Taidemaalaus 2 2010 by Jaana Teräväinen

taidemaalaus taidemaalariliitto

olla taiteilija olla luova taiteen ja meren aika VIIMEINEN MAISEMA – Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla –

2/2010

5 euroA

TaidemaalariliiTon TeosväliTys 2010 TapahTuman yhTeisTyössä mukana

www.intrum.fi

pääkirjoitus

taidemaalaus

Tiina Lamminen

Numero 2/2010 Kolmas vuosikerta julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574

Aira oli kova luu

faksi 09 6811 0550 www.painters.fi päätoimittaja

Tiina Lamminen

Taiteilijatar Aira Hellaakoski (1898–1991) oli perustamassa Suo men Luonnonsuojeluyhdistystä. Vielä yli 80-vuotiaana hän kirjoitti: ”Olen samaa mieltä kuin Koijärven nuoret ja iloitsen, että joku pystyy tätä hirvittävää diktatuuria vastustamaan.”

puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi toimituskunta

Alkuperäisen luonnon suojelu on samaistunut salskeimmillakin taiteili joillamme maiseman kuvaamiseen. Paikan päälle on lähdetty maalaamaan vaivoja säästämättä.

Terhi Aaltonen, Jari Jula, Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola lehden sihteeri

Eeva Kilpinen

Taidemaalaus-lehdessä on artikkeleja, jotka käsittelevät kuvataiteen ja kulttuurin hyvää tekevää vaikutusta. Aihepiiri on ajassa kiinni. Väestön jaksamisesta kotona pitempään terveenä ja töissä tehokkaana on oltu huo lissaan valtiontaloudellisista syistä. Kulttuurin hyvinvointipalveluja tarjo avaa yritystoimintaa on tutkittu osana luovaa taloutta.

ilmoitusmyynti

Taidemaalaus 3/2010 ilmestyy lokakuussa 2010. Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters.fi/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata numerosta

09 6811 0574. Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen. kansi

Mari Metsämäki: Taiteilijaperhe, 2010, öljy lastulevylle,100 x 90 cm, valokuva, 70 x 50 cm. Malleina Oona Tikkaoja, John, Matias ja Juhana Helola.

Taide taipuu terapiaksi, kuvataiteella on kiistattomasti myönteinen vaiku tus käyttäjälleen. Olennaista on kuitenkin muistaa, että ilman vapaassa ti lassa toimivan taiteilijan työtä, työtä joka on tehty ilman tulosvastuuta, ei markkinoiden uloimmille kentillekään synny mitään. Hellaakoski tietää: ”Taiteilijan on saatava kehittyä vapaasti ja vapaaksi itsenäiseksi ihmiseksi. Vain tällöin hän voi kehittyä myös ihmisenä ja taiteilijana.” Luontokokemuksilla on todettu olevan myönteinen vaikutus terveyteen. Myös huonekasvien hoitamisen vaikutusta ikäihmisten koettuun tervey teen on tutkittu (ks. MMT Erja Rappen väitöskirja). Taidemaalari Aira Hellaakoskella on näkemys tähän: ”Kukan maalaamiseen eläytyy niin, et tä elää itse sen elämää.”

Kuvaaja Mari Metsämäki. ulkoasu

Jaana Teräväinen

Taidemaalaus toivottaa lukijoilleen kukkaista kesää. Ja toivottaa väen ter vetulleeksi elokuussa Ellen Thesleffin henki -seminaariin, paikan päälle, kansallismaisemaan Ruovedelle.

paino

Painohäme Ylöjärvi 2010

Tampereella 26.5.2010

kirjain

Garamond Premier Pro paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut) issn 1797-349x

Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja Lainaukset artikkelista Taiteesta, luonnosta, kukista luettelossa Juhlanäyttely Aira Hellaakoski 90 vuotta 6.–24.2.1988, Taidekeskus Mältinranta Tampere. taidemaalaus 2/2010

maalauksen aikak채sityksest채 Taidemaalari Outi Pienim채ki

taidemaalaus 2/2010

Maalauksen aikakäsityksestä Olen kuullut väitettävän, ettei maa esine tai kappale. Kaksiulotteinen pinta on ai laus – paikallaan pysyvä, yksi – voi sisältää ai noastaan materiaali, jolle ajatus toteutetaan. kaa. Monet, jotka ovat halunneet kytkeä aika Tuo pinta voi muuttua tilaksi, syvyydeksi, ava dimension teoksiinsa,näkevät, että video, teos ruudeksi, joka alkaa noudattaa omia lainalai jolla on kesto, on ainoa mahdollisuus. Minä suuksiaan. näen toisin. Vaikka maalaus on tuon kaksiulotteisen Kaikki mikä: virtaa, väreilee, kasvaa, kul lähtökohtansa vuoksi kokoajan preesensis kee, punoutuu, toistuu, jakautuu, kertautuu, sä, heti kokonaisuutena katsottavissa, se voi kuluu, kuihtuu, lakastuu, sammuu, kertoo, sisältää aikadimension taiteilijan niin halutes keskustelee, leijuu, on aikaa. Valo, varjo, pi sa. Maalauksessa voi myös olla samanaikaises meys on aikaa. Kuvapinnan tilallinen jännite ti mennyt, nykyhetki ja tuleva tai mahdollises on aikaa. Fragmentti mennyttä tai vilahdus tu ti iäisyys. levaa synnyttää ajallisen jännitteen. Aikaulot Aika on maalauksessa kaiketi todellisuutta tuvuuden voi synnyttää myös nimeämällä. Sa armeliaampaa, kellotonta – se ei käske katso na on kuva niin kuin kuva on sana. Kuvan ja jaa. Sillä, minkä verran aikaa kuluu teoksen to sanan kohtaaminen voi synnyttää vielä uuden teuttamiseen, ei useimmiten ole mitään mer merkityksen. kitystä valmiin teoksen tulkinnan kannalta. Maalauksen ei tarvitse olla neljännen ulot Aikakäsitys on kulttuurisidonnainen. tuvuuden matemaattista kuvantamista sisäl Maurice Merleau-Ponty sanoo, että nä tääkseen aikaa. Maalaus on aina muuta kuin emme vain sen mitä katsomme. Tuohon voi si lisätä, että se mitä näemme, on suhteessa sii hen miten ajattelemme. Tämä pätee paitsi tai teilijaan myös katsojaan. ”Jos newtonilainen (absoluuttinen) aika olisikin olemassa, emme mahdollisesti voisi sitä lainkaan nähdä ja ko kea. Pikemminkin aika on kaiken kokemisen ehto tai muoto, sellaisena subjektiivinen, ta Markus Konttinen: juntaan liittyvä, vaikka samalla universaali ja Keltainen Joki, 2009. kaikille sama.” (Immanuel Kant, Puhtaan Sarjasta Jokeni. järjen kritiikki) Öljymaalaus kankaalle, 150 x 240 cm. Me tiedämme, että Einsteinin suhteel Kuvaaja: Jussi Tiainen lisuusteoria syrjäytti Newtonin teorian, ja taidemaalaus 2/2010

Albrecht Dürer: Melancolia, 1514, etsaus, 31,8 x 26 cm. Kuva: British Museum.

seurausketjun tuloksena nykyään mallinne taan aika-avaruutta. Immanuel Kant osui kui tenkin asian ytimeen. Riitta Tähkä valottaa psykoanalyyttistä näkökulmaa ajan kokemi seen muun muassa seuraavasti: ”On selvää, et tä aika ja tila ovat keskeisiä dimensioita, joilla hahmotamme maailman, mutta myös keskei siä dimensioita, joilla määrittelemme sen, mi tä koemme itseksi, minäksi. Tietoisuus ei voi ylipäätään olla olemassa ilman aikadimensiota. Aika on juuri tietoisuutta kannatteleva ulottu vuus.” Olen pohtinut omassa työssäni aikaulot tuvuutta pitkään, monesta eri näkökulmas ta. Ehkä siksi olen herkistynyt näkemään ai kaa myös muiden teoksissa. Haluan poimia tä hän muutamia kuvataiteilijoita, joiden tuotan nossa aikaulottuvuus mielestäni näkyy, kulla kin omalla erityisellä tavallaan. Jos ottaisin tai dehistoriallisen näkökulman, puhuisin kiina laisista mestareista, buddhalaisista hiekka maalauksista, Pompeijin seinämaalauksista, de Chiricosta, Malevitšista ja Kan dinskysta, Claude Monet’sta, Francis Baconista ja ehdottomasti Dürerin Me lancholiasta. Rajaan aiheen käytännön syistä suomalaiseen nykytaiteeseen. Silja Rantasen teoksissa aikadimensio on ollut läpi tuotannon oleellinen, merkityk siä luova tekijä. Ajatellaanpa maalausta Giotton talo. Unenkuvastossa talo on minä. Maalaamalla tuon talon ja nimeämällä sen tällä tavoin, Rantanen identifioi itsensä taidemaalarik si, ikään kuin kirjautuu sisään taiteen maail maan ja liittää itsensä historian jatkumoon. Ajallisen jännitteen synnyttävät myös erityyp piset fragmentit irrotettuna historiallisesta vii tekehyksestään maalauksen ytimeksi tai ydin mehuksi siirrettynä. Faximile-maalaukset ovat aikaa toiston ajatuksen kautta. Entäpä maa laus Säteilee tuskatonta valoa? Valon matka on pitkä, olipa kyse henkisen kasvun luomasta va losta tai avaruudessa kulkevasta valosta. Ja sit

taidemaalaus 2/2010

ten ovat nämä kaikesta värin estetiikasta riisu tut, kuvapinnan valon avaruudeksi jännittävät taipuilevat verkostot: sarjassa Taiteilija ja kat soja taiteilijan ja katsojan katse pyörtää paik kaa – katsooko taiteilija katsojaa vai katsoja taiteilijaa? Kaikki sulautuu aika-avaruuteen. Susanne Gottbergin tuotannossa voi nähdä jo joistakin ensinäyttelyn maalauksista lähtien aikadimension olevan johdonmukai sesti osa teoksen sisältöä sekä kuvan että kie len kautta. Myöhemmin tuo teema vielä täsmentyy ja aika on aivan konkreettisesti havaittavissa (katseen) heilahduksena, siirtymänä, viivee nä, rytmillisenä jakona, sisäkkäisyytenä ja use an näkökulman samanaikaisuutena. Joissakin teoksissa on ikään kuin pulssi, joka on myös katsojan paikka – sydänääni, joka johdattaa katsojan olemaan tuon maalauksen minä. Viimeisimmät puulle maalatut teokset, jät täessään puunsyyn ja kulumisen näkyviin, liit tyvät ajanvirtaan myös materiaalin kautta: pohjamateriaalista on tullut sisältöä. ”Aika on vain takeltelevaa iäisyyttä.” Umberto Eco Heli Hiltusen tuotannossa kerronta ja muis taminen synnyttävät omarytmisen, iskelmän haikeudella aikaan punoutuvan helminauhan. Hiltunen ammentaa sekä kansakunnan yhtei sistä muistoista että hyvin henkilökohtaisesta kuvastosta. Aika ja identiteetti tulevat yhdek si, identiteetti rakentuu kaikesta mikä on ollut ja on. Maalauksen minä on kaunis. Maalaus ja valokuva (toisinaan myös video tai äänikuva) puhuvat vuorotellen ja yhteen ääneen, vaihta vat roolia, luonnetta ja paikkaa. Minä on jat kumo. Maalaus kuljettaa katsojaa; me kaikki olemme. Kolorismin mestarin Markus Kontti sen varhaisissa töissä aikaulottuvuus ei koros tu, vaikka se on jo olemassa joissakin teoksis sa, kuten Aurinko kaupungissa, Kaupunki he

Silja Rantanen: Sarjasta Taiteilija ja katsoja: Näkymä veistoksen läpi, 2006, öljy- ja grafiittimaali kankaalle, 185,5 x 241 cm. Saastamoisen säätiön taidekokoelma, EMMA – Espoon modernin taiteen museo. Kuvaaja Ari Karttunen.

rää ja Valoisa matka. Käsitteellisessä mielessä jokeni -sarja on väreilevää, virtaavaa, ääretön aika ilmaantuu kukka-aiheisiin. Maalattuna tä aikaa. kuvana kukan konnotaatioita ovat paitsi luon non syklinen aika, myös eksistenssin kysymyk Leif Färdingin sanoin: set ja tuon olemassaolon luonne, hetkellisyys. ”Tämä on oikea tapa tehdä kultaa, Abstraktin oloiset maalaukset, joissa kiivaat si sanoi mestari ylitettyään joen: veltimenvedot muodostavat kuvapintaan ris mitään itselleen pidättämättä omistaa kaikki.” tikon tai punoksen, kytkeytyvät aikaan nekin. Tuo aika on käskevää ja ehdotonta. Sitten tu Lopuksi poikkeus säännöstä kirjoittaa vain livat lapset maalauksiin, paikoillaan pysymät maalauksesta. Kain Tapper on kuvanveistä tömiä pyryharakoita leiskahtelee kuvapinnas jä, mutta sellaiseksi äärimmäisen maalauksel sa: äsken tässä, kohta jo muualla. Ja luonto pa linen. Hänen veistoksiensa patina on vähä lasi aiheeksi valon ja värin saadessa nyt pää eleisyydessäänkin värillinen. Valon rooli Tap osan maalauksessa. Kerronta muuttuu proo perin teosten kokemisessa on merkittävä. Vä sasta lyyriseksi. Tässä kohtaa alkaa siirtymä rin lämpötila ja valööri ovat yhtä oleellisia hetkeen reagoivista maalauksista kohti jota kuin muoto. Ja eikö näytä, että itse aika olisi kin, joka koskettaa iäisyyttä. Joki on elämä ja veistänyt nuo muodot eikä mikään kuolevai kuolema, ihmistä suuremassa mitassa. Minun nen veistäjä?

Lähteet: Tähkä, Riitta (1989), Psykoanalyyttinen näkökulma ajan kokemiseen. Teoksessa Pirkko Heiskanen (toim.), Aika ja sen ankaruus. Merleau-Ponty, Maurice (1993): Silmä ja mieli. Suomennos ja jälkisanat Kimmo Pasanen. Kustannus Oy Taide, Helsinki. Eco, Umberto (2002): Baudolino. Suomennos Leena-Taavitsainen-Petäjä. WSOY, Juva.

taidemaalaus 2/2010

Taiteen ja meren aika Taidemaalari & runoilija Mari Rogers

taiteen ja meren aika Ajalla on yhteen suuntaan lukittu ole muksensa. Kuvat avaavat aikaa. Olen jos kus ostanut antikvariaatista taidepostikortin. Lammella-maalauksen on tehnyt 1975 latvia lainen Edgards Iltners (1925 – 1983). Maalaukseen on kuvattu sinisävyisiin vaat teisiin pukeutuneet tytöt, sisarukset. Joskus kuvittelen, että minä olen siinä. Sisarenikin on kuvassa ja hän on kuvan toinen. Ajatuksessa on jotain unenomaista, minulla on oikeasti kin sisar. Olen maalannut postikortin maalaukses ta oman versioni. Tytöt ovat nyt toisenlaiset, he vain muuttuivat, ja vihreää on kuvassani enemmän. Ruohikko on pelkkää väriä. Unen vihreää. Vesikin on toinen, omasta sielunmai semastani kotoisin. Taiteen ensimmäinen hinta voi olla taiteilijan kärsivällisyys, jota taide välittää. Taide vie ai kaa ja sitten tuo sitä, kun se ensin kuljettaa tai teilijaa ja sitten katsojaa hiljaisissa maisemis saan. Taiteilijan pitää sietää hiljaisuutta hyvin. Hiljaisuus antaa paljon takaisin, etenkin aikaa. Taidetta varten varatussa ateljeetilassa, jo ka usein näyttää tyhjältä, on hiljaista – tai niin ainakin toivoisi, sillä ateljeen hiljaisuudessa taiteilija ei ole yksin. Siellä ovat myös toiset, ne joille taidetta tehdään. Ja kaikki ne, jotka ovat jo tehneet sitä, monessakin ajassa. Viime kesänä Harakan saaressa valvoin näyt 8

taidemaalaus 2/2010

telyäni, johon tuli taideopiskelija Siperiasta. Hän ihmetteli, ettei ihmisiä ollut näyttelyssä enempää. Kerroin, että saareen on vaikea tulla ja ehtiä. Hänestä, hän kun on Siperiasta kotoi sin, saareen ei ole ollenkaan vaikea tulla. Sinä tihkusateisena lauantaina hänellä oli samanlai nen sininen samettitakki kuin minulla ja muu tenkin meissä oli paljon samaa. Hän kirjoitti vieraskirjaani nimensä viereen yhden sanan: Miracle – Ihme. Sitten hän oli poissa. Ihme. Ei se ole mitään – ja kuitenkin se on enemmän kuin mikään, kaikkeus. Sydämeen palaa hetkeksi tyhjyys, joka kuitenkin voi ol la hyvä, kun se pudottaa runoon. Mittaan ateljeetani saaressa askelilla: seit semän askelta takaperin tähän suuntaan, viisi tuohon. Avaan ikkunan ja näen kaupungin savupat saat enkä sittenkään tiedä olenko liian pienes sä tilassa. Ja kuitenkin viiden askeleen päässä olevas ta nurkkauksesta katsottuna ikkunani kulma us tuo mieleen erään Vermeerin maalauk sen, jossa on karttaseinä ja nainen lukemassa kirjettä. Maalauksen, ja joitakin muitakin, on nyky tutkimuksen valossa maalannut taiteilijan ty tär. Tieto ilahduttaa minua. Kaupungin muisti ja unohdus asuvat me ren rannoilla, meren ajassa, jossa esineet ja olennot näyttävät läpäisevän toisensa ja virtaa

van esiin toistensa takaa. Meri tuntuu muun tuvan väreiksi ja aika palaavan meren valon voimasta aineellisen maailman osaksi ja taas takaisin osaksi kaupunkia. Kirkkaus on osa totuutta, mutta maailma on mielle, ei silmän havainto. Osa muistista ja unohduksesta saa selityksiään, osasta vaietaan. Luonnossakin on vaikenemista ja sitä on tai teessa kautta aikojen. Taiteilijat kulkevat kui tenkin saarella, meren rantojen ateljeissa saa den voimaa myös jostain hitaammasta, toises ta ajasta, meren ajasta. Ja vastavoimasta. Ehkä se on saaressa myös kaupungista saareen kul kemisen antama voima, liikkeen voima ja taas meri, joka samalla on symboli ja maalauksel linen ele oman ajankin sanelemien rajojen yli. Meren ylitys on jo symbolin ylitys, sitten

aika ateljeesaaressa toinen. Se on pitkä tai sittenkin suhteellisen lyhyt aika, jossa luonnos on usein jo kaikki. Se voi olla joskus vain yksi väri tai siveltimen liike. Mutta en tiedä miten tosi se on, ellen näe, että se on myös runo. Joskus haluan vain meren rannalla palata alkuun, veteen, johon olen ihastunut. Veden ja valon, värinkin, aineellinen pysyvyys on aina yhtä lohdullista meren rantojen pienissä kivi sissä huoneissa, runoateljeissa, joihin olen tul lut. Ehkä tästä kaikesta ei kuuluisi puhua – se on kuitenkin salaisuus. Siinä voin säilyttää nii täkin kertomuksia, joihin itse tulen. Salaisuus saattaa olla onni, josta tahdon vain sanoa: onni ei ole pelkästään ajan omi naisuus.

Helsingin kirjasto- ja kulttuurilautakunta antoi 16.3.2010 Harakan saaresta lausunnon, jonka mukaan kartoitetaan mahdollisia vuokralaisia, jotka sitoutuvat säilyttämään nykyisen taiteilijaateljeekäytön. Kuvataidetalon asukkaiden työskentelyedellytykset turvataan. Harakan näyttelytiedot www.harakka.fi

Mari Rogers: E. Iltnersin maalauksen Lammella (1975) mukaan, 2010, akvarelli, 41 x 31 cm. Kuvaaja Mari Rogers. taidemaalaus 2/2010

Punaisena lankana kiinnittyminen taiteeseen Taidemaalari Iiris Pessa

Punaisena lankana kiinnittyminen taiteeseen Menen tapaamaan sammattilaista taide maalaria Maija Westerbergiä hänen työ huoneelleen. Avara työtila on täynnä isoko koisia kirkasvärisiä maalauksia. Maija on tehnyt pitkän uran taiteilija na. ”Valmistuin Taideakatemian koulusta 70-luvun alussa. Silloin taide-elämässä kaik ki oli niin hirveän vaatimatonta, aivan erilais ta kuin nykyään.” Näyttelytoimintaa rajasi yleinen niukkuus. Apurahoja oli vähemmän, myös ammattitaiteilijakunta oli pienempi. Pyydän Maijaa kertomaan taiteilijantyös tään ja sen edellytyksistä eri elämänvaiheissa. ”Työhuoneen ja ajan maalaamiselle olen pystynyt pitämään, mutta rimaa hipoen. Työhön on voinut keskittyä vaihtelevasti. Yk sinhuoltajana 1970- ja 80-luvuilla, kun lapsi oli pieni, yleinen toimeentulon hankinta vei toisinaan ison osan ajasta.” Pohdimme, että kyllä kai jokainen taitei lijaksi ryhtyvä hahmottaa, millaisia todelli suuksia taiteilijan ammatti tuo mukanaan: moninkertaisesti palkatonta työtä, heikot so siaaliset oikeudet, toisaalta luovan vapauden ja itsenäisen tekemisen ilon. Alkunäky Luova taiteellinen työ on usein elämänmittai nen prosessi. ”Ikään kuin olisi jo lapsena ollut jokin alkunäky, joka on painunut muistin poh jalle. Sitä hakee esiin koko ikänsä eikä oikeas 10

taidemaalaus 2/2010

taan koskaan työssään pääse ihan siihen mitä on tavoitellut. Ajan myötä työskentelyn jatku mon näkee, ainakin itse. Näkee oman työnsä kysymysten kaaren. Voi vaikka löytää jonkin vanhan luonnoksen vuosien takaa ja huomata, että hei, minähän olen käsitellyt tätä asiaa jo silloin. Ja nähdä sen nyt uudella tavalla.” Kun takana on pitkä ura, taiteilija luotaa työtään myös suhteessa omaan aiempaan tuo tantoonsa, tuntee omat työtapansa ja proses sinsa, osaa luottaa itseensä. Työskentely syven tyy. Nuorempana, kun henkilökohtaista histo riaa on vain vähän, saattaa työskennellä enem män yleisesti, taidemaailman ilmiöiden kautta. Realisti Maija kertoo olevansa realisti suhteessa omiin töihinsä ja taidemaailmaan. ”Jos oma kiinnostuksen kohde maalaami sessa, tai vaikka vain tyyli, ei satu sopimaan sen hetkiseen vallalla olevaan ”kauteen”, niin min kä sille voi. Minulla oli sellainen vaihe 70-lu vun lopulla. Toisaalta 90-luvulla sain hyvin teoksiani näyttelyihin ja se vaikutti myös heti siihen, että sain jonkin verran apurahoja.” Hän kertoo, että on aina halunnut pysyä mahdollisimman riippumattomana, tulla toi meen omillaan. ”Taidettani olen tehnyt hitaasti, edeten kuin se on kulloinkin ollut mahdollista. Teke miseen tarvitsee kuitenkin työrauhaa, aikaa ja

Maija Westerberg : Back to the 60â&#x20AC;&#x2122;s Iv, 2009, akryylimaalaus kankaalle, 100 x 145 cm. Kuvaaja Kari Saaristo. taidemaalaus 2/2010

Maija Westerberg: Back to the 60’s II, 2009, akryyli kankaalle, 160 x 80 cm. Kuvaaja Kari Saaristo.

terveyttä. Aika paljon taiteessa menestymissä on kiinni sattumasta, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan tai että joku muistaa.” Maija kertoo, että päätyi Sammattiin Ora vaniemen ateljeen kautta. Maallemuutto mer kitsi silloin eristyneisyyttä Helsinki-keskeises tä taidemaailmasta. Nykyään, kun verkostoi tuminen on toisenlaista kuin ennen, ei maal lemuutto ole taiteilijalle enää niin kohtalon kysymys. ”Minulla on se käsitys omista opiskeluaiko jen kollegoistani, että he ovat hajaantuneet ympäri Suomea, mutta toimivat yhä taiteilijoi na. Silti läheskään kaikki heistä eivät ole olleet parrasvaloissa. Tärkeintä kuitenkin on, että taidetta tehdään laajalla kentällä, vaihtelevasti ja omaleimaisesti.” Pohdimme, että kunnilla ja kaupungeilla sekä yleensäkin julkisella tahol la on paljon vaikutusmahdollisuuksia taitei lijoiden asemaan. Kysymys on ennen kaikkea asenteesta ja tiedosta. Esimerkiksi onko tarjol la näyttelytiloja, budjetoidaanko taidehankin toihin, noudatetaanko prosenttiperiaatetta? Jaksaminen Puhumme Maijan kanssa apurahoista. ”On opittava tulemaan toimeen myös il man apurahaa. Olen toiminut vapaana taitei lijana lähes koko ajan, myös silloin kun apura hoja ei ole ollut. Sitä oppii olemaan kekseliäs ja yrittää hallita aikaa.” ”Nuorempana ajattelin jotenkin omnipo tentisti, että pystyn tekemään useaa työtä yhtä aikaa, ja että toimeentulon ja taiteen sekä lap sen huoltajuuden yhdistelmä olisi mahdolli nen. Kävin erilaisissa pätkätöissä, rakennussii voojana, taideopettajana. Nukuin silloin neljä tuntia yössä, jos muuten aikaa maalamiseen ei jäänyt. En uskonut, että on vaan se 24 tuntia vuorokaudessa. ” ”Sitä ei voi moni tajuta, miten niukkaa tai teilijan niukka voi olla. Punaisena lankana jaksamiselle oli kiinnittyminen taiteeseen,

taidemaalaus 2/2010

maalaamisen merkitys itselle oli niin tärkeä.” Lyhyillä yöunilla ja monikertaisella työl lä on vaaransa. Vaikka selviäisikin arkipäivän epävarmuudesta tai talouden suhteen vallit sevasta näköalattomuudesta, voi väsymys nu jertaa vähitellen. Myös fyysinen terveys voi lo pulta pettää. Taiteilijan vapaus ja sen rahoittaminen voi muodostua mahdottomaksi yhtälöksi. Mo nikaan taiteilija ei silti ole valmis lopettamaan taiteellista työtään, vaikka taloudellista tukea ei saisi. On vaikea kuvitella mitään muuta am mattia, jossa oltaisiin niin työhön sitoutuneita. Maalamisen ilo Puhumme Maijan kanssa vielä maalaamisen merkityksestä ja ilosta. ”Minulla on yleensä tietyt teemat jot ka toistuvat, olen tehnyt paljon sarjoja. Poh jimmiltaan työni liittyy olemassaoloon, luon toon, ihmisenä olemiseen.” ”Toisaalta esimerkiksi näyttelyä rakentaes sa kokonaisuuden visuaalinen vuoropuhelu on minulle tärkeä. Viimeksi esillä ollut Back to the 60’s -sarja sai alkunsa, kun takana oli erityisen rankka työprosessi, ja tunsin vapaut tavaa halua palata ajassa taaksepäin, miettiä menneitä vuosia.” Pohdimme vielä taidemaalauksen luonnet ta. Mikä maalaamisessa on niin erityistä? ”Maalaamisessa kiehtoo juuri sen ilmaisu kielen valtavat ulottuvuudet ja kontrastit: työ prosessi voi olla hidas ja monipolvinen, ja itse teos on siinä edessä yhtenä salamanopeana jy sähtävänä näkynä.” ”Olisin kai kirjailija, jos osaisin sanoin selit tää saman asian, jonka katsomisen kokemuk sessa ottaa vastaan. Maalaus on eräänlaista vä rillistä runoa, joka on samalla vapautus kieles tä ja silti täynnä merkityksiä. Kaikki eivät vai kutu, mutta aina joku tunnistaa näkemänsä ja voi jakaa kokemuksen. Se on omintakeista, hi dasta vuoropuhelua.”

Taiteesta ja kulttuurista työhyvinvointia Ohjelmajohtaja Maija Perho

Taiteesta ja kulttuurista työhyvinvointia Taiteen ja kulttuuritoiminnan myön en kohtaamiseen ja taide auttaa palautumaan teisistä vaikutuksista ihmisen terveyteen ja hy rasituksista sekä edistää uusien taitojen oppi vinvointiin on paljon tutkimusnäyttöä. Ak mista. tiivinen kulttuuritoiminta ja taideharrastuk Työhyvinvointifoorumin Työhyvinvointi set edistävät yhteisöllisyyden kokemusta ja ja taide -seminaarissa (5.5.2009) esiteltiin toi kasvattavat sosiaalista pääomaa. mivia malleja taiteen ja kulttuuritoiminnan Taiteen ja kulttuurin merkitys nähtiin tär käytöstä osana työhyvinvointia. Esimerkkejä keäksi myös päätettäessä Terveyden edistämi on jo lähes kaikilta taiteenaloilta ja hyvinkin sen politiikkaohjelman tavoitteista ja toimen erilaisissa yrityksissä. Taide- ja kulttuuritoi piteistä. Ohjelmaan sisällytettiin eri hallin mintaa voi soveltaa myös työterveyshuollos nonalojen yhteistyönä toteutettava kulttuurin sa, työnohjauksessa, eri kulttuuritaustoista tu terveydellisten ja hyvinvointivaikutusten ke levien työntekijöiden integroimisessa työyh hittämishanke, jota vetämään palkattiin alan teisöön sekä työryhmätyöskentelyn kehittä tohtori Hanna-Liisa Liikanen. Taiteesta ja misessä. kulttuurista hyvinvointia -ehdotus toiminta Kuvataiteella on paljon käyttämättömiä ohjelmaksi 2010–2014 valmistui vuoden alus mahdollisuuksia perinteisen taideterapian li sa ja sen toteuttamista ohjaava koordinaatio- säksi. Luovalla kuvailmiasulla on suotuisia vai ja seurantaryhmä asetettiin huhtikuussa. kutuksia fysiologisiin stressivasteisiin, se pois Työ- ja toimintakyvyn merkitys nousee taa muistamisen esteitä ja vähentää ahdistuk yhä merkittävämmäksi sitä mukaa kuin työ sen tunnetta. Katinka Tuiskun mukaan ku elämään tulevien joukko supistuu ja eläke vailmaisu tarjoaa mahdollisuuden kartoittaa ikäisten määrä kasvaa. Työhyvinvoinnin edis ja jäsentää voimavaroja ja mielensisäisiä es täminen nähdään yhä tärkeämpänä kehittä teitä esimerkiksi sairauslomalta palattaessa. miskohteena ja samalla on herätty taiteen ja Kuvataiteen viihtyisyyttä ja hyvinvointia li kulttuurin osuuteen työympäristön viihtyi säävä merkitys on ymmärretty muun muassa syyden ja työyhteisön hyvinvoinnin lisääjänä. monissa sairaaloissa mittavina taidekokoelmi Esimerkkejä löytyy jo ilahduttavasti ja mm. ve na ja prosenttiperiaate on tuonut taiteen päi rovapaan kulttuurisetelin käyttö antaa uusia väkoteihin, kouluihin ja kuriositeettina jopa mahdollisuuksia. Turun uuteen eläinhoitolaan. Työterveyslaitoksen ylilääkäri ja kuvatai Taiteen ja kulttuurin hyvinvointia lisäävän deterapeutti Katinka Tuisku on todennut, merkityksen sisäistäminen eri päätöksenteko että taidetoiminta vahvistaa luovuutta, yhtei tasoilla on mainitun toimintaohjelman kun söllisyyttä ja yksilön näkyväksi tekemistä työ nianhimoinen päätavoite ja sen saavuttami yhteisössä tarjoten tilaa erilaisten näkökulmi nen onnistuu vain laajalla yhteistyöllä.

Kirjoittaja on Sosiaalija terveysministerin Terveyden edistämisen politiikkaohjelman ohjelmajohtaja.

Viitteet: Bowea 1992, Hass-Cohen ym. 2008

taidemaalaus 2/2010

Osynliga sjukdomar – näkymättömät sairaudet Riggert Munsterhjelm

Osynliga sjukdomar – näkymättömät sairaudet Konst och hälsa on Terveyttä kulttuurista -ver kostoon kuuluva Folkhälsanin puitteissa toi miva projekti, joka edistää terveyttä taiteen tai kulttuurin avulla perinteisiä rajoja ylittävällä tavalla. Biologiassa väitelleen kuvataiteilija Riggert Munsterhjelmin johdolla on to teutettu kaksi projektia, joista Osynliga sjuk domar (Näkymättömät sairaudet) haastaa lää 14

taidemaalaus 2/2010

ketieteen rajallisia mahdollisuuksia käsitellä sairauksia, joille ei aina löydy tyydyttävää tie teellistä näyttöä, kuten särkysairaus fibromyal gia. Kuvassa on tyypillinen fibromyalgikon oi rekuvaus. Näkymätön, niin sanottu subjektii vinen oireisto muuttuu objektiiviseksi kun monta potilasta toisistaan riippumatta maalaa samankaltaisia kuvia oireistaan.

olla taiteilija olla luova Pääsihteeri Terhi Aaltonen

OLLA TAITEILIJA OLLA LUOVA Tänä päivänä puhutaan paljon luovuu desta. Se on nimetty esimerkiksi opetusminis teriön kulttuurin tulevaisuusselonteossa yh deksi kulttuurin ja taiteen kukoistuksen voi matekijäksi. Mutta monesti luovuuspuhe jää tyhjäksi hokemaksi. Luovuutta peräänkuulu tetaan, mutta harvemmin pohditaan mikä si tä synnyttää. Väitöskirjatutkimuksessani olen tutkinut ikääntyneiden kuvataiteilijoiden luo vuutta. Haastattelin yhtätoista 63–81-vuoti asta kuvataiteilijaa. Heillä oli paljon painavaa sanottavaa paitsi luovuudestaan myös ikään tymisestään taidekentällä. Tarkastelin luovuutta luovuustutkija Mi haly Csikszentmihalyi kehittelemän sys teemisen tutkimusotteen avulla. Tämä DIFI- malli (Domain-Individual-Field-Interaction -framework) näkee luovuuden monien tekijöi den yhteisvaikutuksena. Sillä halutaan viitata niihin sosiaalisiin, yhteiskunnallisiin ja raken teellisiin piirteisiin, joiden piirissä luovat ih miset työskentelevät. Kysymys ei ole erillisis tä luovista yksilöistä, vaan luovaan prosessiin osallistuvat kaikki kentällä toimivat. Kenttä määrittelee sen, mikä on hyvää taidetta ja mil laista luovuutta tuetaan. Kenttä puolustaa toi mijoitaan ulospäin ja tuottaa keinoja, joilla nä mä toteuttavat luovuuttaan. Luovuuden katsotaan muodostuvan vuo rovaikutuksessa kolmen eri elementin välillä. Ne ovat: 1) symbolisia sääntöjä sisältävä kult tuurin ala, esimerkiksi kuvataide, 2) symboli

sia sääntöjä omaksuva ja uudistava yksilö, tai teilija ja 3) asiantuntijayhteisö, joka hyväksyy tai hylkää taiteilijan kentälle tarjoamat teok set. Asiantuntijayhteisön muodostaa kentällä luovuuden tunnistavien ja tunnustusta jakavi en portinvartijoiden joukko.

Terhi Aaltosen kulttuuripolitiikan väitöskirja ”Taiteilija ei vanhene – Haastattelututkimus kuvataiteilijoiden ikääntymiskokemuksista taidemaailmassa”

Luovuus ei vähene

tarkastetaan alkusyksyllä

Haastattelurunkoa tehdessäni oletin, että luo vuutta koskevassa puheessa tulisi esille omassa itsessä tapahtuneita muutoksia. Kysyin haasta teltavilta suoraan, onko luovuudessa tapahtu nut muutoksia. Vastaukseksi sain joukon kiel täviä toteamuksia.

Jyväskylän yliopistossa.

M70v: ”Joo, en mä usko, että tietenkin ylpeästi ja kauniisti voi sanoa, että ainahan mä olen ollut luova”. Ikääntyneiden luovuutta tarkastelleissa tut kimuksissa ei ole päästy yksimielisyyteen iän vaikutuksesta luovuuteen. Vaikutukset niihin luovuuden osa-alueisiin, jotka ovat yhteydessä älykkyyteen, voivat vaihdel la. Pitkittäistutkimuksissa havaittiin sujuvan älykkyyden (fluid intelligence) alkavan heike tä 60 vuoden iässä. Kiteytyneen älykkyyden (crystallized ingelligence) katsottiin parane van aina seitsemäänkymmeneen ikävuoteen asti. Molemmissa älykkyyden muodoissa oli suuria yksilöllisiä eroja. Yli puolet ikäänty taidemaalaus 2/2010

neistä menestyi yhtä hyvin kuin nuoret aikui set molempia älykkyyden muotoja testaavissa tutkimuksissa. Kentän merkitys luovuuden tukemisessa

tä kenttä voi tarjota hänelle mahdollisuuden toimia vapaasti. Hänellä tulee olla riittävästi aikaa tehdä rauhassa luovaa työtään. Kentän tulee pystyä antamaan oikealla hetkellä kata lysoivaa tukea. Lisäksi taiteilijalla itsellään tu lee olla halu ja motivaatio työskentelyyn ja sa manaikaisesti kyky erottaa hyvät ideat huo noista.

Luovuuden kannalta ei ole tärkeää pelkäs tään se, kuinka paljon taiteilijat tarjoavat luo via tuotoksia kentän arvioitavaksi eli siis se, Kentän taidekäsitys muuttuu kuinka luovia he ovat. Merkityksellistä on myös se, kuinka vastaanottavainen kenttä on Kun tarkastellaan ikääntyneiden taiteilijoi uusille tuotoksille. Luovuustutkijoiden mu den luovuuden tunnistamista ja siinä tapahtu kaan luovuuden lisäämistä tutkittaessa on via muutoksia kentällä, on huomioitava, että tärkeä tarkastella myös kentän kykyä tunnis emme puhu pelkästään taiteilijassa itsessään taa ja tunnustaa luovuus. Tärkeä kysymys on tapahtuvista muutoksista. Myös kentän muu myös, kuinka kenttä stimuloi luovuutta? Por toksista voi seurata tietyn tyyppisen taiteen tinvartijat ovat keskeisessä asemassa legitiimin muuttuminen vanhanaikaiseksi. Luovuuden taiteen määrittelyssä. He voivat edistää tai hi tunnistaminen liittyy kentän käsitykseen siitä, dastaa kulttuurin alan muutoksia, ja se onkin mikä on legitiimiä taidetta ja tämä käsitys on yksi kentän keskeisimpiä keinoja kontrolloida jatkuvassa muutoksessa. Kentän arvostusten luovuutta. muutos vaikuttaa siihen, keiden luovuus tun Csikszentmihalyi kuvaa luovuutta tukevan nistetaan ja millaista taidetta ja keitä taiteili kentän erityispiirteitä. Yhteiskunta, jolla on joita tuetaan ja kannustetaan. Uudistumista ja tarjota riittävät taloudelliset edellytykset on uusia teoksia haluavat kiihkeimmin taidetta paremmassa asemassa luovien prosessien tu työkseen kuluttavat ja niitä arvioivat ammat kemisessa. Kentän hyvät taloudelliset resurs tilaiset. Toisaalta harjaantunut katsoja pystyy sit mahdollistavat suuremman erikoistumisen tunnistamaan pienetkin muutokset. Ikäsyr ja kokeilun ja ne tukevat myös esimerkiksi uu jintä saattaa kuitenkin jäädä piiloon taideken sien tuotosten nopeaa palkitsemista. tällä juuri taidekäsityksen muutosten ja legitii Mutta pelkästään voimakas rahallinen min taiteen käsitteen purkamisen vaikeuden panostus ei riitä tuottamaan luovia teko takia. ja. Kentän tulisi voida toimia suhteellisen it senäisesti, esimerkiksi yhteiskunnan poliittis n71v: ”Se on sitten myöskin omalla tavalla ten ja taloudellisten pyrkimysten ulkopuolella. vapauttava asia, ikääntyminen, että ajattelee, Kentän toiminnan tulisi olla vain sen verran että onhan tässä tullut tehtyä, niin kuin organisoitunutta, että ei synny itseään ylläpi määrätyssä pilttuussa pysyttyä aika kauan, tävää byrokratiaa ja joustamattomuutta. että olenko mä enää velvollinen olemaan Luovan yksilön kannalta on keskeistä, et kenellekään se mikä mä olin ennen, vai 16

taidemaalaus 2/2010

mähän voin olla ihan jotain muuta, jos musta tuntuu nyt, että ikään kuin vapauttaa, antaa enemmän mahdollisuuksia…” M73v: ”Se menee vaan automaattisesti, että uusi sukupolvi tulee... mä ajattelin, että mä teen linjaani, niin kuin mä olen aina tehnyt. Mulle se linja on aina ollut kovan tappelun takana…” Haastattelupuheesta nousi esille, että taitei lijan oma linja on ollut tinkimättömän pro sessin takana. Siitä ei haluttu poiketa, vaik ka asiantuntijayhteisön mielipiteiden merki tys tunnistettiin. Vaikka uudistumisen ja tois teisuuden raja on hienovireinen, jonkinlainen jatkuva uusiutuminen koettiin välttämättö mäksi. n77v: ”… eihän sitä kauan jaksa yhtä ja samaa tehdä, oli millainen kausi tahansa…” Taiteilijaeläke tuki ikääntyneiden taiteilijoiden luovuutta Luovuuden tunnustamisen tärkeitä element tejä ovat tuki ja palaute. Lähes kaikilla haastat telemillani ikääntyneillä kuvataiteilijoilla oli ylimääräinen taiteilijaeläke. Taiteilijaeläkkeen saaminen on kentän tunnustus, eräänlainen palkinto. Siten eläke liittyi keskeisesti myös ikääntyneiden kuvataiteilijoiden luovuuden tukemiseen. Taiteilijaeläkkeen merkitys ko rostui haastattelupuheessa. n81v: ”Sitten on nämä taiteilijaeläkkeet kauhean tärkeät, että ikääntyneet saavat niitä. Kyllä ne varmasti työssään sitä [muuta eläketurvaa] kovin huonosti ovat kartuttaneet.”

M73v: ”Kyllä mun kaveripiiri ainakin, jotka on valtion eläkkeellä [taiteilijaeläkkeellä], niin sanoo, että jos sitä ei olisi ollut, niin naru kaulaan ja sillä selvä. Ei olisi mitään toimeentulomahdollisuutta.” Taiteilijaeläkkeen osalta tutkimuskohteeni oli suorastaan herkullinen. Eläkkeen juuret juon tavat 1800-luvulle. Järjestelmä syntyi aikana, jolloin taide nähtiin autonomisena ja se ha luttiin erottaa yhteiskunnallisista ja poliittisis ta merkityksistä. Kulttuuripolitiikassa on ta pahtunut viime vuosikymmeninä olennainen käänne: taiteen itseisarvoisesta tukemisesta on siirrytty korostamaan taiteen ja kulttuurin instrumentaalisia arvoja sekä yhteyttä muihin politiikan aloihin. Taiteilijaeläke tuki luovuutta hämmästyt tävän hyvin, kun tarkastelin sitä systeemi sen lähestymistavan avulla. Järjestelmä tuot ti uutta luovuutta kentälle. Eläkkeen saajik si valikoitui kuvataiteilijoita, jotka olivat jo näyttäneet luovan kykynsä kentällä. Eläke ta kasi heille vapauden ja rauhan luovaan työ hön, ilman raportointivelvollisuuksia tai pel koa siitä, että toimeentulo vaarantuisi, jos luo via tuotoksia ei syntyisi tai ne eivät miellyttäisi portinvartijoita. Taiteilijoilla oli kuitenkin it sellään vahva intressi työskennellä aktiivises ti, saada teoksiaan esille ja säilyttää asemansa kentän kamppailuissa. Luovuuden tukemisessa olisi paljon opit tavaa taiteilijaeläkejärjestelmästä. Ylipäätään ikääntyneiden taiteilijoiden luovuus ja asema taidekentällä ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle kulttuuripolitiikassamme. Asian luulisi kiinnostavan päättäjiäkin, koska suu riin ikäluokkiin kuuluvat taiteilijat tulevat elä keikään aivan pikapuoliin.

taidemaalaus 2/2010

MEKAANINEN MAAILMA Taidemaalari Antti Arkoma ja kuvataiteilija Jaakko Niemelä

MEKAANINEN MAAILMA Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-hanke on suunnattu ensisijaisesti 13 – 17-vuotiail le nuorille, joita on vaikea tavoittaa perin teisin keinoin. Hanke rahoittaa myös Jaak ko Niemelän ja Antti Arkoman vetämää Mekaaninen maailma -projektia, jossa kuu si 14 – 17-vuotiasta poikaa tekee autoista eri koismekaanisia kulkuneuvoja. Samalla ryh mä tutustuu kuvataiteeseen. Prosessi ja loppu tulos dokumentoidaan ja esitellään Myrskyfestivaaleilla. Työpajan sisällöllisenä ja käytännön lähtö kohtina ovat autojen erilaiset rakenteet, pie 18

taidemaalaus 2/2010

noismalli-autot ja mekaniikka. Työvaiheita ovat luonnostelu piirtämällä, pienoismallin tekeminen, autojen purkaminen ja uudelleen rakentaminen sekä työvaiheitten ja lopputu loksen dokumentointi. Pojat luovat yksilö- ja yhteistyönä erityis kulkuneuvoja käyttäen hyväksi oikeiden au tojen rakenteita, ääntä ja valoja. Aluksi autoja purkaen ja sen jälkeen rakentaen niistä erityi sellä tavalla tuunattuja kulkuneuvoja nuorten omien ideoiden mukaisesti. Työpajaa varten saatiin tilat Koneen sää tiön Saaren kartanosta Mynämäeltä.

aktivoiva arki muistisairaille Taidemaalari Mika Helin

aktivoiva arki muistisairaille Työpajan tärkeimpänä lähtökohtana pi Asukkaiden kunto vaikuttaa mahdollisuuteen dän positiivista kokemusta. Sitä, että vanhus osallistua tekemiseen. Kysymykseen voi tulla saa työskennellä oman jaksamisensa ehdoilla. aistien aktivoiminen musiikilla, kuvilla, tuok Jos jonain kertana ei jaksa tehdä töitä, ei ole suilla ja kosketuksella. Näillä kaikilla on voi pakko. Tai jos haluaa lähteä pois työpajalta makas vaikutus ihmisen muistiin. Tavoitteena niin sen pitää olla mahdollista. voidaan pitää sitä, että kaikilla ihmisillä on Pidän tärkeänä henkilökohtaista kontak mahdollisuus osallistua jonkinlaiseen toimin tia jokaiseen ryhmän jäseneen. Istun henkilön taan. kanssa ja keskustelen tekeillä olevasta teok Näitä asioita voitaisiin kehittää esimerkik sesta, elämästä, syksystä, ruuasta... ihan mistä si Taideteollisessa korkeakoulussa projekteina. vaan. Pyrin tätä kautta herättämään muistoja. Erilainen ympäristön innovointi olisi tarpeel Yleensä johdattelen keskustelua niille alueil linen juuri hoitolaitoksille. Niissä asukkailla ei le, joista tiedän ihmisen olevan kiinnostunut. ole mahdollisuutta tai kykyä itsenäisesti tuot Yritän aina kannustaa tekemään edes vähän. taa virikkeellistä toimintaa. Passiivinen elämis Pyrin helppouteen tehtävänannossa. Ajan ympäristö on turhauttava ja raskas niin henki myötä annan hankalampia tehtäviä heille, joil sesti kuin fyysisesti. Kuka meistä haluaisi asua ta tekeminen luonistuu. Toistojen kautta teke ympäristössä, jossa viihtyvyyttä ei ole lainkaan misestä tulee helpompaa. Tämänhetkisen ryh mietitty? Hoitolaitoksessa asumisympäristöä mäni kanssa kokemukset ovat olleet erittäin pitää myös miettiä ihmisten kotina. positiivisia. Naurua riittää ja meillä on ollut Välittämisen kulttuurin juuruttaminen paljon hauskoja hetkiä. hoitotyön arkeen tulisi ottaa tavoitteeksi. Se Kaikille meille esteettiset asiat ovat tärkei tarkoittaa, että asukas kohdataan ihmisenä ja tä. Tämän huomioonottaminen hoitolaitos huomioidaan eri tavoin, esimerkiksi kysymäl ten asumisympäristön suunnittelussa on tär lä hänen vointiaan tai kehutaan ulkonäköön keää. Tulisi pyrkiä sellaisiin ratkaisuihin jot liittyvissä asioissa, jos henkilöltä on leikat ka tekevät osastoista kotoisempia ja viihtyi tu hiukset tai hän on pukeutunut tyylikkääs sämpiä. Rauhallinen ja miellyttävä ympäristö ti. Pyritään luomaan ilmapiiri, jossa ihmisestä on tärkeä sekä asukkaille että työntekijöille. Jo välitetään. sisustuksen värivalinnoilla on suuri merkitys. Vielä vireässä kunnossa olevat muistisairaat Myös pukeutumisessa asukkaiden omat miel tulee erityisesti ottaa huomioon. Passivoiva tymykset olisi hyvä ottaa huomioon. ympäristö turhauttaa aktiivisen ihmisen. Kaikilla ihmisillä tulee olla mahdollisuus Aktiivien ja osastojen ilopillerien positii päästä tekemään asioita, jotka tuottavat mie visuus tarttuu muihinkin ihmisiin ja parantaa lihyvän tunteita. Positiiviset kokemukset teke näin osastojen yleistä ilmapiiriä. Tarkoitus ei vät arjesta mielekkään. Jos asukkaat saavat elä kuitenkaan missään nimessä ole olla huomioi misympäristöstään positiivisen kokemuksen, matta ihmisiä tasavertaisina, vaan kohdentaa vaikuttaa se yleiseen mielialaan. Parempi ylei virikkeellistä toimintaa niille, jotka sitä erityi nen mieliala vähentää häiriökäyttäytymistä. sesti kaipaavat.

Tavoite: Pyrkimys hyvinvoinnin edistämiseen sekä hoitolaitosympäristössä, että vanhustyön muillakin osa-alueilla. Luova viriketoiminta pysyvänä osana hoitolaitoksissa asuvien arkea.

taidemaalaus 2/2010

hulluudesta omin samoin Kuvataiteilija Annukka Majamäki

HULLUUDESTA OMIN SANOIN Ranskalainen filosofi Michel Fou cault kirjoitti hulluuden historiasta tiiliski ven paksuisen kirjan. Kirjan ydinsanoma on Markku Kekäläisen mukaan jatkumo spi taalisten eristämisestä mustan surman, ruton kautta hulluuden ja järjen vuoropuheluun kes kiajalla, ja taas eristämiseen kun sairaalat al koivat toimia työttömien, pikkurikollisten ja hullujen säilytyspaikkoina klassisella kaudella. Elämismaailmassamme tapahtuu jako kah teen: sairaisiin ja terveisiin, hyödyttömiin ja hyödyllisiin. Nykyisin pyritään kuitenkin vä hentämään laitoshoitoa ja kai siirtämään ai kamme hyödyttömät ”normaalien” ihmisten pariin. Pyrkimys on hyvä, mutta onko yhteisö valmis hyväksymään joukkoonsa alkoholistin, työttömän, psyykkisesti sairaan, asunnotto man tai muuten poikkeavan. Mikä on tämä ih misen tarve luokitella ja diagnostisoida, mää ritellä poikkeava? Ehkä luokittelemisen tarve on osa itsen löytämistä ja rajan vetämistä suhteessa toi seen: minä en ole tuollainen, minä olen ter ve. En samaistu vammaiseen henkilöön, minä pärjään omillani. Minua eivät koske perversi ot eikä työttömyys, minun elämässäni on kaik ki siis kunnossa. Ja jos koskevatkin, kuuluvat ne yksityisen alueelle, johon ei nähdä suoraan. Mikä olisikaan tyhmempää kuin suoraan tun nustaa olevansa poikkeva. Miksi edes pitäisi? Enhän minä ole poikkeava. Tunnustaessaan vaikkapa kuulevansa ääniä 20

taidemaalaus 2/2010

tai näkevänsä harhoja hullu on siis sekä poik keava että hiukan tyhmä - eihän niistä sellaisis ta puhuta. Bisnekset sujuvat paremmin, jos an taa itsestään edustavan kuvan. Onko kuvataiteilija sitten jo itsessään ou to ilmiö ihmisenä suomalaisessa yhteiskunnas sa? Ulkopuolisten taidetta, outsider-taidet ta, näkee paljon Euroopassa ja erityisesti Yh dysvalloissa, jossa sitä varten on perustettu eri tyisiä gallerioita ja kokoelmia. Paitsi ei-länsi maiset taiteilijat myös psyykkisesti poikkeavat taiteilijat kuuluvat usein outsider-taiteen pii riin. Hieronymus Bosch edusti taiteilijan hulluutta keskiajalla. Yhdysvaltalainen Hen ry Darger, joka kuoli 1973, maalasi kuvia pienistä tytöistä, joilla toisinaan on poikien sukupuolielimet ja joita pahat aikuiset uhkaa vat väkivallalla.

Eeva Helameri: Pakkomielle, 2009–10, kanaverkko, villalanka ja puikot, noin 70 x 40 x 40 cm. Valokuvaaja: Annukka Majamäki.

taidemaalaus 2/2010

Veikko Saarivaara: Kevyttä ja painavaa, 2008, öljyvärimaalaus kankaalle, 90 x 100 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli. 22

taidemaalaus 2/2010

Viivan ilmaisuvoima on rajaton Tuula Velling, Master of Fine Art / Chinese Calligraphy

Viivan ilmaisuvoima on rajaton Veikko Saarivaara ja Aino Ulmanen valmistettu meriruokokynä on innostava pii ovat molemmat opiskelleet piirtämistä Va rustusväline. Olemme oppilaiden kanssa ko paassa Taidekoulussa. Siellä iltapiirustukseen keilleet erilaisia piirustuspintoja, tavanomai osallistujia on aina ollut paljon. sen elävänmallin paperin eli litoposterin lisäk Veikko Saarivaara muistelee, että hänen si esimerkiksi suoja- ja käärepaperia. Olemme opiskeluaikanaan 1980-luvun puolivälissä Va myös tutkineet, millaista rikkautta ja rytmiä paassa oli useita piirustuksenopettajia. Pitkä työhön tuovat erilaiset hiilellä aikaansaadut aikainen ja arvostettu piirustuksenopettaja jäljet. Hiilen lappeella tehty veto (raappaus), oli taidemaalari Kauko Hämäläinen, jonka terävän hiilen jälki, käsin pyyhitty tai paperil linjauksen mukaista valööripiirustusta eli hii la levitetty hiili ovat piirustuksessa käyttökel limaalausta Vapaassa edelleen opetetaan. Aino poisia. Kaikenlaiset tekotavat ovat sallittuja, Ulmasen piirustuksenopettajia olivat Veikon jotta syntyisi eri lailla hengittäviä alueita. lisäksi taidemaalarit Paula Holopainen ja Aino Ulmanen: Jos hiilipiirustuksen ylityös Kari Aapro. tää, herkällä hiilikumin sipaisulla valon voi saada vielä näkyviin. Neuvon oppilaita ilmai semaan myös aiheessa olevaa tunnetta, kuvaa Uudet välineet rikastavat ilmaisua maan sitä rohkeasti viivassa, valöörissä ja mil Veikko Saarivaara: Sinä, Aino, toit iltapii lä tavoin tahansa teosta työstääkin. rustukseen tussin, petsin, ruokokynät ja sivel Veikko Saarivaara: Tunnetta on oltava timet. Ne antoivat uutta ilmettä opetukseen. mukana, sehän on kaikissa taidemuodoissa. Petsi ja tussi soveltuvat piirtämiseen erittäin Kontrasteja syntyy, elämä ei ole tasaista. Siinä hyvin. on syke. Aino Ulmanen: Petsiin ja ruokokyniin tutus Aino Ulmanen: Onnistunut piirustus on tuin ensi kertaa, kun Paula Holopainen esitte tutkittu, todentuntuinen ja tuore. Kuin sii li ne. Mielestäni ne soveltuvat ennen kaikkea hen olisi tarttunut jotakin tekijän omasta elä croquis-piirustukseen. Juuri nyt minua kieh mästä. tovat tuhka ja noki, uusina maalausmateriaa Veikko Saarivaara: Parasta on, kun piirtä leina. Eri puulajeja polttamalla saa aikaan kiin misessä on päässyt vauhtiin eikä edes huomaa nostavia väripaletteja. piirtävänsä. Vasta loppuvaiheessa huomaa Veikko Saarivaara: Aikaisemmin pii työstäneensä mahdollisesti taideteoksen. rustushiiltä valmistettiin vain pajusta, mut Aino Ulmanen: Minulla on joskus tunne, et ta nykyään sitä poltetaan myös puusta. Itse tä joku toinen piirtää kädelläni.

Taidemaalarit Veikko Saarivaara ja Aino Ulmanen keskustelevat Vapaan Taidekoulun opettajina piirustuksen merkityksestä maalaustaiteessa ja omassa työskentelyssään.

Croquis-piirustus eli ranskalainen luonnospiirustus on asentoaan vaihtavasta elävästä mallista tehty nopea luonnosmainen ja viitteenomainen piirustus. Sen tavoitteena on asennon ja sen liikkeen sekä muodon ja kokonaisuuden luonteenomaisten piirteiden tallentaminen.

taidemaalaus 2/2010

Veikko Saarivaara: Se johtuu ammattitai suhteet, sitten voi etsiä muotoa mallin jäsenil dosta. Kun hallitsee tekniikat, hyvät työsken le. Oikotietä ei ole. Kun piirtäjä on löytänyt telytavat ja on vahva vireystila päällä, työ ete mittasuhteet ja muodon sekä hallitsee viivalla nee jouhevasti eikä edes hiilen katkeaminen piirtämisen, hänellä on taidot lähteä tulkitse tai värituubin etsiminen pysähdytä sitä. Kä maan mallia. Myös abstraktimpaa ilmaisua voi den liikkuessa pohdinta on syvällä eikä tietoi lähteä kokeilemaan. sessa ajattelussa. Veikko Saarivaara: Abstrahoinnissa siir rytään uudelle tasolle ja opitaan piirtämään malli pelkistetysti. Croquis-piirustus auttaa Piirustus alkaa viivasta abstrahoinnissa: siinä piirtäjän on ehdittävä Veikko Saarivaara: Aina kun liikautat kät tallentamaan mallista olennainen, juuri siinä täsi, tuloksena on viiva. Viivakimpuilla voi to hetkessä oleva tapahtuma. teuttaa myös valöörin. Aino Ulmanen: Olennaisen voi piirtää viit Aino Ulmanen: Viivalla voi rajattomasti il teellisesti tai korostaen. Mallista voi myös et maista kaikenlaisia tunteita, jos toteutus tu siä jonkin kiinnostavan yksityiskohdan ja tul lee sydämestä. Viivapiirustuksella on ääni, si kita sitä voimakkaammin. Lennokkaalla vii tä voi verrata musiikkiin. valla voi liioitella muotoa. Tämän jälkeen voi Veikko Saarivaara: Voin kuvitella piirus siirtyä valööripiirustukseen, siinä voi unohtaa tusluokan hartaan tunnelman, hiilen äänen muodon ja keskittyä valöörimaailmaan. paperille piirrettäessä. Ääni tyhjentää mielen ja auttaa havainnointiin myös muilla aisteilla. Valöörit kuin värit Keskittyminen paranee ja muu ympärillä ole va etääntyy. Veikko Saarivaara: Valööripiirustus aut Aino Ulmanen: Elävää mallia voisi verra taa ymmärtämään värien tummuusasteita ja ta maisemaan, molempia pitää tutkia samalla suhteita, valon suuntaa, valoa ja varjoa luon tavalla. Mallissa tutkitaan valon kulkua ihol nollisesti sekä myös valon käyttäytymistä ti la ja maisemassakin, esimerkiksi puunrungol lassa, myötä-, sivu- ja vastavalona. Valööri la. Malli saadaan näyttämään kolmiulotteisel piirustus on hiilellä maalaamista ja Vapaas ta, kun valonpuolelle piirretään ohut viiva ja sa Taidekoulussa hiilimaalaus on vahva ilmai varjon puolelle paksumpi viiva. sumuoto. Piirustuksessa valöörimaailma on Veikko Saarivaara: Myös tila ilmaistaan kuin värimaailma. Myös vastakohdat toimivat viivalla yhtäaikaisesti mallin kanssa. Jos piirre kuin maalauksessa. Vapaa Taidekoulu on maa tään samanarvoisella viivalla, malli leikkautuu larikoulu ja piirtäessä oppii havainnoimaan taustasta kuin paperinukke. Viivan elävyys tuo maalausta varten. piirrokseen enemmän tapahtumia, esimerkik Aino Ulmanen: Elävää mallia piirrettäessä si kontrasteja lähellä ja kaukana, valossa ja var on mahdollista löytää pohkeen pyöreys jopa jossa. kolmella valöörillä, jotka ovat valo, keskiva Veikko Saarivaara: Kun oppii piirtämään lööri ja varjo. Ne vastaavat maalauksessa kol elävää mallia, oppii piirtämään myös muita ai mea tummuusastetta. Kehotan aina oppilaita heita ja hahmottamaan paremmin rakenteita. etsimään inspiroivimman kuvakulman malliin Aino Ulmanen: Mittasuhteiden ja muodon ja asettumaan siihen tukevasti. Pitkäaikaista löytäminen elävästä mallista on perusasia. En asentoa piirrettäessä sommitteluun voi pa sin on löydettävä mallin painopiste, mallin neutua syvemmin, koska malli on vain yhdes asennon vaatimat päälinjat ja massan oikeat sä asennossa. Kolme erilaista 20 minuutin pi 24

taidemaalaus 2/2010

Aino Ulmanen: 23, 2000, tussi, pigmentti ja petsi paperille, 28 x 32 cm. Kuva: Aino Ulmanen.

tuista asentoa illan aikana on keino, jolla oppii ja viivarytmiikan maalaamiseeni uudelleen, ja sommittelemaan useampia asentoja samaan ti intoa riittää. laan ja hallitsemaan sitä läheltä ja kaukaa. Aino Ulmanen: Unto Pusa kirjoitti: ”Viiva Veikko Saarivaara: Piirustuspinnan jaos on taidetta silloin, kun se muuttuu eläväksi sa tummimmalla alueella on painavin arvo. rytmiseksi liikkeeksi”. Samassa rytmisessä ta Piirtäjä rajaa piirustuspinnan itselleen mielek pahtumassa ovat piirustuspinta, viiva ja valöö kääksi. Malli on osa tätä rajatun pinnan som ri. Rytmiä syntyy myös työskentelytilanteessa mitelmaa, hahmo piirretään siihen valoina ja itsessään. varjoina. Veikko Saarivaara: Kun piirtäjä oppii yh Aino Ulmanen: Mallin asentoa pitää vaih den mielenkiintoisen ilmaisutavan, hän saat della, niin piirtäjä oppii löytämään tilassa ole taa pitäytyä siinä eikä helposti etsi muita il van painon. Piirustuksessa aihe, esimerkiksi maisukeinoja. Tarvitaan rohkeutta, ahkeruut malli, ja tila painotetaan valööreilla. Maalauk ta ja mielikuvitusta uuden kokeilemiseen. sessa vastaava painotus muodostetaan väreillä. Piirtämisestä on hyötyä myös monessa muus Aktiivisella piirtämisellä hankittu havainnoin sa työssä ja toimessa. Se avaa uusia näkemyk tikyky on arvokas taito ja taustavoima maala siä. ukselle. Aino Ulmanen: Luulen, että uusi piirustus aalto on tulossa ja näemme Helsingissä vielä piirustusgallerian. Piirustus voi kyllä olla mie Tuleeko uusi piirustusaalto? lenkiintoisempi kuin maalaus. Elinvoimainen Veikko Saarivaara: Aloitin juuri uuden viiva saa vedet kohoamaan silmiin. Meille pii maalausjakson siten, että sivelsin muutaman rustus on intohimoa ja opettaminen suuri päivän tussia ruohopapereille. Löysin viivan nautinto.

taidemaalaus 2/2010

opintoja elämää varten Kuvataiteilija Kaisu Lundelin

opintoja elämää varten Kuvataiteen erikoistumisopinnot on tarkoi tettu jo kuvataiteilijoina työskennelleille tai teilijoille jatkokoulutukseksi. Syyt lähteä opis kelemaan uudelleen olivat Taideinstituutin ryhmässä kovin erilaisia. Minulta usko kuva taiteen ympärillä olevaan touhuun ja toimin taan sekä itse kuvataiteilijan työhön olivat hu penemassa. Sain vinkin ystävältäni Lahden erikoistumisopinnoista, kun valittelin sotkuis ta suhdettani työhöni. Olin 2004 ollut Kuvataideakatemian jat kokoulutuksessa Ihminen ennen, nyt ja tule

vaisuudessa. Opintokokonaisuus oli silloin hieno ja näkökulmia avartavaa. Lahden erikoistumisopinnot kestävät vuo den. Opiskelu tapahtuu usein viikonloppui sin tai periodina. Opinnot voi siten suorittaa töiden ohella. Opintokokonaisuuden sai it se suunnitella, tarjolla oli runsaasti eri kurs sivaihtoehtoja. Opintopisteitä täytyy kerätä tietty määrä. Luulen, että valtiontukea varten. Meidän ryhmämme valmistuminen pitkittyi puolella vuodella lopputyönäyttelyn vuoksi. Viimeisellä lukukaudella en tosin saanut ottaa byrokraattisista syistä kuin yhden kurssin, kos ka pisteitä oli kertynyt liikaa.

Kokemuksiani kuvataiteilijan erikoistumisopinnoista Lahden Taideinstituutissa ja Guelphin yliopistossa vuosilta 2008 – 2009.

Vapaasti valittavia kursseja Lahdessa

Kaisu Lundelin: Distances, 2009, yhdistelmätekniikka, 70 x 30 cm. Kuvaaja Kaisu Lundelin.

Reitti ymmärryksen mahdolliseen lisäänty miseen oli kovin erilainen kuin kuvittelin. Opintieni Lahdessa muodostui hauskaksi. Se vei vaihto-opiskelijaksi toiselle mantereelle kin. Keväällä 2008 saimme valita kursseja va paasti. Valitsin filosofian ja estetiikan sekä luo van kirjoittamisen opintokokonaisuuksia ja kirjallisuuden lukupiirin. Käytännön työhön liittyviä kursseja olivat valokuvaus- ja video kurssit. Innostuin kovasti FL Miika Luodon fi losofian ja estetiikan kursseista. Sai etäisyyt tä ja uusia tapoja tarkastella elämää ja taidetta. Ovia avautui tai ainakin raottui muihin maail

Ymmärryksen ja tiedon mahdollinen lisääntyminen olivat motiivini opintielle. Opiskelua elämää varten, aika vanhanaikainen näkökulma siis.

taidemaalaus 2/2010

moihin. Happea kuvataidearkeen toivat myös muut kurssit. Vaihto-opiskeluun mahdollisimman kauas

sin ensimmäinen teksti oli aiheesta Onko maalaustaide kuollut ja piirustuskurssin en simmäinen teksti käsitteli teemaa Onko pii rustustaide kuollut. Lukeminen ja kirjoittami nen veivät aikaa, tekstit olivat sanastollisesti vaikeita. Pikku hiljaa muodostui käsitys, mis tä asioista siellä käydään taidekeskustelua. Yliopistolla kävi useita vierailevia taiteili joita Kanadasta ja USA:sta kertomassa omasta työstään. Teimme retkiä Toronton taidepaik koihin ja taiteiden yöhön keltaisilla koulubus seilla. Vaihto-opiskelijoille järjestettiin myös kulttuuriretkiä lähialueille kuten intiaanien Pow Wow -juhliin ja Niagaran putouksille. Opiskelu oli mielenkiintoista, tosin kovin koulumaista, mutta synnytti ajatuksia. Kieltä ja kommunikaatiota tuli pohdittua paljon kin, kuten englannin kielen valtaa ja vaikutus ta ajatteluun ja kulttuuriin. Yllättäen huoma sin, että maalasin matemaattisia kaavoja, non sense- tai absurditekstejä. Nämä syntyivät var maankin vastareaktiona kielipohdinnoilleni. Ennen kotiinpaluuta kävimme Montrealis sa, Quebecissä ja kohokohtana New Yorkissa.

Opintovuoden keväällä meille kerrottiin mah dollisuudesta hakea vaihto-opiskeluun. Ajatus tuntui mukavalta. Omana opiskeluaikanani 1990-luvun alussa tällaista mahdollisuutta ei vielä ollut. Päätin hakea – ja mahdollisimman kauas. Guelphin yliopisto Kanadassa oli vaih toehdoista kaukaisin ja sinne hakemus lähti. Järjestely oli aika mutkikas. Sain apua opis kelukollegaltani, kuvataiteilija Minna Käh köseltä hakemuskoukeroissa. Minna ajau tui myös opiskelemaan Kanadaan samaan paikkaan. Guelphin opintokurssit piti valita jo Suomessa, mikä teki prosessista melkoisen lottopelin. Paikan päällä suurin osa kursseista kuitenkin vaihtui. Kanadassa ei ole erikoistu misopiskelujärjestelmää. Jouduimme perusta son opintokursseille. Pohjois-Amerikka oli minulle ennestään vieras manner. Perillä tuli tunne, että on TVsarjassa: kahvilat tarjoilijoineen, kampusalue, Yhteenvedoksi omakotialueet ja ostoskeskukset, keltaiset koulubussit. Minna asui kampusalueella. Itse Keväällä 2009 osallistuin vielä serigrafian halusin asua muualla, aluksi alivuokralaisena kurssille Lahdessa. Kurssilla jatkoin teossarjaa, ja lopuksi kokonaan omillani. jonka alku oli Guelphissa. Oli hauska jatkaa vielä välimatkoja käsittelevää aihetta. Erikoistumisopintoihin osallistuneista ei Koulumaista opiskelua opiskeluaikana muodostunut tiivistä ryhmää. Guephissa Uusia miellyttäviä tuttavuuksia syntyi. Ryh Pääsimme uuden median, piirustuksen, maa mällä oli lopputyönäyttely Voipaalan Taide lauksen ja litografian kursseille. Opiskelu oli keskuksessa toukokuussa 2009. täyspäiväistä. Olimme valinneet liikaa kursse Lahden erikoistumisopinnot olivat hyvä ja, sillä emme olleet ymmärtäneet, että niissä kokemus kuten Kuvataideakatemian jatko oli paljon itsenäistä työskentelyä varsinaisen koulutuskin 2004. On hyvä, että vastaavanlai opetuksen lisäksi. Viikot olivat parhaimmil sia tai lyhyempiäkin opintomahdollisuuksia laan 48-tuntisia. on taiteilijoille tarjolla. Korkeatasoista kou Erilaisten tekstien lukeminen ja esseekir lutusta, joka ei tähtää tutkintoon. Maisteri- ja joittaminen luetun pohjalta kuuluivat opin tohtoriopinnot ovat toinen juttu, jossa motii toihin. Huvittavaa oli, että maalauksen kurs vit ovat monimuotoisempia.

taidemaalaus 2/2010

viimeinen maisema Elokuvaohjaaja Kanerva Cederström

Eva Cederström: Maisema Selkämereltä, 1994– 95, öljymaalaus kankaalle, 33 x 47,5 cm. Kuvaaja Kanerva Cederström.

Viimeinen maisema Maalaus on pienikokoinen, toisin kuin useimmat äitini työt. Siinä on luonnosmai suutta, viimeistelemättömyyttä. Viivat ja ve dot on vauhdikkaita, jollain tapaa jopa haja mielisiä. Tunnistaisin sen välittömästi hänen työkseen, näkisinpä sen missä tahansa. Värin käsittely, muotojen käsittely, siveltimen vedot ovat hänen, signeerausta ei tarvita. Se on hä nen viimeinen maalauksensa. Tämä merenselkä, nämä luodot, tämä ho risontti toistuvat kymmenissä hänen maalauk sissaan, akvarelleissaan, pastellitöissään, pii rustuksissaan. Ne olivat hänen Mont St. Vic toirensa. Cézanne oli hänelle tärkein kaikista. Lukemattomat olivat ne venematkat tuolle Selkämeren aavalle ja ulkoluodoille luonnos lehtiön ja liitujen kulkiessa mukana. Hänen luonnoslehtiön ylle keskittynyt hahmonsa kallion kupeessa oli retkiimme kuuluva nä ky. Paikallinen luotsi vei hänet kerran kovassa merenkäynnissä maalaustarvikkeineen karul le Kihdin saarelle ja jätti sinne yöksi. Aamun

valo merenselällä oli tavoitettava. Suhde merimaisemaan oli lähes pakkomielteinen, välttämättömyys hänen maalariudelleen. Viimeisiä matkoja aavalle oli ajo pienellä perämoottorilla rasvatyynelle selälle – moot tori sammutettiin ja kelluimme veneessä me renkäynnin meitä keinuttaessa äärettömässä sinisyydessä, jossa ei erottanut enää merta ja taivasta toisistaan. Seuraavana syksynä syntyi kuvan maalaus Lallukassa. Seuraavaa kesää ei enää tullut. Saaressa ateljeen nurkassa on vielä hänen maalaustarvikepöytänsä, siveltimet, värejä, tärpätti- ja fiksatiivipulloja. Seinää vasten no jaa muutama tyhjä Ingres-luonnoslehtiö, poh justettu suuri kangas, jossa häämöttää hiilellä luonnosteltu meri ja kallio, tutut viivat. Olen ollut tämän maiseman äärellä lähes kaikki kesät lapsuudestani asti – talvisin, kat soessani sitä kotona Helsingissä tästä maala uksesta, tunnistan saman kaipuun kuin maala riäidilläni. Merelle, merelle, valoon ja väriin!

Taidemaalari Eva Cederström kutsuttiin Taidemaalariliiton kunniajäseneksi

1983.

taidemaalaus 2/2010

WHAT IS A CRISIS? Visual Arts Theorist Zane Oborenko

WHAT IS A CRISIS? The crisis has been discussed a great ves. We can conclude that the term “crisis” do deal of late. But do we all have the same un es not have such a negative meaning after all. derstanding of what the term “crisis” means? On the contrary, any road with a fork in it pro And is the financial crisis really the most im vides an opportunity to choose a new directi portant one? We put the question: “What is on, and justifies the definition of a new goal. a crisis and what is your formula for overco The word “crisis” has suffered the same fate ming one?” to a number of personalities from as the words “problem” or “criticism”: from a the public and private sector. neutral meaning to one with negative conno Barbara Fässler: There isn’t almost any do tations. Yet the Chinese word for crisis – wei main or entity that wouldn’t be affected by a ji can help us further: wei means ‘danger’ and “crisis”. From the subjective field to the objecti ji is ‘opportunity’. Therefore any crisis situati ve zone, crisis affects both people and systems, on at the same time presents the possibility for unsettling individual, as well as collective well something new: a new awareness, a new direc being. If we investigate the original meaning tion, a new system, new solutions, new vitali of the Greek word krisis, we discover – to our ty or new health. surprise – that it has a positive sense: it means Laura Garbarino: Crisis, in whatever form ‘opinion’ or ‘evaluation’ in a situation of chan it may be, most visibly affects young peop ging conditions. le, because their expectations are replaced Instead, nowadays, we use the term in ma by frustration and this in turn by premature ny disciplines (such as medicine, psychology, ageing, an old age of the spirit. With the on finance, economics or system-theories) to in set of crisis, the first to fall by the wayside are dicate a problematic period of poor functio ethical values. nality which calls for a re-evaluation of funda The crisis in art is a little of different forms mentals. A crisis marks an upheaval in a sett of crises put together, if it is there, then near led period of long duration. ly everyone falls ill: artists, collectors, critics, The Greek word krisis originated from the magnates and audiences, expecting that some verb krinein, which means ‘to separate’ or ‘to one or something will bring them back their distinguish’. Of course, in a moment of crisis lost enthusiasm. we have to decide whether we choose the road Reaction to the crisis has not brought that goes off to the right or off to the left. In about stagnation, but greater caution as re order to be able to decide, we have to separa gards purchases, with more time being taken te and to distinguish clearly the two alternati over making these choices. There is more cu 30

taidemaalaus 2/2010

Andris Vitolins: Factory, 2004, acryl on canvas, 120 x 110 cm.

riosity and research in rediscovering talent that had been forgotten by the market. This I believe to be an interesting and important as pect for the recovery of contents and for the restoration of fertile ground for emerging ar tists. Settimo Catalano: There are many types of crises: the emotional type with a partner, or

with children, in the work environment, eco nomic etc. What they all have in common is the experience of the breakdown of a unit and the sense of mental uncertainty and emotio nal insecurity that come with crisis. When a crisis occurs, it should be under stood at its deepest level of meaning and re ceived in the right way. On the one hand, cri taidemaalaus 2/2010

Vineta Kaulaca: My Eye Travels (Fragment), 2004, oil on canvas.

sis provokes feelings, even of severe discom sion mirror on a car, and so to overcome cri fort, on the other hand it is an opportunity for sis we need the mirror of awareness which al change which, if dealt with creatively, can ma lows us to see both sides of the coin at once: ke us better – and make us more free. the one that causes anxiety, and the other that When we go into crisis we may also feel brings change and compels us to become bet very bad, but this is only one side of the coin. ter people. Behind it, invisible to an observer, is a vacuum Solvita Krese: You can look at any pheno ready to be filled with new things; there is ho menon from various standpoints and, most li pe for a change which may teach us to become kely, different world views will radically alter better human beings. the assessment of the object or phenomenon To see ahead of us as well as behind us in question. This brings to mind the oft quo we need a rear-view mirror, like the rear-vi ted aphorism found in Kurt Vonnegut’s 32

taidemaalaus 2/2010

work, that we should have the serenity to ac economic crisis has hit a considerable propor cept things we cannot change, the coura tion of the upper and middle-class bourgeoi ge to change the things we can, and the wis sie, until the end of last year (2008) the na dom to know the difference. Every crisis can tural player in this particular market. The se be turned into a new opportunity or challenge, cond, and more dangerous in its consequences, which encourages us to change our usual van is determined by the fact that in recent years tage point and start something new. the contemporary art market has been swept Māra Lāce: They do say that a crisis starts over by a wave of a speculative activity, and in people’s minds. And it is purely in people’s because of this works of art have appeared on minds that the low estimation of the functi the market valued at prices much higher than on of culture came into being, as manifested their actual value. The rise of certain artists by the government and socalled ‘social part whose works have, in a very short period of ti ners’, and which so shocked all those who wish me, reached estimates of several millions hid to think about this country (Latvia) and its from view speculative manoeuvrings, very si European system of values in the longer term. milar to those which caused a disaster in the fi Compared with 2008, state funding for the nancial world. Latvian National Art Museum in 2010 will be That in reality capital is still circulating in reduced by 53%. Yet we still have this utopian the art market is testified by the fact that, as wish of continuing to exist, because we have a far as Old Masters and art of the Ottocento is huge responsibility to our visitors. They need concerned, they continue to attain record auc the spiritual nourishment that we can provide tion prices. It seems to me that the interest on with our exhibitions and expositions. The cre the part of certain collectors is moving away ative works of artists produced in the past and from contemporary art towards safer shores. the present are a source of inspiration and self- This factor, could reveal itself to have a nega confidence which helps us to survive. tive impact on the contemporary art market. How to overcome the crisis, each of us as How to get out of it? One natural soluti individuals? We must sort out our thinking, on would be a revision of values, which would not losing sight of long-term goals and simply, establish the true worth of artists and would in good faith, doing what we do best. Each in provide an opportunity for more “secure” pur their proper place. chases. Giancarlo Norese: I have experienced pa I see the role of gallerists as being very im nic attacks, financial crises, energy crises, and portant: they should collaborate in clarifying crises in love. In order to survive I renounced matters and making the market more trans what I had, and counted on the things that re parent. If these factors are present, and the main when you have nothing left any more. economy picks up, at least partially, then there Nothing remains when you have nothing left, may be hope for recovery. except the things that matter. With those you In any case I maintain that the role of art survive until the next crisis. advisory must increasingly assert itself. Being Domenico Sedini: One must distinguish careful to avoid passing fads, which can then among the diverse scenarios of varied nature collapse and run out of steam: it is true that that have colluded together to create the “cri one should not collect artworks for specula sis”. The first and the most banal consists of the tion, but it is moreover true that one should difficulty in one part of the world of collectors not squander money on ill-considered acqui to continue collecting works of art. In fact the sitions.

Taidemaalaus-lehti kiittää Suomen Taideyhdistystä Edvard Richter -apurahasta 2009 ja kuraattori, MA Inese Baranovskaa asiantuntevasta avusta Riiassa keväällä 2010. Taidemaalaus thanks curator, MA Inese Baranovska for assistance in Riga.

The full text of the article has published in visual arts magazine Studija No. 70 (2010)

taidemaalaus 2/2010

– Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla – Taiteilija Jyrki Sodoma Riekki

– Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla – Taidekenttä on oikeamielisten harrastelua, jota pyritään johtamaan niin, ettei mikään vaarallinen ja epäoikea tunkeutuisi läpi. Sama oikeamielisten päällystö vaikuttaa ja nousee vahvana kaikkialla ja kaiken toiminnan alu eella, jossa jumalallinen ihmisapina vain hyö tyään tavoittelee. Taideinstituutioihin on pe siytynyt ja pesiytyy koko ajan enemmän aines ta, joka pyrkii kesyttämään luovuuden ja karsi noimaan taiteilijan. Niin kutsuttu arkitodelli suus toimii jo nyt vapaaehtoisen orjuuden me netelmällä, ja kapitalistisen fasismin siemen itää jo niin syvällä, ettei sitä matti meikäläi nen voi millään tajuta. On turha ihmetellä taidekentän mädän näisyyttä, jos koko yhteiskunta perustuu val heisiin ja kaikki klikit ovat kytköksissä. Kaikki on bisnestä. Kutsuttakoon tätä oikeamielisten ainesta vaikka tässä nyt nimellä: Järjen ääni. Kyseinen aines pyrkii maksimoimaan voitot ja katsoo, ettei vaan toimittaisi hyvän maun vastaisesti. On hyvin tärkeää, että järjen äänen maine ja toimipaikka pysyvät puhtaana ja hy gieenisenä. Jos jotakin vaarallista virusperäistä pääsee livahtamaan lävitse, kuoliaaksi vaikene minen tai asioiden vierestä puhuminen pelas taa kyllä tilanteen. Ohitetaan sisältö ja korva taan se vaikkapa taiteilijan persoonan esittelyl lä tai jauhetaan vaikkapa iästä tai sukupuoles ta; WAU, nämä uppoaa aina! Tämä oikeamielisten joukkohan pesii niin johtoportaassa kuin orjaportaassakin, ja yh 34

taidemaalaus 2/2010

teistä joukon jäsenille on oikein tekeminen ja korkea moraali, sillä heillä on suuri tehtävä. On hyvin tärkeää pitää huolta tavallisesta kan sasta ja tarjota taidekin sopivan kermaisena ja hyvänmakuisena. Ostaminen on tärkeää, ja jostakin tykkääminen tai ei-tykkääminen, se vasta onkin tärkeää! Ei saa missään tapaukses sa olla liikaa rehellisesti pahanhajuisia ja ville jä taidepökäleitä! Mikäli outotaiteen lapselliset viestit pääs tettäisiin yleiseen tietoisuuteen suuremmassa mittakaavassa niin silloinhan olisi riski, että koko kansakunta haluaisi vain leikkiä ja tehdä vähemmän kunnon työtä. Mitä jos nämä vaa ralliset viestit pääsevät ulos museon turvallis ten seinien sisältä, mitä jos luova puuhastelu korvaa politiikan ja leikki ostovimman. Miten käy talouskasvun, pankkilainojen ja maan puolustuksen, kysyy iso herra. Mitä jos kapita lismi viimein päivitetään? Oikeiston nappikauppiaat voivat kuiten kin huokaista helpotuksesta, sillä valtamedia han on heillä jo hyppysissä ja taidekriitikko jo ko talutushihnassa tai muuten kyvytön vapaa seen ja tulosvastuuttomaan ajatteluun. No ar mahdettakoon nyt sentään toimittajaraukko ja, sillä hekin ovat vain aikamme superrikkai den luomien myyttien ja yhteiskunnallisten realiteettien uhreja. Mitä tulee suoranaiseen sensuuriin, jota ta pahtuu mediassa, gallerioissa ja jopa museois sa, tätä hyvin yleistä toimintaa voidaan kut

Samuli Nieminen: Satanic Rituals of Little Bill, 2010, akryylimaalaus lastenkirjan kanteen, 17 x 11 cm. Kuva Samuli Nieminen. taidemaalaus 2/2010

sua yhtään liioittelematta vallan väärinkäytök maa, joka pyrkisi kokonaisvaltaisesti pureutu seksi ja autoritääriseksi sorroksi. Sensuuri, tä maan aikaamme ja yhteiseen sosiaaliseen ym mä julkea rikos, jota järjen ääni toteuttaa ja jo päristöömme? Paikalla voisi olla kansalaisjär ta tuetaan hierarkian huipulta käsin on älyl jestöjä ja puhujia yhteiskunnan eri aloilta kui lisen vapauden räikeää kieltämistä ja rajojen tenkin ilman kuinka menestyt varmasti -luen asettamista kaikkein pyhimmälle alueelle eli toja. Korkeimmalla loistaisi leikkisä taide, joka MIELEN JA SYDÄMEN maaperälle. hirnuisi kuin hullu hevonen ilman hintalap Tiedämme toki (me kaikkitietävät maala pua ja myymisen pakkoa. Tapahtumassa vie rit), ettei ihminen ole vapaa nykyisessä kassa railija ei saisi teosta mukaansa vaan kokemuk konemielenlaatutodellisuudessa vaan vapaut sen, joka jäisi elämään voimakkaana elämyk tamme pyritään riistämään jo mielen antipo senä. Jos tämä myymistapahtuma on todel deillakin. Ei taida siis olla ainuttakaan valtiota, la vielä jonkun mielestä tarpeen, voisiko edes jossa voisi välttyä näiltä julmuuksilta ja kuinka sen rinnalle kehittää jotain hiukan mielen paeta kun riisto ulottuu jo ajatteluun. Kuinka kiintoisempaa kuin tämä nykyinen taskuraho on mahdollista, ettei taiteelle löydy esityspaik jen hankkiminen köyhänmiehen taidetapah kaa, jossa sitä pidettäisiin vapaana ja ajatuksen tumalla? työkaluna, korkeamman kommunikaation vä Ainoastaan taiteella on välineet vapaaseen lineenä? Milloin loppuu riisto ja orjuutus ja keskusteluun mistä tahansa aiheesta, politii koittaa aika, jolloin taide loistaa korkeimmal kan kieli on juopon mongerrusta verrattu la ja kulta ja mammona on vain maantomua!? na sen timanttiseen kieleen. Miksi tätä ei voi Sitä odotellessa on kai paremman puutteessa si hyödyntää isommalla volyymilla ja laajen etsittävä jonkinlaista balanssia sisäisen maan taa mahdollisuuksia sen sijaan että typistetään paon ja vallankumouksen väliltä. maalaus pelkäksi myyntiartikkeliksi? On suo Erilaiset taiteilijoiden järjestöt toimivat rastaan vastenmielistä nähdä maalaukset esi ikään kuin puoliteholla tai unissakävelijän ais tettynä samalla tavoin kuin mitkä tahansa riis tein. Taidemaalariliitolla on resurssit järjestää totuotteet. Vai onko niin, että rivitaiteilija on teosvälitystapahtuma, muttei ajatustenvaihto nykyään pelkkä yksityisyrittäjä, joka laskee tapahtumaa. Teosvälitystapahtuma muistut menestyksensä myytyinä teoksina ja ansioina taa lähinnä torimyyntiä ja pitää huolen, ettei ansioluettelossa. Joko kaikki haisevat ja räävä kansan tarvitse odottaa maalareiltaan mitään suiset maalarit on tapettu sukupuuttoon? kovin radikaalia esillepanoa tahi sanomaa. To Oi järjen ääni en armoa pyydä, en oikeut ki maalauksen voima tyylisuuntien kaikki ta, on aika taistelun! Kerronpa siis teille, jot ne monimuotoisuuksineen on täysin riittävä ka tahdotte pitää langat käsissänne ja manipu kommunikaation väline, mutta tällä tavoin se loida taiteilijat tuottamaan hyödykkeitä ku ei saa arvoistansa kohtelua. Eikö taidemaala ten muunkin kansan, että tuo tyyppi nimeltä rimme muka haluaisi järjestää jotakin uutta ja Taide ei tee leipätyötä. Hän ei ole järkevä vaan erilaista, unohtaa vanhat kaavat ja sotkea hie palavasieluinen paskiainen ja jonka jälkeläi man pakkaa? nen on villi lapsi helvetistä. Tämä lapsi on itse Miksei siis ensi vuonna perinteisen teosvä päinen ja leikkii millä leluilla tahtoo ja milloin lityksen sijaan/lisäksi järjestettäisi tapahtu tahtoo. Tämän lapsen nimi on Vapaus.

taidemaalaus 2/2010

GALLERIA KATARIINA 9.6.–27.6.

Sabrina Harri & Yannick Franck HALO – installaatioita ja valokuvia

30.6.–18.7.

Maija Lempiäinen Nyrén akvarelli, puupiirros, carborundum, öljy akryyrille

21.7.–8.8.

Hanna Oinonen Documents – teoksia

11.8.–29.8. Tero Annanolli, Jari Järnström, Elina Sarlin, Anniina Vainionpää maalauksia ja grafiikkaa 1.9.–19.9.

Kimmo Ojaniemi veistoksia ja reliefejä

22.9.–10.10. Sibundoy-taiteilijaryhmä Gun Holmström, Juan Recaman, Domingo Cuatindioy, William Agreda

w w w.helsing intait eil ijaseura.f i Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16 KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677 säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi

XV MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT

KAUHEA ILO Katri Kuparinen:Sarjasta Näkymättömiä naisia

30.6.–18.7. Maija Lempiäinen Nyrén

Kuraattori Annu Vertanen Avoinna 13.6.–22.8.2010 joka päivä 11–18. Mäntän kuvataideviikot Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä 044 259 9194, www.mantankuvataideviikot.fi taidemaalaus 2/2010

29.8.

U P I K

Tilo Baumgärtel: Über die Vorstellung, 2008 Courtesy Galerie Kleindienst

Kari Vehosalo: Avaus I, 2008 (yksityiskohta)

16.6.-

15.9. – 28.11.2010

HILJAINEN VALLANKUMOUS keravan taidemuseo

Maalauksia ja valokuvataidetta Leipzigista

2010 – 20 v.

www.keravantaidemuseo.fi

miksi mies menee menojaan?

Mistä tunnet kelpo kirjapainon? Auttaa Palvelee Arvostaa Osaa Joustaa Nämä ovat ne viisi ominaisuutta, jotka mainitaan toistamiseen, kun Painohämeen asiakkailta kysytään heidän perustelujaan painopaikan valinnalle.

miksei mies mene minoaan? sohvaperunan tarvikeliike w w w . m i n o a . f i 38

taidemaalaus 2/2010

PA I N O H Ä M E paino luonnollisuudella

Somerotie 2 33470 Ylöjärvi 010 422 5800 www.painohame.fi

NELIMARKKA-MUSEO Etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo

9.5. – 26.9.

TAITEEN TIEN KULKIJA Eero Nelimarkan taiteilijamatkat

3.6. – 1.9. Jan-Erik Andersson, Lehtitalo

RAKENTAJAT

9.10. – 12.12. VALOA – LJUS Visuaalisten taiteiden aluenäyttely 2010 Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa

Taiteen talot ja tilat 4.6.-12.9.2010

Jan-Erik Andersson, Mari Arvinen, Antti Immonen, Petri Kaverma, Antti Pussinen & Martta-Kaisa Virta

Työpajatoimintaa ryhmille ja työyhteisöille • Opastetut näyttelykierrokset • Tarjotinta kantava nainen -rooliopastus • Konsertteja, yleisöluentoja, seminaareja, tilavuokrausta • Museokauppa Neljän markan putiikki • Kesäkahvio Café de Nelimarkka • Kansainvälinen Nelimarkka-residenssi Pekkolantie 123, 62900 Alajärvi | p. 06 557 2129 Avoinna ti – pe 11 – 17, la 12 – 16, su 12 – 17. Muina aikoina sopimuksen mukaan. Pääsymaksu 5 / 3 euroa. toimisto@nelimarkka-museo.fi | www.nelimarkka-museo.fi

Kauppakatu 35 p. (017) 182 633 www.taidemuseo.kuopio.fi ti-pe 10-17, ke 10-19, la-su 11-17, ma suljettu

MEMORIAL Markku Haanpään teoksia museon ulkoalueella

1.7.–5.9.2010

Tämä matka! & Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma –28.11. STUDIO Jiri Geller 11.6.–12.9. PIMIÖ Factory of Found Clothes (RU), 11.6.–12.9.

ELINA JUOPPERI Kaikki kielen puhujat -30

Opastukset su klo 13 ja 15 sekä ti klo 17.30. Avoinna ti–pe klo 11–19, la–su klo 11–17.

TURUN TAIDEMUSEO Aurakatu 26, Turku, (02) 2627 100 www.tornio.fi/aine, ti–to 11–18, pe–su 11–15

taidemaalaus 2/2010

Klaus Kopu: Huonosti nähty, akryyli- ja öljyvärimaalaus kankaalle, 260 x 260 cm, 2009

• • • • • •

2.6.–24.6.

KLAUS KOPU

30.6.–25.7.

NASTJA RÖNKKÖ

28.7.–15.8.

PILVARI PIRTOLA

18.8.–5.9.

IIDU TIKKANEN

8.9.–26.9.

JARI JULA

29.9.–17.10.

PIRKKO RANTATORIKKA

maalauksia

maalausinstallaatio

maalauksia

tm•galleria

Avoinna: ti–pe 11–17, la 11–16, su 12–16 Taidemaalariliitto, Erottajankatu 9, sisäpiha, 00130 Helsinki tmgalleria@artists.fi, 09 6811 0515, www.painters.fi

LIMINGAN TAIDEKOULU

Lukuvuosi 16.8.2010 – 20.5.2011

KUVATAIDE-, VAPAA-, SARJAKUVA-, JA VALOKUVALINJA AVOIN YLIOPISTO suunnitteilla 10 – 11:

. taidehistoria ja kuvataide

KESÄKURSSIT 2010 7. – 11.6. 14. – 18.6. 12. – 16.7.

Lasten ja nuorten kuvataidepaja Lasten ja nuorten kuvataidepajan jatkokurssi Akvarelli-, grafiikka-, öljymaalaus-, digivalokuva-, piirustus- ja butotanssi-kurssit

Lisätiedot ja ilmoittautumiset

kotisivuiltamme ja opistolta: puh. 08 514 5700; toimisto@limingantaidekoulu.fi tai os. Limingan Taidekoulu, 91900 Liminka. www.limingantaidekoulu.fi 40

taidemaalaus 2/2010

271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

FRIMODIG OY TÄYDELLINEN KEHYSTYSPALVELU Frimodig-Kehys, Annankatu 20 00120 Helsinki, puh. (09) 605 356 frimodig@kolumbus.fi www.frimodigkehys.fi

RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

TIETO PARANTAA VALOKUVAN TERAPEUTTINEN VOIMA Ulla Halkola, Lauri Mannermaa, Tarja Koffert, Leena Koulu (toim.) Kirjassa esitellään valokuvaterapian teoreettista taustaa ja käytännön menetelmiä kuten omaelämäkerrallisten kuvien katsomista, uusien kuvien ottamista ja symbolisten kuvien käyttöä. Valokuvaterapia soveltuu sekä ennaltaehkäisevään työhön että hoito- ja kuntoutustyöhön. 1. painos 2009, 256 s., ISBN 978-951-656-250-9

TAIDETERAPIAN PERUSTEET Mimmu Rankanen, Hanna Hentinen, Meri-Helga Mantere Taideterapiassa kuvallista ilmaisua käytetään hoidon, kuntoutuksen ja ennaltaehkäisyn osana, mutta se palvelee myös henkilökohtaista kasvua. Terveydenhuollon ja sosiaalityön lisäksi kirja soveltuu kasvatukseen, seurakuntatyöhön ja liike-elämään. 1. painos, 2007, 216 s., ISBN 978-951-656-292-9 Sh. 36 €

Sh. 54 €

Saatavina Duodecimin verkkokaupasta: http://verkkokauppa.duodecim.fi ja kirjakaupoista kautta maan. www.duodecim.fi/kustannus

taidemaalaus 2/2010

VASTAA JA VOITA Vuosittaiset valtakunnalliset taidemuseopäivät järjestetään 4. – 5.10.2010 Tampereella. Päivien teema on Museot ja media. Yleisökysymyksemme on: Mikä on sinun mielestäsi medianäkyvyyden merkitys kuvataiteelle taiteilijan näkökulmasta? Lähetä vapaamuotoinen vastauksesi kirjallisena 31.8.2010 mennessä Taidemaalariliittoon (Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki) tai sähköpostilla osoitteeseen taidemaalausprojektit@gmail.com. Toivottavaa on, että merkitset vastaukseesi toimitko ammattitaiteilijana tai oletko esimerkiksi harrastajataiteilija. Vastaajien kesken arvotaan korkeatasoista sarjakuvakirjallisuutta: Tammen laadukkaita manga-kirjoja.

Taidemaalauksen voi tilata Vuonna 2010 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosikerran hinnan 20 eu roa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mer kitse maksun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan ni mi ja osoite (katuosoite, postinumero ja -toimipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Jos haluat tilata lehden kes totilauksena, merkitse viestikenttään ”kestotilaus”. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaattisesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaalaus@ artists.fi. Numerot 1/08 ja 2/08 maksavat 4 euroa, 1/09, 2/09 ja 3/09 maksavat 5 euroa kappale (+ toimitusku lut). Vanhoja numeroita voi selailla maksutta verkkopal velu Issuun sivuilla (http://issuu.com). Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleis tajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvataiteilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdes tä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnalli nen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja ku vataiteilijoiden aseman parantamiseksi. 42

taidemaalaus 2/2010

REPIN-INSTITUUTIN

KUVATAIDEKOULUTUS 2010 – 2011

Ainutlaatuinen klassisen kuvataiteen koulutus 48 op Kotkassa 30.8.2010 – 20.5.2011. Porvoossa ja Kotkassa: .Kesäkurssit Maisemamaalaus Edelfeltin miljöössä 9. – 13.6.2010 ja 7. – 11.7.2010. . Muotokuvamaalaus Kartanossa 4. – 8.8.2010. . Haikon Maisema-ja asetelmamaalaus

Kotkassa 16. – 27.8.2010.

Lisätietoja: Aleksandra Hintsala / gsm 040 595 5893 / Kymenlaakson kesäyliopisto, Metsontie 41, 48220 Kotka. www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi www.repininstituutti.nettisivu.org Yhteistyössä: Kotkan kaupunki, Pietarin Kuvataideakatemia, Kymenlaakson kesäyliopisto, Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahasto ja Haikon Kartano.

taidemaalaus taidemaalariliitto

Ilmoitukset Taidemaalauksessa 2010 Aikataulu

taidemaalaus 3/2010 ilmestyy lokakuussa. Ilmoitusaineistot 31.8.2010. taidemaalaus 4/2010 ilmestyy joulukuussa. Ilmoitusaineistot 29.10.2010.

Lehden julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu http://www.painters.fi

Painos Ilmoitukset Aineistot

3 500 kpl

Kotisivut

http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com > Hae nimellä Taidemaalaus http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä

Lehden sihteeri Eeva Kilpinen, puhelin 09 6811 0574 (ma–to 9 – 17) sähköposti taidemaalaus@artists.fi sähköposti taidemaalaus@gmail.com (isot tiedostot, kuvat jne.)

taidemaalaus 2/2010

ELLEN THES LEFF

ELLEN THESLEFFIN HENKI -SEMINAARI LAUANTAINA 7.8.2010 KLO 11.30–16.30 PEKKALAN KARTANOSSA

ELLEN THESLEFFIN HENKI -SEMINAARIN OHJELMA 11.30

Seminaarin avaus Ellen Thesleff ja Pekkalan kartanon sali Professori Ville Lukkarinen

Elämäntanssi: Ellen Thesleffin liike- ja tanssiaiheet Taidehistorioitsija, FM Hanna-Reetta Schreck

PAIKKA HINTA ILM

Pekkalan kartano, Pekkalantie 70, 34450 Jäminkipohja, Ruovesi 15 euroa 30.7.2010 mennessä www.tampereenkesayliopisto.fi tai 03 223 8433

Seminaarin järjestää Tampereen kesäyliopisto. Serlachius-museo Gösta (Joenniementie 47, Mänttä) tarjoilee erikoiskattauksen Ellen Thesleffin teoksia. Seminaaripäivänä museo aukeaa vierailijoille poikkeuksellisesti jo klo 9.30. Museo avoinna normaalisti tiistaista sunnuntaihin elokuun loppuun klo 11–18, puh. 03 488 6800.

Puupiirrostekniikan vaikutus Ellen Thesleffin tuotantoon Kuvataiteen maisteri, HuK Kukka Paavilainen

13.50

kahvitauko

ELLEN THESLEFF -TEEMAVIIKKO

14.30

Valo maisemamaalauksessa Taidemaalari Carolus Enckell

Ellen Thesleffin maisema nykytaiteilijoiden maalauksissa Kuvataiteilija Markus Tuormaa

Seminaari on osa Ellen Thesleff -teemaviikkoa, jonka muita tapahtumia ovat mm. taiteilijasymposium, symposium-taiteilijoiden kuvataidenäyttelyt ja maisemamaalauskurssi harrastajataiteilijoille. Lisätietoja www.painters.fi/thesleff

16.30 Seminaarin päätös Seminaarin puheenjohtajana toimii taidemaalari, TaM Tiina Lamminen.

Viljamakasiinissa (Ruovedentie 5) Ellen Thesleff -symposiumin taidenäyttelyn avajaiset lauantaina 7.8. klo 17.

Yhteistyössä Käy kylässä -hanke, Pirkanmaan taidetoimikunta, Ruoveden kunta, Ruoveden Taideyhdistys, Serlachius-museot, Svenska kulturfonden, Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehti, Tampereen taidemuseo – Pirkanmaan aluetaidemuseo

ELLEN THESLEFF

TEEMAVIIKKO RUOVEDELLÄ 29.7. – 8.8.2010 PEKKALAN KARTANOSSA