2020
LAGERS TAMMS BLADET
1
S I S Ä LT Ö Pääkirjoitus
7
LB Mix
9
Pohdintaa
14
Va i h d o s s a
17
Oton kirjakulma
26
Ristikko & sarjakuva
30
Päätoimittaja: Tatu Heinola Taitto: Tatu Heinola Kansikuva: Annika Annala Takakannen kuva: Roza Pöysti Tekijät: Annika Annala Roza Pöysti Jyri Marttunen Eeva Palmujoki Sofia Korte Veronika Haukeland Saara Palmujoki Sini Antila Heikki Moilanen Santeri Paronen Salla Sinisammal Otto Haarala Ila Narjus Wiktoriina Setälä Erityiskiitos: Beate Pekkarinen Joel Stenroos Paino: Eräsalon kirjapaino Painomäärä: 60 kpl Toimitus: Tampereen Arkkitehtikilta Korkeakoulunkatu 10 33720 Tampere
2
Lagerstammsbladet (LB) on 1-2 kertaa vuodessa ilmestyvä tamperelainen arkkitehtiopiskelijalehti, joka on ollut kansainvälisen arkkitehtuurin, taiteen ja trendien suunnannäyttäjänä jo vuodesta 2000. LB:ssä artikkelit - ja arkkarit - keskustelevat keskenään.
2020
LAGERS TAMMS BLADET
3
4
KUVA: ROZA PÖYSTI
5
6
Vuosikymmen vaihtui hilpeissä merkeissä. Tampereen Arkkitehtikilta täytti pyöreitä. Viimeistään vuosijuhlien jälkeen elämä muuttui täydellisesti viruksen johdosta, joka sai koko yhteiskunnan lähestulkoon pysähtymään. Tässä ainutlaatuisessa ja historiallisessa ilmapiirissä moni meistä koki taatusti sangen uudenlaisia ongelmia. Mistä löytää inspiraatiota koulutyöhön tai taideprojektiin, kun tuntuu, että maailmanloppu vaanii lähikaupassa? Miten päästä eteenpäin, kun etänä pidetty Teams-studio ei anna vastauksia, vaan pikemminkin mutkistaa tilannetta entisestään? Mistä saada voimaa ennen palautusta, kun piirustussalien ilmapiiri ei ole kannustamassa hädän hetkellä?
P K J T
Ä Ä I R O I U S
2020-luvun ensimmäinen Lagerstammsbladet lähtee etsimään inspiraation lähdettä. Imemme ympäriltämme vaikutteita joka päivä, ympäri vuoden, niin kauan kunnes poistumme ajasta ikuisuuteen. Luovassa työssä saamamme vaikutteet näkyvät selvästi lopputuloksessa, joten on luonnollista, että haluamme löytää itseä puhuttelevia inspiraation lähteitä. Inspiraatio arkkitehtuuriin voi tulla lukemattoman monelta taiteen- tai elämänalalta. Suinkaan aina arkkitehtuurin inspiraation lähteenä ei ole arkkitehtuuri itsessään. Lukion kuvataideluokassa ahkerasti esitystekniikkaa harjoitellessani en edes tiennyt montaa (varsinkaan elävää) arkkitehtia. Minua inspiroi enemmän impressionistit ja ambient-musiikki. Sittemmin olen tutustunut lukuisiin arkkitehteihin, heidän töihinsä ja filosofiaan. Nykyisin arkkitehtuuri ja miellyttävien tilojen kokeminen synnyttää ideoita jatkuvalla syötöllä. Ajatus arkkitehtikouluun pyrkimisestä lähti kuitenkin paljon kauempaa: mielikuvituksen, musiikin ja maalaustaiteen hämäriltä rajamailta. Tässä numerossa lähdetään matkalle inspiraation lähteelle. Lehteä selaillessa voi tulla mieleen idea, jos toinenkin. 2020 vuoden LB:ssä pääsee tutustumaan syvemmin huipputyyppeihin, jotka ovat osallistuneet lehden tekoon. Jutuista löytyy loistavaa filmikuvausta, katsaus arkkareiden musiikkimakuun ja tietenkin lennokkaita kirja-arvosteluita. Lisäksi aina ajankohtainen kansainvälistyminen saa oman juttunsa, jossa arkkarit kertovat vaihtotarinoita mitä mielenkiintoisemmista maailman kolkista. On ollut ilo tehdä lehteä, joka täyttyy mahtavien ihmisten kiehtovista tarinoista. Toivottavasti tämä ilo välittyy myös sinulle, arvon lukija.
7
SIGGE ARKKITEHDIT OY
8
Koska soittolistoillamme ei ole koskaan liikaa hyvää musiikkia...
Musiikin kuuntelu on varmasti yksi yleisimmistä tavoista inspiroitumiseen ja keskittymiseen harjoitustöitä tehdessä. Arkkarien musiikkimaut vaihtelevat niin laidasta laitaan, että sitä on vaikeaa luokitella juuri mihinkään. Yksi asia mikä usein yhdistää meitä on monipuolisuus ja oman tyylin etsiminen. Tyydymme harvoin vain yhdenlaisen musiikin kuunteluun ja tykkäämme tehdä löytöretkiä genrerajojen yli. Musikaalisuus on luonnollista arkkareille ja kiltamme sisältä löytyy lähes kulttimaineeseen nousseita bändejä ja Tampereen teknoskenen uuden aallon tamppaajia.
lb mix
LB MIX tuo neljän eri vuosikurssin neljä eri persoonaa jakamaan pienen otteen musiikillisesta sielustaan. Pyysin heitä kaikkia kokoamaan inspiroivan setin loistavia kappaleita, jotka yhdessä toteuttaisivat onnistuneen kokonaisuuden. Kun seuraavan kerran kaipaat uutta jytää, on syytä avata seuraavat kaksi aukeamaa.
Soittolistat ovat kuunneltavissa kokonaisuudessaan Spotifysta. Hakusanalla LB MIX: ”etunimi” löytyy jokaisen neljän arkkarin oma lista, jonka lisäksi listat on koottu yhteissoittolistaan LB MIX: 2020. -TH
TEKSTIT: SALLA SINISAMMAL & TATU HEINOLA
9
Jyrin soittolista on sädehtivä kokonaisuus multikansallisilta tekijöiltä, joita riittää genrerajoja venyttävästä islantilaisesta Björkistä aina unenomaiseen skotlantilaiseen Cocteau Twinsiin. Lista on kuin tarinan kertoja, joka vie kuulijansa kuuloluita kutkuttavalle matkalle aikana, jona fyysinen reissaaminen on mahdotonta. Viipyilevä lista on koukuttava kokonaisuus ja se on parhaimmilla road tripin fiilistelylistana, seurueen kyllästyttyä automatkojen ikivihreisiin ja kaivatessa jotain uutta, mutta yhtälailla helvetin hyvää kuunneltavaa!-SS
10
Eevan lista on kuin raikas tuulahdus kesäpäivän paahtamille kasvoille, ajatuksia kirkastava ja virkistävä. Listalta löytyy levollisia, monipuolisia biisejä, jotka puikkelehtivat genrerajojen lomassa kuiskaillen pieniä totuuksia ja lähettäen kaikuja näkymättömistä seinämistä. Listan artistit eivät ole valtavirtaa ja se toimii, sillä lista on täynnä tuttuja sointuja uudenlaisina komboina, tarttuvana, mieleenpainuvana kokonaisuutena. Se antaa tilaa ajatuksille ja on erinomaista seuraa aamukävelylle, hiljaisessa, heräilevässä luonnossa.-SS
11
Sofian lista on täynnä ehtaa suomirockia! Listalta löytyy kunnon klassikkoja, kuten Dingoa ja Hectoria, mutta myös tuoreempaa tuotantoa 2000-luvulta, kuten Zen Cafesta soolouralle lähteneen Samuli Putron musiikkia. Lista on fiilikseltään yhtenäinen, mutta onnistuu samalla ihmeellisesti kattamaan valtavasti erilaisia hetkiä ja tunteita! Se tarkastelee elämää ihmetellen ja aina uuden tulokulman löytäen. Genrelleen uskollisena lista on nostalgisoiva, kaihomielisesti muistojen virtaa selaava turvaviltti, johon on ihanteellista kääriytyä pimenevissä syysilloissa. -SS
12
Veronikan lista on piristävä roiskahdus rentoa R&Btä ja soulia höystettynä ripauksella jazzia! Erinomaisen kuunneltavalta listalta löytyy tekijöitä niin suurempien nimien joukosta, kuin myös tuoreemmilta tekijöiltä. Listaa tähdittävät mm. tunnettu laulaja-lauluntekijä, soulin ja R&Bn kuningatar Amy Winehouse sekä suomen parhaimpiin jazz pianisteihin lukeutuva Iiro Rantala. Lista on sitä silmät kiinni kuunneltavaa tyyppiä, joka maalaa maisemia suljettujen silmäluomien taa ja suorastaan pakottaa pysähtymään musiikin äärelle. Listan tunnelma on odottava ja sointi melankolinen. Se on parhaimmillaan nautittaessa kevätsateeseen tuijottelun ja lämpimän juoman parissa. -SS
13
POHDINTAA TEKSTI JA KUVITUS: ILA NARJUS, TEK-SAFAVASTAAVA
T
ämä on lähes vuoden tiiviin ja aktiivisen pohdinnan ja keskustelun tuotos. Kurssitöitäni tehdessä tämän vuoden aikana aloin pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kyseenalaistaa valintojani. Pyörin ja märehdin mielipiteideni sekavassa maailmassa. Tämä koko pläjäys koki jonkinlaisen käännekohdan tämän syksyn alussa. Koin pienen ammatillisen identiteettikriisin, jos sitä voisi näin kutsua. Käsittelen koko kriisini punaista lankaa, eli omien näkemysten tutkimista sekä tarkastelua. Olen myös ollut kokevani pientä vastakkainasettelua arkkitehtien ja muun maailman välillä. Toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa, kuin puhuisimme eri kieltä. Olen huomannut kaikilta osapuolilta jonkinlaista vähättelyä ja ylenkatsovuutta. Joku sanoo, että modernistinen arkkitehtuuri on kivaa. Toinen sanoo, että yäk. Kumpi on oikeassa? Kerron siis löpinää kahdesta asiasta, luomisprosessista, sekä yksilön omista näkemyksistä ja käsityksistä. Haluaisin myös painottaa, että en käsittele pelkästään arkkitehtuuriin liittyviä mietteitä. Mietteeni liittyvät yleisesti vähän kaikkeen. Kaikkeen, mitä nyt voi keksiä.
Tämä minun ammatillinen identiteettikriisini oli seurausta monesta tekijästä. Minun sekavat ajatukseni konkretisoituivat, kun pläräilin arkkitehtuurisivustoa ja aloin ihmettelemään jossain vaiheessa, miksi ihailen näitä töitä ja otan näistä suunnitelmista inspiraatiota, kun en ole edes analysoinut niiden piirteitä. En ollut lainkaan miettinyt, miksi olin kokenut jonkun suunnitelman hyväksi. Olin sokeana skrollannut alas sivustoa ja niellyt kaiken. Asia kehittyi vielä, kun alkoi tämä kuohuva keskustelu klassistisesta ja uusvanhasta arkkitehtuurista. Asiasta tuli useampi erilainen uutinen ja juttu. Aloin pohtimaan syitä, miksi uusvanha arkkitehtuuri koetaan niin epämiellyttävänä. Asiaa perusteltiin monissa kirjoituksissa sillä, että historiallista suuntausta ei saa kopioida. Näin säilytämme kaupunkikuvan kerroksellisuuden. Olisiko asiasta kuitenkin pitänyt keskustella? Miksi joku ihminen kokee uusvanhan rakentamisen viehättävänä? Koetaanko klassistinen julkisivu kauniina sen kipsikrumeluurien ja romantiikan takia, vai onko siinä pohjalla jokin ei niin itsestään selvä syy, kuten rakennusten persoonallisuus ja polveilevat pohjaratkaisut? Haluaisin kuulla tästä aiheesta kattavan tutkimuksen. Tätä asiaa miettiessä kohtasin pelottavan ajatuksen: Ovatko meidän tämän hetken suunnitelmat jostain vanhasta kopioitua? Modernismista. Pitkät jatkuvat tasaiset ikkunarivistöt, tasaiset suorakaiteen muotoiset rakennukset ja tehokas rakentaminen. Ornamentiikka ja yksityiskohdat on vain vaihdettu jonkin kuvion jatkuvaan toistoon. Onko näin? Hieman ahdistavaa...
No miten tästä pitäisi jatkaa? En tiedä, sitä pitää miettiä... Jospa toimisi niin kuin modernistit kauan aikaa sitten. Pysähdytään ja pohditaan, mistä on kyse.
14
Joku sanoo, että hiusdonitsit ovat nättejä. Toinen sanoo, että yök. Kumpi on oikeassa?
Ei näitä asioita pysty oikein kunnolla puntaroimaan. Mittasuhteita ehkä, tai hiusdonitsin rypytyksien runsautta, mutta ei ole oikeaa laskettavaa mittausta, joka kertoisi parhaimman valinnan. Esimerkit olivat suurpiirteisiä, joten haluan palata hieman pienempään mittakaavaan ja minun perimmäiseen pohdintaani, eli oman itsensä sekä oman suunnittelutyön analysointiin. Miksi päädyn tiettyihin ratkaisuihin suunnitelmani esteettisiä valintoja tehdessäni. Teenkö ne jonkin trendin, filosofian, oman aatteeni, vai jonkun muun aatteen vuoksi? Tapahtuuko ratkaisut vain suunnitelmaa tehdessä? Miksi pidän jostain tietystä biisistä tai miksi jokin paita tuntuu päälläni paremmalta, kuin toinen. Miksi joku rakennus viehättää enemmän, kuin toinen? Arkkitehtien yhteinen ongelmanratkaisutaitoa vaativa tehtävä on esimerkiksi kompleksisien tilaohjelmien rakentaminen toimiviksi rakennuksiksi. Se on yksi osa arkkitehdin työtä. Sen onnistuminen on mitattavissa, ja siinä voi vertailla eri ratkaisuja keskenään. Sen lisäksi on sen ulkoinen olemus ja estetiikka. Niitä vertaillessa on vaikeampi sanoa, mikä ratkaisu on parempi kuin toinen, ja siinä tullaan tähän ajatukseen kaikkien oikeudesta omaan mielipiteeseen. Lopulta itseasiassa ne meidänkin käsityksemme kauniista julkisivuista ja mielenkiintoisista konsepteista on pelkkää mielipidettä. Palataan hiusdonitseihin. Hiusdonitsit kertovat, että tämä ei koske pelkästään arkkitehtuuria. Pukeutumiseen on niin monia vastauksia, että olisi epämiellyttävää kahlita vain yksi hyvä tyyli. Haluan siis uskoa, että mielipiteitä julkisivuista ja rakennusten estetiikasta on niin monta, kuin maapallolla on asukkaita. Haluaisin uskoa myös hyvin vankasti, että jokainen mielipide on yhtä tärkeä.
Mieleeni tuli Nuuskamuikkusen neuvo novellista Kevätlaulu (Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, Tove Jansson, 1962): “Ikinä ei tule aivan vapaaksi, jos ihailee toista liikaa. Sen minä tiedän.” Tämän Nuuskamuikkunen totesi pienelle ötökälle nimeltä Ti-ti-uu. Ötökkä ihaili Nuuskamuikkusta ja hänen suuria retkiään, ja sanoi haluavansa olla yhtä vapaa kuin Nuuskamuikkunen. Pienellä Ti-ti-uulla ei edes ollut nimeä ennen kuin Nuuskamuikkunen antoi hänelle sen. Nimen saatuaan ötökkä alkaa tekemään kaikkia niitä asioita, joita hän on aina halunnut tehdä, eikä Nuuskamuikkusen kuunteleminen ja ihailu olekaan hänen prioriteettinsa. Hän oli löytänyt oman persoonansa ja identiteettinsä. Miten tämä novelli liittyy mihinkään? Mielestäni tämä novelli pohtii kauniisti, miksi olla oma itsensä ja oma persoonallisuutensa. Miksi ei kannata noudattaa liikaa jonkun muun henkilön tai suuremman aatteen ohjetta tai filosofiaa? Miksi ohjenuoraa ei kannata noudattaa sokeasti, omaa näkemystä kuulematta? Siinä vaiheessa, kun omaa kaiken ulkoa tulevan, saattaa samalla menettää omat ajatuksensa. Kuitenkin niin kuin Ti-ti-uu, myös mekin kaipaamme välillä muiden kannustusta ja rohkaisua päätösten teossa.
arkkitehtiopiskelijaa tai arkkitehtiä, kaikki me olemme yksilöitä. Meillä on omat henkilökohtaiset ajatuksemme, omat suunnittelutapamme ja oma filosofiamme. Nämä ovat elintärkeitä alalla, joka on jatkuvassa muutoksessa ihmisten tarpeiden ja maailman muuttuessa. Muutoksen tarve tulee luultavasti vain kiihtymään. Etsin meistä meidän omia sisimpiä mielipiteitämme. Opettajat opettavat meille tärkeitä asioita, kuten sommittelua ja värioppia. Näitä taitoja tarvitsemme ammattimme harjoittamisessa. Kukaan opettaja ei kuitenkaan opeta meille meidän mielipiteitämme, itsenäistä kritiikkiä ja analysointia. Sen teemme me itse. Kuulostaako tämä liiallisen mietiskelyn kuivattamalta höpönlöpöltä? Toivottavasti ei. Toivottavasti tämä pohdinta ei myöskään antanut yhtäkään vastausta. Mihinkään. Loppuun kiteytän sanomalla: Noudatetaan Nuuskamuikkusen ohjetta ja etsitään omia ajatuksia ja mielipiteitä aina kun voimme!
Uskon, että toisinaan omaamme ja annamme mielipiteitä kyseenalaistamatta. Esimerkiksi kun jokin asia nousee muoti-ilmiöksi tai trendiksi, sen noudattaminen ei ole ainoa oikea ratkaisu. Se on itseasiassa kovin helppoa, ideaalia ja yksinkertaista noudattaa muoti-ilmiötä. On hyvin vaikeaa olla kokematta niiden vaikutusta. Tämän voi kuitenkin kääntää peilikuvaksi. Jos tuote tai toiminta nousee trendiksi, tarkoittaako se sitä, että siihen pitää oitis suhtautua varauksella, eikä siitä saa tykätä? Niin kuin vaateteollisuudessa, myös rakennustaiteessa sekä sisustusarkkitehtuurissa esiintyy aika-ajoin erilaisia muoti-ilmiöitä ja trendejä. Viimeaikaisia voisi olla esimerkiksi klassisesta mökistä haetut arkkitehtoniset piirteet, ikkunoiden ripottelu hallitusti sikin sokin, sisustusarkkitehtuurissa pastellisävyt. Viimeaikaisia suuria vaatetrendejä voisi olla hiusdonitsit ja ysäriteema. Miten tässä trendien täyttämässä maailmassa säilytämme persoonallisuuden, vai tuleeko persoonallisuus esille jostain muualta? Saako hiusdonitsin käyttö aikaan paremman itseluottamuksen, sillä se on yleisesti hyväksytty asuste? Sijoitetaan hiusdonitsin tilalle talo. Suunnittelemmeko trendien mukaan, sillä koemme sen olevan yleisesti hyväksyttyä vai pyrimmekö kuitenkin luomaan kaupunkeihin kerroksellisuutta ja kauneutta? Trendit liittyvät vahvasti yhteenkuuluvuuden tunteeseen. On mukavaa olla osa joukkoa, ja on helppoa olla yhteistä mieltä, mutta milloin yhteenkuuluvuuden tunteesta on hyvä irrota ja pohtia omia mielipiteitä? Milloin analysoida objektiivisesti ja itsenäisesti? Tarvitseeko edes itsenäistä henkilökohtaista kyseenalaistamista, vai onko yhteiset linjaukset tärkeämpiä? Tarvitaanko molempia? Nykyajan ilmapiiri kannustaa ihmisiä oman persoonan ja yksilön vapaaseen ilmaisuun. Enää ei tarvitse istua johonkin tiettyyn tyyppiin. Tämän seurauksena näkökenttämme on avartunut jo kymmeniä asteita laajemmaksi. Ei ole myöskään olemassa tiettyä tyypillistä
L
äheiseni totesi napakasti: “Eikö se ole kiinnostavampaa, jos arkkitehti suunnittelee sellaisen rakennuksen, joka aikaansaa keskustelua kuin sellaisen, joka on niin mitäänsanomattoman tylsä, ettei sitä huomata lainkaan?”
15
16
Vaihdossa
Kansainvälistyminen on kiinnostanut arkkitehtejä jo aikojen alusta alkaen. Monet arkkitehtioiskelijat päättävätkin lähteä muille maille opintojensa keskellä kokemuksia hakemaan. Yleensä vaihtomaasta palataan Suomeen viisaampana, itsenäisempänä ja uusia, jopa elämänmittaisia ihmissuhteita hankkineena. Palaavatko kaikki vaihtoonlähtijät edes Suomeen? Vaihto-opiskelun paikoista ja mahdollisuuksista on valitettavan vähän tietoa Tampereen Yliopiston virallisilla nettisivuilla. Vaihtoa pohtiva saattaakin stressaantua informaatiovajeen takia. Tässä numerossa tutustumme neljään arkkitehtikiltamme opiskelijaan, jotka kertovat omista vaihtokokemuksistaan niin arkkitehtuurin kuin elämän saralla. -TH
17
TEKSTI & KUVAT: SAARA PALMUJOKI
Täytyy myöntää, että Bergen oli minulle täysin tuntematon kaupunki vielä muutama kuukausi ennen vaihtohakua. Tampereen yliopistossa vietettyjen viiden opiskeluvuoden jälkeen toivoin vaihtokohteelta jotain hyvin erilaista ja uutta. Tutustuessani vaihtoraportteihin törmäsin mielenkiintoiseen BAS nimiseen yksityiseen arkkitehtikouluun Norjassa. Koulun erikoisuutena on siellä käytössä oleva, vanhan rehtorin Svein Hatløyn, kehittämä BAS alternativet -opetustapa. Bergen Arkitekthøgskole (BAS) sijaitsee vanhassa viljasiilossa Bergenin keskustan kupeessa. Kuvaisin BASsin opetustyyliä näin vaihtovuoden päätteeksi arkkitehtikoulun Steinerkouluksi, jossa ilokseni rakennettiin paljon käsin mm. 1:1 malleja. Myös merkittävänä erona kotiyliopistooni on opetuksen prosessikeskeisyys. Itse prosessia eri työskentelyvaiheineen pidetään lopputulosta tärkeämpänä asiana. Lukukausi muodostuu käytännössä vain yhdestä suuresta (30 op.) opintokokonaisuudesta. Syksyllä suoritin kurssin nimeltä Exploration in the Ocean Space ja keväällä kurssin Meeting rooms. Kolmen kilometrin koulumatka taittui ohi sataman ja kuvankauniin Bryggenin kätevästi kaupunkipyörällä. Syksyllä perehdyimme arkkitehdin rooliin meren suunnittelussa. Pohjana tutkimukselle meillä oli IOC:n (The United Nation’s Marine Research Organization) tavoitteet kuudesta prioriteettikohteesta merentutkimukselle ja kestävälle kehitykselle vuosina 2021–2030. BASsin kursseihin kuuluu aina omakustanteinen ekskursio. Tällä kurssilla matkustimme laivalla Färsaarille ja tutustuimme siellä upeiden maisemien lisäksi kalaviljelyyn ja paikalliseen kulttuuriin. Meri on saariryhmälle elintärkeä. Oma lopputyöni käsitteli biomuovin kehittämistä eri merilevistä, ja biomuovin hyödyntämistä tulevaisuudessa rakennusmateriaalina. Tämän kevään kurssilla Meeting Rooms käsittelemme virtuaalisia kohtaamispaikkoja, joka sattuukin olemaan varsin ajankohtainen aihe. Alkukeväästä aloitimme kurssin ekskursiolla Berliiniin, jossa tutustuimme hyvin erilaisiin kohtaamispaikkoihin ja pohdimme niissä mm. ihmisten välisiä valta-asetelmia ja paikan luomia käyttäytymismalleja. Tällä hetkellä kurssityönä suunnittelen Virtuaalifoorumia Bergenin keskustaan.
18
BER GEN N
O
R
J
A
Bergeniä kohteena googlaillessani vastaan tuli seuraavanlaisia otsikointeja: Bergen - vuonojen ja vuorien ympäröimä kaupunki Norjan luonto on henkeä salpaava. Ilokseni olen todennut, että vuokraamani keskusta-asunto ei tarkoittanut luontokohteista erkaantumista. Kävelyreitti 300-metriselle Fløyen-vuorelle alkaa käytännössä takapihaltani. Bergeniä ympäröi yhteensä seitsemän vuorta, joita yhdistävillä luontopoluilla voi tulla vastaan lähes kuka tahansa, iästä riippumatta. Myös linja-autoilla ja junilla pääsee erittäin kätevästi myös kaupungin ulkopuolisiin vaelluskohteisiin ja vuonoille. Bergen on maailman 11. kallein kaupunki Talouttaan on hyvä hieman miettiä ennen lähtöä, mutta harkitulla rahankäytöllä pärjää Bergenissä mainiosti. Kauppalaskut keskimäärin maksavoivat tuplasti Suomeen verrattuna. Joitain poikkeuksia toki oli, kuten pakastemustikat (:D). Asuminen on aavistuksen arvokkaampaa kuin Suomessa. Opiskelija-asuntosäätiö Sammen toimii keskeisenä vaihto-opiskelijoiden asuntojen tarjoajana. Kelan opintotuki, vaihto-opiskeluun tarkoitettu asumislisä ja tarvittaessa nostettu opintolaina olivat omien säästöjen lisäksi tärkeitä kulujen kattamiseksi – rahaa jäi myös elämiseen. Bergen - Euroopan sateisin kaupunki No tähän minulla ei ole paljoa lisättävää tai korjattavaa. Suosittelen hankkimaan mukavan sadetta pitävän ulkovaatetuksen, niin ei pienet kaatosateetkaan haittaa. Syksyisin sadetta on erityisesti tiedossa, mutta ilman lämpötila pysyttelee kuitenkin miellyttävänä. Toki aurinkoakin on ajoittain tarjolla ja sepä se kaunista sitten on. Sanonta ”Norjan Turku” pitää paikkaansa ainakin merenläheisen kulttuurinsa, kokoluokkansa ja opiskelijaystävällisyytensä osalta. Voinkin suositella Bergeniä vaihtokohteena kaikille, ja käypä se oivasti viikonlopun matkakohteeksikin. Kaunis norjalainen merenrantakaupunki värikkäineen puutaloineen ja upeine luontoineen on myös pohjoismaalaiselle eksoottinen kokemus. Norjalaiset ovat huippumukavia ja maanläheistä porukkaa.
19
PA RII S I TEKSTI & KUVAT: SINI ANTILA
Unelma Pariisissa asumisesta ja siellä opiskelemisesta syntyi jo yläkoulussa, kun aloitin ranskan opintoni. Yliopistossamme ei valitettavasti näitä opintoja voinut enää jatkaa, joten koin vaihto-opiskelun Ranskassa täydelliseksi tilaisuudeksi herätellä kielitaitojani ja oppia maan kulttuurista lisää. Näin arkkitehtiopiskelijana Pariisin mieletön arkkitehtuuri toimi hyvän viinin rinnalla isoimpana houkuttimena. Olin tehnyt lyhyitä kaupunkilomia Pariisiin ennenkin, joten täysin ummikkona en tähän metropoliaan ja ”valon kaupunkiin” astunut, mutta olin utelias näkemään, miten tunteeni kaupunkia kohtaan muuttuisivat niin sanotun alkuhuuman hälvennyttyä. Vaihtoon lähtemiseen liittyi luonnollisesti paljon selvitettävää ja stressiä. Onneksi sain asunnon lyötyä lukkoon jo kesän alussa, erään Facebook ryhmän kautta. Asuin suomalaisen kämppiksen kanssa suloisessa kaksiossa noin 10 min junamatkan päässä koulustani, ENSA Paris Val de Seinestä, joka sijaitsi keskustan laidalla 13. arrondissementissä. Etäisyydestä oli ajoittain haittaa, mutta asunto oli silti taloudellisesti järkevä valinta. Ensimmäiset viikkoni Pariisissa menivät pitkälti tutustuessa ympäristöön ja kaiken maailman säätämisessä mm. pankin ja sähköfirman kanssa. Koulu alkoi intensiivisellä kielikurssilla syyskuun alusta ja tuon kurssin aikana tein vaihtoaikani parhaat ystävyyssuhteet. Opettajamme oli kannustava ja koulu vaikutti varsin mukavalta. Varsinaisten kurssien valinta oli hyvin haastavaa vähäisen ennakkotiedon vuoksi ja valitsinkin kurssit varsin sokkona. Otin kolme koko lukukauden kestävää kurssia kielikurssin lisäksi. Kursseja on hieman vaikea avata sen enempää, sillä kaikki olivat aiheiltaan monimutkaisia ja hieman epäselviä. Ylipäätään koulunkäynti oli ajoittain hämmentävää, sillä kunnon organisointi puuttui. Oppilaat jätettiin oman
20
onnensa nojaan ja vaikein tehtävä oli selvittää, mitä opettaja meiltä lopulta halusi. Monen kurssin kohdalla tämä jäi täysin mysteeriksi. Rako vaihtareiden ja paikallisten välillä oli suuri, sillä muut opiskelijat olivat aina työn touhussa, eikä meidän tekemiset tuntuneet pahemmin kiinnostavan. Tämä oli hieman sääli, mutta onneksi sain joitain ranskalaisiakin kavereita. Meininki oli muutenkin aika erilaista, mitä Tampereella. Koulussa on ensinnäkin vain arkkitehtuurin opiskelijoita, joita otetaan vuosittain satoja. Yhteinen toiminta oli vähäistä, mutta mainittakoon kuitenkin lukukauden lopussa järjestetyt isot pippalot, jolloin koulu muuttui monen musiikkigenren estradiksi. Pariisi asuinpaikkana oli monelta osaa juuri sitä mitä kuvittelin ja toivoin. Viini oli erinomaista ja edullista(!), eikä tekemistä ollut koskaan vaikea keksiä, sillä aina löytyi taidenäyttely tai konsertti, johon mennä. En syönyt ainuttakaan huonoa ravintola-ateriaa vaihtoni aikana. Mutta Ranska on silti Ranska, eikä vaikeuksiltakaan vältytty. Jälkeen päin tunnen olevani etuoikeutettu, kun tämän hetkinen epidemia ei osunut oman vaihtoni kohdalle. Sen sijaan valtakunnallinen ja historian pisin yleislakko osui. Lakko oli täydellinen demonstraatio siitä, miten itsepäisiä ranskalaiset osaavat olla ja tavallaan vaihdostani tuli hyvin autenttinen juuri sen vuoksi. Kyseinen lakko liittyi eläkeuudistukseen ja kesti melkein puolet koko vaihtoajastani. Se vaikutti moniin suunnitelmiini ja koulunkäyntiin. Vietin myös joulupyhät pitkälti kotona, sillä mihinkään ei päässyt ja moni paikka oli kiinni, vähän niin kuin nyt keväällä Suomessakin. En kuitenkaan kanna kaunaa Pariisille tai sen asukkaille tästä, sillä lakosta huolimatta en muuttaisi vaihtokokemuksestani juuri mitään!
21
MI LA NO
”...yksi lempiprofessoreistani oli huikean hyvä luennoitsija ja ohjaaja, mutta samalla ilkein ja epäjärjestelmällisin opettaja, mitä olen tavannut.”
TEKSTI & KUVAT: HEIKKI MOILANEN
Suoritin vaihtovuoteni Italiassa, Politecnico di Milanossa. Olin hakenut vaihtoon alun perin vain yhdeksi lukukaudeksi, mutta jo parin kuukauden jälkeen hain pidennystä vaihdolle koko vuodeksi. Jatko muuttuikin kuitenkin etäopinnoiksi Suomesta käsin epidemian vuoksi. Milanossa on viisi suuremman luokan yliopistoa ja Politecnico di Milano on niistä vanhin ja suurin. Opiskelijoita yliopistossa on noin 42 000 ja opetus on jaettu kahdelle eri kampukselle. Arkkitehtiopiskelijoita yliopistossa on yli 7000, mikä on hurja määrä verrattuna esimerkiksi Tampereen yliopiston arkkarimääriin. Enimmäkseen kampuksella törmäsikin siis arkkitehtiopiskelijoihin, kun taas Hervannan tilanne on aivan toisenlainen. Kurssitarjonta on laaja ja jos uskaltautuu ottamaan italiankielisiä kursseja, on se vieläkin laajempi. Kursseja voi ottaa myös muista opintosuunnista oman kiinnostuksen mukaan. Itse otin kursseja niin arkkitehtuurin, maisema-arkkitehtuurin, kuin sisustussuunnittelunkin puolelta. Opetuksen laatu ja tyyli vaihtelevat erittäin paljon kurssien professorien mukaan. Yleisesti ottaen kaikkeen suhtaudutaan suurella intohimolla ja jokaiseen välinäyttöön ja ohjaukseen oletetaan tuotettavan kaunista ja erittäin yksityiskohtaista materiaalia ja opiskelijoilta odotetaan paljon. Joskus professorit ovat melkoisia hahmoja ja esimerkiksi yksi lempiprofessoreistani oli huikean hyvä luennoitsija ja ohjaaja, mutta samalla ilkein ja epäjärjestelmällisin opettaja, mitä olen tavannut. Paikallinen opiskelijayhteisö ei ole yhtä järjestäytynyt ja selkeä kuin esimerkiksi Suomessa. Vaihto-opiskelijoille on
22
erilaisia erasmus-tapahtumia, mutta itse taisin käydä ainoastaan yhdessä vaihto-opiskelijoille tarkoitetussa tapahtumassa vuoden alussa ja etsimmekin ystävieni kanssa mieluummin uusia tapahtumia ja ravintoiloita keskenämme. Opiskelijoilla on kuitenkin pääosin hyvä yhteishenki ja kursseilla ja kurssien ulkopuolella voit keskustella periaatteessa kenen tahansa kanssa. Italia on juuri niin Italia kuin odottaa pystyi. Ihmiset ovat sosiaalisia ja intohimoisia ruuan, viinin ja oikeastaan kaiken suhteen. Kaikki byrokratia ja todistusten ja lippulappusten hankinta oli yhtä häsellystä ja paikasta toiseen säntäilyä. Yksi parhaista asioista oli italialainen ruokakauppa. Tuntui, että ihan mitä tahansa ostikaan, se maistui aina kymmenen kertaa paremmalta kuin Suomessa. Lähes kaikki tuotteet ovat pääosin Italiasta ja suurin osa aivan lähialueilla tuotettua. Muusta Italiasta poiketen Milano on kuitenkin maan kansainvälisin kaupunki ja talouden veturi ja sen huomaa heti. Ihmiset puhuvat pääosin englantia ja asiointi on yleensä varsin jouhevaa (Italian mittapuulla). Kaupunki on täynnä erilaisia tapahtumia niin suuria kuin pienempiäkin. Itse kävin monissa muotialan avajaisissa ja taidenäyttelyissä ja performansseissa. Muotiviikkojen aikaan joka puolella tapahtuu ja kaupungilla vastaan kävelee kaksimetrisiä malleja. Jos jalkapallo kiinnostaa, molempien Milanon suurseuran peleihin pystyy saamaan kohtuuhintaisia lippuja. Lisäksi, jos käytetyt vaatteet kiinnostavat, on Milanossa hurjasti erilaisia vintage-kauppoja ja second hand-markkinoita. Monet liikkeet ovat järkyttävän ylihintaisia, mutta oikeilta marketeilta voi löytää huippumerkkejä pilkkahintaan.
Illalla kävimme usein aperitivolla, joko vain tapaamassa ystäviä tai tankkaamassa illan tapahtumaa tai klubia varten. Lähes jokainen ravintola tai baari tarjoilee aperitivoa tiettyinä tunteina illalla. Periaatteessa saat siis yhden drinkin hinnalla syödä koko loppuillan buffet-pöydästä niin paljon kuin haluat. Laatu vaihtelee hyvin paljon riippuen ravintolasta ja alueesta. Jossain ravintoloissa aperitivo koostuu sipseistä ja oliiveista ja jossain buffet pöydässä on tarjolla useita eri ateriavaihtoehtoja ja kaikki vain yhden drinkin hinnalla. Aperitivon jälkeen kävimme usein erilaisissa tekno- ja musiikkitapahtumissa. Luontoa pitää kaupungissa hakea vähän kauempaa keskustasta mutta siltikin kadut ovat yllättävän vehreitä, koska monet parvekkeet notkuvat erilaisia kasveja ja köynnöksiä, vaikka kaduilla ei muuten hirveästi ole kasvillisuutta. Asuminen Milanossa on varsin kallista ja periaatteessa opiskelijat vuokraavat pääosin huoneita kokonaisten asuntojen sijaan, sillä oma asunto tarkoittaa lähes poikkeuksetta nelinumeroista kuukausivuokraa. Asumisen kanssa en itse jaksanut hirveästi stressata. Menin Italiaan pari viikkoa ennen lukukauden alkua ja olin päättänyt, että löydän itselleni asunnon sitten kun löydän. Asuin kaksi viikkoa hostellissa. Kävelin ympäri kaupunkia, söin hyvää ruokaa ja katselin silloin tällöin
asuntoilmoituksia netistä. Löysin varsin nopeasti huoneen asunnosta, jota vuokrasi myös itse asunnossa asuva italialainen mies. Asunto oli lottovoitto, sillä se oli juuri remontoitu ja huippumoderni. Robotti-imuri, ääniohjatut valot (joille täytyi tottakai puhua italiaa), walk-in-shower ja kaikki varustelu löi ällikällä. Lisäksi sain itse valita huonekalut, jotka vuokraisäntä sitten tilasi huoneeseeni. Sijainti oli noin 2 minuutin päässä metroasemasta ja kävelyetäisyydellä yliopistosta. Milanosta on myös lyhyt matka kaikkialle. Itse kävin Torinossa Venetsiassa ja Como-järvellä Italian sisällä ja lisäksi kerkesin myös matkustaa Itävaltaan ja Ranskaan. Olisin matkustanut enemmänkin, mutta pandemia valitettavasti sekoitti koko kevään matkasuunnitelmat. Arkielämä Milanossa oli hyvin leppoisaa ja italialaiseen rentoon, nautiskelevaan ja välillä vähän kaoottiseen elämäntyyliin oli helppo tottua jo parin viikon jälkeen. Löysin myös todella hyviä ystäviä ja se oli varmasti yksi suurimmista syistä, miksi nautin vaihtovuodestani niin paljon. Suosittelen ehdottomasti vaihtoon lähtöä ja Milanoa kaikille, jotka nauttivat hyvästä ruuasta, kulttuurista ja haluavat tutustua modernimpaan ja toimivimpaan Italiaan. Vaihdossa kannattaa nauttia jokaisesta päivästä, sillä koskaan voi olla varma, miten maailmantilanne muuttaa omia suunnitelmia!
23
24
G UA DALA RA JA TEKSTI & KUVAT: SANTERI PARONEN
Vaikkei aamu ole vielä pitkällä, on kotikadun limepuiden varjossa jo miellyttävämpi kävellä kuin suorassa paisteessa. Korttelin kulmassa koppinsa luukut avannut iäkäs lukkoseppä huikkaa hyvää huomenta kuin olisimme tunteneet pitkään. Maahan pudonneiden guavahedelmien hapokas tuoksu vahvistuu auringon lämmittäessä niitä. Viimeinen tienylitys ennen bussipysäkkiä. Mies puristaa appelsiineja aamuvirkuille risteyksessä. Katse on kuitenkin syytä pitää jaloissa, sillä viereisten puiden juuret ovat nostaneet jalkakäytävän betonipinnan pienille aalloille. Kirkkaan vihreä ja äänekäs paikallisbussi ajaa tien laitaan aamupala-aikaan ruuhkaisen tacoravintolan eteen. Hyppään kyytiin ja sisällä kuski odottaa itsekustomoimassaan ohjaamossa käsi ojennettuna seitsemän peson maksua varten. Äänekkään banda-musiikin siivittämänä matka yliopistolle kaupunginosien läpi mukavoituu huomattavasti, kun avaan bussin ikkunan. Viilentävä tuuli saa ruuhkaisen aamubussin tuntumaan väljemmältä ja avaa silmät mukavasti ennen koulun alkua. Meksiko on maa, joka herättää paljon stereotyyppisiä mielikuvia. Vaikka ihmiset keskimäärin rakastavatkin tacoja ja tanssivat salsaa, mielikuvista poiketen ihmiset eivät loikoile päiviään kaktuksiin nojaillen eikä turvallisuuden tunnekaan kaupungilla ole aivan stereotypioiden tasolla. Yleisesti ilmapiiri ja ihmiset ovat hyvin avoimia ja ystävällisiä.
Opiskelu meksikolaisessa yliopistossa on Suomeen verrattuna opettajalähtöisempää ja verrattavissa tässä mielessä enemmän lukio-opiskeluumme. Opiskelin yliopistolla yhdyskuntasuunnittelua, rakennusten energiatehokkuutta ja espanjan alkeita. Itse kurssit olivat mielestäni varsin hyviä ja sopivat haastavuudeltaan oivallisesti kandidaatin opintojen jatkoksi. Kolmen kurssin taktiikalla vapaa-aikaakin jäi varsin hyvin. Yliopisto on varsin kallis muille kuin vaihto-oppilaille ja koulun tilat olivat hieman hotellimaiset. Yleisesti herättävää oli huomata, kuinka hyväosaisia koulun oppilaat olivat ja kuinka suuret tuloerot maassa vallitsee. Yliopiston korkeahko lukukausimaksu kuitenkin takasi korkean tason professoreille, jotka olivat todella ammattitaitoisia, mukavia ja ymmärtäväisiä lukiomaisuudesta huolimatta. Ennakkokuvitelmien hataruudesta huolimatta olin itsekin perustanut näkemykseni näiden pohjalta etukäteen ja tästä syystä maa yllätti monesti. Meksikon koko sekä ilmaston ja luonnon vaihtelu maan sisällä tuli itselleni varsin isona yllätyksenä. Maasta löytyy lähes kaikkea viileistä havumetsistä viidakoihin ja kaktusmetsäisiin aavikoihin. Guadalajaran kaupunki, jossa opiskelin on noin 4,4 miljoonan ihmisen kaupunki ja sieltä löytyy kaikki mahdollinen ja mahdoton. Suurkaupungilta Guadalajara ei kuitenkaan itse kaupungissa värikkäiden kolmikerroksisten talojen ympäröimänä tunnu. Ilmasto kaupungissa on todella miellyttävä, mikäli ympärivuotinen tasainen lämpö maistuu. Kaupunki on myös Meksikon suurista kaupungeista lähimpänä rantaa ja mikäli olo tuntuu viileältä tai elämän vauhti liian nopealta, saa muutaman tunnin matkan päästä helpotuksen rannalta. Luonnon monimuotoisuuden lisäksi Meksikosta löytyy varsin uskomaton kattaus kulttuuri- ja rakennusperintöä, jossa ikivanhat sivilisaatiot sekä katolisuus ja moderni elämäntyyli muodostavat mitä erikoisempia lopputulemia. Maan kulttuuri on kiehtovan kerroksellinen yhdistelmä, jota katolisuus ei ole onnistunut vaikutuksellaan peittämään, vaan kulttuurisopan ainesosat ovat edelleen nähtävissä. Vaikka lähdin vaihdosta taskussani luultavasti viiden vuoden kotielon edestä kokemuksia, auttoi kokemus antamaan perspektiiviä myös elämään lintukodossamme.
25
OTON KIRJA KULMA Sikarinkatkun ja vanhojen kirjojen tuoksu johdattaa huoneeseen, joka muistuttaa kulkijaa brutalismin katkeransuloisesta kauneudesta. Tässä huoneessa ei juoda Don Opasta, vaan punaviinit valitaan suurella asiantuntemuksella, hinta-laatusuhde tiedostaen. Onko tämä arkkitehtiopiskelijan toiveunta? Ei, tämä on Oton kirjakulma. -T.H.
ARVOSTELUT & KUVA: OTTO HAARALA
Saatana saapuu Moskovaan, Mihail Bulgakov 1967 Tämä eepos on niitä harvoja, joissa suomenkielinen nimi pesee alkuperäisen (Master & Margarita) mennen tullen. Nimensä mukaisesti kirja keskittyy vanhan vihtahousun ja hänen infernaalisen entouragen vierailuun neuvostoajan Moskovassa. Näinkin nimekkään vierailijan visiitti saa luonnollisesti kaupunkilaisten ja erityisesti kirjailijaseura Massolitin ja erään kerrostalon asukkaat pasmat sekaisin. Mihail Bulgakovin kerronta on hauskaa ja hersyvän monipuolista ja tästä järkäleestä ei mielenkiintoisia ja monipuolisia hahmoja puutu. Pimeyden ruhtinaan ja hänen seuralaistensa edesottamusten lisäksi kirjassa keskitytään järkensä menettäneen kirjailijan (Mestari) ja hänen rakastettunsa Margaritan tarinaan. Eikä siinä vielä kaikki! Myös Pontius Pilatuksen ja Jeesus Nasaretilaisen välinen dialogi ja edellä mainitun tunnontuskat saavat osansa. Vaikka teos tuntuu nopeasti ajateltuna sekalaiselta ja absurdilta sillisalaatilta, se esittää samalla viiltävää satiiria silloista työlaisten onnelaa kohtaan. Tästä syystä kirjaa ei katsottu siellä suunnalla hyvällä, vaan se julkaistiin vahvasti sensuroituna. MISSÄ: Jos ei ole asiaa Moskovaan ja Patriarkanlammen rantaan lukemaan. Kannattaa suunnata Sorsapuistoon. MILLOIN: Kirjan hersyvä huumori toimii dedisvyöryn keskellä oivana kevennyksenä. TARJOILUEHDOTUS: Votkasnapsi ja suolakurkku tai samovaarissa hautunut kupillinen teetä.
26
”Eikä siinä vielä kaikki! Myös Pontius Pilatuksen ja Jeesus Nasaretilaisen välinen dialogi ja edellä mainitun tunnontuskat saavat osansa.”
Rutto, Albert Camus 1947 Tauti jyllää, yhteiskunta sulkeutuu ja kaupunki hiljenee! Kuulostaako tutulta? Ehei, nyt ei viitata Covid-19 pandemiaan, vaan vanhaan kunnon ruttoon. Albert Camusin klassikkoteos Rutto (La Peste) tuo tunnelmallaan ja tapahtumillaan etäisiä kaikuja kuluneen kevään poikkeustilasta, siitä syystä kipitinkin maaliskuussa ennen kirjastojen sulkeutumista nappaamaan tämän kulkutauti-kirjallisuuden klassikon ennen kuin oli liian myöhäistä. Tarina keskittyy Ranskan Algeriassa sijaitsevaan kuvitteelliseen Oranin kaupunkiin, joka joutuu kauhistuttavan ruttoepidemian kynsiin. Kirjassa kertoja kuvaa eri lähtökohdista tulevien ja eri syistä kaupunkiin loukkuun jääneiden ihmisten, kuten tunnollisen tohtori Rieuxin, kiivaan jesuiittapappi Paneloux’n ja nuoruuden paloa uhkuvan toimittaja Rambertin elämää ja sen nopeaa ja dramaattista muutosta ruton iskiessä. Epidemian jyllätessä paneudutaan ihmisten tarinoihin ja hyvinkin erilaisiin motiiveihin kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän nimissä alituisen kuolemanpelon läsnä ollessa. Teos poiki tekijälleen peräti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, joten tämä nide ei ole mitään ö-luokan markettipokkari. Huolimatta synkästä tematiikastaan, teos teki allekirjoittaneeseen syvän vaikutuksen tavalla, jolla se kuvaili yksilön tuntemuksia ja kollektiivisuuden ja yhdessä tekemisen arvoa koko yhteiskuntaa koettelevan kriisin keskellä. Kirja ja sen ydinviesti siitä, kuinka loppupelissä yksilön etu on myös koko yhteiskunnan etu ja se tapa, kuinka jokainen hahmo sen kirjan myötä ymmärsi, on tänä keväänä ollut ajankohtaisempi kuin vuosikymmeniin. Vahva suositus! MISSÄ: Karanteenin ja sosiaalisen eristäytymisen painaessa päälle tämä kirja on oivaa luettavaa oman yksiön suojissa! MILLOIN: Tällainen klassikko sopii luettavaksi, milloin vain. Tosin näinä tautisina tai post-tautisina aikoina se on ajankohtaisempi kuin koskaan! TARJOILUEHDOTUS: Lämmin kuppi kahvia tai lasi vettä. Tämä kirja ei kaipaa hifistelyä, vaan asketismia ja nöyryyttä.
Johannes Angelos, Mika Waltari 1952 Koska Sinuhe Egyptiläinen on niin passé! Waltarin Sinuhe on suurelle osalle suomalaisia tuttu teos, mutta tämä Bysantin kukistumiseen ja silloisen Konstantinopolin valtaukseen sijoittuva teos on varmasti tuntemattomampi. Mielenkiinto tähän teokseen nousi kevään 2019 Istanbulin ekskursion myötä (kiitos Hüseyin). Mika Waltari on erityisen tunnettu historiallista romaaneista ja siitä syystä tämä on oivaa luettavaa, mikäli sattuu olemaan kaltaiseni historianörtti. Waltari kuvailee historiallisia tapahtumia (ottaen luonnollisesti muutamia taiteellisia vapauksia) hyvin mielenkiintoisesti, mutta tarkasti samalla peilaten niitä oman elämänsä ja aikansa suuriin mullistuksiin. Johannes Angeloksessakin on havaittavissa talvi- ja jatkosodan, sekä Euroopan sekasortoisen tilanteen kaikuja. Tarina keskittyy Johannes Angelos nimisen mihen elämään viimeisiään vetelevässä Bysantin keisarikunnassa, joka on sisäisesti jakautunut uskonnollisten kysymysten takia, samaan aikaan kun ottomaanit ovat aloittaneet Konstantinopolin piirityksen. Kyynisen Johanneksen tasapainoilu keisarillisen hovin, vanhan tuttunsa sulttaanin, henkilökohtaisen rakkauselämänsä sekä kaupunkia piinaavaan uskonnollisen kriisin välillä on kirjan kantava teema. Sinuhen lukeneena huomaan selkeästi päähenkilöissä samanlaisia piirteitä ja jopa tietynlaista toistoa, se ei kuitenkaan häiritse, sillä oivallinen kerronta ja tarkka ja perehtynyt historian tuntemus luo täysin erilaisen kontekstin ja tunnelman. Jakolinjat, asenteiden polarisoituminen, tietynlainen ekstremismi eivät myöskään ole mitään historian saatossa kadonneita ja homehtuneita teemoja vaan samanlaista jyrkkienkin mielipiteiden ja yhteiskunnan suunnasta käytävä keskustelu on ollut myös leimallista omana aikanamme. Tästä syystä tämä kirja on yhä ajankohtainen ja lukemisen arvoinen, vaikka sen aikainen konteksti sijoittuikin maailmansodan pyörteisiin. MISSÄ: Etsi jostain joku muuriin vertautuva ja istahda sen varjoon lueskelemaan. MILLOIN: Kun nykyajan vastakkainasettelu saa pääsi pyörälle. Osattiin sitä ennenkin! TARJOILUEHDOTUS: Jotain saviruukussa muhinutta litkua ja välimerellisiä mezejä.
27
Bibbi Irminger Thomassen, Håkon Berger, Eva Nordgård ja Hanna Haukøya Storemyr ovat Studio Gorillan perustajaosakkaat.
ARCHICADIN OMINAISUUDET JA SELKEYS VAKUUTTIVAT KOKENEET NORJALAISET ARKKITEHDIT Studio Gorilla on tuore arkkitehtitoimisto Norjassa. Toimiston perustajilla on vakuuttava työkokemus tunnetuissa arkkitehtitoimistoissa työskentelystä sekä laaja kokemus BIM-työkalujen käytöstä. Studio Gorillan ehdotonta ydinosaamista ovat arkkitehtuuri, maisema-arkkitehtuuri sekä graafinen suunnittelu. Kaupunkisuunnittelu, strateginen konsultointi, projektikehitys, sisustussuunnittelu sekä visuaalinen identiteetti lukeutuvat arkkitehtitoimiston osaamisalueisiin. Toimistossa suunnitellaan kestäviä ratkaisuja, ja taataan projekteille parhaat lähtökohdat. ”Haluamme, että ihmisten ja luonnon harmoninen yhteiselo on mahdollista kaupungissa, tai missä vain rakennetuissa ympäristöissä. Toivomme, että projekteilla on niitä itseään suurempi merkitys, ympäristö huomioiden”, taustoittavat perustajat tavoitteitaan. Arkkitehtitoimistot luottavat kasvavassa määrin tehokkaisiin digitaalisiin työkaluihin, toteuttaakseen laadukkaita projekteja sekä varmistaakseen tehokkaan työskentelyn. ”Myös tietomallinnuksen työkalujen käyttöönottamisessa on huomioitava monia eri näkökohtia”, kertovat Studio Gorillan perustajat. ”On tärkeää, että työkalu sisältää kaikki tarvittavat ominaisuudet, ja takaa näin ollen laadun jokaisessa projektikokonaisuuden osassa.”
28
Studio Gorillan henkilökunta tietää mistä puhuu. Eri työkalujen mahdollisuuksia ja ominaisuuksia on analysoitu ja käyty läpi syväluotaavasti. Prosessin aikana yksi kokonaisvaltainen ohjelmisto vakuutti ja nousi ylitse muiden: Archicad. Thomassen kertoo lisää taustoista: ”järjestelmän valintaa tehdessä päätöstämme tukivat referenssit, lisäksi kuuntelimme tarkoin kollegoidemme mielipiteitä. Hinta ja taloudellisuus ovat tietysti tärkeitä arvioitavia, etenkin yrityksen perustamisvaiheessa ja pidimme Archicadin kustannustehokkuudesta.”
Vuorovaikutus ja viestinnän tärkeys Kommunikaatio on projektin jokaisessa eri vaiheessa erittäin tärkeää. On oleellista, että tieto välittyy projektin eri vaiheissa sujuvasti kaikkien projektiin osallistuvien tahojen välillä, aina arkkitehdeistä LVI-suunnitteluun ja loppuasiakkaalle asti. ”Hyvin toimiva tietomallityökalu on tässä erittäin ratkaisevassa osassa”, Håkon Berger kertoo. “Lisäksi Archicadin avulla olemme voineet tuoda lisäarvoa projekteihimme. Työkalu on lisännyt joustavuutta työhömme, sillä eri toimijat ovat voineet käyttää tehtäväänsä parhaiten sopivaa järjestelmää, koska ne ovat yhteensopivia Archicadin kanssa. Archicad on maailman johtava Open BIM-työkalu ja tämä on mahdollistanut meille toimistona paljon.
Archicad on täydellinen suunnittelutyökalu, joka kattaa myös tarpeet idea- ja konseptivaiheesta dokumenttien luomiseen, ja BIM-malliin. Projektiemme työvaiheet ovat avautuneet meille paremmin, koska koko henkilökuntamme työskentelee Archicadillä. Käytämme Archicadiä sekä arkkitehtuuriprojekteissa että maisemasuunnittelussa, yhdessä ja samassa mallissa.”
Suunnittelunvapaus Studio Gorillalle vapaus suunnitella oli yksi tärkeimmistä asioista, tietomallityökalua valittaessa. Toimistossa koetaan, että Archicad on vastannut juuri tähän tavoitteeseen erinomaisesti, ja lisäksi järjestelmä on koettu käyttäjäystävälliseksi. Archicad on BIM-työkalu, joka on intuitiivinen ja looginen. Ohjelmisto mahdollistaa vapaan mallinnuksen ilman, että arkkitehti joutuu tinkimään suunnittelusta, tarkkuudesta tai laadusta. Berger kokee erittäin tärkeäksi, että työkalu mahdollistaa arkkitehdin työn ilmaisemisen antaen samalla hyvän ja realistisen kuvan projektista ja sen ideasta. ”Archicadissa sinä hallitset ohjelmaa, eikä ohjelma sinua, Berger valottaa.”
Archicadin ennakoitavat kustannukset ja joustavat lisenssijärjestelmät Graphisoft tarjoaa joustavia lisensointiratkaisuja. Valikoimassa on myös kelluvia verkkolisenssejä, jolloin useat käyttäjät voivat jakaa lisenssejä keskenään. Archicad-lisenssi on linkitetty sen omistavaan yritykseen - ei nimettyihin käyttäjiin. Lisenssien hallinta voi olla sekä kallista että resursseja vievää. Archicad-lisenssiratkaisun avulla säästetään kustannuksia, sillä jokainen työntekijä ei aina tarvitse omaa lisenssiä. Thomassen uskookin, että Archicad on hinnaltaan parempi kuin kilpailevat BIM-ohjelmat, sekä pidemmallä aikavälillä ajateltuna, että kokonaisuutena. ”Saat mitä tarvitset yhdessä ja samassa ohjelmassa, eikä sinun tarvitse ostaa paketteja ja lisäohjelmistoja, jotta ohjelma olisi täydellinen ja tehokas.”
Tehokkaat visualisointiratkaisut Visualisointi voi olla aikaa vievä prosessi arkkitehdeille. Twinmotion on nopeuttanut sekä helpottanut tätä projektin vaihetta. Twinmotion toistaa ja visualisoi mallin korkealaatuisina, reaaliaikaisina kuvina, videoina ja panoraamoina. Työkalu on intuitiivinen ja helppo käyttää. Se mahdollistaa kommunikaation ideasta, prosessista ja lopputuloksesta kollegoiden ja asiakkaiden kanssa. Twinmotion ja Archicad ovat loistavasti yhteensopivia suoran linkin kautta.
Vaihto Archicadiin oli helpompaa kuin luulimme Puoli vuotta Studio Gorillan perustamisen jälkeen yrittäjät vahvistavat, että he ovat tehneet oikean valinnan BIM-työkaluista. ”Archicad on intuitiivinen ja helppo navigoida. Peruskurssi antoi meille vankan johdannon ohjelmaan ja aloitimme suunnittelun nopeasti. Paikallinen tukitiimi on antanut meille erittäin hyvää ja nopeaa apua eri tilanteisiin”, Thomassen kertoo.
29
30
SARJAKUVA: ILA NARJUS
31
KUVA:ANNIKA ANNALA 32
36
LAGERSTAMMSBLADET 2020 Tampereen Arkkitehtikilta Korkeakoulunkatu 10 33720 Tampere