__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 1

2€ n

Huhtikuu 2020 n

Sotahuuto

Hyvää pääsiäistä! Sivut 6–11 Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Aira Samulin:

Selviytyjä suurella sydämellä SOTAHUUTO

1


2

SOTAHUUTO


Sotahuuto

n

Krigsropet

n

Pelastusarmeijan lehti

n

Huhtikuu 2020

n

2€

Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Tässä

numerossa

04

Tässä kuussa

05

Teeman tienoilla

06

Aira Samulin – selviytyjä suurella sydämellä

12

Kenraalin pääsiäistervehdys

14

Armeijan rohkeat naiset: Hedvig von Haartman

16

Liikuntaviikonloppu mullisti elämäni

19

Minä & Pelastusarmeija

20

Armeijassa tapahtuu

22

Generalens påskhälsning

24

Påsken i trädet

24

Armeijassa tapahtuu

26

Sotahuuto 130: Arkistojen aarteita

16 SOTAHUUTO

3


Tässä kuussa

Elämän muutos

Oletko joskus järkyttynyt yllättävästä uutisesta? Muistan kun itse lapsena järkytyin, kun kuulin naispuolisen opettajani kuolemasta. Kristuksen kärsimyksen päivänä monet ihmiset ja Jeesuksen seuraajat järkyttyivät ristiinnaulitsemisesta. Se oli hirveää kidutusta! Mutta toinen järkytys tuli kolme päivää ristiinnaulitsemisen jälkeen. Evankelistat Markus ja Luukas kertovat meille, että Magdalan Maria, Johanna, Jaakobin äiti Maria ja muut heidän mukanaan olleet näkivät pelästyneinä kaukaa, että Jeesuksen hauta oli avattu. He olivat tyrmistyneitä. He olivat hämmentyneitä, koska vartijat olivat kadonneet, koska haudan edessä ollut painava kivi oli vieritetty syrjään, koska Jeesuksen ruumis ei ollut siellä, koska kaksi sädehtivän kirkkaisiin vaatteisiin puettua miestä seisoi heidän edessään. Se oli epätodellinen tilanne! He eivät tietenkään koskaan voineet unohtaa, mitä miehet kertoivat heille: Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’ (Luuk. 24:5–7) Galilea: paikka oli hyvin valittu! Galilealla oli suuri merkitys opetuslapsille ja naisille. Ei vain siksi, että he tun4

SOTAHUUTO

sivat tuon rakastetun alueen erittäin hyvin, mutta siksi, että Galilea on aina – myös monille palestiinalaisille – merkinnyt elämää! Galilea tarkoittaa puhdasta ja runsasta järvivettä eli ruokaa: sen järvessä oli todella paljon kalaa! Ensimmäiset opetuslapset työskentelivät järvellä. He olivat Jeesuksen tullessa kalastajia… Galilea tarkoittaa myös väkijoukkoja, lasten iloa rannalla, opetuslapsien monia kokemuksia järvellä… Ja tietenkin se merkitsee Jeesuksen sanoja, hänen sanomaansa heille ja koko ihmiskunnalle, hänen aikaansa ja myötätuntoaan niitä kohtaan, jotka tarvitsivat parantamista, rohkaisua ja apua; lapsia, naisia, miehiä.

Juuri tämän Jeesus haluaa meissä luoda. Uuden elämän, uuden elämänhalun! Todellisen ilon!

Mikä unohtumaton paikka näiden naisten sydämissä! Siellä he tapasivat Jeesuksen, seurasivat häntä, tukivat häntä viimeisiin kauheisiin päiviin asti, loppuun saakka. Mutta ei tässä kaikki: siellä kaiken puuhan keskellä he olivat löytäneet yllättävän elävän viestin tästä miehestä, jonka he nopeasti huomasivat olevan erikoislaatuinen, merkittävä henkilö. Eikö Jeesus joskus sanonutkin: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” Tuona pelottavana aamuna kaikki oli hullunkurin heidän päässään. Se oli heille elämän muutos! Jotakin ihmeellistä oli tapahtunut, jotakin suurta! Juuri tämän Jeesus haluaa meissä luoda. Uuden elämän, uuden elämänhalun! Todellisen ilon! Hän haluaa antaa meille rauhan. Maailma tarvitsee rauhaa, niin ehkä sinäkin.

Patrick Naud eversti territorion johtaja

Kuvitus: Romolo Tavani


Teeman tienoilla Palstalla pohditaan lehden teemaa hengellisestä näkökulmasta.

Mitä pääsiäinen minulle merkitsee? Kun ajattelen pääsiäistä, muistan aina Magdalan Marian, jonka elämä muuttui dramaattisesti hänen tavattuaan ylösnousseen Jeesuksen. Johanneksen evankeliumista luemme, että ”Maria seisoi haudan ovella ja itki” (20:11), mutta muutaman minuutin päästä hän ”riensi opetuslasten luo ja ilmoitti” (20:18), että Jeesus elää.

Mikä muutos! Kun ensi kertaa kuulin Jeesuksesta ja siitä, mitä ristillä tapahtui, itkin Magdalan Marian tavoin. Mutta kun kuulin, että Jeesus kuoli minun vuokseni ja heräsi henkiin, suruni muuttui iloksi.

net. Markuksen evankeliumista luemme, että Maria ja toinen nainen ”ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen” (16:1). Se oli itse asiassa toinen kerta, kun hän voiteli Jeesuksen ruumista. Ensimmäisellä kerralla hänellä oli ”mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä” (Luuk. 7:37), ja hän voiteli Jeesuksen fariseuksen talossa.

Marialle tapahtui kuitenkin toinenkin ihana asia: hänen tavattuaan ylösnousseen Jeesuksen, hänen elämäntapansa muuttui täysin.

Ja nyt, kun Maria on tekemässä mitä ennenkin, Jeesus antaa hänelle uuden tehtävän: ”Älä koske minuun” (tai: ”älä tee niin kuin ennen” vaan ”mene… ja sano heille” (Joh. 20:17).

Muistatko, miksi Maria menee Jeesuksen haudalle? Aivan, voitelemaan hä-

Maria sai uuden tehtävän: hänen ei nyt kuulu tehdä asioita käsillä vaan puhuen!

Hänen tulee mennä kertomaan ilosanomaa! Jeesuksen ylösnousemus on muuttanut minunkin elämäni, kun sain uuden tehtävän Jumalalta: ”Mene kertomaan muille, että olen kuollut heidän syntiensä puolesta ja että he voivat pelastua.” Tämä tehtävä ei ole vain Magdalan Mariaa varten. Eikä vain minua varten. Se on jokaiselle kristitylle, joka kerran tapasi ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen. Se on myös sinua varten.

Vitali Sidorov majuri Jyväskylän osaston johtaja Kuva: Andrea Don

SOTAHUUTO

5


6

SOTAHUUTO


Aira Samulin – selviytyjä suurella sydämellä

Koko kansan tuntema tanssija, yrittäjä ja viihdepersoona Aira Samulin on tunnettu nuorekkuudestaan, eloisuudestaan ja positiivisesta elämänasenteestaan. Mutta juuri 93 vuotta täyttäneen ikinuoren leidin elämäntarinaan on sisältynyt monia rankkoja ja traagisia vaiheita, kuten isän kaatuminen sodassa, ensimmäisen avioliiton väkivaltaisuus ja lasten mielenterveysongelmat. Tämä rohkea ja vahva nainen on halunnut jakaa kokemansa julkisuudessa toivoen näin kykenevänsä auttamaan muita samanlaisten ongelmien kanssa painivia. Aira Samulin on selviytyjä – suurella sydämellä.

Tapaan Aira Samulinin hänen kaupunkiasunnossaan, Airan Tarinasalongissa Helsingin Bulevardilla. Kaunis, valoisa asunto on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Olohuoneen seinää koristaa suuri, riemastuttavan värikäs Miina Äkkijyrkän lehmäteos. Hyllyssä on esillä kymmenittäin näyttäviä, persoonallisia silmä- ja aurinkolaseja, joista Aira tunnetaan. Kakluunin päällä istuu ryhmä suloisia nalleja. Airan koti henkii positiivisuutta ja iloisuutta, mikä on ominaista myös Airalle itselleen. Aira Laila Suvio-Samulin on syntynyt 27.11.1927, ja talvi- ja jatkosodan vaikeat vuodet ovat kiinteästi osa häneen lapsuuttaan. Aira syntyi Hyrsylän mutkan Ignoilan kylään. Hyrsylän mutka sijaitsi Raja-Karjalassa, joka kurottui kapeana vyöhykkeenä Neuvostoliiton puolelle. Aira syntyi perheeseen kolmantena lapsena, mutta hänen vanhemmat veljen-

sä Toivo ja Sulo olivat menehtyneet pieninä. Lapsikuolleisuus tuohon aikaan oli kovin suurta. – Äidillä ei ollut apuna edes kätilöä. Äidinäiti auttoi veljieni synnytyksissä, ja hän myös siunasi veljeni Toivon haudan lepoon. Kun minä synnyin, äiti toimitti koko synnytyksen yksin. Hänellä oli pöydällä sakset, joilla sai leikattua napanuoran poikki. Aira syntyi 4,6 kiloisena tomerana vauvana, ja äidillä oli toive tyttären selviytymisestä. – Sairastin kyllä kaikki mahdolliset lastentaudit, niin hinkuyskän kuin tulirokonkin. Airan jälkeen perheeseen syntyi jälleen poika, Pentti. Hän menehtyi vuoden iässä. Sitten syntyi Inkeri. – Inkeri asuu tänä päivänä Yhdysvalloissa, ja hänellä on myös sukua jo neljännessä polvessa. Olemme tällaisia ylimummoja, Aira naurahtaa.

Kymmenen vuotta myöhemmin perheeseen syntyi Ritva, joka myös menehtyi. Se oli nuorelle Airalle kova paikka. – Tuohon aikaan lasten piti tehdä osansa kotitöistä, ja minä pidin Ritvasta huolta. Näin kun Ritva kuoli keuhkokuumeeseen. Katselin häntä sängyssä. Hän avasi silmänsä, hymyili minulle aurinkoisesti ja sitten hiljalleen sulki silmänsä. Menettämisen tuska on niin kova, että se edelleen nostaa kyyneleet silmiini, Aira toteaa silminnähden herkistyneenä.

Sodan kauhut Airan lapsuudessa oli kuitenkin myös ilon hetkiä. – Lapsuudessa vietin myös aikoja Viipurissa, jossa meillä asui mummoni sekä muita sukulaisia. Viipuri oli Suomen kansainvälisin kaupunki. Se antoi minulle elämään aivan erilaista perspektiiviä – maailma on myös Hyrsylän mutkan ulkopuolella. 8 SOTAHUUTO

7


Aira pienenä äitinsä Anna-Liisa Suvion sylissä.

8 – Sukuumme kuului myös kuuluisuuksia, isäni veli Sten Suvio, joka voitti nyrkkeilyssä kultaa Berliinin olympialaisissa 1936. Hänet tunnettiin nimellä ”Viipurin pamaus”. Jo ennen sotaa Hyrsylän mutkassa kohdattiin aika ajoin rajakahinoita, ja siksi sinne oli perustettu rajavartiosto. Airan isä oli siellä komennettuna sotilastehtäviin. Tuohon aikaan rakkaus tanssiin nousi esiin Airan ja Inkerin esittäessä lauluja ja tansseja sotilaille. – He tuntuivat pitävän siitä kovasti, Arja naurahtaa, – olimme me ihmelapsia. Mutta näin me olemme viihdetaiteilijoita edelleen. Talvisodan kynnyksellä perheeseen syntyi vielä perheen kuopus Sirkka-Liisa. Hän oli kahden kuukauden ikäinen sodan syttyessä. Hyrsylän mutka oli vallattu jo aamuyöllä, tunteja ennen sodan alkamisen virallista ilmoitusta. – Isä tunsi rajaseudun, niin hän oli heti ensimmäisten joukossa vastaanottamassa vihollista. Isä joutui antamaan tulituskäskyn, ja se oli vaikeinta hänen elämässään. Rajan ylittäneessä joukossa oli monia aseettomia, joita hyökkäävät sotilaat käytti8

SOTAHUUTO

Airan pikkusiskon Ritvan kastelujuhla. Aira oli myös Ritvan sylikummi. Äiti oli tehnyt Ritvan kastemekon lisäksi Arjalle ja Inkerille valkeat kauniit mekot.

vät ”ihmiskilpinä”. Isälläni oli lempeä sielu, ja tämä satutti häntä suunnattomasti. Evakuoinnin tapahtuessa Airan perheellä ei ollut mahdollisuutta lähteä, koska Sirkka-Liisa oli niin pieni. Sattuman kaupalla rintamamies oli havainnut Airan talon pihalla. Hän oli järkyttynyt, että siellä oli vielä siviilejä – naisia ja lapsia! Perhe ehti viimeiseen junaan, mutta joutui vielä neljä pitkää tuntia odottamaan, ennen kuin juna sai lähtöluvan. Aira ja perhe päätyivät evakkoon Suonenjoelle. – Siellä saimme tietää, että isäni Viktor Suvio on kaatuneiden joukossa. Kävimme päivittäin asemalla odottamassa arkkua. Isän arkkua ei tullut, mutta isä tuli lomalle! Luulin aluksi, että hän on haamu. Se oli varsinaista hullunmyllyä! Airan isä kaatui jatkosodan alussa. – Jatkosodassa meillä oli puhelinyhteys, ja isä kävi lomalla kotona. Äitini kävi myös viemässä kahvia rintamalle. Se oli asemasotaa, ja päivät jatkuivat toistensa kaltaisina, kunnes 27. heinäkuuta isästä ei taisteluiden jälkeen kuulunut mitään. Minulla oli huono, painostava olo ja aistin, että jotain pahaa on tapahtunut.

Airan äiti oli hyvin valistunut terveydenhoidollisissa asioissa, ja toimi sotien aikaan lääkintälottana. Hän avasi lukuisia lottaosastoja Raja-Karjalan seudulle. – Tuona päivänä äitini ei löytänyt rintamalottaa, ja hän otti minut mukaansa. Löysimme isän paareilta. Isä oli kalpea, ja paarit olivat veressä reunoja myöten. Muistan katselleeni, miten muut ruumiit olivat menneet niin pahannäköiseksi, mutta isä oli puhdas kuin enkeli, joten ajattelin, että hän saisi sotamiehensä mukanaan taivaaseen. Isän rintamatoverit, nuoret sotamiehet itkivät, mutta minulta ei tullut pisaraakaan. Yritin vain miettiä äitini kanssa, miten saisimme isän pois täältä. Seuraavana aamuna olimme jo matkalla junalla Helsinkiin, isä arkussa. Tulimme sukulaisten luo, ja järjestimme viikossa hautajaiset. Jopa isäni veljet ehtivät rintamalta hautajaisiin. Tämä tapahtui Helsingin pommitusten ollessa käynnissä. Ne olivat melkoisia päiviä.

Tanssiura alkaa – Äidin mieli oli horjunut kaiken tämän seurauksena, mutta siitä huolimatta hän


Pelastusarmeijan avustamia Hyrsylän mutkan evakkoja vuonna 1940. Aira tunnistaa kuvan puhtaista ja ehjistä vaatteista, että lapset ovat saaneet apua. – Sellainen ilmapiiri on aina ollut, että Pelastusarmeijalle kannattaa antaa, sillä he auttavat aina. Kuva: Pelastusarmeijan arkisto

oli aina hyvin aikaansaava. Ansioituneena lottana hän marssi suoraan Lotta Svärdin pitkäaikaisen johtajan Fanni Luukkosen juttusille. Äitini pääsi lottapiiriin konttoristiksi. Kävin siellä myös itse töissä koulunkäynnin ja pikkusiskon hoitamisen ohella. Äitini halusi pitää minut lähellään. Elokuvat kiehtoivat nuorta Airaa. Erityisesti Fred Astairen tanssi teki vaikutuksen, ja hän saattoi käydä katsomassa saman elokuvan toistakymmentä kertaa! – Otin muistiinpanoja ja tein harjoitusaskelluksia. Koulun joulujuhlissa steppasin. Pääsimme esiintymään myös Tilkan sotavammasairaalaan sokeille. Vaikka he eivät nähneet tanssiamme, heistä oli kiva kuunnella sitä, Aira toteaa lämpimästi hymyillen. – Aseveliilloissa esiintymisistä sainkin sitten jo palkkaa. Teimme myös viihdytyskiertueen sotatoimialueelle. Pääsin mukaan, vaikka olin alaikäinen. Aira suoritti keskikoulun ja pääsi töihin päämajan lääkintäosastolle. Tanssi pysyi mukana harrastuksena. – Kun tanssin, kaikki huolet hävisivät. Se oli parasta lääkettä.

Vaikea rakkaus Eräässä tanssi-iltamassa Aira tapasi myös ensimmäisen aviomiehensä Helge Samulinin. – Helge tuli hakemaan minua tanssiin. Hän huomasi minun olevan taitava, ja hän houkutteli minut tanssiparikseen kisoihin. Suostuin, ja voitimme useita kilpailuita. Rakastuimme ja menimme naimisiin. Vuodet avioliitossa eivät olleet onnen täyttämiä. Perheen esikoisen, Pirjon, syntyessä Helgen käyttäytyminen oli muuttunut hyvin eriskummalliseksi. Hänestä tuli väkivaltainen. – Olin tuolloin useasti kuolemanvaarassa. Hän oli psykopaatti ja tuntui, että hän osasi lukea kaikki ajatukseni. Olimme yhdessä 16 vuotta. Ero ei tuntunut mahdolliselta, varsinkin Jarin synnyttyä. Havahduin vasta silloin, kun tyttäreni 15-vuotiaana sanoi: ”Joskus on lasten vuoksi parempi erota.” Kun Helge oli rattijuoppoudesta vankeudessa, hain asumuseron. Myöhemmin Aira Samulin avioitui valotaiteilija Ekku Peltomäen kanssa, ja he

olivat naimissa yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Vuonna 2004 pari erosi. – Olemme edelleen läheisiä ystäviä.

Tanssia ja muotia Vuosien aikana tanssi pysyi Airalle tärkeänä, ja hän myös valmensi muita. Kun Helge sai työpaikan valmisvaatetehtaalta, Aira seurasi häntä sinne myyntimannekiiniksi. – Menin mannekiinikouluun, jotta oppisin vaatteiden esittelemisen salat. Vuonna 54 voitin mannekiinikuningatarkilpailun ja pääsin kiertueelle. Helge riitautui tehtaan omistajan kanssa, joka teki minusta tehtaanjohtajan. Alle kolmekymppisenä johdin tehdasta, jossa oli yli 300 työntekijää! Tulin toimeen työntekijöiden kanssa. Hyvä ilmapiiri on minulle tärkeää. Airan ura jatkui Pukevassa ja sitten Diorina-leninkitehtaan myyntiedustajana. Tehtaan omistaja avasi naisten muotitalon Helsingin Esplanadille ja pyysi Airaa myymälänjohtajaksi. – Myyntiä edistääkseni järjestin muotinäytöksiä. Myös tyttäreni Pirjo oli mukana. 8 SOTAHUUTO

9


Airan albumista löytyy kuva hänen äidistään Anna-Liisa Suviosta (kolmas vasemmalta takarivissä) pelastusarmeijalaisten seurassa. Airalla itsellään on myös mielenkiintoinen yhteys Pelastusarmeijaan. Työskennellessään kuvaussihteerinä Suomi-Filmissä hän oli mukana Ville Salmisen ohjaaman ”Haaviston Leeni” -elokuvan kuvauksissa. Elokuva kertoo nuoren naisen pelastumisesta ja tiestä Pelastusarmeijan upseeriksi. Suuressa ulkoilmakokouskohtauksessa myös Aira on statistina yleisössä.

8 – Olin huomannut, että hän oli alkanut kohdata mielenterveysongelmia, mutta tanssilla tuntui olevan parantava vaikutus. Hän säteili kuin aurinko. Kävimme Pirjon kanssa jopa gogo-tanssikilpailussa Linnanmäellä. Emme voittaneet, mutta pääsimme Iltalehteen. Lehti kirjoitti, että Samulinin sisarukset, Aira naurahtaa. Pirjoa ajatellen Aira perusti 60-luvulla tanssiryhmän Rytmikkäät Mannekiinit. Pirjo, ystävä Marika ja Aira kolmistaan esiintyivät näytöksissä. Siitä Rytmikkäät-ryhmä laajeni kokonaiseksi tanssikouluksi. Parhaimmillaan koulussa oli yli sata tanssijaa.

Mielen ongelmat Airan äiti kärsi mielenterveysongelmista koko elämänsä, ja ne pahenivat vuosien mittaan niin, että hän joutui myöhemmällä iällään sairaalahoitoon. – Siksi isäni menettäminen oli kova paikka – hänellä oli parantava vaikutus äitiini. Rakkaus paransi. Mutta äitini 10

SOTAHUUTO

on myös oiva esimerkki itsenäisestä selviytymisestä, hän piti itsestään ja meistä lapsista huolta. Airan tytär Pirjo sairastui murrosikäisenä skitsofreniaan. Hänen päätään särki ja hänellä oli pahoja pelkotiloja. Hän koki kasvojensa vääristyvän. Hän oli ollut koulussa luokkansa priimus, mutta nyt ei mikään tanssimista lukuun ottamatta luonnistunut. – Pirjo halusi itse tutkimuksiin. Menimme psykiatrin pakeille. Pirjo toivoi, että kuvauksissa löytyisi kasvain, joka olisi selittänyt kaiken, mutta sellaista ei löytynyt. Pirjo oli vuosia hoidossa Lapinlahden sairaalassa Helsingissä. – Olen kaikki nämä vuodet kuulunut Lapinlahden sairaalan suojelijoihin. Se paikka, jos mikä, olisi säilytettävä mielenterveystyölle. Se on Euroopan ensimmäinen psykiatrinen sairaala, joka on rakennettu nimenomaan sitä tarkoitusta varten. Pirjo kuoli toissavuonna 71-vuotiaana. Vaikka Aira on kohdannut lukuisia

menetyksiä elämässään, niin oman tyttären poisnukkuminen tuntui hyvin erityiseltä. – Sitä ei oikein suostu uskomaan. Kun käyn Pirjon haudalla, en voi uskoa, että Pirjo on siellä, mullan alla, Aira toteaa vakavoituen. – Olen syntynyt mielisairaan ihmisen syliin ja elämässäni on aina ollut mielisairautta lähipiirissä. Olen halunnut tuoda nämä asiat rohkeasti esille. Koen, että minulle on suotu mahdollisuus jakaa ainutlaatuisia kokemuksia. Haluan olla kannustava esimerkki. Se on ollut elämäntehtäväni.

Jätä unelmat ja ala tahtoa Aira Samulin on edelleen työelämässä. Hän pyörittää Hyrsylän Mutkaa ja Airan Tarinasalonkia yhdessä lastenlastensa kanssa. Hyrsylän Mutka on koti ja ainutlaatuinen matkakohde, joka on avoinna yleisölle. Hyrsylän Mutka on säätiöity mielenterveystyöhön. Tuo ainutlaatuinen paikka sisältää muun mu-


Aira Samulin kaupunkiasunnossaan Airan Tarinasalongissa Helsingin Bulevardilla. Kaunis, valoisa asunto on täynnä ihastuttavia yksityiskohtia. Olohuoneen seinää koristaa suuri, riemastuttavan värikäs Miina Äkkijyrkän lehmäteos. Airan koti henkii positiivisuutta ja iloisuutta, mikä on ominaista myös Airalle itselleen.

assa Lotta-, sota- ja nukkemuseot, Karjalasta siirrettyjä aittoja ja sotavankien ja sodan uhrien muistomerkit, jotka Aira on omistanut rakkaille sota-ajan ihmisille. Sadattuhannet ihmiset ovat vierailleet Hyrsylän Mutkassa. – Tervetuloa! Se on suorastaan terapeuttinen matkakohde, jossa mieli lepää, Aira toteaa hymyillen. Haastattelumme keskeytyy hetkellisesti Airan sydänystävän Jorma Uotisen soittaessa ja kutsuessa hänet illaksi esitykseensä Aleksanterin teatteriin, joka näkyykin Airan kodin ikkunasta. Aira huokaisee, sillä hän oli jo lupautunut ystäviensä seuraksi Pepe Willbergin konserttiin. Tuntuu ikävältä peruuttaa sovittu meno. – Ei tässä vauhti hiljene, Aira naurahtaa. Aira onkin tunnettu elinvoimaisuudestaan ja positiivisuudestaan. Mikä on hänen voimansa salaisuus? – Vastuuntunne. Olen aina kantanut vastuun lähimmäisistäni. Se on motivoinut ja pakottanut selviytymään. Se on myös motivoinut pitämään itsestä-

ni huolta niin fyysisesti kuin henkisestikin. – Olen myös realistinen arki-ihminen enkä haihattele. Kuuliaisuus on ollut perheessämme aina hyve. Entä mitä Aira odottaa tämän uuden vuosikymmenen tuovan mukanaan? – En odota mitään, enkä myöskään unelmoi. Mottoni on aina ollut: Jätä unelmat ja ala tahtoa! Jos olisin jäänyt unelmoimaan, olisin kokenut vain osan siitä, mitä olen nyt elämässäni kokenut. Eikä asioita tarvitse murehtia ja jännittää, pitää vain keskittyä siihen, mitä tekee, Aira toteaa hymyillen. Airan elämäntarinaa kuunnellessa ja hänen positiivista asennettaan seuratessa tähän on helppo uskoa. Räppäri Pyhimyksen sanoin: ”Ja me luvattiin olla nuoria aina ku Aira.”

Aira Samulin •

Yrittäjä, taiteilija, tanssilegenda

Syntynyt 27.2.1927 Hyrsylän mutkassa, Karjalassa

Kaksi lasta (toinen edesmennyt), kolme lapsenlasta ja kaksi lapsenlastenlasta

Lukuisia palkintoja ja tunnustuksia: Suomen Leijonan ritarimerkki,  Suomen Mielenterveysseuran  Mielenterveyspalkinto perheväkivaltaa ja mielenterveyshäiriöitä käsittelevästä  Auringonpimennys-teoksesta, Viihteen elämäntyöpalkinto, Helsingin Yrittäjien myöntämä elämäntyöpalkinto, Keskuskauppakamarin palkinto elämäntyöstä muotialalla

Suomen kesäteatterissa Valkeakoskella ensi kesänä: ”Aira – Musikaali Aira Samulinin elämästä”. Liput: suomenkesateatteri.fi

Hyrsylän Mutka ja Airan Tarinasalonki: airasamulin.fi

Toni Kaarttinen Kuvat: Toni Kaarttinen & Aira Samulinin valokuva-albumi

SOTAHUUTO

11


Pääsiäisen sanoma on syvällisin, totuudellisin, mullistavin, elvyttävin sanoma, jonka ikinä voimme kuulla, johon voimme vastata ja johon voimme ottaa osaa. Lyhyesti sanottuna pääsiäisen kertomuksessa huipentuu Jumalan pelastussuunnitelma ihmiskunnan armahtamiseksi ja ihmisten ja Jumalan suhteen palauttamiseksi ennalleen. Tällainen ehdoton, uhrautuva rakkaus päästää valloilleen Jumalan armon ja anteeksiannon. Meidän tulisi kokea ihmetyksen ja kunnioituksen täyttämää rajatonta iloa, juhlia uudelleen löydettyä vapauttamme ja elää uudessa kehittyvässä suhteessa Kaikkivaltiaaseen. Näissä Jesajan kirjan säkeissä näemme, mitä Jumala on tehnyt meille Jeesuksessa. Menemällä ristille Jeesus tekee jotain äärimmäisen myönteistä, mutta sen takia hän saa kärsiä kipua, pilkkaa, rikkonaisuutta ja joutuu eroon Isästä, jonka lähellä on ollut ikuisuuden. Jeesus ottaa kantaakseen kaiken negatiivisen, tuhoavan ja tuskallisen. Tämä todellisen, rajoituksettoman ja uhrautuvan rakkauden osoitus on ihmiskunnan historiassa ainutlaatuinen. Kun luemme Jeesuksesta ja mietimme hänen taakkaansa, mielemme alkaa vallata helpotuksen, huojennuksen ja vapauden tunne. Jeesus ottaa vastaan kipumme ja kantaa surumme. Kyllä, tässä näemme vilahduksen Jeesuksesta Sanana, joka ”tuli lihaksi” (Joh. 1:14) – joka on kokonaan ihminen ja kokonaan jumalallinen – ; hän ymmärtää heikkoutta, rikkinäisyyttä ja epätäydellisyyttä henkilökohtaisella tasolla. Vaikka toteamme tämän, meidän tulee ymmärtää, että siinä ei suinkaan ole kaikki. 12

SOTAHUUTO


Kenraalin pääsiäistervehdys 2020

Parannettu ja tehty eheäksi Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Jesaja 53:4–6

Jeesus ei pelkästään samaistu meihin. Hän ottaa heikkoutemme, kipumme ja surumme, jotta meidän ei tarvitse kantaa niitä. Yhdistä alun jakeet Filippiläiskirjeen kohtaan 4:6–7 (”Älkää olko mistään huolissanne...”) ja 1. Pietarin kirjeen kohtaan 5:7 (”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen”) ymmärtääksesi paremmin, mitä meille tarjotaan Jeesuksen kautta. Mieti taas sitä, mitä Jeesukselle tapahtuu – hänet lävistetään, ruhjotaan, häntä rangaistaan ja haavoitetaan. Miksi Jeesus hyväksyisi sen kaiken? Miksi Jumala antaisi ainoan Poikansa kestää sen kaiken? Jesajan jakeiden lukeminen uudestaan valaisee sitä, mitä me saamme tämän uhrin kautta – rauhaa ja parantumista itsellemme. Jeesukseen kohdistettu rangaistus tuo meille rauhan. Koemme parantumisen, koska Jeesusta haavoitettiin. Se menee melkein yli ymmärryksemme, mutta kauhistuttavan kivulias hetki tuo meille paranemisen ja karmaisevan väkivaltainen teko tuo meille ikuisen rauhan. Tämä epäreilua vaihtokauppaa muistuttava tapahtuma kertoo Jumalan tuhlailevasta ja ansaitsemattomasta suosiollisuudesta, jota kutsumme armoksi. Tapahtuma on perustavanlaatuisen teo-

loginen, uhrauksellinen ja Jumalan ja ihmisten väliseen liittoon liittyvä. Vanhan testamentin uhraussäännöt ja -tavat ovat syntiemme ja epätäydellisyytemme sovittamista varten. Ristillä Jumalan tahraton lammas antaa viimeisen uhrin johdattaen meidät uuteen armoon ja pelastukseen.

me ja eheytymisemme, se on elämää syvässä rauhassa (Jesaja 26:3: ”Sille, jonka mieli on luja ja vakaa, sinä turvaat rauhan, kun hän turvautuu sinuun”). Tänä pääsiäisenä voit kokea parantumisen ja eheyden Kristuksessa. Sen takia Jeesus tuli maailmaan. Sitä Jumala sinulle eniten haluaa.

Meillä on rauha Jumalan kanssa, koska Jeesus saavutti kaiken tämän, ja rauhan saa uskomalla Jeesukseen (ks. Room. 5:1: ”Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa.”). Kyllä, niin yksinkertaista se on – meidän ei tarvitse tehdä asiasta monimutkaista! Pääsiäisen kertomus ei pääty Golgatalle. Pääsiäissunnuntaissa on kyse ylösnousemuksesta ja uudesta elämästä. 2. Korinttilaiskirjeen kohdassa 5:17 meille muistutetaan, että ”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” Vanha todellisuus, jossa olemme synnin vankeja ja kuolema on lopullinen vihollisemme, on kadonnut! Pääsiäissunnuntaina nousemme uuteen elämään Kristuksessa – tuo uusi elämä on ikuista elämää, se vahvistaa voiton synnistä ja kuolemasta, se sisältää parantumisem-

Brian Peddle

kenraali Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja Jesajan säkeet heräävät elooon laulussa ”Surely He Has Borne Our Griefs”, tässä Govan Songstersin esittämänä: bit.ly/govansongsters Kuvitus: Boonychoat

SOTAHUUTO

13


Pelastusarmeijan rohkeat naiset Pelastusarmeija on aina ollut tasa-arvoinen kristillinen yhteisö, ja naiset ovat olleet tärkeitä tämän kansainvälisen liikkeen kehityksessä. Sarjassa tutustutaan näihin toimintamme ja uskomme sankarinaisiin.

14

SOTAHUUTO


Aateliskartanosta Pelastusarmeijan uranuurtajaksi –

Hedvigin tarina Hedvig von Haartman syntyi 29.12.1862 Raadelman kartanossa, Piikkiössä lääkintöneuvos Carl von Haartmanin perheeseen. Lapsia oli perheessä paljon, ja vanhemmat antoivat heille parhaan mahdollisen kasvatuksen. Hedvig vietti pari vuotta Ranskassa ja Sveitsissä kohentamassa ranskan kielen taitoaan. Palattuaan hän aloitti Turun tyttökoulun ranskan kielen opettajana. Elämässä oli kaikki kohdallaan, mutta Hedvig ei silti tuntenut itseään onnelliseksi. Keväällä 1884 Hedvig osallistui vapaakirkollisen herätyspuhujan Edvard Björkenheimin tilaisuuteen, ja siitä muodostui hänen elämänsä käännekohta. Tuosta illasta alkoi tapahtumien ketju, joka muutti Hedvigin elämän kokonaan. Hän löysi henkilökohtaisen uskon Kristukseen ja elämäntehtävän Jumalan palvelijana. Hedvig muutti myöhemmin Helsinkiin. Siellä hän tutustui Constantin ja Maria Boijen ylläpitämään ’Kurjien kappeliin’, joka järjesti hengellisiä kokouksia Punavuoren kaupunginosan köyhyydessä ja kurjuudessa eläville. Ryhmä oli kuullut eri puolella Eurooppaa toimivasta Pelastusarmeijasta, jonka toiminta oli hyvin samanlaista kuin mitä Kurjien kappelissa tehtiin. Aluksi Hedvig ajatteli Pelastusarmeijan toiminnan olevan liian meluisaa, ja hän vierasti sotilaallisia termejä. Myös hänen perheensä vastusti ajatusta. Hedvigin mielipide kuitenkin muuttui, ja keväällä 1889 Constantin Boije af Gennäs, Hedvig von Haartman ja Alva Forsius lähtivät Englantiin tutustumaan Armeijan työhön ja kouluttautumaan upseereiksi. Kolmikko palasi syksyllä, ja Pelastusarmeijan työ alkoi Suomessa 7.11.1889. Aluksi johtajaksi nimitettiin Constantin Boije, mutta hän joutui eri syistä luo-

pumaan tehtävästä jo vuoden jälkeen. Kenraali Booth antoi johtovastuun Hedvigille. Työ ei ollut helppoa. Sekä viranomaiset että kirkon edustajat vastustivat Pelastusarmeijan työtä, se oli liian outoa ja erikoista. Musiikki oli liian rahvaanomaista ja iloista. Hedvig joutui puolustamaan Armeijaa sekä viranomaisille että kirkon johdolle. Hän kävi keskustelua myös keisarillisen senaatin kanssa Pelastusarmeijan virallistamiseksi. Kokoustoimintaa rajoitettiin, upseereita pidätettiin ja jopa pahoinpideltiin. Mutta se ei lannistanut Hedvigiä, sillä työ saavutti kansan suuren suosion, ihmisiä pelastui ja sotilaita vihittiin. Hedvig tunsi olevansa kutsumuksessaan ja toteuttavansa Jumalan suunnitelmaa. Hedvig johti kasvavaa Armeijaa. Uusia osastoja perustettiin kiihtyvällä tahdilla. Hän opetteli kaiken keskellä suomen kielen, sillä hänen kotikielensä oli ollut ruotsi. Hedvig opetteli myös soittamaan harmonia ja laulamaan voidakseen paremmin palvella väkeään. Lehden painaminen molemmilla kielillä aloitettiin, samoin uusien upseereiden kouluttaminen. Krigsropetissa oli lokakuussa 1890 ilmoitus: ”Pelastusarmeija haluaa aloittaa missä tahansa Suomen kaupungissa, missä on saatavilla sopiva huoneisto. Se voi olla joko teatteri, tanssisali, makasiini tai mikä hyvänsä, mihin mahtuu 300 henkilöä.” Nuori johtaja matkusteli avatuissa uusissa toimipisteissä ja rohkaisi työtovereitaan ja osastojen sotilaita. Vähitellen viranomaisten vastustus alkoi hiipua ja päästiin rauhallisempiin aikoihin, vaikka virallista senaatin hyväksymistä ei saatukaan. Kesällä 1897 kenraali Booth vieraili Suomessa. Seitsemän ja puolen vuoden aikana oli perustettu 32 osastoa, kolme

slummiosastoa, lastenseimi ja nimitetty 104 upseeria, yli 1 300 sotilasta, 133 alipäällikköä ja 70 soittajaa. Seuraavana vuonna brigadööriksi ylennetty von Haartman sai määräyksen Pelastusarmeijan saksalaisen työn johtajaksi Sveitsiin. Vaikka Hedvig oli henkisesti rohkea nainen, hänen ruumiillinen terveytensä ei koskaan ollut hyvä, ja tässä vaiheessa se oli jo heikentynyt entisestään. Hän oli useita kertoja joutunut pitämään lepotaukoa työstä. Sveitsissä ollessaan hän avioitui kapteeni Rudolf von Tavelin kanssa, joka oli ennen Pelastusarmeijaan tuloaan toiminut kasvitieteen professorina Zürichin yliopistossa. He ehtivät kerran käydä yhdessä ”häämatkalla” Hedvigin kotimaassa, mutta paluumatkalla Sveitsiin Hedvigin terveys romahti, ja hänet ylennettiin kirkkauteen Hampurissa 15. lokakuuta 1902. Esikuntapäällikkö Bramwell Booth kirjoitti Hedvig von Haartmanin muistoksi: ”Hän oli totinen sielujen paimen, rakastettu Jeesuksen Kristuksen soturi, joka aina ajatteli enemmän Jumalaa kuin itseään.” Mitä kaikkea Jumala voikaan tehdä ihmisen kautta, joka antaa hänelle koko elämänsä. Vaikeinakin hetkinä Hedvig luotti Jumalaan, joka antoi hänelle rohkeutta ja päättäväisyyttä. Hedvigin tunnuslause oli ”Eteenpäin sieluni, voimallisesti”. Se toteutui hänen elämässään.

Eija Kornilow everstiluutnantti Lähteet: Elsa Könönen, Hengen miekka, auttava käsi Helmi Gulin, Palava sielu Kuva: Pelastusarmeijan arkisto

SOTAHUUTO

15


Viime vuoden liikuntaviikonlopun iloiset osanottajat.

Liikuntaviikonloppu mullisti elämäni Tamperelainen Hope Nwosu otti osaa Pelastusarmeijan Fit 4 life -liikuntaviikonloppuun Silokalliossa viime toukokuussa. Viikonloppu oli Hopelle inspiroiva ja virkistävä – kokemus laupiaan ja armollisen Jumalan läsnäolosta. Kuulin Pelastusarmeijan liikuntaviikonlopusta perhesunnuntai-toiminnassa, jota Tampereen osasto järjesti keväällä joka toinen sunnuntai. Perhesunnuntai on rento, matalan kynnyksen iltatapahtuma lapsiperheille. Ohjelmaan kuuluu lauluja, Raamatun kertomusten lukua, rukouksia ja lapsille leikkejä ja askartelua. Ilta huipentuu terveelliseen, herkulliseen ateriaan.

nä tilausbussiin minulla ei ollut ennakko-odotuksia viikonlopusta. Tahdoin vain pitää tauon tavanomaisista perheaskareista ja rentoutua pari päivää. Hieman yli tunnin päästä pysähdyimme henkeäsalpaavan vihreän, seesteisen leirikeskuksen pihalle. Kevät oli juuri vaihtumassa kesäksi ja puut ja kukat olivat toipumassa jäätävästä talvesta.

Kun näin mainoksen urheiluviikonlopusta, ilmoittauduin mukaan, ja onnekseni sain paikan leiriltä. Odotin innolla viikonloppua, sillä se olisi vaihtelua perhearkeen. Kiiruhtaessani lähtöpäivä-

Urheiluviikonlopun ohjelma ylitti kaikki odotukseni. Se oli käytännönläheisin ja tasapainoisin kristillinen ohjelma, johon olen tähän mennessä osallistunut, sillä se keskittyi sopivasti kristilli-

16

SOTAHUUTO

sen elämän sekä ruumiilliseen että hengelliseen puoleen. Usein unohtuu, että ruumiillinen ja hengellinen terveys ovat elintärkeitä uskovaisille, jotta he voivat elää täyttä ja tervehenkistä elämää. Kumpaakaan puolta ei tulisi laiminlyödä. Viikonlopun aikana pidettiin luentoja ravinnosta ja liikunnasta ja ruumiillisen kunnon ylläpitämisestä tasapainoisen ruokavalion ja riittävän liikunnan avulla. Samoin me kristityt luemme Raamattua ja rukoilemme säilyttääksemme hengellisen kuntomme ja terveen ja vahvan suhteen Jumalaan. 8


SOTAHUUTO

17


Silokallion kesäistä tunnelmaa. Hope oli erityisen innostunut rukouskävelystä: – Saimme tarkastella ja ihailla Jumalan uskomatonta luomistyötä ja ihmiskunnalle annettuja lahjoja. Kävelyn aikana minulla oli aikaa miettiä Jumalan hyvyyttä.

8

Ohjelmassa ei ollut pelkästään luentoja ja saarnoja, vaan osallistujille tarjottiin monia mahdollisuuksia soveltaa luennoilla opittuja asioita käytäntöön. Tärkeitä olivat myös mieltä ylentävät ylistys- ja jumalanpalvelushetket. Lauloin tuttuja ja tuntemattomia lauluja. Se oli inspiroivaa ja sieluni virkistyi. Yhdessä saarnassa rohkaistiin nauttimaan fyysisen ravinnon lisäksi Jumalan Sanan ravintoa. Kun ihminen syö tai juo, tulee hänelle uudestaan nälkä muutaman tunnin kuluttua. Kristityillä tulisi olla Jumalan Sanan nälkä. Meidän tulee nauttia Sanaa niin usein kuin mahdollista, jotta meillä olisi tarpeeksi polttoainetta elää kristittyä elämäämme. Jeesus sanoi Raamatussa: ”Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” Joh. 6:35. Mutta Jeesus ei opeta pelkästään leivästä. Kyseessä on paljon suurempi asia: ikuinen elämä. Jeesus tahtoo antaa meille paremman tulevaisuuden. 18

SOTAHUUTO

Ravintoluentoja sovellettiin käytäntöön muun muassa tarjoamalla osallistujille terveellisiä ja herkullisia aterioita, joita leirikeskuksen kokit valmistivat useita kertoja päivässä. Makeiset oli korvattu terveellisimmillä vaihtoehdoilla, kuten tuoreilla hedelmillä ja vihanneksilla. Kahvia tarjoiltiin kakkujen ja suklaan sijaan hedelmien kera. Meitä kannustettiin kokeilemaan erilaisia viikonlopun ohjelmaan sisältyviä urheilulajeja. Suosikkilajini oli sauvakävely. Aiemmin olin vain katsellut sitä kaukaa, mutta nyt pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan lajia. Viikonlopun mukaansatempaavin ohjelma oli rukouskävely. Kävelylle osallistuneet saivat tarkastella ja ihailla Jumalan uskomatonta luomistyötä ja ihmiskunnalle annettuja lahjoja. Kävelyn aikana minulla oli aikaa miettiä Jumalan hyvyyttä: sitä, miten pitkälle hän on vienyt minut, sekä tulevaisuutta, jonka hän on valmistanut minua varten. Kun kävelin hiljaa hiekkateitä pitkin toisten kanssa, aloin miettiä kaikkea,

mitä elämässäni on tapahtunut muutaman viime vuoden aikana. Todellakin, laupiaan ja armollisen, kaikkein suurimman Jumalan käsi on kannatellut minua vaikeuksieni aikana. Kävellessäni järven rannalla kastoin koko käsivarteni viileään veteen ja tunsin epätavallista taivaallista rauhaa. Heittäessäni yhden poimimistani kivistä järveen heitin samalla pois tuskani ja olin valmis ottamaan vastaan Jumalan lupaaman puhtaan ja pyhitetyn tulevaisuuden. Jumala pyyhkii pois syntimme – menneet, nykyiset ja tulevat – ja heittää ne mereen ja pystyttää rannalle kyltin, jossa lukee: ”Kalastaminen kielletty.” Nähtyäni kuvajaiseni vedessä ja saatuani varmistuksen siitä, että Jumala pitää minusta huolta, marssin takaisin huoneeseeni vakuuttuneena, että Jumala on nostanut raskaan taakan olkapäiltäni ja että Hän on minun Paimeneni, päivieni loppuun saakka.

Hope Nwosu Kuvat: Patrick Naud & Hope Nwosu


Minä & Pelastusarmeija Työntekijöitä, ystäviä, upseereita, sotilaita, siviilijäseniä, vapaaehtoisia – olemme kaikki osa Armeijaa! Sarjassa esitämme enemmän tai vähemmän kiperiä kysymyksiä. Tässä kuussa niihin vastaa:

Daniel Bryant-Rönnqvist luutnantti

Milloin tutustuit Armeijaan ensi kerran? – Kun olin 16- tai 17-vuotias. Luokkatoverini Ruotsissa kävi Pelastusarmeijassa. Miksi halusit liittyä Armeijaan? – Se tuntui olevan kuin minua varten, ja pidän siitä ajatuksesta, että meidän pitäisi marssia kuin armeija. Mikä on tehtäväsi? – Olen upseerina Suomessa, ja toimimme vaimoni kanssa Oulun osaston johtajina. Mikä on työssäsi mielenkiintoisinta? – Ihmisten tapaaminen ja heihin tutustuminen. Entä turhauttavinta? – Kaikki hallinnollinen työ ja byrokratia. Kun olit lapsi, miksi halusit tulla isona? – Videopelien koekäyttäjäksi. Mikä on lempitapasi lomailla? – Uusiin paikkoihin tutustuminen ja rentoutuminen. Jos saisit näytellä elokuvassa, mikä roolihahmo olisit? – Joku hahmo Harry Potter -elokuvista. Kuka on sankarisi? – Kaikki ihmiset, jotka uskaltavat kulkea vastavirtaan.

Mikä on elämäsi tunnuslause? – Yritä kertoa totuus. Mitä teet vapaa-ajalla? – Pelaan paljon tietokoneja lautapelejä. Mikä on ensimmäinen levy, jonka ostit? – Todennäköisesti jokin hömppä popkokoelma kuten ”Absolute Music 24”. Mikä on lempi raamatunpaikkasi? – Matteus 7:3 ”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi?” on sellainen, jota olen nyt ajatellut paljon. Jos voisit poistaa maailmasta yhden asian, mikä se olisi? – Valheet. Mitä pelkäät? – Väärässä olemista.

Kuvittele, että sinulla on tunnusbiisi, joka lähtee soimaan, kun astut huoneeseen. Mikä tämä biisi on? – ”December, 1963”. Mikä on paras neuvo, mikä sinulle on koskaan annettu? – ”Jos rakastat ajatusta täydellisestä seurakunnasta enemmän kuin palvelemaasi seurakuntaa, rakastat jotain, jota ei ole olemassa.” Mitä rakastat itsessäsi eniten? – Huumoriani. Mikä on ollut elämäsi paras hetki? – Kun pelastuin ja ymmärsin, että Jumala on todellakin olemassa. Se sai minut ymmärtämään, että mikään ei ole mahdotonta. Mikä on tärkeintä elämässäsi? – Haluan ajatella, että läheisteni onnellisuus.

Sinut on lukittu huoneeseen yhdeksi päiväksi. Kenen kanssa haluaisit viettää sen? – Vaimoni. Minkä kirjan (Raamatun ohella) ottaisit autiolle saarelle? – ”Näin rakennat lautan”.

Kuva: Daniel Bryant-Rönnqvist Piirros: Pettycon

SOTAHUUTO

19


Armeijassa tapahtuu Pelastusarmeijan kansainvälinen johtaja, kenraali Brian Peddle pyytää Pelastusarmeijan jäseniä ja ystäviä rukoilemaan koronavirusepidemian kehittyessä. Hän kehottaa heitä huolehtimaan itsestään ja noudattamaan ohjeita, mutta myös etsimään tapoja välittää ja olla Armeija, joka palvelee. Katso kenraalin videoviesti: bit.ly/kenraalinviesti-korona

Sunnuntaina 16.2. Kotkan osastoon otettiin alokas Petra Ahvenainen. Kuvassa Petra yhdessä osastonjohtajan, luutnantti Anna Härkösen kanssa. Siunaamme uutta alokasta Jeesuksen nimessä!

Naistenpäivänä 8.3. Turun osastossa kokoonnuttiin Sanan äärelle. Turun, Rauman ja Salon osastot pitivät yhteisen ylistyshetken, nauhoittivat radiojumalanpalveluksen ja nauttivat kanakeitosta ja yhdessäolosta.

Perjantaina 6 . maaliskuuta Pelastusarmeijan päämajassa vietettiin Maailman rukouspäivää erityisen hartaushetken kera. Hartautta johti territorion naistyön presidentti, eversti Anne-Dore Naud (kuvassa 2. vasemmalta).

20 SOTAHUUTO


iCare Helsinki Myllypuro Kivensilmänkuja 1 ma–pe 9–19, la 10–16 iCare Hyvinkää Kauppakeskus Willa Hämeenkatu 9 ma–pe 10–19, la 10–16 iCare Hämeenlinna Kauppakeskus Tavastila Eteläkatu 14 ma–pe 10–18, la 10–16 iCare Jämsä Koskentie 3  ma–pe 9.30 –17, la 9.30–15 iCare Turku Humalistonkatu 9 ma–pe 10 –18, la 10–15 icare-secondhand.fi

SOTAHUUTO

21


Generalens påskhälsning 2020

Helad och gjord hel Men det var våra sjukdomar han bar, våra plågor han led, när vi trodde att han blev straffad, slagen av Gud, förnedrad. Han blev pinad för våra brott, sargad för våra synder, han tuktades för att vi skulle helas, hans sår gav oss bot. Vi gick alla vilse som får, var och en tog sin egen väg, men Herren lät vår skuld drabba honom. Jesaja 53:4–6 (Bibel 2000)

Påskbudskapet är det djupaste, mest sanna, livsförvandlande och livgivande budskap vi någonsin kan lyssna till, ge respons på eller delta i. Kort sagt är påskberättelsen kulmen i Guds frälsningsplan för att mänskligheten skulle kunna få förlåtelse och återupprättelse. Sådan villkorslös uppoffrande kärlek frigör Guds barmhärtighet, nåd och förlåtelse. Vi borde uppleva gränslös glädje, uppfyllda av vördnad och förundran, fira vår nyvunna frihet och leva i en ny dynamisk relation till den Allsmäktige. Vi ser i dessa verser från Jesaja precis det Gud gjort för oss i Jesus. Genom att gå till korset gör Jesus något mycket positivt fastän det innebär att han utsätts för smärta, skam, brustenhet och att bli skild från fadern som han alltid delat en djup intimitet med. Jesus tar på sig allt som är negativt, destruktivt och smärtsamt. Denna uppvisning av äkta, ovillkorlig och självuppoffrande kärlek är oöverträffad i mänsklighetens historia. Även när vi läser om och reflekterar över vad Jesus tar på sig, känner vi lättnad, bördan lyfts av oss och vi blir fria. Jesus tar våra svagheter på sig och bär våra sorger. Ja, det finns en glimt av Jesus mänsklighet här när Ordet ”blev människa” (Johannes 1:14) – helt och hållet människa och samtidigt helt och 22

SOTAHUUTO

hållet Gud. Han förstår det sköra, svagheten och det icke perfekta på ett personligt plan. Med detta sagt behöver vi också se att här pågår så mycket mer. Jesus gör mer än att identifiera sig med oss. Han tar på sig våra svagheter och våra sorger så att vi inte behöver bära dem. Lägg till detta vad som sägs i Filipperbrevet 4:6-7 (”Gör er inga bekymmer...”) och 1 Petrus brev 5:7 (”Kasta alla era bekymmer på honom, ty han sörjer för er”) för att bättre förstå vad som ges till oss i Jesus. Se igen på vad som sker med Jesus – han är genomborrad, krossad, straffad och sårad. Varför skulle Jesus acceptera allt detta? Varför skulle Gud tillåta sin ende son att utstå allt detta? Om vi läser verserna från Jesaja ännu en gång, riktas ljuset mot vad vi får ta emot genom detta offer – frid och helande för oss själva. Straffet som lades på Jesus ger oss frid. Vi upplever helande därför att Jesus blev sårad. Det övergår nästan vårt förstånd, men ett fruktansvärt plågsamt ögonblick för läkedom till oss och en förfärligt våldsam handling ger oss evig frid. Det är något av en orättvis överföring som pågår som visar Guds extravagans och den favör vi får utan att ha gjort oss

förtjänta av den och som kallas nåd. Där finns också något djupt teologiskt, ett offer ges och ett förbund sluts. Offren som ges och hur detta praktiseras i Gamla testamentet finns där för att sona vår synd och ofullkomlighet. Här på korset betalas det största offret då Guds rena offerlamm offras en gång för alla och därigenom leder oss in i ny nåd och befrielse. Vi har frid med Gud genom allt som Jesus gjorde möjligt och denna frid upplevs genom tro på Jesus (Se Romarbrevet 5:1: ”Då vi nu har gjorts rättfärdiga genom tro har vi frid med Gud genom vår herre Jesus Kristus”). Ja, så enkelt är det! Vi behöver inte komplicera det! Påskberättelsen slutar inte med Golgata. Påskdagen handlar om uppståndelse och nytt liv. I 2 Korinthierbrevet 5:17 påminns vi om att ”Den som är i Kristus är alltså en ny skapelse, det gamla är förbi, något nytt har kommit!” Den gamla verkligheten där man är fångad av synd och där döden är vår slutliga fiende, är borta! På påskdagen uppstår vi till nytt liv i Kristus. Det nya livet är evigt liv. Det innefattar seger över synd och död, det inkluderar vårt helande och hela vår varelse, det är ett liv i djup frid (Jesaja 26;3: ”Den som är ståndak-


tig skänker du trygghet, på dig förströstar han”). Denna påsk kan du uppleva helande och helhet i Kristus. Det var därför Jesus kom till jorden och det är vad Gud önskar allra mest för dig.

Brian Peddle General

Bibelverserna från Jesaja illustreras genom sången ‘Surely He Has Borne Our Griefs’, här sjungna av Govan Songsters): bit.ly/govansongsters Illustration: Boonychoat

SOTAHUUTO 23


Krigsropet

Armeijassa tapahtuu

Frälsningsarmén har svenskspråkiga aktiviteter i Finland, t.ex i Helsingfors, Borgå och Vasa. På de här sidorna har vi material på svenska från Frälsningsarmén i Finland, Sverige och andra delar av världen.

Radio / TV

Påsken i trädet Det var år 1992. Jag hade aldrig varit en god klättrare men hittade mitt favoritträd i skogen bakom vårt hus i södra Esbo, med låga, starka grenar. Jag klättrade upp i trädet för att få vara ensam och be. Ingen människa kunde se mig för ingen ville gå i den våta skogen. Vädret var molnigt och grått, snön höll på att smälta. Inget idealiskt påskväder då ”solen dansar”. Varför kunde jag inte känna någonting? Det var ju påsk, den stora kristna högtiden då livet segrade över döden, nåden segrade över synden, kärleken över rädslan och Kristus över djävulens och helvetets makt. Jag bad att glädjen, tron och hoppet skulle segra också inom mig. Var det någonting som saknades, som var orsaken till varför Gud inte kunde ge mig den levande tron? Var jag så syndig, eller fanns han inte? Lyckligtvis hade jag det där trädet. Det kändes så milt mot min rygg, och jag kunde nästan höra saven flyta innanför min vän. Ni gissar säkert att jag påsktiden 1992 hittade vägen till den levande tron. Jag blev säker på att Gud ville frälsa mig – han hade gett mig mitt namn. Jag var inte hans marionett. Han ville inte ändra allt på en gång, men han gjorde sitt arbete inom mig och ville ge mig hopp, ro och glädje. Men fortfarande har jag frågor. Finns det ännu platser i naturen dit unga kan gå när det blir svårt? Om vi kristna har hört de bästa nyheterna som finns, varför behöver vi ännu maniskt konsumera även om vi redan är mitt i klimatkatastrofen? Räcker inte Gud för oss? När vi vet att kärleken, Kristus, livet och nåden ska segra, varför finns det så mycket hatprat, andligt våld och fördomar? Mitt träd hatade inte. Det finns inget våld i Kristus och han hämnas inte – han leder oss genom nederlag till ett nytt liv.

Kaisa Mäkelä-Tulander kapten Templets kårledare

24

SOTAHUUTO

Foto: Rondell Melling & Toni Kaarttinen

Iltahartaus tiistaina 28.4. klo 18.50 ja 23.00 Yle Radio 1 kersanttimajuri Lasse Mattsson

Johtajien vierailulista Everstit Patrick & Anne-Dore Naud, territorion johtajat: 5.4. Jyväskylän osasto 27.–29.4. Pohjoismaiden johtajien konferenssi, Riika Majuri Saga Lippo, ylisihteeri: 27.–29.4. Pohjoismaisten johtajien konferenssi, Riika

Virallinen tiedonanto Kadetti Welma Revonsydän Welman määräys Kouvolan osaston avustajana päättyy. Hän aloittaa1.3.2020 uudessa tehtävässä alueellisena osastoavustajana. Tehtävään kuuluu muun muassa vierailuja Kotkan, Lahden ja Porvoon osastoissa. Welma työskentelee toistaiseksi 50% eli kolme päivää viikossa. Kuopion osaston johtajat sotilaat Pasi ja Ruth Marttinen Pasi ja Ruth on hyväksytty kokelaiksi 27.2.2020. Kokelasharjoittelun he suorittavat nykyisessä määräyksessään. Harjoittelu alkoi 2.3.2020. Kapteeni Kati Kivestö Kati osallistuu Kansainvälisen upseeriopiston, ICO:n kurssille 15.4.–25.5.2020. Rukoilemme tovereillemme iloa ja rohkeutta näissä muutosvaiheissa ja iloitsemme yhdessä heidän kanssaan uusista mahdollisuuksista heidän elämässään.


Uskomme rukouksen voi­­maan! Rukoilemme jokaisena arkipäivänä aamuhartauksissamme. Lähetä esirukouspyyntösi meille: pelastusarmeija.fi/esirukous, sähköpostitse rukous@pelastusarmeija.fi tai kirjeitse Pelastusarmeija, PL 161, 00121 Helsinki, kuoreen merkintä ”Esirukous”

EYE 2020 Euroopan nuorisotapahtuma 6.–9.8. Zeewolde, Alankomaat Lisätietoa nuorisotapahtumasta: ana.vargas@pelastusarmeija.fi

Kuinka tulla uskoon? Ei ole yhtä ainoaa oikeaa valmista kaavaa, jonka mukaan ihminen tulee uskoon.

© YakobchukOlena

Monet ovat kuitenkin kokeneet, että tämä rukous on ollut hyvä ensimmäinen askel henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan kanssa.

Kiitos siitä, että kuolit puolestani ristillä, jotta voin saada anteeksi ja tulla vapaaksi. Kiitos siitä, että tarjoat minulle anteeksiantamuksen ja Pyhän Hengen lahjaksi.

Eläkeläisten leiri 17.–20.8.2020 Silokallion kurssikeskuksessa Järjestäjä aikuis- ja perhetyö. Lisätietoa seuraavassa numerossa.

aIkuis- jA pErHetyö

Tule elämääni Pyhän Henkesi kautta ja ole kanssani ikuisesti. Kiitos, Herra Jeesus. Amen. SOTAHUUTO 25

Käännetty Alfa-materiaalista Alfa Suomen luvalla.

Herra Jeesus Kristus, Olen todella pahoillani niistä asioista, joissa olen tehnyt väärin elämässäni. Anna minulle anteeksi. Luovun nyt kaikesta, minkä tiedän vääräksi.


Sotahuuto

1890–2020

Krigsropet

Arkistojen aarteita

Hyvää sanomaa vuodesta 1890 lähtien! Sotahuuto on yksi Suomen pitkäikäisimmistä tauotta julkaistuista aikakauslehdistä. Tässä sarjassa kurkistamme Sotahuudon arkistojen kätköihin. Pääsiäisperinteisiimme on aina kuulunut Pelastusarmeijan kansainvälisen johtajan, kenraalin, pääsiäistervehdys. Vuonna 1926 kenraali Bramwell Booth kirjoitti hyvin voimallisen viestin. Ylisihteerin muistiinpanoissa taas näemme vilauksen sen hetkisistä ajankohtaisista aiheista.

Lauantaina 3 p:nä Huhtikuuta 1926

Jeesus elää. Kirj. kenraali Bramwell Booth.

Jeesus elää! Tämä ihana totuus on ainoa toivomme maailman pelastuksesta ja se on myöskin kannustavana voimana ankarassa taistelussamme ihmissielujen hyväksi. Meitä ympäröi luita täynnä oleva laakso. Rakkaus on kuollut. Toivo on kuollut. Usko on kuollut. Kunniantunto on kuollut. Puhtaus on kuollut. Vapaus on kuollut. Nöyryys on kuollut. Säädyllisyys on kuollut. Siveellinen ja henkinen kuolema vallitsee kaikkialla. Ihmiset ovat todellakin kuolleita – kuolleita rikoksissaan ja synneissään. Mitä me tarvitsemme? Mikä on sydämemme salainen toive? Mikä rukouksemme hätähuuto? Ajallisiako etsimme? Emme! Tuhannesti emme! Sen kyllä Jumala tietää! Meillä on ainoastaan yksi 26

SOTAHUUTO

toivo ja yksi toivomus, ja se on päästä ”kuolemasta elämään”. Me tarvitsemme elämää, ylösnousemuselämää, yltäkylläisempää elämää, jumalallista elämää, keskellä tätä syvää, synkkää kuolemanlaaksoa. Toivo, mikä kantaa meitä eteenpäin. Kristus on se lähde, mistä uupuneet henkemme saavat voimaa, ylösnoussut Kristus, joka on tullut kuolleista herättämään. Hän on ”eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne.” ”Kuolleita synnissä.” Jeesus ei koskaan pitänyt syntiä vähäpätöisyytenä. Hän sanoi, että se oli turmiollinen, läpeensä turmiollinen – olemukseltaan, ilmenemismuodoltaan, tarkoituksiltaan. Muuta parannuskeinoa ei ole kuin hänen lääkitsemisensä – ei taivaiden sade,

eikä kaikkien merien vedetkään voi sitä pestä, eikä helvetin tuli polttaa sen saastaisuutta. Ainoa toivo oli Jeesuksen uhriveressä. Siksipä hän tulikin vuodattamaan verensä pelastaakseen kansan synneistä. Muutamat meistä tiedämme kalliisti maksetun kokemuksemme perusteella kuinka syvällä saastaisuuden juuret voivat piillä ihmisluonteessa. Ja huomioita tekemällä näemme, miten syvällä synnin syvänteihin ihmiset voivat vajota. Toteamme synnin tuottaman mieshukan, sen raakuuden, tuhoa tuottavan vaikutuksen ja sen saatanallisen viehätysvoiman. Ja me tiedämme löytyvän vain yhden toivon – Karitsan, joka ristiinnaulittiin, mutta nousi kuolleista ja iäti elää pelastukseksemme.


2€ n

Huhtiikuu 2020 n

Sotahuuto

Sotahuuto on Pelastusarmeijan lehti, joka ilmestyy 11 kertaa vuodessa Se kertoo Pelastusarmeijan maailmanlaajuisesta työstä ja tarjoaa artikkeleissaan hyvää sanomaa.

KRIGSROPET

Frälsningsarméns tidning i Finland Tilaukset: puh. (09) 681 2300 sotahuuto@pelastusarmeija.fi pelastusarmeija.fi/sotahuuto Tilaushinnat: Suomeen ja Viroon vuosikerta 25 €, muihin maihin 50 € Pelastusarmeijan virallinen äänenkannattaja Suomessa 130. vuosikerta Kansallinen päämaja ja toimitus: Uudenmaankatu 40, Helsinki Postiosoite: PL 161, 00121 Helsinki Puhelinvaihde: (09) 681 2300 Sähköposti: sotahuuto@pelastusarmeija.fi Kotisivut: pelastusarmeija.fi facebook.com/pelastusarmeija

Ylisihteerin muistiinpanoja. P. M. 20. 3. 26. Toivomme kaikille tovereillemme ja ystävillemme iloista pääsiäistä. Ilmetköön ylösnousemisvoima pääsiäiskokouksissamme ja tulkoon se jokaisen heikon, horjuvan osaksi! * Näitä muistiinpanoja luettaessa on parhaillaan pääsiäisuhrikeräyksen aika. Tehköön rakkaat kerääjämme parhaansa. Kun useamman kerran on turhaan yrittänyt tavata jotain keräysalueellaan asuvaa henkilöä, niin on taipuvainen jättämään yrityksensä sikseen, mutta yritettäköön vielä kerran! Sellaisille, jotka eivät ole antaneet apueräänsä, haluaisin sanoa, ettei ole vielä liian myöhäistä antaa.

Pelastusarmeijan teekauppa, mikä sodan tähden täytyi lakkauttaa, on jälleen elpynyt. Alku on ollut hyvä näinä ensi viikkoina, jolloin teetä on ollut saatavana. On syytä uskoa, että se erinomainen maine, mikä teellä ennen sotaa oli, on jälleen leviävä laajalle, sitä mukaa kuin tavara tulee tunnetuksi. Tilauksia voidaan tehdä osastojen johtavien upseereiden välityksellä tai suoraan kauppaosastostamme Cityn kauppakuja, Helsinki.

Kansallinen johtaja: Eversti Patrick Naud Vastaava toimittaja: Eija Kornilow Toimitussihteeri ja ulkoasu: Toni Kaarttinen Toimituskunta: Patrick Naud, Eija Kornilow, Toni Kaarttinen, Anne Fredriksson, Saara Ertamo, Heidi Vuorenoja Perustaja: William Booth Kansainvälinen johtaja: Kenraali Brian Peddle Kansainvälinen päämaja: The Salvation Army, IHQ, 101 Queen Victoria Street, London EC4P 4EP, UK Toimitus ei vastaa pyytämättömistä kirjoituksista

* Muuan naishenkilö toi joitakin päiviä sitten päämajaan muutamia kallisarvoisia koruja, lahjoittaen ne lähetysrahastoon. Sydämellinen kiitos antajalle! Esimerkki on seuraamisen arvoinen.

Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava 2020 ISSN 0356-3340 (painettu) ISSN 2489-5814 (verkkojulkaisu)

Kansikuva: Marlon Lopez / mmg1design

SOTAHUUTO

27


juhlista pääsiäistä hyvällä sanomalla

Haluan tilata Sotahuudon Tilaamalla tuet Pelastusarmeijan työtä kotimaan vähävaraisten hyväksi. Lehden tilaushinnat: Kotimaa ja Viro, vuosikerta, 25 €, Muut maat, vuosikerta, 50 €

Vastaanottaja maksaa postimaksun

Tilaan Sotahuudon itselleni Tilaan Sotahuudon ystävälleni. Ystäväni nimi ja osoite:

Nimeni: Osoitteeni: Sähköpostini: Puhelinnumeroni:

Suomen Pelastusarmeijan Säätiö Tunnus 5007467 00003 Vastauslähetys

Profile for Sotahuuto

Sotahuuto 04/20  

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu. Huhtikuun lehdessä juhlistamme pääsiäistä ja tutustumme tanssitaiteilija Aira Samulinin mielenkiintoiseen...

Sotahuuto 04/20  

Pelastusarmeijan kuukausijulkaisu. Huhtikuun lehdessä juhlistamme pääsiäistä ja tutustumme tanssitaiteilija Aira Samulinin mielenkiintoiseen...

Profile for sotahuuto