SPEK puheenvuoroja 5 by Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö

Maija Nikkanen

ILMASTONMUUTOKSEEN LIITTYVÄT RISKIT Varautuminen, viestintä ja järjestöjen rooli

Kuvat: SPEKin arkistot s.22, IPCC s. 8 ja 9, Pixabay.com s. 29, Unsplash.com kansikuva ja s. 19, 25, 27, 35

SPEK Puheenvuoroja 5 ISBN 978-951-797-654-1 pdf) ISSN 2242-1653 (pdf) Helsinki 2018 Julkaisija Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki Puhelin (09) 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi

Sisällysluettelo Tiivistelmä............................................................................................5 Johdanto: Ilmastonmuutos - tilannekuva nyt......................................7 Avainkäsitteet......................................................................................9 Ilmastonmuutokseen liittyvät riskit Euroopassa ja Suomessa..........13

Yleiskuva: Eurooppa ...........................................................................................13 Yleiskuva: Suomi.................................................................................................14 Tulvat...................................................................................................................17 Myrskyt ja rajuilmat............................................................................................21 Helteet .................................................................................................................24 Metsä- ja maastopalot........................................................................................26 Lumikuorma ja tykkylumi...................................................................................30 Muuttuvat talviolosuhteet ja liukkaus...............................................................31 Vektorivälitteiset taudit sekä kasvi- ja eläintaudit............................................32 Maailman tapahtumien heijastevaikutukset ....................................................32 Tuntemattomat riskit..........................................................................................33 Taloudelliset vaikutukset....................................................................................35

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa...............................36

Asiantuntijaorganisaatiot ja tehtävänjako .......................................................37

Linkkejä sopeutumisesta....................................................................................39

Järjestöjen rooli ilmastoriskeihin varautumisessa............................40

Viestintä ilmastoriskeistä ja niihin varautumisesta .........................................41 Kotitalouksien omatoimisen varautumisen tutkimus ja tukeminen................42 Vapaaehtoistoiminnan koordinoiminen.............................................................43

Lähteet...............................................................................................44

Tiivistelmä

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan maailmaan seuraavien vuosikymmenten aikana monin tavoin. Vaikka päästöjä vähentämällä voidaan yhä lieventää muutosta, se ei ole enää kokonaan estettävissä: ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi tarvitaan siis myös sen tuomiin muutoksiin sopeutumista ja ilmastoon liittyviin riskeihin varautumista. (IPCC 2014, EEA 2013.) Ilmastonmuutoksen olennaisimmat vaikutukset liittyvät Suomessa sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Esimerkiksi tulvia koetaan aiempaa useammin, ja talvimyrskyt kaatavat yhä enemmän puita roudattomasta maasta. Kesäiset rajuilmat katkovat toisinaan sähköjä ja häiritsevät tietoliikennettä. Toisaalta pidentyvät helle- ja kuivuusjaksot koettelevat terveyttä ja luovat sopivat olosuhteet metsäpaloille. Lisäksi tänne saattaa levitä uusia kasvitauteja ja taudinkantajia. Todennäköisesti koemme myös maailman tapahtumien heijastevaikutukset talousheilahteluineen ja väestöliikkeineen. (Gregow ym. 2016, MMM 2014.) Suomen korkea elintaso ja omatoimisen varautumisen perinne tarjoavat hyvät lähtökohdat ilmastonmuutokseen sopeutumiselle. Kaupungistuminen ja väestön vanheneminen voivat kuitenkin aiheuttaa haasteita, samoin viranomaisvastuun pirstaleisuus häiriötilanteissa. Myös liiallinen luotto nykyisen varautumistason riittävyyteen vaivaa sopeutumisen kehittämistä. (Pilli-Sihvola ym. 2017, Harjanne ym. 2016a.) Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on toistaiseksi lähestytty pitkälti valtakunnallisesti tärkeiden elinkeinojen sopeutumisen näkökulmasta. Sen sijaan kansalaisille suunnatussa viestinnässä ja paikallisen tason toiminnassa on vielä kehitettävää. Järjestöjen työtä kaipaavia aihealueita ovat esimerkiksi käytännönläheinen varautumisviestintä, ilmastoriskeihin liittyvä koulutus ja häiriötilanteissa avustavien vapaaehtoisten koordinointi. (MMM 2014, UNISDR 2013.) Tämä katsaus keskittyy todennäköisimpiin ilmastonmuutokseen liittyviin riskeihin sekä niihin varautumiseen. Vaaratekijöitä ja riskejä käsiteltäessä pääpaino on kansalaisille suunnatussa viestinnässä – erityisesti jokapäiväiseen elämään, turvallisuuteen ja terveyteen liittyvissä asioissa. Sen sijaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia infrastruktuuriin ja elinkeinoihin sivutaan vain lyhyesti.

Lyhenteet AVI Aluehallintovirasto CFPA-E Euroopan palontorjuntaliittojen yhteisjärjestö EEA Euroopan ympäristökeskus ELY Elinkeino, - liikenne- ja ympäristökeskus FA Finanssiala (ent. Finanssialan Keskusliitto) HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut IPCC Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli LUKE Luonnonvarakeskus MMM Maa- ja metsätalousministeriö OTK Onnettomuustutkintakeskus SM Sisäministeriö SPEK Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPR Suomen Punainen Risti SYKE Suomen ympäristökeskus THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos UNISDR YK:n katastrofivalmiuden virasto

Johdanto: Ilmastonmuutos – tilannekuva nyt

Ilmastonmuutos nostaa maapallon keskilämpötilaa. Muutos ei ole tasainen, vaan napa-alueet lämpenevät erityisen paljon. Sään ääri-ilmiöt, kuten myrskyt ja rankkasateet, yleistyvät. Monilla alueilla tuhoisin ilmastonmuutokseen liittyvä ilmiö on kuivuus, sillä se heikentää maatalouden mahdollisuuksia, pahentaa vesipulaa ja luo otolliset olosuhteet maastopaloille. Lisäksi merenpinnan arvioidaan kohoavan 0,4—0,8 metriä, joten suuria maa-alueita jää pinnan alle. (IPCC 2014.) Kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoitteena on pitkään ollut lämpenemisen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen, kun nollatasona pidetään esiteollisen ajan ilmastoa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvittaisiin nykyistä huomattavasti kunnianhimoisempia toimia, joten nyt todennäköisempänä pidetäänkin 2-4 asteen lämpenemistä vuosisadan loppuun mennessä. (The Royal Society 2014, s. 40.) Pessimistisimmät skenaariot puhuvat jopa 6 asteesta – niin nopean lämpenemisen seurausten arviointi on erittäin vaikeaa, mutta selvää on, että globaalit systeemit muuttuisivat rajusti (IPCC 2014). Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisee raportteja ilmastonmuutoksen nykytilasta ja tulevaisuudennäkymistä muutaman vuoden välein. Viimeisin laaja koosteraportti on vuodelta 2014. Siinä esitellyt skenaariot perustuvat ilmakehän, maan ja merien prosessien mallinnukseen sekä arvioihin päästöjen kehityksestä tulevaisuudessa. Ilmakehä on kuitenkin monimutkainen järjestelmä, ja siksi epävarmuudelle annetaan aina tilaa ennusteissa. Ääritapahtumat ovat nimensä mukaan harvinaisia, eikä niistä ole tarpeeksi tietoa täysin varmojen ennustusten tekemiseksi. IPCC puhuu siis todennäköisyyksistä: siinä missä maailmanlaajuisesti ollaan siirtymässä lämpimämpään suuntaan käytännössä varmaksi arvioidulla todennäköisyydellä, ei esimerkiksi trooppisten sykloneiden lisääntymistä tulevaisuudessa pitkällä aikavälillä voi sanoa täysin varmaksi, vaan se on ainoastaan todennäköistä. Samasta syystä ilmastotutkijat ovat penseitä nimeämään ilmastonmuutosta minkään yksittäi-

sen rajuilman syyksi, vaikka ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen kokonaisuudessaan onkin selvää. (IPCC 2012, s. 8-9.) YK:n katastrofivalmiuden virasto UNISDR näkee ilmastonmuutokseen sopeutumisen liittyvän yhä kiinteämmin katastrofiriskien vähentämiseen. Sendain toimintakehys nimeääkin ilmastonmuutoksen yhdeksi katastrofiriskien ajureista ja suosittelee samalla katastrofiriskinäkökulman sisällyttämistä ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyviin suunnitelmiin. (UNISDR 2015.)

Kuva 1: IPCC:n arvio neljän eri päästöskenaarion aiheuttamasta lämpötilan muutoksesta ja merenpinnan noususta vuosituhannen vaihteeseen suhteutettuna (IPCC 2014).

Avainkäsitteet

Ilmastonmuutokseen sopeutumisen käsittely on laajentunut viime vuosikymmeninä teknisemmästä infrastruktuurin sopeutumisesta kohti laajempaa, haavoittuvuuteen ja sen vähentämiseen keskittyvää ajattelua, jossa sosiaalisilla tekijöillä on suuri rooli. Ilmastoriskeihin liittyvä termistö ja määritelmät vaihtelevat kuitenkin tieteenaloittain: esimerkiksi ekologian alan tutkimus käyttää sanaa häiriö (disturbance) samasta ilmiöstä, jota ihmistieteissä nimitetään katastrofiksi (disaster). Yhteisen sanaston luominen olisi tärkeää, jotta asioita voidaan käsitellä koko yhteiskunnan laajuudessa. (McPhilips 2018.)

Kuva 2: Vaaratekijä, altistuminen ja haavoittuvuus ovat oleelliset muuttujat ilmastoriskejä ja niiden vaikutuksia arvioitaessa (IPCC 2012 mukaillen).

Riski (risk) Kielteisen tapahtuman todennäköisyyden ja vaikutusten yhdistelmä: todennäköisyys * vaikutukset = riski (Sanastokeskus 2014).

Ilmastoriski (climate risk) Ilmastonmuutokseen ja sään ääri-ilmiöihin liittyvä riski yksilölle, yhteisölle tai yhteiskunnalle. Toisissa yhteyksissä käsite voi viitata erityisesti ilmastonmuutokseen liittyviin sijoitusriskeihin (Finanssiala 2018a).

Vaaratekijä (hazard) Todennäköinen ja haitallinen tapahtuma (Sanastokeskus 2014).

Altistuminen (exposure) Sijoittuminen paikkaan, jossa voi joutua alttiiksi vaaratekijöille (Gregow ym. 2017).

Häiriötilanne (incident, disruption) Tapahtuma, joka vaarantaa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja ja edellyttää viranomaisilta tavanomaisesta poikkeavia toimia (Sanastokeskus 2014).

Varautuminen (preparedness) Toiminta, jolla varmistetaan tehtävien hoitaminen ja mahdollisesti tarvittavat tavanomaisesta poikkeavat toimenpiteet häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa (Sanastokeskus 2014).

Sään ääri-ilmiö (extreme event, extreme weather event) Sään ääri-ilmiöillä viitataan poikkeuksellisiin sääilmiöihin, kuten myrskyihin, rajuilmoihin, runsaisiin lumisateisiin, rankkasateisiin sekä helle- ja pakkasjaksoihin. Määritelmät vaihtelevat: yhden mukaan tarpeeksi alhainen esiintymistiheys tekee ääri-ilmiön, eli vaikkapa muutaman kerran sadassa vuodessa toistuva hellejakso olisi siis äärimmäinen. Toisinaan ääri-ilmiö määritellään myös seurausten kautta, esimerkiksi myrskytuhojen määrän perusteella. Mikään määritelmä ei ole aukoton: ilmaston muuttuessa ääri-ilmiöiden esiintymistiheys kasvaa, mutta toisaalta varautumisen kehittyessä tuhot saattavat vähetä. (SM 2016, IPCC 2012).

Haavoittuvuus (vulnerability) Haitallisten tapahtumien lopullinen vaikutus syntyy haavoittuvuudesta. Yksilön haavoittuvuuteen vaikuttavat mm. ikä, terveydentila, sosiaaliset verkostot, taloudellinen tilanne ja koulutustaso (Kazmierczak & Kankaanpää 2016) – liikuntarajoitteinen pienituloinen vanhus kärsii tulvasta ja sähkökatkosta toden-

näköisesti enemmän kuin hyvätuloinen nuori aikuinen, joka voi lähteä väliaikaisesti evakkoon tuttavien luo ja maksaa tulvavahinkojen korjaukset. Monet haavoittuvuuden osatekijät myös liittyvät toisiinsa, eli syntyy itseään ruokkiva haavoittuvuuskierre (Piila 2017). Laajempien kokonaisuuksien haavoittuvuuteen vaikuttaa kytkeytyneisyys eli systeemin osien riippuvaisuus toisistaan (Perrow 1984). Esimerkiksi kaupunkien elintärkeää toimintaa ylläpitävä infrastruktuuri, kuten sähkö- ja tietoverkot sekä liikenne, ovat toisistaan riippuvaisia, joten sähköverkon laaja häiriö kaataa myös viestintäyhteydet ja vedenjakelun (Boin & McConnell 2007). Yksilön haavoittuvuus ja yhteiskunnan haavoittuvuus liittyvät toisiinsa. Erot ihmisten varautumisen ja sopeutumisen mahdollisuuksissa lisäävät koko yhteiskunnan haavoittuvuutta. Vastaavasti toimiva ja tasa-arvoinen yhteiskunta, hyvä taloustilanne ja korkea koulutustaso vähentävät yhteiskunnan haavoittuvuutta (IPCC 2012).

Resilienssi (resilience) Resilienssi on paljon käytetty käsite, jonka merkitykset vaihtelevat. Joskus tarkoitetaan ekosysteemin kykyä palautua ennalleen häiriön jälkeen, joskus ihmisen kykyä selviytyä vaikeuksista, joskus taas teknisten järjestelmien sietoa ulkoisille häiriöille. Resilienssi on määritelty ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä mm. ”sosio-ekologis-teknisen systeemin kyvyksi sietää häiriöitä menettämättä rakennettaan, toimintaansa ja identiteettiään, ja kyvyksi muuttua kun se on välttämätöntä systeemin säilymisen kannalta” (The Royal Society 2014, s. 18). Ilmastonmuutokseen sopeutumisen yhteydessä puhutaankin toisinaan hieman selkeämmästä sopeutumiskyvystä resilienssin sijaan.

Sopeutumiskyky (adaptive capacity) Sopeutumiskyky viittaa sekä yksilön, yhteisön että yhteiskunnan kykyyn ja resursseihin sietää shokkeja ja muutoksia, esimerkiksi sään ääri-ilmiöitä, sekä sopeutua niihin. (IPCC 2012.) Sopeutumiskykyä voi pitää haavoittuvuuden vastakäsitteenä. Esimerkiksi poliittinen epävakaus lisää yhteiskunnan haavoittuvuutta, mutta toimiva hallinto ja tehokas resurssien jako parantavat sopeutumiskykyä. Kulttuurin kontekstissa haavoittuvuutta lisäävä piirre on fatalismi, kun taas sopeutumiskykyä voi lisätä perinteinen tieto, joka auttaa poikkeusoloista selviytymisessä. (OpitzStapleton 2017.) Sopeutumiskyky merkitsee kuitenkin vasta kapasiteettia ja mahdollisuutta, ja se on vielä muutettava käytännön sopeutumistoimiksi (Adger 2009). 11

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen (adaptation) Sopeutuminen eli adaptaatio tarkoittaa ilmastonmuutoksen aiheuttamien haittojen ja riskien vähentämistä. Sopeutumista tapahtuu monella tasolla: tulviin varautumisen tapauksessa se voi rakennuksen tasolla tarkoittaa tulvankestävien materiaalien valitsemista ja kaupungin tasolla hulevesien hallinnan kehittämistä. Vielä laajemman tason sopeutumistoimiin kuuluvat vedenpinnan seurantajärjestelmien kehittäminen sekä tulvien aiheuttamista riskeistä viestiminen. (EEA 2013.)

Ilmastonmuutoksen hillintä (mitigation) Hillintä (joskus myös mitigaatio) tarkoittaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja lieventämiseen tähtäävää toimintaa. Esimerkkejä hillinnästä ovat kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen uuden teknologian avulla, käyttäytymisen muutoksella, lainsäädännöllä sekä päästöveroilla ja puhtaampien energiamuotojen tuilla. Hillintää on myös hiilidioksidin sitominen ilmakehästä. (IPCC 2014.)

Ilmastonmuutokseen liittyvät riskit Euroopassa ja Suomessa Yleiskuva: Eurooppa Euroopassa ilmastonmuutoksesta kärsii eniten mantereen eteläosa. Kuivuus ja keskilämpötilan nousu ovat kohtalokkaita maataloudelle laajoilla alueilla, makean veden niukkuus pahenee ja maastopalot riehuvat entistä useammin ja laajemmin. Keski-Euroopassa ongelmia aiheuttavat varsinkin tulvat. (Lung ym. 2013.) Pohjoisessakin joudutaan totuttelemaan yhä intensiivisempiin helle- ja kuivuusjaksoihin (Guerreiro ym. 2018). Eurooppa on maailman mittakaavassa pitkällä sekä ilmastonmuutoksen hillinnässä että siihen sopeutumisessa. Hillinnän puolella maakohtaiset päästövähennystavoitteet ovat suhteellisen kunnianhimoisia ja yhteisellä lainsäädännöllä on kehitetty monien sektoreiden hiilitehokkuutta. (Euroopan parlamentti 2018.) Myös sopeutumistyötä on tehty Euroopassa jo paljon. Toistaiseksi sopeutumiseen liittyvä kehitys keskittyy Euroopassa pääasiassa vesi- metsä- ja maataloussektoreille; myös terveys, ekosysteemipalvelut, rakennettu ympäristö ja maankäytön suunnittelu ovat usein mukana sopeutumissuunnitelmissa. Sen sijaan esimerkiksi väestön suojaaminen äkillisiltä ilmiöiltä on huomioitu strategioissa harvemmin. (EEA 2013.) Euroopan ympäristökeskus jakaa sopeutumistoimet kolmeen kategoriaan. Näistä ”harmaat” sopeutumistoimet perustuvat teknologiaan, ”vihreät” biologiaan ja ”pehmeät” viestintään, tiedonkeruuseen ja hallintoon. (EEA 2013.) Esimerkkejä sopeutumiseen tähtäävistä projekteista EU:ssa (EEA 2013)

Vihreät

• kosteikkojen ja tulvatasankojen ennallistaminen tulvahuippujen tasaamiseksi (Lower Danube Green Corridor, Bulgaria ja Romania) • viinintuotannon ja rypälelajikkeiden sopeutumisen tutkiminen (DEMETER, Espanja)

Harmaat

• teknisen tulvasuojelun kehittäminen (Sigmaplan, Hollanti) • suolan poistaminen merivedestä vesipulan lievittämiseksi (MEDESOL, Espanja)

Pehmeät

• koko Euroopan laajuinen tulva- ja metsäpalovaroitusjärjestelmä (EFFIS)

Euroopan ympäristökeskus (2013) muistuttaa, että nykytilanteen säilyttämisestä ja haittojen vähentämisestä on ennen pitkää edettävä kohti laajempaa yhteiskunnan transformaatiota. Tarvittavia suurempia muutoksia ovat esimerkiksi vedenkulutuksen vähentäminen ja asutuksen siirtäminen pois tulvariskialueilta. Sopeutumisen esteinä ovat resurssien puute muutoksista eniten kärsivillä alueilla sekä pitkän aikavälin suunnittelun puuttuminen yhteiskunnassa. (Guerreiro ym. 2018, EEA 2013.)

Hankkeen nimi PLACARD

Mitä tutkittiin Katastrofiriskin vähentämisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen väliset yhteydet

Toteutusaika 2015-2020

GREEN WIN Kestävän kasvun mahdollisuudet sekä hillinnän ja sopeutumisen synergiaedut

2015-2018

RESIN

Yhteiset standardit kaupunkien ja kriittisen infrastruktuurin resilienssille

2015-2018

TRANSRISK

Hillitsemis- ja sopeutumistoimiin liittyvät epävarmuudet ja niistä aiheutuvien riskien minimointi

2015-2018

IMPRESSIONS

Yli 4 asteen lämpenemistä kuvaavien ilmastoskenaarioiden vaikutukset

2013-2018

RAMSES

Kaupunkien kehittäminen sekä ilmastoystävällisiksi että sopeutumiskykyisiksi

2012-2018

BASE

Tehokkaat ruohonjuuritason sopeutumistoimet

2012-2016

ToPdAD

Alueiden ja yritysten sopeutuminen: energiasektori, turismi ja liikenne

2012-2015

CLIMSAVE

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja sopeutuminen kokonaisvaltaisesti: maa- ja metsätalous, kaupungit, rannikot, biodiversiteetti ja vesitalous

2010-2014

Sopeutumiseen liittyviä EU-tutkimushankkeita (EEA 2018.)

Yleiskuva: Suomi Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat Suomessakin useimpiin yhteiskunnan sektoreihin. Sopeutumisesta vastaa Maa- ja metsätalousministeriö, joka on myös koonnut kansallisen ilmastonmuutoksen sopeutumisen suunnitelman (uusin versio julkaistu 2014, ensimmäinen 2005). Se arvioi suurimpien vaikutuksien yhteiskuntaan syntyvän tulvien, kuivuus- ja hellejaksojen, infrastruktuurin häiriöiden sekä haittaeliöiden kautta. Euroopan ympäristökeskuksen

mukaan olennaisimmat ilmastonmuutoksen aiheuttamat riskit Pohjois-Euroopassa ovat talvimyrskyjen lisääntyminen ja jokien virtaamien kasvu (EEA 2013). Suomessa ilmastonmuutoksen pitkän aikavälin vaikutukset on arvioitu suurimmiksi maatalouden sektorilla, sillä siihen vaikuttavat suoraan sekä kuivuus, sateet, tulvat että uudet kasvitaudit. Veden kierron muutoksilla on kauaskantoisia seurauksia muutenkin, sillä sekä tulvat että kuivuusjaksot heikentävät pintavesien laatua, ja kuivuus myös huventaa pohjavesivarantoja (Tuomenvirta 2018). Myös pohjoisten alueiden luonto on kovilla: muutoksia lajien levinneisyysalueissa ja runsaudessa on havaittavissa jo nyt, ja tulevaisuudessa joitain elinympäristöjä katoaa kokonaan (Aapala ym. 2017, Tuomenvirta ym. 2018). Myös kaupungit ovat haavoittuvaisia sään ääri-ilmiöille, kuten rankkasateista aiheutuville hulevesitulville ja piinaaville hellejaksoille. Etenkin hellejaksoista kärsivät jo muutenkin haavoittuvaiset ihmisryhmät, kuten vanhukset (Gregow ym. 2016, Kazmierczak & Kankaanpää 2016). Kaupunkien sopeutumista on pohdittu tähän mennessä pääasiassa rakentamisen näkökulmasta (auringonpaistekulmat, pintavesiolosuhteet) ja maankäytön suunnittelun kannalta (vihervyöhykkeet tulvien puskureina ja lämpötilaa tasaamassa). (Gregow ym. 2016.) Rakennetun ympäristön yleisellä kunnolla onkin suuri rooli ilmastotekijöiden lopullisten vaikutusten kannalta, oli kyseessä sitten kaupunkien tulvankestävyys, rakennusten asumismukavuus helteillä tai talven kosteuden torjuminen (Tuomenvirta 2018). Kansallinen riskiarvio (SM 2015) käsittelee ilmastoon liittyvistä riskeistä niin tulvia, ukkosmyrskyjä kuin talvimyrskyjäkin, sekä nostaa esille uhkakuvina sähkönjakelun laajamittaisen häiriön ja vedenjakelun häiriön. Näistä riskeistä talvimyrsky arvioidaan sekä todennäköiseksi että vaikuttavuudeltaan suureksi. Vedenjakeluhäiriö arvioidaan todennäköiseksi ja vaikuttavuudeltaan vähäisemmäksi, ukkosmyrsky taas vähemmän todennäköiseksi, mutta vaikuttavuudeltaan suureksi. Tulva arvioidaan sekä melko todennäköiseksi että melko vaikuttavaksi. Myös sää- ja ilmastoriskeihin varautumista tutkineen ELASTINEN-hankkeen loppuraportti korostaa, että yhteiskunnan turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää varautumista sään ääri-ilmiöihin (Gregow ym. 2016). Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma (MMM 2014) arvioi suoraan Suomeen kohdistuvien ilmastoriskien lisäksi myös muun maailman tapahtumia ja kehityskulkuja, joiden vaikutukset voivat ulottua Suomeen asti. Näihin lukeutuvat maailmantalouden kehitys, raaka-aineiden hinnat ja suuret väestöliikkeet.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on Suomessa tutkittu laajasti ja monitieteisesti 1990-luvun alusta lähtien. Suomen Akatemian rahoittama SILMU-tutkimusohjelma (1990-1995) keskittyi ilmakehään, metsiin ja soihin ja kehitti ensimmäiset Suomea koskevat ilmastoskenaariot. FIGARE-ohjelma (1999-2002) otti mukaan myös ilmastonmuutoksen yhteiskunnallisen ulottuvuuden. FINADAPT (2004-2005) keskittyi ensimmäisenä laajana hankkeena sopeutumiseen. Sitä seuranneet ISTO (2006-2010) ja FICCA (2011–2014) olivat tutkimusohjelmia, joiden alla tutkittiin monialaisesti ilmastonmuutoksen kansallisen tason vaikutuksia mm. tulviin, kaupunkeihin, energiaan, metsiin, biologiseen monimuotoisuuteen ja maatalouteen. ELASTINEN-hanke (2015-2016) siirtyi riskien kartoittamisesta niiden hallitsemiseen: se arvioi ilmasto- ja sääriskien hallintakeinoja ja eri toimijoiden rooleja ja otti huomioon myös heijastevaikutukset sekä riskien hallinnan kustannustehokkuuden. SIETO (2017-2018) loi kansallisen tason ilmastoriskiarvion sekä toimintamallin tulevien riskiarviointien järjestämisestä. (Arnkil & Lahti 2018, Tuomenvirta ym. 2018.) Suomalaisia sopeutumiseen liittyviä tutkimushankkeita teemoittain Teema

Hankkeen nimi

Sää

CLIPS

Uudenlaisia ennusteita helpottamaan sääolosuhteisiin varautumista

2016-2018

ACCLIM I & II

Ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten

2006-2011

ClimWater

Merkittävien tulvariskien ja riskialueiden kartoitus

2011-2014

WaterAdapt

Ilmastonmuutoksen vaikutukset vesivaroihin

2006-2011

OPAL-life

Viljelykiertojen muutokset

2015-2020

ILMAPUSKURI

Sään ääri-ilmiöihin sopeutuminen maataloudessa

2013-2016

ILMASOPU

Maa- ja elintarviketalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen

2006-2009

Sopeutumisen tila 2017

Luonnonvara-alojen haavoittuvuus kokonaisuudessaan

2015-2016

ADAPT

Metsien ilmastoriskit ja sopeutuminen

2012-2016

FORBIO

Metsätalouden ilmastoneutraalius ja kestävyys

2015-2020

Vesi

Maatalous

Metsä

Mitä tutkittiin

Toteutusaika

Teema

Hankkeen nimi

Luonnonympäristö

SUMI

Vaikutukset suojelualueverkostoon

2016-2019

A-LA_CARTE

Vaikutukset biodiversiteettiin, luonnon sopeutumisen rajat

2011-2014

VACCIA

Ekosysteemipalveluiden ja niistä riippuvaisten elinkeinojen haavoittuvuus

2009-2011

PLUMES

Epävarmuuksien käsittely ilmastonmuutoksen vaikutusten analyysissä, vaikutukset haavoittuvien väestöryhmien kuolleisuuteen

2014-2018

CLINF

Arktiseen alueeseen keskittyvä yhteispohjoismainen hanke: vaikutukset ihmisten ja eläinten tartuntatautien leviämiseen

2018-2018

RECAST

Sääriskien vaikutukset pääomaintensiivisiin systeemeihin

2011-2014

Terveys

Taöpis

Mitä tutkittiin

Toteutusaika

(Arnkil & Lahti 2018, Ilmasto-opas 2018, tutkimuslaitosten hankesivut.)

Tulvat Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomessa varsinkin veden kiertoon. Ennen kaikkea se muuttaa tulvien ajankohtaa, ja yhdessä maankäyttötekijöiden kanssa ilmastonmuutos vaikuttaa myös tulvien esiintymistiheyteen ja suuruusluokkaan. (Veijalainen 2012). Myös sateen kokonaismäärä lisääntyy (Lung ym. 2013). Tulvat jaetaan syntytapansa perusteella kolmeen tyyppiin. Vesistötulvat kehittyvät esimerkiksi lumen sulamisveden nostaessa jokien virtaamia, meritulvat syntyvät sääilmiöiden painaessa merivettä rantaa kohti ja hulevesitulvat aiheuttaa rankkasade. Kaikkiin näihin on syytä varautua Suomessa. (SM 2012.) Koko Pohjois-Euroopassa lumen sulamisesta aiheutuvat tulvat aikaistuvat. Talvella sataa yhä enemmän ja yhä useammin vettä, joten talvitulvia joudutaan kokemaan täälläkin. Lämmön takia haihdunta lisääntyy kesäisin, mutta toisaalta rankkasateet ja niiden aiheuttamat hulevesitulvat yleistynevät. (Tuomenvirta ym. 2018, MMM 2012.) Muutokset kuitenkin vaihtelevat alueittain: esimerkiksi Pohjanmaalla kevättulvat saattavat lumimäärien huvetessa jopa lievittyä, kun taas Järvi-Suomessa joudutaan varautumaan talvitulviin (Veijalainen 2012). Suomenlahden rannoilla meritulvat yleistyvät vuosisadan loppuun mennessä, mutta Perämerellä maankohoaminen toimii vastavoimana merenpinnan nousulle (Pellikka ym. 2018). Muualla Euroopassa vaikutukset voivat 17

olla erilaisia: Keski-Euroopassakin talvitulvat aikaistuvat, kun taas Pohjanmeren talvimyrskyistä seuraavat tulvat siirtyvät myöhemmäksi (Blöschl ym. 2017). Tulvat ovat viime vuosikymmeninä olleet Euroopan tasolla eniten taloudellisia vahinkoja aiheuttanut luonnononnettomuustyyppi (WMO 2014). Ilmatieteen laitos (2018) listaa tulvien vaikutuksiin paitsi rakennuksille aiheutuvat vahingot ja liikkumisen estymisen, myös viemärijärjestelmän pettämisen, teiden romahtamisen ja tulvaveden levittämät taudinaiheuttajat. Erityisesti rankkasateista aiheutuvat kaupunkien hulevesitulvat aiheuttanevat vaikeasti ennustettavia, mutta mahdollisesti hyvinkin suuria taloudellisia vahinkoja (Veijalainen 2012). Tulvista viestiminen

Suomen tulvariskialueet on kartoitettu ja tieto niistä löytyy SYKEn ylläpitämästä karttapalvelusta. SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen tulvakeskus tiedottaa ajankohtaisesta tulvatilanteesta. Lisäksi Maa- ja metsätalousministeriö on hyväksynyt tulvariskien hallintasuunnitelmat vuosille 2016-2021. Niissä arvioidaan vesistöaluekohtaisesti riskit sekä määritellään tulvavahinkojen ehkäisy- ja seurantatoimenpiteet ja vastuunjako. Tulvatilanteessa asukkaan vastuulla on suojella itseään ja omaisuuttaan. Pelastusviranomainen johtaa tulvatorjuntaa ja päättää yksittäisten kohteiden suojaamisesta esimerkiksi hiekkasäkein ja padoin. ELY-keskus tiedottaa tulvauhasta ja torjuu sitä ennakkoon sekä antaa asiantuntija-apua tulvantorjuntatöissä. Kunta vastaa oman toimintansa suojelusta ja huolehtii esimerkiksi kouluista ja terveyskeskuksista. Kunta myös toteuttaa mahdolliset evakuoinnit. (SYKE ym. 2011.)

Kuva 3: Tulvaviestintää vuodelta 2016

Tulvan uhatessa: • Perehdy tulvariskikarttoihin ja seuraa viranomaisten tiedotusta. • Tarkista vakuutuksesi vakuutusehdot tulvavahinkojen varalta. • Huolehti kotivarasta: hanki elintarvikkeita, juomavettä, ensiaputarvikkeita, pattereilla toimiva radio, taskulamppu ja varaparistoja. Myös kumisaappaat ja vedenpitävät säkit ovat tarpeen. Lataa matkapuhelimet. • Rakennusten suojaksi voi rakentaa tilapäisen penkereen hiekkasäkeistä ja alaseinän suojata muovilla. Hanki pumppu, jotta voit tarvittaessa pumpata vettä suojapenkereen sisäpuolelta tai talosi kellarista. • Selvitä mahdollisuus salaojien ja rumpuaukkojen tukkimiseksi, ettei tulvavesi pääse esim. tiepenkereen ali tontille. Toisaalta jos tulva liittyy lumen sulamiseen, avaa vesien kulkureitit pois tontilta eli varmista, että ojat ja kourut ovat auki ja ritiläkaivot vetävät. • Eristä kellarin ikkunat, ilmastointikanavat ja ovet esim. ilmastointiteipillä. Suojaa pohjakerroksen lattiakaivot muovilla ja hiekkasäkillä tai muulla sopivalla painolla. Sulje viemärin sulkuventtiili. • Varaa autolle turvallinen paikka ja sido veneet kiinni. Tulvan aikana: • Mikäli tulva nousee uhkaavan lähelle, katkaise sähkö pääkytkimestä. Ota vaarassa olevat sähkölaitteet pois toiminnasta tai suojaa ne. Älä koske kastuneisiin sähkölaitteisiin. Sulje kaikki kaasuventtiilit ja öljylämmityksen venttiilit. Jos mahdollista, ota kuvia tulvasta ja vahingoista - nopeutat vakuutuskorvauspäätöstä. • Varaudu evakuoitumaan ja varmista reitti, jota pitkin voit poistua tulva-alueelta. • Älä aja veden peittämää tietä, sillä jo 30 cm vettä voi liikuttaa autoa. Varo tiessä olevia syöpymiä, siltoja ja viemäreitä, joiden kannet ovat nousseet pois paikaltaan. Jos auto sammuu, jätä auto ja hakeudu korkeampaan maastoon. • Varo virtaavaa tulvavettä: jo 15 cm virtaavaa vettä voi kaataa aikuisen. Tulvaveden mukana voi kulkea tavaraa puunrungoista laitureihin. Vältä veteen koskemista, sillä siinä voi olla mukana jätevettä. (FA 2018c, Ilmatieteen laitos 2018d, SYKE 2014, CFPA-E 2012.)

Myrskyt ja rajuilmat Meteorologit erottavat myrskyt ja rajuilmat tosistaan: myrskyt ovat laaja-alaisempia ja niiden keskituulennopeus on yli 21 metriä sekunnissa, rajuilmat taas ovat äkillisempiä ja ne saattavat aiheuttaa suuria tuhoja pienellä alueella (SM 2012). Vahinkoja aiheuttavat rajuilmojen aikana rankkasateet, salamointi, syöksyvirtaukset ja rakeet (SM 2016). Äkillisten sääilmiöiden yleistymisen ennustaminen on vaikeampaa kuin lämpötilojen muuttumisen arviointi. Niin sanottujen katastrofaalisten myrskyjen on kuitenkin havaittu yleistyneen viimeisten kymmenien vuosien aikana (Gregow ym. 2017), ja kokonaisuudessaan sään ääri-ilmiöistä aiheutuvien vahinkojen arvioidaan lisääntyvän myös tulevaisuudessa. Tähän vaikuttaa myös se, että ilmaston lämpenemisen seurauksena maa on usein roudaton myös talvisin, joten talvimyrskyjen tuulituhojen riski kasvaa (Lehtonen 2016). Toistaiseksi myrskyjen aiheuttamat tuhot näkyvät etenkin metsissä. Vakuutusyhtiöiden korvaamista metsävahingoista suurin osa on johtunut myrskytuhoista. Vuonna 2012 korvattiin yli 50 miljoonaa euroa metsävahinkoja (Finanssiala 2018d) – tämä siitä huolimatta, että vain murto-osa metsistä on vakuutettu (Karhunen 2018). Rajut sääilmiöt aiheuttavat ongelmia sekä energiahuollolle että liikenteelle, ja seuraukset ulottuvat nopeasti myös muuhun huoltovarmuuteen ja viestintäyhteyksiin. Vaikka sähkönjakeluverkon maakaapelointi vähentää sen haavoittuvuutta sääilmiöille, yhteiskunnan digitalisoituminen lisää sähköriippuvutta ja kasvattaa häiriöiden vaikutuksia. (Tuomenvirta 2018.) Onnettomuustutkintakeskuksen raportin (2010) mukaan vuoden 2010 rajuilmojen pahimmat tuhot osuivat harvaan asutuille alueille, ja vakavimmat seuraukset olivat sähkö- ja viestintäverkkojen sekä liikenteen häiriöt. Maaseudun asukkaiden omatoiminen varautuminen olikin avainasemassa sähköttä selviämisessä. Sen sijaan eri viralliset toimijat ovat riippuvaisia toistensa tilannetiedoista, ja kattavaa kokonaiskuvaa ei ollut kenelläkään. SPEKin Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta -raportti (Hatakka & Valtonen 2011) esittää yhteneväisiä johtopäätöksiä: yhteiskunnan haavoittuvuus ja riippuvuus sähköstä yllättivät monet, ja tulevaisuudessa toivottiin lisää varautumista käsittelevää ennakoivaa viestintää sekä vapaaehtoisten ja viranomaisten työn parempaa organisointia häiriötilanteen aikana.

Myrskyistä viestiminen

Elokuussa 2017 Kiira-rajuilma riepotteli myös kaupunkeja. SPEKin kyselyn (2017) mukaan laaja etukäteistiedotus ja kehotus varautua poikkeukselliseen säähän tehosivat, sillä lähes jokainen vastaaja oli saanut tiedon lähestyvästä rajuilmasta etukäteen. Kolme neljästä kertoi varautuneensa etukäteen esimerkiksi irrottamalla sähkölaitteet pistorasiasta tai suojaamalla omaisuutta. Osa oli myös jättänyt lähtemättä vesille. Myrskyn uhatessa: • Varmista, että kotivakuutus korvaa esimerkiksi talon päälle kaatuneista puista tai sulaneista pakasteista aiheutuneet vahingot. Metsänomistajan on syytä tarkistaa, että metsävakuutus kattaa myös myrskytuhot. • Arvioi puiden kunto. Poista puut, jotka voivat kaatuessaan ulottua rakennusten, sähkölinjojen tai pysäköintialueen päälle. • Pidä rakennusten katot kunnossa. Tarkista, että vesikourut vetävät. Huolehdi myös rakennuksen ukkossuojauksesta. • Varaudu sähkö- ja vesikatkoon. Varaa vettä riittävän suuriin astioihin ja hanki varastoon ruokaa, jonka voi valmistaa sähköttä. Paristokäyttöinen radio auttaa pysymään ajan tasalla. Kännykkään voi hankkia vara-akun ja sähkönsaannin turvaamiseksi aggregaatin. • Sulje ovet ja ikkunat. Siirrä ajoneuvot riittävän kauas puista ja kiinnitä veneet hyvin. • Pihakalusteet ja muut mahdollisesti tuulen mukana lentävät tavarat kannattaa siirtää suojaan • Auta myös naapuria varautumaan. Myrskyn aikana: • Kytke pois päältä tarpeettomat sähkölaitteet. Helpoin keino suojata sähkölaitteita on irrottaa laitteet pistorasioista ja kaapeleista ukonilman ajaksi. • Älä soita hätänumeroon tiedustelupuheluja, vaan seuraa tiedotusvälineitä. • Varo kaatuvia puita ja sähkölinjoja. Pysy kaukana maahan pudonneista sähköjohdoista. Älä yritä korjata tuhoja myrskyn aikana, vaan aloita puiden raivaus vasta myrskyn loputtua. • Vältä turhaa ulkona liikkumista ja matkustamista. Jos kuitenkin olet liikkeellä autolla, pysähdy matalaan maastokohtaan ja siirry takapenkille. Keskeytä pyörällä ajo ja poistu sen läheisyydestä. Vesillä ollessasi rantaudu ja siirry pois vesirajasta.

• Älä käytä sateenvarjoa ukkosella. Vältä korkeita paikkoja. Jos olet aukealla etkä pääse suojaan, kyykisty.

(FA 2018b, Ilmatieteen laitos 2018c.)

Helteet Helteet ovat Euroopan tappavin sääilmiö: esimerkiksi vuoden 2003 helleaallon arvioidaan aiheuttaneen noin 35 000 ylimääräistä kuolemaa Euroopassa (Ilmatieteen laitos 2018f, WMO 2014). Helleaallot lisäävät erityisesti vanhusten ja yleiskunnoltaan heikkojen kuolleisuutta dramaattisesti (Conti ym. 2003). Mm. sydän- ja verisuonisairaudet sekä hengityselinsairaudet lisäävät haavoittuvuutta helteille (De’Donato 2015). Lisäksi Suomessa on havaittu helteestä aiheutuvien oireiden yhteys työttömyyteen, matalaan koulutustasoon ja maataloussektorilla työskentelyyn (Näyhä ym. 2017). Suomalaiselle turvallisin lämpötila on 14 astetta, ja jo lämpötilan nousu yli 20 asteen lisää kuolleisuutta selvästi, ja 30 asteen helle on jo vaarallisempi kuin 30 asteen pakkanen. (Ruuhela 2018.) Arvioiden mukaan helteistä aiheutuvat haitat lisääntyvät ainakin Etelä- ja Itä-Suomessa vuoteen 2040 mennessä (Lung ym. 2013). Vuosittaisen sadannan lisääntymisestä huolimatta siis myös pitkien kesäisten helle- ja kuivuuskausien on arvioitu voimistuvan (Ruosteenoja ym. 2018) – kyse on sään äärevöitymisestä. Helteet vaikuttavat eniten kaupunkeihin, jotka ovat mikroilmastoltaan ympäröivää maaseutua lämpimämpiä (Räsänen 2017). Helsingin seudun ympäristöpalvelut on kartoittanut pääkaupunkiseudun asukkaiden haavoittuvuutta helteille ja tulville, ja työn karttamuotoisia tuloksia voi käyttää esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan työn sekä pelastustoimen suunnittelussa (Kazmierczak & Kankaanpää 2016). Helteistä viestiminen

Kuuman sään haittojen lieventämisestä on saatu rohkaisevia tuloksia. Kesän 2003 tuhoisan hellejakson jälkeen monet Euroopan kaupungit laativat WHO:n suositusten mukaiset varautumissuunnitelmat helteiden varalle, ja esimerkiksi Pariisin ja Rooman hellekuolleisuus onkin tämän jälkeen vähentynyt (De’Donato ym. 2015.) Suomessa Ilmatieteen laitos antaa hellevaroituksen, kun päivälämpötila näyttää ylittävän 27 astetta kolmena peräkkäisenä vuorokautena. Suomessa terveydenhuolto ei kuitenkaan systemaattisesti varaudu heltei-

siin: SIETO-hankkeen loppuraportti esittääkin, että WHO:n suositusten mukainen hellevaroitusjärjestelmä otettaisiin käyttöön täälläkin (Tuomenvirta 2018). Jo tietoisuus helteen vaaroista vähentää haavoittuvuutta, ja lisäksi haavoittuvaisia erityisryhmiä voi tukea kotipalvelulla (Carter 2016). Hellejakson aikana: • Pyri pitämään sisätilat viileinä. Sulje ikkunat ja sälekaihtimet päivällä, tuuleta illalla. • Vähennä fyysistä rasitusta ja pidä taukoja työssä. • Jos koti tuntuu tukalan kuumalta, viilentymään voi mennä julkisiin tiloihin, joissa on ilmastointi. • Juo riittävästi ja lisäksi huolehdi riittävästä energian ja suolojen saannista. Nesteytystarvetta voi olla myös silloin, kun janoa ei tunnu. Alkoholi ja kahvi voivat pahentaa nestevajausta. • Suojaa varsinkin pienet lapset kuumuudelta. Lasten lämmönsäätely ei ole vielä täysin kehittynyt ja he kärsivät helposti nestevajauksesta. • Pidä yhteyttä mahdollisesti apua tarvitseviin naapureihin, sukulaisiin ja ystäviin. Huomioi erityisesti vanhukset ja kroonisista sairauksista kärsivät. • Kuumuudesta voi seurata lämpöuupuminen ja joskus jopa lämpöhalvaus. Lievä heikotus kertoo lämpöuupumuksesta, johon tehoavat yleensä veden juominen ja lepo. Jos oireet pahenevat tai tajunnan tila alenee, ota yhteys lääkäriin. (Hassi ym. 2011, Ilmatieteen laitos 2018f, THL 2018.)

Metsä- ja maastopalot Lämpimät olosuhteet ja lumipeitekauden lyheneminen kuivattavat maaperää ja luovat otolliset olosuhteet metsä-, maasto- ja ruohikkopaloille – etenkin, kun sateiden lisääntyminen painottuu talveen ja keväät sen sijaan kuivuvat tämänhetkisestä. Tämän seurauksena laajojen metsäpalojen todennäköisyyden on tulevaisuudessa arvioitu kasvavan. Esimerkiksi Ruotsin Västmanlandissa kesällä 2014 riehuneen palon kaltainen tapahtuma on meilläkin aivan mahdollinen (Lehtonen 2015). Västmanlandin palo alkoi luultavasti vahingossa maanparannustöiden yhteydessä, ja sen leviämiseen vaikutti pitkä kuivuus- ja hellejakso. Tuli levisi 150 neliökilometrin alueelle, tuhat ihmistä evakuoitiin ja yksi kuoli (Yle 2014).

Metsäpalot lisäävät kuolleisuutta myös silloin, kun suoria henkilövahinkoja ei tapahdu, sillä ne lisäävät terveydelle haitallisten pienhiukkasten määrää ilmassa (Linares ym. 2018). Euroopan tasolla maastopalojen päästöjen on arvioitu aiheuttavan 1000-1500 ennenaikaista kuolemaa vuodessa: maakohtaisesti määrät vaihtelevat kymmenistä satoihin (Kollanus ym. 2016). Pienhiukkaset voivat kulkeutua pitkien matkojen päähän, joten esimerkiksi Venäjän metsäpalojen on havaittu vaikuttavan myös suomalaisten kuolleisuuteen (Kollanus ym. 2017). Lisäksi metsäpalot kiihdyttävät edelleen ilmastonmuutosta vapauttamalla metsiin sitoutunutta hiilidioksidia. Esimerkiksi Venäjän viime vuosien laajat metsäpalot ovat aiheuttaneet merkittäviä määriä kasvihuonekaasupäästöjä (Shivdenko ym. 2011). On arvioitu, että vuosina 1998-2010 Venäjän metsäpaloista aiheutuneet hiilen päästöt ilmakehään – kun huomioidaan myös paloista seuranneiden puukuolemien vaikutus – olivat noin 180-200 megatonnia vuodessa. Paloalueesta riippuen ilmakehään voi vapautua hiilidioksidin lisäksi myös merkittäviä määriä metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu. (Shivdenko ym. 2013.) Ympäristölle haitallisia ovat myös paloissa vapautuvat typen oksidit, erilaiset haihtuvat orgaaniset yhdisteet sekä rikkidioksidi (Wiedinmyer ym. 2006). Metsäpaloista viestiminen Ilmatieteen laitos antaa tarvittaessa metsäpalovaroituksen. Se perustuu maanpinnan kosteusoloja kuvaavaan malliin, joka huomioi mm. sademäärän ja lämpötilan. Metsäpalojen takia huonontuneesta ilmanlaadusta aiheutuvia terveyshaittoja voi vähentää tiedottamalla. Vähennä paloriskiä: • Harkitse puutarharoskien polttoa ja kulotusta tarkkaan. Lähes joka vuosi sattuu jopa kuolemaan johtavia henkilövahinkoja kulotuksen yhteydessä. Lisäksi sytyttäjällä on vahingonkorvausvastuu, jos tuli pääsee karkaamaan. Risut ja muu puutarhajäte kannattaakin mieluummin silputa maanparanteeksi kuin polttaa. • Tulta käsitellessä tulee varautua alkusammutustoimiin. Yksin ei pidä kulottaa. • Metsänhoidollisesta kulotuksesta on aina ilmoitettava etukäteen alueen pelastuslaitokselle. • Retkeillessä sytytä nuotio hiekalle, älä maastoon. Huolehdi loppusammutuksesta. Metsäpalovaroituksen aikana nuotiota ei saa sytyttää lainkaan.

Metsäpalojen aikana: • Metsäpalot huonontavat ilmanlaatua. Suurimpien pienhiukkaspitoisuuksien aikaan varsinkin haavoittuvaisimpien ryhmien eli vanhusten, lasten sekä sydän- ja hengityselinsairauksista kärsivien olisi hyvä pysyä sisällä ja sulkea ikkunat, tai ainakin välttää liikuntaa ulkona. Ilmanpuhdistimet sisätiloissa auttavat myös.

(Ilmatieteen laitos 2018b, Kollanus ym. 2016.)

Lumikuorma ja tykkylumi Muutos lumikuormien aiheuttamissa metsätuhoissa vaihtelee alueellisesti. Etelä- ja Länsi-Suomessa talvien lauhtuminen vähentää lumikuormaa, mutta Pohjois- ja Itä-Suomessa riskit todennäköisesti kasvavat, sillä lumi tarttuu puiden oksiin etenkin lämpötilan ollessa nollan tienoilla. (Lehtonen 2016.) Alkuvuodesta 2018 Kainuu kärsi tykkylumen aiheuttamista metsätuhoista ja niistä seuranneista sähkökatkoista. Asukkaat olivat melko hyvin varautuneita sähkökatkoihin, sillä puulämmitys auttoi talojen pitämisessä lämpiminä ja monilla oli myös kaivo varavedenlähteenä. Valtaosa SPEKin (2018) kyselyyn vastanneista alueen asukkaista koki olonsa turvatuksi myös sähkö- ja vesikatkojen aikana, mutta verkkoliikenteen häiriöt huolestuttivat. Lisäksi kannettiin huolta vanhusten, lapsiperheiden ja maatalousyrittäjien pärjäämisestä. Naapuriapu oli suuressa roolissa, ja monet sähköttömät pääsivät syömään ja peseytymään naapuriin. Myös viranomaisten toimintaan oltiin pääosin tyytyväisiä. Lumen aiheuttamasta sähkökatkosta viestiminen

Sähkökatkon aikana on olennaista viestiä siitä, miten kauan katkon odotetaan kestävän ja mistä saa tarvittaessa apua. Ensisijaisesti tiedotusvastuussa on sähköyhtiö, mutta myös kunnan ja pelastusviranomaisten avulle voi tulla tarvetta. Useiden eri tiedotuskanavien käyttäminen auttaa viestin saamisessa perille, joten radion lisäksi voidaan käyttää mediatiedotteita, sosiaalista mediaa, massatekstiviestejä tai kyläkeskusten tiedonjakelupisteitä. Järjestöt ja yhdistykset voivat olla suuri apu viranomaisille erityisesti silloin, jos tietoa jaetaan kiertämällä ovelta ovelle. (Laitinen 2015.) Vaikka alkuvuoden 2018 sähkökatkoista selvittiin Kainuussa melko hyvin, SPEKin tykkylumikyselyyn vastanneista 63 % prosenttia oli sitä mieltä, että varautumiskoulutukselle olisi tarvetta. 30

Jos sähköt katkeavat talvella: • Laajasta sähkökatkosta seuraa vesikatko. Myös polttoaineen jakelu huoltoasemilta loppuu. Kaukolämpöjärjestelmä, öljykattilat sekä maa- ja ilmalämpöpumput tarvitsevat nekin sähköä toimiakseen. Puhelinverkot toimivat sähkökatkon aikana muutamista tunneista jopa päiviin. • Kotivara auttaa selviämään sähköttä. Kotona kannattaa olla useamman päivän varasto hyvin säilyvää ruokaa, kannellisia astioita vedelle, tulitikkuja ja kynttilöitä, ensiapu- ja hygieniatarpeet, taskulamppu, paristoilla toimiva radio ja käteistä rahaa. • Jos kodin lämpötila laskee, estä ilmanvaihto ja peitä ikkunat paksuilla verhoilla tai vilteillä. Sulje väliovet ja pyri pitämään yksi tila lämpimänä.

(Laitinen & Vainio 2008.)

Muuttuvat talviolosuhteet ja liukkaus Tulevaisuudessa liukkaudesta johtuvien onnettomuuksien määrä saattaa kasvaa, sillä Etelä-Suomen talvilämpötilojen jääminen nollan tienoille tekee teistä ja jalkakäytävistä liukkaita yhä pidemmäksi ajaksi joka vuosi. Myös jäätävät sateet (alijäähtynyt, heti sataessaan jäätyvä vesi) saattavat yleistyä. (Tuomenvirta ym. 2018.) Tällä hetkellä vuodessa tapahtuu noin 50 000 liukastumistapaturmaa. Useimmin liukastuvat alle 30-vuotiaat, mutta sairaanhoitoa tarvitsevat eniten 50–60-vuotiaat. Lonkkamurtuman riski kasvaa yli 70-vuotiaana. (Ilmatieteen laitos 2018a.) Liukkaasta jalankulkukelistä viestiminen

Ilmatieteen laitos antaa varoituksen, kun jalankulkijoiden riski liukastua on erityisen suuri. Viime talvina myös Pysy pystyssä -kampanja on kiinnittänyt huomion talvijalankulun turvallisuuteen. Liukkaalla säällä: • Pitävät kengät ehkäisevät liukastumisia. Pohjakuvioinnin urien tulisi olla syvyydeltään 5–8 millimetriä. Liukuesteiden tai nastakenkien hankkimista kannattaa harkita. • Jalankulkuväylien tulisi olla hiekoitettuja ja hyvin valaistuja. (Pysy pystyssä -verkkosivusto 2018.)

Vektorivälitteiset taudit sekä kasvi- ja eläintaudit Ilmaston lämpeneminen suosii jo nyt punkkeja, jotka toimivat vektoreina eli välittäjinä borrelioosille ja puutiaisaivokuumeelle (Laaksonen ym. 2017). Hyttysten välityksellä leviävä Länsi-Niilin virus on aiheuttanut epidemioita Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja syyksi on arveltu poikkeavia lämpötiloja (Semenza & Suk 2017). Myös veden ja ruuan välityksellä leviävät taudit ovat yhteydessä ilmasto-olosuhteisiin (Hedlund ym. 2014). Keskilämpötilan kohoaminen tuo pohjoisten alueiden maataloudelle hyötyjä, sillä kasvukausi pitenee ja uusien lajien viljely mahdollistuu. Samalla muuttuva ilmasto kuitenkin luo sopivat olosuhteet monille kasvitaudeille. (Hakala 2011.) Voidaan siis odottaa, että maa- ja metsätaloutta haittaavat kasvitaudit ja tuhohyönteiset leviävät nykyisiltä esiintymisalueiltaan pohjoiseen päin (Tuomenvirta ym. 2018).

Maailman tapahtumien heijastevaikutukset ELASTINEN-hankkeessa tehty ilmastonmuutoksen heijastevaikutuksia käsittelevä osaraportti sisällyttää ilmastonmuutoksen vaikutuksiin Suomessa myös maailman tapahtumien seuraukset. Suomen kannalta merkittäviä vaikutuksia ovat alkutuotannon ja teollisuuden kysyntä ja tarjonta, energian tuonti, maailmantalouden heilahtelu, ulkopolitiikka ja humanitaarinen apu, väestöliikkeet sekä itse sopeutumistoimien seuraukset mm. maa- ja metsätaloudessa. (Hilden ym. 2016.) Maan rajojen ulkopuolella alkavat monimutkaiset vaikutusketjut onkin arvioitu jopa suurimmaksi ilmastonmuutoksen aiheuttamaksi riskiksi Suomessa (Pilli-Sihvola ym. 2017). Väestöliikkeet ovat seurausta ilmastonmuutoksen aiheuttamasta pakkomuutosta eli ilmastopakolaisuudesta. Vuonna 2016 24 miljoonaa ihmistä joutui siirtolaiseksi sään äkillisen ääri-ilmiön takia. Hitaammat prosessit, kuten aavikoituminen ja kuivuus, eivät edes ole mukana luvussa. Syiden ja seurausten verkot ovat kuitenkin monimutkaisia, eikä ilmastovaikutuksia voi erottaa yhteiskunnallisista tekijöistä. (Opitz Stapleton 2017.) Myös IPCC käsittelee viimeisimmässä raportissaan ilmastonmuutoksen aiheuttamia aseellisia konflikteja, muuttoliikkeitä sekä laajaa elinkeinojen ja kulttuurien muutosta (2014, luku 12).

Heijastevaikutuksiin voi varautua seuraamalla maailman tilanteen kehitystä yhteistyössä muiden EU-maiden kanssa ja luomalla kansainvälistä toimintaa, sillä tilanteen kokonaisvaltainen ymmärtäminen on etu muuttuvissa olosuhteissa (Hilden 2016). Ilmastonmuutos on nähty myös mahdollisuutena Suomelle – esimerkiksi matkailualalle on tarjolla kasvua, kun Alpeilla ei voi enää lasketella ja Etelä-Euroopan kesät muuttuvat sietämättömiksi.

Tuntemattomat riskit IPCC (2014, luku 19) nostaa erikseen esille huonosti tunnetut riskit. Tuntemattomiin riskeihin kuuluvat esimerkiksi mahdolliset kynnysvaikutukset: tämä tarkoittaa sitä, että muuttuvissa olosuhteissa järjestelmä tasapainottaa itseään tiettyyn kynnystasoon asti, mutta sen saavuttamisen jälkeen tapahtuu romahdus. Epävarmuutta aiheuttaa se, ettei maan, meren ja ilmakehän välistä vuorovaikutusta tunneta täysin: esimerkiksi merten happamoitumisen seuraukset ovat tuntemattomat, mutta todennäköisesti vaikutukset merenalaiseen elämään olisivat suuret. Myös merten kyky sitoa hiilidioksidia voi muuttua tulevaisuudessa. Lämpeneminen voi aiheuttaa myös yhtäkkisen mittavan muutoksen Grönlannin tai Etelämantereen jääpeitteessä. (IPCC 2014.) Siperian ikiroudan sulaminen taas vapauttaisi suuret määrät metaania, joka on voimakas kasvihuonekaasu (Knoblauch ym. 2018). Kynnyksen ylittäminen ekosysteemipalveluiden tuotannossa ovat täysin mahdollinen skenaario. Jos ihmiselämälle tärkeät luonnon prosessit, kuten pölytys, veden kierron tasapainottaminen, tuholaisten lisääntymisen hillitseminen tai hiilen sidonta häiriintyvät, seuraukset ovat vakavat. (Civantos ym. 2012.) Lisäksi ilmaston lämpenemisen yhteisvaikutuksia yhdessä maankäytön muutoksen, ravinnekierron muutoksen ja parhaillaan käynnissä olevan sukupuuttoaallon kanssa on käytännössä mahdotonta ennustaa. Tällaisiin riskeihin on vaikea varautua.

Taloudelliset vaikutukset Sään ääri-ilmiöiden ja ilmastonmuutoksen muiden seurauksien taloudellisten vaikutusten arviointi on Suomessa lapsenkengissä. Sään aiheuttamien vahinkojen arvioinnin osviittana voi kuitenkin käyttää vakuutusyhtiöiden maksamien vahingonkorvausten määrää. Esimerkiksi kesän 2010 rajuilmat (Asta, Veera, Lahja ja Sylvi) aiheuttivat vakuutusyhtiöille noin 82 miljoonan euron korvaukset (Onnettomuustutkintakeskus 2010). Tapani-talvimyrsky taas rokotti vakuutusyhtiöiden kukkaroa 100 miljoonalla vuonna 2011 (Pilli-Sihvola ym. 2016). Tulvista on viime vuosina maksettu korvauksia vaihdellen – yhteensä noin 420 000 eurosta vuonna 2014 yli 3 miljoonaan euroon vuonna 2012 (SYKE 2015). Sijoitus- ja vakuutusala ovat tärkeitä ajureita sekä ilmastonmuutoksen hillinnässä että siihen sopeutumisessa. Finanssialalla ilmastoriski voikin viitata sekä säähän liittyvään konkreettiseen vahinkoriskiin, mutta myös kehittyvän ilmastolainsäädännön aiheuttamiin muutoksiin sijoitusten arvossa. Jälkimmäiseen riskityyppiin liittyy niin sanottu hiiliriski, eli hiilestä riippuvaiseen teknologiaan tehty sijoitus menettää arvonsa, kun siirrytään muihin energianlähteisiin. (Finanssiala 2018a.) Suomessa on luovuttu kansallisista korvausjärjestelmistä sääolosuhteista johtuville vahingoille. Vakuutus luonnonriskejä vastaan on nyt omistajan vastuulla, ja siten myös luonnononnettomuuksien vaikutukset yksityiselle vakuutussektorille ovat suuremmat kuin monissa muissa maissa. (Tuomenvirta 2018.) Arvioita ilmastonmuutoksen tulevista vaikutuksista on tehty EU:n tasolla. PESETA II -hanke (Ciscar ym. 2014) esittää, että keskitien ilmastoskenaarion tapauksessa vuosittaiset taloudelliset vahingot olisivat 190 miljardia, eli noin 2 % EU:n bruttokansantuotteesta. Vahingot kuitenkin painottuisivat Etelä-Eurooppaan, kun taas pohjoiset alueet selviäisivät suhteellisen vähällä. EU:n sopeutumisstrategiassa ilmastonmuutoksen kustannuksien arvioidaan nousevan 250 miljardiin vuonna 2050 (Euroopan komissio 2013). Suorien omaisuusvahinkojen lisäksi on hyvä muistaa myös ilmastonmuutokset monenlaiset toissijaiset vaikutukset, kuten lumettomien, pilvisten ja sateisten talvien seuraukset hyvinvoinnille. (Gregow ym. 2016.)

Ilmastonmuutokseen sopeutuminen Suomessa

Suomella on maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvät edellytykset sopeutua ilmastonmuutokseen ja varautua sen aiheuttamiin riskeihin (Pilli-Sihvola ym. 2017, UNISDR 2014). Ensinnäkin maantiede on meille suotuisa: meiltä puuttuvat hirmumyrskyihin ja maanvyöryihin liittyvät riskit, ja jokien virtaama on melko pieni. Sää kuitenkin vaihtelee vuosittain paljon, mikä voisi ilman nykyistä teknologiaa ja tietotaitoa aiheuttaa jopa ajoittaisia katastrofeja – 1600-luvun lopun ja 1800-luvun puolivälin nälkävuodet ovat muistutuksia tästä. (PilliSihvola ym. 2017.) Maantieteellisten tekijöiden ohella Suomen vahvuuksia ovat yhteiskunnan toimivuus, kansalaisten yleinen hyvä varautumistaso ja valmiudet toimia kriiseissä. Haasteitakin on: niihin kuuluvat ikääntyvä ja siten yhä haavoittuvampi väestö sekä kaupungistuminen ja urbaanien systeemien kytkeytyneisyys. Myös monimutkainen viranomaisrakenne ja epäselvä vastuunjako hankaloittavat sopeutumistoimia. (Harjanne ym. 2016a.) Ilmastonmuutokseen sopeutumisen jalkauttaminen strategiselta tasolta käytäntöön on vielä kesken. Vaikka omatoimisen varautumisen kulttuuri ja vahva kansalaisyhteiskunta järjestöineen ovat hyvä lähtökohta, paikallistason varautumisessa on vielä kehittämistä. Esimerkiksi kuntien välillä varautumistoimet vaihtelevat suuresti (Juhola 2013). Ylipäätään häiriötilanteisiin varautumista käsittelevät suunnitelmat nojaavat pitkälti omatoimisuuteen. Viranomaisvastuu on jaettu monelle organisaatiolle: eri tilanteista ja toiminnoista vastaavat mm. Valtioneuvoston kanslia, AVIt, ELYt, kunnat, pelastuslaitokset sekä Huoltovarmuuskeskus. (Pilli-Sihvola ym. 2017.) Ilmastonmuutokseen sopeutuminen on vielä vahvasti julkisen sektorin ilmiö, ja kansallinen sopeutumisstrategiakin keskittyy pääasiassa julkiseen puoleen. Julkinen hallinto määritteleekin pitkälti myös sen, miten yksityinen puoli on mukana adaptaatiotoimissa (Klein ym. 2017). Yhteyksiä yksityiselle puolelle toivotaan, mutta niiden toteutuminen heikkoa, eikä sopeutumista edistäviä politiikkainstrumentteja ole vielä kehitetty (Juhola 2013). Myös UNISDR (2013) toivoo enemmän toimijoiden välistä yhteistyötä varautumiseen. HSY sivuaa ai-

hetta mainitsemalla sen, että kunnallisten palveluiden yksityistämisen on arveltu heikentävän varautumista (Kankaanpää 2017). Myös riskitietoisuuden puutteen voi nähdä riskinä turvallisuudelle. Suomalaiset eivät välttämättä koe ilmastonmuutosta uhaksi itselleen, vaikka pitkän aikavälin muutoksia sen uskotaankin tuovan. Tuudittaudumme ehkä liikaa siihen, että olemme jo riittävän varautuneita ja häiriötilanteista selvitään lopulta vaivatta. Vaikka yhteiskunnan sopeutumiskyky on hyvä, se pitäisi vielä muuttaa varsinaisiksi sopeutumistoimiksi. (Pilli-Sihvola ym. 2017.)

Asiantuntijaorganisaatiot ja tehtävänjako Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta vastaa yleisellä tasolla Maa- ja metsätalousministeriö, joka myös vetää sopeutumissuunnitelman seurantaryhmää. Kansallisen sopeutumissuunnitelman mukaan kaikkien ministeriöiden tehtävä on ottaa ilmastokestävyyden tarkastelu osaksi omia strategioitaan ja ohjelmiaan (MMM 2014). Liikenne- ja viestintäministeriö onkin ottanut sopeutumisen osaksi ilmastopoliittista ohjelmaansa. Myös Maa- ja metsätalousministeriö sekä Ympäristöministeriö ovat laatineet omat sopeutumisohjelmansa. Sopeutumisen kehittäminen on olennaista myös Sisäministeriön hallinnonalalla, sillä se vastaa maan katastrofivasteesta. Puolustusministeriön yhteydessä toimiva Turvallisuuskomitea avustaa kokonaisturvallisuuteen liittyvissä asioissa ja Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla Huoltovarmuuskeskus turvaa välttämätöntä taloudellista toimintaa vakavissa häiriötilanteissa. Tutkimuslaitokset ja yliopistot tuottavat tietoa ja viestivät ilmastonmuutokseen liittyvistä riskeistä ja niihin sopeutumisesta. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) alaisuudessa toimii ilmastonmuutoksen strateginen ohjelma, joka tutkii laaja-alaisesti ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja tarvetta sopeutumistoimille. SYKE myös edustaa usein Suomea EU-tason projekteissa, tällä hetkellä mm. IMPRESSIONS-hankkeessa. Ilmatieteen laitos tiedottaa meritulvista, rankkasateista, helteistä ja myrskyistä. Tiedotteita annetaan myös liukkaasta jalankulkusäästä, huonosta ilmanlaadusta ja metsäpalosavuista. Lisäksi Ilmatieteen laitos tutkii ilmastonmuutoksen taloudellisia vaikutuksia ja sääilmiöiden aiheuttamia riskejä. SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteinen tulvakeskus taas tiedottaa vesistötulvatilanteesta. Luonnonvarakeskus tutkii luonnonvara-alojen (maa-, metsä, riista-, poro- ja kalatalous) haavoittuvuutta ja sopeutumista. Ter-

veyden ja hyvinvoinnin laitoksen vastuualuetta ovat vektoritaudit, epidemiat ja muut akuutit terveysuhat. (MMM 2014, SM 2012.) Helsingin yliopiston kestävyystieteen instituutti HELSUS tekee urbaanisti painottunutta sopeutumistutkimusta. Aalto-yliopisto osallistuu Ilmasto-oppaan päivittämiseen yhdessä SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen kanssa. LUOVA eli luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmä toimii kanavana asiantuntijoiden ja viranomaisten välillä. Eri luonnononnettomuuksiin ja sääilmiöihin liittyvät luokitellaan kolmiportaisella asteikolla joko mahdollisesti vaaralliseen, vaaralliseen ja hyvin vaaralliseen luokkaan, ja tieto lähtee viranomaisille. Ilmatieteen laitos toimii järjestelmän solmukohtana, mutta myös SYKE ja Seismologian instituutti tuottavat tietoa. Kansallisessa sopeutumissuunnitelmassa sopeutuminen määritellään osaksi kuntien valmiussuunnittelua (MMM 2014). Kuntaliitto tukee kuntia ja maakuntia varautumisessa ja valmiussuunnittelussa: esimerkiksi KUJA2-projektissa (2017-2019) kehitetään kuntien ja maakuntien jatkuvuudenhallintaa. Myös ELY-keskukset edistävät paikallisia sopeutumiseen liittyviä hankkeita. Pelastustoimi vastaa operatiivisesta toiminnasta luonnononnettomuuksissa ja toteuttaa esimerkiksi evakuoinnit. Sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviin kuuluu mm. ympäristöterveyden häiriötilanteisiin (esimerkiksi juomaveden laadun ongelmat) vastaaminen. Järjestöistä Suomen Punainen Risti ja sen koordinoima Vapaaehtoinen pelastuspalvelu (Vapepa) avustavat viranomaisia kriiseihin ja häiriötilanteisiin liittyvissä tehtävissä kadonneen etsinnästä liikenteen ohjaukseen. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK tuottaa tietoa ja järjestää koulutusta arjen turvallisuudesta ja kansalaisten varautumisesta. Marttaliitto edistää kansalaisten omavaraisuutta ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää turvallisuusaiheista koulutusta. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra painottaa tutkimus- ja kehitystoiminnassaan tulevaisuuden ennakointia. Sitran johdolla perustettiin vuonna 2014 Climate Leadership Council, jonka tarkoitus on tukea Suomen elinkeinoelämää ilmastonmuutoksen ja vähenevien luonnonvarojen tuomiin muutoksiin vastaamisessa. Mukana toiminnassa on yrityksiä, kaupunkeja ja järjestöjä. Sitran ja Valtioneuvoston kanslian koordinoima Kansallinen ennakointiverkosto kokoaa yhteen ennakointitiedon tuottajat. Pohjoismaiden yhteinen NORDRESS-osaamiskeskus tuottaa tietoa luonnonriskien vaikutuksista turvallisuuteen ja pyrkii kehittämään yksilöiden ja yhteiskuntien resilienssiä. EU:n Climate-KIC-ohjelma luo vähähiilisyyteen ja

ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvää yhteistyötä eri sektoreiden välille.

Linkkejä sopeutumisesta

Aihe

Sisältö

Linkki

Ilmasto-opas

Perustietoa ilmastonmuutoksen hillitsemisestä, vaikutuksista ja sopeutumisesta

http://ilmasto-opas.fi

Tulvariskikartta

Suomen tulvariskialueet (SYKE)

http://www.ymparisto.fi/ Tulvakartat

Tulvaohjeet

Kansalaisen ohjeet tulviin varautumisesta (SYKE)

http://www.ymparisto.fi/ tulvaohjeet

VisADAPT

Pohjoismainen verkkotyökalu, joka opastaa sääriskeihin varautumisessa

http://visadapt.info

European Climate Adaptation Platform

EU:n sopeutumista käsittelevä tietoportaali

https://climate-adapt.eea. europa.eu/

Järjestöjen rooli ilmastoriskeihin varautumisessa

Ilmastonmuutokseen sopeutumista ja sään aiheuttamiin riskeihin varautumista käsittelevät raportit päätyvät hyvin samantyyppisiin johtopäätöksiin tulevaisuuden kehityskohteista. Kansalaisille suunnattu viestintä ja koulutus ilmastoriskeistä ja niihin varautumisesta nousee usein esille, samoin paikallisen toiminnan vahvistaminen ja yhteisöjen osallistaminen. (Arnkil & Lahti 2018, Gregow ym. 2016, MMM 2014, UNISDR 2013.) Seuraavaksi avaan lyhyesti sitä, millaisia viestintään, koulutukseen ja paikallisen toiminnan koordinointiin liittyviä toiveita eri raporteissa on esitetty. Sopeutumiseen liittyvien tieto- ja osaamistarpeiden kartoituksessa (Arnkil & Lahti 2018) nousi esille kansalaisten varautumiseen liittyvän käyttäytymistieteellisen tutkimuksen tarve, esimerkiksi asenteiden ja riskikäsitysten vaikutus yksilön sopeutumistoimiin. Myös vaikuttava sopeutumisaiheinen kansalaisviestintä sekä asumisen ja yhteisöjen haavoittuvuuden teemat nähtiin mahdollisina tutkimusaiheina. Lisäksi tutkimukselta toivottiin monitieteisyyttä ja yhteyksiä skaalojen välille. ELASTINEN-hankkeen loppuraportissa yksi konkreettisista toimenpideehdotuksista on ilmastoriskien hallintaan liittyvän koulutuksen kehittäminen. Erikseen mainitaan yritysten ja järjestösektorin rooli materiaalien tuottamisessa ja koulutuksen järjestämisessä. (Gregow ym. 2016.) Myös Turvallisuuskomitean laatima yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) huomioi järjestöjen roolin kokonaisturvallisuuden rakentamisessa. EU-hanke BASE alleviivaa alhaalta ylös -lähestymistapaa sopeutumiseen liittyvien toimien toteuttamisessa. Paikallisten sidosryhmien ja asukkaiden osallistamisen havaittiin tukevan ylhäältä tulevaa sääntelyä ja kansallista politiikkaa. Laajatkin hankkeet hyötyvät sosiaalisista innovaatioista, sidosryhmien hiljaisesta tiedosta ja paikallisista verkostoista. (Ng ym. 2016.) UNISDR (2013) korostaa niinikään paikallisten yhteisöjen osallistamista. Hyogon toimintakehyksen toteutumista Suomessa arvioiva raportti mainitsee kehittämiskohteina koulutuksen ja kansalaisviestinnän. Tulevaisuuden uhkiksi se

listaa mm. pandemiat ja sähkökatkot. Ilmastonmuutokseen sopeutumista pidetään tärkeänä tutkimusaiheena. (UNISDR 2014.) IPCC:n luonnonriskejä käsittelevä raportti (2012) korostaa paikallisen tason toiminnan merkitystä oppimiselle, innovaatioille ja omatoimiselle luonnonriskeihin varautumiselle. IPCC korostaa myös kansalaisjärjestöjen merkitystä tietoisuuden lisäämisessä, koulutuksessa, asioiden viemisessä valtavirtaan, verkostojen ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa. UNISDR:n ja konsulttiyhtiö PwC:n yhteisraportti (2013) taas toivoo julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön tiivistämistä.

Viestintä ilmastoriskeistä ja niihin varautumisesta Vaikka tiedotus luonnonriskeistä asiantuntijoiden ja viranomaisten välillä on Suomessa hyvällä mallilla, kansalaiset ovat vielä sivussa – esimerkiksi luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmä LUOVA on tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön. Ylipäätään ilmastoriskiviestintää vaivaa sirpaleisuus ja osittainen päällekkäisyys: tätä kuvaa se, että sekä Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus että Finanssiala ylläpitävät erillisiä kansalaisille suunnattuja infosivuja tulviin varautumisesta. Kansallinen sopeutumissuunnitelma taas mainitsee viestintää käsitellessään Ilmasto-opas -verkkosivun, mutta ei juuri muuta. Suomi on myös ainoa Pohjoismaa, jolla ei ole virallista kansalaisille suunnattua tietoportaalia varautumisesta (Harjanne 2016). Ruotsissa varautumisen virallisena tietolähteenä toimii DinSäkerhet.se, Norjassa Kriseinfo.no; Suomessa samantyyppistä tehtävää toimittaa SPEKin Kodin turvaopas -sivusto. Kansalaisten lisäksi kohdennettua viestintää voisi suunnitella taloyhtiöille, yrityksille ja pienille kunnille. ELASTINEN-hankkeessa tehdyn kyselyn mukaan ilmasto- ja sääriskien arviointi on tällä hetkellä yrityksissä satunnaista, vaikka ilmastoriskien uskotaankin vaikuttavan toimintaan. Varautumisen esteinä nähtiin tiedon epävarmuustekijät sekä se, ettei tieto ole päätöksentekoa tukevassa muodossa. Yritykset toivoivatkin tutkimustiedon sovittamista käyttäjien tarpeisiin. Toisaalta ilmastoriskit ovat pitkälti toimialakohtaisia, ja tarvetta on erityisesti yleistietoa tarkemmalle neuvonnalle. (Harjanne ym. 2016b.) Esimerkkinä varautumisviestinnän tarpeesta olivat kesän 2010 rajuilmat. Onnettomuustutkintakeskuksen raportin (2010) mukaan parannettavaa löytyi etenkin viranomaisten viestinnästä, sillä sekä kansallisen kokonaiskuvan luomisessa että tiedottamisessa kansalaisten suuntaan oli puutteita. Saman päätelmän

nostaa esille myös SPEKin Rajuilman vaikutukset pienyritysten liiketoimintaan -tutkimus, jonka mukaan yrittäjät toivoivat häiriötilanteessa enemmän juuri viranomaisviestinnältä. Lisää tietoa toivottiin myös yleisesti sään ääri-ilmiöihin varautumisesta. (Hatakka & Pasi 2012.) Harjanne ym. (2016a) nostavat esille laajemman yhteiskunnallisen kehityksen vaikutuksen luonnonriski- ja kriisiviestintään. Väestönmuutokset, teknologian muutos ja median käytön muutos on hyvä huomioida, vaikka itse riskit eivät muuttuisikaan. Tämänhetkisen tiedon mukaan vaaratekijän syvällinen ymmärtäminen ei useinkaan ole tarpeen varsinaisen varautumisen kannalta. Toimivinta on vastaanottajalähtöinen riskiviestintä, joka antaa ohjeita hyvistä toimintatavoista ja riskin minimoimisesta, ei kylmiä faktoja vaaratekijästä. (Potter ym. 2018, Tateno ym. 2013.) Samoin osallistava yhteisoppiminen ja toimijoiden vahvuuksiin keskittyminen on havaittu hedelmällisemmäksi strategiaksi kuin yksipuolinen tiedottaminen (Cornes & Cook 2018). Jos viestintä korostaa uhkia, jotka ylittävät sopeutumiskyvyn, vaarana on lamaantuminen. (IPCC 2012.)

Kotitalouksien omatoimisen varautumisen tutkimus ja tukeminen Onnettomuustutkintakeskuksen raportti kesän 2010 rajuilmoista esittää yhtenä johtopäätöksenään, että omatoiminen varautuminen vaatisi päivitettyä ohjausta (2010, s. 119). Myös varautumiseen liittyvää käyttäytymistieteellistä tutkimusta on toivottu (Arnkil & Lahti 2018). Kotitalouksien valmius sopeutua ilmastonmuutokseen onkin melko vähän tutkittu aihe. Paikallisinkin skaala keskittyy usein paikallishallintoon, vaikka monet sopeutumiskykyä määrittävät päätökset tehdään kotitalouksien tasolla. Kotitalouksien selviytymistä on kuitenkin tutkittu jonkin verran muilla aloilla, mm. köyhyyteen, yksittäisiin vaaratekijöihin ja yksilön kriisinsietokykyyn liittyen; samat taloudellisen hyvinvoinnin ja riskikäsityksen taustatekijät vaikuttavat taustalla kaikissa. (Elric-Barr ym. 2014.)

Vapaaehtoistoiminnan koordinoiminen Työtä on tehtävänä myös vapaaehtoistoiminnan organisoinnissa häiriötilanteessa. OTK:n kesän 2010 rajuilmoja käsittelevä raportti huomioi järjestöjen roolin vuorovaikutuspintana kansalaisten ja viranomaisten välillä. Kansalaisilta olisi löytynyt kapasiteettia vapaaehtoiseen raivaus- ja pelastustoimintaan, mutta työn tehokas koordinointi uupui. Myös monilla yrityksillä olisi ollut resursseja ja halua toimia häiriötilanteissa muuta yhteiskuntaa tukien, esimerkiksi raivaustöissä auttaen (Hatakka & Pasi 2012).

Lähteet

Aapala, K., Akujärvi, A., Heikkinen, R., … Virkkala, R. (2017). Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa – esiselvitys. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/2017. Adger, W. N., Dessai, S., Goulden, M., Hulme, M., Lorenzoni, I., Nelson, D. R., ... & Wreford, A. (2009). Are there social limits to adaptation to climate change? Climatic change, 93(34), 335-354. Arnkil, N. & Lahti, E. (2018). Ilmastonmuutokseen sopeutumisen tieto- ja osaamistarpeet Suomessa. Kohti tutkimusohjelmaa. Tapion raportteja nro 24. Blöschl, G., Hall, J., Parajka, J., Perdigão, R. A., Merz, B., Arheimer, B., ... & Čanjevac, I. (2017). Changing climate shifts timing of European floods. Science, 357(6351), 588-590. Boin, A., & McConnell, A. (2007). Preparing for critical infrastructure breakdowns: the limits of crisis management and the need for resilience. Journal of Contingencies and Crisis Management, 15(1), 50-59. Carter, T. R., Fronzek, S., Inkinen, A., Lahtinen, I., Lahtinen, M., Mela, H., ... & Terama, E. (2016). Characterising vulnerability of the elderly to climate change in the Nordic region. Regional environmental change, 16(1), 43-58. CFPA-E (2012). European Guideline: Protection against flood. CFPA-E 1:2012 N. Ciscar J.C., Feyen L., Soria A., Lavalle C., Raes F., Perry M., Nemry F., Demirel H., … & Ibarreta D. (2014). Climate Impacts in Europe. The JRC PESETA II Project. JRC Scientific and Policy Reports, EUR 26586EN. Civantos, E., Thuiller, W., Maiorano, L., Guisan, A., & Araújo, M. B. (2012). Potential impacts of climate change on ecosystem services in Europe: the case of pest control by vertebrates. BioScience, 62(7), 658-666. Cornes, I. C., & Cook, B. (2018). Localising climate change: heatwave responses in urban households. Disaster Prevention and Management: An International Journal, 27(2), 159-174. De’Donato, F. K., Leone, M., Scortichini, M., De Sario, M., Katsouyanni, K., Lanki, T., ... & Pascal, M. (2015). Changes in the effect of heat on mortality in the last 20 years in nine European cities. Results from the PHASE project. International journal of environmental research and public health, 12(12), 15567-15583. Elrick-Barr, C. E., Preston, B. L., Thomsen, D. C., & Smith, T. F. (2014). Toward a new conceptualization of household adaptive capacity to climate change: applying a risk governance lens. Ecology and Society, 19(4). Euroopan komissio (2013). The EU Strategy on adaptation to climate change. https:// ec.europa.eu/clima/sites/clima/files/docs/eu_strategy_en.pdf Euroopan parlamentti (2018). The EU, a world leader in fighting climate change. Briefing: European Added Value in Action. http://www.europarl.europa.eu/RegData/etudes/

BRIE/2018/621818/EPRS_BRI(2018)621818_EN.pdf EEA Euroopan ympäristökeskus (2018). Research Projects. Viitattu 27.7.2018. https://climateadapt.eea.europa.eu/knowledge/adaptation-information/research-projects EEA Euroopan ympäristökeskus (2013). Adaptation in Europe. Addressing risks and opportunities from climate change in the context of socio-economic developments. EEA Report No 3/2013. Finanssiala (2018a). Finanssiala parantaa ilmastotyönsä läpinäkyvyyttä. http://www.finanssiala.fi/materiaalit/FA-2018-Finanssiala_ja_ilmasto.pdf Finanssiala (2018b). Myrsky uhkaa – Toimi näin. Viitattu 26.7.2018. http://www.finanssiala. fi/vahingontorjunta/materiaalipankki/Sivut/Myrsky-uhkaa---toimi-nain.aspx Finanssiala (2018c). Tulva uhkaa – toimi näin. Viitattu 26.7.2018. http://www.finanssiala.fi/ vahingontorjunta/materiaalipankki/Sivut/Tulva-uhkaa-toimi-nain.aspx Finanssiala (2018d). Vahinkokorvaukset 2017. Gregow, H., Laaksonen, A., & Alper, M. E. (2017). Increasing large scale windstorm damage in Western, Central and Northern European forests, 1951–2010. Scientific reports, 7, 46397. Gregow, H., Carter, T., Groundstroem, F., Haavisto, R., Haanpää, S., Halonen, M., ... & Juhola, S. (2016). Keinot edistää sää- ja ilmastoriskien hallintaa. ELASTINEN-hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2016. Guerreiro, S. B., Dawson, R. J., Kilsby, C., Lewis, E., & Ford, A. (2018). Future heat-waves, droughts and floods in 571 European cities. Environmental Research Letters, 13(3), 034009. Hakala, K., Hannukkala, A., Huusela-Veistola, E., Jalli, M., & Peltonen-Sainio, P. (2011). Pests and diseases in a changing climate a major challenge for Finnish crop production. Agricultural and food science, 20, 3-14. Harjanne, A., Pagneux, E., Flindt Jørgensen, L., Perrels, A., van der Keur, P., … & Raats, E. (2016a). Resilience to natural hazards: An overview of institutional arrangements and practices in the Nordic countries. NORDRESS WP6.1 report 3.6.2016. Harjanne, A., Haavisto, R., Tuomenvirta, H., Luhtala, S., Mäkelä, A. … & Kollanus, V. (2016b). Sää- ja ilmastoriskien hallinta ja tietolähteet Suomessa. Ilmatieteen laitoksen raportteja 2016:6. Hassi, J., Ikäheimo, T. & Kujala, V. (2011). Terveydenhuollon kylmä- ja kuumaopas. Toimintamalli kokeilualueiden toimijoiden käyttöön 2011-12. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Oulu 2011. Hatakka, I. & Pasi, I. (2012). Rajuilman vaikutukset paikallisten yritysten liiketoimintaan. Selvitys eteläsavolaisten pienyritysten kokemuksista vuoden 2010 Asta-rajuilmasta. SPEK tutkii 4. Hatakka, I. & Valtonen, V. (2011). Kokemuksia kesän 2010 Asta-rajuilmasta – näkökulmia varautumisen kehittämiseen. SPEK tutkii 2. Hedlund, C., Blomstedt, Y., & Schumann, B. (2014). Association of climatic factors with infectious diseases in the Arctic and subarctic region – a systematic review. Global health action, 7(1), 24161. Hildén, M., Groundstroem, F. M., Carter, T., Halonen, M., Perrels, A., & Gregow, H. (2016). Ilmastonmuutoksen heijastevaikutukset Suomeen. Elastinen-hanke. Valtioneuvoston

selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 46/2016. Ilmasto-opas (2018). Tutkimus tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista. Viitattu 16.7.2018. https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/sopeutuminen/-/artikkeli/43b2ca2e-f1b14378-aafd-e58bc1c75a2d/ISTO.html. Ilmatieteen laitos (2018a). Liukkaus ja jalankulkusää. Viitattu 30.7.2018. http://ilmatieteenlaitos.fi/liukkaus-ja-jalankulkusaa Ilmatieteen laitos (2018b). Metsäpalovaroitus varoittaa, kun maasto on kuivaa. Viitattu 30.7.2018. http://ilmatieteenlaitos.fi/metsapalovaroitukset Ilmatieteen laitos (2018c). Toimintaohjeita myrskypuuskiin. Viitattu 27.7.2018. http://ilmatieteenlaitos.fi/toimintaohjeita-myrskypuuskiin Ilmatieteen laitos (2018d). Äkkitulvien vaikutuksia. Viitattu 28.7.2018. http://ilmatieteenlaitos.fi/akkitulvien-vaikutuksia Ilmatieteen laitos (2018f). Äärilämpötilojen terveysvaikutuksia. Viitattu 27.7.2018. http://ilmatieteenlaitos.fi/aarilampotilojen-terveysvaikutuksia IPCC (2014). Climate Change 2014: Synthesis Report. Contribution of Working Groups I, II and III to the Fifth Assessment Report of the Intergovernmental Panel on Climate Change. Core Writing Team, R.K. Pachauri and L.A. Meyer (edit.). IPCC, Geneva, Switzerland, 151 pp. IPCC (2012). Managing the risks of extreme events and disasters to advance climate change adaptation: special report of the intergovernmental panel on climate change. Field, C. B., Barros, V., Stocker, T. F., & Dahe, Q. (Edit.) Cambridge University Press. Juhola, S. (2013). Adaptation to climate change in the private and the third sector: case study of governance of the Helsinki Metropolitan region. Environment and Planning C: Government and Policy, 31(5), 911-925. Kankaanpää, S. (2017). Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen uudet haasteet. HSY:n julkaisuja 2017. Karhunen, R. (2018). Haastattelu. Helsinki 8.6.2018. Kazmierczak, A. & Kankaanpää, S. (2016). Ilmastolähtöinen sosiaalinen haavoittuvuus pääkaupunkiseudulla. HSY:n julkaisuja 2016. Klein, J., Juhola, S., & Landauer, M. (2017). Local authorities and the engagement of private actors in climate change adaptation. Environment and Planning C: Politics and Space, 35(6), 1055-1074. Knoblauch, C., Beer, C., Liebner, S., Grigoriev, M. N., & Pfeiffer, E. M. (2018). Methane production as key to the greenhouse gas budget of thawing permafrost. Nature Climate Change, 8(4), 309. Kollanus, V., Prank, M., Gens, A., Soares, J., Vira, J., Kukkonen, J., ... & Lanki, T. (2017). Mortality due to Vegetation Fire–Originated PM2. 5 Exposure in Europe—Assessment for the Years 2005 and 2008. Environmental health perspectives, 125(1), 30. Kollanus, V., Tiittanen, P., Niemi, J. V., & Lanki, T. (2016). Effects of long-range transported air pollution from vegetation fires on daily mortality and hospital admissions in the Helsinki metropolitan area, Finland. Environmental research, 151, 351-358. Laitinen, J. (2015). Sähköriippuvuus modernissa yhteiskunnassa. Turvallisuuskomitea. http://www.defmin.fi/files/3070/sahkoriippuvuus_modernissa_yhteiskunnassa_verkkojulkaisu.pdf

Laitinen, J. & Vainio, S. (2008). Pahasti poikki. Näin selviät pitkästä sähkökatkosta. Puolustusministeriö. Lehtonen, I., Venäläinen, A., Kämäräinen, M., Peltola, H., & Gregow, H. (2016). Risk of large-scale fires in boreal forests of Finland under changing climate. Natural Hazards and Earth System Sciences, 16(1), 239. Lehtonen, I., Kämäräinen, M., Gregow, H., Venäläinen, A., & Peltola, H. (2016). Heavy snow loads in Finnish forests respond regionally asymmetrically to projected climate change. Natural Hazards and Earth System Sciences, 16(10), 2259. Linares, C., Carmona, R., Salvador, P., & Díaz, J. (2018). Impact on mortality of biomass combustion from wildfires in Spain: A regional analysis. Science of The Total Environment, 622, 547-555. Lung, T., Lavalle, C., Hiederer, R., Dosio, A., & Bouwer, L. M. (2013). A multi-hazard regional level impact assessment for Europe combining indicators of climatic and non-climatic change. Global Environmental Change, 23(2), 522-536. McPhillips, L. E., Chang, H., Chester, M. V., Depietri, Y., Friedman, E., Grimm, N. B., ... & Shiva, J. S. (2018). Defining Extreme Events: A Cross‐Disciplinary Review. Earth’s Future, 6(3), 441-455. Maa- ja metsätalousministeriö (2014). Kansallinen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelma 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 10.11.2014. Maa- ja metsätalousministeriö (2012). Miten väistämättömään ilmastonmuutokseen voidaan varautua? Yhteenveto suomalaisesta sopeutumistutkimuksesta eri toimialoilla. MMM:n julkaisuja 6/2011. Ng, K., Campos, I., & Penha-Lopes, G. (2016). BASE adaptation inspiration book: 23 European cases of climate change adaptation to inspire European decision-makers, practitioners and citizens. Faculty of Sciences, University of Lisbon. Näyhä, S., Rintamäki, H., Donaldson, G., Hassi, J., Jousilahti, P., Laatikainen, T., ... & Ikäheimo, T. M. (2017). The prevalence of heat-related cardiorespiratory symptoms: the vulnerable groups identified from the National FINRISK 2007 Study. International journal of biometeorology, 61(4), 657-668. Opitz Stapleton, S., Nadin, R., Watson, C. & Kellett, J. (2017). Climate change, migration and displacement. The need for a risk-informed and coherent approach. UNDP. Onnettomuustutkintakeskus (2010). Heinä-elokuun 2010 rajuilmat. Tutkintaselostus, S2/2010Y. Pellikka, H., Leijala, U., Johansson, M. M., Leinonen, K., & Kahma, K. K. (2018). Future probabilities of coastal floods in Finland. Continental Shelf Research, 157, 32-42. Perrow (1984). Normal Accidents: Living with High Risk Technologies. Princeton University Press. 464 s. Piila, N. (2017). Ilmastohaavoittuvuus Helsingissä. Pro Gradu, Helsingin yliopisto. Pilli-Sihvola, K., Haavisto, R., Nurmi, V., Oljemark, K., & Tuomenvirta, H. (2016). Taloudellisesti tehokkaampaa sää-ja ilmastoriskien hallintaa Suomessa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2016. Pilli-Sihvola, K., Harjanne, A., & Haavisto, R. (2017). Adaptation by the least vulnerable: Managing climate and disaster risks in Finland. International Journal of Disaster Risk Reduction.

Potter, S. H., Kreft, P. V., Milojev, P., Noble, C., Montz, B., Dhellemmes, A., ... & Gauden-Ing, S. (2018). The influence of impact-based severe weather warnings on risk perceptions and intended protective actions. International Journal of Disaster Risk Reduction. Pysy pystyssä (2018). Kampanjasivusto. Viitattu 30.7.2018. http://www.kotitapaturma.fi/ pysy-pystyssa/ Ruosteenoja, K., Markkanen, T., Venäläinen, A., Räisänen, P., & Peltola, H. (2018). Seasonal soil moisture and drought occurrence in Europe in CMIP5 projections for the 21st century. Climate Dynamics, 50(3-4), 1177-1192. Ruuhela, R., Hyvärinen, O., & Jylhä, K. (2018). Regional Assessment of Temperature-Related Mortality in Finland. International journal of environmental research and public health, 15(3), 406. Räsänen, A., Jurgilevich, A., Haanpää, S., Heikkinen, M., Groundstroem, F., & Juhola, S. (2017). The need for non-climate services–empirical evidence from Finnish municipalities. Climate Risk Management, 16, 29-42. Semenza, J. C., & Suk, J. E. (2017). Vector-borne diseases and climate change: a European perspective. FEMS microbiology letters, 365(2), 244. Shvidenko, A. Z., & Schepaschenko, D. G. (2013). Climate change and wildfires in Russia. Contemporary Problems of Ecology, 6(7), 683-692. Shvidenko, A. Z., Shchepashchenko, D. G., Vaganov, E. A., Sukhinin, A. I., Maksyutov, S. S., McCallum, I., & Lakyda, I. P. (2011). Impact of wildfire in Russia between 1998–2010 on ecosystems and the global carbon budget. Doklady Earth Sciences 441(2), 1678-1682. Sisäministeriö (2016). Suomen kansallinen riskiarvio 2015. Sisäministeriön julkaisuja 3/2016. Sisäministeriö (2012). Toimintaohjelma luonnononnettomuuksien aiheuttamien vahinkojen rajoittamiseksi. Sisäasiainministeriön julkaisuja 12/2012. Sanastokeskus (2014). Kokonaisturvallisuuden sanasto (TSK 47). Sanastokeskus & Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK. SPEK (2018). Kainuun sähkökatkot asukkaiden kokemuksina – Varautumista, huolta ja auttamista. Viitattu 30.5.2018. http://www.spek.fi/news/Kainuun-sahkokatkot-asukkaidenkokemuksina-%E2%80%93-Varautumista,-huolta-ja-auttamista/27263/68be6262-b0004e42-9731-423460067aab SPEK (2017). Tieto Kiira-rajuilman vaaroista sai ihmiset varautumaan. Viitattu 30.5.2018. http://www.spek.fi/news/Tieto-Kiira-rajuilman-vaaroista-sai-ihmiset-varautumaan-/27263/547a0195-eba0-4c13-b6e1-776a7a2b1dcd SYKE, Lapin ELY-keskus, Lapin pelastuslaitos & Rovaniemen kaupunki (2011). Tulviin voi varautua ennalta. Esite. http://www.syke.fi/fi-FI/Julkaisut/Esitteet/Tulviin_voi_varautua_ ennalta_esite SYKE (2015). Tulvavahinkojen korvaaminen. MMM/TIKE: Valtion korvaamat 1995-2014, Finanssialan keskusliitto: Vakuutusyhtiöiden korvaamat 2010-2015. Viitattu 1.6.2018. http://www.ymparisto.fi/tulvavahingot SYKE (2014). Miten varaudun tulviin ja mitä teen tulvatilanteessa? Viitattu 26.7.2018. http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Tulviin_varautuminen/ Miten_varaudun_tulviin_ja _mita_teen_tulvatilanteessa Tateno, S., & Yokoyama, H. M. (2013). Public anxiety, trust, and the role of mediators in

communicating risk of exposure to low dose radiation after the Fukushima Daiichi Nuclear Plant explosion. JCOM, 12(2), 1-22. THL (2018). Ympäristöterveys – Helle. Viitattu 27.7.2018. https://thl.fi/fi/web/ymparistoterveys/ helle Tuomenvirta H., Haavisto R., Hildén M., Lanki T., Luhtala S., ... Veijalainen, N. (2018): Sääja ilmastoriskit Suomessa - Kansallinen arvio. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 43/2018. Turvallisuuskomitea (2017): Yhteiskunnan turvallisuusstrategia. Valtioneuvoston periaatepäätös 2.11.2017. https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2018/02/YTS_2017_ suomi.pdf. UNISDR (2015). Sendai Framework for Disaster Risk Reduction 2015–2030. United Nations Office for Disaster Risk Reduction. UNISDR (2014): A Peer review report Finland. Building resilience to disasters: Assessing the implementation of the Hyogo Framework for Action (2005-2015). UNISDR (2013). Synthesis report: Consultations on a post-2015 framework on disaster risk reduction, Hyogo framework for action 2. https://www.unisdr.org/files/32535_hfasynthesisreportfinal.pdf UNISDR & PwC (2013.) Working together to reduce disaster risk. https://www.pwc.com/gx/ en/governance-risk-compliance-consulting-services/resilience/publications/pdfs/pwcunisdr-report.pdf Veijalainen, N., Jakkila, J., Nurmi, T., Vehviläinen, B., Marttunen, M., & Aaltonen, J. (2012). Suomen vesivarat ja ilmastonmuutos – vaikutukset ja muutoksiin sopeutuminen. WaterAdapt-hankkeen loppuraportti. Wiedinmyer, C., Quayle, B., Geron, C., Belote, A., McKenzie, D., Zhang, X., ... & Wynne, K. K. (2006). Estimating emissions from fires in North America for air quality modeling. Atmospheric Environment, 40(19), 3419-3432. World Meteorological Organization (WMO) (2014). Atlas of Mortality and Economic Losses from Weather, Climate and Water Extremes (1970–2012). Yle (2014). Ruotsissa yksi kuollut metsäpalossa – useita tuhansia varoitettu evakuoinnista. Viitattu 30.5.2018. https://yle.fi/uutiset/3-7393079

AS EN PEL

ROJA

PUHEENVUO

JÄRJESTÖ

SPEK

A SAL N KES

SPEK

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK Ratamestarinkatu 11, 00520 Helsinki p. 09 476 112 spekinfo@spek.fi www.spek.fi