Page 1

taidemaalaus taidemaalariliitto

2/2011

6 euroA

Näin sen tein akvarelli soi minusta tuntuu, ettei saa olla liikaa sääntöjä


Kuva: Johanna Åkerberg, 2011

TAIDEMAALARILIITON TEOSVÄLITYS 2011 TAPAHTUMAN YHTEISTYÖSSÄ MUKANA

www.intrum.fi


pääkirjoitus

taidemaalaus

Tiina Lamminen

Numero 2/2011 Neljäs vuosikerta julkaisija

Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B

00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574 faksi 09 6811 0550 www.painters.fi päätoimittaja

Tiina Lamminen

punaviiva, siniviiva

puhelin 050 3646 674 tiina.lamminen@artists.fi

toimituskunta

Terhi Aaltonen, Jari Jula,

Olen niin iloinen, että suomalaisilla on hyvä usko itseensä. Kär­ sivällisyyttä luottaa omaan peliin ja toimia itseohjautuvana tiiminä. Pit­ kään jääkiekko-ottelut hävittiin etukäteen tai viimeistään peliajan viimei­ sillä sekunneilla. Kapteeni Mikko Koivulla on myötäluova mieli, hän joh­ taa joukkoaan uhrautuvasti, luomalla aktiivisesti tilaa toisille.

Tiina Lamminen, Leena Kangas, Jukka Pohjola lehden sihteeri

Eeva Kilpinen ilmoitusmyynti

Oppimisessa uskotaan suoritusten määrään: kun olet toistanut kymme­ nentuhatta kertaa ilmaveivin, lämärin, hypyn ja eleen, sinä osaat sen ja olet siinä hyvä. Hyvän suorituksen on ajateltu olevan universaalisti tunnistet­ tava. Lisäksi huippusuorituksessa on itseluottamusta ja tekemisen iloa. Liiallinen voiton tavoittelu sitoo tarkkaavaisuutta itse suorituksesta.

Taidemaalaus 3/2011 ilmestyy lokakuussa 2011, aineistot elokuun loppuun mennessä.

Urheilun ja taiteen erottaa toisistaan kilpailu.

Tiedot lehden ilmoitusaikataulusta ja hinnoista löytyvät osoitteesta www.painters.fi/tmjulkaisu.html tai ne voi tilata numerosta 09 6811 0530.

Kilpailussa on säännöt, joiden avulla ratkeaa paremmuus: lopputulos on yleensä kiistaton tai vähintäänkin läpinäkyvä. Taiteessa samanlaisia sään­ töjä ei ole. Paremmuutta voi perustella, mutta ehdotonta perustelua ei voi olla. Taiteen tekijän ja katsojan pitää sietää epävarmuutta, hyväksyä ettei loppuratkaisua ole.

Taidemaalaus on Kultti ry:n jäsen. KANSI

Hideyuki Igarashi, lue lisää s. 43. painos

2 700 kpl

Tampereella 1.6.2011 Taidemaalari Tiina Lamminen Päätoimittaja

ulkoasu Jaana Teräväinen paino Painohäme Ylöjärvi 2011 kirjain

Garamond Premier Pro paperi

Galerie Art Gloss 250 g (kansi) Galerie Art Gloss 170 g (sisäsivut) issn 1797-349x

taidemaalaus 2 /2011

3


Ville Laaksonen: Pidättekö Chopinista? 2010, öljy- ja akryylimaalaus kankaalle, 230 x 270 cm. Kuvaaja Ville Laaksonen. 4

taidemaalaus 2 /2011


Täällä on kulttuuri KUIN kotonaan Kuvataiteilija ja kuraattori Ville Laaksonen

Täällä on kulttuuri KUIN kotonaan Artikkeli perustuu haastatteluun, jossa Turku 2011 ohjelmajohtaja Suvi Innilä, Tai­ tei­lijaseura Arte ry:n puheenjohtaja, kuvatai­ teilija Jari Kallio, Turun Taiteilijaseuran pu­heenjohtaja, kuvataiteilija Nana Her­mu­ nen sekä turkulaistunut taidemaalari Heikki Marila pohtivat tilannetta vuoden alussa. Nana Her­mu­nen: Ensi ajatukset kulttuuri­ pääkaupunkivuodesta olivat omaan taiteelli­ seen työskentelyyn liittyviä toiveita ja odotuk­ sia. Oletin, että paikalliset kuvataiteilijat pää­ sevät esille. Paikallisten taiteilijoiden suurim­ mat haaveet ovat kuitenkin laantumassa. Suvi Innilän mukaan Turku 2011 esittelee turkulaista sekä suomalaista kulttuuria ja sen parasta osaamista muulle maailmalle. Kyse ei kuitenkaan ole vain nykytilan esittelemises­ tä. Kulttuuripääkaupunkinimitystä ei anne­ ta kaupungille siksi, mikä se jo on, vaan siksi, miksi se aikoo tulla. Jari Kallio: Ei näissä juhlissa taiteilijat pää­ se hurjastelemaan, eikä se liene tarkoituskaan. Turku 2011 virallisen ohjelman ei ole tarkoi­ tus olla kattava kuvaus tarjolla olevasta taitees­ ta.

minen. Päätavoitteista kulttuurihyvinvointi on noussut erityisen tärkeäksi: miten taide ja kulttuuri voivat tehdä ihmiselle ja ympäristöl­ le hyvää. Laajan näkökulman painottaminen ja laa­ jempien taideyleisöjen tavoittelu vaikuttaa vä­ hentävän taiteen elitistisyyttä. Samalla useat kuvataiteilijat jäävät ilman kulttuurivuodel­ ta odottamaansa lisänäkyvyyttä ja taloudellis­ ta tukea. Nana Her­mu­nen: Kuvataide on jäänyt hie­ man jalkoihin. Kunhan eivät marginaalissa ole­vat taiteilijat jäisi jättihankkeiden katvee­ seen. Suuria yleisöjä saadaan kenties liikkeelle, mutta auki jää, kantavatko vaikutukset myös sinne, minne raha ei ole mennyt? Kulttuuripääkaupunki tarjoaa oivan näkö­ kulman taiteen laajempaan yhteiskunnalliseen tilaan, jossa taiteelle kohdistuu odotuksia ja mahdollisuuksia. Nana Her­mu­nen: Taiteen omaksuminen merkittävänä osana henkistä hyvinvointia oli­ si hieno homma. Toivon tämän kasvavan sel­ laisiin mittoihin, että kaupunki ratkaisee vuo­ sikymmeniä muhineen työhuoneongelman. Taiteen mitta

Maksava ja hyvinvoiva yleisö Kulttuuripääkaupunkivuoden lähtökohtia ovat muun muassa kulttuurin laajan ymmär­ täminen ja uusien kohderyhmien houkuttele­

Kulttuurin kentällä taide on osa laajempaa ko­ konaisuutta, jonka toiminnan motiivit ovat yhteiskunnalliset. Tätä kulttuurista toimintaa mitataan ja taidemaalaus 2 /2011

5


ana­lysoidaan. Mitattavuus on myös vaatimus tuottavuudesta ja hyödyllisyydestä.

teellisesti haastavia ja uutta luovia, ainutlaatui­ sia kokonaisuuksia. Suvi Innilä: Joskus hyvää voi tehdä ajattele­ maan haastava, alkuun jopa ärsyyntymään saa­ va taideteos, jos se lopulta avaa kokijalleen uu­ sia näkökulmia. Kallio on enemmän kiinnostunut Turku 2011 lieveilmiöistä. Hänen mukaansa hank­ keen reunamilla syntyy uutta ajattelua ja idea­ rikkaita toteutuksia. Moottoriksi ei tarvita mittavia tuotantokoneistoja, vaan sisältö syn­ tyy tarpeesta tehdä taidetta. Jari Kallio: Turku 2011 on varmasti synnyt­ tänyt jo monenlaista ajatuksenvaihtoa. Kun il­ massa on jännitteitä, tapahtuu yllättäviä asioi­ ta. Tarvitaan vastavoimia aiheuttamaan liiket­ tä. Turku 2011 -ohjelmassa korkeatasoinen tai­teen tekeminen on ytimessä, mutta käsi­ tyk­siä kulttuurista elitistisenä ja harvo­jen jutt­una on tietoisesti haluttu murtaa. Kult­ tuuripääkaupungissa keskitytään paljolti mat­ kai­luun ja suureen yleisöön ja se näkyy hanke­ valinnoissa ja mainonnan linjauksessa.

Heikki Marila: Toivottavasti vuosi ei lisää kulttuurivihamielisyyttä tulevan taloudelli­ sen tappion myötä tai lisää kulttuurin ja jon­ kin muun asian vastakkainasettelua. Yhteiskunnallisesti aktivoivan ja osallista­ van taiteen korostaminen on yksi kulttuurin kentällä voimakkaasti vaikuttavista suuntauk­ sista. Taiteen luonteeseen kuuluu myös, että se kommentoi vallalla olevaa kulttuuria, taidekä­ sityksiä ja yhteiskunnallista ajattelua. Taide on tapa jakaa kokemuksia ja elämyksiä. Heikki Marila: Taiteen ja kulttuurin kent­ tä on muuttunut, ja toivottavasti se muuttuu edelleen. Vaikka elämysteollisuus eräänä myö­ häiskapitalismin muotona herättää epäilyksiä, en moralisoi suurten kulttuuriyleisöjen tavoit­ telua. Kuvataide on Suomessa marginaalissa ja taiteilijalle positiivista, jos taide saa väkeä liik­ keelle. Yleisilmapiirissä on kulttuurimyönteisyyt­ tä. Kulttuuria ei nähdä vain ylimääräisenä ku­ lueränä, vaan yhä enenevästi keskeisenä, yh­ Nana Her­mu­nen: Ehkä 2011 herättelee teiskunnan kaikkia pilareita läpäisevänä toi­ kokijoitaan jatkamaan kulttuuritapahtumi­ mintana. en ja taiteen parissa. Mielenkiinnolla odotan Virallista ohjelmaa tutkiessa huomaa, että Turun yliopiston tutkimusta vaikutuksista kulttuurin alle mahtuu melkein kaikki. ”Tää­ pitkällä tähtäimellä. Tarkastelujakso ulottuu llä on kulttuuri KUIN kotonaan”, kuten eräs vuoteen 2016. kulttuuripääkaupungin mainoksista miljoo­ Jari Kallio: Viihdekulttuuri on ajanvietettä, nahankeen, kulttuurikeskus LOGOMOn kyl­ jonka päällimmäinen tarkoitus ei ole vaikut­ jessä julistaa. Toisen suurrakennushankkeen, taa kokijaan erityisen syvällisesti, vaan pitää uuden T-Sairaalan kyljessä kerrotaan: ”Kult­ tyytyväisenä ja johdattaa mainostauolle. tuuri paranee pian”. Kuvataiteilijan kannalta Vertailun vuoksi kokemus Berliinistä, jossa saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, että kulttuu­ kolmen tunnin galleriakierros saa aikaan äh­ ri on jotain muuta, kuin se mitä hän luonnol­ kyn. Tarjolla on 3D anaglyyfisiä maalauksia, lisesti tekee. tulosteinstallaatioita, provokaatiota ja niin teoreettisen tuntuisia töitä, että kirjastoon oli­ si hyvä suunnata. Erityisyyden tavoittelun kes­ Kaikkea kaikille kellä, uutuuden viehätyksen päätyttyä, rehel­ Innilän mielestä on tärkeää, että helposti lä­ lisyys nousee arvonsa. Se mitä minulle jää kä­ hestyttävien sisältöjen lisäksi löytyy myös tai­ teen on se, minkä koen aidoksi.

.

6

taidemaalaus 2 /2011


Tor Arne – Maalauksia vuosilta 1978 – 2010 EMMA – Espoon modernin taiteen museo 4.3.– 12.6.2011

Tor Arne: Maalaus, 2004 – 07, vesiväri paperille, 37 x 60 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen. EMMA – Espoon modernin taiteen museo julkaissut näyttelyyn liittyen kaksikielisen taidekirjan: Tor Arne, toim. Timo Valjakka, Parvs Publishing, Helsinki 2011. taidemaalaus 2 /2011

7


INTOHIMONA IHMINEN Kuvataiteilija, vapaa kirjoittaja Marja-Liisa Torniainen

INTOHIMONA IHMINEN Opiskelijana Zsusza Demeter työskenteli Budapestin taidemuseossa. Zsusza käy tänäänkin vuoropuhelua taidehistorian kanssa. El Creco, Rembrandt, Velázsquez ja Bonnard ovat hänen lempitaiteilijoitaan. Joukosta ei löydy abstraktia maalaria - kuten ei abstraktia teosta hänen omasta tuotannostakaan.

Zsuzsa Demeter syntyi 1.4.1956 Bu­da­ non ydin. Mielenkiintoiset kasvot herättävät pestissä, mutta hän ei ole aprillipila, vaan Demeterin maalarinvietin. Maalaukset synty­ oman arvonsa hyvin tunteva taidemaala­ vät aina elävästä mallista. ri. Taiteilijalla on elämässään ollut vain kak­ Viralliset muotokuvat ovat ensisijaises­ si osoitetta: ensimmäinen Pestissä ja toi­ ti öljymaalauksia, mutta Tampere-talon en­ nen Ateljeetalossa Tampereen Kalevassa. simmäisten johtajien Kaarina Suonion ja Muutto Suomeen vuonna 1987 oli shokki. Carl Öhmannin vuonna 2010 valmistuneet Sosialistisen Unkarin hyviä puolia olivat ol­ muotokuvat ovat akvarelleja. Lisäksi taiteili­ leet halvat ja runsaat kulttuuripalvelut, teat­ ja maalasi Suonion ehdotuksesta julkistamis­ teri, elokuvat ja konsertit. Näihin Suomessa ei tilaisuutta varten kolmekymmentäkolme pie­ enää ollut varaa. nempää, vähemmän virallista muotokuvaa ta­ Myös ystävät jäivät Unkariin ja uusien lon henkilökunnasta. suhteiden luominen vei aikaa. Suurkaupunki Vuonna 2003 Zsuzsa Demeter aloitti ku­ vaihtui välillä liiankin hiljaisten suomalaisten vasarjan Kyllikistä. Ihminen katsoo näissä ak­ seuraan. Kielimuurin vähittäinen murtuminen varelleissa suoraan toista ihmistä. Mallin ka­ muutaman vuoden suomen opintojen jälkeen raktääri on tavoitettu tarkasti. Säveltäjä Arvo auttoi sopeutumista. Demeter maalaa pääasi­ Pärt on sanonut, ettei taiteessa ole mahdol­ assa akvarelleja ja öljymaalauksia. Kuvantekijä lista ottaa edistysaskeleita samoin kuin tie­ kuljettaa melkeinpä aina mukanaan akvarel­ teessä. Olen samaa mieltä: taiteessa voi vain listin kenttävarustusta. Akvarelli on Zsusza mennä syvemmälle ja kokea herkemmin. Demeterille tapa merkitä muistiin ohikii­ Maalauksissaan Kyllikistä Zsusza Demeter täviä hetkiä. Näitä maalauksia on kertynyt pääsee pinnan alle ja tavoittaa elämän pohja­ opiskeluajoilta lähtien lapsista, naapureis­ sykkeen. ta ja vieraista, pihamiljööstä, maisemasta ja arkkitehtuurista. Laskoksien alta löytyy ihminen Ihminen kasvoista kasvoihin Punaisena lankana Zsusza Demeterin maa­ lauksissa on ihminen. Muotokuvat ystävistä, kollegoista, perheenjäsenistä, naapureista, ai­ kalaisista ja merkkihenkilöistä ovat tuotan­

8

taidemaalaus 2 /2011

Zsuzsa Demeter kertoo uransa alkuaikojen maalaus­ten syntyneen innostuksesta kuva­ ta niiden vaatteiden laskoksia, joihin hänen henkilönsä olivat kääriytyneet, melkeinpä pii­ loutuneet. Tilanne, missä taiteilijalla on elä­ vä malli, on vaativa. Kyseessä on kahden ih­


Zsuz­sa Demeter: Kyllikki, 2004, vesiväri, tussi paperille, 40 x 28 cm. Kuvaaja: Zoltán Kakuszi.

misen, kahden erilaisen maailman, kohtaami­ ollakseen taidetta tulisi olla skandaali. Näin nen. Työn alkuun taiteilijaa inspiroi monasti joskus onkin, kun taiteilija puhkoo joitain yh­ pieni, visuaalisesti herkullinen yksityiskohta. teiskunnan mätäpaiseita. Useammin skandaa­ Hyväntahtoinen ironia on Demeterille tyypil­ li on kuitenkin vain toimittajien kriitiikitön­ linen suhtautumistapa mallien inhimillisten tä ilottelua taikka taiteilijan tapa ”päästä lä­ ulottuvuuksien edessä. pi”. Skandaali sinänsä ei tee mistään taidet­ Akvarelleissaan hän käyttää alla prima-tek­ ta. Sen ymmärtääkseen tarvitsee vain hiljen­ niikkaa, maalaa työnsä kerralla hyvin pingote­ tyä, keskittyä ja antaa kuvan puhua, katsoa tulle ja kupruilemattomalle pohjalle. Niissä on Rembrandtin piirroksia, katsoa zen-maala­ zen-mestareiden tekniikkaan verrattavaa osu­ rei­den tyhjän tilan käyttöä ja – katsoa Zsuz­sa matarkkuutta. Demeterin akvarellisarjaa vanhan naisen elä­ Usein toistetaan fraasia siitä, että taiteen mästä!

.

Teksti perustuu Zsuzsa Demeterin haastatteluihin syksyllä 2010 ja keväällä 2011 sekä keskusteluihin vuosina

2003 –  2011.

taidemaalaus 2 /2011

9


AKVARELLI SOI Kuvataiteilija Marja Hakala

Akvarelli soi Taidemaalari Erkki Hirvelä toteaa, et­ tä akvarelleja on maalattu kautta historian. Akvarelli muuntuu hyvin erilaisiin tyylisuun­ tiin. Erkki Hirvelälle itselleen vesiväri on ollut ensisijainen maalaustekniikka koko hänen tai­ teilijauransa ajan. Kuvataideakatemiassa Hirvelän opetta­ 10

taidemaalaus 2 /2011

ja Tapani Raittila arvosti piirustustai­ toa. Hirvelä näkee, että piirtäminen on ryt­ mil­­lisesti samankaltaista vesivärimaalauk­ sen kanssa. Valon ja värin leikki; impressio­ nistit ja koloristit innoittivat nuorta maala­ ria. Erkki Hirvelästä tuli ”ranskalainen ilmai­ sun” kannattaja. Ystävä, taidemaalari Carl


Erkki Hirvelä: Punainen, 2010, akvarelli paperille, 25 x 35 cm. Kuvaaja Tomi Aho.

Wargh opiskeli Hirvelän kanssa samaan ai­ kaan Kuvataideakatemiassa. Molemmille tai­ teilijoille piirtäminen oli tärkeää ja myöhem­ min he ovat maalanneet paljon yhdessä – vesi­ värillä molemmat. Maalauksen aiheista Hirvelän tuotannossa Ihmisen kuvaaminen, asetelmat, abstraktiot, maisema ja ympäristö ovat vaihdelleet Erkki Hir­ve­län taiteen motiiveina. Henkilökuvat ovat olleet keskeisiä. Venä­ läi­nen akvarellisti Andrei Mylnikov opetti Hirvelälle imeytystekniikan, jolla saa pehmei­ tä liukumia muotokuviin. Paperi kostutetaan sienellä ja vesi imeytyy tasaisesti paperiin, sit­ ten pinnan annetaan vähän kuivahtaa, mut­ ta kosteus paperin sisällä imee väriä maalaa­ misen ajan. Tekniikka synnyttää kauniin peh­ meän jäljen, mikä sopii hyvin henkilökuviin – miksei myös abstraktioihin. Abstraktiot mahdollistavat kokeiluja. Sel­ keät pinnat ja niiden väliset suhteet antavat ilmaisulle voimaa. Hirvelä maalaa useita vä­ ri­kerroksia ja vaihtelee niiden värisuhteita. Muo­to on tärkeä. Joskus hän lisää maalauksiin symbolistisia merkkejä ohuella siveltimellä. Musiikilla, Bachista Piazzolaan, on Erk­ki Hirvelälle suuri merkitys. Vivaldia ja Bartolia taiteilija kuunteli 2000-luvun al­ kupuolella. Viimeisimpien abstraktien maala­ usten siivittäjinä Hirvelälle ovat olleet muun muassa sopraano Soile Isokoski ja bassoba­ ritoni Juha Uusitalo. Musiikin merkityk­ sestä kertoo sekin, että koti-ateljeen avajaisten yhteydessä on säännöllisesti niin musiikkiesi­ tyksiä kuin konsertteja. Maiseman rytmi näkyy Hirvelän monis­

sa teoksissa. Hän on maalannut merta ja ran­ nikkoa eri valaistuksissa. Lohtajan dyynit ovat siirtyneet paperille useaan kertaan. Oivallus ympäristöstä voi tapahtua salaman lailla. Het­ kellinen impressio synnyttää voimakkaita tun­ teita. Vesi, aallot, rannan puut, hiekka, kaikki luonnon elementit antavat voimaa. ”Kun ateljeessa ei suju, tarvitsee vain avata ikkuna, sieltä tulee happea ja elämä virtaa si­ sään”, toteaa Hirvelä. ”Ei se ole monimutkaista, se on suoraa ko­ kemusta.”

Taidemaalari Erkki Hirvelällä (s.1937) on valoisa, arkkitehti Jyrki Kalkkeen suunnittelema ateljee kotitalon yhteydessä Jämsässä, Keski-Suomessa.

Maalaaminen on ilo Kokeneena opettajana Erkki Hirvelä neuvoo aloittelijoita, että kannattaa hankkia heti hy­ vät välineet: korkealuokkainen paperi ja peh­ meä ja jäykkä sivellin. Imevä paperi on perusta vesivärityön onnistumiselle. Sopivien välinei­ den ja tekotavan löytäminen on jokaiselle hen­ kilökohtaista. Jokaisella on oikeus omaan per­ soonalliseen ilmaisuun. Akvarelli on Hirvelälle ilon leikkiä. ”Maa­ laa­minen ei ole tosikkomaista.” Joskus taitei­ lija voi purskahtaa nauruun maalaamisen an­ ta­man puhtaan ilon vuoksi. Akvarelli tuo va­ pau­den – maalaamisen vapauden, mutta myös tunnetilojen käsittelyn vapauden. ”Jos on mie­ li musta, maalatessa tulee parempi olo. Hen­ kinen puoli on koko ajan mukana. Ak­va­rel­ lissa on sielu.” Maalauksia on kertynyt monta salkullista. Taiteilija ei ole kiinnostunut retrospektiivises­ tä näyttelystä, vaan hän haluaa mieluummin sukeltaa uuteen. Eri aikakausina valmistuneil­ la teoksilla on kuitenkin kysyntää. Hyllystä löytyy – toistaiseksi.

.

Taiteilijapolitiikassa aktiivisesti toiminut Hirvelä on ollut mm. Taidemaalariliiton puheenjohtaja 1986 – 1990., hän on ollut perustamassa Ateljeesäätiötä ja toiminut sen puheenjohtajana

1989 – 1997. Hirvelä on lisäksi ympäristötaiteen pioneereja Suomessa.

taidemaalaus 2 /2011

11


VESIVÄRIEN VALMISTUS Konservaattori Malla Tallgren

VESIVÄRIEN VALMISTUS Kirjoittaja on Kuvataideakatemian maalaustaiteen materiaaliopin päätoiminen tuntiopettaja.

Vesivärimaalaukselle ovat luonteen­ omaisia hyvin ohuet, huntumaiset väripinnat. Vesiväri ei oikeastaan muodosta maalikalvoa, vaan toimii enemmänkin värjäysaineen ta­ paan jättäen pohjamateriaalin pintarakenteen näkyviin. Maaliaineen tulee olla sellaista, et­ tä sitä voi ohentaa pitkään, kunnes väristä on vain häivähdys jäljellä. Vesivärin nimi on poikkeuksellinen maa­ laustekniikoiden joukossa, koska se on nimet­ ty liuottimen mukaan. Yleensä maalit nime­ tään sideaineen mukaan. Vesiväri kuivuu aino­ astaan fysikaalisesti, mikä tekee mahdolliseksi kuivien värinappien käytön. Se on myös hyvin poikkeuksellinen maaliaineen muoto, maalit kun ovat yleensä nesteitä tai tahnoja. Kuivan värinapin pinnasta voidaan pyyhkäistä vain ai­ van pieni määrä väriä, jonka jälkeen nappi jää odottamaan seuraavaa maalauskertaa hyvässä kunnossa, pilaantumattomana. Vesivärien sideaine Arabikumi on vesivärien ensisijainen sideaine. Vesiväreissä käytetään joskus myös dekstrii­ niä, joka on helppoliukoista tärkkelystä. Se on huomattavasti arabikumia edullisempaa, mut­ ta sen kalvo on sameampi. Peiteväreissä sen sa­ notaan parantavan sivelyominaisuuksia. Arabikumia saadaan tietyistä akasiapuu­ lajeista. Sillä on käyttöä elintarviketeollisuu­ dessa, joten sen saatavuus on hyvä. Sitä voi os­

12

taidemaalaus 2 /2011

taa myös valkoisena, hienojakoisena jauheena, mutta useammin se esiintyy taiteilijatarvike­ liikkeissä vaaleankellertävinä rakeina tai suu­ rempina ruskehtavina kokkareina. Usein se­ assa on roskaa, joten valmistettavat liuokset on syytä siivilöidä huolella. Arabikumia myy­ dään myös valmiina liuoksina. Arabikumin ve­siliuos muodostaa kirkkaan, kiiltävän kal­ von. Liuoksen sävy voi olla melko tumma, mut­ta ohuena kerroksena ja varsinkin pig­ men­toituna sideaineen värillinen vaikutus on hyvin vähäinen. Pelkkä arabikumi ei toimi hyvin. Sen kal­ vo on hauras ja niin hidasliukoinen, ettei kui­ vasta napista saisi enää väriä irti. Vesiväreissä on aina lisänä jotakin hygroskooppista apuai­ netta, yleensä jokin sokeri kuten hunaja ja gly­ seroli, joka myös käsivoiteissa on kostuttava­ na aineena. Glyserolia voi hankkia apteekis­ ta. Aineet pitävät värikalvot notkeina ja aut­ tavat liukenemisessa. Liika määrä kosteuteen reagoivaa apuainetta aiheuttaa sen, ettei kui­ vahtaneen värialueen yli voi maalata ilman, et­ tä väriä irtoaa. Vesiväri on silloin liian nopea­ liukoista. Yksinkertaisimmillaan vesiväriside­ aine voi koostua pelkästä arabikumiliuoksesta sekä hunajasta, siirapista tai glyserolista. Muita vesivärisideaineresepteissä esiinty­ viä aineita on muun muassa säilöntäaine. Elin­ tar­vi­ke­liikkeistä saatava, Säilöntä­tabletin ni­ mellä myytävä, puhdas natriumbentsoaat­ti toimii hyvin. Se estää sideaineen käymisen ja


1. Arabikumia eri muodoissa. 2. Epäorgaanisesta nikkelititaanikeltaisesta hierretty vesiväri kaadetaan muottiin. Tahnan juoksevuus on sellaista, joka yleensä sopii orgaanisille väriaineille. Tästä huolimatta nappi halkeili kuivuessaan, ei onneksi kuitenkaan liikaa. 3. Valmiita itse tehtyjä vesivärinappeja. Muut ovat kuivia paitsi vaaleankeltainen.

Kuvat Malla Tallgren

tuubivärien pilaantumisen sekä kauan märkä­ nä olevien nappien homehtumisen. Reseptissä voi esiintyä myös kostutusaine. Se ei ole välttä­ mätön, mutta vaikuttaa värin leviämiseen maa­ lattaessa sekä auttaa pigmentin kostutuksessa maaleja valmistettaessa. Kostutusaineeksi so­ pii taiteilijatarvikeliikkeistä saatava häränsap­ pineste. Myös filminpesuneste (esim. Ilfotol) toimii hyvin. Kostutusaineen määrää voidaan vaihdella riippuen maalaustavasta. Vedeksi suositellaan usein tislattua vettä. Meillä vesi­ johtovesi toimii oivallisesti, mutta jos haluaa olla erityisen huolellinen, huoltamolta voi os­ taa akkuvettä sideaineen valmistukseen. Artikkelin lopussa on Ralph Mayerin materiaalioppikirjassa oleva laaja vesiväriside­ aineresepti. Se on osoittautunut hyvin toimi­

vaksi, mutta monenlaiset, muistakin lähteis­ tä löytyvät ehdotukset ovat hyviä lähtökoh­ tia. Kyse on yksinkertaisesta maalausmenetel­ mästä, ja jos ymmärtää reseptien ainesosien vaikutuksen, voi niiden määräsuhteita vaih­ della itselleen sopivaksi. Yleensä arabikumi käytetään kylläisenä liuoksena. Arabikumille kylläisyys on noin 500 grammaa litraan vettä. Erilaisissa ohjeissa hygroskooppista apuainet­ ta voi olla esim. yksi viidesosa tai jopa puolet arabikumiliuoksen tilavuudesta. Sideaine on helppo valmistaa. Arabikumi voidaan liuottaa aluksi annettuun vesimää­ rään. Mitä karkeampaa se on, sitä hitaammin se liukenee ja vaatii säännöllistä sekoittamis­ ta. Sitä ei pidä jättää lämpimään pitkäksi ai­ kaa ilman säilöntäainetta, muuten se käy pilal­ taidemaalaus 2 /2011

13


le. Kaikki tarvittavat ainesosat voi myös laittaa purkkiin kerralla ja ravistella vähitellen tasai­ Mayerin sideaineresepti esimerkkinä seksi. Ennen värien valmistusta neste on syytä siivilöidä hienosilmäisen kankaan läpi. Myös Mitat ovat hieman pikkutarkkoja, liuoksen seisotus saattaa laskettaa pohjalle mutta ne on muutettu unsseista eikä mustaa roskaa riippuen arabikumin puhtau­ niitä ole lähdetty pyöristämään. desta. Silloin sakka erotellaan kaatamalla puh­ das neste hitaasti toiseen astiaan. 1,6 desilitraa arabikumijauhetta tai 113 grammaa arabikumirakeita liuotetaan 2,4 desilitraan vettä. Väriaineet Apuaineiksi lisätään 0,75 desilitraa Vesiväripigmenteillä tulisi olla hyvä valon­ siirapin paksuista hunajavettä tai siirappia, kesto, koska sideaine ei anna minkäänlais­ 0,9 desilitraa glyserolia, ta suojaa valon haalistavaa vaikutusta vastaan. 4 – 12 tippaa kostutusainetta sekä Lisäksi pigmenttimäärä on erittäin pieni ohu­ 1,5 grammaa (1,5 pilleriä) natriumbentessa värikerroksessa. Vähäisen hunnun haalis­ soaattia (Säilöntätabletti, Vitabalans Oy). tuessa se on vaarassa kadota kokonaan näky­ vistä. Osalla orgaanisista väriaineista on huo­ Sideaineen kokonaistilavuus on noin no valonkesto, joten asia on hyvä tarkistaa pig­ viisi desilitraa. Se säilyy huoneenlämmössä, menttejä hankittaessa. Vesiväreissä on suo­ mutta pitkäaikaisena varastona jääkaappi sittu luonnostaan läpikuultavia pigmentte­ voi olla varmempi. jä, koska ne muodostavat kirkkaimmat lasuu­ rit. Muuten väriaineiden tulee olla niin pieni­ Ralph Mayer, 1991, The Artist’s Handbook, Faber and Faber hiukkasisia, että ne eivät erotu pisteinä. Pigmenttien hiukkaskoolla on muutakin merkitystä silloin kun halutaan valmistaa kui­ via vesivärinappeja. Eri pigmenttien kokovaih­ telu voi olla jopa 500-kertainen ja se vaikut­ na on voimakas pölyäminen, vaikka niiden taa tarvittavaan sideainemäärään. Pigmentit akuutti terveyshaitta muuten onkin alhai­ jakaantuvat kahteen pääryhmään kemialli­ nen. Epäorgaanisten ryhmästä löytyvät hai­ sen luonteensa mukaan, orgaanisiin ja epäor­ tattomimmat ja haitallisimmat pigmentit. Pai­ gaanisiin. Epäorgaaniset pigmentit kuten rau­ nonsa takia epäorgaanisilla on hieman vähäi­ taoksidit (maavärit), ultramariini, kobolttipig­ sempi taipumus leijua. Lisäksi vesivärisideaine mentit, valkoiset sekä useat mustat ovat yleen­ kostuttaa yleensä niitä helpommin. sä suurempia hiukkaskooltaan. Sitä vastoin or­ gaaniset värit kuten ftalosyaniinit, kinakrido­ Vesivärien hiertäminen nit ja atsoväriaineet ovat pääsääntöisesti pie­ nempiä. Pienet hiukkaset ovat myös preussin­ Sideaineen ja väriaineen yhdistäminen tapah­ sinisellä sekä nokimustalla, jotka ovat epäor­ tuu parhaiten sisäpinnaltaan lasittamattomas­ gaanisia. Sideaineen ja pigmentin määräsuh­ sa posliinihuhmaressa. Sellaisen saa keittiö­ detta käsitellään tuonnempana. tarvike- tai taiteilijatarvikeliikkeestä. Sen tu­ Kuivilla värijauheilla työskenneltäessä tu­ lee olla riittävän kovaa posliinia ja sileäpintai­ lee myös huomioida niiden terveyshaittavai­ nen. Huhmare voidaan pestä vedellä ja pesuai­ kutukset. Orgaanisten väriaineiden ongelma­ neella. Mikäli se värjäytyy voimakkaasti, siinä 14

taidemaalaus 2 /2011


voi hiertää liitujauhovelliä tai hangata vesihio­ sa. Mikäli pigmenttiä on liikaa, nappi mure­ mapaperilla. Huhmareen, jonka halkaisija on nee kuivuessaan. Kun pigmenttiä on liian vä­ noin 12 senttiä, laitetaan yhdestä kahteen ruo­ hän, nappi kuivuu todella hitaasti tai jää tah­ kalusikallista pigmenttijauhetta. Huhmareen meaksi. Sopiva sideainemäärä näyttää noudat­ koosta riippuu kuinka suuri määrä voidaan televan ainakin pigmentin hiukkaskokoa. kerrallaan hiertää. Sideainetta kaadetaan pig­ Epä­orgaanisista pigmenteistä valmistetaan mentin sekaan pieni määrä, aluksi vain yksi tai niin jäykkä tahna, että sen saa muottiin vain kaksi ruokalusikallista. Survimella painellaan lu­sikalla auttamalla, kun taas orgaanisen pig­ kevyesti pigmentti-sideaineseokseen, jolloin men­tin värivelli on ohuemmin valuvaa; niihin nopeasti huomataan aikooko sideaine kos­ laitetaan siis suhteessa enemmän sideainet­ta. tuttaa väriaineen vai kelluuko jauhe vain nes­ Ohuen vellin koostumus koskee myös muun teen pinnalla. Mikäli pigmentti ei kastu, seok­ muassa preussinsinistä sekä nokimustaa. Jos­ seen lisätään tipoittain denaturoitua etanolia kus voi joutua tekemään koekakkusia useam­ (Sinol tms.) ja sekoitetaan uudelleen kevyes­ man­kin kerran. ti. Etanolia lisätään kunnes pintajännitys las­ Hyviä muotteja ovat esimerkiksi erilaiset kee tarpeeksi ja sideaine ryhtyy kostuttamaan muovipurkkien pohjat tai kannet. Sopiva pak­ kunnolla. Etanoli haihtuu vähitellen pois. suus märkää värivelliä muottiin on korkein­ Kun huhmareessa ei enää erotu kuivaa pig­ taan noin yksi sentti, muuten kuivuminen on menttijauhoa, sitä ryhdytään hiertämään sur­ hidasta. Napit kuivuvat yleensä muutamasta vimella. Vellin näyttäessä tasaiselta koemaala­ vuorokaudesta muutamaan viikkoon. Lähes uksella saa parhaiten tietää, onko maali val­ ainoa kriteeri napin toimivuudelle on se, et­ mista. Kupissa oleva ainehan on tässä vaihees­ tei se murene irtomurusiksi kuivuessaan, pelk­ sa nestemäistä vesiväriä ja käyttökelpoista maa­ kä halkeilu ei haittaa. Irtomuruset voidaan liu­ laamiseen suoraan huhmareesta. Maalia levi­ ottaa huhmareessa jälleen pehmeäksi tahnaksi. tetään paperille siveltimellä ja laimennetaan Hierretään hieman lisää sideainetta mukaan ja vedellä ohueksi laveeraukseksi. Hiertäminen valetaan väri uudelleen muottiin. on riittävää, kun väri leviää tasaisesti eikä jätä pigmenttikertymiä tai rantuja. Peiteväri Sideaineen ja pigmentin määräsuhde voi­ daan määritellä kokeellisesti. Mikäli sideai­ Peitevärin ainoa oleellinen ero vesiväriin on se, netta on liian vähän, kuivuneen värialueen yli että se sisältää aina myös jotain täyteainetta. ei voi maalata pelkällä vedellä ilman, että vä­ Täyteaineena toimii esimerkiksi liitu tai ba­ riä irtoaa. Liikaa sideainetta ei oikeastaan voi riumsulfaatti. Täyteaineen lisäys tekee mah­ olla sillä arabikumiliuos apuaineineen kui­ dolliseksi paksummat, hyvin tasaiset ja peittä­ vuu myös yksinään riittävän ohuena kerrokse­ vät värikerrokset. Täyteaine kuitenkin muut­ na. Pelkällä vesivärisideaineella maalaaminen taa vesivärin samalla hieman maitomaisek­ ei kuulu perinteiseen vesivärimaalaustraditi­ si. Liitu toimii heiveröisen valkoisen pigmen­ oon, mutta on kohtalaisen toimivaa. Tämä te­ tin tapaan samalla, kun se vahvistaa maalikal­ kee mahdolliseksi myös erilaisten värjäysainei­ voa ja tuo siihen aineellisuutta. Pelkästä liidus­ den, elintarvikevärien, mehujen, sävytyspasto­ ta sekä sideaineesta voidaan valmistaa erikseen jen tms. lisäämisen itse tehtyyn sideaineeseen. purkkiin tai tuubiin velli, jolla vesiväri muute­ Mikäli valmistetaan kuivia vesivärinappe­ taan peiteväriksi maalaustilanteessa. Tämä on ja, pigmenttijauhetta on oltava riittävän pal­ mainio lisämahdollisuus, kun ryhtyy itse val­ jon. Tässä on kuitenkin omat rajoituksen­ mistamaan vesivärejä.

.

taidemaalaus 2 /2011

15


16

taidemaalaus 2 /2011


näin sen tein Taiteilijat kertovat teosten synnystä

Näin sen Tein: fantasia papukaijalla Taidemaalari Tapio Lötjönen kertoo teoksestaan Fantasia papukaijalla.

tekniikoilla. Sopivimmaksi maalausalustaksi itselleni olen havainnut levypohjan gessopoh­ justuksella. Normaali kangaspohja kupruilee helposti kostuessaan liikaa. Vesiliukoisilla öljyväreillä maalauksen pin­ ta jää elävämmäksi kuin akryylimaalaukses­ sa ja onnistuessaan taiteilija saattaa tavoittaa maalauksellaan akvarellin ilmavuuden ja sa­ malla öljyvärin vakuuttavuuden.

Maalasin akvarelleilla ja öljyväreillä. Ak­r yyleissa havaitsin amerikkalaiset Grum­ bac­herin värituubit erityisen hyvälaatuisiksi. Viitisentoista vuotta sitten Taidemaa­lari­ liiton taiteilijatarvikevälitys esitteli uutuus­ tuot­teena Grumbacherin vesiliukoiset öljyvä­ rit. Esittelytilaisuuksia oli seuraamassa kym­ meniä Taidemaalariliiton jäseniä, joista kui­ tenkaan ei lopulta ole moni tainnut jäädä va­ kituiseksi vesiliukoisen öljyvärin käyttäjäksi. Värit ovat ennakkoluuloista huolimatta kas­ vattaneet suosiotaan varsinkin Euroopassa. Sel­laiset värivalmistajat kuten Winsor & New­ton, Lucas, Talens ja Maimeri ovat kehit­ täneet omat vesiliukoiset sarjansa. Hyviä ominaisuuksia vesiliukoisissa öljy­ Taidemaalari Ursula Kianto kertoo väreissä on, sen lisäksi ettei maalatessa tarvit­ teoksestaan Punainen. se altistua liuottimien höyryille, mahdollisuus käyttää niitä vedellä ohennettuna toisiinsa su­ Aloitan maalaamisen märälle akvarellipa­ lautuen akvarellin tapaan tai peittävämmin, perille. Käytän mieluiten karheapintaisia, pai­ paksumpana seoksena normaalin öljyvärin noltaan ainakin 300 gramman akvarellipaperi­ arkkeja. Arkista on helpompi repiä sopivanko­ koisia maalauspohjia kuin lehtiöstä. Kastelen paperin suihkupullosta vedellä. Li­sään paperille vettä useita kertoja, tarvittaes­ Tapio Lötjönen: Fantasia papukaijalla, sa vielä isolla siveltimellä. Kun vesikerros osit­ 2010, vesiliukoinen öljymaalaus levylle, 52 x 45 cm. tain lainehtii, aloitan ensimmäisen värikerrok­ Kuvaaja Heikki Tuuli. sen. Annan pohjan kuivahtaa ja jatkan väriker­

Näin sen Tein: punainen

taidemaalaus 2 /2011

17


Ursula Kianto: Punainen, 2007, akvarelli, 17,5 x 21 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

roksia välillä tarkentaen värirajoja talouspape­ rilla tai siveltimellä. Saatan myös pestä sienel­ lä väriä pois saadakseni esiin vaaleampia sävyjä. Pidän isohkoista öljyvärimaalaukseen tar­ koitetuista siveltimistä, joissa on tankeat har­ jakset. Myös rautakaupan siveltimet ovat käy­ tössä. Sen sijaan akvarellimaalaukseen tarkoi­ tetut näädän- ja oravankarvasiveltimet sekä vastaavat tekokuituiset tuntuvat työskentelys­ säni liian pehmeiltä ja hitailta syvien väriker­ rosten levitykseen. Maalaan mieluiten venäläisillä akvarelli­ 18

taidemaalaus 2 /2011

väreillä. Niissä on minulle sopivasti sekä pig­ menttejä että erilaisia värisävyjä. Kastelen ak­ varellilaatikon värit suihkupullolla maalaami­ sen alkuvaiheessa. Hyvälaatuisissa eurooppalaisissa pienis­ sä akvarelliputkiloissa on myös runsaasti pig­ ment­tiä, mutta niiden käyttäminen on jäänyt yksittäisiin väreihin. Haluan, että koko väripa­ letti on käyttövalmis alusta asti, vaikka käyt­ täisinkin vain paria väriä. Akvarelli merkitsee minulle syviä, osin peittäviäkin värikerroksia. En tavoittele niin­


kään keveyden vaikutelmaa tai vaaleaa läpi­ kuultavuutta, vaikka akvarelleja maalaan useim­miten kesällä. Maalaamisen alkuvaihees­ sa lopputulos on vielä salaisuus.

Näin sen Tein: kukkien tuoksu Taidemaalari Marjukka Paunila kertoo teoksistaan Kukkien tuoksu ja Tuulahdus. Maalaukseni Kukkien tuoksu on aloitet­ tu kastelemalla paperi kunnolla. Paperin alus­ tana olen käyttänyt kapalevyä, koska se on hy­ vin kevyt ja sitä on siksi helppo käsitellä. Levy on ollut hiukan kallellaan, noin 30 astetta. Kastelussa käytän kasvien myrkyttämi­ seen käytettävää suihkupulloa. Siinä on tasai­ nen suihku ja suihkuttaminen onnistuu nap­ pia painamalla. Riippuen siitä, minkälaista vesijohtove­ si on, käytän sitä joko suoraan tai keitettynä (noin 10 minuuttia). Jos olen epävarma veden laadusta, käytän tislattua vettä. Aloitan kastelun hivenen paperin reunojen ulkopuolelta, koska reunat jäävät helposti epä­ tasaisesti kostutetuiksi. Kuljetan suihkua ylä­ reunasta aloittaen tasaisesti reunasta reunaan. Kun olen kastellut koko paperin, käännän sen ympäri ja kastelen toisen puolen samalla ta­ voin. Teen tämän huolellisesti pari kertaa, an­ nan paperin vetäytyä, ja jatkan kastelua hetken päästä kunnes paperi on ikään kuin liimautu­ nut alustaan, eikä siinä ole näkyvissä yhtään kuplaa. Tämä on hyvä varmistaa tarkastele­ malla lepäävää paperia eri suunnista. Voin myös käännellä paperia kastelemisten välissä, jotta vesi imeytyy tasaisesti. Paperin kastelussa tärkeää on huolellisuus. Suih­kut­

telussa ei saa olla liian nopea, jotta paperi ei kastu epätasaisesti. Jos taas kastelee paperin liottamalla, pa­ perista liukenee liimaa, mikä saa aikaan värin haalenemista värin kuivuessa. Samoin käy sie­ nellä kastellessa, minkä huonona puolena on lisäksi mekaaninen paperin kosketus. Jätän paperin kuivahtamaan niin kauaksi aikaa, että sen pinta ei kiillä. Maalaus Kukkien tuoksu on kohtalaisen iso, 75 x 110 cm, kostutus oli hyvä tehdä huo­ lellisesti, siksi teosta ei tarvinnut maalaa­mi­sen ajaksi kiinnittää, vaan se kuivui suoraksi. Maalaaminen oli elämys, kun väri ei levin­ nyt eikä painunut paperin sisään. Maalausta aloitettaessa paperin oikea kos­ teustaso on minulle ratkaiseva. Paperin pinta ei saa olla liian märkä eikä se saa olla liian kui­ va. Tämä vaikuttaa värin loistavuuteen, siihen millaiseksi väri jää kuivuttuaan. Vaikka kaikki muut asiat − värin sekoitus tai väriopilliset seikat olisivat kohdallaan, niin paperin käsittelyn laiminlyöminen ja maa­ laamisen aloituksen väärä ajoitus voi kiusata työskentelyä ja lopputulosta. Silloin akvarel­ lin kuivuttua tuntuu, että kaikki väri on pai­ nunut paperin sisään. Maalauskerrosten rakentaminen on mi­ nulle nautinto. Aloitan suoraan tummista vä­ reistä, jolloin saan kiinni maalauksen raken­ teen. Maalaan ensimmäisen kerroksen pyrkien jo lopulliseen tulokseen. En koske enää mär­ känä jo siveltyyn väriin, vaan annan työn kui­ vua täysin. Sen jälkeen suihkutan työn kevyes­ ti molemmin puolin ja annan paperin taas täy­ sin kuivua, jonka jälkeen suihkutan maalauk­ sen jälleen kevyesti molemmin puolin. Se saa kuivahtaa sen verran, että kiilto häipyy, ja sit­ ten maalaan toisen kerroksen. Näin jatkan ve­ sieristysten ja maalauskerrosten kanssa kunnes työ on lopullisesti valmis. Kukkien tuoksussa on paikoitellen jopa kaksikymmentä kerrosta. Tämä ei olisi mah­

Marjukka Paunila on kirjoittanut kirjan Akvarellimaalaus, (Kustannus Oy Taide, Helsinki 2005). Kirjassa on myös Päivi Ukkosen artikkeli Konservaattorin näkökulma.

taidemaalaus 2 /2011

19


dollista ilman vesieristyksiä. Kun suihkutan vesieristyksen, paperista liukenee hiukan lii­ maa ja se eristää päälle tulevan värikerroksen alemmasta, jolloin saadaan hienoja optisia vä­ risekoituksia. Maalaaminen on näin työsken­ nellen hidasta, mutta se sopii aina liikkees­ sä olevaan sieluuni. Voin tehdä montaa työ­ tä yhtaikaa, ja lepään kun näen värin elävän. Silloin koen itsekin eläväni. Joskus taas teen toisin. Maalaus nimeltään Tuulahdus on pieni 30 x 30 sileälle puuvillapaperille kerralla maa­ lattu kertomus eräästä heinäkuun hetkestä. Paperin kostutus on tehty samalla tavoin kuin edellisessä akvarellissa. Paperin kallistus on näin pienessä työssä pienempi, noin 15 astetta.

Tärkeää on, että vesi ei valu liian nopeasti pois pinnasta eikä toisaalta vesi jää lillumaan pape­ rin pinnalle irrottaen liimaa paperista. Sekoitin tässä kahdesta väristä harmaan, jolla laveerasin koko arkin. Sitten annoin pin­ nan kuivahtaa hetken. Otin ison näädänkarva­ siveltimen ja maalasin kuivalla, puhtaalla sivel­ timellä mallina olleen kasvin. Tässä se tarkoit­ taa, että poistin väriä haluamistani kohdista. Tämä taas täytyi tehdä nopeasti ennen kuin pinta kuivui, sillä korjata ei voinut. Maa­ laaminen vastaa nyt sitä perinteistä käsitys­ tä akvarellimaalauksesta paitsi, että tämä on jon­kinlainen negaatio. Näädänkarvasivellin on tässä ehdoton, koska sen värinottokykyä ei mi­kään muu materiaali ylitä.

Marjukka Paunila: Kukkien tuoksu, 2006, akvarelli, 75 x 110 cm. Kuvaaja Pekka Sinisalo. 20

taidemaalaus 2 /2011


Marjukka Paunila: Tuulahdus, 2009, akvarelli, 30 x 30 cm. Kuvaaja Jussi Tiainen.

Näin sen Tein: kesäkuu Taidemaalari Tuija Suutari kertoo teoksestaan Kesäkuu. Puhdas paperi. Siperian viimeisen vuoris­ tonäätäuroksen kolme viimeistä häntäkarvaa. Vettä. Väriä. Akvarellin arvostus taiteena ja omana maalaustekniikkanaan on välillä suku­ puuttoon kuolemassa. Tässä muutama koti­ konsti vedenvaraisen maalauksen saloihin. Vesi vie. Suuria maalausarkkeja täytettäessä on kak­ si vaihtoehtoa. Pala palalta ja täydellinen suo. Hillittömin työ saattaa tosin ilmaantua näky­ viin näiden kahden tavan vuorotellessa. Paperi imee, kelluttaa, rantuilee. Olen valmistanut tämän maalauksen aloit­ tamalla toonauksella. Siihen käy mikä tahan­ sa väri. Nyt hento punainen.Toonauksen aika­ na syntyvät ensimmäiset mielikuvat. Ollaanko merellä, maalla, puun alla, komerossa. Hen­ki­ löitä saattaa ilmaantua. Tila on avoin ja mah­ dollinen. Sitten otan sattuman siveltimen. Se on viritetty epätoivoisella värillä. Taas on kaksi mahdollisuutta.

Kosteaan pintaan hapuilua, lorotuksia ja kuivaamista. En vieläkään halua päättää tulee­ ko tumma vai vaalea. Joku sieltä tulee; kaula. Silmä. Taas näitä helvetin päitä. Pestään. Paljon vettä, hellästi huomaamatta kau­ la pois, silmä pois, jalka pois. Voi käyttää peh­ meää kangasta, hameen helmaa tai vaan kaataa vettä vinolle pohjalle. Kattellaan. Laitetaan vaakaan, vatupassiin. Paperi kup­ ruilee, tekee järviä ja ojia. Kaivetaan mutave­ si pois. Kaunis pitää olla maalauksen, puhdas, ihana, upea väri. Kuvan pitää olla vapaa. Ollaan hiljaa hetki. Ei kattella mitään erityistä, kymmenen mi­ nuuttia. Pää tyhjäksi. Ei mitään oo missään. Taas sattuman sivellin ja uusi väri. Juuri keksitty. Sinne heilahtaa. Telmien punainen taidemaalaus 2 /2011

21


Näin sen Tein: melankolia ja myrsky

ja keltainen, ikuiset kaverit ja hyvältä näyttää. Pyöritään ylhäällä. Ei pysty näkemään sommittelua. Palataan alalaitaan. Liikaa tava­ raa ylhaallä, rätillä pois. Makea maalaus hymyilee ja alkaa kuivatel­ la jossain kohdin. Tulisiko sieltä enää ketään. Ei tule. Vedän sinistä lautaselle, transparenttia. Taidemaalari Hanna Kantokorpi Pudottelen sinne tänne. Kuka keksi vihreän ja kertoo teoksistaan Melankolia ja Myrsky. ruskean. Syksy. Kevät. Äkkiä pois. Millä vaan. Kaikki pilalla. Melankolia... voiko kukaan olla tuntematta Rauhotutaan. Paperi kestää. Italianpoika melankoliaa, ellei sitten ole tunnekylmä nar­ on hommansa takana. Pinta raikas, ei liian sisti? Maalauksissani kohtalonsa luojat ja tra­ huokoinen ja karkea, väri hengittää. On tyy­ gedioiden tahattomatkin toteuttajat elävät tyväinen vähäeleisyytensä. Lähes minimalisti­ maisemassa elämänsä sivuhenkilöinä, hahmo­ nen pinkki. Annetaan kuivua. ni ovat kuin näyttelijöitä teatterissa. Seuraavan päivän murhe, mitä tuli. Teokset liikkuvat antiikin maisemassa. An­ Neuvottelut kuvan tapahtumista alkavat. tiikin paimenrunous on ollut minulle tärkeä

Tuija Suutari: Kesäkuu, 2011, akvarelli, 125 x 85 cm. Kuvaaja Hannu Miettinen. 22

taidemaalaus 2 /2011


Hanna Kantokorpi: Myrsky, 2010, tussi, 54 x 74 cm. Kuvaaja Janne Kantokorpi.

innoittaja. Monissa maalauksissani on antiik­ kiin viittaavia elementtejä eräänlaisina frag­ ment­teina. Maalaukset ovat surumielisiä ku­ vauksia, raunioromantiikkaa, menneitä idylle­ jä ja arkadioita. Maalausteni tunnelma pyrkii hengeltään ole­maan rokokoon tai romantiikan ka­ltais­ta. Maa­larina minua ovat innoittaneet Claude Lorrain ja Nicolas Poussinin teokset se­ kä Antoine Watteaun ja Honore Frago­ nardin surumielisen sirostelevat idyllit, jois­ sa on kepeyden sisällä tiettyä surumielisyyttä. Runoilijaihanteeni on Carl Michael Bell­ man. Eleginen tunnelma vallitsee tussi- ja pastel­ li­maalausteni idyllissä. Runouteni on pieni­ muo­toinen kontrastisävelmä, herkkä ja toivot­ tavasti tyylikäs vastaisku herooiselle eeppisel­ le tyylille. Runoilija on pappi tai papitar luon­ non temp­pelissä. Sijoittumalla maalaismaise­

Hanna Kantokorpi: Melankolia, 2008, muste pergamentille, 68 x 48 cm. Kuvaaja Heikki Rapo. taidemaalaus 2 /2011

23


maan runoilija voi saada hahmon, jonka luon­ to ilmaisee. Pastoraalin paimenen rooli kuvas­ taa taiteilijan roolia. Elegia on ristiriita, kutsu­ mus henkilöityy muusaan ja kuolemattomaan mai­neeseen. Satiirissa lohdutus on vain houre. Vanitas, kaiken turhuus, nousee esiin. Ihmismieli koostuu käsitteistä aika, maise­ ma ja muisti. Vesielementti merkitsee runoili­ jan sielun hautapaikkaa panteistisenä allego­ riana, jossa luovuus, kuolema ja joki yhtyvät mielikuvituksen ja ajan virtana. Maalaukseni Myrsky käsittelee surullis­ ta ja samalla rohkeaa naista, joka on luon­ nonvoimien armoilla. Kyseessä ei ole mikään Luonnotar, vaan nainen, joka selviytyy ja säi­ lyttää arvokkuutensa eikä suostu olemaan myytti vaan ihminen. Käytän tussimaalauksissani mustekynää ja sivellintä pergamentille värikkäästikin, har­ maa-asteikon lisäksi seepiaa ja erilaisia ruskei­ ta ja jopa voimakkaasti valkoista.

Näin sen Tein: FresKO Taidemaalari Riikka Wesamaa kertoo teoksestaan Fresko. Aloitin maalauksen vuoden 2010 kevääl­ lä. Alkuperäinen aihe kulkeutui toisesta maa­ lauksesta, johon halusin maalata tällaiset hah­ mot, joiden välissä olisi jokin virtaus, liikkuva yhteinen alue. Asiat kehittyivät kuitenkin niin, että ensimmäisessä maalauksessa hahmot tuli­ vat ensin yhdeksi, sitten erkaantuivat, sulivat maahan ja katosivat. Tämän maalauksen maalasin ensin keltai­ seksi, tai kultaiseksi, ja jos jotain muuta olin­ kin suunnitellut, vaelsivat nuo edelliset hah­ 24

taidemaalaus 2 /2011

mot siihen ja alkoivat oikeastaan sitten sanel­ la minulle mitä tehdä. Vaikka en niin mitään tiennyt, kaikki oli kuitenkin selvää heti alusta asti. Se, että olisi jokin muotoutuva olento ja tila, josta olento samalla olisi osa. Minua kieh­ too alati ihmisolennon erottuminen ja sulau­ tuminen ympäristöönsä ja toiseen. Rajat, ai­ ne ja tila. Maalauksen nimi on fresko. Ensiksi siksi, että fresko, niin kalkkimaalaustekniikkaa kuin se nimeänä tarkoittaakin, on alkanut minul­ le tarkoittaa jonkinlaista valtavaa kuvaa, joka koskettaa samanaikaisesti useampaa aistia ja ikäänkuin kaikuu ja synnyttää aikaa. Itselleni juuri tämä maalaus on freskon tavoin valtava kuva. Freskoa olen ajatellut paljon tämän ja muiden samanaikaisesti toteuttamieni tempe­ ramaalausten kohdalla myös siksi, että nykyi­ nen työhuoneeni on kovin pieni. Ajattelin, et­ tä hitto, maalaan ”freskoja”, maalaan avaruu­ den pieneen huoneeseeni. Freskoa muistuttaa myös tämä tempera­ maalauksen tekniikka, jota olen käyttänyt (munankeltuaistempera), sillä väri muut­tuu arvaamattomastikin kuivuessaan. Enim­mäk­ seen värit vaalenevat ja joskus harvoin tum­mu­ vat. Koska maalaustapani ei ole kovin järjes­tel­ mällinen on maalauksesta nousseen impuls­ sin, värin sekoittamisen, taustalla vaeltavien ajatusten ja varsinaisen maalausteon liikeh­ dinnästä vaikea erottaa teknisiä yksityiskohtia ja olla tarkkana. Jossain taustalla joku kuiten­ kin laskee munankuorellisia vettä ja arvioi vä­ riseoksen koostumusta − väriä, vettä, munaa − niin, että noita kolmea olisi toisiinsa suhtees­ sa sopivasti, jotta maali toimii yhteen edellisen maalauskerroksen kanssa. Maalaan mielelläni kerroksittain. Rakastan pehmeää syvyyttä, jo­ ka syntyy osittain läpikuultavien maalikerros­ ten vaikutuksesta. Tämä tekniikka on vetinen ja vaikea ja sitä on joskus niin vaikea korjata. Etenkin tällä tavalla maalatessa, kun ei ole


Riikka Wesamaa: Fresko, 2010, tempera kankaalle, 210 x 200 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

selvästi rajautuvia muotoja tai pintoja, toisis­ taan erillisiä elementtejä, vaan kaikki on kuin yhtä ainetta. Värin on orgaanisesti seuratta­ va ajatusta maalaushetkellä ja asetuttava pai­ kalleen kuitenkin niin, että se säilyttää ajatuk­ sen liikkeen. Toisella hetkellä ajatus on toinen, ja munavesiemulsiokin on vahvuudeltaan eri­ lainen. Paitsi ajatukset, temperamaalauksessa liikkuu kaikki muukin, maaliaine on kevyttä ja herkkää. Pigmentit vaeltavat ja vesi väreilee.

Näin sen Tein: kuka kehtoa keinuttaa, osa 4 Kuvataitelija Eija Keskinen kertoo teoksestaan. Kuka kehtoa keinuttaa, osa 4 -maalaus kuuluu kuuden kuvan sarjaan. Kuusiosaisessa kokonaisuudessa on kolme puuväripiirustus­ ta ja kolme piirustuksista kumpuavaa akvarel­ lia. Tämä neljäs osa, akvarelli tekosilmillä, on sarjan ensimmäisen osan tunteenomainen ja suurpiirteinen toisinto. taidemaalaus 2 /2011

25


Eija Keskinen: Kuka kehtoa keinuttaa, osa 4, 2011, akvarellivärit, tekosilmät, 65 x 50 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

Kuvat kertovat tekijänsä maailmasta. Pyrin mer­kityksellistämään elämääni teoksilla­ ni. Metsä, kärpässienet, neliapilat, kolmikäti­ set madonnat, käivärät ja pienet kummajaiset ovat mieluisia aiheita. Symbolit voivat toimia al­legorioiden tavoin − ja tunnistettavuuden­ kaltaisuus tarjonnee katsojallekin mielikuvia. Teos syntyy prosessissa, niin tietoisessa kuin vahingossa. Ei kaikkea tarvitse ymmärtää, te­ ki­jänkään, saati selitellä. Tein tätä akvarellia viitenä eri työpäivänä. Jokaisella kerralla kastelin ensin paperin sumu­ tinpullolla, jotta värin valumien ja liukenemi­ sen mahdollisuudet olisivat yhdenmukaiset jokaisena työskentelypäivänä. Käytin aitoa pe­ susientä veden pyyhkimiseen: usein myös liian paljon ja monesti. Akvarellityöskentely on mi­ 26

taidemaalaus 2 /2011

nulle oikeastaan sattumankauppaa. Ei ole har­ vinaista, että kohtaan työhuoneella maalauk­ sen, jollaista en sinne ole mielestäni edellisenä päivänä jättänyt. Akvarellin ihanuus ja kamaluus on minul­ le sen hetkellisyydessä; vedenkirkas hohde kuivuu, enkä saa sitä millään loistamaan sa­ malla tavoin valmiina. Mutta tämä on myös tekniikan ehdoton HH − hekuma ja haus­ kuus. Minusta akvarellityöskentely onkin lep­ poisampaa kuin esimerkiksi piirtimen käyttö. On miellyttävää heittäytyä sumeilemattoman luottavaisesti sattumien armoille. Maalauspohjana käytin Montvalin 300grammaista akvarellipaperia. Väreinä minulla olivat St. Petersburg- ja Schmincke-akvarellit. Schmincken Phtalo-vihreä on yksi mieliväreis­


Krista Kortelainen: Esitys I , 2010, akvarelli 38 x 45 cm. Kuvaaja Jukka Siikala.

täni. Kuvan graafisemmat elementit on teh­ Kostutetulle paperille maalatut ensim­ ty Lyran akvarellikynillä. Lyralla on mielestä­ mäiset puhtaat vedot ovat päihdyttäviä. Lop­ ni erityisen kaunis vaalea sininen. Tekosilmiä pu onkin pelkkää taistelua, vesiväri on herkkä on aina työhuoneellani varastossa; joihinkin ja yleensä oikutteleva. Paperi kupruilee ilman töihin niitä täytyy laittaa ja tämä oli sellainen. syytä, ja välillä väri kieltäytyy yhteistyöstä. Teoksessa niitä on yhteensä 224 kappaletta ja Tein maalausta kauan, ehkä kuukauden, ja silmien liimaus oli viimeinen työvaihe. Joku sinä aikana maalaus sai syvyyden. tätäkin kehtoa keinutti. Maalauk­sessa sattui kumminkin virhei­ tä, väärien vetojen poistaminen on akvarellil­ la pelottavaa toimintaa. Kamppailujen jälkeen tä­mäkin työ lopulta kuitenkin kertoi olevan­ sa valmis. Esitys I oli esillä näyttelyissäni Porvoossa 2010 ja Helsingissä 2011. Helsingissä se päätyi kavereineen uuteen Krista Kortelainen kertoo kotiin jatkamaan elämäänsä tekijästään irral­ teoksestaan Esitys I. laan.

Näin sen Tein: ESITYS I

.

Akvarellimaalaukset uudessa kodissaan. Tuija ja Kim Ramberg juhlistavat hankintaansa.

taidemaalaus 2 /2011

27


Minusta tuntuu, ettei saa olla liikaa sääntöjä Taidemaalari Tiina Lamminen

Minusta tuntuu, ettei saa olla liikaa sääntöjä Keskustelemassa Lallukassa, Lauri Ahlgrénin kotona, keittiössä Lauri Ahlgrén, Antti Lassila ja Tiina Lamminen lauantaina 7.5.2011 kello 11 – 18.

Professori Lauri Ahlgren on kutsuttu Taidemaalariliiton kunniajäsenksi 1996.

28

Lauri Ahlgrén ja Antti Lassila ovat tun­ timaisesta taiteesta, joka ajoittui 1930-luvul­ teneet toisensa 1970-luvulta. Ahlgrén muistaa, le. Picasso, Matisse ja Legér tulivat tutuik­ että olisi tutustuttu Elitessä, missä tapaamises­ si Ranskan ja Italian taiteen suurista näytte­ sa olisi ollut myös Tuomas Mäntynen mu­ lyistä Taidehallissa 1950-luvulla. Siihen viit­ kana; jatkoille oli tultu Lallukkaan, missä oli taa muun muassa Ahlgrenin dukaattipalkinto­ laulettu ja kerrottu hauskoja juttuja. maalaus Putkiasetelma vuodelta 1954. Lauri Ahlgrén pääsi kansakoulusta 1942. Töihin oli päästävä. Hän lähti tykkitehtaan Professori Ahlgrénilla on takanaan paljon eri­ tehdasammattikouluun Vammalaan. Tuolloin laista työtä: korkeakouluopettajana, taiteili­ hän osti ensimmäiset taidekirjansa ja kävi jana, mutta myös taidepoliittisena toimijana, ABC-piirustuskoulua, jota on Ahlgrénin mie­ mm. Taiteen keskustoimikunnan puheenjoh­ lestä halveksittu turhaan. Perustehtäviä, lavee­ tajana (1983 – 88). Taidetoimikuntalaitoksen rausta ja seepiamaalaustakin opeteltiin. Li­säk­ syntyyn (1968) liittyi Ahlgrénin mukaan tai­ si koulu antoi tietoa jatkokoulutusmahdolli­ teilijoiden puolelta paljon poliittista väärinkä­ suuksista. Niinpä Ahlgrén osasi heti mennä sitystä. haluamastaan Suomen Taideakatemian kou­ Lauri Ahlgrén Ensin se, että ajateltiin val­ lun ovesta, eikä erehtynyt Taideteolliseen op­ tion haluavan heti taiteen yhteiskunnallista pilaitokseen, Ateneumin B-rapun toisessa ker­ val­jastamista. Toiseksi ilmassa oli ennakkoluu­ roksessa. loja poliittisten päättäjien halusta vaikuttaa sii­ hen, keitä asiantuntijoita valtion taidehallin­ Lauri Ahlgrén Taiteilijalla oli ennen pal­ jon tärkeää tehtävää valtakunnan arkielämäs­ sä. Itse taiteen tekemistä oli sitten vähemmän. Ahlgrénkin on työskennellyt muun muassa mainosmiehenä, johon saatu vuoden koulutus piti leivässä kouluajan. Opiskelu oli varsin akateemista. Tehtiin ase­ telmia, maisemia ja henkilökuvia. Koulun kir­ jastossa ei löytynyt kirjallisuutta kuin renes­ sanssin ajan taiteeseen asti. Oppia otettiin myös Ateneumin museossa esillä olleesta ko­

taidemaalaus 2 /2011

Lauri Ahlgrén: Valkoinen tanssi, 1964, akvarelli ja tussi, 29,5 x 23,5 cm. Kuvaaja Anssi Ahlgrén.


taidemaalaus 2 /2011

29


toon valitaan. Valtioneuvosto nimesi asian­ Lauri Ahlgrén Sitä vaan tulee aina niitä tun­tijajäsenet taidehallintoon laajan harkin­ mielipiteitä, kun on tottunut käyttämään jo­ nan jälkeen ja toimivaksi se osoittautui. takin. Antti Lassila Mutta jos tehtaat muuttavat ja vaihtavat omistajaa, ei voi tietää mitä väreil­ Vesivärimaalauksesta le tapahtuu. Lauri Ahlgrén soimaa itseään huonosta pape­ Molemmat ovat yhtä mieltä siitä, että aloit­ rin tuntemuksestaan, mutta muistaa kehua telijan ei kannata hankkia kalleimpia välinei­ Fab­rianon 600 gramman paperia, jota voi kas­ tä. Studiovärit ovat harrastajalaatuisia värejä. tella vain pinnalta tai sitten molemmin puolin. Niissäkin erityisesti maaväreillä on hyvä hin­ Kostea ja paksu paperi pysyy hyvin suorassa. ta-laatu-suhde. Hän kertoo Osmo Visurin käyttävän pa­ Lauri Ahlgrén Kun maalasin Brondan vin­ perin alla lasilevyä. Itse hän käyttää sinkkile­ tillä 1950-luvulla, niin käytimme tapettia har­ vyä, koska niitä on litografian tekemisestä jää­ joituspaperina. Ei se valonkestävää ole, mutta nyt. Kostea paperi ottaa hyvin kiinni alustaan edullista ja taustapuoli imee hyvin. tai sitten paperin voi teipata alustalle. Antti Lassila mainitsee kostean paperin Kysymykseen, mistä sitten tietää, että kannat­ etuna sen, että kostutettu paperi ei vedä si­ taisi ja saisi jo siirtyä parempiin materiaaleihin, sään­sä liikaa väriä. Hän mainitsee esimerkin saa kohteliasta naurua osakseen. myös toisenlaisesta tekniikasta. Tapani Rait­ Lauri Ahlgrén Se on varallisuuskysymys, tilan näyttelyssä Taidesalongissa 2008 oli voi verrata esimerkiksi viineihin. pa­­periteoksia, joita oli tehty ohuelle ja liuk­ Antti Lassila Kun joku sanoo, että olet kaalle paperille piirtämällä ja sitten kuin lyö­ tehnyt hyvän maalauksen, pääsee näyttelyyn. mällä väri laitettu päälle. Jos käytössä on ohut Kyllä sen itsekin huomaa. paperi, sitä ei voi aina kastella. Lauri Ahlgrén Kyllä, itse sen huomaa! Antti Lassila Riippuu mitä tavoittelee, jos­ Lauri Ahlgrén Sitten ovat siveltimet, hyvät kus paperi voi olla liukastakin. näädänkarvasiveltimet. Minä olen kyllä käyt­ Lauri Ahlgrén Akvarellipaperin laatuisuu­ tänyt kaikenlaisia, kun on vain tarpeeksi pitkä dessa on tärkeää, että kuidut ovat sekaisin. Sil­ karva, että se imee tarpeeksi. Jos on tarpeek­ loin märkä paperi laajenee tasaisesti ja kuivuu si märkä paperi, väri leviää pinnalle hämypin­ tasaisesti. Konevalmistetuissa papereissa kui­ naksi. dut ovat yhdensuuntaisia ja kuivuvat epätasai­ Sitten voi tehdä tamponeja laittamalla su­ sesti. Paperi taipuu myös vain yhteen suuntaan. perloni pehmeän kankaan, flanellin tai käyte­ Antti Lassila Yhdistys teki tutustumismat­ tyn puuvillakankaan sisään. Ensin liottaa vä­ kan Tervakoskelle, missä paperimestari esitte­ riin tai esimerkiksi laimennettuun tussiin. Jos­ li paperin valmistusta. Tervakoskella tehdään kus olen käyttänyt pahvilastaa. Kaikki pahvi­ loistavia papereita. materiaalitkin jättävät erilaisen jäljen. Lauri Ahlgrén Sellainen matka kannattaisi Värin määrässä pitää olla tarkka, aluk­ tehdä uudelleen. si laittaa siveltimellä riittävästi, toisaalta sit­ ten huolehtia, ettei lopuksi jää sellaista värika­ Kun akvarellistit Lauri Ahlgrén ja Antti Las­ saa. Pitää harjoitella, sitten voi pensselillä lait­ sila kertaavat hyviä maaleja, tunnetut merkit taa jotakin yksityiskohtia taustalaveerauksen saavat molemmilta hyväksynnän. päälle (…) minulla on muuten yksi Hokusai. 30

taidemaalaus 2 /2011


Lauri Ahlgrén: Vuoristoilmaa, 1998, akvarelli, 26 x 51 cm. Kuvaaja Anssi Ahlgrén.

Lauri Ahlgrén Katsushika Hokusai (1760 −  1849) on tunnetuin japanilainen puupiir­ rostaiteilija. Tarina kertoo, että keisari pyysi Hokusain maalaamaan jonkun linnun tai esi­ merkiksi kukon. Hokusai kasteli tupon tussiin ja heitti sen keisarin jalkoihin, mistä värin räis­ kymisestä keisari suuttui. Hokusai sanoi, että odota vähän ja otti pensselin ja muutamalla vedolla teki mestarillisen kukon räiskeestä: sii­ täkö keisari ihastui ja sanoi, että kyllähän minä heti tiesin, että tässä on mestari.

Paperin pinta on vaan herkkä ja pitää muistaa, että sitä ei hierrä rikki. Paperia pitää käsitellä hellävaraisesti ja kosketella mahdollisimman vähän paperin pintaa, ettei jää rasvaisia jälkiä. Ei saa sormeilla liikaa, ettei jää rasvaa, sillä ak­ varelli on herkkä rasvalle, sillä siitä jää valkea jälki, samoin kuin litografiaankin. Aukusti Tuhka opetti, miten ihminen on täynnä ras­ vaisia kohtia, josta niitä jälkiä jää.

Tiina lamminen Entäs sitten se koulukun­ takysymys, saako maalausta paikata valkoisel­ Antti Lassila Mitä sanot aidosta pesusie­ la guassilla? nestä kastelemisessa? Lauri Ahlgrén Jos teos on hyvä saa olla Lauri Ahlgrén Pesusieni on varmasti hyvä. kuinka paljon epämääräisiä kohtia hyvänsä. taidemaalaus 2 /2011

31


Lauri Ahlgrén: Purjehdus Niilillä, 2005, akvarelli, 45 x 57 cm. Kuvaaja Anssi Ahlgrén.

luettavaksi Lauri Ahlgrén, kustantaja Parv Publishing, 2010. Kirjoittajat Lauri Ahlgrén, Tore Tallqvist ja Otso Kantokorpi.

32

Antti Lassila Näyttelyssä on tiukka linja, Antti Lassila Lajityyppierojakin on: Carl tosin Nandor Mikolalla on maalauksis­ Warghin jälki on joskus varsin piirustuksen­ saan vaikka miten paljon valkoisia pilkkuja. maista. Lauri Ahlgrén Kyllä minusta tuntuu, ettei Lauri Ahlgrén Lajittelu ei ole tärkeää. Kun­ saa olla liian tiukkoja sääntöjä. Dürerillä han saa vain aikaiseksi, mitä haluaa. Mut­ta jos on vaikka miten paljon guassia, ja näillä ruot­ akvarellissa laittaa liian paljon päällekkäin, se sa­laisilla mestareilla, kuten Zornilla ja menee kyllä tukkoon. Ei tarvitse kuin komple­ Lars­sonilla. Mestari voi aina tehdä mitä menttivärejä laittaa, niin tukkoon menee ja vaan haluaa. tulee harmaata. Tiina lamminen Eikö akvarellin valotila täs­ Antti Lassila Minun Helsinkini -näyttelys­ sä lähene lasimaalausta? sä aiheutti kerran keskustelun teos, jossa taitei­ Lauri Ahlgrén Kyllä niissä samankaltaisuut­ lija oli peittänyt suuria aloja guassilla. Teoksia ta on. ei sitten laitettu näyttelyyn. Teokset ripustet­ tiin lopulta johtoportaan neuvotteluhuonee­ Maalauksista seen, mistä niitä sitten myytiinkin. On toki niinkin, että monet akvarellivärit ovat itses­ Lauri Ahlgrén Poikani teki kotona olevis­ sään peittäviä. ta teoksistani tällaisen pienipainoksisen luet­ Lauri Ahlgrén Tasaista, isoa pintaa ei saa telon: täällä on muun muassa tämä Valkoinen akva­rellivärillä. Silloin on guassi ainoa vaihto­ tanssi -teos. ehto. Mutta jos on teos, missä näin on, ei ole Jokaisella taiteilijalla on teos tai teoksia, jot­ pak­ko viedä sitä Akvarellitaiteenyhdistyksen ka ovat olleet käänteentekeviä, se on sellai­ näyttelyyn. Myy sen vaikka. Akvarellin taus­ nen sytkähdys, niihin liittyy havainto tai aja­ ta tehdään aina ensin, värillinen muste on hy­ tus joka vie eteenpäin, ihan uuteen. Tämä Val­ vä, kunhan ei sitä levitä liian märälle pinnalle. koinen tanssi (1964) oli juuri sellainen.

taidemaalaus 2 /2011

.


suomen akvarellitaiteen yhdistys Taidemaalari Tiina Lamminen

Suomen Akvarellitaiteen yhdistys – Miten se sitten syntyi? Asuessaan Lontoossa Antti Lassila tu­ tustui maailman vanhimman vuonna 1804 pe­rustetun akvarellitaiteen yhdistyksen The Royal Watercolour Societyn näyttelyihin. Yh­ dys­valloissa ollessaan hän taas näki, että on mo­nenlaisia, myös esimerkiksi paikallisia ak­ va­rellitaidetta edistäviä yhdistyksiä. Syntyi ajatus perustaa akvarellitaiteen yh­ distys myös Suomeen. Ensimmäisen kerran yhdistyksen perustamisesta oli puhetta tal­ vella 1989 – 90. Silloin Antti Lassila esitti Tuomas Mäntyselle kysymyksen, että kos­ ka te sen yhdistyksen perustatte. Vuonna 1998 yhdistys sitten perustettiin. Kun uudelle yhdistykselle mietittiin ni­ meä, vaihtoehtoina olivat Akvarelliyhdistys ja Akvarellitaiteen yhdistys. Antti Lassilan esi­ tyksestä valittiin sana, jossa on taide mukana: silloin korostuu tekniikka, eivätkä sen tekijät. Lassila toimi kymmenen vuotta puheenjoh­ tajana (1998 – 2008). Sittemmin hänet on va­ littu yhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Professori Lauri Ahlgrénin lisäksi mui­ ta uuden yhdistyksen taustahahmoja profes­ soriTuomas Mäntynen ja taidemaalari Osmo Visuri sekä galleristi Pek­ka Väinölä.

Ensimmäinen iso ponnistus oli näyttely Vaa­ sassa Nandor Mikola -museossa. Isojen näytte­ lyjen sarjaa ovat jatkaneet Minun Helsinkini -näyttelyt. Näyttelyjä on neljän vuoden vä­ lein ja ne ovat toteutuneet kolme kertaa Sa­ nomatalossa. Museonjohtaja Berndt Arell oli ensimmäisissä kuraattorina ja taidemaalari Tello Anttila tärkeä taustahahmo. Lauri Ahlgrén Kyllä pitää mainita, että mi­ ten Antti, sait meille Sanomatilan ja ilmoituk­ set hankituksi. Antti Lassila Siinä oli hyvä tilaisuus, kun Sa­nomatalo oli uusi ja paikalle haettiin pro­ fiilia.

Akvarellitaiteen yhdistys on Nordiska Ak­va­ rellsällskapetin ja eurooppalaiseen Eu­ropean Confederation of Watercolour So­cie­tiesin jä­ sen. European Confederation of Watercolour So­cieties on eurooppalaisten vesivärimaala­ reiden neuvosto, johon kuuluu 11 jäsenyhdis­ tystä. Järjestö antaa vuosittain jäsenyhdistyk­ sen järjestettäväksi yhteisnäyttelyn siihen tar­ joutuneessa jäsenmaassa. Tänä vuonna näyt­ tely järjestetään Suomen Joutsenessa, Forum Antti Lassila Akvarellitaiteen yhdistys ei Marinumissa, Turussa 1. – 24.7.2011. Näyt­ ole kilta, niin kuin ovat perinteiset ammattilii­ telyssä on esillä taiteilijoita kaikista yhdestä­ tot. Yhdistys oli alkujaan avoin kaikille, myös toista jäsenmaasta, suomalaiset taiteilijat valit­ keräilijöille. Nyttemmin kaikki hyväksytyt si professori Tuomas Mäntynen. ovat tekijöitä. Jäseniä on nyt 650. Lauri Ahlgrén Näyttelyiden taso on nous­

Jos olet kiinnostunut toiminnasta, ota yhteyttä sihteeri Taina Rasiin, puhelin 050 5279821 sihteeri@akvarellitaiteenyhdistys.fi www.akvarellitaiteenyhdistys.fi Kotisivuja Nordiska Akvarellsällskapet, www.akvarellen.org European Confederation of Watercolour Societies (ECWS), www.aquarelinstituut.be/ecws www.akvarellmuseet.org www.royalwatercoloursociety.co.uk

taidemaalaus 2 /2011

33


sut valtavasti. Järjestö lähti heti onnistunees­ ti liikkeelle. Siinä on mukana osaavia, aikui­ sia ihmisiä. Jär­jestöön on myös löytynyt uusia ihmisiä, jotka ovat samanmielisiä ja joilla on – mikä on tärkein­tä – yhdessä pirun hauskaa. Kurssitoiminnassa ovat keskeisiä Har­ja­vall­an akvarellikesä, joka toteutetaan Suo­men Ak­ va­rellitaiteen yhdistyksen, Huit­tisten Seu­dun

Kansalaisopiston ja Emil Ceder­creutzin mu­ seon yhteishankkeena sekä Lapin leirit. Tärkeä osa kokonaisuutta on kurssilais­ ten jurytetty näyttely, joka järjestetään Emil Cedercreutzin museossa 31.7 – 2.10.2011. Akvarellitaiteeseen keskittynyttä AKVARTgalleriaa ylläpitää osuuskunta. Galleria sijait­ see Taka-Töölössä Helsingissä, sen osoite on Humalistonkatu 1.

.

Tiiu Pallo-Vaik: Nordic Landscape 1, akvarelli. Kuvaaja: Stanislav Stepashko.

Eesti Akvarellistide Ühendus Viron akvarellistien yhdistys on ammattitai­ Lehis ja Valli Lember-Bogatkina. teilijoiden yhdistys, jossa on nelisenkymmen­ Laaja virolaisen akvarellitaiteen näytte­ tä jäsentä. Yhdistys toimii järjestämällä yhteis­ ly oli Suomessa Kuusankoskitalon galleriassa näyttelyitä, joihin kutsutaan myös yhdistyk­ 2008. Turun näyttelyssä kesällä 2011 muka­ sen ulkopuolisia taiteilijoita. na ovat Mari Roosvalt, Mall Paris, Milvi Mukana ovat olleet muun muassa Leon­ Torim, Tiiu Pallo-Vaik ja Marje Ûksine. hard Lapin, Marje Üksine, Jaan Elken, Seuraava yhdistyksen näyttely Virossa on Jüri Kask, Jüri Arrak ja Malle Leis. Yh­ ensi lokakuussa Türissa. Tiiu Pallo-Vaik toi­ distyksen pitkäaikaisimpia jäseniä ovat Enno mii nykyisin yhdistyksen puheenjohtajana.

.

34

taidemaalaus 2 /2011


SeNja vellonen: näin sen tein Taidemaalari Tiina Lamminen

Senja Vellonen: Ruusujen valtakunta, 2000, akvarelli, 110,5 x 187 cm. Kuvaaja Heikki Tuuli.

Taidemaalari Senja Vellonen kertoo aluksi pyytäneensä aina jotakuta avukseen pa­ peria kääntämään, mutta apu ei ole aina lähel­ lä. ”Paperiin täytyy tarttua reilusti kiinni, se pi­ tää heittämällä kääntää. Ei saa olla liian arka.” Paperi kiinnitetään isolle levylle liimapa­ perilla. Senja Vellonen maalaa märkää märälle tekniikalla eikä liimapaperi aina pidä paperia koko työskentelyn ajan. Kokemus on opetta­ nut taiteilijaa: paperi pitää ennen teippaamis­ ta niitata taustalevyyn kiinni. Vellonen maalasi isoa Ruusujen valtakun­ ta -teosta lattialla useamman viikon ajan. Hän maalasi yhtä osaa kerrallaan. ”Aloitin ruususta, joka on teoksen keskellä ja sitten aloin maalaa­ maan lisää ruusuja ympärille. Minulla oli ruu­

suja malleina. Olen maalannut myös kuivat­ tuja ruusuja, mutta tässä maalauksessa ruusut olivat tuoreita. Ne olivat läsnä.” Senja Vellonen käyttää Archesin 300 gram­ man paperia ja Windsor & Newtonin sekä Schminckenin akvarellivärejä. Ruusujen valta­ kunnan kulmia hän kertoo kuullottaneensa vähitellen rakentaen siten maalauksen reunaalueita. Hän sekoittaa harvemmin punaisen sävyjä itse, sillä valmiissa punaisissa väreissä on hehkua, jota hän haluaa ruusumaalauksiinsa. Valmiita maalauksia Vel­lonen säilyttää ka­ palevyjen välissä. Ison akvarellin kehystämi­ nen valmiiksi ei ole kannattavaa. ”Jos maala­ ukseen laittaa lasin päälle, teoksesta tulee pai­ nava ja sitä on vaikea liikutella.”

.

taidemaalaus 2 /2011

35


Maiju Salmenkivi, osa teoksesta Puun takana II 2005-2006, akryyli ja öljy kankaalle, 98 x 68 cm, Amos Andersonin taidemuseo

museot.fi

mitä missä milloin? > näyttelykalenteri >

museohaku

Gösta esittää nyt Mäntässä

metsän kuvia ja kokelmansa helmiä Metsä

Suomalaisten taiteilijoiden metsäkuvia 1850-luvulta nykypäivään

Maikki Haapala, Toscana impromptu (yksityiskohta)

Tuori, Järnefelt, Kivi, Kirves, Holmberg, Lindholm, Gallen-Kallela, Soldan, Autere, Lampisuo, Lehto, Tikkanen, Uusitalo, Enckell, von Wright, Ollila, Pusa, Lavonen, Lönnberg, Halonen, Nelimarkka, Markkula, Ruutsalo, Stenius, Salokivi, Mäntynen, Hirvimäki, Gottberg, Vanni, Simberg, Krohn, Soinio, Cawén, Finne, Kuitula, Munsterhjelm, Salmenkivi, Halso, Savolainen, Heiskanen, Seppo & Kovalainen, Kovalainen, Laine & Heiskanen, Iso-Lähteenmäki, Kurunsaari, Churberg, von Swetlik

Göstan helmet

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelman tunnettuja teoksia, mukana myös Gallen-Kallelan Talonpoikaiselämää Wiik, Runeberg, Berndtson, Schjerfbeck, Enckell, Edelfelt, Gallen-Kallela, Simberg, Lundahl, Westerholm, Börjeson, Vallgren, Mäntynen, Hämäläinen, Halonen, Collin, Kamppuri, Wikström, Nelimarkka, Lönnberg, Munsterhjelm, Finne, Cawén, Monet, Teniers nuorempi, Thomé, Sallinen, Aaltonen, Fragonard, von Becker, van Noordt, Danielson-Gambogi

SERLACHIUS-MUSEOT p. (03) 488 6800 www.serlachius.fi, www.facebook.com/serlachius GÖSTA, Joenniementie 47, Mänttä GUSTAF, R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä Avoinna ympäri vuoden talvella 1.9.–31.5. ke 14–20, to–su 12–17, kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18 ja ke 10–20 Yhteislippu 8e/5e/1e/perhe 16e 36

taidemaalaus 2 /2011

Siveltimien Sato 1.8. – 2.10.2011  Suomen Akvarellitaiteen   yhdistyksen kesäkurssien  jurytetty näyttely Emil Cedercreutzin museo Museotie 1, Harjavalta p. (02) 535 1200 www.harjavalta.fi/palvelut/museo


TAJU 2011

– PUUN TAJU, 10.6.–28.8. Hyvinkään taidemuseon ja Hyvinkään Taiteilijaseuran jo perinteeksi muodostunut yhteinen nykytaiteen kesänäyttely.

HANNU LINDHOLM paluu alkuun, 16.9.–6.11.

Taiteilija ja hänen maisemamaalauksensa tänään ja vuosikymmeniä sitten.

Pysyvät kokoelmat 15.9. alkaen: – Sonckin kokoelma Yrjö Saarisen maalauksia ja piirustuksia – Helene Schjerfbeck -huone – Kaapo Wirtasen perikunnan kokoelma 15.9.–16.10. – Flora Laurellin kokoelma 15.9.–16.10.

HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.) puh. 040 480 1644 avoinna ti–to 11–18, pe–su 11–17 www.hyvinkaantaidemuseo.fi taidemaalaus 2 /2011

37


28.8. – 23.10. Finnish – Bulgarian Art Project Pekkolantie 123, 62900 Alajärvi 06 5572 129, info@nelimarkka-museo.fi ti-pe 11 – 17, la 12 – 16, su 12 – 17, ma suljettu, 5 euroa / 3 euroa

26.5.-19.6.

20.7.-14.8. 18.8.-11.9. 14.9.-9.10.

www.nelimarkka-museo.fi

Galleria A A R NI , WeeGee I Ahertajantie 5, Tapiola, Espoo Avoinna: ti, to, pe 11-18 I ke 11-20 I la-su 11-17 p. 09 8163 1829 I www.espoonkuvataiteilijat.fi/aarni

10.6.–28.8.

STUDIO Anna-Maija Aarras & PIMIÖ/ANIMOI David Shrigley (UK)* –4.9. Crème de la Crème – Mestariteoksia Turun taidemuseon kokoelmasta –5.2. Opastukset su klo 13 ja 15 sekä ti klo 17.30.

TURUN TAIDEMUSEO ti–pe klo 11–19, la–su klo 11–17 Aurakatu 26, (02) 2627 100, www.turuntaidemuseo.fi 38

taidemaalaus 2 /2011

*

Ahertajantie 5, Tapiola I www.weegee.fi

22.6.-17.7.

MAIJU SA L M E N K I V I ja ALEKSI TO LO N E N JUHANI T U O M I N E N ANNELI H I L L I KESÄN ÄY T T E LY ANSSI TÖ R RÖ N E N

EMMA - GALLERIA AARNI - SUOMEN LELUMUSEO HEVOSENKENKÄ SUOMEN KELLOMUSEO - KAMU - HELINÄ RAUTAVAARAN MUSEO

VAIHTUVAT NÄYTTELYT

12.6. – 14.8. Visiitillä mystinen mesenaatti – teoksia Raision museo Harkon kokoelmista

4.3.-12.6.11

PERUSNÄYTTELY

Eero Nelimarkka – Taiteen tien kulkija

osa Juhani Tuomisen teoksesta II Murat

etelä-Pohjanmaan aluetaidemuseo nelimarkka-museo


31.8.–18.9. Hannu Leimu

GALLERIA KATARIINA 8.6.–27.6.

Leena Niivuori piirustusmaalauksia

29.6.–17.7.

Mona Hoel maalauksia

20.7.–7.8.

Silja Puranen teoksia

10.8.–28.8.

Dominik Wlodarek grafiikkaa

31.8.–18.9.

Hannu Leimu maalauksia

21.9.–9.10.

Kaija Kiuru veistoksia ja installaatioita

w w w.helsing intait eil ijaseura.f i Galleria Katariina: avoinna ti-pe 11-17, la-su 12-16 KalevanKatu 16 • 00100 HelsinKi • puH. 09 666 677 säHKöposti Hannele.nyman@HelsinGintaiteilijaseura.fi

taidemaalaus 2 /2011

39


Korkealaatuinen kir

Ainutlaatuinen

Nyt

! a s s e d vuo Kestotilaus 17 € Opiskelijat/työttömät 14 € Ammattitaiteilijat 14 €

tilaukset@puolilehti.fi

www. 40

Yhden suhde toiseen

taidemaalaus 2 /2011

.fi

TILAA IKONIMAALARI Kun teet kestotilauksen nyt, saat yhden Ikonimaalarin ilmaiseksi (etu 28 €).

Kestotilauksen hinta 54 € / vuodessa + toimituskulut (Irtonumerot 28 €). Tarjous voimassa 31.12.2011 asti. Tilaukset puh. 09-751 2020 • www.maahenki.fi


Kannessa interaktiivinen värikiekko!

TILAA KIRJA osoitteesta www.tammi.fi/ taidemaalaus

Kätevän värien sekoituspyörän ja kahdeksan askel askelelta etenevän projektin avulla kehität akvarellimaalaustaitojasi.

Avoin Taidekoulu on perustettu vuonna 2008. Koulun sisällön voi kiteyttää kahteen sanaan: maalaustaide ja meditaatio. Koulun perustajat Matti Kurki ja Nagashila ovat luoneet kolmivuotisen opetusohjelman, joka syventää intuitiivisen maalaamisen taitoa ja opastaa meditaation harjoittamiseen. Opetus pyrkii vahvistamaan ja haastamaan oppilaan omaa taiteen tajua eikä painota mitään tiettyä maalaustaiteen tyylisuuntaa. Ilmoittautuminen 3-vuotiselle opintolinjalle: puh. 040 547 1522, 050 351 7994 www.avointaidekoulu.net

Kirja kesän taideharrastuksiin, kursseille ja muuten vain iloksi ja opiksi Marjukka Paunila Akvarellimaalaus Kaikki tarpeellinen akvarellimaalauksesta ammattilaisille ja vakaville harrastajille. Ensimmäinen suomalainen akvarellimaalauksen oppikirja. Pinnallisten niksien sijaan kirjassa on keskitytty olennaiseen: erilaisiin materiaaleihin ja välineisiin sekä niiden ominaisuuksiin. Lisänä on Ateneumin taidemuseon konservaattori Päivi Ukkosen kirjoittama perinpohjainen luku akvarellien ja materiaalien kestävyydestä ja säilytyksestä. Tilaukset: www.kustannustaide.fi Saatavana myös hyvinvarustetuista kirjakaupoista.

ISBN 978-951-608-051-5 Hinta 35 € taidemaalaus 2 /2011

41


172

1815

1805

1795

1788

181

180

179

Warm Red

166

165

1655

1665

1675

1685

175

174

173

167

168

1615

1605

1595

1585

158

159

160

161

1545

1535

1525

Orange 021

151

152

153

154

1395

1385

1375

1365

143

144

145

146

147

1405

140

139

138

137

136

135

129

130

125

124

1235

1245

1255

1265

133

132

131

126

119

118

117

110

Process Yellow

111

112

103

4515

4505

4495

4485

455

456

457

105

104

4525

452

451

450

449

448

462

463

464

471

470

469

4625

4635

4645

4655

466

465

4705

4695

476

477

478

483

484

497

1815

P

A

I

Painohäme Oy Somerotie 2 33470 Ylöjärvi

N

O

Vaihde 010 422 5800 Fax 010 422 5801 www.painohame.fi

H

Ä

M

E

Painohäme Oy. Joutsenmerkitty painolaitos. Lupanumero 441-671

tilaa Taidemaalaus Vuonna 2011 taidemaalaus ilmestyy neljä kertaa. Voit tilata lehden maksamalla vuosiker­ran hinnan 22 euroa Taidemaalariliiton tilille 800011 – 70260427. Mer­kitse mak­sun viestiosaan ”Taidemaalaus”, tilaajan nimi ja osoite (katuosoite, postinumero ja -toi­mipaikka). Postitus kuulu tilaushintaan. Jos haluat tilata lehden kestotilauksena, merkitse viestikenttään ”kestotilaus”. Taidemaalariliiton jäsenet saavat lehden automaatti­ sesti. Lehti sisältyy jäsenmaksuun. Vanhoja numeroita voi tilata osoitteesta taidemaala­ us@artists.fi. Vanhoja numeroita voi selailla maksut­ ta verkkopalvelu Issuun sivuilla (http://issuu.com). Taidemaalaus on Taidemaalariliiton julkaisema yleistajuinen taidelehti. Kirjoittajamme ovat kuvatai­ teilijoita ja uskomme, että juuri taiteilijanäkökulma tekee lehdestä tuoreen ja kiinnostavan. Taidemaalariliitto on taidemaalareiden valtakunnal­ linen järjestö, joka toimii kuvataiteen edistämiseksi ja kuvataiteilijoiden aseman parantamiseksi. 42

taidemaalaus 2 /2011


271900_FrimodigFIRMAkorti.fh11 29.10.2008 15:52 Page 1

Kehys- ja kultausliike

IVONEN OY .

Apollonkatu 9 00100 Helsinki (09) 494 856 tai 0400 450 246 sähköposti ivonenoy@kolumbus.fi

FRIMODIG OY TÄYDELLINEN KEHYSTYSPALVELU Frimodig-Kehys, Annankatu 20 00120 Helsinki, puh. (09) 605 356 frimodig@kolumbus.fi www.frimodigkehys.fi

Ammattitaidolla

. Kultaukset . Kehystykset . Entisöinnit . Puhdistukset

Myös alaan liittyvät erikoistyöt RIPUSTUSJÄRJESTELMÄT

Hideyuki Igarashi: Figure of Pigments, 2009, piezograph/digital print, 145 x 112 cm.

Teos oli esillä keväällä 2011 Hideyuki Igarashin ja Anita Jensenin Punctum 2 -yhteisnäyttelyssä Villa Macissa Tampereella:

taidemaalaus Lehden julkaisija Taidemaalariliitto Erottajankatu 9 B, sisäpiha, 00130 Helsinki puhelin 09 6811 0574, faksi 09 6811 0550 kotisivu www.painters.fi Ilmoitusaineistot numeroon 3/2010 31.8.2011 mennessä, lehti ilmestyy lokakuussa.

www.mac-art.net.

Taidemaalaus 2/2011 KANnen taiteilija Hideyuki Igarashi Taiteilija Hideyuki Igarashi kertoo prosessista: ”Teos valmistui yhdistämällä tai oikeastaan kerrostamalla kah­ ta erilaista ilmaisukeinoa: maalausta ja valokuvausta.” ”Tiputan väripisaroita maalauspohjalle, joka on vaakata­ sossa pöydällä. Tämän jälkeen valokuvaan maalauksen pinnan matalasta, viistosta kulmasta.” ”Printtaan valokuvan, asetan sen vaakatasoon pöydälle ja tiputan ylle uusia pisaroita. Prosessi toistuu nyt valoku­ vaamalla tuoreita pisaroita.”

Ilmoitukset Lehden sihteeri Eeva Kilpinen, puhelin 09 6811 0530 (ma–to 9 – 17) sähköposti taidemaalaus@artists.fi Isot tiedostot voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen taidemaalaus@gmail.com taidemaalaus netissä http://www.painters.fi/tmjulkaisu.html http://issuu.com > Hae nimellä Taidemaalaus http://www.twitter.com/Taidemaalaus http://www.facebook.com > Taidemaalaus-ryhmä taidemaalaus 2 /2011

43


SÄRESTÖNIEMI

TAITEILIJASYMPOSIUM SÄRESTÖNIEMI-MUSEOSSA 18. – 27.8.2011. SÄRESTÖNIEMI-SEMINAARI JA SYMPOSIUMIN NÄYTTELYN AVAJAISET LAPIN YLIOPISTOSSA ROVANIEMELLÄ LAUANTAINA 27.8.2011.

YHTEISTYÖKUMPPANIT

Lapin kesäyliopisto www.lapinkesayliopisto.fi Lapin taiteilijaseura www.lapintaiteilijaseura.fi

Kuva: Särestöniemi-museo

Lapin yliopisto www.ulapland.fi Rovaniemen taidemuseo - Lapin aluetaidemuseo www.korundi.fi Särestöniemi-museo Särestöniemi-museo, Reidar Särestöniemen taiteilijakoti, Kittilän Kaukosessa esittelee taiteilija Reidar Särestöniemen (1925 – 1981) taidetta ja työympäristön. Osoite Särestöntie 880, 99110 Kaukonen www.sarestoniemenmuseo.fi liisa.tervahauta@sarestoniemenmuseo.fi Taidemaalariliitto ry, Taidemaalaus-lehti www.painters.fi

Anu Osva, Helmitaulu, 2005, 95 x 200 cm.

SÄRESTÖNIEMI

TAITEILIJASYMPOSIUM, SEMINAARI JA NÄYTTELY 18. – 27.8.2011

Taidemaalaus 2 2011  

Taidemaalaus-lehden keskeisin tavoite on löytää nykytaiteelle uutta yleisöä ja tehdä keskustelunavauksia. Julkaisu tarjoaa näkökulmia myös a...

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you