läsnä, etänä ja sekä-että

korona-aika on koetellut varmasti jokaisen jaksamista niin työssä kuin vapaa-aikana. kun muistelee aikaa keväällä 2020, se oli aikamoista säätämistä, ohjeistamista, ohjeiden toistamista - ja huolta huomisesta. toimintatapojen ja ajattelutavan muutoksista rajuimmat stevecolaisessa maailmassa olivat etätyöt ja -kokoukset.

stevecolla noudatettiin valtakunnallista ohjetta siirtää kaikki mahdolliset toiminnot etätöihin. Vaihtoehtona oli hajasijoitus. konttorille jääneille se takasi turvalliset olosuhteet pitää turvavälit kollegoihin. näillä toimilla varmistettiin, etteivät samaa työtä tekevät ole samoissa tiloissa eli jos joku sairastuisi, ei koko toiminto halvaannu.

Kaikkea työtä ei voi tehdä etänä

stevecolla suurin osa henkilöstöstä teki kuitenkin töitä ihan kuin ennenkin, fyysisesti läsnä olevina mahdollistaen omalla panoksellaan suomen tavaraviennin ja -tuonnin. tuotantoyksiköissä tehtiin säätöjä sosiaalitiloihin ja kulkureitteihin, hommattiin desinfiointiaineita, hanskoja ja maskeja, ohjeistettiin huolehtimaan hyvästä käsihygieniasta ja pitämään turvavälejä aina kuin se on mahdollista, taukotilojen pöytien ympäriltä kannettiin tuoleja pois eikä laivojen sisätiloihin ollut menemistä. töistä kehotettiin olemaan pois hyvin matalalla kynnyksellä. Vain joitakin mainittuina. työ on ollut poikkeusaikana erilaisten toimien johdosta raskaampaa kuin normaalisti.

marraskuussa alkoi uusi aika

stevecon korona-ajan ohjeistuista kevennettiin marraskuun alusta lukien. tuotantoyksiköissä siirryttiin normaaleihin, työehtosopimusten ja paikallisten sopimusten mukaisiin taukokäytäntöihin. etätöitä tehneet palasivat yhdessä rysäyksessä toimipisteisiinsä. Pisimmillään vuoden ja kahdeksan kuukauden jälkeen avokonttoriin palaaminen, työmatkat, muiden ihmisten huomioiminen ja yhtäkkinen sosiaalisuuden tarve vaativat totuttelemista. Moni oli kaivannut takaisin työkavereiden keskelle, mutta etätyö on nostattanut myös epävarmuuden tunteita. kuinka siellä työpaikalla oikein ollaankaan, ja mitkä olivat pelisäännöt? ihmiset kuormittuvat työskentelystä avokonttorissa nyt eri tavalla, se kävi nopeasti ilmi. se kuormittaa ihan samalla tavalla konttorilla koko tämän ajan olleita. seuraavassa erilaisia toimihenkilötöitä eri osastoilla tehneiden kommentteja ja tuntemuksia korona-ajasta. nykyhetkestä sekä tulevastakin. Olin etätöissä ja kävin konttorilla ainoastaan silloin, kun piti tulostaa jotakin. töihin palatessa on ollut vaikeaa tottua avokonttorin hälinään. Pahimmassa tapauksessa samassa teams-kokouksessa voi olla samassa tilassa useampi henkilö ja kuulokkeista kuuluu läpi kollegan kommentit samaan aikaan, kun ne tulee kuulokkeista.

Poikkeustilan aikana näimme teamskokouksissa tai satunnaisesti konttorilla. nyt olemme vuorotellen 50/50 periaatteella etätöitä ja konttorilla. Viikon aikana on sekä etätöitä ja konttorilla oloa. Pitää huolehtia, että kantaa koko ajan mukana puhelimen laturia, kannettavaa, kuulokkeita, muistivihkoa jne. kaiken kaikkiaan etätöissä on huomattavasti parempi työrauha. kun siihen ehti tottua, niin hälinän keskellä on vaikea keskittyä tarkkuutta vaativiin tehtäviin. konkreettinen muutos toimintatapoihin on tulostamisen merkittävä vähentyminen. Myös autossa istumisen määrä on vähentynyt ja se on lisännyt päivän tehokkuutta

Poikkeustilan alkaessa kysyin esimieheltäni mahdollisuutta työskennellä Merituulessa tullidokumenttien leimauttamisen vuoksi. Paikka löytyi pilkutuksen ja porttitaljareiden kanssa samasta tilasta ja siellä olin kuluvan vuoden toukokuuhun asti. Viihdyin Mussalon konttorilla erittäin hyvin ja työmatka lyheni mukavasti kävely- sekä pyöräilymatkan päähän.

Vaihtelua olivat kesät pääkonttorilla tiimimme kesätyöntekijän tukena ja turvana. ehdin kokeilemaan myös kotona työskentelemistä, kun elokuussa 2021 siirryin kotitoimistolle muutamaksi viikoksi. summa summarum; olen kaiken kokenut työpaikan sijaintia ajatellen viimeisten kahden vuoden ajalta. teamsin chatista on korona- aikana muodostunut kätevä yhteydenpitokanava.

Varsin sekalaisin tuntein palasin pääkonttorille tänä syksynä. oli mukava ta-

vata työkaverit pitkän tauon jälkeen. omaa tiimin tapasin puolentoista vuoden tauon jälkeen. Jälleen näkeminen oli halaamisen arvoinen asia. toisaalta epätietoisuus tykytti takaraivossa, kun samaan aikaan koronatapaukset pompsahtivat satoihin ja oli pakko luottaa rokotuksen antamaan suojaan.

Alkuun tuumin Mussalon konttorin olleen mukavin etätyövaihtoehto, mutta kotona työskentelyssä on omat hyvät puolensa nyt kun siihen on saanut pääkonttorilla etäisyyttä. kiireettömät aamut ja kellon herättäminen tunnin myöhemmin on mukava yllätys joka toinen viikko. uusi asia on se, että irrotan ja kytken tietokoneen sekä näytön piuhat kotona ja työpaikalla omin pikku kätösin. tekninen tuntemus on lisääntynyt etenkin kotona työskentelyn myötä. kynnys kysyä asioita tietohallinnosta on kasvanut ja ensin tulee selvitettyä, löytyykö vastaus omien korvien välistä. korona- aikana päättyi sisäisen postin kulku ja uusi toimintamalli tullidokujen teettämisessä on jouduttu opettelemaan sl-tiimiläisten kanssa yhdessä. se ja työkaverien tapaamatta jättäminen on suurin muutos omassa työssä viime kuukausien aikana.

Meidän osastolla vuoroteltiin etänä ja konttorilla, koska meillä on asiakaspalveluluukku ja aina pitää jonkun olla konttorilla. Minusta tuo malli oli kiva, sopivassa suhteessa työkavereita ja yksioloa. Vuosikausia kun samojen ihmisten kanssa kaiket päivät niin tauko teki välillä hyvää, vähän niin kuin avioliitossakin. Puhelimen välityksellä on oltu työkavereiden kanssa tekemisissä, mutta kesällä tuli myös vähän nähtyä heitä, kun pystyi olemaan ulkotiloissa.

Jatkan etätöitä viikko/viikko, mielestäni se on oikein mukava tahti. Välillä pääsee ihmisten ilmoille ja sitten saa taas nukkua aamulla tunnin pidempään, kun ei aikaa mene laittautumiseen (ai siis mihin) eikä työmatkaan. Jo lompakon kannalta näillä bensan hinnoilla olisi aika shokki, jos etätöitä ei jatkettaisi. kotona työskennellessä ei ole ollenkaan niin väsynyt iltaisin kuin konttoriviikolla. Johtuuko aamun pidemmistä unista vai sosiaalisesta pinnistyksestä konttorilla?

Olin poikkeustilan ajan vuoroon etätöissä ja konttorilla. kun palattiin konttorille, oli kiva nähdä tiimikaveri pitkästä aikaa. Muita olin nähnyt konttorijaksolla. nyt jatkan taas lähi- ja etätöitä vuorotellen.

toimintatapoihin on tullut sellainen muutos, että käytän paperin sijaan enemmän sähköistä muotoa, mikä on tietysti huono juttu paperitehtaille. Jatkossakin tehdään aina enemmän sähköisenä, mutta ehkä ei kokonaan luovuta tulosteita, asiakaspalvelupisteessä kun olemme.

Olin korona-ajan etätöissä, mutta viime syksynä ehdin olla muutaman viikon konttorilla kahden viikon vuorottelusysteemillä. nyt kun palasimme konttorille, oli mukava nähdä pitkästä aikaa työkavereita ja päästä juttelemaan työpäivän aikana. nyt jatkan etä- ja lähityön vuorottelua. tulostaminen loppui käytännössä kokonaan ja vain pakolliset tulostukset tehdään nykyään. Muuten työnteko on jatkunut hyvin samanlaisena kuin ennen poikkeusoloja. konttorilla ollessa tulee pidettyä paremmin taukoja. esimerkiksi ruokista ei tule kotona pidettyä ikinä.

Aluksi olin konttorilla omalla paikallani ja kahdesta lähimmästä työtoveristani toinen oli etätöissä ja toinen hajautuksessa. Myöhemmin siirryimme kaikki etätöihin. koin oman konttorille paluuni vaikeana. olen sosiaalinen ihminen, mutta silti työkavereiden kohtaaminen ja muiden ihmisten jatkuva läsnäolo avokonttorissa stressasi. toisaalta oli kiva nähdä työkavereita pitkästä aikaa, mutta kanssakäyminen myös väsytti. Aiemmin avokonttorin melu ei ollut minua häirinnyt, mutta nyt istuin kuulokkeet korvilla, jotta pystyin keskittymään työhöni. iltaisin työpäivän jälkeen olen ollut paljon väsyneempi kuin etätyöpäivän jälkeen. tapasin työkavereitani harvakseltaan. tapaamiset eivät liittyneet työhön vaan muuhun yhdessä oloon. oli todella virkistävää nähdä työkavereita työympäristön ulkopuolella. lähimmän työkaverin kanssa puhuin etätöissä ollessani lähes päivittäin teamsin välityksellä. Puhelut muodostuivat todella tärkeäksi sekä töiden hoidon kannalta, mutta myös oman jaksamisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta.

Jatkan nyt sekä lähi- ja etätöitä tehden, mikä on jaksamisen ja palautumisen kannalta tosi hyvä juttu.

Paperin määrä ja käyttö oli vähentynyt merkittävästi jo ennen etätöitä. etätöissä paperin kulutus oli nolla. työn itsenäinen tekeminen kasvoi entisestään. toisaalta entistä tärkeämmäksi tuli yhteydenpito työkavereihin, jotta he pysyivät ajan tasalla omista tekemisistäni ja ohjeista jne. tärkeitä tulevaisuuden työteon malleja ja periaatteita ovat mielestäni itsenäisyys, oma-aloitteisuus, luottamus ja avoimuus. ne korostuvat vielä entistäkin enemmän, kun työtä tehdään erillään muista. tällöin ei ole mahdollisuutta koko ajan varmistella asioita toisilta. omaan tekemiseen tulee luottaa, ja pitää voida luottaa siihen, että toiset hoitavat osansa.

Kaikki on kokeiltu. Aloitin haminassa hajautuksella. se aika oli kivaa, työpaikka oli kotoa pyöräilymatkan päässä ja työpaikka satamassa missä näki oikeasti taas laivoja pitkästä aikaa. stermin henkilöstö otti meidät vastaan mahtavasti, kiitos vaan sinne. syyskuussa 2020 kysyttiin onko halukkuutta kokeilla etätöitä ja sitten aloitin neljä viikkoa etänä, kaksi viikkoa konttorilla haminassa -systeemin mikä päättyi joulukuussa kun kaikki jäivät kotiin etätöihin. kotona ollessa tottui rauhaan ja hiljaisuuteen työtä tehdessä mitä konttorilla ei tietenkään ollut ensimmäisen viikon aikana, kun kaikki palasivat samaan aikaan. tilanne rauhoittui kollegoiden jäädessä etätöihin viikko/viikko- systeemillä. tärkeimpänä muutoksena toimintatapoihin on papereiden tulostaminen jääminen kokonaan pois. Aivan hyvin voi työskennellä ilmankin, kun on kaksi näyttöä tai yksi iso. ehkä etätyö on opettanut keskittymään paremmin asioihin, kun on rahallinen työympäristö.

kuvat: Piia karppanen