Johdatus keskiaasialaiseen kurkkulauluun – joka kodin kurkkulaulukirja

Sauli Heikkilä, Kiehtova kurkkulaulu. Aviador. Helsinki 2018. 143 s.

Keskiaasialainen kurkkulaulu (höömei) on vaikeasti määriteltävissä ilman ääninäytteitä. Kiinnostuneet voivat hakea niitä Googlesta ja Youtubesta – myös kirjan tekijän Sauli Heikkilän nimellä. Monet keskipohjalaiset ovat toki kuulleet kurkkulaulua esitettävän Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja erityisesti hieman pohjoisempana Haapavesi Folk -festivaalilla. Tuottelias Sauli onkin kirjoittanut myös teoksen Folkit! Haapavesi Folk Music Festival 30-vuotisjuhlakirjan (2018).

Kurkkulaulu on laulamisen tapa, jossa kurkusta lähtee yhtaikaa useampi ääni: alaäänenä matalaa mörinää tai puristeista höömeitä, joihin yhdistyvät korkeammat yläsävelet, toisinaan huilumaisena melodiana. Myös normaali laulu on usein voimakkaan läpitunkevaa. Tyylejä ja variaatioita on lukuisia. Kurkkulaulua säestetään tavallisesti perinteisin soittimin kuten kielisoittimilla ja Mongolian kansallissoittimella, hevosenpääviululla (morinhuurilla). Kurkkulaulua on ehditty fuusioida jo moniin musiikinlajeihin aina rockista ja jazzista klassiseen.

Kurkkulaulua harjoitetaan erityisesti Mongoliassa, sen pohjoispuolella Venäjän tasavallassa Tuvassa, Kiinan Sisä-Mongoliassa ja näiden lähialueilla. Kurkkulaulun ainutlaatuisuudesta ollaan ylpeitä kuten omasta perinnemusiikista yleensäkin. Sen kaukaiset yhteiset alkujuuret näyttävät olevan liikkuvassa paimentolaisuudessa, jurtissa eli huopateltoissa asumisessa, šamanistisessa luonnonuskonnossa sekä ympäröivässä luonnossa, vuoristoisessa arossa. Sauli Heikkilä itse on maalaispoika Haapaveden Mieluskylältä ja yhteys metsiin, peltoihin ja karjanhoitoon on varmaan innostanut häntä nyt jo yli kaksikymmenvuotiseen antautumiseen kurkkulaululle.

Kirjassa on kolme osaa. Ensimmäisessä tekijä kertoo neljästä matkastaan kurkkulaulumaille: Tuvaan, Mongoliaan, Kiinan Sisä-Mongoliaan ja Altain tasavaltaan. Hän muun muassa konsertoi menestyksekkäästi suomalaisine yhtyeineen Tuvan pääkaupungissa Kyzylissä sekä toimii kurkkulaulukilpailujen arvostettuna tuomarina Kiinan Sisä-Mongoliassa. Toisessa osassa käsitellään kurkkulaulun alkuperää, historiaa sekä sen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeistä maailman- ja Suomenvalloitusta. Kurkkulaulua ja kurkkulaulajia ovat hyödyntäneet musiikissaan esimerkiksi Frank Zappa, Ry Cooder ja Kronos Quartet. Suomen ensimmäisenä levytettynä kurkkulaulajana tekijä pitää Kipparikvartetin Teijo Joutselaa kappaleessa Prinsessa Armada (v. 1950). Hieman kurkkulaulua muistuttavat myös Vladimir Vysotskin, Louis Armstrongin ja Tom Waitsin laulutavat. Kolmannessa osassa johdatetaan seitsemän perusteellisen oppitunnin avulla lukijaa kouluttamaan omaa kurkkuaan tähän kiehtovaan laulamiseen.

Kurkkulaulua julkisesti ovat perinteisesti harjoittaneet miehet. Aroilla naiset kyllä laulavat ja soittavat siinä kuin miehetkin, mutta kurkkulaulun on katsottu aiheuttavan hedel- mättömyyttä ja tekniikan vaatiman puserruksen vievän heiltä kauneutta. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja kurkkulaulumaille on ilmaantunut myös naisenergiaa – tuvalainen naiskurkkulauluyhtye on vieraillut Suomessakin.

Kirja sisältää mustavalkokuvituksen ja tekijän piirroksia kurkkulaulumatkoiltaan. Siinä on myös kirjallisuusluettelo internetlinkkeineen.

Sauli Heikkilä Kansanmusiikki-lehden päätoimittajana on perehtynyt syvällisesti monenlai-

Matkailuseminaari

Mongolialainen matkatoimisto Active & Adventure Tours Mongolia (AATM) järjesti 14.3.

Hotelli Helkan kabinetissa miniseminaarin, jossa suomalaisille matkanjärjestäjille esiteltiin Mongoliaa turistikohteena. Seminaariin osallistui Suomen Mongolian-kunniakonsuli

Henrik Jankes sekä joukko suomalaisten matkatoimistojen edustajia sekä Matkamessut. Tilaisuuden avasi A&UM LLC:n johtaja Aki Pakarinen. Tämän jälkeen johtaja Altanbagana

Deleg AATM:stä esitti kuvin ja sanoin mitä tämän päivän Mongolia voi tarjota suomalaisille turisteille, erityisesti elämysmatkojen muodossa.

Tampereella asuva rouva Tungalag Ayush, joka toimii AATM:n edustajana Suomessa, kertoi sujuvalla suomen kielellä kokemuksistaan suomalaisten ja mongolialaisten matkustustavoista.

Lopuksi hän lauloi kauniin mongolialaisen sävelmän. Lisää musiikkia esitti hyvin tuntemamme höömei-taituri Sauli Heikkilä. Tutulla seen kansanmusiikkiin (myös omaamme) ja osaa suhteuttaa kurkkulaulun osaksi sen koko kirjoa. Teos on vetävästi kirjoitettu kurkkulaulun paikoin teoreettista opetusosuutta myöten. Se sisältää myös huumoria ja tekijä osaa tarkastella itseäänkin hieman huvittuneena. Ennen kaikkea kirjasta välittyy innostus.

Tungalag Ayush ja Sauli Heikkilä huolehtivat seminaarin musiikkitarjonnasta.

Antti RuotsAlA bravuurillaan hän esitti yhden tuvalaisen ja yhden mongolialaisen kansanlaulun.

Arvio on julkaistu 22.12.2018 Keskipohjanmaa- ja 28.12.2018 Haapavesi-lehdessä.

Kahvitarjoilun aikana osallistujat pääsivät keskustelemaan siitä, miten matkailua Suomesta Mongoliaan voitaisiin lisätä. Konsuli Jankes kertoi konsulaatin myöntävän vuodessa 600 - 800 viisumia, joten potentiaalia matkailun kasvattamiseen kyllä on. Pitää vain keksiä, mihin kannattaisi erityisesti panostaa. Kävi ilmi, että varsinkin patikkamatkat, ratsastus, kalastus ja metsästys ovat herättäneet kiinnostusta. AATM harkitsee myös osallistumista ensi vuoden Matkamessuihin, mikä tietenkin edistäisi Mongolian tuntemusta maassamme. Esillä oli myös Mongoliaan liittyvää kirjallisuutta, esitteitä sekä esineistöä. Jaoin osallistujille seuramme jäsenlehden numeroita. Herra Altanbagana kertoi ajattelevansa liittyä seuraamme.

Ronny Rönnqvist