__MAIN_TEXT__

Page 1

TAMPEREEN RAKENTAJAKILLAN KILTALEHTI 2/2015

Kaikki SRT -päivistä! Testissä Cities: Skylines

Isäntien kokkaustaidot koetuksella

Mitä tapahtui Tallinnassa?


Tässä numerossa: s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Puheenjohtajan terveiset s. 6-7 Eläkeläissitsit s. 8-11 SRT -päivät s. 12-13 Rakentamista maailman toisella puolella s. 14-15 Toimitus testaa: Cities: Skylines s. 16-17 Raksan isännät kokkaa s. 18 TARAKIn Tallinnan excursio s. 19 Taavin turinat

Julkaisija

Tampereen Rakentajakilta, TARAKI TARAKI/TTY Korkeakoulunkatu 5 33720 TAMPERE taraki@tut.fi

Paino

Pirkan Painotuote Ky Painosmäärä 100kpl

Kansikuva Ria Siik

Toimitus ja taitto

Juho Vastapuu juho.vastapuu@student.tut.fi Taraki -lehti on Tampereen teknillisen yliopiston Tampereen rakentajakillan jäsenlehti. Lehti jaetaan TTY:n kiltahuoneille, rakennustekniikan laitokselle ja ylioppilaskunnalle. Lisäksi lehti postitetaan TARAKIn vanhoille puheenjohtajille, Wanhoille Kähmyille sekä kiltaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Lehti julkaistaan myös killan internetsivuilla osoitteessa www.taraki.fi Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lisäksi kesällä ilmestyy uusille opiskelijoille postitettava fuksinumero.

2

Sisältö


Pääkirjoitus

▲ Raksan isännät kertovat palstallaan mitä hyvää simpukoista voi loihtia

Kevät tuo mukanaan kaikenlaista. Kärpäset, lintujen laulu, kevään pihatyöt, kesärenkaiden vaihto, naispuolisten henkilöiden hameiden lyheneminen, siitepölyallergian oireet sekä monet muut ihastuttavat tai vihastuttavat asiat ovat kevään merkki. Opiskelijoille kevät on yleensä lukuvuoden kiireisintä aikaa. Takana oleva lukuvuosi alkaa jo painaa ja sen myötä vähentynyt opiskelumotivaatio saa tulevan, massiivisen tenttiviikon kuulostamaan vähintäänkin kammottavalta. ”Kuinka tästä kaikesta selviän?” on varmasti monen teekkarin mielessä. Asiaa ei yhtään paranna se, että opiskelujen lisäksi on monella varmasti tavoitteena saada edes jonkinlaisia kesätöitä, ja niiden hankkiminen kuormittaa entisestään. On keväässä onneksi ainakin yksi hyvä asia. Huhti-toukokuun vaihteessa suomalainen työväki sekä ylioppilaat viettävät kevään karnevaalijuhlaa, vappua. Lienee turhaa mainita Wapun erityisestä merkityksestä teekkareille. Tampereen teekkareiden kahden viikon mittainen wapunvietto alkaa perinteisesti Tampin paljastuksesta ja päättyy Tammerkoskessa järjestettävään teekkarikasteeseen, jossa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat, fuksit, kastetaan tamperelaisiksi teekkareiksi. Haluankin omistaa tämän pääkirjoituksen nimenomaan jokaiselle TARAKIn fuksille, jotka lehden ilmestyttyä ovat jo tosin saaneet kasteensa ja voivat hyvällä omallatunnolla kutsua itseään teekkareiksi.

Ja kyllähän sitä kasvua tapahtuu. Joillekin teistä on varmasti alkanut jo muodostua kuva tulevista opinnoistanne sekä valinnoista, joita opiskelujen aikana teette. Oma suuntautuminen ja pääainevalinta alkaa selkeytyä, osa aloittaa uuden kielen opiskelut, osa suunnittelee jo vaihtoon lähtöä. Toisilla tuntuu olevan kiire saada paperit pihalle, jotkut taas haluavat ottaa rennosti ja nauttia opiskeluajan tuomista vapauksista. Jotkut ovat löytäneet paikkansa kilta-aktiivien joukosta, jotkut taas lähteneet kerhoihin tai jopa salaseuroihin. Tutorina ollessani minulla on ollut mahtava tilaisuus päästä niin vaikuttamaan kuin seuraamaankin fuksien kehittymistä yliopisto-opiskelijoiksi sekä teekkareiksi. On ollut hienoa saada seurata oman fuksiryhmän yhteishengen kehittymistä ja positiivista asennetta. Palkitsevaa on myös ollut nähdä oman fuksiryhmän aktiivinen osallistuminen niin killan, kuin erityisesti killan ulkopuolisiin tapahtumiin. Uskon, että fuksivuosi on ollut heille yhtä ikimuistoinen kuin myös tutorvuosi minulle omalla tavallaan. Taraki-lehden päätoimittaja, Juho Vastapuu

Muistan joskus lukeneeni, että yliopisto ei pelkästään opeta, vaan se myös kasvattaa. Kasvamisessa voisin ottaa esille nimenomaan omien valintojen tekemisen. Fuksivuosi on siitä mahtava juttu, että opinnot eivät vielä sisällä juurikaan valinnaisuutta. On siis ainakin se ensimmäinen vuosi aikaa tutkia ja pohdiskella omaa valintaansa ja suunnitella opintojaan kaikessa rauhassa. On vuosi aikaa tutkia itseään ja miettiä, mitä oikeasti haluaa tulevaisuudeltaan ja minkä asian ympärille mielii lähteä rakentamaan omaa työuraansa. On vuosi aikaa tutustua rauhassa alaan. On vuosi aikaa kasvaa.

Pääkirjoitus

3


Puheenjohtajan terveiset Morjensta! Tapahtumatäyteinen kevät alkaa olemaan takanapäin. Kiirettä on riittänyt ja tapahtumia on ollut melko mukavasti. Tapahtumatiimi on ollut kiireinen sitsien ja wapputapahtumien järjestämisessä. Kevään suurimpana tapahtumana olleet TARAKIn isännöimät SRT-päivät olivat menestys, ja kiitos siitä kuuluu SRT-päiviä järjestäneelle toimikunnalle! Kevään Äkkisyvä-XQ suuntasi etelänaapuriimme Tallinnaan, jossa excursioryhmä ansioituneesti tutustui paikalliseen kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Taisipa muutama kiltalainen päästä youtubeen promovideoonkin. Lisäksi tämän vuoden haalaritiimi järjesti kiltalaisille täysin uudenlaisen tapahtuman järjestämällä varaslähdön wappuun, jossa kiltalaisia viihdytti suomiräpin ammattilaiset. Tapahtumarikkaan kevään myötä myös kiltahuoneen käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Olemme etuoikeutettuja, koska pääsemme kulkemaan kiltahuoneelle 24/7. Pääosin kiltahuoneen käytössä ei ole ollut ongelmia, mutta muutamien yksittäistapausten vuoksi, on kuitenkin hyvä palauttaa mieleen kiltahuoneella käyttäytymisen säännöt. Mikäli kiltalaiset ovat kiltahuoneella viettämässä iltaa, omat roskat on syytä siivota ennen lähtöään, huomioitava TTY:n järjestyssäännöt, jotka kieltävät alkoholin näkymisen käytävillä ja muistettava, että vartijaa on toteltava tilanteesta ja kellonajasta riippumatta. Elämä alkaa vähitellen Wapun jälkeen normalisoitua ja harkkatyökiireet muistuttavat opiskelijoita olemassaolollaan. Tenttiviikko lähestyy uhkaavasti, mutta sen jälkeen on luvassa toivottavasti mahdollisimman monelle työntäyteinen kesä oman alan töissä. Vaikka kesä vietetäänkin työn parissa, opiskellessa tai lomaillessa, TARAKIlla on tapahtumia myös kesälle! Kiltamme osallistuu Sulkavan suursoutuihin 10. – 12.7. saunalautan ja yhden kirkkoveneen voimin. Itse odotan erityisesti 31.7. – 2.8. järjestettävää kiltamme kesätappoa Sahalahden rantasaunalla, johon kaikki kiltalaiset ovat erittäin tervetulleita!

4

Puheenjohtajan terveiset

Kesän viikonloput ovat monella jo täyteen buukattu sekä arkipäivien iltoihin mahtuu paljon erilaista ohjelmaa. Lämpimät ilmat houkuttelevat ihmisiä urheilemaan ulkosalle ja lähtemään kävelemään kaupungille tai luontoon. Muistakaa kuitenkin välillä, että on hyvä rentoutua möllöttämällä sohvan kulmassa tai nauttia kesästä ystävien kanssa. Ladatkaa akkuja, sillä syksyllä lähdetään taas mahtavalla draivilla kohti uutta lukuvuotta! Hyvää kesän odotusta itse kullekkin! Terveisin, puheenjohtajanne Marko


KESÄ! JA ELÄMÄ KESÄN JÄLKEEN. Ensimmäisellä wappuviikolla TARAKI järjesti jälleen perinteiset munakisat.

5


Eläkeläissitsit TAMPEREEN RAKENTAJAKILLAN TEEMASITSIT 6.3.2015 Teksti: Emmi Lampinen Kuvat: Janne Aare

”Silloin kun minä olin nuori...!” kaikui pitkin Bommarin ruiskubetonoituja seiniä 6. maaliskuuta järjestetyillä TARAKIn teemasitseillä, sillä tänä vuonna teemana oli eläkeläiset! TARAKIn mummot ja paapat heräilivät vielä iltapäivätorkkupöpperöistään kun allekirjoittanut saapui juhlille varttitunnin myöhässä (lieneekö syynä ollut unohtunut juhlapaikan osoite?). Harmaahapsinen sitsikansa virkosi kuitenkin illan mittaa hilpeään juhlatunnelmaan ahkeran virvokkeiden maistelun ja perinteisten sitsilaulujen saattelemana. Käheää laulua juhlilla tahditti lukkari Paavo Tawast. Eläkeläisiä villitsi sitsien aikana hulvaton bingo, jonka voittajaksi selviytyi Annika Pajuluoma saadessaan ensimmäisenä koko bingoruudukon täyteen. Lisäksi juhlilla palkittiin teemaan parhaiten niin pukeutumisellaan kuin yleisellä olemuksellaan panostanut henkilö. Palkinnon nappasi suoraan marjametsästä sitseille saapunut Ria Siik. Juhlapuheen sitseillä piti Juuso Perkkalainen: tutisevin jaloin mutta sitäkin varmemmin lausahduksin sivuttiin muun muassa vanhoja hyviä aikoja, jolloin Lapissa sai vielä ampua erääseen toiseen kansalaisuuteen kuuluvia henkilöitä. Naisille kauniisti loruili TARAKIn oma riiminikkari Vesa Taskinen, ja seremoniamestarin roolissa vanhuksia paimensi Julia Sirén.

6

Ilta huipentui varsinaisen juhlaosuuden päätyttyä tuntemattoman aloitteesta ryhmätanssiin, joka oli jokaiselle diabetesjalalle tuttu letkajenkka! Lisäksi humppataitoja verestettiin tanssilattialla muun muassa Kari Tapion ja Katri Helenan säestyksellä. Eivätkä kaikki vanhukset vielä siihen väsähtäneet, vaan jatkobussi kuljetti joukon juhlijoita Tampereen keskustaan Puuma-ravintolaan. Vaikka tässä kohtaa iltaa alkoi varmasti muidenkin kuin vain allekirjoittaneen dementia pahasti vaivaamaan, ei liene virheellistä väittää että yksi jos toinenkin eläkeläinen löysi yökerhon sykkeestä hieman omaa olemustaan vetreämpää seuraa. Emmi-mummu


▲ Eläkeläiset Ria Siik ja Juuso Perkkalainen Ria koppasi palkinnon teemaan parhaiten mukautuneena sitsaajana.

▼ Mitä olisikaan eläkeläissitsit ilman letkajenkkaa?

7


TTY:llä 18.-20 .3.2015 Tekstit: Anni Z acheus, Jukka U usita

sen keskellä.

lo ja Annukka

Kun Teekkarisauna oli siivottu SRT-päivät päättäneen silliksen jälkeen, oli olo helpottunut! Helpottunut ei ole tarpeeksi suuri sana kuvaamaan tunnetta. On hieno tunne, kun pekonilla ja skumpalla iloisiksi saadut raksateekkarit kiittävät viimeisestä kolmesta päivästä ja tsemppaavat armottoman väsymyk-

Pääjärjestäjän rooli SRT-päivillä piti sisällään mitä erilaisimpia tehtäviä. Rahankeruu kymmeniltä firmoilta, Bommarin palojärjestelmiin perehtyminen, kymmenien kaljalavojen

Keskiviikko: Väistin vuoden vaihteessa nuorempaa polvea enkä edes hakenut killan hallitustoimintaan mukaan. Meikämannella ei siis ollut muuta nakkia kuin KYHin roolissa hommata TEK-lakana Teekkarisaunan seinälle ja nauttia olostani. No helpommin sanottu kuin tehty: lakanaa ei meinannut löytyä koko kampusalueelta ja tuli käytyä kaikki kiltahuoneet läpi. Lopulta se löytyi sieltä, missä ensimmäisenä olin käynyt ja missä sen pitikin olla – Skillassa! Lakana Teekkarisaunan seinälle ja simaa huiviin. SRT-päivät alkoivat sillä, että koko juhlakansa kerättiin Teekkarisaunalle istumaan iltaa Herwantapelin ja saunomisen merkeissä, huikean soittolistan pauhatessa taustalla. ▶

8

SRT-päivät

Säätelä

kanto, juustoviipaleiden laskeminen, paljun savupiipun kasaus, kanakastikkeen teko, DJ-setin tavaroiden roudaus liian pienellä autolla, sopimusten tekeminen ja satojen ja taas satojen sähköpostien kirjoittaminen ovat pieni osa niistä tehtävistä, jotka kulunut kevät piti sisällään. Vaikka SRT-päiväkokemus oli rankka, jäi viivan alle rutkasti plussaa. Kiitos kaikille apukäsille! Ensi vuonna Oulun SRT-exculla aion istua bussin takapenkillä, juhlia kovaäänisesti ja nauttia siitä, etteivät kylmät kasvispihvit tai 100 € pieleen mennyt budjetti kosketa minua millään lailla. Anni Zacheus SRT-päivien järjestäjä


▲ Raksan fuksipojat pelaamassa beerpongia Saunalle ilmestyi myös teekkareita, joita ei näe ihan kaikissa tapahtumissa: uusia tuttavuuksia siis, tosi mukavaa! Sadat ja taas sadat beerpongpelit eivät paljon vaakakupissa painaneet, kun pari vanhempaa raksajermua tulivat ja nöyryyttivät minua ja joukkuekaveria viskomalla stiigaa mukeihin tappavalla tehokkuudella. Ulkomaat, Otaniemi ja Oulu, löysivät myös paikalle ja pakollisten jääkiekkokeskustelujen jälkeen läppä lensi ja kaikilla oli hyvä fiilis. Oulun teekkarivastaava, joka siis vastasi myös heidän excursiostaan, säikäytti pari fuksia käheällä äänellään. Pojat luuli, että pohjoisen nainen tulisi syömään heidät... Jostain syystä päädyin vielä pelaamaan Herwantapeliä ja siinä vaiheessa pudotin koko filmikelan. ▶ ▼ Mitä olisi “kansainvälinen” teekkaritapahtuma Hervannassa ilman Herwantapeliä?

9


Torstai: Suun kuivuusaste = beduiinin sandaali. Pään sisäpuolella pienet ukot lyövät hakkujaan ja lapioitaan aivokalvojani vasten. Kello on sen verran, että seminaariosuus alkaa olla lopuillaan. Huomaatteko kuinka imperfekti muuttuu preesensiksi. Wau. Vedän haalarit niskaan ja hyppään bussiin. Korkkaan takapenkillä yhden. Naapuritalon harvahampainen puliveivari vieressäni huomaa tämän ja nostaa omaa pulloaan ikään kuin kippistykseksi. Joo skool vaan sullekin. Astun Sähkötalon luentosaliin ja seminaari on juuri lopuillaan. Onneksi on tietokilpailu. Käymme kavereiden kanssa Zipissä syömässä ja suuntaamme kiltahuoneelle odottelemaan excursioita. Minullekin annettiin vastuuta bussiemännän roolissa, joten katselin kiltahuoneen koneelta googlemapsista (simaa) että missäs se meidän excukohde oikeasti onkaan. Pienen odottelun jälkeen (simaa) hyppäämme excubussiin, jossa on myös kiltamme PJ Maken poppoo menossa toiseen kohteeseen. 25 minuuttia myöhemmin pööpöilemme jossain Tulli Business Parkin aulassa ja odottelemme, että tärkeä näköinen infonainen antaa meille luvan painaa hissin nappulaa ja siirtyä yläkertaan Siton toimistotiloihin. Access granted. Siton officessa jaetaan ryhmä kahtia. Jännää, jouduin oululaisten valloittamaan ryhmään. Ensin meille kerrotaan Siton tiensuunnittelupuolesta(?) ja otetaan casena esiin lentokentän laajennus, perus huttua ja jengi kaivaa nenää. Tarjoiluna oli limpparia ja keksejä, jee! Puolessa välissä vaihdetaan kalvosulkeisten aihetta liikennesuunnitteluun. Eräs entinen tarakilainen oli siellä esittelemässä meille kyseistä aihetta: todiste siitä, että joku on oikeesti saanut töitä. Aika Sitolla jäi harmittavan lyhyeksi, sillä meillä oli mukana monta liikenne- ja kuljetusjärjestelmien opiskelijaa ja olisimme mielellämme kuulleet lisää. Tulevan illan ohjelman ajattelu kuitenkin kohensi mieltä ja pääsimme yli lisäkalvosulkeisten menettämisestä. Hyppäämme bussiin ja kaarramme Maken kohteen huudeille. He hyppäävät kyytiin ja bussi painaa kohti Herwantaa.

10

SRT-päivät

Sitsien alkuun oli vielä tunteroinen jos toinenkin ja jokainen vietti ajan miten itse parhaaksi näki. Siirryin kiltahuoneelle hengaamaan. Maistelimme muutaman teekkarin voimin Carillo-nimistä tuotetta ja ”Otaniemen parasta kiljua”. Ei ollut parasta. Aika meni kuin siivillä konsanaan ja siirryimme Bommariin sitsien coctail-tilaisuuteen. Pitkän arpomisen jälkeen jokainen löysi itselleen istumapaikan ja sitsit olivat valmiit alkamaan. Takaisin preesensiin. Perussetit kärkeen: vessat löytyy sieltä ja täältä, körssit poltetaan tuolla ja ois kiva jos edes joku kuuntelisi sereä. Serellä riittää juttua sen verran, että saadaan uusi tilalle. Jolla silläkin riittää juttua, ja taas päästään vaihtamaan sereä. Muuten sitsit ovat hyvinkin normaalit, mitä nyt ruoka on ehkä epätavallisen hyvää. SRT-päivät järjestänyt toimikunta oli jotenkin saanut naarattua edellisenä iltana TTSS:n kivikovan bändin soittamaan ~simapalkalla. Teleporttaan Teekkarisaunalle, jossa Spinni koettaa rikkoa saunan rakenteet kuuden richterin bassoillaan. Tanssitaan, seurustellaan, saunotaan, nautitaan virvokkeita, mitä näitä nyt on. Kauheen kiva ilta on. ▶


▲ Yksi SRT -päivien excursiokohteista oli NCC:n rakennustyömaa Pyynikin Trikoon voimalaitoksella, jonne rakennettiin Loft -asuntoja. Ote Annukan sitsiäänitteestä: 17:33 Sitsit ovat alkamassa ja homma ei ole vielä lähtenyt käsistä, edistyksellistä! Sain aamulla tietää, että meillä on täällä keikka. Sitten nähdään miten se menee. Tänään otetaan! 18:06 Viini avattu. 18:13 ”Putki jatkuu, putki jatkuu paarlevuu.” Otaniemeläiset koettavat ehkä tehdä ennätystä tämän kappaleen pitkittämisestä lisäsäkeistöillä? 18:22 Janin ja Sannin puhe. Se sama minkä ne pitää joka kerta. Lauluna (yllätys yllätys) Elomme päivät epäselvät! 18:29 Nyt avattiin vihdoin kossukin, ja ensimmäinen tauko alkoi. Puoli tuntia sitsejä mennyt, eikä kukaan ole edes alasti. lappeen Rantalaisilla meni tähän kirkkarisitseillä kuitenkin vain viisi minuuttia. 18:52 Äänitteestä kuuluu Aqua Veran laulua, joten ilmeisesti näin (tunti sitsien alun jälkeen) avattiin vihdoin vesikin. 19:06 Pääruoka alkoi. Otaniemeläiset reunapöydässä vaihtoivat huomaamattomasti pöytänsä paikkaa, siirtämällä koko neljän hengen pöydänpätkänsä vaivihkaa pöytärivin keskeltä sen päähän. Seremoniamestari koetti kieltää kaljalle laulamisen, mutta tyhjin tuloksin. Kuka nyt tuollaista kuuntelisikaan. 19:59 Sere alkaa olla rikki, taustalla kuuluu epämääräistä seremoniamestarin huutelua. 20:03 Yllätystauko, kuulemma pampusta naamaan sille joka myöhästyy. 20:19 Täällähän on sählyvuoro samaan aikaan?! Annukka Säätelä

▲ SRT-päivien aamusillis teekkarisaunalla. Perjantai: Aamu noudattelee eilisaamua. Teekkarisaunalla on vielä SRT-päivät yhteen niputtava brunssi. Pekonia, munia, leipää, kaikki mitä voit leivän päälle kuvitella, jätskiä, kahvia, mehua, skumppaa... KAIKKEA! Jengi on hieman ryytynyttä, mutta onnellista ja jollain tapaa huojentunutta. Jotkut saunovat, osa lähtee uuteen nousuun kuplivan vauhdittamana, ihmiset istuvat ja jutustelevat nauravaan sävyyn. Lopulta ulkomaat lähtevät kotiin, tavaraa aletaan roudaamaan ja minäkin otan suunnan koululle. Joku hassu auringonpimennysjuttu on menossa ja ulkkarit katsovat ihmeissään taivaalle. Menen kotiin ja olen onnellinen. Loppuun haluan vielä kiittää Anni Zacheusta, Iina Mustosta, Julia Siréniä ja kaikkia niitä, jotka olivat mukana järjestämässä ja mahdollistamassa SRT-päivät. Aivan mahtavat päivät järjestitte ja minulla ainakin oli superkivaa. Kiitos! Jukka Uusitalo

SRT-päivät

11


Rakentamista maailman toisella puolella Tervehdys Singaporesta, tähän mennessä yhdestä hienoimmista kaupungeista ja maista joissa olen käynyt. Maa on kuin Etelä-Aasian Sveitsi, tosin alueella elää, sulassa sovussa, toisiinsa sekoittuen kulttuureja kaikkialta maailmasta. Valtaväestö on kiinalaista mutta sen jälkeen löytyy jokaista etnistä ryhmää tamilista khemeriin. Tästä johtuen uskontojen kirjo kaupungissa on myös valtava. Singapore on monessa suhteessa ihanteellinen kaupunki asua. Asuminen on vähän Helsingin ydinkeskustaa kalliimpaa mutta sitä kompensoi mm. halpa ja todella hyvä ruoka. Kaupungissa on myös yksi maailman parhaista joukkoliikennejärjestelmistä, oikea infrarakentajan märkä päiväuni. Kaupungissa on kolme isompaa yliopistoa. Itse opiskelen NUSsissa eli National University of Singaporessa. Kampus-alue on muutaman kilometrin levyinen suuntaansa ja siltä löytyy lähes kaikki mitä opiskelija tarvitsee. Yliopistossa opiskelee laskentatavasta riippuen 30 000- 40 000 opiskelijaa. Aluksi väenpaljous meinasi olla järkytys mutta nykyään tungokseen on tottunut. Singapore ei muutenkaan aiheuttanut suurempia kulttuurishokkeja ja nykyään aasialaista käytöstä arvostaa, vanhempia ihmisiä kunnioitetaan täällä aivan eri tavalla kuin Suomessa ja ystävällisyys on välillä ylitsevuotavaa ja jopa vaivaannuttavaa härmäläiselle.

Nosturiviidakkoa

Kaupunki, joka nousi 50 vuodessa

Singapore on rakentajalle oivallinen vaihtokohde.Kaupunki on käytännössä syntynyt nykymuodossaan viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Pitkälti tämä on yhden miehen, Lee Kuan Yewin ansiota. Hän toimi Singaporen ensimmäisenä pääministerinä ja johti maata 40 vuotta visionäärimäisesti. Singapore on maailman toiseksi tiheimmin asuttu maa ja yksi maailman korkeimmaksi rakennettu maa. Keskimäärin joka talossa on vähintään kymmenen kerrosta. Kaupunki on kuitenkin rakennettu tarkoin suunnitellen ja puistoalueet peittävät maan pinta-alasta suuren osan. Maalle kuvaavaa onkin downtown, jossa jättimäisten pilvenpiirtäjien välistä ja vierestä löytyy isoja nurmikenttiä. Osa odottaa tulevia rakennuksia ja osa viimeistelyä puistoksi.

Itse opiskelu Yliopistot Singaporessa ovat Aasian ja maailman tasokkaimpia. Tämä näkyy mukavasti myös kurssien laadussa. Rakennuspuolella paikalliset toimintatavat näkyvät. Eniten tämä näkyy urakkamuodoista puhuttaessa. Suunnittelupuolella käytössä on eurokoodit, mikä helpottaa huomattavasti meitä Euroopasta tulevia vaihtareita. Kurssit ovat hyvin järjestettyjä ja työmääräkään ei ole niin järkyttävä kuin alkuun pelkäsin. Se on Suomen tasoa, mutta kursseilla oletetaan opiskelijoiden tekevän joka viikko vähäsen. Tästä johtuen kampuksen kirjastot, opiskelutilat ja ruokalat ovat kellon ympäri täynnä niin paikallisia kuin vaihto-opiskelijoita.

12

Työturvallisuus, pinnalla täälläkin


Joskus pitää myös heittää vapaalle Koulu on silti vain yksi osa vaihtoa, aivan kuten se Suomessakaan ei vie kaikkea aikaa elämässä. Vapaa-aika vaihdossa kului aluksi uuden ympäristön ja kulttuurin sisäistämiseen. Singaporessa on vuosittain satoja vaihtareita ympäri maailmaa ja uusia kavereita on tullut pallomme joka kolkasta.

Pieni, nimetön saari Malesiassa

Mitä jos kiinnostus/kateus heräsi

Aasialaiseen kulttuuriin tutustumiseen Singapore on loistava kohde. Täällä voimakkaimmin näkyvät kiinalaisuus, malesialaisuus sekä intialaisuus. Sijainniltaan Singapore toimii Etelä- ja Pohjois-Aasian solmukohtana ja matkustaminen täältä ympäriinsä on helpompaa kuin junan ottaminen Helsinkiin.

Varsinkin nyt vaihdossa voi sanoa, että Suomessa ei vielä ymmärtänyt kaikkea mitä tämä toisi mukanaan. Siellä ei silti kannata olla ainakaan kateellinen tutuille, jotka ovat vaihdossa.

SENKUN LÄHDET ITSE ENSI VUONNA! Niin, ei se ole sen kummallisempaa. Puoli vuotta maailmalla avaa silmiä ja elämä Suomessa ei katoa mihinkään vaihdon aikana. Opintotukea saa tännekin ja elinkustannukset voi jopa Singaporessa saada helposti alle Suomen tason. Myös erilaiset stipendit auttavat. Valmistua ehtii aina, vaihtoon ei pääse kuin opiskelun aikana, mitä siis enää odotat, nyt päättämään kohdetta ja hakemaan seuraavalla hakukerralla!

Koh Rong ja paratiisirannat

Antti TARAKIlainen Singaporesta

13


Toimitus testaa:

Cities: Skylines Tekstit: Paavo Tawast ja Juho Vastapuu Screenshotit: Paradox Interactive press

Maaliskuun 10. päivä suomalaisilla pelimarkkinoilla kohistiin jälleen, kun Paradox Interactive julkaisi Cities: Skylines –nimisen kaupunginsuunnittelusimulaatiopelin. Pelin suosio ylitti kaikki odotukset sen myytyä jo ensimmäisen vuorokauden aikana noin 250 000 kappaletta ja tällä hetkellä myyntiluvut ovat jo reilusti miljoonan paremmalla puolella. Taraki –lehden toimitus kävi vierailemassa pelin kehittäneen tamperelaisen pelitalon Colossal Orderin toimistolla, jossa tapasimme yhtiön toimitusjohtaja Mariina Hallikaisen, myöskin teekkarin.

asiantuntijoiden apua, vaan tutkimustyö esimerkiksi yhdyskuntatekniikan tai liikennejärjestelmien osalta on tapahtunut talon oman väen innostuksen ja harrastaneisuuden myötä. Meininki ja työilmapiiri toimistolla tuntuu olevan rento ja hyvin luovaa pelinkehitystyötä tukeva. Toimitus havaitsi ilokseen myöskin teekkarimyönteisyyden ja kuulimme, että työntekijöiden keskuudessa luetaan innolla Tamppia.

Peliala on viimeisten vuosien aikana ottanut tukevasti jalansijaa suomalaisen teknologia- ja IT-alan menestystarinoiden historiassa. Näitä alan pioneereja Suomessa ovat esimerkiksi Habbo Hotel –pelimaailman kehittänyt Sulake, Angry Birds –pulmapelin mobiililaitteille tehnyt Rovio sekä uusimpana Clash of Clans –strategiapelin kehittänyt SuperCell. Colossal Order ei suinkaan ole mikään uusi tekijä alalla. Vuonna 2009 perustetusta pelitalosta on nimittäin aiemmin putkahtanut pihalle niin ikään hyvää suosiota nauttinut kasiosainen Cities in Motion –strategiapelisarja. Cities in Motion -pelit ovat tunnettuja realistisesta simulaatiostaan ja niitä voikin pitää jos nyt ei täysin opettavina, niin ainakin koulutusta tukevina peleinä alan opiskelijoille, joita myös Tampereen rakentajakillasta löytyy. Myös Cities: Skylines on saanut paljon kehuja nimenomaan realistisen ja kattavan simulaationsa vuoksi. Varsinkin pelin liikennejärjestelmä mallintaa melko hyvin kasvavan suurkaupungin liikenneongelmia ja pelin edetessä tuntuukin, että suurin osa ajasta kuluu niiden ratkaisemiseen. Pelitalossa työskentelee 13 työntekjän joukko, joka koostuu esimerkiksi pelisuunnittelijoista, grafiikka-artisteista tai koodaajista. Alalle tyypilliseen tapaan moni firman työntekijä on oman harrastaneisuuden kautta itse oppinut koodari. Mielenkiintoista on se, että pelin kehityksessä ei juurikaan ole tarvittu alan ”oikeiden”

14

Toimitus testaa: Cities: Skylines

Vuonna 2008 Mariina päätti erään luokiokaverin kehotuksesta lähteä mukaan perustamaan pelifirmaa. Mariina kertoo nykyään vastuualueenaan olevan pelin tuottamisen lisäksi esimerkiksi yrityksen edustaminen, markkinointi ja talousasiat. Kun pelin julkaisu on nyt takanapäin, luulisi että on aikaa hengähtää. Vaikka julkaisun jälkeen yrityksen saama mediahuomio onkin työllistänyt varsinkin Mariinaa PR-hommien osalta ja esimerkiksi suunnittelutoimistot eri puolilta maailmaa ovat olleet ammattimielessä kiinnostuneita pelistä ja sen hyödyntämisestä, ei sen kehitystyötä ja päivittämistä ole unohdettu. Peliin onkin tulossa uutena ominaisuutena esimerkiksi tunnelit, joiden testaustyö oli toimituksen vieraillessa parhaillaan käynnissä. Kehitystyö siis jatkuu ja Colossal Order on tullut jäädäkseen. Juho Vastapuu


Pelin esittely Internet täynnä hehkutusta ja Imgur/Reddit täynnä kuvia siisteistä kaupungeista, mikä tämä juttu on? Tästä on otettava selvää! Peli julkaistiin 10.3. ja minä sitten pistin arvostelujen, tuttujen puheiden ja siistien mainoskuvien takia pelin hankintalistalleni saman viikon perjantaina. Jännittäen painoin Steamissa ”Osta”-nappia tietämättä täysin mitä ostan. Junnuna oli SimCityä tullut jonkun verran hakattua ja jäänyt positiiviset fiilikset siitä, eikä tuo oma kiinnostus kaupunkien kehittämiseen myöskään odotusta vähentänyt. Pelifirmana Colossal Order ei ollut uusi, sillä heidän Cities in Motion 2-peliä oli muutama tunti tullut pelailtua.

▲ Pelin zoomaaminen mahdollistaa kaupungin tarkastelun aina katutasolle asti

Nuoren miehen innolla latailuiden jälkeen pistän pelin pyörimään ja lähden kahlaamaan C:S:n maailmaan. Alkufiiliksiltään suhteellisen matalan kynnyksen peli päästä sisään ja käyttöliittymä on ainakin selkeä käyttää. Pelin edetessä alkaa paremmin oppia pelistä ja tajuaa että alkupelissä suunniteltu kaupunki ei nyt mennytkään ihan niin optimaalisesti kuin raksateekkari oli mielessään miettinyt. No, oppirahathan sitä on aina maksettava näissä ja kaupunkien uudelleen aloittaminen on onneksi helppoa. Taisin siinä perjantai-illan puolella aloittaa pelin useampaankin kertaan. Kun homma rupesi toimimaan paremmin, niin aloin sitten pelaamaan pitemmälle yhtä kaupunkia.

▼ Perinteisestä ruutukaavamallista on luovuttu ja peli mahdollistaakin katujen linjaamisen lähes vapaalla kädellä.

Pelikokemuksen karttuessa huomasin, että alkupelistä suurin haaste tulee talouden hallitsemisesta ja siitä, että saa tasapainoteltua kasvun ja riittävien resurssien suhteen. Kun tästä on päästy ylitse, niin uusiksi ongelmiksi kasaantuvat liikenteen ongelmat, jotka vaativat kasvavasti huomiota. SimCityyn verrattuna tässä pelissä pystyy aidosti suunnittelemaan liittymäratkaisuita ja joukkoliikenteen ratkaisuja siten, että estää ruuhkien syntymisiä. Aika usein kuitenkin huomaa että kun ratkaisee yhden ongelman, toinen nousee esille. Peli jaksaa ainakin vielä, noin 60h jälkeen, haastaa minua ja tarjoaa uusia oivalluksia jokaisella pelikerralla. Se mikä pistää harmittamaan on, että tietyn pisteen jälkeen tuntuu siltä että kaupungin talous on enää vain oikeastaan nyanssi taustalla ja voi keskittyä puhtaasti toteuttamaan omia mielitekojaan niin metrojen kuin rautateidenkin suhteen, ilman taloudellisia rajoitteita. Sinänsä myös ihan hyvä, sillä liikenteelliset ongelmat alkavat kasautua ja rupeavat viemään peliaikaa talouden hallinnalta roppakaupalla. Vaikka en itse yleensä aivan hirveitä määriä pelaa, niin jotain pelistä kertoo se, että ensimmäisenä viikonloppuna tuli kellotettua rapiat 20h peliaikaa ja sen jälkeen pelisessiot ovat kestäneet 8+ tuntia kerrallaan. Suosittelen ehdottomasti jokaiselle, jota vähänkin kiinnostaa kaupunkien rakentelu ja on kiinnostus esimerkiksi väylä-/ liikennesuunnitteluun, peli tarjoaa haasteita ja liikenne on mallinnettu mielestäni todella hyvin. Pawe

Toimitus testaa: Cities: Skylines

15


Raksan isännät kokkaa Perinteisesti isännän ja emännän palstat ovat keskittyneet makujen maailmaan: juoma- sekä ruokakulttuuriin. Niin tälläkin kertaa, mutta pienen käänteen kera. Ideoinnin jälkeen päädyttiin testaamaan, kuinka hyvin isännät osaavat valmistaa ruokaa alkoholin vaikutuksen alaisena. Säännöt olivat yksinkertaiset, isännät juovat, ja emäntä kirjaa samaan aikaan huomioita ylös sekä huomauttaa jos juomistahti on liian hidas. Ajankohdasta ei haluttu tehdä liian helppoa, vaan koe suoritettiin Wapun aikaan, kun edellisen päivän beerpongin tekniikkaharjoittelut painoivat vielä jaloissa. Menuksi valittiin alkupaloiksi simpukat valkoviinikastikkeessa paistettuna, ja pääruuaksi porsaan kyljys pippurikastikkeessa, lisukkeena itse tehdyt lohkoperunat. Jälkiruoka oli nestepainoinen ja jokaisen itse valitsema.

19:50 Kokkaus alkoi, apu kaataa viiniä 0,5l lasiin, isäntä alkaa pilkkoa perunoita. 19:54 Isännän lasi löytyy, ”taas mennään saatana”. Jallukolaa, nam. Apu pilkkoo sipuleita ja valittelee kun uimalasit ovat hukassa. 20:00 Perunoiden pilkkominen edistyy: ”aivan HELEVETIN hyviä lohkoja”. 20:01 Pieniä ongelmia kokkauksen kanssa, alku ei ollut kovin vakuuttava kun öljy rupesi savuttamaan. 20:05 Dibby dibby sound! 20:07 Apua ei ole luotu kokkaamaan kännissä. 20:08 Apu: ”Kriittinen vaihe menossa.” Viini meni pannulle ja valkoviinin valloittava tuoksu täyttää huoneen. 20:09 Pahikkala soittaa isännälle ”voiko tulla jo?”. Tirsk. 20:12 ”Kauankohan simpukoiden pitää olla pannulla?” -> kunnes on haarat auki. 20:14 Mausteet hukassa. 20:17 Mausteet löytyivät. Persiljat hukassa. 20:19 Alkuruoka valmistui, laitetaan sivuun odottamaan ja siirrytään pääruuan valmistamiseen. 20:23 Tilkka viiniä pannulle, kohta lähtee pihvit. 20:27 Kämpässä ihan sairaan kuuma. Pakko ottaa.

16

Raksan isännät kokkaa


20:27 ”Tulee aivan HELEVETIN hyvää pihviä!” 20:31 Isäntää väsyttää. ”Edellinen päivä vähän raskas.” 20:33 Onnellisuutta lainattu seuraavalta viikolta. Isännällä ei sykettä. 20:36 Tuoksu on aivan taivaallinen, ja apu kuvailee sitä voimasanoja käyttäen. 20:42 Onko pihvit raakoja? 20:45 Pihvit ei ole ehkä raakoja. 20:48 Kastike muhimaan: kermaa, mustapekkaa, paistinlientä. ”Saisko taas välikuolla?” 20:50 ”Sit ku päästään maistamaan niin tulee kyllä tippa kärkeen” 20:52 Ruuat ovat valmiit, enää kauniisti lautaselle asetteleminen. 20:53 Vihdoinkin muistettiin että Wappuradio on olemassa. Taattua laatua.

▲ Ylempänä sinisimpukat valkoviinissä sekä alempana porsaan kyljystä pippurikastikkeessa kera lohkoperunoiden.

Kokkauksen jälkeen: Kokkaus onnistui odotettua paremmin, ja edellisen päivän aiheuttama ruokahaluttomuuskin unohtui ruokia valmistaessa. Emännästä, isännistä, sekä yhdestä ylimääräisestä hyypiöstä koostuva raati arvioi isäntien onnistumisen. Päätuomarina toimi emäntämme.

: valkoviinissä Sinisimpukat sinisimpukoita 500g sipuli 1 kpl nttä valkosipulinky 2 kpl öljyä 0,5 dl niä kuivaa valkovii 1dl u lu a (koriste n) tuoretta persilja suolaa valkopippuria

Emännän tuomio: - Simpukat näyttää ihan mielettömän hienoilta, eikä olisi ikinä uskonut että simpukat voisi maistua näin hyvältä. #ennakkoluulot. - Pääruuan asettelukin on oikein onnistunut. Tässä vaiheessa on kai hyvä mainita, että emäntä on vannoutunut kasvissyöjä, mutta oli lupautunut maistamaan kaikkea mitä valmistamme. Eikä jäänyt vain maistiaisiin, oli niin hyvää että emäntä pyysi lisää. Hieman miinusta tuli kastikkeen liiasta pippurisuudesta. Kootut tuomiot muulta raadilta: - #foodporn - Mmmmh - Kuorelliset lohkoperunat 5/5 - Täydellistä - Kyljys parhaimmillaan

Ruoka

juoma

ksi

Isäntä suositt elee: Jalluko la 0,5l kolajuo maa 8cl Jalovii naa Isännä n apu suositt elee: 0,75l Valkov iiniä ala hyllyltä

t: Lohkoperuna perunoita 1kg yrttiseosta ruokaöljyä Possu: ä porsaan kyljyst n. 500g iä tilkka valkoviin at om t, maustee eeksi persiljaa korist

Emännän palsta

17


TARAKIn Tallinnan excursio TARAKIn kevään excursio suunnisti kohti Helsinkiä ja sen yli, nimittäin halvan työvoiman sekä janojuoman maahan, Viron kimaltelevaan pääkaupunkiin Tallinnaan. Aamu alkoi vierailulla Vertexin toimistolla jossa kävimme kuulemassa suunnittelu- ja mitoitusohjelmistoista. Myös lahjuksena saadut kuulakärkikynät sekä pullakahvit vetivät jokaisen excursiovieraan suupielet maireaan hymyyn. Perinteisen firmamainostuksen lisäksi saimme kuulla case-töistä, mm. Gobin autiomaahan sijoittuvasta teräshallihäkkyrästä. NCC:n kohteella kuulimme tietomalleista, jotka olivat joillekin opiskelijoille erittäin mielenkiintoisia, mutta toisia kalvosulkeiset sekä nesteytyksen puute alkoi uuvuttaa. Molempien kohteiden aihe oli ajankohtainen, sillä rakennusala on kiihtyvässä liikkeessä kohti nykyajan tietoyhteiskuntaa, jossa kaikki tapahtuu sähköisesti.

▲ Suomenlahti ylitettiin paluumatkalla Linda Linen katamaraanialuksella Viron päässä meitä odotti Mercedes-tason hostelli, ja huoneiden jaon jälkeen porukka jakaantui tutkimaan Tallinnan katuja omatoimisesti. Loppuillasta juhlimme villisti Club Hollywoodissa nautiskellen hyytelöshoteista sekä lanteita keinuttavista rytmeistä, joita tarjoili DJ:stä sekä kahdesta vokalistista koostunut pumppu. Seuraavana aamuna olikin sitten aika kerätä muistipalapelit kokoon ja suunnistaa neuvostoaikaiselle porrashelvetille, jonka takana terminaali sijaitsi. Parhaaksi keinoksi löytää paikalle havaittiin paikalliset taksiyritykset. Matka suuren veden yli taittui tuulisissa tunnelmissa, ja lautalla oli suorastaan harras hiljaisuus. Suomen puolella satamassa odotti bussi, joka kuljetti reissussa rähjääntyneet sankarimme kohti koti-Herwantaa. tuore teekkari Lauri Sahramaa

Helsingin päässä excursio alkoi käydä jännittäväksi, sillä viimeistään tässä vaiheessa bussia kiertänyt tornihuhu alkoi osoittautua todeksi: lauttakyyti on peruttu, ja näytti siltä että uljas joukkiomme jäisi rannalle kirjaimellisesti nuolemaan näppejään ja kiroamaan sitä, että etelän herkut jäisivät tälle kertaa poimimatta janoisten sankareidemme toimesta. Loistava excursiomestarimme ei tästä kuitenkaan hätkähtänyt, vaan kylmänviilein elkein järjesti korvaavan kyydin Suomenlahden yli. Tässä vaiheessa excutiimin toinen osapuoli kera yhden toisen oman elämänsä sankarin (allekirjoittaneen) oli seuraamassa Wappuinfoa helppojen fuksipisteiden toivossa, ja tilanne alkoi näyttämään täpärältä: kello on kolmetoista, ja Festian isosta salista pitäisi ehtiä Länsisatamaan kahdessa tunnissa. Mukaan pitäisi vielä käydä noukkimassa kolmas excuilija Hatanpään sairaalasta. Tarina sai kuitenkin onnellisen lopun, sillä kaikki ehtivät helposti lautalle.

18

Tallinnan excursio

▲ Tallinna on tunnettu hyvistä ravintoloistaan eikä niiltä voinut tälläkään reissulla välttyä


Taavin turinat

Tämän kertainen palsta käsittelee aihetta, joka on jatkuvasti opiskelijoiden huulilla. Toiset eivät ole koskaan saaneet sitä, vaikka yrittävät jotakuinkin jokaista, toiset eivät jaksa edes yrittää. Joitakin se jännittää kamalasti. Kaikkien haaveissa on saada hyvää tällaista, mutta monet joutuvat tyytymään siihen mitä saavat. Joku saattaa saada sitä perhetuttavien tai kavereiden kautta. Tuntuu että kavereilla on siitä enemmän kokemusta. Puhe on tietysti kesätöistä. Tämä mörkö alkaa vainoamaan useita jo heti uudenvuoden jälkeen, ja loppujakin viimeistään maaliskuun alussa. On tietenkin todellinen etuoikeus nuoria kohtaan, että kesätyöntekijöitä yleensä edes palkataan. Ymmärrän myös sen, että valtaosassa yrityksistä ei vielä hakujen alkaessa ole mitään varmuutta siitä, työllistyykö edes oma väki ensi kesänä, ja että uuden työntekijän palkkaaminen on aina riski myös työnantajalle. Kesätöistä ja niiden hakemisesta kuulee väkisinkin lukuisia erilaisia tarinoita. Jotkut saattavat saada jo opintojensa alkuvaiheessa mielekkään työpaikan jossa tietävät työllistyvänsä vielä opintojen jälkeenkin, mutta valtaosalle opiskelijoita kesätyönhaku on aivan toisenlainen todellisuus. Näitä joka kevät samaan oravanpyörään astuvia ei kenenkään käy kateeksi. Firmojen mystiset kesätyöhakemukset kätkevät taakseen usein valitettavan karuja käytäntöjä: Osa firmoista mainostaa pitkää hakuaikaansa, mutta vaikka työntekijät on palkattu jo kaikessa hiljaisuudessa hakuajan puolessa välissä, otetaan uusia hakemuksia vastaan avosylein. Joissakin firmoissa rekrytoijat tunnustavat jo puhelimessa, etteivät yleensä juurikaan katso netin kautta tulevia hakemuksia. Joidenkin firmojen on kuultu käyvän rekrymessuilla, vaikka jopa messuilla firmaa edustava

tietää ettei uusien kesätyöntekijöiden palkkaamista edes harkita. Tästä huolimatta itsekehun saattelemina käsketään täyttämään netissä kesätyöhakemus. Eräissä tapauksissa avoimesta hausta huolimatta työpaikat menevät tuttujen tutuille. Tottakai Suomesta löytyy useita hyviä kesätyön tarjoajia, mutta valitettavasti joskus vaikuttaa siltä, että kesätyöhönhakijaa kohdellaan kuin kakkosluokan kansalaista. Firmasta voidaan jo syksyllä lupailla kuuta taivaalta ja väläytellä työpaikkaa, mutta sitoutuminen lupaukseen on varsin yksipuolista koska tiedetään, ettei hakijalla ole juuri muita vaihtoehtoja kuin odottaa. Kesätyönhaussa on täysin myyjän markkinat, joilla työn tarjoaja soittaa pilliä ja hakija joko tanssii sen mukaan tai joutuu sivuun. Vaikka firmasta jäisi huonokin vaikutus eikä paikka tulisi, on ensi kesänä todennäköisesti haettava joka tapauksessa uudestaan samaan firmaan. Työhaastattelu ei ole niinkään neuvottelua, vaan yksipuolista työnantajan ehtojen sanelua. Nollatuntisopimus on turhan usein pakon edessä ostettu tyhjä arpa. Vain koska opiskelijan on alistuttava polvilleen kesätyönhaussa, ei mielestäni tarkoita, etteikö reilun pelin sääntöjä voitaisi noudattaa. On tyhmää olettaa, että opiskelijatkaan nielisivät kaiken purematta, tai etteivät hakijat tajua milloin heitä kusetetaan. Uskon että hakijoiden hyväksikäyttö lyö harjoittajaansa vielä sormille, ja kannatan rehtiä ja tasapuolista kohtelua. Toivottavasti tänäkin kesänä kesätyöpaikan saavat ne jotka sen ansaitsevat, ja Tampereen rakentajakillan jäsenet pääsevät näyttämään osaamistaan mielekkäissä ja haastavissa työtehtävissä. Taavi XXIX

Taavin palsta

19


Tulevia tapahtumia: 10.-12.7. Sulkavan suursoudut 31.7.-2.8. Kesätappo Sahalahden rantasaunalla 17.8. Orientaatioviikko 31.10. TARAKIn 48v -juhlat

Profile for TARAKI

Taraki 2/2015  

Taraki 2/2015  

Advertisement