Taraki 2/2017

TAMPEREEN RAKENTAJAKILLAN KILTATALEHTI 2/2017

2/2017

taraki 2/17

SISÄLTÖ Ellin terveiset 4 Isännistön tarina

5

Vaihtarina Taiwanissa Laajenevat meret

8

12

Entisajan kulkuväylät

14

Urbaanimaailman ongelmia 17 Taavin mielipide

Taraki -lehti on Tampereen teknillisen yliopiston Tampereen rakentajakillan jäsenlehti.

Lehti jaetaan TTY:n kiltahuoneille, rakennustekniikan laitokselle ja ylioppilaskunnalle.

Lisäksi lehti postitetaan TARAKIn vanhoille puheenjohtajille, Wanhoille Kähmyille sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille.

Lehti julkaistaan myös killan internetsivuilla osoitteessa www.taraki.fi Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Lisäksi kesällä ilmestyy uusille opiskelijoille postitettava fuksinumero.

18

Toimitus ja taitto Päätoimittaja

Miika Hämäläinen

Toimitus

Aleksi Jokela Miika Varjomaa Juho Vastapuu

Paino

Pirkan Painotuote Ky Painosmäärä 100

Valokuvat

Antti Kiviniemi, kannen kuva Juho Vastapuu Wikimedia

Julkaisija

Tampereen rakentajakilta TARAKI/TTY Korkeakoulunkatu 5 33720 Tampere taraki@tut.fi

”Milloin lehti ilmestyy?”

Kysymys kaikilta, Antiikin Kreikka, vuonna 17 jaa.

Vaihtarina Itä-Aasiassa

8

KUVA: Juho Vastapuu

PUHEENJOHTAJAN TERVEISET Näin saapui kesä tänäkin vuonna. Vielä voi olla, että sään puolesta ei siltä tunnu, kun hytisee lämpöoptimistisena ohuessa huomioturvaheijastintakissaan viidennen kerroksen holvin päällä ja kateellisena seuraa paremmin pukeutunutta ammattimiestä työssään. Silti sisällä lämmittää se selvä säästä riippumaton kesän merkki: ensimmäinen kesätyöpäivä!

Keväältä jäi käteen monta mahtavaa asiaa. TARAKI starttasi hienosti juhlavuoden käyntiin useilla tapahtumilla ja 50v -teemaisten hupparien tilaamisella ja sama tohina jatkuu syksyllä. Jos kuitenkin mieli ei halua (miksi haluaisi?) unohtaa rakasta kiltaa ja opiskelukavereita kesälläkään, tuo suvi mukanaan muutaman hauskan tapahtuman! Sulkavan suursouduille lähdetään perinteisesti kirkkoveneen ja saunalautan voimin 7.-9.7. näyttämään miten raksateekkarit soutavat TAYsin lastenpsykiatrisen osaston hyväksi. Heinäkuun loppua vauhdittaa sitten TARAKIn kesätappo 28.-30.7. jossa mökkitunnelman kaikille takaa huikeat mökkiolympialaiset.

Kaikista kesätöistä ja -menoista huolimatta yritetään käyttää aikaamme myös lepäämiseen.

Toistaiseksi tuntematonta filosofia lainatakseni ”Elämä on yliopisto, jossa kaikki ovat opettajia.

Kun heräät, muista mennä kouluun.” Tämä rohkaiskoon teitä oppimaan joka hetkestä ilman koulua! Oppikaa rentoutumaan, nauttimaan kesätuulen viileydestä ja valoisista aamuista.

Muistakaa nähdä perhettä ja vanhoja ystäviänne. Nauttikaa vapaa-ajasta, jota omien laskujeni mukaan on tarjolla yli puoli vuorokautta työpäivän päätyttyä ja kokonaiset kaksi päivää viikonloppuisin! Sillä nyt on se hetki, kun ei tarvitse stressata yötä päivää harkkatyödeadlineista. Seuratkaamme siis toista (ei niin tuntematonta) suurta ajattelijaa ja pyhitetään ne lepopäivämme.

Hyvää kesää kaikille!

Rakkaudella,

Elli P.S. Voit seurata TARAKIlaisten touhuja myös nettisivuille (www.taraki.fi) pian ilmestyvistä blogikirjoituksista!

4

ISÄNTÄIN JORINAT OLUTTA JA OLI SIELLÄ JOKU KEIKKAKIN ISÄNNISTÖN KEIKKAREISSU HELSINKIIN Eräänä synkkänä ja myrskyisenä iltana oli isännän apu löytänyt tiensä taas Rakennustaloon ja TARAKIn kiltahuoneen etupuolella oleville pöydille. Työn alla oli suhteellisen raskas raportti, kunnes yhtäkkiä kahvitahrojen tuhrimien paperien kahinan rikkoi isännän ääni: ”Moro! Lähekkö kattoon Anthraxia maaliskuussa? Raven Age lämppää”.

Miikaa ei yllättänyt, että Jokela kysyi mukaan keikalle. Joskus ammoisina aikoina toisen vielä ollessa fuksi ja toisen tutor oli keskusteltu pitkät pätkät nimenomaan musiikista musamaun ollessa hyvin samanlainen. Kesällä 2016 oli käyty jo katsastamassa Hämeenlinnassa Iron Maiden, jonka yhtenä lämppärinä toimi nimenomaan The Raven Age, jonka musiikki kolahti molemmille. Nyt olisi taas mahdollisuus nähdä sama bändi livenä, pääesiintyjän kuuluessa yhteen kasarihevin pioneereista. Yhteistuumin siis liput ostoon ja maaliskuuta odottamaan!

Keikkapäivä lähti varsin mukavasti käyntiin tenttien muodossa. OnniBus-liput oli varattu jo ennakkoon, ja yhden (lue: yksien) jälkeen päästiinkin jo matkaan, repuissa muutama mieltä lämmittävä, tietenkin. Kun saavuttiin Kampin bussiterminaaliin, oli aikaa ennen keikan alkua aika hyvin, joten parivaljakko päätti yhteistuumin tarkastaa muutaman paikallisen anniskeluravintolan. Todettuaan kolmen tai neljän paikan jälkeen tason suhteellisen hyväksi, oli aika lähteä kävelemään kohti Nordenskjöldiä. Juuri sopivasti liikkeelle lähtiessä alkoi hyytävä kaatosade, joka sekään ei ollut mitään laskemaan isännistön mielialaa. Yhteistuumin päätettiin kuitenkin pysähtyä sadetta suojaan vielä syömään ja ottaa palan painikkeeksi yhdet huurteiset. Nyt olo oli sellainen, että eiköhän tässä jaksa viitisen tuntia nauttia vielä laatumusiikista.

Hallille saapuessa odotti ovilla turvatarkastus. Tässä kohdattiin myös päivän ensimmäinen harmillinen takaisku, kun bussimatkalle tarkoitetut oluet olivatkin täysin unohtuneet molempien reppuihin.

Turvamiehet eivät antaneet armoa: kaljat pois ja parempaan säilöön. Hieman tästä kiukustuneina vietiin takit narikkaan ja lähdettiin kohti keikka-aluetta. Keikkaa varten oli Helsingin jäähalliin pystytetty ns. Black Box: katsomot ja osa permannosta oli rajattu niin, että hallissa oli aidon oloinen klubitunnelma. Portailla kohti permantoa oli Miikan pää kolahtaa suhteellisen matalalle valettuun alakatsomon betonilaattaan (Jokelaa ei haitannut). Tampereella

5

osataan siis jääkiekon pelaamisen lisäksi myös kat- kohdalla Jokela kehotti siirtymistä lähemmäs lavaa somorakenteiden mitoittaminen paremmin kuin ja mosh pittiä. Kaljat naamariin ja yleisömereen.

Helsingissä.

Loppusetti koostuikin toinen toistaan paremmista Pienestä myöhästymisestä huolimatta lavan edes- biiseistä. Yleisö nautti Anthraxin painaessa parassä odotti yllätys: katsojia ei ollut kerääntynyt vielä taan ja klassikkoa toisensa perään. ”Indians”-kaplämppäriä odottamaan kovin monia, joten keikkaa paleen väliosan kohdalla tutustuttiin myös kohtuulpystyi seuraamaan käytännössä eturivistä. Jota- lisen kokoisen mosh pitin pyörteisiin. Mutta, kuten kuinkin 20 minuutin odottelun jälkeen odotus pal- niin monta kertaa aiemminkin, kaikki hyvä loppuu kittiin, kun intro ”Uprising” alkoi kantautua kaiut- aikanaan, ja toinen puolikas tuntui kuluvan vielä notimista. Bändin onneksi myös yleisöä alkoi kertyä peammin kuin ensimmäinen. Keikka loppui bändin paikalle kuulemaan timanttista settilistaa, joka oli kuuluisaksi nostamaan coveriin ”Antisocial”, ja näin kaksikolle tuttu jo Hämeenlinnan keikalta. Keikalla oli keulahahmo Belladonnan aika päättää hieno ilta kuultiin mm. The Raven Agen ehdoton ykkösbiisi kiittämällä yleisöä ja toivottaen hyvät yöt. Tällä ker”Promised Land” ja ainoastaan Miikan odottama taa Miikakaan ei napannut yleisöön heitettyä rum”Salem´s Fate”. pukapulaa suoraan ilmasta, kuten Hämeenlinnassa, ja plektrojenkin osalta saalis jäi harmittavan laihakLämppärin jälkeen elimistöt olivat virvokkeen tar- si. Näistä takaiskuista huolimatta kaksikko lähti tyypeessa ja pojat päättivätkin tukea Helsingin Iloisten tyväisin mielin ulos hallista.

Fuksi-Kiekkoilijoiden budjettia seitsemällä eurolla kumpikin. Kylmää ryöstökaljaa nauttiessaan Jokela heitti nopeat läpät jyväskyläläisen tuttunsa kanssa, mutta keskustelusta karattiin hyvin nopeasti ”kaverin” haukuttua lämppärin täysin paskaksi. Järjettömän kommentin aiheuttamaa mielipahaa lievensi onneksi uusi muovilasista tarjoiltu keskiolut.

Ennen tauon loppumista löytyi onneksi parempaa seuraa, kun kaksikko törmäsi entiseen kiltalaiseen.

Nykyään pääkaupunkiseudulla vaikuttava SRV:n projekti-insinööri osoittautui äärimmäisen kovaksi ja hyvän maun omaavaksi musiikin ystäväksi, hyväksi jätkäksi siis. Näin kaksikko muuntautui kolmikoksi ja suuntasi takaisin permannolle hakemaan seuraavaa olutta.

Pääesiintyjän setin ensimmäistä puolikasta kaverukset päättivät seurata strategisesti anniskelualueen välittömästä läheisyydestä. Black Boxiin alkoi löytää tietään jo viimeisetkin lipustaan maksaneet, ja pian Anthraxin intronauha alkoikin jo soida. Viimeistään avausbiisi ”A.I.R.” sai unisimmatkin katsojat mukaan, ja soitanta jatkui sellaisillakin klassikoilla kuin ”Madhouse” ja ”Medusa”. Avauskappaleista lähtien oli silmiinpistävää bändin hyvä vire, ja varsinkin keulahahmo Joey Belladonna esiintyi edukseen.

Yllättävän nopeasti koittikin väliaika. Vajaan tunnin jyskettä kuunnellessa alkaa kehoa kummasti kuivaamaan, joten yksimielinen päätös oli tukea jälleen Halli-Ilmapiirin Fiiliksen Kehittäjiä 2x7e summalla. Tämä maksutapahtuma ehdittiin toteuttaa parikin kertaa, kunnes oli aika pääesiintyjän toisen setin, mitä oli odotettu jo marraskuisesta illasta saakka. Fiilis hallissa nousi kattoon, kun toisen setin intronauha, Blues Brothers -elokuvastakin tuttu ”I Can´t Turn You Loose”, kehotti kerääntymään lavan ympärille. Toisella puolikkaalla kuultiin koko 30 vuotta vanha klassikkoalbumi ”Among the Living”.

Nimikkokappale kuunneltiin vielä anniskelualueen reunalta, mutta ”Caught in a Mosh”-kappaleen

6

Ennen teiden eroamista mielialaa kohotti vielä iltayhdentoista jälkeen nähty tietyömaa, jossa spotattiin reissun kiintiö_kaevin_kone. Kävelyreissusta Kampin aukiolle huolimatta Jokelalla oli vielä hetki aikaa ennen OnniBusin lähtöä kohti Jyväskylää.

Pub Ikkuna -visiitti kuulosti siis oikein sopivalta. Jokelan tilatessa kaljaa baarimikko sanoi alennuksessa olevan kombo kalja+jallu. Miika ei edes kuullut baarimikon kysyvän ”Tuleeko sinne samanlainen?” kun Jokela fiksuna miehenä vastasi tämän puolesta. ”Joo tulee.” Jallut kumottiin pöydän kautta parempiin suihin ja jäljellä oli enää illan viimeiset huurteiset. Pian koitti kuitenkin lähdön aika ja tiet erkanivat hymyssä suin. Tässä kohtaa ei vielä keritty lyödä seuraavaa keikkareissua lukkoon, mutta eiköhän niitä vielä tulevaisuus tuo tullessaan.

Miika Varjonmaa ja Aleksi Jokela

Työturvallisuus mukana suunnittelupöydältä työmaalle.

Pidetään järki ja kypärä päässä.

Turvallista kesää!

Useampi meistä on varmasti jossain kohtaa opintojaan miettinyt vaihtoon lähtöä. Itselleni vaihtoon lähtö oli selviö jo fuksivuodesta lähtien ja suunnitelmat alkoivat tarkentua kun kolmas vuosi ja kanditutkinto alkoi olla paketissa. Noin vuosi sitten täyttelinkin hakulomakkeita KV-toimistolle vaihto-opiskelua varten, ykköskohteenani Kiinan tasavalta eli tuttavallisemmin Taiwan ja siellä Taichungin kaupungissa sijaitseva Feng Chia University (FCU).

Jokainen vaihtari joutuu vastaamaan useampaankin otteeseen kysymykseen ”miksi valitsit vaihtokohteeksesi juuri tämän maan ja yliopiston?”.

Itselläni oli ennen Taiwania suunnitelmissa joko Australia, Yhdysvallat tai Kanada, mutta totuuden valjettua englanninkielen taitojeni sekä maiden hintatasojen suhteen päädyin etsimään hieman vaatimattomampaa kohdetta. Olin käynyt Aasiassa kerran aikaisemmin ja ajattelin, että vaihtokohteen olisi hyvä olla jokseenkin länsimainen ja kehittynyt, mutta kuitenkin vieras kulttuuri. Koska

8

Kaakkois-Aasia massiivisine turistikohteineen ja kuumine paratiisisaarineen ei houkuttanut ja lisäksi kiinalainen kulttuuri oli minulle ennestään täysin vierasta, päädyin Taiwaniin. Lisäksi pidän matkustelusta paljon ja Taiwanista löytyykin edullisia lentoja esimerkiksi Japaniin, Etelä-Koreaan ja Filippiineille.

Koulun alkaessa Taichungissa vasta helmikuun puolivälissä, otin pienen varaslähdön ja lähdin veljeni kanssa reppureissulle vajaaksi pariksi kuukaudeksi kiertämään Kaakkois-Aasiaa. Vietnamin Ho Chi Minh Citysta lensin sitten viikkoa ennen koulun alkua Taipeihin ja valmistauduin koulun alkuun.

Koulu FCU:lla alkoi 14.2. Valitsin kurssini College of Businessin tarjoamista kauppatieteiden kursseista.

Tarkoituksenani on suorittaa kansainvälisen kaupankäynnin kursseja, jotka sisällytän itselleni TTY:n teollisuustalouden laitoksen International Minor in Industrial Management -sivuaineeseen. Tämän hetken suunnitelmien mukaan opintopisteitä tulisi kertymään 18.

Teksti ja kuvat

Juho Vastapuu

Saavuttuani Taiwaniin vastassa oli tietenkin jonkinmoinen kulttuurishokki. Tutut latinalaiset aakkoset ovat vaihtuneet kiinalaiseen merkistöön, ihmiset ovat lyhentyneet 20cm ja heitä on paljon. Siis todella paljon. Taiwan on yksi maailman tiheimmin asutuista valtioista ja tämän lisäksi suurin osa sen väestöstä on pakkautunut saaren länsirannikolle ja suuriin kaupunkeihin, kuten Taipeihin, Taichungiin ja Kaohsiungiin. Kiinalaiseen tapaan englannin kielen taito varsinkin iäkkäämmällä väestöllä rajoittuu käytännössä muutamaan fraasiin ja jopa bussilipun ostamisessa Taipein keskustaan oli pieniä vaikeuksia. Myös hotelliin kirjautumisessa ei juurikaan sanoja vaihdettu ja ruokailu muutaman ensimmäisen päivän aikana rajoittui lähinnä McDonaldsiin ja 7-11 -kaupoista ostettuihin kolmioleipiin. Paljon kuulemani kielimuuri oli siis todellista totta. Sää ei myöskään hellinyt, sillä helmikuussa talvi oli Taiwanissa vasta takana ja lämpötila päivälläkin vain reilut 10 astetta.

Jo äkkiä Taiwanissa oleilun alettua huomasin kuitenkin, että kielellisen yhteisymmärryksen vähäisyydestä huolimatta taiwanilaiset ovat mitä ystävällisintä porukkaa. Valkeakasvoisena länsimaalaisena apua sai yleensä pyytämättäkin bussipysäkillä, ravintolassa tai nähtävyyksissä vieraillessa. Muistan esimerkiksi kerran kävellessäni Taichungin luotijuna-asemalla laituria kohti, kun eräs paikallinen vanhempi rouva pysäytti minut ja kysyi ”Do you need any help?”. Varsinkin englantia paremmin osaavat paikalliset usein tarjoutuvat oma-aloitteisesti auttamaan ja tarjoamaan käännösapua.

Feng Chian alue on shoppailijan ja ruokaturistin unelma. Yliopiston vieressä on kymmeniä ravintoloita, vaatekauppoja, elektroniikkaliikkeitä sekä kiinalaisia krääsäkauppoja. Taiwan on hintatasoltaan länsimaita huomattavasti edullisempi ja etenkin ruokaa saa paikallisista ravintoloista muutamalla eurolla. Itse en valmistanut ruokaa kertaakaan vaihto-opintojeni aikana, eihän asunnossani ollut edes keittiötä. Opintoraha lainoineen riittää siis hyvin elämisen ja asumisen lisäksi myös matkusteluun.

9

Vaikka Taiwan on pieni saari, löytyy sieltä tekemistä, kokemista ja näkemistä yllin kyllin ja koko vaihto-opiskeluaikanani taisin viettää yhden ainoan viikonlopun Taichungissa tekemässä kouluhommia.

Maassa on useita nättejä kiinalaiskyliä, lukematon määrä toistaan kauniimpia temppeleitä sekä kulttuurikohteita. Lisäksi pieneltä saarelta löytyy uskomattoman kaunis luonto ja saaren keskiosa sekä itärannikko ovatkin vain harvaan asuttua, korkeaa vuoristoaluetta sekä luonnonpuistoja. Saaren eteläosasta löytyy myös etenkin paikallisten keskuudessa suosittu rantalomakohde. Tekemistä maasta siis löytyy ja loppujen lopuksi en edes ehtinyt tutustua kotikaupunkiini Taichungiin matkaillessani vapaa-aikanani maan muissa osissa. Liikkuminen maan sisällä on helppoa tehokkaan joukkoliikenteen ansiosta; matka maan pääkaupungista Taipeista maan eteläkärkeen Kentingiin kestää lyhimmillään kolme tuntia. Välillä siis tuntui, että Taiwanin saari onkin vain yksi iso kaupunki.

Vaihtokohteena voin suositella Taiwania kaikille matkustelusta, kulttuurista tai luonnosta kiinnostuneille. Maassa oleilua helpottaa kuitenkin huomattavasti kiinan kielitaito edes alkeiden osalta. Se ei kuitenkaan ole este ja esimerkiksi ruokalistojen kiinankieliset sanat ja merkit oppii äkkiä muistamaan ulkoa. Taiwan on Mainland-Chinaan verrattuna vapaa ja hyvin kehittynyt maa ja se tarjoaa oivallisen tilaisuuden tutustua kiinalaiseen kulttuuriin, tapoihin ja kieleen.

Faktatietoa Taiwanista: • Maan virallinen nimi on Repuplic of China eli Kiinan tasavalta • Noin Tanskan kokoisella saarella asuu 23,5 miljoonaa ihmistä, mikä tekee Taiwanista yhden maailman tiheimmin asutuista valtioista • Taiwan on Kiinan kansantasavaltaa vastaan rauhanomaisesti kapinoiva valtio, joka yhden kiinan politiikan perusteella katsotaan osaksi Kiinaa, mutta esimerkiksi kansainvälisessä kaupankäynnissä se toimii suvereenisti • Taiwanin pääkaupunki on Taipei • Taiwanissa puhutaan mandariinikiinaa ja käytössä on perinteinen kiinan kirjoitusjärjestelmä

11

Kuvat; Otsikko: Wikipedia, Florida: EcoWatch

Ilmastonmuutos tuo Suomeen kasvavia sateita, mutta suuressa maailmassa suurin ongelma on veden vyöryminen vertikaalisti rannikon asutusten ylle. Alle jäämisen välttämiseksi onkin vastattava otsikon kysymykseen, ehkä vanhan ja kaksipiippuisen ”taisteletko vai pakenetko” kysymyksen vaikuttamana.

Erään vuoden 2014 tutkimuksen mukaan rannikoiden tulviminen aiheuttaisi jo pelkästään Euroopassa satojen miljardien eurojen taloudellista vahinkoa, joten järkeväksi vaihtoehdoksi nousee patojen rakentaminen ja muiden vesi- ja tulvaesteiden rakentaminen; se maksaisi ”vain” muutaman kymmenen miljardia euroa per vuosi. Tämä tietäisi takuulla lukuisten insinöörien työllistymistä (elleivät robotit vie meidänkin työt), joten Taraki-lehti otti selvää asiasta ja tiivistää uhan mahdollisuudet ja ratkaisuvaihtoehdot tähän artikkeliin.

Pato, ”meriseinä”

Merisuola ja roomalainen betoni

Hyödyt: Vahvat seinät pitävät rantaviivan ryhdissä ja myrskyn tullen suojaavat sisämaata, kunhan ne on suunniteltu riittäviksi. Seinämillä on pitkä käyttöikä hyvin hoidettuna ja niitä voi tarvittaessa päivittää korkeammalle levelille.

Roomalaisilla oli betoninsa kestävyyden kanssa onnea: uuden tutkimuksen mukaan tuliperäisestä kivestä löytyvän alumiini tobermoriitin ansiosta.

Tämän ansiosta roomalaiset pystyivät luomaan kemiallisen seoksen, joka kehittyi itsestään kivimäiseksi kontaktissa meriveteen (ja kivettyi vuosisatojen kuluessa aina vain kovemmaksi). Betonin syventynyt ymmärrys voisi johtaa ilmastoystävällisempään ja erikoisempiin kohteisiin soveltuvaan betoniin, joka ei tarvitse toimiakseen korrosoituvia teräsrakenteita. Britanniassa on jo harkittu roomalaisen betonin käyttöä rannikolle rakennettavissa vuorovesilaguuneissa, joilla on tarkoitus sähköenergian tuotannossa.

Haitat: Erityisesti pystysuorissa seinissä on se ongelma, että ne heijastavat aaltojen voiman suoraan takaisin mereen, jolloin osa voimasta aiheuttaa pystysuuntaisen tärskyn ja pohja vetäytyy seinästä alkaen (syntyy kuoppa). Seinien on oltava kestäviä ja huollettuja. Toisaalta seinät usein estävät ihmisten pääsyn merelle ja voivat vaikuttaa rannan tuntumassa viihtyvään eliöstöön.

Mahdollisuudet: Seinillä saadaan ihmisille helposti turvallisuutta mereltä ja lisäksi niiden rakentaminen on helppoa ja suhteellisen halpaa

Floridan kärki saattaa olla menetetty sadassa vuodessa Edes vahvimmat betoniseinät, vaikka sitten roomalaisesta betonista, eivät voi auttaa kaikessa, sillä haasteet olisivat valtavat. Suurin osa Floridasta makaa erittäin huokoisen kalkkikiven päällä, jolloin meriveden kohoaminen näkyisi suolaisen veden määrän kasvamisena mantereella pohjavedessä (mikä on jo nykyisellään ongelma vedensaannin kannalta). Voikin olla että asian eteen joudutaan tekemään suuria ponnisteluja samaan aikaan, kun asutusta on alkanut jo siirtyä muualle.

12

Rantamaiden korottaminen

Deltawerken

Hyödyt: Niin sanotusti luonnollisempi vaihtoehto ja pitää vedet pois sisämaasta, kunhan rakennetaan riittävän kokoisesti. Normaali rantaviivan muokkautuminen säilyy ja ihmisten pääsy veden ääreen ei esty.

Alankomaissa on jo viimeisen tuhannen vuoden ajan eletty meren kanssa kuin tulta käsitellen: siitä on hyötyä, mutta se on pidettävä hallinnassa.

Suurimmat rakennelmat ihmisten toimesta kuitenkin ilmestyivät vasta vuoden 1953 Pohjanmeren myrskyn jälkeen, jonka seurauksena Alankomaiden rannikko on käytännössä kauttaaltaan suojattu rantalinjan korotuksin ja seinämin. Rakentaminen on pyritty tekemään luonnonmukaisen näköiseksi, joten sitä ei välttämättä edes huomaa.

Haitat: Hintaa on toisinaan hankala arvioida jo sen takia, että rannan korotus ei tavanomaisesti ole ollut se ensimmäinen vaihtoehto. Päättäjien kannalta kustannusten tietäminen mahdollisimman tarkkaan olisi olennaista, jotta asiaa voidaan puntaroida varteenotettavana vaihtoehtona.

Mahdollisuudet: Korottamisella saadaan luonnolliselta vaikuttava este ilman jatkuvaa huoltoa ja tarkkailua vaativia betonipatoja. Lisäksi korotetulle rantatörmälle voidaan rakentaa esimerkiksi arvoasuntoja tai uutta kaupunkitilaa. Rantaa voi suojata vaakavoimilta rakentamalla aallonmurtajia ja riuttoja, jotka syövät aaltojen mahtia.

Hiekkadyynit merelle Alankomaissa on jo rakennettu merelle kurottavia hiekkaniemiä, joiden tarkoitus on hajota merivirtojen myötä: virrat kasaavat hiekan ihmisten puolesta tasaisesti rannikkoa myöten, jolloin aaltojen kuluttava voima rannassa vähenee.

Aiheesta voi lukea tarkemmin muun muassa - National Geographic: ”Rising Seas”

http://www.nationalgeographic.com/magazine/2013/09/ rising-seas-coastal-impact-climate-change/

- Nature: ”Sea water is the secret to long-lasting Roman concrete

https://www.nature.com/news/seawater-is-the-secret-to-long-lasting-roman-concrete-1.22231

13

Pyörittäkin voi olla leveitä teitä: useat entisajan tiet rakennettiin seurailemaan reittejä, joilla eläimet kulkivat edellä ja ihmiset takana. Kätevimmistä reiteistä kehittyi kauppareittejä, joita myöhemmät kulttuurit käyttivät hyväksi sekä luonnonvarojen hyödyntämisessä että ihmisten mielten ja sielujen hallitsemisessa.

Inkojen tiet Inkat rakensivat noin 40 000 kilometriä pitkän tieverkostonsa käyttäen vain puu, kivi-, ja pronssityökaluja. Tästä huolimatta tiestö pystyttiin rakentamaan Andien hankalaan ympäristöön: aikansa insinöörit pääsivät ja joutuivat valvomaan rakentamista esim. jokien, aavikoiden ja vuorijonojen yli. Tiet olivat laadukkaasti rakennettuja suunnittelua ja materiaalien käyttöä myöten; tarkoitus oli tuoda Inka imperiumin mahti Andeille näkyvin todistein. Tiepäällys rakennettiin usein pakatusta maasta, sorasta ja hiekasta, mutta tärkeämmillä teillä käytettiin kiveystä. Teiden leveys riippui paljon maaston mahdollisuuksista: useimmiten ne olivat yhdestä neljään metriä leveitä, tärkeät ”valtatiet” saattoivat olla metrejä leveämpiäkin. Jotta tiet kestäisivät ajan hammasta, inkat pitivät huolta teiden kuivatuksesta johtamalla vedet sivuun, toisaalta laatu varmistettiin käyttämällä kuhunkin paikkaan sopivia materiaaleja.

14

Roomalaisten tiet Roomalaiset käyttivät useita teknologioita, jotka keskiajan tullen joutuivat unholaan – tai ainakin vähemmälle käytölle. Tiet rakennettiin suoriksi ja tasaisiksi, ja siellä missä mahdollista kiveykset betonoitiin. Hienoimmat tiet muistuttivat rakenteeltaan moderneja teitä (tosin bitumin käyttöä päällysteissä kokeiltiin laajemmin vasta arabien keskiajalla).

Kumpareisessa maastossa tiet olivat toisinaan jopa epäkäytännöllisen suoria siviililiikenteelle, ja aiempia teitä jouduttiinkin toisinaan korvaamaan pitemmillä vaihtoehdoilla. Tästä huolimatta serpentiinitiet olivat kuitenkin harvinaisia.

muita tärkeämpiä, sillä roomalaisten oli tehokkaampaa keskittää resurssit tärkeimpien reittien varrelle. Tärkeimmät näistä olivat Brenner Etelä-Saksaan (Raetiaan) ja Montgenèvre Ranskaan (Galliaan). Alppien paikalliset ihmiset pystyivät tekemään ylityksen myös eläinten avulla tai talvea hyväksikäyttäen: tämän vuoksi kokonaiset heimot pystyivät suhaamaan suhteellisen vauhdikkaasti suuntaan jos toiseen. Keskiajan tullen tiestö kuitenkin rappeutui, kunnes ristiretkien aikaan sitä alettiin ehostaa talouden kehittämiseksi. Kuitenkin vasta 1700-luvulta lähtien Alpit pystyttiin ylittämään kokonaisuudessaan hevosvetoisin kärryin, ja myöhemmin tietenkin myös alittamaan - autolla tai junalla.

Alppien ylitys Alpit on ylitetty niin kauan kuin Euroopassa on ollut ihmisiä, mutta Rooman aikoihin muutamista läpipääsyistä eli solista tuli 15

Wikimedia

Kiinalaisten väylät Kiinassa oli luonnollisesti teitä muun antiikin maailman tapaan, mutta muihin verrattuna kiinalaiset kunnostautuivat erityisesti kanavien rakentamisessa, sillä näitä tarvittiin mm. metallien kuljetukseen. Ensimmäinen suuri kanavaprojekti yhdisti Huai-joen Jangtse-jokeen, jolloin sotilaita ja tarvikkeita pystyttiin kuljettamaan Pohjois-Kiinaan. Kanavat osoittautuivat hyvin kannattavaksi investoinniksi, joten verkostoa laajennettiin ja parannettiin seuraavien dynastioiden aikana. 1000-luvun taitteessa kanavissa alettiin käyttää sulkuja korvaamaan ongelmalliset veneennostopaikat. 1300-luvulle mennessä tämä menetelmä oli levinnyt jo Eurooppaan.

16

Useimmiten kaupunkien ongelmia miettiessä tulee monille mieleen liikennejärjestelmän mahdolliset puutteet, ilmansaasteet tai tyhmät kansalaiset. On kuitenkin paljon muutakin, joka voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisten elämään, joten alle on hahmoteltu listaa erilaisista ongelmanlähteistä; onhan hyvä joskus muistaa elämän jaettua kurjuutta täällä lämpimien ruokien ja vällyjen maassa.

Infastruktuurin vanheneminen

Tuhoeläimet ja muut vitsaukset

Infrastruktuuri vanheneminen on kriittisintä maissa, jotka ovat teollistuneet ja kaupungistuneet varhaiten. Esimerkiksi New Yorkin infrastruktuurin tilan sanotaan olevan suorastaan vaarallinen, ainakin mitä tulee vanhojen kaasuputkien vuotamiseen. Toisaalta on myös huomaamattomampia ongelmia, kuten vesijohtojen reiät: vuotojen yhteenlaskettu määrä arvioidaan olevan jopa neljäsosa verkostoon lasketusta vedestä. Ekspertit ovat ehdottaneet kaupungin noudattavan sadan vuoden korjaussykliä, johon kaupunki ei tähänkään mennessä ole kyennyt (vaihtoehtona on odottaa tulevaisuutta, jossa suurin osa vedestä välittyy johdottomasti). Suomessakin infran vanheneminen on piilossa maan alla viemäreissä, vaikka meillä sanotaankin niiden kunnon olevan muita parempi toisaalla asiat vain ovat vähän surullisemmin.

Tunnetusti monet ihmiset joutuvat elämään kaupungeissa huonoissa sanitaatio-olosuhteissa, ja vitsauksia voi olla rotista ja petipunkeista viemäreissä itäviin malariamoskiittoihin. Petipunkit ja kumppanit ovat kuitenkin demokraattisia eläimiä, jotka voivat viihtyä missä vaan. Maailman globalisoituessa ja ihmisten matkustaessa yhä pitempiä matkoja seuraa heidän mukanaan muun muassa ötököitä mutta myös pienempiä olioita, kuten bakteereja ja viruksia. Useimmiten kaikki yllätykset eivät kuitenkaan siirry ihmisten kengänpohjissa, vaan osa tulee tavaroiden mukana transportoituna. Nämä voivat olla esimerkiksi vieraslajeja, jotka voivat tuhota kokonaisia metsiä (Kanadassa on jo kokemusta kiinalaisesta puutuholaisesta, ”saarnenjalosoukosta”) tai puurakenteita syöviä otuksia.

Mikroilmasto

Valosaaste

On tutkittu tosiasia, että urbaanialueet voivat olla useita asteita ympäristöään lämpimämpiä johtuen pinnoilta välittyvästä lämmöstä: rakennusten pinnat absorboivat auringonenergiaa kasveja paremmin, öisin kaupungit taas viilenevät hitaammin rakennusten geometriasta ja niiden sijoittumisesta johtuen. Talvella tämä saattaa olla hyödyllistä kylmissä ilmastoissa, mutta useimmat kaupungit sijaitsevat lauhkeilla tai lämpimillä alueilla, jolloin kesäaikana syntyvät haitat (viilennyskustannukset, ihmisten heikentynyt fyysinen toiminta) ovat suuremmat.

www.lightpollutionmap.info Osoitteessa voi katsoa karttaa valosaasteen jakautumisesta ympäri maata. Asiassa ei sinänsä ole mitään erikoista: valosaaste vaikuttaa ihmisten henkiseen hyvinvointiin, estää tähtien näkemisen ja sekoittaa myös joidenkin eliöiden hermot. Kuinka ratkaista ongelma onkin sitten hankalampi kysymys, sillä ihmiskunta on tullut hyvin riippuvaiseksi valosta. Ensi alkuun valot pitäisi ainakin kohdentaa paremmin: nykyisesti valot hajaantuvat kohti yläilmoja ja sieltä alas.

17

TAAVI

HELSINKI-TAMPERE LENTOKENTTÄ JA TUNNIN JUNA TALLINNAAN

Pirkanmaan maakuntakaavassa vuodelle 2040 on suunnitteilla lisäratahanke, jota pidän erittäin hyvänä asiana. Samalla AIRRport-hanke, jossa Pirkkalan lentokenttää kehitetään kansainväliseksi ”point to point” -kentäksi on saanut tuulta purjeisiin. Tavoitteena on kehittää Tampere-Pirkkalan kenttää siihen suuntaan, että sieltä voisi lähteä miljoonittain matkustajia suoraan ulkomaille. AIRRport-hankkeessa on jo pitkälle vietyjä suunnitelmia siitä, miten lähtöselvitys ja turvatarkastukset hoidettaisiin Tampereen Rautatieasemalla. Idea on hyvä, mutta lentokenttä on väärä.

Check-in –toiminnot voisi hyvinkin hoitaa Rautatieasemalla, mutta sieltä tulisi päästä suoraan Helsinki-Vantaan kentälle. Tosiasia on, että nyt noin yhdeksän kymmenestä Tampereen seudun lentomatkustajasta jatkaa matkaansa Tampereelta Helsinkiin ja lentää sieltä eteenpäin tai matkustaa junalla Helsinki-Vantaan kentälle lähteäkseen sieltä maailmalle. Nyt kun körötellään junalla Tikkurilaan ja siellä vaihdetaan kehäradan lentokenttäjunaan, kasvaa matkustusaika turhan suureksi.

Ehdottaisin näiden kahden kehityshankkeen yhdistämistä. Nopeita junia on jo olemassa, mutta jos rata päivitetään uusille nopeuksille, kestäisi vain noin runsas puoli tuntia päästä luotijunalla suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Kahden suuren kaupungin yhteistä kenttää voisi kutsua Helsinki-Tampere –kentäksi. Siitä muodostuisi uusi lähikenttämme. Huikeaa vai mitä?

Nopean yhteyden varmistamiseksi pitäisi lisäraide rakentaa maanalaisena juna-asemana Helsinki-Tampere kentän alle. Sieltä pääsisi hissillä suoraan ylös jatkamaan matkaa lentäen. Maanalainen juna jatkaisi matkaansa Pasilan ja Helsingin keskustan alla. Sieltä jatkettaisiin Suomenlahden alta Tallinaan.

Wikimedia Commons, Michelangelo David

18

Turussa puhutaan, että pitäisi saada tunnin juna Helsinkiin. Tampereella voisi ajatella hieman isommin ja laajemmin, eli tavoitella tunnin junaa Tallinnaan. Luotijunalla tämä olisi mahdollista.

Nopeasta junayhteydestä olisi Tampereelle suurta arvoa, koska siirtyisimme lähemmäksi Eurooppaa, varsinkin jos yhteys jatkuisi Tallinnaan. Tällainen rata kutistaisi maailmaa myönteisessä mielessä. Kysymys kuuluukin, pitäisikö katsoa jo nyt hieman kauemmas jos Tampereen alue halutaan saada oikeaan nousuun? Kaupunkisuunnittelussa tähtäin voisi olla vuodessa 2100 eikä muutaman vuosikymmenen päässä. Pirkkalan kenttä on suoraan sanoen liian lähellä Helsinki-Vantaan kenttää.

Esimerkkejä ei tarvitse hakea kovinkaan kaukaa. Kun Juutinrauman silta toteutui Tanskan ja Ruotsin välille yhdistyivät myös kaksi suurta talousaluetta. Silta sujuvoitti työ- ja matkailuliikennettä sekä kuljetuksia.

Taloudellinen hyöty on ollut valtava molemmille osapuolille.

Sanotaan, että kannattaa varoa toiveita, sillä ne saattavat toteutua. Jos tämän kirjoituksen asiat muuttuvat todeksi, saatamme tulevaisuudessa asua tuoreessa miljoonakaupungissa.

Miikka Routama (Taavi XIII) Pohjola Rakennus Oy Häme Toimitusjohtaja

Tapahtumat 24.8. Fuksisauna TamArkin kanssa 28.8. Tagasi kooli -bileet Fat Ladyssa 8.9. KampusFest ja Killat50 Derby Corner 10.-14.9. UlkoXQ Amsterdamiin 20.9. Svanten seikkailu delfinaarioon 23.9.-24.9. Tarakin vaellus 23.-29.10. Vuosijuhlaviikko 28.10. 50-vuotisjuhlat 29.10. TARAKI50 -sillis