”Onpa kiva tavata taas”

Tämä lause kuultiin monta kertaa Educa-viikonlopun aikana.

Teksti ANNA HALME kuvat SIRI KOSKELA

Jälleennäkemisen ilo oli käsinkosketeltava, kun opettajat kokoontuivat Educaan kolmen vuoden pandemiatauon jälkeen tammikuun viimeisenä viikonloppuna. Vuoden 2020 ennätykselliseen yli 19 000 vierailijaan ei aivan päästy, mutta tänäkin vuonna Helsingin Messukeskus keräsi yli 15 000 kävijää opetusalan ajankohtaisten aiheiden äärelle.

Näytteilleasettajien määrässä sen sijaan tehtiin ennätys: Messukeskuksen tiedotteen mukaan näyttelyyn osallistui yli 370 yhdistystä, yritystä tai muuta yhteisöä. Osastoilla esiteltiin muun muassa oppimateriaaleja ja opetusvälineitä, digitaalisuutta, mediakasvatusta ja opetusteknologiaa.

SUKOL mukana Opettajan olohuoneessa

SUKOLin jäsenyhdistysten ja toimiston väkeä päivysti messustandilla Opettajan olohuoneessa molempien messupäivien ajan. Yhteinen puheenaihe oli se, miten mukava oli pitkän tauon jälkeen päästä kouluttautumaan, verkostoitumaan ja tapaamaan kollegoja. Kieliä? – Kyllä kiitos! -tarrat olivat monien opettajien muistissa, ja niitä jaettiin messuilla tälläkin kertaa.

Lauantaina alkuiltapäivästä järjestettiin perinteinen puheenjohtajatunti, jonka aikana kaikkien kieliyhdistysten puheenjohtajat tai heidän varahenkilönsä olivat messukävijöiden tavoitettavissa standilla. Tunti tarjosi myös puheenjohtajille itselleen mahdollisuuden käydä vertaiskeskusteluja ja pohtia yhteisiä kehittämiskohteita.

”Tätä sinun ei tarvitse tehdä itse”

Opettajan olohuone -osasto on itsessään esimerkki pedagogisten järjestöjen yhteistyöstä. Tänä vuonna järjestöt olivat yhdistäneet voimansa jäsenhankintakampanjaan, jonka tunnus kuuluu ”Tätä sinun ei tarvitse tehdä itse”. Kampanjassa tuodaan esiin työtä, jota pedagogisissa järjestöissä tehdään jäsenistön hyväksi.

Kampanjassa on myös mahdollisuus houkutella uusia jäseniä – eikä pelkästään oman aineen järjestöön vaan myös sisarjärjestöihin. Kampanjan kautta ilmoittautuvat uudet jäsenet saavat elokuvalipun ja houkuttelijoiden kesken arvotaan hotellilahjakortteja. Kannattaa osallistua! Kampanja on voimassa 31.3. asti, ja palkinnot toimitetaan toukokuussa. Osallistuvat järjestöt ja muita lisätietoja on osoitteessa opejarjestot.fi.

Lanseeraus paneelikeskusteluissa

Jäsenhankintakampanja lanseerattiin Opettajan olohuoneen lavalla kahdessa paneelikeskustelussa, joiden osallistujat oli koottu kuudesta eri aineenopettajajärjestöstä. Paneeleja veti peruskoulun aineenopettaja Johanna Nygård Espoosta. Paneelien tarkoituksena ei ollut tuoda esiin omaa järjestöä vaan yleisellä tasolla pedagogisen järjestön jäsenyyttä. Osallistujat kertoivat, millä tavalla jäsenyys on ollut antoisaa ja miksi jokaisen olisi hyvä kuulua omaan pedagogiseen järjestöönsä, vaikka ei olisikaan aktiivijäsen. Eräs panelisti tiivisti: ”Meistä jokainen hyötyy pedagogisten järjestöjen tekemästä työstä. Miksi emme siis maksaisi pientä jäsenmaksua?”

Panelistien mielestä järjestön jäsenyys on yllättänyt positiivisesti. Pedagoginen edunvalvonta, täydennyskoulutus, erilaiset materiaalit ja kollegiaalinen tuki ovat yhtä tärkeitä syitä järjestöön kuulumiselle. Osa panelisteista osallistui myös videohaastatteluun, jonka tuotos julkaistaan maaliskuussa opettajajärjestöjen kanavilla.

Eräs panelisti tiivisti: ”Meistä jokainen hyötyy pedagogisten järjestöjen tekemästä työstä. Miksi emme siis maksaisi pientä jäsenmaksua?”

Kirjailijavieraana Satu Taskinen

SUKOLin ja Äidinkielen opettajain liiton yhteisessä ohjelmassa lauantaina kieltenopettaja Tiina Salomaa haastatteli kirjailija Satu Taskista. Satu Taskinen on asunut Wienissä jo parikymmentä vuotta ja sinä aikana kirjoittanut palkittuja romaaneja suomeksi. Miten äidinkieli säilyy ilmaisuvoimaisena kokonaan vieraassa kieliympäristössä? Entä millaista on seurata romaanien kääntämistä ja vastaanottoa uudessa kotimaassa? Muun muassa näitä kysymyksiä käsiteltiin haastattelussa.

Koska Educa-messuilla oltiin, haastattelu alkoi kuitenkin Taskisen kouluajoista. Hän kertoi koulunkäynnin olleen aina mieluisaa. Saksasta on tullut hänen toinen kotikielensä sattumalta. Koulussa hän opiskeli ranskaa, ja ranskankieliseen maailmaan hän olisi halunnut lähteä vaihto-oppilaaksi, mutta paikkoja ei ollut tarjolla. Sen sijaan tarjottiin mahdollisuutta lähteä Saksaan, tarkemmin tuolloiseen Länsi-Berliiniin. ”Annoin sattuman viedä”, Taskinen sanoo.

Aus, bei, mit, nach, seit, von, zu

”Kesällä lainasin kaverilta saksankirjan. Ensimmäinen lause, jonka opin saksaksi, kuului ’meine Lieblingskuh heißt Rosi – lempilehmäni nimi on Rosi’. Isäni oli opiskellut saksaa koulussa, ja hän halusi opettaa minulle, että aus, bei, mit nach, seit, von ja zu vaativat datiivin.” Näillä eväillä ja vaihto-oppilasjärjestön järjestämän kahden viikon kielikurssin jälkeen Taskinen lähti vaihtoon.

”En ollut ainut, vaan vaihtareista melkein kukaan ei osannut saksaa”, hän muistelee. ”Kielikurssilla vuorattiin luokka postit-lapuilla ja leikittiin erilaisia leikkejä. Ei tietenkään ollut aina hauskaa, kun ei ymmärtänyt, mitä puhuttiin. Aluksi oli todella väsyttävää, saatoimme nukkua kellon ympäri ihan vain siksi, että aivot tekivät koko ajan niin paljon töitä.” Tästä huolimatta kokemus oli ihana ja antoisa, ja Taskinen suosittelee vaihtoon lähtemistä kaikille, joilla siihen on tilaisuus.

Kotiutuminen Wieniin

Taskinen kertoo, että vaihtovuoden jälkeenkin sattuma johdatti häntä. Parikymppisenä hän opiskeli Helsingin yliopistossa, mutta tuon ajan akateeminen vapaus antoi mahdollisuuden viettää pitkiä aikoja erilaisissa töissä eri puolilla Saksaa. ”Eräänä päivänä löysin itseni Wienistä. Olin juuri täyttämässä kolmekymmentä ja ajattelin, että on aika asettua.”

”Liittyikö kirjoittamisen aloittaminen nimenomaan ulkomailla asumiseen ja toiseuden kokemukseen, vai oliko se alkanut jo ennen tätä?” Salomaa kysyi. ”Lapsesta asti pidin kirjaimista ja opin tekemään kirjaimia ennen kuin lukemaan”, Taskinen vastasi. Hän kävi Kallion ilmaisutaidon lukiota, jossa kirjoitettiin paljon, mutta ulkomailla asuminen aiheutti hieman taukoa kirjoittamiseen. Wienissä Taskinen työskenteli aikuiskouluttajana ja kirjoitti samalla. Esikoisteoksen Täydellisen paistin ilmestymisen jälkeen vuonna 2012 hän pystyi vaihtamaan ammattia täysipäiväiseksi kirjailijaksi.

Täydellisestä paistista Luomistyöhön

Taskiselta on ilmestynyt kolme romaania, jotka kaikki on käännetty saksaksi. Hänen neljäs romaaninsa Luomistyö ilmestyy tänä vuonna. Äidinkieltään hän huoltaa käymällä säännöllisesti Suomessa ja hyödyntämällä Internetin mahdollisuuksia kuten suomenkielisiä sanomalehtiä. ”Minulla on tapana automaattisesti vertailla kieliä. Käytän esimerkiksi synonyymisanakirjaa apuna, jos tuntuu, että muuten tulee liikaa toistoa. Välillä joudun miettimään esimerkiksi taivutuksia”, hän kertoo.

Saksaksi Taskinen on kirjoittanut ”pitkiä kirjeitä ja joitakin lyhyitä juttuja”. ”En kieltäydy siitä, mutta en ole ihan vielä siellä asti”, hän sanoo. Kirjoitustapaansa hän kuvaa assosiatiiviseksi. ”Siitä johtuu, että saksaksi voisin kirjoittaa vain saksaksi saaduista kokemuksista”, hän selittää. Kielen assosiatii visuus ja musikaalisuus tuovat myös käännöshaasteita, mikä näkyy Taskisen mielestä erityisesti Lapset-teoksessa. Assosiaatioiden avulla Taskinen luo jännitteitä, ja ne eivät kään ny suoraan kielestä toiseen. Omien romaanien saksannosten lukeminen on ”kauhu ja onni”. Taskinen on tyytyväinen käännöksiin, erityisesti siihen, että kielen rytmi on saatu käännetyksi – jopa siinä määrin, että luentatilaisuuksissa tuntuu samalta lukea suomeksi tai saksaksi.

Kulttuuri vaikuttaa vastaanottoon

Romaanien saksannosten vastaanotto on ollut hyvä, ja Taskisella on ollut paljon luentatilaisuuksia saksankielisessä maa ilmassa. Kulttuuri vaikuttaa käännösten lukemiseen ja teosten suosioon. Taskinen mainitsee, että teoksista saanut eniten huomiota. Katedraali sijoittuu hautajaispäivään, ja ”maanalaiset asiat” ja kuolema ovat keskeisiä wieniläisessä kulttuurissa.

Lapset on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle, ja siihen selitys löytyy päähenkilöstä, joka on opettaja. ”Tämä on klisee, mutta itävaltalaisilla on kompleksinen suhtautuminen auktoriteetteihin – myös opettajiin.” Paljastus herätti hilpeyttä haastatteluyleisössä, joka täytti Opettajan olohuoneen lavan istumapaikat ääriä myöten.

Puhutaanko kielillä?

SUKOL oli yhteistyökumppanina mukana myös OAJ:n järjestämässä paneelikeskustelussa aiheesta ”Puhutaanko kielillä?”. Paneeli liittyi koko Educa-tapahtuman pääteemaan, joka oli tänä vuonna tulevaisuuden sivistys. Paneelin juontajana oli SUKOLin hallituksen jäsen, kieltenopettaja Leena Pulli. Keskusteluun osallistuivat Helsingin yliopiston rehtori Sari Lindblom, kieltenopettaja Mari Mizer Careeriasta, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Ella Siltanen ja asiantuntija Mikko Vieltojärvi EK:sta.

Leena Pulli totesi keskustelun lähtökohdaksi, että kieliä opiskellaan vähemmän ja yksipuolisemmin kuin ennen, ja kysyi keskustelijoilta, miten tämä näkyy heidän omassa toimintaympäristössään. Sari Lindblom muistutti, että todistusvalinta ei ollut alkusysäys vaan kielivalintojen väheneminen alkoi viimeistään ainereaalista. Helsingin yliopistossa kieliaineiden opiskelijoiden kielitaito on hyvä mutta muiden koulutusohjelmien pakollisissa kieliopinnoissa hajonta on suurta ja erityisesti toista kotimaista kieltä ei osata tarpeeksi hyvin. Ruotsin opintoja on integroitu oman alan opintoihin; hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi oikeustieteessä ja biologiassa. Lindblom mainitsi myös, että englanninkieliset koulutusohjelmat ovat suosittuja suomenkielisten opiskelijoiden keskuudessa.

Mikä motivoi?

Lindblomin mukaan akateemisessa maailmassa on välttämätöntä osata muitakin kieliä kuin suomea, ruotsia ja englantia. Opinnot on aloitettava ajoissa, sillä yliopistossa ei ehdi saavuttaa tarvittavaa taitoa. Siltanen toi esiin, että lukioaika on kuormittavaa ja opiskelijoilla ei ole aikaa eikä ehkä kiinnos- tustakaan kieliin. ”Katse ei vielä yläkoulussa tai lukiossakaan ole työelämässä, joten ’tärkeä taito’ ei ole valintaperuste”, Siltanen sanoi. Hänen mielestään nuoria motivoivat monipuoliset opiskelutavat. Avuksi voisivat tulla laaja-alaiset opinnot, esimerkiksi kielen ja musiikin yhdistäminen.

Vieltojärvi kertoi itsekin miettineensä, motivoiko työelämän tarve nuorisoa. ”PSG:n eli Paris Saint-Germain -jalkapallojoukkueen seuraaminen alkukielellä voi motivoida paremmin ranskan opiskeluun”, hän sanoi. Yritysten osaamistarpeen kannalta kieltenopiskelun kapeneminen on huolestuttava kehitys. Englanti on totta kai tärkeä, mutta paikallisen kielen osaaminen tuo kiistatonta etua. Yksi selkeä alue, jolla asia nousee esiin, on saksankielinen Eurooppa. ”Tarvittaisiin saksantaitoisia insinöörejä”, Vieltojärvi tiivisti. Maahanmuutto lisää yhteiskunnan kielivarantoa, mutta siitä puhutaan liian vähän.

Kyllä vai ei?

Paneelin yhtenä aiheena olivat väitteet, joihin keskustelijoita pyydettiin vastaamaan ”kyllä” tai ”ei”. Suurin yksimielisyys vallitsi väitteestä ”toinen kotimainen kieli tulisi palauttaa pakolliseksi yo-kirjoituksiin”, johon kaikki neljä panelistia vastasivat: ”Ei pitäisi.” Lindblomin ja Mizerin mukaan pakko ei motivoi, ja Siltanen korosti, että yo-tutkinto lisää lukion kuormittavuutta nykyiselläänkin. Vieltojärvi totesi, että vaikka ruotsi onkin yrityksille tärkeä, lukion keskeisin tehtävä liittyy kasvuun ja yleissivistykseen.

Lähes kaikki vastasivat kieltävästi myös väitteeseen ”englannin tulisi olla yksi suomen virallisista kielistä”. Vieltojärven ”ei” oli ehdollinen, sillä hänen mielestään julkisia palveluja tulisi olla saatavana myös englanniksi. Lindblom kannatti selkokielisyyttä. Mizer toi esiin identiteettinäkökulman: monikielisyys on hyvä asia, mutta äidinkielestä on huolehdittava myös. Lindblomin mukaan heikentynyt äidinkielen osaaminen vaikeuttaa jo muiden kielten oppimista.

Miten opiskelijavalinnat tulisi toteuttaa?

Kolmas väite, ”todistusvalinta ohjaa pois kielivalinnoista”, aiheutti hajontaa vastauksissa. Puolet panelisteista ei halunnut vastata, sillä heidän mielestään aihe vaatii tutkimusta. Siltasen mielestä pisteitys vaikuttaa lukion ainevalintoihin mutta ei ole ainut syy kielten valitsematta jättämiseen.

Miten korkea-asteen sisäänpääsy sitten tulisi järjestää? Lindblomin mukaan keskeistä on, että väyliä on useita. Todistusvalinta on tutkitusti lyhentänyt siirtymää lukiosta korkea-asteelle, mutta se sopii lähinnä niille, jotka ovat hyviä monissa aineissa lukiossa. Lukioon tullessaan opiskelijan pitäisi tiedostaa, että väyliä on monia, ja pohtia seuraavia kysymyksiä: Mikä on minun taitotasoni ja osaamiseni? Mikä väylä minulle sopii? Opinto-ohjaus nousee tässä tärkeään asemaan.

Yhteistyössä tarjontaa lisäämään

Mizer painotti, että perusopetuksesta lähtien pitäisi korostaa kieltä vuorovaikutuksen välineenä. Hän arveli, että vaihto-ohjelmat voisivat lisätä halukkuutta opiskella kieliä, samoin käytännönläheisyys ja erilaiset vierailut. Omassa oppilaitoksessa voi olla kapea tarjonta, vaikka kiinnostusta olisikin. Mizer ehdotti ratkaisuksi eri asteiden ja oppilaitosten yhteistyötä. Lindblom kertoi, että Uudenmaan alueen korkeakouluissa on käyty keskusteluja yhteisestä kieliohjelmasta, jotta kaikkien ei tarvitse tarjota kaikkea.

”Mitä pitäisi tehdä, jotta kieliä opiskeltaisiin monipuolisemmin ja enemmän?” paneelin vetäjä Leena Pulli kysyi. Viisasten kivi jäi löytymättä, mutta Vieltojärvi muistutti, että kielten merkitystä täytyy tuoda voimakkaasti esiin. Kaikki syyt valita ja opiskella kieliä ovat hyviä. Kieltenopiskelusta on aina hyötyä, ja kielitaito on arvo sinänsä. Siltanen summasi keskustelussa mainittuja seikkoja: oppilaitosten yhteistyö, monipuoliset työtavat ja matkat, ylipäätään se, että kielet ja niiden opiskelu tuodaan lähelle nuorten elämää. Hän muistutti myös nuorten jaksamisesta ja totesi, että valinnat mahdollistuvat, kun perusta on kunnossa.

EDUCA 2024 KALENTERIIN

EDUCA-MESSUT järjestetään seuraavan kerran Helsingin Messukeskuksessa 26.–27.1.2024. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Helsingin Messukeskus ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ.

Opettajan olohuoneen lavalla nähtiin kahden päivän aikana monenlaista ohjelmaa. Paneelikeskustelu aiheesta ”Tätä sinun ei tarvitse tehdä itse” keräsi mukavasti yleisöä. Samannimisestä opettajajärjestöjen kampanjasta voi lukea osoitteessa opejarjestot.fi.

SUKOLin standilla messukävijöitä palvelivat toiminnanjohtaja Anna Halme (vas.) ja projektisihteeri Jenna Latvala-Suominen.