Quo vadis Mongolia?

Neuvostoliiton luhistuttua 1990-luvun alussa Mongoliallekin avautui tilaisuus vapautua suuren naapurinsa holhouksesta. Alkoi demokratisoitumisprosessi, joka on jatkunut meidän päiviimme saakka. Kehitys ei ole tosin ollut aivan lineaarinen, sillä matkan varrella on ollut sekä hyviä että huonoja hetkiä. Kuitenkin Mongolia on pystynyt säilymään demokraattisena valtiona ja verraten riippumattomana suurista naapureistaan Venäjästä ja Kiinasta.

Maailmantilanteen kiristyessä on kuitenkin nähtävissä huolestuttavia merkkejä muutoksesta. Mongolian nykyinen hallitus pääministeri U. Khurelsukhin johdolla on katsonut tarpeelliseksi yhä enemmän myötäillä sekä Kiinaa että Venäjää. SMS-lehdessä on aikaisemmin kerrottu Kiinan toimenpiteistä rajoittaa mongolin kielen opetusta Kiinan Sisä-Mongoliassa. Nämä toimenpiteet saivat aikaan laajoja kansalaisten mielenosoituksia Mongoliassa. Nyt Mongolian hallitus on kuitenkin alkanut kieltää niitä miellyttääkseen Kiinaa. Vakavin toimenpide oli, kun salainen poliisi vangitsi 17.2. tunnetun, asian puolesta toimineen kirjailijan ja ihmisoikeusaktivistin Chuluundorjin Munkhbayarin. Hänen väitettiin toimineen ”yhteistyössä vieraan vallan tiedusteluorganisaation kanssa”. Munkhbayar on kritisoinut pääministeri L. Oyun-Erdeneta tämän Kiina-ystävällisen politiikan takia. Kyseessä on huomattava linjanmuutos eikä tämä ennusta hyvää tulevaisuutta ajatellen.

Toinen huolestuttava asia koskee Venäjän sotaa Ukrainassa. YK:n taannoin pidetyssä äänestyksessä, jonka tarkoitus oli tuomita Venäjän hyökkäys, Mongolia pidättäytyi eräiden muiden valtioiden kanssa äänestämästä tuomitsevan päätöksen puolesta. Näin Mongolia asettui käytännössä hyväksymään Venäjän hyökkäyksen. Mutta myös Ulaanbaatarissa on osoitettu mieltä Venäjän sotaa vastaan. Heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Sühbaatarin aukiolla oli mielenosoitus Venäjää vastaan, jonka poliisi kuitenkin hajotti. Sen jälkeenkin on eri paikoin osoitettu mieltä Ukrainan puolesta, mutta nyt ilman että poliisi olisi puuttunut asiaan. Venäjän suurlähetystö ei ole pystynyt estämään mielenosoituksia. Sota ja läntiset sanktiot ovat myös välillisesti alkaneet vaikuttaa Mongolian talouteen. Esimerkiksi Mongolian lentoyhtiön

MIAT:in lentoja on jouduttu perumaan, koska länsimaista vuokratut koneet eivät saa lentää Venäjän ilmatilassa.

Mongolia yrittää epäilemättä tasapainoilla, jotteivät suhteet Venäjään huonontuisi. Piilee kuitenkin vaara, että Mongolia vähitellen liukuu yhä enemmän joko Venäjän tai Kiinan vaikutuspiiriin. Luulisi, että Mongolia tiedostaisi tilanteen, kun ajattelee sen omaa lähihistoriaa. Toinen Venäjän sotaan Ukrainassa liittyvä seikka ei sinänsä koske Mongoliaa, mutta kylläkin mongolialaisia. Venäjän tappiot hyökkäyssodassa ovat olleet huomattavat. Edellisistä käymistään sodista (muun muassa Afganistanin sota) viisastuneena Venäjän armeija ei ole käyttänyt suurkaupungeista kotoisin olevia sotilaita eikä varusmiehiä etulinjoissa, vaan pienemmiltä paikkakunnilta ja erityisesti kaukaa idästä kotoisin olevia. Näin on mahdollista olla kertomatta todellisista tappioista ja estää yleisen mielipiteen kääntyminen sotaa vastaan. Tiedot pienistä kylistä olevista kaatuneista kun eivät kiinnosta Moskovan tai Pietarin väestöä. Näin halutaan myös välttää tilanne, että Sotilaiden äidit lähtisivät liikkeelle, kuten Afganistanin sodan aikana.

Epävirallisesti on tullut tietoon, että kaatuneiden määrä olisi ollut erittäin korkea nimenomaan Burjatiasta, Kalmukiasta ja Dagestanista tulleiden sotilaiden keskuudessa. Tämä tieto on levinnyt myös Mongoliassa. Nuoret miehet näistä köyhistä tasavalloista ovat parempien ansioiden toivossa usein jatkaneet sotilaina lakisääteisen varusmiesajan jälkeen ja heitä on käytetty etujoukkoina Ukrainan sodassa. Moni heistä ei todennäköisesti ole tiennyt, missä ja miksi he taistelevat. Arviolta jo 45 Burjatiasta olevaa sotilasta olisi kaatunut huhtikuun alkuun mennessä, mikä perustuu Olga Mutovinan keräämiin tietoihin. Mutovina työskentelee paikallisen, Ulan-Udessa toimivan Ljudi Baikala -lehden toimittajana. Erään tuvalaisen johtavan virkamiehen mukaan Tuvasta kotoisin olevia kaatuneita olisi ollut 96 ja Dagestanista 130 (dagestanilaisen Radio Svobodan tieto). Ottaen huomioon Venäjän armeijan todelliset tappiot niin myös nämä luvut ovat todennäköisesti pahasti alakantissa. Venäjän armeijassa oletetaan, etteivät Moskova ja Pietari välitä näistä kuolleista. Paikallisesti on kuitenkin nousemassa vastarintaa, vaikka viranomaiset pyrkivät pitämään sotilaiden hautaukset salassa. Saa nähdä mitä tapahtuu, kun koko karmea totuus alkaa valjeta venäläisille. On mahdollista, että esimerkiksi Burjatiasta kotoisin olevat sotilaat olisivat osallistuneet sotarikoksiin Butšassa ja muissa vallatuissa kaupungeissa. Silminnäkijöiden mukaan niitä suorittivat kuitenkin etupäässä sotilaiden jälkeen tulleet FSB:n miehet.

On mielenkiintoista todeta, että Ukrainan sotatoimista ainakin muodollisesti vastuussa oleva Venäjän puolustusministeri Sergei Kuzhugetovich Shoigun isä oli Tuvasta kotoisin ja Shoigu itse on Tuvassa syntynyt. Hänen äitinsä Alexandra Yakovlevna oli Ukrainassa syntynyt! Mahtaakohan kaverin päässä edes pyöriä ristiriitaisia tunteita Ukrainan sotatoimista?

Kuriositeettina voitaneen lopuksi mainita, että Ukrainan presidentillä Wolodomyr Zelenskillä on eräänlainen kytkentä Mongoliaan. Hän vietti nimittäin lapsena neljä vuotta Mongoliassa, koska hänen isänsä toimi tuolloin suuressa kaivos- ja metalliyhtymässä Erdenetissä. Kaivos oli aikoinaan Aasian suurin avolouhos.