OMA VALINTA
Anne Juntunen
Lupa leikkiä läpi elämän Keskustelua Omassa rytmissä teoksen kanssa
Luin Jarno Paalasmaan teoksen Omassa rytmissä kolmesta näkökulmasta käsin. Ensimmäinen ja varmasti hallitsevin näkökulma on opiskelijan, joka ei tiennyt steinerkoulusta paljoakaan ja halusi lukiessaan oppia mahdollisimman paljon. Toinen näkökulma on alle kaksivuotiaan lapsen äidin, joka hahmottelee parhaillaan lapselleen elämän alkua: kasvatusta, koulutusta, elinympäristöä ja niitä erilaisia kasvattajia joita lapsi tulee kohtaamaan. Kolmanneksi luin kirjan miettien olisiko minusta itsestäni steinerkasvattajaksi; miltä tämä (tässä lähinnä opettajan) ammatti minusta tuntuisi.
Toivoa antavia tausta-ajatuksia Tiedonjanoisena opiskelijana lukukokemus oli varsin tyydyttävä. Sain kirjasta laajemman katsannon steinerkouluun kuin olin ajatellut. Oli ilahduttavaa ja hämmästyttävää lukea miten oppiminen on kaikinpuolin harkittu jatkumo kolmentoista vuoden ajan ja miten ”koululaitos” voi olla oikea kokonaisvaltainen koulu elämää (huom! ei yhteiskuntaa) varten, koulu jossa on tilaa ihmisyyden kehittymiselle – ja vieläpä koulu joka kasvattaa yhteiskuntamme
uudistajia! Paalasmaa korostaa Steinerin ihmiskäsitystä, arvopohjaa ja tietoperustaa kaiken takana vaikuttavana voimana koko kolmentoista vuoden koulun ajan. Näille kohottaville ja maailmasta ja ihmisyydestä toivoa antaville tausta-ajatuksille perustuu kaikki, mitä steinerkoulussa on ja tehdään. On upeaa tietää, että koulu voi ammentaa ylevistä ja humaaneista aatteista toimien täysin aikamme nopeaan hyödyn tai mielihyvän saantiin tähtäävää yleistä suuntausta vastaan. Ja vielä parempaa, nämä ajatukset konkreettistuvat oppilaiden ja opettajien käsien kautta eläväksi elämäksi; tavaroiksi ja teoiksi. Paalasmaan kuvaamassa steinerkoulussa on panostettu rauhaan ja aikaan tehdä taidetta. Toisaalta ideaalit, esimerkiksi ideaali opettajasta, kuulostaa melkein liian hyvältä ollakseen totta. Mutta kuten kirjastakin ymmärsin, ideaalien on täytynyt toteutua ainakin osittain ja jopa suureksi osaksi, koska steinerkoulu on vakaa maailmanlaajuinen ilmiö, ja vieläpä laajeneva ilmiö eikä surkastuva. Oma käsitykseni tässä vaiheessa elämääni on, että jos jonkin ilmiön taustalla on rakentavalle hyvälle perustuva katsomus, joka vielä henkistää ja herkistää, on ilmiö tilaustyö aikaan, jota elämme, eikä sitä voi
Steinerkasvatus 2/2012
51