taisessa maassa jättää väestön suojattomaksi tai alttiiksi sellaisille tuhoille, joita väestönsuojelutoimin voitaisiin selvästi pienentää. Väestönsuojelun valmiuden oikea mitoittaminen suhteessa sotilaalliseen puolustukseen ja yhteiskunnan muihin tehtäviin on tarkoin harkittava strateginen tehtävä. Humanitaarinen peruste väestönsuojelulle seuraa valtion ja yhteiskunnan velvollisuudesta suojata kansalaisiaan turvallisuusuhkilta ja tuhoilta aseellisten selkkausten oloissa. Siihen valmistautumisessa on aiheellista ottaa huomioon kriisin ja sodan kuvassa tapahtunut kehitys, johon kuuluu sodan ja rauhan välisen rajan hämärtyminen sekä sotatoimien kohteiden ja käytettävissä olevien keinojen monipuolistuminen. Esimerkiksi vakavia tuhoja voidaan saada aikaan epätavanomaisilla keinoilla, kuten biologisten, kemiallisten ja radiologisten aineiden käytöllä tai tietoverkkoihin ja voimahuoltoon kohdistuvilla hyökkäyksillä. Tuollaisilla menetelmillä saattaa olla myös psykologisesti lamauttava vaikutus. Väestönsuojelun nykyistä tehtäväkenttää luonnehtii yleisesti yhä käytössä oleva määritelmä väestönsuojelusta ihmisten (ja omaisuuden) suojaamisena ja pelastustoimintana poikkeusoloissa sekä niihin varautumista. Tähän sisältyy mm. poikkeusoloja koskevaa suunnittelua ja koulutusta, väestönsuojien rakentamista, varautumista evakuointeihin, pelastustoimintaan ja ensiapuun sekä johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien ylläpitoa. Väestönsuojelutehtäviä kuuluu pelastusviranomaisten lisäksi myös useille muille viranomaisille. Mainittu luonnehdinta poikkeaa jossain määrin voimassa olevan pelastuslain määrityksistä, mutta se kuvaa hyvin käsityksiä väestönsuojelun tehtävistä. Siltä pohjalta voidaan myös hahmotella kehittämistarpeita tehtävien määrittämiseen ja toiminnan organisointiin käyttäen hyväksi uusimpia turvallisuuspoliittisia linjauksia ja yleistilanteen kehityksestä seuraavia vaatimuksia.
Väestönsuojelu osana kokonaisturvallisuutta On ymmärrettävää, ettei väestönsuojeluorganisaatiota voida nykyoloissa ylläpitää suorituskykyisenä odottamassa vuodesta toiseen hyvin epätodennäköinä pidettävää sotatilannetta, vaan on tarkoituksenmukaista käyttää siihen suunniteltuja ja varattuja voimavaroja myös normaaliajan onnettomuuksien tai muiden kriisitilanteiden hallintaan. Tämä tapahtuukin nykyisin pelastustoimen tehtäviin sisältyvänä niin, ettei väestönsuojelulla ole lainkaan omaa organisaatiota, henkilöstöä ja varustusta, vaan ne otetaan käyttöön pelastustoimesta ja muilta toimialoilta normaalin tehtäväjaon puitteissa, tarvittaessa valmiuslain antamin
38
