Kulttuurin ja luonnon hämärillä rajoilla Huumorin biologisten ja kulttuuristen ainesten erottelu on vaikeaa. Tutkijoiden työtä vaikeuttaa se, että kulttuuri kietoutuu aina biologiaan. Naurulaboratorioon ei ole saatavilla kulttuurittomia eikä epäbiologisia ihmisiä vertailukohteiksi. Ongelmaa voidaan kuitenkin kiertää monin eri tavoin. Aivovammapotilaita ja aivosairauksista kärsiviä tutkimalla on saatu tietoa eri aivolohkojen osuudesta huumorintajuun. Eri kulttuureissa kasvaneita ihmisiä vertailemalla on selvitetty sitä, millaiset piirteet ovat yleisiä useimmissa tai kaikissa tunnetuissa kulttuureissa ja mitkä ovat vain tiettyyn kulttuuriin liittyviä erityispiirteitä. Tällainen vertaileva tutkimus on työlästä ja sitä on toistaiseksi tehty vain vähän.11 Vakuuttavinta näyttöä saataisiin tutkimalla sellaisia saman geneettisen perimän jakavia identtisiä kaksosia, jotka ovat kasvaneet ja eläneet toisistaan tietämättä eri kulttuureissa. Vauvoja tarkkailemalla saadaan selville sellaisia reaktioita, joihin kulttuuri ei vielä mainittavasti ole vaikuttanut.12 Esimerkiksi hymyilyn sosiaalisuus on tullut esiin tutkimuksissa, joissa on tarkkailtu pieniä vauvoja. Yhden teorian mukaan pienen vauvan hymy ja nauruilmeet eivät ilmaise niinkään pienokaisen tunteita, vaan niiden ensisijainen tarkoitus on vaikuttaa aikuisiin. Iloisella naamallaan vauva vahvistaa vanhempien hoivaviettiä. Vauvojen hymyt ovat valveilla ja nukkuessa erilaisia. Unihymyssä huulet ovat useimmiten supussa. Valveilla ollessaan vauva hymyilee useammin suu auki. Tämän on tulkittu olevan viestintäkeino, jonka avulla vauva on yhteydessä vanhempiinsa. Muutaman tunnin ikäisillä vauvoilla tehdyissä kokeissa on selvinnyt, että hymyilyyn vaikuttaa se, miten paljon aikuinen kommunikoi vauvan kanssa. Jos vastasyntyneen kanssa ollaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa koskettelemalla tätä, lisääntyy hymyily valveilla ollessa ja vähenee nukkuessa.13 Jos vauvaa kosketellaan vain epäsäännöllisesti, hymyily lopahtaa sekä vauvan ollessa hereillä että nukkuessa. Huumori auttaa vanhempien ja vauvan välisessä vuorovaikutuksessa jo paljon ennen kuin vauva oppii puhumaan. Kolmen kuukauden ikäisten vauvojen on todettu vastaavan vanhempien ilveilyyn ja pelleilyyn hymyilemällä tai nauramalla.14 Sekä kyky tulkita että tuottaa huumoria kehittyy nopeasti. Kolmikuiset vauvat voivat pelleillä hihkumalla ja viisikuiset vauvat kykenevät kehittyneempään huumoriin matkimalla aikuisten absurdia pelleilyä. Tutkimuksia aiheesta on tehty vasta vähän. Epävarmaa on esimerkiksi se, miten paljon aikuisten pelleilyn määrä tai laatu vaikuttaa vauvan kykyyn ymmärtää huumoria ja pelleillä itse. Myös eläinkokeet ovat tärkeitä evolutiiviselle naurututkimukselle. Eläinkokeissa on todettu, että joillakin lajeilla on kyky tuottaa naurun kaltaisia äännähdyksiä, joiden intensiteetti saattaa osoittaa eläimen tun-
22
SYKEn julkaisuja 3 | Huumori ympäristönsuojelussa