Tavarataivaan umpirealistinen kuningatar

Anttilan tavaratalon johtaja Maarit Kurtén on syntynyt kauppa-alalle. Määrätietoinen nainen tiesi jo pikkutyttönä, että hänen paikkansa on kaupassa. – Voisi puhua sukurasitteesta, sanoo johtajatar pilke silmäkulmassa. Suvusta löytyy kuulemma useampiakin kauppiaita.

Johtamista henkilöstön ja huumorin voimin

Teksti: Tanja Verho, kuvat: Ville Salminen

Maarit Kurténin tie Anttilan tavaratalon johtajaksi on kulkenut sangen suoraviivaisesti. Hänen uransa Anttilassa on kestänyt 15 vuotta, ja kokemusta erilaisista esimiestehtävistä löytyy kolmelta vuosikymmeneltä. Ura alkoi 12-vuotiaana, kun toimelias tyttö pisti pystyyn kukkakioskin ja pyöritti sitä äitinsä avulla lukioikäiseksi koulun ohella. Tekemistä riitti, kun läksyjen ohella piti hoitaa kukkatilaukset, myynti ja muu kauppatoiminta. Sittemmin sekä koulu että kokemus ovat opettaneet: – Koulusta saadaan teoreettinen oppi, mutta kyllähän se on käytäntö, mikä opettaa.

Tärkeintä on huomata ihminen

Tavaratalon johtaja johtaa, tietenkin. Käytännössä päivät alkavat varastosta, josta tie kulkee osastojen kautta omaan työhuoneeseen. – Varasto on tavaratalon sydän, Kurtén summaa. – Haluan tietää, mitä ihmisille kuuluu ja mitä talossa tapahtuu. Parhaiten siitä pysyy kärryillä kulkemalla ihmisten luona. Tunnen nimeltä jokaisen työtekijämme, suurimman osan myös kausityöläisistä.

Kurtén puhuu ryhmätyöstä, jossa vaaditaan molemmilta puolilta luottoa. Hienoimpiin hetkiin lukeutuvatkin yhdessä tekeminen ja toiminnan kehittäminen. – Meidän ihmiset tietävät, että heillä on merkitystä myös ihmisinä. Arvostaminen ja luottamus näkyvät esimerkiksi siinä, että tiedotetaan asioista ja kerrotaan tuloksista. Johtamisen ydin on arvoissa. Uskotko ihmisiin, arvostatko heitä? Miten se näkyy? – Filosofiani on, että minun on ymmärrettävä ihmisten työpanos. Johtajana minun on havaittava kyvyt ja halut kehittyä ja kehittää. Ja kun tavoitteita ja tuloksia on nähtävissä, niistä iloitaan yhdessä. Ei siinä tarvita isoja seremonioita, tärkeintä on olla läsnä ja huomata itse ihminen. Jos ihminen haluaa antaa parhaan työpanoksensa työpaikallaan, olen onnistunut.

Maarit Kurténin päivät alkavat varastosta. – Haluan tietää mitä ihmisille kuuluu ja mitä talossa tapahtuu.

Pisnestä pehmeillä arvoilla

Johtaminen on sekä yksinäistä että sosiaalista puurtamista. Yksinäisyys saa vallan, kun on tehtävä kovia päätöksiä esimerkiksi henkilöstön vähentämisestä. – Päätöksenteko on aina yksinäistä. Siinä on puntaroitava päätösten vaikutusta ihmisiin, taloudellista tilannetta, arvioitava tulevaa, ponnisteltava ympäristön paineiden keskellä ja pohdittava, mikä on järkevää. – On tässä sen verran jo oltu mukana, että kaikenlaiset prinsessaajatukset ovat kaikonneet. Olen umpirealisti, minähän olen pohjalainen! Johtaminen on työtä, johon kuuluu suunnittelua, seurantaa, kehittämistä, laskemista, strategiaa, organisointia, tavoitteiden saavuttamista, raportoimista… Mitä paremmin tunnen tavaratalon toiminnan, sitä paremmin sitä pystyy johtamaan, on tämä sen verran omalaatuinen vyyhti. – Tosiasia on, että kauppa nojaa koviin arvoihin. Tavaraa myydään, että saadaan voittoa. Meillä on tavoitteet, joihin on päästävä. Tulos tehdään ihmisten avulla, joten heistä on pidettävä huolta. Tässä työssä yhdistyy pehmeys ja kovuus.

Kyvyt käyttöön koulutuksella

Anttilassa on pitkät perinteet lisä- ja täydennyskoulutuksen saralla. Maarit Kurtén on toiminut työpaikkaohjaajana jokaiselle osastopäällikölleen. Osastopäälliköt jatkavat ketjua toimimalla ohjaajina omien osastojensa ihmisille. – Minusta on selvää, että koulutamme henkilökuntaa. Henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara ja selkäranka. Koulutus, joka nivoutuu omaan työhön, kehittää sekä työntekijää että työyhteisöä. – Esimerkiksi esimiehen erikoisammattitutkinto sisältää oppimistehtäviä, joilla kehitetään myös työpaikkaa. Apuna tarvitaan työpaikkaohjaajaa, jonka tehtävänä on jakaa tietoa. Oppimistehtäviin tarvitaan dataa, jota minä annan. Samalla mietitään sellaisia tehtäviä, jotka nivoutuvat työhön. Eikä sovi unohtaa työntekijän omia tarpeita – missä hän kokee tarvitsevansa koulutusta tai haluaa kehittyä. – Pyrin olemaan paikalla kaikissa todistuksenjakotilaisuuksissa kukkakimpun kanssa. Olen siellä kuin ylpeä äiti pyyhkimässä silmäkulmiani. Arvostan sitä, että työntekijämme ovat valmiita kouluttautumaan. Konkreettisin tapa näyttää arvostustani on olla paikalla silloin, kun he saavat todistuksen osaamisestaan.

Helvetistäkin selviää huumorilla

– Huumori on tärkeä voimavara. Positiivisuus palkitsee. Täytyy osata nauraa, myös itselleen. Vaikeidenkin asioiden kanssa pääsee eteenpäin huumorin voimin. Ensin itketään, sitten nauretaan. Se yhdistää ja saa jaksamaan, Kurtén vakavoituu. – Unelmat ovat elämän polttoainetta. Työssään unelmoi siitä, että saavutetaan asetetut tavoitteet, ihmisillä on työpaikka, josta he pitäisivät ja olisivat innostuneita. Tekemisen meininki on tärkeää. Tarkoitan sitä, että avoimella vuorovaikutuksella päästäisiin tavoitteisiin ja ylitettäisiin odotukset. Sitä tämä parhaimmillaan on.

Kristiina Reunanen iloitsee esimiehensä kannustuksesta.

Oivalluksia arjessa

Anttilan muodin osastopäällikkö Kristiina Reunaselle oppiminen on jokapäiväistä toimintaa. Hän huomaa päivittäin asioita, joita voisi tehdä toisin. Kristiinalle oppiminen onkin asioiden tiedostamista ja sisäistämistä sekä työn helpottamista oivalluksien kautta.

Kristiina opiskeli kaupan esimiehen erikoisammattitutkinnon vuonna 2003. Hänen työpaikkaohjaajanaan toimi Maarit Kurtén. Koulutuksesta on aikaa, mutta anti on edelleen selkeä: – Varmuus omasta osaamisesta ja kokonaisuuden hallinta, napsahtaa kuin kempparin hyllyltä.

Kristiina Reunanen toimii myös oman osastonsa työpaikkaohjaajana. Hän käy harjoittelijoiden kanssa läpi perehdytysohjelman, kertoo työpaikan tavoista ja käyttäytymisestä sekä painottaa asiakaspalvelun merkitystä. – Asiakaspalvelu on se tärkein, me kouluttaudumme jatkuvasti palvellaksemme paremmin, Reunanen toteaa.

Ohjaajana hän pyrkii olemaan tukena ja turvana. Samalla hän korostaa opiskelijan omatoimisuutta. – Tämä on varmaankin peruja Maaritin tavasta toimia ohjaajana. Hän tuki, oli taustalla mukana ja aina häneltä sai neuvoja, apuja, tietoja ja luvan kysyä uudestaan, jos tarvitsi jotakin. Vastuu oli kuitenkin itsellä, Reunanen pohtii.

Kristiina kiittää esimiehensä tapaa kannustaa ja innostaa sekä tiedottaa asioista. Hänestä Maaritin tapa kertoa tavoitteista ja odotuksista kaikille työntekijöille luo hyvää henkeä työpaikalla. Työ on mieluisaa, ja vastapainona toimii matkailu. – Meksikon matka odottaa tammikuun lopussa, Kristiina hymyilee.