Museo paroni Ungernin muistoksi

Kenraali, paroni Roman von Ungern Stenberg (1885 – 1921) on myyttinen hahmo Mongolian historiassa. Ungern taisteli Venäjän sisällissodassa Trans-Baikalian alueella bolševikkeja vastaan. Vuoden 1920 lopussa hän siirtyi komentamansa Aasialaisen ratsuväkidivisioonan kanssa Mongoliaan ja karkotti tammikuussa 1921 kiinalaiset Urgasta (nyk. Ulaanbaatar). Kiinalaiset olivat pitkään pitäneet Ulko-Mongoliaa omana pelikenttänään. Ungern yritti katkaista puna-armeijan etenemisen itään Baikaljärven eteläpuolella, mutta joutui vetäytymään Mongolian alueelle, missä hänet vangittiin, ja lyhyen Novonikolajevskissa (nyk. Novosibirsk) pidetyn oikeudenkäynnin jälkeen teloitettiin 15.9.1921.

Neuvostoliitossa pidettiin Venäjän sisällissodan jälkeen paroni Ungernia vain eräänä monista bolševikkeja vastaan taistelleista ”valkokenraaleista”. Kommunistien historiankirjoituksessa häntä kuvattiin Neuvostoliiton vastaiseksi imperialistien (lue Japanin) kätyriksi.

Neuvostoliiton valtaan joutuneessa Mongoliassa Ungernista ei tuohon aikaan luonnollisesti saanut kirjoittaa mitään positiivista. Vasta Neuvostoliiton hajottua 1990 uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Vuonna 1993 Leonid Jusefovitš julkaisi ensimmäisen objektiivisen elämäkerran paroni Ungernista (Samoderžets pustyni / Aavikon valtias). Sen jälkeen on julkaistu toistakymmentä Ungernia koskevaa teosta pelkästään Venäjällä, sekä kourallinen tutkimuksia lännessä (katso SMS:n lehti 2/2014: ”Uusia paroni Ungernia käsitteleviä kirjoja”).

Mongoliassa heräsi uuden ajan myötä 1990-luvultä alkaen vastaavanlainen kiinnostus paroni Ungernia kohtaan. Olihan Ungernin ansiota, että mongolialaiset pääsivät kiinalaisten sorrosta. Monia venäjänkielisiä teoksia on käännetty mongoliksi, ja onpa siellä vuonna

2012 tehty dokumenttielokuvakin Ungernista (Bayar Banzragch: Zaukon naimeg ykhsenii davaa / Kuolemani jälkeen). Allekirjoittaneellakin oli kunnia esiintyä elokuvassa. Syynä oli vuonna

2006 julkaisemani kirja Baron Ungern. Mongoliets härskare.

Vaikeutena Ungernin vaiheitten tutkimisessa on ollut alkuperäisaineiston puuttuminen, varsinkin Mongolian tapahtumista. Paljolti on jouduttu nojautumaan aikalaisten vaihteleviin muistikuviin, sillä kirjallisia lähteitä on säilynyt niukasti. Venäläinen tutkija, tohtori Sergei Kuzmin on tehnyt suuren työn uutta aineistoa etsiessään. Hän on julkaissut useita teoksia ja kirjoituksia paitsi paroni Ungernista, myös Mongolian, Tiibetin ja buddhismin historiasta. Esimerkiksi vuonna 2013 hän teki laajoja tutkimuksia Ulaan Khadin alueella n. 110 kilometriä Ulaanbaatarista länteen. Siellä käytiin 31.3. –

3.4.1921 yksi ratkaisevista taisteluista Ungernin johtamien ja pääosin Kjahtasta perääntyvien kiinalaisten joukkojen välillä. Maastosta löytyi yhä jäänteitä tuosta taistelusta. Ensimmäistä kertaa pystyttiin nyt varmasti paikallistamaan ja rekonstruoimaan taistelujen kulkua. Kuzmin julkaisi tulokset kirjoituksessaan ”Ulaan Khadin taistelu, Mongolian itsenäistymistaistelun tärkeimpiä tapahtumia” (mongoliksi).

Byankhangain sumin johto ja Mongolian akatemian arkeologian ja historian instituutti ovat perustaneet taistelujen muistoksi paroni Ugernille omistetun museon. Avajaisiin 5.11.2015 osallistui paikallisjohtoa, instituutin edustajia ja korkeakoulun opettajia. Museossa esitellään paroni Ungernin elämää kuvin ja sanoin. Hänen rooliaan tähdennetään kiinalaisten karkottamisessa Mongoliasta. Luonnollisesti siinä kerrotaan myös Ulaan Khadin taistelusta. Paikalliset asukkaat saavat näin tietoa alueensa unohdetusta historiallisesta tapahtumasta.

Mongolei Online, InfoMongolia ja muista lähteistä kokosi Ronny Rönnqvist