Pandemiassa puurtamista

Teksti: Ella Ahvenainen & Roope Nykänen – Kuvitus: Roope Nykänen & Julius Ulpovaara

Maaliskuussa 2020 koronapandemia muutti monen suomalaisen elämän. Talous on yskinyt, mutta joillekin status quon horjuminen on tarjonnut uusia työmahdollisuuksia. Tässä jutussa pääsemme kuulemaan, miten pienen pieni virus on vaikuttanut virologin, sairaanhoitajan ja laboratiotyöntekijän työhön.

Tarja Sironen, apulaisprofessori

Virologiksi Sironen päätyi valmistuttuaan solubiologiksi Jyväskylän yliopistosta. Sattumalta väitöskirjapaikka aukesi juuri virologian ryhmästä. Sen jälkeen virukset veivätkin mennessään. Tänä vuonna tutkimusta on hallinnut luonnollisesti Sars-Cov-2-virus. Vuoden aikana virologien työmäärä on ollut historiallisen valtaisa. Sirosen johtama ryhmä työskentelee osana Olli Vapalahden johtamaa tutkimusyksikköä ja on keskittynyt tutkimaan erityisesti koronaviruksen selviytymistä aerosoleissa. Yksittäisiä julkaisuja Sirosen ryhmä on tuottanut tänä vuonna 11 kappaletta. Niistä osa on tehty ennennäkemättömällä tahdilla, sillä maailmalla on kiire saada selville Sars-Cov-2:n salat.

Miten menee?

Hyvin menee! Vuosi on kuitenkin ollut hyvin kahtiajakoinen. On ollut mielettömän hienoa tehdä tutkimusta, jolla on tarkoitus ja jolla on ollut suuri vaikuttavuus. Lisäksi on ollut hienoa huomata, että omat tutkimussuuntaukset ovat olleet merkittäviä. Myös uusia yhteistyökuvioita on muodostunut. Mutta töitä on toki valtavan paljon. Eli kyllä väsyttää tässä vaiheessa vuotta jo paljon ja loppua ei näy. Kukaan yksittäinen ihminen ei maailmaa pelasta koronalta, vaikka kauheasti tekisi mieli yrittää.

Miten pandemia vaikuttaa mielestäsi tulevaisuudessa alan ja tutkimuksen rahoitukseen ja arvostukseen?

Vaikutuksia ollaan nähty jo tämän vuoden aikana. Muutaman kuukauden aikana keväällä tutkimusta tehtiin melko riskillä rahatta. Sitten tuli rahoitusta hyvin monelta taholta virustutkimukseen ja tietysti korona-tutkimukseen erityisesti. Tällä hetkellä on momentum hakea rahoitusta tämänkaltaiseen tutkimukseen. Toki monet muutkin ovat nyt muuttuneet koronatutkijoiksi, joten kilpailu kovenee. Olisi todella hienoa ajatella, että tutkimuksen arvostus on nyt noussut ja tutkimusrahoitusta tulisi olemaan. Mutta taustalla vaikuttaa niin iso määrä politiikkaa, että kun pandemia rauhoittuu pahoin pelkään, että tämä [virustutkimus] saattaa unohtua.

Loppuvuodesta on ruvettu miettimään jo muutakin kuin virusta ja sen suoria akuutteja ratkaisuja, kuten rokotetta ja lääkettä. On mietitty koko yhteiskunnan kannalta pandemian vaikutuksia ja se on hyvä asia.

Onko ollut helppo kertoa asioista kansankielisesti kun on tottunut tekemään julkaisuja saman alan ihmisille?

Sehän on ihan eri kieltä mitä tulee käyttää! Itsellä kun ei ole minkäänlaista tiedeviestintäkoulutusta, kyllä tässä on aika syvään päähän saanut upota. Mutta äkkiä siihen oppii kun vain haluaa oppia. Täytyy laittaa ihan eri vaihde päälle ja yksinkertaistaa asioita ja ehkä vähän oikaistakin. Tutkija mielellään hyvin paljon kiertelee ja kaartelee, mutta sellaista ei voi kansankielellä puhua. Mutta se on älyttömän tärkeää, että me tutkijat puhumme näistä asioista kaikennäköisillä foorumeilla. Sitä näkisi mielellään paljon enemmän. Tutkitun tiedon kansantajuistamiselle on kyllä huutava pula.

Mikä ärsyttää eniten populaarijulkaisujen virheissä?

Ensireaktiona ei tule mieleen mitään todella ärsyttävää asiaa. Kuitenkin tällä hetkellä eniten harmittaa rokotevastaisuus: Ensin melutaan ettei kauheita rajoituksia haluta ja kun tarjolla on ratkaisuksi rokotetta niin sekään ei käy. Toki vuoden mittaan on myös harmittanut se, miten vaikeaksi maskin käyttö on tehty kokonaisuudessaan. Ei se kuitenkaan oikeasti ole niin hirveän vaikeaa.

Mitkä ovat olleet korona-ajan mieleenpainuvimmat hetket?

Onkohan tästä vuodesta jäänyt mitään muistijälkeä! Henkilökohtaisella tasolla kun alun kaaoksesta päästiin yli on saanut tehdä ihan uusien ihmisten kanssa ihan uudenlaista tutkimusta. On ollut myös mahtava huomata, että omia hypoteeseja ja veikkauksia keväältä on pystynyt osoittamaan todeksi. Esimerkiksi keväällä puhuin paljon siitä, kuinka rokote vuoden sisällä tulee ja se tyrmättiin aika rankasti. Onhan se kiva nyt nähdä että niin on käymässä. Ja ylipäänsä mieleenpainuvana voi pitää omaa tiimiä, joka on tehnyt ihan uskomatonta työtä paineen alla ja siitä huolimatta jaksaa vielä hymyillä ja nauraakin välillä.

Huolestuttaako maailman tola?

Maailman tila huolestuttaa kyllä, ja mielestäni meidän tulisi toimia todella nopeasti ja todella paljon ja monessa asiassa tällä hetkellä. Itse uskon, että tämä pandemia herätti meidät. Herätti meidät miettimään nimenomaan ympäristöä ja ilmastonmuutosta hyvin kokonaisvaltaisesti: koko maapallon terveyttä ja kuinka se vaikuttaa muun muassa pandemioihin. Lisäksi nyt kun esimerkiksi matkustellaan vähemmän, olisi mahdollisuus pysähtyä myös arkisemmalla tasolla arvostamaan pienempiä asioita ja omaa jaksamista. Ja myös sitä, että voisimme oikeasti kuluttaa vähemmän. Olen toiveikas, että tämä kääntyy tästä vielä positiiviseksi. Toki on tietysti ymmärrettävä tilanteen mahdollisesti pitkittyessä ja talouden sakatessa vielä kauan, että monen on vaikea ajatella tällaisia yleviä ajatuksia, jos oma toimeentulo on uhattuna.

Terveisiä opiskelijoille ja ehkä erityisesti fukseille?

Ensinnäkin kertokaa meille, miltä etäopiskelu on tuntunut. Luulen, että me vanhat jäärät ollaan sitä paljon vastustettu mutta se voisikin olla jopa joskus toimivampaa.

Ja lisäksi, kyllä vielä haalaribileisiin päästään ja ne varmasti tuntuvat sitten entistä kivemmalta kun niitä joutuu nyt vähän odottamaan. Eli malttia vielä hetki! Keväällä saadaan rokote ja tilanne haltuun. Sitten päästään taas tapaamaan ihmisiä.

Tuomas Lehtonen, sairaanhoitaja

Mitä teet työksesi? Miten pandemia on muuttanut työsi kuvaa?

Olen sairaanhoitajana HYKSin vastasyntyneiden tehoosastolla. Hoidan työssäni sairaita tai ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja. Koska vauvoille ja erityisesti keskosille infektiot voivat olla vaarallisia, on työni jo ennen pandemiaakin ollut erittäin tarkkaa hygienian ja aseptiikan suhteen. Normaalioloissakin osastolla rajoitetaan vierailua mm. influenssakautena. Jos synnyttäjällä on koronatartunta tai epäily siitä, osastollemme tuleva vauva eristetään ja sitä hoidetaan asianmukaiset suojatamineet päällä niin kauan, että saadaan negatiivinen koronavastaus. Ilmeisesti kuitenkaan korona ei käytännössä tartu syntymässä äidistä vauvaan, ja yhtään ”koronapotilasta” emme ole joutuneet hoitamaan. Tässä mielessä työni on paljon turvallisempaa kuin esimerkiksi useimmilla aikuisten osastoilla. Pandemia on vaikuttanut käytännössä siten, että kun teen enimmäkseen pitkiä 12h työvuoroja, ne ovat selvästi aiempaa raskaampia maski päällä. Perheiden vierailuaikoja on rajoitettu, mikä aiheuttaa välillä tyytymättömyyttä vanhemmissa. Työvuoroja ja loma-aikoja on vahvistettu aiempaa myöhemmin, mikä vaikeuttaa oman arjen suunnittelua ja sitä kautta vaikuttaa jaksamiseen. Lomat on kuitenkin saatu pitää normaalisti. Lisäksi työpaikaltani on annettu hoitajia töihin koronateholle keväällä ja myös nyt syksyllä; onneksi vapaaehtoisia on löytynyt.

Osasiko terveydenhuoltojärjestelmämme varautua hyvin pandemiaan? Mitkä ovat olleet isoimmat epäkohdat omaa työtäsi ajatellen?

Vaikea sanoa, luultavasti ei tarpeeksi hyvin. Maskeja ja joitakin muitakin välineitä oli keväällä ainakin liian vähän. Onneksi kuitenkin tilanne pysyi suomessa huomattavasti parempana kuin monessa muussa maassa, ja terveydenhuoltojärjestelmä on toistaiseksi selviytynyt mielestäni hyvin.

Teho-osastolla on totuttu siihen, että uusiin tilanteisiin pitää sopeutua nopeasti. Silti keväällä haasteena olivat epätietoisuus ja jatkuvasti muuttuneet ohjeistukset. Tämä oli kovin kuluttavaa ja lisäksi muiden maiden huono tilanne aiheutti stressiä ja pelkoa tulevasta. Eniten pandemia onkin lisännyt stressiä ja siten vaikuttanut työssäjaksamiseen.

Ärsyttääkö joku koronauutisoinnissa tai siinä, miten koronasta puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Kesällä välillä ärsytti ”maailmanlopunmeininki”, vaikka kukaan ei osannut sanoa tuleeko toinen aalto vai ei. Myös kaikki misinformaatio ja uskomukset uutisoinnissa ja sosiaalisessa mediassa ärsyttää. Parhaana esimerkkinä on olleet ehkä Trumpin koronalausunnot. Selkeästi koronauutisointiin on väsynyt, eikä uutisia jaksa lukea yhtä aktiivisesti kuin keväällä.

Sairaanhoitajat on julistettu pandemia-ajan sankareiksi. Ovatko nämä puheet näyttäytyneet minkäänlaisina tekoina sairaanhoitajien työn parantamiseksi?

Ei omasta mielestäni juuri mitenkään. Tosin on hyvä, että asiasta on edes käyty keskustelua. Mielestäni tuntuu hieman erikoiselta, että valtio antaa valtavan määrän tukia yrityksille, mutta sairaanhoitajille ei löydetä lisää rahaa. Toki ymmärrän, että taloudellinen tilanne on huono.

Pandemia-aika on oletettavasti tehnyt työstänne stressaavampaa ja uuvuttavampaa. Millä tavoin olette pyrkineet ylläpitämään hyvää henkeä työpaikallanne?

Työpaikallani on hoitohenkilökunnan kesken yhteen hiileen puhaltamisen meininki. Työssä paras tuki on se, että mieltä painavista asioista voi puhua työtovereille. Yksi selviytymiskeinoista on huumori ja raskaistakin asioista usein lasketaan leikkiä sairaalassa hoitajien kesken. Selkeästi kuitenkin hoitajat ovat tällä hetkellä väsyneitä ja tämän seurauksena kokeneita hoitajia on siirtynyt muihin töihin. Työnantajan puolelta lisätukea ei ole erityisemmin tullut.

Miten uskot pandemia-ajan vaikuttavan tulevaisuuden terveydenhoitojärjestelmäämme?

Pandemia tulee vaikuttamaan luultavasti paljonkin tulevaisuudessa niin koko yhteiskunnan toimintaan kuin terveydenhuoltojärjestelmään. On vaikeaa arvioida sitä, millaisia vaikutukset tulevat olemaan. Uskon että jatkossa ainakin osaamme varautua paremmin pandemiatilanteisiin. Kun koronan jälkeen todetaan mitkä keinot ovat olleet toimivia, osataan seuraavalla kerralla toimia heti johdonmukaisemmin. Lisäksi tautien leviämistä osataan toivottavasti ehkäistä paremmin. On mielenkiintoista nähdä, aletaanko esimerkiksi influenssakausiin varautua aiempaa enemmän tai jäävätkö maskit joissakin tilanteissa edelleen käyttöön?

Loppukevennys: mitä haluat tehdä ensimmäiseksi, kun pandemia-aika päättyy?

Olisi mukavaa, jos jossain vaiheessa saa ottaa maskin pois ja nähdä töissäkin hymyn tai pari.

Nina Suomalainen, laboratoriotyöntekijä

Mitä teet työksesi? Miten työ linkittyy opintoihisi?

Analysoin koronaa nenänielunäytteistä PCR-menetelmällä kliinisessä laboratoriossa. Joku muu hoitaa ne nenän kaivelut ja potilaiden jälkiohjeistukset, mutta minä teen kaiken muun näiden välissä, näytteen esikäsittelystä tuloksen lähettämiseen.

Opiskelen mikrobiologiaa ja korona on virus, eli sillä tavalla linkittyy. Tavallisesti tämä homma taitaa kuulua bioanalyytikolle, mutta on minunkin osaamiseni tähän ihan soveltuva.

Miten työsi on muuttanut käsitystäsi koronasta?

Se on tehnyt sen konkreettisemmaksi itselle, koska vaikka vieläkään kyseinen virus ei ole saavuttanut omaa lähipiiriäni, niin töissä olen saanut kohdata sitä senkin edestä. On myös päässyt seuraamaan Suomen koronatilanteen kehittymistä ihan lähietäisyydeltä.

Mitkä asiat ärsyttävät koronauutisoinnissa tai siinä, miten koronasta puhutaan yhteiskunnallisessa keskustelussa?

Mahtavien rokoteuutisten myötä syntynyt keskustelu on joskus aiheuttanut ärsytystä, sillä valitettavan moni tuntuu uskovan rokotteen olevan isompi uhka kuin itse korona. Samalla kun lupaavista tutkimustuloksista uutisoidaan innokkaasti, saa rokotekriittisyys suhteettomasti huomiota.

Harmittaa myös virheellinen ja ristiriitainen uutisointi, mihin jatkuvasti törmää. Jokainen lehti tai muu uutiskanava olisi voinut palkata vaikka biologin tarkistamaan tekstit ennen julkaisua.

Miltä tuntuu löytää koronapositiivinen näyte? Entä miltä tuntuu soittaa henkilölle, joka paljastuu koronaa kantavaksi?

Aluksi se oli hirveän jännittävää ja melkein toivoi, että PCR-ajosta löytyisi positiivinen tulos. Siinä vaiheessa niitä tuli vastaan aika harvoin. Nyt tunne on enemmän harmistunut, sillä niitä tulee useammin ja positiivisen tuloksen vastaamiseen liittyy vähän enemmän hommaa. Tehtävääni ei kuulu soitella jokaiselle positiivisen tuloksen saaneelle, joten olen voinut suhtautua tuloksiin melko neutraalisti.

Mitä ajattelit tehdä ensimmäiseksi, kun pandemia vihdoinkin päättyy?

Elää sitä ihanaa tavallista, huoletonta elämää, ja sitten sairastaa jotain rinovirusta ihan tyytyväisenä :)