Hauskaa ja haastavaa liikkumista luonnossa

Oskari Salomäki, 10, harrastaa suunnistusta.

– Olen harrastanut Hyvinkään Rasti -seurassa suunnistusta viiden vuoden ajan.

Vanhempani harrastavat lajia ja he ovat innostaneet minutkin siihen. Harjoitusten aluksi lämmittelemme esimerkiksi leikkimällä hippaa. Sitten lähdetään suunnistusradalle yksin, pareittain tai joskus yhteislähdöllä, jossa kaikki suunnistajat lähtevät samaan aikaan. Radan jälkeen jutellaan valmentajan kanssa siitä, miten harjoitus sujui.

– Harrastuksessa parasta ovat kisat, treenit ja kaverit. Vaikeinta tässä harrastuksessa on suunnassa kulku maastossa, jossa on vähän kiintopisteitä. Myös yösuunnistus on vaikeaa. Suunnistus on opettanut metsässä liikkumista ja kartan lukua. Suosittelen tätä harrastusta niille, jotka tykkäävät olla metsässä.

Harrastus on tarjonnut monen laisia sattumuksia, seikkailuja ja mieleen jääneitä hetkiä.

– Yhdessä kilpailussa astuin suolla koloon ja kenkäni irtosi. Me netin jonkun verran aikaa, kun lai toin kengän takaisin jalkaan. Eräässä viestikisassa johdatin letkan leveälle ojalle, joka oli yli met rin syvä ja hyppäsin sinne kuten myös muu letka. Maalissa isäni ih metteli, kun karttani ja vaatteeni olivat ihan kurassa.

Henkilökohtaisessa kilpailussa suunnistetaan yksin. Kilpailijat lähtevät yhden tai kahden minuutin välein. Nuorimmat menevät rastireittiä, jossa maastossa kulkee noin kahden kilometrin mittainen nauha, jonka varressa rastit ovat (yleensä 5–8 rastia). Nauhan reitti on merkitty myös karttaan ja taitavimmat suunnistajat tekevät oikaisuja ja näin voivat selvittää radan nopeammin. Kokeneemmat ja yli 12-vuotiaat suunnistavat ns. suoraa rataa, jossa ei ole rastireittinauhaa apuna. Rastit leimataan elektronisella leimauskortilla. Maalissa tarkistetaan, että suunnistaja on käynyt kaikilla rasteilla. Jos rasti puuttuu, rastireittisarjoissa saa 10 minuutin aikasakon/puuttuva rasti. Muissa sarjoissa puuttuvasta leimasta seuraa hylkäys. Nopeimmin radan selvittänyt on voittaja.

Viestikilpailussa ensimmäisen osuuden suunnistajat lähtevät samaan aikaan. Vaihdossa edellisen osuuden suunnistaja antaa kartan seuraavan osuuden suunnistajalle (ei kuitenkaan samaa karttaa). Jotta kilpailijat eivät seuraisi toisiaan, radoilla on hajontaa eli eri rasteja saman osuuden suunnistajien kesken. Vaatii tarkkuutta, ettei mene vahingossa väärälle hajontarastille. Lopulta kaikki joukkueet ovat suunnistaneet samat rastivälit, joten kilpailu on tasapuolinen. Voittaja on joukkue, jonka viimeisen osuuden suunnistaja tulee ensimmäisenä maaliin.

Haastateltavat Oskari Salomäki, Janne Salomäki