LAUSUNTO 13.11.2018
Sisäministeriö kirjaamo@intermin.fi Tiedoksi jouni.pousi@intermin.fi
Viite: SMDno-2017–1447
Lausuntopyyntö kansallisesta riskiarviosta Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö (SPEK) kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi valmistelutyöryhmän tuottamasta luonnoksesta kansalliseksi riskiarvioksi. Kansallinen riskiarvio 2018 on laajennettu kattamaan yhteiskunnan turvallisuusstrategian edellyttämät uhkamallit, ja elintärkeiden toimintojen turvaamiseksi on tarkoitus suunnitella käytännön tehtävät ja vastuut. Riskiarviossa todetaan, että siinä ei käsitellä globaalin toimintaympäristön riskejä. Sen mukaan taustalla oleva Euroopan unionin pelastuspalvelumekanismi kattaa ihmisen, ympäristön ja omaisuuden suojelun unionin alueella ja sen ulkopuolella tapahtuvissa luonnon ja ihmisen aiheuttamissa onnettomuuksissa. Luonnoksen mukaan kansallisessa riskiarviossa on pyritty löytämään laajempaa kansallista merkitystä omaavia riskejä (painopiste sisäisissä ja välittömästi lähialueella vaikuttavissa riskeissä), joissa voimavarojen käyttöä pitää koordinoida useamman viranomaisen välillä, vähintään alueellisti tai kansallisesti ja mahdollisesti myös muilta mailta tukea pyytäen. Riskiarviossa onkin pyritty luokittelemaan eri tasoilla erityisesti vaikuttavien uhkien jäsennys vastaavasti eri tasojen riskiarvioihin. Tämän mukaan globaaliriskejä käsiteltäisiin EU-tason arviossa, kansallisia riskejä kansallisessa riskiarviossa, alueellisia riskejä alueellisesti (alueen kuntien, viranomaisten, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken) ja paikallisia jokaisen toimijan oman riskiarvion tasolla siten, että riskiarvioinnit muodostavat kokonaisuuden ja taustoittavat toinen toistaan, mutteivät ole liian päällekkäisiä. Alueelliset erityispiirteet tulevat luontevimmin esille aluetoimijoiden tekemissä arvioissa, mutta paikallisilla toimijoilla ei välttämättä ole resursseja arvioida globaalien uhkien vaikutuksia – paitsi siltä osin, miten niiden ilmeneminen paikallistasolla toteutuu. Pidämmekin siis tätä eri tasojen riskiarviotarkastelua hyvänä lähtökohtana riskiarvioinnin kokonaisuuden muodostamisessa. Toisaalta kuitenkin on hankalaa, että kansallisessa riskiarviossa ei käsiteltäisi globaaliriskejä, saatikka tässä riskiarvioluonnoksessa vähemmälle huomiolle jääneitä luonnon aiheuttamia riskejä (fokuksen ollessa enemmän ihmisen aiheuttamissa riskeissä). Hyvä keskitie voisi olla isompien uhkakuvien vaikutusten arviointi eri yhteiskunnan/toimijoiden tasolla ja riskien mahdollisen realisoitumisen toteaminen eri tasoilla. Tästä voisi olla esimerkkinä ilmastonmuutoksen vahvistamat tai tiuhentamat sään ääri-ilmiöt: kansainvälisen/EUtason mitigointitoimet, kansalliset Suomen tason poliittiset tai viranomaislinjaukset, alueelliset erityispiirteet, kuten maakuntatasolla tulvaherkkien alueiden yhteistoimet, kunnan tasolla paikalliset tulvaehkäisy- tai tulvasuojaustoimet ja lopulta paikallisyritysten tulvatorjuntatoimet – suhteessa kaikkien tasojen riskiarvioihin. Luonnoksen mukaan alueellisen riskiarvion tulokset ja kuvaus arvion laatimisesta jaetaan alueen toimijoiden käyttöön ja tarvittaessa muille sidosryhmille. Tarkoituksena on hyödyntää riskiarvioinnin kokonaisuutta (valtakunnallinen, alueellinen ja toimijoiden