Asiantuntijan näkökulmasta

Viimeinen vuosi on osoittanut, kuinka terveytensä puolesta heikommassa asemassa olevia pyritään maassamme suojelemaan silloin, kun edessä on maailmanlaajuinen terveysuhka. Se on laittanut pohtimaan, miksei heikompien terveyttä suojata yhtä hanakasti myös niin kutsutuissa normaalioloissa.

Koronaviruspandemia on mitä ilmeisimmin herättänyt ihmiset ymmärtämään, mitä terveyden kanssa kamppailu voi olla silloin, kun sen säilyttäminen todella vaatii ponnisteluja. Tämän ajatusmaailman soisi jäävän ihmisten mieliin myös pandemian hiivuttua ja elämän normalisoiduttua. Olisi esimerkiksi hienoa nähdä, miten suunniteltaessa ja kehitettäessä terveyttä edistävän liikunnan mahdollisuuksia, mentäisiin vähemmistöt ja heikoimmassa asemassa olevat edellä. Tämä vaikuttaisi todennäköisesti yhteiskunnan terveyskustannuksiin varsin suotuisasti, kun kynnys lähteä terveysliikkumaan olisi matala ihan kenelle tahansa.

Mutta ennen kaikkea vähemmistölähtöinen ajattelutapa voisi ohjata ihan jokaista ihmisiä asettumaan heikommassa asemassa olevien saappaisiin ja ajattelemaan asioita hieman epäitsekkäämmästä tulokulmasta.

Jos koronaviruspandemiasta haluaa jotakin oppia, voisi yksi asia ainakin olla se, että asioihin suhtauduttaisiin kaikki ihmiset huomioivammasta näkökulmasta, ja oman edun tavoittelemisen sijaan opeteltaisiin enemmän yhteistä hyvinvointia. Helpommin kirjoitettu kuin tehty, mutta jo ajatusmaailman muutos on askel oikeaan suuntaan. 

Anna Holmberg soveltavan liikunnan asiantuntija, fysioterapeutti, liikunnanohjaaja

Kuva: Mikko Käkelä

–Miksei heikompien terveyttä suojata yhtä hanakasti myös niin kutsutuissa normaalioloissa, soveltavan liikunnan asiantuntija Anna Holmberg kirjoittaa.