Toripoliisi kutsui Ouluun

Kieltenopettajat kokoontuivat SUKOLin koulutuspäiville kuulemaan kieltenopetuksen ajankohtaisista asioista.

Teksti ANNA HALME kuva PÄIVI MÄKINEN

SUKOL ja Oulun seudun kieltenopettajat olivat kutsuneet kieltenopettajat koulutuspäiville Kastellin monitoimitaloon huhtikuussa. Koulutuspäivän aattona Oulun seudun kieltenopettajat järjestivät yhteisen illanvieton, jossa päästiin juttelemaan kollegoiden kanssa, kuulemaan puheita, osallistumaan QR-koodirataan, nauttimaan virvokkeita ja tutustumaan Oulun historiaan Mustan lesken tarinoiden kautta.

Koulutuspäivä keräsi ennätysyleisön: yli sata kieltenopetuksesta kiinnostunutta saapui kuulemaan luentoja ja työskentelemään pajoissa, joiden kattoteemaa voisi kuvata sanoilla ”kieltenopetus meidän aikanamme”. Älylaitteisiin ja tekoälyyn liittyvistä esityksistä kerrotaan erillisessä jutussa tämän lehden edellisillä aukeamilla. Muissa esityksissä käsiteltiin muun muassa materiaalien kehitystä ja aina ajankohtaisia oppimisen haasteita.

Vieraat kielet ja pedagoginen tuki

Oululaisen Merikosken koulun erityisopettaja Samuli Poutasen ja kieltenopettaja Rosa-Marie Vehkalahden teemapajan aiheena olivat oppimisen haasteet ja pedagogisen tuen ratkaisut yläkoulun kielten tunneilla. Vieraiden kielten vaikeudet ovat usein yhteydessä lukivaikeuteen, jonka aiheuttamat haasteet korostuvat yläkouluiässä. Haasteet näkyvät sekä sanaston että rakenteiden oppimisessa. Muita haasteiden aiheuttajia ovat laajemmat kielelliset vaikeudet, asenteet ja motivaatio. Olennaista on etsiä vahvuuksia sekä oppimis- ja muististrategioita.

Poutanen ja Vehkalahti antoivat vinkkejä erilaisiin tuen tarpeisiin. Onpa kyseessä tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen tuki, käyttäytymisen tai tunnesäätelyn tuki tai kielelliset erityisvaikeudet, kaikissa auttaa selkeä struktuuri, lyhyet ohjeistukset ja positiivinen palaute.

TARKKAAVUUDEN JA TOIMINNANOHJAUKSEN TUKI

• istumapaikka• ennakoitava ja strukturoitu oppituntirakenne• selkeästi ilmaistut oppitunnin tavoitteet• lyhyet ohjeet ja visuaalinen tuki• vain yksi toimintaohje kerrallaan• karsi laajoja valinnan mahdollisuuksia• katsekontakti, oppilaan tasolle asettuminen, nimen mainitseminen• ratkaisukeskeisyys• välitön positiivinen palaute• tauotus• henkilökohtainen ohjaus

Työpajan yleisöllä oli mahdollisuus jakaa omia vinkkejään yhteisesti koottavaan Padletiin. Monet ovat huomanneet ennakoitavan oppituntirakenteen hyvät puolet. Yksi osallistuja kertoi aloittavansa tunnin aina samalla tavalla: ”Tervehdys, onhan jokainen omalla paikallaan. Näytän ja selostan tuntidian. Jokainen tietää, mitä teemme seuraavat 45 min.” Taulun edessä seisova opettaja saa parhaiten huomion. Istumapaikka on tärkeä, ja paikan vaihto voi olla yksi tauon paikka. Tauko voi olla ”tylsyyden katkaisemista”, kuten eräs osallistuja kuvasi: esimerkiksi katsotaan karttasovelluksesta katukuvaa tai reittiohjetta tekstikappaleen paikkakunnalle. Pallonheittokysely tai muu liikunnallinen välitekeminen voi olla tarpeen, vaikka se ei olisikaan aiheen oppimisen kannalta tehokasta. Mainituksi tuli myös välitön palaute ja positiivinen ilmapiiri.

Työpajoissa asiaa moneen lähtöön

Koulutuspäivän muissa teemapajoissa Siikalatvan sivistysjohtajan paikalle siirtynyt, kieltenopettajataustainen Pauliina Kanervo opasti 6. luokan kriteereihin ja niiden käyttöönottoon. Liisa Suomela ja Oona Mertoniemi Svenska nusta pitivät pajan aiheesta ”Svenska i studier och arbetslivet”. Tarja Takala-Hotti ja Inari Kinnunen Oulu-opistolta valottivat sitä, mitä tarkoittaa vapaan sivistystyön kielten kurssien osaamisperusteisuus. Kieliyhdistysten pajoja oli englannin, saksan, ranskan ja venäjän kieliin. Ashley Pankratz esitteli kirjoittamisen opettamista ja Florian Meynet ranskalaista leivonnaiskulttuuria. Sabine Graszin ja Sophie Aigelsreiterin paja keskittyi saksan nuorisokieleen. Anna Vybornovan pajan aiheena oli venäjän kielen opetus IB Middle Years Programmen mukaan.

OPPIKIRJOJEN MUUTTUVA MAAILMA

Teksti Päivi Mäkinen ja Anna Halme

Oulun yliopiston professori Paula Rossin luennolla tarkasteltiin kieltenopetuksen muutoksia materiaalien kautta. Viime vuosisadan alussa opintoihin saattoi kuulua 5–6 kieltä. Esimerkkinä toimi vuoden 1906 reaalilyseon ”lukusuunnitelma”, jossa mainittiin toinen kotimainen, venäjä, saksa, ranska ja vapaaehtoinen englanti. Erona nykyhetkeen ei ollut ainoastaan kielten määrä vaan myös kirjojen maailmankuva.

Plikten först och nöjet sedan

Svensk elementarbok -kirjan esipuheessa vuodelta 1926 todetaan, että osa kirjan kappaleista on ikäviä, sellaisia, joita vain opettaja käyttää. Kieliopin yksityiskohdat eivät olleet kirjan mukaan tärkeitä: Sukuvirheet, substantiivin ja adjektiivin väärä muoto, artikkeli y. m. eivät saa kallista aikaamme turhaan kuluttaa. On hankittava hyvä sanavarasto ja se tapahtuu ahkeran tekstiluvun avulla.

Kirja alkoi aakkosilla, ja niiden jälkeen esiteltiin sananlaskuja, joista joitakin opeteltiin ulkoakin. Paula Rossi heitti ilmoille pohdinnan, voisiko nykyäänkin tehdä samoin. Oppimismetodina sanojen alleviivausta käytettiin jo 1920-luvulla.

1950-luvulla riimien, lorujen ja laulujen oheen tuli kysymys–vastaus-dialogeja. Tekstiaiheissa näkyi kasvatuksellinen näkökulma. Esimerkiksi Koululaisen ruotsinkirjassa todettiin:I skolan måste i alla fall varje pojke och flicka vara ren och snygg och välborstad och välkammad.

Pojat saivat kehittää itseään ja ottaa vastuullisempia tehtäviä kuin tytöt. Sama päti oppikirjoissa esiteltyihin ammatteihin. 1920-luvun esimerkkikirjassa mainittiin kaksi tyttöä, joista toinen halusi prinsessaksi ja toinen rouvaksi.

Stereotyyppiset jaottelut jatkuivat pitkään. Esimerkiksi Let’s speak English -kirjassa vuodelta 1975 pojat hakkaavat polttopuut ja tytöt laittavat ruokaa. Bitte auf Deutsch -kirjassa opetellaan haben-verbiä: miehellä on auto ja tytöllä kukka. Materiaalien kuvituksissa naiset tekevät kotitöitä tai rupattelevat puhelimessa ja miehet rentoutuvat piippua poltellen.

Sata vuotta sitten englanninkirjassa ei perusteltu, miksi kieltä pitää opetella, vaan todettiin ainoastaan: ”You must learn English.” Koulun ja opettajan auktoriteetti oli kyseenalaistamaton. Rossin esittelemän koulujärjestyksen mukaan opettajan työstä suoriutumisessa keskeistä on nuhteeton elämä, riittävät taidot opetettavassa aineessa ja sopivat luonteenpiirteet. Sanomattakin oli selvää, että opettajan luonteeseen kuuluu komentelu ja vaativuus. Opettajat kuvattiin totisina ”vanhoinapiikoina” – vasta uudemmissa materiaaleissa opettajakin voi hymyillä.

SUKOLin puheenjohtaja Outi Vilkuna (vasemmalla) sekä Päivi Mäkinen ja Kirsi Aaltonen-Kiianmies Suomen Saksanopettajista kävivät koulutuspäivien tauolla tervehtimässä Oulun maamerkkiä, Toripoliisia.