Kaikkia Linkolan ajatuksia ei aikakaan ole muuttanut yleisesti hyväksytyiksi. Varsinkin hänen natsi-saksaan ymmärtävästi suhtautuvia näkemyksiään on kritisoitu laajasti. Se, että Linkola itse esittää omat ajatuksensa vakavina, ei myöskään estä muita näkemästä niitä naurettavina tai surkuhupaisina. Linkolan varmuutta oman ajattelunsa oikeellisuudesta on helppoa vähätellä jo siksi, ettei hän juurikaan esitä tutkimustuloksia päättelynsä tueksi, vaan tukeutuu ennen muuta omiin kokemuksiinsa, näkemyksiinsä ja havaintoihinsa maailman tilasta.52, 57 Asiantuntijatiedon hallitsemassa ympäristökeskustelussa tällainen omakohtaisten näkemysten oikeellisuuteen vetoava argumentointi näyttäytyy herkästi epäuskottavana ja jopa koomisena. Toisaalta juuri Linkolan varmuutta uhkuvat äänenpainot ja kiistämätön linnuston tuntemus antavat hänelle sellaista vakuuttavuutta ja henkilökohtaista uskottavuutta, jota pelkkiin tutkimustuloksiin tukeutuvien yliopistotutkijoiden on melkein mahdotonta saavuttaa.
Koijärveltä vallan kamareihin
Kansalaistottelemattomuus on oleellinen osa ympäristöliikkeen historiaa
Nykyisen kaltainen kuva luonnonsuojelijasta on rakentunut erityisesti 1960-luvulta lähtien. Suomessa ja muissa länsimaissa virisi tuolloin uudenlaista ympäristökysymyksiin liittyvää kansalaisliikehdintää. Se sai lisähuomiota, koska televisio yleistyi kodeissa ja kansalaisaktivismi mielenosoituksineen tarjosi kiinnostavan ja televisiouutisointiin hyvin sopivan aiheen. Paikallisiin ympäristökysymyksiin oli Suomessa kiinnitetty huomiota jo paljon aiemminkin, mutta 1900-luvun alun sisällissota, suuri talouslama ja toinen maailmansota pysäyttivät ympäristönsuojelun edistymisen pitkäksi aikaa.58 Vasta 1960-luvulla esiin alkoi nousta laajempi huoli ihmiskunnan vaikutuksesta ympäristöönsä ja koko maapallon tilaan. Ympäristöliikehdintä liittyi myös aikakauden voimakkaaseen opiskelija-, tasa-arvo- ja naisasialiikkeeseen ja vasemmistolaiseen liikehdintään. Suomessa erityisesti Koijärven protesti herätti runsaasti huomiota, hämmennystä ja ärtymystä. Kiistassa oli kyse joidenkin maanomistajien sinänsä laillisesta hankkeesta, jonka tarkoituksena oli kuivattaa Forssan lähellä sijaitsevaa järveä, jotteivät tulvavedet vaivaisi lähipeltoja. Suuri määrä ihmisiä omisti pieniä maaalueita järven ympärillä. Valtaosa pienmaanomistajista vastusti kuivatusta, jota pidettiin tarpeettomana rahanhaaskuuna ja myös alueen luontoarvot vaarantavana toimintana. Luonnonsuojelijoiden huolen herätti erityisesti järven rikas linnusto.
124
SYKEn julkaisuja 3 | Huumori ympäristönsuojelussa