Luokkalehti 8c 2020

SYK 8c

Kevät 2020

Artikkeli

Lyijyn maailma Teksti: Reima Miettinen Kuvat: Reima Miettinen, Eino Sahari ja Creative Commons

Lyijy on ollut viime vuosina kuuma puheenaihe. EU:ssa on ollut vireillä lyijykielto, joka kieltäisi lyijyn käytön metsästyksessä, kalastuksessa sekä urheiluammunnassa. Onhan lyijy myrkky, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa sikiön epämuodostumiseen, veren myrkytykseen sekä hedelmättömyyteen.

L

............yijy. Tätä sinertävän harmaata metallia louhitaan ympäri maailmaa. Lyijyä käytetään moneen asiaan. Yksi syy lyijyn suosiolle on sen monimuotoisuus ja käytännöllisyys. Lyijy on erittäin pehmeää, ja sitä on helppo muokata. Lyijy on myös painavaa. Lyijy-yhdisteitä käytetään esimerkiksi lasien, emalien ja akkujen valmistuksessa.

Lyijy on saavuttanut suuren suosion myös kalastuksessa, metsästyksessä sekä urheiluammunnassa. Lyijyä suositaan sen halvan hinnan takia. Teräksestä ja kuparista valmistetut panokset ja painot voivat maksaa jopa viisi kertaa enemmän. Lyijyn kielto on aiheuttanut metsästyksen harrastajille päänvaivaa. Yksi syy on se, että lyijykielto merkitsee monelle metsästäjälle uuden aseen ostoa, sillä aseet eivät kestä kovempien teräshaulien ampumista. Kaikilla ei tosin välttämättä ole varaa ostaa uutta asetta, kalliita hauleja tai kalastuspainoja. Tämän pelätään laskevan metsästyksen ja kalastuksen suosiota. Lyijykielto on huono asia alan yrittäjille, sillä he ovat peloissaan yritystoimintansa puolesta. EU:n toiveena on päästä lyijyn käytöstä eroon lähivuosien aikana.

Euroopan parlamentissa on viritelty lyijykieltoa.

Lyijy saattoi romahduttaa Rooman valtakunnan Lyijy on historiallisesti erittäin kiinnostava metalli. Sen tunnettu historia ylettyy ainakin 8000 vuoden taakse. Sitä sulatettiin ja puhdistettiin Aasiassa nykyisen Turkin alueella.

Lähi-idästä onkin löytynyt arviolta 6000-8000 vuotta vanhoja lyijykoruja ja -koristeita. Lyijyä käytettiin myös Mesopotamiassa jo noin 300eaa. Erittäin kiinnostavan teorian mukaan Rooman ylimystöllä saattoi olla krooninen lyijymyrkytys, koska he käyttivät lyijyä sisältäviä tinapikareita sekä muita astioita, joissa oli lyijyä. Roomalaiset myös maustoivat viinejä lyijysuoloilla. Tämä saattoi olla yksi syy heidän irrationaaliseen käyttäytymiseensä, vaikeuksiin synnyttää terveitä lapsia ja lopulta koko valtakunnan rapistumiseen. Lyijyn käyttöä on yritetty rajoittaa siitä lähtien. Lyijyä käytettiin aikoinaan polttoaineissa. Se kiellettiin 1920-luvulla, mutta käyttö jatkui vielä pitkään.

Lyijypitoisia polttoaineita käytetään edelleen joissakin Afrikan maissa.

Lyijyn käyttö enemmän esillä kuin koskaan Lyijykielto on ollut viime vuosina kuuma puheenaihe. Sitä on viritelty Euroopan parlamentissa. Lyijykiellosta on uutisoitu paljon, sillä se olisi iso takaisku Suomen kalastus- ja metsästysaloille sekä harrastajille. Metsästyspiireissä onkin käyty kiivasta keskustelua.

Lyijyä käytetään metsästyksessä ja kalastuksessa.

Lyijyhaulikiellon tarkoituksena on vähentää vesilintujen ja kalojen elimistöön kulkeutuvaa lyijyä. Eläimiä halutaan suojella. Vireillä on laki, joka kieltäisi lyijyn käytön kosteikkoalueilla. Sitä seuraisi laki, joka kieltäsi lyijyn käytön kokonaan niin metsästyksessä, kalastuksessa kuin urheiluammunnassa.

EU:n silmissä kosteikoksi määritellään myös kuivatettu tai metsitetty suo. Tässä tapauksessa 75 prosenttia Suomen pinta-alasta olisi metsästyskiellossa. Suomi tulee hakemaan tähän poikkeuslupaa, niin että rajoitus koskee vain sellaisia alueita, joilla on näkyvää vettä.

Lyijyhaulit imeytyvät kosteikkoihin.

Veteen lyijy ei liukene siinä määrin, että lyijypitoinen vesi olisi eliöille vaarallista, mutta suurin pelko on, että lyijyhaulit joutuvat kalojen ja vesilintujen ruuansulatusjärjestelmiin. On tutkittu, että vesilinnut ja kalat syövät pieniä lyijyhauleja kosteikkoalueilla. Vatsahapot sulattavat lyijyn ruuansulatuskanavassa. Sieltä lyijyn myrkyt imeytyvät elimistöön. Ravintoketjussa lyijy siirtyy saaliista petoon. Lyijy häiritsee myös eliöiden ionitasapainoa, joka voi pahimmillaan johtaa kuolemaan tai kasvuhäiriöihin. Lisäksi lyijyä kertyy eliöiden luisiin rakenteisiin, ja se altistaa sikiön epämuodostumille alkiokehityksen aikana. Lyijyn käyttö on kuitenkin selvästi vähentynyt viime vuosina. Syy tähän piilee siinä, että lyijyn siirtymisestä riistasta ihmiskehoon on saatu uutta tutkimustietoa, ja metsästäjistä on tullut varovaisempia.

Lyijyn vaikutukset ihmiskehossa Lyijy on yksi elimistölle ei välttämättömistä alkuaineista, eikä sillä ole mitään biologista funktiota. Se on ihmiselle myrkyllinen. Ongen lyijypainon nieleminen ei ole hengenvaarallista, mutta sitä virhettä ei kannata useasti toistaa. Lyijy vaikuttaa hermostoon, ja se aiheuttaa sikiövaurioita. On osoitettu, että lyijy aiheuttaa keskushermosto-ongelmia, jotka näkyvät erityisesti lapsilla muun muassa käyttäytymishäiriöinä ja älykkyysosamäärän heikkenemisenä. Lyijyn myrkyttämissä ihmisissä todetaan väsyneisyyttä, huonovointisuutta, anemiaa ja aivovaurioita.

Lyijylle altistuminen aiheuttaa myös hedelmättömyyttä.

Lyijykielto uhkaa nostaa metsästyksen hintaa Metsästäjiä harmittaa, sillä teräshaulit ovat liian kovia suureen osaan suomalaisista haulikoista. Metsästäjät pelkäävät metsästysharrastuksen kallistumista, ja lyijyhaulikielto tarkoittaa monelle uuden aseen ostoa. Lisäksi lyijyttömät haulit maksavat paljon enemmän. Lyijykielto uhkaa vähentää harrastajien määrää.

Metsästyksessä lyijyä on käytetty jo pitkään.

Metsästäjät ovat tuoneet esille lyijyttömien haulien huonot puolet. Lyijy on painavaa ja pehmeää, eli se lentää hyvin ja osuessaan eläimeen lyijyluoti leviää voimakkaasti, joka voimistaa kuolettavaa shokkivaikutusta. Kevyemmistä materiaaleista tehdyt luodit ei välttämättä osu niin tarkasti.

Kalliiden haulien myös pelätään vähentävän ampumaharjoittelua, joka johtaa huonompaan osumatarkkuuteen.

Ratkaisu täytyy kehittää Alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden täytyy kehittää ratkaisu, joka miellyttää sekä EU:ta että eräväkeä.

Kalastukseen ja metsästykseen on keksitty lyijyttömiä hauleja ja painoja, mutta niissä suurin ongelma on hinta.

Markkinoille pitäisi saada sellaisia tuotteita, jotka pyörivät lyijyn kanssa samassa hintaluokassa. Rasia lyijyä sisältäviä ampumahauleja maksaa 10 euroa, kun taas rasia teräshauleja maksaa 50 euroa. Hinnat uhkaavat vähentää lajin jo nyt nopeasti laskevaa suosiota. Metsästys ja kalastus ovat kuitenkin tärkeitä asioita, jotta eläin- ja kalakantamme pysyisivät hyvässä kunnossa ja harrastus siirtyisi sukupolvelta toiselle.

Teräshauli.

Volframihauli.

Arvoste lu

Teksti: Nooa Heiska Kuva: CC Search

The Truman show hämmästyttää uudella juonellaan Peter Weirin ohjaama menestysdraamaelokuva loi aivan uudenlaisen näkökulman tulevaisuuden tvohjelmista.

Vuoden 1998 elokuva tapaus The Truman show on yksi maailman parhaista draamakomedioista. Elokuva kertoo, minkälaisia tulevaisuuden tv-ohjelmat saattaisivat olla.

Omaperäinen juoni on erittäin hyvä ja hauska.

Truman Burbank on 31-vuotia henkilö. Hän on rooliltaan todella hauska ja kiva. Hän on elokuvassa maailman suosituin ihminen ja tekee 24 tuntia show’ta päivässä.

Kaikki olisi varmasti hyvin, jos Trumankin tietäisi tämän itse. Kaupungissa kaikki ovat palkattuja, niin Trumanin ystävät kuin äiti ja vaimo. Koko kaupunki on iso lavaste, jossa Truman tietämättömyydessään kulkee ja sekoilee ihmisten seuratessa herran hölmöilyä. Truman rupeaa kuitenkin tajuamaan, että kaikki ei ole kaupungissa kohdillaan. Hänestä kaikki tuntuu pyörivän Trumanin ympärillä ja poispääsy kaupungista on lähes mahdotonta, koska hän elää keskellä jättistudiota.

Elokuvan tähti Jim Carrey oli 1990-luvun puolivälin varmasti tunnetuimpia koomikkoja. Naamanvääntelyyn ja pissa/ kakkahuumori-leffoissa. Carreyn näyttelijälahjat eivät saaneet kovinkaan suurta arvostusta, mutta palkkiot olivat taivaissa.

Niinpä Peter Weir ajatteli, että Jim Carrey olisi faneille varmasti aikamoinen järkytys. Truman Show’sta syntyi silti yksi kaikkien aikojen omaperäisimmistä ja parhaista elokuvista. Mielestäni Jim Carrey teki aivan loistavaa työtä näytellessään Trumania.

Hän onnistui luomaan hauskaa huumoria elokuvaan eleillään ja tekemisillään. Mielestäni hänet on luotu hölmöjen ja hauskojen henkilöiden rooleihin.

Kuva Trumanin talosta.

Kuva: Wikimedia Commons

Voin myös antaa suuret aplodit käsikirjoittaja Andrew Niccolille ja ohjaaja Peter Weirille.

Ensinnäkin käsikirjoitus oli todella hyvä. Se oli omaperäinen ja mielenkiintoinen ja antoi ihmisille aivan uudenlaisen elokuvakokeuksen ja samalla aivan uudenlaisen näkemyksen tulevaisuuden tvohjelmista. Myös ohjaus onnistui hyvin, sillä tietyt roolit sopivat täydellisesti tietyille näyttelijöille.

Esimerkiksi Noah Emmerich onnistui roolissaan todella hyvin, kun hän näytteli samalla Trumanin parasta kaveria ja hänen tärkeintä tarkkailijaansa. Tykkäsin vielä siitä, kuinka ohjaus ja käsikirjoitus saivat katsojilta pidettyä salassa sen, mikä koko elokuvan juoni oikeasti on. Sen tajusi suunnilleen samaan aikaan, kuin Truman tajusi sen. Oli myös ovelaa lisätä elokuvan loppuun vähän toimintaa ja jännitystä. Sillä monien lempielokuvatyyppi on actionleffat, kuten esimerkiksi minun.

Ainoa asia, josta en tykännyt, oli koko show’n keksijästä eli Cristofista (näyttelijä Ed Harris). En tykännyt hänen roolistaan tai ylipäätään näyttelystäkään, vaikka hän olikin elokuvan ainoa “pahis”. Jotenkaan se ei vain sopinut Ed Harrisille. En kyllä myöskään tykännyt siitä, kuinka elokuva loppui suoraan siihen, kun Truman oli vihdoin päässyt pois studiolta. Mielestäni olisi voinut näyttää vähän, mitä sen jälkeen tapahtui.

Kun elokuvaa vertaa tekijän vanhoihin elokuviin, tämä oli kaikista ylivoimaisesti menestynein. Elokuvaa voisi verrata esimerkiksi Le Havreen, joka on myös todella hyvä elokuva.

Siinä on myös omaperäinen juoni mutta jotenkin The Truman showssa kaikki on vähän parempaa, kuten huumori, joka oli paljon parempaa Trumanissa kuin Le Havressa.

Elokuvassa olevan reality show’n logo.

Kuva: Wikimedia Commons

Arvostelu

Ironman 2:n vauhti tempaa mukaansa Teksti: Jose Harju Kuva: Wikimedia Commons

Ironman2 -elokuvan on tehnyt Marvel Cinematic Universe (MCU) vuonna 2010. Sen on ohjannut Jon Favreau, käsikirjoittanut Justin Theroux ja tuottanut Kevin Feige.

Pääosissa ovat Robert Downey Jr, Gwyneth Paltrow, Don Cheadle, Scarlett Johanssos, Sam Rokwell, Mickey Rourke ja Samuel L. Jackson.

Elokuva on jatkoa Ironman 1 -elokuvalle.

Elokuvassa Tony Starkilla on rinnassaan palladium-ydin, joka pitää häntä elossa ja toimii puvun virranlähteenä. Palladium-ydin kuitenkin samalla myrkyttää Starkia ja sille etsitään korviketta, uutta alkuainetta.

Projektia hidastaa Justin Hammerin suunnitelma tehdä samanlaisia pukuja kuin Stark ja lahjoittaa ne armeijan käyttöön. Häntä auttaa venäläis-syntyinen Ivan Vanko.

Työskennellessään Hammerille Vaanko tekee itsellekin oman puvun, jolla hän yrittää tappaa Ironmanin, koska hänen isänsä Anton Vanko oli mukana Stark Industriesin kehittämisessä ja Starkista on tullut suuri nimi. Ironmania auttaa James Rhodes, joka aluksi sai luvatta haltuunsa yhden ironman-puvun alkuperäisistä puvuista ja kehitti siitä Sotakoneen. Yhdessä he yrittävät pysäyttää Hammerin aikeet.

Elokuva on K12, mutta mielestäni se, pystyykö elokuvan katsomaan yksin riippuu ihmisestä. Sellainen nuori joka ymmärtää elokuvan elokuvana voi mielestäni katsoa elokuvan yksin. Silti se kannattaa katsoa aikuisen seurassa, jos ei ole 12-vuotias.

Ironman elokuvia on kolme ja ne kannattaa katsoa järjestyksessä, muuten ei saa tietää kaikkea oleellista jos viakka aloittaa katsomisen kakkososasta. Marvel elokuvilla on oma katsomisjärjestys esimerkiksi Ironman 1 ja 2 katsotaan peräkkäin jonka jälkeen välissä on eri elokuvia, joitten jälkeen kuuluisi katsoa Ironman 3.

Ruusuja elokuva saa sen mahtava kuvauksesta ja leikkauksesra ja näyttelijöistä, jotka ovat aivan omaa luokkaansa. Elokuva on kuvattu hienosti ja elävästi.

Siitä saa hyvän otteen ja sitä on miellyttävä katsoa.

Kaikista kohdista on tehty omanlaiset esimerkiksi,taistelukohtauksiin on lisätty kameran liikkuvuutta ja taustalle sopivaa musiikkia. Elokuva on vauhdikas ja mukaansatempaava. Kohtauksiin, jossa Stark pukeutuu haarniskaan, taustalle on lisätty tilannetta korostavaa musiikkia.

Näyttelijät ovat hommassaan mahtavia. He eläytyvät tilanteisiin hyvin ja pitävät kiinnostusta yllä.

Ehdottomasti lempparinäyttelijäni leffassa on Robert Downey Jr eli Tony Starkin näyttelijä. Hän on päättäväinen ja erittäin hauska sekä osaa esittää Tony Starkin itsepäisyyttä hyvin.

Risuja ei oikestaan ole. Kaikki elokuvassa toimii hyvin. Taustatarinat kerrotaan, ja jokaiselle tapahtumalle on jokin syy. Toimintakohtauksia voisi voinut olla enemmän.

Verrattuna Guardians Of The Galaxy elokuvaan Ironmanissa lai joskus oikeastikin tapahtua meidän maailmassa. Ironman elok Galaxy, joka sijoittuu avaruuteen ja galaxeihin. Guardians Of Th sairaalan pihalle ilmestyy avaruusalus, joka nappaa Quillin. Qui heihin. Ravagerit ovat varkaita ja salakuljettajia. Kun Quill saa t ikuisuus kivi, hänelle tulee vastaaan ongelmia. Ikuisuuskivi on liittoutuvat ettei Ronan elokuvan pahis saa sitä. Hänellä on pah ikuisuuskiven voimalla. Onneksi joukko huomaa tämän ja alkaa ja Guardians of the Galaxyssa on kaikenlaisia eri örkkejä puista elokuvaa, koska nämä ovat niin erilaisia, vaikka onkin samalta t

itteet ja tapahtumat ovat enemmän realistisempia. Näin voisi kuva perustuu myös maahan, toisin kuin Guardians of the he Galaxyssa poika Peter Quill menettää äitinsä. Äidin kuoltua ill kasvaa avaruudessa Ravagerssien joukossa ja samalla liittyy tehtäväkseen hankkia metallisen pallon jonka sisällä on muuallakin haluttu esine. Kivestä taistelleet loppujenlopuksi hat mielessään ja aikoo tuhota kokonaisen planettan a taistella Ronania vastaan. Ironmanissa henkilöt ovat ihmisiä a eläimiin ja eläimistä avaruusoilioihin. Vertailin näitä kahta tuotantoyhtiöltä.

Artikkeli

Etäopetus jakaa mielipiteitä Maailmalla jylläävä koronaviruspandemia pakotti Suomen sulkemaan koulut ja siirtymään kotoa käsin tapahtuvaan opetukseen maaliskuun puolivälissä. Etäopetusjakso päättyi 14. toukokuuta noin kahden kuukauden jälkeen. Koulunkäynti muuttui huomattavasti, ja nyt onkin oiva aika kysyä, pysyikö se lähiopetuksen tasolla? Mitä mieltä opettajat, ja erityisesti oppilaat olivat etäopetusjaksosta?

Opettajat kaipasivat vuorovaikutusta Opettajien työ muuttui etäopetukseen siirtymisen myötä huomattavasti. Varsinkin taideaineiden ja liikunnan kotiopetus oli luovuutta vaativaa, koska oppilaiden ei voi olettaa omistavan tiettyjä välineitä.

Videopuheluiden kautta on tehokasta opettaa ja myös saada jonkin sortin kontaktia oppilaisiin, mutta kaikki minulle vastaamaan ehtineistä opettajista mainitsivat silti vuorovaikutuksen puutteesta.

Huomasin itsekin, että oppilaat eivät käyttäneet kameroita videopuheluissa ja tunnit olivat muutenkin hiljaisia. ”Se, mitä oppitunneilla teen, ei tunnu varsinaiselta opettamiselta”, totesi yksi kysymyksiini vastanneista opettajista. Monet muutkin sanoivat, että opetus etänä ei ole yhtä mielekästä, vaan tuntui vain tehtävien antamiselta ja tarkistukselta.

Useat kysymyksiini vastanneista opettajista sanoivat, että suurin osa oppilaista palautti tehtävänsä hyvin ja ajallaan. Poikkeuksia kuitenkin on, ja etänä tehtävien perään oli hankalampaa kysellä.

Opettajat kuitenkin pitivät etäopetuksen keinoja toimivina, ainakin paremman puutteissa.

Muun muassa "Teams"-sovellus mahdollisti videon välityksellä järjestettävät oppitunnit.

Vanhemmat luottivat opettajiin

Oppilaat kaipasivat lähiopetusta

Otin selvää myös vanhempien mielipiteistä. Kyselyyn vastanneista, kokonaisista 11 vanhemmasta, suurin osa piti etäopetusta toimivana.

Vastauksista kävi kuitenkin ilmi, että opettajakohtaisia eroja löytyi. Vanhemmat myös pitivät videon välityksellä käytävien tuntien määrää tärkeänä, koska videotunnit motivoivat erityisesti nuorempia oppilaita.

Etäopetus koettiin myös hyvänä mahdollisuutena tutustua lapsen koulutöihin.

Huonona puolena koettiin se, että vastuu opiskelusta siirtyi nyt lähes täysin oppilaalle.

Kotoa käsin tehtävät on helppo tehdä nopeasti ja hutaisten ja siirtyä sitten mukavampien aktiviteettien pariin.

Koska olen itsekin samassa veneessä, en ole yllättynyt oppilaille suunnatun kyselyn tuloksista. 40 prosenttia vastanneista 56 oppilaasta ei ollut varma etäopetuksen toimivuudesta ja etäkoulua toimivana pitäviä oli alle 30 %. Mutta miksi oppilaiden näkökanta sitten eroaa niin suuresti opettajien ja vanhempien mielipiteistä?

"Liikaa hommaa, eikä ollenkaan aikaa rentoutumiselle tms.

Helposti saattaa tulla tehtyä kouluhommia 12tuntia päivässä."

Uskon, että erot liittyvät työmäärään. Yli 60 % kyselyyni vastanneista oppilaista oli sitä mieltä, että työtä oli etänä enemmän, kuin lähiopetuksessa. Myös työskentely on hankalampaa, kun täysi vastuu on itsellä.

Vaikka yli 70 prosenttia oppilaista totesi opiskelleensa lukujärjestyksen mukaisesti, jäi päivästä silti helposti puuttumaan tauot. Itse uskon, että tämä on yksi syistä siihen, miksi etäopetus tuntui niin kuormittavalta. Kun kysyin muita mielipiteitä etäkoulusta, monet mainitsivat pitäneensä lähiopetuksesta huomattavasti enemmän. ”Lähiopetus on toimivampaa”, kuului yksi anonyymeistä vastauksista.

Toinen taas tiivisti asiansa kahteen sanaan: ”Ei hyvä.”

Etäopetus koettiin stressaavana Työmäärä ja aikataulut aiheuttivat oppilaille stressiä. Suurin osa kyselyyni vastanneista oppilaista olivat peruskoululaisia, mutta myös Lukiolaisten liiton tekemä kysely antoi samankaltaisia vastauksia.

Tehtävää on paljon, eikä aikaa rentoutumiselle jää tarpeeksi.

”Stressaavaa.” ”Ihan liikaa töitä.” ”Lähiopetus on toimivampaa.”

Opetus toimi kyllä sanan perinteisessä merkityksessä - olen oppinut paljon, mutta opiskelu oli hyvin väsyttävää.

Stressasin itsekin etäopetuksen aikana normaalia enemmän ja välillä tuntui, että kaikki työni olivat myöhässä.

Opetus toimi kyllä sanan perinteisessä merkityksessä olen oppinut paljon, mutta opiskelu oli hyvin väsyttävää.

Tehtävien määrän lisäksi päivän aikataulutus saattoi olla haastavaa. Jos työskentely ei sujunut tarpeeksi tehokkaasti, tunnit venyivät ja aikataulut menivät uusiksi.

Janna Harjunpää

Myöhässä palautetusta tehtävästä saatu Wilma-merkintä.

Haastattelu

”Ikävä

Eläkeläisen kanta koronatilante eläkeläisen on ollessa.” Helena P hallituksen toimintaan Suomessa.

vain lapsenlapsia” Teksti ja kuvat: Lumi Joensuu

eeseen: ”Mikäs tässä terveen Pihko on tyytyväinen Marinin

On kaunis ja aurinkoinen kevätpäivä. Puhelin tuuttaa ja odottaa, että siihen vastataan.

Lopulta linjalta kuuluu eläkeläisen Helena Pihkon ääni. ”Joo, voin mä hyvin vastata muutamaan kysymykseen”, mummi sanoo.

Haastattelijan tukena on myös pikkuveli, joka on tullut kertomaan omia mielipiteitään.

Linjalta kuuluu astioiden kilinää, kun mummi viimeistelee lounastaan. Töölössä asuva neljän lapsenlapsen isoäiti on reipas ja tarkkaavainen ja voi mielellään kertoa ajatuksiaan nykyisestä tilanteesta.

Koronatilanne ei ole vaikuttanut huomattavasti Pihkon elämään. ”Koska olen eläkkeellä, niin tilanne on vaikuttanut aika vähän, mutta urheiluharrastukset on jäänyt pois, eli tai chi ja jumppa.” Myös elokuvissa käynti on nyt jäänyt tilanteen takia pois, kertoo Pihko. ”Käyn kuitenkin joka päivä pitkällä kävelyllä ja meressä uimassa. Ihan ihan kiva, että on pystynyt jotain vielä harrastamaan.”

”Käyn joka päivä meressä uimassa ja pitkällä kävelyllä.”

Uusia harrastuksia ei ole tullut löydettyä.

Televisiota on Pihko katsonut aiempaa enemmän. Pihkon aika kuluu ulkoilemalla, lukemalla ja ruoan laittamisella. Melkein joka viikko saavat lapsenlapset nauttia mummin leipomista sämpylöistä tai pullista, joita hän tuo suoraan kotiovelle kuljetettuna.

Pihko seuraa politiikkaa ja uutisia ahkerasti. ”No mitä mä oon tilastoja seurannut, niin olisi hyvä jos vihdoin saataisiin koulut auki. Näyttää, että lapset eivät ole pahoja tartuttajia eivätkä saa pahoja tauteja”, entinen lastenneurologi kertoo. ”Koulun vaikutus kokonaistilanteeseen on todella pieni, niin olisihan se hyvä, että lapset pääsisivät takaisin kouluun.” Tähän väliin pikkuveli Aapo osallistuu keskusteluun ja kommentoi olevansa samaa mieltä, sillä etäkoulu tuntuu olevan raskasta, kun työtä tulee viidesluokkalaisen mielestä jopa enemmän kuin lähiopetksessa.

”Toinen, mikä on varmaan ihan hyvä, on että joukkotapahtumat pidetään kiinni, kun ajattelee, että pahiten tauti leviää, kun pienessä tilassa ihmiset tanssii ja laulaa.”

Hallituksen uuden linjauksen myötä monet suuret festarit, kuten Ruisrock, on jouduttu peruuttamaan. Etäisyyttä on Pihkon mielestä hyvä edelleen pitää. ”Kaupassakin olen käynyt aamulla, kun on vähemmän väkeä. Ja ulkonahan voi aina kävellä.”

”Olen todella tyytyväinen Sanna Marinin hallitukseen. Ne perustelee ja selittää, ja niillä on hyvä viestintä”, Pihko kiittelee. ”Ainoa, mitä olisi mielestäni hyvä tietää, olisi kuolemantapausten tyyppi. Että kun sanotaan, että osalla on ollut joku muu tauti, niin onko kuolleet olleet hyvin sairaita jo ennestäänkin. Olisi kiva tietää, kuinka monta nuorta ja tervettä on kuollut.” Se auttaisi Pihkon mielestä hahmottamaan tilannetta paremmin. ”Hallitushan sanoo, että yksityisyyden suojan vuoksi ei voi kertoa, mutta sitä mä en ihan ymmärrä”, hän miettii. ”Mutta sehän taitaa olla THL:n päätös eikä hallituksen. Mutta hallitukseen olen ollut hyvin tyytyväinen.”

Pihko seuraa politiikkaa ja uutisia ahkerasti. ”No mitä mä oon tilastoja seurannut, niin olisi hyvä jos vihdoin saataisiin koulut auki.

Näyttää, että lapset eivät ole pahoja tartuttajia eivätkä saa pahoja tauteja”, entinen lastenneurologi kertoo. ”Koulun vaikutus kokonaistilanteeseen on todella pieni, niin olisihan se hyvä, että lapset pääsisivät takaisin kouluun.” Tähän väliin pikkuveli Aapo osallistuu keskusteluun ja kommentoi olevansa samaa mieltä, sillä etäkoulu tuntuu olevan raskasta, kun työtä tulee viidesluokkalaisen mielestä jopa enemmän kuin lähiopetksessa.

”Mikäs tässä terveen eläkeläisen on ollessa” Ulkomaiden toiminnasta hänellä on monia ajatuksia. ”Monet maat toimii hyvin kuten esimerkiksi Saksa, mutta sittenhän on näitä ihan hulluja presidenttejä kuten Brasiliassa.”

Brasilian presidentti Jair Bolsonaro ei usko koronaviruksen olevan kuin tavallinen flunssa. Kainuun Sanomien maaliskuussa julkaistussa artikkelissa lainataan Bolsenaroa seuraavasti: ”Jotkut tulevat kuolemaan, he kuolevat. Sellaista on elämä. Me kaikki kuolemme jonain päivänä.” Tämä pöyristyttää Pihkoa. ”Siellä se räkii joissain tilaisuuksissa ja sanoo, ettei tää oo mitään vakavaa.”

Trump on Pihkon mielestä ihan omassa kategoriassaan koronakriisin huonon käsittelyn saralla. ”En pidä sitä mitenkään hyvänä johtajana”, Pihko naurahtaa. ”Onneksi monissa maissa sentään menee hyvin.”

Eläkeläisillä on ollut rauhallista. ”Eläkkeet juoksee vielä ihan normaalisti ja muutenkin elämä on aika paikallaan pysyvää. Kaikki kaveritkin elää suurinpiirtein samanlailla kun ne on ennenkin elänyt, ei ole huolta toimeentulosta”, Pihko miettii. ”Monella on ikävä lapsenlapsia. Se tuntuu olevan suurin haitta tässä tilanteessa. Mutta muuten vaikka ollaan riskiryhmää, niin jos on terve eläkeläinen, niin mikäs tässä on ollessa.”

Arvostelu

Frozen 2: lumoaa kaikenikäiset katsojat Teksti: Iris Koivusalo

Pääosissa: Indina Menzel, Kristen Bell, Jonathan Groff, Josh Gad Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee

Frozen 2 on sensaatiomaisen Frozenin jatko-osa, joka seurasi hyvin ensimmäisen elokuvan jalanjäljissä. Ensimmäinen Frozen-elokuva oli hitti, joten jatko-osa oli tiedossa. Frozen 2 ei ollut menestys pelkästään lapsien mutta myös vanhempien ja teini-ikäisten keskuudessa. Hyvä juoni, mahtavat grafiikat ja laulut pitivät katsojan tiukasti hyppysissään koko elokuvan ajan. Siitä jopa tuli yksi tuottavimmista animaatioelokuvista. Mutta onko se oikeasti niin hyvä?

Käsikirjoittaja Jennifer Lee ja ohjaaja Chris Buck onnistuivat luomaan todentuntuisen ja samaistuttavan juonen jatko-osaan, jossa Arendellen kuningattareksi tullut pidättyväinen Elsa lähtee seikkailuun salaperäisen laulun perässä. Hän toivoo löytävänsä voimiensa alkuperän sumun peitossa olevasta lumotusta metsästä, josta hänen vanhempansa kertoivat, ennen kuin menehtyivät.

Tietenkin Elsan mukaan lähtevät kupliva ja rohkea Anna, hupsu Olaf, Annan poikaystävä Kristoff ja hänen poronsa Sven.

Frozen 2 syvensi edellisessä elokuvassa tapahtuneita asioita ja toimi hyvänä jatko-osana. Elokuva perustui suurimmaksi osaksi menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin ja takaumiin. Se keskittyy pääosin Elsaan ja hänen taikavoimiensa alkuperään, joten muut hahmot jäävät vähän taustalle, vaikka heitä yritetäänkin tuoda esille.

Tässäkään elokuvassa ei ilmennyt prinssiä Elsalle, vaan samoin kuin ensimmäisessä osassa keskitytään enemmän Annan ja Elsan sisarrakkauteen.

Tässäkin elokuvassa musiikki oli kohdillaan, ja laulut saattoivat jopa olla paremmat kuin alkuperäisessä elokuvassa. En tiennyt, pystyisikö tässä elokuvassa olevat laulut ylittämään alkuperäisessä Frozenissa olevan Indina Menzelin esittämän Let It Go:n, joka tuntui jäävän soimaan päähän päiviksi. Into the Unknown, jonka lauloi Elsaa ääninäyttelevä Indina Menzel ja AURORA, oli taas todellinen mestariteos. Uudemmassa laulussa Elsa ei kävellyt

lumisen vuoren päällä ja rakentanut jäälinnaa tyhjästä uudessa sinisessä mekossaan vaan käveli linnan käytävillä yöpaidassaan.

Katsellessaan sitä ei tullut yhtä jännittynyt olo, mutta laulun sanoitus on erittäin mielenkiintoinen ja toi pintaan Elsan epävarmat tunteet. Koskettava Show Yourself oli mielenkiintoisempi, ja Elsan kehitys tuli siinä hyvin esiin. Kristoff, jonka näyttelijänä toimii Jonathan Groff, sai myös hahmona tilaisuuden laulaa ja hänen esittämänsä Lost in the Woods oli mainio! Muuten Kristoff jäi varjoon.

Menneisyyden salat vihdoin selville?

Ensimmäisessä Frozenissa tapahtui vaikka mitä ja koko ajan sai jännittää, sillä Arendellen tulevaisuus oli Hansin käsissä, Anna oli kuolemassa jäädytetyn sydämen takia ja Elsa oli paennut vuorille.

Uudempi elokuva oli todella erilainen ja tuntui, kuin siitä puuttuisi jotain. Ketään pahista ei ollut (kuvioissa) ja koko elokuvan tarkoitus oli saada tietoa Elsan voimista ja siskosten vanhemmista. Siinä kuitenkin oli jotain syvää, koska katsojat saivat selville enemmän Elsasta ja Annasta ja heidän menneisyydestään uusilla tavoilla.

Vaikka elokuva olikin suunnattu lapsille, se sisältää jotain aitoa ja oli teemaltaan hieman synkempi. Se toi oikean elämän ongelmia esille, kuten ahdistuneisuutta ja masennusta, toisin kuin ensimmäinen elokuva vaikka kohdeyleisö onkin lapset.

Animaatio ja grafiikat ylittivät ensimmäisen Frozenin. Elokuvan tekijät matkustivat pohjoismaihin tutustumaan saamelaiskulttuureihin, mikä näkyi hyvin elokuvassa. Maisemat näyttävät aidoilta ja luonnossa tapahtuvat ilmiöt, kuten kohtaus, jossa Elsa ratsastaa vedestä tehdyllä hevosella, on upeasti tehty.

Myös hahmojen uudet asut ovat hienot ja käytännölliset.

Perinteisten mekkojen sijaan siskoksilla on asut, jotka sopivat toimintaan ja matkaamiseen. Pieniä yksityiskohtia voi löytää vaatteista, puista ja jopa hahmojen silmistä. Kokonaisuus on mainiosti tehty.

Lahdenmäki Peik

your name.

Arvostelu

Kimi no Na wa 君の名は。

your name. varmistaa Makoto Shinkain tulevaisuuden animaation alalla.

Lahdenmäki Peik

Kimi no Na wa 君の名は。

your name.

Makoto Shinkain your name. yhdistää täydellisesti

ohjaajan aikaisempien elokuvien parhaat puolet ja lisää vielä oman uniikin tarinan.

Makoto Shinkai on saanut japanilaisen animaation alalla jo ylistävän lempinimen: seuraava Miyazaki. Hänen elokuvistaan on kuitenkin tähän asti silti puuttunut jotakin. your name. tekee tähän muutoksen ja räjäyttää

kaikki oletukset ohi. Uskomattoman kauniin käsin piirretyn animaation, täydellisesti sopivan musiikin ja omanlaatuisen sekä kauniin tarinan tuloksena elokuva on paljon enemmän kuin osiensa summa. your name. julkaistiin Japanissa vuoden 2016 loppupuolella, mutta se vastasi kymmenesosaa koko vuoden lipputuloista. Se nousi nopeasti

Japanin historian eniten tuottaneiden elokuvien joukkoon. Vain Miyazakin Henkien kätkemää -elokuva pysyi sen edellä. “your name.” ohitti sen maailmanlaajuisesti tammikuussa 2017. Sillä oli korkeimmat lipputuotot ennätysmäiset 12 viikkoa Japanissa.

Elokuva seuraa kahden teinin dramaattista tarinaa. Maaseudulla pienessä Itomorin kylässä koko elämänsä asunut Miyamizu Mitsuha on 17-vuotias tyttö, joka unelmoi Tokioon muuttamisesta. Hänen perheensä on

perinteikäs shintolaisperhe, joka hoitaa Itomorin kylän uskonnolliset menot ja shintopyhäkön ylläpidon. Mitsuha auttaa uskonnollisissa menoissa, vaikka ei siitä erityisemmin välitäkään. Hänen äitinsä kuoli Mitsuhan ollessa vielä nuori, minkä jälkeen Mitsuhan isä hylkäsi perheen. Mitsuha

elää pikkusiskonsa ja isoäitinsä kanssa. Hänen isästään tuli Itomorin pormestari.

Tachibana Taki on ahkera Tokiossa asuva 17-vuotias poika. Hän on suorasanainen ja nopeatemperamenttinen mutta myös sosiaalinen ja erittäin karismaattinen. Hän on kiinnostunut arkkitehtuurista ja on erittäin hyvä piirtämään rakennuksia sekä maisemia. Hän on erittäin kiireinen tasapainotellessaan koulua, sosiaalista elämää, osa-aikatyötä ja arkkitehtuuriopiskelua. Koti ei ole hänelle muuta kuin paikka nukkua.

Eräänä aamuna ilman mitään selitystä Mitsuha ja Taki heräävät toistensa ruumiissa. Pienen paniikin ja yllättyneisyyden jälkeen molemmat tulevat

lopputulokseen, että he näkevät vain harvinaisen realistista unta ja päättivät yrittää elää päivän mahdollisimman normaalisti. Taki tyrmistyttää Mitsuhan perheen, ystävät ja luokkatoverit käytöksellään. Hänellä ei ole mitään tietoa

Mitsuhan tyylistä, elämästä tai suhteista. Mitsuha myöhästyy Takin ruumiissa koulusta ja ihmetyttää ystäviään oudolla käyttäytymisellä. Hän käyttää itsestään naispuolista pronominia ja myöhästyy osa-aika työstä.

Kehon vaihtojen jatkuessa Taki ja Mitsuha ärsyyntyvät toistensa käytökseen ja tekoihin vaihtojen aikana ja asettavat perussääntöjä. Ymmärtäessään toistensa elämistä enemmän, ärsyynnys muuttuu ajan myötä rakkaudeksi kummankaan osapuolen sitä tajuamatta tai hyväksymättä.

Animaation laatu on yleiseen Shinkai-tapaan tyrmäävän upea. Se ei välttämättä ole aivan samalla tasolla kuin Shinkain aikaisempi elokuva The Garden of Words, (mutta rima onkin siinä vertauksessa erittäin korkealla.) your name. kuitenkin enemmän kuin korvaa sen ensiluokkaisella tarinalla ja hahmoilla. Kun Hollywood toistaa samoja toimiviksi todettuja kaavoja, Shinkai otti riskin. Ja se kannatti. Elokuva alkaa humoristisena komediana, mutta erittäin luonnollisesti siirtää teeman totiseksi ja synkäksi. Tällaisessa muutoksessa on erittäin vaikea onnistua hyvin, varsinkin alle kahden tunnin elokuvassa. Onnistuessaan temppu kuitenkin lisää teokseen uuden realistisuuden tason. Musiikki tukee tätä paradigman muutosta mestarillisesti. Musiikin kirjoitti Yojira Noda ja esitti Radwimps.

Mielipidekirjoitus

Tasa-arvolliset ongelmat vaativat enemmän huomiota ympäri maailmaa.

Teksti: Juho Lempiäinen Kuva: Juho Lempiäinen Suurimpia tasa-arvollisia ongelmia on tällä hetkellä maailmassa on LähiIdässä, Itä-Aasiassa (varsinkin Pohjois-Koreassa) ja Afrikassa. Esimerkiksi Afrikassa perinteet ja ennakkoluulot estävät tasa-arvon saavuttamisen LähiIdässä ja työtä on vielä paljon edessä, uutisia aiheesta on vähän, eikä siitä erityisemmin puhuta.

Esimerkiksi Turkissa naisten asema on huono ja pahenee nopeasti. Hyvä esimerkki on, kun hiljattain pyrittiin tekemään lakia, jonka mukaan, kun alaikäinen raiskattaisiin, hänen tulisi mennä naimisiin raiskaajan kanssa. Tietenkään laki ei mennyt läpi, mutta pelkkä ehdotus kertoo paljon tilanteesta. Pohjois-Koreassa on keskitysleirit ja kiinassa diktatuuri, mikä ei todellakaan auta tasa-arvoa.

Nämä ongelmat aiheuttavat systemaattista kärsimystä ja epätasa-arvoa suurille ihmisryhmille. Kuitenkin enemmän keskustelua löytyy paljon pienemmistä ja mitättömimmistä ja jopa täysin valheellisesti esitetyistä aiheista.

“People will typically say, ‘Women earn 80 percent of what men earn in the same job,’ and that’s not correct, because typically they work in different jobs”, Heidi Hartman. Erot palkoissa syntyvät monien tekijöiden takia, joista yksinkertaisimmat ovat, että miehet menevät useammin vaarallisempiin töihin (tästä kertoo työpaikka kuolemienkin määrät. Naiset jäävät useammin lapsen syntyessä kotiin, mikä hidastaa palkan kasvua. Miehet työskentelevät useammin yliaikaa, miehet hakevat useammin ammatteihin palkan takia ja lukemattomia muita pienempiä vaihtujia, joita pelkkä keskiarvo ei ota huomioon.

Yksinkertaisesti tulos on esitetty väärin, ja sen ratkaiseminen vaatii pakottamaan ammatin, sekä muita elämää mullistavia päätöksiä, kuten lasten kanssa kotiin jääminen, sukupuolen perusteella. Tämä pakottaa kaikki ammatteihin, joita ei välttämättä haluta. Minun mielestäni tärkeintä tasa-arvossa on, että jokainen saa tehdä, mitä haluaa ihan minkä tahansa syyn takia.

Muutenkin jos mietimme loogisesti, eivätkö työnantajat palkkaisi vain naisia, jos heille voisi maksaa vähemmän. Esimerkki USA:ssa, kun pohjoisessa oli orjia tärkeimpiä syitä, miksi orjuuden kielto sai niin paljon kannatusta oli, että orjat ”veivät” työt perustehdastyöntekijöiltä teollistuneessa pohjoisessa ( ilmaisen työvoiman kanssa on vaikea kilpailla). Tietenkin eettisestikin asiaa mietittiin ja varsinkin politiikassa puhuttiin eettisyyden kannalta, koska etelän talous pohjautui orjatyövoimaan. Vaikka esimerkki on äärimmäinen, se osoittaa, kuinka työnantajat palkkaavat halpatyövoimaa, jos se on mahdollista. Kuitenkin muistakin asioista herää keskustelua, mutta ovatko nekään yhtään tärkeämpiä?

Vaikka vi tasa-arvo saavutett valita tais tutkimall miettimä asioita its pitäisi oll missä ong ovat!

Diversity on englantia ja tarkoittaa erilaisuutta tai eroavuutta. Sillä tarkoitetaan esimerkiksi työyhteisön tai elokuvan henkilöiden eroja rodussa, sukupuolessa ja/tai seksuaalisuudessa. (Toivon, että vitsailisin.) Ensinnäkään ihmisten arvionti noin pinnallisesti on todella syrjivää ja epäoikeudenmukaista. Martin Luther King Jr sanoi kerran ” I have a dream that my four little children will one day live in a nation where they will not be judged by the color of their skin, but by the content of their character.”

Tässä juuri on ongelman ydin, kun ruvetaan palkkaamaan henkilöitä ulkonäön tai muiden loppujen lopuksi työtehtäviin liittymättömien piirteiden takia, taidon tai sopivuuden sijaan. Näin kuitenkin tehdään, jotta saataisiin muilta huomiota, kuinka ”edellä aikaansa on”. Minun mielestäni ulkonäön ja seksuaalisuuden perusteella palkkaaminen on kuitenkin, todella pajon aikaansa jäljessä ja turhaa.

Elokuvissa ilmiö näkyy selvemmin. Näissä joihinkin rooleihin, on tapana palkata jostain vähemmistöstä.

Minulla ei ole mitään monipuolisuutta vastaa, kunhan sille on syy, eikä sitä tehdä vain huomion tähden. Samalla tavalla kuitenkin kaikkiin rooleihin näin ei voi tehdä, sillä se muuttaisi tarinaa, mikä ei olisi loogista maailman sisällä.

ielä ei oa ole tu, pitää stelunsa la ja ällä se. Ei la väliä, gelmat

Lisäksi jos kirjoittaa hahmon, esimerkiksi vain homoksi, siitä tulee todella tylsä. Hahmot pitäisi kirjoittaa jonkun tarinallisen tarkoituksen takia, eikä sen takia, että roolijaossa on eroavaisuutta. Esimerkiksi, jos hahmo kirjoitetaan vain vahvaksi naishahmoksi, kuten Rey (Star Wars), joka ei häviä, ei opi tai ei muutu hahmona, silloin hän on yksinkertainen ja tylsä. Jos kuitenkin hahmolla on luonnetta, hän tekee virheitä ja oppii niistä, tämä on heti mielenkiintoisempaa. Minun lukemastani mediasta vahvoja naishahmoja ovat esimerkiksi kaikki naishahmot Noiturista ja A song of ice and fire-sarjasta, sillä heidän on ollut pakko olla vahvoja noustakseen niin tärkeiksi naisena maailmassa, joka ei ole reilu ja pyrkii estämään heidän menestyksensä.

Tämä on hyvä tapa kirjoittaa vahvoja hahmoja, joiden tarinaan kuuluu olennaisesti heidän naiseutensa, sillä näissä maailmoissa naisten pitää nähdä paljon enemmän vaivaa tullakseen yhtä vahvoiksi kuin miesten. Tämä ei ole ainoa tapa kertoa tarinaa vahvoista naisista, vaan yksi esimerkki siitä, kuinka tämän voi tehdä. Yksinkertaisesti ei kannata tehdä hahmoista erilaisia vain eroavaisuuden takia, vaan kannattaa antaa jokin tarinallinen syy tälle. Tietenkään tämä ei koske kaikkia hahmoja, esimerkiksi jos asia vain mainitaan pikaisesti ja se ei ole tärkeää tarinalle, siihen ei kannata keskittyä. Ennen kaikkea tee heistä hahmoja, joilla on luonne, elämä, motiiveja ja jotka tekevät virheitä ja oppivat niistä ja tulevat näin paremmiksi ihmisiksi. Tee hahmoista inhimillisiä ja samaistuttavia.

Kaikki tasa-arvoliioittelut, herättävät huomiota, minkä takia yliopistot ainakin Yhdysvalloissa haluavat olla ”tasa-arvoisia”. Minun mielestäni tasa-arvossa on kyse vaihtoehdon antamisesta kaikille, eikä lopputuloksen takaamisesta. Tällä tarkoitan esimerkiksi sitä, kuinka yliopistot tähtäävät 50/50-tilanteeseen, jossa on yhtä paljon naisia ja miehiä, mikä luo etulyöntiasemaa naisille teknisissä- ja miehille eliitti-lukioissa.

Ylipäänsä näissä asioissa sukupuolta tärkeämpää pitäisi olla suoritukset. Ketä tilanne auttaa? Se vie huomion pois apua tarvitsevilta. Se vaikeuttaa tiettyihin yliopistoihin pääsyä. Tasa-arvossa ei minun mielestäni ole kyse siitä, että kaikki menee tasan, vaan että kaikilla olisi samat mahdollisuudet ja oikeudet elämässä. Juuri tälläiset yritykset saavuttaa tasa-arvoa tuhoavat tasa-arvoa.

Uutinen

Etäkoulu on vaikuttanut oppilaiden nukkumiseen Teksti: Akusti Maula Kuva: Wikimedia Commons

SYK:in yläkoulussa toteutetun kyselyn perusteella etäopetus ei ole vaikuttanut merkittävästi oppilaiden keskimääräisen unen määrään. Etäopetuksella on kuitenkin ollut huomattava vaikutus oppilaiden kokemuksiin “Nu nukkumisesta. Kokemukset ovat olleet sekä positiivisia että negatiivisia. Monien paljo asiantuntijoiden mukaan nukkuminen on enem todella tärkeää lasten hyvinvoinnille.

nyt, ei ta herä aika

Monilla kyselyyn osallistuneilla on paljon positiivista sanottavaa etäopetuksen vaikutuksesta nukkumiseen. Eräs vastaaja kommentoi vaikutusta oikein positiiviseksi: “Nukun paljon enemmän nyt, koska ei tarvitse herätä niin aikaisin.” Monet positiiviset vastaukset olivat samankaltaisia. Osalle koululaisista näyttäisi sopivan erityisen hyvin, että saa herätä myöhemmin sen takia, että ei ole koulumatkaa tai tehtävät voi tehdä oman rytmin mukaisesti. Monien mielestä kun sai luoda oman rytmin ja aikataulun tehtäville, stressi väheni ja nukkumisen laatu parani tämän takia.

ukun on mmän koska arvitse ätä niin aisin.”

Toisaalta monille oppilaille nukkuminen oli huonompaa etäopetuksen aikana kuin normaalisti.

Useampi kyselyyn vastanneista kirjoitti nukkuneensa vähemmän lisääntyneen stressin takia. Tällöin vaikutus uneen on ollut välillinen. Monilla oli myös normaali rytmi kateissa. Eräs vastaaja kommentoi: “koko rytmi on siirtynyt myöhempään ja olen menettänyt kaiken kosketuksen aikaan ja sen kulumiseen.”

Joillekin oppilaille etäopetus ei aiheuttanut muutoksia uneen. Erään koululaisen mukaan etäopetus “ei ole vaikuttanut nukkumiseen millään tavalla.”

Kyselyyn vastasi yhteensä 63 oppilasta, ja se toteutettiin toukokuussa 2020.

Artikkeli

Ei muuta kun lenkille!

Teksti: Yinglei Chen Kuvat: Yinglei Chen

Säännöllinen lenkkeily edistää kaikkia terveyden alueita; se auttaa niin painonhallinnassa kuin stressin lieventämisessä. Se on pikemminkin elämäntapa kuin pelkkää urheilua.

Kohti terveyttä Juostessa ihmisen lihakset käyttävät energianlähteenään sekä rasvoja että hiilihydraatteja. Rasvat ovat suurin energianlähde silloin, kun rasitus on enintään kohtuullista kuormitusta. Kun

”Rasvat ovat suurin energianlähde silloin, kun rasitus on enintään kohtuullista kuormitusta.”

vauhti kiihtyy ja liikunnasta tulee rasittavampaa, käyttävät lihakset enemmän hiilihydraatteja. Näistä syistä lenkkeily onkin erinomainen tapa pudottaa painoa.

Lenkkeily on kestävyyssuorituksena erinomainen tapa vahvistaa sydäntä. Sen myötä ihmisen normaali leposyke pienenee, mikä on hyvä asia.

Hyväkuntoinen sydän pystyy yhdellä rutistuksella tuottamaan enemmän verta kuin vähemmän urheilevan sydän. Tämän myötä myös kunto sekä vastustuskyky voimistuvat. Lenkkeily parantaa lihasten energiantuottoa, joka kuluttaa happea.

Tällöin hapenottokyky vahvistuu. Raikastavan lenkin jälkeen myös ruokahalu ja unenlaatu paranee.

Pakoon pahaa mieltä Lenkkeily ehkäisee masennusta. Tutkimusten mukaan enemmän liikkuvilla on vähemmän masennuksen oireita kuin vähemmän liikkuvilla.

Juostessa huomio kääntyy pois negatiivisista ajatuksista ja hyvän olon hormoonit alkavat hyrrätä.

Etenkin juoksun jälkeen olo on raikas ja virkistynyt.

Jos koko päivän viettää kotona, saattaa siitä seurata huono omatunto tai voi olla pettynyt itseensä, koska on maleksinut koko päivän kotona tekemättä mitään.

Tällöin voi päätyä ajattelemaan negatiivisia ja itselleen haitallisia asioita. Lenkin jälkeen on onnistunut tunne ja sen päätteeksi voi levätä hyvin mielin kotona.

Lenkille on mukava lähteä hyvällä säällä.

Onko väliä missä juoksee?

Juoksuympäristö on erittäin tärkeä jaksamisen suhteen. Pientä kuviota toistuvasti kiertäminen voi tuntua hyvin pitkästyttävältä, ja motivaatio romahtaa hetkessä. Kannattaa juosta tutussa ympäristössä, jotta tietää missä on ja minkälainen kierros on sopiva itselleen. Erityisesti aloittelijoiden on hyvä etsiä tuttu ja

”Erilaisilla m kannattaa k juosta, ett kipey maastovaihd

vakituinen reitti, jota juoksee. Erilaisilla maastoilla kannattaa kuitenkin juosta, ettei jalka kipeydy maastovaihdoksesta. Kaikella on omat hyvät puolensa.

Metsässä on usein pehmeämpää ja kumpuilevaa maastoa. Jos jalka kipeytyy helposti, voi pehmeä maasto olla hyväksi. Metsässä on myös usein vähemmän ihmisiä, mutta siellä ei ole aina niin selkeät reitit, joten kannattaa tutustua ympäristöön ennen lenkkiä, ettei eksy. Kaduilla on usein kovaa asfalttia, joka on tasaista, ja reititkin ovat usein selvempiä. Kadulla saattaa kuitenkin olla enemmän ihmisiä, ja heitä joutuu väistelemään jonkin verran.

Urheilukentällä juostessa reitti on hyvin yksinkertainen. Juoksuradalla juostessa on koko ajan kartalla, kuinka paljon on juossut, maastoilla ja voi sen myötä suunnitella, kuinka paljon kuitenkin haluaa juosta. Ei ole myöskään sitä huolta, että eksyisi liian pitkälle eikä löytäisi tei jalka takaisin. Urheilukentillä joitakin saattaa ydy häiritä lenkin monotomisuus, ja siihen doksesta.” saattaa kyllästyä. Siellä saattaa myös olla muita urheilijoita, joihin saattaa helposti alkaa verrata itseään.

Sports Tracker -sovellusta voi käyttää lenkillä. Se mittaa lenkistä eri asioita, kuten keskinopeuden, kulutetun energian määrän ja lenkistä palautumiseen kuluvan ajan.

Mitä jos tulee kylmä?

Lenkille kannattaa lähteä kevyin ja mukavin varustein. Säästä riippuen voi juosta vain hengittävällä t-paidalla tai tuulitakilla. Useimmiten juostessa tulee kuuma, jolloin päällyksen saattaa joutua riisumaan lantion ympärille. Kenkien tulee

”Mitä vähemmän kevyemmät kengät ovat, sitä kevyemmät ja parempi, mutta myös vaimennusta on.”

olla mukavat ja napakat. Niiden rakenne riippuu juoksijan kokeneisuudesta ja lenkkialustasta.

Viileämmällä säällä lenkille voi lähteä esimerkiksi pitkähihaisella hengittävällä paidalla ja pitkillä legginsseillä.

Asfaltti on kovempi pinta, jolloin sen kanssa kannattaa käyttää kenkiä, joissa on parempi vaimennus, eli kengänpohja on paksumpi ja vaimentaa paremmin iskua. Maastojuoksuun tarkoitetuissa kengissä on matalampi profiili, jotta alustaan saa paremman tuntuman. Pohjassa on hyvä pito märkien juurien ja kivien varalta. Aloittelevien juoksijoiden kannattaa vain valita sellaiset kengät, jotka istuvat hyvin ja tuntuvat mukavulta. Kehittyneemmät voivat siirtyä kevyempään ja lisäksi pitkillä lenkeillä iskuvaimennetumpaan kenkämalliin. Mitä vähemmän kevyemmät kengät ovat, sitä kevyemmät ja parempi, mutta myös vaimennusta on.

Lenkkirytmi Säännöllisen lenkkeilyn aloittaessa kehittyy erittäin nopeasti. Mitä tiiviimmin lenkkeilee, sen selvemmin edistyminen korostuu. Tiheillä lenkkipäivillä muodostuu tapa, jolloin ylläpitää motivaatiota.

Lepopäivän tai kahden jälkeen saattaa olla hankala motivoitua uudelleen ja lähteä lenkille taas useammin. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehon palautumisen kannalta. Erityisesti aloittelijoilla tulee viikon aikana olla enemmän lepopäiviä, kuin lenkkipäiviä.

Lepopäivien määrän voi mukauttaa itselleen mieluisaksi määräksi. Niiden pitämisessä kannattaa kuunnella omaa kehoa.

Tässä tapauksessa voi kuitenkin jakaa lepopäivät niin, ettei tule liian monta lepopäivää peräkkäin, jotta motivaatio pysyy. Lenkkeilyn voi rytmittää oman arjen ja velvollisuuksien mukaan. Jos on kiireisempää, voi tehdä lyhyen ja tehokkaan lenkin tai pitää lepopäivän. Viikonloppuisin usein, kun on enemmän aikaa, voi tehdä pidemmän ja raskaamman lenkin. Viikon aikana kannattaa juosta enintään pari kuormittavaa lenkkiä ja pitää vähintään yksi lepopäivä. Palauttava lenkki on maksimissaan 30 minuuttia. Pitkillä lenkkeilyjaksoilla tulee olla pidempien rankkojen treenijaksojen lisäksi myös kevyempi jakso, jolloin harjoittelu on noin 50—60 % rankempien jaksojen määrästä.

Ennen lenkkiä ja sen jälkeen

”Liian pitkät Ennen lenkkiä tulee aina valmistautua. Venyttely venytykset ja lämmittely on tärkeä, aiheuttavat jotta välttyy kehon lihasten vaurioilta, kuten voimaominaisuuk lihasrevähdyksiltä.

Venytellessä kannattaa sien laskemisen.” venyttää ainakin lonkan koukistajat, etu- ja takareidet, pohkeet sekä pakarat, koska ne ovat kovimmassa käytössä lenkin aikana.

Venytysten tulee olla lyhyitä, noin 10–15 sekunnin pituisia. Liian pitkät venytykset aiheuttavat lihasten voimaominaisuuksien laskemisen. Lämmittelyssä reipas kävely tai kevyt hölkkä avaavat hiussuonia, jolloin happi kulkee lihaksiin ja lihaskudokset lämpenevät. Jos alkuvalmistelut jättää välistä, lenkkeilyn tehot eivät suuntaudu harjoitusvaikutuksen maksimointiin vaan elimistön lämmittämiseen. Pahimmillaan liian vauhdikas aloitus voi vetää lihakset hapoille, eivätkä ne ehkä tokene koko lenkin aikana.

Lihas supistuu lenkin aikana rasittuessa. Jälkeenpäin venyttely vauhdittaa maitohappojen ja kuonaaineiden poistumista elimistöstä, ja sen myötä tehostaa palautumista sekä seuraavaan treeniin valmistautumista. Ilman palauttavaa venyttelyä lihas jää supistuneeseen tilaan. Seuraavalla lenkillä lihas on jo valmiiksi lyhyempi, jolloin nivelet eivät pääse toimimaan koko liikeradallaan ja vammautumisen riski kasvaa.

Ravitseminen lenkkeilyn rinnalla Liian vähäinen energiansaanti hidastaa palautumista lenkin jälkeen ja estää kunnon kehittymisen.

Ruokavaliossa kannattaa suosia täysjyväviljatuotteita, marjoja, hedelmiä ja kasviksia. Noin 1,5–2 tuntia ennen lenkkiä tulee syödä pieni välipala, ettei vatsa ole tyhjä lenkillä. Hyvä välipala sisältää sekä hiilihydraatteja että proteiinia ja voi olla esimerkiksi banaani jogurtin

”Hyvä välip sisältää sek hiilihydraattej proteiinia ja olla esimerk banaani jogu kanssa.”

kanssa. Tyhjillä hiilihydraattivarastoilla lenkki ei onnistu, eikä myöskään täydellä vatsalla. Myös nesteytys kannattaa muistaa.

Banaani ja vesi ovat hyvä välipala niin ennen lenkkiä, kuin myös sen jälkeen.

Pienikin nestehukka heikentää suorituskykyä, ja liikunta muuttuu rasittavamman tuntuiseksi. Vettä tulee juoda pitkin päivää, ei vain silloin, kun on jano.

pala kä ja että a voi kiksi urtin ”

Sitä ei tarvitse juoda lenkin aikana, paitsi jos lenkin pituus kestää yli 1.5 tuntia tai jos on kuuma sää. Tällöin hikoilee paljon ja nesteen tarve kasvaa. Lenkin jälkeen, jotta palautuminen voi olla tehokasta, tulee syödä ja juoda mahdollisimman pian. Jos ruoka ei juuri lenkin jälkeen maistu, voi ottaa banaanin, rasvatonta maitoa tai jogurttia.

Lihakset kehittyvät yön aikana, joten ne tarvitsevat energiaa. Iltapala on tästä syystä erittäin tärkeä.

Näillä tiedoilla olet jo pitkällä lenkkeilyn suhteen.

Ei muuta kuin lenkille!

Mielipidekirjoitus

Onko koronavirus tehnyt maailmalle myös jotain hyvää?

Teksti: Alberto Friman Kuvat: Thl.fi

Tällä hetkellä maailman puhutuin ja väitellyin aihe Wuhanin maakunnassa sijaitsevalla kalatorilla. Koro sairastunut yli neljä miljoonaa ja kuollut jo 250 000 onko koronasta myös ollut hyötyä?

on koronavirus. Se alkoi todennäkÜisesti Kiinassa ona on levinnyt kaikkialle maapallolla. Siihen on 0. Koronan haitoista on puhuttu paljon, mutta

Koronavirus on tehnyt myös paljon hyvää maailmalle.

Korona on laskenut muiden kuolinsyiden lukemia huimasti. YLE uutiset kertoi, että tänä vuonna on ollut vähiten liikenneonnettomuuksia kymmeneen vuoteen. Korona on saanut myös ihmiset varpailleen ja ihmisten tietoisuus erilaisista taudeista on lisääntynyt todella paljon. Nuorten kuolleisuus liikenneonnettomuuksiin, itsemurhiin ja pahoinpitelyihin on laskenut alemmas kuin moneen vuoteen, kertoo YLE. Ilta-Sanomien mukaan maailman päästöt ovat laskeneet myös alhaisimmalle tasolle, kuin 12 vuoteen, mikä on jo huomattava helpotus. Jos korona jatkuisi vielä yli vuoden, tutkijoiden mukaan se voisi hidastaa ilmastonmuutosta merkittävästi.

Helsingin poliisilaitoksen mukaan korona on myös vähentänyt väkivaltarikosten määrää huimasti ja poliisit voivat nyt keskittää resursseja myös muuhun toimintaan. Ihmisten ja maapallon elämä on parantunut useilla eri elämänaloilla koronan takia.

Tiede kehittyy koko ajan nopeammin ja nopeammin.

Koronarokotetta etsiessä nyt on jo löydetty useita rokotteita, jotka voisivat sopia muunkin tyylisiin tauteihin. Eri puolilla maailmaa on rakennettu monia sairaaloita ja valmius maailmalla kohdata uusia ja vielä suurempia kriisejä on parantunut. Korona on pakottanut meidät ottamaan uuden digiloikan ja mahdollistamaan yhä useampien asioiden siirron nettiin. Koulujärjestelmää on uudistettu väliaikaisesti ja toimittu etäkoulussa ja jos joskus ihmisten pitäisi siirtyä jostain syystä siirtyä uudelleen karanteeniin, niin nyt maailmalla on paremmat valmiudet siihen.

Vaikka korona onkin pakottanut meidät pysymään erillämme, olemme kaikki silti pystyneet pysymään yhdessä ja lähentymään. Maailmalla on tehty sopimuksia ja eri valtiot ovat pystyneet tekemään enemmän ja enemmän yhteistyötä ja auttamaan tekemään maailmasta yhtenäisemmän ja mahdollisesti hieman paremman paikan.

Alberto Friman, Helsinki

Mielipidekirjoitus

Suomi Natoon

Teksti: Reko Nousia Kuva: Wikimedia Commons

Suomen tulisi liittyä Natoon, koska Suomen isoin sotilaallinen uhka on Venäjä. Mihinkään NATO-maahan ei ole ikinä hyökätty jäsenyyden aikana, koska kaikilla mahdollisilla hyökkääjillä on pelote siitä, että kaikki NATO-maat olisivat kimpussa eikä mikään maa pärjäisi kunnolla niin suurta sotilasliittoa vastaan.

Ukrainassa nähtiin, että Venäjän toimiin ei puututtu kunnolla Ukraina ei saanut kunnon apua koska, oli vain Naton rauhankumppani, jolla ei ole kovin isoa painoarvoa, sillä esimerkiksi Venäjäkin on Naton rauhankumppani. Vaikka Venäjän hyökkäys on erittäin epätodellinen, mutta jos niin jostain syystä kävisi, Suomen itsenäinen pärjääminen ei olisi taattua.

Venäjän sopimus kunnioittaa Ukrainan itsenäisyyttä petti eli miksei se voisi pettää Suomen kohdalla niin kauan, kun meillä ei ole riittävää suojaa? Toisin kuin moni ajattelee, niin Nato jäsenyys ei olisi kovin kallis, sillä se maksaisi vuodessa vain 10 euroa vuodessa henkilöä kohden, mikä maksaisi alle euron kuussa henkilöltä. Jos Suomi olisi Naton suojassa, voisi se jopa ottaa puolustusrahoista hieman Nato laskuun. Naton viidennen pykälän eli ”hyökkäys yhteen on hyökkäys kaikkiin” noudattaminen ei luultavasti olisi ongelmallista sillä, mihinkään Nato-maahan ei ole hyökätty ja jos hyökättäisiin, niin alueesta riippuen Suomen panos ei välttämättä olisi edes erityisen iso.

Ruotsin liittyminen Natoon painostaisi Suomea valitsemaan puolen,sillä ei olisi hyvä tilanne olla kahden erimielisyyksiä omaavan puolen välissä niin sanottuna ”ei kenenkään maana”.

Ruotsin liittyminen ennen Suomea on todennäköisempää, mutta Ruotsin liittyessä Suomen todennäköisyys liittyä Natoon kasvaisi huomattavasti, koska jos Suomi liittoutuisi Venäjän kanssa, huononisivat suhteet länteen ja toisin päin.

Uskon että vastaavassa tilanteessa Suomi valitsisi Naton, koska Suomella on huonoja kokemuksia Venäjän/ NL:n valvonnan alla olemisesta kylmän sodan ajoilta.

Tilanteessa Suomi saisi enemmän vapautta lännestä toisin kuin Putinin Venäjältä, jossa tilanne olisi erittäin rajoittunut, koska tilannetta voisi ajatella silloin jopa toisena pienempänä kylmänä sotana.

”Liittyminen Natoon on vain tullut hankalammaksi ja hankalammaksi vuosi vuodelta.”

Natoon olisi pitänyt liittyä jo aikoja sitten, kun Neuvostoliitto hajosi ja Venäjä oli heikkona. Silloin etelänaapurimme Viro ehti livahtaa muiden Baltian maiden kanssa Natoon ilman, että Venäjä teki mitään, sillä Venäjällä oli muita, huomattavasti isompia huolia talouden suhteen.

Sen jälkeen liittyminen Natoon on vain tullut hankalammaksi ja hankalammaksi vuosi vuodelta, kun Venäjä on vahvistunut talousmahtina ja sotilaallisena mahtina.

Suomi ei liittynyt Natoon 90-luvulla, koska Suomen ulkopolitiikan senaikaiset johtajat arvelivat, että Nato-jäsenyys ja EUjäsenyys olisivat samaan aikaan liikaa Suomen kansalle. EU-jäsenyys meni Naton edelle, mikä oli oikea ratkaisu, sillä se on auttanut Suomen taloutta, joka ei olisi yhtä hyvässä kunnossa ilman EU-jäsenyyttä. Brexit on hyvä esimerkki jolloin Iso-Britannia tekee tappiota alusta lähtien.

Mielipide

Polarisaatioon pitäisi puuttua

P

olarisaatio on viheliäinen ongelma, jota emme aina välttämättä tunnista. Se on ongelma, josta monet eivät edes tiedä. Siksi siihen täytyisi puuttua ja se pitäisi tiedostaa.

Polarisaatio tarkoittaa yksinkertaisimmillaan mielipiteiden kahtiajakoa äärimmilleen. Keskustelun ilmapiiri on tuhoutunut täysin, ja vastapuolen mielipiteitä ei kuunnella. Polarisaatio saa voimansa mustavalkoisesta me vastaan ne ajattelusta. Asioita ei tarkastella objektiivisesti vaan subjektiivisesti.

Suorastaan täydellinen esimerkki polarisaatiosta on Yhdysvaltojen politiikka. Yhdysvalloissa on käytössä kaksipuoluejärjestelmä. Demokraatit ja republikaanit.

Vasemmisto vastaan oikeisto. Yhdysvaltojen politiikassa esiintyy juuri me vastaan ne-ajattelua, mikä ilmenee vastapuolen demonisointina. Kumpikin puoli luo toisesta hyvin kielteisin kuvan. Tämän avulla vastapuoleen ei tietystikään haluta liittyä, koska kuka haluaisi olla osa kaiken pahan alkua ja juurta?

Polarisoituneessa keskustelussa ei ole keskustelua.

”

Kaikkia osapuolia täytyy katsoa samoin silmin ja ennakkoluulot vastapuolesta täytyy unohtaa

Polarisaation osapuolet lasketaan karkeasti yllyttäjiin, jotka lietsovat ihmisten tunteita, liittyjiin, jotka kokevat valintansa oikeutettuina, hiljaisiin, joiden näkemyksiä ei kuunnella ja sillanrakentajiin, jotka yrittävät ratkaista ongelmaa. Monet olettavat, että kuuluisi joko hiljaisiin tai sillanrakentajiin, mutta näin ei ole. On hyvin vaikeaa pysyä keskipisteessä.

Altistumme niin paljolle medialle, että on hankalaa olla kallistumatta puolelle tai toiselle. Asiaan vaikuttaa myöskin meidän jo valmiiksi muodostunut arvomaailma, jonka perustella tuomitsemme tai hyväksymme asioita. On niin monia muuttujia, että on vaikea pysyä asiasta neutraalina tai hiljaisena asiasta.

Polarisaation ratkaisu ei edes olisi älyttömän hankalaa.

Tärkeintä olisi luoda tervettä keskustelua.

Keskusteluissa täytyisi tulla ilmi osapuolten ongelmat, huolenaiheet ja intressit. Polarisoituneessa yhteiskunnassa asioita täytyisi katsoa enemmän keskustelunaiheena, jolla ratkaistaan ongelma kuin ongelmana, joka johtuu vastapuolesta. Vastapuolta täytyy katsoa yhdenvertaisena ja kaikista tärkeimpänä, ihmisenä. Tällä tavalla saataisiin luotua molemminpuoleista kunnioitusta.

Mutta sen eteen, että asioista voidaan keskustella vapaasti, täytyy tehdä töitä. Kaikkia osapuolia täytyy katsoa samoin silmin ja ennakkoluulot vastapuolesta täytyy unohtaa. Sen sijaan, että muodostamme mielipiteemme ensimmäisestä artikkelista, jonka näemme, meidän pitäisi tutustua aiheeseen syvemmin. Siksi ei kannattaisi muodostaa mielipidettä polarisaatiosta vain tämän artikkelin perusteella. Tällä tavalla polarisaatiolle tulee loppu.

Elias Ollila, Espoo

Mielipidekirjoitus

Kannabis pitäisi laillistaa

Teksti: Marcus Pietarinen Kuvat: Wikimedia Commons, Wikipedia

Kannabis on hamppukasvista valmistettava mieto päihde, jonka vaikuttava aine on THC (tetrahydrokannabinoli). Kannabista kutsutaan myös nimillä ruoho, budi, marijuana ja kukka.

Kannabiksen vaikutukset eivät ole kovinkaan negatiivisia Kannabiksen vaikutuksiin kuuluvat muun muassa stressin lieventyminen, rentoutuminen, kasvanut ruokahalu, nauraminen, euforia, aistikokemusten korostuminen, suun kuivuminen, silmien punoitus, koordinaatio ja tarkkaavaisuuden heikentyminen ja joillakin esiintyvä paranoia. Sen pitkäaikaisessa käytössä toleranssi kasvaa, ja vieroitusoireina voi esiintyä unettomuutta, ruokahaluttomuutta ja passiivisuutta, mutta ajan kuluessa kyseiset vaikutukset lähtevät pois. Vaikutukset riippuvat myös henkilöstä ja lajikkeesta. Sativan vaikutuksiin kuuluvat energisyys, halu tehdä asioita ja naurukohtaukset, kun taas Indican vaikutuksiin kuuluu rentoutuneisuus. Kannabiksen vaikutukset alkavat melko pian polttamisen jälkeen ja kestävät muutaman tunnin ajan, josta ei seuraa krapulan kaltaista olotilaa. Käyttö ei ole yhtä koukuttavaa kuin alkoholi eikä siihen voi kuolla.

Pittsburghin yliopiston johtaman tutkimuksen mukaan teiniiän polttelu ei aiheuttanut myöhemmässä elämässä astmaa, korkeaa verenpainetta, psykooseja tai ahdistuneisuushäiriöitä yhtään enempää kuin tutkimuksen verrokkiryhmälläkään.

Kuitenkin on varmaan sanomattakin selvää, että nuorena aloitettu käyttö voi vaikuttaa negatiivisesti koulumenestykseen, ja THL:n mukaan se voi vahingoittaa käyttäjän aivoja, kun ne eivät ole vielä kehittyneet, jonka takia kannabiksen käytölle pitäisi asettaa ikäraja.

Kannabista käytetään polttamalla kasvin kuivattua kukintoa 0,1-1g niin kuin tupakkaa. Kasvia voidaan laittaa myös leivoksiin, jolloin vaikutukset voivat olla voimakkaampia, mutta niiden ilmaantumisessa kestää pidemmän aikaa.

Kannabista käytetään sen rentouttavien vaikutusten vuoksi Kannabista käytetään, koska ihmiset haluavat rentoutua ja olla hiukan pilvessä.

Kannabis on laitonta, koska Yhdysvalloissa oli 1930-luvulla kieltolaki, joka laajennettiin myös muihin päihteisiin.

Päihdeviraston johtaja Harry Anslinger keksi, että kannabis aiheuttaisi raivonpuuskia ja väkivaltaisuutta ja kysyi vahvistusta 30 lääkäriltä, joista 29 sanoi, ettei tämä pidä paikkansa, ja vain yksi vahvisti väitteen. Tätä yhtä lääkäriä kuitenkin Anslinger uskoi ja taisteli kannabiksen laittomaksi vuonna 1937 USA:ssa, joka myöhemmin tyrkytti päätöksen maailmalle. Vuonna 1966 Suomi kielsi kannabiksen käytön YK:n huumausaineiden yleissopimuksen ratifioinnissa.

Vuonna 1972 Suomi teki kannabiksen käytöstä rangaistavaa kun valiokunnan äänet menivät tasan. Koko juttu ratkaistiin arvalla (ja tässä sitä nyt ollaan). Kaikkein hassuinta on se, että suurimmassa osassa USA:ta kannabis on nykyään laillista.

Suomessa käytön lisäksi laitonta on myös kasvattaminen, hallussapito, myyminen, maahantuonti ja levitys.

Yleinen käsitys kannabiksesta on väärä Nuorten suhtautuminen kannabikseen on ristiriitaista. Teetin kyselyn, johon vastasi 28 yläkoululaista, joista noin puolet haluavat pitää sen laittomana ja puolet haluavat sen lailliseksi, kun taas noin kolmasosa pitäisi sen käyttöä rangaistavana ja loput kaksi kolmasosaa eivät pidä sen käyttöä rangaistavana. Tutkittuani kyselyn vastauksia ja analysoituani tulin melko lailla siihen lopputulokseen, että suurimmalla osalla kannabiksen vastustajista on virheellistä tietoa kannabiksen vaaroista. Monet kyselyyn vastanneista sanoivat, että marijuana aiheuttaa addiktiota. Tämä väite pitää paikkansa, mutta kuitenkin suurin osa polttajista ei ole addiktoituneita kannabikseen. Monet vastanneista uskoivat myöskin porttiteoriaan, joka ei ole vedenpitävä, koska samalla voitaisiin väittää, että olutkin lisäisi vahvojen huumeiden käyttöä.

Kannabiksen laillistamiselle löytyisi monta hyvää perustetta Kannabis pitäisi laillistaa mielestäni monestakin syystä.

Se ei ole yhtään niin haitallista kuin alkoholi ja tupakka riippuvuuden eikä terveyshaittojenkaan kannalta. USA:ssa kannabis on ollut laillista jo jonkin aikaa. Kannabiksen vastustajat ovat pelänneet, että auto-onnettomuudet, kovien huumeiden käyttö, nuorten viihdekäyttö ja väkivalta ja rikokset yleistyisivät, mutta USA:ssa millekään näistä ei ole löytynyt todisteita. Tällä hetkellä näyttää jopa siltä, että rikokset ja kovien huumeiden käyttö ovat laskussa.

Samalla kuin kannabis laillistettaisiin, se voisi avata Suomeen lisää työpaikkoja, turismia, vähentää huumausainerikoksia ja tuoda verotuloja. Monesti nuoret ovat kokeilunhaluisia ja kokeilevat kaikenlaisia päihteitä. Olisi hyvin ikävää, jos nuoren ura menisi siinä, että hän on jäänyt kiinni marijuanan käytöstä. Eli käytännössä jos kannabis olisi laillista, niin käyttö ei todennäköisesti paljoa lisääntyisi, mutta haitat vähenisivät.

Tämä on todettu Portugalissa kun siellä lopetettiin huumeiden käyttäjien rankaisemisen vuonna 2001. USA:n osavaltioissa, joissa kannabis oli laillista, sen käyttö oli pienempää kuin osavaltioissa, joissa se oli laitonta.

Kansainvälisen kannabispäivän (4/20) viettäjiä Santa Cruzissa vuonna 2007.

Mielipidekirjoitus

Voiko e-urheilua kutsua urheiluksi?

Monet ihmiset pitävät e-urheilua urheiluna. Mutta täyttääkö se urheilun kriteerit?

Teksti ja kuvat: Aatos Rajanummi

Yleisesti urheilulajiksi luokitellaan sellainen laji, jossa kehitetään fyysistä kuntoa. Eurheilulla ja todellisella urheilulla on samankaltaisuuksia. Molemmissa huipulla vaaditaan korkeaa taitotasoa ja keskittymiskykyä. E-urheilu täyttää urheilulajin kriteerejä muun muassa siten, että on olemassa viralliset säännöt ja kilpailua on paljon.

”Aika harvasta tulee lopulta huippupelaajaa” E-urheilu vaatii hyvää henkistä kanttia ja fyysistäkin.

Suomalaiset huippupelaajat ovat hyväkuntoisia nuoria miehiä. Heillä on usein terveellinen ruokavalio, jota he noudattavat. Jotta kilpapelaaja menestyy, hänen pitää syödä ravinteikasta ruokaa ja keskittyä siihen, että saa riittävästi unta. Kun pelataan ihan vaan kotona, ei se ole vielä e-urheilua.

Tässä lajissa lähtökohta onkin aivan sama kuin esimerkiksi suosikkilajeissa, kuten jääkiekossa, jalkapallossa tai yleisurheilussa. Aika harvasta tulee lopulta huippupelaajaa. Huippu e-urheilijalla pitää olla hyvä paineensietokyky, motivaatio ja nopeat reaktiokyvyt. E-urheilu on lajina vasta melko uusi eikä sillä ole varsinaisia perinteitä. Joukkuepeleissä yhteishenki ja jokaisen jäsenen panos on tärkeä.

E-urheilusta on kiinnostunut noin puolisen miljoonaa täysi-ikäisistä suomalaisista. Se olisi tutkimuksien mukaan toiseksi suosituin laji Suomessa jääkiekon jälkeen! E-urheilun yleisömäärät ovat varsinkin tiettyjen pelien osalta todella suuria. Tämä kertoo siitä, että sen kiinnostavuus on noussut ns. todellisen urheilun rinnalle. Internetissä pelejä voi katsoa ilmaiseksi. Se lisää sen katsojia, koska nykyään todella moni urheilulaji on jonkun maksumuurin takana. E-urheilussa järjestetään suuria turnauksia ja kaikenlaisia kisoja kuten urheilussakin. Jännittäviä hetkiä elää suuri yleisö molemmissa lajeissa.

”E-urheilu on hyvä sijoituskohde” Kaikki suuret kilpailutapahtumat houkuttelevat suurta yleisöä katsomaan. On hienoa, kun ihminen on päässyt huipputasolle omassa jutussaan ja hän tajuaa varmasti, että ne kaikki tunnit, jotka hän on käyttänyt, olivat sen arvoisia. Eurheilussa palkintorahat kohoavat jopa miljooniin. Alasta on tulossa miljardiluokan bisnes. Tässä olisi varmasti hyvä sijoituskohde.

”Voiko e-urheilu mennä perinteisen urheilun ohi tulevaisuudessa?”

E-urheilu on elektronista urheilua. Se ei ole perinteistä hikiliikuntaa, mutta se on ihan oma lajinsa. Sen ei pidä kuitenkaan tulla korvaamaan perinteistä urheilua. On todettu, että e-urheilijoiden ranteissa on todettu kovan pelaamisen jälkeen samanlaisia rasitusvammoja kuin alamäkipyöräilijöillä. Rasitusvammat ovat tulleet istuessa ja alamäkipyöräilijöillä silloin, kun hän on ollut jatkuvassa liikkeessä. Liike on ratkaiseva tekijä.

E-urheilun henkinen rasitus on samankaltaista kuin perinteisessä urheilussa, mutta fyysinen rasitus on kuitenkin erilaista. Voiko e-urheilu mennä perinteisen urheilun ohi tulevaisuudessa? Se on mahdollista, koska nykyään tehdään todella paljon kaikkea erilaisilla koneilla, ja teknologia kehittyy koko ajan.

Henkilökohtaisesti en halua, että e-urheilu korvaisi jollain tapaa muun urheilun. Nämä kaksi erilaista lajia voivat kulkea rinnakkain pitkälle kaukaiseen tulevaisuuteen. Hyvä asia on se, että yleisölle riittää mielekästä katsottavaa.

E-urheilu on laji, joka kasvaa koko ajan suuremmaksi, mutta onko se hyvä asia, jos se kasvaa liian suureksi?

Arvostelu

Morten A. Strøksnes: Merikirja eli kuinka pyydystää jäähaita kumiveneestä isolla merellä neljänä vuodenaikana

Arktisten merien syvyyksissä lymyilevä jäähai eli holkeri on mystinen eläin, jonka liikkeistä tiedetään hyvin vähän. Morten Strøksnes lähti pyydystämään jäähaita ja kirjoitti siitä kirjan.

Kannen on kuvittanut Finlandia-palkittu (Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto) Sanna Mander.

Teksti ja kuvat: Louna Rouhiainen

Virta kuljettaa minua peninkulma peninkulman jälkeen veden halki, yhä kauemmas ulapalle, kunnes kuulen kovaa jyminää, kuin kosken sisältä.

Olen varmaankin lähestymässä sitä valtavaa merennielua, joka on yhteydessä maapallon keskipisteeseen. Pitkin pohjaa imevä suihkuvirtaus on ehkä kuljettanut minut Moskstraumeniin, vesipyörteeseen jossa meri kiehuu ja jauhaa enemmän kuin missään muualla maailmassa. Olen auttamattomasti mennyttä.

Toimittajataustainen norjalaiskirjailija Morten Strøksnes lähti jäähaijahtiin ystävänsä Hugo Aasjordin kanssa. Strøksnes tiesi heti, että reissusta syntyisi kirja.

Strøksnes on syntynyt Pohjois-Norjassa, Kirkkoniemellä Venäjän rajan tuntumassa, jossa kalastus on tärkeä osa ihmisten elämää. Lofoottien Skrova-majakkasaarella asuva Hugo on kalastajasuvusta ja kuullut tarinoita jäähaista pienestä pitäen. Hän sai idean pyydystää jäähain ja tehdä siitä taidetta.

Melkein myyttiseltä kuulostava, kylmissä vesissä viihtyvä jäähai voi elää jopa 500-vuotiaaksi. Sen silmissä roikkuu matoja, jotka tekevät sen lähes sokeaksi, ja sen lihassa on myrkkyä, josta voi huumaantua.

Jäähain pyydystäminen ei ole helppoa, sillä siitä tiedetään vain vähän.

Aikoinaan jäähaita pyydettiin Pohjois-Norjassa sen maksan sisältämän öljymäärän vuoksi. Sen lihaa ei voitu käyttää, koska se on myrkyllistä. Sitä syötyään ihmiset menivät sekaisin. Olotilaa kutsuttiin haihumalaksi.

Merikirjan englanninkielinen käännöksen nimi onkin Shark Drunk.

Sittemmin jäähai unohtui. Viime vuosina tutkijat ovat kuitenkin taas kiinnostuneet siitä sen erikoisten ominaisuuksien takia.

Merikirja (suomennos Katariina Huttunen) kertoo ystävyksistä, jotka päättivät pyydystää jäähain. Kirja on käännetty monille eri kielille. Se on samaan aikaan tietokirja, esseekokoelma ja matkakirja. Teos voitti Norjassa Bragen-palkinnon, joka vastaa tietokirjallisuuden Finlandiapalkintoa.

Merikirja kertoo nimensä mukaan merestä ja ihmisen suhteesta siihen.

Merta voisi kutsua jopa teoksen päähenkilÜksi. Kirjan tarina rakentuu neljästä kalastusretkestä neljänä eri vuodenaikana Lofoottien Länsivuonolla. Kirjan minä on Strøksnes itse.

Kirjailija haluaa opettaa lukijan rakastamaan merta, huomaamaan sen tilan ja suojelemaan sitä. Hän ei kuitenkaan halua saarnata.

Hainpyyntiretkien lisäksi kirjassa kerrotaan lukuisia kiehtovia tarinoita ja tietoja merestä. Strøksnes kertoo muun muassa uskomuksista, jotka ovat liittyneet mereen ja sen eläimistÜÜn. Hän kuvaa ällistyttävän hyvin merenalaisen maailma kartoittamattomuutta. Ajoittain faktatietojen kertominen meni mielestäni hiukan jaarittelevaksi, ja jotkut historiasta kertovat kohdat venyivät pitkästyttäviksi.

Strøksnesin kieli on kaunista, ja kirjan teksti etenee vaivattomasti. Hän on onnistunut kirjoittamaan eri tunteista taitavasti. Kirjassa kuvaillaan tarkasti luontoa ja ympärillä olevia asioita. Tarinankerronta on hyvää, ja Strøksnesilla on kyky ylläpitää jännitystä koko kirjan läpi.

Tekstiä lukiessani mietin, että näkĂśkulma on kovin miehinen läpi koko kirjan. On myĂśs vaikeaa lĂśytää järkevää selitystä sille, miksi viaton, satoja vuosia elänyt luontokappale đ&#x;”š pitää vangita. Pelkkää seikkailunhalua en laskisi järkeväksi syyksi.

En olisi ehkä tarttunut tähän kirjaan, jos se ei olisi ollut kirjahyllyssämme nyt, kun kirjastotkin ovat kiinni. Olen tyytyväinen, että luin sen, sillä tämä kirjallisuudenlaji oli minulle aivan uusi. Teos jakaa mielipiteitä, mutta uskoisin sen sopivan luonnosta, erityisesti merestä kiinnostuneelle, lukijalle.

Se on edessämme, yllämme, sisällämme. Eniten se on kuitenkin allamme. Tumman meren pohjassa, missä ne ihmeelliset kalat asuvat.

Pokkariversio sopii vaikka lomalaisen kassiin.

ARVOSTELU

Moderni perhe nau vaikuttaa

Kuva: Bleedingcool.com

Juuri päätökseen saatettu supersuosittu tilannek muuttuvia normeja ja erilaisia kulttuureita 2000- j käsikirjoittajaa, joista kaksi on myös itse sarjan Christopher Lloyd. Sarjan on ohjannut Diego Roug

Teksti: Elsa Sarvikivi

urattaa, liikuttaa ja a katsojaa

komediasarja Moderni Perhe k채sittelee taitavasti ja 2010-luvuilla. Modernilla perheell채 on per채ti 20 luojat sek채 vastaavat tuottajat Steven Levitan ja gier, Gail Mancuso, Michael Spiller ja Jason Winer.

S arja kertoo Yhdysvalloissa asuvasta hyvinkin

modernista perheestä. Se koostuu kolmesta erillään, mutta silti lähekkäin asuvasta perheestä, jotka ovat kuitenkin kaikki sukua keskenään. Jokainen perhe on erilainen. Yksi niistä on hyvin perinteinen: siinä on äiti, isä ja kolme lasta. Toinen taas on monikulttuurinen perhe, jossa perheen isä on mennyt uusiin naimisiin häntä huomattavasti nuoremman naisen kanssa. Kolmas perhe taas koostuu homoparista ja heidän adoptoimastaan aasialaissyntyisestä tyttölapsesta.

Sarjassa esitellään hyvin kattavasti erilaiset kulttuurit ja vähemmistöt, ja on ihailtavaa, kuinka sarjassa näkyy, että perheessä annetaan toisten olla sellaisia kuin he ovat ja tuetaan toisia tilanteesta riippumatta. Sarjassa käytetään myös hyvää huumoria, joka ei varmasti loukkaa ketään katsojaa ja joka saa katsojan nauramaan ääneenkin paikoittain. Sarjassa näytetään perheen jokapäiväistä arkielämää, täynnä huonompia ja parempia päiviä kommelluksineen, mikä tekee siitä samastuttavan ja realistisen.

Sarjassa esitellään hyvin kattavasti erilaiset kulttuurit ja vähemmistöt

Jaksot ovat kevyitä ja pituudeltaan suunnilleen 20 minuuttia, minkä ansiosta sarjaa voi katsoa oikeastaan milloin vain. Jokaisessa jaksossa on oma tarinansa ja opetuksensa, eli jaksoja voi katsoa missä järjestyksessä haluaa. On kuitenkin hauskaa huomata, kuinka lapset kasvavat ja muutkin hahmot kehittyvät sarjan aikana, jos jaksot katsoo järjestyksessä.

Kuva: Indiewire.com

Sekä hahmot että itse näyttelijät ovat todella läheisiä keskenään

Sarja on verrattavissa Frendit-sarjaan, joka on Modernin perheen tavoin tilannekomedia. Modernin perheen jaksoista löytyy huomattavia yhtäläisyyksiä Frendien jaksojen kanssa, jopa melkein identtisiä kohtauksia.

Tällaisia ovat esimerkiksi kohtaus, jossa lintu pääsee asuntoon ja asunnossa oleva hahmo pelkää sitä mutta koittaa jahdata sitä ja karkottaa sen asunnosta.

Molemmissa sarjoissa on myös jakso, jossa hahmo, joka osaa laittaa ruokaa antaa hahmon, joka ei osaa laittaa ruokaa yhtä hyvin, tehdä kiitospäivän aterian. Hän pitää kuitenkin varmuuden vuoksi itse tekemiään ruokia varalla piilossa, jos toinen epäonnistuu, niin kuin sitten käykin. Frendit on sarjoista vanhempi, ja onkin mahdollista, että Modernin perheen käsikirjoittajat ovat ottaneet ideoita käsikirjoitukseensa Frendeistä.

Kuvat: YouTube.com

Lintukohtaus Modernissa perheessä muistuttaa kohtausta Frendeistä

Kuvat: wikimedia

Ed O’Neill (vas.) ja Eric Stonestreet (oik.) näyttelivät sarjassa onnistuneesti Jay Pritchettiä ja Cameron Tuckeria.

Perheiden henkilöt ovat kaikki todella erilaisia persoonia, minkä ansiosta on todennäköistä, että kaikki löytävät sarjasta jonkun hahmon, johon samastua. Esimerkiksi Dunphyn lapsista yksi on erittäin tyttömäinen teini, toinen pinnallisuudesta piittaamaton nörtti ja kolmas vähän villi poikalapsi, jolla on vilkas mielikuvitus.

Eric Stonestreet näyttelee sarjassa uskottavasti hellää ja rakastettavaa Cameron Tuckeria. Eric on kehittänyt Cameronille selkeät, usein toistuvat kädenliikkeet ja käyttäytymistavat, joita hän käyttää tietyissä tilanteissa. Ne tekevät hahmosta persoonallisemman ja uskottavamman. Näyttelysuorituksesta vaikuttavan tekee myös se, että vaikka hahmo on homoseksuaali, näyttelijä itse on ilmoittanut olevansa heteroseksuaali. Toisessa mieleenpainuvassa näyttelijäsuorituksessa on onnistunut Ed O’Neill, joka näyttelee Jay Pritchettiä, koko perheen päätä. Hahmo on elämää nähnyt, suorasanainen ja hieman äreä, mutta pohjimmiltaan kuitenkin rakastava ja ystävällinen. Edin näyttelystä huomaa, että hän on todella päässyt hahmoon sisälle ja vakuuttaa siten katsojat. Näyttelijällä ei tarvitse olla edes repliikkejä, sillä Jayn olemus ja luonne näkyy selvästi, vaikka hän vain istuisi taustalla sohvatuolissa.

Kokonaisuudessaan sarja on todella onnistunut. Se on koko perheen hyvänmielen sarja, jota katsomalla voi päästä irti omasta arjesta.

Artikkeli

Teksti: Meri Svensk

Pyrin aina leipoessani luomaan jotain uutta. Sen ansiosta olen viime vuosina kehittynyt hurjasti.

Leipominen on arjen piristys ja mielen paras ystävä Leipominen on monelle tärkeä harrastus ja jopa päivätyö. Joillekin leipominen voi tarkoittaa rentouttavaa omaa aikaa, toiselle itsensä ilmaisemista ja kolmannelle ajanviettoa ystävien kanssa. Aina emme kuitenkaan tule ajatelleeksi, miten paljon positiivisia vaikutuksia leipomisella on.

Innostus leipomiseen alkoi todella nuorena Jo aivan pienenä osallistuin perheeni kokkailuihin ja leipomiseen. Pian aloin tehdä omia kokeilujani keittiössä. Jossain vaiheessa tajusin, että minulla on siinä oikeasti taito. Aloin jopa haaveilla omasta yrityksestä.

10-vuotiaana perustin leivontablogin, jossa jaoin reseptejä ja kuvia leipomuksistani. Lukijoitakin ehti hieman kerääntyä. Nykyään on hauska katsoa vanhoja blogipostauksia ja huomata huima kehitys näiden muutaman vuoden välillä. Blogin päivittelemisen olen kuitenkin jättänyt nyt vähemmälle, sillä keskityn enemmän yritykseeni.

Leipomisessa minun mielestäni parhainta on se, että siinä saa yhdistellä eri makuja, koristella miten haluaa ja tietysti syödä herkullisen tuotoksen. Innostus leipomiseen ei ole missään nimessä vähentynyt, päinvastoin. Yleensä minulle käy niin, että jos innostun jostain asiasta, innostus ei kestä pitkään vaan unohtuu aikanaan. Leipomisen kohdalla näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Mahdollisuus kokeilla yrittäjyyttä Kuulin ensimmäistä kertaa 4H-yrittäjyydestä vasta pari vuotta sitten. Ajattelin, että se on täydellinen tapa jakaa muille taitoani, kokeilla, miltä kevytyrittäjyys tuntuu ja tienata samalla hieman rahaa. 4H-järjestö on voittoa tavoittelematon järjestö, joka antaa mahdollisuuden 13– 28-vuotiaille nuorille kokeilla yrittäjyyttä turvallisesti ja ohjatusti. Minulla on nyt noin vuoden ollut oma yritykseni ja olen oppinut valtavasti uusia asioita.

Esimerkiksi viimeisen vuoden aikana olen saanut monia mahdollisuuksia myydä leivonnaisiani erilaisissa myyjäisissä.

4H-järjestö on antanut minulle mahdollisuuden kokeilla kevytyrittäjyyttä.

Olen oppinut paljon uutta leipomisisesta erityisruokavalioiden kautta. Aika ajoin saan asiakkaita, jotka ovat esimerkiksi vegaaneja. Tällöin olen väkisinkin joutunut tutustumaan erilaisiin tapoihin korvata eläinkunnasta peräisin olevia tuotteita.

Usein asiakkaat antavat minun koristella vapaasti kakun annetun teeman mukaan. Silloin minun pitää itse keksiä erilaisia tekniikoita ja asioita, joita voin käyttää koristelussa. Luovuuteni on siis päässyt kehittymään todella paljon, kun olen yrittänyt keksiä mahdollisimman kauniita tapoja koristella. Toisaalta joskus asiakkaat saattavat haluta jonkin tietyntyyppisen kakun. Tällaiset tilaukset ovat minulle helpompia, sillä teen kaiken vain asiakkaani toiveiden mukaisesti. On kuitenkin mukava saada välillä hieman haastetta keksimällä omia tekniikoita ja tyylejä.

Välillä saan teeman, jonka mukaan kakku pitää koristella.

Näiden juhlien teemana toimi yksisarviset.

Yleensä saan inspiraatiota leipomuksiini selailemalla sosiaalisessa mediassa muiden tekemiä leivonnaisia ja yhdistelemällä erilaisia elementtejä näkemistäni tuotoksista. Tykkään myös etsiä leivonta-aiheisista lehdistä inspiraatiota.

Kuvassa näkyviin ylioppilasjuhliin meneviin kakkuihin sain inspiraation selaillessani Instagramia.

Pyrin markkinoimaan omia tuotteitani Instagramin avulla. Julkaisen tililleni kuvia tekemistäni kakuista aina, kun teen niitä. Tililleni kuvia ottaessa olen huomannut, että hyvien kuvien ottaminen leipomuksista voi olla yllättävänkin haastavaa. On vaikeaa saada esimerkiksi hyvä valotus, jossa kakku näyttää yhtä herkulliselta kuvassa kuin oikeassa elämässä. Siksi sopivan kuvan saamiseen saattaa vierähtää tovi.

Ottamieni kuvien avulla asiakas voi profiilistani katsoa kakkujani ja valita sieltä itselleen mieluisimman.

Instagramissa minuun voi olla myös yhteydessä yksityisviestien välityksellä. Tämä on helppo tapa saada asiakkaita muualtakin kuin lähipiiristä.

Tässä halloween-kakussa kokeilin ensimmäistä kertaa käyttää sulatettua vaahtokarkkia luomaan hämähäkinseittiä.

Monia positiivisia terveysvaikutuksia Omien kokemuksieni ja myös tutkimusten mukaan leipomisella on paljon positiivisia vaikutuksia terveyteen. Leipominen esimerkiksi rauhoittaa ja vähentää stressiä. Itselleni leipominen on tietynlainen pakokeino kaikesta kiireestä, ja se on minulle ehkä yksi parhaimmista keinoista hillitä stressiä.

Kaiken lisäksi kotona leivotusta tuotoksesta on helppo muokata terveellisempi versio kuin kaupasta ostettu tuote olisi. Raaka-aineet voi valita täysin itse, ja sitä kautta vaikuttaa esimerkiksi rasvan tai sokerin määrään.

Leipoessa keskitytään ainoastaan siihen, mitä ollaan tekemässä, jolloin ajatukset eivät lähde harhailemaan muualle. Se on tavallaan mindfulnessia. Leipominen stimuloi aisteja positiivisilla tavoilla, jolloin keho alkaa tuottamaa hyvää oloa tuovaa endorfiinia. Harvassa tekemisessä ollaan samalla tavalla läsnä hetkessä kuin leipomisessa.

Leipominen kehittää myös valtavasti luovuutta. Oman luovuutensa toteuttaminen leipomalla on erittäin hyväksi terveydelle. Luovuus nimittäin yhdistetään vahvasti myös yleiseen hyvinvointiin. Siitä vain leipomaan!

đ&#x;”š

Passionjuustokakun kirkkaat värit piristivät kesän rippijuhlia.

Arvostelu

Manic-albumi tuo kyyneleet silmiin Teksti: Rosa Svensk Kuva: Rosa Svensk

Halseyn, oikealta nimeltään Ashleyn, kolmas studioalbumi Manic on Ashleyn tekemä eikä hänen alteregonsa Halseyn tekemä. Hän on osallistunut jokaisen kappaleen tekoon.

Manic julkaistiin 17. tammikuuta 2020, mutta sen teko aloitettiin jo vuonna 2018.

Viime vuosikymmenen aikana artistien kappaleet ovat hiljalleen alkaneet lipua erokappaleista ja rakkauslauluista intiimeihin, persoonallisiin albumeihin, joissa artisti kertoo oman tarinansa.

Manic on täynnä erilaisia kappaleita; siellä on kappaleita Halseyn halusta perustaa perhe, hänen mielenterveysongelmistaan ja naisten voimaantumisbiisejä. Albumi kertoo Ashleyn elämäntarinan ja toimii oikeastaan hänen elämäkertanaan. Monet kuuntelijat löytävät luultavasti lohtua sen 16 kappaleesta ja pystyvät samaistumaan sen vahvoihin ja itsensä löytämisen teemoihin. Kappaleet voivat auttaa navigoimaan omissa kriiseissä.

Albumi k Ashleyn e tarinan ja oikeast häne elämäkert .

Toisin kuin Halseyn aiemmat albumit (Hopeless Fountain Kingdom ja BADLANDS) Manicia ei ole rakennetu kuvitteellisen tarinan ympärille.

BADLANDS-albumin inspiraationa toimi vuoden 1997 elokuva The Fifth Element ja Hopeless Foutain Kingdom-albumin inspiraatio on Shakespearen Romeo and Juliet. Manic taas on Ashleyn tarina, joka perustuu hänen omiin kokemuksiinsa ja albumin päähahmona on tämä itse.

Albumista tekee vielä persoonallisemman se, että Halseyn inspiraatio kappaleisiin on hänen kokemuksensa. Esimerkiksi kappaleen More inspiraatio on hänen kolme keskenmenoaan. Halsey sairastaa endometrioosia ja luuli pitkään, ettei pysty saamaan lapsia, mutta hänen lääkärinsä ilmoitti hänelle yllättäen, että se onkin mahdollista.

kertoo elämän a toimii taan en tanaan

Tämän huomaa esimerkiksi lyriikoissa: “And when you decide it's your time to arrive/I've loved you for all of my life/And nothing could stop me from giving a try/ I've loved you for all of my life” eli suomennettuna “Ja kun päätät, että on aikasi saapua/Olen rakastanut sinua koko elämäni/Ja mikään ei estä minua yrittämästä/Olen rakastanut sinua koko elämäni.”

Yksi lempikappaleistani on albumin ensimmäinen kappale Ashley. Halsey itse on kuvaillut kappaletta albumin esittelijänä ja varovaisena hyvästinä. Ashley on herkkä kappale, jossa on hyvä melodia. Se käsittelee hänen mielenterveysongelmiaan ja sitä, kuinka hänellä on ollut itsemurha-ajatuksia. Tämä aihe tulee vahvasti esille lyriikoista: “Someday, someday, when I burst into flames/I'll leave you the dust, my love." eli suomennettuna “Jonain päivänä, jonain päivänä, kun leimahdan liekkeihin/Jätän sinulle pölyn, rakkaani.” Halsey kertoi haastattelussa Apple Musicin kanssa, että lyriikat ovat varoitus hänen faneilleen siitä, että jos hän ei jonain päivänä ole täällä, hän jättää heille pölyn. Kappale on intiimi ja koskettava, pinnalta surullinen kappale, jota kuulee aika monelta eri artistilta, mutta jos lukee lyriikoita, ymmärtää todellisen tarkoituksen.

Arvostelu

Kolmen sukupolven asuessa saman katon alla syntyy oivallista komediaa Oona Härme 30.4.2020

Hahmot vasemmalta oikealle: Elena, Lydia, Schneider, Penelope, Dr. Berkowitz ja Alex.

One Day at a Time viihdyttää koko perhettä

O ne Day at a Time on Netflixin vuonna 2017 ensi-

iltansa saanut tilannekomedia-sarja. Se on nykyaikaistettu versio samannimisestä sarjasta, jota näytettiin televisiossa vuosina 1975-1984. Sarja kertoo kuubalais-amerikkalaisen Alvarezin perheen arjesta.

Perheeseen kuuluu isoäiti Lydia (Rita Moreno), äiti Penelope (Justina Machado), tytär Elena (Isabella Gomez), sekä poika Alex (Marcel Ruiz). Perheen lisäksi sarjassa on kaksi muutakin päähenkilöä: perheelle hyvin läheinen talon vuokranantaja, Schneider (Todd Grinnell) ja Penelopen pomo Dr. Berkowitz (Stephen Tobolowsky).

Vaikka sarja onkin modernimpi versio vanhemmasta samannimisestä sarjasta, sarjoilla ei ole paljoakaan yhteistä. Alkuperäisessä sarjassa perhe ei ole kuubalaisamerikkalainen ja perheessä on kaksi tytärtä yhden tyttären ja yhden pojan sijaan. Kaikilla hahmoilla on myös ainakin eri etunimi – suurimmalla osalla eri etu- ja sukunimi. Perhe asui myös Los Angelesin sijaan Indianapoliksessa. Dr. Berkowitz on täysin uusi hahmo, jolle ei ole vastinetta alkuperäisessä sarjassa.

S arja onnistuu käsittelemään vakavia aiheita--

kuten esimerkiksi mielenterveyden häiriöitä ja rasismia—säilyttäen kuitenkin huolettoman ja komedisen vireensä. Sarjan henkilöiden monipuoliset taustatarinat tekevät sarjasta helposti samaistuttavan suurelle joukolle ihmisiä.

Sarjan erityinen arvo on siinä, että se on onnistunut tuomaan esille vähemmistöjä, jotka jäävät usein vaille edustusta televisiossa. Näitä vähemmistöjä ovat esimerkiksi latinoamerikkalaiset, sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt.

Sarja on tuonut esille vähemmistöjä, jotka jäävät usein edustuksetta mediassa.

Pääosa hahmoista ovat erittäin onnistuneita sekä

taustatarinoiden että näyttelijänsuoritusten osalta.

Erityisesti Penelopen ja Elenan taustatarinoissa ja juonenkaarissa on syvyyttä, jota ei usein näe komediasarjoissa. Sen sijaan perheen poika Alex jää turhankin sivuhahmoksi – ehkä hänen roolinsa vielä kasvaa hahmon aikuistuessa.

Justina Machado esittää Penelopea.

One Day At a Time kertoo Penelopen vaikeuksista yksinhuoltaja-äitinä, joka on itse kokenut Afganistanin terrorisminvastaisen sodan ja avioeron sodasta traumatisoituneesta miehestään.

Penelope tuntee olonsa yksinäiseksi ja kamppailee masennuksen kanssa. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta Penelope onnistuu kuitenkin aina pääsemään takaisin jaloilleen.

Elena (vas.) ja Penelope.

Keskeinen osa Elenan juonenkaarta on kaapista tuleminen. Elenan ja hänen isänsä jo valmiiksi heikko suhde huononee entisestään, kun Elenan isä reagoi erittäin huonosti Elenan tullessa kaapista ulos ensimmäisen kauden lopussa. Elenan rooli ei kuitenkaan ole vain stereotyyppisesti edustaa seksuaalivähemmistöä. Elena on myös kantaaottava aktivisti, joka usein aloittaa merkitykselliset keskustelut.

Komediaa luo kolmen sukupolven eriävät näkemykset.

K olmen saman katon alla asuvan sukupolven eriävät näkemykset, esimerkiksi kirkossa käymisestä ja perinteisistä sukupuolirooleista luovat sarjaan uniikin komedia-aspektin.

Sarja sopii koko perheen yhdessä katsottavaksi.

Hauskat tilanteet viihdyttävät nuorempia katsojia ja hieman vanhemmat katsojat voivat löytää sarjasta monenlaista keskustelunaihetta.

Alvarezin perheen arjessa sattuu ja tapahtuu.

Arvostelu

Miss Bala on toimintaelokuva vuodelta 2019. Alkuperäinen elokuva, johon vuoden 2019 versio perustuu, on vuoden 2011 elokuva, joka kulkee samalla nimellä.

Miss Bala kertoo kaupunkilaistytöstä, joka joutuu mexicolaisen kartellin hyökkäyksen ristituleen, josta alkaa jännittävä matka päähenkilön Glorian parhaan ystävän pelastamiseksi.

Teksti: Annika Kekomäki Kuva: people of con

Vuoden 2019 version tuottaja on Catherine Hardwicke, joka on taitava elokuvaohjaaja ja hänet tunnetaan muutamasta aikaisemmasta menestyneestä elokuvasta kuten Twilight-sagan osasta Houkutus ja Punahilkan vuoden 2011 uudistetusta versiosta. Elokuvaa tähdittävät pää rooleissa Gina Rodrigues (Glorian roolissa) ja Ismail Cruz Cordova (Linon roolissa).

Rodrigues tunnetaan aikaisemmasta suuresta osastaan sarjassa ’Jane the virgin’ joka on suurelta osalta ihmissuhdesarja, kun taas Cordova on tunnettu hänen rooleistaan monissa toimintaelokuvissa.

Kuvassa on kohtaus elokuvasta jossa Lino opettaa Gloriaa ampumaan.

Elokuvassa tuodaan latinalaisamerikkalainen kulttuuri esiin todella vahvasti ja molemmat näyttelijöistä puhuvat sujuvaa espanjaa tai espanjan kielen lähisukulaisia, joka tekee näyttelijöistä uskottavampia. Gina Rodriguesin hahmo elokuvassa (Gloria), on tavallinen kaupunkilaistyttö, joka tulee auttamaan ystäväänsä missi kilpailuissa. Edeltävänä iltana kuitenkin kilpailuiden etkoissa yksi Mexicon etsityimmistä kartelli päälliköistä tekee rynnäkön klubille jossa etkot on, ja Glorian ja hänen ystävänsä Suzun tiet eroavat. Gloria yrittää voittaa kartelli päällikön Linon luoton, jotta he auttaisivat häntä löytämään Suzun.

Elokuva on Suomessa K12, joka on mielestäni ehkä juuri sopiva, mutta jos on juuri vaikka se 12 vuotias niin se kannattaisi katsoa vanhemman kanssa sillä siinä on kuitenkin todella paljon väkivaltaisia kohtauksia ja aseiden käyttöä.

Elokuvasta teki vielä mielenkiintoisemman elokuvan loppu, koska se oli jotakuinkin arvaamaton ja olisi voinut loppua myös aivan eri tavalla. Elokuvassa myös tuotiin hyvin esille ihmiskauppa/orjuutus kun siitä ei nykyään puhuta oikeastaan vaikka se on vielä suuri ongelma. Myös se että elokuvassa naisesta tehtiin sankari oli kiehtovaa sillä sitä tapahtui paljon harvemmin.

Artikkeli

Muistoja ďŹ lmirullassa

Teksti: Vera Pirskanen Kuvat: Vera Pirskanen

Filmin suosio on kasvussa Filmivalokuvien estetiikka ja retrohenkiset asiat ovat nyt taas valtavirta-muotia ja sitä yritetään jäljitellä suosittujen vaatekauppojen mallistoissa sekä erilaisilla puhelinsovelluksilla, editointiohjelmilla ja filttereillä.

Niin sanottu vintagecore eli vanhempien lapsuuden kuvat ja estetiikka ovat saamassa asemansa takaisin nyky-yhteiskunnassamme.

Helsinkiläistä katumaisemaa kuvattu Fujifilm 200 -filmillä.

Filmin estetiikkaa yritetään jäljitellä filttereillä On kuitenkin pohdittava, miksi kuvia varta vasten editoidaan näyttämään siltä, että ne on otettu vanhalla filmikameralla ja suurin osa muokatuista kuvista on liioiteltuja versioita siitä miltä oikea filmi näyttää. Kuviin lisätään tahallaan punaisia sävyjä ja rakeita, että siihen saataisiin ylivalottuneen filmin efekti. Muokatut kuvat antavat vääristyneen kuvan siitä, millaista filmi oikeasti on. Ehkä ihmisillä ei vain nykyään ole aikaa miettiä, mitä aukkoa käyttää tai ylipäätänsä odottaa edes hetkeä, että saa aidot filmikuvat kehitettyä pimiössä.

Esplanadi kesäpäivänä kuvattu Fujifilm 200 -filmillä.

Filmistä tuli kapinallista Filmillä kuvaaminen on harrastus, erilainen kuvausmenetelmä ja jopa kannanotto.

Filmillä valokuvaaminen on mielestäni kannanotto nyky-yhteiskunnan pinnallisuuteen ja digitalisaatioon. Kyseessä on eräänlainen antidigitalisaatio, filmistä on tullut kapinallista. Se on myös nouseva taiteenmuoto. Monissa valokuvauspiireissä arvostetaan filmillä otettuja teoksia enemmän kuin digikameralla otettuja kuvia, koska filmillä kuvaaminen on paljon haastavampaa. Valokuvaaja muistaa jokaisen hetken jokaisesta filmillä otettu kuvasta joita on ottanut, oli se sitten värillinen tai mustavalkoinen.

Valokuvaaja,muistaa miltä tuntuu painaa kameran laukaisin alas ja kuulla autenttinen kameran klikkaus eikä puhelimen jäljitelmä siitä. Toisaalta puhelimella olevat kuvat ovat hämäriä muistoja ja joskus voi olla vaikeaa muistaa milloin, mistä tai kenestä kuvat on otettu. Loppujen lopuksi nekin joutuvat internetin avaruuteen, josta ne pitää kaivaa, tai ne häviävät kokonaan. Filmikuvissa myös näkee oman työnsä tuloksen, sen mihin tilanteisiin 200 herkkä ja 400 herkkä filmi sopivat.

Onko digikuvaus tulevaisuuden suunta?

Muiden näkökulmasta filmi saattaa olla jo menneen talven lumia, ja digikuvaus on uusi tulevaisuus. Mitä enemmän kamerassa on automatti- ja digitaalisia ominaisuuksia sen parempi. Myös kuvaamisen helppous saattaa olla syynä digikuvauksen ylistämiselle. Joitain kuvia on kannattavampaa kuvata digikameralla kuin filmillä, totta kai.

Esimerkiksi jos kuvaa laajaa panoraamakuvaa tai jotain luonnonilmiötä, ei filmi sovi kaikkeen.

Digikuvia on myös rajaton määrä, kunhan muisti riittää, kun taas filmiä on yhdessä rullassa 36 kuvaa.

Monia myös varmasti huolettaa filmin hinta. Filmillä ei tarvitse kuvata koko ajan. Filmillä kuvaaminen on rahan arvoista, koska filmikuvissa on niin paljon tunnetta ja tunnelmaa mukana, että haluaa kuitenkin muistella niitä vielä monenkin vuoden päästä. Filmissä fiilis on tärkeintä.

Filmillä näkyy muistot Lopulta valokuvauksessa on ideana tunnelma ja se, että tehdään muistoja. Filmi on muistojen tekemiseen parempaa, koska kuvat eivät huku muiden otosten mukaan vaan niitä kahtakymmentäneljää tai kolmeakymmentäkuutta otosta saa ihailla fyysisinä eikä klikkailla tietokoneen näytöltä satoja kuvia eteenpäin.

Kuvassa näkyy hienosti tunnelma ja hetki. Kuvattu Kodak gold 200 -filmillä.

Arvostelu

Prinsessa Mononoke, kaunis ja lumoava elokuva Teksti: Pihla SirĂŠn

Prinsessa Mononoke on elokuvastudio Ghiblin piirroselokuva vuodelta 1997. Elokuvan budjetti oli yli 20 miljoonaa euroa, ja se julkaistiin Suomessa vasta 2010, eli 13 vuotta alkuper채isen julkaisun j채lkeen. Elokuva perustuu 1336 -1573 vuosien v채lille muromachi-kaudelle.

Kuvassa mets채n henget.

Prinsessa Mononoke oli elokuvakokemuksena hyvin viihdyttävä, kuten useat muutkin Ghiblin elokuvista.

Elokuvassa oli hyvin kaunis miljöö, joka pysyi mukana koko elokuvan ajan, käyttäen samoja paikkoja useamman kerran juonessa. Miljööt olivat loistavia, eikä hahmojen liikekielessä ollut moittimista. Värit jokaisessa kohtauksessa tuntuivat olevan hyvin kauniisti sopusoinnussa toistensa kanssa. Metsän henkien animaatio oli loistavasti tehty ja se oli koristettu hyvin myös äänitehosteilla.

Metsät on piirretty hyvin kauniisti ja kylät näyttivät jopa uskottavilta. Ihailen kovin miljöötyötä tässä elokuvassa.

Ashitaka ampumassa jousella.

Elokuvan musiikki oli jopa Ghiblin standardeilla todella hyvää ja kantoi koko elokuvan läpi tunnelmaa luoden. Äänet ja äänitehosteet olivat loistavia ja toivat hyvin esille hahmojen tunnetilat, ja kaiken lisäksi pukivat hahmoja äärettömän hyvin.

Hahmot elivät tarinan mukana mielestäni täydellisyyttä hipoen. Elokuvan hahmot olivat kaikki omanlaisiaan, nättejä ja kauniisti piirrettyjä.

Päähenkilö oli mielenkiintoinen ja hänen tarinansa oli mielenkiintoinen.

Päähenkilö oli Ashitaka-niminen nuorimies, joka joutui demonin hallitsevan eläimen hyökkäämäksi ja sai siitä pahoja vammoja käsivarteensa ja lähtee etsimään parannusta, sillä kuolisi vammoihinsa, jos ei löytäisi parannuskeinoa.

Juoneen kuului paljon eläimiä ja henkiä, jotka näyttivät elokuvassa varsin kammottavilta, mutta se oli myös niiden tarkoitus. Eläimien silmät olivat verenhimoiset ja turkit sotkuiset. Verta valui eläimien turkista ja suusta, jos kyseinen hahmo oli loukkaantunut. Elokuvan sudet olivat agressiivisen oloisia ja arveelluttivat minua koko elokuvan ajan ensimmäisten, hyvin raakojen kohtauksien vuoksi.

Muihin Ghiblin elokuviin verrattuna Prinsessa Mononoke oli yllättävän raaka, muttei se silmääni pistänyt niin valtavasti. Kokonaisuus oli Ghiblityylinen, eli elokuvassa oli vahva naishahmo, todella hyvää musiikkia, sekä yliluonnollisia olentoja ja eläimiä. Elokuvan päähahmoina toimi perinteiseen tapaan voimakaksikko, joka koostui elokuvassa Ashitakasta, sekä prinsessa Mononokesta eli Sanista ja perinteiseen tapaan löytyi myös henkiä.

Animaatio oli muihin Ghiblin elokuviin verrattuna kohtalainen. Ei se ollut Ghiblin parasta, muttei huonointakaan. Musiikki oli Ghiblinkin standardeilla todella hyvää ja nautin koko elokuvan ajan hyvästä musiikista.

Plussia: ~ Metsän henget ~ Musiikki ~ Hahmojen erilaisuus Suosittelen elokuvaa lämpimästi! Nykyään Ghiblin elokuvat löytyvät myös Netflixistä, mikä helpottaa useissa perheissä näiden mestariteoksien katsomista.

San ja susi.

Artikkeli: Totuutta kiistetään ja nuorten tyttöjen vapautta riistetään

kirjoittanut: Maia Tripakis kuvat: YLE, World Atlas

Nuoret morsiamet ovat kävelleet jo kauan alttarilla, eivätkä tyttöjen unelmat jatku haavetta pidemmälle.

Tyttöjen kohtalo on yleensä perheen käsissä Ympäri maailmaa ihmiset menevät päivittäin naimisiin, toiset halun ja rakkauden takia, kun taas toiset solmivat lapsiavioliiton. Lapsiavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa joko kahden alaikäisen nuoren välillä tai lapsiavioliittoa, jossa vain toinen osapuoli on alle 18-vuotias. Yleisesti lapsiavioliitot tapahtuvat nuoren tytön ja miehen välillä, mutta on myös lapsiavioliittoja, joissa poika ja aikuinen nainen menevät naimisiin. Lapsiavioliitosta on tiedetty jo kauan, ja niitä on mainittu eri uskontojen kirjoissa, kuten Raamatussa. Lukuisat kuuluisat historian henkilöt, kuten Marie Antoinette menivät ennen 17-vuoden ikää naimisiin.

Satoja vuosia sitten lapsiavioliitot vaikuttivat ympäri maailmaa normaaleilta ja hyväksyttäviltä, mutta nykyään vain tietyissä maissa näkyy nuoria morsiamia. Kaikista maailman maista vain kuudella ei lue laissa, että naimisiinmenolle on ikäraja. Kuitenkin myös niissä maissa, joissa on asetettu rajoituksia, on silti runsaasti lapsiavioliittoja. Nämä maat ovat usein valitettavasti köyhimpiä kehitysmaita, jossa ei esimerkiksi ehditä tai osata valvoa lakeja, eikä lapsiavioliittojen vaaroja ole kerrottu avoimesti kansalaisille. Ei ole myöskään itsestäänselvää, että johtajat ymmärtävät lapsiavioliittojen perinteen. Ongelmia on erityisesti Afrikassa, erityisesti Nigeriassa, Nigerin tasavallassa ja Tsadissa, mutta myös Kaakkois-Aasiassa, Nepalissa ja Bangladeshissa. Siellä jopa noin puolet naisista on mennyt naimisiin ennen täysi-iän saavuttamista. Myös Etu- ja Etelä-Aasiassa sekä toisella puolella maailmaa EteläAmerikassa on paljon lapsiavioliittoja.

Monissa maissa on sukupuolien välillä paljon epätasa-arvoa, sillä esimerkiksi Sudanissa tai Bangladeshissä laissa on määrätty eri ikä tytön ja pojan naimisiinmenolle. Yleensä tyttöjen alaikä on muutaman vuoden nuorempi kuin poikien; esimerkiksi Sudanissa tytön täytyy olla vähintään 10-vuotias ja pojan 15vuotias. On lukuisia syitä, miksi vanhemmat turvautuvat lapsiavioliittoihin. Lakia ei valvota tai sitä ei oteta huomioon.

Tällä tarkoitetaan, että myös pappi, joka joissain maissa virallisesti solmii avioliiton, on luultavasti lahjottu ja hänelle on perusteltu, miksi lapsiavioliitto pitäisi solmia. Toinen yleinen syy on epätasa-arvo, joka näkyy erityisesti kehitysmaissa. Epätasaarvo vaikuttaa lapsiavioliittoihin niin, että eri lait koskevat eri sukupuolta tai ajatellaan, ettei perheen tyttärellä olisi hyvää tulevaisuutta ja hän vain käyttäisi perheen tuloja turhaan.

Joissain maissa myös ajatellaan, että nuorempi morsian kuuntelee käskyjä paremmin kuin aikuinen, joka tietää parhaansa.

Perhe vaikuttaa yleensä eniten tytön kohtaloon, sillä nykyään tyttö menee naimisiin vain perheen luvalla. Perheellä ei riitä aina raha elättää tyttöä ja he voivat ajatella, että nuori mies pystyisi tekemään sen paremmin. Häät järjestetään nuorelle tytölle. Tälläisissä tilanteissa perhe luulee ajattelevansa tytön parasta, mutta oikeasti tyttö ei saa vaikuttaa omaan kohtaloonsa eikä hän voi ilmaista tunteitaan eikö mielipidettään asiasta. Lukuisissa maissa on perinne, jonka mukaan kulttuuriin kuuluu naida tytär tai tyttäret nuorina.

Tietyissä Aasian ja Afrikan maissa morsiamen perhe maksaa aina sulhaselle hää- ja hoitomaksun, mutta mitä nuorempi tytär on, sitä vähemmän perhe joutuu maksamaan eli luonnollisesti köyhien perheiden pitää naittaa tyttö nuorena.

Nämä syyt eivät kuitenkaan kelpaa kaikille maille, jotka ovat tiukasti kieltäneet lapsiavioliitot.

ä

y

Seuraukset yritetään lakaista maton alle Vaikka lapsiavioliittoon löytyisi monia syitä, ne eivät ole päteviä kumoamaan kaikki seurauksia. Moni seurauksista jätetään huomioimatta eikö niistä ole varoitettu. Kaikki seuraukset vaikuttavat negatiivisesti morsiameen mutta myös maahan, jossa lapsiavioliitot ovat ongelma. Kun nuori tyttö naitetaan, hänen koulutuksensa jää kesken ja hän keskittyy tekemään aviopuolisonsa kotityöt. Tästä syystä osa vaimoista on lukutaidottomia eikä heillä ole kunnon koulutusta, joka heidän kuuluisi saada. Heillä ei ole mahdollisuutta saada ikinä töitä tai opiskella pidempään, mikä on monien unelma. Jos aviopuoliso kuolee tai eroaa, tyttö on pulassa. Nuori nainen on asemassa, joka olisi voitu välttää vuosia aiemmin, jos hän ei olisi jättänyt koulutustaan ja joutunut naimisiin.

Kehitysmaissa lapsiavioliitot heikentävät yhteiskuntaa entisestään, sillä jokaisessa lapsiavioliitossa he menettävät työvoimaa, sillä varmasti moni tytöistä kykenisi tekemään töitä parantaakseen yhteiskuntaa. Monilla nuorilla tytöillä on unelma opiskella ja saada unelma-ammattinsa, mutta valitettavan usein heidän unelmansa jää vain haaveeksi.

On erittäin harvinaista, että varakkaampi aviopuoliso antaisi tytölle mahdollisuuden opiskella pidempään, sillä silloin he ajattelevat, että naisen tarkoitus on olla vaimo, jonka ei kuulu elättää itseään. Tämä tarkoittaa, että nuorten naisten tulevaisuus määrätään, ja he joutuvat jättämään monta tilaisuutta taakseen, jos aviopuoliso päättää niin.

Selvää on, että lapsiavioliitot rikkovat ihmisoikeuksia. Jossain määrin on ajateltu, että lapsiavioliitoissa morsian on periaatteessa orja, sillä hänet on viety tekemään töitä ilman omaa tahtoaan jonkun kotiin.

Heiltä riistetään liikkumisvapaus ja seksuaalioikeuksia, eli tyttö ei saa päättää omasta kehostaan, avioliitostaan tai tulevaisuudestaan.

Kuitenkin vakavin seuraus on tytön psyykkinen ja fyysinen terveys.

Suuri osa teiniraskauksista tapahtuu lapsiavioliitoissa etenkin kehitysmaissa, jossa seksiä ei harrasteta turvallisesti. Nuorella tytöllä on paljon suurempi riski kuolla synnytyksen aikana kuin aikuisella naisella, sillä tytön lantio tai synnytyskanava ei ole ehtinyt kehittyä vielä kokonaan. Vauvan, joka syntyy teiniraskauksista, on myös paljon todennäköisempää kuolla vielä imeväisikäisenä tai olla esimerkiksi aliravittu.

Nuori morsian kärsii usein myös erilaisista seksitaudeista. Tyttö saattaa myös joutua tekemään raskasta työtä ilman riittävää unta tai ravintoa. Monet myös joutuvat pahoinpitelyn kohteeksi.

Nuorten tyttöjen psyykkinen terveys myös kärsii usein valtavasti.

He eivät näe enää vanhoja ystäviään tai perhettään ja ovat joutuneet luopumaan unelmistaan. Usein moni heistä tuntee itsensä jatkuvasti onnettomaksi, pelokkaaksi ja turhautuneeksi.

Heillä saattaa ilmetä masennusta ja vakavaa ahdistuneisuutta, sillä he ovat jatkuvan paineen alla, jonka aviopuoliso tuottaa vakavimmissa tapauksissa pahoinpitelemällä vaimoaan.

Toisille tytöille ajatus avioliitosta ei ole vielä realistinen Nepalin morsian on dokumentti 13-vuotiaasta tytöstä, Rekhasta, joka joutuu naimisiin, sillä perhe elää kovia aikoja ja on köyhä. Dokumentissa Rekha ei uskaltanut näyttää tunteitaan tulevasta avioliitosta muille kuin siskolle ja mummolle, sillä hän ei halunnut, että hänen vanhempansa peittyisivät.

Rekha kertoo haluavansa olla joskus englannin opettaja, mutta sekin jää vain haaveeksi. Joka kerta kun dokumentissa hänelle mainitaan avioliitto, tyttö hiljenee ja hänen kasvoilleen ilmestyi surullinen ilme. Uskon, ettei hänkään halua uskoa sen oikeasti joskus tapahtuvan. Päivänä, jona hänestä tuli morsian, Rekha ei turhaan peitellyt tunteitaan. Kaikki hänen siskonsa itkivät, Rekha itse itki ja jopa hänen isänsä, joka alun perin ajatteli avioliiton olevan oikein, oli erittäin allapäin.

Lapsiavioiliitot ovat monen tytön päivittäistä elämää, ja heille muistutellaan jatkuvasti tulevasta avioliitosta. Itse kysyin ystävieni mielipidettä, ja meillä kaikilla oli samanlainen näkemys asiasta. ”En ikinä voisi kuvitella itseäni näin nuorena sitoutuneena johonkin sillä tavalla”, oli tavallisin kommentti.

Rekha ja moni muu morsian tuskin tietää, millaisia oikeuksia heillä on tai kuuluisi olla. Pienenä moni pikkutyttö suunnittelee unelmahäitä, jossa heillä on prinsessamekko päällä, kun taas maissa, jossa lapsiavioliittoja on, tyttö pelkää pienestä lähtien päivää, jolloin hän lähtee kotoaan asumaan tuntemattoman miehen kanssa.

Itselleni tulee kamala olo, kun ajattelen, että minun ikäiseni ja jopa nuoremmat tytöt joutuvat jättämään kaiken vain yhden miehen takia, joka elättää häntä. Se ei tunnu realistiselta. ”Olisin onneton loppu elämäni”, oli toinen ystäväni kommentti.

Rekhasta oli varmasti joskus tullut kelpo opettaja. Varmasti kaikille morsiamille olisi luvassa jotain parempaa kuin vain vaimona oleminen. Kun vertailin suomalaisten tyttöjen ajatuksia ja tyttöjen ajatuksia, jotka joutuivat tai joutuvat lapsiavioliittoon, en huomaa paljon eroa, sillä kukaan meistä ei olisi tyytyväinen tilanteeseen. Uskon, että kaikki maailman tytöt eivät haluasi lapsiavioliittoon ja tuntevat varmasti samoin asiasta.

Paljon on tehtävä, ennen kuin lapsiavioliitot loppuva

Onneksi monet ihmiset ovat ottaneet tavoitteekseen lopettaa tai ainakin vähentää lapsiavioliittoja maailmasta. Viime vuosikymmenen aikana lapsiavioliittojen määrä on pudonnut 36 %. Muutoksen takana ovat lukuisat järjestöt, jotka ovat ottaneet esille lapsiavioliittojen seuraukset ja tuoneet näyttöä maiden viranomaisille, jotka ovat esimerkiksi kiristäneet tai muuttaneet lakeja. Lukuisat järjestöt järjestävät matkoja ja keräävät rahaa, minkä tarkoitus on antaa rahaa perheille, jotka harkitsevat lapsiavioliittoja tyttärilleen, sillä heillä ei ole varaa elättää tyttöä muuten tai esimerkiksi järjestää tilaisuuksia, joissa he esittelevät lapsiavioliittojen seuraukset. Esimerkiksi Unicef järjesti UNFPA:n kanssa matkan 12 maahan, joissa lapsiavioliitot ovat suurin ongelma. Siellä he antoivat rahaa ja levittivät tietoa lapsiavioliitoista. Työ on erittäin tärkeää, sillä sen ansioista moni nuori tyttö on jatkanut rauhassa elämänsä.

at

6

t n

i

Samantapainen järjestö GCPCM aloitti 2019 uuden suunnitelman jossa he nimenomaan yrittivät esitellä perheille muita vaihtoehtoja ja kertoa heille lapsiavioliiton huonoista puolista.

Keinoja ei ole vain yhtä, mutta järjestöjen tukeminen, jotka tavoittelevat tytöille enemmän koulutusta ja tasa-arvoa, vähentävät lapsiavioliittoja. Itse voi vaikuttaa lahjoittamalla rahaa näille järjestöille ja osallistua tiedon levittämiseen, sillä seurauksista yritetään sensuroida. Jos ihmiset eivät ymmärrä lapsiavioliittojen haittoja tai tee niiden eteen mitään, vuoteen 2030 mennessä yli 150 miljoonaa tyttöä tulee olemaan lapsimorsian. Meille kaikille kuitenkin kuuluu oikeus mennä naimisiin silloin kuin haluamme ja olla tyytyväisiä avioliittoomme.

Arvostelu

Supersuosittu komediasarja piristää monien karanteeniaikaa Teksti: Nico Uotila Kuva: Wikipedia

Frendit on Warner Brossin tuottama sekä David Cranen ja Marta Kauffmanin käsikirjoittama komediasarja. Se kertoo kuuden kaveruksen elämästä Manhatanilla.

Päähenkilöiden nimet ovat Ross Geller, Chandler Bing, Joey Tribbiani, Monica Geller, Rachel Green ja Phoebe Buffay.

Ross Geller on Monican isoveli, joka työskentelee sarjan aikana luontomuseossa ja yliopistossa. Toisella tuotantokaudella hän saa lapsen nimeltään Ben hänen exvaimonsa kanssa, joka paljastuu lesboksi sarjan alussa. Ross on kuitenkin ollut ihastunut Racheliin lukiosta lähtien eikä tunteet häntä kohtaan katoa missään vaiheessa. Ross saa Rachelin kanssa lapsen kahdeksannella tuotantokaudella.

Chandler Bing on Joeyn paras kaveri ja sarjan alussa myös kämppis. Chandler on koko sajan ajan tietotekniikka-alalla.

Hänet tunnetaan hänen huonosta tuuristaan parisuhteiden saralla. Chandler on erittäin terävä suustaan ja heittää tosi paljon hauskoja ja sarkastisia kommentteja. Joey Tribbiani on varsinainen naistenmies, ja hänellä onkin sarjan aikana lukuisia suhteita monien eri naisten kanssa. Joey on ammatiltaan näyttelijä, ja hänellä on sarjan aikana useita koekuvauksia. Kaksi asiaa, mitä hän rakastaa, jotka ovat ylitse muiden, ovat ruoka ja amerikkalainen jalkapallo.

Monica Geller on Rossin pikkusisko. Monica on ammatiltaan kokki, ja hän työskenteleekin sarjan aikana lukuisissa eri keittiöissä. Monica on luonteeltaan hyvin pikkutarkka, mikä näkyy esimerkiksi hullussa siivoamisessa ja kodin kunnossa pidossa. Monica oli lukiossa todella ylipainoinen, ja hän saakin kuulla siitä paljon pitkin sarjaa. Rachel Green on ammatiltaan tarjoilija ja hän toimii muutamassa eri kahvilassa ja ravintolassa. Monica on Rachelin paras kaveri, ja he asuvatkin yhdessä sarjan alussa. Siitä syntyy hauskoja tilanteita, kun Rachel on jättänyt omia tavaroitaan lojumaan ympäri asuntoa, ja Monica suuttuu siitä hänelle. Phoebe Buffay on ammatiltaan hieroja. Hän on hyvin omalaatuinen, mutta juuri sen takia niin pidetty hahmo. Chandlerin tapaan hän osaa heittää rentoja kommentteja, jotka joko piristävät tai masentavat tunnelmaa.

Hän on myös muusikko ja hänellä on usein keikkoja kaverusten lähi kuppilassa, Central Perkissä.

Itse aloitin katsomaan Frendejä, koska olin kuullut niistä paljon hyvää. Etenkin isoveljeltäni,đ&#x;”šjoka on katsonut sarjan kaikki tuotantokaudet läpi kahdesti. Oma mielenkiintoni kiinnittyi erinomaiseen huumoriin sekä loistaviin näyttelijäsuorituksiin.

MyÜs siinä mielessä, että ensimmäinen jakso näytettiin 22.9.1994 on kuvan ja äänenlaatu erittäin hyvä. Omasta mielestäni parasta sarjassa on se, että vaikka jokin juonenkäänne vaikuttaisi ennaltanarvattavalta, niin silti onnistutaan vetämään matto alta ja jotain ihan outoa tapahtuu. Missään kohtaa sarjaa ei ole ollut vaihetta, että sitä olisi jotenkin tylsää katsoa. Hauskoja vitsejä ja ihmeellisiä käänteitä on odotettavissa runsaasti sarjan aikana.

Yksi juttu, jonka olisi omasta mielestäni voinut jättää pois on taustanauru. En itse pidä sitä mitenkään erityisen hauskana.

Sarja on ollut menestys vuosien varrella, ja siitä suunniteltiin tehtävän jopa elokuva, mutta sitä ei ainakaan vielä ole tapahtunut.

Mielipidekirjoitus

Hetero Pride on turha tapahtuma Teksti: Emily Yu Kuva: Wikimedia Commons

Viime vuosina netissä on pyörinyt paljon artikkeleita ”Hetero Pridesta”, joka nousi jo 1980-luvulla ihmisten keskuuteen. Sen tarkoitus oli olla heteroversio Pridesta. Ahdasmieliset Hetero Priden kannattajat haluavat liittyä Priden iloiseen toimintaan ja juhlia heidän seksuaalisuuttaan.

Ongelma on, että heteroiden ei ole ikinä tarvinnut hävetä seksuaalisuuttaan. Heillä ei ole mitään syytä iloita seksuaalisuutensa ilmaisua.

Heillä on aina ollut oikeus tehdä niin.

Bostonissa hyväksyttiin viime vuonna Hetero Priden pitäminen. Idea sai suosiota kesäkuun lopussa, kun Pride oli pidetty, ja Hetero Priden kannattajat tunsivat olonsa ulosjääneiksi. Vaikka tapahtuman ei ollut tarkoitus olla homofobinen, ei Hetero Pride ole tarpeellinen, joten siihen kohdistui paljon vihaa. Pride kuvastaa LGBTQ+-yhteisön kamppailua yhteiskunnan ennakkoluulojen kanssa, ja vaikka monet eivät heitä hyväksykään, he ovat silti ylpeitä itsestään.

Heterot eivät ole joutuneet kärsimään tällä tavalla, heillä ole syytä juhlistaa ylpeyttään samalla tavalla. Heteroilla paljon enemmän oikeuksia maailmanlaajuisesti katsoen.

Vain 28 maassa on laillista mennä saman sukupuolen kanssa naimisiin, ja 19 maata antaa transsukupuolisten ihmisten mennä armeijaan. Monissa maissa homofobia on iso ongelma, kuten vaikka Iranissa. Lapsia ei heitetä ulos taloista, koska he ovat heteroita. Heitä ei kiusata, koska he ovat heteroita. Heitä ei uhkailla tai tapeta, koska he eivät ole osa LGBTQ+-yhteisöä. On normaalia nähdä mies ja nainen kadulla suutelemassa mutta ei nähdä kaksi miestä pitämässä toisiaan kädestä kiinni.

Vaikka heterot jäisivätkin ulos kesäkuun aikana, kaikki muut kuukaudet on periaatteessa omistettu heteroille.

Melkein kaikki elokuvat, kirjat ja muutkin teokset sisältävät heteroseksuaalisuutta, ja kun on LGBTQ+ -hahmo on mediateoksessa, se kiellettään monissa maissa.

Heteroiden ei tarvitse huolehtia homofobiasta muissa maissa, kun he käyvät vierailemassa siellä, eikä heidän tarvitse pelätä muiden syrjimistä.

”Monissa maissa homofobia on iso ongelma, kuten vaikka Iranissa.

Lapsia ei heitetä ulos taloista, koska he ovat heteroita. Heitä ei kiusata, koska he ovat heteroita.

Heitä ei uhkailla tai tapeta, koska he eivät ole osa LGBTQ+yhteisöä.”

Hetero Prideen kohdistuu paljon vihaa LGBTQ+-yhteisössä. Monet protestoivat Bostonin tapahtumassa, ja internetissä on paljon vastaiskuja Heteron Priden kannattajien mielipiteistä. Monet ovat samaa mieltä siitä, että koko aihe oli hyvin turha. Muutenkaan, cis-sukupuolisten heteroiden ei tarvitse jäädä ulkopuolelle Priden aikana. He voivat osallistua siihen tukemalla LGBTQ+-yhteisön jäseniä. Kesäkuu on vain 30 päivää, eikä kaikilla halukkailla ole oikeutta osallistua Prideen.

Hetero Pridella ei ole mitään syytä olla olemassa, ja cissukupuolisten heteroiden pitäisi olla kiitollisia tästä.