita, kvartsiitteja ja meta-arkoosia. (Koljonen ym. 1992, Aneblom ym. 2005)

Copyright © Pöyry Environment Oy

6.5.2 Pintageologia ja geomorfologia

Maaperä kuljetusreiteillä koostuu pääosin moreenista vaikka sora-, hiekka- ja siltti esiintymät ovat yleisiä myös Tornionjoen laaksossa ja sen läheisyydessä. Glasifluviaaliset kerrostumat eivät ole kovin yleisiä Tornionjokilaaksossa. Ruotsissa on pitempi harjuketju joka kulkee Överkalixista Sangisin rannikolle, leikaten rautatiereittiä. Suot ovat yleisiä sekä Suomessa että Ruotsissa, mutta rautatie reitti kulkee pääosin korkeammilla alueilla. (Maaperäkerrostumat Suomessa, GTK 1:1 000 000, 1984, Aneblom ym. 2005)

6.5.3 Maaperän geokemia

Maaperän geokemia suomalaisten kuljetusreittien osalta on riittävästi esitetty Suomen geokemiallisessa atlaksessa (Koljonen ym. 1992). Alkuainepitoisuudet vastaavat yleensä muuta Suomea. Arseenipitoisuudet ovat osittain korkeampia kuin tausta Tornion alueella. Myös kalsium-, kalium- ja rikkipitoisuudet ovat hieman korkeammat Tornion alueella, johtuen kallioperän koostumuksesta. Rautapitoisuudet ovat luonnollisesti korkeimmat Kolarin alueella. Ruotsin rannikolla moreeni on osittain rikastunut alkuaineista: Pb, Zn ja As (Bölviken ym. 1986).

6.5.4 Hydrogeologia Pohjavesialueet

Kuljetusreittienvälittömässäläheisyydessä(etäisyysmuutamakilometri)onyhteensä 19 luokiteltua pohjavesialuetta. Listaus ja luokitus näistä alueista on esitetty liitteessä 4. Neljä aluetta sijaitsee Pellon-, 5 Ylitornion-, 8 Tornion- ja 2 Kemin- / Keminmaan kunnassa. Ruotsissa rautatie kulkee lähellä Vitvattnetin, Morjärven ja Grundforsbackenin Kalixin pohjavesialueita.

Pohjaveden laatu

Yleensä ottaen maaperän pohjavesiesiintymien pH-taso on 6-7, eli hieman hapanta. Sähkönjohtavuus vaihtelee 5-45 mS/m ollen suurimmillaan Tornio-Haaparanta alueella. Rautapitoisuudet vaihtelevat jopa tasolle n. 3 mg/l. Korkeimmat SO 4 -pitoisuudet esiintyvät myös Tornion alueella ollen jopa 100 mg/l. Lyijypitoisuudet ovat yli normaalien tausta-arvojen Tornio-Ylitornio alueella ollen jopa 0,005 mg/l. Tornion alue on poikkeuksellinen myös pohjaveden alkaliniteetin suhteen, joka on yleensä lähellä 3 mmol/l johtuen alueen kallioperän koostumuksesta. (Lahermo ym. 1999, Aneblom ym. 2005).

Copyright © Pöyry Environment Oy

Hydrologinen arviointi suunnitelluille avolouhoksille on tehtävä jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Erilaisia mallinnus- ja laskentamenetelmiä tähän tarkoitukseen ovat esimerkiksi analyyttiset mallit tai 2D- ja 3D-mallit. Ensimmäisessä vaiheessa kaikki asiaa koskevat tiedot, liittyen valmiisiin tai meneillään oleviin kallioperäkairauksiin, on tutkittava ja luotava ns. käsitteellinen malli. Arviomme on että mallinnusvaatimukset kasvavat järjestyksessä: Tapuli, Sahavaara, Hannukainen.

Jos halutaan tarkempia tutkimuksia tärkeimmistä alueista, mahdolliset tutkimukset voivat koostua geofysikaalisista mittauksista ja kallioperän vedenjohtavuustesteistä:

Geofysikaalisetmittaukset

Jos irtomaan paksuutta, siirros- ja ruhjealueiden olemassaoloa tai rapautumakerroksen ominaisuuksia (paksuus, rakoilu) ollaan arvioimassa tarkemmin, suositellaan joitakin kairauksia ja/tai rajoitettuja maageofysiikan tutkimuslinjoja. Matalan maapeitteen alueilla ylempää kallioperää voidaan tutkia maatutkaluotauksella, joka on kustannustehokas menetelmä. Alueilla, joissa maapeitteen paksuus ylittää 5 - 10 m, pohjavettä, maakerrospaksuuksia ja kallioperän laatua voidaan mitata 25 - 35 m syvyyteen käyttämällä ominaisvastuskuvausta. Menetelmää on sovellettava sulakaudella. Matalaseismistä luotausta voidaan soveltaa syvemmille kerroksille, ja pelkästään maaperän ja kallioperän geoteknisiä ominaisuuksia tutkittaessa. Töitä pitää tehdä useassa samansuuntaisessa linjassa, jotka ylittävät tutkimusalueen. Tällaiset tutkimukset voivat tulla ajankohtaisiksi, kun suunnitellaan esim. rikastushiekan läjitysaluetta (alueita) tai mallinnetaan avolouhoksen (avolouhoksien) kuivatuksen hydrologiaa.

Kallioperäkaivot ja hydraulinen arviointi

Litologisen jatektonisen informaation perusteella pohjavesialeneman mallintaminen ja seuranta vaatisivat vähintään suppeaa arviointia kallioperän hydrologisista virtausominaisuuksista. Tämä voidaan tehdä pumppaus- tai ylipaine(injektio)kokeilla joko nykyisissä kallioperäkaivoissa, timanttikairausrei´issä tai kallioperän geoteknisissä rei´issä joita tullaan kairaamaan. Kaikkia käytettävissä olevia ja sopivasti sijaitsevia kallioperäkaivoja tai kairausreikiä voidaan käyttää. Mallintamista varten kaikki käytettävissä olevat tiedot poraurei´istä on tärkeä tarkistaa. Näiden kaivojen tai kairausreikien tulee olla myös riittävän etäällä avolouhoksesta, eri suunnissa ja lisäksi mahdollisilla heikkousvyöhykkeillä. Kaivojen syvyys täytyy olla useita kymmeniä metrejä, jopa 40-50 m kalliossa, jotta voidaan tarkkailla peruskallion pohjaveden käyttäytymistä pitkällä aikavälillä.

Jos kaivoja pitää tehdä tähän tarkoitukseen, niitä voidaan porata kallion pinnan suojaputken läpi käyttämällä raskasta monitoimikairaa, ilma- tai vesihuuhtelulla ja esimerkiksi 64 mm terällä. Työ voidaan helpoiten tehdä käyttämällä suojaputkea, tekemällä mahdollisia moreeninäytteenottoja ja kallionporausta odotettavissa olevaan 50 metrin loppusyvyyteen. Havaintoputken asennus tehtäisiin 1 m kallioon ja tiivistäisiin o-rengas- tiivisteillä eristämään putki hydraulisesti maaperästä ennen suojaputken poistamista. Avoimet osat kallioperässä välittävät hydraulisen painetason seurattavaksi. Kairanreiät pitäisi varustaa PEH- putkella ja lukolla mahdollistamaan

Copyright © Pöyry Environment Oy

myöhemmän vesipintaseurannan. Myös kalliopohjaveden laatua voidaan myöhemmin seurata näistä kaivoista. Vedenjohtavuus on hyödyllistä mitata vesipainetestillä.

Kalliopohjavesiputkia tai vastaavia kallioperäkaivoja tai reikiä pidetään välttämättöminä, jotta voidaan arvioida avolouhosten kuivatuksen hydrologisia vaikutuksia. Käytettävissä olevat tietojen mukaan on mahdollista, että ruhjeet tai muut tektoniset rakenteet ovat yhteydessä louhosalueilta ympäröiville alueille, erityisesti Sahavaaran-Kaunisvaaran ympäristössä, joita on arvioitava tarkemmin.

Jotta voitaisiin säästää kustannuksia ja työtä on suositeltavaa käyttää nykyisiä kallioperäkairanreikiä missä vain mahdollista. Olemassa olevat suojaputket tarkastettiin osin tämän perustilatutkimuksen yhteydessä. Kuitenkin talviolosuhteista johtuen osaa olevista suojaputkista ei ehkä ole havaittu.

Todellisesta tarpeesta ja laajuudesta mahdollisille kalliopohjavesiputkille ja niihin liittyvistä mittauksista on vielä keskusteltava asiakkaan kanssa sen jälkeen kun aikataulu mallinnuksille, tarkkuus ja metodiikka hydrologiseen arviointiin ja kuivatusvesimallinnuksiin on laadittu.

Mainitut tutkimukset on lyhyesti koottu seuraavaan taulukkoon:

Tutkimus Tarkoitus Rajoitukse t Odotetut tulokset Kairaukset ja geotekniset tutkimukset Jatkokairaukset Yksityiskohtaiset suunnitelmat

Paikoin suoritettava talviaikana

Maaperä geologia/ geotekniset ominaisuudetjapohjaveden olosuhteet Maatutkaluotaus Kriittisten alueiden yksityiskohtainenselvitys

Paksut maakerrokset hienoainessedimenttejä

maaperä ominaisuudet ja peruskallionsekäpohjaveden tasot

Ominaisvastusmittaukset Kriittisten alueiden yksityiskohtainen selvitys

Ei voida suorittaa talviaikana

Maaperäominaisuudet ja kallioperätasot/kriittisten alueiden ominaisuudet joilla on paksut maapeitteet seismiset refraktio tutkimukset Kriittisten alueiden yksityiskohtainen selvitys

Maaperäominaisuudet ja kallioperätasot/kriittisten alueiden ominaisuudet joilla paksut maapeitteet ja/tai peruskalliossa Hydraulisettestit

Pumppaus testi

Injektiotestit (slug testi)

Maaperän/kallioperän hydrauliset ominaisuudet

Maaperän/kallioperän hydrauliset ominaisuudet

Tukee pohjaveden aleneman ja kaivosten kuivatuksen arviointia

Tukee pohjaveden aleneman ja kaivosten kuivatuksen arviointia

Copyright © Pöyry Environment Oy

Äkäsjokisuun alue tutkitaan tulevassa EDD tutkimuksessa. Havaintoputkia on asennettu pitkin rikasteen kuljetusreittiä ja niistä otetaan näytteet pohjavedestä.

Tarve Rautuvaaran alueen tutkimuksiin edellyttää lisäkeskusteluja asiakkaan kanssa. Rautuvaara ei ollut alun perin osa tutkimusaluetta, mutta se on myöhemmin sisällytetty tutkittaviin hankealueisiin.

Viitteet

Aneblom, T., Thunholm, B., Rurling, S. och Gierup, J. (2005). Beskrivning till kartan över grundvattnet i Norbottens län (Description to the Hydrogeological map of Norbottens county).

SGU Serie Ah nr 24.

Bölviken, B. Bergström, J., Björklund, A., Kontio, M., Lehmuspelto, P., Linholm, T., Magnusson, J., Ottesen, R.T., Steenfelt, A., and Volden, T. (1986). Geochemical atlas of Northern Fennoscandia: Mapped by Geological Surveys of Sweden, Norway and Finland in cooperation with the Swedish Geological Co. and Geological Survey of Greenland, UppsalaEspoo, Trondheim, Korsnäs Offset Kb., scale 1:4 000 000.

Drebs, A., Nordlund, A., Karlsson, P., Helminen, J., Rissanen, P. (2002). Tilastoja Suomen ilmastosta 1971-2000, Climatological statistics of Finland 1971-2000. Ilmatieteen laitos.

Eilu, Pasi (1993). Hydrothermal alteration in some volcano-sedimentary associations in central Finnish Lapland. In: Geological Survey of Finland, Current Research 1991-1992. Geological Survey of Finland. Special Paper 18 Espoo: Geologian tutkimuskeskus, 5-13.

Eilu, Pasi (1994). Hydrothermal alteration in volcano-sedimentary rocks in the Central Lapland Greenstone Belt, Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 374. Espoo: Geologian tutkimuskeskus. 145 p. + 3 app.

Frietsch, R. (1978). On the magmatic origin of iron ores of the Kiruna type. Economic Geology 73, pp. 478-485.

Frietsch, R. (1997). The Iron Ore Inventory Programme 1963-1972 in Norbotten County. Sveriges Geologiska Undersökning, 1997.

Golder Associates (2006). Miljökonsekvensbeskrivning. Provbrytning för utvärdering av järnmineralisering vid Stora Sahavaara, Pajala kommun. Golder: Axelsson, Jonsson, Ekstav 2006-12-08, Dokument 0670251 för Northland Resources Sweden AB.

(Gregorauskiene, V., Salminen, R., Reimann, C. & Chekushin, V. (2000). Field manual for Barents Ecochemistry project. Geological Survey of Finland.

Helminen, T.-R. & Räisänen, M-L. (2002). Regional atmospheric deposition patterns of dust in the vicinity of the Lahnaslampi talc mine, Sotkamo, Finland, as revealed by moss and humus samples, for MINEO. Geological Survey of Finland.

Hiltunen, A. (1982). The Precambrian geology and skarn iron ores of the Rautuvaara area, northern Finland Geological Survey of Finland, Bulletin 318. 133p.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Hirvas, H. (1991). Pleistocene stratigraphy of Finnish Lappland. Geological Survey of Finland. Bulletin354.

Johansson, P. ja Kujansuu, R. (2005). Pohjois-Suomen maaperä- maaperäkarttojen 1:400 000 selitys (Quaternary deposits of Northern Finland- Explanation to the maps of Quaternary deposits 1:400 000). Geologian tutkimuskeskus.

Koljonen T. (ed.) (1992). The Geochemical Atlas of Finland, Part 2: Till. Geological Syrvey of Finland, Espoo.

Kähkönen, A-M. (1996). The geochemistry of podzol soils and its relation to lake water chemistry, Finnish Lappland. Geological Survey of Finland. Bulletin 385.

Lahermo, P., Tarvainen, T., Hatakka, T., Backman, B., Juntunen, R., Kortelainen, N., Lakomaa, T., Nikkarinen, M., Vesterbacka, P., Väisänen, U., Suomela, P. (1999). Tuhat kaivoa- Suomen kaivovesien fysikaalis-kemiallinen laatu vuonna 1999. GTK Tutkimusraportti 155.

Lahermo, P., Väänänen, P., Tarvainen, T. & Salminen, R. (1996). Geochemical Atlas of Finland, Part 3: Environmental geochemistry – stream waters and sediments.

Lehtonen, Matti I.; Manninen, Tuomo; Rastas, Pentti; Räsänen, Jorma (1992). On the early Proterozoic metavolcanic rocks inFinnish central Lapland. In: Correlation of Precambrian formations of the Kola-Karelian region and Finland. Apatity: Russian Academy of Sciences. Kola Science Centre, 65-85.

Magnusson, J. (1984). Geokemi –utvärdering. (Proj. NÖN) (Geochemistry, evaluation. (proj. NÖN) SGU, Part 1-5,1984-02-02

Mäkinen, K., Palmu, J-P., Teeriaho, J., Rönty, H., Rauhaniemi, T., Jarva, J. (2007). Valtakunnallisesti arvokkaat moreenimuodostumat (Nationally valuable moreine formations). Ministry of Environment. The Finnish Environment 14/2007.

Niiranen, T. & Stryhas, B. (2006). Stora Sahavaara Iron Occurrence, Pajala, Sweden. Northland Resources Internal Report.

Niiranen, T., Poutiainen, M., Mänttäri, I. (2006). Geology, geochemistry, fluid inclusion characteristics, and U-Pb age studies on iron oxide-Cu-Au deposits in the Kolari region, northern Finland. Ore Geology Reviews. (in press, published online).

Niiranen, T. (2005). Iron Oxide-Copper-Gold Deposits in Finland: case studies from the Peräpohja schist belt and the Central Lapland greenstone belt. Publications of the Department of Geology D6.

Niiranen, T. and Eilu, P. (2003). Iron oxide-copper-gold deposits in northern Finland. Proceedings of the Seventh Biennial SGA Conference “Mineral Exploration and Sustainable Development”, Athens, Greece, 24-28 August 2003, 1091 – 1094.

Niiranen, T. et al. 2005. Geochemistry, alteration, fluid inclusion characteristics, and U-Pb age data on iron oxide-Cu-Au deposits in the Kolari region, northern Finland. Unpublished paper submitted to Ore Geology Reviews, February, 2005.

Reimann, C. Siewers, U., Tarvainen, T., Bityukova, L., Eriksson, J., Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Lukashev, V., Matinian, N.N. & Pasieczna, A. (2003). Agricultural soils in Northern Europe. A Geochemical Atlas, 270 p.

Copyright © Pöyry Environment Oy

Räisänen, M-L., Kashulina, G. & Bogarytev, I. (1997). Mobility and retention of heavy metals, arsenicandsulphurinpodzolsateightlocationsinNorthernFinlandandNorwayandwestern half of the Russian Kola Peninsula. Journal of Geochemical Exploration.

Rönkkö K. (1985). Regional geokemi. 840101-841231(proj. 4019)(Regional Geochemistry 840101-841231)SGU,Ki8508,1985-02-22

Salminen, R. (ed) (1995). Regional geochemical mapping in Finland in 1982-1994. Geological Survey of Finland. Report of Investigation 130. 47 p

Salminen, R., Tarvainen, T., Demetriades, A., Duris, M., Fordyce, F. M., Gregorauskiene, V., Kahelin, H., Kivisilla, J., Klaver, G., Klein, H., Larson, J. O., Lis, J., Locutura, J., Marsina, K., Mjartanova, H., Mouvet, C., O'Connor, P., Odor, L., Ottonello, G., Paukola, T., Plant, J. A., Reimann, C., Schermann, Siewers, U., Steenfelt, A., Van der Sluys, J., Vivo, B. de, Williams, L. (1998). FOREGS geochemical mapping field manual. Geologian tutkimuskeskus. Opas 47. 36 p. + 1 app.

Salminen, R. (ed.); Batista, M. J., Bidovec, M., Demetriades, A., De Vivo, B., De Vos, W., Duris, M.; Gilucis, A., Gregorauskiene, V., Halamic, J., Heitz-mann, P., Lima, A., Jordan, G., Klaver, G., Klein, P., Lis, J., Locutura, J., Marsina, K., Mazreku, A., O'Connor, P. J., Olsson, S. Å., Ottesen, R.-T., Petersell, V., Plant, J. A., Reeder, S.; Salpeteur, I., Sandström, H., Siewers, U.,Steenfelt, A., Tarvainen, T. (2005). Geochemical atlas of Europe. Part 1: Back-ground information, methodology and maps. Espoo: Geological Survey of Finland. 525 p.

Van der Stijl. F.W., et al (2005). The Liviovaara and Sahavaara FeOx – Cu-Au Prospects. Pajala area, Norbotten, Sweden – Status of Exploration March 2005. Proprietary internal report for North American Gold Inc.

Van der Stijl, F. W. (2004). The Liviovaara and Sahavaara FeOx-Cu-Au Prospects, Pajala Area, Norbotten, Sweden. Unpublished Report to North American Gold, March 2005.

Van der Stijl, F. W. (2005). Liviovaara and Sahavaara Nr. 2 Licences: Proposed Drill Targets for Cu – Au. Unpublished Report to Northland Resources, November, 2005.

De Vos, W. & Tarvainen, T. (2007). FOREGS Geochemical Atlas of Europe. Part 2. Interpretation of Geochemical Maps, Additional Tables, Figures and Related Publications.

Copyright © Pöyry Environment Oy